Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2009/2219(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0312/2010

Keskustelut :

PV 24/11/2010 - 20
CRE 24/11/2010 - 20

Äänestykset :

PV 25/11/2010 - 8.2
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0434

Puheenvuorot
Keskiviikko 24. marraskuuta 2010 - Strasbourg EUVL-painos

20. Ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit kansainvälisissä kauppasopimuksissa – Kansainvälinen kauppapolitiikka ja ilmastonmuutoksen haasteet – Yritysten yhteiskuntavastuu kansainvälisissä kauppasopimuksissa (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 

  Puhemies. (DE) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä, joiden aiheena on kansainvälinen kauppa:

A7-0312/2010 Tokia Saïfin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima mietintö ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa (2009/2219(INI))

A7-0310/2010 Yannick Jadotin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima mietintö kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista (2010/2103(INI))

A7-0317/2010 Harlem Désirin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima mietintö yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa (2009/2201(INI)).

 
  
MPphoto
 

  Tokia Saïfi, esittelijä.(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tämän mietinnön aihe on synnyttänyt keskustelua kansainvälisessä yhteisössä. Kehitysmaat ajattelevat, että kehittyneet maat luovat ihmisoikeuslausekkeita peitelläkseen protektionismia, kun taas kehittyneet maat tuomitsevat nousevan talouden maiden sosiaalisen ja ympäristöperusteisen polkumyynnin. Halusin omaksua myönteisen lähestymistavan osoittamalla miten sosiaaliset normit ja ympäristönormit sekä taloudelliset edut voivat tukea toisiaan, jos kaikilla mailla on tasapuoliset toimintaedellytykset.

EU:n on käytettävä vaikutusvaltaansa kansainvälisessä kaupassa käynnistääkseen muutoksen. Se merkitsisi toimimista perustekstien mukaisesti. Niissä todetaan, että EU:n pitäisi tukea erityisesti kestävää kehitystä, vapaakauppaa ja oikeudenmukaista kauppaa sekä ihmisoikeuksien suojelua. Mielestäni EU:n on toimittava samanaikaisesti monenvälisellä, kahdenvälisellä ja yksipuolisella tasolla.

Monenvälisellä tasolla EU:n on kannustettava kansainvälisiä järjestöjä, erityisesti Maailman kauppajärjestöä, ottamaan entistä paremmin huomioon sosiaali- ja ympäristönormit. Samalla kansainvälisten järjestöjen pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä. Erityisesti siksi ehdotan, että Kansainväliselle työjärjestölle pitäisi myöntää virallisen tarkkailijan asema Maailman kauppajärjestössä.

Ympäristön osalta katson, että etusijalle pitäisi asettaa vihreiden tavaroiden ja teknologioiden saatavuuden parantaminen, sillä ne edistävät uudenlaista työllisyyspolitiikkaa mutta tarjoavat myös uusia kasvumahdollisuuksia suorituskykyisille eurooppalaisille yrityksille, jotka toimivat kyseisellä alalla. On myös harkittava aidon Maailman ympäristöjärjestön perustamista. Se voisi käsitellä ympäristöperusteisen polkumyynnin tapauksia.

Kahdenvälinen taso on se, jolla EU voi todella antaa esimerkin. Samalla kun olen tyytyväinen siihen, että vapaakauppasopimusten "uusi sukupolvi" sisältää sitovan ihmisoikeuslausekkeen, olisi mielestäni hyvä, jos niihin lisättäisiin myös kestävää kehitystä koskeva luku.

Lisäksi Euroopan komissio neuvottelee kyseiset sopimukset. Sen pitäisi varmistaa, että ne sisältävät sosiaali- ja ympäristönormeja, joita kaikki EU:n kauppakumppanit noudattavat. Kyseisen valtion taloudellisesta, sosiaalisesta ja ympäristöä koskevasta kehityksestä riippuen perusnormeja voitaisiin täydentää lisäsopimuksilla tapauskohtaisesti. Asteittainen ja joustava lähestymistapa mahdollistaisi entistä oikeudenmukaisemmat kaupat eri kauppakumppaniemme kanssa ja olisi tasapuolisempaa kaikille. Ennen kaikkea kahdenvälisten sopimusten täytäntöönpanoa on valvottava entistä tarkemmin. Siksi ehdotan, että vaikutustenarviointi tehdään ennen neuvotteluja sekä niiden aikana ja jälkeen ja että niissä käsitellään kestävän kehityksen lisäksi myös ihmisoikeusasiaa.

Toivon todellakin, että asiat etenevät nopeasti yksipuolisella tasolla, koska yleinen tullietuusjärjestelmä pitäisi uudistaa varsin pian. Kuten tiedätte, yleinen tullietuusjärjestelmä vaatii ratifioimaan noin 30 kansainvälistä yleissopimusta ihmisoikeuksista, työntekijöiden oikeuksista, ympäristönsuojelusta ja hyvästä hallintotavasta. Kun kyseiset yleissopimukset on ratifioitu, ne on käytännössä pantu huonosti täytäntöön, ja tähän asiaan meidän pitäisi keskittää ponnistelumme. Komission on aloitettava tutkimukset tai jopa poistettava etuudet, jos sillä on monta syytä olettaa, että yleissopimuksia ei ole pantu täytäntöön.

Lopuksi muistutan, että toimet voidaan toteuttaa nyt, mutta asenteet eivät muutu nopeasti. EU:n on toteutettava asteittaisia toimia kaikilla tasoilla, jotta se voi saavuttaa entistä oikeudenmukaisemmat ja tasapuolisemmat kauppasuhteet.

 
  
MPphoto
 

  Yannick Jadot, esittelijä.(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, katson, että kun Euroopan unioni yrittää määritellä uudelleen kauppapolitiikkansa Lissabonin sopimuksen jälkeen ja yrittää samalla sovittaa sen yhteen teollisuuspolitiikkansa kanssa, on myönteistä, että Euroopan parlamentti keskustelee samaan aikaan kolmesta mietinnöstä, joissa käsitellään samaan poliittiseen ja julkiseen keskusteluun kuuluvia asioita aiheesta "mitä kauppa on ja miten se voidaan sovittaa yhteen sosiaali-, ympäristö- ja ihmisoikeusasioiden kanssa"?

Itse asiassa olemme jatkuvassa skitsofrenian tilassa: kaikkialla yritykset siirtävät tuotantoaan muualle, sosiaaliset oikeudet asetetaan kyseenalaiseksi, ympäristön pilaantuminen lisääntyy ja samaan aikaan me neuvottelemme vapaakauppasopimuksista, neuvottelemme Maailman kauppajärjestössä monista toimista, joissa noudatellaan valitettavasti eri linjoja kuin julkisessa keskustelussa, johon kansalaisemme yrittävät osallistua.

Miten voimme selittää kansalaisille nykyään, että EU:n markkinoille tuleva jalkapallo, joka on valmistettu ihmisarvoisissa työolosuhteissa joissa kunnioitetaan ympäristöä, ja jalkapallo, joka on valmistettu lapsityövoimalla tai maassa jossa ammattiliitot on kielletty, ovat sama jalkapallo? Emme pysty selittämään sitä kansalaisille. Vastuullamme on siten nyt kyseisten ympäristö- ja sosiaalikysymysten integroiminen kauppaan.

Mietinnössäni todetaan kaupasta, että Euroopassa on monia maita, joiden tavaratuonti kumoaa suurelta osin niiden omien päästöjen vähennykset. Kolmasosaa EU:n päästöistä ei tuoteta Euroopassa, vaan ne vastaavat tuontitavaroita. Siksi on erittäin tärkeää integroida ilmastokysymys kauppapolitiikkaamme.

Miten voimme selittää kansalaisille, että samalla kun teemme vapaakauppasopimuksen, joka johtaa mahdollisesti metsän hävittämiseen, lähdemme Cancúniin neuvottelemaan metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämistä kehitysmaissa koskevasta REDD-sopimuksesta, jolla pyritään tarjoamaan taloudellinen korvaus metsän säilyttämisestä etelän maissa? Siksi on erittäin tärkeää sovittaa yhteen kyseiset asiat.

Kun me laadimme tätä mietintöä – ja kiitän nyt eri ryhmien varjoesittelijöitä – yritimme olla niin rakentavia kuin mahdollista. Toivottavasti se näkyy huomenna äänestyksessä. Yritimme myös lopettaa mustavalkoiset keskustelut. Emme sano enää, että kaupan vapauttaminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen hävittävät 100 prosenttia teollisuudesta EU:ssa, missä emme tavallaan välitä siitä, koska ilmastokysymys on asetettava etusijalle.

Kun me käsittelimme esimerkiksi hiilivuotoa, yritimme aina määritellä mikä toimiala voisi vaarantua ja mitä välineitä voitaisiin kehittää alan suojelemiseksi. Samaa pätee lainsäädäntöön, jolla säännellään polkumyynnin torjuntaa koskevan keskustelun puitteita Maailman kauppajärjestössä. Sama pätee tuotantoprosesseihin ja -menetelmiin. Kaikissa näissä kysymyksissä yritimme muiden ryhmien kanssa keksiä ehdotuksia, joilla asiat saadaan etenemään, ja katson, että olemme esittäneet konkreettisia ehdotuksia, jotka ovat oikeassa suhteessa tavoitteidemme sekä Euroopan komission ja kaikkien EU:n toimielinten mandaatin kanssa.

Toistan vielä toivovani, että yhteistyöhaluinen, rakentava henki, jossa me laadimme tämän mietinnön, näkyy huomisessa äänestyksessä ja kiitän vielä kerran kaikkia kollegoitani heidän tekemästään työstä.

 
  
MPphoto
 

  Harlem Désir, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin kiitän aluksi kollegoitani kansainvälisen kaupan valiokunnassa sekä erityisesti eri ryhmien varjoesittelijöitä heidän yhteistyöstään kolmannen lähes samaa aihetta koskevan mietinnön laatimisessa. Nyt me voimme yhteistyömme ansiosta esittää innovatiivisia, konkreettisia ehdotuksia edistääksemme yritysten yhteiskuntavastuuta EU:n kauppapolitiikan puitteissa.

Kansainvälinen kriisi ja sen aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset haitat sekä sen synnyttämät keskustelut, kansalaisten odotukset ja poliittiset odotukset kriisin opetuksista ovat muokanneet yhteisen vakaumuksemme sellaiseksi, että EU:n kauppapolitiikalla on tuettava entistä enemmän tavoitteita, jotka koskevat globalisaation sääntelyä sekä erityisesti sosiaalisia ja ympäristöä koskevia tavoitteita.

Tällainen sääntely koskee valtioita ja niiden talouksia, mutta on selvää, että talouden tärkeimmät toimijat ovat yrityksiä ja erityisesti monikansallisia yrityksiä: ne ovat maailmankaupan päätoimijoita. Ne ovat hyötyneet eniten markkinoiden vapauttamisesta. Ne ovat päässeet asiakkaiden luo mutta ovat myös ulkoistaneet osan tuotannostaan ja monipuolistaneet toimitusjärjestelyjä, usein hyödyntämällä maita, joissa tuotantokustannukset ovat alhaiset ja joissa ennen kaikkea sosiaali- ja ympäristösääntöjä ei sovelleta niin tiukasti.

Kaupan vapauttamista on seurannut tiukka kilpailu sellaisten maiden välillä, jotka haluavat houkutella ulkomaisia sijoittajia, ja myös yritysten välinen kilpailu on kiristynyt. Se on turhan usein johtanut sietämättömään työolosuhteiden väärinkäyttöön sekä ihmisoikeusrikkomuksiin ja ympäristövahinkoihin.

Esimerkkejä on monia: Bhopalissa Intiassa tapahtunut monikansallisen kemian alan yrityksen aiheuttama katastrofi, joka vaati tuhansia uhreja ja josta emoyhtiötä ei ole rangaistu tähän päivään mennessä; öljy- ja kaivosyhtiöiden Afrikassa, Burmassa ja monissa muissa maissa toteuttamat käytännöt, joilla tuhotaan ympäristöä ja alennetaan yritysten työntekijät orjan asemaan; lapsityövoiman käyttö Aasian tekstiilitehtaissa sekä ammattiyhdistysaktivistien murhat Keski-Amerikan maatiloilla. Ne ovat sitäkin sietämättömämpiä, kun otetaan huomioon, että niiden aiheuttajina ovat usein teollisuusmaiden ja myös Euroopan yritykset sekä näiden tytäryhtiöt ja toimitusketju.

Se synnytti vuosia sitten keskustelun ja kampanjan, jota tämä parlamentti usein tuki hyväksymällä päätöslauselmia yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuusta. Yritysten yhteiskuntavastuun alalla saavutettu edistys ei ole vielä samalla tasolla kuin keskustelu kauppasopimusten sosiaalisista normeista, jotka ovat Tokia Saïfin mietinnön aihe. Se on ymmärrettävää, koska kauppasopimukset koskevat oikeudellisia sääntöjä, jotka ovat valtioiden välillä sitovia, kun taas yritysten yhteiskuntavastuu koskee yritysten vapaaehtoisia sitoumuksia. Samalla se on kuitenkin paradoksaalista, koska yritysten yhteiskuntavastuu sekä sosiaali- ja ympäristölausekkeet vetävät samaan suuntaan eli kohti globalisaatiota, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja ympäristöä ja joka edistää kestävää kehitystä.

Siksi me ehdotamme, että yritysten yhteiskuntavastuu sisällytetään kauppasopimuksiin sekä erityisesti että yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva lauseke sisällytetään kestävää kehitystä koskeviin lukuihin erityisesti vapaakauppasopimuksissa yhdessä selvien ja todennettavissa olevien yritysten sitoumusten kanssa. Ensinnäkin Euroopan unionin ja sen kumppanien on tehtävä keskinäinen sitoumus, jolla yrityksiä kannustetaan osallistumaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin sitoumuksiin ja vahvistamaan ne: on perustettava yhteyspisteitä tiedon välittämiseksi mutta myös valitusten vastaanottamiseksi ammattiyhdistysten jäseniltä ja kansalaisyhteiskunnalta; yritysten on julkaistava taseensa säännöllisesti, mikä vahvistaa avoimuutta; on määrättävä raportointivelvoitteesta ja yritysten on tehtävä yritystarkastus (DD) ja toteutettava ennaltaehkäiseviä toimia.

Lopuksi ehdotamme, että jos yritysten yhteiskuntavastuun periaatteita rikotaan vakavasti ja myös jos sosiaalisia oikeuksia sekä sosiaali- ja ympäristölainsäädäntöä rikotaan, tarvitaan mekanismeja…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (DE) Pyydän kaikilta kärsivällisyyttä, mutta on asioita, joita ei kerta kaikkiaan voida sallia. Teillä on neljä minuuttia puheaikaa. Keskeytyksestäni huolimatta te puhuitte yli neljä ja puoli minuuttia. Minulla on karkea linja kaikille parlamentin jäsenille. Yritän olla niin oikeudenmukainen kuin mahdollista, mutta keskellä puhettanne te sanoitte: "pidän silmällä kelloa". Jos me haluamme entistä vilkkaampia keskusteluja, se ei välttämättä tarkoita sitä, että meidän on luettava puheemme entistä nopeammin. Teidän ei pidä ajatella vain ranskalaisia äänestäjiänne – ja tämä koskee kaikkia parlamentin jäseniä, joiden ei myöskään pidä ajatella vain omia äänestäjiään – koska kaikki EU:n kansalaiset voivat kuunnella puheenne tulkkausta verkkosivustolla. Jos tulkit eivät pysty seuraamaan puhetta, muun Euroopan kansalaiset eivät ymmärrä puhettanne, koska se on luettu liian nopeasti. Siksi kaikkien pitäisi noudattaa puheaikaansa eikä käyttää muiden parlamentin jäsenten puheaikaa, koska se vähennetään lopulta "catch the eye" -menettelystä.

 
  
MPphoto
 

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD).(EN) Arvoisa puhemies, tämä on toinen kerta, kun olen nähnyt tässä parlamentissa puhemiehen keskeyttävän puhujan sillä perusteella, että tämä puhuu liian nopeasti.

En tiedä miten usein te itse puhutte, mutta teidän pitäisi ymmärtää, että tällainen keskeytys tuhoaa puheen täysin.

Olen täysin eri mieltä kuin mitä Harlem Désir sanoi, mutta katson, että tulkit ovat palkattuja työntekijöitä ja jos he eivät pysy perässä, se on heidän ongelmansa. Ei ole puhemiehen tehtävä keskeyttää puhujaa niin kuin te äsken teitte.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (DE) Minun tehtäväni on ehdottomasti keskeyttäminen. Voitte maksaa sadan metrin juoksijalle miljoona euroa, jotta hän juoksee sata metriä 10 sekuntiin. Kuitenkin vaikka maksaisitte hänelle 100 miljoonaa euroa, hän ei pysty juoksemaan sitä viiteen sekuntiin. Velvollisuuteni on keskeyttää parlamentin jäsen, jos hän puhuu liian nopeasti. Olen ollut tämän parlamentin jäsen 13 vuotta ja tiedän varsin hyvin, että kun tulkit eivät pysy puhujan perässä, he painavat nappia ja lamppu työpöydälläni syttyy. Olette tervetullut katsomaan sitä. Siinä lukee: "hidasta". Olen kokenut tämän jo valiokunnissa. Jossain vaiheessa tulkit sanovat, että he lopettavat työnsä. Jos parlamentin jäsen silloin valittaa, käsittely pysähtyy eikä puhuja voi jatkaa.

(Välihuomautuksia)

Pervenche Berès, teen samoin kuin te teette valiokunnassanne eli selitän tilanteen, kun työjärjestyspuheenvuoro on esitetty.

(Välihuomautuksia)

Kyse on aivan samasta asiasta.

 
  
MPphoto
 

  Karel De Gucht, komission jäsen.(EN) Arvoisa puhemies, voin vakuuttaa teille, että jos juoksisin sata metriä, se veisi minulta ainakin 15 sekuntia, niin että kanssani ei tule ongelmia – ei ainakaan siinä suhteessa.

Kiitän aluksi esittelijöitä ja kansainvälisen kaupan valiokuntaa mietinnöistä, joissa käsitellään tärkeitä asioita, jotka koskevat Euroopan unionin kauppapolitiikan osuutta keskeisten poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa. Niitä ovat ihmisoikeudet, taloudellisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoittelu, kestävän kasvun saavuttaminen ja ympäristön sekä erityisesti ilmaston kunnioittaminen.

Ymmärrätte, että siinä lyhyessä ajassa, joka on käytettävissäni tänään, on mahdotonta käsitellä yksityiskohtaisesti kaikkia niitä. Kerron kuitenkin muutamia yleisiä asioita.

Kolmessa mietinnössä on paljon yhteistä. Niissä kaikissa käsitellään politiikan johdonmukaisuutta ja sitä, että kauppapolitiikkaa on toteutettava EU:n yleisten tavoitteiden puitteissa. Erityisesti se koskee EU:n taloudellisia ja sosiaalisia tavoitteita sekä ympäristötavoitteita. Olen täysin samaa mieltä siitä, että on käytettävä kaikkia käytettävissämme olevia välineitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Samalla on korostettava sitä, että tehokkaiden toimien on perustuttava niihin välineisiin, jotka sopivat parhaiten kuhunkin asiaan.

Pidän kauppapolitiikkaa yhtenä keskeisenä tekijänä Euroopan unionin sosiaalimallin sekä sen arvojen ja periaatteiden edistämisessä ja suojelussa ja tiedän, että siihen kohdistuu suuria odotuksia. Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikkia ongelmia ei voida välttämättä ratkaista kauppapolitiikalla. Jokin muu politiikanala voi tarjota keskeisiä tekijöitä tai vielä parempia vaihtoehtoja tehokkaisiin ratkaisuihin. Meidän on muistettava myös, että eri etujen tasapainottaminen on keskeistä poliittisessa toiminnassa. Niinpä aina on tehtävä valintoja.

Haasteet ovat siis erilaisia riippuen siitä, harkitsemmeko itsenäistä välineitä kuten yleinen tullietuusjärjestelmä, kahdenvälisiä sopimuksia vai monenvälisiä sopimuksia. Tokia Saïfin mietinnössä ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kauppasopimuksissa tunnustetaan, että kukin kyseisistä ulottuvuuksista tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia.

Yleisesti ottaen kansainvälisellä yhteistyöllä voidaan tehostaa toimintaa. Toisaalta riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta. Meidän on otettava huomioon mitä kauppakumppanimme voivat hyväksyä – ja mihin hintaan.

Varsinkin monenvälisissä ympyröissä yksimielisyyden saavuttamien voi olla erittäin vaikeaa. Kansainvälisen hallinnon kehittäminen on EU:n yleisten etujen mukaista, myös toimien yhdenmukaistaminen eri foorumeilla: Maailman kauppajärjestössä, Kansainvälisessä työjärjestössä, kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja niin edelleen.

Kolmessa mietinnössä annetaan toiminnalle useita mahdollisia suuntia tässä suhteessa. Meidän on oltava käytännöllisiä, ja meidän on voitava erottaa ne käytännön toimet, jotka menestyvät todennäköisesti lyhyellä aikavälillä, ja ne toimet, jotka todennäköisesti edistävät pitkän aikavälin tavoitteita. Meidän on ajateltava tulevaisuutta ja asetettava kovia tavoitteita. Toisaalta komissio haluaa, että kauppapolitiikalla ja meidän toimillamme kauppaelimissä on vaikutusta ja että ne tuotavat tuloksia.

Se koskee myös kahdenvälisiä sopimuksiamme. Vapaakauppasopimustemme määräyksiä ei ole tehty sitä varten, että niistä tulee vain hyvien aikomusten julistuksia. Ne on voitava panna täytäntöön.

Sitten Yannick Jadotin mietintöön ilmastonmuutoksesta: korostaisin tarvetta varmistaa, että kaikilla vaihtoehdoilla voidaan todella tehokkaasti vähentää hiilivuodon riskiä ja että niitä voidaan soveltaa kohtuullisin kustannuksin. Tiedämme kaikki esimerkiksi, että sellaiset vaihtoehdot kuin rajatoimet herättävät monia kysymyksiä: miten mitata ja valvoa niitä ja niin edelleen. Totuus on se, että meidän on oltava varovaisia ja arvioitava kaikkia olennaisia asioita, ennen kuin teemme päätelmiä. EU:n olisi ehdottomasti tutkittava edelleen kaikkia toteutettavissa olevia vaihtoehtoja.

Harlem Désirin mietinnössä yritysten yhteiskuntavastuusta panin merkille lausunnon, että "komission aloitteiden pitäisi keskittyä ennemmin yritysten yhteiskuntavastuun alaan kuuluvien toimintojen tukemiseen kuin niiden sääntelyyn". Tukemisen, sääntelyn ja täytäntöönpanon välillä on kuitenkin vain pieni ero – ero, jota esittelijä on taitavasti tutkinut mutta joka sisältää monia poliittisia ja käytännöllisiä näkökohtia. Yritysten yhteiskuntavastuu ei voi korvata valtioita tai vapauttaa niitä lakiensa täytäntöönpanoa koskevasta vastuusta – eikä valtion elinten tehtävänä ole panna täytäntöön varsinaisia yritysten menettelytapoja. On hyödyllistä panna merkille, että monia näistä asioista käsitellään monikansallisia yrityksiä koskevissa OECD:n suuntaviivoissa, jotka on määrä hyväksyä vuonna 2011. Se on yksi esimerkki hyödyllisestä työstä, jota tehdään ja johon me aktiivisesti osallistumme.

Tänään käsiteltävänä olevat mietinnöt sisältävät erityisiä suuntauksia, jotka koskevat mahdollisuuksia lisätä toimiemme soveltamisalaa, tehokkuutta, johdonmukaisuutta ja avoimuutta vapaakauppasopimusten sosiaali- ja ympäristömääräysten alalla, mukaan luettuna yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat määräykset tai ilmastonmuutoskysymykset. On sanomattakin selvää, että komissio jatkaa kyseisten suuntausten tutkimista. Jo esittämieni varoitusten mukaisesti teidän pitäisi odottaa tärkeitä varauksia useissa asioissa – ja yksimielistä sopimusta toisissa.

Meille tulee monta tilaisuutta, esimerkiksi ensi vuonna tehtävässä yhteisen tullietuusjärjestelmän tarkistuksessa, keskustella asioista enemmän tulevina kuukausina tai vuosina, myös tulevien lainsäädäntö- tai hyväksyntämenettelyjen yhteydessä. Euroopan komissio on valmis tutkimaan – yhdessä Euroopan parlamentin kanssa – sopivia, tehokkaita ja toimivia keinoja sen varmistamiseksi, että yhteiskunnan huolenaiheet näkyvät asianmukaisesti kauppapolitiikassa. Perusperiaatteena pitäisi olla huolellinen, analyyttinen politiikanteko eteenpäin suuntautuneiden tavoitteiden mutta myös realististen odotusten perusteella.

 
  
MPphoto
 

  David Martin, ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija.(EN) Arvoisa puhemies, pitäisikö EU:n kauppapolitiikalla pyrkiä vain mahdollisimman suuren taloudellisen edun saavuttamiseen tai pitäisikö sillä tukea ja edistää suurempia tavoitteitamme: kestävää ympäristöpolitiikkaa, ilmastonmuutoksen hillitsemistä, sosiaalimalliamme, ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen edistämistä? Kolme edellistä puhujaa – kolme esittelijää – vahvistivat kaikki, että vastauksen jälkimmäiseen pitäisi olla myönteinen, ja ilokseni havaitsin, että niin teki myös komission jäsen. Todellakin me sisällytämme jo nyt ihmisoikeudet, ympäristönsuojelun ja työnormit kahdenvälisiin kauppasopimuksiimme. Kysymys kuuluu kuitenkin: teemmekö sen niin, että me voimme varmistaa kyseisten normien asianmukaisen soveltamisen ja noudattamisen?

Tämän parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnalla on vakavia epäilyjä tehokkuudestamme tähän mennessä. Haluaisimme varmistaa tulevissa kauppasopimuksissa, että ennen kuin sopimusta pannaan alulle, vapaakauppasopimuksesta tehdään ihmisoikeuksia koskeva vaikutustenarviointi, jolla varmistetaan että sopimuksesta on taloudellisten etujen lisäksi myös ihmisoikeuksia koskevia etuja.

Katsomme, että järjestelmästä, joka koskee vapaakauppasopimusten jäädyttämistä ihmisoikeusloukkausten takia, on tehtävä avoin, ja tunnustan sen tosiasian, että Karel De Gucht on Koreaa koskevassa vapaakauppasopimuksessa edennyt siihen suuntaan.

Katsomme, että GSP+ -menettelyssä edunsaajiin on sovellettava johdonmukaista ja oikeudenmukaista vertailuanalyysiä sen varmistamiseksi, että ne soveltavat ympäristö-, sosiaali- ja ihmisoikeusnormeja korkealla tasolla ja johdonmukaisesti.

Tokia Saïfi, Harlem Désir ja Yannick Jadot ovat kaikki tehneet hyvin selväksi, että kauppaa ei pidä tarkastella erillisenä tavoitteena vaan sen on oltava osa kokonaisvaltaista strategiaa, jolla edistetään oikeudenmukaista, turvallista ja terveellistä planeettaa.

 
  
MPphoto
 

  Filip Kaczmarek, kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija.(PL) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen siihen, että Karel De Gucht, Harlem Désir ja Tokia Saïfi ymmärtävät hyvin sen, että jos me haluamme tasa-arvoisia kauppaehtoja, niin normeja – ja tarkoitan normeja laajassa mielessä, mukaan luettuna ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit – on yhdenmukaistettava huomattavasti. Kyseiset normit ovat erittäin tärkeä asia, maailmankaupan lisäksi myös kehitysyhteistyössä, ja mikä vieläkin tärkeämpää, niiden arvojen puolustamisessa, joita me kutsumme perusarvoiksi.

Kehitysyhteistyövaliokunta on esittänyt useita huomautuksia Saïfin mietinnöstä. Pahoittelemme esimerkiksi sitä, ettei Euroopan unionilla ole yleistä lähestymistapaa tapaan, jolla yritykset täyttävät ihmisoikeusvelvoitteita. Se jättää joillekin yrityksille ja jäsenvaltioille mahdollisuuden laiminlyödä kyseisiä normeja. Vaadimme noudattamaan Kansainvälisen työjärjestön perusnormeja ennakkoehtona kauppasopimuksille.

 
  
MPphoto
 

  Catherine Grèze, kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija.(FR) Arvoisa puhemies, jos sallitte, aloitan kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta toistamalla muutaman keskeisen ajatuksen.

Toistan sen, että ilmastonmuutos vaikuttaa heikoimmassa asemassa oleviin kansanryhmiin, mukaan luettuna alkuperäiskansat, ja siten niiden osallistuminen päätöksentekoon erityisesti kauppapolitiikassa on olennaisen tärkeää.

Seuraavaksi toistan sen, että EU:n kauppapolitiikan on oltava johdonmukaista ilmastonmuutoksen ja köyhyyden torjunnan kanssa. Pyydämme ympäristölausekkeiden sisällyttämistä kaikkiin EU:n ja Maailman kauppajärjestön kauppasopimuksiin, puhtaan kehityksen mekanismien tarkistusta, todellista teknologian siirtoa sekä biopiratismin torjuntaa.

Lopuksi koska 20 prosenttia päästöistä johtuu liikenteestä, meidän on siirryttävä lyhyisiin jakeluteihin, ennen kaikkea maataloudessa, mikä johtaa uusiin työpaikkoihin kotimaissamme ja kehitysmaissa ja vähentää päästöjämme.

 
  
MPphoto
 

  Pervenche Berès, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta me tuemme Harlem Désirin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatiman mietinnön logiikkaa. Valiokunnassamme, kuten muuallakin, yksi kiivaimmin keskustelluista kysymyksistä on yritysten yhteiskuntavastuun tarkoitus. Onko se itsetarkoitus vai pitäisikö sen johtaa lainsäädäntöön, kun monet yritykset ovat soveltaneet sitä? Keskustelu ei ole selvä; se kannustaa meitä kehittämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa ajatteluamme ja sovittamaan yhteen kaksi keskustelua.

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa me katsomme, että yhteiskuntavastuu on välttämätöntä, jos me haluamme torjua veronkiertoa ja pimeää työtä kauppasopimuksilla. Me katsomme myös, että ne sidosryhmät, jotka ovat keskeisessä asemassa nostamassa yritysten yhteiskuntavastuun profiilia, ammattiliitot, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja eurooppalaiset yritysneuvostot, on otettava täysimääräisesti mukaan, koska niiden panos on olennainen. Me katsomme myös, että sen varmistamiseksi, että kyseiset välineitä hyödynnetään täysin, Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvostolla on "Protect, Respect and Remedy" -viitekehyksineen keskeinen rooli, ja meidän on hyödynnettävä sitä.

Me katsomme myös, että yritysten yhteiskuntavastuu on kilpailukyvyn väline, jota on tutkittava. Kuitenkin kun jälleen kerran on päästy yksimielisyyteen, kun yritysten yhteiskuntavastuu on määritelty normeilla, jotka vihdoin yleisesti hyväksytään, sen pitäisi voida menestyä muuttumatta työlainsäädännön tai työehtosopimusten korvikkeeksi.

Lopuksi me katsomme, että yritysten yhteiskuntavastuun, kauppasopimukset mukaan luettuna, on oltava dynaamista ja sen on voitava mukautua uusille aloille.

 
  
MPphoto
 

  Richard Howitt, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija.(EN) Arvoisa puhemies, olen toiminut yritysten yhteiskuntavastuusta vastaavana parlamentin esittelijänä yli kolme vaalikautta ja olen erittäin tyytyväinen kollegani Harlem Désirin aloitteeseen kaupasta ja yritysten yhteiskuntavastuusta.

Yritykset sanovat usein, että niiden pitäisi valtavirtaistaa yritysten yhteiskuntavastuu, ja tässä aloitteessa katsotaan, että myös julkisessa politiikassa pitäisi tehdä niin. Toivon todella, että komission jäsen De Gucht ottaa sen suositukset huomioon uudessa kauppapolitiikkaa koskevassa tiedonannossa.

Viime vuosina oma työni on käsittänyt entistä enemmän EU:n etujen edustamista maailmanlaajuisten yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien mekanismien edistämisessä. Niinpä OECD:n suuntaviivojen ystävänä – ne ovat minun mielestäni tällä hetkellä merkittävin kansainvälinen yritysten yhteiskuntavastuun normi ja hallitukset ovat myös allekirjoittaneet ne – kannatan voimakkaasti 25 kohtaa, jonka mukaan tulevissa EU:n kauppasopimuksissa pitäisi nimenomaisesti mainita kyseiset suuntaviivat.

Komissio ylläpitää virallisesti suuntaviivojen mukaisesti kansallisia yhteyspisteitä, ja toivon, että tätä sitoumusta myös tarkistetaan.

Olen saanut professori John Ruggielta neuvoja liiketoiminnasta ja ihmisoikeuksista ja kannatan mietinnön johdanto-osan Q kappaleen vaatimusta, että yritysten on noudatettava huolellisuusvelvoitetta. Onnittelen myös edellistä puheenjohtajavaltiota Ruotsia täydestä tuesta YK:n erityisedustajien suosituksille neuvoston päätelmissä.

Komission jäsenen pitäisi lukea erityisesti kuinka Ruggie arvostelee voimakkaasti hallituksia näiden epäonnistuttua ihmisoikeuksien kunnioittamisessa, nyt kun komissio kehittää uutta toimivaltaa investointien alalla.

GRI-ohjeiston neuvoa-antavan komitean jäsenenä voin vahvistaa 15 kohdan avoimuutta koskevan tavoitteen mutta myös pyytää että lähestyvä komission toteuttama julkinen kuulemien muita kuin rahoitusvaroja koskevasta tietojen ilmoittamisesta etenee päättäväisesti kohti integroitua raportointia yritysten taloudellisista, sosiaalisista sekä ympäristöä ja ihmisoikeuksia koskevista vaikutuksista.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (DE) Muistutan teitä samasta asiasta jälleen kerran. Tällä kertaa en keskeyttänyt puhujaa vähän ennen puheajan päättymistä. Kuitenkin heti kun hän lopetti puhumisen, tulkit sanoivat: "Hän puhuu todellakin liian nopeasti. Olemme pahoillamme." Pyydän parlamentin jäseniä pysymään normaalissa puhenopeudessa.

 
  
MPphoto
 

  Daniel Caspary, PPE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa Rainer Wieland, hyvät parlamentin jäsenet, onnittelen kaikkia kolmea esittelijää heidän mietinnöistään. Katson, että keskustelut ja neuvottelut näistä kolmesta mietinnöstä olivat hyvä esimerkki siitä, miten me voimme omaksua parlamentissa yhteisen lähestymistavan tärkeissä asioissa kuten tämä.

Keskityn etupäässä yhteen asiaan. Olen saanut sen vaikutelman, että olemme käsitelleet kolmessa mietinnössä yksityiskohtaisesti kauppapolitiikan panosta kolmeen mietinnössä käsiteltävään politiikanalaan. Harlem Désirin mietinnössä, joka koskee yrityksiä, Tokia Saïfin mietinnössä, joka koskee ihmisoikeuksia ja ympäristönormeja, ja Yannick Jadotin mietinnössä, joka koskee ilmastonmuutosta, olemme tutkineet tarkasti miten kauppapolitiikalla voidaan edistää kyseisiä muita politiikanaloja. Ihmettelen kuitenkin usein, mitä kyseisillä yksittäisillä politiikanaloilla itse saavutetaan. Velvoitammeko riittävän voimakkaasti ympäristö- ja sosiaalipolitiikan päättäjiä ja muiden alojen poliittisia päättäjiä perehtymään omiin aloihinsa?

Varmistaakseni, ettemme ymmärrä toisiamme väärin, sanoisin, että luullakseni olemme kaikki samaa mieltä tavoitteista. Joskus olen kuitenkin huolestunut siitä, että me kuormitamme kauppapolitiikkaa liikaa, kun muut politiikanalat eivät suorita omia tehtäviään. Yksi esimerkki siitä olivat Kööpenhaminaan lähetetyt ympäristöpolitiikan päättäjät, jotka eivät onnistuneet löytämään ratkaisua omalla ilmastonmuutospolitiikan alallaan. Siitä seurasi se, että kauppapolitiikkaa rasitetaan liikaa velvollisuudella hyvittää kaikki kyseiset puutteet.

Olisin todella kiitollinen, jos voisimme pohtia täällä parlamentissa lähiviikkoina ja -kuukausina vakavasti panosta, jonka muut politiikanalat voisivat antaa kauppapolitiikkaan tässä suhteessa. Siksi haluaisin kuulla meidän sanovan tulevaisuudessa "kauppa ja…" eikä aina keskustelevan kaikesta muusta ja sitten myös kaupasta.

 
  
MPphoto
 

  Kriton Arsenis, S&D-ryhmän puolesta.(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen varma siitä, että teidän yksikkönne usein selittävät teille, että tiettyjä ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta tarpeellisia toimia ei voida toteuttaa ja soveltaa.

Ilmastonmuutoksen uhka on kuitenkin niin valtava, että kysymys ei ole siitä mitä sovelletaan, vaan miten me voimme löytää keinoja käsitellä tätä ongelmaa, miten me voimme löytää keinoja soveltaa tarvittavia toimia.

Yksi ratkaisu, josta on keskusteltu kaupan panoksessa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, on tullin suorittama arvonlisäveron tarkistus niiden maiden tuontituotteille, jotka eivät sovella ilmastonmuutokseen samoja toimia kuin me.

Meidän on myös harkittava pidäkkeitä kyseisten tuotteiden kaupalle. Vesi on paikallinen tuote, mutta kuitenkin valtiot kuten Ranska ja Belgia ovat samaan aikaan EU:n suurimpia veden tuojia ja viejiä.

 
  
MPphoto
 

  Metin Kazak, ALDE-ryhmän puolesta. – (BG) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän aluksi kolmea esittelijää Tokia Saïfia, Harlem Désiriä ja Yannick Jadotia hyvästä työstä mietintöjensä parissa. Suhtaudun myönteisesti vaatimukseen antaa oikeudellisesti sitovia lausekkeita ihmisoikeusnormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa ja kannatan ajatusta, että niiden täytäntöönpanoon kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

Kiinnittäisin huomiota työlainsäädännön noudattamiseen sekä erityisesti naisiin ja lapsiin niissä maissa, joiden kanssa Euroopan unioni käy kauppaa. Yleinen tullietuusjärjestelmä ja GSP+ ovat tehokkaita välineitä, joilla voidaan edistää demokraattisia arvoja kumppanimaissa. On kuitenkin luotava tiiviimpi yhteys ihmisoikeuslausekkeiden ja GSP+:n välille. Koordinaatiota pitäisi tehostaa toisaalta Maailman kauppajärjestön ja toisaalta YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ja Kansainvälisen työjärjestön välillä. Siksi katson, että Kansainväliselle työjärjestölle pitäisi myöntää virallinen tarkkailija asema Maailman kauppajärjestössä.

EU:n kansalaisten edustajina meille pitäisi myös kertoa yksityiskohtaisesti kansainvälisiä kauppasopimuksia koskevista neuvotteluista Lissabonin sopimuksella Euroopan parlamentille myönnetyn uuden toimivallan mukaisesti.

Yannick Jadotin mietinnöstä totean, että meidän pitää tietysti edistää "vihreää" kauppaa. Meidän on kuitenkin oltava jälleen kerran valppaita, kun tunnistamme tavaroita, jotka on määritelty "vihreiksi". Vastaavasti meidän on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota ympäristöä säästäviin uusiutuviin energialähteisiin fossiilisten polttoaineiden sijasta.

Oikeudenmukaisen ilmastohinnan asettaminen maailmanlaajuisten ilmastonmuutossääntöjen mukaisesti on toinen tärkeä seikka tässä mietinnössä, johon olen tyytyväinen. Koska lähitulevaisuudessa ei ole nähtävissä monenvälistä ilmastosopimusta, on tärkeää toimia EU:ssa ja suunnitella mekanismia hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseksi. Katson, että biopolttoaineet ja biomassa on sisällytettävä pakollisiin kestävyyskriteereihin ottaen huomioon ristiriitainen vaikutus, joka niillä on ympäristöön.

Kiitän kaikkia kollegoitani vielä kerran ja toivon, että näillä mietinnöillä on todella merkittävä vaikutus kansainvälisiin sopimusneuvotteluihin.

 
  
MPphoto
 

  Keith Taylor, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, toimin Verts/ALE-ryhmän varjoesittelijänä Saïfin ja Désirin mietinnöissä. Olemme tyytyväisiä niihin tärkeinä edistysaskeleina, joiden avulla voidaan turvata ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit maissa, jotka ovat kauppakumppaneitamme.

Jos kyseiset maat haluavat myydä tuottoisille EU:n markkinoille, meidän pitäisi kannustaa niitä noudattamaan säädyllisiä ja kestäviä normeja kotona. Parannusten varmistaminen pakollisilla lausekkeilla ja vaatimuksilla kauppasopimuksissa on yksi keino päästä tavoitteeseen.

Tokia Saïfi, joka teki esittelijänä erinomaista työtä, käsittelee rakentavasti ihmisoikeuksien eri tasoja ja näkökohtia sekä ympäristö- ja sosiaalinormeja eri tasoilla. Yhdymme Tokia Saïfin ehdotukseen muodostaa Maailman ympäristöjärjestö ja vahvistaa Kansainvälisen työjärjestön asemaa. Pidimme kestävää kehitystä koskevista luvuista vapaakauppasopimuksissa, mutta toivomme, että normeista tulee sitovia eikä vapaaehtoisia. Vastaavasti yhteisestä tullietuusjärjestelmästä pitäisi tehdä tehokas ja se pitäisi voida panna täytäntöön.

Emme voineet yhtyä esittelijän näkemykseen, että Kolumbian vapaakauppasopimuksen ihmisoikeuslauseke oli tyydyttävä. Itse asiassa me katsoimme, että se oli merkityksetön, kaavamainen ihmisoikeuslauseke, jolla tehdään pilaa tämän parlamentin tavoitteista tässä suhteessa.

Sitten Harlem Désirin mietintö: me olemme täysin samaa mieltä hänen kanssaan siitä, kun hän toteaa, että monikansalliset yritykset vaikuttavat kielteisesti ympäristöön ja sosiaalinormeihimme. Ne ovat hyötyneet kaupan vapauttamisesta ja ovat käyttäneet hyväkseen halpaa työvoimaa – ja aivan liian usein halpoja materiaaleja – mutta eivät ole jakaneet riittävästi vaurautta, jonka ne ovat luoneet toisten kustannuksella.

Olemme onnistuneet tekemään tarkistuksia kumpaankin mietintöön, ja kannatamme äänestyksessä niitä molempia. Lopuksi korostaisin nopeasti sitä, että on tehtävä enemmän niiden ihmisoikeuksien ja yhteiskuntavastuiden määrittelemiseksi, jotka me haluamme asettaa etusijalle. Meidän pitäisi tehdä niin antamalla pakolliset vaatimukset eikä turvautua vapaaehtoisiin sääntöihin.

 
  
MPphoto
 

  Peter van Dalen, ECR-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Tokia Saïfi on laatinut järkevän mietinnön. Pelkät kaupalliset edut eivät saa koskaan haitata ihmisistä välittämistä muissa maissa, varsinkaan kehitysmaissa. Sisällytän tähän maat, joissa kristittyjä ja muita uskonnollisia vähemmistöjä vainotaan heidän uskonsa takia. EU:lla on kauppasuhteet esimerkiksi Pakistanin kanssa. Nyt me pyrimme antamaan Pakistanille lisää kauppaetuja auttaaksemme sen takaisin jaloilleen tulvien jälkeen. Käytetään kauppasuhteita Pakistanin uskonnollisen vainon ja jumalanpilkkalainsäädännön tuomitsemiseen. Mainitsen tässä yhteydessä myös Euroopan unionin ja Intian väliset neuvottelut. EU ei saa antaa periksi Intian painostukselle jättää muut kuin kauppaa koskevat asiat pois uudesta kauppasopimuksesta. Ihmisoikeuksia ja lapsityövoimaa ei voida erottaa kaupasta ja investoinneista. Kehotan komissiota ja kollegoitani omaksumaan tiukan kannan asiaan Euroopan parlamentin maaliskuussa 2009 antaman päätöslauselman mukaisesti.

 
  
MPphoto
 

  Helmut Scholz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa Karel De Gucht, hyvät parlamentin jäsenet, on hyvä syy siihen, miksi me keskustelemme näistä kolmesta mietinnöstä yhteiskeskustelussa. Kiitän esittelijöitä erinomaisesta työstä. Kaikissa mietinnöissä tehdään selväksi, että kaikki Euroopan parlamentin ryhmät haluavat sovittaa EU:n kauppapolitiikan laajempaan yhteyteen.

Kovan, yksipuolisen ulkoisen talousavun ajan pitäisi nyt olla ohi. Tämän päivän keskustelu käydään juuri sopivaan aikaan, koska me käymme keskustelua Karel De Guchtin esittelemän kauppastrategian perusteella. Kyseisen strategian pitäisi sisältää monia ehdotuksia ja näkökantoja sekä erityisiä hankkeita.

Ilmaston, ympäristön ja ihmisarvon suojelu sekä köyhyyden poistaminen koko maailmasta on tunnustettu koko ihmiskunnan yhteisiksi tehtäviksi. Kyseiset tehtävät ovat paljon tärkeämpiä kuin perinteiset kauppaedut. On kuitenkin tärkeää, että kyseiset tavoitteet sisällytetään nykyaikaiseen kauppapolitiikkaan.

Inhimillisen kehityksen indeksissä määritellyn yhteiskunnallisen hyvinvoinnin lisääminen ja oikeusvaltioperiaate ovat EU:n talouden etujen mukaisia asioita. Ne antavat meille mahdollisuuden verkottua onnistuneesti muiden talouksien kanssa. Näitä asioita käsitellään tietyssä määrin yritysten yhteiskuntavastuulla, mutta niitä ei voida panna täytäntöön ilman kansallista kehystä.

Korostan sitä, että ryhmäni olisi halunnut nähdä joitakin kolmessa mietinnössä käsiteltyjä asioita vietävän pidemmälle. Vaikka olemmekin tyytyväisiä siihen, että yritykset noudattavat oma-aloitteisesti yhteiskuntavastuutaan, on tosiasia, että tuhannet ihmiset kaikkialla maailmassa havaitsevat joka päivä, että heidän oikeutensa ovat olemassa vain paperilla ja ne laiminlyödään jokapäiväisessä työelämässä. Alihankintayrityksillä ja toimittajilla olosuhteet, myös raaka-aineiden tuotannossa, ovat usein kammottavia. Siitä kertovat elokuvat lapsityövoiman käytöstä suklaateollisuudessa.

Jotta raaka-aineiden ja energian tuotannosta saadaan kestävää ja jatkuvaa, kuten strategiassanne kuvataan, Karel De Gucht, meidän on otettava kolmen mietinnön näkökohdat huomioon.

 
  
MPphoto
 

  William (The Earl of) Dartmouth, EFD-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, kauppa tuottaa molemminpuolista vaurautta, ja korostan sanaa "molemminpuolinen". Siitä seuraa, että kauppapolitiikkaa ei pitäisi juuri koskaan rasittaa poliittisella ohjelmalla.

Henkilökohtaisesti kunnioitan paljon kolmen mietinnön esittelijöitä, mutta mietintöjen taustalla oleva ajattelutapa on ollut esillä monissa äänestyksissä ja useimmiten se on hylätty.

Näemme tässä pyrkimyksen manipuloida Euroopan unionin kauppapolitiikkaa – joka valitettavasti sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa tällä hetkellä – jotta voidaan varkain panna täytäntöön suurimmalta osin sosialistinen ohjelma, joka on johdonmukaisesti hylätty.

Poliittisesti esittelijöiden vehkeily on varsin vaikuttavaa. Demokraattina minun on kuitenkin sanottava ei, ja siksi me äänestämme huomenna mietintöjä vastaan.

 
  
MPphoto
 

  Laurence J.A.J. Stassen (NI) . – (NL) Arvoisa puhemies, ilmastonmuutoksen syyt ja vaikutukset perustuvat teoriaan, mutta se vaikuttaa luonteeltaan enemmän uskonnolliselta vakaumukselta. Kaikki kuitenkin alistetaan tälle uskonnolle, kuten nähdään kansainvälistä kauppaa koskevasta mietinnöstä. Nyt ehdotetaan todellista ilmastodiplomatiaa; se tarkoittaa sitä, että Euroopan unioni tekee mielellään kauppaa, mutta vain tiukoin ilmastoneutraalein ehdoin – niin kuin Euroopan unioni haluaa – ikään kuin kauppakumppanit haluaisivat ennen kaikkea osallistua viipymättä sisämarkkinoiden kehittämiseen. Loppujen lopuksi vienti merkitsee liikennettä, ja lisäliikenne on erittäin huono asia maailmanlaajuisille hiilidioksidipäästöille. No, EU auttaa tällä todellakin kehitysmaita – erityisesti maita, jotka ovat riippuvaisia esimerkiksi kilpailevien maataloustuotteiden viennistä. Miten asia liittyy EU:hun? Arvoisa puhemies, asiakirja kertoo taloudellisen ymmärryksen puutteesta. Lainaan Yannick Jadotin mietinnön 57 kohtaa: "pitää valitettavana, että merkittävä osuus kansainvälisestä kaupasta koostuu homogeenisista tuotteista, jotka voitaisiin yhtä helposti tuottaa paikallisesti". Lainaus päättyy. Kuka talousnero tuon keksi? Jokainen, joka on saanut edes hiukan talouskoulutusta, tuntee talouden periaatteen, jonka mukaan erikoistuminen ja kauppa ovat liikkeellepaneva voima talouskasvun takana. Tämän mietinnön naiivi päättely olisi tuhoisaa maailmantaloudelle. Ei ole ihme, että kansalaisten ja yritysten suuri enemmistö selviää ilman EU:n ilmastotavoitteita. Kuitenkin EU laatii sinnikkäästi aina vain uusia mielettömiä ilmastotavoitteita. Kehittyvät taloudet kuten Kiina ja Intia eivät välitä niistä ja korjaavat voiton EU:n itselleen määräämistä rajoituksista. Kuka lopulta maksaa hinnan EU:n utopian tavoittelusta? Kansalaiset ja yritykset.

 
  
MPphoto
 

  Małgorzata Handzlik (PPE).(PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ennen muuta kiitän Harlem Désiriä hyvästä yhteistyöstä yritysten yhteiskuntavastuuta kansainvälisissä kauppasopimuksissa koskevan mietinnön valmistelussa. Toimin kyseisestä mietinnöstä vastaavana Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmän varjoesittelijänä. Yritysten yhteiskuntavastuuta on jonkin aikaa käsitelty keskusteluissa kansainvälisestä kaupasta, ja se näkyy viittauksissa yhteiskuntavastuun periaatteisiin kauppasopimuksissa, joista unioni on äskettäin neuvotellut sellaisten valtioiden kanssa kuin Etelä-Korea, Kolumbia ja Peru.

Olen tyytyväinen siihen, että tällä mietinnöllä Euroopan parlamentti on korostanut tarvetta lisätä sellaisten viittausten käyttöä, joita se kutsuu mietinnössä yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviksi lausekkeiksi. Olen varma siitä, että tällaisten lausekkeiden sisällyttäminen kansainvälisiin sopimuksiin edistää yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien välineiden tunnustettavuutta ja kannustaa yrityksiä itseään soveltamaan niitä entistä laajemmin. Emme saa unohtaa sitä, että kyseisten välineiden asianmukainen toiminta riippuu suurelta osin yritysten itsensä tahdosta, koska yritykset päättävät oikeudellisesti sitovien normien ylittämisestä.

Hyvät parlamentin jäsenet, käydessäni äskettäin Intiassa, kysyin tapaamiltani liikemiehiltä, mitä he tekevät yritysten yhteiskuntavastuun alalla. He kaikki antoivat hyvin konkreettisia esimerkkejä toimista, joita he toteuttavat tällä alalla. Se antaa minulle henkilökohtaisesti paljon syytä optimismiin. Toivon, että Harlem Désirin mietintö on uusi ääni toimista, joita unioni toteuttaa ja joilla edistetään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien normien entistä laajempaa käyttöä.

 
  
MPphoto
 

  George Sabin Cutaş (S&D).(RO) Arvoisa puhemies, onnittelen Yannick Jadotia kunnianhimoisista ehdotuksista, joita hän on esittänyt mietinnössään, sekä erityisesti valmiudesta päästä kompromissiin kaikkien tarkistuksia esittäneiden poliittisten ryhmien kanssa.

Meidän on myönnettävä, että on ollut ratkaisevia hetkiä, jolloin Euroopan unionilla on ollut tilaisuus puhua yhdellä äänellä. Kööpenhaminan kokous oli yksi niistä, kun koko planeetta odotti Euroopan unionin omaksuvan johtavan roolin ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja vetävän varovaisia valtioita samaan suuntaan. Valitettavasti odotukset eivät toteutuneet ja pettymys oli sen mukainen.

Siitä voidaan päätellä, että unionin sisällä ei ollut yksimielisyyttä. Jotkut jäsenvaltioiden hallitukset eivät ole todella valmiita tekemään merkittäviä sitoumuksia kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Yksi hyvä selitys siihen voisi olla talous- ja rahoituskriisi, joka on hillinnyt hallitusten intoa sitoutua kunnianhimoisen ilmastopolitiikan suunnitteluun.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen on kuitenkin oltava paikallisesti ja maailmanlaajuisesti jatkuva huolenaihe kaikille maailman valtioille. Kyse ei ole vain tulevien sukupolvien tulevaisuuden vaarantumisesta vaan myös maailmanlaajuisesta oikeudenmukaisuudesta.

Ei ole oikeudenmukaista, että kehitysmaille jätetään maksettavaksi ilmaston lämpenemisen kustannukset, samalla kun teollisuusmaat ajattelevat käytännöllisesti omia tarpeitaan. Nyt vaaditaan todellista pohjoisen ja etelän välistä solidaarisuutta.

Siksi pidän Cancúnin huippukokousta mahdollisuutena edetä pidemmälle kuin toiminnallinen sopimus. Cancúnin kokouksen on merkittävä maailmanlaajuista, oikeudellisesti sitovaa sopimusta, joka auttaa pitämään ilmaston lämpenemisen alle kahdessa celsiusasteessa.

Vaaditaan myös tarkastusmenettelyä, joka on määritelty selvemmin kuin se, joka laadittiin Kööpenhaminassa. Pelkillä Euroopan unionin ponnisteluilla ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ei myöskään voida taata sopimuksen menestymistä vuoden 2012 jälkeen. Meidän on saatava muut osapuolet tekemään kunnianhimoisia sitoumuksia kaasupäästöjen sekä erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Lopuksi käsittelen kansainvälisen kaupan ja ilmastonmuutoksen välistä suhdetta. Kauppa on tärkeä väline, jolla teknologiaa siirretään kehitysmaihin. Siksi vihreän kaupan esteet on poistettava. Se voidaan toteuttaa poistamalla vihreiden tuotteiden taksat, ainakin Maailman kauppajärjestössä. Samalla meidän on tiedostettava jako, jonka nykyinen kauppajärjestelmän on aiheuttanut kuljetukseen perustuvaan työhön ja tuotantoon. Siksi lopetan vetoomukseen edistää paikallista tuotantoa Euroopan unionissa.

 
  
MPphoto
 

  Catherine Bearder (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, huomauttaisin komission jäsenelle, että yritysten yhteiskuntavastuun käsite ja käytäntö on levinnyt nopeasti koko elinkeinoelämään viime vuosikymmenen aikana. Kuka voi vastustaa sellaisia perusarvoja kuin, että yritykset huolehtivat työntekijöistään hyvin ja kunnioittavat ihmisoikeuksia ja ympäristöä?

Kuitenkin tähän saakka kaupan ja yritysten yhteiskuntavastuun yhteys on ollut parhaimmillaankin hatara ja väittelyä riittää. Kansainvälistä kauppaa hallitaan valtioiden välisillä sopimuksilla, mutta pitäisikö yritysten yhteiskuntavastuun olla sitova sitoumus, joka yritysten on allekirjoitettava? Vai voivatko ne noudattaa sitä vapaaehtoisesti?

EU:n kansalaisista on tulossa entistä tietoisempia. Monet viimeaikaiset katastrofit – ainakin BP:n öljyvahinko – ovat osoittaneet, että normeja ja etiikkaa, joiden mukaan eurooppalaiset yrityksemme toimivat ulkomailla, on valvottava.

Tavalliset eurooppalaiset eivät enää halua hyväksyä ja tukea kansainvälisen kaupan laajentamista pelkästään taloudellisin perustein. Kun kaupalla tuhotaan luonnonympäristöä ja alennetaan paikallisen väestön elintasoa, toteamme että nyt riittää. Vain hallitukset voivat antaa normeja, joilla varmistetaan, että ne jotka toimivat eettisesti ja avoimesti, eivät häviä hinnoissa niille, jotka eivät toimi samoin.

Euroopan unionin on kannustettava yrityksiä hyväksymään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat velvoitteet ja raportoimaan niistä kaikissa liiketoimissaan kotona ja ulkomailla. Ilman sitä yritysten yhteiskuntavastuu uhkaa jäädä muutaman monikansallisen yrityksen tiedotus- ja suhdetoiminnaksi.

Olen tyytyväinen tähän valiokunta-aloitteiseen mietintöön, jossa komissiota vaaditaan sisällyttämään yritysten yhteiskuntavastuu EU:n kansainvälisten kauppasopimusten ytimeen. Meidän on taattava, että kestävän kehityksen ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen on edelleen yhtä tärkeää EU:n taloudellisten etujen tavoittelussa ulkomailla.

 
  
MPphoto
 

  Jacky Hénin (GUE/NGL).(FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komissio, joka puolustaa hillitöntä markkinataloutta ja unionin kaupallista aseriisuntaa, on toiminut täysin orjallisesti välineenä, joka palvelee tiettyjä etuja, jotka ovat vahingollisia eurooppalaisille työtekijöille. Vapaa, rajoittamaton kilpailu on myytti, joka hävittää työpaikkoja ja elämää.

Jos kilpailu todellakin on vapaata, niin kaikenlainen polkumyynti on mahdollista: veroihin tai rahoitukseen perustuva polkumyynti sekä sosiaalinen ja ympäristöperusteinen polkumyynti. Kilpailu on väistämättä vääristynyttä. Jotta päästään pois tästä tilanteesta, joka hävittää teollisuuden työpaikkoja ja ajaa työntekijät ja heidän perheensä köyhyyteen, jäsenvaltioiden on valvottava tiukasti pääoman liikkeitä, veroparatiisit on hävitettävä, elintärkeät alat – energia, vesi, lääkkeet, maatalous ja koulutus – on poistettava kaupan alalta ja ennen kaikkea ympäristö- ja sosiaalikriteerit, joilla taataan tasa-arvo kaupallisessa toiminnassa ja työntekijöiden oikeudet, on määriteltävä ja niitä on vahvistettava.

 
  
MPphoto
 

  Elisabeth Köstinger (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, Euroopan unionilla on suuri vastuu ihmisoikeuksista, sosiaalisista normeista ja ympäristönsuojelusta nykyisissä ja tulevissa kauppasuhteissa. Kyseiset normit muodostavat tärkeän perustan kaikille vapaakauppasopimuksia koskeville keskusteluille. EU:n pitäisi antaa esimerkki kaikissa neuvotteluissaan ja vaatia oikeudenmukaisia työehtoja ja resurssien kestävää käyttöä. Korostaisin tässä yhteydessä erityisesti nykyisiä Mercosur-neuvotteluja ja Intian kanssa käytäviä neuvotteluja. Haluaako Euroopan unioni todellakin tuoda halpoja tuotteita, jotka on valmistettu lapsityövoimalla ja joihin liittyy luonnonvarojen hävittämistä? Tavoitteemme pitää olla hyvien työolojen ja hyvien palkkojen varmistaminen kyseisissä maissa pikavoittojen sijasta. Euroopan komission on edelleen sisällytettävä selvät normit tuleviin kauppasopimuksiin ja kansainvälisiin neuvotteluihin.

Kyseiset normit eivät kuitenkaan koske vain eettisiä näkökohtia ja EU:n edustamia arvoja, vaan myös tuottajien tasa-arvoista kohtelua EU:n sisä- ja ulkopuolella. Muita tärkeitä tekijöitä ovat tuotteiden lisääntynyt kysyntä eurooppalaisten kuluttajien taholta ja tuotantomenetelmien jäljitettävyys. Tätä taustaa vasten tarkastelen lopuksi Yannick Jadotin mietintöä. 48 kohdassa suhtaudutaan erittäin kriittisesti yhteiseen maatalousmalliin. Kyseisellä mallilla kuitenkin taataan korkealaatuisten elintarvikkeiden luotettava saanti. Mietinnössä viitataan sen ilmeisiin kielteisiin ilmastovaikutuksiin. Haluan tehdä täysin selväksi sen, että etusijalla on 500 miljoonan kansalaisen elintarviketurva. EU:n on säilyttävä omavaraisena elintarvikehuollon alalla eikä se saa tulla riippuvaiseksi tuonnista. Se olisi katastrofi. Minulla on voimakas velvoite EU:n kansalaisia kohtaan enkä voi sen takia tukea kyseistä mietinnön kohtaa.

 
  
MPphoto
 

  Zuzana Roithová (PPE). (CS) Arvoisa puhemies, olen tiiviisti mukana kansainvälisen kaupan uudessa strategiassa. Olin kansainvälisen kaupan valiokunnan jäsen viime kaudella ja vaadin kärsivällisesti, että kauppapolitiikkamme olisi väline, jolla tuetaan oikeudenmukaista kilpailua, ja keskeinen tekijä, jolla ylläpidetään eurooppalaisia arvoja ja kaupallisia etuja maailmanmarkkinoilla. Sosiaali- ja ympäristönormien nostamista koskeva painostus on keino poistaa epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvoiset olosuhteet kansainvälisessä kauppakilpailussa. Kuuden vuoden ajan olen vaatinut, että kaikkiin kauppasopimuksiin sisällytetään ihmisoikeuslausekkeet, joiden noudattaminen olisi etuuspolitiikan ehto.

Euroopan parlamentti pyytää tänään tällä mietinnöllä komissiota laatimaan asetusluonnoksen, jolla kielletään EU:hun tuonti tuotteilta, jotka tuotetaan orja- ja pakkotyövoimalla niiden nykymuodossa ja maissa, joissa perusihmisoikeuksia rikotaan. Sitä on sovellettava AKT-valtioihin ja Kiinaan. Kiitän ja onnittelen kollegaani Tokia Saïfia tästä asiakirjasta, joka on esimerkki siitä, että Euroopan parlamentti edistyy.

 
  
MPphoto
 

  Miroslav Mikolášik (PPE). (SK) Arvoisa puhemies, Lissabonin sopimuksen hyväksymisen tarjoamat mahdollisuudet antavat mahdollisuuden kauan odotettuun tasapainon luomiseen kaupallisen lainsäädännön ja ihmisoikeuksien välille. Uskon vakaasti, että Euroopan unionin, joka haluaa säilyttää uskottavuutensa ja tinkimättömyytensä, on hyödynnettävä aktiivisesti tämä tilaisuus ja alettava toimia johdonmukaisesti ihmisoikeuksien alalla sisä- ja ulkopolitiikassa.

Korostaisin komissiolle esitettyä pyyntöä tehdä sopimuksia, jotka sisältävät lausekkeita demokratiasta, ihmisoikeuksista sekä sosiaali-, terveys- ja ympäristönormien noudattamisesta, ja varmistaa samalla, että kyseisten normien noudattamista ja täytäntöönpanoa valvotaan käytännössä tehokkaasti. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että immateriaalioikeuksien kaupallisia näkökohtia koskevissa sopimuksissa varmistetaan oikeus terveyteen, joka liittyy läheisesti elämää koskevaan oikeuteen. Onnittelen Tokia Saïfia erittäin rohkeasta ja johdonmukaisesta tekstistä.

 
  
MPphoto
 

  Carl Schlyter (Verts/ALE).(SV) Arvoisa puhemies, katson, että me voimme tiivistää nämä kolme mietintöä sanomalla, että emme pidä enää ihmisiä kaupan välineinä vaan pidämme kauppaa ihmisten käyttämänä välineenä. Haluamme siirtyä pois logiikasta, jossa kaupasta saatua euron tuottoa vastaa kahden euron menetys ympäristö- ja sosiaalikustannuksina. Mietintö sisältää myös monia erityisiä ehdotuksia, esimerkiksi Tokia Saïfin erinomainen ehdotus Maailman ympäristöjärjestöstä tai ehdotus Kansainvälisen työjärjestön vallan lisäämisestä tai rajamuutoksista keinona vähentää epäoikeudenmukaista kilpailua ja päästöjä, jotka vahingoittavat ilmastoa, sekä ehdotus kuulla paikallista yhteisöä ennen kuin investointeja tehdään.

Arvoisa komission jäsen, ne eivät ole vain hyviä aikomuksia, jotka teidän pitäisi panna merkille. Pikemminkin me haluamme nähdä konkreettisia tuloksia vaatimuksiimme. Haluamme nähdä lainsäädäntöä, kun se on tarpeellista. Haluamme nähdä muutoksia sen täytäntöönpanossa, kun se on tarpeellista, ja haluamme nähdä komission tekevän aloitteen kansainvälisissä neuvotteluissa sääntöjen parantamiseksi.

 
  
MPphoto
 

  Csanád Szegedi (NI).(HU) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puolueeni Jobbik – liike paremman Unkarin puolesta – pitää ympäristönsuojelua ja ekologisen tasapainon palauttamista erittäin tärkeänä. Olemme vakuuttuneita siitä, että EU on talouskriisin ja taantuman lisäksi myös ympäristökriisissä. Siksi me pidämme erittäin tärkeänä sitä, että Euroopan unionissa perustetaan itsehallinto elintarviketeollisuutta ja kevyttä teollisuutta varten. Kukaan ei ymmärrä miksi EU:n on tuotava valtavasti valkosipulia ja pippuria Kiinasta ja kanaa Brasiliasta, kun kyseiset tuotteet voidaan valmistaa paikallisesti. Siksi me sanomme, että me tarvitsemme paikallista itsehallintoa elintarviketeollisuudessa ja kevyessä teollisuudessa. Velvollisuutemme täällä Euroopan parlamentissa on suojella EU:n maanviljelijöitä, pk-yrityksiä ja omia kansalaisiamme ja antaa näille mahdollisuus saada puhtaita, korkealaatuisia elintarvikkeita paikallisilta maanviljelijöiltä. Katsomme myös, että on ratkaisevan tärkeää ryhtyä vaatimaan ympäristöystävällisen teknologian käyttöä niin laajasti kuin se on mahdollista.

 
  
MPphoto
 

  Seán Kelly (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, kilpailu on kaupan elämää. On selvää, että kilpailussa on voitava kilpailla, ja jotkut järjestelyt, joita meillä on kolmansien valtioiden kanssa, ovat haitallisia omille tuottajillemme.

Elisabeth Köstinger viittasi Mercosuriin, ja on varmasti totta, että monet EU:hun tuodut maatalous- ja kalatuotteet on tuotettu paljon alemmin normein kuin ne, joita me vaadimme EU:ssa. Asiaa on ehdottomasti käsiteltävä.

Myönteistä on se, että jotkut sopimukset, joita olemme tehneet viime aikoina, ovat erittäin hyviä, kuten vapaakauppasopimus Korean kanssa. Tarvitsemme lisää sellaisia. Uskon, että myös useimmat ihmiset katsovat, että siitä olisi hyötyä meille ja heille.

Kysyisin komissiolta, onko olemassa suunnitelmia tehdä talouskumppanuussopimus Japanin kanssa. Copenhagen Economic Study on osoittanut, että me voittaisimme 33 miljardia euroa ja Japani voittaisi 18 miljardia euroa tällaisesta järjestelystä.

 
  
MPphoto
 

  Karel De Gucht, komission jäsen.(EN) Arvoisa puhemies, mielestäni tämä on ollut hyvin antoisa keskustelu. Vaikka kolmen mietinnön taustalla oleva ajattelutapa on samanlainen, yksityiskohtia, ajatuksia ja vastauksia, jotka me olemme jakaneet tänään, ei voida käsitellä riittävästi lyhyenä aikana, joka minulla on käytettävissäni. Jotkut ajatukset ovat toimivia, toiset eivät niinkään, koska me toimimme oikeudellisessa, institutionaalisessa ja poliittisessa kehyksessä, 27 jäsenvaltion unionina ja Maailman kauppajärjestön jäsenenä. Yritän korostaa niitä asioita, joita pidän kunkin mietinnön keskeisinä kohtina. Valitettavasti en voi antaa tyhjentäviä vastauksia.

Tokia Saïfin mietinnössä monet teistä nostivat esiin kysymyksen Kansainvälisen työjärjestön tarkkailijan asemasta Maailman kauppajärjestössä. Lähtökohtani on se, että kansainvälistä hallintoa ja kansainvälisten järjestöjen koordinointia voidaan varmasti parantaa paljon. Seuraava asiani on se, että jos haluamme vahvistaa kauppapolitiikkaa parempien sosiaali- ja ympäristötulosten aikaansaamiseksi, meidän on asetettava toteutettavissa olevia tavoitteita. Rakennemuutosten täytäntöönpano kestää kauan, ja jos olemme realistisia sen suhteen, milloin Maailman kauppajärjestön jäsenyys muuttuu "kauppa ja..." -ohjelmaksi, se on pitkän aikavälin tavoite.

Lisäisin vielä Saïfin ehdotuksesta, jonka mukaan vapaakauppasopimuksista pitäisi tehdä ihmisoikeusarviointi, että mielestäni niin pitäisi tehdä koko neuvottelujen ajan. Suhtaudun epäilevästi erityiseen jaksoon neuvottelujen päättymisen ja sopimuksen voimaantulon välissä. Asiasta keskusteltiin tänä aamuna toisessa yhteydessä, mutta katson, että meidän pitäisi noudattaa Lissabonin sopimuksen menettelyä. Sopimuksessa tehdään täysin selväksi, että on komissio asia parafoida tällaiset sopimukset; sen jälkeen alkaa ratifiointiprosessi ja neuvosto allekirjoittaa ne, mikä on sen tapa ratifioida, sitten Euroopan parlamentilla on oikeus ja velvollisuus ratifioida sopimus äänestyksessä. En suhtaudu myönteisesti ajatukseen, että ennen parafointia tehdään ihmisoikeusarviointi – sanotaan sitä jonkinlaiseksi ennakkoehdoksi. Toisaalta katson, että itse ajatus sopimuksen ihmisoikeusvaikutuksen arvioinnista on järkevä, ja suhtaudun siihen myönteisesti.

On esitetty myös erityisiä kysymyksiä, esimerkiksi lapsityövoimasta. Tiedätte, että neuvottelemme parhaillaan vapaakauppasopimuksesta Intian kanssa, ja neuvotteluissa on käsiteltävä koko kestävyysasiaa. Intia suhtautuu erittäin epäilevästi kestävyyttä koskevaan lukuun sopimuksessa, mutta me vaadimme – ja aiomme edelleen vaatia – että sellainen luku on perusteltu, ja uskon, että se lopulta sisällytetään sopimukseen.

Pyytäisin vain, että myöhemmin kun teidän on keskusteltava asiasta, otatte huomioon sen, että yksittäisten kolmansien valtioiden ajatukset tällaisesta kestävyyttä koskevasta luvusta voivat koskea sisällön lisäksi myös tiettyjen kolmansien valtioiden ajattelutapaa.

Sitten Yannick Jadotin mietintö: olen kuullut vaatimuksista, joissa vaaditaan ilmastoa koskevaa lukua jokaiseen kahdenväliseen sopimukseen. Kannatan ympäristön kestävyyttä, koska tulevaisuus ei kuulu meille. Meidän on kuitenkin oltava varovaisia ja tunnustettava, että monia tekijöitä, joita tarvitaan tyydyttävään vastaukseen ilmastonmuutoshaasteen suhteen – päästörajoista rahoitukseen – ei voida muuttaa määräyksiksi kauppasopimuksissamme. Sille löytyy mielestäni laajempi foorumi ja edellyttäen, että laajemmalla foorumilla päästään sopimukseen, niin tietysti tällainen sopimus näkyy kahdenvälisissä vapaakauppasopimuksissa. Onko se mahdollista myös kehityskierroksella, josta juuri keskustelimme, Dohan kierroksella, on paljon kyseenalaisempaa, koska kyseisessä monenvälisessä prosessissa ei todellakaan ole kaikkien osapuolten välistä yhteisymmärrystä ilmastoa koskevan luvun sisällyttämisestä lopputulokseen. Meidän kantamme kuitenkin on, että me kannatamme sitä.

Lopuksi Harlem Désirin mietintö: minusta se tulee erittäin sopivaan aikaan, koska valmisteilla on uusi komission tiedonanto yritysten yhteiskuntavastuusta.

Komissio ja OECD:n jäsenet antavat aktiivisen panoksen nykyisten OECD:n viitearvojen päivittämiseen niin, että ne ovat käytettävissä OECD:n ministerikokouksessa toukokuussa 2011.

Kaikissa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa toimissamme harkitsemme huolellisesti eri vaihtoehtoja, joilla voidaan edistää eurooppalaisten yritysten vastuullista käyttäytymistä riippumatta niiden toimintapaikasta ottaen erityisesti huomioon toteutettavuus ja seuraukset.

Lisäisin vielä, ettei kyse ole vain kaupasta tai kahdenvälisistä ja monenvälisistä kauppasopimuksista. Yhdysvalloissa annettiin äskettäin lainsäädäntöä, jossa monikansallisia yrityksiä – niitä jotka toimivat Yhdysvalloissa mutta myös niitä joilla on siellä rekisteröity toimipaikka – vaaditaan toimimaan vastuullisesti ja antamaan todistus raaka-aineita koskevista rahoitustoimistaan.

Mielestäni se on kunnioitettava aloite, joka on itse asiassa täysin kahdenvälisten sopimusten ulkopuolella. Kahdenväliset sopimukset eivät kata useimpia raaka-aineita koskevia toimia, ne ovat yksinkertaisesti monikansallisten yritysten rahoitustoimia ja teollisia toimia, mutta jos yrityksillä on rekisteröity toimipaikka Yhdysvalloissa, niin Yhdysvallat ryhtyy toimiin tällaisia yrityksiä kohtaan. Mielestäni olisi erittäin hyvä ajatus, jos tekisimme juuri samoin eurooppalaisille yrityksille, jotka toimivat aktiivisesti useimmissa kolmannen maailman valtioissa, ja ulottaisimme sitten saman lähestymistavan Kanadan ja Australian kaltaisiin valtioihin, niin että lopulta soveltaisimme sitä suurimpaan osaan teollisia toimia ja kaivosteollisuutta koko maailmassa. Mielestäni se olisi merkittävä panos kehitykseen kestävissä olosuhteissa.

Vielä lyhyesti onnittelut kolmesta mietinnöstä. Jatkan mielelläni keskustelua teidän kanssanne näistä aiheista tulevina kuukausina ja vuosina.

 
  
MPphoto
 

  Tokia Saïfi, esittelijä.(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, meillä ei ole tarpeeksi aikaa jatkaa tätä keskustelua vastauksesta, jonka juuri annoitte meille. Me siis jatkamme keskustelua myöhemmin, kuten te sanoitte.

Kiitän aluksi kaikkia puhujia, erityisesti varjoesittelijöitä sekä kollegoitani Yannick Jadotia ja Harlem Désiriä yhteistyöstä. Aiheet olivat hyvin samantapaisia ja toisiaan täydentäviä, ja se antoi meille mahdollisuuden vaihtaa ajatuksia. Se antoi meille myös mahdollisuuden noudattaa johdonmukaista lähestymistapaa työssämme: tehdä kaupasta vähemmän läpäisemätöntä ihmisoikeuksille, työlainsäädännölle ja ympäristölainsäädännölle.

Kuten totesin aikaisemmin ja kuten te, arvoisa komission jäsen, sanoitte, ajattelutapojen muuttuminen vaatii aikaa, mutta emme voi odottaa, että ne muuttuvat itsestään. Siten, jos me panemme täytäntöön joitakin tänä iltana esitellyissä mietinnöissä ehdotettuja toimia, me siirrymme vähitellen kohti oikeudenmukaisempaa ja vihreämpää taloutta. Euroopan unionin on käynnistettävä muutos ja annettava esimerkki kauppakumppaneilleen.

 
  
MPphoto
 

  Yannick Jadot, esittelijä.(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän komission jäsen De Guchtia vastauksista ja työtä koskevista ehdotuksista. Olen pannut merkille hänen vastauksensa ilmastonmuutosta koskevasta luvusta, ja toivon, että me onnistumme käsittelemään jäljelle jääneitä näkökohtia ja tekemään ehdotuksia, joista seuraa konkreettisia toimia ja tiettyjen osatekijöiden sisällyttäminen kauppasopimuksiin. Se, että Maailman kauppajärjestön kauppaneuvottelut, jotka ovat epäilemättä erittäin monimutkaisia, ovat katkenneet, tarjoaa Euroopan unionille myös erilaisia mahdollisuuksia sisällyttää lisää innovatiivisia osatekijöitä kahdenvälisiin sopimuksiin ja yrittää kehittää uudentyyppisiä kauppasopimuksia, joilla sopimuksiin sisällytetään lisää EU:n tavoitteita, jotka koskevat ympäristöä, ilmastoa, ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia.

Kyse on siis tietyssä mielessä mahdollisuudesta. Minusta se on voimakas vaatimus, ja jos nämä mietinnöt saavat huomenna laajaa tukea, se lähettää todella – ja haluan uskoa että niin tapahtuu – Euroopan parlamentilta erittäin tärkeän viestin komissiolle ja neuvostolle.

Haluaisin vastata taloudesta Laurence Stassenille, joka on jo lähtenyt. Taloutta käsitteleviä kirjoja on kirjoitettu vielä 1800-luvun jälkeenkin. Tiedämme siksi, että haasteet, jotka koskevat tapaa jolla sosiaali- ja ympäristökysymykset sisällytetään tuotantokustannuksiin, ovat tärkeä tekijä määriteltäessä suhteellisten etujen todellisuutta.

Samoin, Cristiana Muscardini, saatte aina tukeni, kun Euroopan unionin elintarvikeomavaraisuutta puolustetaan. Lisäksi, jos olette valmis vastustamaan minun ja muiden kanssa Blair House -sopimusta, joka on loppujen lopuksi suurin este elintarvikeomavaraisuudelle, todelliselle elintarvikeomavaraisuudelle EU:ssa, saatte minun tukeni.

Kiitän siksi kaikkia kollegoitani ja teitä, arvoisa komission jäsen, avoimuudestanne konkreettista työtä ja konkreettisia toimia kohtaan sopimuksissa, joista pian neuvotellaan ja jotka pian tehdään.

 
  
MPphoto
 

  Harlem Désir, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, kuten näette, minulla on kaksi minuuttia jäljellä. Te tiesitte sen, joten jos teillä oli aikaisemmin ajankäyttöongelma, olisitte voineet vähentää ajan puheeni tästä osasta, joka olisi voinut olla lyhyempi. Kiitän erityisesti kollegoitani ja komission jäsentä hänen vastauksestaan.

Silmiinpistävää keskustelussa on ollut laaja yhteisymmärrys, joka ylittää poliittisten ryhmien väliset rajat. Siihen on kuitenkin syynä tarve ottaa aidosti huomioon sosiaali- ja ympäristöulottuvuudet kauppapolitiikassa, sopimuksissa, jotka me neuvottelemme.

Kun keskeytitte minut erittäin mielenkiintoisen puheenne takia – olen varma että kansalaiset kaikkialla unionissa pitävät sitä kiehtovana – halusin vain muistuttaa asiasta, jonka komission jäsen itse nosti esiin, eli siitä, että yritysten yhteiskuntavastuu ei voi – hän on aivan oikeassa – korvata jäsenvaltioiden lainsäädännön ja velvollisuuksien noudattamista.

Karel De Gucht oli oikeassa myös sanoessaan, että tällä hetkellä OECD:ssä ja myös Maailman kauppajärjestössä on ehdotettu uusia toimia monikansallisten yritysten vastuusta. Syynä siihen on professori Ruggien raportti, jonka Richard Howitt mainitsi. Ehdotukset koskevat kaivostoiminnan lisäksi monia muita vastuualoja – erityisesti ulkomaisissa tytäryhtiöissä – niiden vaikutuspiirissä tai toimitusketjussa. Oikeudellisella yhteistyöllä varmistetaan myös, että emoyhtiö ei voi välttää vastuutaan, joka koskee jonkin sen tytäryhtiön tai alihankkijan toimia, kun tämä on rikkonut ympäristö- tai sosiaalisääntöjä. Tämä kaikki on aivan välttämätöntä.

Uskon kerta kaikkiaan, vaikka myönnän sen olevan vaikeaa, että meidän on luotava yhteys kauppasopimuksiin. Korean kanssa tehdyssä sopimuksessa ja Latinalaisen Amerikan valtioiden kanssa tehdyissä sopimuksissa on jo vähän viittauksia yritysten yhteiskuntavastuuseen. Katson, että tänään aloittamallamme vuoropuhelulla meidän on edelleen varmistettava, että yritysten yhteiskuntavastuuta ja kestävään kehitystä koskevat tavoitteemme ovat keskenään yhdenmukaisia kansainvälisissä kauppasopimuksissa.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. – (DE) Kiitos paljon, Harlem Désir.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (DE) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina 25. marraskuuta 2010 klo 12.00.

 
Päivitetty viimeksi: 18. huhtikuuta 2011Oikeudellinen huomautus