Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu:

– Charles Goerensin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima suositus toiseen käsittelyyn kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä [16447/1/2010 – C7-0424/2010 – 2010/0059(COD)] (A7-0009/2011)

– Barbara Lochbihlerin ja Kinga Gálin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima suositus toiseen käsittelyyn neuvoston ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamasta kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä annetun asetuksen (EY) N:o 1889/2006 muuttamisesta [16446/1/2010 – C7-0427/2010 – 2009/0060B(COD)] (A7-0014/2011)

– Gay Mitchellin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima suositus toiseen käsittelyyn kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä (asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttaminen) [16442/1/2010 – C7-0426/2010 – 2009/0060A(COD)] (A7-0006/2011)

– Helmut Scholzin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima suositus toiseen käsittelyyn teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (asetuksen (EY) N:o 1934/2006 muuttaminen) (A7-0005/2011).

  Charles Goerens, esittelijä. − (FR) Arvoisa puhemies, AKT-maiden banaanialan liitännäistoimenpideohjelman perustamiseksi tehtyä asetusehdotusta esitetään nyt toiseen käsittelyyn.

Haluan muistuttaa, että ensimmäisen käsittelyn yhteydessä vetosimme banaaneja vievien AKT-maiden liitännäistoimenpiteiden mahdollisimman suuren määrän puolesta, koska näiden maiden tilanne todennäköisesti huononee, kun WTO:ssa astuu voimaan Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan tuottajien sopimus, jolla pyritään lopettamaan banaanien tullimaksuihin liittyvä kauppakiista. Sopimuksen perusteella banaanien tuontitulleja alennetaan vuoteen 2017 mennessä vähitellen 176 eurosta tonnilta 114 euroon tonnilta.

AKT-maista tulevia banaaneja saadaan kuitenkin jatkossakin tuoda tullitta Euroopan unioniin. Näiden maiden tilanteen huononeminen mainitun kauppasopimuksen voimaantulon myötä on saanut ne neuvottelemaan Euroopan unionin kanssa banaanialan liitännäistoimenpiteistä (BAM).

Kehitysyhteistyövaliokunta, jonka esittelijä olen, onnistui ensimmäisessä käsittelyssä varmistamaan sen, että alkuperäiseen tekstiin hyväksyttiin seuraavat parannukset.

Ensinnäkin erityistä huomiota kiinnitettiin köyhyyden kitkemiseen ja elinolojen parantamiseen suositeltujen toimenpiteiden tärkeimpinä tavoitteina.

Toiseksi pienviljelijöitä ja pieniä organisaatioita pidetään näiden toimenpiteiden tärkeimpinä edunsaajina.

Kolmanneksi asetuksessa kiinnitetään erityistä huomiota ympäristöön, terveyteen ja työehtoihin liittyviin seikkoihin.

Neljänneksi on otettu käyttöön avoimet varojen myöntämisperusteet.

Lopuksi on päästy sopimukseen alustavasta arviosta, joka on tehtävä 18 kuukautta ennen ohjelman päättymistä.

Lisäksi parlamentti ja neuvosto ovat päässeet yhteisymmärrykseen liitännäistoimenpiteiden rahoituksesta vuosina 2010 ja 2011. Kaikki nämä parannukset vastaavat ilman muuta AKT-maiden odotuksia. Ainoa ongelmakohta liittyy horisontaaliseen kysymykseen delegoitujen säädösten soveltamisesta kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen. Tulkintamme Lissabonin sopimuksen 290 artiklasta tukee vaatimustamme.

Euroopan parlamentti toivoo, että komissio kuulee sitä tehdessään ulkoisten toimien rahoittamiseen liittyviä strategisia päätöksiä. Toistaiseksi neuvosto on kieltäytynyt antamasta parlamentille asemaa, jonka se rahoitusvälineiden toiminnassa ansaitsee.

Asiat on tehtävä selviksi, ja haluan vahvasti korostaa seuraavaa: emme suostu siihen, että meitä kutsutaan riidanhaastajiksi. Parlamentti ja kehitysyhteistyövaliokunta todistavat tämän joka päivä työssään. Kehotankin kollegoitani pitämään kiinni ensimmäisessä käsittelyssä hyväksytystä kannasta ja äänestämään ylivoimaisesti juuri hyväksyttäväksenne esittämäni asiakirjan puolesta.

  Barbara Lochbihler, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, Tunisian, Egyptin ja Jemenin kaduilla mieltään osoittavien kansalaisten keskeiset vaatimukset ovat ihmisoikeuksien takaaminen, demokraattisten rakenteiden edistäminen ja kehittäminen sekä korruption torjunta. Nämä kansalaiset toivovat saavansa rauhanomaisin keinoin aikaan muutoksen niin, että ihmiset Maghrebin alueella ja arabimaissa voivat vaatia oikeuttaan sananvapauteen, lehdistönvapauteen, vapaisiin vaaleihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Juuri näiden oikeuksien toteutumista halutaan demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevalla rahoitusvälineellämme edistää. Toistaiseksi sen toimintamahdollisuudet mainituissa valtioissa ovat olleet rajalliset, koska olosuhteet niissä ovat sellaiset, että poikkeavalla tavalla ajattelevia on yleensä uhannut vaino ja kidutus.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että – kuten työryhmässä eilen kuulimme – komissio on jo tehnyt yksityiskohtaisia suunnitelmia käyttääkseen rahoitusvälinettä niin, että se käsittää lyhyen aikavälin, keskipitkän aikavälin ja pitkän aikavälin hankkeita, joita voidaan nyt käyttää demokraattisen murroksen tukemiseen Tunisiassa. Olisi hyvä, jos voisimme tulevaisuudessa kehittää tästä mallin, jota voitaisiin käyttää myös siinä tapauksessa, että näin perustavanlaatuisia murroksia tapahtuu muissa valtioissa. Pidän erittäin toivottavana, että komissio hyväksyy parlamentin Tunisian-valtuuskunnan ehdotukset, kuten oikeusjärjestelmän uudistamista koskevat ehdotukset.

Demokratiaa ja ihmisoikeuksia edistävä väline on rakennettu niin, että sillä voidaan tukea erilaisissa yhteiskunnallisissa rakenteissa niitä, jotka toimivat ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. Tämä voi tarkoittaa hallituksia, kansainvälisiä ihmisoikeusjärjestöjä tai yksityishenkilöitä, jotka tarvitsevat tukea puolustaessaan ihmisoikeuksia. Kaiken kaikkiaan tämä rakenne on hyvä juuri siksi, että sen ansiosta tietyissä tilanteissa on mahdollista toimia ilman kyseisen hallituksen suostumusta. Nähdäkseni tämä ei millään tavalla merkitse puuttumista toisen valtion sisäisiin asioihin, koska ihmisoikeuksien luonteeseen kuuluu, että meidän on voitava vastustaa valtion väestöön ja yksittäiseen kansalaiseen kohdistamaa pakkoa ja väkivaltaa.

Luonnollisesti meidän on tarkasteltava uudelleen yksittäisiä hankkeita sekä ihmisoikeus- ja demokratiavälineen prioriteetteja ja huolehdittava, että nämä ovat jatkuvan kriittisen arvioinnin kohteena. Tähän saakka väline on ollut vielä suhteellisen uusi, joten ei ollut mielekästä tehdä arviointia, josta olisi saatu vain vähän tietoa. Siksi on sitäkin tärkeämpää, että nyt valmistelemme ja toteutamme tulevan laaja-alaisen arvioinnin. Tavoitteena on oltava yksittäisten toimenpiteiden vaikutusten selvittäminen ja tarvittaessa prioriteettien ja työmenetelmien tarkistaminen.

Tämä rahoitusväline noudattaa perusperiaatetta, jonka mukaan kaikkien rahoitusvälineiden tulisi täydentää toisiaan. Käytännössä joudumme kuitenkin toistuvasti toteamaan, että tätä suhteellisen vaatimatonta rahoitusvälinettä käytetään sellaisten hankkeiden rahoittamiseen, jotka selvästi liittyisivät johonkin maantieteelliseen välineeseen. Tämä kysymys nousee esiin myös ihmisoikeusvuoropuheluiden yhteydessä. Tästä syystä meidän ei ehdottomasti tulisi suostua mihinkään leikkauksiin tämän jo vaatimattoman välineen osalta, ja meidän on myös varmistettava, ettei sitä käytetä sellaisten hankkeiden rahoittamiseen, joihin se ei tosiasiallisesti sovi.

Lopuksi vielä kysymys delegoiduista säädöksistä – asia, josta ei vielä ole päästy yksimielisyyteen minkään rahoitusvälineen osalta. Monilla politiikan aloilla, kuten ympäristö- ja liikennepolitiikassa, ei ole erimielisyyttä siitä, mitä voidaan pitää delegoituina säädöksinä. Ulkopolitiikassa tätä kysymystä kuitenkin pidetään erittäin kiistanalaisena. On kuitenkin erittäin tärkeää – etenkin nyt Lissabonin sopimuksen jälkeen –, että myös meillä parlamenttina on yhteispäätösoikeudet ulkopolitiikassa rahoitusvälineohjelmien strategisten painopisteiden tasolla.

  Kinga Gál, esittelijä. − (HU) Arvoisa puhemies, komission edustajat, hyvät kuulijat. Yhteisesittelijäni Lochbihlerin juuri esittämät asiat ovat erittäin tärkeitä, jos ajattelemme, että nykyinen jännittynyt kansainvälinen tilanne – tarkoitan eilen keskustelun aiheena olleita Pohjois-Afrikan tilanteita, Tunisiaa ja Egyptiä – osoittaa, että esimerkiksi tälle ihmisoikeuksia koskevaan rahoitusvälineeseen kiinnittämällämme huomiolla on todella merkitystä, ja että tällä välineellä voi käytännössä olla merkittävä vaikutus tietyssä paikassa. Juuri tämä on ensimmäinen tärkeä syy sille, että parlamentti vaatii tarkastusoikeutta välineeseen.

Mitä tulee olennaisiin asiakysymyksiin, joita käsiteltiin viime vuoden lokakuussa ensimmäisen käsittelyn yhteydessä käydyssä keskustelussa, jonka tavoitteena oli keskeisen tärkeiden paikallisten kansalaisjärjestöjen toiminnan edistäminen, toimielimet olivat niiden osalta yksimielisiä. Nyt toisen käsittelyn yhteydessä on tarkasteltava myös kolikon toista puolta, nimittäin tarvetta päästä yksimielisyyteen toimielinten välisessä keskustelussa parlamentin oikeudesta demokraattiseen valvontaan. Kuten hyvin tiedetään, rahoitusvälineitä koskeva kysymys – myös demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevaa rahoitusvälinettä koskeva kysymys – on ollut osa toimielinten välistä kiistaa jo vuosia.

Lissabonin sopimuksella vahvistettiin Euroopan parlamentin oikeutta demokraattiseen valvontaan: tästä on kyse delegoiduissa säädöksissä, joita nähdäksemme on tarpeen vahvistaa ja soveltaa nykyisessä tilanteessa. Tämä nimenomainen instrumenttipaketti, delegoidut säädökset, voisi olla ensimmäinen merkittävä esimerkki siitä, että Euroopan parlamentin rooli on todellakin kasvanut joulukuun 1. päivän 2009 jälkeen. Nyt toisen käsittelyn yhteydessä, ja todennäköisesti sitä seuraavan päätösprosessin aikana, mekin vaadimme painokkaasti, että Euroopan parlamentin oikeus demokraattiseen valvontaan tunnustetaan. Yhdessä kollegani kanssa uskon, että tämä on merkityksellistä juuri demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevan rahoitusvälineen tapauksessa. Tämä johtuu siitä, että – kuten juuri kuulimme – kyseisellä välineellä halutaan edistää ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota ja demokratian suojelua, ja me haluamme edistää nimenomaisia oikeuksia, kuten taistelua naisten ja lasten oikeuksien puolesta sekä kuolemanrangaistusta, kidutusta ja julmaa, epäinhimillistä ja nöyryyttävää kohtelua vastaan. Pyrimme auttamaan ihmisoikeuksien puolustajia heidän työssään jopa kaikkein mahdottomimmissa olosuhteissa. Tämä on toinen syy sille, miksi tämä väline on erityisen tärkeä. Sen edunsaajat ovat kansalaisjärjestöjä, joihin joissakin maissa kohdistuu huomattavia haittoja. Kaikella tällä voidaan perustella se, että meillä parlamenttina tulisi olla sananvaltaa strategian ja puiteohjelmien laatimisessa ja tulevien suunnitelmien luonnostelussa, koska vuosittaisen seurannan kautta voimme edetä tehokkaammin kuin jos meiltä vain tiedustellaan kantaa kaksivuotisten rahoituskausien yhteydessä. Tälle pyydämme tukeanne niin, että nyt Lissabonin sopimuksen myötä voimme todella myös toimia sopimuksen hengessä. Luotan siihen, että sekä komissio että neuvosto ymmärtävät tulevan sopimusprosessin yhteydessä tämän tarpeen.

  Helmut Scholz, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälinettä muutetaan perusteellisesti tällä vaalikaudella. Suunnitelmissamme on myöntää yhteensä jopa 348 miljoonaa euroa yhteistyöhön sellaisilla aloilla kuin tiede, korkeakouluvaihdot – Erasmus Mundus mukaan luettuna –, kulttuuri, ympäristönsuojelu ja uudistuvat energianlähteet sekä kahdenvälisten kauppasuhteiden kannustaminen. Erityistä huomiota tässä on kiinnitettävä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Uutta on se, että niin sanotun ICI Plus -rahoitusvälineen ansiosta voidaan nyt rahoittaa myös hankkeita kehittyvissä maissa – erityisesti hankkeita, jotka eivät kuulu yleisen kehitysaputoimenpiteiden määritelmän piiriin. Tällaisia ovat esimerkiksi hankkeet ja toimenpiteet, joissa eurooppalaisia opiskelijoita lähetetään yliopistoihin Afrikassa, Aasiassa tai Latinalaisessa Amerikassa – tämä on täysin uusi elementti. Nykyään, kun EU:lla on suurempi vastuu yhteistyönsä sovittamisessa yhä useampien maiden kanssa solmittujen kumppanuuksien mukaiseksi, itsemäärittyvän kehityksen mahdollistamisella on erityinen rooli.

Asetusta muutettaessa on selvästi otettava huomioon sen maantieteellisen alan laajentumisesta johtuvat mahdollisuudet ja haasteet. Siinä todetaan selkeästi, kuka voi saada rahoitustukea, mihin tarkoituksiin ja millä ehdoilla. Toinen uusi tekijä tässä välineessä on se, että asetuksessa täsmennetään, että rahoitusta myönnettäessä on varmistettava, että kumppanimaat noudattavat Kansainvälisen työjärjestön (ILO) keskeisiä työehtoja ja että ne tekevät työtä vähentääkseen kasvihuonekaasupäästöjä osallistumalla näin merkittävällä tavalla kansainvälisiin ponnistuksiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Yhtä tärkeää on, että oikeusvaltio ja ihmisarvo työssä on nostettu yhteistyön tavoitteiksi. Nyt, kun siirrytään toiseen käsittelyyn, haluaisin jälleen todeta, että pidän olennaisen tärkeänä sitä, että rahoitustukea myönnettäessä varmistetaan, ettei Euroopan unionin perusperiaatteisiin nähden tehdä mitään myönnytyksiä. Edistettäessä hankkeita kehitysmaissa on tulevaisuudessa kiinnitettävä huomiota politiikan johdonmukaisuuteen ja erityisesti sen yhdenmukaistamiseen elintarvikekriisin torjuntatoimien kanssa. Ensimmäisen käsittelyn täysistuntoäänestyksessä päätettiin – kylläkin niukalla enemmistöllä –, ettei mitään kehitysapuun toistaiseksi myönnetyistä varoista tulisi käyttää ICI Plus -välineeseen.

Toiseen käsittelyyn mennään tältä osin, kuten kaikkien rahoitusvälineiden osalta, noudattamalla nopeutettua lähentymistä. Neuvoston ja Euroopan parlamentin välisten menestyksekkäiden kompromissineuvottelujen perusteella olemme mukauttaneet ICI Plus -järjestelmää tulevaisuuden haasteisiin. Enemmistö on hyväksynyt kaikki olennaiset asiat täysistunnossa. Toistaiseksi kaikki siis on hyvin – tai siltä ainakin näyttää. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole ratkaistu, miten tulevaisuudessa suhtaudutaan Lissabonin sopimuksen voimaantulon seurauksena syntyneeseen toimivallan jakaantumiseen EU:n kahden lainsäädäntöelimen välillä, erityisesti yhteisölle kuuluvan kansainvälisen kauppapolitiikan alalla. Pelissä on demokratia, ja erityisesti niin sanotut delegoidut säädökset, joista Euroopan parlamentilla, komissiolla ja neuvostolla edelleen on eriävä näkemys.

Mistä oikeastaan on kyse? Haluamme tehdä sen, mikä mielestämme on velvollisuutemme äänestäjiämme kohtaan. Haluamme tarkastaa, onko Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission laatima monivuotinen toimintasuunnitelma asetusten täytäntöönpanemiseksi lainsäätäjän tarkoittaman hengen mukainen. Aiemmin komission asenne on valitettavasti liian usein ollut se, että paperille voi kirjoittaa mitä tahansa. Lissabonin sopimus antaa meille uuden aseman ja velvollisuuden lainsäätäjänä, ja me vaadimme veto-oikeutta. Eri ulkopoliittisten rahoitusvälineiden esittelijät, valiokuntien puheenjohtajat ja poliittisten ryhmien johtajat ovat kaikki yksimielisiä siitä, että meidän on taisteltava tämän demokraattisen oikeutemme puolesta.

Komission jäsen, hyvät kollegat, tähän mennessä näkemämme käytös osoittaa, että kaikki kolme Euroopan unionin toimielintä eivät vielä ole tunnustaneet tätä periaatetta. Sen vuoksi puolustamme nyt voimallisesti valvontaoikeuttamme, koska tulevaisuudessa komission on perustettava suunnitelmansa lainsäätäjän säädöksille eikä vain omille ilmoituksilleen.

  Karel De Gucht, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, olen täällä Andris Piebalgsin tilalla, joka on parhaillaan ulkomailla jo kauan sitten sovitulla työmatkalla, ottaakseni osaa näitä ulkosuhteisiin liittyviä rahoitusvälineitä koskevaan toiseen käsittelyyn.

Ensinnäkin haluan kiittää esittelijöitä, Kinga Galia, Barbara Lochbihleria, Gay Mitchellia, Helmut Scholzia ja Charles Goerensia. Olemme tehneet oikein hyvää yhteistyötä näiden asiakirjojen tiimoilta, ja delegoituja säädöksiä lukuun ottamatta kaikkien kolmen toimielimen välillä on huomattavaa lähentymistä asiakysymysten osalta.

Jäljelle jääneet ratkaisemattomat kysymykset johtuvat toimielinten laajemmista suhteista Lissabonin sopimuksella luodussa uudessa ympäristössä. Olemme nyt vaikeassa poliittisessa ja operatiivisessa tilanteessa, jota ulkomaiset kumppanit eivät ymmärrä, koska perussäädösten täytäntöönpano on EU:n sisäinen asia.

Vaikka en kauppakomissaarina vastaa mistään näistä instrumenteista, ne tukevat kuitenkin suurta joukkoa EU:n politiikan tavoitteita, kauppa mukaan luettuna, ja niiden ansiosta meillä voi jatkossakin olla painoarvoa ulkopoliittisina toimijoina.

Viimeisimmän, lokakuussa pidetyn keskustelunne jälkeen vuosi vaihtui ilman ensimmäisessä käsittelyssä saavutettua yksimielisyyttä. Tehän tunnette tilanteen. Parlamentti vaatii, että Lissabonin sopimuksen 290 artiklaa, jossa säädetään delegoituina säädöksinä tunnetusta menettelystä, sovelletaan strategia-asiakirjojen ja monivuotisten toimintaohjelmien hyväksymiseen. Mutta kannassaan ensimmäisessä käsittelyssä neuvosto hylkäsi ne tarkistuksenne, jotka koskivat delegoituja säädöksiä.

On erittäin tärkeää, että pääsemme sopuun asiassa pian, erityisesti ICI Plus -välineen ja banaanialan liitännäistoimenpiteitä koskevan ehdotuksen osalta. Muussa tapauksessa komissio ei voi panna täytäntöön vastaavaa talousarviota.

Nimenomaan ICI Plus -välineen osalta otaksun, että olemme kaikki yksimielisiä siitä, että välineen tarkoituksena on edistää EU:n etuja teollistuneissa maissa, joista osa on keskeisiä strategisia kumppaneita, jotka eivät halua odottaa, että olemme hallinnollisesti valmiita. Toiset kilpailevat täyttääkseen luomamme aukot, olipa kyse sitten energia-alan yhteistyöstä, liiketoiminnan tukemisesta, digitaalistrategian tavoitteista tms.

Banaanialan liitännäistoimenpiteiden osalta voin vain korostaa – ja toivon, että asemani kauppakomissaarina antaa sanoilleni hiukan painoarvoa –, että ne liittyvät kiinteästi Geneven sopimukseen, jolla saatiin päätökseen lähes 20 vuotta kestänyt pisin kauppakiistamme WTO:ssa ja GATTissa.

Liitännäistoimenpiteiden tarkoituksena on tukea kymmentä banaaneja vievää AKT-maata niiden sopeutuessa Geneven sopimuksesta seuraavaan etuusmarginaaliensa pienenemiseen. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että säilytämme EU:n uskottavuuden kansainvälisenä kaupan alan neuvottelijana pitämällä kiinni tekemistämme sitoumuksista: tässä tapauksessa olemme sen velkaa erityisesti AKT:n banaaneja tuottaville valtioille.

Ajatelkaa laajemmin maailman elintarvikekaupan tilannetta tällä hetkellä ja niitä vaikeuksia, joita on eräillä mailla, jotka ovat pahasti riippuvaisia yhdestä tai muutamasta hyödykkeestä saatavista vientituloista. Tämä on mielestäni todella kiireellinen asia.

Ymmärrän, että parlamentti pitää tärkeänä saada osallistua strategia-asiakirjojen ja monivuotisten toimintasuunnitelmien laadintaan. Komissio on esittänyt ehdotuksia parlamentaarisen valvonnan tehostamiseksi ja tarjoaa muita kompromissiratkaisuja, mutta nämä eivät ole saaneet kannatusta parlamentissa eivätkä neuvostossa.

Olen täällä tänään toistaakseni ehdotuksen, jonka Catherine Ashton ja Andris Piebalgs tekivät teille viime lokakuussa: etsitään käytännön poliittisia ratkaisuja. Neuvosto, komissio ja parlamentti, tehkäämme nyt työtä kohti sovittuja tuloksia tässä toisessa käsittelyssä ja sitoutukaamme kaikki määrätietoisesti tämän tavoitteen saavuttamiseen.

Pidemmät viivästykset toisivat mukanaan budjettia koskevia, poliittisia, juridisia ja joka sosioekonomisia seurauksia. Samalla, kun Lissabonin sopimus muutti komiteajärjestelmää ja antoi Euroopan parlamentille uusia toimivaltuuksia, se antoi EU:lle vahvemman aseman ja uusia rakenteita, joilla se voi tehdä ulkopolitiikkaa johdonmukaisemmin, laaja-alaisemmin ja yhtenäisemmin. Kiitos mielenkiinnostanne. Odotan kiinnostuneena keskustelua asiasta.

  Maurice Ponga, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, Euroopan parlamentti antaa tänään toista kertaa ratkaisunsa kehitysyhteistyön rahoitusvälineen muuttamisesta, jolla luodaan tärkeimpiä banaaneja tuottavia AKT-maita koskevat banaanialan liitännäistoimenpiteet. Nämä liitännäistoimenpiteet perustuvat AKT-maille myönnettävien tullietuuksien pienenemiseen joulukuussa 2009 Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan maiden kanssa tehdyn Geneven sopimuksen seurauksena. Euroopan unioni sitoutui silloin tukemaan AKT-maita 190 miljoonalla eurolla auttaakseen niitä selviytymään tässä uudessa kilpailutilanteessa.

Ensimmäisessä käsittelyssä teimme tarkistuksia sekä komission ehdotuksen muotoon että sen sisältöön. Neuvosto oli kanssamme eri mieltä ehdotuksen muodosta, minkä vuoksi asetus on nyt toista kertaa käsiteltävänä. Neuvosto nimittäin kieltäytyi hyväksymästä sitä, että delegoitujen säädösten menettelyä sovellettaisiin strategia-asiakirjoihin ja monivuotisiin toimintasuunnitelmiin, ja kieltäytyi näin ollen panemasta täytäntöön Lissabonin sopimukseen sisältyviä edistysaskelia. Parlamentti päätti reagoida asiaan nopeasti, ja se on ratkaisevaa.

Siksi lähetämme vahvan poliittisen viestin AKT-maille. Euroopan parlamentti on heidän takanaan ja tekee kaikkensa varmistaakseen, että luvatut 190 miljoonaa euroa luovutetaan mahdollisimman nopeasti. Lähetämme kuitenkin viestin myös neuvostolle. Euroopan parlamentti puolustaa Lissabonin sopimuksessa säädettyjä valtaoikeuksiaan. Pallo on nyt neuvostolla. Euroopan unioni on antanut sitoumuksen AKT-maille. Näin ollen myös neuvoston tulisi nyt kantaa vastuunsa, kuten parlamentti on tehnyt.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD). – Arvoisa puhemies, onko parlamentin jäsen Ponga tullut ajatelleeksi, että eurooppalainen veronmaksaja, erityisesti brittiläinen veronmaksaja, voi ehkä pitää parempana, että nuo 190 miljoonaa euroa jäädytetään määrättömäksi ajaksi?

  Maurice Ponga (PPE). – (FR) Kiitos kysymyksestänne, jäsen Dartmouth. Haluan sanoa vain, että on olemassa kansainvälisiä sopimuksia, jotka edellyttävät, että Euroopan unioni investoi suhteisiinsa AKT-maiden kanssa, ja tämä on yksi niistä sopimuksista, jotka Euroopan unionin on asetettava etusijalle. Mitä itseeni tulee, en ole koskaan kokenut, että nämä 190 miljoonaa pitäisi jäädyttää.

  Patrice Tirolien, S&D-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, parlamenttimme tänään yksimielisesti hyväksymä kanta osoittaa, miten elintärkeä valtaoikeuksien täytäntöönpanoa koskeva kysymys tälle parlamentille on. Palatakseni kuitenkin banaanialan liitännäistoimenpiteisiin, tämä sopimus on nolostuttava banaaneja tuottaviin AKT-kumppaneihimme nähden. Vaikka vuosi on kulunut siitä, kun nämä valtiot oikeutetusti saivat komissiolta hyvityksen, ne eivät vieläkään ole saaneet rahoja, vaikka Geneven sopimus koettelee niitä raskaasti.

Siksi suuntaan tänäänkin sanani näille maille, kun sanon, että juuri sen vuoksi, että haluamme tuoda vaatimuksemme esiin entistäkin painokkaammin, parlamentilla on oltava sananvaltaa EU:n strategioissa ja yleisissä ulkoisen avun suuntaviivoissa. Emme aio langeta komission ja neuvoston asettamaan ansaan. Eurooppalaisen päätöksenteon avoimuuden on oltava työmme keskipisteessä. Tämä on Lissabonin sopimuksen todellisen hengen ja historian mukaista.

  Nirj Deva, ECR-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, tähän asiaan liittyy teknisiä näkökohtia ja myös inhimillisiä, köyhyyttä koskevia näkökohtia. Tässä yhteiskeskustelussa haluaisin ensiksi kertoa neuvostolle, että parlamentti on läsnä valvoakseen ja tarkastaakseen ja seuratakseen avoimesti ja läpinäkyvästi ja vastuullisesti, miten veronmaksajien rahoja käytetään kansainväliseen kehitystyöhön.

Ellei neuvosto pysty tunnustamaan sitä eikä voi tunnustaa, että delegoitujen säädösten tulee kulkea parlamentin sisäisten menettelyjen läpi niin, että parlamentti voi käyttää tarkastusoikeuttaan, mitä ihmettä me täällä oikein teemme? Miksi me olemme täällä, ellei meillä ole mahdollisuutta vastata äänestäjillemme ja veronmaksajillemme rahoista, jotka he uskovat meille vilpittömässä mielessä käytettäviksi komission välityksellä kansainväliseen kehitystyöhön?

Toiseksi, mitä tulee banaanikysymykseen – jossa parlamentin näkemykset olisi myös pitänyt ottaa huomioon –, eurooppalainen veronmaksaja on jo hävinnyt joka tapauksessa. Meillä oli aiemmin vapaampi kauppasopimus, joka on nyt mennyt menojaan, ja silti meidän pitää nyt toistamiseen maksaa korvauksia ja hyvityksiä banaaneja tuottaville maille.

  William (The Earl of) Dartmouth, EFD-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, jokaiselle neljästä parlamentille tänään esiteltävästä rahoitusvälineestä on uskottavilta kuulostavat perustelut.

Yhteisesti niiden kollektiivisena tavoitteena on kuitenkin edistää Euroopan komission poliittista ja ulkopoliittista ohjelmaa. Komission jäsen teki sen aiemmin hyvin selväksi tavanomaisella täsmällisyydellään ja selkeydellään, mistä haluan kiittää häntä.

Me kaikki tiedämme jo, kuka tämän kaiken maksaa: jo muutenkin tiukoilla oleva veronmaksaja ja tietenkin tavalliseen tapaan kohtuuttoman osuuden juuri brittiläinen veronmaksaja. Näiden rahoitusvälineiden tarkkoja kustannuksia ei vielä tiedetä, vaikka kollegani ovat tehneet parhaansa eilen ja varhain tänä aamuna.

Komissio toimii jälleen kerran tuhlaavaisesti ja vastuuttomasti toisten rahoilla, ja siksi emme aio tukea kumpaakaan ehdotusta.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Jörg Leichtfried (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Dartmouth, huomiotani kiinnittää se, että yritätte aina ottaa brittiläiset veronmaksajat esiin puheenvuoroissanne. Olisin kiinnostunut tietämään, koetteko edustavanne pientä ihmisryhmää Yhdistyneessä kuningaskunnassa vai koetteko lainkaan, että edustatte Euroopan unionia?

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD). – Arvoisa puhemies, mainitsin puheenvuorossani sekä eurooppalaiset veronmaksajat että brittiläiset veronmaksajat. Minut ovat kuitenkin valinneet nimenomaan Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset, joten katson, että ensisijainen velvollisuuteni on edustaa brittiläistä veronmaksajaa. Tunnen myötätuntoa myös tiukoilla olevia eurooppalaisia veronmaksajia muissa jäsenvaltioissa – ei vähiten juuri teidän kotimaassanne Itävallassa, joka myös on veronmaksajavaltio – ja joiden rahoja myös tuhlataan näiden tarpeettomien ja heikkojen imperiumien rakentamiseen.

  Franziska Katharina Brantner, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, haluaisin nostaa esiin muutaman asian. Ensinnäkin haluan kiinnittää huomiota ulkoisten alueiden rahoitusvälineiden joustavuuteen.

Viime viikkojen ja kuukausien aikana me kaikki olemme nähneet lukuisia odottamattomia katastrofeja ja tapahtumia, eikä meillä ole enää ulkoasioiden budjettikohdassa juurikaan liikkumavaraa, vaikka jäljellä on vielä muutama vuosi. Samanaikaisesti on olemassa yksi joustava väline, nimittäin vakausväline, jota käytetään kuitenkin usein muihin tarkoituksiin kuin siihen, jota varten se alun perin luotiin.

Siksi katson, että voimme olla yhtä mieltä siitä, että ulkopoliittisiin välineisiin tarvitaan lisää joustavuutta, mutta on korostettava, että tämä edellyttää myös samanaikaisesti tehostettua demokraattista valvontaa. Tästä kysymyksestähän parhaillaan kiistelemme, ja meidän on myös ilmaistava, että samalla, kun rahoitusvälineiden tulevaisuus edellyttää suurempaa joustavuutta, sitä ei voida toteuttaa ilman vaatimaamme tehostettua demokraattista valvontaa.

Toinen asia: meidän on arvioitava uudelleen tapaa, jolla teemme työtä ja annamme apua epävakaissa valtioissa. Viimeksi eilen YK jälleen kerran puheissaan yhdisti toisiinsa kehityksen ja konfliktin ja totesi, että ne maat, joissa on käynnissä konflikteja, ovat luonnollisesti samalla niitä, joiden on vaikeinta päästä eroon köyhyydestä.

Toistaiseksi EU:n välineitä ei oikeastaan ole mukautettu tähän. Joissakin näistä epävakaista valtioista meillä on EU-operaatioita, jotka toimivat rahoitusvälineidemme rinnalla, mutta eivät aina yhteistyössä niiden kanssa. On siis harkittava, mikä olisi hyvä tapa yhdistää nämä keskenään.

Lopuksi nopeasti viimeinen asia: Pohjois-Afrikan tapahtumat ovat osoittaneet meille ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisen tärkeyden ja mielestäni myös sukupuolten tasa-arvon edistämisen tärkeyden. Meidän on oltava tässä asiassa rohkeampia tulevaisuudessa, kun rakenteita tarkistetaan.

  Elmar Brok (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, komission jäsen, hyvät kuulijat. Nähdäkseni meidän tulisi tehdä selväksi, että näiden rahoitusvälineiden tapauksessa painotamme lainsäädännöllisten tehtävien ja täytäntöönpanoon liittyvien tehtävien erottamista toisistaan. Ei ole parlamentin tehtävä hoitaa hallinnollisia yksityiskohtia tai käytännössä panna hankkeita täytäntöön.

Toisaalta lainsäädännössä ei voida päätyä avoimeen valtakirjaan, joka annettaisiin vuosikausiksi ilman mahdollisuutta puuttua asioihin siinä tapauksessa, etteivät toteutetut toimenpiteet olekaan lainsäätäjän tahdon mukaisia. Sen vuoksi riippumatta siitä, onko kyseessä juridisesti ajatellen delegoitu säädös, meillä täytyy olla mahdollisuus kumota päätöksiä, ellei niiden täytäntöönpano lainsäätäjän mielestä tapahdu lainsäätäjän tarkoittaman hengen mukaisesti.

Tästä syystä – riippumatta siitä, millaisen oikeudellisen ratkaisun perusteella se on toteutettu tai onko se toteutettu delegoitujen säädösten puitteissa – komission ja neuvoston on toimittava tässä asiassa niin, että löydetään järkevä, objektiivinen ratkaisu. Tämä johtaa myös siihen, että puutumme vähemmän täytäntöönpanoa koskeviin asioihin ja siksi, kun kaikki toimii asianmukaisesti, täytäntöönpanoelimet saavat enemmän vapautta.

Haluan vahvistaa sen, mitä parlamentin jäsen Brantner sanoi. Parlamentti otti vuosia sitten käyttöön välineen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi ja sisällytti siihen mahdollisuuden sivuuttaa hallitukset ja diktaattorit kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisten voimien tukemiseksi. Vasta nyt olemme toteamassa, että vastoin lainsäätäjän tahtoa komissio tai nykyään ulkosuhdehallinto ei koskaan ole käyttänyt välinettä tällä tavoin, mikä on ratkaisevasti vaikuttanut siihen, että Pohjois-Afrikan tilanne tällä hetkellä on sellainen kuin se on. Tämä on poliittinen laiminlyönti – lainsäätäjän tahto on jätetty panematta täytäntöön –, joten asetusta täytyy muuttaa, ja me aiomme taistella tämän puolesta.

  Ana Gomes (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, Mubarak on ajettava ulos heti! Vastarintajoukot huutavat yhä Tahririn aukiolla, ja minä huudan heidän kanssaan. Mielenosoitukset Egyptissä, Tunisiassa ja muissa arabivaltioissa ovat tuoneet kaduille miljoonia kansalaisia, jotka haluavat lopettaa vuosikymmeniä kestäneen sorron ja korruption sekä osoittaa ihmisoikeuksien ja demokratian olevan universaaleja pyrkimyksiä ja osoittaa myös, miten kaikki ne, jotka haluavat vakautta tukeakseen diktaattoreja, uhmaavat historiaa.

Demokratiaa ja ihmisoikeuksia edistävä väline on Euroopan unionin työkalu, jota voidaan ja täytyy käyttää hallitusten suostumuksesta riippumatta ihmisoikeuksien puolustajien ja sukupuolten tasa-arvoa, oikeusvaltiota, vapaita vaaleja ja demokratiaa edistävien kansalaisten tukemiseksi. Siksi sen rahoitusta on vahvistettava, siitä on tehtävä joustavampi hätätilanteissa ja se on sovitettava paremmin yhteen maantieteellisesti kohdennettujen välineiden kanssa yhteisten tavoitteiden edistämiseksi. Sen on oltava asianmukaisen parlamentaarisen valvonnan alainen. Siksi tämä parlamentti pitää tiukasti kiinni delegoitujen säädösten menettelystä.

  Marek Henryk Migalski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kollegani Gomes ja Lochbihler ovat oikeassa sanoessaan, että Egyptin ja Tunisian tapahtumien tulisi saada tukemme ja kiinnittää huomiomme, ja välineet, joista tänään keskustelemme, luovatkin tällaisen mahdollisuuden, erityisesti demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuiseen edistämiseen tarkoitettu väline. Olen vakuuttunut, että tätä tulisi vahvasti tukea, koska – kuten kollegani Gomes totesi – nämä oikeudet ovat universaaleja, ja niin ollen oikeus elää demokratiassa ja oikeus elää ihmisoikeudet hyväksyvässä maassa ovat varsin itsestään selviä.

On tärkeää, että jälkimmäinen väline mahdollistaa tämän avun antamisen riippumatta kolmansien maiden hallitusten ja muiden viranomaisten suostumuksesta. Tämä on erittäin tärkeää. Apuamme tarvitaan Valko-Venäjällä ja Ukrainassa, ja sitä tarvitaan myös muissa itäisissä kumppanuusmaissa, ja uskon, että näitä välineitä pitäisi myös käyttää juuri näissä maissa.

  Rui Tavares (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, keskustelun aiheena tässä on joukko rahoitusvälineitä koskevia paketteja, kuten Goerensin raportti kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä, kollegani Helmut Schulzin raportti sekä muita. Useimmat raporteista koskevat erityistoimenpiteitä, joilla voitaisiin parantaa miljoonien ihmisten elämää: toisin sanoen lainsäädäntökäytäntöä parhaimmillaan.

Neuvosto pysyy kuitenkin kannassaan olla suostumatta yhteispäätösmenettelyyn, jota nämä välineet edellyttävät. Tällä tavoin yhteispäätösprosessista tulee neuvoston sanattoman veton vaikutuksesta yhteispäättämättömyysprosessi, mitä mikään Lissabonin sopimuksen tulkinta ei oikeuta ja mikä perustuu yksinomaan oikulliseen tyytymättömyyteen ja Lissabonin sopimuksen delegoituja säädöksiä koskevan 290 artiklan esoteeriseen tulkintaan.

Tämä vaarantaa monen ihmisen elämän. Esimerkiksi pakolaisten uudelleensijoittamispolitiikan osalta meitä on estetty antamasta lisää rahaa uudelleensijoittajamaille ja pakolaisleirien sulkemiseen, mikä tarkoittaa sitä, että jos neuvosto pitää kiinni näistä oikuistaan, sillä on haitallisia vaikutuksia ihmisten elämään. Tämän on aika loppua ja delegoituja säädöksiä on alettava laatia normaalisti yhteispäätösmenettelyssä.

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Arvoisa puhemies, tuen tietenkin ehdotusta, koska parlamentin täytyy puolustaa oikeuksiaan, kun kysymys on sille perustamissopimuksissa annetuista valtaoikeuksista. Haluaisin sanoa, että meidän on laajennettava valvontaamme, eikä pelkästään nyt keskusteltavana olevaa delegoitujen säädösten ennakkovalvontaa.

Meillä on oltava myös myöhempää valvontaa, koska joihinkin ohjelmiin syydetään miljardeja ja miljardeja euroja, jotka tavallisesti päätyvät erilaisten diktaattorien taskuihin rahoittamaan heidän ylellistä elämäntyyliään, kun samanaikaisesti omissa maissamme elää miljoonia ja miljoonia ihmisiä, joiden elämä on myös hyvin kurjaa.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että käytämme Euroopan veronmaksajien rahoja omia kansojaan sortavien diktaattorien luksuselämän rahoittamiseen samalla, kun omat kansalaisemme elävät vaikeissa oloissa. Tästä syystä meidän on otettava hirsi pois omasta silmästämme ja vasta sitten roska veljemme silmästä: siten saamme lopulta näiden varojen todellisen, tiukan valvonnan.

  Barbara Matera (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, meiltä edellytetään jälleen kerran, että puolustamme asemaamme sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella.

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistäminen, jota suojaavat niin vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus kuin oma perusoikeuskirjamme ja alueelliset välineemme, on osa ulkopolitiikkaamme ja sosiaalipolitiikkaamme. Demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä annetun asetuksen (EY) N:o 1889/2006 on oltava tehokas, käytännöllinen väline, joka on riittävän joustava poikkeuksellisissa operatiivisissa tilanteissa selviämiseksi.

Euroopan unionin panoksessa näihin kulttuurien välisiin taisteluihin ulkoisten yhteistyöstrategioidensa ja niihin liittyvien rahoitusvälineiden asianmukaisen käytön välityksellä, toisin sanoen unionin ulkopoliittisen toiminnan paremmassa tehokkuudessa ja näkyvyydessä maailmalla, ei voida sivuuttaa edustavimman toimielimen eli Euroopan parlamentin vastuuta ja siten valvontaa.

Tämän tosiasian huomioon ottaen kannatan ehdotettuja tarkistuksia, jotka ovat selvästi linjassa jatkuvasti kasvavan Eurooppamme muutosten kanssa.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Marek Henryk Migalski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin kysyä, voiko kollegani Matera kertoa, olisiko Euroopan kansanpuolue (kristillisdemokraatit) halukas nimenomaisesti tukemaan Euroopan itäpuolella sijaitsevien valtioiden – millä tarkoitan Ukrainaa, Valko-Venäjää ja muita itäiseen kumppanuuteen kuuluvia valtioita – auttamista demokratiaa ja erityisesti ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä.

  Barbara Matera (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, ehdottomasti kyllä, poliittinen ryhmäni Euroopan kansanpuolue (kristillisdemokraatit) tekee kovasti töitä joka päivä pyrkiessään varmistamaan, että perusihmisoikeuksia kunnioitetaan kaikkialla maailmassa.

Uskon, että ansioituneiden kollegojeni, jotka ovat työskennelleet täällä paljon minua pidempään, puheenvuorot ovat vahvistaneet ja tukeneet tätä parlamentin politiikkaa. Korostan vielä, että kuulun Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmään. Olemme vankkumattomasti Eurooppa-myönteisiä ja vakuuttuneita asemasta, joka parlamentilla voi olla koko maailmassa.

  Richard Howitt (S&D). – Arvoisa puhemies, haluan, että pöytäkirjaan kirjataan tukeni sille, mitä muut kollegat ovat sanoneet näiden välineiden ja erityisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan välineen parlamentaarisesta valvonnasta. Haluan kiittää komissiota jäsentyneestä yhteistyöstämme. Ihmisoikeuksien puolustajat ovat jo toimintansa luonteen vuoksi vaarassa, ja heidän yksityisyyttään on suojattava. Varmistetaan, että tämä yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin.

Hankkeita voitaisiin arvostella muun muassa siitä, että toteuttamamme hankkeet ovat erittäin korkealaatuisia, mutta ne on siroteltu ympäri maailmaa eikä niitä ole riittävästi integroitu muihin ohjelmiin.

Ulkosuhdehallinnon perustaminen antaa meille mahdollisuuden korjata asia. Meidän tulee varmistaa, että niin myös tapahtuu. Huoli siitä, että joitakin ohjelmista, joita tällä hetkellä valmistelevat juridisesti pätevät henkilöt, ei välttämättä tulevaisuudessa valmistellakaan näin, on asia, joka meidän on selvitettävä laadun säilyttämiseksi myös tulevaisuudessa.

Lisäksi, kun otamme huomioon sen, mitä Egyptissä ja muualla arabimaailmassa tällä hetkellä tapahtuu, tiedämme, että demokratian kehittämiseen ja vaalitarkkailuun tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän rahoitusta. Olemme toistuvasti vaatineet asetukseen kiinteää prosenttiosuutta, muussa tapauksessa se syrjäyttää muut ihmisoikeushankkeet. Voi kuitenkin olla, että rahaa tarvitaan enemmän; uusien rahoitusnäkymien osalta emme kuitenkaan saa palata vanhaan kiistaan, joka koskee ajatusta, että tästä asetuksesta pitäisi luopua. Sitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Nirj Deva (ECR). – Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää edellistä puhujaa siitä, että hän antaa minun esittää hänelle kysymyksen.

Arvostan suuresti jäsen Howittin tietämystä ihmisoikeuksista ja hänen aiemmin tekemäänsä työtä. Kysymykseni on seuraava: Miten voimme ottaa omat tasa-arvoa, tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta koskevat olettamuksemme, jotka ovat syntyneet syvästi kristillisestä tai humanistisesta perinteestä Euroopassa, ja olettaa, että toiset kulttuurit, joilla on toisenlaiset uskonnot tai uskomukset tai joilla ei ole uskontoa lainkaan, ymmärtävät, mitä tarkalleen ottaen yritämme sanoa, ilman, että vaikuttaa siltä, että tyrkytämme heille uuskolonialistisia ajatuksia? Miten voimme tehdä tämän?

  Richard Howitt (S&D). – Arvoisa puhemies, on suuri haaste vastata tuohon kysymykseen 30 sekunnissa. Kuten kysyjän ja koko tämän parlamentin pitäisi tietää, vastaus on, että mielipiteen- ja uskonnonvapaus on keskeinen ihmisoikeus kaikille kansoille, kaikille uskonnoille, kaikille valtioille ja kaikille ihmisille.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kehitysapu on aina kallista, usein valitettavasti tehotonta ja joskus jopa haitallista, koska aivan liian usein se ei pureudu kyseisen maan erityisongelmiin. Pitkän aikavälin lähestymistapaa harvoin edes tavoitellaan, ja toimet ovat heikosti koordinoituja. Mielestäni on kiistanalaista, voiko EU:n laajuinen kehitystä ja ihmisoikeuksia koskeva rahoitusväline parantaa tilannetta, etenkään, kun EU:n sisällä ei ole johdonmukaista koordinointia.

Se, että avustamme afrikkalaisia pienviljelijöitä, vaikka samanaikaisesti saatamme heidät tuhon partaalle tuetuilla maataloustuotteillamme, tarkoittaa loppujen lopuksi sitä, että heitämme hukkaan miljardeja euroja. Tämä ei tule merkittävässä määrin muuttumaan niin kauan, kuin jatkamme suurten yritysten tukemista EU:ssa ja epäsuorasti kehitysmaissa.

Kiinan kehitysapu, jota hallitus Pekingissä käyttää raaka-aineiden ja uusien markkinoiden turvaamiseen, kilpailee perinteisten kehitysyhteistyömenetelmiemme kanssa. Tälläkin alueella meidän on keksittävä uusia ideoita. Lisäksi on yhtä tärkeää sitoa kehitysapu pakolaisongelmaa koskevaan yhteistyöhön, mahdollisesti ottamalla käyttöön takaisinottoa koskevia sopimuksia.

  Thijs Berman (S&D). – (NL) Arvoisa puhemies, tämä parlamentti vaatii sitä, mitä jokainen parlamentti maailmassa vaatii: politiikan kehittämisen ja täytäntöönpanon demokraattista valvontaa. Euroopan unionin tulisi toimia tässä asiassa mallina ja esimerkkinä. Lissabonin sopimus on merkinnyt suurta askelta eteenpäin Euroopan parlamentin vaikutusvallan kehittämisessä.

Tässä parlamentissa on suuri enemmistä, joka ei ole antanut periksi neuvoston ja komission pyrkimyksille rajoittaa parlamentin valvontaa, mikä onkin sopimuksen hengen vastaista. Parlamentti ei halua olla pilkunviilaaja, se vain haluaa voida vaikuttaa politiikkaan, sen kehittämiseen ja täytäntöönpanoon. Kysymys on siis strategisista valinnoista, politiikan sisällöistä.

Muissa maissa ihmiset lähtevät kaduille vaatimaan tätä vaikutusvaltaa, ja meidän tulisi tukea heitä kaikin mahdollisin tavoin. Taistelu demokratian puolesta toteutuu myös joskus vaikeina neuvotteluina ja kuivina lausuntoina. Tämä ei millään tavalla heikennä taustalla vaikuttavaa kantaamme, koska kaikki valtaoikeudet edellyttävät suurinta mahdollista demokraattista valvontaa. Se on kaikkien kansalaisten oikeus, olipa kyse Kairosta, Tunisista tai Brysselistä.

  Nick Griffin (NI). – Arvoisa puhemies, eräs äänestäjäni, nuori nainen, on tänäkin aamuna, kuten kaikkina muinakin arkiaamuina tähän aikaan, juuri palannut kotiinsa saatettuaan kaksi lastaan kouluun.

Aiemmin tämä Jenny-niminen nainen vei heidät sinne autolla, mutta hänellä ei ole enää varaa tankata autoaan muihin tarkoituksiin kuin ajaakseen kahdesti viikossa halvimpaan markettiin siinä osassa Manchesteria, jossa hän asuu.

Tänä aamuna, kuten aina aamuisin, Jennyllä on nälkä, koska aamiaisella hänen on valittava: joko hän syö tai hänen pienet tyttärensä syövät. Kaikille heille ei riitä leipää ja hilloa.

Samaan aikaan täällä EU:ssa parlamentin jäsenet keskustelevat parannuksista rahoitusvälineeseen, jonka myötä käytetään 1,1 miljardia euroa veronmaksajien rahoja demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen lähinnä kolmannessa maailmassa. Useimmat näistä parannuksista heikentävät entisestään kansallisvaltioiden valvontamahdollisuuksia samalla, kun komissio tuhlaa valtavia määriä brittiläisten veronmaksajien rahoja. Mitä tuhlausta ja mitä tekopyhyyttä jauhaa naisten oikeuksista Afrikassa, kun tuhannet jennyt eivät edes pysty ruokkimaan lapsiaan kunnolla.

  George Sabin Cutaş (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, emme luultavasti olisi keskustelleet yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa, elleivät Euroopan unionin perustajavaltiot olisi vaatineet Rooman sopimukseen niiden hallussa olleita siirtomaita koskevaa erityismainintaa, mikä jo itsessään luo varjon demokratian käsitteen ylle. Euroopan unionin koko perusta on vähitellen muuttunut kohti politiikkaa, jonka keskeisiksi käsitteiksi ovat tulleet köyhyyden kitkeminen ja ihmisoikeuksien, perusvapauksien, ihmisarvoisen työn ja hyvän hallinnon edistäminen.

Nykyään kehitysmaat ovat Euroopan unionin strategisia kumppaneita. Tästä syystä uskon, että niitä kehitysmaita, jotka eivät täytä julkisen kehitysavun ehtoja, koskeva rahoitusväline helpottaa taloudellista, rahoituksellista, teknistä, kulttuurillista ja akateemista yhteistyötä. Lisäksi näin voidaan tehostaa kahdenvälistä kauppaa, investointeja, taloudellisia kumppanuussuhteita ja julkisen sektorin toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen välistä vuoropuhelua sekä Euroopan unionissa että kumppanimaissa.

  Jörg Leichtfried (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, naapurimaissamme ollaan syöksemässä diktaattoreja vallasta, ja hyvä niin. Vaikka korkeat edustajamme Euroopan unionissa eivät ole sellaisessa asemassa, että voisivat tukea ja rohkaista demokratian puolesta taistelevia ihmisiä, tai eivät ole valmiita sitä tekemään, on hyvä, että voidaan ainakin ryhtyä toimiin ja tarjota apua, vaikka emme puhukaan. Meille on kuitenkin erittäin tärkeää kytkeä tarjoamamme apu vaatimukseen noudattaa arvojamme, kuten demokratiaa, oikeusvaltiota ja keskeisiä työehtoja. On olennaisen tärkeää, että Euroopan unioni tarjoaa apua. Emme sitä paitsi voi pelkästään auttaa näitä ihmisiä, vaan meidän on myös varmistettava, että he ymmärtävät ne arvot, jotka ovat tehneet meistä vahvoja.

Koska tilanne on tämä, minulle on selvää, että demokraattisen parlamentin on viime kädessä valvottava ja hallinnoitava tätä apua. Tulevaisuudessa emme saa sallia, että byrokraattinen organisaatio valvoo Euroopan unionin toimia. Parlamentille on annettava mahdollisuus täyttää tehtävänsä parlamentaarisena elimenä, mikä tarkoittaa mahdollisuutta tehtävä päätöksiä.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, parlamentilla on oltava samat lähtökohdat kuin neuvostolla, kun kyse on sellaisten strategisten päätösten hyväksymisen valvonnasta, jotka koskevat yhteistyötä koskevista rahoitusvälineistä myönnettyjen varojen käyttöä. Samaan aikaan EU:n on kuitenkin muututtava joustavammaksi ja vauhditettava mekanismeja kauppasuhteiden kehittämiseksi kumppanimaiden kanssa. Kannatan ajatusta, että unioni omaksuisi pragmaattisen lähestymistavan taloudellisissa suhteissaan kumppanimaiden kanssa.

Tämä on mielestäni erityisen tärkeää, kun rahoitusvälineitä käytetään sellaisissa maissa kuin Turkmenistanissa ja Irakissa, jotka voivat tarjota energiavaroja Nabucco-hankkeen ja muiden vastaavien hankkeiden välityksellä. Haluaisin myös mainita tässä yhteydessä, että Romanian ja Turkmenistanin presidenttien yhteisellä julistuksella perustettiin energia-alan kumppanuus maakaasun ja raakaöljyn hyödyntämistä ja kuljettamista varten kokemuksen ja laitteiden välittäminen mukaan luettuna. Romania on myös osallistunut vakautus- ja jälleenrakennustehtävien toteuttamiseen Irakissa.

  Ivo Vajgl (ALDE). – (SL) Arvoisa puhemies, merkittävä osa rahoitusvälineiden kautta käytettävissämme olevista varoista, jotka on tarkoitettu kehitysmaiden kehittämiseen, päätyy tiettyjä kanavia pitkin takaisin yrityksille tai monopoleille täällä meillä. Mielestäni näiden rahoitus- ja politiikkavälineiden olennaisena tarkoituksena tulisi olla varmistaa, että varat käytetään niiden tahojen, joita haluamme tukea, kehityssuunnitelmien mukaisella tavalla.

Useat puhujat ovat jo todenneet, että usein rahoitamme järjestelmiä, jotka ovat kaikkea muuta kuin demokraattisia. Mitä köyhimpien maiden kehittymisen rahoittamiseen tulee, olen sitä mieltä, että meidän tulisi varoa vahvistamasta viljelyalan monokulttuuritaipumusta ja sen sijaan luoda mahdollisuuksia näiden maiden modernille kehitykselle.

  Karel De Gucht, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, olen kuunnellut tarkasti näitä lukuisia puheenvuoroja. Komissio toivoo, että löydämme näitä tärkeitä rahoitusvälineitä koskevan ratkaisun.

Meidän on kuitenkin voitava täysimääräisesti käyttää ulkosuhteita koskevia rahoitusvälineitä. Ulkosuhteisiin liittyvien toimien asianmukainen toteuttaminen ei saisi kärsiä toimielinten välisestä kiistasta. Sellaisesta taustasta käsin on vaikeaa säilyttää uskottavuutta ulkopuolisen maailman silmissä, ja se heikentää asemaamme maailmanlaajuisena toimijana ja kauppaneuvottelijana.

Komissio on valmis tekemään työtä nopean, kaikkien asianomaisten toimielinten hyväksymän ratkaisun eteen.

Nykyisissä välineissä, jotka ovat voimassa vuoteen 2013 saakka eli vielä kaksi vuotta, monivuotisia strategia-asiakirjoja on pidetty talousarvion täytäntöönpanon kannalta välttämättöminä täytäntöönpanotoimina. Sellaiset toimet kuuluvat komiteamenettelyjärjestelmän piiriin.

Strategia-asiakirjat ovat teknisiä asiakirjoja, joten ne eivät luonteeltaan sovellu sitoviksi oikeudellisiksi säädöksiksi. Nykyiset välineet ovat voimassa enää kaksi vuotta, ja strategia-asiakirjoja on jäljellä enää muutama. Komissio katsoo, että tämän järjestelmän muuttaminen nyt edellyttäisi huomattavien muutosten tekemistä välineisiin, minkä toteuttaminen kestäisi liian kauan ja aiheuttaisi merkittävää häiriötä EU:n ulkopuolelle suuntautuvassa yhteistyössä.

Komissio pitää jo nyt parlamentin osallisena strategia-asiakirjojen demokraattisen valvonnan prosessissa. Komissio on halukas vahvistamaan tätä prosessia antamalla parlamentille itsenäisemmät valvontaoikeudet. On liian varhaista sanoa, millaisia uudet välineet ovat, koska niihin vaikuttavat vielä sidosryhmien laajamittainen kuuleminen ja komission ehdotukset.

Edellyttäen, että Lissabonin sopimuksen 290 artiklassa säädettyjä ehtoja noudatetaan kaikilta osin, on mahdollista harkita delegoituihin säädöksiin turvautumista uusissa välineissä, mutta komissio ei vielä ole määritellyt kantaansa tähän.

  Charles Goerens, esittelijä. − (FR) Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin kiittää kaikkia puheenvuoron käyttäneitä, jotka puhuivat rahoitusvälineistä yleensä ja erityisesti tänä aamuna teille toimittamaani raporttiin liittyvistä välineistä.

Parlamentin jäsen Brok löysi mielestäni oikeat sanat ilmaistakseen, mitä haluamme. Emme halua olla riidanhaastajia, mutta emme myöskään halua antaa komissiolle avointa valtakirjaa toteuttaa Euroopan parlamentin hyväksymiä sopimuksia ilman minkäänlaista parlamentin valvontaa. Parlamentti vaati kahden ääripään väliltä järkevää ratkaisua, joka merkitsisi strategisten asiakirjojen tarkkaa seurantaa. Emme vaadi enempää emmekä vähempää.

Haluaisin myös sanoa jotakin niille, jotka olivat huomautuksissaan kriittisempiä, erityisesti niille, jotka puhuivat melko epäilevästi kehitysyhteistyöpolitiikasta, ja niille, jotka aina vetoavat veronmaksajiin torjuakseen kaiken tuen kehitysyhteistyöpolitiikalle.

Minun näkemykseni on, että veronmaksaja rahoittaa talousarviota. Talousarvio on väline, jolla osoitetaan solidaarisuutta heikompiosaisille. Veronmaksajien maksamien verojen ansiosta talousarvio siis yleensä tarjoaa maillemme mahdollisuuden auttaa yhteiskunnallisesti heikoimmassa asemassa olevia. Vaihtoehtona olisi olla piittaamatta niiden ihmisten keskeisistä perusoikeuksista, jotka näin jäisivät vaille resursseja.

Suosittelisin kuitenkin, että kyseiset parlamentin jäsenet tutustuisivat Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelmaan nähdäkseen, että ne, jotka osallistuvat eniten sekä yhteistyön että ulkoisen solidaarisuuden osalta, ovat ne samat tahot, jotka myös käyttävät eniten rahaa sisäiseen solidaarisuuteen omassa maassaan. Toisin sanoen kotimaisen yhteisvastuun ja ulkomaisen yhteisvastuun välillä ei ole mitään olennaista ristiriitaa.

Niiden, jotka haluavat muun maailman uskovan, että kaikki ulkoiseen solidaarisuuteen käytetyt rahamme kylvetään tuhlailevasti ympäri maailmaa, kannattaisi siis lukea uudelleen Yhdistyneiden Kansakuntien Inhimillisen kehityksen raportissa esitetyt tilastot.

  Barbara Lochbihler, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, keskustelun aikana on uskoakseni käynyt hyvin selväksi, miksi me parlamentissa kannatamme näitä delegoituja säädöksiä. Emme halua mikrotason hallinnointia, mutta meidän täytyy kyllä pystyä käyttämään tätä välinettä vastuullisesti ja asiantuntevasti, jotta voimme tarvittaessa korjata tapahtuneet virheet. Jos keskustelemme parlamentin kannasta ihmisoikeusjärjestöjen tai muiden sellaisten ulkoisten tahojen kanssa, joihin tämä asia voi vaikuttaa, jos emme pääse yhteisymmärrykseen, mitä en toivo, ja jos yksittäiset hankkeet näin jäävät toteutumatta, uskon, että parlamentin kantaa silti tuetaan ja ymmärretään. Ei pidä paikkaansa, että parlamenttia ja sen kantaa ei ymmärrettäisi.

Haluaisin vastata lyhyesti kritiikkiin, jonka mukaan parlamentti käyttää liikaa varoja ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseen. Mielestäni tämä on pikemminkin päinvastoin. Jos tarkastelemme demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä, joka on perustettu vasta vuonna 2004, voimme jo nyt nähdä, että verrattain pienellä rahamäärällä voidaan saavuttaa hyvin paljon. Emme voi tarkastella tätä vain kokonaisuutena. Meidän pitää pikemminkin keskittyä siihen, mitä näillä hankkeilla on konkreettisesti saatu aikaan. Hankkeet on pitänyt keskeyttää vain muutamassa yksittäisessä tapauksessa.

Jos todella haluamme nähdä EU:n perusarvojen toteutuvan, jos todella haluamme ihmisten elävän vapaina, ilman köyhyyttä ja pelkoa, meidän on edistettävä ihmisoikeuksia. Tämä väline täydentää oikein hyvin pyrkimystämme saada muut valtiot tukemaan ihmisoikeuksia. Emme me kuluta liikaa rahaa, mutta tarvitsemme huomattavasti selkeyttä taloudelliseen tukemiseen.

  Kinga Gál, esittelijä. − (HU) Arvoisa puheenjohtaja, kiitän kollegoitani ja komission jäsentä heidän keskustelussa esittämistään mielipiteistä, ja tietenkin kollegojani päätöstämme tukevista sanoista. Elmar Brok teki hyvin selväksi, että me todellakin haluamme tehdä eron toimeenpano- ja lainsäädäntötehtävien välille. Tavoitteenamme ei ole sekoittaa näitä, mutta kuten sekä esittelijät että kollegani ovat todenneet, parlamentilla on oltava mahdollisuus sanoa mielipiteensä suunnittelussa ja strategian laadinnassa, jotta toimeenpano olisi tehokasta ja jotta varat ohjattaisiin sinne, missä niitä eniten tarvitaan.

Haluaisin kommentoida erityisesti varojen käyttöä koskevia mielipiteitä. En usko, että kukaan veronmaksaja kyseenalaistaisi, miten tärkeää on se, että pystymme auttamaan ja pelastamaan ihmishenkiä ja erityisesti ihmisoikeusaktivisteja tämän demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen avulla. Uskon siis, että kuka tahansa veronmaksaja hyväksyisi tämän rahoitusvälineen. Otan hyvin vakavasti sen, mitä komission jäsenkin totesi siitä, että parlamentille on Lissabonin sopimuksen myötä myönnetty uusia valtuuksia ja vankempia oikeuksia. Tämän vuoksi haluaisimme, että neuvosto ja komissio olisivat avoimia, jotta voidaan viimeinkin päästä hyvään kompromissiin. On nimittäin meidän kaikkien edun mukaista, jos nämä välineet saadaan toimimaan tehokkaasti, mihin tarvitaan kaikkia kolmea toimielintä.

  Gay Mitchell, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, minulla on uskoakseni käytettävissäni lisäaikaa, koska en päässyt osallistumaan keskusteluun alusta saakka. Olen pahoillani myöhästymisestäni. Jouduin liikenneruuhkaan.

Ensinnäkin brittiläinen kollegani on arvostellut demokratian ja ihmisoikeuksien tärkeyttä koskevaa tilannetta. Jos demokratia ja ihmisoikeudet toteutuisivat jäsenvaltioissa, meillä ei olisi lapsia, jotka joutuvat käymään koulua niukan ravinnon turvin. Tämä kuitenkin on joillekin arkipäivää.

Oli sitten kyseessä Yhdistynyt kuningaskunta tai jokin muu jäsenvaltio, on mielestäni selkeästi jäsenvaltion vastuulla varmistaa, ettei tällaista tapahdu. Tehkäämme selväksi, että tässä ei ole kyse pelkästään demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Joka ikisenä päivänä kuolee 22 000 lasta vain lyhyen lentomatkan päässä tästä rakennuksesta. Kaksikymmentäkaksi tuhatta joka päivä. Positiivista on se, että luku oli ennen 34 000. Muiden toimijoiden kanssa me olemme saaneet sen laskemaan 22 000:een demokratian ja ihmisoikeuksien kehittämisen sekä sellaisten rahoitusvälineiden avulla kuin unionikin on hyväksynyt.

Älkäämme asettuko vastaan niitä omien jäsenvaltioidemme lapsia, jotka käyvät koulua liian vähäisen ravinnon turvin ja joiden tilanne on mielestäni myös hyvin surullinen. Jäsenvaltioiden hallitusten tulisi järjestäytyä näiden lasten auttamiseksi.

Tässä asiassa on kyseessä täytäntöönpano tai delegoidut säädökset. Onko kyseessä täytäntöönpano vai delegoitu säädös, jolloin se kuuluu lainsäädäntöön?

Ehdotan, että pitäydytään täysin parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä eli kaikissa esittämissämme tarkistuksissa. Neuvosto ei ole hyväksynyt niitä. Kyseessä on perustavanlaatuinen asia, joka on ratkaisevan tärkeä toimielinten välisille ulkopolitiikan alan suhteille tulevaisuudessa.

Parlamentin ehdottamat tarkistukset eivät koske kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä tai muita välineitä vaan sitä, millainen rooli parlamentilla on lain käytännön soveltamisessa.

Tavoitteena on turvata Euroopan parlamentin demokraattiset oikeudet sellaisina kuin ne on määritelty Lissabonin sopimuksessa. Toisena lakeja säätävänä elimenä meidän on voitava samoista lähtökohdista kuin neuvostonkin valvoa kehitysyhteistyön rahoitukseen liittyvien strategisten päätösten hyväksymistä ja toimeenpanoa eli sitä, kuinka paljon, mihin ja miten varoja käytetään. Tarkistukset takaavat muodollisesti, että tietyt komission tekemät päätösluonnokset tunnustetaan delegoiduiksi säädöksiksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti.

Tämä antaisi molemmille lainsäädäntöelimille mahdollisuuden vastustaa päätösluonnoksia, jotka eivät ole yhdenmukaisia lain vaatimusten kanssa. Tämä veto-oikeus takaisi, että parlamentin ehdotukset otetaan huomioon, kun komissio suunnittelee EU:n apua.

Selventäisin vielä, että kyse ei ole mikrotason hallinnoinnista, kuten eräs kollega aikaisemmin jo totesi, eikä yksittäisistä ohjelmista tai hankkeista. Tarkistukset takaavat, että lainsäätäjät valvovat strategisia päätöksiä, jotka liittyvät varojen kohdentamiseen ja painopistealoihin.

Kaikki ehdotetut tarkistukset sisältyvät jo parlamentin ensimmäisen käsittelyn kantaan, joka hyväksyttiin suurella enemmistöllä 21. lokakuuta pidetyssä täysistunnossa.

Neuvosto hylkäsi kuitenkin jyrkästi kaikki demokraattista valvontaa ja delegoituja säädöksiä koskevat tarkistukset tarjoamatta mitään vaihtoehtoista ratkaisua, joka olisi vastannut parlamentin toiveisiin.

On valitettavaa, että ensimmäisestä asiaa koskevasta valiokuntakeskustelusta kuluneiden useiden kuukausien, melkein kokonaisen vuoden, aikana toimielinten väliset suhteet eivät ole edenneet yhtään. Voin taata parlamentille, että olemme yrittäneet todella hartaasti. Neuvoston ja komission kanssa käydyt keskustelut, joiden pitäisi muuten helpottaa näitä neuvotteluja, aloitettiin helmikuussa 2010. Pidimme kolme keskustelua ja useita muodollisia kokouksia sekä kiistanalaisista kysymyksistä että delegoiduista säädöksistä. Näissä asioissa ei ole lähennytty. Vasta viime vuoden lopulla komission neuvottelijat tulivat meitä vastaan kompromissiehdotuksella. Parlamentti vastasi välittömästi vastaehdotuksella, mikä ei kuitenkaan vaikuttanut neuvoston kantaan. Sitä ei käsittääksemme virallisesti välitetty neuvoston jäsenvaltioiden edustajille.

Huolimatta komission jyrkästä kannasta, johon komissio yhtyy, mitä pidän valitettavana, koska se ei perustuslain mukaan ole komission tehtävä, parlamentti pysyy edelleen kannassaan. Lain mukaan mielipiteemme ovat perusteltuja. Strategia-asiakirjat ovat monivuotisia ohjelmia, joista päätetään muun muassa kehitysyhteistyön rahoitusvälineen puitteissa ja jotka ovat sovellettavissa delegoitujen säädösten menettelyyn. Ne täydentävät perusasetusta ja ovat yleisesti sovellettavia. Sopimuksen 290 artiklassa mainittujen ehtojen mukaan toimiminen on pakollista, jos ehdot täyttyvät. Neuvostolla ja parlamentilla on oltava veto-oikeus.

Kyse ei ole poliittisesta kädenväännöstä tai mistään erityisjärjestelyistä, sillä se olisi sopimuksen vastaista. Kyseessä on lainmukainen velvoite. Meillä on puheenjohtajakokouksen täysi poliittinen tuki. Puheenjohtajakokous päätti kahteen otteeseen, viimeksi aiemmin tässä kuussa, että neuvottelijoiden tulisi kaikissa asioissa vaatia delegoitujen säädösten menettelyn noudattamista päätöksissä, jotka koskevat tavoitteita, painopistealojen valintaa, odotettuja tuloksia ja laaja-alaista varojen kohdentamista.

Olemme samoilla linjoilla myös valiokuntien kanssa: kansainvälisen kaupan valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan esittelijät, jotka ovat kumpikin erikseen vastuussa teollistuneiden maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineestä sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä, ovat päätyneet samaan kantaan kanssani. Kaikki delegoituja säädöksiä koskevat ensimmäisen käsittelyn tarkistukset tulisi esittää uudelleen. Kantamme on yksinkertainen ja täysin yhdenmukainen puheenjohtajakokouksen valtuuksien kanssa. Meitä ei voi jakaa eikä meidän osuuttamme lainsäädäntötyössä jättää huomiotta.

Olen vakuuttunut siitä, että uuden menettelytavan ottaminen käyttöön hyödyttäisi myös niitä, joiden tukemiseksi rahoitusvälineemme on tarkoitettu. Parlamentti voisi hoitaa vahtikoiran velvollisuutensa huomattavasti tehokkaammin ja taata, että rahat käytetään sopimuksessa määriteltyihin EU:n kehitysyhteistyön tärkeimpiin tavoitteisiin: köyhyyden vähentämiseen ja lopulta hävittämiseen kokonaan. Kahdenkymmenenkahden tuhannen lapsen ei tarvitse kuolla joka päivä. Me pyydämme oikeutta lausua mielipiteemme tämän ongelman ratkaisemiseen.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Nirj Deva (ECR). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vain kysyä kunnianarvoisalta kollegaltani ja ystävältäni Gay Mitchelliltä, onko hän kanssani samaa mieltä siinä, että parlamentti luopui vuonna 2005 yhteispäätösmenettelyn piiriin kuuluvista 14 alasta näitä rahoitusvälineitä vastaan.

Nyt pyrimme itse asiassa saamaan jotain hyvitystä, koska sen lisäksi, että menetimme mahdollisuuden tarkastella, mitä komissiossa tapahtuu, menetimme vastuullisuus- ja avoimuusprosessin. Haluankin siis kysyä jäsen Mitchelliltä…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Gay Mitchell, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, olen Nirj Devan kanssa samaa mieltä siinä, että luovuimme tietyistä oikeuksistamme. Minä olin kehitysyhteistyövälineen esittelijä. Meillä meni kaksi ja puoli vuotta välineestä sopimiseen, koska me emme yksinkertaisesti voineet luovuttaa tiettyjä parlamentin tärkeimpiä oikeuksia. Pääsimme kuitenkin loppuvaiheessa kompromissiin.

Lopulta tehtiin parlamentin, komission ja neuvoston välinen sopimus, jonka mukaan meillä olisi, esimerkiksi kehitysyhteistyövaliokunnan kautta, oikeus valvoa kehitysyhteistyön rahoitusvälineen laatimista, ja me perustimme ryhmiä tämä sopimuksen toteuttamiseksi. Nämä välineet ovat tämän sopimuksen mukaisia, ja sopimusta tulisi jatkaa.

  Helmut Scholz, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, Karel De Gucht, olette täysin oikeassa siinä, että ulkomaailma ei ymmärrä, miksemme pääse sopuun neuvoston kanssa. Neuvosto ei ole edes paikalla tässä keskustelussa, mikä on minusta hyvin valitettavaa, koska se ei enteile sitä, että toisessa käsittelyssä päästäisiin loppuun. Meidän on kuitenkin kysyttävä, miksei normaalia periaatetta ja normaalia oikeutta, jotka on kirjattu sopimukseen, tunnusteta. Minä uskon, ja Elmar Brok käsitteli tätä yksityiskohtaisesti, että kyse on vain siitä, että meille annetaan mahdollisuus puuttua asioihin.

Voin ehkä antaa vielä yhden sisältöön liittyvän esimerkin. Komission monivuotisessa suunnitelmassa, joka liittyy esittelemääni teollistuneita maita koskevaan rahoitusvälineeseen (ICI), vertailuasiakirjana ei käytetty muutettua asetusta vaan Globaali Eurooppa -strategiaa. Tässä käytettävä sananmuoto ei talouskriisin ja sen aiheuttamien kaupan ongelmien jälkeen enää ole ajankohtaista. Siinä nimittäin todetaan, että monivuotisen suunnitelman tavoite on edistää Euroopan unionin liiketoimintaa ja lisätä tuottoja. Tekstin mukaan välineellä on tarkoitus ratkaista EU:n yritysten vaikeudet päästä tietyille markkinoille.

En voi muuta kuin toistaa, että lainsäätäjät eivät tarkoittaneet, että tähän välineellä pyrittäisiin, ja ne eivät ole pistäneet veronmaksajien rahoja syrjään tätä tarkoitusta varten. Meidän mielestämme teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen tulisi olla nykyaikainen yhteistyöohjelma eikä sitä tulisi käyttää aseena. Toisen suorasukaisemman esimerkin antaakseni totean, että Kaakkois-Aasian valtiot eivät ole meidän vähempiarvoisia kumppaneitamme, kuten komissio on todennut. Välineessä ei tule osana Keski-Aasian kanssa tehtävää yhteistyötä keskittyä ainoastaan siihen, että EU pääsee käsiksi siellä olevaan maakaasuun.

Kun tarkastelemme Maghreb-maiden alueen ja Lähi-idän tapahtumia, on selvää, että meidän täytyy ottaa pitkän aikavälin laaja-alainen lähestymistapa yhteistyöhön. Toivon, että uusi asetus on tulevaisuuden kestävä. Toivon myös, että tämä rahoitusväline edistää tasa-arvoista vaihtoa EU:n ja kolmansien valtioiden välillä ja auttaa luomaan avoimuutta maailmassa ja lisäämään vastuullista tukea kestävän kehityksen prosesseille, jotka ovat kansalaisten edun mukaisia.

  Puhemies. − Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 11.30.

  Ioan Enciu (S&D), kirjallinen. – (RO) Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline on yksi EU:n ainoista ulkopolitiikan välineistä, joihin edelleen sisältyy tarkka varojen kohdentamisjärjestelmä. Tämä johtuu siitä, että se ei mahdollista poikkeusta siitä periaatteesta, että veroihin, tulleihin ja muihin EU:n rahoittamiin maksuihin liittyvät kulut eivät ole tukikelpoisia. Kun otetaan huomioon nykyinen ihmisoikeuksien suojelun maailmanlaajuinen heikentyminen, pidän ehdottoman tärkeänä sitä, että Euroopan unioni vahvistaa asemaansa globaalina johtajana demokratian ja perusoikeuksien edistämisessä. Tässä mielessä on erityisen tärkeää sopeuttaa Euroopan unionin rahoitusvälinettä, jotta unioni ja Euroopan unionin taloudellista apua saavat voivat tietyssä määrin nauttia aloittamiensa hankkeiden hallinnan joustavuudesta. Toisaalta tätä EU:n tukien joustavaa myöntämistä valvotaan tarkasti, jotta voidaan estää väärinkäytökset. Lukuun ottamatta poikkeusta, jonka pitäisi edelleen koskea tulleihin, veroihin ja muihin maksuihin liittyvien kulujen rahoittamista ja joka myönnetään tapauskohtaisesti, Euroopan parlamentilla on oltava oikeus valvoa komission toimia ja sen hyväksymiä strategia-asiakirjoja.

  Zuzana Brzobohatá (S&D), kirjallinen. – (CS) Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamista koskevassa suosituksessa toiseen käsittelyyn mainitaan, että toimenpiteistä on päästy yhteisymmärrykseen. Siinä on myös periaatteessa hyväksytty kaikki ensimmäisen käsittelyn tarkistukset. Itse pidän tärkeänä sitä, että ratkaistaan järjestelmää koskevat kysymykset, jotka liittyvät kehitysavun monivuotiseen rahoitukseen. Olen myös esittelijän kanssa samaa mieltä siinä, että meidän on selvitettävä rahoitusmenetelmä vuodelle 2012 ja 2013. Suosituksessa todetaan, että asetus vähentää radikaalisti vapaana olevaa kapasiteettia vuosia 2007–2013 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 4 ylärajan puitteissa, eikä asetuksessa ole annettu riittävästi liikkumavaraa tuleviin kriiseihin puuttumisessa ja vastaamisessa. Suosituksessa puututaan myös neuvoston menettelyihin liittyvän lähestymistavan lainsäädännöllisiin kysymyksiin, joita parlamentti arvostelee, koska parlamentilla tulisi olla yhtä paljon valtaa kuin neuvostolla valvoa sellaisten strategisten päätösten hyväksymistä, jotka liittyvät siihen, mihin ja miten kehitysapua käytetään. Sekä Lissabonin sopimuksen hengen että sen määräysten mukaisesti kannatan siis sitä, että kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevaan asetukseen sisällytetään asianmukaisesti integroitu delegoituja säädöksiä koskeva menettelytapa, joka liittyy muiden tällä hetkellä tarkasteltavana olevien ulkosuhteiden rahoitusvälineiden suunnitteluun. Näillä viittaan vakautusvälineeseen, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaan eurooppalaiseen rahoitusvälineeseen sekä teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävään yhteistyön rahoitusvälineeseen.

  Jiří Havel (S&D), kirjallinen. – (CS) Yksi EU:n kehityspolitiikan tärkeimmistä tavoitteista on köyhyyden vähentäminen ja lopullinen hävittäminen, jonka saavuttamista ehdotettujen 190 miljoonan arvoisten vuosia 2010–2013 koskevien banaanialan liitännäistoimenpiteiden (BAM) pitäisi selkeästi edesauttaa. Komissio hyväksyi nämä liitännäistoimenpiteet 17. maaliskuuta 2010. Pitää myös paikkaansa, että ennen tämän alan suunnitelmat laadittiin pikemminkin kaupankäynnin kuin kehitysyhteistyön näkökulmasta. Juuri kehitysyhteistyön näkökulma tulisi näkyä uudessa ehdotuksessa. Tuntuu myös oikeudenmukaiselta tukea banaanialan liitännäistoimenpiteitä, koska niiden avulla voidaan parantaa ihmisten elintasoa banaania tuottavissa AKT-valtioissa, joihin EU:hun tuotavien banaanien tullimaksut vaikuttavat. Komission ehdotuksessa on kuitenkin joitain ongelmia, kuten ehdotettujen toimien vaikutusten arvioinnin puuttuminen, varojen käytön aikataulu, kyseenalainen EU:n varojen laaja-alainen käyttö ja otsakkeen 4 riittämättömään rahoitukseen liittyvä jatkuva ongelma, josta komissio aiheellisesti huomautti toimielintenvälisen sopimuksen toimintaa koskevassa arviointiraportissaan. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että Charles Goerensin jättämään raporttiin sisältyy sekä kaupankäynnin että kehitysyhteistyön näkökulman huomioon ottava tarkka analyysi, jossa näkyvät myös budjettivaliokunnan 13. huhtikuuta 2010 hyväksymät huomautukset. Lisäksi siihen sisältyy banaanialan liitännäistoimenpiteitä koskevia aiheellisia suosituksia. Niinpä minä suosittelen tämän ehdotetun version hyväksymistä.

  Anna Záborská (PPE), kirjallinen. – (SK) Ymmärrän, että komissio haluaa lisätä joustavuutta poliittisesti arkojen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen tähtäävien hankkeiden rahoituksessa. Uskon kuitenkin myös, että jos parlamentin on annettava komissiolle vapaammat kädet näiden hankkeiden rahoittamisessa, sen täytyy säilyttää valvojan roolinsa. Loppujen lopuksi me olemme kansalaisille vastuussa EU:n talousarviosta. Jos puhumme rahoitusvälineistä, jotka tukevat demokratian, oikeusvarmuuden ja ihmisten kunnioittamisen edistämistä, meidän tulisi myös puhua näiden välineiden tehokkuudesta ja siitä, että voisimmeko parantaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia vielä tehokkaammin. Kristittyjen vainoja maailmalla koskevassa keskustelussa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja vakuutti meille, että jokaiseen kahdenväliseen kehitysyhteistyösopimukseen kuuluu nykyään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva lauseke. Se, että kaikelle taloudelliselle avulle ja kaupankäynnin yhteistyölle asetetaan ehdoksi näiden velvoitteiden täyttäminen, voi edistää demokratiaa ja perusihmisoikeuksien noudattamista enemmän kuin lukuisien enemmän tai vähemmän mielekkäiden hankkeiden tukeminen.