Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2010/2078(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0314/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0314/2010

Keskustelut :

PV 22/11/2010 - 13
CRE 22/11/2010 - 13

Äänestykset :

PV 23/11/2010 - 6.16
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0418

Sanatarkat istuntoselostukset
Maanantai 22. marraskuuta 2010 - Strasbourg EUVL-painos

13. EKP:n vuosikertomus 2009 – Kansainvälisten valuuttakurssien viimeaikainen kehitys (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 

  Puhemies. (PL) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista asiakirjoista:

– Burkhard Balzin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö EKP:n vuosikertomuksesta 2009 (2010/2078(INI)) (A7-0314/2010) ja

– komission julkilausuma kansainvälisten valuuttakurssien viimeaikaisesta kehityksestä (2010/2914(RSP)).

 
  
MPphoto
 

  Burkhard Balz, esittelijä.(DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme juuri saaneet pyynnön siitä, että kaikki olisivat hieman hiljempaa. Tietyt jäsenet voisivat ehkä noudattaa tätä pyyntöä.

Hyvät kuulijat, mietintöni koskee lähinnä Euroopan keskuspankin toimintaa vuonna 2009 – toisin sanoen ajanjaksona, jona talous- ja finanssikriisi hallitsi merkittävästi talous-, rahoitus- ja yhä suuremmassa määrin myös poliittista toimintaa. Kriisi, joka alkoi puhtaasti finanssikriisinä, levisi ja vaikutti toisessa vaiheessa koko reaalitalouteen. Taloudellinen toiminta väheni koko maailmassa, kun kriisin aiheuttama verotulojen pieneneminen ja sosiaalimenojen lisääntyminen lisäsivät julkisia vajeita. Myös muut talouden elvyttämistoimet lisäsivät osaltaan velkaa. Vajeiden kasvun seurauksena hallitukset kaikkialla Euroopan unionissa hyväksyivät laajoja säästöpaketteja. Minun mielestäni nämä paketit olivat tarpeellisia, ja joissain tapauksissa niistä olisi pitänyt päättää jo aikaisemmin. Ne kuitenkin rajoittivat hallitusten toimintamahdollisuuksia.

Vaikka taloudellinen toiminta alkoi elpyä vuoden 2009 toisella puoliskolla, talous- ja finanssikriisi uhkasi tuolloin kehittyä kolmannessa vaiheessaan julkisen velan kriisiksi vuonna 2010. Minun nähdäkseni tätä vaaraa ei ole vielä torjuttu. Viime päivinä Irlannin tapaus on antanut meille liiankin selvän muistutuksen siitä, että jäsenvaltioiden ylivelkaantuneisuuden ongelmaa ei suinkaan ole ratkaistu, ja siitä syystä olen myös samaa mieltä puheenjohtaja Van Rompuyn kanssa: euron epäonnistuminen ei tule kysymykseen. Tämä on kuitenkin nykytilanne. Mietintöni koskee kuitenkin vuotta 2009, josta voimme sanoa, että EKP vastasi haasteisiin asianmukaisesti – itse asiassa jopa hyvin. Sen toimenpiteet osoittautuivat suurelta osin onnistuneiksi ja niillä estettiin useiden rahoituslaitosten romahtaminen. Rahoituslaitokset eivät kuitenkaan aina siirtäneet likviditeettiä reaalitalouteen, joten EKP:n toimien koko elvytyspotentiaali ei päässyt käyttöön.

Koska moniin näistä toimenpiteistä sisältyi poikkeuksellisia toimia, nyt on tärkeää, että ne lakkautetaan harkiten ja huolellisesti suunnitellen. Kreikan ja muiden euromaiden ongelmat saattavat olla osittain kotitekoisia, mutta ne ovat myös tuoneet esiin talous- ja rahaliitossa vallinneita perustavanlaatuisia ongelmia. Vakaus- ja kasvusopimuksen periaatteita ei noudatettu. Nyt saamme tuntea seuraukset, joihin kuuluvat myös Irlannin tämänhetkiset tapahtumat. Nämä rikkomukset on nyt poistettava ja uudet rikkomukset estettävä. Vakaus ja kasvusopimusta on lujitettava, ja talous- ja rahaliitosta on saatava nykyistä tasapainoisempi.

Talouspolitiikan riittämätön koordinointi rahaliitossa mahdollisti aiemmin huomattavan taloudellisen epätasapainon syntymisen euroalueen maiden välille, ja sen vuoksi euroalueelta myös puuttui ennalta määritelty kriisinratkaisumekanismi. Euroalueen on ratkaistava tämä epätasapainotila voidakseen estää uuden kriisin syntyminen. Viime kädessä rakenneuudistusprosessi – yhdessä rahoitusalan sääntelypuitteiden uudistuksen kanssa – saattaa kuitenkin vahvistaa euroaluetta. Kysymys EKP:n riippumattomuudesta on myös yksi talouden uuden ohjausjärjestelmän merkittävä näkökohta, erityisesti äskettäin perustetun Euroopan järjestelmäriskikomitean suhteen. Näin ollen parlamentti suhtautuu edelleen hyvin vakavasti velvollisuuteensa tarkastella EKP:n toimintaa.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että Euroopan unioni ja euroalue löytävät ulospääsyn tästä kriisistä ja saattavat nousta siitä jopa entistä vahvempina. Lähikuukausina meidän on kuitenkin otettava opiksemme tapahtuneesta. Se on suuri haaste, mutta tähänastisen historiansa aikana Euroopan unioni on jatkuvasti osoittanut, että se kehittyy parhaiten, kun sen on voitettava haasteita. Tästä syystä kriisi on myös tilaisuus, joka meidän olisi hyödynnettävä.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia muiden ryhmien varjoesittelijöitä heidän erittäin miellyttävästä ja rakentavasta yhteistyöstään tätä mietintöä laadittaessa. Sitä ei voida pitää itsestäänselvyytenä, mutta tässä tapauksessa sitä on syytä korostaa.

 
  
MPphoto
 

  Jean-Claude Trichet, EKP:n pääjohtaja.(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Balz, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on kunnia esitellä teille perussopimuksen mukaisesti Euroopan keskuspankin vuosikertomus vuodelta 2009. Koska aikataulu on hieman siirtynyt erityisesti Euroopan parlamentin vaalien vuoksi, puhuin teille viime maaliskuussa edellisestä vuosikertomuksesta. Tämä on siten toinen kerta tänä vuonna, kun puhun parlamentille.

Haluan ensinnäkin sanoa olevani hyvin tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksessä tuetaan jälleen kerran säännöllisiä kuulemisia talous- ja raha-asioiden valiokunnassa ja yleisemmin läheisten suhteiden ylläpitämistä Euroopan keskuspankkiin. Olen erityisen tyytyväinen tähän siitä syystä, että tänä vuonna Euroopan parlamentti on osoittanut hyvin vakuuttavasti halunsa ja kykynsä puolustaa Euroopan unionin ensisijaisia etuja erityisesti rahoitusalan valvontapaketin yhteydessä.

(DE) Esitän teille aluksi lyhyen yleiskatsauksen Euroopan keskuspankin talous- ja finanssikriisin aikana toteuttamista rahapoliittisista toimista. Tämän kriisiperiodin lisäksi haluan myös katsoa taaksepäin EKP:n kahteentoista ensimmäiseen vuoteen. Lopuksi tarkastelen pakottavimpia haasteita, jotka odottavat meitä vuonna 2011.

(EN) Arvoisa puhemies, käsittelen ensiksi kriisin aikana toteutettuja toimia.

Vuosi 2009 oli erittäin haastava vuosi EKP:n rahapolitiikalle. Se alkoi pahalla maailmanlaajuisella talouden laskusuhdanteella, joka oli seurausta syksyllä 2008 puhjenneesta finanssikriisistä. Tässä heikon inflaatiopaineen toimintaympäristössä jatkoimme keskeisten korkojemme alentamista. Kokonaisuutena alensimme vain seitsemän kuukauden kuluessa – lokakuusta 2008 toukokuuhun 2009 – perusrahoitusoperaatioidemme korkoa 325 peruspisteellä. Tämä laski perusrahoitusoperaatioidemme koron 1 prosenttiin.

Varmistaaksemme, että euroalueen kotitaloudet ja yritykset hyötyivät näistä erittäin suotuisista rahoitusehdoista, me myös jatkoimme – ja jopa laajensimme – tehostettua luottotukeamme euroalueen pankeille vuonna 2009. Tämä oli vastatoimemme rahamarkkinoiden toimintahäiriöihin, jotka olivat heikentäneet rahapolitiikan kykyä vaikuttaa hintavakauteen pelkillä korkopäätöksillä. Näkyvin toimenpide näiden epätavanomaisten toimien – kuten me niitä kutsuimme – joukossa on se, että tarjoamme likviditeettiä euroalueen pankkien kanssa suorittamissamme jälleenrahoitusoperaatioissa täyden jaon huutokauppamenettelyillä, hyvää vakuutta vastaan ja sen hetkisellä perusrahoitusoperaatioiden korolla sekä viikoittaisia operaatioita selvästi pidemmillä maturiteeteilla. Vuonna 2009 me myös pidensimme pidemmän aikavälin jälleenrahoitusoperaatiomme maturiteettia yhteen vuoteen. Nämä olivat luonnollisesti äärimmäisen tärkeitä päätöksiä.

Kuten EKP:n vuosikertomusta koskevassa päätöslauselmaesityksessänne perustellusti korostetaan, tällä tehostetulla luottotuella on onnistuttu välttämään se, mistä – jos muita toimintaa häiritseviä jännitteitä olisi havaittu – olisi tullut lama tai paljon syvempi taantuma. Haluan korostaa, että kaikki toimemme vastasivat täysin tehtäväämme, joka on taata koko euroalueen hintavakaus keskipitkällä aikavälillä. Se, että olemme pystyneet täyttämään uskottavasti tehtävämme, näkyy suotuisina inflaationäkyminä ja euroalueen vakaasti ankkuroituina inflaatio-odotuksina.

Eräiden rahoitusmarkkinoiden tilanteessa vuoden 2009 aikana tapahtuneen kohenemisen jälkeen monilla euroalueen joukkovelkakirjamarkkinoiden osa-alueilla syntyi uudelleen jännitteitä. Koska joukkovelkakirjamarkkinoiden sujuva toiminta on keskeistä EKP:n tärkeimpien korkojen välittymiselle, päätimme puuttua euroalueen velkapaperimarkkinoihin auttaaksemme palauttamaan rahapolitiikan normaalimman välittymisen talouteen. Tätä varten käynnistimme arvopaperimarkkinoita koskevan ohjelmamme. Varmistaaksemme, että ohjelma ei vaikuta rahapolitiikan mitoitukseen, poistamme sen likviditeettiä lisäävät vaikutukset.

Haluan yhteenvetona painottaa, että kaikki epätavanomaiset toimet, jotka olemme toteuttaneet erittäin kireässä rahoitustilanteessa, ovat luonteeltaan väliaikaisia ja että niitä suunniteltaessa on otettu huomioon niistä irtautuminen. Eräät vuonna 2009 ja vuoden 2010 alussa käynnistetyt epätavanomaiset toimet on jo lakkautettu joidenkin rahoitusmarkkinoiden tilanteen kohenemisen ja euroalueen talouden meneillään olevan elpymisen vuoksi.

Haluan esittää joitakin ajatuksia euron saavuttamista tuloksista. Tässä yhteydessä voidaan mainita kolme seikkaa, jotka ovat nähdäkseni erityisen tärkeitä.

Ensinnäkin EKP on tehnyt sen, mitä siltä perustamissopimuksen toimeksiannon perusteella odotettiin, nimittäin taannut hintavakauden. Euroalueen keskimääräinen inflaatio lähes 12:n viime vuoden aikana on ollut 1,97 prosenttia. Tämä vastaa täysin hintavakauden määritelmäämme eli tavoitettamme pitää euroalueen vuotuiset inflaatioasteet alle 2 prosentissa ja keskipitkällä aikavälillä lähellä kahta prosenttia. Tässä mielessä eurojärjestelmä on toiminut vakauttavana ja luottamusta herättävänä ankkurina 12:n viime vuoden aikana ja myös aivan viime aikoina maailmanlaajuisen finanssikriisin synnyttämästä haastavasta toimintaympäristöstä huolimatta.

Toiseksi – ja tämä asettaa EKP:n rahapolitiikan uskottavuuden myönteiseen valoon – inflaatio-odotukset ovat, kuten totesin, pysyneet vakaasti ankkuroituneina hintavakauden mukaisiin tasoihin.

Kolmanneksi, olemme vakuuttuneet siitä, että tämä menestys perustuu EKP:n täyteen riippumattomuuteen poliittisesta vaikutuksesta, sen ensisijaiseen tehtävään ylläpitää hintavakautta ja sen avoimeen tiedottamiseen etenkin hintavakauden määritelmästä. EKP:n kaksipilarinen rahapoliittinen strategia mahdollistaa tulevaisuuteen katsovan ja keskipitkään aikaväliin suuntautuneen toimintatavan, jota tukee vankka analyyttinen kehys. Tämä kehys sisältää rahapolitiikan ja luottojen kehityksen perusteellisen analyysin, jossa otetaan huomioon inflaation rahapoliittinen luonne keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Katsomme, että tämä laaja-alainen lähestymistapa mahdollistaa oikeaan tietoon perustuvan ja johdonmukaisen päätöksenteon ja on samalla vakaa ja lyhytaikaista epävakautta kauemmas suuntautuva.

Euron ulkoisesta ulottuvuudesta totean vain, että valuuttamme on vakiinnuttanut asemansa kansainvälisesti. Vuonna 2009 euron osuus kansainvälisistä velkapapereista ja koko maailman valuuttavarannoista oli noin 30 prosenttia.

Euron ulkoisen ulottuvuuden yhteydessä haluan sanoa pari sanaa nykyisistä valuuttakursseja koskevista kysymyksistä, joiden suhteen kehotan suureen varovaisuuteen.

Asiaan liittyy kaksi merkittävää seikkaa. Yksi niistä on teollisuusmaiden tärkeimpien kelluvien vaihdettavien valuuttojen, kuten Yhdysvaltojen dollarin, euron, jenin, punnan ja Kanadan dollarin välinen suhde. Nämä valuutat ovat kelluneet 1970-luvun alussa tapahtuneesta Bretton Woods -järjestelmän romahduksesta lähtien. Korostan, että kansainvälinen yhteisö katsoo vahvasti, että valuuttakurssien liiallinen vaihtelu ja hallitsemattomat liikkeet vaikuttavat epäsuotuisasti talouselämän ja rahoitusjärjestelmän vakauteen.

Haluan sanoa, että EKP arvostaa Yhdysvaltojen viranomaisten, tarkemmin sanoen valtiovarainministerin ja Yhdysvaltojen keskuspankin pääjohtajan, lausuntoja, joissa he toistivat olevan Yhdysvaltojen etujen mukaista, että dollari on vahva suhteessa muihin vaihdettaviin valuuttoihin. Olen siitä täysin samaa mieltä. Edistyneiden talouksien tärkeimpien valuuttojen keskuudessa uskottava dollari on Yhdysvaltojen, Euroopan ja koko kansainvälisen yhteisön etu.

Toinen seikka koskee sellaisten kehittyvien markkinatalouksien valuuttoja, joiden vaihtotaseet ovat ylijäämäisiä ja valuuttakurssit liian joustamattomia. Tässä asiassa kansainvälinen yhteisö on yhtä mieltä siitä – tämä todettiin jälleen Koreassa viime viikolla, ja myös komissio on sen todennut – että siirtyminen kohti markkinaehtoisesti määräytyviä valuuttakurssijärjestelmiä, valuuttakurssien vakauttaminen niin, että ne heijastavat taustalla olevia perustekijöitä, sekä pidättäytyminen valuuttojen devalvoinnista kilpailutarkoituksessa palvelevat asianomaisten kehittyvien talouksien ja kansainvälisen yhteisön etuja.

EKP:llä on ollut tapana sanoa, että nyt ei ole oikea aika olla itsetyytyväinen. Tällä hetkellä se pitää paikkansa erityisen hyvin. Edessämme on moninaisia haasteita. Kaikkien asianomaisten viranomaisten sekä yksityissektorin on hoidettava velvollisuutensa täysimääräisesti, ja tämä koskee toimeenpanovallan käyttäjiä, keskuspankkeja, sääntely- ja valvontaviranomaisia, yksityissektoria ja rahoitusalaa. Etenkin nykyinen kriisi on osoittanut selvästi, että talouden ohjausjärjestelmän kunnianhimoiset uudistukset hyödyttävät sekä euroalueen valtioita että euroaluetta kokonaisuutena.

Puheenjohtaja Van Rompuyn tekemät ja Eurooppa-neuvoston kokouksessa lokakuussa 2010 hyväksytyt ehdotukset EU:n talouden ohjausjärjestelmän uudistuksesta ovat parannus EU:n tason nykyiseen valvontakehykseen ja vaikuttavat yleisesti ottaen asianmukaisilta rahaliittoon osallistumattomien EU:n jäsenvaltioiden kannalta. Euroalueen erityisvaatimusten osalta niillä ei mielestämme kuitenkaan saavuteta sitä, mitä me pidämme välttämättömänä yhden valuutan talouden mahdollisimman hyvän toiminnan varmistamiseksi.

Olen vakuuttunut siitä, että lähikuukausina Euroopan parlamentti auttaa Euroopan unionia ottamaan tarvittavan suuren edistysaskeleen taloushallinnossa. Rahoitusvalvontaa ja Euroopan järjestelmäriskikomiteaa koskevan lainsäädäntötehtävänsä avulla parlamentti on osoittanut päättäväisyytensä merkittävissä kysymyksissä.

Käytän tätä tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni teitä siitä ja todetakseni jälleen kerran olevani varma, että parlamentin vaikutus on ratkaisevan tärkeä talouden ohjausjärjestelmästä käytävässä keskustelussa.

Toinen merkittävä haaste koskee rahoitusalan sääntelyä. Meidän olisi hyödynnettävä täysin kriisin antamia opetuksia ja säilytettävä rahoitusalan uudistusten liikevoima. Kuten päätöslauselmaesityksessänne todetaan, Basel III -sopimuksen nopea täytäntöönpano on erittäin tärkeää. Lyhyeksi myyntiä ja OTC-johdannaisia koskevat komission lainsäädäntöehdotukset ovat myös välttämättömiä, jotta rahoitusjärjestelmästä saadaan avoimempi ja kestävämpi.

Edessämme on ratkaiseva vuosi. Vuonna 2011 on tarkoitus hyväksyä tarkistettu hallintokehys, käydä perusteellisia keskusteluja kriisinhallintakehyksestä ja mahdollisesti käynnistää menettely perustamissopimuksen muuttamiseksi. Meidän on onnistuttava kaikissa näissä uudistuksissa varmistaaksemme, että koko Euroopan unioni ja euroalue voivat kohdata tulevat haasteet entistä paremmin valmiuksin ja suuremmalla päättäväisyydellä.

Vuosi 2011 on myös Euroopan järjestelmäriskikomitean olemassaolon ensimmäinen vuosi. Kuten päätöslauselmaesityksessänne kehotetaan, teemme kaikkemme tukeaksemme tätä uutta elintä. Samalla EKP:n täydellinen riippumattomuus ja sen Maastrichtin sopimukseen kirjattu ensisijainen tehtävä säilyvät muuttumattomina, mitä jo olen korostanut parlamentille.

Jatkamme tehtävämme täyttämistä. Perustamissopimus edellyttää sitä meiltä. Voitte luottaa siihen, että teemme sen, mitä kansalaiset meiltä odottavat.

 
  
MPphoto
 

  Olli Rehn, komission jäsen.(EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijä Balzia hänen vankasta ja kattavasta mietinnöstään EKP:n vuosikertomuksesta 2009. Komissio suhtautuu myönteisesti mietintöön, jossa keskeisiä kysymyksiä käsitellään asianmukaisesti. Mietinnössä tunnustetaan EKP:n tekemä työ kriisin hallitsemiseksi ja annetaan sille kiitosta. Komissio yhtyy tähän näkemykseen; pääjohtaja Jean-Claude Trichet'n johdolla EKP on luovinut tässä vaikeassa tilanteessa taitavasti ja vakaasti.

Kiitän tässä yhteydessä Jean-Claude Trichet'tä erinomaisesta yhteistyöstä ja etenkin hänen ratkaisevasta roolistaan näinä myrskyisinä aikoina. EKP on sekä seurantansa että epätavanomaisten toimiensa avulla ollut ratkaisevassa asemassa palontorjunnassa kriisin voittamiseksi ja siten perustusten rakentamisessa kestävälle kasvulle ja työpaikkojen luomiselle.

Mietinnössänne painotetaan aivan oikein, että finanssikriisi on paljastanut tarpeen tehostaa euroalueen taloudellista valvontaa. Komissio on samaa mieltä tästä, ja juuri siksi olemme tehneet useita lainsäädäntöehdotuksia vahvistaaksemme EU:n talouden ohjausjärjestelmää etenkin euroalueella.

Olemme myös ottaneet vaarin useista jäsen Feion mietinnössä esitetyistä ehdotuksista vahvistaaksemme ja laajentaaksemme unionin talouden ohjausjärjestelmää. Talous- ja raha-asioiden valiokunta on saanut komission ehdotukset ja työskentelee parhaillaan noudattaakseen ensi vuoden kesäkuuhun asetettua kunnianhimoista määräaikaa, mitä arvostan suuresti.

Siirryn nyt käsittelemään keskustelun toista osaa, joka koskee kansainvälisten valuuttakurssien viimeaikaista kehitystä. On totta, että valuuttamarkkinoiden heilahtelut ovat lisääntyneet viime viikkoina ja tärkeimmissä kahdenvälisissä vaihtokursseissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Euron arvo suhteessa dollariin vahvistui tämän vuoden kesäkuusta lähtien parempien euroalueen taloutta koskevien tietojen ja Yhdysvaltojen rahapolitiikan laajentumisen jatkumisen vuoksi. Viime aikoina euro on kuitenkin heikentynyt suhteessa useimpiin valuuttoihin, kun kasvava huoli jäsenvaltioiden – etenkin Irlannin – julkisesta taloudesta on vaikuttanut sen arvoon. Reaaliarvoltaan euro on tällä hetkellä lähellä pitkän aikavälin keskiarvoaan, kun sen arvo on tänä vuonna yleisesti laskenut viime vuoden lopun yliarvostetulta tasolta. Tämän vuoden alkuun verrattuna euron reaaliarvo on laskenut noin 7 prosenttia.

Kun kehittyneiden talouksien elpyminen on ollut hidasta ja suuria pääomavirtoja on virrannut kehittyviin talouksiin, monet valtiot ovat pyrkineet heikentämään valuuttaansa tai ainakin parantamaan kilpailuasemaansa pitämällä vaihtokurssin alhaisena. Tästä syystä on tärkeää, että johtajat sitoutuivat viime viikolla Soulissa pidetyssä G20-huippukokouksessa selvästi ja vahvasti pidättäytymään valuuttojensa devalvoinnista kilpailuedun saavuttamistarkoituksessa.

G20-huippukokouksessa sovittiin myös työn jatkamisesta globaalin kasvun tasapainon palauttamiseksi. On päästy sopimukseen ohjeellisten suuntaviivojen laatimisesta. On selvää, että valuuttakurssien joustavuudella on oltava rooli tarvittavassa tasapainottamisessa, jotta valuuttakurssit heijastavat talouden perustekijöitä, kuten pääjohtaja Trichet korosti. Komissio tukee edelleen tätä G20:n työn tärkeää osaa, joka on myös yksi tärkeimmistä painopisteistä Ranskan G20-puheenjohtajakaudella ensi vuonna.

Lopuksi minun on kerrottava teille eräästä merkittävästä euroaluetta koskevasta tapahtumasta. Kun Ecofin-neuvosto eilen otti vastaan Irlannin hallituksen EU:n rahoitustukea koskevan pyynnön, ministerit olivat komission ja EKP:n kanssa samaa mieltä siitä, että tuen antaminen Irlannille on perusteltua Euroopan rahoitusalan vakauden turvaamiseksi. EU:n rahoitustukea voidaan antaa tiukkoja poliittisia ehtoja sisältävällä ohjelmalla, josta komissio ja IMF sekä Euroopan keskuspankki parhaillaan neuvottelevat Irlannin viranomaisten kanssa. Ohjelmalla puututaan päättäväisesti Irlannin julkisen talouden haasteisiin, ja se sisältää myös rahaston pankkialan mahdollisia tulevia pääomatarpeita varten. Pankkialan tiukan tilanteen helpottamiseksi on toteutettava kattava valikoima toimenpiteitä, joihin sisältyy muun muassa velkaantuneisuuden vähentämistä ja rakenneuudistuksia, jotta varmistetaan, että Irlannin pankkijärjestelmä hoitaa moitteettomasti tehtävänsä kokonaistalouden toiminnassa.

Tekniset neuvottelut EU:n ja IMF:n ohjelmasta ovat nyt varsin pitkällä, ja ne voidaan saattaa päätökseen marraskuun loppuun mennessä. Voin kertoa teille, että EU:n ja IMF:n rahoituksen lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta ja Ruotsi ovat ilmoittaneet, että ne ovat valmiit osallistumaan ohjelmaan kahdenvälisillä lainoilla, mikä on tervetullutta.

Kokonaisuutena eiliset päätökset ovat ratkaiseva edistysaskel yhteisissä pyrkimyksissä vakauttaa Irlannin talous ja turvata siten Euroopan rahoitusalan vakaus.

 
  
MPphoto
 

  Jean-Paul Gauzès, PPE-ryhmän puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa pääjohtaja Trichet, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, liityn EKP:n työtä ylistävään kuoroon, enkä aio toistaa sitä, minkä kollegani Balz jo sanoi tai mikä sanotaan päätöslauselmassa. Käytettävissäni olevassa lyhyessä ajassa haluan sanoa vain, että meidän on otettava huomioon kansalaiset.

Miksi sanon sen tällä tavoin tänään? Siksi, että eilen illalla eräs tuleva presidenttiehdokas teki itsensä naurunalaiseksi kaikilla Ranskan televisiokanavilla repimällä valokopioimansa ja suurentamansa 10 euron setelin ja väittämällä, että repimällä tuon setelin hän repi myös syyn kaikkiin ongelmiimme.

Se ei tietenkään ole totta. Meidän on vain yhdessä pyrittävä viestimään siitä. Valvonnan, organisoinnin ja sääntelyn suhteen tehty työ, johon te, arvoisa pääjohtaja, viittasitte, on ollut erinomaista. Tiedätte, että teillä on takananne parlamentin tuki: sanoitte niin itse. Meillä on kuitenkin edessämme melkoinen tehtävä niiden kansalaisten suhteen, jotka eivät ymmärrä lähetettyjä viestejä.

Lehtien otsikot kertovat päivittäin yhä tylymmistä ratkaisuista ja epätodennäköisistä tilanteista, ja voin kertoa teille, että ollessani perjantaina kentällä, kuten politiikassa sanomme, tapasin noin 100–150 ihmistä. He kaikki kysyivät minulta samaa: mitä eurolle tapahtuu? Kansalaisten tuntema pelko on epätasapainossa sen kanssa, mitä Euroopan keskuspankki tekee ja minkä se tekee hyvin.

 
  
MPphoto
 

  George Sabin Cutaş, S&D-ryhmän puolesta.(RO) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää esittelijä Balzia hänen yhteistyöstään. Olen myös tyytyväinen siihen, että Euroopan keskuspankille on myönnetty EU:n toimielimen asema Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä.

Toiseksi, huomautan, että euroalueen talouksien välillä on huomattavia makrotaloudellisia eroja, jotka korostavat tarvetta yhdenmukaistaa paremmin talous- ja rahapolitiikkaa. Vakaus- ja kasvusopimus ei ole sopiva väline talouden nykyisen epätasapainon ratkaisemiseksi. Yksi ratkaisu tähän pattitilanteeseen voisi olla valtion obligaatioiden liikkeelle laskeminen EU:n tasolla. Solidaarisuusmekanismi tarjoaisi vakaata rahoitusta tiukoilla oleville jäsenvaltioille, tehostaisi budjettivalvontaa ja parantaisi huomattavasti likviditeettiä. Yhteistä valuuttaa olisi täydennettävä tiukemmalla finanssipolitiikalla ja yhteisellä pitkän aikavälin velanotolla.

Rahoitusalan toimijoiden holtiton toiminta edesauttoi talous- ja finanssikriisin käynnistymistä. Tämän lisäksi viimeaikaiset spekulointihyökkäykset tiettyjä jäsenvaltioita vastaan ovat vaikeuttaneet niiden lainanottoa kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta ja siten vaikuttaneet käytännössä koko euroalueen vakauteen. Katson sen vuoksi, että tarvitaan pysyvä mekanismi, jolla suojellaan euroaluetta spekulointihyökkäyksiltä. Euroopan komission velvollisuutena on seurata nykyisten luottoluokituslaitosten toimintaa ja laatia rakenne EU:n tason luottoluokituslaitosta varten.

Meidän on myös pidettävä mielessä, että kansallisten hallitusten hyväksymät säästötoimet voivat heikentää huomattavasti Euroopan talouden elpymismahdollisuuksia. Tästä syystä tarvitaan EU:n tasoista talouden ohjauksen mallia, jossa yhdistyvät julkisen talouden vakauttaminen ja uusien työpaikkojen luominen.

Komission on myös ehdotettava konkreettisia tavoitteita EU:n talouksien välisen kilpailukykykuilun kaventamiseksi ja, viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, edistettävä investointeja vihreään energiaan.

 
  
MPphoto
 

  Sylvie Goulard, ALDE-ryhmän puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensinnäkin liityn esittelijäämme ylistävään kuoroon, sillä hän on mielestäni hahmotellut asian hyvin selkeästi.

Mietinnössään hän korostaa Lissabonin sopimuksen tuomia innovaatioita, ja haluan todella kiittää teitä, pääjohtaja Trichet, siitä, että muistutitte tänä iltana taas kerran niitä meistä, jotka näyttävät olevat tietämättömiä asiasta – ja joiden joukossa on sitä paitsi niitä, jotka allekirjoittivat ja ratifioivat Lissabonin sopimuksen – siitä, että Lissabonin sopimus sisältää erään merkittävän uudistuksen: me voimme keskustella julkisesti Euroopan parlamentissa vakaussopimuksen uudistuksesta.

Olli Rehnin johdolla komissio on laatinut joukon ehdotuksia, jotka ovat oikeansuuntaisia ja varsin rohkeita, erityisesti vaatimalla kurin tiukentamista ottamalla huomioon makrotaloudelliset erot, jotka esittelijä Balz itse asiassa mainitsee mietinnössään. Lisäksi te, pääjohtaja Trichet, viittasitte useaan otteeseen "suureen edistysaskeleeseen" eli todelliseen etenemiseen tässä hallinnossa.

Yhdyn täysin siihen, mitä Jean-Paul Gauzès sanoi; kentällä kulkiessa sitä melkein ihmettelee, ovatko komission syyskuussa tekemät ehdotukset täysin asianmukaisia ja eikö nykyinen kriisi olisi otettava huomioon, jotta voidaan saavuttaa mahdollisimman paljon edistystä. Tässä yhteydessä huomautan, että ne, jotka suunnittelivat euron, eivät koskaan ajatelleet, että me yksinkertaisesti koordinoisimme talouspolitiikkoja pitkällä aikavälillä. Suunnitelmissa oli poliittinen unioni, kyky tehdä päätöksiä parlamentin valvonnassa.

Puhuessamme kansalaisille pidän omalta osaltani varsin hämmästyttävänä sitä, että meillä on oikeastaan autoilijoita – jäsenvaltiot – jotka istuvat ratissa ja samanaikaisesti seisovat tien laidassa poliiseina. Suurin piirtein näin nykyinen järjestelmä toimii; toisin sanoen me olemme yhtä aikaa kuljettaja, sakkojen määrääjä sekä henkilö, jonka tehtävänä on valvoa muita autoja. En usko, että yhdenkään valtion tieliikenne toimii tällä tavoin. Tästä syystä haluaisimme korottaa sakkoja hiukan, ja työskentelemme sen puolesta. Kiitos, että muistutitte meitä siitä, että olemme jo käytännössä tehneet niin rahoitusalan valvonnan uudistuksen suhteen Euroopan unionin yleisen edun puolesta.

 
  
MPphoto
 

  Sven Giegold, Verts/ALE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijä Balzia hyvästä yhteistyöstä tämän asian käsittelyssä. Pystyimme sisällyttämään mietintöön eräitä ehdotuksia, joilla siitä saatiin vielä tasapainoisempi. Ajanjaksolle 2009–2010 olivat tyypillisiä Euroopan keskuspankin toteuttamat epätavanomaiset toimet, ja näitä poikkeuksellisia talouden tapahtumia silmälläpitäen kiitän vielä kerran pääjohtaja Trichet'tä näistä toimista erityisesti siksi, että niitä ei aina otettu suopeasti vastaan hänen omassa toimielimessään.

Olemme tänä aikana nähneet, että vakaus- ja kasvusopimus on riittämätön. Sen sijaan me tarvitsemme talouspolitiikan tehokasta koordinointia, jossa otetaan huomioon julkisen velan lisäksi myös yksityinen velka ja jossa puututaan talouden epätasapainoon paitsi alijäämäisissä myös ylijäämäisissä valtioissa. Hintojen suhteen meidän on keskityttävä paitsi kuluttajahintoihin myös kiinteistöjen hintoihin sekä niiden spekulatiiviseen kehitykseen ja kuplien syntymiseen.

Ennen kaikkea – ja me vaadimme tätä jatkuvasti – tarvitsemme vihdoin verokilpailua Euroopan unionissa koskevan kehyksen. On mahdotonta hyväksyä menopuolen valtavia säästöohjelmia samalla, kun valtiot jatkavat tulopuolella rajoittamatonta verokilpailua.

Erityisesti on mahdotonta hyväksyä – ja selittää kansalaisille – että me nykyisen kaltaisessa tilanteessa pelastamme Irlannin pankit, mutta emme samalla varmista, että sen pöyristyttävän matala yritysveroaste, joka on 12,5 prosenttia, korotetaan normaalin eurooppalaisen yritysveroasteen tasolle 25 prosenttiin. Meidän on keskusteltava tästä asiasta kiertelemättä.

Pyytäisin myös pääjohtaja Trichet'tä kommentoimaan kahta mietinnön sisältämää seikkaa: 21 kohdassa mainittua avoimuutta sekä 39 kohdassa mainittua vakuuden hyväksymistä. Ette ole vielä kommentoinut näitä kysymyksiä. Olisin kaikkien esittelijöiden ja varjoesittelijöiden puolesta kiitollinen, jos voisitte kommentoida nimenomaisesti näitä seikkoja.

 
  
MPphoto
 

  Kay Swinburne, ECR-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Balzia hänen mietinnöstään. Aikana, jona euro kohtaa uusia kriisejä päivittäin ja on yleisesti hyväksytty, että selviytyminen edellyttää uusia ohjausmuotoja ja uusia sääntöjä, EKP:n on kuitenkin vaikeaa vaikuttaa ulkopuolisiin globaaleihin kysymyksiin.

Juuri tämä saattaa kuitenkin olla ongelma. Tähän asti useimmat suurista globaaleista toimijoista ovat onnistuneet tekemään yhteistyötä ja etsimään ratkaisuja maailmanlaajuisen finanssikriisin ongelmiin. Koordinointi rahoituspalvelujen sääntelyn uudistamisessa, erityisesti johdannaisten kaltaisilla aloilla, on ollut ennennäkemätöntä. Mutta kun puolustetaan kansallisia valuuttoja ylikansallisia pankkeja vastaan, on suuri vaara, että monenvälinen koordinointi hajoaa.

Jos EKP pyrkii hinnalla millä hyvänsä suojelemaan euroa, Yhdysvaltojen keskuspankki pyrkii suojelemaan dollaria ja Kiina suojelemaan juania, me kaikki häviämme.

Perustamisestaan lähtien EKP on hoitanut vaikeaa tehtävää ja tasapainottanut erilaisia rahapoliittisia kulttuureita ja menetelmiä. Toivon, että vaikka se on kovan sisäisen paineen alaisena, se voi hyödyntää näiden alojen asiantuntemustaan laajentaakseen yhteistyötä EU:n ulkopuolelle maailmanlaajuiselle tasolle.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Silvana KOCH-MEHRIN

 
  
MPphoto
 

  Jürgen Klute, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, esitän aluksi sydämelliset kiitokseni Burkhard Balzille hänen rakentavasta yhteistyöstään. Korostan, että erilaisista näkemyksistämme huolimatta yhteistyö oli myönteinen kokemus.

Monet luulivat – ja haluan korostaa tätä tosiasiaa taas kerran – että euroalueen kriisi oli ohi. Irlanti osoittaa, että näin ei ole. Aivan kuten ennenkin, Euroopan unioni uhraa itsensä vapaaehtoisesti rahoitusmarkkinoille. EU:n jäsenvaltioiden on yhä uhrattava valtionobligaationsa rahoitusmarkkinoiden torilla ja yritettävä hankkia keinottelijoiden luottamus hyväksymällä itsetuhoisia säästöpaketteja. Viikonloppuna näimme taas kerran, mihin tämä johtaa. Tällä kertaa kyse ei ollut Kreikasta, joka muka pyrkii huijaamaan kaikkia, vaan Irlanti – mallioppilas – jonka oli pakko turvautua Euroopan pelastusrahastoon pelastaakseen pankkijärjestelmänsä, jota on kauan ylistetty loistavana esimerkkinä sääntelyn purkamisesta.

Tällä välin rahoitusala jo silmäilee Portugalia odottaen sen antautumista, kun sen korot jatkavat nousuaan. Euroopan keskuspankki on osaltaan vastuussa tästä draamasta. Se on laiminlyönyt ja laiminlyö edelleen euro-obligaatioiden käyttöä sivistyneen vaihtoehdon tarjoamiseksi tälle kasinopelille. Kun puolet Euroopasta on elpymässä kriisistä, EKP katsoo toimettomana sivusta, kun toinen puoli vajoaa yhä syvemmälle köyhyyteen ja epävarmuuteen. Tuhoisat leikkaukset kaikilla kansantalouksien sektoreilla saattavat olla eurooppalaisten investointi- ja pankkijättien makuun, mutta niillä ei auteta tippaakaan Irlantia eikä rahaliittoa ja EKP:tä.

Älkää kiinnittäkö huomiota liittokansleri Merkelin yksinkertaistettuihin finanssiaakkosiin, pääjohtaja Trichet. Jos haluatte pelastaa talous- ja rahaliiton, älkää jättäkö eurooppalaisia valtionobligaatioita roikkumaan ilmaan. Ottakaa euro-obligaatiot käyttöön, ennen kuin keinottelijat saavat seuraavan uhrinsa.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

 
  
MPphoto
 

  Hans-Peter Martin (NI).(DE) Arvoisa puhemies, haluan kysyä Jürgen Klutelta, miten hänen ehdotuksensa Euroopan laajuisista valtionobligaatioista ja euro-obligaatiosta voidaan sovittaa yhteen Saksan perustuslakituomioistuimen kantaan tällaisista kysymyksistä ja mikä hänen mukaansa olisi lopputulos, jos tällainen toimenpide saatettaisiin Karlsruhessa toimivan Saksan perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi.

 
  
MPphoto
 

  Jürgen Klute (GUE/NGL).(DE) Arvoisa puhemies, myönnän, että sitä on vaikea arvioida. En voi vastata tähän suoralta kädeltä juuri nyt. Tilanne on epäilemättä hankala, mutta asiat ovat luullakseni nyt kehittyneet siihen pisteeseen, että uudelleenarviointi voisi olla mahdollinen. Olen pahoillani, mutta en voi vastata tähän kysymykseen suoralta kädeltä.

 
  
MPphoto
 

  John Bufton, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, luin talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta hyvin kiinnostuneena. Mietinnössä tunnustetaan, että euroalueen jäsenvaltioiden välillä vallitsevat valtavat erot ovat pahentaneet ongelmia, joita nyt todistamme. Mietinnössä todetaan, että "nämä erot vaikeuttavat tuntuvasti euroalueen asianmukaista rahapolitiikkaa", ja toistetaan, että "joidenkin euroalueen valtioiden rahoituskriisi on vakava asia koko euroalueen kannalta ja se kuvastaa euroalueen toimintahäiriöitä".

Minun on vaikea nähdä, mitä mieltä on vaatia euroalueen talouspolitiikkojen tehokkaampaa koordinointia. Automaattinen reaktio on ollut lisätä talouden ohjausta, mutta se, mikä on vienyt tietyt jäsenvaltiot finanssikriisiin, on pakotetun yhteisöllisyyden puutteet yhdessä ulkoisten syiden kanssa, joita toistaiseksi emme pysty hallitsemaan. Ehkä järjestelmä ei mahdollista tarvittavaa taloudellista joustavuutta ja itsemääräämisoikeutta, joiden avulla hallitukset voisivat puuttua tehokkaasti inflaatioasteen kaltaisiin kullekin valtiolle ominaisiin ongelmiin.

Mietinnössä valotetaan tätä seikkaa ja todetaan, että kriisi, sen jälkeiset pelastusoperaatiot ja elvytyspaketit ovat johtaneet "kauaskantoisiin säästötoimiin, jotka rajoittavat samalla huomattavasti hallitusten toimintamahdollisuuksia".

Yksi argumentti on se, että yhtenäisvaluutta edellyttää yhtenäistämisen jatkamista jäsenvaltioiden ja vauraustasojen välisten erojen tasoittamiseksi. Jokainen realisti kuitenkin tietää, että näin ei tapahdu. Se on vastoin ihmisluontoa, jota demokratian logiikan mukaan olisi kunnioitettava, oli se kuinka hankalaa tahansa.

Onko euroalue valmis ottamaan vastaan Viron tammikuussa? Kulmakarvani kohoavat lukiessani, että "euron käyttöönotto Virossa osoittaa euron aseman" ja että tämä "kannustaa muita jäsenvaltioita pyrkimään euroalueen jäsenyyteen".

Ideologinen takertuminen euroon johtaa siihen, että rahapoliittisia ongelmia ilmenee sekä hyvinä että huonoina aikoina. Yhtenäisvaluutta toimii vain tiukassa federalistisessa toimintaympäristössä. Koska se on komission lopullinen tavoite, se on ehkä aloittanut väärästä päästä.

Vaikka Yhdistynyt kuningaskunta ei kuulu euroalueeseen, me kärsimme pelastusoperaatioihin osallistumisen vaikutuksista, ja koska unionin taloudet ovat kietoutuneet tiiviisti toisiinsa, ei ole järkevää odottaa "minähän sanoin" -hetkeä. Se on jo mennyt.

 
  
MPphoto
 

  Hans-Peter Martin (NI).(DE) Arvoisa puhemies, olisi hyvä, jos Burkhard Balzin mietintöön voitaisiin liittää varaus, nimittäin muistelmavaraus. Uskon, että voisimme oppia paljon enemmän, jos kertoisitte vuosista 2008–2009 omasta näkökulmastanne, pääjohtaja Trichet. Ilman tällaista tietoa työskentelemme jokseenkin sokeina, ja on syytä uskoa, että on monia ulkoisia tekijöitä, joista tällä hetkellä emme ole tietoisia. Totesitte kuitenkin, että pidemmän aikavälin rahoitustoimenpiteitä on jälleen kerran jatkettu. Se on ehkä hyvä asia. Historia osoittaa, oliko se todella niin hyvä ajatus. Meidän ei aina tarvitse heti osoitella sormella Alan Greenspania.

Olen kuitenkin huolestunut yhdestä asiasta: siitä, että kansalaisille ei kerrota, mihin tätä likviditeettitukea oikeastaan käytetään, sekä siitä avoimuuden puutteesta, jolla Irlanti nyt – monien silmissä – pakotetaan tähän pelastusjärjestelyyn. Tiedämme, että Irlanti on jo saanut 130 miljoonaa euroa, joista 35 miljardia on mennyt saksalaisen Hyporealestate-yrityksen tytäryhtiölle. Minkä vuoksi juuri nyt kasataan näin paljon painetta? Miksi emme pysty sanomaan, ketkä irlantilaisten pankkien todelliset velkojat ovat? Onko se henkivakuutukseni Allianz-yhtiössä? Ovatko ne todella saksalaiset pankit, kuten aina väitetään? Jos näin on, emmekö nyt keskustele väärästä aiheesta? Siinä tapauksessa meidän olisi oltava riittävän rehellisiä ja kerrottava kansalaisille, että me pelastamme juuri heidät ja että se saattoi olla heidän omaa rahaansa, jonka he virheellisesti investoivat Irlantiin valheellisiin lähtökohtiin perustuvassa pankkimaailmassa. Tämä herättää luonnollisesti myös kysymyksen siitä, onko jokainen irlantilainen pankki todella järjestelmän kannalta välttämätön. Miksi meillä ei ole rohkeutta hyväksyä, että yksi tai toinen niistä kaatuu? Vastauksena ei aina voi olla Leman Brothersin ratkaisu. Meidän on jaettava riskit oikeudenmukaisesti, sillä suuri osa aiemmista voitoista meni epäilemättä yksityissektorille.

 
  
MPphoto
 

  Ildikó Gáll-Pelcz (PPE). (HU) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi onnitella esittelijää hänen tekemästään loistavasta työstä. Koska Euroopan parlamentti on ensisijainen toimielin, jonka välityksellä Euroopan keskuspankki on vastuuvelvollinen Euroopan kansalaisille, olen hyvin tyytyväinen siihen, että pääjohtaja Trichet osallistuu tähän täysistuntoon ja että hän käy säännöllistä rahapoliittista keskustelua talous- ja raha-asioiden valiokunnan kanssa.

Rahoitustalous on luonteeltaan maailmanlaajuista. Myös kriisi on maailmanlaajuinen. Juuri tästä syystä myös kriisin ratkaisujen täytyy olla maailmanlaajuisia. Emme voi sivuuttaa sitä seikkaa, että jäsenvaltioiden talous- ja finanssiongelmat vaikuttavat yhä euron kaikkiin osa-alueisiin. Olen esittelijän kanssa jälleen kerran samaa mieltä. Valitettavasti EMU ei ole noudattanut kaikkia vakaus- ja kasvusopimuksen periaatteita eikä asettanut jäsenvaltioita vastuuseen niiden noudattamisesta. Tästä syystä puhumme julkisen velan kasvusta, ja tästä syystä näemme nyt kriisin uuden aallon, joka on julkisen velan kriisi.

Luotan siihen, että EKP:n riippumattomuutta ja sen päätöksentekovastuuta koskevat kysymykset ratkaistaan tyydyttävällä tavalla ja että tämä yhdessä onnistuneen talousliiton muodostamiseen tähtäävän uudistusohjelman kanssa auttaa vahvistamaan Euroopan unionia ja euroaluetta sen sisällä. Olen varma, että voimme oppia kriisistä ja erehdyksistämme ja että kriisi luo meille mahdollisuuksia.

 
  
MPphoto
 

  Robert Goebbels (S&D).(FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, eurolla on ongelmia, mutta millä vaihdettavalla valuutalla ei ole niitä rahoitusalan hulluuden aiheuttaman systeemisen kriisin jälkeen?

Julkinen velka on vakava ongelma. Julkisen talouden vajeiden lisääntyminen on kuitenkin seurausta yksityisten pankkien pelastamisesta julkisin varoin. Lisäksi taloutta oli elvytettävä. Finanssikriisi on levinnyt nopeasti reaalitalouteen ja johtanut jyrkkään laskusuhdanteeseen ja työttömyyteen.

Vaikuttaa siltä, että hullu finanssimaailma ei ole ottanut kriisistä opikseen. Wall Streetin ja Lontoon Cityn selviytyjät keinottelevat valuuttamarkkinoilla ja myyvät lyhyeksi luottoriskinvaihtosopimuksia, joita niillä ei edes ole. Vastuuttomasta toiminnasta epäillyille valtioille myönnettävien lainojen korkoa on nostettava välillisesti määräämällä niille säästötoimia, mikä vaikeuttaa entisestään niiden elpymistä.

Eurooppalaisen yhteisvastuun osoittaminen näyttää olevan hankalaa ja kitsasta. Kreikan pelastaminen tarkoittaa lähinnä sellaisten ranskalaisten ja saksalaisten pankkien pelastamista, joilla on huomattava salkku kreikkalaisia velkakirjoja. Irlannille annettava tuki on ennen kaikkea brittiläisten ja saksalaisten pankkien pelastamista, sillä ne kärsisivät pahasti, jos irlantilaiset pankit menisivät konkurssiin.

Se, että euron kurssi on edelleen epävakaa, ei ole merkki yhtenäisvaluutan heikkoudesta. Se on heijastus markkinoiden jännitteistä ja etenkin Yhdysvaltojen ja Kiinan välisestä valuuttasodasta.

Vuoden alusta lähtien Kiina ei enää ole lainannut dollareita, vaan myynyt niitä. Yhdysvaltojen verotilanne on huonompi kuin Euroopan unionin. Liittovaltion julkisen vajeen lisäksi yksityiset vajeet ovat valtavat. 48:lla Yhdysvaltojen 50 osavaltiosta on alijäämäinen budjetti.

Herman Van Rompuy puhui euron selviytymistaistelusta. Hän on väärässä. Euro, tuo vakauden perikuva, josta pääjohtaja Trichet juuri puhui, elää kauemmin kuin puheenjohtaja Van Rompuy, koska unioni ja sitä tukeva rakenne, euroryhmä, ovat maailman merkittävin taloudellinen yksikkö. Huolimatta todellisista ongelmista, joihin Euroopan unioni vastaa jatkuvalla vitkuttelulla, on syytä huomauttaa, että koko maailman tasolla unionin 27 jäsenvaltiota ovat suurimmat tavaroiden viejät, suurimmat tavaroiden tuojat sekä suurimmat palvelujen viejät.

Meillä on maailman maksukykyisimmät sisämarkkinat. Lisäksi eurooppalaisten yritysten vienti sisämarkkinoille on kaksi kertaa niin suuri kuin niiden vienti maailmanmarkkinoille. Unioni on kolmansien maiden suorien investointien tärkein kohde. Unionissa toimivilla yrityksillä on maailman suurin investointivaranto.

EU:ssa on 500 miljoonaa kansalaista, mikä on 7 prosenttia koko maailman väestöstä, ja se tuottaa 30 prosenttia koko maailman BKT:sta. Yhdysvallat tuottaa 25 prosenttia, Japani 8 prosenttia ja Kiina 8 prosenttia maailman BKT:sta .

Euroopan unionilla, joka myös antaa 55 prosenttia maailman kehitysavusta, voisi olla enemmän vaikutusvaltaa, jos johtajillamme olisi hiukan enemmän poliittista rohkeutta, jos he käyttäisivät Euroopan vahvuutta.

Totean lopuksi vain, että kansainväliselle rahoitusalalle on luotava tiukat ja avoimet puitteet. Meidän on tehtävä yhteistyötä ongelmiemme ratkaisemiseksi.

 
  
MPphoto
 

  Sophia in 't Veld (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, kuten jäsen Gauzès korosti, jotkut vihaavat euroa; he pitävät sitä kaiken pahan alkuna ja juurena ja hurraavat sille mahdollisuudelle, että euroalue romahtaa. Nämä ihmiset ovat kuitenkin väärässä ja elävät menneisyydessä. Nykyiset ongelmat eivät ole euron aiheuttamia; päinvastoin, euro suojaa meitä vielä pahemmalta. Tarvitsemme yhteisen valuutan, mutta tarvitsemme myös euroalueen asianmukaista hallintoa; yksimielisyyteen perustuva löyhä yhteistyö ei ole enää mahdollinen vaihtoehto.

Hyvät kollegat, olemme laivassa, jonka laidassa on ammottava aukko; nyt on joko upottava tai uitava. Kansalliset hallitukset näyttävät kuitenkin yhä luulevan, että riittää, kun perustetaan erilaisia työryhmiä ja puhutaan siitä, että pyritään tiiviimpään yhteistyöhön tai sitten ehkä ei pyritä. Hyvä uutinen on se, että ne näyttävät toimivat Irlannin tapauksessa päättäväisemmin ja nopeammin, sillä ripeitä toimia tarvitaan ja ne ovat hyvin tervetulleita. Kyse ei ole vain yksittäisten valtioiden pelastamisesta: kyse on euroalueen uskottavuudesta. Kyse on siitä, että maailma testaa meitä.

Olemmeko valmiit ja pystymmekö toimimaan? Maailman luottamus euroalueeseen on ratkaisevan tärkeä tekijä valuuttamme vakauden kannalta; taskuissamme olevan rahan määrä riippuu muiden luottamuksesta meihin. Tästä syystä kehotan kansallisia poliitikkoja lopettamaan populismikortin käytön, tai jopa eurosetelien julkisen repimisen, ja ottamaan vastuuta yhteisestä valuutastamme.

Lopuksi pari sanaa säästötoimista. Niitä arvostellaan paljon, ja jotkut jopa sanovat niiden vahingoittavat taloutta. Meidän on tietenkin toimittava varovaisesti, mutta nämä toimet ovat tarpeen julkisen talouden tervehdyttämiseksi pitkällä aikavälillä, ja ne ovat myös merkki euroalueen valtioiden välisestä solidaarisuudesta. Meidän olisi mielestäni puhuttava menopuolen lisäksi tulopuolesta, koska myös sillä tarvitaan – niin työmarkkinoiden, eläkkeiden kuin sosiaaliturvan suhteen – uudistuksia, jotka olisi pitänyt toteuttaa kauan sitten.

 
  
MPphoto
 

  Peter van Dalen (ECR).(NL) Arvoisa puhemies, Euroopan keskuspankki ei euron käyttöönotosta lähtien ole kokenut yhtä tapahtumarikasta vuotta kuin 2009 oli. Kriisin voittaminen on vaatinut suuria ponnistuksia, ja se jatkuu edelleen. Mielestäni meillä olisi oltava parempi ja voimakkaampi lähestymistapa kriisin voittamiseen. Euroopan hätärahaston perustaminen ei ole rakenteellinen ratkaisu. Meillä on edelleen valtavia velkoja, joita Kreikan tai Irlannin kaltaiset valtiot eivät koskaan kykene maksamaan takaisin. Se, mikä kuitenkin todella auttaa, on ehdottoman tiukka budjettikuri ja siihen liittyvät automaattiset rangaistukset. Onneksi Burkhard Balzin mietinnössä tämä todetaan hyvin selvästi. Neuvoston olisi noudatettava samaa lähestymistapaa mukauttaessaan vakaus- ja kasvusopimusta. Leikkaukset ovat tarpeen, jos haluamme selviytyä kriisistä. Parlamentin enemmistön olisi myös sovellettava tätä periaatetta Euroopan unionin talousarvioon. 2,9 prosentin suuruisen talousarvion lisäämisen hyväksyminen on jo hyvin laaja kompromissi. Yksikään kansalainen ei ymmärrä, että parlamentti haluaa vielä enemmän ja lisää kompromisseja. Älkää siis tehkö niitä!

 
  
MPphoto
 

  Jaroslav Paška (EFD). (SK) Arvoisa puhemies, uutistoimisto Reutersin julkaiseman euroalueen valtiovarainministerien tämän vuoden syyskuun alussa käymien neuvottelujen pöytäkirjan mukaan te, pääjohtaja Trichet, olitte sanonut, että jos olisitte tiennyt, että Slovakia ei suostu antamaan vapaaehtoista rahoitustukea Kreikan hallitukselle, ette koskaan olisi suostunut siihen, että Slovakia hyväksyttiin euroalueen jäseneksi. Kyseisen hankkeen tarkoituksena oli suojella suuria rahoituslaitoksia valtavilta tappioilta, joita Kreikan kyvyttömyys maksaa takaisin velkojaan aiheuttaisi, ja sikäli kun muistan, viittasitte siihen nimenomaan vapaaehtoisen solidaarisuuden osoituksena.

Arvoisa pääjohtaja, käsitellessänne päivittäin miljardeja euroja teiltä on ehkä päässyt unohtumaan, että se rahasumma, jonka te joka kuukausi saatte tehtävienne hoitamisesta, riittäisi kotimaassani kattamaan lähes sadan perheen elinkustannukset kuukauden ajan.

Pääjohtaja Trichet, jos todella katsotte, että näiden 600–700 eurolla kuussa elävien perheiden tai 300 eurolla kuussa elävien eläkeläisten olisi edelleen vähennettävä päivittäistä ruoan kulutustaan vain siksi, että kolleganne pankeissa ja rahoitusrahastoissa voivat säilyttää voittonsa, maksaa suuria bonuksia ja hemmotella itseään yhä suuremmilla kaviaarimäärillä, olkaa hyvä älkääkä kutsuko sitä solidaarisuudeksi.

Tiedän, että tilanne Euroopassa on hyvin monimutkainen, mutta Slovakia ei ehdottomasti ole valtio, jota teillä on varaa arvostella.

 
  
MPphoto
 

  Elisa Ferreira (S&D).(PT) Arvoisa puhemies, väliintulo Irlannissa todistaa viime kädessä sen, että EU:n olisi pitänyt löytää yhteinen ratkaisu eurooppalaisille pankeille ja etenkin suurille pankeille lähes ennen mihinkään muihin kysymyksiin puuttumista. Nyt me käytännössä keskustelemme avoimesti valtioiden konkursseista, mutta meillä ei vieläkään ole selvää ratkaisuehdotusta eurooppalaisia pankkeja varten.

Kreikan pelastusoperaatio ja se, miten se on kehittynyt, osoittaa, että Euroopan unioni tarvitsee eurooppalaisia ratkaisuja, ja tähän mennessä löydetty ratkaisu perustuu pääasiassa kahdenväliseen tukeen, jossa jokainen valtio joutuu kumppaniensa arvioimaksi sellaisten kriteerien perusteella, jotka eivät ole sen paremmin selviä kuin vakaitakaan. Euroopan keskuspankki (EKP) on toiminut tässä tilanteessa ankkurina ja tukkinut joitakin aukoista, erityisesti valtionvelan haavoittuvuuden suhteen. On kuitenkin täysin selvää, että emme voi keskipitkällä aikavälillä jatkaa tällä tavoin.

Tästä syystä haluan esittää EKP:n pääjohtajalle seuraavat kolme kysymystä: Ensinnäkin, mikä on EKP:n kanta vakaaseen malliin todellisen solidaarisuusjärjestelmän luomiseksi jäsenvaltioiden välille valtionvelan suhteen? Me tarvitsemme sitä, emmekä saisi väistellä tosiasioita. Toiseksi, mitkä olivat ne erot, jos ne on mahdollista yksilöidä, joiden vuoksi EKP ei hyväksynyt kaikkia Herman Van Rompuyn johtaman työryhmän laatimassa raportissa esitettyjä suosituksia? Kolmanneksi, uskooko EKP, että EU voi selviytyä jäsenvaltioiden lisääntyvistä kasvueroista ilman yhteistä välinettä, jolla näihin kasvustrategioihin palautetaan hieman lähentymistä?

 
  
MPphoto
 

  Seán Kelly (PPE).(GA) Arvoisa puhemies, Irlantia edustavana parlamentin jäsenenä en voi väittää olevani kovin ylpeä siitä, mitä maassani tällä hetkellä tapahtuu. Olen kuitenkin varma siitä, että useimmat kansalaisistamme haluavat tehdä kaiken tarvittavan, jotta asiat saadaan korjattua.

(EN) Asioiden korjaamiseksi Irlannissa tarvitaan kahta asiaa. Ensinnäkin meidän on valitettavasti täytynyt turvautua lyhyellä aikavälillä EKP:n ja IMF:n tukeen. Toiseksi, ja tämä on tärkeämpää, Euroopan viranomaisten valvontarakenteen on toimittava tehokkaasti, jotta epäilyttävien pankkien, uneliaiden sääntelijöiden ja heikkojen hallitusten välinen kodikas suhde ei enää toistu. Kolmanneksi, pyytäisin ihmisiä pitämään hieman pienempää suuta yritysverotuksesta, koska se on ensinnäkin toissijaisuusperiaatteen alainen asia, toiseksi eräillä muilla EU:n jäsenvaltioilla on vastaavia yritysveroasteita ja kolmanneksi sen muuttaminen kärjistäisi entisestään Irlannin tämänhetkistä hyvin vaikeaa tilannetta.

(GA) Joten tiedän, että Irlannin kansalaiset ovat innokkaita ryhtymään toimeen ja että asiat paranevat aikanaan.

 
  
MPphoto
 

  Proinsias De Rossa (S&D).(EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen Olli Rehn ja pääjohtaja Jean-Claude Trichet ovat antaneet tänä iltana meille enemmän tietoa kuin Irlannin hallitus, joka on johtanut meitä harhaan ja valehdellut meille kuukausien ajan. Se on keskittynyt puolustamaan enemmän historiallista perintöään kuin kansalaistemme tulevaa toimeentuloa ja Irlannin ja Euroopan valuuttaa.

Vetoan komission jäsen Rehniin ja pääjohtaja Trichet'hen, jotta he varmistaisivat, että tuen aikataulussa ja alijäämiä ja velkaa koskevissa tavoitteissa otetaan huomioon Euroopan unionin sosiaaliset tavoitteet sekä tarve taata se, että Irlannin kykyä talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen ei heikennetä.

Voitteko myös vahvistaa ymmärtävänne täysin, että Irlannin 12,5 prosentin yritysveroasteen korottaminen ei ole ratkaisu Irlannin kriisiin eikä myöskään Euroopan tämänhetkiseen kriisiin vaan että se voisi itse asiassa tuhota Irlannin talouden ja työpaikat?

 
  
MPphoto
 

  Olle Schmidt (ALDE).(SV) Arvoisa puhemies, kiitän pääjohtaja Trichet'tä ja komission jäsen Rehniä heidän erinomaisesta työstään näinä myrskyisinä aikoina. Esitän teille molemmille hyvin konkreettisen kysymyksen. Kotimaassani, joka ei kuulu euroalueeseen, keskustelun sävy on tällä hetkellä suurin piirtein tämä: "Tämä todistaa juuri sen, mitä me sanoimme, kun äänestimme euroa vastaan vuonna 2001. Se todistaa, että olimme oikeassa – euro ei voi toimia."

Tämä väite ei luonnollisesti pidä paikkaansa. Tästä syystä esitän teille kahdelle herralle kysymyksen. Se on mielestäni keskeinen kysymys, ja teidän molempien keskeinen tehtävä on selittää, miksi Euroopan unioni ja euroalue ovat joutuneet näihin vaikeuksiin. Johtuuko se siitä, että euroalueella ja yhtenäisvaluutalla on ongelmia? Vai johtuuko se siitä, että yksittäisissä valtioissa, kuten Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa ja Kreikassa, on joukko poliitikkoja, jotka eivät ole täyttäneet tehtäväänsä? Hyvät herrat, teidän on selitettävä tämä. Muutoin en koskaan pysty selittämään sitä kotona Ruotsissa.

 
  
MPphoto
 

  Joe Higgins (GUE/NGL).(EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää pääjohtaja Trichet'lle kysymyksen. Miksi te Euroopan keskuspankin puheenjohtajana olette yhdessä Euroopan komission kanssa antautuneet täysin keinottelijoiden ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden haiden edessä? Te sallitte niiden luoda markkinoille paniikin Irlannin kriisistä – paniikin, jonka tarkoituksena oli saada teidät puuttumaan asioihin ja takaamaan obligaatioiden haltijoille ne miljardit, jotka ne olivat sijoittaneet uhkapelin tapaan huonoihin velkakirjoihin. Koska ne uhkasivat hyökätä seuraavaksi Portugalin tai Espanjan kimppuun, te ja komission jäsen Rehn antauduitte ehdoitta markkinoiden kasvottomalle diktatuurille, jota ei ole valittu vaaleilla ja joka ei ole vastuuvelvollinen.

Saanko pyytää teitä perustelemaan tämän? Yksityiset keinottelijat ja obligaatioiden haltijat sijoittavat kymmeniä miljardeja euroja irlantilaisten yksityisten rakennuttajien ja yksityisten pankkiirien kanssa tehtyihin yksityisiin sopimuksiin saavuttaakseen yksityisiä voittoja, ja kun tämä uhkapeli epäonnistuu, te autatte Irlannin säälittävää hallitusta sälyttämään siitä syntyvät kustannukset työtätekevien, eläkeläisten ja köyhien harteille. Nyt olette lähettäneet IMF:n uusliberalistisen kapitalismin iskujoukkona pakottamaan Irlannin kansalaiset maksumiehiksi.

Heidän ei pitäisi moraalisesti eikä muutoinkaan maksaa, ja heidän on vastustettava tätä tuhoisaa hyökkäystä heidän palvelujaan, elintasoaan ja demokratiaansa kohtaan.

 
  
MPphoto
 

  Gerard Batten (EFD).(EN) Arvoisa puhemies, lontoolaisilla äänestäjilläni ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa niitä 288:aa puntaa, jotka Irlannin seitsemän miljardin euron pelastuspaketin arvioidaan maksavan perhettä kohden. Irlantilaiset ovat itse syypäitä vastoinkäymisiinsä: heidän hallituksensa hoiti huonosti taloutta ja ruokki todellisuudesta vieraantunutta rakennusbuumia. Kaikkein pahinta oli kuitenkin, että he liittyivät Euroopan yhtenäisvaluuttaan.

Ensimmäinen askel Irlannin ongelmien ratkaisemiseksi on luopua eurosta; sen sijaan Irlanti on päättänyt alistua Euroopan unionin taloushallintoon. Mitä kauemmin eurosta luopuminen kestää, sitä pahempia luopumisen seurauksista tulee. Sama koskee luonnollisesti Portugalia, Italiaa, Espanjaa ja Kreikkaa sekä epäilemättä myös muita. Edesmenneen työväenpuolueen hallituksen, jota kukaan ei jäänyt kaipaamaan, ainoa järkevä teko oli Yhdistyneen kuningaskunnan pitäminen euron ulkopuolella. Yksi järkevä asia, jonka koalitiohallitus voi tehdä, on lopettaa hyvän rahan haaskaaminen.

 
  
MPphoto
 

  Mairead McGuinness (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, Gerard Batten on oikeassa. Irlannin hallitus hoiti maatamme hirvittävän huonosti, ja tämä on Irlannin kansalle surullinen päivä, kun meidät mainitaan Euroopan parlamentissa juuri tässä yhteydessä. Me olemme kuitenkin tilanteessa, jossa tarvitsemme solidaarisuutta. Gerard Batten ei ehkä ymmärrä sitä sanaa, tai sitä, että Irlanti tarvitsee Englantia yhtä paljon kuin Englanti tarvitsee Irlantia ja sen taloutta.

Me kaikki olemme tiiviisti yhteydessä toisiimme: sitä ei saa unohtaa.

Voisinko esittää joitakin kysymyksiä? Sillä näinä tunteita herättävinä aikoina tarvitsemme kylmäpäisyyttä ja selkeitä tietoja.

Missä pankkien stressitestit ovat tänä iltana, kun irlantilaiset pankit näyttävät olevat täysin ylikuormitettuja ja stressin loppuun kuluttamia?

Toiseksi, EKP:n olisi vastattava kysymykseen siitä, mikä sen toimeksianto on. Se voidaan mielestäni päätellä avauspuheenvuorosta, sillä kaikkien pankkien välillä on kytköksiä. Irlantilaisiin pankkeihin investoineiden saksalaisten, ranskalaisten ja muiden maiden pankkien on tarpeen tutkia, mitä ne tekivät ja miksi.

Lopuksi, Irlannissa vallitsee nyt poliittinen epävakaus. Valitettavasti on välttämätöntä, että järjestämme yleiset vaalit.

 
  
MPphoto
 

  Liisa Jaakonsaari (S&D).(FI) Arvoisa puhemies, EU:n perustaja Robert Schuman sanoi, että Euroopan unioni kehittyy kriisien kautta, ja nyt kehitys on mahdollisesti nopeaa, koska kriisejä on päällä aika paljon. Tämä asettaa erittäin suuren haasteen poliittiselle järjestelmälle Euroopan unionissa ja jäsenvaltioissa.

Täytyy sanoa, että Irlannin ongelmat johtuvat osittain siitä, että Irlannissa on heikko hallitus. Poliittisen järjestelmän on varottava nyt sitä, ettei lääkkeistä tule suurempia ongelmia kuin itse taudista. Esimerkiksi kun täällä vihreiden edustaja esitti, että yritysverokantaa pitäisi nopeasti nostaa Irlannissa eurooppalaiselle tasolle, niin se saattaisi olla todella kuolinisku Irlannille, sen kasvulle ja työllisyydelle. Meidän ideammehan on saada rahat takaisin – eli kasvua ja työllisyyttä Irlantiin – eikä rangaista Irlantia; meidän täytyy auttaa eikä rangaista.

 
  
MPphoto
 

  Wolf Klinz (ALDE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa pääjohtaja Trichet, me kaikki tiedämme, että Euroopan keskuspankin tärkein tehtävä on varmistaa valuutan vakaus ja että tämä saavutetaan parhaiten poliittisen riippumattomuuden avulla. Olemme aina tukeneet teitä tässä asiassa.

Kahden viime vuoden kriisit ovat osoittaneet, että teillä on toinenkin tehtävä: varmistaa rahoitusmarkkinoiden ja rahoitusjärjestelmän vakaus. Tämänkin tehtävän te olette hoitaneet hyvin ammattitaitoisesti ja vakuuttavasti. Voidaksenne tehdä sen teidän on kuitenkin ollut pakko toimia yhdessä asianomaisten hallitusten kanssa. Toisin sanoen ette voineet tässä asiassa toimia täysin poliittisesti riippumattomina, vaan teidän täytyi tehdä yhteistyötä hallitusten kanssa.

Minua kiinnostaisi tietää, millaisen roolin te tarkkaan ottaen haluaisitte tulevaisuudessa, jotta varmistetaan ensinnäkin, että olette riippumattomia, ja lisäksi se, että voitte hoitaa tätä tehtävää edelleen asianmukaisesti ilman, että hallitukset käyttävät tätä tilaisuutta hyväkseen heikentääkseen teidän riippumattomuuttanne.

 
  
MPphoto
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL).(PT) Arvoisa puhemies, euroalueen talouksien väliset epätasapainot ja erot pahenevat kaikista lupauksista ja ehdotuksista huolimatta, ja tästä herää seuraava kysymys: eikö teidän mielestänne olisi aika tarkistaa politiikkaa? Ettekö näe, että vaatimus siitä, että valtiot, joiden taloudet ovat näin heikkoja, on noudatettava tiukasti vakaus- ja kasvusopimuksen irrationaalisia kriteerejä, johtaa erojen, eriarvoisuuden, työttömyyden ja köyhyyden lisääntymiseen?

Eikö teidän mielestänne olisi aika kiinnittää huomiota sosiaaliseen kestävyyteen? Yksi esimerkki on nykyinen tilanne Portugalissa, jossa työntekijöiden on määrä järjestää tällä viikolla yleislakko vastalauseeksi niin sanotuille säästötoimille, jotka merkitsevät palkkojen ja investointien leikkauksia ja jotka laukaisevat vielä vakavamman taantuman. Eikö teidän mielestänne olisi aika vaihtaa politiikkaa, asettaa sosiaalinen kestävyys selvästi etusijalle ja luoda solidaarisuusmekanismeja, etenkin...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Olli Rehn, komission jäsen.(FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ensinnäkin haluan kiittää teitä hyvin vastuullisesta keskustelusta.

Parlamentin jäsen Jaakonsaari totesi, että Euroopan unioni on kehittynyt aina kriisien kautta. Se on pitkälti totta, ja näin käy myös tällä kertaa, myös lyhyellä tähtäimellä, kun joudumme toimimaan palokuntana pysäyttääksemme niitä palopesäkkeitä, joita meillä on tällä hetkellä ja jotka uhkaavat Euroopan rahoitusvakautta – tällä hetkellä työskentelemme varsinkin Irlannissa Euroopan talouden vakauden turvaamiseksi. Samaan aikaan pyrimme rakentamaan sellaista pidemmän tähtäimen eurooppalaista arkkitehtuuria, joka todella vahvistaa talousliittoa ja täydentää jo tällä hetkellä vahvaa rahaliittoa vahvalla ja todellisella talousliitolla eli toteuttaa alkuperäisen tavoitteen talous- ja rahaliiton toteuttamisesta.

Molemmat työt ovat tärkeitä, meillä ei ole varaa laiminlyödä kumpaakaan, vaan meidän pitää toimia koko ajan sekä palokuntana näiden metsäpalojen pysäyttämiseksi että samaan aikaan rakentaa uutta eurooppalaista arkkitehtuuria paremman rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ja talousliiton paremman toiminnan vuoksi.

Irlanti on vaikeuksissa. Jäsen Jaakonsaari tietää hyvin, että meillä Suomessa on sanonta "auta miestä mäessä, älä mäen alla"; tämä pätee yhtä hyvin myös naisiin. Nyt on hyvin tärkeää, että me kaikki pidämme pään kylmänä ja pyrimme tukemaan Irlantia sen ollessa vaikeuksissa. Ei pelkästään Irlannin itsensä takia, vaan myös Euroopan talouden vakauden takia, jotta me emme anna tilaa sille, että tällä hetkellä vielä oraalla oleva talouden kasvu kärsisi tästä tilanteesta. On tärkeää, että me luomme edellytykset sille, että Euroopan talous voi kasvaa kestävällä tavalla ja että me kykenemme huolehtimaan paremmin työllisyydestä. Siitä tässä on kyse: Euroopan talouden kestävästä kasvusta ja työllisyydestä.

(EN) Haluan kiittää teitä keskustelun sisällöstä, ja olen todella samaa mieltä jäsen Gauzèsin kanssa siitä, että meidän on tosiaan selitettävä paremmin, miksi teemme mitä teemme, ja meidän on rauhoitettava kansalaisia. Nämä ovat kovia ja hämmentäviä aikoja. Ne ovat omiaan synnyttämään levottomuutta ja vääriä tietoja, ja siksi meidän kaikkien on tehtävä oma osamme, jotta haasteista tiedotetaan kunnolla. Euroopan parlamentilla ja teillä kaikilla on siinä kansalaisten edustajina keskeinen tehtävä.

Kyse ei ole syntipukin löytämisestä: tarkoituksena on vahvistaa eurooppalaista rakennetta, joka on suojellut Euroopan kansalaisia paljon pahemmilta seurauksilta. Kaikki puhe Eurooppa-hankkeen purkamisesta on vastuutonta. Kaikki jäsenvaltiot olisivat joutuneet paljon pahempaan tilanteeseen ilman Euroopan unionia ja sen suojakilpeä. Euro on nyt ja jatkossakin Euroopan unionin kulmakivi; se ei ole pelkkä tekninen valuuttajärjestely, vaan todella Euroopan unionin keskeinen poliittinen hanke. Siitä syystä on todella tärkeää, että teemme parhaamme ja kaikkemme suojellaksemme ja vahvistaaksemme tätä eurooppalaista rakennetta.

Lopuksi totean, että jäsen Goulard mainitsi hyvin tärkeän seikan puhuessaan talous- ja rahaliiton luojien alkuperäisestä tavoitteesta: saada aikaan hyvin vahva poliittinen ulottuvuus, itse asiassa poliittinen unioni. Pääjohtaja Trichet on paremmassa asemassa kertomaan siitä, koska hän oli tuolloin mukana, mutta olen tästä asiasta samaa mieltä, ja siksi haluamme nyt teidän ja neuvoston käsissä olevassa lainsäädäntöpaketissamme täydentää vahvaa rahaliittoa luomalla viimein aidon ja vahvan talousliiton. Mielestäni on korkea aika saada talous- ja rahaliiton talousosaan eloa, ja juuri siitä talouden ohjausjärjestelmän vahvistamista koskevassa lainsäädäntöpaketissa on kysymys.

komission jäsen.(vastauksena jäsen De Rossalle, joka oli puhunut mikrofoni kytkettynä pois päältä) – (EN) Arvoisa puhemies, kuten hyvin tiedätte, olen valmis tapaamaan irlantilaiset parlamentin jäsenet ja keskustelemaan Irlantia koskevista kysymyksistä, mutta – oli Irlannin tämänhetkinen tilanne kuinka tärkeä ja vaikea tahansa – tässä keskustelussa on kyse EKP:stä ja parlamentin sitä koskevasta mietinnöstä.

Tässä keskustelussa on esitetty niin monta kysymystä Irlannista, että on täysin mahdotonta vastata niihin kaikkiin. Kuten sanoin, olen valmis tapaamaan irlantilaiset parlamentin jäsenet, ja toivon voivani tavata teidät kaikki huomenna, jotta voimme keskustella tästä tarkemmin.

 
  
MPphoto
 

  Jean-Claude Trichet, EKP:n pääjohtaja.(FR) Haluan aluksi todeta, että esitetyt kysymykset ovat äärimmäisen olennaisia ja kattavat perusteellisesti kaikki tällä hetkellä tärkeät näkökohdat.

(EN) Vastaan samanaikaisesti useille parlamentin jäsenille, koska monet kysymyksistänne koskivat samoja asioita.

Ensinnäkin toistan, että me vastaamme talous- ja rahaliitto EMUn rahaliitosta. Meillä on näkemys talousliitosta, mutta me vastaamme rahaliitosta, ja Euroopan kansalaiset ovat antaneet Maastrichtin sopimuksen hyväksyneiden parlamenttien välityksellä tehtäväksemme taata hintavakaus. Se on tehtävämme. Takaamme riippumattomina hintavakauden 330 miljoonalle kansalaiselle.

Kuten hetki sitten selitin, olemme huolehtineet hintavakaudesta määritelmämme mukaisesti, joka oli maailman parhaan määritelmän mukainen, ja saanen sanoa, että meidän hintavakauden määritelmämme vaikuttaa nyt olevan maailmanlaajuinen vertailukohta. Olemme taanneet hintavakauden euron lähes 12 vuotta kestäneen olemassaolon ajan, ja kaikkien tietojemme mukaan voimme jatkaa sitä uskottavasti seuraavien kymmenen vuoden ajan.

Haluan todeta tämän hyvin selvästi, koska – kuten Olli Rehn sanoi – monet kysymyksistäni koskevat talousliittoa, joka on luonnollisesti osa EMUa, mutta me itse emme ole vastuussa talousliitosta. Meillä on ideamme; meillä on suosituksemme; meillä on diagnoosimme ja analyysimme, ja palaan niihin luonnollisesti myöhemmin.

Toinen tärkeä huomautukseni on se, että olemme maailmanlaajuisesti pahimmassa kriisissä sitten toisen maailmansodan. Jos me – sekä keskuspankit, EKP mukaan lukien, että hallitukset – emme olisi reagoineet nopeasti ja rohkeasti, olisimme kokeneet pahimman kriisin sitten ei toisen vaan ensimmäisen maailmansodan, koska olisimme joutuneet suureen lamaan, ja tämä seikka – että vältimme maailmanlaajuisen suuren laman – on edellyttänyt hallituksilta ja parlamenteilta valtavia ponnistuksia.

Oman analyysimme mukaan veronmaksajien riski, joka on valjastettu dramaattisen laman välttämiseksi, on suurin piirtein sama Atlantin molemmin puolin eli noin 27 prosenttia BKT:stä. Sitä ei tietenkään käytetty menoihin ja vielä vähemmän tappioihin, mutta siitä huolimatta toteutetut ponnistukset ovat olleet valtavia. Muussa tapauksessa olisimme joutuneet erittäin vakavaan kriisiin. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että maailmanlaajuiset rahoitusmarkkinat ja maailmanlaajuinen talous ovat äärimmäisen hauraat ja meidän on globaalilla tasolla löydettävä keinoja tämän haurauden välttämiseksi.

Tämä ei kuitenkaan ole eurooppalainen kriisi. Kysymyksessä on globaalin kriisin vaikutus Eurooppaan, Euroopan unionin taloushallintoon, ja Yhdysvalloissa ja Japanissa harjoitetaan täysin vastaavaa mietiskelyä ja pohdintaa, mainitakseni vain kaksi muuta merkittävää kehittynyttä taloutta. Myös niillä on erittäin suuria ongelmia, ja toivoisin, että emme muuttaisi oikeutettua pohdintaa siitä, miten tärkeimpiä kehittyneitä talouksia voidaan hoitaa paremmin, euron arvosteluksi, sillä se on, kuten sanoin, tuottanut täsmälleen siltä odotettuja tuloksia.

Kun tarkastelen tärkeimpien kehittyneiden talouksien rahoitusasemaa ja julkisen talouden tilaa, voin todeta, että Eurooppa kokonaisuutena ja erityisesti EU ovat julkisen talouden alijäämän suhteen paremmassa tilanteessa – kuten jäsen Goebbels sanoi – kuin Japani tai Yhdysvallat. Sen konsolidoidun rahoitusaseman alijäämä on ensi vuonna suurin piirtein 6 prosenttia, kun se noissa kahdessa muussa kehittyneessä taloudessa on 10 prosentin luokkaa tai enemmän.

Sanon tämän myös siksi, että meillä olisi käsitys suuruusluokasta. Ongelmanamme on siis monien valtioiden huono käytös, joka aiheuttaa ongelmia näissä valtioissa ja saa aikaan rahoitusalan epävakautta. Kysymys ei ole eurosta, vaan rahoitusalan epävakaudesta, jota aiheuttaa luonnollisesti huono finanssipolitiikka sekä markkinoiden vaikutus, joka on aina läsnä, koska elämme markkinataloudessa. Diagnoosimme on jälleen se, että epänormaalia Euroopan unionin toiminnassa oli talousliiton huono hallinto.

Valitettavasti voin sanoa, että tämä ei ole yllättävää, sillä eräät ovat arvostelleet vakaus- ja kasvusopimusta perusteettomasti aivan alusta lähtien. Minun on myös muistutettava teitä siitä, että kerroin itse parlamentille taistelustamme, sillä suuret valtiot halusivat purkaa sopimuksen tai ainakin heikentää sitä huomattavasti. Valitettavasti minun on sanottava, että tätä ajoivat euroalueen suurimmat valtiot ja että pienet ja keskisuuret valtiot vastustivat tätä suuntausta. Tämä tapahtui vuosina 2004 ja 2005. Muistanette, että taistelu oli kiivas, koska se meni Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, ja komissio – jota minun on kiitettävä – oli tuolloin tarkkanäköisempi kuin neuvosto, ja me tuimme täysin komissiota. Muistutan siis teitä kaikkia siitä.

Olen nyt saanut monia kysymyksiä siitä, mitä me tarkkaan ottaen tässä vaiheessa vaadimme. Sanoimme jo komission tehdessä ehdotuksensa, että se ei mielestämme ollut riittävä.

Ottaen huomioon, mitä ajattelemme ja mitä näemme koko Euroopan, 27 ja 16 (ja huomenna 17) jäsenvaltion toiminnassa, pidimme komission ensimmäistä ehdotusta liian heikkona automaattisuuden ja ohjausjärjestelmän tiukkuuden suhteen niin julkisen talouden seurannan kuin kilpailukyvyn indikaattorien, epätasapainon, osalta.

Siitä, missä määrin neuvoston tekemä nykyinen ehdotus jopa heikentää komission ehdotusta, me emme voi sanoa teille mitään, arvoisat parlamentin jäsenet, mutta luotamme siihen, että olemme tilanteen vaatimusten tasalla; ja tilanne vaatii hyvin vahvaa valvontaa ja ohjausjärjestelmää.

Vuonna 2005 sanoin EKP:n neuvoston puolesta, että emme olleet lainkaan tyytyväisiä neuvoston silloiseen kantaan, joka lopulta hyväksyttiin.

En jatka tästä enempää, sillä meillä on jatkossa monia tilaisuuksia olla yhteydessä parlamenttiin. Panin luonnollisesti merkille sen, mitä jäsen Goulard sanoi parlamentin tarmokkaasta työstä yhdessä neuvoston ja komission kanssa Euroopan unionin lopullisen kannan laatimiseksi. Meidän viestimme siitä on kuitenkin jälleen hyvin selvä.

Haluan käsitellä nyt hetkisen kysymystä viestinnästä. Meidän on luonnollisesti jatkuvasti parannettava viestintäämme. Yritämme tehdä sen. Haluan vain sanoa, että omalla viestinnällämme annamme selvän hintavakauden määritelmän, jonka avulla kaikki voivat jatkuvasti arvioida reaaliajassa, mitä me teemme.

Totean myös, että olimme ensimmäinen suuri keskuspankki, joka otti käyttöön välittömästi EKP:n neuvoston kokousten jälkeen järjestettävät lehdistötilaisuudet. Aloimme ensimmäisinä julkaista alustuspuheenvuoron, joka sisältää diagnoosimme tilanteesta. Joten yritämme olla viestinnän suhteen mahdollisimman tilivelvollisia.

Ainoa asia, jota emme julkaise, ovat EKP:n neuvoston jäsenten yksilölliset kannat. Uskomme, että toimielimelle, joka laskee liikkeelle kuudentoista Euroopan unionissa yhdistyneen mutta silti suvereenin valtion valuutan, on parempi, että sen päätöksiä tekevä elin on sen neuvosto kokonaisuutena.

Keskustelussa esitettiin useita hyvin tärkeitä kysymyksiä. Mainitsen vain huomautuksen siitä, että me vastaamme rahaliitosta, mutta koska talousliitto on hallitusten ja komission käsissä, meidän on tällä alalla tietenkin otettava huomioon talousosio, kuten kaikki riippumattomat keskuspankit tekevät: jos finanssipolitiikka on tervettä ja järkevää, rahapolitiikan taakka huolehtia hintavakaudesta on kevyt. Jos finanssipolitiikkamme on huonoa, rasitamme liikaa päätöksiä, jotka keskuspankin on tehtävä.

Sanoisin, että sama koskee vuorovaikutustamme hallitusten kanssa, mutta olemme ehdottoman riippumattomia, ja syy siihen, että turvauduimme joukkoon epätavanomaisia toimia, oli, kuten selitin, se, että halusimme mahdollistaa rahapoliittisten impulssiemme mahdollisimman hyvän välittymisen tilanteessa, jossa markkinat eivät toimineet kunnolla ja jossa tekemämme korkopäätökset eivät siksi välittyneet asianmukaisesti koko talouteen.

Tämä on epätavanomaisten toimien ydin, auttaa palauttamaan rahapolitiikan välittymiskanavien normaali toiminta, ja teimme selvän eron – toistin tämän äskettäin järjestämässämme keskustelutilaisuudessa, johon Ben Bernanke osallistui – tavanomaisten toimien, joilla todella tehdään rahapolitiikkaa, ja epätavanomaisten toimien välillä, joilla on tarkoitus edistää rahapolitiikan välittymistä.

Totean vielä vain, että panin merkille tärkeän kysymyksen…

(FR) Mitä tulee jäsen Gauzès'n esittämään viestintää koskevaan kysymykseen, jonka uskoakseni muutkin toistivat, eräissä viestintäkanavissa on taipumus pitää Euroopan unionia jonkinlaisena syntipukkina. Jos asiat menevät pieleen, se on Euroopan unionin vika. Me tiedämme että tämä ei ole totta, ja Euroopan parlamentti tietää sen luonnollisesti paremmin kuin kukaan muu.

On myös olemassa taipumus sanoa, että jos asiat eivät suju kovin hyvin, se on komission tai Euroopan keskuspankin tai, vielä mieluummin, euron vika. Tämä on klassinen syntipukki-ilmiö. Euro on valuutta, joka on säilyttänyt sisäisen ja ulkoisen vakautensa huomattavan hyvin. Lisäksi, ja tätä en ole vielä sanonut, se on huomattavampaa kuin mikään, mitä mikään euron perustajavaltioiden keskuspankki on 50:n viime vuoden aikana tehnyt – säästin tämän viimeiseksi. Uskon, että meillä on valuutta, joka on todellisuudessa vankka, ja vankka myös historiallisesti. Siitä syystä meidän on varottava syntipukki-ilmiötä.

Meidän kaikkien on työskenneltävä hyvin ankarasti viestinnän suhteen, mutta kohdistan tämän viestin myös Euroopan keskuspankille ja koko eurojärjestelmälle; toisin sanoen kaikille euroalueeseen kuuluville kansallisille keskuspankeille. Totean lisäksi, että tämä on epäilemättä kaikkia 27 jäsenvaltiota koskeva ja siten koko Euroopan unionin ongelma.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (DE) Paljon kiitoksia yksityiskohtaisesta vastauksestanne, pääjohtaja Trichet. Katson, että tässä vaiheessa on tarpeen antaa perusteellisempi vastaus kuin parlamentissa yleensä on tapana.

 
  
MPphoto
 

  Burkhard Balz, esittelijä.(DE) Arvoisa puhemies, minäkin esitän suuret kiitokset pääjohtaja Trichet'lle, komission jäsen Rehnille sekä ennen kaikkea parlamentin jäsenille tästä avoimesta ja kattavasta keskustelusta. Se on ollut hyvin objektiivinen, vaikka loppua kohden Irlannista tulevat kollegamme välillä antoivat tunteilleen vallan – mikä on varsin ymmärrettävää.

Käytettävissäni olevassa lyhyessä ajassa haluan mainita kolme seikkaa. Ensimmäinen on Euroopan keskuspankin riippumattomuus. Mielestäni oli oikein ja tärkeää, että valtioiden ja hallitusten päämiehet – Euroopan unionin kunniakansalaisen ja silloisen Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin johdolla – ajoivat läpi EKP:n riippumattomuuden. Euroopan keskuspankki on euron vartija. Uskon, että euro on ollut kriisin viime kuukausina niin vakaa viime kädessä juuri siksi, että meillä on tällainen EKP. Tästä syystä pyydän teitä, pääjohtaja Trichet, toimimaan tulevina kuukausina edelleen mahdollisimman riippumattomasti. Jos ihmiset kertovat teille mielipiteitään, kuunnelkaa heitä kaikin mokomin; mutta loppujen lopuksi EKP:n pääjohtajan ja sen johtokunnan on turvattava tämä riippumattomuus.

Toiseksi, meidän on oltava avoimempia Euroopan unionin kansalaisia kohtaan. Tämä on tärkeä asia. Ennen kaikkea emme saisi aina tarjota heille tietoa Brysselin kapulakielellä, josta olemme saaneet arvostelua, vaan sellaisella tavalla, jonka ne, joille viestimme on tarkoitettu – Euroopan unionin kansalaiset – todella ymmärtävät. Minun mielestäni tämä on erittäin tärkeää.

Lopuksi, pääjohtaja Trichet mainitsi Basel III -sopimuksen. Tämä on toinen asia, jota ehdottomasti haluan painottaa. Haluamme panna Basel III -sopimuksen nopeasti täytäntöön. Haluan kuitenkin panna Basel III -sopimuksen nopeasti täytäntöön vain sillä ehdolla, että kaikki G20-ryhmässä panevat sen täytäntöön samanaikaisesti. Eurooppa ei voi ottaa taas kerran johtoasemaa ja toimia ainoana tienraivaajana kansainvälisen kilpailukykymme kustannuksella. Tästä syystä katson, että Euroopan unionin olisi itse asiassa pantava sopimus täytäntöön kumppaniensa kanssa maailmanlaajuisesti tai muussa tapauksessa harkittava, mitkä ovat vaihtoehdot.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (DE) Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen.(RO) Minäkin haluan onnitella Burkhard Balzia kaikesta työstä, jota hän on tehnyt mietinnön parissa. Kriisistä selviytymiseksi ehdotetut säästöpaketit eivät saisi johtaa toimenpiteisiin, jotka voivat vaarantaa talouden elpymisen. Katson, että yhtäältä talouden vakauttamisprosessin ja toisaalta työpaikkojen luomisen ja kestävän kehityksen avulla tapahtuvan investointien suojelun välillä on löydettävä tasapaino. Valmistautumattomina euroalueeseen liittyneiden jäsenvaltioiden antaman opetuksen on saatava meidät pohtimaan vakavasti realististen määräaikojen asettamista ajan mittaan. Nykytilanteessa vuoden tai kahden viive saattaa olla hyväksyttävä. Laajentumisen on jatkuttava, sillä edellytyksellä, että Maastrichtin kriteerit täyttyvät. Tässä suhteessa katson, että euron käyttöönottoa ei pidä nähdä väliaikaisena ratkaisuna vaan osana keskipitkän aikavälin laajaa poliittista strategiaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Edward Scicluna (S&D), kirjallinen.(EN) Suhtaudun mietintöön myönteisesti ja kannatan sitä. Meidän on kuitenkin syytä pitää mielessä, että kun kaikki puhe julkisen talouden vakauttamisesta, sääntelystä ja makrotalouden ohjausjärjestelmästä on ohi, meidän on tarkasteltava, miten tämä on vaikuttanut taloustoimintaan – joka on kaiken keskustelun peruslähtökohta. Todellisuus on se, että tarvitsemme hyvää ja tehokasta sääntelyä ja paremman talouden ohjausjärjestelmän, jotta pienet ja keskisuuret yritykset, jotka ovat talouskasvun kantava voima, kehittyvät ja kasvavat. Surullinen totuus on, että nämä yritykset ovat kärsineet pahoin kahden viime vuoden aikana. Näin ollen työttömyysaste on korkea ja nousee edelleen. EKP:n politiikka, jossa miljardeja euroja pumpataan velkaantuneiden pankkien pelastamiseen, oli oikea, mutta monista pankeista on tullut liian riippuvaisia EKP:n likviditeetistä. Nyt olemmekin tilanteessa, jossa noususuhdanteen vuosina lainoja liian helposti antaneet pankit kieltäytyvät myöntämästä luottoa pienille yrityksille. Jos näin jatkuu, emme saavuta budjettivajeiden ja julkisen velan vähentämiseksi tarvittavaa kasvua. Työttömyys lisääntyy, ja taloudellinen toimintakykymme polkee paikallaan. Meidän on toimittava viisaasti, jotta emme petä Euroopan kansalaisia uudelleen.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö