Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana keskustelu komissiolle laaditusta suullisesta kysymyksestä, jonka laatijat ovat Esther Herranz García, Albert Deß, Mairead McGuinness, Giovanni La Via, Michel Dantin, Véronique Mathieu, Gabriel Mato Adrover, Herbert Dorfmann, Georgios Papastamkos, Mariya Nedelcheva, Filip Kaczmarek, Jarosław Kalinowski, Béla Glattfelder, Czesław Adam Siekierski, Rareş-Lucian Niculescu, Sergio Paolo Francesco Silvestris, Elisabeth Köstinger, Milan Zver, Peter Jahr ja Maria do Céu Patrão Neves Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmän puolesta, James Nicholson Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmän puolesta sekä Luis Manuel Capoulas Santos, Paolo De Castro, Stéphane Le Foll ja Iratxe García Pérez, Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän puolesta: EU:n karjankasvatusalan kriisi (O-0141/2010/rév. 1) – B7-0559/2010).

  Esther Herranz García, laatija. – (ES) Arvoisa komission jäsen, kiitos paljon siitä että olette täällä ja että suhtaudutte niin ymmärtäväisesti tähän erittäin tärkeään parlamentin aloitteeseen, joka on tarpeellinen EU:n karjankasvatusalalle.

Ala on erittäin altis kriiseille, jotka vaikuttavat koko EU:n maatalouteen usean eri tekijän takia. Niitä ovat tuotantopanosten korkeat hinnat, markkinahintojen lasku, elintarvikeketjun vallan epätasainen jakautuminen ja nykyinen viljan hintojen nousu.

EU:n karjankasvatusalan on käsiteltävä näitä ongelmia aivan kuten muidenkin maatalouden alojen, mutta sillä on yksi tilannetta vaikeuttava tekijä: suuret investoinnit, jotka ovat tyypillisiä tälle tuotantomuodolle.

Koska Euroopan komissio julkaisee pian tiedonantonsa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta, mielestäni nyt on sopiva aika lähettää solidaarisuudesta ja kiinnostuksesta kertova viesti kyseiselle tuottajaryhmälle. Kotimaassani Espanjassa, kuten muissakin EU:n jäsenvaltioissa, puhumme rakennekriisistä, ja viljan hinnan nousu on vain pahentanut tilannetta, joka on jatkunut jo useita vuosia.

Tilastot osoittavat, että yhä useampia maatiloja hylätään. Niin ei kuitenkaan pitäisi tapahtua maailmanlaajuisen kysynnän kasvaessa lähivuosina ihmisten elintason kasvun oletetun paranemisen takia.

Mitä toimia komission jäsen tai Euroopan komissio suunnittelee tulevassa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa huomioon ottaen karjankasvatusalan erityisluonteen? Puhun markkinatoimista ja muista aloitteista, joilla torjutaan se, että tehotuotantomalleja, joissa noudatetaan EU:n ympäristönormeja, rangaistaan tulevassa tukijärjestelmässä muiden haitallisten vaikutusten ohella. Olisi pantava täytäntöön järkeviä toimia, joilla taataan karjan rehun toimitusvarmuus, riittävien viljavarastojen perustaminen ja kyseisten varastojen vapauttamisen nopeuttaminen.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että tässä päätöslauselmaesityksessä mainitaan erikseen sianliha ja siipikarja, alat, jotka eivät saa suoraa EU:n tukea mutta joita koskevia markkina- ja kauppatoimenpiteitä voitaisiin myös toteuttaa niiden tilanteen helpottamiseksi.

  James Nicholson, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi ilmaisen tyytyväisyyteni siihen, että tästä asiasta keskustellaan täällä tänään. Mielestäni keskustelu on ajankohtainen. Tällä hetkellä EU:n karjankasvatusala on vaikeuksissa, joita aiheuttavat useat tekijät, mukaan luettuna nousevat tuotantokustannukset, kolmansien valtioiden tuonnin aikaansaama kilpailu sekä tietysti eri tekijät, jotka kiihdyttävät rehun hinnan nousua.

Vaikka emme voikaan hallita Australian kuivuutta tai ankaria sääolosuhteita, jotka vaikuttavat Venäjän viljasatoon, katson, että EU:n on nopeasti käsiteltävä valkuaiskasvien omavaraisuuden puutetta. Olemme liian riippuvaisia kolmansista valtioista tuodusta rehusta, ja meidän on ryhdyttävä viljelemään lisää itse. Nykytilanne on kuitenkin sellainen, että meidän on tuotava paljon rehua, ja olen sanonut monta kertaa aikaisemminkin uskovani vakaasti siihen, että uusien GMO-viljalajien tuontia koskeva hyväksymisprosessi kestää aivan liian kauan ja soijarehun tuontia on nopeutettava. Jos niin ei tapahdu, koko EU:n karjankasvattajien on kestettävä hintojen nousua, epävakautta ja epävarmuutta pitkälle tulevaisuuteen.

Saanen mainita lyhyesti myös sen, miten tilanne vaikuttaa sika- ja siipikarja-alaan. Kyseisten alojen maanviljelijät kokevat kriisin varsin tuntuvasti, sillä heidän kustannuksensa kasvavat ja sianlihan hinta putoaa. Pyytäisin komissiota seuraamaan tilannetta tiiviisti ja hyödyntämään kaikkia välineitä, joita sillä on käytettävissään asioiden korjaamiseksi.

Naudan-, lampaan-, sian- ja siipikarjanlihan tuottajat ovat kaikki tilanteessa, jossa ne tekevät tappiota. Tarvitseeko minun kertoa tälle parlamentille, että kaikki nämä alat itse asiassa kärsivät? Minun on kuitenkin sanottava, että loppujen lopuksi kuluttaja maksaa, koska, jos kaikki maanviljelijät lopettavat tuotannon, kyseiset elintarvikkeet on tuotava ulkomailta kaikkine siihen liittyvine ongelmineen. Niinpä meidän on turvattava oma elintarvikeketjumme EU:ssa. Jos emme tee niin, se koituu omaksi tappioksemme.

  Iratxe García Pérez, laatija. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, karjankasvatuksen kannattavuus riippuu suoraan rehun hinnasta. Raaka-aineiden hintojen epävakauden lisääntyessä päätöksenteosta on tulossa erittäin monimutkaista rehuntuottajille ja karjankasvattajille, kuten me näimme poliittisen vuoden alussa.

Liha-ala, jolla on nyt kaikkein vaikeinta, on sianliha-ala. Siksi keskityn puheessani sen kokemiin vakaviin ongelmiin. Ensimmäinen on rehun kustannusten nousu. Rehu muodostaa 60 prosenttia tuotantokustannuksista ja on siten ratkaisevan tärkeä kannattavuudelle tuottajien näkökulmasta.

Kahdessa kuukaudessa viljan hinnat ovat nousseet 50 prosenttia, mikä ei johdu kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta, sillä tuotanto on riittävää, vaan alan ulkopuolisesta keinottelusta.

Siksi on ryhdyttävä toimiin keinottelua vastaan ja noudatettava sellaista politiikkaa, jossa kannustetaan pitämään riittävä strateginen varasto keinottelun välttämiseksi.

Suhtaudumme myönteisesti siihen, että viljan interventiovarastot tuodaan markkinoille. Meidän on vain toivottava, että lopullinen määränpää on EU:n markkinat, sillä muuten se ei auta karjankasvatusalaa. EU:n viljan viennin verottaminen, kuten tehtiin vehnälle vuonna 1994, olisi mahdollinen ratkaisu.

Toinen ongelma on laajamittaisen jakelun paine hintojen laskuineen, mikä merkitsee sitä, että tuotantokustannusten kasvua ei saada takaisin myyntihinnasta.

On tuettava tuottajajärjestöjä, jotka pystyvät tulemaan markkinoille, millä keskitetään tarjontaa. Komissio tietää ongelman hyvin, mutta sillä ei ole erityistoimia, joita odotamme tulevaisuudessa yhteiseltä maatalouspolitiikalta tehokkaina ja joustavina markkinoiden ohjausvälineinä ongelmien torjumiseksi. Se merkitsee keinottelun torjuntaa ja erityistoimien käyttämistä alan kilpailukyvyn parantamiseksi markkinoilla ja sen painon lisäämiseksi arvoketjussa.

Käytän tätä tilaisuutta myös pyytääkseni sianlihaa koskevien markkinatoimien aktivointia, vientitukia ja yksityistä varastointia. Komissio ei katso, että alan tilanne oikeuttaa sen. Viime kuukausina hinnat ovat kuitenkin jatkuvasti laskeneet, ja kasvattajien saamat hinnat jäävät viiden viime vuoden keskiarvon alle.

Mielestäni komission on perusteltua ottaa käyttöön olemassa olevat markkinoiden ohjausvälineet, kuten jotkut jäsenvaltiot ovat pyytäneet neuvostossa.

  Dacian Cioloş, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, vastaukseni on kaksiosainen, koska karjankasvatusalan ongelma liittyy pääasiassa elintarviketilanteeseen ja siten viljamarkkinoiden tilanteeseen, ja sitten käsittelen vielä mekanismeja, joita meillä on käytössä karjankasvatusalalla.

Komissio seuraa tarkasti viljamarkkinoiden tilannetta ja sen vaikutuksia maanviljelijöihin. Viljan hinnat ovat nousseet voimakkaasti kesän aikana, mikä johtuu tarjonnan puutteesta, erityisesti Mustanmeren alueen valtioissa. Niinpä olemme nähneet ohran ja kauran hinnan nousevan jopa 200 euroon tonnia kohden. Vaikka hinnat ovat tällä hetkellä erittäin epävakaita, ne jäävät silti paljon alle vuoden 2008 ennätyshintojen. Euron vahvuus dollariin nähden, mikä tekee EU:n viennistä nyt vähemmän kilpailukykyistä, häiritsee myös EU:n markkinoita.

Maailmanlaajuisesti, huolimatta Venäjällä ja Ukrainassa vallitsevasta puutteesta, viljasatojen määrät ovat normaaleita, ja varastot on täytetty kahden edellisen ennätyssadon ansiosta. Euroopan unionissa keskimääräinen viljatuotanto arvioidaan 276 miljoonaksi tonniksi, ja jos me lisäämme siihen varastot sadonkorjuun alusta, meillä on lähes 60 miljoonaa tonnia enemmän kuin me oletettavasti käytämme.

Viljan interventiovarastot, jotka koostuvat lähinnä ohrasta, ovat tällä hetkellä 5,6 miljoonaa tonnia. 2,8 miljoonan tonnin erä on juuri laitettu sivuun vuoden 2011 ohjelman täytäntöönpanoa varten kaikkein köyhimpien kansalaisten auttamiseksi ja loput myydään pian kansainvälisillä markkinoilla. Päätös on itse asiassa jo tehty ja vilja laitetaan markkinoille tämän kuun lopussa.

Markkinoiden paine on helpottanut jonkin verran sen jälkeen kun komissio julkisti tämän toimenpiteen, josta ilmoitin äskettäin neuvostolle. Viljamarkkinoiden tilanteessa hätätoimet eivät ole perusteltuja, koska, kuten selitin teille, ongelmana ei ole viljan tarjonta EU:n markkinoilla, koska viljan korkea hinta EU:n markkinoilla ei johdu markkinatarjonnan puutteesta.

Komissio kiinnittää tiiviisti huomiota markkinoiden kehitykseen karjankasvatusalalla sekä erityisesti sianlihan ja siipikarjan tuotannon alalla. Alan marginaalit ovat todellakin erittäin riippuvaisia rehun hinnoista. Siipikarja-alan hinnat ovat pitkän aikavälin keskiarvon yläpuolella ja vaikuttavat ainakin osittain korvaavan rehun hintojen nousun. Teurassian hinta noudattaa kausittaista laskusuuntausta. Se jää hieman viime vuoden tason alapuolelle. Tuotanto menee tällä hetkellä hyvin kansainvälisille markkinoille ja vientiin. Kesä- ja elokuun välillä vuonna 2010 sianlihan vienti kasvoi 10 prosenttia ja siipikarjan vienti 21 prosenttia verrattuna samaan aikaan viime vuonna. Niinpä sianlihan ja siipikarjan tuottajat ovat pystyneet viemään tuotteitaan jonkin aikaa hintakysymyksestä huolimatta.

Komissio jatkaa luonnollisesti markkinoiden kehityksen seuraamista ja hyödyntää käytettävissään olevia keinoja puuttuakseen markkinoiden toimintaan, jos se osoittautuu tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Karjankasvatusalaa varten on tällä hetkellä olemassa kaksi toimenpidettä: vientituet ja yksityinen varastointi.

Vientitukia koskeva toimenpide ei olisi tehokas tällä hetkellä, koska maailmanmarkkinahinta on varsin korkea; sen takia vientitukea ei voida perustella. Dollarin ja euron suhde merkitsee sitä, että vientiongelmat ja kilpailukyvyn puute ovat mahdollisia, mutta kyseinen ongelma ei rajoitu maatalousalaan. Meidän täytyy odottaa miten dollarin ja euron suhde muuttuu ja muutoksesta riippuen, jos meillä on sisämarkkinoilla ylijäämiä, voimme sitten keskustella yksityistä varastointia koskevista toimenpiteistä. Tällä hetkellä sisämarkkinoilla ei ole lihaylijäämiä, ja siksi nyt ei voida perustella yksityistä varastointia koskevia toimenpiteitä. Olen kuitenkin valmis harkitsemaan mahdollisuutta turvautua näihin toimenpiteisiin riippuen markkinoiden kehityksestä.

Epävakautta käsitellään yhteisen maatalouden uudistuksessa vuonna 2013. On suunniteltu, että kyseinen uudistus sisältää ehdotuksia kuten vielä olemattomia mekanismeja, joilla käsitellään tulojen epävakautta. Tutkin parhaillaan elintarvikeketjun avoimuutta komission jäsen Tajanin kanssa nähdäkseni, miten lisätieto kyseisellä alalla voi auttaa selvittämään tavan, jolla lisäarvo jakautuu. Siinä vastaukset, jotka voin antaa tällä hetkellä.

  Albert Deß, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Cioloş, hyvät parlamentin jäsenet, tämänpäiväinen päätöslauselmaesitys auttaa johtamaan EU:n karjankasvatusalan oikealle tielle. Kiitän Iratxe Garcíaa tästä aloitteesta. Esityksen tavoitteena ei ole erottaa EU:ta muusta maailmasta tai kumota markkinoiden sääntöjä. Sillä pyritään luomaan oikeudenmukaiset markkinaehdot EU:n karjankasvatusalalle, mikä auttaa varmistamaan tulevaisuudessa elintarviketurvan yli 500 miljoonalle ihmiselle. Meidän on varmistettava, että EU:n maatalousalalle ei luoda päivittäin uusia ja erittäin yksityiskohtaisia tuotantosääntöjä ja että maanviljelijöiltä ei vaadita yhtä pätevyystodistusta toisensa jälkeen samalla kun he huolehtivat korkeatasoisesta eläinten hyvinvoinnista ja ympäristönormeista. Tällaisia sääntöjä ei luonnollisestikaan sovelleta maatalousalan tuontituotteisiin.

Siksi olen kiitollinen kaikille tämän parlamentin 534 jäsenelle, jotka äänestivät Strasbourgissa sen puolesta, että maatalousalan tuontituotteiden on täytettävä tulevaisuudessa EU:n kuluttajansuoja-, eläinten hyvinvointi- ja ympäristönsuojelunormit. Komission jäsen Cioloş, Euroopan parlamentti on valmis antamaan teille täyden tukensa. Kyseisiä normeja on sovellettava tuontiin ja siksi ryhmäni on tyytyväinen esitykseen ja tukee sitä.

  Paolo De Castro, S&D-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olemme täällä tänään kehottaaksemme komissiota panemaan täytäntöön tarpeeksi tehokkaat ja joustavat markkinavälineet torjuakseen kriisin, johon EU:n karjankasvatusala on ajautunut.

Toivomme, että ehdotus, jonka komissio pian esittelee maitoalan markkinavälineistä, sisältää myös ehdotuksia, joilla rajoitetaan hintojen epävakauden vaikutusta koko maatalousalaan.

Voidaan myös toteuttaa monia toimia, joilla lähetetään vahva viesti EU:n karjankasvattajille. Katsomme esimerkiksi, että olisi hyödyllistä, jos karjankasvatusala tarkistaisi nykyisen kiellon, joka koskee eläinperäisen jauhon käyttöä yksimahaisille, esimerkiksi lintu- ja kala-aloilla. Kuten tiedätte, kielto otettiin käyttöön BSE-tapausten jälkeen, mutta nyt, muutama vuosi sen jälkeen, tiedeyhteisö katsoo, että kielto on perusteltu vain märehtijöille. Yksimahaisten tapauksessa sitä vastoin ei esiinny vaaraa ihmisten terveydelle ja ympäristölle, ja siksi me toivomme, että kielto voidaan poistaa niin että kyseisille eläimille voidaan tarjota paremmat mahdollisuudet saada paljon energiaa sisältävää rehua.

  Liam Aylward, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, karjankasvatusala on tärkeä perinteinen maatalousala, joka edustaa tuhansien tuottajien elinkeinoa kaikkialla EU:ssa. Kyseinen ala on keskeinen maatalouden sosiaalis-taloudelliselle panokselle EU:n maaseutualueilla. Se on keskeinen maatalousala EU:ssa ja sitäkin tärkeämpi Irlannissa, koska Irlanti on naudanlihan neljänneksi suurin viejä maailmassa.

Erityisesti viljan korkeat hinnat pahentavat naudanlihantuottajien elinkeinon kannattavuutta, sillä he ovat erittäin riippuvaisia viljarehun tuonnista. Korostaisin erityisesti kolmea asiaa: ensinnäkin sitä, että komission on otettava käyttöön tehokkaita ja joustavia indikaattoreita ja toimia markkinahintojen äärimmäisen epävakauden hillitsemiseksi. Tarvitaan myös toimia, joilla kurotaan umpeen kuilu kuluttajien maksamien hintojen ja tuottajien saamien hintojen välillä.

Toiseksi on erittäin tärkeää, että komissio tehostaa toimia, joilla tuetaan karjankasvatusalaa erityisesti epäsuotuisilla alueilla. Yhteisen maatalouspolitiikan seuraavassa uudistuksessa on keskityttävä karjankasvatuksen tiettyjen alojen erityiseen haavoittuvuuteen ja maanviljelijöiden merkittäviin tuotantokustannuksiin. Seuraavassa yhteisessä maatalouspolitiikassa on käsiteltävä ja vähennettävä karjankasvattajien liiallista byrokraattista taakkaa.

Kolmanneksi EU:n tuottajat noudattavat maailman tiukimpia säännöksiä elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun, ympäristön sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin alalla. Nämä korkeat normit eivät saa asettaa heitä heikompaan asemaan kuin EU:n ulkopuoliset kilpailijat. Koko karjankasvatusalan pitkän aikavälin elinkelpoisuuden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että komissio varmistaa, että sen kauppaa ja maataloutta koskevilla toimilla ei vaaranneta EU:n maanviljelijöitä vaan tuetaan EU:n karjankasvatusalan kestävyyttä ja elinkelpoisuutta tulevaisuudessa.

  José Bové, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aivan kuten vuonna 2007 viljan maailmanmarkkinahinnat nousevat jyrkästi, ja myös maaviljelijöiden tuotantokustannukset nousevat jyrkästi niin kuin ne tekivät kaksi vuotta sitten. Karjan rehu muodostaa 60–80 prosenttia heidän kustannuksistaan, ja heidän tulonsa romahtavat: heidän on tultava toimeen keskimäärin 700 eurolla kuukaudessa. Onko meidän odotettava uusia kriisejä, jotka tuhoavat EU:n pienimuotoisen maatalouden, ennen kuin me toimimme? Kuluttajat maksavat supermarketissa kyljestä 17 euroa kilolta, kun taas tuottajat saavat 3 euroa kilolta – onko se oikein?

7. syyskuuta Euroopan parlamentti antoi mielipiteensä äänestämällä sellaisen mietinnön puolesta, joka koskee oikeudenmukaisia tulojen takaamista maanviljelijöille. Se kehotti komissiota toimimaan nopeasti ja estämään myynnin alle hankintahintojen. Euroopan parlamentin jäsenet ottivat Strasbourgissa kantaa tuottajajärjestöjen vahvistamiseksi, keinottelun lopettamiseksi kansainvälisillä markkinoilla ja yritysten vaikutusvallan hillitsemiseksi jalostus- ja jakelualalla.

Maanviljelijät odottavat vieläkin enemmän: he haluavat, että yhteisiä markkinajärjestelyjä otetaan käyttöön tai vahvistetaan, koska ne ovat ainoa keino vakauttaa hinnat ja tarjota pitkän aikavälin taloudellista näkyvyyttä. Ensi viikolla komission jäsen Cioloş esittelee ehdotuksensa yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi; hänen on annettava selviä vastauksia maanviljelijöille. On kyse EU:n uskottavuudesta. EU tarvitsee joka ainoan maanviljelijänsä.

  Janusz Wojciechowski, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen siihen, että me käsittelemme karjankasvatusalan tilannetta, koska se on vakava. Kiinnittäisin huomionne ongelmaan, joka on päätöslauselmaesityksen 15 kohdan aiheena, eli eläinten hyvinvointiin.

Eläinten hyvinvointinormien pitäisi olla pakollisia ja niitä pitäisi parantaa. Kannatan ehdottomasti sen varmistamista, että karjalla on parhaat mahdolliset elinolot. Eläinten hyvinvointi aiheuttaa kuitenkin kustannuksia, ja maanviljelijöiden on maksettava ne, ja se aiheuttaa ongelman epäreilun kilpailun kanssa tapauksissa, joissa lihatuotteita tuodaan EU:hun markkinoilta ja kolmansista maista, joissa ei noudateta minkäänlaisia eläinten hyvinvointia koskevia normeja. Siihen on saatava muutos. Meidän on otettava käyttöön kyseiset normit täällä, mutta meidän pitäisi myös päättäväisesti vaatia korkeita normeja – samoja kuin täällä unionissa – kaikilta niiltä, jotka vievät liha- ja karjatuotteita EU:n markkinoille.

  Patrick Le Hyaric, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, voimassa olevasta politiikasta on todellakin otettava opiksi. On tehtävä päätös, jolla estetään maatalousmarkkinoiden täydellinen vapauttaminen, joka merkitsee maanviljelijöille, kuten joku juuri mainitsi, 700–800 euron kuukausituloja – 700–800 euroa kuukaudessa! – samalla kun lihan vähittäismyyntihinta on noussut 40 prosenttia.

Tehkää päätös lopettaa liika tuonti ja lopettakaa neuvottelut kauheasta sopimuksesta tuoda 400 000 tonnia naudanlihaa Mercosur-valtioista, sillä se tuhoaisi kokonaisia alueita. Olkaa rohkeita ja suojelkaa sen sijaan EU:n maataloutta, älkääkä enää antako Maailman kauppajärjestön päättää maatilojemme kohtalosta.

Pankaa täytäntöön uusia välineitä tuotannon sääntelemiseksi. Sanokaa "ei" vaaralliselle kilpailulle itse Euroopan unionin sisällä ja ottakaa käyttöön oikeudenmukaiset, vakaat perushinnat edistämällä laiduntamiseen perustuvaa kasvatusta. Toteuttakaa toimia, joilla lopetetaan tyrmistyttävä viljalla keinottelu. Arvoisa komission jäsen, asia on kiireellinen; tilanne on muuttumassa maaseudullamme traagiseksi. Laissez-faire-politiikka vie uskottavuuden itse Eurooppa-hankkeelta.

  Giancarlo Scottà, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, viljan hinnan epävakaudella on vakavat vaikutukset kaikkiin karjankasvatuksen aloihin mutta myös kuluttajiin.

Viljan vienti on loppunut kuumuuden, tulipalojen, kuivuuden ja tulvien takia – niin kuin nyt tapahtuu Italiassa. Tilannetta vakavoittaa se, että Kanada on vähentänyt tuotantoa tämän kesän rankkasateiden takia. Hintoihin on vaikuttanut ilmastonmuutoksen lisäksi myös keinottelu kansainvälisillä markkinoilla. Viljan tuottajat, jotka odottavat hintojen nousua, odottavat, ennen kuin myyvät tuotteensa, ja varastoivat ne, mistä seuraa se, että kyseisten maataloustuotteiden laatu heikkenee. Keinottelu ja vakava ilmastonmuutos ovat johtaneet eläinten rehuksi käytettävän viljan hintojen voimakkaaseen nousuun ja siitä johtuvaan lihan hintojen nousuun.

Mielestäni komission on erittäin tärkeää varmistaa oikea-aikaiset, kohdennetut toimet, joilla käsitellään maataloustuotteiden hintojen epävakautta innovoivilla markkinainterventioilla uuden yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa. Komission on estettävä keinottelu maataloudessa, jotta maanviljelijöiden ja karjankasvattajien elinkeinot voidaan säilyttää ja jotta kuluttajille voidaan taata aitoja laatutuotteita kohtuullisin hinnoin.

  Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, kehottaisin tätä parlamenttia tukemaan erittäin tärkeää päätöslauselmaesitystä, joka on käsiteltävänämme tänä aamuna. Niille meistä, jotka tulemme maaseudun vaalipiireistä, ja niille, jotka ovat maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa, on selvää, että nykyinen tilanne, jossa monet karjankasvattajat ovat, on yksinkertaisesti kestämätön.

Tämä ei ole väärä hälytys, mutta jos emme korjaa ongelmia, jotka on nostettu esiin päätöslauselmaesityksessä, niin sen seurauksena elintarvikkeiden hinnat nousevat ja tulemme entistä riippuvaisemmiksi tuonnista kolmansista maista. Kiinan ja Yhdysvaltojen kaltaiset valtiot ovat ymmärtäneet entistä paremmin elintarviketurvan merkityksen ja lisäävät siksi maataloustukea entisestään.

Pohjois-Irlannissa naudanlihan hinta jää reilusti alle tuotantokustannusten. Niin kauan kuin tuotantopanosten hinnat nousevat ja sääntelyn ulkopuoliset vaatimukset lisääntyvät, monet maanviljelijät lähtevät alalta, mikä johtaa autioitumiseen, taloudellisen aktiivisuuden puutteeseen maaseudulla ja elintarviketuotannon laskuun kaikkialla EU:ssa. Nyt on korkea aika tunnustaa elintarviketurvan merkitys ja EU:n maanviljelijöiden tekemän työn arvo.

Nykyiset kauppaneuvottelut Mercosur-valtioiden kanssa lisäävät epävakautta alalla. Vaikeiden markkinaolosuhteiden ja kasvavien kustannusten lisäksi karjankasvatusalan niskaan on sysätty uusi taakka, kun neuvottelut on käynnistetty uudelleen.

Komissio jatkaa neuvotteluja, ja kaupasta vastaavan komission jäsenen lausunnoista huolimatta Pohjois-Irlannin tuottajat uskovat edelleen, että tulokset voivat olla vain kielteisiä EU:n maanviljelijöiden ja EU:n kansalaisille tarjottavien elintarvikkeiden laadun näkökulmasta.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE). – (RO) Minusta meidän on sanottava heti alkuun, että kuluttajat ovat sen kriisin suurimpia uhreja, josta me keskustelemme tänään, eivätkä maanviljelijät. On tunnettu tosiasia, että maataloudessa viljan hinnat vaikuttavat noin 80 prosenttiin rehun hinnasta. Se puolestaan vaikuttaa noin 70 prosenttiin tuotantokustannuksista. On mahdotonta lisätä suhteellisesti lihan myyntihintaa tuottajalle. Karjankasvattajilla ei ole suoraa yhteyttä loppukuluttajaan, vaan he käyvät kauppaa jalostajien kanssa, joilla on aina olemassa viennin mahdollisuus. Samaan aikaan jalostajat lisäävät myyntihintaan suuren voittomarginaalin, johon he ovat tottuneet. Valitettavasti tämä kausi osuu samaan aikaan yleisen talouskriisin kanssa, ja kansalaisten ostovoiman lasku vaikuttaa myös karjan tuotantoon.

On vielä yksi tekijä, joka on otettava huomioon. Aikana, jolloin maanviljelijöiden on vaikea tarjota rehua eläimilleen talvella, monet heistä päättävät teurastaa eläimensä, mikä edistää kriisin pitkittymistä vielä monella vuodella. Jotta kotimaan hinnat saadaan pidettyä kohtuullisella tasolla ja eläimet saavat vaatimansa rehun, interventiovarastot on vapautettava. Olen siksi tyytyväinen ilmoitukseen, jonka komission jäsen Cioloş teki tänään. Yhdyn niiden kollegoiden näkemykseen, jotka korostivat uusien muuntogeenisten organismien kasvattamisen merkitystä, jotta eläimille voidaan tarjota halpaa rehua ja tuontiriippuvuutta voidaan vähentää.

Lopuksi muistutan, että tämän päivän keskustelulla on tiivis yhteys yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuuteen. Me tarvitsemme vahvaa yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka on hyvin rahoitettua ja hallinnoitua ja joka sisältää rakenteiden kehittämistä koskevia toimia ja uudistustoimia sekä markkinatoimia ja suoraa tukea koskevia toimia.

  Luís Manuel Capoulas Santos (S&D). – (PT) Me kaikki tunnemme suunnattomat vaikeudet, joissa EU:n karjankasvatusala sekä erityisesti siankasvatusala on tällä hetkellä. Tilanteeseen on monta syytä, jotka on ilmaistu selvästi päätöslauselmassa, josta me tänään keskustelemme, ja niistä tärkein on viljan korkea hinta.

Euroopan parlamentti ei voi jäädä välinpitämättömäksi tällaisessa tilanteessa. Siksi on toimittava välittömästi hyödyntämällä käytettävissä olevia mekanismeja, ja tässä asiassa suhtaudun myönteisesti komission päätökseen vapauttaa 2,8 miljoonaa tonnia viljaa. Toimi on myönteinen mutta ei millään tavoin riittävä. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä on löydettävä uusia välineitä erityisesti keinottelun torjuntaan. Itse asiassa komission jäsen juuri sanoi, että se on ongelman ydin. Pitkän aikavälin ratkaisu on löydettävä siinä keskustelussa, jonka me pian aloitamme uudesta yhteisestä maatalouspolitiikasta. Siksi pyydän komissiota ottamaan huomioon päätöslauselman suositukset, jotka usea poliittinen ryhmä on allekirjoittanut, myös minä, koska nyt tarvitaan toimia ja itse asiassa erittäin nopeasti, arvoisa komission jäsen.

  Martin Häusling (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, Dacian Cioloş, ei ole epäilystäkään siitä, että kriisi on ratkaistava. Tässä päätöslauselmaesityksessä ehdotetaan kuitenkin ratkaisuja, joita me emme voi tukea. Muuntogeenisen soijan tuonnin helpottaminen ei auta ratkaisemaan karjankasvatusalan kriisiä. Päinvastoin meidän on alettava kehittää omaa kasviproteiinin lähdettä EU:ssa. Noin 75 prosenttia kasviproteiinistamme on tuontitavaraa. Emme voi hyväksyä sitä, ja meidän on toteutettava nopeita muutoksia.

En ymmärrä sitäkään, miksi monet ihmiset kyseenalaistavat kompromissin, jonka kaikki ryhmät ovat neuvotelleet, ja miksi he haluavat avata oven muuntogeenisen soijan tuonnille. Se ei ole mikään ratkaisu. Meidän on myös keskusteltava siitä, minkä tyyppistä karjankasvatusta me haluamme EU:ssa. Jälleen kerran kriisi on iskenyt voimakkaimmin pieniin tiloihin. Toisaalta EU:ssa on kehittymässä teollinen karjankasvatus, joka ei ole suotuisa karjan kannalta eikä oikeudenmukainen maatalouden kannalta. Meidän on loppujen lopuksi tehtävä jotain tälläkin alalla.

Viimeinen asiani on se, että olen erittäin yllättynyt siitä, että 450 miljoonaa euroa siirretään maatalousbudjetista ITER-ydinfuusiohankkeeseen. Haluaisin Dacian Cioloşin selittävän, mitä meidän pitäisi siitä ajatella.

  Bairbre de Brún (GUE/NGL). – (GA) Arvoisa puhemies, rehun hintojen huomattavasta noususta seuraa epävakautta EU:n maatalousalalla. Hintojen vaihtelu vaikuttaa haitallisesti jo ennestään haavoittuvaan karjankasvatusalaan. Rehuseoksen hintojen nousu nostaa tuotantokustannuksia karjankasvatusalalla, ja alan tukeen tarvitaan lisää joustavuutta.

Komission on ehdotettava toimia, joilla vähennetään hintojen epävakautta ja vakautetaan rehun hinta. Olen iloinen kuullessani komission jäseneltä, että hän harkitsee uutta välinettä, jolla käsitellään hintojen epävakautta vuoden 2013 jälkeen. Tosin nytkin tarvitaan asianmukaisia toimia ja välineitä.

  John Stuart Agnew (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, tuen Paolo De Castron kommentteja lihaluujauhosta; sääntelyn vapauttaminen tällä alalla on erittäin tarpeellista. Yhdistyneen kuningaskunnan karjankasvatusala kärsii tällä hetkellä korkeasta rehun hinnasta, eivätkä sitä helpota esteet, joita komissio asettaa tiellemme. Listan kärjessä on lampaiden yksilöllinen elektroninen tunnistus – sääntö, jota ei sovelleta moniin muihin jäsenvaltioihin ja joka ei koske kolmansista maista tuotua lampaanlihaa.

Tuleva häkkikielto aiheuttaa valtavaa vääristymistä kananmunamarkkinoilla, sillä häkkikanojen munia niistä jäsenvaltioista, jotka eivät noudata sääntöä, voidaan myydä halvemmalla kuin kalliimmin tuotettuja yhdyskuntakanojen munia. Alan tuottajat käyttävät kahta järjestelmää rinnakkain määräaikaan saakka saadakseen takaisin osan 400 miljoonasta punnasta, jotka olemme käyttäneet sääntöjänne noudattamiseen, mikä luonnollisesti tuottaa lisää munia markkinoille.

Koko Yhdistyneen kuningaskunnan karjankasvatusalan yllä leijuu pelko siitä, että EU avaa kahdenväliset kauppaneuvottelut Mercosurin kanssa. Yhdistyneen kuningaskunnan karjankasvatusalasta tulee sen sopimuksen uhrilammas, emmekä me ole iloisia siitä.

  Béla Glattfelder (PPE). – (HU) Karjankasvatusalan kriisiin on monia syitä. Ne, jotka sanovat, että yksi syy on tuonnin aiheuttama epäreilu kilpailu, ja mainitsevat Mercosur-neuvottelujen vaarat, ovat oikeassa. Käsittelen seuraavaksi viljan hintojen nousua. Oli ennakoitavissa, että viljan hinnat nousevat, ja olen sanonut sen monta kertaa myös täällä Euroopan parlamentissa. Euroopan komissio ei ole tehnyt mitään sen estämiseksi. Yksi syy ongelmaan on interventioiden vähentäminen, mikä oli vakava virhe. Meidän on ymmärrettävä, että maailmanlaajuinen viljakauppa on keskittynyt yhä harvempien yritysten käsiin. Näin muuten tapahtuu myös monissa EU:n jäsenvaltioissa. Euroopan unioni päätti olla pitämättä hätävarastoja, ja kyseinen päätös vain lisää keinottelua tulevaisuudessa.

Viljan hintojen vaihtelu aiheuttaa tappioita viljantuottajien lisäksi myös karjankasvattajille ja kuluttajille. Lisäksi kustannuksia maksavat myös EU:n veronmaksajat. Muistakaa, että Euroopan unioni myi vuosien 2004/2005 interventiovarastot valtavalla voitolla. Viljan hinnat olivat alhaalla edellisellä kaudella. Jos Euroopan unioni olisi puuttunut asiaan silloin, viljan myynnistä voitaisiin nyt saada valtavaa voittoa, mikä auttaisi myös karjankasvattajia. Meillä ei kuitenkaan ole tällaisia varastoja, ja se on huono asia tuottajille ja kuluttajille mutta merkitsee myös sitä, että Euroopan unioni ei voi enää antaa apua nälänhädän vaivaamille valtioille, kuten Pakistanille.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). – (HU) Ensinnäkin, komission jäsen Cioloşin ponnistelut sen puolesta, että Euroopan unioni perustaa lopultakin asianmukaisen suojelumekanismin elintarvikkeiden hintojen maailmanlaajuista vaihtelua vastaan, ansaitsee täyden tuen. Toiseksi, viljan ja rehun korkeat hinnat viittaavat proteiinipulaan Euroopan unionissa, mistä Häusling laatii mietinnön. Kolmanneksi se, että yhteisen maatalouspolitiikan järjestelmä on vääristynyt, siinä annetaan liikaa tukea viljanviljelijöille eikä siinä tueta sianlihan ja siipikarjan tuottajia tai karjankasvattajia yleensä, on myös yksi tekijä nykyisen karjankasvatusalan kriisin taustalla. Neljänneksi, karjankasvattajat ovat toimitusketjussa heikommassa asemassa kuin jalostajat ja kauppiaat. Viidenneksi, karjankasvattajien on pakko tehdä suhteettoman suuria ympäristönsuojeluinvestointeja. Se on erityisen vakava ongelma uusissa jäsenvaltioissa. Sekin asia pitäisi käsitellä ja korjata.

  Herbert Dorfmann (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, Dacian Cioloş, hyvät parlamentin jäsenet, paljon kiitoksia Iratxe Garcíalle tästä aloitteesta. Käsittelen nyt erityisesti karjankasvatusta vuoristoalueilla. Monilla Euroopan unionin alueilla karjankasvatukselle on vaihtoehtoja maataloudessa, mutta vuoristoalueilla näin ei yleensä ole. Jos vuoristossa ei olisi laiduntavaa karjaa, niin moni maatalousalue olisi yksinkertaisesti hyödytön ja autioituisi. Se rajoittaisi vuoristoalueiden liiketoimintamahdollisuuksia mutta muuttaisi myös maisemaa ja vähentäisi lopulta biologista monimuotoisuutta.

Maitoala on siinä suhteessa erityisasemassa, koska se luo työpaikkoja ja tuloja vuoristoalueilla ja muilla alueilla. Siksi katson, että meidän on keskityttävä erityisesti kolmeen asiaan maatalouspolitiikan uudistuksessa. Tarvitsemme yhteistä maatalouspolitiikkaa, jossa otetaan huomioon karjankasvatus vuoristoalueilla ja tuetaan kyseisten alueiden karjankasvattajia. Toiseksi tarvitsemme yhteiseen maatalouspolitiikkaan joustavan toisen pilarin, jonka avulla voidaan antaa erityistukea karjankasvattajille vuoristoalueilla. Kolmanneksi tarvitsemme laatupolitiikkaa, jossa keskitytään erityisesti vuoristoalueiden tuotteisiin ja annetaan mahdollisuus erityismerkintään, niin että vuoristoalueiden karjankasvatusalan tuotteet saavat markkinoilla lisäarvoa.

  Luís Paulo Alves (S&D). – (PT) Kohtaamme todennäköisesti uuden hyödykekuplan. Kansainvälisillä markkinoilla hinnat ovat nousseet keskimäärin yli 16 prosenttia kesäkuun jälkeen. Futuurimarkkinoilla ei ole koskaan aiemmin neuvoteltu näin paljon, eikä siihen ole koskaan ennen liittynyt näin paljon rahaa. Äärimmäisen matala korkotaso ja liian paljon rahaa hyvien sopimusten hakemiseen johtavat futuurisopimusten välittämisen ja rahoituskeinottelun lisääntymiseen ilman mitään yhteyttä reaalitalouteen. Luvut maailman suurimmasta viljapörssistä (Chicago Mercantile Exchange) ovat vaikuttavia, ja soija-, maissi- ja vehnäkaupoissa on rikottu ennätyksiä. Käytännössä siitä seuraa, että nousu siirtyy reaalimarkkinoiden hintoihin, jopa vuonna, jona viljaa on laajasti saatavilla. Rehun hinnannousut aiheuttavat valtavaa haittaa monien karjankasvattajiemme jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa, koska he eivät voi siirtää hinnannousuja myymiinsä tuotteisiin kriisin vuoksi, eivätkä todennäköisesti kykene selviytymään niistä. Siksi on aika ryhtyä toimeen ja suojella elintarvikkeitamme rahoituskeinottelulta. Haluaisin tietää, mitä komissio aikoo tehdä tilanteen korjaamiseksi.

  Michel Dantin (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, millainen maailma maatalouden maailma onkaan! Vuosi sitten valitimme tässä salissa yleistä tuotantotilannetta. Nyt yksi tuotantoala, vilja-ala, menestyy paremmin kuin muut – ja mielestäni meidän pitäisi olla siihen tyytyväisiä. Sen menestyksellä on kuitenkin valitettavasti erittäin vakavia seurauksia toiselle alalle, karjankasvatusalalle.

Todellinen ongelma tällä hetkellä on maatalousalan kyvyttömyys siirtää kustannuksiaan kuluttajille. Siksi, kuten tänä aamuna on jo todettu, meidän on autettava tuottajia lisäämään painoarvoaan asiakkaisiin sekä erityisesti suurimittaiseen jakelualaan nähden.

Ketju, markkinoiden toiminta on kuitenkin pahempaa. Miten voimme selittää sen, että vuosien, vuosikymmenten ajan olemme sanoneet, että Etelä-Amerikan valtiot ovat luoneet painetta tuotannolle ja laskeneet hintoja? Miten voimme selittää sen, että vaikka kyseisissä valtioissa hinnat nousevat jälleen, emme voi siirtää nousua tuottajillemme, koska, kustannukset ovat toki kasvaneet, mutta – tämäkin on sanottava – tuottajahinnat eivät ole nousseet?

Miten voimme jättää mainitsematta kustannuserot, joita maittemme välillä esiintyy? Kieltämättä kyse on osittain kansallisesta vastuusta. Polkumyynti, jota esiintyy nykyään eri valtioiden välillä, lisää markkinoiden epävakautta, ja katson, että EU:n pitäisi käsitellä asiaa.

Toki ratkaisut on löydettävä. EU:n viljantuottajat tuntevat uskoakseni tilanteen, jossa heidän tärkeimmät asiakkaansa, maanviljelijät, ovat. He ovat valmiita sopimukseen. Oletteko te, arvoisa komission jäsen, valmis tukemaan sopimusta?

  Alan Kelly (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, keskustelemme jälleen siitä, että markkinat hävittävät maanviljelijöiden tulot. Markkinoiden rakenne ei rehellisesti sanottuna toimi hyvin, eivätkä markkinat myöskään selviydy suurista sokeista, kuten näkemämme viljan hinnan nousu. Nyt on varmastikin sopiva aika vahvistaa maatalous- ja markkinajärjestelmäämme, ja toivon, että komissio ja komission jäsen huomaavat jälleen, että tämän parlamentin poliittiset ryhmät vaativat edelleen asianmukaista talousarviota yhteiselle maatalouspolitiikalle vuoden 2013 jälkeen.

Tuotantopanosten kustannukset ja raskas sääntely tekevät EU:n maatiloista kilpailukyvyttömiä, ja maatalousalamme elinkelpoisuus heikkenee. Laadukas laidunjärjestelmämme ja ympäristön kannalta kestävä naudanlihan tuotantomme häviävät kolmansien maiden tuonnille. Meidän on annettava maanviljelijöillemme mahdollisuus, ja minun kokemukseni mukaan siinä on kaikki mitä he haluavat. EU:ssa vallitsevasta viljan omavaraisuuden puutteesta on muodostumassa vakava ongelma, naudanlihan lisäksi myös sianliha- ja siipikarja-alalle. Päätöslauselmaesitys on ilmaus vakavuudesta, jolla tämä parlamentti seuraa kehitystä maatalousmarkkinoillamme. Meidän on parlamenttina puututtava asiaan, kun me katsomme, että tilanne edellyttää nopeaa toimintaa, ja ollakseni rehellinen, arvoisa komission jäsen, naudanliha-, siipikarja- ja sianliha-alamme tarvitsevat välittömästi myönteistä interventiota. Odotan vastaustanne.

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämänvuotinen tilanne opettaa meille, että tarvitaan riittävää viljavarastoa varmistamaan elintarviketurva ja markkinoiden vakaus. Kyseinen turva on taattava EU:n asianmukaisilla päätöksillä.

Toinen erittäin tärkeä asia on uusien proteiinilähteiden etsiminen – se on erittäin hyvä keino EU:n maatalouden riippumattomuuden edistämiseksi. Siksi meidän on edistettävä valkuaiskasvien viljelyä. Muistetaan kuitenkin, että ehdoton velvollisuutemme on taata maanviljelijöille rehun jatkuva tarjonta. Siitä syystä kannatan päätöslauselmaesitystä, jossa Euroopan komissiota kehotetaan asettamaan soijan tuonnissa kynnysarvo sellaisille muuntogeenisille organismeille, joita ei ole vielä hyväksytty. Nollatoleranssin jatkaminen on uhka koko elintarvikeketjulle.

  Kriton Arsenis (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, tällä hetkellä koko maailman karjankasvatuksella ja elintarvikkeilla on kaksi uhkaa. Toisaalta meillä on siemenmonopolit, ja olemme nähneet muunneltujen siementen katastrofaaliset seuraukset tällä alalla Intiassa. Toisaalta meillä on pelit, joita rahoitusorganisaatiot pelaavat perustuotteiden hinnoilla.

Vuonna 2008 maailmassa tuotettiin enemmän viljaa kuin koskaan. Vuonna 2008, ja tässä on asian järjettömyys, ellei sitä selitetä finanssikeinottelulla, meillä oli suurin elintarvikekriisi, joka aiheutti sosiaalista häiriöitä ja monien ihmishenkien menetyksen. Meidän on tarkkailtava näitä kahta asiaa. Meidän on lisättävä paikallisia resursseja, varmistettava, että maanviljelijät saavat vapaasti siemeniä ja että karjankasvattajat maksavat myös alempia hintoja, ja säänneltävä rahoitusorganisaatioiden toimintaa.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, karjankasvattajat kärsivät kriisin seurauksista. Lisäksi heidän on noudatettava maailman tiukimpia normeja, mikä lisää heidän tuotantokustannuksiaan ja asettaa heidät heikompaan asemaan kuin kolmansien maiden kilpailijat. Siksi katson, että yhteisellä maatalouspolitiikalla on ensinnäkin taattava riittävä rahoitus vuoden 2013 jälkeen, jotta maataloustuottajien ja karjankasvattajien elinkeinon kannattavuus voidaan taata. Toiseksi siinä on otettava käyttöön erityistoimia karjankasvattajille, jotka käyttävät kestäviä suojelutoimia. Kolmanneksi sillä on vahvistettava toimia, joilla tuetaan karjankasvatusalaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla alueilla. Neljänneksi siinä on säädettävä, että kolmansien maiden tuonnin on täytettävä EU:n normit, epäreilun kilpailun estämiseksi.

Lopuksi pyydän komissiota puolustamaan EU:n tuottajien etuja kaikissa kauppaneuvotteluissa, jotta karjankasvatusalan tuotantoa ei vaaranneta. Jos näitä toimia ei toteuteta, se voi tarkoittaa sitä, että EU:sta tulee alue, jolla ei ole kyseistä alaa ja joka on riippuvainen tuonnista ja kolmansista maista.

  Struan Stevenson (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, Skotlannin maanviljelijät kärsivät EU:n karjankasvatusalan kriisistä, ja on monia asioita, joita voimme tehdä auttaaksemme. Ensinnäkin voimme vähentää sääntelytaakkaa. On hullua, että sovellamme tiukempaa byrokratiaa ja sääntelyä omiin EU:n tuottajiimme kuin kilpailijoihimme EU:n ulkopuolella. Maanviljelijämme on sidottu byrokratiaan, ja kuitenkin me tuomme valtavia määriä elintarvikkeita, jotka on tuotettu hyvinvoinnin ja hygienian näkökulmasta olosuhteissa, jotka olisivat rikos EU:ssa.

Kaiken byrokratian noudattamisen kustannukset eivät näy hinnoissa, joita naudanlihan tuottajamme saavat karjastaan. Brittiläistä lihaa myydään nyt paljon alle tuotantokustannusten; lowland suckler -nautojen kasvattajat arvelevat menettävänsä noin 260 puntaa lehmää kohden; lypsykarjankasvattajamme ovat kärsineet pitkään laskevasta kierteestä. Meidän on estettävä tilanteen paheneminen.

  João Ferreira (GUE/NGL). – (PT) Viljan hintojen nousu jälleen uusi tekijä, joka lisää ja pahentaa karjankasvatusalan kriisiä. Nykyisellä yhteisellä maatalouspolitiikalla ja Euroopan unionin kauppapolitiikalla ei taata oikeudenmukaisia tuloja maanviljelijöille, varsinkaan pienille ja keskisuurille tuottajille, eikä niillä torjuta tuotantotekijöiden kasvavien kustannusten vaikutuksia ja maataloustuotteiden hintojen epävakautta: niillä vain pahennetaan näitä. Epävakaudella on syitä, jotka eivät ole vain tai jopa suurimmalta osaltaan luonnollisia: yksi niistä on keinottelu elintarvikkeilla. Kaikki toimet, joita toteutetaan tällä alalla, ovat aina vaikutukseltaan rajoitettuja, jos ne eivät sisällä sellaisten välineiden kieltämistä, jotka tekevät keinottelusta kannattavaa, erityisesti kyse on johdannaisista. Tuotannon turvaaminen, oikeus tuottaa sekä elintarvikeomavaraisuus ja -turva vaativat lopettamaan maatalouden ja elintarviketuotannon alistamisen markkinoille ja kilpailukyvylle. Se edellyttää tehokkaita toimia markkinoiden sääntelemiseksi ja niihin puuttumiseksi. Ilman kyseisiä toimia hintojen epävakaus pahenee ja tapahtuu keskittymistä, josta voittajana selviytyy pieni määrä suuria tuottajia.

  Dacian Cioloş, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, olen erittäin tyytyväinen nähdessäni kiinnostusta, myös Euroopan parlamentista, alaan, joka on elintärkeä markkinatarjonnan lisäksi myös alueidemme vakaudelle: tarkoitan karjankasvatusalaa.

Ratkaisut moniin kysymyksiin ja ongelmiin löydetään epäilemättä ehdotuksista, jotka komissio pian esittää yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta. Euroopan parlamentti voi keskustella kyseisistä ehdotuksista jo ensi viikolla. Käsittelemme niissä epäilemättä myös tuen oikeudenmukaista jakamista eri aloille, karjankasvatusala mukaan luettuna. Käsittelemme karjankasvatusalan tukea koskevia kysymyksiä myös erityisaloilla ja vaikeilla aloilla sekä mekanismeja, joilla hallitaan tulojen epävakautta. Nyt on kuitenkin esitetty joitakin erityiskysymyksiä, joihin haluaisin vastata. Ensimmäinen koskee viljan hintaongelmaa ja interventiovarastoja.

On totta, ettei meillä enää ole interventiovarastoja, jotka meillä oli aikaisemmin, mutta se johtuu siitä, että hinnat ovat nyt korkeampia. Markkinainterventioita ei voida perustella silloin, kun hinnat ovat korkeita. Katson, että meidän on harkittava muunlaisia mekanismeja ja vaikka varastoilla voi olla oma osansa, meidän on harkittava markkinoilla muita kuin interventiovarastoja, jollaisia meillä oli aikaisemmin. Asiaa pitäisi ehkä käsitellä laajemmalla tasolla kuin vain EU:ssa, sillä markkinat ovat nyt entistä avoimemmat.

ITER-hankkeesta, Martin Häusling: se että osaa vuoden 2010 talousarviosta ei ole käytetty maatalouteen ja että se menee ITER-hankkeeseen, ei merkitse sitä, ettei meillä ole resursseja puuttua maatalousalaan. Voin vakuuttaa teille, että lisävaroja, jotka menevät ITER-hankkeelle, ei ole otettu pois mistään yhteisen maatalouspolitiikan mekanismista; kyseiset varat ovat edelleen käytettävissä eikä niitä ole käytetty, koska niiden käytölle ei ole ollut tarvetta. Vaikka kyseinen siirto tehdäänkin, voin vakuuttaa teille, että meillä on riittävä talousarvio tarvittavien toimien toteuttamiseen.

Lopetan toteamalla, että epävakaus – ja vaikutus joka markkinoilla keinottelulla on epävakauteen – on asia, jota komissio käsittelee perusteellisesti johdettujen tuotteiden ja hyödykkeiden osalta. Teen asiassa yhteistyötä kollegani Michel Barnier’n kanssa. Komissio esittelee joitakin ehdotuksia.

Käsittelemme lisäarvon jakautumista elintarvikeketjussa yhdessä komission jäsen Tajanin kanssa ja järjestämme ensimmäisen korkean tason ryhmän kokouksen jo ensi viikolla.

  Puhemies. − (EN) Olen vastaanottanut neljä työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan pian.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Sandra Kalniete (PPE), kirjallinen. – (LV) Tällä hetkellä EU:n karjankasvattajilla on vaikeuksia, jotka meidän on voitettava yhdessä, jotta karjankasvatusala voi kehittyä ja tuottaa tarpeeksi tuloja maanviljelijöille. Viime kuukausina viljan hinnat ovat nousseet huomattavasti, ja tilannetta pahentavat vielä poikkeukselliset tapahtumat, kuten Pakistanin tulvat ja Venäjän metsäpalot. Tietenkään me emme voi vaikuttaa ilmastokatastrofeihin, mutta me voimme laatia lainsäädäntöehdotuksia, joiden avulla EU:n maanviljelijät voivat selvitä luonnonmullistusten seurauksista. Varmaa on se, että me voimme ja meidän täytyy rajoittaa viljalla keinottelua, joka on myös yksi syy vaikeuksiin. Ei voida hyväksyä sitä, että epärehelliset kaupat aiheuttavat tappioita alalle, joka on yksi EU:n maatalouden peruskivistä. Muistuttaisin teitä vielä siitä, että komission on tärkeää puolustaa EU:n maanviljelijöiden etuja keskusteluissaan Mercosur-valtioiden kanssa uudesta kauppasopimuksesta ja varmistaa edellytykset reilulle kilpailulle. Kehotan komissiota aloittamaan aktiivisen toiminnan, jolla EU:n maanviljelijöitä autetaan pääsemään yli karjankasvatusalan nykyisistä vaikeuksista, sillä tukemme on maanviljelijöille elintärkeää.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Karjankasvatusala aiheuttaa monia ongelmia EU:n maanviljelijöille, mukaan luettuna tuotantopanosten hintojen nousu, kolmansien maiden tuonnin aikaansaama kilpailu, rehun hintojen suuret vaihtelut ja lihan suhteellisen alhaiset hinnat. Jos aiomme luoda kestävää politiikkaa karjankasvatusalalle, meidän on otettava huomioon kaikki sidosryhmät, mukaan luettuna maanviljelijät, kuluttajat ja itse eläimet. Tavoitteena on oltava siirtyminen teollisesta karjankasvatuksesta luonnollisempaan, kunnioittavaan eläinten hoitoon pienillä maatiloilla. Kaikki tämä on yhdistettävä korkeimpaan mahdolliseen turvallisuustasoon kuluttajien näkökulmasta. Siihen kuuluvat laajat eläinten terveyspalvelut ja kaikkien eläintuotteiden selvät merkinnät, jotka koskevat erityisesti niiden alkuperää ja eläinten kasvatustapaa. EU:n on luotava perusedellytykset, joita tarvitaan maanviljelijöidemme tulevaisuuden turvaamiseksi, niin että he säilyttävät kansainvälisen kilpailukykynsä ja heidän yrityksensä säilyvät elinkelpoisina huolimatta siitä, että meillä on maailman tiukimmat eläinten hyvinvointia koskevat normit.

  Pavel Poc (S&D), kirjallinen. – (CS) Viljan hintojen nousu on uhka myös EU:n karjankasvatusalalle, koska tämä on riippuvainen kolmansista maista tuodusta rehusta. Tilanne on kriittinen sianlihan tuotannossa, jossa rehun osuus tuotantokustannuksista on 60 prosenttia, mutta kasvavat kustannukset voivat vähitellen uhata kaikkea karjankasvatusta EU:ssa. EU:n pitäisi siksi vähentää riippuvuuttaan kolmansista maista tuodusta rehusta.

Ei ole mikään ratkaisu siirtyä Yhdysvalloista tuotuihin muuntogeenisiin rehuihin. EU:ssa kestää lähes kaksi ja puoli vuotta hyväksyä tällaiset rehut, Argentiinassa noin kolme vuotta, Brasiliassa kolme–viisi vuotta ja Kiina on myös hyväksymässä tiukat toimet tällä alalla. Toisaalta Yhdysvalloissa hyväksyntä kestää vain 15 kuukautta. EU:n karjankasvatusalan kriisiä ei saa käyttää yhdysvaltalaisten yritysten kaupallisten etujen hyväksi. Ne näkevät merkittäviä vientimahdollisuuksia EU:n markkinoilla.

Euroopan unionin pitäisi pyrkiä laskemaan tuotantokustannuksia, varmistamaan, että kolmannet maat noudattavat EU:n normeja ja että tuottajat saavat tuotteistaan kohtuullisen hinnan. Ei voida hyväksyä sitä, että kuluttajat kantavat hinnannousujen seuraukset, tuottajat saavat aina vain vähemmän rahaa ja jakelijat tekevät aina vain suurempia voittoja.

En ole samaa mieltä komission kanssa siitä, ettei kiireellisiä toimia tarvita, koska meillä on rakenteellinen kriisi, joka on ratkaistava, eikä ainoastaan elintarviketurvan näkökulmasta.

  Daciana Octavia Sârbu (S&D), kirjallinen. – (RO) Euroopan karjankasvattajien vaikeudet ovat lisääntyneet viime aikoina. Heidän on vaikea sopeutua kolmansien maiden kilpailuun, koska nämä eivät noudata korkeita normeja, joita paikalliset tuottajat noudattavat, ja he joutuvat aina Euroopan unionin kauppaneuvottelujen uhreiksi. Toivomme kuitenkin, että näemme Euroopan komission omaksuvan erilaisen asenteen tulevaisuudessa, koska ei ole normaalia, että EU:n maanviljelijät aina häviävät kauppaneuvottelujen seurauksena. Komission on myös osallistuttava enemmän tuottajajärjestöjen vahvistamiseen kaikilla karjankasvatusaloilla, jotta nämä voivat neuvotella parempia hintoja tuotteilleen ottaen samalla huomioon tuotantokustannukset. Samalla kehotan komissiota vapauttamaan mahdollisimman pian viljaa interventiovarastoista kriisin runteleman alan tukemiseksi.

(Istunto keskeytettiin muutamaksi minuutiksi)

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS