Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2010/0175(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0295/2010

Keskustelut :

PV 22/11/2010 - 16
CRE 22/11/2010 - 16

Äänestykset :

PV 23/11/2010 - 6.20
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0422

Puheenvuorot
Maanantai 22. marraskuuta 2010 - Strasbourg EUVL-painos

16. Biskajanlahden sardellikantaa ja kyseistä kalakantaa hyödyntävää kalastusta koskeva pitkän aikavälin suunnitelma – Piikkimakrillin läntisen kannan ja mainittua kalakantaa hyödyntävien kalastusten monivuotinen suunnitelma – Saaliin arvon keinotekoisen korottamisen kielto sekä kampelan ja piikkikampelan pyyntiä koskevat rajoitukset Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla – Tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käyttö vesiviljelyssä (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 

  Puhemies. (EL) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

– Izaskun Bilbao Barandican kalatalousvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta Biskajanlahden sardellikannalle ja kyseistä kantaa hyödyntäville kalastuksille (KOM(2009)0399 – C7-0157/2009 – 2009/0112(COD)) (A7-0299/2010),

– Pat the Cope Gallagherin kalatalousvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi piikkimakrillin läntisen kannan ja mainittua kalakantaa hyödyntävien kalastusten monivuotisesta suunnitelmasta (KOM(2009)0189 – C7-0010/2009 – 2009/0057(COD)] (A7-0296/2010),

– Marek Józef Gróbarczykin kalatalousvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta saaliin arvon keinotekoisen korottamisen kiellon sekä kampelan ja piikkikampelan pyyntiä koskevien rajoitusten osalta Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla (KOM(2010)0325 – C7-0156/2010 – 2010/0175(COD)) (A7-0295/2010),

– João Ferreiran kalatalousvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käytöstä vesiviljelyssä annetun asetuksen (EY) N:o 708/2007 muuttamisesta (KOM(2010)03932009/0153(COD)) (A7-0184/2010).

 
  
MPphoto
 

  Izaskun Bilbao Barandica, esittelijä. (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi antaa Biskajanlahden rannikkokalastusalalle tunnustusta, kiitokset sekä onnittelut sen vastuullisesta toiminnasta.

Arvoisa komission jäsen, tämä ala tarvitsee pikaisesti tätä suunnitelmaa saavuttaakseen tavoitteensa eli harjoittaakseen kannattavaa toimintaa vaarantamatta kalastusalueen tulevaisuutta. Tämä edellyttää Biskajanlahden sardellikannan säilyttämistä tasolla, joka mahdollistaa sen taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän hyödyntämisen. Tämä voidaan tehdä paljon tehokkaammin laskemalla tuottavuus tieteellisten raporttien perusteella sen sijaan, että suurimpia sallittuja saaliita (TAC) koskevista laskelmista käydään hämäriä poliittisia neuvotteluja.

Tästä syystä suunnitelmassa on käsiteltävä hyödyntämissääntöjä, ja tämä tarkoittaa sitä, että kalastuskiintiöt on vahvistettava tieteellisistä raporteista saatujen kalakantoja koskevien arvioiden perusteella.

Arvoisa komission jäsen, komissio esitti tämän aloitteen heinäkuussa 2009. Me aloitimme työskentelyn syyskuussa. Laadimme työskentelymenettelyn yhdessä kalastajajärjestöjen edustamien Espanjan ja Ranskan kalastussektorien, tieteellisten tutkimuslaitosten sekä lounaisten vesialueiden alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan kanssa. Tätä menettelyä noudattaen laadimme yhteisen ehdotuksen, joka sai parlamentissa laajan tuen.

Koska olimme saavuttaneet suuren yksimielisyyden ja olimme tietoisia Lissabonin sopimuksen lähestyvästä voimaantulosta ja epävarmuudesta sen suhteen, miten sitä sovellettaisiin jo avoinna oleviin tapauksiin, toimitimme kalatalousvaliokunnassa 30. marraskuuta suuntaa-antavan äänestyksen. Tämä avoin ja osallistava lähestymistapa on törmännyt neuvostossa ja komissiossa hyvin toisenlaiseen asenteeseen.

Ensinnäkin saimme työmme aikana tietää, että valmisteilla oli valvonta-asetus, joka vaikuttaisi tähän mietintöön, mutta saimme asiasta vain niukasti tietoja. Tämä saattoi meidät äkkiä epävarmaan tilanteeseen, joka olisi helposti voitu välttää. Kalatalousvaliokunnan äänestyksen jälkeen neuvottelin Espanjan puheenjohtajakauden aikana aloitteesta neuvoston kanssa. Päätimme kutsua koolle kolmikantakokouksen, mutta yllätykseksemme juuri kokouspäivänä puheenjohtajavaltio Espanja ilmoitti odottamatta, että Ranskan hallituksen pyynnöstä Espanjan hallitus oli päättänyt lykätä kysymyksen käsittelyä, koska se oli epävarma sen oikeusperustasta. Kuukausien työn jälkeen olimme pattitilanteessa. Puheenjohtajavaltio Espanjalla ei ollut suostumusta eikä mahdollisuutta käydä kolmikantaneuvotteluja.

Kysyin uudelta puheenjohtajavaltiolta, oliko se halukas jatkamaan neuvotteluja. Se kehotti minua olemaan kärsivällinen ja hätäilemättä. Neuvoston jyrkkää etenemishaluttomuutta silmälläpitäen toimitimme oikeudellisten yksiköiden neuvosta uuden äänestyksen.

Tässä toisessa äänestyksessä kolme suuntaa-antavassa äänestyksessä hyväksyttyä ja alan kannalta erittäin tärkeää tarkistusta hylättiin.

Ensimmäinen niistä koskee hyödyntämisastetta, ja sen mukaan 0,4 olisi asianmukaisempi aste.

Toinen tarkistus koskee elävien syöttien sisällyttämistä TACiin. Olisi virhe laskea ne mukaan saaliskiintiöön.

Kolmas tarkistus koskee saaliiden tarkistusta.

Jos tieteellinen komitea ei kykene antamaan arviota tämänhetkisestä biomassasta, koska sillä ei ole riittävästi tietoa, alaa ei saa rangaista kaksinkertaisesti vähentämällä TACia 25 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Komissio oli jo pitänyt tässä tapauksessa parempana vähentää TACia 10 prosentilla, jos TAC on vähintään 7 000 tonnia. Neuvosto ja komissio ovat johdonmukaisesti viis veisanneet Euroopan parlamentin toimivaltuuksista. Se seikka, että nyt, kun keskustelemme tästä aloitteesta, olemme kuulleet epävirallisia uutisia, joiden mukaan neuvosto on pyytänyt sen peruuttamista, kuvaa selvästi tätä asennetta.

Onko se totta? Kysyn sitä teiltä nyt, arvoisa komission jäsen. Miksi? Mitä te aiotte tehdä? Haluaisin saada tähän vastauksen tänään. Haluaisin myös, että puheenjohtajavaltio Belgia kertoo minulle, miksi se on pyytänyt aloitteen peruuttamista. Haluaisin saada selviä vastauksia näihin kysymyksiin. Olemme työskennelleet 14 kuukautta, ja tuloksena on toistaiseksi pelkkää hämmennystä.

Neuvoston ja komission toimet vahingoittavat Euroopan unionin toimielinten uskottavuutta tällaiseen asioiden hoitamistapaan väsyneen ja ratkaisuja tarvitsevan alan silmissä.

Vahvistakaa uskottavuuttanne tämän alan silmissä! Tai voittakaa ainakin takaisin se luottamus, jonka olette menettäneet syyskuusta 2009 lähtien!

Parlamentti aikoo päättäväisesti käyttää sille Lissabonin sopimuksella myönnettyjä yhteispäätösvaltuuksia. Teidän on kunnioitettava niitä. Toimintanne ei sovi yhteen 2000-luvun johtajuuden kanssa. Ohjaavina periaatteinamme ovat olleet avoimuus ja osallistuminen. Olkaa hyvä ja soveltakaa näitä periaatteita. Se on tapa, jolla Euroopan yhdentymishankkeen on edettävä.

 
  
MPphoto
 

  Pat the Cope Gallagher, esittelijä. (GA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän vilpittömästi kaikkia niitä, jotka auttoivat minua tämän läntistä piikkimakrillia koskevan mietinnön laatimisessa: varjoesittelijöitä, kalatalousvaliokunnan sihteeristöä, pelagisten lajien alueellista neuvoa-antavaa toimikuntaa, ryhmäni poliittista neuvonantajaa sekä oman toimistoni neuvonantajaa. Kiitän myös komissiota ja neuvostoa niiden avusta ja tuesta. Yhteistyö ja keskustelut sekä näiden kaikkien henkilöiden antamat ideat takasivat, että pystyin esittelemään tämän mietinnön – jonka toivon saavan yleisen hyväksynnän – teille tänään.

(EN) Piikkimakrillin läntinen kanta on yksi Euroopan kalastusalan kannalta tärkeimmistä kannoista. Ehdotus perustuu Euroopan komission ja YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen vuonna 2002 hyväksymään täytäntöönpanosuunnitelmaan.

Huippukokouksessa komissio sitoutui säilyttämään kalakannat tasolla, jolla päästään kestävään enimmäistuottoon, tai palauttamaan ne tälle tasolle. Tätä seurannut Euroopan komission ehdotus laadittiin läheisessä yhteistyössä pelagisten lajien alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan kanssa, joka alun perin oli tehnyt tämän ehdotuksen. Piikkimakrillin mätitutkimuksia on tehty vuodesta 1997 kolmen vuoden välein. Kerätyt tiedot olivat riittämättömät, jotta tutkijat olisivat voineet tehdä täysimittaisen arvion kannan tilan terveydestä.

Ehdotetulla hoitosuunnitelmalla puututaan näihin ongelmiin vahvistamalla kaava aluksille, jotka osallistuvat piikkimakrillien pyyntiin. Kaavaa kutsutaan pyyntiä koskevaksi valvontasäännöksi. Sääntö sisältää mekanismin, jolla lasketaan määritellyiltä alueilta pyydettyjen piikkimakrillien vuosittainen suurin sallittu purkamismäärä. Suunnitelman odotettiin tulevan käyttöön vuoden 2009 lopulla, mutta se viivästyi Lissabonin sopimuksen hyväksymisen vuoksi.

Kunnioitan luonnollisesti täysin neuvoston oikeuksia asettaa ja jakaa kalastusmahdollisuudet. Tapasin puheenjohtajavaltio Belgian edustajia, ennen kuin mietintöni hyväksyttiin kalatalousvaliokunnassa. He ehdottivat sellaista ehdotusta, jolla annettaisiin neuvostolle tietty joustovara kokonaispoistuman suhteen suurinta sallittua saalista määrättäessä. Katson, että tämä puheenjohtajavaltio Belgian ehdotus, jonka kalatalousvaliokunta sittemmin hyväksyi, suojelee neuvoston perussopimuksiin perustuvaa yksinomaista oikeutta asettaa ja jakaa kalastusmahdollisuuksia.

Haluaisin keskustella PPE-, S&D- ja GUE/NGL-ryhmien ehdottamista tarkistuksista, jotka koskevat aluetta VIII c – eli Biskajanlahtea. Ilmoitan parlamentille, että esittelijänä kannatan sosialistiryhmän tarkistusta, mutta en voi hyväksyä PPE- ja GUE/NGL-ryhmien tarkistuksia. Kerron teille syyni tähän.

Tieteelliset lausunnot ovat selkeät. Tämä kanta kattaa koko maantieteellisen alueen. Jos parlamentti hyväksyisi PPE- ja GUE/NGL-ryhmien ehdotuksen, se vesittäisi hoitosuunnitelman ottamalla käyttöön kaksi erillistä merkittyä aluetta yhtä kantaa varten. Jos tekisimme näin, se muodostaisi hyvin vaarallisen ja vakavan ennakkotapauksen tulevia piikkimakrillin hoitosuunnitelmia ajatellen. Emme voineet suostua yhden yhtenäisen kalakannan jakamiseen.

Ne, jotka haluavat kannattaa tätä, tekevät niin omista henkilökohtaisista syistään ja jäsenvaltioidensa etujen vuoksi, mutta tämä on yhteistä kalastuspolitiikkaa ja meidän on noudatettava sitä. Ymmärrän, että espanjalaisilla ja portugalilaisilla kollegoilla saattaa olla asiaa koskevia huolenaiheita, ja olen sisällyttänyt ne tarkistukseen 7 mietintöluonnoksessa. Sen mukaan suunnitelmaa toteutettaessa on otettava huomioon pienimuotoinen kalastus ja historialliset oikeudet.

Yhteenvetona todettakoon, että neuvosto ja pelagisten lajien alueellinen neuvoa-antavan toimikunta pitävät tätä tarkistusta hyväksyttävänä ja että siinä otetaan huomioon espanjalaisten ja portugalilaisten parlamentin jäsenten ilmaisemat näkemykset. Pitäkäämme kuitenkin politiikka ennallaan.

 
  
MPphoto
 

  Marek Józef Gróbarczyk, esittelijä.(PL) Arvoisa puhemies, puheenvuoroni aluksi esitän vilpittömät kiitokseni kaikille, jotka auttoivat minua tämän mietinnön laatimisessa: Euroopan komissiolle, kaikille varjoesittelijöille sekä kalatalousvaliokunnan jäsenille. Pääsimme täydelliseen yksimielisyyteen, sillä Euroopan parlamentin kalatalousvaliokunta hyväksyi mietinnön yksimielisesti. Vielä kerran, vilpittömät kiitokset.

Mietinnössä, jonka tarkoituksena on säännellä kampelakalojen kalastusta Itämerellä ja lopettaa saaliin poisheittämisen käytäntö säilyttäen suurimpaan sallittuun saaliiseen (TAC) perustuva kalastuksenhoitomalli, todetaan, että tämä järjestelmä toimii asianmukaisesti ja että sitä voidaan soveltaa tiettyihin kalalajeihin. Tästä syystä on korostettava asetukseen (EY) N:o 2167/2005 sisällytettävän 15 a artiklan merkitystä. Kalalajilla saattaa olla alhainen markkina-arvo tai se saattaa olla sopimaton ihmisravinnoksi. On myös korostettava, että tämä säännös antaa myös mahdollisuuden heittää takaisin mereen elävät kampelat, joilla ei ole pyyntikieltoaikoina mitään kaupallista arvoa. Näin ollen tämä artikla mahdollistaa veden elollisten luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen.

Mietintöni pohjalta hyväksyttävällä toimintasuunnitelmalla on lakkautettava poisheittäminen Itämerellä esimerkiksi ottamalla tarvittaessa käyttöön täydellinen poisheittokielto Itämeren kalastuksessa. Sen on johdettava meren luonnonvarojen kestävään ja tehokkaampaan hoitoon. Kampelan tai kampelansukuisten kalojen kohdalla ei ole tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön täydellistä poisheittokieltoa, koska se vaikuttaisi kielteisesti kampelakalakantojen tilaan. Koska kalastustoiminta on pidettävä vakaana ja ennustettavana ja kalakantoja on hyödynnettävä asetetuissa rajoissa, on syytä ilmaista huoli siitä, että poisheittokieltoa voitaisiin käyttää alamittaisten turskien laajamittaisen teollisuuskalastuksen laillistamiseen Itämerellä. Sellaisten luotettavien tutkimustietojen puuttuessa, joiden perusteella turskan sivusaaliita teollisuuskalastuksessa voitaisiin arvioida, on hyvin tärkeää ottaa välittömästi käyttöön saaliiden täydellinen dokumentointi ja tällaista kalastustoimintaa harjoittavien alusten täysi seuranta. Teollisuuskalastuksen saaliiden purkamisen yhteydessä toteutettavan valvonnan on oltava täydellistä, sillä muutoin Itämeren kalakantojen suojelupolitiikka olisi epärealistista ja turskan pitkän aikavälin hoitosuunnitelma turha.

Unionin on toteutettava yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa välittömästi toimenpiteitä Itämeren teollisuuskalastusta koskevan ongelman ratkaisemiseksi, sillä ympäristönäkökulmasta tällainen kalastus on vahingollista Itämeren ekosysteemille, etenkin koska Kansainvälisen merenkulkujärjestön meriympäristön suojelukomitea on luokitellut Itämeren "erityisen herkäksi merialueeksi" ja siten yhdeksi maailman arvokkaimmista ja herkimmistä merellisistä ekosysteemeistä. Itämeren ilmaston muuttuessa kalalajit sopeutuvat siihen, ja näin ollen myös niiden vaellus- ja kutukäyttäytyminen muuttuu. Tästä syystä Itämeren suojelualueita olisi tarkistettava ja laadittava tätä aluetta koskeva pitkän aikavälin kampelakalojen hoitosuunnitelma. Koska luotettavia ja ajantasaisia tietoja, joiden perusteella voitaisiin tehdä päätös jättää tiettyjä Itämeren alueita suojelematta, ei ole, parhaillaan tapahtuvat muutokset olisi otettava huomioon ja suojelualueita olisi tarkistettava.

 
  
MPphoto
 

  João Ferreira, esittelijä.(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tulokaslajien leviäminen muodostaa yhden pahimmista ekosysteemejä häiritsevistä tekijöistä, ja se on yksi pääasiallisista syistä biologisen monimuotoisuuden häviämiselle maailmanlaajuisesti.

Kuten komissio itsekin myöntää, tulokaslajien leviäminen Euroopan rannikkovesiin ja sisävesiin johtuu hyvin monissa tapauksissa vesiviljely- ja istutuskäytännöistä. Komission ehdottama muutos tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käyttöä vesiviljelyssä koskevaan asetukseen perustuu tuloksiin, joita on saatu IMPASSE-tutkimushankkeesta, jossa useat Euroopan unionin toimielimet tekevät yhteistyötä keskittyen vesiviljelyssä käytettävien tulokaslajien ympäristövaikutuksiin.

Tässä hankkeessa ehdotetaan suljettujen vesiviljelylaitosten toiminnallista määritelmää, joka on yksityiskohtaisempi ja laajempi kuin nykyinen määritelmä. Tämän määritelmän ja hankkeen päätelmien mukaan "tulokaslajeihin liittyvää riskitasoa voitaisiin alentaa merkittävästi, kenties jopa hyväksyttävälle tasolle, jos siirrettävien ja muiden kuin siirrettävien eliöiden vapaaksipääsymahdollisuus otetaan huomioon kuljetuksen aikana ja vastaanottavan laitoksen tarkoin määritellyissä käytännöissä".

Hankkeen tulosten mukaisesti komissio ehdottaa, että suljettujen vesiviljelylaitosten suorittama tulokaslajien alueelle tuominen ja alueelta toiselle siirtäminen vapautetaan lupamenettelystä, millä kevennettäisiin toimijoiden velvoitteita tarpeettomien hallinnollisten muodollisuuksien suhteen. Tässä yhteydessä on korostettava, että vaikka riskinarviointi perustuu tieteellisiin ja teknisiin analyyseihin, päätös riskin hyväksyttävyydestä on poliittinen. Tästä syystä katsomme, että vesiviljelyssä käytettävien tulokaslajien leviämistä helpottavan prosessin vastapainona on oltava se, että määritellään mahdollisimman tiukat vaatimukset, joita suljettujen vesiviljelylaitosten on noudatettava IMPASSE-hankkeesta saatujen tulosten mukaisesti.

On myös säädettävä laitoksia koskevista tarkastuksista, jotta varmistetaan, että kaikki asiantuntijoiden ehdottamat tekniset vaatimukset otetaan tehokkaasti huomioon ja niitä noudatetaan laitosten toiminnassa. Tämä pätee myös varotoimenpiteisiin, joita on noudatettava kohdelajien ja muiden kuin kohdelajien kuljetuksissa laitoksiin ja pois niistä. Nämä olivat mietinnön ja komission alkuperäiseen ehdotukseen ehdotettujen tarkistusten tärkeimmät näkökohdat.

Esitän vielä yhden kommentin: Vesiviljelyn kestävä kehittäminen edellyttää tieteellisen tutkimuksen ja teknisen kehityksen voimakasta tukemista alkuperäislajien viljelyn alalla, minkä avulla on mahdollista monipuolistaa elintarvikkeiden tuotantoa ja tarjontaa sekä parantaa niiden laatua ja varmistaa samalla entistä parempi ympäristön turvallisuus.

Sen vuoksi tätä lainsäädäntöaloitetta olisi tuettava voimakkain kannustustoimin tällä alalla. On tarpeen tutkia vesiviljelyn mahdollisuuksia, mutta samoin on tarpeen ratkaista sen rajoitukset ympäristön kannalta kestävällä tavalla. On muun muassa tärkeää, että tutkimuksen puiteohjelman painopisteitä suunnataan uudelleen niin, että tämä tärkeä tutkimuksen ala otetaan asianmukaisesti huomioon.

Ilmaisen vielä kiitollisuuteni kaikille varjoesittelijöille heidän avustaan, jonka ansiosta tämä hedelmällinen työ oli mahdollista saada päätökseen, sekä komission ja neuvoston yksiköille, puheenjohtajavaltiot Espanja ja nyttemmin Belgia mukaan lukien, näinä kuukausina tekemästämme työstä.

 
  
MPphoto
 

  Maria Damanaki, komission jäsen.(EN) Arvoisa puhemies, haluan sanoa muutaman sanan sardellia koskevasta pitkän aikavälin suunnitelmasta, mutta ensin kiitän esittelijä Bilbaota ja kaikkia kalatalousvaliokunnan jäseniä heidän tätä ehdotusta koskevasta työstään. Esittelijä Bilbaolle totean, että tämän ehdotuksen hyväksyminen tosiaan viivästyi, mutta komissio on varsin selvästi tehnyt kaikkensa tilanteen ratkaisemiseksi.

Biskajanlahden sardellikanta oli vaarassa romahtaa, ja sen vuoksi kalastus kiellettiin vuonna 2005. Se sallittiin uudelleen tammikuussa 2010, vain viisi vuotta myöhemmin. Viime heinäkuussa tutkijat vahvistivat, että kanta ylitti turvallisesti ennalta varautuvan tason. Tämän ansiosta minun oli mahdollista ehdottaa yli 15 000 tonnin TACia, joka on nyt voimassa. TAC noudattaa suunnitelman pyyntisääntöjä, ja olen tyytyväinen nähdessäni, että tämä ehdotus auttaa meitä jo nyt hoitamaan kantaa asianmukaisesti.

On selvää, että pitkä kalastuskielto aiheutti vakavaa taloudellista vahinkoa tästä kalastuksesta riippuvaisille toimijoille. Meidän on ehdottomasti estettävä tämän toistuminen. Ainoa tapa tehdä se on hyödyntää kalakantaa kestävän enimmäistuoton mukaisesti ja pitää kalastuskiellon riski pienenä. Ehdotuksemme osoittaa, että tämä on mahdollista saavuttaa samalla, kun alan kestävyys turvataan. Jos haluamme välttää kalastuskiellon, meidän on pidettävä hyödyntämisaste 30 prosentissa.

Kiitän kalatalousvaliokunta sen tuesta itse sisällön sekä komissiolle siirrettävän säädösvallan suhteen. Tuen näitä tarkistuksia. Voin myös tukea niitä tarkistuksia, joilla pyritään saattamaan ehdotus tammikuusta 2010 lähtien voimassa olleen uuden valvonta-asetuksen mukaiseksi.

On kuitenkin yksi poikkeus. Se koskee satamaan saapumista koskevan ilmoituksen määräajan lyhentämistä neljästä tunnista yhteen tuntiin. Tällä tarkistuksella muutetaan uuteen valvonta-asetukseen sisältyvää neljän tunnin sääntöä. Tiedätte, että uusi valvonta-asetus on ollut voimassa tämän vuoden alusta. En kannata sen muuttamista näin pian, varsinkin kun itse valvonta-asetuksessa annetaan rannikkojäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa tarvittaessa tiettyjä poikkeuksia. Tietty toimintavara on siis olemassa. Meidän ei tosiaan tarvitse muuttaa valvonta-asetusta näin pian, mutta päätös siitä on luonnollisesti teidän.

Siirryn nyt toiseen mietintöön, joka koskee piikkimakrillin monivuotista suunnitelmaa. Totean, että esittelijä Gallagher ja kaikki kalatalousvaliokunnan jäsenet ovat tehneet erinomaista työtä tämän ehdotuksen suhteen, ja esitän teille vilpittömät kiitokseni kovasta työstänne ja rakentavasta lähestymistavastanne.

Läntinen piikkimakrilli on selvästi tärkein EU:n vesillä elävistä kolmesta piikkimakrillikannasta. Kanta on tällä hetkellä vakaa ja hyvällä tasolla, minkä vuoksi vuoden 2011 TAC on lähes sama kuin aikaisemmin. Tätä kantaa koskeva vuotuinen TAC-päätös, joka perustuu tuoreisiin tieteellisiin lausuntoihin, ei vastaa tavoitettamme sitovasta ja ennustettavasta pitkän aikavälin hoidosta. Tästä syystä tämä suunnitelma, kuten muutkin pitkän aikavälin suunnitelmat, on lähellä sydäntäni, koska haluan meidän pääsevän eroon neuvostossa vuosittain käytävästä kiistelystä siitä, kuinka paljon voidaan kalastaa. Olemme velkaa kalastusalalle sen, että annamme sille enemmän suunnitteluvarmuutta ja vakautta sopimalla pitkän aikavälin suunnitelmista.

Yleinen tukenne sekä sisällölle että säädösvallan siirtämiselle osoittaa, että meillä on sama päämäärä. Voin tukea näitä tarkistuksianne sekä niitä, joilla pyritään saattamaan ehdotus tammikuusta 2010 lähtien voimassa olleen uuden valvonta-asetuksen mukaiseksi. Muutoin suunnitelmalla itsellään ei ole tarkoitus määrittää TAC-alueita, minkä ansiosta niitä on mahdollista mukauttaa vuotuisissa TAC-päätöksissä asiaa koskevan tieteellisen tiedon perusteella.

Yksi tarkistus ei kuitenkaan ole oikeansuuntainen, nimittäin se, että hyväksytte neuvoston puheenjohtajavaltion kompromissin noin 5 000 tonnista. Tämä luku, 5 000 tonnia, ei yksinkertaisesti perustu tieteellisiin tosiasioihin. Miten siitä on päätetty? Miksi ei 6 000 tai 7 000 tonnia? Harkintavalta siirrellä TACia ylös ja alas oikealle tasolle pitkän aikavälin hoitostrategiassa ei minusta vaikuta kestävältä lähestymistavalta.

Siirryn nyt käsittelemään kolmatta mietintöä, joka koskee Itämeren teknisiä toimenpiteitä. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja kiitän esittelijä Gróbarczykiä hänen erittäin hyvästä työstään tämän yksimielisesti hyväksytyn lausunnon laatimisessa. Kiitän taas kerran kalatalousvaliokuntaa siitä, että se kannatti sitä yksimielisesti. Tällä ehdotuksella varmistamme oikeudellisen jatkuvuuden Itämerellä viime vuonna käyttöön otetun saaliin arvon keinotekoista korottamista koskevan politiikkamme sekä eräiden lajien pyyntirajoitusten suhteen.

Nyt keskityn viimeiseen mietintöön, jossa käsitellään tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käyttöä vesiviljelyssä. Kiitän esittelijä Ferreiraa hänen työstään samoin kuin koko kalatalousvaliokuntaa.

Kuten tiedätte, komissio on sitoutunut edistämään vesiviljelyn kestävää kehitystä EU:ssa uudella vesiviljelystrategialla. Se edellyttää ympäristönsuojelun korkeaa tasoa, mutta myös vesiviljelytoimintaa helpottavien edellytysten luomista. Meidän on tehtävä se. Tulokaslajien käyttöönotosta suljetuissa vesiviljelylaitoksissa annetun asetuksen muuttaminen helpottaa ehdottomasti vesiviljelytoimintaa poistamalla turhia hallinnollisia rasitteita sekä varmistamalla samalla vesielinympäristöjen asianmukaisen suojelun. Voimme luonnollisesti tehdä vielä enemmän, joten olen hyvin tyytyväinen esittelijä Ferreiran ehdotukseen lisätä vesiviljelyä koskevaa tutkimustamme. Aiomme tehdä parhaamme talousarviomme ja YKP:n uudistuksen avulla.

Olen hyvin tyytyväinen siihen, että kalatalousvaliokunnassa käydyt keskustelut ovat johtaneet "suljetun vesiviljelylaitoksen" parempaan määritelmään.

Haluan korostaa, että komissio hyväksyi alkuperäisen ehdotuksen kuukautta ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, joten meillä oli tässä sama ongelma. Kalatalousvaliokunta ehdotti tarkistuksia, joilla oli tarkoitus saattaa perusasetus Lissabonin sopimuksen uusien komitologiasäännösten mukaiseksi. Me katsoimme asianmukaiseksi toteuttaa tämän parlamentin ehdottaman mukautuksen. Toisaalta oli välttämätöntä tehdä ehdotukseemme muodollisia muutoksia tällaisten huomattavien tarkistusten sisällyttämiseksi, ja tämä on syynä siihen viivästykseen, josta olemme puhuneet.

Lopuksi haluan vielä kerran kiittää kaikkia kalatalousvaliokunnan esittelijöitä heidän mietinnöistään ja työstään näiden tärkeiden kysymysten parissa.

 
  
MPphoto
 

  Carmen Fraga Estévez, PPE-ryhmän puolesta.(ES) Arvoisa puhemies, suuret kiitokset mietintöjen laatijoille heidän erinomaisesta työstään. Keskityn puheenvuorossani hoitosuunnitelmiin, mutta en käsittele lähemmin itse sisältöä koskevia seikkoja, koska esittelijät ovat jo tuoneet ne esiin. Viittaan sen sijaan niiden muodostamiin merkittäviin institutionaalisiin haasteisiin, jotka on ratkaistava.

Neuvoteltuaan neuvoston kanssa yli vuoden ajan parlamentti on varsin vastuullisesti päättänyt tuoda mietinnöt ensimmäiseen käsittelyyn luodakseen painetta ja murtaakseen tämänhetkisen pattitilanteen, joka haittaa paitsi näitä kahta ehdotusta myös kaikkia muita ehdotuksia, jotka saatetaan meidän käsiteltäväksemme lähitulevaisuudessa.

Parlamentti on valmis kompromissiratkaisuun neuvoston ja komission kanssa, mutta sen keskeinen edellytys on, että neuvosto tunnustaa ja hyväksyy sen, että pitkän aikavälin hoitosuunnitelmien perusytimen on kuuluttava tavallisen lainsäätämisjärjestyksen eli perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdan piiriin.

On käsittämätöntä, että ennen Lissabonin sopimusta, kun myös TACeja ja kiintiöitä koskevat kysymykset kuuluivat neuvoston yksinomaiseen toimivaltaan, parlamentilta kysyttiin sen neuvoa-antavaa mielipidettä, mutta nyt neuvosto vaatii yksinomaista toimivaltaa näissä samoissa asioissa, vaikka kaikkien oikeudellisten lausuntojen mukaan 43 artiklan 3 kohtaa on tulkittava suppeasti.

Tästä syystä kehotan komission jäsentä ottamaan huomioon parlamentin kannan siinäkin tapauksessa – ja katson, että esittelijä Bilbaon kysymykseen tästä nimenomaisesta seikasta ei ole vastattu – että joitakin ehdotuksia peruutettaisiin tai korvattaisiin uusilla teksteillä. Ellei näin tehdä, meidän on pakko viedä asia unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi ja pysäytettävä tulevat pitkän aikavälin suunnitelmat, mitä olisi vältettävä, koska ne ovat kalastuksenhoidon keskeinen väline.

 
  
MPphoto
 

  Kriton Arsenis, S&D-ryhmän puolesta.(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tänään käsittelemissämme teksteissä on hyvin paljon teknisiä yksityiskohtia. Niiden takana on kuitenkin selkeä kehotus: Euroopan parlamentti kehottaa muita toimielimiä, komissiota ja neuvostoa, kiinnittämään huomiota tieteellisiin tietoihin tehtäessä päätöksiä kalastuskysymyksistä ja siitä, miten kalastetaan.

Emme voi käydä poliittisia neuvotteluja päätettäessä, miten kutakin kalalajia kalastetaan. Neuvosto ja parlamentti eivät voi käydä poliittisia neuvotteluja kysymyksistä, joita on arvioitava tieteellisten tietojen perusteella. Vain tieteellisten tietojen perusteella voimme määrittää merissämme olevat ylijäämät ja sen, kuinka paljon voimme kalastaa aiheuttamatta peruuttamatonta haittaa sekä meren eliöstölle ja kalastukselle.

Käsiteltävänämme on tarkistettu yhteinen kalastuspolitiikka. Pyydämme näissä mietinnöissä, että toimitte rohkeasti yhteisen kalastuspolitiikan tarkistuksen yhteydessä ja varmistatte, että merten ja kalastuksen elinkelpoisen tulevaisuuden takaamiseksi tehtävät päätökset tehdään tieteellisten tietojen perusteella.

 
  
MPphoto
 

  Carl Haglund, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, keskityn sardellin kalastusta Biskajanlahdella käsittelevään mietintöön ja ryhmämme kantaan tässä kysymyksessä. Tämä on erittäin tärkeä kysymys, ja se on esimerkki siitä, miten meidän olisi lähestyttävä kalastusta koskevia arkaluonteisia asioita. On tärkeää muistaa, että käsittelemämme kalastus romahti vuonna 2005 liikakalastuksen seurauksena.

Nyt, kun kalastus on taas sallittu, sitä harjoitetaan ennalta varautumisen periaatteen pohjalta, ja juuri näin sitä pitäisikin harjoittaa. Se on ainoa pitkällä aikavälillä kestävä tapa kalastaa, ja tämä oli myös ryhmämme näkemys tässä asiassa. Kalastusala saattaa toivoa aluksi suurempia kalamääriä, mutta pitkällä aikavälillä on parempi tehdä niin kuin nyt luultavasti päätämme tehdä. Tämä on myös se tapa, jolla meidän ryhmämme mielestä pitäisi käsitellä tällaisia kysymyksiä sekä nyt että tulevaisuudessa.

 
  
MPphoto
 

  Isabella Lövin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Lissabonin sopimus on muuttanut parlamentin toimivaltaa kalastuspolitiikan osalta. Hoitosuunnitelmat, joista huomenna äänestämme, ovat ensimmäinen testi siitä, kuinka hyvin parlamentti hoitaa tämän vastuun. Katson, että suurimmaksi osaksi olemme selviytyneet haasteesta hyvin, mutta vääriä hälytyksiäkin on ollut. Päättäjillä on aina kiusaus tehdä kompromisseja tieteellisten lausuntojen suhteen ottaakseen väärällä tavalla huomioon kalastuselinkeinon edut. Lisäksi ihmisten muisti on lyhyt. Vaikka sardellin kalastus Biskajanlahdella romahti niin äskettäin kuin vuonna 2005 ja kalastusalan oli lopetettava kalastus täysin, on yhä olemassa lyhytnäköisiä taloudellisia kannusteita, jotka vaarantavat kannan pitkän aikavälin kestävyyden. Valiokunnassa varovaisuus kuitenkin voitti uhkapelit.

Kalojen laskeminen ei ole vaikeaa, se on kuin laskisi puita. Ongelmana on vain, että kalat liikkuvat eikä niitä näy. Näin vitsaili maailman johtava meribiologi Willy Kristensen elokuvassa "The End of the Line", joka käsittelee kalavarojen ehtymistä maailman valtamerissä. Se, mitä hän yritti sanoa, oli, että kalakantoja koskevat arviot ovat varsin epävarmoja. Tämä on tärkeää muistaa nyt, kun EU ja muu maailma ovat päättäneet saavuttaa kaikkien kaupallisten kalalajien osalta kestävän enimmäistuoton (MSY) noin viiden vuoden kuluessa.

Haluan huomauttaa, että kestävän enimmäistuoton saavuttaminen kaikkien kalalajien osalta kaikkialla samaan aikaan on sula mahdottomuus. Sen vuoksi meillä on oltava turvamarginaaleja. Ekosysteemejä on tarkasteltava kokonaisuutena, ja kestävää enimmäistuottoa on pidettävä ylärajana, ei tavoitteena. Toivon, että tämä otetaan huomioon tulevassa kalastuspolitiikassa ja hoitosuunnitelmissa, niin parlamentissa kuin neuvostossa. Meidän on saatava aikaan nopeasti pitkän aikavälin hoitosuunnitelmat Euroopan kaikille merellisille ekosysteemeille. Lopuksi totean, että olen täysin samaa mieltä esittelijä Gallagherin kanssa siitä, että piikkimakrillin yhtenäisen kannan kiintiön jakaminen on täysin vastoin tieteellisiä lausuntoja.

 
  
MPphoto
 

  Andrew Henry William Brons (NI).(EN) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa esiin tuodut kysymykset eivät koske pelkästään siinä mainittua aluetta. Niissä on myös Pohjanmerellä toimiviin aluksiin vaikuttavia kysymyksiä.

Tapasin perjantaina Whitbyssä Yorkshiressä asuvia kalastajia. He olivat aivan yhtä huolissaan seikoista, jotka todennäköisesti pakottavat loputkin Yhdistyneen kuningaskunnan kalastuslaivaston alukset lopettamaan toimintansa. Välittömänä uhkana on ehdotus vähentää sallittujen kalastuspäivien määrää 135 päivästä mahdollisesti 90 päivään. Kysyin kalastajilta, kuinka paljon päiviä voitaisiin vähentää ilman että heidän täytyy lopettaa toimintansa, ja he vastasivat, että pienimmälläkin kalastuspäivien vähentämisellä olisi tällainen vaikutus.

Politiikka, jossa kalastajat pakotetaan heittämään pois kuolleita ja kuolevia kaloja, jotta he välttävät alamittaisten kalojen purkamisen tai lajikiintiön ylittämisen, on täysin hirvittävää. Kaikki kalat, jotka on pyydetty ja jotka eivät selviydy hengissä, on purettava. Poisheittäminen ei ole suojelua, se on tuhlausta. Saaliin arvon keinotekoinen korottaminen on reaktio epäoikeudenmukaiseen kiintiöjärjestelmään. Uudistakaa järjestelmä ja tuo käytäntö katoaa. Kiintiöitä ostetaan ja myydään avoimilla markkinoilla, ja rikkaat ja mahtavat keinottelevat niillä. Tämä hilaa kiintiöiden hintoja ylöspäin, ja niitä vuokrataan kalastajille kiskurihinnoin. Keinottelu on kerta kaikkiaan saatava loppumaan.

 
  
MPphoto
 

  Paulo Rangel (PPE).(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, jäsen Gallagherin mietinnön ja etenkin piikkimakrillin läntisen kannan monivuotisen suunnitelman osalta on hyvin tärkeää puoltaa Maria do Céu Patrão Nevesin laatimaa ja Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) ehdottamaa tarkistusta, jossa keskitytään vihreän kirjan ja yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) kolmeen tavoitteeseen: ympäristötavoitteeseen, joka otetaan mietinnössä hyvin huomioon, sekä taloudellisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin, keskityttiin niissä sitten taloudelliseen kannattavuuteen tai ammatinharjoittajien kohtuulliseen toimeentuloon.

On erittäin tärkeää, että pidämme asiat erillään. Puhuessamme piikkimakrillin läntisestä kannasta on tärkeää erottaa toisistaan erityisesti Biskajanlahden ympärillä oleva alue VIII c, jolla harjoitetaan lähinnä pienimuotoista kalastusta ja joka tarjoaa toimeentulon huomattavalle osalle Portugalin, Espanjan ja Ranskan väestöä, ja pohjoisempana oleva alue, jolla harjoitetaan pääosin teollisuuskalastusta ja jolla siten tärkeintä on taloudellinen kannattavuus. Juuri tästä syystä mietintöön tarvitaan tarkistusta, jolla se yhdenmukaistetaan YKP:tä tai sen tarkistusta koskevan vihreän kirjan tavoitteiden sekä suurimmista sallituista saaliista vuonna 2011 annettavaa asetusta koskevien neuvoston suositusten kanssa, joissa kansainvälisen merentutkimusneuvoston alueella VIII c elävää piikkimakrillikantaa pidetään pääosin pienimuotoiseen kalastukseen soveltuvana, kun taas tämän läntisen alueen pohjoisosassa keskitytään lähinnä teollisuuskalastukseen. Tällainen lähestymistapa, jossa tarkastellaan piikkimakrillin läntisen kannan kunkin elinalueen ominaisluonnetta ja tarkoitusta, on ainoa keino todella suojella kaikkia YKP:n tavoitteita.

 
  
MPphoto
 

  Josefa Andrés Barea (S&D).(ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, esitän kaikille neljälle esittelijälle suuret kiitokset. Myös minä aion puhua sardelli- ja piikkimakrillikantojen hoitosuunnitelmista.

Sardellikannan hyödyntämistä koskeva ehdotus, jonka alun perin oli määrä olla ehdotus sardellin kestävästä hyödyntämisestä, on osoittautunut monitahoiseksi ehdotukseksi, jonka etenemisen neuvosto on nyt pysäyttänyt. Tämä ala on kärsinyt suurimmat vahingot. Neuvosto ja komissio eivät ole tehneet päätöksiä, joilla tilanne ratkaistaan, ja tästä syystä poljemme paikoillamme.

Korostan parlamentin espanjalaisten sosialistijäsenten kantaa, jotka ovat koko tämän prosessin ajan kannattaneet alan yksimielisiä ja tieteellisten raporttien sekä alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan tukemia vaatimuksia. Kantamme on sama yhteisen kalastuspolitiikan tulevan uudistuksen herättämiin uusiin kysymyksiin.

Tätä pattitilannetta silmälläpitäen pyydämme, että komission jäsen peruuttaa tarvittaessa ehdotuksen, ottaa huomioon parlamentin kannan ja tekee uuden ehdotuksen.

Mitä piikkimakrilliin tulee, esittelijä Gallagher tuo mietinnössään esiin useita kysymyksiä, joista olemme samaa mieltä, kuten monivuotisten ohjelmien käyttöönoton, suurimmat sallitut saaliit sekä tieteelliset suositukset. Hän ehdottaa myös sosialistiryhmän mielestä tärkeää tarkistusta, jota myös sosialistiryhmän espanjalaisjäsenet pitävät merkittävänä, koska Espanjalla on perinteinen piikkimakrillin kalastussektori, jonka tuotteet kulutetaan tuoreina samana päivänä kuin ne pyydetään. Tämän alan tunnustamatta jättäminen aiheuttaa sosioekonomista vahinkoa ja heikentää ehdottomasti mahdollisuuksia parantaa hoitoa.

Tästä syystä katsomme, että esittelijä Gallagherin olisi pitänyt ottaa ehdotuksemme huomioon ja käsitellä rannikkokalastusta eriytetymmin.

 
  
MPphoto
 

  Britta Reimers (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, kiitän esittelijöitä. Kun otetaan huomioon kalan ja kalatuotteiden suuri tuonti EU:hun, on tärkeää, että säilytämme paikalliset kalastajat ja kotimaisen vesiviljelyalan ja tuemme niitä. Tarvitsemme pikaisesti parempia pyyntimenetelmiä, jotta turvaamme sekä merien että kalastajien olemassaolon pitkällä aikavälillä.

Yhtä tärkeää on, että mahdollistamme vesiviljelyn laajenemisen edelleen. Tarvitsemme kipeästi tehokkaampaa tietojen keräämistä ja intensiivisempää tutkimustoimintaa, sillä vasta kun tiedämme, mitä oikeastaan on tapahtumassa, voimme tehdä tulevaisuuden kannalta oikeita päätöksiä.

Se, että emme ole onnistuneet yhdistämään taloutta ja ekologiaa – jotka eivät itse asiassa ole niin erilaisia – johtuu usein liiallisesta byrokratiasta ja riittämättömistä tiedoista.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Libor ROUČEK

 
  
MPphoto
 

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE).(ES) Arvoisa puhemies, korostan sardellia koskevan keskustelun suurta merkitystä ja sitä, että se on käännekohta paitsi alalle ja erityisesti sardellikannalle myös komission, parlamentin ja neuvoston välisille suhteille.

Tässä suhteessa totean myös selvästi, että Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä kannattaa komission nykyistä ennalta varautuvammasta näkökulmasta tekemiä ehdotuksia.

Kannatamme vahvasti kolmea seikkaa koskevia ehdotuksia:

ensimmäinen niistä on hyödyntämissääntö, joka meidän mielestämme – kuten komissionkin mielestä – ei saisi olla suurempi kuin 0,3; toinen on suurin sallittu saalis (TAC), jossa meidän mielestämme olisi otettava huomioon myös elävät syötit; kolmas seikka on TACin vähentäminen tarvittaessa ainakin 25 prosentilla.

Olemme tukeneet komissiota näissä kolmessa asiassa, ja meistä tämä on kohtuullista, sillä me haluamme toimia kerrankin niin kuin holistiset lääkärit, jotka parantavat, emmekä niin kuin ruumiinavauksia tekevät lääkärit, jotka vain antavat kuolintodistuksia. Mielestäni on tärkeää, että ilmaisemme tämän viestin selvästi, ja katson, että tämä on hyvä tilaisuus tehdä asiat kunnolla.

 
  
MPphoto
 

  Werner Kuhn (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, puheenvuoroni koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta saaliin arvon keinotekoisen korottamisen kiellosta sekä kampelan ja piikkikampelan pyyntiä koskevista rajoituksista Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla. Kysymys ei ole vain asetuksen muuttamisesta, vaan kahdesta hyvin tärkeästä ja erinomaisesta ruokakalalajista, joita me ehdottomasti tarvitsemme Euroopassa sisämarkkinoitamme varten. Jälleen kerran on selvää, että tieteen ja kalastusalan on tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että niiden kokemukset – etenkin poisheittämisestä ja kalakannan hoidosta, mutta myös sivusaaliin käsittelystä – analysoidaan ja arvioidaan järkevästi. Meillä on kaikki mahdollisuudet – jäsen Gróbarczyk on esitellyt ne erinomaisesti – määrätä tätä koskevia rajoituksia. Oleellista on, että 15 a artikla sisällytetään asetukseen. Syyn olette jo kuulleet – esittelijä kertoi sen taas kerran hyvin selvästi. Yhteisenä tavoitteenamme on vähentää sivusaaliita ja poisheittämistä mahdollisimman paljon, ja me saavutimme sen valiokunnassa.

Eräiden kalalajien kohdalla – ja kampela ja piikkikampela kuuluvat niihin – nuoret ja alamittaiset yksilöt voidaan kuitenkin heittää takaisin mereen, jos ne on nostettu alukseen saaliin mukana. On myös luonnollisesti tärkeää käyttää laadukkaita kalastusvälineitä, kalastaa valikoivasti ja noudattaa kalastuskieltokausia. Nämä kaksi kalalajia ovat jatkuvasti vaihtaneet kutualueitaan, joten kalastusalueet on luonnollisesti myös määritelty selvästi ja kutuajat ja -alueet kuvattu tarkasti.

Kaupan pitämistä koskevia muuttujia ei saa tarkistaa alaspäin niin, että ainoa jäljelle jäävä mahdollisuus olisi tehdä kalajauhoa näistä erinomaisista kalakannoista. Se ei ole tavoitteemme. Me haluamme palvella markkinoita, ja siitä syystä olemme tarkistaneet tätä asetusta tällä tavoin.

 
  
MPphoto
 

  Ulrike Rodust (S&D).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Damanaki, olen hyvin tyytyväinen siihen, että voimme tällä viikolla hyväksyä neljä tärkeää kalastuspolitiikkaa koskevaa asetusta ja että olemme päässeet keskenämme ja myös neuvoston ja komission kanssa yhteisymmärrykseen vesiviljelyä ja Itämeren teknisiä toimenpiteitä koskevista mietinnöistä.

Valitettavasti samaa ei voida sanoa kahdesta pitkän aikavälin hoitosuunnitelmia koskevasta asetuksesta. Sardellikantojen hoidon oikeasta kaavasta on aina kiistelty voimakkaasti valiokunnassa. Täysistunnolle esitetty ehdotus näyttää mielestäni erittäin hyvältä, ja olen tyytyväinen, että myös Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit) näyttää nyt ymmärtäneen tämän, koska se ei ole jättänyt lisää tarkistuksia. Oletan, että äänestätte huomenna mietinnön puolesta.

Neuvoston suhteen meillä on kuitenkin paljon vakavampi ongelma. Omien oikeudellisten asiantuntijoidensa neuvojen vastaisesti jäsenvaltioiden enemmistö kieltäytyy hyväksymästä Euroopan parlamentin yhteispäätösoikeutta – vaikka Lissabonin sopimuksen voimaantulosta on kulunut kokonainen vuosi! Se on minusta pöyristyttävää. Tästä syystä ehdotin valiokuntamme puheenjohtajalle, että kirjoitamme Euroopan unionin kalastusministereille yhteisen kirjeen.

Olisin tyytyväinen, jos voisimme lähipäivinä päästä tästä sopimukseen, niin että voimme yhdessä osoittaa, kuinka päättäväinen parlamentti tässä asiassa on. Emme anna neuvoston torjua meitä näin helposti.

 
  
MPphoto
 

  Ian Hudghton (Verts/ALE).(EN) Arvoisa puhemies, kannatan esittelijä Gallagherin lausunnossaan edustamaa linjaa ja äänestän huomenna sen mukaisesti, kun pääsemme äänestykseen.

Monivuotisen suunnittelun periaate on järkevä, jos se antaa kalastajille ja myös jalostussektorille mahdollisuuden kohtuulliseen ennakoivaan suunnitteluun. Yleisesti ottaen EU:n kalastuksenhoidossa on kuitenkin edelleen eräitä hyvin kielteisiä seikkoja, kuten tiedätte. Olen vahvasti sitä mieltä, että kalastusvaltioiden – niiden, joilla on kalastusoikeus tietyillä merialueilla – itsensä olisi tehtävä kalakantojen suojelua ja hoitoa koskevat päätökset.

Monet puhujat ovat taas maininneet saaliin poisheittämisen pöyristyttävän käytännön. Skotlannissa lisääntyy tietoisuus siitä, että poisheittäminen on suora seuraus EU:n sääntelystä ja etenkin turskan elvytyssuunnitelmasta. Toivon, että komission jäsen panee tämän merkille ja ryhtyy toimiin puuttuakseen tähän poisheittoskandaalin osaan, joka voitaisiin välttää muuttamalla eräitä nykyisin sovellettavia toimimattomia sääntöjä.

 
  
MPphoto
 

  Gabriel Mato Adrover (PPE).(ES) Arvoisa puhemies, keskityn puheenvuorossani kahteen mietintöön, joiden kohdalla menettely ja lopputulokset ovat esimerkkejä siitä, miten pitää ja miten ei pidä toimia. Viittaan sardellikannan suunnitelmaan ja tulokaslajien käyttöön vesiviljelyssä.

Sardellikannan suunnitelma on esimerkki siitä, miten ei pidä toimia. Siitä on keskusteltu yli vuoden ajan, ja valitettavasti siitä on tullut keskustelu Lissabonin sopimuksen parlamentille antamista valtuuksista ja komission ehdotuksen oikeusperustasta pikemmin kuin siitä, mikä olisi parasta kalastajien, teollisuuden ja kalastuksen kannalta. Se on ollut pitkä ja turha keskustelu, ja sen uhriksi on joutunut sardelliala, joka on hämmästyneenä katsellut, kuinka olemme eksyneet keskustelun kiemuroihin samalla, kun kauan odotettu hoitosuunnitelma junnaa paikoillaan ja on vaarassa jäädä valmistumatta lainkaan.

Sardellialalla työskentelevät valittavat perustellusti tämän suunnitelman tiellä olevista hallinnollisista esteistä, vaikka on hyvin tärkeää välttää tämän kalastuksen keskeytymistä uudelleen.

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että tämän epävarmuuden taustan vuoksi komission olisi tänään parlamentissa pyrittävä lähettämään alalle myönteinen viesti.

Tulokaslajien käytöstä parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä aikaan saatu sopimus on sitä vastoin hyvä kompromissi. Komissio, neuvosto ja parlamentti ovat onnistuneet pääsemään sopimukseen nopeasti ja ilman suurempia erimielisyyksiä oikeudellisista seikoista tai asiasisällöstä.

Paitsi että sopimuksella luodaan suljettujen vesiviljelylaitosten tiukka määritelmä, sillä annetaan alan yrityksille oikeudellista selkeyttä sekä, mikä vielä tärkeämpää, poistetaan osa byrokratiaa, josta Euroopan kansalaiset ovat saaneet tarpeekseen.

Olen vakuuttunut siitä, että hallintoprosesseja on vähennettävä vain aivan välttämättömimpään. Euroopan kansalaisten on kamppailtava liiallisen byrokratian kanssa, joka tekee kaiken toiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta äärimmäisen vaikeaa. Tästä syystä tämänpäiväisten kaltaiset mietinnöt, joilla poistetaan hallintomenettelyjä, ovat hyvä uutinen vesiviljelyalalle, ja sen lisäksi niiden olisi oltava pysyvä osa toimintaamme.

 
  
MPphoto
 

  Antolín Sánchez Presedo (S&D).(ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Damanaki, aion puheenvuorossani keskittyä jäsen Gróbarczykin sekä jäsen Ferreiran mietintöihin. Onnittelen esittelijöitä siitä, että he ovat päässeet ensimmäisessä käsittelyssä neuvoston kanssa sopimukseen näiden kahden asetuksen tarkistamisesta, joilla mukautetaan kalastuspolitiikka Lissabonin sopimukseen ja korostetaan Euroopan unionin sitoutumista kestävään kalastuksenhoitoon ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun.

Saaliin arvon keinotekoisen korottamisen kielto ja kampelan ja piikkikampelan pyynnin rajoitukset Itämerellä ovat tehokkaan ja asianmukaisen kalavarojen hoidon kannalta oleellisia toimenpiteitä. On asianmukaista sisällyttää ne pysyvästi näiden vesialueiden teknisiä toimenpiteitä koskevaan asetukseen. Tätä lähestymistapaa voitaisiin laajentaa koskemaan muitakin EU:n vesialueita, ja se voisi olla osa saaliiden poisheittämisen vastaista politiikkaa yhteisen kalastuspolitiikan tulevassa uudistuksessa.

On myös erittäin tärkeää, että Euroopan unioni saattaa suljettujen vesiviljelylaitosten määritelmän ja toiminnan edellytykset ajan tasalle, pohtii, miten luettelo julkaistaan, ja vahvistaa Lissabonin sopimuksen mukaisesti menettelyt, joilla EU laatii tai panee täytäntöön säännöt, joiden tarkoituksena on estää ekosysteemejä mahdollisesti vaarantavien tai vahingoittavien toimintojen aiheuttama pilaantuminen.

 
  
MPphoto
 

  Alain Cadec (PPE).(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, aluksi haluan kiittää esittelijöitä, Izaskun Bilbao Barandicaa, Pat the Cope Gallagheria, Marek Józef Gróbarczykiä ja João Ferreiraa, heidän tekemästään työstä.

Olen hyvin tyytyväinen nähdessäni parlamentin saattavan päätökseen kahden sardellia ja piikkimakrillia koskevan pitkän aikavälin suunnitelman ensimmäisen käsittelyn. Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä parlamentista on itse asiassa tullut näissä asioissa yksi yhteispäätösten tekijä.

Olen tyytyväinen kalatalousvaliokunnan hyväksymään sardellikantaa koskevaan tekstiin, jolla pyritään tämän paljon pyydetyn lajin pitkän aikavälin hoitoon. Tämä suunnitelma mahdollistaa tärkeimpien kalastusvaltioiden yhteiset hoitotoimenpiteet.

Elävät syötit otetaan huomioon kiintiöissä, mikä mahdollistaa pyyntimäärien tarkistamisen mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla. Lisäksi olen tyytyväinen tämän kalastuksen valvontakehystä koskeviin toimenpiteisiin. Alusten valvontajärjestelmän on ehdottomasti oltava sama tätä kantaa hyödyntävissä eri jäsenvaltioissa.

Haluaisin kiittää esittelijä Gallagheria hänen mietinnöstään. Tiedän, että hyväksymme sen huomenna: se mahdollistaa piikkimakrillikannan sosioekonomisesti ja ekologisesti kestävän hyödyntämisen. Tässä suunnitelmassa esitetään suurinta sallittua saalista koskeva uusi päätöksentekomenettely, jonka avulla on mahdollista turvata kannan kestävyys pitkällä aikavälillä. Muistutan teitä myös suhteellisen vakauden periaatteesta, joka on erityisen lähellä sydäntäni.

Esittelijät korostavat, että poisheittämiseen on puututtava, ja tähän voi vain yhtyä. Monien kollegojeni lailla pahoittelen kuitenkin sitä, että neuvosto kyseenalaistaa parlamentin uudet yhteispäätösvaltuudet pitkän aikavälin hoitosuunnitelmien suhteen. Katson, että tämä oikeusperustaa koskeva kysymys on ratkaistava, sillä se viivästyttää suunnitelmien toimeenpanoa, joka on erittäin tärkeää kalavarojen suojelun ja kalastuksen sääntelyn kannalta.

Meidän on myös vihdoin määriteltävä pienimuotoisen kalastuksen ja teollisen kalastuksen käsitteet. Näin varmistetaan, että yhteisen kalastuspolitiikan uudistus toteutetaan terveeltä ja vakaalta pohjalta. Tätä myös ehdotetaan esittelijä Gróbarczykin mietinnössä, ja kiitän häntä laadukkaasta työstä. Lisäksi poisheittämisen täydellinen kielto ei ole realistinen, kuten tiedämme. Toivon, että Euroopan komissio tukee alaa, joka ottaa käyttöön valikoivia pyyntivälineitä ja varmistaa taloudellisesti ja ekologisesti kestävän kalastuksen.

 
  
MPphoto
 

  Guido Milana (S&D).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, yksi minuutti ei riitä neljän mietinnön käsittelemiseen. Tästä syystä kiitän kolmea muuta esittelijää, mutta kommentoin vain esittelijä Ferreiran mietintöä.

Biologisen monimuotoisuuden periaatteiden noudattamisen on oltava keskeisellä sijalla Euroopan unionin kalastuksen ja vesiviljelyn alalla toteuttamissa toimissa. Kompromissitarkistus on tulos João Ferreiran tekemästä hyvästä työstä, ja hän on selvästi ymmärtänyt nämä huolenaiheet.

Meidän on etsittävä ennakkoluulottomasti keinoja parantaa vesiviljelyn tasoa, mutta meidän on valvottava ja sovellettava tinkimättä mahdollisimman tarkkoja sääntöjä, jotta emme horjuta ekologista tasapainoa.

Näin ollen luonnonmukaista tuotantoa tuetaan parhaiten päätöksellä, joka tehdään yleisen edun hyväksi ja joka kattaa biologisen monimuotoisuuden suojelun. Se on viime kädessä paras tapa optimoida kotoperäisten lajien tuotanto.

Arvoisa komission jäsen, toivon, että tämä vesiviljelyä koskeva lisätoimenpide voidaan sisällyttää yhteen yksinkertaistettuun asetukseen osana yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta. Tämä yksinkertaistaisi asioita huomattavasti, ja toivon, että yhtenäinen vesiviljelyä koskeva asetus tekee menettelyistä kokonaisuutena vielä yksinkertaisempia.

 
  
MPphoto
 

  Jarosław Leszek Wałęsa (PPE). (PL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijä Gróbarczykiä hänen avustaan. Olen hyvin tyytyväinen, että mietintöön voitiin sisällyttää hyvin tärkeä kohta, jossa komissiota kehotetaan laatimaan Itämeren kampelakaloja koskeva kattava hoitosuunnitelma.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja kiinnitän komission jäsenen huomion siihen, että Puolan viranomaiset ovat monien vuosien ajan ehdottaneet Itämeren kampelakalojen kattavan hoitosuunnitelman hyväksymistä saamatta mitään konkreettista vastausta Euroopan komissiolta.

On laadittava yhtenäinen kampelakalojen hoitojärjestelmä riippumatta siitä, missä ne elävät. Ne ovat taloudellisesti hyvin merkittäviä Itämeren kalastajille, myös puolalaisille kalastajille, ja tästä syystä ne ansaitsevat saada tähänastista enemmän huomiota kalastuksesta vastaavilta Euroopan unionin toimielimiltä.

 
  
MPphoto
 

  Brian Crowley (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijöitä heidän mietinnöistään, ja erityisesti Pat the Cope Gallagheria. Kuunnellessani käytyä keskustelua huomioni kiinnittyi välittömästi kahteen asiaan. Ensimmäinen niistä on se, että koko ajatus mahdollistaa yhden kalastuksen TACien jakaminen on äärimmäisen vastuuton. Meidän olisi vastustettava sitä jyrkästi.

Toiseksi, mitä tulee poisheittämiseen, ehkä nyt olisi aika tarkastella harmaiden markkinoiden luomista näille pois heitetyille saaliille. Ne ovat tavallisessa kalastustoiminnassa saatuja sivusaaliita, ja sen sijaan, että ne heitetään takaisin mereen, miksi ei sallittaisi niiden purkamista ja myymistä pyyntikustannukset kattavaan hintaan – ei markkinahintaan, mutta pyyntikustannukset kattavaan hintaan. Tällä voitaisiin korvata Kaukoidästä ja muualta tuodut tuhannet kalatonnit, joilla täytetään muut Euroopan unionin markkinat.

Kaikki voisivat hyötyä tästä: näin voitaisiin vähentää pois heitettyjen kalojen määrää ja myös varmistaa, että kalastajat eivät heitä takaisin arvokasta tuotetta takaisin mereen.

 
  
MPphoto
 

  Nick Griffin (NI).(EN) Arvoisa puhemies, on hyvä, että EU yrittää suojella uhanalaisia kalakantoja, mutta ennen kuin onnittelemme itseämme liikaa näistä ehdotuksista, meidän on muistettava, että monet aiemmista EU:n kalastussäännöistä ovat epäonnistuneet surkeasti. Yhdistyneen kuningaskunnan aluevedet on kalastettu lähes tyhjiksi Euroopan unionin kalastuspolitiikan nojalla. Todellisuudessa kalakantojen suojelu on parasta jättää paikallisille kalastajille ja kansallisten hallitusten merentutkijoille, ei EU:n byrokraateille.

Yhdistyneen kuningaskunnan kalastuslaivaston surkeissa jäänteissä työskentelevien työntekijöiden neuvo on yksinkertainen: lakkauttakaa kiintiöjärjestelmät, jotka johtavat poisheittämiseen ja saaliiden arvon keinotekoiseen korottamiseen, ja korvatkaa ne painoon perustuvilla pyyntirajoituksilla, niin että kaikki pyydetty kala puretaan ihmisravinnoksi tai eläin- ja kalarehuksi jalostamista varten. Meidän on korvattava vapaasti kaupattavien kiintiöiden järjestelmä ja lopetettava rahoittajien, suurten valintamyymäläketjujen ja upporikkaiden keinottelu kalastajien toimeentulolla. Kaikkien kiintiöiden – ja kaikilla merillä – olisi oltava kyseisiin vesiin perinteisesti yhteydessä olevissa satamissa toimivien kalastajien omistuksessa, ja kaupankäynnin niillä olisi oltava mahdollista vain sellaisten kalastajien välillä, joilla on myös oikeus kalastaa kyseisillä vesillä henkilökohtaisten, perheeseen tai yhteisöön liittyvien yhteyksien perusteella.

 
  
MPphoto
 

  Seán Kelly (PPE).(GA) Arvoisa puhemies, en ole tässä asiassa asiantuntija, mutta koska tulen saarivaltiosta, tiedän, että kalastus on erittäin tärkeää rannikkoyhteisöille kaikkialla Irlannissa.

(EN) Kunnianarvoisa irlantilainen kollegani Pat the Cope Gallagher, joka on tämän alan asiantuntija Irlannissa ja laajemmaltikin, esitti eräitä hyvin olennaisia seikkoja puhuessaan siitä, kuinka järjetöntä on jakaa saman kannan kiintiöt kahdelle erilliselle alueelle. Ryhmäni, PPE-ryhmä, on eri mieltä. Se, mitä jäsen Gallagher sanoo, vaikuttaa kuitenkin loogiselta, koska piikkimakrilli on vaeltava kalalaji. Tästä syystä haluaisin komission jäseneltä vastauksen nimenomaan tähän: en henkilökohtaista näkemystä vaan tieteelliseen näyttöön perustuvan vastauksen. Olen kollegojeni kanssa samaa mieltä myös kalojen poisheittämisestä, ja haluaisin, että kehitämme vesiviljelyä paljon enemmän…

(GA) koska kalan kysyntä kasvaa tulevaisuudessa yhä enemmän, ja toivon, että kaikkien saatavilla on kaikenlaista kalaa.

 
  
MPphoto
 

  Gerard Batten (EFD).(EN) Arvoisa puhemies, yritin äskettäin määrittää, kuinka paljon yhteinen kalastuspolitiikka on maksanut Yhdistyneen kuningaskunnan taloudelle. Tarkin arvio pelkistä menetetyistä saaliista on vähintään 3,6 miljardia puntaa vuodessa; elintarvikkeiden korkeampien hintojen aiheuttamat kustannukset arvioidaan 4,7 miljardiksi punnaksi vuodessa; tukien, työttömyyden, haaskattujen resurssien, byrokratian ynnä muun sellaisen aiheuttamat kustannukset arvioidaan noin 2,8 miljardiksi punnaksi vuodessa. Yhteensä tästä muodostuu noin 11,1 miljardia puntaa vuosittain.

Kalastusala on tuhoutunut, ja vuodesta 1973 lähtien kalastusalalla ja siitä riippuvaisilla teollisuudenaloilla on kadonnut 97 000 työpaikkaa. Taloudellisia ja inhimillisiä seurannaisvaikutuksia on mahdoton mitata; yhteisen kalastuspolitiikan ympäristövaikutukset ovat katastrofi. Joka vuosi Pohjanmereen kaadetaan yli 880 000 kuollutta kalaa. Yhdistyneen kuningaskunnan osalta ratkaisuna on luonnollisesti erota Euroopan unionista, ottaa aluevetemme takaisin omaan valvontaamme ja tervehdyttää elvytetty kansallinen kalastusalamme.

 
  
MPphoto
 

  Ricardo Cortés Lastra (S&D).(ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sardellin kalastus Biskajanlahdella loppui vuonna 2005 kannan huonon tilan vuoksi. Ehdotetun suunnitelman tarkoituksena on varmistaa kestävä kalastus asettamalla tieteellisiin kriteereihin perustuvia kiintiöitä. Sardelliala, joka tarvitsee vakautta, kannattaa tätä suunnitelmaa. Pyydän komission jäsentä peruuttamaan tämän ehdotuksen ja ottamaan huomioon parlamentin aloitteen.

 
  
MPphoto
 

  Maria Damanaki, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia kunnianarvoisia parlamentin jäseniä heidän puheenvuoroistaan. Keskustelu oli todella hyvin mielenkiintoinen.

Ensinnäkin haluan vastata PPE-ryhmää edustavan jäsen Fragan ja myös muiden ryhmän jäsenten esittämiin tämänhetkisiä institutionaalisia ongelmiamme koskeviin huomautuksiin, joilla he viittasivat Lissabonin sopimuksen synnyttämään uuteen institutionaaliseen toimintaympäristöön. Myönnän, että Lissabonin sopimuksen täytäntöönpano on aloittanut uuden aikakauden, ja me haluamme mukautua tähän uuteen aikakauteen. Haluan todeta hyvin selvästi, että komissio ymmärtää ja kannattaa ajatusta siitä, että parlamentilla on oltava sananvaltaa pyynnin sekä pitkän aikavälin hoitosuunnitelman roolin suhteen.

Meidän mielestämme perussopimukset ovat tämän kysymyksen suhteen hyvin selkeitä. Tämä on meidän kantamme, mutta kuten tiedätte, neuvostossa on ollut reaktioita tätä vastaan. Eräät jäsenvaltiot ovat reagoineet hyvin voimakkaasti, mutta tätä lähestymistapaa kohtaan on myös yleistä vastustusta. Meidän on löydettävä tähän ratkaisu, sillä muutoin emme voi jatkaa pitkien hoitosuunnitelmien täytäntöönpanoa, ja kuten ymmärrätte, pitkät hoitosuunnitelmat ovat tulevaisuutemme. Emme voi jatkaa uudella politiikalla, jonka sanelevat lyhytnäköisyys ja kaikenlaiset poliittiset lehmänkaupat, joihin olemme tottuneet.

Näin ollen meidän on löydettävä ratkaisu, jolla tilanteesta päästään eteenpäin. Aion yrittää löytää ulospääsykeinon kolmikantakokouksen avulla. Aion ehdottaa parlamentille ja neuvostolle, että kokoonnumme kaikki yhteen löytääksemme ainakin kompromissiratkaisun, jonka tarvitsemme mahdollisimman pian, sillä näin me emme voi jatkaa.

Kaikki pitkät hoitosuunnitelmat ovat nyt pysähdyksissä, ja minulla on joitakin uusia ehdotuksia uusista hoitosuunnitelmista, jotka ovat hyvin tärkeitä esimerkiksi lohen ja pelagisten lajien kannalta. Ne ovat erittäin tärkeitä pitkiä hoitosuunnitelmia. Ne ovat valmiina, ja me odotamme institutionaalista ratkaisua näihin hyvin arkaluonteisiin ongelmiin.

Muiden ryhmien puheenvuoroista olin tyytyväinen jäsen Arsenisin, jäsen Haglundin ja jäsen Lövinin ryhmiensä puolesta esittämiin puheenvuoroihin, ja olen heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että tarvitsemme pitkiä hoitosuunnitelmia ja tieteellisiä lausuntoja.

Ymmärrän kalastuksemme tarpeet ja kalastusalamme ongelmat, ja haluan tuoda ne hyvin selvästi esiin. Kerron teille kuitenkin, että keskustelemme nyt tilannetta selkeästi kuvaavasta esimerkistä. Sardellisuunnitelma sekä se, että meidän oli kiellettävä kalastus alueella muutamien vuosien ajaksi, on selvä osoitus siitä, että emme voi jatkaa piittaamatta tieteellisistä lausunnoista.

Ymmärrän nämä ongelmat, ja meidän on löydettävä niihin synteesi ja ratkaisu. Ajatuksenani on – ja tämä on yksi kalastuspolitiikan uudistuksen pääteemoista – jatkaa tieteellisten lausuntojen noudattamista ja yrittää myös löytää ratkaisu sellaisissa tapauksissa, joissa ne eivät ole riittävän selviä eikä meillä ole riittävästi tietoa selvän näkemyksen muodostamiseksi.

Totean myös, että jäsen Gróbarczykin mietintö on hyvin merkittävä, ja tekniset toimenpiteet saaliin arvon keinotekoisen korottamisen estämiseksi ovat politiikkamme kannalta hyvin tärkeitä. Korostan myös, että tarvitsemme kampelaa ja kampelakaloja koskevan politiikan, kuten jo olemme todenneet. Aiomme laatia tällaisen politiikan.

Tarvitsemme hyvin rohkean poisheittämistä koskevan politiikan, johon monet teistä viittasivat. Mielestäni meillä ei ole varaa heittää arvokkaita kaloja takaisin mereen. Meillä ei ole siihen enää varaa. Se oli ehkä käypä ratkaisu silloin, kun vesissämme oli runsaasti kalaa, mutta nyt meillä on todellisia ongelmia. Emme voi heittää kaloja takaisin mereen.

Näin ollen meidän on löydettävä tähän ratkaisu, ja esimerkiksi ehdotukset pyyntikustannusten korvaamisesta kalastajille sivusaaliiden osalta ovat mielestäni hyvin tervetulleita. Voimme löytää ratkaisuja, mutta meidän on politiikan uudistuksella edistyttävä kohti poisheittämisen lopettamisen tavoitetta. Meidän on luonnollisesti pidettävä mielessä kaikki tähän tarvittavat tekniset toimenpiteet, mutta meidän on edettävä siihen suuntaan.

Vielä viimeinen huomio vesiviljelyn ongelmista. Meidän on vähennettävä rasitteita, jotka muodostavat esteitä vesiviljelyalalla. Voin yhtyä tähän. Voin yhtyä esittelijän, jäsen Milanan ja muiden tätä käsitelleiden puhujien näkemyksiin.

Voin sanoa, että yritämme saavuttaa tämän osana YKP:n uudistusta. Haluan myös toistaa, että aiomme lisätä vesiviljelylajien tieteellistä tutkimusta, koska meidän on todella siirryttävä vesiviljelytuotteiden massatuotantoon, jos haluamme, että vesiviljelystä tulee kalastusalamme vaihtoehto.

 
  
MPphoto
 

  Izaskun Bilbao Barandica, esittelijä.(ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olisin toivonut teiltä selkeää vastausta siihen, aiotteko antaa periksi neuvoston toiveille, vaikka myönsitte – mistä olen kiitollinen – että Lissabonin sopimuksella parlamentille annettujen valtuuksien hyväksymisessä on ongelmia.

Kalatalousvaliokunta on äänestänyt toisen kerran, eikä se ole pyytänyt komission jäsentä peruuttamaan ehdotusta. Se, mitä me komission jäseneltä tänään pyydämme, on selvä vastaus siihen, aikooko hän antaa periksi neuvoston vaatimuksille.

Sardelliala tarvitsee suunnitelman. Se on toiminut vastuullisesti ja työskennellyt yli kahden vuoden ajan tieteellisten tutkimuslaitosten ja komission kanssa laatiakseen ja hahmotellakseen ehdotukseen sisältyvän hyödyntämissäännön. Se on vastuullinen ala, jonka kalastus on ollut kielletty viiden vuoden ajan, eikä saa unohtaa, että kieltämistä pyysi ala itse. Kieltoa edeltäneenä vuonna se kykeni pyytämään 7 000 tonnia, ja se määritti ja asetti päivittäin kiintiön, joka voitiin kalastaa, tehdäkseen tuosta pienestä kiintiöstä tuottavamman. Sitten se päätti yksipuolisesti ilmoittaa komissiolle lopettavansa kalastuksen, koska se oli saavuttanut asetetun rajan.

Tällainen ala meillä on. Se on pyytänyt meitä useammin kuin kerran tekemään päätöksen ja olemaan avoimia, ja voin henkilökohtaisesti sanoa sen työskennelleen vastuullisesti ja tinkimättömästi saadakseen tämän kipeästi tarvitun suunnitelman.

Tämän suunnitelman hyväksyminen merkitsee luopumista kiintiöitä ja suurimpia sallittuja saaliita koskevista hämäristä poliittisista päätöksistä, joiden perusta on joskus tuntematon. Olemme eläneet monia vuosia tässä avoimuuden puutteessa. 2000-luku ei ole avoimuuden puutteen vuosisata, eikä tämä ole sitä, mitä Euroopan kansalaiset tai ala, joka on osoittanut vastuullisuutensa, ansaitsevat.

Onneksi Baskimaan meri- ja elintarviketeknisen tutkimuskeskuksen (AZTI) tuorein raportti ja Juvena-tutkimus ovat osoittaneet, että ensi vuonna sardellikannat ovat paljon suuremmat. Haluaisin kuitenkin selvemmän vastauksen, arvoisa komission jäsen.

 
  
MPphoto
 

  Pat the Cope Gallagher, esittelijä.(EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä ja kollegojani heidän puheenvuoroistaan, samoin kuin varjoesittelijöitä, kalatalousvaliokunnan sihteeristöä, neuvostoa, komissiota, ryhmäni poliittista neuvonantajaa ja myös omaa neuvonantajaani.

Ymmärrän, että neuvosto on teknisellä tasolla jakautunut sen suhteen, olisiko pyyntiä koskevan valvontasäännön oltava yksinomaan neuvoston päätösvallan alainen asia. Ymmärrän myös, että kaikkien 27 ministerin on vielä keskusteltava koko tästä asiakokonaisuudesta ja erityisesti tästä kysymyksestä. Toivon, että terve järki voittaa tässä asiassa.

Mitä tulee komission ongelmiin noin 5 000 tonnin suhteen, toteaisin arvoisalle komission jäsenelle, että tämä oli käytännöllinen ratkaisu. Olemme käsitelleet tätä asiaa nyt yli vuoden ajan, ja se oli keino päästä eteenpäin. Katson, että välillä meidän on oltava käytännöllisiä voittaaksemme vaikeudet.

S&D-ryhmälle totean, että kantani tarkistukseenne on täysin yksiselitteinen. Aion ehdottomasti suosittaa, että kannatamme tätä tarkistusta. Mitä PPE-ryhmän ehdotukseen tulee, sanoisin, että PPE-ryhmän tulisi harkita sitä. Sisällytin hyvin huolellisesti ryhmän varaukset tarkistukseen 7, joka koskee Biskajanlahtea. Se koskee pienimuotoista kalastusta ja historiallisia oikeuksia.

Sitä kannattavien on muistettava, että tulemme käsittelemään parlamentissa vielä monia mietintöjä. Jos kannatatte nyt jotakin, joka on väärin, voi hyvin käydä niin, että ollaksenne johdonmukaisia teidän on kannatettava vääryyksiä myös tulevaisuudessa. Tieteellisesti katsottuna TACin jakaminen on täysin väärin, eikä tämä ole vain minun henkilökohtainen mielipiteeni. Jos teemme sen nyt, saatamme joutua tekemään sen myös tulevaisuudessa jonkin yhden kannan kalastuksen kohdalla. Monivuotiset suunnitelmat ovat erittäin tärkeitä, jotta ala voi suunnitella tulevaisuutta. Toivottavasti terve järki voittaa huomenna ja hyväksymme mietinnön, jonka takana voimme seisoa.

 
  
MPphoto
 

  Marek Józef Gróbarczyk, esittelijä.(PL) Arvoisa puhemies, esitän vielä kerran vilpittömät kiitokseni kaikille varjoesittelijöille, varsinkin niille, jotka ovat läsnä – Ulrike Rodustille, Werner Kuhnille ja João Ferreiralle – sekä lisäksi Werner Kuhnille ja Alain Cadecille heidän ystävällisistä sanoistaan mietintöni johdosta. Paljon kiitoksia.

Minäkin toivon, että mietintö toimii jatkona hyväksytyille ratkaisuille ja ennen kaikkea alueellistamistyön alkuna. Alueellistaminen on tavoitteemme, johon pyrimme yhteisessä kalastuspolitiikassa. Se ratkaisee tulevan yhteisen kalastuspolitiikan menestyksen käytännössä.

 
  
MPphoto
 

  João Ferreira, esittelijä.(PT) Arvoisa puhemies, kiitän mietinnöstäni esitetyistä kommenteista ja käytän puheaikani esittääkseni eräitä huomioita piikkimakrillin läntisen kannan monivuotisesta suunnitelmasta ja Pat the Cope Gallagherin mietintöön Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston puolesta esittämästäni tarkistuksesta.

Tämän tarkistuksen tavoitteena, jonka saavuttamista esittelijän tarkistus 7 ei täysin takaa, on selventää eri laivastojen ominaisluonteita ja todeta selvästi, että nämä konkreettiset seikat ja kalan lopullinen määränpää olisi otettava huomioon määritettäessä suurimpia sallittuja saaliita (TAC). Pienimuotoisen rannikko- ja muun kalastuksen taloudelliset ja sosiaaliset tunnuspiirteet ovat – muiden seikkojen ohella – erilaiset kuin teollisen kalastuksen. Asetettaessa rajoituksia kalastuksille, jonka tarkoituksena on toimittaa tuoretta kalaa yleisön kulutukseen, niitä ei pitäisi kohdella samalla tavoin kuin teollista kalastusta, joka palvelee kalanjalostusta.

Mitä tulee erilaisiin laivastoihin ja esiin tuotuun tekniseen kysymykseen, en edelleenkään ole samaa mieltä esittelijän kanssa. Puhumme kyllä samasta kannasta, samasta lähteestä, mutta kuten jo mainittiin, kyse on lähteestä, joka kehittyy erillisillä kalastusalueilla. Pienimuotoinen ja rannikkokalastus toimivat ihannetapauksessa jollain tietyllä kalastusalueella ja teollinen kalastus muualla. Tästä syystä puhumme alueista, joilla on selvästi määritellyt rajat, ja uskomme, että tämä on yhteensopivaa. Katsomme myös, että TACit on mukautettava kuhunkin näistä eri kalastusalueista, jotta varmistetaan kannan järkevä hoito. Tämä johtuu siitä, että kannan järkevässä hoidossa – kuten täällä myös on mainittu – on otettava huomioon ympäristö- ja biologisten näkökohtien lisäksi myös taloudelliset ja sosiaaliset tekijät. Asioita, jotka ovat perustavanlaatuisesti erilaisia, ei pidä kohdella täsmälleen samalla tavalla.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna (tiistaina 23. marraskuuta 2010).

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Dušek (S&D), kirjallinen. (CS) Mietinnössä saaliin arvon keinotekoisen korottamisen kiellosta sekä kampelan ja piikkikampelan pyyntiä koskevista rajoituksista Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla vaaditaan uusia säännöksiä kyseisillä alueilla harjoitettavaa kalastusta koskeviin asetuksiin. Itämeri on luokiteltu "erityisen herkäksi merialueeksi", ja siten se on yksi maailman arvokkaimmista mutta myös herkimmistä merellisistä ekosysteemeistä. Tästä syystä olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että on tärkeää luopua teollisesta kalastuksesta, eikä vain tällä alueella. Vain taloudellisesti ja ekologisesti tasapainoisella kalastuksella, käyttäen oikeita kalastusmenetelmiä, voimme auttaa säilyttämään kalastuksen ja nykyiset kalalajit kestävällä tasolla tulevia sukupolvia varten. Ilmastonmuutoksen myötä Itämerellä on tapahtunut valtavaa kalojen siirtymistä, ja tästä syystä suojeltua merialuetta on tarkistettava säännöllisesti. Näin ollen kehotan komissiota tekemään tämän säännöllisin väliajoin. On myös tärkeää, että kalastusyrityksiä kannustetaan lainsäädännön avulla käyttämään valikoivuuden suhteen parhaita saatavilla olevia välineitä ja välttämään siten alamittaisten kalojen ja muiden kuin kohdelajien eli sivusaaliiden valtavaa pyyntiä. Euroopan parlamentin olisi otettava asiakseen sisällyttää tämä ehdotettuun yhteisen kalastuspolitiikan vuonna 2011 toteutettavaan uudistukseen, jota ehdottomasti kannatan.

 
Päivitetty viimeksi: 18. huhtikuuta 2011Oikeudellinen huomautus