Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Pohjois-Kaukasiaa, erityisesti Oleg Orlovin tapausta, koskevasta päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Heidi Hautala, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan todeta, että Pohjois-Kaukasian ihmisoikeustilannetta, erityisesti Oleg Orlovin tapausta, koskeva päätöslauselma on ansiokkaimpia parlamentin pitkään aikaan antamia päätöslauselmia.

Pohjois-Kaukasiaa piinaava tragedia on vain syventynyt viime vuosina, sillä kaikkialle laajentuvat ihmisoikeusloukkaukset vaikuttavat edelleen yhteisöjen jokapäiväiseen elämään Tšetšeniassa, Ossetiassa, Dagestanissa, Pohjois-Ossetiassa ja Kabardi-Balkariassa.

Väkivaltaisuudet eivät ole läheskään vielä ohi. Vasta viime tiistaina ainakin kuusi ihmistä kuoli Groznyssa Tšetšenian parlamenttirakennukseen tehdyssä iskussa. Siinä loukkaantui vähintään 17 ihmistä, joista useimmat olivat siviilejä. Pohjois-Ossetian pääkaupungissa Vladikavkazissa 9. syyskuuta tapahtuneessa pommituksessa menehtyi 17 ihmistä ja haavoittui useita.

Tapahtuneita tragedioita ei ole myöskään selvitetty. Beslanin tragedian uhrien omaiset eivät vieläkään tiedä, mitä heidän lapsilleen ja rakkailleen tarkalleen tapahtui, miten he kuolivat tai missä heidän ruumiinsa ovat.

Väkivallan ja rankaisemattomuuden kierre on sekoittanut ja halvaannuttanut nämä yhteisöt, ja koska tilannetta ei ole saatu käsiteltyä, väkivalta on levinnyt Pohjois-Kaukasian tasavaltojen rajojen ulkopuolelle.

Moskovalaiset ovat kärsineet terrorismin traumoista, ja tšetšeenipakolaiset pelkäävät Euroopassa vainoja ja jopa murhia. Ihmisiä katoaa myös pääkaupungissa Moskovassa tai Pietarissa, kuten viime vuosina on ilmennyt.

Koittaa siis hetki, jolloin tämän on loputtava. Vuoden 2009 Saharov-palkinnon saaja Oleg Orlov, jota vastaan on esitetty rikosoikeudellisia syytteitä, voisi olla tapaus, jonka kohdalla eurooppalaiset vihdoin toteavat, että liika on liikaa.

EU:n on pyrittävä tekemään nyt Euroopan neuvoston kanssa yhteistyötä Dick Martyn Pohjois-Kaukasian ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeuskeinoista laatiman loistavan päätöslauselman yhteydessä.

  Marietje Schaake, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, puhemies Buzek ilmoitti tänään tämän vuoden Saharov-palkinnon saajan. Kyseinen palkinto ilmentää mielipiteenvapautta, joka on oleellinen eurooppalainen vapaus ja oikeus, jota puolustamme kansalaistemme ja koko maailman hyväksi.

Puhemies Buzek reagoi Nobelin rauhanpalkinnon myöntämiseen kehottamalla painokkaasti Kiinaa vapauttamaan Liu Xiaobon. Hän totesi, että vapaus ei ole uhka, mutta vapaudella voi olla monta uhkaa. Tämä pätee myös ihmisoikeuksien puolustajiin Pohjois-Kaukasiassa.

Viime vuoden Saharov-palkinnon saajat – Memorial-järjestön jäsenet Oleg Orlov, Sergei Kovalev ja Ljudmila Aleksejeva – eivät ole voineet itse noutaa palkintoaan, koska heidän vapautensa on uhattuna. EU investoi valtavia rahamääriä EU:n ja Venäjän suhteisiin, ja molemmat ovat Euroopan neuvoston ja Etyjin jäseniä.

Venäjä on näin ollen sitoutunut suojelemaan ja edistämään ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita, mutta siitä ollaan vielä kaukana. Toimittajia ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteja pelotellaan, ihmisoikeuksien puolustajia katoaa järjestelmällisesti eikä ilmaisunvapautta ole, myöskään internetissä. Oikeusvaltion puuttumisen vuoksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on vireillä 20 000 kannetta, jotka ovat peräisin Venäjän federaatiosta.

Venäjällä on oikeus torjua terrorismia Pohjois-Kaukasiassa, mutta se vaikuttaa kielteisesti vakauteen, jos oikeusvaltion periaatteita ei noudateta. Venäjällä ei ole todellakaan mitään perustetta olla noudattamatta ihmisoikeuksia koskevaa sitoumustaan.

Odotamme innokkaasti ja aiomme myös huolehtia siitä, että Memorial-järjestön edustajat voivat vapaasti vierailla Euroopan parlamentissa, mikä symboloi kaikkien Pohjois-Kaukasian alueen kansalaisten vapauksia ja oikeuksia.

  Mitro Repo, laatija. − (FI) Arvoisa puhemies, olen todella huolissani siitä kasvavasta pelon ilmapiiristä, joka kohdistuu ihmisoikeuspuolustajiin Venäjällä. Me olemme velkaa tukemme Oleg Orloville, jolle myönsimme viime vuonna Saharov-palkinnon. Hänen ainut rikoksensa on se, että hän on puhunut ihmisoikeuksista Venäjällä.

Perusoikeuksia loukataan myös EU:n sisällä, mutta nuo loukkaukset Venäjällä ovat aivan toista luokkaa. Meidän tulee taistella kaikkea terrorismia ja radikaaleja ääri-ilmiöitä vastaan kaikin laillisin keinoin, mutta myös kansalaisyhteiskunnan tarjoamin keinoin. Pohjois-Kaukasiassa ei tarvita enää sortoa vaan pikemminkin vuoropuhelua. Ei enää rikoksia vaan lisää lain ja ihmisoikeuksien kunnioittamista.

Oikeudenmukaisuus toteutuu aina objektiivisesti ja subjektiivisesti. Pohjois-Kaukasiassa tämä tarkoittaa sitä, että rikolliset tuomitaan ja rikosten uhrien tarpeet otetaan huomioon. Tämän lausunnon hyväksyminen on selkeä ja johdonmukainen tuki Orloville, kuten myös kaikille muille ihmisoikeustaistelijoille. Meidän on pidettävä mielessä tämä asia, kun neuvottelemme EU:n ja Venäjän uusista suhteista. Venäjän on kunnioitettava ihmisoikeuksia, jotta se voisi olla aito osa Eurooppaa ja hyväksyä Euroopan eetoksen: Eurooppa on ihmisten puolella, Eurooppa ei ole ihmisiä vastaan.

  Ryszard Czarnecki, laatija. – (PL) Kun Puolan solidaarisuusliike taisteli kommunismin aikana ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta, yleisesti käytettynä iskulauseena oli "ei vapautta ilman solidaarisuutta". Pohjois-Kaukasian – ja myös monien muiden Venäjän osien – tapahtumien yhteydessä voidaan nykyään todeta, että ei ole vakautta ilman oikeusvaltiota.

Näitä kahta ilmiötä on erittäin tärkeää tarkastella yhdessä. Emme voi puhua EU:n ja Venäjän taloudellisista ja poliittista suhteista välittämättä Venäjän ihmisoikeuksista. Ne ovat todellakin kuin toisiinsa kytketyt johdot. Ne eivät ole kaksi erillistä asiaa. Perusrehellisyys edellyttää, ettemme ainoastaan keskustele suhteiden parantamisesta Venäjän – tämän hienon valtion – kanssa vaan että myös vaadimme sen hallitusta kunnioittamaan ihmisoikeuksia, myös Saharov-palkinnon saaneen henkilön tapauksessa. Tämä on valtava isku Euroopan parlamentille ja Euroopan unionille.

  Marie-Christine Vergiat, laatija. − (FR) Arvoisa puhemies, haluan tässä puheenvuorossani pyytää, että mietimme yhdessä, mikä on Saharov-palkinnon tarkoitus.

Haluan aluksi kiittää kollegojani, erityisesti Heidi Hautalaa, vastaamisesta Oleg Orlovin tilannetta koskeneeseen pyyntööni. Oleg Orlov on todellakin yksi viime vuoden Saharov-palkinnon saaneen Memorial-järjestön kolmesta vastuuhenkilöstä.

Myöntämällä tämän palkinnon palkitsimme niiden sitoumuksellisen toiminnan, jotka vielä uskaltavat arvostella Tšetšenian tilannetta. Sillä oli symbolinen merkitys, koska se tapahtui muutaman kuukauden kuluttua Natalia Estemirovan murhasta, jonka Oleg Orlov voimakkaasti tuomitsi. Tiesimme, että Tšetšenian presidentti oli nostamassa Orlovia vastaan syytteen siitä, että tämä oli syyttänyt häntä. Tammikuussa 2010 Oleg Orlov ja Memorial todettiin syyllisiksi, emmekä sanoneet mitään. Oleg Orlovia vastaan nostettiin jälleen syyte 6. heinäkuuta, ja häntä uhkaa nyt kolmen vuoden vankeustuomio.

Myöntäessämme Saharov-palkinnon pyrimme kohottamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia puolustavien profiilia ja otamme heidät suojelukseemme.

Mitä olemme tehneet Oleg Orlovin ja kaikkien niiden hyväksi, jotka puolustavat ihmisoikeuksia Venäjällä ja Tšetšeniassa? Miten olemme kehittäneet EU:n vuoropuhelua varmistaaksemme, että Pohjois-Kaukasiassa vihdoinkin kunnioitetaan ihmisoikeuksia? Voimmeko mitään sanomatta hyväksyä sen, ettei oikeustoimiin ole vieläkään ryhdytty, vaikka Natalia Estemirovan murhasta on kulunut jo yli vuosi? Voimmeko sallia sen, että ihmisoikeuksien puolustajia kidnapataan ja pahoinpidellään ja että heitä katoaa ilman tuomioistuinten minkäänlaista reaktiota?

Tekee mieli kysyä, mitä tarkoitusta oikein palvelemme, jos istuntojakso toisensa jälkeen tuomitsemme joitakin ihmisoikeusloukkauksia, mutta se ei estä komissiota jatkamasta muka rakentavia vuoropuhelujaan ja toteamasta meille, että edistystä kyllä tapahtuu, mutta ei ihmisoikeuksien ja oikeusjärjestelmän aloilla. Milloin lopetamme näiden väitettyjen perusarvojen kieltämisen tiettyjen jäsenvaltioiden taloudellisten ja poliittisten etujen vuoksi? Hyvät kollegat, saattaisimme olla uskottavampia, jos istuntojamme ei järjestettäisi myöhään torstai-iltapäivänä ja jos olisimme hieman runsaslukuisempina paikalla seuraamassa näitä keskusteluja.

  Bernd Posselt, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, Pohjois-Kaukasia oli tsaristisen siirtomaapolitiikan ja Stalinin hallinnon kansanmurhayritysten uhri. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen myös siellä käytiin kuitenkin valitettavasti kaksi raakaa sotaa, joissa tuhottiin tšetšeenien kaltaisia pieniä kansoja. Se on vielä nykyäänkin alue, jolla Kadyrovin hallinnon kaltaiset pienet, julmat satelliittihallinnot syyllistyvät kauhistuttaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Tuomitsemme kaikkien osapuolten kaikki terrorismin muodot, mutta tällä hallinnolla ei ole mitään tekemistä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kanssa.

Tämän tilanteen ratkaisemiseksi tarvitsemme kolmiosaisen lähestymistavan, jonka yhteydessä tehtävään tiiviiseen yhteistyöhön osallistuvat Euroopan neuvosto ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Euroopan unionin moottorina toimiva Euroopan parlamentti ja kyseisellä alueella toimivat ihmisoikeusjärjestöt, jotka pyrkivät suojelemaan sitä Venäjän vallalta. Memorial-ihmisoikeusjärjestöllä on tässä keskeinen rooli. Näin ollen vaadimme, että Oleg Orlov jätetään heti rauhaan ja että häntä tuetaan ansiokkaassa työssä ihmisoikeuksien puolesta. Olemme sen velkaa hänelle ja hänen taistelutovereilleen, Pohjois-Kaukasian kansoille, mutta myös murhatulle ystävällemme ja taistelukumppanille Natalia Estemirovalle, jonka monet meistä tunsivat henkilökohtaisesti ja jonka murha on vihdoin selvitettävä. Olemme velvollisia varmistamaan hänen puolestaan, että Pohjois-Kaukasiassa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita.

  Jarosław Leszek Wałęsa, PPE-ryhmän puolesta. – (PL) Jokin aika sitten Oleg Orlov totesi Pohjois-Kaukasian suurimpana ongelmana olevan se, että vallassa olevat torjuvat kaikkein tärkeimmän asian – ihmisoikeudet. Ihmisoikeusloukkaukset horjuttavat Pohjois-Kaukasian tilannetta, pitkittävät konfliktia, vähentävät sen ratkaisemismahdollisuuksia ja tukevat itse asiassa maanalaista terroristitoimintaa.

Memorialin kaltaisia ihmisoikeusjärjestöjä on tuettava, koska ne ovat oleellisia pyrittäessä luomaan vakaa ja vapaa yhteiskunta, ja niitä tarvitaan myös tosiasiallisen ja pysyvän vakauden toteuttamisessa. Tällaisia järjestöjä on siis tuettava, ja meidän on tuomittava Pohjois-Kaukasiassa tapahtuvat katalat teot, puhuttava yhä useampien kadonneiden puolesta ja muistettava asuinseudultaan siirtymään joutuneiden kärsimykset.

  Alexander Mirsky S&D-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, kannatan varauksettomasti sitä päätöslauselman osaa, jossa käsitellään tarvetta tarkkailla Pohjois-Kaukasian ihmisoikeustilannetta. Olen erittäin hyvin perillä Kaukasian tilanteesta, koska olen vieraillut siellä useammin kuin kerran. Haluan samalla huomauttaa, ettei ihmisoikeuksien puolustajan titteli anna Oleg Orloville oikeutta syyttää Tšetšenian tasavallan presidenttiä murhasta. Oleg Orlov on väärässä, jos hän uskoo, että Saharov-palkinto oikeuttaa esittämään epäasianmukaisia väitteitä. Euroopan parlamentin ei tarvitse toimia Orlovin asianajajana. Todistakoon väitteensä oikeudessa – ellei venäläisessä niin sitten Euroopan unionin tuomioistuimessa. Meillä ei ole oikeutta asettua jommallekummalle puolelle tässä kiistassa. Meidän on annettava tuomioistuinten hoitaa työnsä. Annan kuitenkin Oleg Orloville sen neuvon, että kannattaa ajatella, ennen kuin puhuu. Kunnianloukkaus on rikos. Kiitos.

  Adam Bielan, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) On paradoksaalista, että samana päivänä, jona olemme julkistaneet vuoden 2010 Saharov-palkinnon myöntämistä koskevan päätöksemme, puhumme yhden viime vuoden palkinnon saajan vainosta. Kuten tiedätte, Oleg Orloville myönnettiin viime vuonna Saharov-palkinto yhdessä Memorial-järjestön muiden jäsenten kanssa sinnikkäästä ja rohkeasta taistelusta sen puolesta, että totuus venäläisten Tšetšenian tasavallassa tekemistä rikoksista tulisi julki.

Puhumme tänään Oleg Orlovin jatkuvasta vainoamisesta, joka johtuu siitä, että hän vaatii rohkeasti selvittämään kaikki Tšetšenian Memorial-järjestön johtokuntaan kuuluneen Natalia Estemirovan kuolemaan liittyneet olosuhteet. On muistettava, etteivät "presidentti" Ramzan Kadyrovin toteuttamat Orlovin vastaiset toimet olisi olleet mahdollisia ilman Kremlin tukea. Pyydän siksi, että kaikki Euroopan unionin viranomaiset, myös komissio ja neuvosto, painostavat presidentti Medvedeviä torjumaan tällaista vainoa Tšetšeniassa.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Väkivaltaa tai terroritekoja tapahtuu lähes päivittäin Pohjois-Kaukasian tasavalloissa. Tšetšenian parlamenttiin viime viikolla tehty isku osoittaa, että islamistien kapina vaarantaa koko alueen vakauden. Tšetšenian sotien alkamisesta on kulunut 15 vuotta, mutta alueella on edelleen 80 000 sisäistä pakolaista. Myös ihmisoikeusaktivistien tilanne on hälyttävä, sillä raporttien mukaan alueella tapahtuu umpimähkäisiä sieppauksia ja tuomitsemisia. Oleg Orlovin tapaus on yksi niistä oikeudenkäyntien sarjoista, jotka on aloitettu ilman asianmukaista oikeusperustaa. Hän voi saada kolmen vuoden vankeusrangaistuksen syytettyään Tšetšenian presidenttiä sekaantumisesta Natalia Estemirovan murhaan vuonna 2009.

Haluan huomauttaa, ettei hänen kuolemansa jälkeen aloitetuissa tutkinnoissa ole toistaiseksi edistytty. Venäjän federaation viranomaisten on edellä mainituista syistä nähdäkseni toteutettava lisätoimia varmistaakseen, että tutkinnat saatetaan asianmukaisesti päätökseen myös silloin, kun Memorial-järjestön jäseniä on osallisina.

  Eija-Riitta Korhola (PPE). - (FI) Arvoisa puhemies, Pohjois-Kaukasian alueen tunnetuin ja väkivaltaisin selkkaus on Tšetšenian ensimmäisestä sodasta alkanut konflikti. Se jatkuu yhä, joskin laajentuneena erityisesti Dagestaniin ja Ingušiaan. Ottamatta kantaa siihen, missä määrin kysymys on vapaussodasta, terrorismin vastaisesta sodasta tai jostain muusta, emme voi kieltää totuutta lähes 100 000 sisäisestä pakolaisesta ja erittäin heikosta ihmisoikeustilanteesta.

Viime vuonna Saharovilla palkitsemamme ihmisoikeusaktivistit ovat kantava voima Memorial-järjestössä, jolla on Pohjois-Kaukasiassa merkittävä rooli. Joulukuussa palkintoa noutaessaan Oleg Orlov vastasi työnsä vaaroja koskevaan kysymykseen, että suurin ongelma on se, että uhka tulee valtion edustajilta. Näitä hänen sanojaan harva epäilee.

Anna Politkovskaja tunnettiin erityisesti tšetšenialaisten ihmisoikeuksien puolestapuhujana, Lontoossa myrkytetty venäläisagentti Litvinenko oli arvostellut Venäjän toimia Tšetšeniassa ja viime vuonna murhattu Natalia Estemirova paljasti turvallisuuspalveluiden osallistumisen väkivaltaisuuksiin ja teloituksiin niin ikään Tšetšeniassa. Listaa vastaavista edelleen selvittämättömistä murhista voisi jatkaa vielä pitkälle. Siksi on ensisijaista, että Euroopan unioni jatkaa näiden asioiden esille nostamista.

  Bogusław Sonik (PPE). – (PL) Haluan aluksi oikaista erästä kollegani toteamusta. Meille sanottiin, etteivät Memorial-järjestön edustajat voineet saapua parlamenttiin vastaanottamaan viime vuoden Saharov-palkintoa. He kuitenkin olivat täällä. Naiset valkoisissa -liikkeen edustajat eivät pääse noutamaan palkintoaan, koska heidän ei anneta poistua Havannasta.

Kesäkuussa 2010 laadittuun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselmaan sisältyy tietoja Pohjois-Kaukasiassa tapahtuneista muista ihmisoikeusloukkauksista. Venäjän viranomaiset väittävät toteuttavansa vakautustoimia, mutta ihmisoikeusloukkauksiin liittyvä rankaisemattomuus ja oikeusvaltion puuttuminen ovat edelleen suurimmat esteet alueen tosiasialliselle ja pysyvälle vakaudelle. Siviiliväestö elää edelleen väkivallan uhan alla. Kidutukset ja vihamielinen kohtelu ovat yleisiä, samoin kuin pakotetut katoamiset sekä mielivaltaiset murhat ja pidätykset. Ihmisoikeusloukkauksia koskevat tutkimukset ovat tehottomia ja puutteellisia. Niiden tuloksena on usein ainoastaan se, ettei tekijöitä onnistuta rankaisemaan, mikä lisää epäluottamusta hallituksen elimiä ja koko oikeusjärjestelmää kohtaan.

Olemme velvollisia tekemään kaiken voitavamme, jotta Pohjois-Kaukasian tilannetta voidaan seurata jatkuvasti ja jotta voidaan toteuttaa toimia oikeusvaltion periaatteiden takaamiseksi, kansalais- ja demokratia-aloitteiden tukemiseksi sekä laittomuuden poistamiseksi alueelta.

  Miroslav Mikolášik (PPE). - (SK) Pohjois-Kaukasian suurin ongelma on nähdäkseni se, ettei siellä välitetä kaikkein tärkeimmästä asiasta, nimittäin yksilön ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Tällaiset ihmisoikeusloukkaukset horjuttavat alueen tilannetta, pitkittävät ja syventävät konfliktia, vähentävät sen ratkaisemismahdollisuuksia sekä auttavat luomaan perustan taantumuksellisille terroristiryhmille.

Tšetšeniassa vallan anastanut Ramzan Kadyrov ei edistä vakautta. Hänestä on tullut tasavallan yksinvaltias, joka uhmaa lainsäädäntöä tai tulkitsee sitä väärin voidakseen toimia perusihmisoikeuksien vastaisesti. Lisäksi tiettyihin henkilöihin kohdistuneita väärinkäytöksiä ei saa paljastaa, eikä niistä saa keskustella. Memorial-järjestön jäsen Oleg Orlov on valitettava esimerkki ihmisoikeuksien puolustajien vainoamisesta. Tilanne näyttää olevan murheellisesti ratkaisematta, minkä vuoksi Euroopan parlamentilla on moraalinen velvollisuus seurata alueen tapahtumia tarkasti ja vaatia säännöllisesti kunnioittamaan oikeuksia, joita Venäjän federaation kansalaisilla ja ihmisoikeusjärjestöillä ei edelleenkään ole päivittäin virallisista vakuutteluista huolimatta.

  Corina Creţu (S&D). – (RO) Minunkin on ilmaistava solidaarisuuteni Oleg Orlovia ja hänen johtamaansa Memorial-ihmisoikeusjärjestöä kohtaan. Euroopan parlamentti myönsi sille viime vuonna Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon.

Tšetšenian presidentin kunnianloukkauksesta tuomitseminen ja mahdollisesti useaksi vuodeksi vankilaan joutuvaa Oleg Orlovia vastaan aloitettu oikeudenkäynti ovat ihmisoikeusaktivistien vainoon liittyvien masentavien tekojen karmea huipennus. Kaikkein kauhistuttavin tapaus olivat Tšetšenian Memorial-järjestön koordinaattorina toimineen Natalia Estemirovan sieppaus ja murha. Minun on pakko vastustaa näitä terrorismin torjunnan verukkeella tapahtuvia toistuvia, julmia ihmisoikeusloukkauksia, vakaviin rikoksiin ja väärinkäytöksiin syyllistyneiden rankaisematta jäämistä sekä sitä, että Venäjän viranomaiset hyväksyvät tämän tilanteen, mikä heikentää niiden demokratiaa koskevan sitoumuksen uskottavuutta.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL). - (CS) Mietin, miten on mahdollista, että keskustelemme edelleen pelkästään varsin pienen ihmisryhmän ihmisoikeuksista ja jätämme kaikkien tärkeimmän asian kokonaan huomiotta. Ratkaisevaa on se, että wahhabeilla, jotka ovat koulutettuja ja aseistettuja ja joiden toiminnalla on selkeät tavoitteet, on voimakas ulkoinen vaikutus Pohjois-Kaukasiassa.

Jos ette tiedä, mistä wahhabit ovat peräisin ja kuka heidän toimintaansa rahoittaa, voin kertoa, että kyseessä ovat samat lähteet, joista puhutaan muiden terroristijärjestöjen yhteydessä. Päätöslauselmasta siis valitettavasti puuttuu kaikkein tärkein asia, nimittäin se, miksi eri puolilla Pohjois-Kaukasiaa tapahtuu räikeitä ihmisoikeusloukkauksia. Ihmisoikeuksia on tietenkin kunnioitettava, mutta niiden noudattamiselle on myös luotava edellytykset. Meidän on vaikea luoda nämä edellytykset, jos terroristijärjestöt saavat rahoitusta ulkomailta, kuten tässä tapauksessa. Tätä ei valitettavasti oteta huomioon päätöslauselmassa.

  Ana Gomes (S&D). - (EN) Arvoisa puhemies, annan täyden tukeni päätöslauselmalle, jota poliittinen ryhmäni kannattaa. Siinä vaaditaan toimia, joilla tuetaan Saharov-palkinnon saanutta Oleg Orlovia ja hänen kannattamaansa asiaa – nimittäin vastustetaan Pohjois-Kaukasiassa jatkuvasti tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia.

Haluan tässä yhteydessä todeta, että minä ja ryhmäni emme voi yhtyä aiemmin puhuneen jäsen Mirskyn toteamuksiin, joissa arvosteltiin Oleg Orlovia ja huomautettiin, ettei hän saisi käyttää hyväkseen asemaansa ihmisoikeuksien puolustajana ja vastustaa presidentti Kadyrovia. Jokainen itseään kunnioittava demokraatti tietää, ettei demokraattinen oikeus arvostella valtion tai hallituksen päämiestä edellytä, että kyseisellä henkilöllä on jokin titteli tai että hän on ihmisoikeuksien puolustaja, Memorial-järjestön jäsen tai Saharov-palkinnon saaja.

Haluan myös käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kannattaa kollegamme Raül Romeva i Ruedan aiemmin esittämiä toteamuksia. Hän pyysi parlamenttia – sekä komissiota ja neuvostoa, erityisesti korkeaa edustajaa Ashtonia – kiinnittämään huomiota Länsi-Saharassa kehittymässä olevaan vaaralliseen tilanteeseen. Pyydän korkeaa edustajaa puuttumaan tilanteeseen, jotta Marokon viranomaiset eivät pidätä laitonta miehitystä vastaan taistelevia länsisaharalaisia.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Máire Geoghegan-Quinn, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Pohjois-Kaukasian ihmisoikeustilanteen esiin ottamisesta.

Vaikka Tšetšeniassa annettiin viime vuonna virallinen julistus terrorismin vastaisesta operaatiosta, väkivalta ja rankaisemattomuus jatkuvat siellä ja vielä selkeämmin naapuritasavallassa Dagestanissa ja myös Ingušiassa.

Tämän viikon tiistaina Groznyssa sijaitsevaan parlamenttiin tehty aseellinen isku oli viimeisin muistutus siitä, että tilanne on edelleen tulenarka ja vaarallinen.

Ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja / varapuheenjohtaja Ashton on pahoitellut tätä iskua ja todennut, etteivät terroristisen väkivallan käyttö ja itsemurhaiskut voi olla oikeutettuja missään tilanteessa.

Haluan tässä yhteydessä ilmaista syvän osanottoni uhrien perheille. Tässä tapauksessa uhreina olivat yksi siviilihenkilö ja kaksi virkatehtäviään hoitamassa ollutta poliisia. Koska terrori-iskut jatkuvat Pohjois-Kaukasiassa, ihmisoikeuksien puolustajiin ja toimittajiin kohdistuvat hyökkäykset ovat yleisiä, ja tällaisten hyökkäysten tekijät päätyvät harvoin oikeuteen.

Osoitamme kunnioitusta kaikille niille, jotka ovat menettäneet henkensä, ja niille, jotka jatkavat työtään tällaisessa ympäristössä. Monet aktivistit, juristit ja riippumattomat toimittajat kärsivät väkivallasta, vainosta ja pelottelusta kaikkialla Venäjän federaatiossa.

Memorial-ihmisoikeusjärjestön johtajaa Oleg Orlovia ja Moskovan Helsinki-ryhmän puheenjohtajaa Ljudmila Aleksejevaa vastaan nostettuja kunnianloukkauskanteita on pidettävä tässä yhteydessä pelotteluna. Oleg Orlovin esittämissä, presidentti Kadyrovin riitauttamissa toteamuksissa oli kyse siitä, ettei Memorial-järjestön aktivistin tappajaa vastaan ole aloitettu oikeudenkäyntiä, vaikka hänet on tunnistettu.

Euroopan komissio seuraa meneillään olevaa Oleg Orlovin toista oikeudenkäyntiä erittäin tarkasti. EU kehottaa Venäjää noudattamaan sitoumuksiaan, jotka sillä on Yhdistyneiden Kansakuntien, Etyjin ja Euroopan neuvoston jäsenenä. Presidentti Medvedev on vastustanut Venäjällä vallalla olevaa oikeudellista nihilismiä. EU on valmis tukemaan Venäjää sen oikeusjärjestelmän uudistamisessa.

Konkreettisia toimia on laadittu tiiviissä yhteistyössä presidentin hallinnon ja Euroopan neuvoston kanssa.

EU arvostaa suuresti mahdollisuutta keskustella ihmisoikeuksia koskevista huolistaan Venäjän viranomaisten kanssa. Olemme tyytyväisiä presidentti Medvedevin avoimeen asenteeseen näistä asioista EU:n kanssa käytävässä keskustelussa. Näiden keskustelujen aihepiiriä voidaan laajentaa EU:n ja Venäjän välisissä asiantuntijatason säännöllisissä ihmisoikeuskeskusteluissa.

  Puhemies. − (EN) Keskustelu on päättynyt.

Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Monica Luisa Macovei (PPE), kirjallinen. – (EN) Haluan ilmaista syvän osanottoni ja huoleni siitä, että Kaukasian alueella murhataan tai katoaa yhä enemmän kansalaisia, ja mielessäni on erityisesti Natalia Estemirovan tapaus. On huolestuttavaa, että ihmisoikeusaktivisteihin ja poliittisiin vastustajiin kohdistuva väkivalta ja heidän katoamisensa ovat lisääntyneet Pohjois-Kaukasian alueella vuodesta 2009 lähtien. Nämä konfliktit ja ihmisoikeusloukkaukset luovat epävakautta alueella sekä estävät rauhan ja hyvinvoinnin. Kehotan Venäjän viranomaisia tehostamaan ihmisoikeuksien puolustajien, myös Memorial-järjestön työntekijöiden, suojelua. Hallituksen on edistettävä sieppaajien ja murhaajien tuomitsemista sen sijaan, että se vaientaa Oleg Orlovin kaltaiset henkilöt, jotka tuovat nämä asiat päivänvaloon. Tuomitsen viranomaisten toiminnan ihmisoikeusjärjestöjen tutkinnassa ja asioiden paljastamisesta Oleg Orlovia vastaan nostetut rikossyytteet. Pyydän, että komissio painottaa näitä asioita Venäjän kanssa käymässään vuoropuhelussa.

  Zbigniew Ziobro (ECR), kirjallinen. – (PL) Tiedotusvälineissä on puhuttu viime aikoina paljon uudesta alusta Euroopan unionin ja Venäjän federaation suhteissa. Näiden toimien tuloksena on syntynyt Venäjän ja Saksan yhteinen Nord Stream -kaasuputkihanke ja ajatus Venäjän sisällyttämisestä Nicolas Sarkozyn ehdottamaan Euroopan turvallisuusjärjestelmään.

Uusien taloussopimusten huumassa EU:n päätöksentekijät ovat näköjään nopeasti unohtaneet Anna Politkovskajan ja Natalia Estemirovan tapaukset. Euroopan unionin perustana on ollut jo vuosien ajan sellainen käsitys, että jos ihmisten voidaan sanoa olevan tasa-arvoisia, tasa-arvo koskee silloin kaikkia ihmisiä elämän kaikilla osa-alueilla. Meidän on siksi pyrittävä ensisijaisesti taistelemaan sinnikkäästi lakia ja järjestystä koskevien periaatteiden, kansalaisvapauksien sekä ihmisarvon kunnioittamisen puolesta. Euroopan unionin on tärkeää reagoida voimakkaasti Venäjällä toistuviin ihmisoikeusloukkauksiin ja demokraattisen opposition tragediaan.

Tiedotusvälineiden mukaan Strategia 31 -liike järjestää joka kuun 31. päivänä mielenosoituksia Venäjän suurkaupungeissa. Sen jäsenet protestoivat Venäjän federaation perustuslain 31 §:ssä vahvistettujen kokoontumis- ja yhdistymisvapauden sekä marssien ja mielenosoitusten järjestämistä koskevan oikeuden puuttumista. Viranomaiset ovat vastustaneet kyseistä liikettä siitä asti, kun se aloitti toimintansa. Miliisin erikoisjoukot (OMON) hajottavat kaikki mielenosoitukset. Osallistujia ahdistellaan ja lyödään, heidät kuljetetaan maaseudulle ja hylätään keskelle metsää tai pidätetään ja jopa vangitaan ilmoittamatta mitään virallista syytä. Euroopan unionin velvollisuutena on tutkia nämä toimet yksityiskohtaisesti ja ilmaista vastustuksensa voimakkaasti. Sitä odottavat meiltä paitsi Venäjän kansalaiset myös koko eurooppalainen yhteiskunta.