Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B7-0552/2010).

Käsittelemme nyt komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

Ensimmäinen osa

Kysymyksen numero 18 esittäjä Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (H-0482/10)

Aihe: Basel III -ehdot ja eurooppalaiset pankit

Baselin komitea ilmoitti 12. syyskuuta 2010 uusista ehdoista, joilla pyritään lisäämään rahoitusjärjestelmän vakautta(1). Näissä ehdoissa edellytetään muun muassa tavanomaisten osakkeiden osuuden lisäämistä suhteessa säänneltyyn pääomaan.

Kysyn komissiolta seuraavaa: Onko Basel III -säännöstö katsottu tarpeelliseksi äskettäisen rahoituskriisin vuoksi vai täydennetäänkö sillä rakenteellisia heikkouksia, joita Basel II -säännöstöllä ei kyetty korjaamaan? Mitä seurauksia Basel III -säännöstöllä on eurooppalaisten pankkien likviditeettiin markkinoilla? Nopeuttaako Basel III -säännöstö komission mielestä pankkien fuusioitumista? Katsooko komissio, että säännöstön muutokset asettavat pienet pankit entistä epäedullisempaan asemaan suuriin pankkikeskittymiin nähden? Olisiko näistä ehdoista keskusteltava laajemmin G20-huippukokouksessa, jotta pyrittäisiin rahoitusalan oikeudenmukaiseen kilpailuun maailmanmarkkinoilla?

  Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvää iltaa kaikille. Arvoisa puhemies, saavuin juuri Luxemburgista, jossa talous- ja valtiovarainministerit kokoontuivat ja hyväksyivät yksimielisesti luonnoksen riskirahastoja ja yksityisiä pääomasijoitusrahastoja koskevaksi direktiiviksi.

Kerron tämän nyt parlamentille, sillä tästä asiakirjaluonnoksesta, joka pysyy luonnoksena siksi kunnes olette itse käsitelleet sitä, on suurelta osin kiittäminen Euroopan parlamenttia, esittelijäänne Gauzèsin tekemää työtä sekä niitä monia tarkistuksia, joita esitettiin ja joista äänestettiin ministerineuvoston lopullisessa äänestyksessä, etenkin niitä, jotka liittyivät rahoitusalan valvontapakettiin, josta myös on suurelta osin kiittäminen Euroopan parlamenttia.

Nyt työskentelemme tietenkin yhdessä parlamentin kanssa päästäksemme lopulliseen sopimukseen riskirahastojen ja yksityisten pääomasijoitusrahastojen sääntelystä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun alaa säännellään EU:ssa, ja haluan kiittää teitä jo nyt osuudestanne direktiiviluonnoksen laatimisessa.

Jäsen Kratsa-Tsagaropoulou kysyi Baselissa käytävistä keskusteluista, jotka liittyvät juuri mainitsemaani sääntelyyn. Pankkialan uudistus on erittäin tärkeä aihe, ja jälleen kerran olen tyytyväinen parlamentin sitoutumiseen, jota Othmar Karasin erinomainen työ osoittaa. Puhuimme siitä täällä kaksi viikkoa sitten. Teitä pyydetään esittämään kantanne keväällä 2011 esiteltävään vakavaraisuusdirektiivin tarkistamista koskevaan ehdotukseen, jolla Basel III -sopimus pannaan Euroopassa täytäntöön.

Hyvät parlamentin jäsenet, on vähättelyä todeta, että olemme joutuneet ennennäkemättömään kriisiin, joka ei ole vielä ohitse. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan kriisistä johtuneet pankkien tappiot olivat vuoden 2010 lopussa 2 300 miljardia euroa, josta puolet koskee Euroopan pankkeja. Rahoitusalalla alkanut kriisi on syössyt Euroopan talouden vakavaan taantumaan. Pelkästään tänä vuonna Euroopan BKT kutistui 5,7 prosenttia tai 700 miljardia euroa.

Meidän on palautettava pankkialan luotettavuus ja vakaus ja varmistettava, että luotot vauhdittavat edelleen reaalitaloutta, liiketoimintaa, työllisyyttä ja kasvua. Euroopan unioni ja jäsenvaltiot ottivat käyttöön ennennäkemättömiä kiireellisiä toimenpiteitä, jotka rahoitettiin tuolloin, eli ei kovinkaan kauan sitten, veronmaksajien varoilla. Näin ollen komissio hyväksyi 4 100 miljardin euron arvosta valtiontukia, joiden osuus oli 35 prosenttia Euroopan BKT:sta. Yhdistettynä verotuspolitiikkaan, jonka oli määrä nostaa Eurooppa lamasta, nämä tukitoimet ovat kasvattaneet alijäämää ja julkista velkaa.

Hyvät parlamentin jäsenet, edellisellä kerralla maksajina olivat veronmaksajat – joutuvatko he maksamaan tälläkin kertaa? En usko enkä toivo niin, sillä se ei olisi oikeudenmukaista. Pyrimme toimimaan harkitsevasti, sillä katsominen on aina kannattavampaa kuin katuminen. Meidän on estettävä kriisiä ja sen tuhoisia vaikutuksia toistumasta, ja nimenomaan siksi, että varovainen politiikkamme tarvitsee tätä harkitsevuutta ja näitä ennaltaehkäiseviä toimia, otamme Euroopan unionissa käyttöön Basel III -säännöstön.

Samassa hengessä haluamme tarjota Euroopalle kriisinehkäisykehyksen pankkikriisien ratkaisemiseksi, ja siinäkin otetaan aikanaan huomioon parlamentin kanta. Tarkoitan erityisesti jäsen Ferreiran aloittamaa työtä.

G20-maat päättivät 2. huhtikuuta 2009 tekemässään päätöksessä antaa Baselin pankkivalvontakomitean tehtäväksi muuttaa tarvittaessa perusteellisesti Basel II -säännöstöä pankkien selviytymiskyvyn vahvistamiseksi ja rahoitusalan vakauden parantamiseksi. EU:n johtajat ilmaisivat 19. ja 20. maaliskuuta 2009 tukevansa tätä tavoitetta. Pankkimarkkinoiden 27 suurimman kansainvälisen sääntely- ja valvontaviranomaisen asiantuntijat laativat Basel III -säännöstön Baselin pankkivalvontakomiteassa. Komissio osallistui tähän aktiivisesti kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden puolesta.

Komission ja Baselin pankkivalvontakomitean laatima analyysi osoittaa, että uudet säännöt vahvistavat rahoitusalan vakautta, rajoittavat myötäsyklisyyttä ja tuottavat merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia etuja monenlaisille sidosryhmille, koska pankkikriisejä ja niistä johtuvia kriisejä esiintyy odotetusti harvemmin. Tämä uudistus hyödyttää erityisesti luotonottajia, yrityksiä ja yksityishenkilöitä, mutta myös velkojia, hallituksia, pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä yleensä kansalaisiamme.

Nämä edut näkyvät kieltämättä vasta ajan mittaan, sillä uudet säännöt otetaan käyttöön asteittain ja keskuspankkien pääjohtajat ja johtavat valvojat ilmoittivat 12. syyskuuta 2010 siirtymäkaudesta.

Sama koskee likviditeettivaatimuksia. Likviditeettiä koskeviin sääntöihin sovelletaan seurantakautta vuoteen 2015 asti. Jäsen Kratsa-Tsagaropoulou kysyi, nopeuttavatko uudet säännöt pankkien fuusioitumista. Tämä ei ole uudistuksen tarkoitus, mutta jos jotkut pankit eivät pysty noudattamaan näitä uusia sääntöjä ajoissa ja joutuvat sen vuoksi fuusioitumaan kilpailijoidensa tai jopa kumppaneidensa kanssa, se suojelee paremmin näiden pankkien tallettajia ja velkojia ja parantaa rahoitusalan vakautta.

Ymmärrän myös, että olette huolissanne siitä, aiheutuuko uusista säännöistä kohtuutonta haittaa pienille pankeille. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean kvantitatiivinen tutkimus Basel III -sääntöjen vaikutuksesta pankkialaan on osoittanut, että pienille pankeille aiheutuisi, jäsen Kratsa-Tsagaropoulou, itse asiassa vähemmän haittaa kuin Euroopan unionin 50 suurimmalle pankkiryhmälle. Tämä johtuu pääasiassa pienten pankkien suuremmasta alkupääomasta ja yksinkertaisemmasta liiketoimintamallista.

Lopuksi komissio pitää erittäin tärkeänä sitä, että luodaan oikeudenmukaiset kansainväliset kilpailuolot. Tässä vaiheessa G20-maiden ei ole mielestäni viisasta aloittaa uutta suurta keskustelua kaikista Basel III -sopimukseen sisältyvistä säännöistä, sillä nämä syntyivät pitkien ja tasapainoisten keskustelujen tuloksena. Toisaalta G20-maiden poliittinen hallinto ja finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä muodostavat työvälineen, jonka avulla Euroopan unioni voi varmistaa, että kaikki panevat Basel-sopimuksen täytäntöön täysimääräisesti, asianmukaisesti ja ajoissa. Näin voin vastata todella tärkeään kysymykseenne.

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, myönnän, että komission jäsen antoi hyvin kattavan vastauksen. Hän vastasi joka ikiseen kysymykseen, mikä ei aina välttämättä päde komission vastauksiin. Arvoisa komission jäsen, haluaisin esittää teille lisäkysymyksen pankkien likviditeetistä Basel III -sopimuksen yhteydessä. Oletteko sitä mieltä, ettei likviditeetille aiheudu suoraa haittaa, sillä markkinat kärsivät jo nyt pankkien puutteellisesta likviditeetistä ja toimenpiteitä sovelletaan vaiheittain? Miksi komissio katsoo, ettei tämä heikennä likviditeettiä tänä aikana, kun markkinat niin kipeästi sitä tarvitsevat?

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Komission jäsen Barnier, olisin varsin kiinnostunut tietämään, mitä vaikutuksia Basel II -säännöstöllä on Yhdysvaltojen markkinoihin, joilla monet – monet sadat – pankit ovat nyt tehneet konkurssin. Miten se on vaikuttanut suuriin pankkeihin? Mikä on Basel III -säännöstön tilanne Yhdysvalloissa? Pannaanko se Yhdysvalloissa täytäntöön samaan aikaan kuin Euroopassa vai pannaanko se siellä täytäntöön ennen meitä? Mikä on Basel II- ja Basel III -säännöstöjen täytäntöönpanon aikataulu Yhdysvalloissa?

  Janusz Władysław Zemke (S&D). – (PL) Arvoisa komission jäsen, haluan kiittää teitä näistä tiedoista. Ne ovat tärkeitä siksi, että ne kertovat Euroopan rahoitustilanteesta ja pankkien rahoitustilanteesta, ja näitä asioita käsitellään Euroopan komissiossa päivittäin. Onneksi olemme huomanneet tässä asiassa pientä parannusta. Kysymykseni on hyvin lyhyt. Totesitte, että keväällä 2011 Euroopan komissio ilmoittaa uusista ehdotuksista. Kertoisitteko vähän tarkemmin, mikä on näiden ehdotusten keskeinen sisältö?

  Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, jäsen Kratsa-Tsagaropoulou kysyi minulta likviditeetistä. Haluan toistaa rahoituskriisin osoittaneen, että pankit, joilla on ollut liikaa likviditeettiä, ovat välttäneet antamasta luottoa pankkienvälisillä markkinoilla, koska nämä pankit ovat hyvin säästäväisesti kasvattaneet likviditeettiään omia mahdollisia tarpeitaan varten. Lisäksi ongelmaa on pahentanut se, että toiset rahoituslaitokset eivät ole täysin ymmärtäneet tätä taloudellista päättäväisyyttä. Mielestäni uudet likviditeettivaatimukset auttavat ratkaisemaan markkinoiden riittämättömään likviditeettiin liittyvät ongelmat parantamalla pankkien likviditeettiin liittyvää riskinhallintaa ja vahvistamalla pankkien kassavarantoa.

Jäsen Kratsa-Tsagaropoulou, Baselin pankkivalvontakomitean suunnittelemien siirtymäjärjestelyjen mukaisesti likviditeettiriskistä katetun osuuden asteesta tulee pakollinen vasta vuodesta 2015 alkaen. Näin pankeilla pitäisi mielestäni olla riittävästi aikaa täyttää vaatimukset ja rajoittaa kaikkia siirtymäkauden aikana markkinoihin kohdistuvia ei-toivottuja vaikutuksia.

Jäsen Rübig, mainitsitte Basel II -säännöstön. Muistutan teitä kaikkia siitä, että mainitsemassanne Yhdysvaltojen tapauksessa Basel II -säännöstöä ei ole vielä pantu täytäntöön, ja voisin lisätä, ettei myöskään Basel 2.5 -säännöstöä. Ensimmäisellä käynnilläni Yhdysvalloissa 9. ja 10. toukokuuta 2010 minäkin tein sopimuksen tai paremminkin pääsin yhteisymmärrykseen Yhdysvaltojen valtiovarainministerin – jonka tapaan uudelleen ensi viikolla – kanssa siitä, että hän varmistaa, että Basel 2.5 pannaan täytäntöön Yhdysvalloissa vuoden 2011 puolivälissä.

Jäsen Rubig, kysymyksenne on erittäin tärkeä, koska se tarjoaa meille tilaisuuden todeta, että meillä on kansainvälisiä sitoumuksia. Yhdysvaltalaisilla on ollut tärkeä rooli Basel-normien laatimisessa. He ovat osallistuneet tiiviisti prosessiin, ja sen vuoksi olisi käsittämätöntä... haluan sanoa tämän vähän myönteisempään sävyyn. Olisi varsin normaalia, että nämä yhteiset päätökset pantaisiin täytäntöön yhdessä, samaan aikaan. Pidän tätä rinnakkaisuutta Yhdysvaltojen kanssa hyvin tärkeänä. Aion myös varmistaa sen muutaman päivän päästä toisen vierailuni aikana.

Basel III -säännöstön vaikutuksista suuriin ja pieniin pankkeihin totean, että etenemme yleisesti ottaen hyvin varovaisesti makro- ja mikrotaloudellisia vaikutuksia koskevissa tutkimuksissa. Me emme improvisoi. Aion myös hyödyntää kaikkia joustovaroja kehittääkseni hyviä toimenpiteitä ja hyviä päätöksiä, jotka ovat mahdollisimman tarkkaan harkittuja.

Jäsen Zemke kysyi minulta aikataulusta. Jäsen Zemke, keväällä 2011 aiomme laatia lainsäädäntötekstejä ja luonnoksen vakavaraisuusdirektiivin tarkistamiseksi (CRD 4). Kun olemme toteuttaneet kaikki vaikutustenarvioinnit, Basel-säännöstöön liittyvien toimenpiteiden arvioinnin, makro- ja mikrotaloudellisten vaikutusten arvioinnin, muiden tärkeinä pitämieni ja – tästä puhuin aiemmin – ulkoiseen tai sisäiseen valvontaan liittyvien toimenpiteiden arvioinnin, voidaan direktiivin nojalla ottaa asianmukaisesti käyttöön pankkien riskinehkäisyjärjestelmä, minkä jälkeen arviointi toteutetaan Yhdysvalloissa.

Tarvitsen muutaman kuukauden tehdäkseni työn perusteellisesti: kuunnellakseni parlamenttia, kuunnellakseni rahoituspalvelualan sidosryhmiä, ottaakseni oikeat askeleet ja laatiakseni hyviä suunnitelmia. Kaikki tämä tapahtuu keväällä 2011, ja se liittyy vakavaraisuusdirektiivin tarkistamiseen (CRD 4) ja kyseisiin lainsäädäntöteksteihin.

  Puhemies. – (EN) Enrique Guerrero Salomin laatima kysymys numero 19 (H-0484/10).

Aihe: EU-Afrikka-huippukokous ja ruokaturva

Lauantaina 16. lokakuuta vietettiin maailman ravintopäivää. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO varoitti vastikään, että maailman nälkätilanne on yhä kestämätön, vaikka kroonista nälkää kärsivien määrä on hivenen vähentynyt (vuoden 2009 1 023 miljoonasta tämänhetkiseen 925 miljoonaan). Epävarmuus ruoan saatavuudesta uhkaa vuosituhattavoitteista ensimmäisen toteutumista, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tripolissa 29.–30. marraskuuta pidettävän EU–Afrikka-huippukokouksen edellä monet vaativat, että strategisessa kumppanuudessa painotettaisiin enemmän ruokaturvaa, että siihen sisällytettäisiin ruoan saantimahdollisuuksia, infrastruktuureita, maanomistusta ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia näkökohtia. Pitääkö komissio tarpeellisena ottaa yhteisessä EU–Afrikka-strategiassa käyttöön uusi erityinen ruokaturvakumppanuus? Aiotaanko nykyisten kumppanuuksien monialaisia asiakokonaisuuksia lujittaa ja sovittaa yhteen, jotta Afrikan ruokaturva saadaan varmistettua?

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kysymyksessä käsitellään monia tärkeitä asioita. Kehitysyhteistyön tärkeä tavoite on varmistaa ravitsevan ruoan saatavuus kaikille kansalaisille. Nälkää näkevien ihmisten vähentäminen puoleen on näin ollen oikeutetusti ensimmäinen niistä kahdeksasta vuosituhannen kehitystavoitteesta, jotka kansainvälinen yhteisö lupasi saavuttaa vuoteen 2015 mennessä.

Ruokaturva on edelleen yksi tärkeimmistä painopisteistä myös Euroopan unionin suhteissa Afrikkaan, jossa monella maalla on vaikeuksia saavuttaa tämä ensimmäinen vuosituhattavoite, jossa yli 70 prosenttia väestöstä elää maaseudulla ja jossa noin 90 prosenttia maataloustuotannosta tapahtuu pienillä perheviljelmillä.

Ruokaturva oli painopisteenä jo ensimmäisessä EU:n ja Afrikan toimintasuunnitelmassa vuosituhattavoitteita koskevan kumppanuuden puitteissa, ja lupaamme ehdottaa, että se säilytetään painopistealueena myös parhaillaan laadittavassa seuraavassa toimintasuunnitelmassa.

Varmistamme myös, että suorassa yhteydessä ruokaturvaan olevat näkökohdat, esimerkiksi tutkimus, kauppa ja alueellinen yhdentyminen, otetaan asianmukaisella tavalla huomioon seuraavassa toimintasuunnitelmassa.

Sen lisäksi, että Euroopan unionin kiinnittää huomiota ruokaturvaan, myös Afrikan johtajat ovat asettaneet maatalouden ja ruokaturvan tärkeään asemaan.

Afrikan maatalouden kokonaisvaltainen kehittämisohjelma muodostaa tämän alan toiminnalle yleisen kehyksen, ja tuemme sitä myös jatkossa.

Mielestäni meillä on siis tässä vaiheessa riittävästi järjestelmiä voidaksemme huolehtia ravitsevan ruoan toimituksista, eikä yhteiseen EU–Afrikka-strategiaan tarvitse lisätä uutta kumppanuutta ruokaturvan alalla.

Kuten totesin, tämä ulottuvuus sisältyy jo muun muassa vuosituhattavoitteita koskevaan kumppanuuteen.

  Enrique Guerrero Salom (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, paljon kiitoksia vastauksestanne, josta on paljon hyötyä Euroopan unionin ja Afrikan huippukokousta ajatellen.

Kysyisin, voitteko antaa meille lisätietoja siitä, minkä tyyppisiä ruokaturvaan liittyviä keskusteluja käytiin New Yorkissa pidetyssä vuosituhattavoitteita koskevassa korkean tason kokouksessa, ja onko Elintarvike- ja maatalousjärjestön maailman elintarviketurvaa käsittelevä komitea saanut riittävän sysäyksen nälän torjumista koskevien maailmanlaajuisten toimien koordinoimiselle.

  Georgios Papanikolaou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, komissio perusti noin vuosi sitten elokuussa haavoittuvimpia maita varten Reflex-järjestelmän varaten 500 miljoonaa euroa heikoimmassa asemassa oleviin maihin kohdistuvien maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutusten torjumiseen vuosina 2009–2010.

Onko komissio arvioinut tätä ohjelmaa vahvistaakseen, että rahat ovat menneet hyödylliseen tarkoitukseen? Muistutan parlamentille, että ohjelma on tarkoitettu pienviljelijöille, joille annetaan lannoitteita ja kylvösiemeniä, jotta he voivat pitkällä aikavälillä lisätä maatilansa tuotantoa ja keskipitkällä aikavälillä varmistaa ruokaturvan.

  Marc Tarabella (S&D). – (FR) Kollegamme Guerrero Salomin esittämien lukujen lisäksi 829 miljoonasta Saharan eteläpuolisen Afrikan asukkaasta noin 240 miljoonaa, toisin sanoen 30 prosenttia väestöstä, näkee nälkää. Silti, vaikka tiedämme, että elintarvike- ja maataloustuotanto kasvoi 1900-luvun jälkipuoliskolla 2,6-kertaisesti, on selvää, että se kehittyi 50 vuodessa enemmän kuin edeltävien 10 000 vuoden aikana.

Tämän perusteella pidän vastuuttomana sitä, että puuvillaa kasvatetaan edelleen ensisijaisena tuotteena esimerkiksi Burkina Fasossa, vaikka 49 prosenttia maan väestöstä näkee nälkää. Arvoisa komission jäsen, olisiko elintarviketuotanto palautettava jälleen kehitysyhteistyöpolitiikan keskeiseksi painopisteeksi?

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Vastaan lyhyesti vuosituhattavoitteita käsittelevää huippukokousta koskevaan kysymykseen, että mielestäni huippukokouksen tärkein tulos on se, että kehittyneet maat ja kehitysmaat päättivät selkeästi yhdessä onnistua vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa vuoteen 2015 mennessä, ja tämä koskee erityisesti ensimmäistä vuosituhattavoitetta, joka on köyhyyden puolittaminen sekä ruokaturvaan liittyvien näkökohtien vahvistaminen. On erittäin selvää, että nyt tarvitaan monenlaisia toimenpiteitä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi.

Jäsen Papanikolaoun kysymyksen osalta totean, että meillä on kaksi välinettä. Reflex on tarkoitettu pääasiassa kriisistä kärsiville maille. Olemme myös antaneet 1 miljardin euron elintarvikerahoitusvälineen, jolla tuetaan pienviljelijöitä, ja tämä on ehdottomasti tuottanut paljon tulosta elintarvikekriisiin vastaamisessa. Monissa maissa ruokahuollon tilanne on parantunut. Ongelmana on se, että ruokaturva on kertaluonteinen toimenpide, joten tämä on kriisiavun antamista.

Tästä pääsen jäsen Tarabellan esittämään kysymykseen. Ruokaturva on ehdottomasti yksi niistä aloista, joita aion ehdottaa vihreässä kirjassa Euroopan unionin erityisiksi painopistealueiksi etenkin sen vuoksi, että olemme saaneet erittäin myönteisiä kokemuksia elintarvikerahoitusvälineestä. Tiedämme, mitä pitäisi tehdä, ja meidän olisi todella yritettävä saada aikaan myös Afrikassa edelleen vallalla oleviin maatalousrakenteisiin perustuvaa tuotannon kasvua.

Toinen osa

  Puhemies. – (EN) Marc Tarabellan laatima kysymys numero 20 (H-0453/10)

Aihe: Lento- ja rautatieliikenteen matkustajien oikeuksien valvonta

Asetusten (EY) 261/2004(2)ja 1371/2007(3) mukaisesti kaikilla Euroopan unionin lento- ja rautatieliikenteen matkustajilla on erittäin tärkeät yhteiset perusoikeudet. Jokainen jäsenvaltio on valtuuttanut itsenäisen tahon valvomaan näiden asetusten täytäntöönpanoa.

Kuinka komissio voi taata – erityisesti kun otetaan huomioon lentomatkustajien ajoittain kaoottinen tilanne Islannin tulivuorenpurkauksen aikaan – että nämä valvovat tahot soveltavat asetuksia yhdenmukaisella tavalla ja että niillä on riittävät keinot reagoida nopeasti?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Niin kuin arvoisa parlamentin jäsen huomautti, rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista annetussa asetuksessa (EY) N:o 1371/2007, lentomatkustajien oikeuksista annetussa asetuksessa (EY) N:o 261/2004 – ja minusta myös vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä annetussa asetuksessa (EY) N:o 1107/2006 – tunnistetaan kansalaisten tiettyjä yleisiä vähimmäisoikeuksia heidän matkustaessaan junalla tai lentokoneella.

Jäsenvaltioiden nimeämien kansallisten valvontaelinten on taattava näiden asetusten oikea soveltaminen. Näiden elinten on erityisesti ryhdyttävä kaikkiin kohtuullisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että matkustajien oikeuksia kunnioitetaan kaikilta osin. Komission tehtävänä on varmistaa, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön ja toteuttavat oikein Euroopan unionin lainsäädäntöä valvomalla taukoamatta niiden toimintaa.

Kansallisilla täytäntöönpanoelimillä ei ole lain säätämää velvoitetta laatia kertomuksia pelkkien asetusten perusteella. Kyseiset elimet vastaavat komission pyyntöön jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten välisen lojaalin yhteistyön yleisen periaatteen mukaisesti, joka on kirjattu perustamissopimukseen.

Tuhkapilvikriisin puhjettua komissio reagoi nopeasti ja teki voitavansa sen varmistamiseksi, että lentomatkustajien oikeuksia sovelletaan ja pannaan täytäntöön yhtenäisellä ja yhdenmukaistetulla tavalla kaikkialla Euroopan unionissa 4. toukokuuta 2010 pidetyn ylimääräisen neuvoston kokouksen päätelmien mukaisesti. Tavoitteeseen pääsemiseksi komissio laati epämuodollisia, selittäviä suuntaviivoja, sopi näistä kansallisten viranomaisten kanssa ja oli tiiviissä yhteydessä näihin ja kaikkiin sidosryhmiin.

  Marc Tarabella (S&D). – (FR) Arvoisa komission jäsen, ymmärrätte varmaan helposti, että lento-, juna- ja hiljattain myös meriliikenteen matkustajien oikeuksia koskevien asetusten hyväksyminen oikeutetusti herätti toivoa eurooppalaisissa kansalaisissa, sillä lopulta löytyisi nopeita taloudellisia ratkaisuja myöhästymisille, peruutuksille ja muille vakaville takaiskuille. Kansalaiset ovat entistä pettyneempiä kuulleessaan, että tuhansia valituksia ei vielä ole käsitelty, esimerkiksi niitä, jotka johtuvat mainitsemastanne Islannin tulivuorenpurkauksesta.

Jäsenvaltioilla ei ole toimivia ja tehokkaita sääntelyelimiä, jotka pakottaisivat yhtiöitä panemaan kyseiset asetukset täytäntöön ja rankaisemaan niitä taloudellisesti, elleivät ne toimisi näin. Esimerkiksi Belgiassa talouden sääntelyelin ei ole määrännyt yhtään sakkoa yhdellekään lentoyhtiölle 1. helmikuuta 2006 jälkeen, mikä osoittaa sen, että tämänhetkinen tilanne ei ratkaise kuluttajien ongelmia.

  Ádám Kósa (PPE). – (HU) Haluan esittää lyhyen kysymyksen. Mitä mieltä olette liikenteen eri aloista, niiden eroista matkustajien oikeuksien käsittelyssä? Kysymykseni kuuluu, onko komission jäsenellä tai komissiolla suunnitelmia matkustajien oikeuksien yhtenäistä hallintaa ja niiden täytäntöönpanon yhtenäistä valvontaa varten liikenteen eri aloilla?

  Justas Vincas Paleckis (S&D). – (EN) Tulivuorenpurkauksen aiheuttama tilanne osoitti, että joillakin Euroopan unionin maista, erityisesti uusilla jäsenillä, ei ole vaihtoehtoja. Niillä ei ole rautatieyhteyksiä Länsi-Eurooppaan, ja näihin maihin kuuluvat oma kotimaanne, arvoisa komission jäsen, ja minun kotimaani.

Vauhdittiko tämä tilanne Rail Baltica -hankkeeseen liittyvää työtä?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Ensinnäkin totean tulivuoren aiheuttamasta kriisistä ja matkustajien oikeuksista saaduista kokemuksista, että meillä on melko laaja yleiskuva, josta käy ilmi, että lentoyhtiöt toimivat enimmäkseen vastuullisesti ja että matkustajat käyttäytyivät järkevästi ja kohtuullisesti, joten useimmat näistä ongelmista on ratkaistu. Totta kai aina tehdään valituksia ja aina on ongelmia, mutta kukaan ei puhu lentoyhtiöille määrättävistä sakoista: kyse on korvauksista, jotka niiden on maksettava.

Käsittääkseni me käsittelemme niitä valituksia, joita ei ole hoidettu erityisen hyvin. Olemme yhteydessä kansallisiin täytäntöönpanoelimiin; asiat ovat edelleen niiden käsittelyssä, ja tilanne ei ole lainkaan paha.

Vastauksena seuraavaan kysymykseen, kyllä, me vaadimme matkustajien oikeuksia koskevia yhdenmukaistettuja sääntöjä kaikkiin liikennemuotoihin. Keskustelemme neuvoston kanssa 30. marraskuuta hyvin kiistanalaisesta aiheesta, joka koskee linja-automatkustajien oikeuksia. Meillä on jo säädöksiä, jotka kattavat rautatiematkustajien oikeudet, mutta ne eivät ole kovinkaan kunnianhimoisia. Lentoyhtiöiden osalta, kyllä, vaadimme yhdenmukaistettua ajattelutapaa.

Rail Baltica -hankkeessa aion tehdä kaiken voitavani hankkeen kehittämiseksi ja toivon, että voimme tehdä yhteistyötä kanssanne ja kaikkien maiden kanssa, jotta hankkeesta tulisi menestys.

  Puhemies. – (EN) Marian Harkinin laatima kysymys numero 21 (H-0455/10)

Aihe: Direktiivi 2002/15/EY

Euroopan parlamentti hylkäsi 16. kesäkuuta 2010 järjestetyssä äänestyksessä komission ehdotuksen maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä. Mikä on ehdotuksen tämänhetkinen tilanne?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Tämänhetkinen tilanne on se, että parlamentin hylättyä ehdotuksen komissio päätti 30. kesäkuuta 2010 vetää ehdotuksensa takaisin.

Koska direktiivi kattaa nyt myös itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat kuljettajat, jäsenvaltioiden on osoitettava, miten ne noudattavat oikeudellisia velvoitteitaan ja panevat täytäntöön itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia kuljettajia koskevia sääntöjä.

Komissio on pyytänyt jäsenvaltioilta tietoja direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanosta itsenäisten kuljettajien osalta. Komissio päättää tarvittavista toimista heti, kun vastaukset on saatu ja ne on analysoitu.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Kiitos vastauksestanne. Haluaisin tietää, onko teillä ehdotuksia tai suosituksia, joita aiotte antaa jäsenvaltioille ehdottaaksenne, miten niiden tulee valvoa itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien kuljettajien työaikaa, erityisesti aikaa, jonka he käyttävät ajoneuvojensa puhdistamiseen tai ylläpitoon tai työn alla oleviin tehtäviin liittyvään paperityöhön. Minusta tätä on äärettömän vaikea valvoa.

Aiotteko myös tarkastella sosioekonomista vaikutusta kuljettajina toimiviin yritysten omistajiin ottaen huomioon, että heidän ajoaikansa vähenee nyt huomattavasti?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Meillä ei vielä ole ideoita kyseisten suositusten laatimiseksi; kyseessä on hyvin monimutkainen asia, ja aiomme keskustella siitä jäsenvaltioiden kanssa. Direktiivin säännökset ovat nyt oikeudellisesti voimassa ja niitä on noudatettava, mutta tällä hetkellä pohdimme suosituksia ja analysoimme vastauksia, ja tämän jälkeen katsomme, mitä voimme tehdä.

  Puhemies. – (EN) Georgios Koumoutsakosin laatima kysymys numero 22 (H-0462/10)

Aihe: Tieliikenneturvallisuus 2011–2020: koulubusseja ja niiden kuljettajia koskevat erityistoimet

Lähes joka vuosi noin 35 000 ihmistä menettää henkensä ja 1,7 miljoonaa ihmistä loukkaantuu vakavasti liikenneonnettomuuksissa EU:ssa. Tilastotiedoissa esiintyy luku, joka on vielä huolestuttavampi: yli 1 100 EU:ssa sattuneiden liikenneonnettomuuksien uhreista on lapsia (2008). Voisiko komissio vastata seuraaviin kysymyksiin tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisen toimintaohjelman 2011–2020 taustaa vasten ja ottaen huomioon, että miljoonat lapset kulkevat päivittäin koulumatkojaan koulubusseilla:

Mitä konkreettisia aloitteita ja toimia se aikoo toteuttaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ehkäistäkseen tehokkaammin liikenneonnettomuuksia, joiden uhreina on lapsia? Aikooko se ottaa käyttöön tiukempia turvallisuusvaatimuksia ja tiukempaa laadunvalvontaa sellaisten ajoneuvojen kohdalla, joita käytetään koulubusseina sekä koulubussien kuljettajien kohdalla (esimerkiksi suhteellisen kehittynyttä teknologiaa edustavat varustelu, kuljettajien ammattipätevyyttä ja -kokemusta sekä henkilökohtaista luotettavuutta koskevat säännölliset lisätarkastukset esimerkiksi psykologisia testejä käyttäen)?

Jim Higginsin laatima kysymys numero 23 (H-0466/10)

Aihe: Tieliikenneturvallisuutta koskevat EU:n tavoitteet

Onko komissio huolissaan siitä, että EU:n liikenteen kuolonuhrien yhteenlaskettu määrä on edelleen aivan liian korkea, kun otetaan huomioon, että vuonna 2009 liikenteen kuolonuhrien yhteenlaskettu määrä Euroopan unionissa oli 35 000? Onko komissio huolissaan siitä, että tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma ei ole saavuttanut tavoitteitaan, koska sen tarkoituksena oli vähentää liikennekuolemien määrää siten, että kun vuonna 2001 liikennekuolemia oli 50 000, niitä oli määrä olla 25 000 vuonna 2010? Voiko komissio ilmoittaa, miten se aikoo varmistaa, että vuosia 2011–2020 koskevan tarkistetun tieliikenteen toimintaohjelman tavoitteet saavutetaan todellisuudessa?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Komissio on samaa mieltä siitä, että liikennekuolemien määrä Euroopan unionissa tällä hetkellä on edelleen niin korkea, että sitä on mahdoton hyväksyä.

Vuonna 2009 Euroopan unionin tieliikenteessä kuoli 35 000 ihmistä, mikä vastaa pienen kaupungin asukasmäärää.

Komissio ei kuitenkaan ole arvoisan jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, että vuosiksi 2001–2009 laadittu kolmas tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma olisi epäonnistunut. Myöskään alkuperäiseen tavoitteeseen ei pääsy. Tämä johti kaikkien asiaan sitoutuneiden osapuolten voimakkaaseen mobilisaatioon. Kyseisenä aikana Euroopan unionissa pelastettiin 78 000 henkeä ja yhteensä 2 miljoonaa uhria.

Näiden lukujen lisäksi on mahdotonta arvioida, kuinka paljon kipua ja kuinka monia perhetragedioita on vältetty. Hiljattain hyväksytyissä vuosia 2011–2020 koskevissa tieliikenneturvallisuuden suuntaviivoissa komissio ehdotti, että jatkettaisiin pyrkimistä tavoitteeseen puolittaa tieliikennekuolemien määrä Euroopan unionissa. Lähtökohtana pidetään vuonna 2010 saavutettuja tuloksia.

Tavoitteen saavuttamiseen vaaditaan Euroopan unionin ja kansallisen tieliikenneturvallisuuspolitiikan tehostamista. Tämä edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden vahvaa poliittista sitoutumista, erityisesti niiden, joiden liikenneturvallisuusluvut ovat huonot; näiden lukujen olisi kuvastuttava kattavien kansallisten tieliikenneturvallisuusstrategioiden kehityksessä, ja strategioissa olisi hyödynnettävä käytäntöjä, jotka ovat osoittautuneet onnistuneiksi muualla. Tarvitaan myös erityisponnisteluja liikenneonnettomuuksien vähentämiseksi aloilla, joilla kehitys on ollut hidasta, kuten moottoripyöräilijöiden turvallisuuden tai maaseutujen teiden turvallisuuden ollessa kyseessä.

Tekniset edistysaskeleet, erityisesti niin kutsutut älykkäät liikennejärjestelmät, tulevat myös olemaan tärkeässä asemassa.

Kun tarkastellaan lapsia koskevien maantieonnettomuuksien ennaltaehkäisyä, erityisesti koulubusseissa, on merkille pantavaa, että viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on saavutettu erittäin huomattavaa edistymistä. Alle 15-vuotiaiden lasten kuolemantapaukset ovat vähentyneet 70 prosenttia.

Komissio on kuitenkin kaikilta osin tietoinen tarpeesta varmistaa lasten korkeatasoinen suojelu, sillä he muodostavat erityisen haavoittuvan ryhmän.

  Georgios Koumoutsakos (PPE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. Esitän kysymykseni, arvoisa komission jäsen, koska miljoonat oppilaat matkustavat päivittäin kouluun ja koulusta takaisin koulubusseilla. Puhumme liioittelematta eurooppalaisen nuorison valioyksilöistä. Minusta meidän olisi todellakin hyväksyttävä nykyistä tiukempia teknisiä turvallisuusstandardeja koskien näitä ajoneuvoja, tiukempia ja useammin toteutettavia tarkastuksia standardien soveltamisen varmistamiseksi ja luonnollisesti nykyistä tiukempia tarkastuksia bussinkuljettajien ammattitaidon varmistamiseksi.

Arvoisa komission jäsen, minusta komission olisi harkittava tämänsuuntaista aloitetta. Olen varma, että unionin yleinen mielipide omaksuisi tämän oikein hyvin, koska, kuten sanoin aiemmin, kyse on hyvin haavoittuvasta ryhmästä, joka koskettaa Euroopan kansalaisia tunteen ja järjen tasolla.

  Jim Higgins (PPE). – (GA) En ole lainkaan samaa mieltä komission jäsenen kanssa siitä, että asiat olisivat tyydyttävällä tasolla. Hän totesi, että 35 000 ihmistä kuoli vuonna 2009. Tämä on vuosia 2000–2010 koskevan Euroopan unionin tieliikennestrategian tulos, kuolemantapauksia oli 15 000 enemmän kuin komission asettamassa vähennystavoitteessa. Kysyn komission jäseneltä, onko hänellä tai komissiolla suunnitelmia tai uusia ideoita asioiden parantamiseksi? Nykyiset ponnistelut eivät tehoa. Epäonnistumme asiassa.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Koska liikenneonnettomuudet aiheuttavat 35 000 kuolemantapausta joka vuosi, luku vastaa pienen eurooppalaisen kaupungin väestön häviämistä vuosittain. Minusta kyseessä on äärimmäisen vakava asia. Jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja moottoripyöräilijöiden osuus tieliikenneonnettomuuksien uhreista on 57 prosenttia. Luulen, että lasten peruskoulutuksesta puuttuu kokonaan tieliikennettä koskeva opetus (tämä siksi, että esillä oli myös koululaisiin liittyvä kysymys). Tämän vuoksi kysyn teiltä, mihin toimenpiteisiin komissio ryhtyy kouluttaakseen liikenteen riskiryhmiin kuuluvia.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Minulla on komission jäsenelle yksityiskohtainen kysymys, joka koskee koulubusseja. Voiko komissio harkita ehdotusta siitä, että koulubusseissa saisi olla vain yksi lapsi istuinta kohden ja että kaikkien alle 15-vuotiaiden olisi käytettävä turvavyötä?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Aivan ensin puhun busseista. Meillä on tiukat säännökset, joiden avulla säännellään bussien teknisiä standardeja, ja erityisesti koulubussien standardeja. En ole kuullut erityisistä huolista, jotka koskisivat koulubusseja sinänsä. Seuraamme tietysti tilannetta ja – vastauksena viimeiseen kysymykseen – suosittelemme noudattamaan tiukasti sääntöjä, joiden mukaan kaikkien lasten täytyy istua asianmukaisesti ja turvavöitä on käytettävä. En ole kuitenkaan saanut minkäänlaisia ilmoituksia tällaisesta tieliikenneturvallisuutta koskevasta ongelmasta eli siitä, että koulubussit muodostaisivat huonosti hoidetun ongelman.

Kuolemantapauksia on ollut 30 000, ja luonnollisesti me kaikki olemme surullisia tästä. Jokainen kuolemantapaus on tragedia, mutta en todellakaan ole samaa mieltä siitä, että tieliikenneturvallisuuden toimintaohjelma olisi epäonnistunut. Kuolemantapaukset ovat vähentyneet Euroopassa 40 prosenttia. Kotimaassani kuolemantapaukset ovat vähentyneet neljännekseen 15 vuoden takaisesta tilanteesta. Suuntaus oli sama. Niille teistä, jotka olette kiinnostuneita suunnitelmistamme, juuri ennen kesätaukoa hyväksyimme poliittiset suuntaviivat, jotka muodostavat tieliikenneturvallisuuden seuraavan toimintasuunnitelman. Meillä on sama tavoite – kuolemantapausten vähentäminen puoleen.

Tavoitteen saavuttamista edistäviä monia toimenpiteitä on esitetty, näihin kuuluu liikenteessä haavoittuvimpien ihmisten opastaminen. Haavoittuvimpia ovat aina vanhukset, jalankulkijat, pyöräilijät sekä moottoripyöräilijät, jotka ilmeisesti edellyttävät erityishuomiota, koska he muodostavat ainoan ryhmän, jossa kuolemantapaukset ovat lisääntyneet – kaikissa muissa ryhmissä tapaukset ovat vähentyneet.

  Puhemies. – (EN) Justas Vincas Paleckisin laatima kysymys numero 24 (H-0464/10)

Aihe: Liialliset kuljetukset Itämerellä

Kansainvälinen WWF-kansalaisjärjestö (Maailman luonnonsäätiö) ilmoitti elokuussa, että kaupallisen toiminnan lisääntyminen Itämerellä seuraavien 20 vuoden aikana aiheuttaa Itämerelle vakavaa haittaa. Merenkulku, teollinen toiminta avomerellä ja matkailu yli kaksinkertaistuvat. Matkailualalla odotetaan alusten matkustajamäärien kasvavan viidestä miljoonasta 20 miljoonaan. Vuoteen 2030 mennessä alusten lukumäärä kasvaa 4 000:sta 9 000:een. Ympäristöonnettomuuksien todennäköisyys kasvaa samassa suhteessa. Tällä hetkellä aluksia tulee vuosittain lisää yli 150. Öljypäästöt Itämereen saastuttavat rannat nopeammin kuin muilla merillä. Itämeren veden uusiutuminen kestää peräti 30 vuotta.

Miten komissio arvioi liiallisen merenkulun Itämerellä aiheuttamaa uhkaa ja millaisia toimia se ehdottaa Itämereen rajoittuville jäsenvaltioille kysymyksen ratkaisemiseksi? Hyväksyykö komissio Maailman luonnonsäätiön ehdotukset kaupallisen liikenteen rajoittamisesta Itämerellä?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Luvut ovat ilmeisesti hieman erisuuruisia minun asiakirjoissani, mutta vastaan tietenkin mielelläni jäsen Paleckisin kysymykseen.

Itämeren merikuljetukset ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina nopean talouskasvun seurauksena. Samanaikaisesti Euroopan unionilla on tällä hetkellä yksi maailman edistyneimmistä sääntelyjärjestelmistä merenkulun turvallisuuden alalla Parlamentin ja neuvoston vuonna 2009 hyväksymä kolmas merenkulun turvallisuutta käsittelevä paketti on merkittävä parannus Euroopan unionin alusliikennettä koskevaan seuranta- ja tietojärjestelmään. Se kattaa kaikki Eurooppaa ympäröivät meret, ja siinä otetaan käyttöön tiukkoja tarkastuksia Euroopan unionin satamissa vieraileviin laivoihin. Tämä tunnetaan myös satamavaltioiden suorittamana valvontana. Sääntelypaketti sisältää Itämerta koskevia erityistoimenpiteitä, kuten turvalliseen talviliikenteeseen liittyviä vaatimuksia ja vahvistettuja jäästandardeja laivoja varten.

Komissio tekee tiiviisti työtä Itämeren alueen kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa varmistaakseen uusien toimenpiteiden sujuvan täytäntöönpanon. Myös Euroopan meriturvallisuusvirasto tarjoaa teknistä tukea. Jos Itämerellä sattuisi onnettomuus, EMSAlla on siellä jatkuvasti valmiustilassa olevia saasteidentorjunta-aluksia ja välineistöä. Tämän lisäksi Itämeren maissa on jo otettu käyttöön saasteidentorjuntatoimenpiteitä.

Komissio käy myös jatkuvaa vuoropuhelua Venäjän federaation kanssa sen varmistamiseksi, että turvallisuutta koskevia säännöksiä sovelletaan johdonmukaisesti Itämerellä. Komissio on käynnistämässä tämän puitteissa pilottihankkeen Venäjän hallinnon kanssa meriliikenteen valvonnasta Itämerellä. Hiljattain hyväksytyssä Itämeren aluetta koskevassa Euroopan unionin strategiassa käsitellään niin ikään turvallisuutta.

Haluaisin luonnollisesti vastata tähän mielenkiintoiseen ehdotukseen meriliikenteen vähentämiseksi Itämerellä, mutta ennen ehdotuksen käyttöönottoa on tarkasteltava huolellisesti kaikkia meriliikenteen rajoituksia, ja niiden on oltava Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen sekä muiden kansainvälisten yleissopimusten mukaisia. Kansainvälinen merenkulkujärjestö tunnistaa jo Itämeren erityisen haavoittuvana merialueena, ja tämä tila tuo mukanaan erityisiä meriliikennettä koskevia vaatimuksia onnettomuusriskien vähentämiseksi ja meriympäristön suojelemiseksi.

Haluaisin myös huomauttaa, että meriliikenne on suhteellisen ympäristöystävällinen liikennemuoto. Jos Itämeren kaupallista liikennettä rajoitettaisiin entisestään, tämä saattaisi lisätä muita, ympäristöä enemmän saastuttavia liikennemuotoja, minkä seurauksena päästöjen määrät kasvaisivat.

  Justas Vincas Paleckis (S&D). – (EN) Olin iloinen kuullessani komission jäsenen mainitsevan Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön. Mitä tulee laivojen ympäristöparannuksia koskeviin standardeihin, mitkä maat mielestänne ovat johtavassa asemassa tässä asiassa ja mitkä eivät kuulu parhaisiin maihin?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. – (EN) On hyvin vaikeaa tehdä ero maiden välillä, eikä minulla on näyttöä siitä, että jokin maa olisi parempi kuin toinen. Yleisesti ottaen ympäristöasiat ja meriliikenneasiat aiheuttavat helposti reaktioita kaikissa Itämeren alueen maissa. Tiedätte, että Pohjoismaat tekivät aloitteen erityispäätöksestä vähentää laivojen rikkipäästöjä – ja olivat asiassa keskeisiä liikkeelle panevia voimia – joten minulla ei tosiaan ole näyttöä yksittäisistä maista.

  Puhemies. – (EN) Arvoisa komission jäsen, olette mallikelpoinen komission jäsen, koska vastauksenne ovat täsmällisiä, hyödyllisiä ja lyhyitä. Tämä sopii erittäin hyvin kyselytunnille.

Georgios Papastamkosin laatima kysymys numero 31 (H-0461/10)

Aihe: YMP vuoden 2013 jälkeen: suorien tukien jako

Euroopan parlamentti, joka on katsonut, ettei pinta-alaa koskeva peruste riitä suorien tukien jakamiseen oikeudenmukaisesti YMP:n puitteissa vuoden 2013 jälkeen, on pyytänyt komissiota laatimaan ehdotuksen täydentävistä objektiivisista perusteista ja arvioimaan niiden todennäköistä vaikutusta, kun otetaan huomioon maatalousalan monimutkaisuus ja jäsenvaltioiden väliset erot (Lyonin mietintö YMP:n tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen).

Voiko komissio kertoa, mitä toimia se on toteuttanut tässä asiassa? Mitä suorien tukien jakoperusteita se harkitsee?

Giovanni La Vian laatima kysymys numero 32 (H-0481/10)

Aihe: Maaperän eroosion ehkäisemistä koskevat toimenpiteet vuoden 2013 jälkeisessä yhteisessä maatalouspolitiikassa

Keski-, Itä- ja Etelä-Euroopassa tapahtuu yhä enemmän hydrogeologisesta epätasapainosta johtuvia luonnonkatastrofeja.

Euroopan parlamentti korosti EU:n maataloudesta ja ilmastonmuutoksesta 5. toukokuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa (2009/2157(INI)) olevan tärkeää, että "YMP:n tulevassa uudistuksessa" otetaan huomioon "maaperän suojelu (varmistamalla sen orgaanisen aineksen säilyminen) veden ja ilman aiheuttamaa eroosiota vastaan".

Mitä toimenpiteitä komissio aikoo toteuttaa uudessa yhteisessä maatalouspolitiikassa maaperän eroosion ehkäisemiseen tähtäävien hankkeiden edistämiseksi?

Nadezhda Neynskyn laatima kysymys numero 33 (H-0487/10)

Aihe: Yhteisen maatalouspolitiikan uusi kehys vuosiksi 2014–2020

Bulgarian maatalous voi romahtaa, jollei sille maksettavia tukia lisätä tuntuvasti. Ongelma on erityisen vakava kriisiaikoina. Bulgarian ja Romanian, Euroopan unioniin viimeksi (vuonna 2007) liittyneen kahden jäsenvaltion saama tuki on vain 40 prosenttia vanhojen jäsenvaltioiden, muun muassa Saksan ja Ranskan, saamasta tuesta. Näille kahdelle maalle maksettavat tuet olisi niiden liittymissopimuksen mukaan mukautettava muiden jäsenvaltioiden tukiin vuoteen 2016 mennessä. Aikooko komissio lisätä Bulgarialle maksettavaa tukea nopeammin unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudessa kehyksessä vuosiksi 2014–2020, josta parhaillaan neuvotellaan, ja jos aikoo, aiotaanko kriteerejä muuttaa?

Sandrine Bélierin laatima kysymys numero 34 (H-0490/10)

Aihe: Biologisen monimuotoisuuden huomioon ottaminen YMP:n uudistuksessa

Parlamentti totesi 21. syyskuuta hyväksymässään mietinnössä (P7_TA(2010)0325) selvästi, että EU:n strategiassa biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi vuoteen 2010 mennessä on epäonnistuttu. Jatkuvasti tehostuva viljely, torjunta-aineiden ja lannoitteiden lisääntynyt käyttö, maatilojen koon kasvu ja monokulttuurin kehittyminen vaikuttavat merkittävästi maatalouden biologiseen monimuotoisuuteen, jonka tilanne on hälyttävä.

On toimittava nopeasti. Kuten mietinnössä muistutetaan, on hyväksyttävä selkeästi poikittainen lähestymistapa: luonnonpääomamme suojelu ja elvyttäminen ei ole riippuvainen pelkästään ympäristöpolitiikoista. Nämä seikat on huomioitava kaikissa unionin politiikoissa, sillä tapamme suunnitella huomispäivän maatalous on ratkaiseva.

Maatalouden biologisen monimuotoisuuden kestävä käyttö edellyttää vahvaa sitoumusta ekologisesti kestävään tulevaisuuteen. YMP:n uudistusta on käytettävä hyväksi suuntauksen muuttamiseen ja biologisen monimuotoisuuden suojelun ja ennalleen saattamisen varmistamiseen. Biologista monimuotoisuutta koskevat vaatimukset ovat tärkeä tekijä tässä muutoksessa.

Koska biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisessä vuoteen 2010 mennessä on epäonnistuttu, voiko komissio ilmoittaa, mitä kriteereitä sisällytetään YMP:hen vuoden 2013 jälkeen biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi? Suunnitellaanko tämän uuden politiikan yhteydessä maatalouden biologisen monimuotoisuuden saattamista ennalleen?

Janusz Wojciechowskin laatima kysymys numero 35 (H-0502/10)

Aihe: YMP:n tukien oikeudenmukainen jakautuminen

Georg Lyonin 8. heinäkuuta hyväksytyssä mietinnössä yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen Euroopan parlamentti "kehottaa jakamaan oikeudenmukaisesti YMP:n tukia ja vaatii, että sen pitäisi olla oikeudenmukaista sekä uusien että vanhojen jäsenvaltioiden viljelijöiden kannalta".

Mitä toimenpiteitä komissio toteuttaa ja mitä ratkaisuja se aikoo esittää YMP:n tukien oikeudenmukaista jakoa uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välillä koskevan vaatimuksen täytäntöönpanemiseksi?

  Dacian Cioloş, komission jäsen. – (FR) Vastaan nyt viiteen kysymykseen, jotka on liitetty yhteen ja jotka koskevat samaa aihepiiriä.

Suorien tukien kokonaismäärä Euroopan unionin jäsenvaltioissa heijastaa niiden maataloustuotantoa ja tuen keskimääräistä tasoa menneinä vuosina. Koska maiden menneisyydessä saamien tukien tasoa on käytetty suoran tuen määrittämiseksi, tätä suoraa tukea ei jaeta tasapuolisesti jäsenvaltioiden, alueiden tai eri maanviljelijäryhmien kesken.

Tällä hetkellä 12 Euroopan unionin maata eli 12 nuorinta unionin jäsenvaltiota on phasing in -vaiheessa, toisin sanoen niissä otetaan asteittain käyttöön suoria tukia.

Kymmenessä Euroopan unionin jäsenvaltiossa suorat tuet saavuttavat unionin 100 prosentin tason vuonna 2013. Kaksi viimeksi liittynyttä jäsenvaltiota, Bulgaria ja Romania, joita kohdellaan samalla tavalla, alkavat asteittain panna täytäntöön suoria tukia vuonna 2016. Nämät maat saivat alussa, vuonna 2007, 25 prosenttia niille säädetyn tuen tasosta.

Kaikilla 12 jäsenvaltiolla eli kaikilla uusilla jäsenvaltioilla on kuitenkin myös mahdollisuus täydentää Euroopan unionin suoria tukia kansallisilla tuilla, joiden rajat on selvästi määritetty asetuksessa ja liittymissopimuksissa.

Niin kuin neuvosto kannusti vuonna 2008 tehdyn yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) terveystarkastuksen ja vuonna 2003 toteutetun YMP:n uudistuksen yhteydessä, komissio on sitoutunut tarkastelemaan mahdollisuuksia kehittää suorien tukien järjestelmää erityisesti, kun on kyse erilaisia tukitasoja eri jäsenvaltioissa koskevasta ongelmasta.

Komissio tutkii ja arvioi erilaisia vaihtoehtoja suorien tukien järjestelmän uudistamiseksi vuoden 2013 jälkeistä aikaa varten. YMP:n tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa keskitytään muutoksiin, joita suorien tukien järjestelmään täytyy tehdä ja erityisesti siihen, miten tuet jaetaan, jotta voidaan varmistaa nykyistä oikeudenmukaisempi kohtelu jäsenvaltioiden välillä ja eri maanviljelijäryhmien välillä. Jäljellä on kuitenkin edelleen kysymyksiä siitä, mitä menetelmiä ja perusteita pitäisi käyttää nykyistä tasapuolisemman tuen tarjoamiseksi. Kun tarkastellaan suoran tuen tulevaa jakautumista jäsenvaltioissa, tärkeisiin seikkoihin kuuluu sen määrittäminen, miten edetään nykyisestä tilanteesta kohti oikeudenmukaisempaa jakoa tulevaisuudessa ja samanaikaisesti vältetään suuria mullistuksia, joilla saattaisi olla huomattavia taloudellisia seurauksia tietyillä alueilla tai tietyissä tuotantojärjestelmissä.

YMP:ssä on vuoden 2013 jälkeen käsiteltävä myös monia ympäristöhaasteita, kuten Euroopan maaperän heikkenemistä koskevaa asiaa, joka tällä hetkellä on hyvin vakava ongelma ja jota ilmastonmuutos pahentaa entisestään.

Myös biologinen monimuotoisuus kuuluu luonnonvarojen kestävän hallinnan painopistealoihin Eurooppa 2020 -strategiassa. Vaikka tavoitetta pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä ei saavutettu, edistystä on tapahtunut selvästi, ja YMP:n panos tässä on ollut merkittävä.

Parhaillaan YMP:ssa tuetaan kestävää maaperän hoitoa suorilla tuilla, joiden edellytyksenä on ympäristövaatimusten noudattaminen, joita ovat erityisesti maaperän kulumiseen, maaperän orgaaniseen ainekseen ja maaperän rakenteeseen liittyvät hyvät maatalouden ympäristökäytännöt. Lisäksi tätä tuetaan erityisillä maaseudun kehittämistoimenpiteillä, varsinkin tuilla sellaisille maatalouden ympäristötoimenpiteille, jotka ylittävät hyvissä maatalous- ja ympäristöehdoissa esitetyt perusehdot.

Jotta voitaisiin lisäksi varmistaa maaperän hoidon paraneminen Euroopassa ja auttaa ylläpitämään maaperän orgaanista ainesta, komissio esitteli ehdotuksen maaperän puitedirektiivistä vuonna 2006. Tavoitteisiin kuuluu eroosion syiden tunnistaminen ja eroosion ehkäiseminen. Tässä ehdotuksessa otetaan huomioon myös välineet, jotka yhteisen maatalouspolitiikan on tarjottava asian toteuttamiseen.

Biologisen monimuotoisuuden ollessa kyseessä YMP:ssa viitataan tällä hetkellä ympäristövaatimusten noudattamiseen. Näihin kuuluvat lintudirektiivi ja luontotyyppidirektiivi, joiden noudattamatta jättäminen johtaa seuraamuksiin. Kyseiset seuraamukset merkitsevät suoran tuen vähennyksiä ja erityisten maaseudun kehittämistoimenpiteiden leikkauksia, erityisesti kun on kyse Natura 2000 -alueille myönnetyistä tuista ja maatalouden ympäristötuista.

Kun tarkastellaan YMP:aa vuoden 2013 jälkeen, komissio on kaikilta osin tietoinen käsiteltävinä olevien ympäristöhaasteiden laajuudesta, ja se tutkii tällä hetkellä eri tapoja tehostaa ympäristöongelmien integroimista yhteiseen maatalouspolitiikkaan sen ensimmäisen ja toisen pilarin kaikkien välineiden kautta. Työn alla on vaikutustenarviointi, jonka pohjalta valmistellaan YMP:aa koskevia lainsäädäntöehdotuksia vuoden 2013 jälkeistä aikaa varten. Lisäksi marraskuuksi 2010 on suunniteltu julkaistavaksi tiedonanto, jossa esitellään yleisesti yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuutta. Esittelen kyseisen tiedonannon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle 17. marraskuuta.

  Georgios Papastamkos (PPE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, olen varma, että tiedätte unionin eri alueiden ja jäsenvaltioiden välisistä perustavanlaatuisista eroista maatalouden alalla. Haluaisin ottaa muun muassa esille maatilojen koon, rakenteen ja typologiset olosuhteet sekä sen panoksen, jonka maatalous antaa työllisyydelle ja taloudelle epäsuotuisilla alueilla ja ympäristön kannalta heikoimmassa asemassa olevilla alueilla. Tästä syystä minun mielestäni ei pitäisi määrittää yhtenäistä aluetukea, jolla tarkoitan Euroopan unionin laajuista tukea. Voitteko vahvistaa, arvoisa komission jäsen, että suoran tuen myöntämistä varten säädetään objektiivisia perusteita?

  Giovanni La Via (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen komission jäsenelle maaperän eroosiota koskevasta vastauksesta, mutta haluaisin esittää hänelle lisäkysymyksen.

Kun otetaan huomioon, että Välimeren alueella on metsäpalojen seurauksena huomattavan paljon paljasta maata ja että palot ovat luonteenomaisia Välimeren alueen maille, eikö komission jäsen katso, että olisi aika muuttaa tapaa, jolla maatalouden ympäristötuet lasketaan? Pitäisi ottaa käyttöön erityisiä lisätukia maatiloille, jotka sitoutuvat kehittämään ja ylläpitämään sellaisia ympäristön kannalta suotuisia viljelykäytäntöjä, joiden nimenomaisena tavoitteena on estää tulipaloja maatiloilla ja maaseudulla.

  Nadezhda Neynsky (PPE). – (BG) Kuten mainitsitte, Bulgaria ja Romania, jotka liittyivät Euroopan unioniin vuonna 2007, saavat tällä hetkellä vain 40 prosenttia siitä maataloustuen määrästä, joka on myönnetty vanhoille jäsenvaltioille kuten Saksalle, Ranskalle ja muille.

Totesitte, että tuet mukautetaan vasta vuonna 2016, mikä tämän kriisin vallitessa asettaa kaksi hiljattain jäseneksi hyväksyttyä maata äärimmäisen epäoikeudenmukaiseen asemaan. Tämä aiheuttaa riskin maataloudelle ja suurelle väestönosalle, joka saa elantonsa maataloudesta. Ettekö katso, että tämä tekijä, siis talous- ja rahoituskriisi, pitäisi ottaa huomioon kyseisten kahden maan tapauksessa?

  Dacian Cioloş, komission jäsen. – (FR) Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen, jonka esitti jäsen Papastamkos, haluan todeta, että jäsenvaltioiden, alueiden ja eri maanviljelijäryhmien välillä todellakin on eroja. Tästä syystä olen sanonut useaan otteeseen, että minusta kiinteämääräinen järjestelmä – tämä tarkoittaa yhtäläistä hehtaarikohtaista määrää kaikille mainituille ryhmille – ei ole tarkoituksenmukainen ratkaisu.

Tuet on laskettu tämänhetkisen historiallisen viitejärjestelmän mukaisesti 10, 15 tai 20 vuoden takaisen tuotantotason pohjalta. Haluamme luopua tästä järjestelmästä ja korvata sen objektiivisilla kriteereillä. On kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös sen varmistamiseen, että tasapainottaminen toteutetaan siirtymäkautta käyttäen ja siten, että näiden järjestelmien myötä epäsuotuisaan asemaan joutuneet maat voivat omaksua muutoksen taloudellisesti. Tästä syystä aikomukseni on todellakin ehdottaa objektiivisia kriteerejä, jotka olisi liitettävä lähtökohtaan siten, että varmistetaan hallittavissa oleva siirtymäkausi.

Arvoisa jäsen La Via, mainitsemanne ongelmat voidaan ottaa huomioon maatalouden ympäristötoimenpiteitä koskevan maaseudun kehittämisohjelman toisessa pilarissa. Aikomuksena on ylläpitää sellaisia maatalouden ympäristötoimenpiteitä, joissa otetaan huomioon tiettyjen alueiden erityispiirteet. Aluetta, josta puhuitte, vaivaa eroosio, ja pensaat saattavat sytyttää paloja siellä.

Jäsenvaltioilla tulee olemaan mahdollisuus – vuoden 2013 jälkeistä aikaa varten ehdottamamme asetuksen myötä – ottaa huomioon kyseiset erityisongelmat ympäristötoimenpiteiden yhteydessä ja tarjota tähän liittyvä erityistukijärjestelmä. Tämän vuoksi uskomme, että joustosta on hyötyä tavoitteen saavuttamisessa eli luonnonvarojen järkevässä hallinnassa, jotta jäsenvaltiot voivat käyttää toisen pilarin erityisvälineitä. Uskon, että tämä ongelma voidaan liittää kyseiseen joustoon, jota voimme tarjota jäsenvaltioille.

Romanian ja Bulgarian liittymisneuvottelujen aikana perustamissopimus mahdollisti phsing-in -järjestelmän, toisin sanoen järjestelmän, jossa suoran tuen määrä kasvaa asteittain. Vuonna 2008 toteutetun YMP:n terveystarkastuksen aikana totesimme, että vuoden 2013 jälkeistä aikaa koskevan uudistuksen yhteydessä ottaisimme huomioon tukitason tasapainottamista koskevan ongelman; ehkä nopeampi toteutus tulisi kyseeseen. Siksi olen sitä mieltä, että meidän olisi huomioitava kyseinen ongelma; on löydettävä sopiva budjettiratkaisu, jotta prosessia voidaan tarvittaessa nopeuttaa.

  Puhemies. – (EN) Karin Kadenbachin laatima kysymys nro 36 (H-0476/10)

Aihe: Yhteinen maatalouspolitiikka ja täydentävät ehdot

Täydentävät ehdot ovat tärkeä osa yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP). Niiden vuoksi suurin osa YMP:n maksuista edellyttää tiettyjen ympäristön, terveyden ja eläinten hyvinvoinnin alan sääntöjen noudattamista. Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 8/2008 todetaan, että "jäsenvaltiot eivät ole huolehtineet siitä, että käytössä olisi vaikuttavat valvonta- ja seuraamusjärjestelmät; niin ollen valvontajärjestelmän avulla ei saada riittävää varmuutta siitä, noudattavatko viljelijät sääntöjä." Lisäksi siinä todetaan, että "jäsenvaltioiden antamat tiedot tarkastuksista ja rikkomuksista eivät ole luotettavia, ja komission toteuttama toimivuuden seuranta oli puutteellista".

Voiko komissio kertoa parlamentille, mitä se tekee kannustaakseen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön ja soveltamaan täydentäviä ehtoja tehokkaammin? Onko asiassa havaittu mitään parannuksia?

  Dacian Cioloş, komission jäsen. – (FR) Kuten tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa vuodelta 2008 korostettiin, komissio on hyvin tietoinen siitä, että jäsenvaltiot voisivat paremmin soveltaa täydentäviä ehtoja.

Haluaisin kuitenkin korostaa sitä, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus kattaa kaksivuotisen jakson, joka alkoi pian hyvien maatalous- ja ympäristöehtojen käyttöönoton jälkeen.

Komissio on ottanut täydentävien ehtojen ensimmäisestä soveltamisvuodesta, 2005, lähtien käyttöön koko joukon aloitteita, joiden avulla pyritään yhtäältä auttamaan jäsenvaltioita ja toisaalta varmistamaan, että ne noudattavat oikeudellisia velvoitteitaan. Komissio tarjoa tukea aiheista käytävän kirjeenvaihdon ja erityiskysymyksistä monilla foorumeilla käytävien keskustelujen kautta.

Säännöksistä on keskusteltu asiasta vastaavassa hallintokomiteassa, teknisimmät keskustelut on käyty erityisesti täydentäviä ehtoja käsittelevässä asiantuntijaryhmässä ja valvontamenettelyistä on keskusteltu tietyissä erityistyöryhmissä.

Lisäksi komissio on vuodesta 2004 lähtien julkaissut säännöllisesti jäsenvaltioita varten toimintaohjeita, jotka ovat auttaneet niitä mukauttamaan kansallisia järjestelmiään. Komissio valvoo jäsenvaltioiden oikeudellisia velvoitteita niiden tietojen pohjalta, jotka jäsenvaltioissa toteutetuista tarkastuksista on saatu ja jotka jäsenvaltiot ovat komissiolle toimittaneet. Jos tarkastusten yhteydessä todetaan heikkouksia, kyseisen jäsenvaltion menoihin tehdään rahoitusoikaisuja, mikäli maatalousrahastoa koskeva riski on havaittu. Näin oli asianlaita ennen; tämän seurauksena meneillään on joitakin menettelyjä, myös tällä hetkellä.

Komissio on vakuuttunut siitä, että kaikki nämä aloitteet ovat merkittävästi parantaneet täydentäviä ehtoja koskevan järjestelmän toimivuutta, erityisesti siitä lähtien, kun tilintarkastustuomioistuin esitti huomioitaan vuotta 2007 koskevassa erityiskertomuksessa. Alalla on luonnollisesti jatkettava ponnisteluja, sillä komissio painottaa järjestelmän kitkatonta toimivuutta, koska se on olennainen osa yhteistä maatalouspolitiikkaa.

  Karin Kadenbach (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä hyvin yksityiskohtaisesta vastauksesta. Minulla on vielä lyhyt kysymys, joka koskee täydentäviä ehtoja ja biologista monimuotoisuutta, jotka olette jo maininneet tänään. Järkevän maatalouden avulla voidaan auttaa säilyttämään biologista monimuotoisuutta ja pysäyttämään lajien kuoleminen sukupuuttoon. Tällaisen tietoisuuden luomisen ei pitäisi kuitenkaan kuulua pelkästään ympäristöasioista vastaavan komission jäsenen tehtäviin. Arvoisa komission jäsen, kysyn teiltä, mitä aiotte tehdä sen hyväksi, että kyseisten osapuolten – ja tarkoitan tällä poliittisia päätöksentekijöitä, kuluttajia, mutta ennen kaikkea asianomaisia maanviljelijöitä – tietoisuus biologisen monimuotoisuuden arvosta ja siihen liittyvistä ekosysteemipalveluista lisääntyisi?

  Mairead McGuinness (PPE). – (EN) Jos nykyisessä täydentäviä ehtoja koskevassa järjestelmässä on ongelmia, miten käsittelemme mahdollisia lisäongelmia, jos syvennämme ensimmäisen pilarin ympäristövaatimuksia, mikä sisältyy YMP:n uudistusta koskevaan vuodettuun asiakirjaan? Haluaisin kuulla mielipiteenne tästä.

  Dacian Cioloş, komission jäsen. – (FR) Olen pannut merkille, että tällä hetkellä asia on hyvin arkaluonteinen veronmaksajille, kuluttajille ja kansalaisjärjestöille, ja ne vaativat maanviljelijöiltä paljon.

Minusta meidän on kuitenkin myös pystyttävä tarjoamaan maanviljelijöille keinoja ilmaista heidän tekemiään ponnisteluja myös silloin, kun he myyvät tuotteitaan. Maataloudesta saatavia elintarvikkeita koskevaa laatujärjestelmää tarkistettaessa annamme maanviljelijöille myös mahdollisuuden ilmaista tuotteittensa välityksellä heidän tekemäänsä työtä ja kaikkia elementtejä, jotka heidän on otettava huomioon, mukaan lukien biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset. Tämä koskee erityisesti maatalouden erilaisten tuotantojärjestelmien huomioon ottamista, koska maatalouden tuotantojärjestelmien monimuotoisuus merkitsee sitä, että pystymme myös ottamaan huomioon ympäristöön ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyviä kysymyksiä. Yhteisen maatalouspolitiikan ollessa kyseessä tuotantojärjestelmien monimuotoisuuden ja maanviljelijöiden, tuottajien ja kuluttajien suorien kontaktien tukeminen tarjoaa maanviljelijöille lisäkeinon kertoa myymiensä tuotteiden välityksellä kaikista ehdoista, joita heidän on noudatettava.

Muita menetelmiä on jo käytössä. Maataloustuotannon ja maaseutumatkailun väliset yhteydet muodostavat maanviljelijöille lisäkeinon tiedottaa siitä, mitä he tuotannollisen työnsä kautta tekevät maan ja maaseudun ylläpitämiseksi. Uskon, että maanviljelijät voivat käyttää kaikkia näitä välineitä, jotka ovat käytettävissä yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa ja joita voidaan vahvistaa tulevaisuudessa, tiedottaakseen nykyistä paremmin ponnisteluistaan.

Vastaan nyt toiseen kysymykseen. Minun mielestäni niitä sääntöjä ja asetuksia, jotka koskevat ympäristöä tai maanviljelijän toteuttamia toimia hänen ottaessaan huomioon luonnonvarojen hyvän hallinnan, ei voida erottaa taloudellisista ja sosiaalisista kysymyksistä.

Ehdotuksissa, joita olemme valmistelemassa ja joista keskustelemme 17. marraskuuta jälkeen, ajatuksena ei ole siirtää huomion keskipistettä taloudellisesta ja sosiaalisesta kysymyksestä pelkästään ympäristökysymyksiin, vaan yhdistää ympäristöasiat nykyistä paremmin maanviljelijän tapaan ajatella, jotta tulevaisuudessa voisimme todella puhua kilpailukykyisestä maataloudesta. Maanviljelijöiden on oltava kilpailukykyisiä talouden ja ympäristön kannalta, toisin sanoen tämä koskee tapaa, jolla he hoitavat luonnonvaroja, maaperää ja vettä, joiden parissa he työskentelevät, ja samalla myös sosiaalisia näkökohtia, jotka liittyvät työpaikkojen luomiseen tai ylläpitämiseen maaseutuympäristössä.

Voin vakuuttaa teille, että emme aio – sen seurauksena, että keskitymme ympäristöseikkoihin tai ennemminkin luonnonvarojen hyvään hallintaan yhteisessä maatalouspolitiikassa – heikentää maanviljelijöiden kykyä olla taloudellisesti kilpailukykyisiä ottamalla sosiaaliset näkökohdat huomioon.

Sitten kun meillä on asiakirjat valmiina, voin todistaa tämän teille parhaillaan laadittavina olevissa ehdotuksissa olevien konkreettisten esimerkkien avulla.

  Puhemies. – (EN) Nikolaos Chountisin laatima kysymys numero 37 (H-0483/10)

Aihe: Kreikkalaisten pienviljelijöiden ja -kalastajien takausrahasto

Kreikan maaseudun kehittämisestä ja elintarvikkeista vastaavan ministeriön mukaan syyskuusta 2010 lähtien toiminnassa on ollut maaseudun pien- ja mikroyrityksille tarkoitettu takausrahasto (TEMPME), joka toimii teollisuuden ja kaupan alan pien- ja mikroyrityksille rahoitusta myöntävän vastaavan välineen tavoin. Ministeriön ilmoituksen mukaan rahastosta maksetaan korkotukea ja pääomatakuita 100 miljoonaa euroa maatalouteen ja 50 miljoonaa euroa kalastukseen. On huomattava, että tällaisen välineen avulla maanviljelijät ja kalastajat voivat vähentää investointikustannuksiaan ja osuuttaan pääomasta näinä talouden vaikeina aikoina. Kysyn komissiolta seuraavaa: Onko Kreikan hallitus ilmoittanut sille edellä mainitusta toimintasuunnitelmasta? a) Jos on, osallistuuko komissio sen rahoitukseen? Mikä on sen myöntämän rahoituksen suuruus? Millä ehdoin mahdolliset edunsaajat voivat hyötyä ohjelmasta? b) Jos ei ole, olisiko tällainen väline komission mielestä hyödyllistä sisällyttää kansalliseen strategiseen viitekehykseen? Voiko komissio saattaa asian Kreikan hallituksen tietoon?

  Dacian Cioloş, komission jäsen. – (FR) Vuosiksi 2007–2013 tarkoitettu maaseudun kehittämisohjelma, jota yhteisrahoitetaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, ei sisällä pien- ja mikroyritysten takausrahastoa sen nykyisessä muodossa.

Kreikan viranomaiset eivät ole esittäneet komission maatalouden pääosastolle pyyntöä muuttaa ohjelmaa siten, että kyseinen takausrahasto sisällytettäisiin siihen.

On tärkeää korostaa, että jäsenvaltioiden tehtävänä on esittää toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ehdotus maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteiden sisällöstä maaseudun kehittämisestä annetun asetuksen mukaisesti.

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetussa asetuksessa (EY) N:o 1698/2005 olevan 19 artiklan mukaan maaseudun kehittämisohjelmia voidaan tarkistaa jäsenvaltioiden pyynnöstä seurantakomitean hyväksynnän ja komission toteuttaman käsittelyn ja hyväksynnän jälkeen.

Kreikan kalastusalan tapauksessa kansalliset viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle aikomuksestaan perustaa uusi väline kalastusalan pienyritysten auttamiseksi. Kreikan viranomaisten mukaan kyseisen välineen hallinnointi hoidetaan jo perustetun rahoitusjärjestelmän puitteissa.

Kreikan viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle myös aikomuksestaan yhteisrahoittaa tämä väline vuosiksi 2007–2013 Kreikan kalastusalalle tarkoitetusta toimenpideohjelmasta.

Ottaen huomioon, että suunnitelmissa on rahoitusvälineiden täytäntöönpano kalastuksen toimenpideohjelmassa, komissio tukee tällaisten rahoitusvälineiden perustamista toimenpideohjelman avaintoimenpiteiden käyttöönottoa varten, mikäli niissä noudatetaan asiaa koskevia oikeudellisia säännöksiä, erityisesti asetuksessa (EY) N:o 498/2007 olevaa 34 ja 37 artiklaa.

Tähän välineeseen Euroopan kalatalousrahastosta myönnettävä summa voisi olla 35 miljoonaa euroa. Edellä mainitun toimenpideohjelman seurantakomitea laatii kriteerit, joiden mukaan valitaan kyseisen rahaston edunsaajat.

Kreikan viranomaiset viimeistelevät toimintasuunnitelmaa, johon sisällytetään myös rahoitusvälineen toiminnan ehdot. Komissio toivoo, että kyseinen rahoitusväline, joka saa yhteisrahoitusta Euroopan kalatalousrahastosta, on toiminnassa ennen vuoden 2010 loppua.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa komission jäsen, vastauksenne oli melko kattava ja kiitän teitä siitä. Minulla on lisäkysymys: Esittikö nimenomaan Kreikan hallitus tämän ehdotuksen – selititte kysymyksen tiettyjä näkökohtia – ja riippuuko se, mitä sanoitte – tarkoitan tällä, sovelletaanko rahastoa vuonna 2010 – siitä, esittääkö Kreikan hallitus pyyntönsä ajoissa, jotta mainitsemanne kohdat voidaan yhteisrahoittaa?

  Dacian Cioloş, komission jäsen. – (FR) Selvyyden vuoksi totean, että kysymyksessä on kaksi puolta: toinen liittyy maatalousalaan, sen pien- ja mikroyrityksiin, ja toinen kalatalousalaan.

Se mitä vastauksessani sanoin, tarkoittaa, että Kreikan viranomaiset eivät ole esittäneet mainittua pyyntöä maatalousalan pien- ja mikroyrityksiä varten, vaikka he esittivät tällaisen pyynnön kalastusalan yrityksiä varten. Kreikan hallituksen pyynnön seurauksena kalatalousalan väline voi olla valmis vuoden 2010 loppuun mennessä. Maatalousalan osalta en voi antaa teille lisätietoja, koska Kreikan hallitus ei ole vielä esittänyt minkäänlaista pyyntöä. Selitin teille, että kyseessä oli hallituksen päätös. Hallitus voi esittää tämän ehdotuksen, jos Kreikan seurantakomitea päättää muuttaa maaseudun kehittämisohjelmaa.

Emme kuitenkaan tähän mennessä ole saaneet tällaista ehdotusta maatalousalaa varten.

  Puhemies. – (EN) Seán Kellyn laatima kysymys numero 40 (H-0458/10)

Aihe: EU:n vesiviljelyala

Kestävä ja kilpailukykyinen EU:n vesiviljelyala pystyy vastaamaan kala- ja äyriäistuotteiden suureen ja kasvavaan kysyntään Euroopan unionissa, vähentää villien kantojen häviämistä ja vähentää tuontia kolmansista maista, joista kala- ja äyriäistuotteita kuljetetaan EU:n markkinoille useimmiten lentorahtina tuhansien kilometrien etäisyydeltä.

Vesiviljelyalan osuus EU:n kokonaiskalatuotannosta on 20 prosenttia, ja sen osuus on pysynyt lähes muuttumattomana vuodesta 2000 lähtien. Simpukoiden tuotanto on kuitenkin vähentynyt.

Voiko komissio kaukaista kolmansista maista tuotavien suurten simpukkamäärien jäljitettävyyteen, laatuun ja hiilijalanjälkeen liittyvät ongelmat huomioon ottaen ilmoittaa, miten se aikoo tukea vesiviljelyalaa ja erityisesti simpukoiden viljelyä Euroopan unionissa?

  Maria Damanaki, komission jäsen. – (EN) Euroopan unionin vesiviljelyala on kestävän kehityksemme eturintamassa. Komission ja minun on myönnettävä, että vesiviljelyalan voimavarat ja arvo ansaitsevat nykyistä suurempaa tunnustusta. Tämän vuoksi komissio on hyväksynyt tiedonannon, jonka otsikko kuuluu "Vesiviljelyn kestävän tulevaisuuden turvaaminen". Siinä esitetään viranomaisille saavutettaviksi kolme strategista tavoitetta: vesiviljelyalan kilpailukyvyn edistäminen, sen kestävyyden säilyttäminen ja sen hallinnon parantaminen.

Komissio esittelee tässä tiedonannossa lukuisia toimenpiteitä, jotka viranomaisten olisi toteutettava kaikilla tasoilla – Euroopan unionin taso, kansallinen ja alueellinen taso – jotta voitaisiin vastata alan kohtaamiin haasteisiin.

Euroopan vesiviljelyalan, simpukantuotanto mukaan lukien, kestävän kehityksen tukemiseksi Euroopan unionilla on kattavaa lainsäädäntöä, joka koskee eläinten terveyttä ja elintarvikkeiden turvallisuutta. Olemme hyvin aktiivisia kansainvälisellä tasolla, kun on kyse eläinten terveyttä ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien standardien laatimisesta vesiviljelyalan tuotteita varten, mukaan luettuina simpukat, jotka ovat olennaisen tärkeitä kansainvälisessä kaupassa.

Komissio on myös perustanut nilviäisten sairauksia varten Euroopan unionin vertailulaboratorion, joka saa rahoitustukea vuosittain, jotta varmistettaisiin kansallisten laboratorioiden koordinointi jäsenvaltioissa ja tarjottaisiin tieteellistä tukea komissiolle.

Komissio seuraa myös asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa tiiviisti ostereissa viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana todettuja epätavallisia kuolemia ja on ryhtynyt toimenpiteisiin kyseisiin kuolemantapauksiin ilmeisesti liittyvän viruksen hillitsemiseksi.

Mitä tulee Euroopan unionin vesiviljelyalan yleisstrategiaan, komissio haluaisi palauttaa mieliin myös parlamentissa kesäkuussa 2010 järjestetyn keskustelun, joka pohjautui Guido Milanan laatimaan mietintöön. Komissio arvostaa parlamentin kestävälle vesiviljelylle antamaa tukea ja sen saamaa merkittävää huomiota.

Komissio on sitä mieltä, että vesiviljelyalan kestävää toimintaa olisi tuettava riittävästi yhteisessä kalastuspolitiikassa ja että tämä näkökohta olisi sisällytettävä uudistettuun yhteiseen kalastuspolitiikkaan.

Komissio on vakuuttunut siitä, että alaa pitää auttaa järjestäytymään nykyistä tehokkaammin. Haluamme erityisesti vahvistaa alan tuottajajärjestöjä ja alan sisäisiä järjestöjä, jotta nämä liittäisivät tuotantoennusteet nykyistä paremmin markkinoiden tarpeisiin ja varmistaisivat tuotteillensa paremman arvon markkinoinnin ja merkintöjen avulla.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos kattavasta vastauksestanne. Haluaisin sanoa siihen liittyen, että Irlannissa hiljattain tehty tutkimus osoitti, että suuri osa tuontikalasta oli merkitty väärin, joten ihmiset, jotka luulivat syövänsä turskaa, söivätkin eri kalaa. Onko komissio tietoinen tästä? Mitä asian hyväksi voidaan tehdä – vai voidaanko tehdä mitään – lyhyellä aikavälillä sen lisäksi, että kehitetään omaa vesiviljelyalaamme, mikä on erittäin tärkeää? Kuulisin mielelläni vastauksenne.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, panen tyytyväisenä merkille komission jäsenen Damanakin vastauksen, jonka mukaan vesiviljelyala on merkittävässä asemassa uudessa yhteisessä kalastuspolitiikassa.

Haluaisin sanoa komission jäsenelle, että vesiviljelyalan kehittäminen tarjoaa valtavat mahdollisuudet luoda työpaikkoja erityisesti alueille, joilla on hyvin korkea työttömyys. Uskon, että komissiolla voi olla tärkeä rooli asiassa. Se voi tiedottaa komission jäsenen näkemykset jäsenvaltioille ja ehdottaa niille, että vaikka emme voi heikentää elintarvikkeiden laatua, voimme varmasti varmistaa, että kussakin maassa yksi elin käsittelee vesiviljelyasioita sen sijaan, että niitä käsitellään eri osastoilla ja virastoissa.

  Maria Damanaki, komission jäsen. – (EN) Olen samaa mieltä jäsen Gallagherin kanssa siitä, että vesiviljelyalalla on avoinna valtavia mahdollisuuksia. Voimme todellakin luoda monia työpaikkoja. Tästä syystä suunnittelemme vesiviljelyä koskevan erillisen luvun liittämistä yhteisen kalastuspolitiikan uudistukseen. Haluan mainita myös, että aiomme varmistaa erillisen budjettikohdan. Tämä on hyvin tärkeää.

Haluan myös todeta jäsen Kellylle, että olemme tietoisia näistä ongelmista, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että tuotteiden jäljitettävyyteen liittyvissä asioissa on vielä paljon tehtävää.

Tästä syystä olemme laatineet merkintöjä koskevan luvun yhteisen kalastuspolitiikan uudistukseen. Komissio pyrkii varmistamaan kaikkialla maailmassa yhdenvertaiset toimintaedellytykset omalle kalastuksellemme ja kalastukselle, joka tuottaa niitä tuotteita, joita meidän on pakko hankkia tuonnin avulla.

  Puhemies. – Ioannis A. Tsoukalasin laatima kysymys nro 41 (H-0459/10)

Aihe: Euroopan kalatalousrahaston käyttöönotto

Komission on toimitettava jokaisen vuoden lopussa kertomus Euroopan kalatalousrahastoa koskevan direktiivin 1198/2006(4) täytäntöönpanosta. Kun tämän seikan lisäksi otetaan huomioon äskettäinen rahoituskriisi, johon useat suuressa määrin kalastusalasta riippuvaiset jäsenvaltiot ovat joutuneet vastaamaan, kysyn komissiolta seuraavaa:

Miten komissio arvioi direktiivin tähänastista täytäntöönpanoa? Mitkä maat voisivat komission näkemyksen mukaan toimia esimerkkeinä parhaista käytänteistä?

Katsooko se, että jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet riittävästi EKTR:n toimintaa? Miten komissio arvioi EKTR:n tavoitteiden saavuttamista vuodesta 2007, jolloin sen toiminta käynnistyi, ja millaisia EKTR:n toimintaa koskevia mukautuksia olisi sen mielestä toteutettava?

Miten se arvioi Kreikan kansallisen kalastusta koskevan strategisen kehityssuunnitelman tähänastista toteuttamista? Missä määrin hankkeita on toteutettu ja tähän tarkoitukseen myönnettyjä määrärahoja otettu käyttöön?

  Maria Damanaki, komission jäsen. – (EN) Haluan kiittää jäsen Tsoukalasia hänen kysymyksestään, koska kyse on meille todella tärkeästä asiasta, ja minun täytyy todeta selvästi ja avoimesti, että Euroopan kalatalousrahaston täytäntöönpanossa ei ole vielä päästy kunnolla vauhtiin. Emme ole tyytyväisiä asiaan.

Jäsenvaltioiden komissiolle lähettämien tietojen mukaan vahvistettujen välimaksujen osuus on 5 prosenttia Euroopan kalatalousrahaston kokonaistuesta. Jäsenvaltioilta vuosikertomuksissa hiljattain saamamme tiedot osoittavat kuitenkin, että vuoden 2009 loppuun mennessä 18,2 prosenttia Euroopan kalatalousrahastosta myönnettävistä varoista oli sidottu erityishankkeisiin. Tämä on rohkaisevaa.

Mikä tärkeintä, näihin lukuihin sisältyvät paitsi toimintalinjan 1 tuet myös muiden toimintalinjojen tuet. Ainoastaan toimintalinja 4 – Kalastusalueiden kestävä kehitys – on valitettavasti jäänyt jälkeen, koska kumppanuuksien perustamisen täytäntöönpano kestää kauan.

Syinä tähän tilanteeseen ovat seuraavat seikat: ensinnäkin Euroopan kalatalousrahaston myöhäinen hyväksyminen, toiseksi toimintaohjelmien viivästynyt hyväksyminen, sillä osa hyväksyttiin vuoden 2008 jälkimmäisellä puoliskolla; kolmanneksi hallinto- ja valvontajärjestelmien perustamiseen liittyvät ongelmat, näiltä saatava hyväksyntä on ennakkoehtona maksujen lähettämiselle komissioon; neljänneksi rahoitus- ja talouskriisin vaikutukset kalastusalalla.

Täytäntöönpanon tässä vaiheessa on liian aikaista sanoa, onko Euroopan kalatalousrahasto saavuttanut tavoitteensa. Lisätietoja saadaan väliarvioinnista, jonka on määrä valmistua vuoden 2011 loppuun mennessä.

On myös vaikea sanoa, mitkä käytännöt ovat parhaita tässä suhteessa, sillä jäsenvaltioilla on käytettävänään hyvin erisuuruisia summia Euroopan kalatalousrahastosta, ja kyseiset summat on myönnetty toimintalinjoille eri tavoin, mikä vaikuttaa täytäntöönpanonopeuteen. Esimerkiksi toimintalinja 1 – Toimenpiteet yhteisön kalastuslaivaston mukauttamiseksi – on hyvin helppo panna täytäntöön. Muut eivät ole yhtä helppoja.

Neuvoston puheenjohtajamaana toimineen Belgian viime syyskuussa järjestämässä pääjohtajien kokouksessa, jonka oli tarkoitus löytää parannuskeino täytäntöönpano-ongelmille, erityisesti varojen saantiongelmalle, komissio suositteli rahoitusjärjestelytekniikoita, kuten välittäjien käyttöä tai menettelyjen ja hakulomakkeiden yksinkertaistamista.

Euroopan kalatalousrahaston komitean seuraavassa kokouksessa esitellään kyseisten mahdollisuuksien käyttöä. Vuosiksi 2007–2013 tarkoitetussa Kreikan toimenpideohjelmassa on viivästyksiä. Olen pahoillani sanoessani tämän, mutta asia on todella viivästynyt.

Toteutuneiden maksujen määrä oli 15. päivään syyskuuta 2010 mennessä ainoastaan 5 000 600 euroa, mikä on vain 2 prosenttia Euroopan kalatalousrahaston kokonaistuesta. Kaksi prosenttia on hyvin pieni osuus. Tämä epätyydyttävä tilanne johtuu pääasiassa hallinto- ja valvontajärjestelmän perustamiseen liittyvistä ongelmista sekä viivästyksistä toimenpideohjelman avaintoimenpiteiden käynnistyksessä.

Myös rahoituskriisi on aiheuttanut joitakin viivästyksiä, erityisesti toimintalinjaan 2 kuuluvissa toimenpiteissä.

Komissio valmistelee parhaillaan vuosikertomusta Euroopan kalatalousrahaston täytäntöönpanosta vuonna 2009. Siinä on lisätietoja ja taustatietoja, jotka täydentävät arvoisan parlamentin jäsenen esittämää kysymystä.

  Ioannis A. Tsoukalas (PPE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, kiitos kattavasta vastauksestanne. Koska viittasitte kauheaan taloustilanteeseen ja mahdolliseen epäonnistumiseen, kun on kyse Euroopan kalatalousrahaston saamisesta toimintakykyiseksi, haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kysyä, sisällytetäänkö kalastusvälineiden, kuten nuotta-alusten, täydellinen kielto säännöksiin korvaukseksi kalastajille, jotka menettävät työpaikkansa, tai, kun noudatetaan asetusta, voidaanko kaksivuotista poikkeusta Euroopan kalatalousrahaston säännöistä laajentaa, jotta voitaisiin suojata elinvoimaiset sosiaaliolot.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Teiltä kysyttiin, mitkä jäsenvaltiot voisivat olla esimerkkejä parhaista käytännöistä, ja minä haluaisin tietää myös, mitkä ovat esimerkkejä huonoimmista käytännöistä. Pystyttekö sanomaan, mistä maista on kyse, ja ehkä myös esittämään syitä parhaan ja huonoimman väliselle erolle?

  Maria Damanaki, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, vastaan ensin jäsen Kellylle. Haluaisin sanoa, että yleisesti ottaen niiden maiden, joilla on muita parempi vaatimusten valvontajärjestelmä ja kaikki välineet käytössään, on helpompi panna tukia käytäntöön. Tämä on yleinen sääntö. Yleisesti ottaen minun on myönnettävä, että Välimeren mailla, Etelä-Euroopan mailla, on tavallista suurempia ongelmia.

Kreikalla on erityisongelma. Meidän on oltava hyvin varmoja, että voimme auttaa kaikkia, jotta varoja käytettäisiin paremmin. Suunnitelmiimme kuuluvat ponnistelut tukien täytäntöönpanosääntöjen yksinkertaistamiseksi. Tästä syystä yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa tulee olemaan budjettikohta, jota jäsenvaltioiden on paljon helpompi käyttää.

Jäsen Tsoukalasin kysymys liittyi Välimerta koskevaan asetukseen. Olemme päättäneet, että kyseinen asetus on pantava täytäntöön. Asetus olisi pitänyt panna täytäntöön 1. päivästä kesäkuuta lähtien, eikä paluuta entiseen ole. Jos muuttaisimme asetusta, meillä ei olisi kahteen tai kolmeen vuoteen minkäänlaista valvonta- ja vaatimustenmukaisuusjärjestelmää, joten panemme asetuksen täytäntöön.

Olen tehnyt jo yhteistyötä Kreikan viranomaisten kanssa. Selitin heille, että heidän on pantava asetus täytäntöön viipymättä. Tämä merkitsee luonnollisesti sitä, että kaikkia säännöksiä, jotka koskevat ympäristön kannalta raskaita erikoisvarusteita, on noudatettava. Tämä merkitsee myös sitä, että käytämme loppuun rahoitusmahdollisuuksiemme liikkumavaran myöntääksemme heille kompensoivaa tukea. Haluan sanoa tämän koskien nuotta-aluksia, troolareita ja kaikentyyppisiä tarvikkeita: niiden yhteydessä on annettava hyvä esimerkki säännösten noudattamisesta. Teemme parhaamme käyttääksemme rahoituksen liikkumavaran, jotta kalastajien olisi mahdollisuus saada paremmat varusteet ja parantaa varusteidensa valikoimaa.

  Puhemies. – (EN) Kysymyksiin, joihin ei vastattu ajanpuutteen vuoksi, toimitetaan kirjalliset vastaukset (katso liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 20.30 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Roberta ANGELILLI