Suulliset äänestysselitykset

Mietintö: Christel Schaldemose (A7-0033/2011)

  Francesco De Angelis (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän Christel Schaldemosea mietinnöstä, jota on kiitettävä ennen kaikkea konkreettisista ehdotuksista sen valvontajärjestelmän vahvistamiseksi, jolla valvotaan liikettä yhteisillä EU:n tuotemarkkinoilla, jonka tuotteet ovat turvallisia eurooppalaisille kuluttajille.

Kyse on valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä, mutta sen ansioksi on luettava, että se menee oikeaan suuntaan sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseksi ja eurooppalaisten kuluttajien suojelemiseksi. Turvallisuuden varmistaminen merkitsee sellaisten jäljitettävyysjärjestelmien luomista, jotka ovat luotettavia tuotteen koko elinkaaren ajan. Tässä suhteessa mietinnössä annetaan tehokkaita ehdotuksia: tuoteturvallisuutta koskevan tietokannan perustaminen, kolmansista valtioista tulevia vaarallisia tuotteita koskevan RAPEX-järjestelmän vahvistaminen sekä valvontaviranomaisten resurssien lisääminen vakavia riskejä sisältävien tuotteiden vetämiseksi pois markkinoilta.

Lopetan korostamalla, että tehtävämme on varmistaa, että EU:n markkinoilla olevat tuotteet ovat turvallisia kaikkein haavoittuvimmille kuluttajille, erityisesti lapsille, vanhuksille ja vammaisille.

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, on keskusteltu paljon kuluttajien turvallisuudesta elintarviketuotteiden yhteydessä, kuitenkin me joskus unohdamme, että joka päivä käytetyt normaalit tuotteet voivat aiheuttaa vakavan uhan terveydelle ja joskus jopa elämälle, erityisesti pienten lasten tapauksessa. Perusväline markkinoille tulevien tuotteiden valvomiseksi on jatkuva markkinavalvonta, ja asianmukainen lainsäädäntö on ehdottoman tärkeää, erityisesti sähköisen kaupankäynnin valvonnassa.

On sanomattakin selvää, että asianmukainen yhteistyö kuluttajajärjestöjen, kansallisten viranomaisten, valmistajien ja myyjien välillä on ehdottoman tärkeää. Ei innostuta kuitenkaan liikaa, vaan pohditaan viileästi vaarallisen tuotteen määritelmää. Muistetaan, että tärkeää ei ole vain se, että käyttöesineet suunnitellaan asianmukaisesti ja että valmistukseen käytetään turvallisia materiaaleja; yhtä tärkeää on se, että niiden käyttämiseen sovelletaan tervettä järkeä ja että lapsia, jotka niitä käyttävät, valvotaan asianmukaisesti. Paljon kiitoksia.

  Lara Comi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään parlamentti on hyväksynyt yleistä tuoteturvallisuutta koskevan mietinnön, joka on tärkeä uusi askel eurooppalaisten kuluttajien suojelun vahvistamisessa.

Itse asiassa mietinnössä korostetaan jäljitettävyyden merkitystä tuotteen elinkaaren aikana ja pyydetään komissiota käynnistämään toimia, joilla arvioidaan uusia tekniikoita kuluttajien turvallisuuden varmistamiseksi optimaalisin kustannuksin. Jos eurooppalaisille kuluttajille annetaan mahdollisuus tuntea tuotteen kaikki puolet, tieto lisääntyy ja suojelu tehostuu. Uskon, että uusilla tekniikoilla voidaan auttaa torjumaan väärennöksiä, erityisesti tekstiilialalla.

Mietinnön tavoitteena on suojella kuluttajia mutta myös suojella kaikkia yrityksiä, jotka toimivat EU:ssa ja jotka eivät ole päättäneet ulkoistaa toimintaansa. Tällä mietinnöllä voimme todellakin löytää erinomaisen ratkaisun jatkuvaan kiistaan EU:n ulkopuolisten alkuperänimitysten täydellisestä jäljitettävyydestä.

Mietintö: Michèle Rivasi (A7-0035/2011)

  Paolo Bartolozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Michèle Rivasin mietinnön hyväksyminen on seurausta arvioinnista, joka koskee H1N1-influenssan hallintaa vuosina 2009–2010 ja jolla pyritään antamaan yleiset menettelynormit, joita sovellettaisiin mahdollisissa tulevissa kansanterveyden hätätilanteissa.

Pitkän ja menestyksekkään tarkistusvaiheen jälkeen mietinnössä asetetaan yhteistyö, riippumattomuus ja avoimuus keskeisiksi periaatteiksi. Siinä vaaditaan entistä suurempaa ja parempaa yhteistyötä jäsenvaltioiden terveysviranomaisten ja EU:n toimielinten välille, jotta riskejä voidaan hallita yhdenmukaisesti ja oikeasuhteisesti.

Sen tavoitteita ovat jäsenvaltioiden strategian muuttaminen influenssan kansallisen hallintasuunnitelman osalta, rokotevarastot mukaan luettuna, kaikkien EU:n terveysviranomaisten kuulemien asiantuntijoiden nimien julkaiseminen sekä tehokas luottamussuhde tiedotusvälineisiin, jotka vastaavat kansanterveyttä koskevien viestien levittämisestä. Tästä syystä äänestimme sen puolesta.

  Marisa Matias (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, tiedämme varsin hyvin mitä tapahtui influenssa A:n kanssa, ja sen pitäisi toimia meille opetuksena. En tiedä muistatteko miten kaikki se alkoi, mutta totuus on se, että se alkoi yhdellä tavalla ja sitä seuranneet toimet olivat täysin ylimitoitettuja ongelmaan laajuuteen nähden.

Sen takia mietintö, josta tänään äänestettiin, on niin tärkeä: meidän on opittava siitä mitä tehtiin, niin ettei se toistu. Meillä on oikeus tietää kuka teki päätökset, miten kaikki tapahtui ja kuka päätti, että se tapahtuisi niin. Meillä on myös oikeus tietää mitkä valtiot vastasivat tietyllä tavalla ja miksi ne vastasivat läpinäkymättömällä tavalla poistamatta epäilyksiämme, koska meillä on edelleen epäilyksiä siitä oliko kyseessä kaupankäynti. Tarvitsemme takuun siitä, ettei jää jälkeäkään mistään mikä osoittaisi, että influenssan yhteydessä käytiin kauppaa.

Siksi katson, arvoisa puhemies, että kaikkia kansanterveyden riskejä on käsiteltävä, mutta siinä yhteydessä on otettava huomioon miten se tehdään ja kuka niistä maksaa.

  Andrzej Grzyb (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, yksi äänestyksen kohteena olevan H1N1-influenssan hallinnan arviointia koskevan mietinnön keskeisistä päätelmistä on jäsenvaltioiden ja EU:n terveydenhuoltoelinten suorittaman riippumattoman arvioinnin puuttuminen. Se johtaa harkitsemattomiin kansanterveyttä koskeviin päätöksiin. On hälyttävää, että ECDC:n entisen johtajan Zsuzsanna Jakabin mukaan koskaan aikaisemmin rokotteelle ei ole annettu markkinointilupaa niin vähin tiedoin sen vaikutuksista. Hän sanoin näin vastauksena kysymykseen, joka koski H1N1-epidemian vastaisen rokotteen liitännäisaineiden turvallisuutta. Ihmisten terveyteen vaikuttavissa päätöksissä tarvitaan enemmän avoimuutta. Puolassa terveysministeri päätti olla ostamatta rokotteita tai toteuttamatta rokotusohjelmaa huolimatta tiedotusvälineiden ja monien muiden ryhmien painostuksesta. Annettakoon anteeksi sen ihmetteleminen, miten stressaavaa kansalaisille oli joutua joka päivä pommitettavaksi tiedolla että heidät pitäisi rokottaa. Annettakoon anteeksi senkin ihmetteleminen, oliko eettisesti oikein keskittyä vain voittoon ja jättää huomiotta kansalaisten terveys ja sen seurauksena myös heikentää luottamusta rokotteita koskeviin virallisiin suosituksiin, joilla pyritään suojelemaan meitä epidemioilta. Paljon kiitoksia.

Mietintö: Crescenzio Rivellini (A7-0023/2011)

  Antonello Antinoro (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tähän mennessä Välimeren yleisen kalastuskomission hyväksymät suositukset on saatettu osaksi Euroopan unionin lainsäädäntöä väliaikaisesti kalastusmahdollisuuksia koskevilla vuosittaisilla asetuksilla. Ne koskevat toimia kalastus- ja vesiviljelytuotteiden säilyttämiseksi, hallitsemiseksi, hyödyntämiseksi, valvomiseksi ja markkinoimiseksi Välimeren alueella.

Kyseisten suositusten pysyvä luonne edellyttää kuitenkin vakaampaa säädöstä niiden saattamiseksi osaksi EU:n lainsäädäntöä. Siten suositukset on saatettava osaksi lainsäädäntöä yhdellä säädöksellä, johon tulevat suositukset voidaan lisätä. Niin me olemme tehneet tänään, ja se antaa lainsäädännölle lisää varmuutta samalla kun se on tärkeä askel yksinkertaistamista kohti.

Seuraavaksi Välimeren yleisen kalastuskomission jäsenten on varmistettava sovittujen toimien täysimääräinen täytäntöönpano annetusta päivämäärästä alkaen. Saattaminen osaksi lainsäädäntöä on tehtävä ajoissa, jotta kyseisiä kansainvälisiä toimia voidaan soveltaa suoraan luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin kaikkialla EU:ssa ja oikeusvarmuus voidaan varmistaa tässä suhteessa.

  Marek Józef Gróbarczyk (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, ryhmämme kannatti tätä mietintöä, koska se on ehdottoman tärkeä osa suunnitelmia, jotka koskevat tulevaa yhteistä kalastuspolitiikkaa. Ottaen huomioon edessämme olevat muutokset, alueellistaminen on erittäin tärkeää kuten myös sen varmistaminen, että kyseinen politiikka perustuu juuri alueellistamiseen.

Meitä odottaa keskustelu poisheitetyistä saaliista, häpeällinen keskustelu huonosti suunnitellusta lainsäädännöstä. Lainsäädännön pitäisi perustua tällaisiin toimiin tai toisin sanoen alueellistamiseen, ja meidän pitäisi luoda yhteinen kalastuspolitiikka, jossa se otetaan huomioon. Paljon kiitoksia.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, jos tarkastelemme yhteisten sopimustemme, yhteisen kalastuspolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan historiaa, niin tulokset ovat varsin selvästi ihmisten nähtävillä.

Vaikka se on joillain alueilla saanut meidät lisäämään tuotantoa keinotekoisin hinnoin, olemme nähneet myös kalakantojemme heikentymistä ja olemme kokeneet ongelmia poisheitettyjen saaliiden kanssa. On varsin selvää, että järjestelmä on epäonnistunut. Meidän on nyt tunnustettava, että paras tie eteenpäin on järjestelmä, joka perustuu omistusoikeuksiin ja sellaisiin jotka voidaan siirtää tuleville sukupolville, joiden etujen mukaista on varmistaa oman sukupolvensa ja sitä seuraavien sukupolvien resurssit.

Jos vain voisimme oppia oikeusvaltioperiaatteen ja jos vain kykenisimme soveltamaan omistusoikeuksia kalastuspolitiikkaan, meillä olisi kestävä kalastuspolitiikka EU:n yhteisen kalastuspolitiikan lisäksi koko maailmassa, emmekä me tarvitsisi tällaisia sopimuksia.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, joka päivä tuhansia tonneja kuollutta kalaa kipataan alusten laidan yli mereen. Ne uppoavat – niiden suomut ja ruodot tukkivat merenpohjan – Englannin kansallisrunoilijan sanoin – meri kyllä muuttaa, tekee jotain outoa ja uutta. Kerrankin vertaus on aivan osuva. Euroopan komissio on nyt herännyt liian myöhään, vuosia sen jälkeen kun poisheitettyjen saaliiden ongelma ilmeni ensimmäisen kerran, ja on yrittänyt tehdä asialle jotain.

Kaikki komission ehdottamat ratkaisut loisivat vääristyneitä kannustimia – voidaan rajoittaa aluksen päiviä merellä, voidaan rajoittaa verkon silmän kokoa, kapteenit voidaan pakottaa tuomaan maihin joka ainoa kilohaili, jonka he saavat saaliiksi. Kaikki nämä seikat perustuvat yhteisen kalastuspolitiikan eksistentiaaliseen ongelmaan, joka on nimenomaan se, että se on yhteinen politiikka: siinä kalastus määritellään yhteiseksi resurssiksi, johon kaikilla kansakunnilla on yhtäläinen oikeus. Kukaan ei sitä omista, joten kellään ei ole kannustinta kohdella kalastusta uusiutuvana resurssina.

Meidän on tehtävä samoin kuin Islanti, Uusi-Seelanti ja Falklandinsaaret ja muut paikat ovat tehneet antamalla kapteeneille suojelua koskevat kannustimet ja omistusoikeudet. Ainoa tapa tehdä se on palauttaa aluevedet jäsenvaltioiden valvontaan.

Puhetta johti
varapuhemies Stavros LAMBRINIDIS

Mietintö: Anni Podimata (A7-0036/2011)

  Jens Rohde (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, parlamentin suuri enemmistö on jälleen kerran päättänyt, että me täällä parlamentissa kannatamme transaktiomaksua. Kaikista veroista, joita mahdollisesti voisimme hyväksyä, niin kutsuttu Tobinin vero on tyhmin. Ainoa myönteinen asia, mitä kyseisestä verosta voidaan sanoa, on se, ettei siitä ole koskaan tullut mitään, koska jos se olisi Ilmestyskirjan peto, miksi sitä ei ole pantu täytäntöön vuosia sitten?

Ensimmäisen kerran sitä harkittiin jo 1970-luvun alussa. Kuitenkin joka kerta, kun tulee kriisi, vanha vitsi kaivetaan esiin, ja vähän ajan kuluttua tulemme siihen tulokseen, ettei se olekaan hyvä ajatus. Ei ole kerta kaikkiaan hyvä ajatus ottaa käyttöön veroa pelkästään Euroopassa, koska meillä on veroparatiiseja ja niin pääoma voi siirtyä muualle Eurooppaan. Sillä verotetaan kauppaa eikä voittoja. Tobinin vero ei tarjoa ratkaisua mihinkään, ja James Tobin itse tunnusti sen muutama vuosi sitten.

  Clemente Mastella (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, nykyinen talous- ja rahoituskriisi on paljastanut vakavia puutteita maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän sääntely- ja valvontapuitteissa.

Euroopan unionissa rahoituskriisiä seurasi vaikea finanssikriisi, jonka tärkeä tekijä oli liiallinen ja useissa tapauksissa perusteeton markkinapaine jäsenvaltioiden joukkovelkakirjoja kohtaan. Jälleen kerran lyhytaikaiset ja erittäin spekulatiiviset rahoitustoimet olivat kriisin keskipisteessä, ja ne ovat korostaneet selvää yhteyttä toisaalta tehottoman rahoitussääntelyn ja toisaalta julkisen talouden valvonnan ja kestävyyden välillä.

Kriisin taloudellisia kustannuksia ei voida vielä täysin arvioida. Selvää on kuitenkin se, että maailmalla ja EU:lla ei ole varaa toiseen yhtä suureen kriisiin eikä niiden pidä sallia sellaista.

Jotta löydämme kattavia ja yhdennettyjä toimia kriisiä varten, tarvitsemme uuden ja innovatiivisen rahoitusmekanismin, jolla voidaan vähentää keinottelua ja palauttaa rahoitusalan ensisijainen tehtävä. Muutos on siksi tarpeellinen ja erittäin myönteisellä tavalla.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, kannatan maailmanlaajuisen transaktiomaksun käyttöönottoa. Komission on syytä tehdä mahdollisimman nopeasti vaikutustenarviointi, voitaisiinko tällainen maksu ensi vaiheessa aloittaa Euroopan tasolla, ja tämän tutkimuksen jälkeen EU:ssa pitäisi tehdä päätökset.

Lontoossa ylimääräisellä pörssiverolla kerätään 7 miljardin vuosittaiset verotulot. Se ei ole aivan samanlainen maksu kuin tässä keskustelun kohteena olevassa transaktiomaksussa, mutta tulokset ja vaikutukset Lontoosta ovat rohkaisevia, joten komission tulisi tehdä nopeasti vaikutustenarviointi ja sitten olisi tehtävä päätöksiä EU:n tasolla.

  Alfredo Antoniozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, talous- ja rahoituskriisi, joka on vaivannut Eurooppaa viime vuosina, on paljastanut vakavia puutteita sääntelypuitteissa.

Meidän on valmisteltava uusia välineitä, joilla voidaan hillitä keinottelua ja palauttaa rahoitusalan entinen rooli. Meidän on täytettävä reaalitalouden tarpeet ja tuettava pitkän aikavälin investointeja, samalla kun varmistamme oikeudenmukaisen taakanjaon rahoitusalan tärkeimpien toimijoiden kesken. Tällä tavoin onnistumme luomaan uusia lisäresursseja, joilla vastataan maailman ja Euroopan haasteisiin, kuten ilmastonmuutos ja Eurooppa 2020 -strategiassa annetut tavoitteet.

Toivon kuitenkin, että entistä enemmän huomiota kiinnitetään innovatiivisten rahoitusjärjestelmien julkista valvontaa ja avoimuutta koskeviin toimiin, koska ne ovat ehdoton edellytys niiden käyttöönotolle.

  Salvatore Caronna (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, katson, että Anni Podimatan mietinnön hyväksyminen on merkittävä askel kohti entistä tasapainoisempaa, edistyksellisempää ja vahvempaa EU:n talous- ja finanssipolitiikkaa.

Nyt kaikille on selvää, että EU:n on 27 jäsenvaltion koordinoijana kiireesti varustauduttava talous- ja rahoitusvälineillä, joilla voidaan valvoa taloutta eikä vain alistua sille. Siitä syystä ehdotettu transaktiomaksu on aiheuttanut melkoista kohua ja saanut osakseen paljon huomiota ja synnyttänyt keskustelua. Se tosiasia, että parlamentin enemmistö on äänestänyt asetuksen puolesta, on tärkeää ja merkittävää, koska ensimmäistä kertaa asioiden ei anneta vain ajelehtia vaan sen sijaan olemme päässeet askelen eteenpäin.

Toivon, että komissio ja neuvosto jatkavat tällä tiellä eteenpäin.

  Mario Pirillo (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, nykyinen talouskriisi on paljastanut vakavia puutteita rahoitusalan valvontapuitteissa sekä tarpeen reagoida uusilla välineillä ja uudella finanssipolitiikalla.

Rahoitusjärjestelmä on alkanut tehdä voittoja keinottelulla, ja on järjetöntä, että kyseinen ala ei maksa minkäänlaista veroa. Asia on korjattava transaktiomaksulla, minkä takia äänestin mietinnön puolesta.

Muussa politiikassa kuten energia- tai ympäristöpolitiikassa EU on päässyt maailmassa johtoasemaan toimien esimerkkinä ja kannustaen muita valtioita EU:n ulkopuolella. Uskon, että meidän pitäisi tehdä samoin rahoitusjärjestelmälle. Toivon, että komissio vastaa pian ja antaa lainsäädäntöehdotuksen, joka tyydyttää kansalaisia, joiden taakaksi kriisi on jäänyt.

  Lara Comi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, uuden veron käyttöönotto on aina toimi, jota on harkittava hyvin huolellisesti. Jos sillä toisaalta mahdollistetaan sellaisen kannustinjärjestelmän käyttöönotto, jolla pienennetään riskiä ja kielteisiä ulkoisvaikutuksia, toisaalta sillä varmasti luodaan vääristymiä, jotka voivat haitata EU:n rahoitusmarkkinoita.

Olen vakuuttunut siitä, että keinottelutoimista saatuja tuloja pitäisi verottaa, aivan kuten pidän asianmukaisena sitä, että hyvät ja huonot puolet arvioidaan huolellisesti ja tällainen vero tutkitaan perusteellisesti, niin että se tuottaa toivotut vaikutukset lopettamatta vaurauden luomista.

Minun on kuitenkin huomautettava, että on johdonmukaista, jos unioni toimisi yksin, että se voisi menettää kilpailukykyään, eikä sillä olisi käytännössä keinoja saada muita globaaleja taloudellisia toimijoita seuraamaan esimerkkiä. Juuri sen takia kannatan verotusta edellyttäen, että se otetaan käyttöön maailmanlaajuisesti ja sitten, kun siitä on keskusteltu G20-huippukokouksessa.

  Giommaria Uggias (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään me hyväksymme mielihyvin toimet, joita Anni Podimata on ehdottanut. Me Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään kuuluvassa italialaisessa Italia dei Valori -puolueen valtuuskunnassa olemme nyt erittäin tyytyväisiä, koska tämä osoittaa sen, että Euroopan parlamentti pystyy noudattamaan periaatteellisia lausuntojaan.

Itse asiassa niinkin varhain kuin keskustelussa Pervenche Berès'n mietinnöstä, joka koskee rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä, me puolustimme transaktiomaksua. Se toteutui tänään, joten me ilmoitamme mielellämme äänestäneemme sen puolesta, koska verolla siirretään rahoitusvaroja finanssitaloudesta – ja siten pois keinottelusta – reaalitalouteen. Vero on myös vastaus vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja tukee suuria eurooppalaisia hankkeita infrastruktuurin, tutkimuksen ja ekologisen rakennemuutoksen alalla sekä tuotantojärjestelmässämme.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kun katsomme taaksepäin rahoituskriisiä, meidän on varmistettava, että olemme oppineet jotakin. Meidän on opittava esimerkiksi, että epäasianmukainen sääntely voi joskus aiheuttaa ongelmia, kuten yhteisöjen sijoittamista koskeva säädös Yhdysvalloissa. Se kannusti pankkeja lainaamaan asiakkaille, jotka eivät olleet luottokelpoisia. Kun yksi kymmenestä kyseisistä asiakkaista meni vararikkoon, siitä alkoi subprime-kriisi, ja olemme seuranneet kriisin seurauksia siitä alkaen.

Meidän on ymmärrettävä mitä seuraa siitä, kun rahaa painetaan liian halvalla ja korkoja pidetään alhaalla, niin että ihmiset tekevät sijoituksia huonojen päätösten perusteella eivätkä tunnista, että rahalla itsellään on arvoa. Kuten itävaltalainen taloustieteilijä Ludwig von Mises sanoi, jos tehdään huonoja päätöksiä ja luodaan vääriä investointeja, kun markkinat korjaavat itseään, kaikki häviävät ja luottokupla puhkeaa. Juuri sen me näimme. Meidän on myös otettava opiksi siitä, että pankkeja ei pitäisi koskaan päästää kasvamaan liian suuriksi mennäkseen nurin.

Jos otamme käyttöön tämän veron rahan keräämiseksi, millaisen viestin se lähettää pankeille? Pankit toteavat itsekseen, että ne voivat jatkaa toimintaansa huoletta entiseen malliin ja että ne voivat sitten romahtaa ja veronmaksajat pelastavat ne.

Meidän olisi aika ottaa opiksi rahoituskriisistä.

Mietintö: Edite Estrela (A7-0032/2011)

  Salvatore Iacolino (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, selvä todiste siitä, että oikeutta EU:n kansalaisuuteen ei ole vielä taattu, on vakavassa epätasa-arvossa, jota edelleen esiintyy jäsenvaltioiden välillä. Muihin maihin verrattuna oikeutta terveyteen ei voi harjoittaa samassa määrin Bulgariassa tai Romaniassa, niin että on selvää, että tämä päätöslauselma kaikkine ongelmineen voi olla hyödyllinen viitekohta.

Tänään me vietämme kansainvälistää naistenpäivää eikä ole epäilystäkään siitä, että hoidon ja tuen saanti on edelleen paljon vaikeampaa naisille. Siten me tarvitsemme lisää tietoa, lisää ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta sekä terveempiä elämäntapoja.

Siihen vaaditaan asianmukaisia elämäntapoja, joten meidän on sanottava ei riippuvuuksille, lihavuudelle, alkoholille, tupakoinnille ja tartuntataudeille. Siihen me tarvitsemme todellista koheesiopolitiikkaa, jossa oikeutta terveyteen pidetään todella eurooppalaisena tavoitteena.

  Christa Klaß (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, meidän on aina huolehdittava ensisijaisesti terveyden ylläpitämisestä, ja vasta toisena tulee terveyden palauttaminen. Koulutus on keskeistä kaikissa jäsenvaltioissa. Terveellinen ravinto ja liikunta sekä hyvä yleinen koulutustaso ovat erityisen tärkeitä. Periaatteessa asia kuuluu jäsenvaltioille. EU:n pitäisi edistää terveyskasvatukseen liittyvää kokemustenvaihtoa eri aloilla. Äänestin mietintöä vastaan huolimatta monista hyvistä ajatuksista. Vastustan täysin 25, 26 ja 29 kohtaa. Jäsenvaltioiden tärkeillä eettisillä ja moraalisilla päätöksillä, kuten lisääntymistekniikoilla ja raskaudenkeskeytyksillä, ei ole sijaa mietinnössä. Raskaudenkeskeytyksen mainitseminen samassa lauseessa ehkäisyn kanssa ilman ajatustakaan oikeudesta elämään ei heijasta kristityn Euroopan tahtoa.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, on aivan totta, että terveyserot vaihtelevat melko paljon Euroopan unionin sisällä. Jäsenvaltiot ovat hyvin erilaisia, käytäntö ja perinteet ovat hyvin erilaisia. On selvää, että kun katsotaan eteenpäin ja halutaan kaventaa tätä terveyspalvelujen välistä eroa Euroopan unionin tasolla, me tarvitsemme enemmän koulutusta, kasvatusta ja tiedostamista siitä, mitkä asiat vaikuttavat terveyteen.

Tietenkin sosiaalis-taloudellinen asema on nostettu hyvin voimakkaasti esille tässä mietinnössä, mutta uskon itse siihen, että ihan perusasioihin keskittyminen, terveyspalvelujen saatavuus, liikunta, ruokailu, tämän tyyppiset asiat ovat tärkeitä ja niitä pitää alleviivata ja korostaa, kun katsotaan eteenpäin ja halutaan rakentaa parempaa ja terveempää Eurooppaa. Minun mielestäni tarvitaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa.

Äänestin itse tyhjää tämän mietinnön osalta johtuen siitä, että minun mielestäni mietintöön oli sisällytetty paljon sellaista, joka ei tähän siihen kuulu. Toivon, että voitaisiin keskittyä terveyserojen kaventamiseen yleisellä tasolla Euroopan unionissa.

Mietintö: Eva Joly (A7-0027/2011)

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, yksi suurimmista huolistani viime vuosina, kun olemme keskustelleet verotuksesta kansainvälisellä tasolla, lienee ollut hyökkäys Caymansaarten tapaisia maita vastaan, kun ne ovat vain noudattaneet meiltä saamiaan neuvoja kehitysasioissa. Vuosien ajan me olemme kertoneet Karibian saarille ja muille kehitysmaille, että niiden pitäisi monipuolistaa talouttaan pois sokerista ja banaaneista, alkaa kiivetä ylöspäin arvoketjussa ja alkaa hankkia asiantuntemusta palvelujen alalla.

Caymansaaret on tehnyt niin, ja nyt noin 40–50 prosenttia sen taloudesta on rahoituspalveluissa verotuksen neutraliteettia koskevan järjestelmän ansiosta. Kyse ei ole veronkierrosta vaan verotuksen neutraliteetista. Caymansaaret ei peri kaksin- ja kolminkertaista veroa varoista, jotka on päätetty sijoittaa sinne. Mitä EU:n tekopyhät imperialistit sitten tekevät, kun Caymansaaret päättää kilpailla heidän kanssaan verotuksen alalla? He päättävät toimia kuin entisaikojen imperialistit ja yrittävät hyökätä Caymansaaria vastaan sen takia, että tämä on halunnut kilpailla EU:n kanssa. EU:n imperialismi on häpeällistä!

  Nirj Deva (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, minun on hyvin vaikea tukea ystäväni Eva Jolyn mietintöä, koska hän alkoi puhua eurooppalaisesta ja maailmanlaajuisesta verosta.

880 miljardia Yhdysvaltain dollaria siirretään kehitysmaista erilaisilla laillisilla ja laittomilla keinoilla ja talletetaan eurooppalaisiin ja länsimaisiin pankkeihin. Me sitä vastoin sijoitamme 60–70 miljardia eurooppalaisten veronmaksajien rahaa kehitysmaihin köyhyydenpoistamisohjelmiin. Jos kyseinen rahamäärä – kehitysmaista paenneet ja pankkeihimme talletetut 880 miljardia Yhdysvaltain dollaria – olisi jätetty kehitysmaihin kehittämään niitä, miten paljon parempaa olisikaan se, että ne kasvaisivat nopeammin ja että niillä olisi pääomanmuodostuskykyä, omistusoikeuksia ja kaupallisia käytäntöjä?

Mietintö: Georgios Papastamkos (A7-0030/2011)

  Clemente Mastella (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aikana, jolloin Euroopan unionia vaaditaan uudistamaan yhteistä maatalouspolitiikkaansa, maatalous- ja ulkomaankauppapolitiikan johdonmukaisuuden varmistaminen on entistä tärkeämpää.

Maatalous ja kauppa ovat itse asiassa kaksi risteävää poliittista ohjelmaa. Niiden dynamiikka vaikuttaa monenväliseen, alueidenväliseen, alueelliseen ja kahdenväliseen sääntelykehykseen ja entistä enemmän tapahtuu myös päinvastoin. Kyseiset sääntelykehykset eivät ole kuitenkaan staattisia; ne luovat hierarkioita ja kehittyvät neuvottelemalla.

Sääntelyn monimuotoisuus, erilaiset kaupalliset edut, kauppaa koskevat jännitteet ja kiistat heijastavat kotimaisen maatalouspolitiikan ja kansainvälisen kaupan monimutkaisuutta. Koska maatalous ei ole vain taloudellista toimintaa vaan maatalous- ja elintarvikepolitiikkaan liittyy olennaisia tavoitteita, kuten elintarvikkeiden ja kuluttajien turvallisuus, suurimpana haasteena on nyt kaupallisten ja muiden kuin kaupallisten kysymysten yhteensovittaminen.

Kauppapolitiikallamme on siten ratkaiseva rooli päätettäessä siitä, annetaanko maataloudella edelleen myönteinen ja täysi panos kyseisiin tavoitteisiin vaikuttamatta sen dynamiikkaan.

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, elintarviketurva on painopiste yhteisessä maatalouspolitiikassa. Saavuttaaksemme aidon elintarviketurvan meidän on säilytettävä asianmukaiset suhteet kansainvälisessä kaupassa. Oikeudenmukainen kilpailu on tunnustettava keskeiseksi tekijäksi tässä suhteessa. Eurooppalaisten maanviljelijöiden ja elintarviketuottajien on täytettävä kohtuuttomat EU:n normit ja käytettävä paljon rahaa, jotta heidän tuotteensa täyttävät rajoittavat normit ja säännöt.

EU:lla ei kuitenkaan ole käytännössä mitään valtaa EU:n ulkopuolisiin tuottajiin ja maanviljelijöihin, joilta me tuomme valtavia määriä elintarviketuotteita. Ensinnäkin tällaiset sopimukset ovat epäoikeudenmukaisia EU:n tuottajia kohtaan, ja toiseksi tällainen politiikka on haitallista myös eurooppalaisten kuluttajien terveydelle, koska EU:lla ei ole todellista valtaa kyseisten tuotteiden laatuun, ja asia on korjattava välittömästi.

  James Nicholson (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi totean, että äänestin mietinnön puolesta, koska mielestäni siinä kuvataan hyvin selvästi ongelmat, joita EU:n maatalousalalla ja maanviljelijöillä on erityisesti kauppapolitiikan kanssa.

Haluan tehdä tämän selväksi: EU:n maatalousalaa ei saa uhrata millään tavalla kauppajärjestelyjen turvaamiseksi esimeriksi Mercosurin kanssa. Valitettavasti minusta kuitenkin tuntuu, että juuri siihen suuntaan ollaan menossa. Vallalla näyttää olevan käsitys, että EU:n maataloutta voidaan käyttää helppona pelinappulana. Jos näin todella on, ennakoin suuria ongelmia monella maatalouden alalla sekä erityisesti karjankasvatusalalla. Meidän vaatimuksemme vastaavista normeista eli sen, että EU:n tuonnin pitäisi täyttää samat normit joita vaaditaan omilta tuottajiltamme, ei pitäisi uhata ketään. Velvollisuutemme kuluttajia kohtaan on toki varmistaa, että niin tapahtuu.

Olen myös erittäin tyytymätön komission asenteeseen parlamenttia kohtaan tässä asiassa. En voi hyväksyä sitä, että se yrittää pimittää meiltä tietoja. Neuvottelujen jatkuessa haluan, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan näkemys otetaan huomioon.

  Andrzej Grzyb (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, Georgios Papastamkosin mietinnössä annetaan joitakin erinomaisia ehdotuksia. EU osallistuu useisiin monenvälisiin ja kahdenvälisiin kauppaneuvotteluihin eri ryhmien kuten Maailman kauppajärjestön kanssa. Maataloustuotteiden kauppa on keskeisessä asemassa kyseisellä alalla, erityisesti kun on kyse pääsystä EU:n markkinoille.

EU on maataloustuotteiden nettotuoja. Sokerimarkkinoiden uudistusta seuranneiden neljän vuoden aikana muutuimme nettoviejästä nettotuojaksi. Me tuomme 70 prosenttia maataloustuotteista; tuotteita, jotka viedään kehitysmaista. Meillä on kauppavaje Mercosur-valtioiden kanssa. Kuten Jarosław Kalinowski sanoi, maataloustuotteita, jotka tuotetaan muiden normien mukaan, tuodaan EU:n markkinoille, samalla kun EU:n maanviljelijöille aiheutuu valtavia kustannuksia eläinten hyvinvoinnin tai ympäristön suojelusta.

Emme voi tuhota yhteisen maatalouspolitiikan saavutuksia. Se rahoitetaan EU:n talousarviosta päätöksillä, jotka rajoittavat sen tehoa. Meidän on varmistettava, että EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ja kauppapolitiikan välillä on riittävä synergia.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluan sanoa myös muutaman sanan tästä Papastamkosin mietinnöstä, joka on varsin perusteellinen, ja voi sanoa, että se antaa hyvän ja laajan kuvan siitä, millä tavalla Euroopan unionin maatalouspolitiikka ja kauppapolitiikka niveltyvät toisiinsa ja minkälaisena politiikan teon välineenä maatalouspolitiikkaa EU:ssa käytetään.

On tietenkin totta, että kun katsomme budjettiammekin, maatalous on merkittävä osa sitä. Siksi maatalous nousee aina esille, kun puhutaan Euroopan unionin politiikasta. Tässä kohdin on hyvä muistaa, että kun me tuomme myös paljon ruokaa Euroopan unionin alueelle eri puolilta, varsinkin kolmansista maista, näistä eettisten standardien periaatteista tulisi pitää kiinni. Puhtaus on tässä kohdin erittäin tärkeä asia.

On myös tärkeää muistaa, että on huolehdittava oman mantereen maataloustuotannosta, eri puolilla, myös syrjäisissä maissa, Suomi mukaan lukien, joissa on erittäin korkea osaamisen taso ja puhtaat tuotteet ja niin edelleen. Kun puhutaan maatalouspolitiikasta ja kun siihen satsataan myöskin tulevaisuudessa, on pidettävä kiinni näistä eettisistä korkeista periaatteista.

  Janusz Wojciechowski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin Georgios Papastamkosin mietinnön puolesta. Ihailen mietintöä ja olen iloinen siitä, että Euroopan parlamentti on ryhtynyt puolustamaan vankkumattomasti Euroopan elintarviketurvaa, joka on uhattuna elintarvikkeita koskevissa kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa tehtyjen liian suurten myönnytysten takia.

Euroopan unionissa on voimakas painostusryhmä, joka pyrkii vähentämään elintarviketuotantoa unionissa ja lisäämään kolmansista valtioista tulevaa vientiä, koska se tekee voittoa kyseisellä tuonnilla. Asia kävi ilmi esimerkiksi sokerimarkkinoiden uudistuksen aikana. Euroopan unionin ei pidä antaa periksi kyseiselle painostusryhmälle, vaan sen on vastustettava tätä oman elintarviketurvansa edun vuoksi. Politiikka, jossa kyseiselle painostusryhmälle annetaan periksi elintarvikkeiden kysynnän kasvaessa, on pitkällä aikavälillä itsetuhoisaa politiikkaa.

  Inese Vaidere (PPE). – (LV) Arvoisa puhemies, maataloustuotteiden reilu kauppa on yksi tärkeimmistä liikkeellepanevista voimista kehitysmaiden taloudellisessa kehityksessä. Se on ehdottoman tärkeää myös köyhyyden vähentämisessä ja elintarvikekriisien ehkäisyssä. Monet Euroopan unionin alueet ja valtiot ovat riippuvaisia maataloudesta, erityisesti uusimmat jäsenvaltiot, joissa maatalous saa huomattavasti vähemmän suoraa tukea kuin vanhojen jäsenvaltioiden edustajat. Lisäksi kyseisten alueiden on myös kilpailtava Latinalaisen Amerikan tuottajien kanssa, vaikka nämä eivät täytä yhtä tiukkoja normeja ja nauttivat vielä alennetuista tullitariffeista. Tällainen tilanne heikentää huomattavasti omien maanviljelijöidemme kilpailukykyä ja voittoja. Kannatin tätä mietintöä, koska siinä vaaditaan Euroopan unionin kauppapolitiikan tarkistusta, säännöllistä arviointia, yhtenäisten normien soveltamista kolmansien valtioiden maataloustuotteisiin ja markkinoiden avaamista kolmansien valtioiden maataloustuotteille vain jos maanviljelijämme saavat korvausta tappioista, joita he kärsivät kolmansien valtioiden maataloustuotteiden tuonnin määrän kasvusta. Kiitos.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kun puhun ystävilleni monissa maailman köyhissä valtioissa ja kysyn heiltä mikä on paras tapa, jolla voimme auttaa heitä lievittämään ja torjumaan köyhyyttä heidän kotimaissaan, he toteavat usein ettei apu ole oikea vastaus. Heitä auttaisi se, että me autamme heidän kotimaidensa yrittäjiä luomaan vaurautta paikallisesti ja että he voivat käydä kauppaa meidän kanssamme Euroopan unionissa. Voimme auttaa heitä avaamalla markkinamme.

Yksi suurista ongelmista kyseisessä lausunnossa on se, että meillä on yhteinen maatalouspolitiikka. Myös Yhdysvalloilla on kaikenlaisia tukia. Vaikka saarnaammekin avoimesta kaupasta, olemme tekopyhiä, kun suljemme omat markkinamme kehitysmaiden erinomaisilta tuotteilta. Lisäksi me käytämme terveys- ja kasvinsuojelustandardeja. Tietysti me kaikki haluamme turvallisia elintarvikkeita, mutta usein kyseisiä standardeja käytetään tullien ulkopuolisina esteinä kehitysmaiden tuontia vastaan.

On aika luottaa kuluttajiin. Niin kauan kuin elintarvikkeet ovat turvallisia, annetaan kuluttajien päättää haluavatko he Euroopassa vai muualla kasvatettuja elintarvikkeita. Lopetetaan kannattamattomien ja toteuttamiskelvottomien alojen tukeminen EU:ssa.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka on verratonta tuhlaavaisuudessaan, korruptiossaan ja bysanttilaisessa byrokratiassaan, itsekkyydessään, tekopyhyydessään ja moraalittomuudessaan.

1950-luvun lopussa Argentiinan EU-suurlähettiläs nimitettiin kehitysmaiden edustajaksi. Hän totesi, että jos EU:n oli tuettava maanviljelijöitään, niin he ymmärsivät sen, ja että he eivät pitäneet siitä, että pidimme heidän tuotteensa poissa markkinoiltamme, mutta he ymmärsivät sen. Hän kuitenkin pyysi, ettemme anna heille kaksinkertaista iskua myymällä ylijäämiämme alihintaan heidän markkinoillaan. EU ei kuunnellut häntä silloin eikä ole kuunnellut sen jälkeen.

Viimeisimmillä maailmankauppaneuvotteluilla oli optimistinen aihe "kaikkea paitsi aseita". Tietysti se muuttui pian kaikeksi paitsi maatiloiksi, koska EU on päättänyt säilyttää suojellun ja tuetun asemansa kyseisellä alalla.

Tehkää päätelmänne siitä mitä on tapahtunut. Yhteinen maatalouspolitiikka on ollut olemassa vuodesta 1960 lähtien. Sitä EU on harjoittanut pisimpään. Jos tässä on kaikki mitä olemme saaneet aikaan – ekologinen katastrofi, köyhyys, elintarvikkeiden korkeiden hintojen inflatoriset vaikutukset – mitä me oikein ajattelemme, jos haluamme antaa samoille toimielimille lisää valtaa?

  Nirj Deva (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, yleensä olen sataprosenttisesti samaa mieltä ystäväni Syed Kamallin kanssa, mutta tänään saanen olla eri mieltä. Ajateltuani asiaa pitkään ja hartaasti olen tullut siihen tulokseen, että elintarviketurva on erittäin tärkeä osa maailman väestönkasvua. Euroopan unionin pitäisi varmistaa oma elintarviketurvansa. Se merkitsee omavaraisuutta. Ei ylituotantoa, jolloin me myymme tuotteita alihintaan kehitysmaille, eikä alituotantoa, jolloin me viemme ruoan nälkäisten ihmisten suusta.

Niinpä meidän pitäisi pyrkiä omavaraisuuteen Euroopassa, omavaraisuuteen Aasiassa ja omavaraisuuteen Afrikassa ja Yhdysvalloissa. Jos ohjelmiemme tavoitteena on omavaraisuus, niin kaikkea muuta voidaan käyttää kansainvälisessä kaupassa. Ruoalla emme voi leikkiä.

Mietintö: Martin Häusling (A7-0026/2011)

  Christa Klaß (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin Martin Häuslingin mietinnön puolesta. Valkuaisaine on keskeinen osa terveellistä eläinten ravitsemusta. EU:n on ryhdyttävä toimiin varmistaakseen luotettavan valkuaisaineen tarjonnan. Meidän on hyödynnettävä kaikki mahdollisuudet tutkimuksen ja viljelyn tukemisesta maanviljelijöiden tiedotukseen ja koulutukseen vakiintuneiden käytäntöjen ja vuoroviljelyn eduista. Ei unohdeta myöskään kierrätystalouden hyvää periaatetta. Komission on tarkasteltava uudelleen kieltoa, joka koskee eläinvalkuaisen syöttämistä muille kuin märehtijöille, kunnioittaen kannibalismin kieltoa. Sen on harkittava erityisesti eläinvalkuaisen mahdollista käyttöä lihaluujauhossa sioille ja siipikarjalle. Kyseisten materiaalien valmistuksessa on noudatettava nykyisiä tiukkoja sääntöjä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemisesta. Täällä tuhotaan tällä hetkellä arvokkaita valkuaislähteitä vain sen takia, ettemme pysty käsittelemään kyseisiä tuotteita oikein.

  Janusz Wojciechowski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, pahoittelen sitä, että Martin Häuslingin mietintö, joka on hyvä mietintö, ei saanut oman laatijansa tukea harkitsemattomien tarkistusten takia. Minäkin äänestin sen hyväksymistä vastaan. Katson, että meillä ei ole mitään syytä käyttää mietinnön tarkistuksia edistämään muuntogeenisille organismeille tehtäviä myönnytyksiä Euroopan unionissa ja että meidän ei pitäisi tukea muuntogeenisiä organismeja. Unionin pitäisi puolustaa perinteistä ja luonnollista maataloutta. Muuntogeeniset viljelykasvit ovat uhka unionin maataloudelle ja elintarviketurvalle, ja edellä mainitusta syistä olen samaa mieltä esittelijän kanssa. Noudatin hänen esimerkkiään tässä asiassa. Paljon kiitoksia.

Mietintö: Mariya Nedelcheva (A7-0029/2011)

  Francesco De Angelis (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän aluksi esittelijää Mariya Nedelchevaa hänen panoksestaan. Puhe miesten ja naisten tasa-arvosta nykypäivän työmaailmassa ei ole pelkkää puhetta eikä se saa jäädä sellaiseksi.

Päinvastoin naisten työllisyys on EU:ssa strateginen kysymys kulttuurin ja talouden näkökulmasta. Saatavilla olevista tiedoista käy ilmi, että jos naisten työllisyysaste olisi samalla tasolla kuin miesten, bruttokansantuote kasvaisi 30 prosentilla. Nykyinen kriisi ei siis saa pakottaa meitä ottamaan askelta taaksepäin vaan päinvastoin sen on saatava meidät eteenpäin kohti aktiivista naisten työllisyyspolitiikkaa. Siksi me tarvitsemme kohdennettua työllisyyspolitiikkaa, joka antaa mahdollisuuden arvioida kriisin vaikutusta naisiin ja pohtia suhdanteita tasoittavia ratkaisuja.

Mietinnössä on vielä se hyvä puoli, että siinä keskitytään naisten työllisyyttä edistävään myönteiseen politiikkaan, ammatilliseen koulutukseen ja naisten yrittäjyyteen. Lopetan toteamalla, että on toinenkin ongelma: naisiin kohdistuvan väkivallan vakava ongelma. EU tarvitsee nyt kattavan direktiivin kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

  Jens Rohde (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, kun olen kuunnellut keskustelua naiskiintiöistä pörssiyritysten hallituksissa, on selvää, että tässä salissa käydään aina vain uudestaan asemasotaa, ja se on todella sääli. En aio salailla sitä, että vastustan lakisääteisiä kiintiöitä, osittain siksi että pidän niitä huonona yhtiöiden kannalta mutta myös siksi että pidän niitä huonona myös pätevien naisten kannalta, jotka jäävät automaattisesti syrjään hallituksissa. Siksi sanon kiintiöille "ei". Voisimme kuitenkin omaksua käytännöllisen lähestymistavan ja keskustella siitä, voisimmeko vaatia pörssiyhtiöitä laatimaan itse tasa-arvoa koskevan toimintaohjeen ja joitakin tavoitteita niin, että ne päättävät itse mitä kyseiset tavoitteet ovat. Se olisi hyvä asia niille naisille, jotka onnistuvat pääsemään hallitukseen tällä lähestymistavalla, mutta myös yhtiöille, koska ne päättävät toteutettavista tavoitteista. Katson, että meidän pitäisi kokeilla hieman käytännöllisyyttä yhtiöiden ja kyseisten naisten takia.

  Debora Serracchiani (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, äänestin naisten ja miesten tasa-arvoa sekä naisten köyhyyttä koskevien mietintöjen puolesta ja olen iloinen siitä, että asiasta keskustellaan samana päivänä, kun vietämme kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlaa.

Huolimatta direktiivistä 2002/73/EY miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen vielä on toteutettava toimia, jotta se saatetaan asianmukaisesti osaksi lainsäädäntöä. Riittänee, kun sanon, että vaikka naisten koulutustaso on noussut merkittävästi viime vuosina ja valmistuneiden naisten määrä on nyt korkeampi kuin valmistuneiden miesten määrä, naiset ovat edelleen keskittyneinä perinteisille naisten aloille ja heille maksetaan usein vähemmän ja heillä on vähemmän vastuullisia tehtäviä kaikilla yhteiskunnan aloilla.

Koska naisista riippuvaisten henkilöiden kuten lasten, vammaisten ja vanhusten tukipalveluja, naisten vapaita koskevia järjestelmiä ja joustavia työaikajärjestelyjä ei ole riittävästi tarjolla, he eivät pääse töihin.

Lopetan muistelemalla niitä maailman naisia, jotka taistelevat perusoikeuksien puolesta, ja toivoisin, että tämä parlamentti ilmaisee solidaarisuutensa Iranin feministiyhdistyksille, joiden jäsenet lähtevät tänään kaduille ja jotka kehottavat naisia osoittamaan mieltään ilman hijabia.

  Anna Záborská (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, selitän lyhyesti miksi en kannattanut päätöslauselmaa, jossa arvioidaan vuotta 2010 tasa-arvon näkökulmasta.

Päätöslauselman tekstissä tuetaan naisten ja miesten tasa-arvoa monilla aloilla ja samaan aikaan siinä tuetaan aborttia – uuden elämän lopettamista. Teksti on ristiriidassa Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmien kanssa, joissa todetaan, ettei aborttia pitäisi koskaan käyttää syntyvyyden säännöstelyn keinona.

Hyväksyessään tämän päätöslauselman Euroopan parlamentti sekaantuu kansallisvaltioiden asioihin mutta ennen kaikkea se sivuuttaa perusoikeuskirjassa tarkoitetun oikeuden elämään.

Olen pahoillani siitä, että parlamentti on tukenut tätä tekstiä. Se on hälyttävä merkki, ja kehotan kansallisia järjestöjä ja yhdistyksiä esittämään vastalauseensa parlamentin jäsenille, jotka edustavat heitä Euroopan parlamentissa.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, minusta on erittäin tärkeä asia, että Euroopan parlamentissa puhutaan miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta. Ei vain tänään kun vietetään juhlapäivää, vaan siitä pitää puhua aina. On aivan totta, että on tärkeätä muistaa se, että meidät on luotu miehiksi ja naisiksi. Se on rikkaus, mutta se ei tarkoita, että jos on mies taikka nainen, on jollakin tavalla huonompi tai heikompi, vaan meidät on myöskin luotu tasa-arvoisiksi. Siksi on erittäin tärkeää huolehtia siitä, että nyt viimeistään 2010-luvulla voitaisiin olla tasa-arvoisessa Euroopassa, mikä tarkoittaisi sitä, että myöskin työmarkkinoilla miehiä ja naisia kohdeltaisiin samalla tavoin. Nythän on ollut tilanne se, että naiset ovat olleet jatkuvasti heikommassa asemassa, mitä tulee palkkaukseen ja niin edelleen, ja näin ei pidä olla sivistyneessä Euroopassa, vaan meidän pitää huolehtia siitä, että tasa-arvo voi toteutua sanan todellisessa merkityksessä.

Mitä tulee kiintiöihin, niin niitä tarvitaan niin kauan, että me omaksumme ajattelun, jonka mukaan kaikki ovat tasa-arvoisia, ja pätevyys sitten työmarkkinoilla loppujen lopuksi on se, mikä ratkaisee.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, tänään me olemme hyväksyneet taas uuden aloitteen, mutta meidän täytyy, kuten komission jäsen totesi, siirtyä sanoista tekoihin.

Toimista huolimatta epätasa-arvoa esiintyy edelleen. Naiset ovat hyvin koulutettuja. Viimeisimpien yliopistoista saatujen tietojen mukaan, he saavuttavat yhä parempia tuloksia, mutta meitä syrjitään edelleen. Se koskee erityisesti vammaisia ja ikääntyneitä naisia sekä maahanmuuttajanaisia, jotka kärsivät kaksinkertaisesta syrjinnästä.

Tänään olemme tämän aloitteen lisäksi kuulleet monia lausuntoja, mutta emme ole valmiita antamaan esimerkkiä. Riittää, kun katsotaan kumpaa sukupuolta komission puheenjohtaja on, tai kun tarkastellaan neuvoston jäseniä, kiertäviä puheenjohtajia, neuvoston puheenjohtajaa, parlamentin puhemiestä ja tilintarkastustuomioistuimen presidenttiä, Euroopan keskuspankin jäseniä, joiden joukossa ei ole ensimmäistä kertaa yhtään naista, tämän toimielimen parlamentaaristen ryhmien puheenjohtajia tai naisten puuttumista joidenkin valtioiden valtuuskunnista.

Eurooppalaisen politiikan kuva on edelleen miehinen. Meillä on pitkä matka edessämme. Siksi äänestin aloitteen puolesta. Uskon kiintiöihin keinona edetä tällä vaikealla tiellä sekä erityisesti mottoon, josta aloitin: sanoista tekoihin.

  Inese Vaidere (PPE). – (LV) Arvoisa puhemies, vaikka naisten oikeuksien tilanne on parantunut, kiinnittäisin kuitenkin huomiota vähintään kolmeen näkökohtaan. Ensinnäkin palkkaerot ovat edelleen huomattavia, ja kriisin aikana kyseiset erot ovat kasvaneet, koska olemme päättäneet tukea pankkeja eikä kouluja ja päiväkoteja, jotka työllistävät pääasiassa naisia. Toiseksi tuki naisille, tuleville äideille ja uusille äideille on riittämätöntä, erityisesti uusissa jäsenvaltioissa. Syrjintää esiintyy myös työmarkkinoilla. Kolmanneksi politiikassa, jossa ihanteellinen miesten ja naisten välinen suhde olisi 50:50, naisten osuus on edelleen huomattavasti pienempi. Sama ilmiö on havaittavissa johtotehtävissä. Uskon, ettei tällä mietinnöllämme voida antaa uutta potkua ongelmien ratkaisuun.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, äänestin mietinnön puolesta ja äänestin myös kiintiöiden puolesta. Haluan tässä kiittää komissaari Redingiä siitä, että hän on esittänyt, sanoisinko uhkavaatimuksen, että hän ryhtyy toimenpiteisiin, ellei pörssiyhtiöissä vuoden kuluttua ole enemmän naisia. Itse asiassa tässä työssä komissaari vain panee täytäntöön Euroopan unionin perussopimuksia ja direktiivejä, joissa puhutaan siitä, että miehet ja naiset ovat tasavertaisia.

Tiedän, että kiintiöt herättävät ristiriitaisia tunteita, eikä se ole kunnollista demokratiaa, mutta ei ole tämäkään tilanne, jossa nyt olemme. Suomessa kunnallistasolla kiintiöt otettiin käyttöön 10–15 vuotta sitten. Niitä vastustettiin ja katsottiin, että ne halventavat naisia ja että naisia ei ole tarpeeksi näihin paikkoihin. Näitä naisia on löytynyt, ja käytäntö on osoittanut, että ainakin Suomessa tämä kiintiö kunnallistasolla toimii erittäin hyvin.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitos, että toimitte sijaisena ja istunnon puheenjohtajana, ja paljon kiitoksia teidän henkilökunnallenne ja tulkeille. Äskettäinen päätös, jonka mukaan vakuutusyhtiöt eivät saa syrjiä sukupuolen perusteella ottaakseen lukuun eroja ajotaidoissa tai eliniässä, on epäonnistunut niin monella tasolla, että on vaikea tietää mistä aloittaa. Ensimmäisen kysymys on kustannukset. Se maksaa ylimääräiset miljardi puntaa. Vakuutusmaksut nousevat ja yhä harvempi ottaa vakuutuksen.

Toinen kysymys on huono oikeuskäytäntö, tapa, jolla unionin tuomioistuin tekee päätöksiä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ennakkotapausten perusteella. Kolmas kysymys on vilpillisyys. Kun tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä koskevat direktiivit annettiin, ymmärrettiin hyvin, että vakuutusmatemaattisesti perustellut erot olisivat edelleen oikeutettuja.

Neljäs kysymys on oikeudellinen aktivismi, tapa, jolla tuomarimme ovat sivuuttaneet sen, mitä lainsäädäntö sanoo sen puolesta mitä he ajattelevat, että lainsäädännön pitäisi sanoa. Viides kysymys on hyökkäys sopimisen vapautta vastaan. Jos joku haluaa vakuuttaa minut ja hyväksyn mielelläni hänen ehtonsa, ei ole valtion tehtävä kiilata väliin ja julistaa liiketoimi laittomaksi.

Sitten kuudes, tyrmäävä kysymys: miten asia liittyy EU:hun? Jokainen jäsenvaltio voisi laatia omat sääntönsä sukupuolten tasa-arvosta omien asianmukaisten demokraattisten mekanismien ja menettelyjen mukaisesti. Arvoisa puhemies, tuomioistuin, jolla on tehtävä, on uhka. Korkein oikeusaste, jolla on tehtävä, on sortoa.

Mietintö: Rovana Plumb (A7-0031/2011)

  Alfredo Antoniozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, naisten köyhyyttä on esiintynyt kauan ja siihen on historialliset syyt, eikä se ole todellakaan talouskriisin tuote.

Äänestin Rovana Plumbin mietinnön puolesta, koska olen vakuuttunut tarpeesta sitoutua edelleen voimakkaasti EU:ssa ja jäsenvaltioissa sukupuolten tasa-arvon edistämiseen. Uskon, että mietinnön sisältämät toimet osoittautuvat hyödylliseksi tueksi – ehkä ne eivät yksin riitä mutta tämä on askel eteenpäin – strategialle, jolla pannaan täytäntöön Eurooppa-neuvoston hyväksymä Euroopan tasa-arvosopimus, sekä sukupuolten tasa-arvoa koskevalle toimintakehykselle.

Jäsenvaltioiden antama tuki erityisohjelmille, joilla edistetään naisten aktiivista osallistumista tai palaamista työmarkkinoille, on tässä suhteessa paras päätös. On kuitenkin erittäin tärkeää, että kyseisiä ohjelmia ei koordinoida vain paikallisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla vaan että löydetään koordinointitapoja myös EU:n ulkopuolisten kumppaneiden kanssa.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, naiset ovat aina hoitaneet näkymättömän työn: kotityöt ja henkisen tuen; asiat, joita ei voi ostaa ja joihin ei voi palkata ketään. Emme ole kuitenkaan antaneet sille arvoa.

Nyt naiset tulevat työmarkkinoille. Olemme kuitenkin edelleen köyhyyden uhan alla, tilanteessa, joka pahenee talouskriisissä. Äänestin aloitteen puolesta, koska velvollisuutemme on poistaa naisten köyhyys. Se voidaan tehdä vahvistamalla säädöksiä ja toimia miesten ja naisten välisen palkkaeron supistamiseksi.

Meidän on toteutettava aktiivista työllisyyspolitiikkaa naisten hyväksi ja tarkistettava sosiaalisen suojelun järjestelmiä niin, että erityistä huomiota kiinnitetään ikääntyneisiin ja vammaisiin naisiin.

Edistetään naisten pääsyä työmarkkinoille, koska he kasvattavat voittoja, ja supistetaan sukupuolten välistä palkkaeroa, koska siten lisätään bruttokansantuotetta 13 prosentilla, kuten useat tutkimukset osoittavat.

Kyse on oikeudenmukaisuudesta, mutta se on ennen kaikkea mahdollisuus EU:n kilpailukyvylle.

Kirjalliset äänestysselitykset

Mietintö: Francesco Enrico Speroni (A7-0047/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Saksan rikos- ja verolakien perusteella veronkierto on rangaistavaa vain, jos veronmaksaja on tietoinen veronkierrosta ja tekee sen tahallisesti. Tässä tapauksessa aikomuksena ei selvästikään ollut kiertää veroja, koska kyseessä oleva summa maksettiin avoimesti parlamentin jäsenen tilille ja hän oli lähettänyt siitä laskun Speakers' Agency -yhtiölle. Lisäksi on melko tavallista, että pieniä summia jää epähuomiossa ilmoittamatta, kuten tässä tapauksessa, jolloin niitä käsitellään yleensä yksinomaan hallinnollisissa menettelyissä.

On aivan poikkeuksellista, että tätä unohdusta on käsitelty tällä tavoin ja että jäsen Brokille ei edes ilmoitettu suoraan häntä vastaan esitetyistä syytteistä. Se, ettei yleinen syyttäjä ole edes ilmoittanut verosaamisten tarkkaa määrää, johon kuuluu myös maksamatta olevien korkojen määrä, tekee ilmeisemmäksi, että kyseessä voi olla tarkoitushakuinen syyte (fumus persecutionis). Tässä tilanteessa on asiatonta poistaa parlamentin jäsenen koskemattomuus.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhdyn mietinnössä esitettyyn toteamukseen siitä, että on asiatonta poistaa parlamentin jäsenen koskemattomuus. Rikossyytteet on tosiasiassa esitetty tunnettua poliitikkoa vastaan, ja kyseessä olevat summa ja olosuhteet olisivat tavallisen kansalaisen kohdalla johtaneet ainoastaan hallinnolliseen menettelyyn. Kyseessä on fumus persecutionis -tapaus, koska vaikuttaa siltä, että menettelyjen käynnistämisen ainoana syynä oli vahingoittaa kyseisen jäsenen mainetta.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin Elmar Brokin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä vastaan, koska rikossyytteet on esitetty tunnettua poliitikkoa vastaan ja koska kyseessä olevat summa ja olosuhteet olisivat tavallisen kansalaisen kohdalla johtaneet ainoastaan hallinnolliseen menettelyyn. Lisäksi yleinen syyttäjä pyrki salaamaan Brokin syytettä koskevat tiedot valheellisin ja erittäin loukkaavin perustein ilman asianmukaista syytä. Tämän lisäksi syyttäjä varmisti, että tapaus sai paljon julkisuutta tiedotusvälineissä, ja aiheutti siten mahdollisimman paljon vahinkoa kyseiselle parlamentin jäsenelle. Kyseessä on näin ollen selvästi fumus persecutionis -tapaus, koska vaikuttaa siltä, että menettelyjen käynnistämisen ainoana syynä oli vahingoittaa kyseisen jäsenen mainetta. Tässä tilanteessa olisi siis täysin asiatonta poistaa jäsenen koskemattomuus.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tyhjää tästä mietinnöstä. Yhtäältä ihailen suuresti jäsen Brokin tekemää työtä, mutta toisaalta minulla on vakavia epäilyjä siitä, että parlamentaarisen koskemattomuuden verukkeella pyritään välttämään asianmukainen oikeusprosessi veronkiertotapauksessa.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Veronmaksu on velvollisuus, jota yhdenkään kansalaisen ei pitäisi voida väistää. Tästä on huomautettu jäsen Brokille. Koskemattomuuden tarkoituksena ei ole suojella rikoksilta vaan suojata ilmaisunvapautta. Olen siksi iloinen, että hän on oikaissut virheensä.

Mietinnössä on kuitenkin useita epätyydyttäviä kohtia. Hyvä esittelijä Speroni, 5 000 euroa ei ole mitättömän pieni summa, eikä kukaan pakottanut jäsen Brokia tähän tilanteeseen. Väitteet siitä, että häntä syytetään "pienen summan epähuomiossa ilmoittamatta jättämisestä", eivät ole siksi mielestäni täysin aiheettomia. Äänestän vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Parlamentin tehtävänä on puolustaa Euroopan parlamentin jäsenten edustajantoimen riippumattomuutta, jota ei saa loukata. Parlamentin jäsen on joutunut fumus persecutionis -tapauksen kohteeksi. Toisin sanoen menettelyjen käynnistämisen ainoana syynä oli vahingoittaa kyseisen jäsenen mainetta. En siksi kannata hänen koskemattomuutensa pidättämistä.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Vaikka tunnen vastenmielisyyttä Elmar Brokia kohtaan hänen epäasianmukaisen menettelynsä ja Ukrainan vastaisten puheidensa vuoksi, hänen koskemattomuutensa pidättämiseen pitäisi nähdäkseni olla pakottavia syitä. Tiedämme hyvin, että parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö on esitetty Bielefeldin syyttäjäviranomaisen kirjeessä, jossa väitetään, että jäsen Brok ei ole ilmoittanut vuoden 2005 tuloveroilmoituksessaan 5 000 euron palkkiota, jonka hän sai Münchenissä 28. lokakuuta 2005 HypoVereinsbank Group -yrityksen järjestämässä Europa Forum -tilaisuudessa pitämästään puheesta ja josta maksettavan veron määrä oli 2 900 euroa. Tiedämme myös, ettei jäsen Brok maksanut tätä summaa ja jäi kiinni virheestään. Koskemattomuutta käytetään nykyään eräänlaisena "nuijana" tilien selvittämisessä tai "pikkurahana" parlamentin jäsenten manipuloinnissa.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Saksalainen syyttäjäviranomainen on pyytänyt jäsen Brokin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä. Nämä menettelyt liittyvät siihen, ettei hän ole ilmoittanut tuloveroilmoituksessaan palkkiota, jonka hän sai Münchenissä pitämästään puheesta ja josta maksettavan veron määrä oli 2 900 euroa. Tämä summa on nyt maksettu. Tässä yhteydessä viitataan kuitenkin oikeudelliseen näkemykseen siitä, että tavallista kansalaista ei olisi kohdeltu samalla tavoin vastaavassa tilanteessa ja että tässä tapauksessa on vahvoja viitteitä poliittisesta vainoamisesta. Tässä erityistilanteessa ja koska kyseessä on fumus persecutionis -tapaus, en kannattanut jäsen Brokin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Tässä mietinnössä Euroopan parlamentti päätti olla pidättämättä Elmar Brokin koskemattomuutta.

Mietintö: Christel Schaldemose (A7-0033/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän mietinnön puolesta. Sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta edellyttää turvallisia tuotteita ja luottavaisia kuluttajia. Keskeisenä tavoitteena on parantaa turvallisuutta, eikä tämä saa estää markkinoiden laajentumista. Tuotteille asetettuihin vaatimuksiin suhtaudutaan nykyään samalla tavalla, mikä on parantanut tuotteiden yleistä turvallisuutta sisämarkkinoilla, mutta tilannetta voidaan vielä parantaa, koska etenkin lapsille tapahtuu tällä alalla edelleen liian paljon onnettomuuksia, joilla on kohtalokkaita seurauksia.

Yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi 2001/95/EY (tuoteturvallisuusdirektiivi), jossa säädetään tuotteiden yleisistä turvallisuusvaatimuksista, hyväksyttiin jo kymmenisen vuotta sitten, minkä vuoksi sitä on kiireesti tarkistettava, jotta yhdenmukaistettuihin tuotteisiin ei enää sovelleta erilaisia markkinasääntöjä sen mukaan, ovatko ne kulutustuotteita vai eivät. Asian kannalta merkitykselliseen lainsäädäntökehykseen kuuluu kolme osatekijää: uusi lainsäädäntökehys, yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi ja alakohtaiset yhdenmukaistamisdirektiivit. Tätä monimutkaista tilannetta on siksi yhdenmukaistettava.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) EU:ssa asuvien on voitava luottaa kaikkien EU:n markkinoilla myytävien tuotteiden turvallisuuteen, ja tiukkoja terveys- ja turvallisuusvaatimuksia on aina noudatettava.

Tämä on ajankohtainen ja tärkeä mietintö, ja olen tyytyväinen sen sisältöön etenkin tuoteturvallisuuteen liittyviä tutkimuksia koskevien tietojen vaihdon osalta, minkä ansiosta voidaan vähentää kaksinkertaisia palveluja ajan ja resurssien säästämiseksi.

Eurooppalaisten kuluttajien on voitava olla varmoja siitä, että EU:hun tuotavat tuotteet täyttävät samat vaatimukset kuin EU:ssa valmistetut tuotteet ja että kaupan laajentuminen ei vaikuta tuotteiden turvallisuuteen. Kannatan sitä, että mietinnössä pyydetään komissiota tehostamaan toimiaan kansainvälisessä kulutustuotteiden turvallisuusryhmässä sen varmistamiseksi, ettei sisämarkkinoille tuoda vaarallisia aineita. On oleellista, että sisämarkkinat pystyvät käsittelemään verkkokauppaa sekä sen vaikutuksia tuotteiden turvallisuuteen ja markkinoiden valvontaan.

Kolmansista maista ostetaan kuulemma verkon välityksellä yhä enemmän tuotteita, jotka eivät täytä EU:n vaatimuksia ja aiheuttavat vaaraa EU:n kuluttajille.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän tärkeän asiakirjan puolesta. Yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi 2001/95/EY (tuoteturvallisuusdirektiivi), jossa säädetään tuotteiden yleisistä turvallisuusvaatimuksista, hyväksyttiin lähes kymmenen vuotta sitten, eikä sitä ole vielä tarkistettu, vaikka maailmassa ja EU:ssa on tapahtunut paljon muutoksia kymmenen viime vuoden aikana. Tällä alalla on vielä monia asioita, joita on käsiteltävä, jotta EU:n kuluttajat tuntevat olonsa turvalliseksi. Lapsille tarkoitetut tuotteet edellyttävät erityisen huolellista sääntelyä. EU:ssa tapahtuu vuosittain onnettomuuksia, kun lapset käyttävät vaarallisia tuotteita, ja jotkin niistä johtavat jopa kuolemaan. Markkinavalvonnan vahvistamisen on oltava keskeinen tekijä yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisessa. Samalla on varmistettava tuotteiden ja valmistajien jäljitettävyys sekä vahvistettava ja sovellettava standardointiperiaatteita. Näin parannettaisiin kuluttajiemme suojelua sekä tarjottaisiin kuluttajille selkeitä ja täsmällisempiä tietoja heidän ostamistaan tuotteista.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Tarkistamalla direktiiviä 2001/95/EY pyritään takaamaan kuluttajille korkeatasoinen terveyden ja turvallisuuden suoja sekä kiinnittämään erityistä huomiota kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin kuluttajiin, nimittäin lapsiin ja vanhuksiin. Tarkistuksessa pyritään varmistamaan avoimuus, tehostamaan markkinoiden valvontaa ja tarjoamaan aiempaa nopeampia puuttumiskeinoja, jotta vaarallisina pidettävät tuotteet voidaan vetää markkinoilta. Jotta sisämarkkinat voivat toimia asianmukaisesti, tuotteiden on oltava turvallisia, kuluttajien on oltava valistuneita, ja heidän on voitava tehdä valintoja. Edellä mainituista syistä kannatin mietintöä.

  Sergio Berlato (PPE), kirjallinen. – (IT) Hyvin toimivat EU:n sisämarkkinat merkitsevät mielestäni myös turvallisia tuotteita ja kuluttajien luottamusta.

Pyrittäessä tuotteiden vapaaseen liikkuvuuteen ja yhä suurempaan tuotevalikoimaan ei saisi unohtaa kiinnittää huomiota kuluttajien turvallisuuteen. Globaalistuvilla markkinoilla, joilla ulkomailta – erityisesti Kiinasta – tuodaan yhä enemmän tuotteita, tuoteturvallisuuteen liittyvissä asioissa on ensisijaisen tärkeää tehdä kansainvälistä yhteistyötä.

Direktiivissä 2001/95/EY säädetään tuotteiden yleisistä turvallisuusvaatimuksista. Jäsenvaltiot eivät ole kuitenkaan panneet kyseistä direktiiviä yhdenmukaisesti täytäntöön, ja sen yhteydessä on tullut esiin joitakin direktiivin soveltamisalaa ja tuotteisiin liittyviä todellisia vaaroja koskevia asioita. Direktiiviä on siksi mielestäni tärkeää tarkistaa, jotta vaaralliset tuotteet voidaan löytää ja pysäyttää ja jotta näin voidaan varmistaa EU:n kansalaisten etujen täysimääräinen suojelu.

Annan täyden tukeni myös esittelijä Schaldemosen ehdotukselle siitä, että toteutetaan konkreettisia toimia tuotteiden jäljitettävyyden parantamiseksi. Uskon, että näiden toimien ansiosta viranomaiset, yritykset ja kuluttajat tunnistavat tuotteet, jotka eivät Euroopan markkinoille tultuaan osoittaudu turvallisiksi.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) EU:n sisämarkkinat tarvitsevat nyt enemmän kuin koskaan sääntelyvälineitä, joilla yhdenmukaistetaan valtioissamme myytävien tuotteiden turvallisuustarkastukset.

Tätä tarvitaan kiireesti, koska kuluttajiamme on suojeltava etenkin Kiinan kaltaisista valtioista vyöryviltä tuotteilta, joiden suunnittelussa ja pakkauksessa ei hyvin usein ole lainkaan piitattu lopullisen käyttäjän turvallisuudesta. Meidän on seurattava, ovatko markkinoillemme tulevat tuotteet laadukkaita ja täyttävätkö ne kuluttajien turvallisuutta koskevat vaatimuksemme. Meidän on ennen kaikkea yhdistettävä toisinaan hyvin erilaiset markkinavalvontaa koskevat kansalliset käytännöt yhdeksi välineeksi.

Jotta mietintöön sisältyvät ehdotukset voidaan toteuttaa käytännössä, meidän on saatava mahdollisimman pian asiakirja, jolla voidaan ratkaista EU:n lainsäädäntöön liittyvät nykyiset ongelmat. Siihen sisältyy nimittäin useita päällekkäisiä direktiivejä, eikä se aina kata kaikkia soveltamisaloja ja kaikkia mahdollisia markkinoille saatettujen tuotteiden turvallisuutta koskevia tapaustutkimuksia. Esittelijä Schaldemosen tekstiin sisältyvien ehdotusten lopullisessa tarkastelussa hyviä tuloksia voidaan odottaa myös jäsenvaltioiden välisestä parhaiden käytäntöjen vaihdosta, jota mietinnössä suositellaan voimakkaasti. Edellä mainituista syistä aion äänestää Schaldemosen mietinnön puolesta.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Sisämarkkinoilla saatavilla olevien tuotteiden määrä on kasvanut tasaisesti ja moninkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi tuli voimaan kymmenisen vuotta sitten. Siinä säädetään yleisistä vaatimuksista, joilla varmistetaan, etteivät tuotteet vaaranna ihmisten turvallisuutta. Direktiivin tarkistamista koskeva ehdotus on siksi erittäin ajankohtainen. Nykyinen direktiivimme vastaa vain osittain vuoden 2008 puolivälissä hyväksyttyä uutta lainsäädäntökehystä. Yhdenmukaistamalla säännökset parannettaisiin mahdollisuuksiamme toteuttaa tavoitteena olevat yhdenmukaistettujen ja yhdenmukaistamattomien tuotteiden yhtenäiset sisämarkkinat sekä varmistettaisiin kuluttajien etujen kattava suojelu. Säännösten on oltava myös täysin avoimia, jotta ne ovat valmistajien saatavilla. Meidän on näin ollen tärkeää päästä eroon erilaisten markkinasääntöjen soveltamisesta yhdenmukaistettuihin tuotteisiin sen mukaan, ovatko ne kulutustuotteita vai eivät.

Markkinavalvonta liittyy tiiviisti tuoteturvallisuuteen, sillä se on olennainen osatekijä varmistettaessa, että tuotteet täyttävät asian kannalta merkityksellisen EU:n yhdenmukaistamislainsäädännön vaatimukset eivätkä ole vaarallisia.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kannatin mietintöä, jossa ehdotetaan yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamista. Olen itse asiassa vakaasti sitä mieltä, että sisämarkkinat voivat toimia moitteettomasti vain, jos ne vahvistavat kuluttajien luottamusta ja tarjoavat heille turvallisia tuotteita. Direktiivi 2001/95/EY, jossa säädetään tuotteiden yleisistä turvallisuusvaatimuksista, hyväksyttiin todellakin kymmenen vuotta sitten. Se on saatettava nyt ajan tasalle, koska markkinoille on tullut uusia tuotteita. Kuluttajien turvallisuus ja suojelu ovat aina olleet poliittisen toimintamme painopisteitä, minkä vuoksi tätä direktiiviä on tärkeää tarkistaa saattamalla tuotteiden turvallisuusvaatimuksia koskevat säännöt ajan tasalle ja lähentämällä säädöstä uuteen lainsäädäntökehykseen.

Olen samaa mieltä siitä, että on toteutettava tiettyjä toimia. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että on tehostettava markkinavalvontaa, toteutettava tuotteiden jäljitettävyyttä koskevia konkreettisia toimia, käytettävä myös nykyaikaisia teknisiä välineitä, jotta voidaan perustaa kulutustuotteiden turvallisuutta koskeva tietokanta, sekä kiinnitettävä enemmän huomiota lapsille tarkoitettuihin tuotteisiin. Lyhyesti voidaan todeta, että jos nämä toimet toteutetaan pian, kuluttajat ovat aiempaa luottavaisempia ostaessaan tuotteita Euroopan markkinoilta.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan aloitetta EU:n toimien parantamisesta ja tehostamisesta, jotta voidaan varmistaa turvalliset tuotteet markkinoilla, koska kuluttajien hyvinvointi ja suojelu ovat kaikkein tärkeimpiä asioita. Paikallistasolla (tuottajat ja yritykset) ehdotetut toimet, erityisesti ne, jotka liittyvät jäljitettävyyteen, tuoteturvallisuuteen ja sähköisen kaupankäynnin avoimuuteen, ovat mielestäni merkityksellisiä ja oleellisia, jotta tätä asiaa koskevassa EU:n lähestymistavassa olevat puutteet voidaan poistaa ja jotta sisämarkkinat voivat näin ollen toimia asianmukaisesti. Haluan korostaa myös jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tärkeyttä, jotta voidaan yhdenmukaistaa turvallisuustasot ja tehostaa markkinoiden valvontaa.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska sillä on mielestäni oleellinen merkitys varmistettaessa, että kaikki sisämarkkinoille saatetut tuotteet ovat turvallisia, jotta voidaan taata korkeatasoinen kuluttajansuoja. Jäsenvaltioiden on yhteistyössä Euroopan komission kanssa otettava koordinoidulla tavalla käyttöön pakotteita ja määrättävä myös ankaria sakkoja niille talouden toimijoille, jotka tarkoituksellisesti tuovat sisämarkkinoille vaarallisia tai vaatimusten vastaisia tuotteita.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Jotta voidaan varmistaa kuluttajien luottamus, markkinoille saatettavien tuotteiden laatuun on tärkeää soveltaa tiukkoja sääntöjä, ja EU:n säännöt on jo suunnattu tähän tavoitteeseen melko menestyksekkäästi. Näille säännöille on kuitenkin mielestäni asetettava kaksi ehtoa, jotka ovat vain saman kolikon kaksi puolta: ne eivät saa i) yhtäältä rajoittaa eurooppalaisia tuottajia enemmän kuin heidän kansainvälisiä kilpailijoitaan, jotka saattavat tuotteitaan samoille markkinoille noudattamatta samoja sääntöjä, eivätkä ii) toisaalta olla niin ankaria, että ne vaarantavat taloudellisen kilpailukyvyn. Nämä kaksi ehtoa huomioon ottaen komission on näin ollen tarkistettava yleisestä tuoteturvallisuudesta annettua direktiiviä ja markkinoiden valvontaa sekä kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin kuluttajiin, erityisesti lapsiin. Tiedämme, että lapsia on mukana valtaosassa niistä monista onnettomuuksista, joita markkinoille saatetuista vaarallisista tuotteista aiheutuu. Tämä edellyttää konkreettisia toimia, jotka liittyvät paitsi lopputuotteiden turvallisuuteen myös niiden soveltuvuuteen henkilöille, joille ne on tarkoitettu.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä käsitellään tarvetta tarkistaa lähes kymmenen vuotta sitten hyväksyttyä yleisestä tuoteturvallisuudesta annettua direktiiviä ja markkinoiden valvontaa. Kymmenen viime vuoden aikana Euroopan unionissa on edistytty huomattavasti tässä asiassa, joten yleisesti myönnetään, että on paitsi mahdollista myös suotavaa parantaa lainsäädäntökehystä, jolla varmistetaan tuotteiden turvallisuus ja josta kuluttajat ja yritykset samalla hyötyvät. Direktiivi on ensinnäkin yhdenmukaistettava uuden lainsäädäntökehyksen kanssa. Seuraavaksi on poistettava lainsäädännön päällekkäisyys joiltakin aloilta ja yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin ja uuden lainsäädäntökehyksen epäyhtenäisyys toisilta aloilta.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että tuoteturvallisuutta koskevat säännöt on saatettava ajan tasalle ja yhdenmukaistettava uuden lainsäädäntökehyksen kanssa, jotta voidaan maksimoida kuluttajansuoja – tarjoamalla laadukkaita tuotteita – ja varmistaa täysimääräinen avoimuus tuottajille.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietintöön sisältyy joukko suuntaviivoja yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tulevaa tarkistamista ja markkinoiden valvontaa varten. Siinä korostetaan, että tavoitteena on parantaa tuotteiden turvallisuutta, mikä edellyttää valvonnan lisäämistä, jota varten valvontaviranomaisilla on oltava riittävät resurssit, jotta voidaan varmistaa muun muassa jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa. Mietinnössä käsitellään myös tuotteen alkuperämaata ja tuotteesta vastuussa olevaa valmistajaa koskevaa tärkeää kysymystä. Näin puolustetaan kuluttajien oikeutta saada tietoa sekä suojellaan EU:n jäsenvaltioiden tuotannonaloja. Olemme arvostelleet sitä, miten sisämarkkinoiden kehittäminen ja syventäminen vaikuttavat EU:n taloudellisiin ja sosiaalisiin eroihin. Hyväksymme mietintöön sisältyvät konkreettiset ehdotukset, joissa keskitytään kuluttajien etuihin.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Vastustamme mietinnön perustana olevaa EU:n sisämarkkinoiden kehittämistä, mutta mietintöön sisältyvät konkreettiset ehdotukset ja siinä tarkasteltu ratkaiseva kysymys merkitsevät kuluttajien olojen ja turvallisuuden parantumista.

Mietinnön konkreettisena tavoitteena on antaa suuntaviivoja yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tulevaa tarkistamista ja markkinoiden valvontaa varten.

Esittelijä painottaa voimakkaasti, että on lisättävä valvontaa, jotta tuotteiden turvallisuus parantuu. Lisäksi korostetaan, että valvontaviranomaisille on tarjottava riittävät resurssit, jotta voidaan varmistaa jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa, koska se on tärkeää tuotteen alkuperämaan ja tuotteesta vastuussa olevan valmistajan määrittämisen kannalta. Näin tuontituotteiden kohdalla suojellaan myös Euroopan unionin tuotannonaloja.

Äänestimme siksi mietinnön puolesta.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Koska tanskalainen kollegani Schaldemose on tehnyt hyvää työtä, äänestän yleisestä tuoteturvallisuudesta annettua direktiiviä ja markkinoiden valvontaa koskevan mietinnön puolesta. Kannatan mietintöä, koska siihen sisältyy jäljitettävyyttä koskevia toimia, jotka auttavat estämään kuluttajille mahdollisesti haitallisten tuotteiden liikkuvuuden, ja koska siinä korostetaan kolmansista maista, erityisesti Kiinasta, tuotavien tuotteiden tiukkaa valvontaa.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (GA) Kaikkien EU:n markkinoilla myytävien hyödykkeiden ja tuotteiden on täytettävä tiukat turvallisuusvaatimukset, jotta voidaan suojella Euroopan unionin kuluttajia.

  Małgorzata Handzlik (PPE), kirjallinen. – (PL) Tuotteiden turvallisuus on suurimpia huolenaiheita kuluttajille, jotka eivät halua ostamiensa tuotteiden aiheuttavan vaaraa terveydelleen. On selvää, että tuotteiden turvallisuus riippuu pääasiassa valmistajista ja maahantuojista, jotka saattavat tuotteita markkinoille. Myös markkinoiden valvonta on valtavan tärkeää varmistettaessa, että markkinoille päätyy ainoastaan vaatimukset täyttäviä tuotteita. Euroopan parlamentti lähettää nyt hyväksytyssä mietinnössä voimakkaan viestin, jossa se vaatii, että tuoteturvallisuutta koskevien direktiivien on oltava yhdenmukaisia muiden säädösten kanssa, mikä takaa aiempaa paremmin toimivan markkinavalvontajärjestelmän sekä yrityksiä koskevat selkeät ja avoimet säännökset ja tarjoaa kuluttajille takeen siitä, että heidän käsissään oleva tuote täyttää lainsäädännössä asetetut vaatimukset.

RAPEX-järjestelmän kautta on kuitenkin tehty huolestuttavan paljon tuotteita koskevia ilmoituksia, joista ylivoimainen enemmistö liittyy Kiinasta peräisin oleviin tuotteisiin. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnöstä laatimassani lausunnossa pyydän muun muassa tehostamaan tuoteturvallisuutta koskevaa yhteistyötä unionin tärkeimpien kauppakumppanien kanssa ja tekemään lisätyötä RAPEX/Kiina-järjestelmän toiminnan parantamiseksi. Toivon, että yhteistyön tehostaminen Kiinan kanssa parantaa Kiinasta EU:n markkinoille tuotavien tuotteiden laatua.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Yleisestä tuoteturvallisuudesta annettua direktiiviä 2001/95/EY (tuoteturvallisuusdirektiivi), jolla vahvistetaan yhteisön tasolla kulutustuotteiden yleiset turvallisuusvaatimukset, on tarkistettava, ja se on saatettava integroimalla vuonna 2008 hyväksytyn uuden lainsäädäntökehyksen, erityisesti markkinavalvonnasta annetun asetuksen, mukaiseksi. Tuoteturvallisuutta ja markkinavalvontaa koskeva lainsäädäntökehys koostuu kolmesta säädöksestä (tuoteturvallisuusdirektiivi, uusi lainsäädäntökehys ja alakohtaiset yhdenmukaistamisdirektiivit), mikä aiheuttaa epävarmuutta ja sekaannusta sisämarkkinoilla. Markkinavalvonnan taso vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, ja monet niistä eivät osoita tarvittavia resursseja tehokkaaseen markkinavalvontaan ja tulkitsevat eri tavalla käsitettä "vakavan vaaran aiheuttava tuote", mikä voi luoda esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, häiritä kilpailua ja vaarantaa kuluttajien turvallisuuden sisämarkkinoilla. Markkinavalvontaa koskeva nykyinen lainsäädäntökehys ei mahdollista riittävää johdonmukaisuutta, minkä vuoksi sitä olisi tarkistettava ja koordinoitava edelleen. Vastustin tätä asiakirjaa, sillä jos kiinnitämme huomiota ainoastaan kuluttajien turvallisuuteen, tuotteiden vapaa liikkuvuus nähdäkseni rajoittuu ja tuotevalikoima suppenee. Toteutettavien toimien on oltava asianmukaisia, mutta samalla on kiinnitettävä huomiota kuluttajien turvallisuuteen sekä tuotteiden vapaaseen liikkuvuuteen ja tuotevalikoimaan. Lisäksi on selvää, että markkinavalvonta on haasteellinen tehtävä monille jäsenvaltioille, sillä ne eivät onnistu osoittamaan riittäviä resursseja tehokkaaseen markkinavalvontaan.

  Edvard Kožušník (ECR), kirjallinen. – (PT) Kannatan lopullista mietintöä yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisesta ja markkinoiden valvonnasta. Olen tyytyväinen siihen, ettei lopulliseen versioon sisälly ehdotuksia uusien virastojen perustamisesta ja että siinä ei näin ollen aseteta lisävaatimuksia talousarviolle. Haluan painottaa, että mietinnössä korostetaan standardointia sääntelyvälineenä, johon sisältyy pohjimmiltaan esimerkki "älykkäästä sääntelystä", eli sääntelynä, joka ei tule ylhäältä alaspäin vaan on lähtöisin alhaalta asianosaisilta. Nimenomaan tästä syystä pyydän lisäämään markkinavalvontaelinten osallistumista turvallisuusstandardien laadintaprosessiin, koska näin voidaan varmistaa asianmukaisesti, että niiden asiantuntemusta hyödynnetään standardointiprosessissa. Laajemmassa tuoteturvallisuutta koskevien standardien laadintatoiminnassa on mielestäni tärkeää keskittyä EU:n standardointijärjestelmän vakauteen, eurooppalaisten standardien yksinkertaistamiseen ja standardien laadinnan nopeuttamiseen.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Haluan aluksi kiittää esittelijä Schaldemosea hänen tekemästään työstä. Parlamentin tänään hyväksymä mietintö koskee tärkeää tuoteturvallisuuteen liittyvää asiaa ja näin ollen kansalaisten suojelua. Koska EU on antanut merkittävän lupauksen suojella kuluttajia viallisilta ja vaarallisilta tuotteilta, hyviä standardeja on jo saatu aikaan, mutta tässä asiassa on mielestäni vielä parantamisen varaa etenkin heikossa asemassa olevien kuluttajien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, osalta. Tällä alalla markkinavalvontajärjestelmää on nähdäkseni tärkeää vahvistaa tehostamalla rajavalvontaa sekä varmistamalla tuotteiden täydellinen jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa. Lopuksi toistan, että tuoteturvallisuusdirektiivin muodostamaa voimassa olevaa sääntelykehystä on tarkistettava parlamentin tämänpäiväisessä äänestyksessä asetettujen suuntaviivojen mukaisesti.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Markkinoilla on edelleen liian paljon vaarallisia tuotteita. Kannatan tätä mietintöä, jossa todetaan, että RAPEX-järjestelmää (EU:n nopea tietojenvaihtojärjestelmä) on parannettava. Jäsenvaltioiden on erityisesti parannettava tullisääntöjen ja huonoa tuoteturvallisuutta käsittelevien viranomaisten tehokkuutta ja näkyvyyttä.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unionin sisämarkkinoilla asetetuissa tuotevaatimuksissa on epäilemättä edistytty kymmenen viime vuoden aikana – osittain yhteisen lähestymistavan ansiosta – mutta tehtävää on vielä paljon. Tätä asiaa koskevaa EU:n voimassa olevaa lainsäädäntöä on todellakin tärkeää tarkistaa. On selvää, että yli kymmenen vuotta sitten hyväksyttyä yleisestä tuoteturvallisuudesta annettua direktiiviä on nyt tarkistettava. Sen ansiosta voitaisiin noudattaa myös vuonna 2008 hyväksyttyyn uuteen tuotteita koskevaan lainsäädäntökehykseen sisältyviä oikeuksia. Tällöin on lisättävä markkinoiden valvontaa, joka kulkee käsi kädessä tuoteturvallisuuden kanssa. Todellinen ratkaistavana oleva ongelma ja mietinnön tosiasiallinen painopiste on kuitenkin huomion kiinnittäminen lapsille tarkoitettuihin ja lapsiin vetoaviin tuotteisiin. Komission kannattaisi tehdä asianmukainen ehdotus yleistä tuoteturvallisuutta ja markkinoiden valvontaa koskevaksi asetukseksi. Siihen olisi sisällytettävä oleellisia osatekijöitä, kuten jäljitettävyyttä koskevien konkreettisten toimien toteuttaminen, valmistajien velvollisuus tehdä yksityiskohtainen riskianalyysi suunnitteluvaiheessa ja tuotteiden verkkokauppaa koskevat tiukat säännökset.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Sisämarkkinoita on tärkeää vahvistaa, jotta EU:n talous kehittyy tyydyttävästi. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos markkinoilla olevat tuotteet ovat turvallisia ja kuluttajat luottavaisia. Tavoitettamme, jonka mukaan on varmistettava tuotteiden vapaa liikkuvuus ja markkinoiden tuotevalikoiman laajentuminen, ei voida tarkastella erillään kuluttajien turvallisuudesta. Tuoteturvallisuus on parantunut huomattavasti viime vuosina. Etenkin lapsille tarkoitettujen tuotteiden kohdalla tarvitaan kuitenkin vielä parannusta, koska turvallisuussääntöjen noudattamatta jättäminen vaikuttaa kaikkein herkimmin lapsiin.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Tämä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa yksimielisesti hyväksytty mietintö on parlamentin panos yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin 2001/95/EY tarkistamiseen. Merkityksellistä on se, että mietinnössä korostetaan, että EU:n nykyistä lainsäädäntöä on tärkeää tarkistaa, jotta vaaralliset tuotteet voidaan löytää ja pysäyttää. Tällä ja muilla toimilla on tarkoitus suojella EU:n väestöä markkinoilla olevilta vaarallisilta tuotteilta, minkä vuoksi äänestin mietinnön puolesta.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Noin 60 prosenttia RAPEX-järjestelmässä ilmoitetuista tuotteista on peräisin Kiinasta. Valtaosa vaarallisista tuotteista tulee siis markkinoilta, joita EU:n on lähes mahdotonta valvoa. Toivon, että uusi RAPEX/Kiina-järjestelmä auttaa korjaamaan tilanteen. EU:n on omaksuttava voimakas kanta, jotta kuluttajia ja heidän terveyttään voidaan suojella. Vaaralliset tuotteet on saatava nopeammin ja tehokkaammin pois markkinoilta, ja jäljitettävyyttä on parannettava toimitusketjussa. Mietintö on tämänsuuntainen, joten äänestin sen puolesta.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) EU:n markkinoiden valtavan koon vuoksi tarvitaan tehokkaita ja erityisiä säädöksiä, jotta voidaan varmistaa kulutustuotteiden turvallisuus. EU:n on siksi mielestäni saatettava omat säännöksensä ajan tasalle markkinavalvonnan takaamiseksi. Schaldemosen mietintö, jonka puolesta äänestin, vahvistaa, että vuonna 2001 annettua direktiiviä on tarkistettava, koska jäsenvaltioilla on ollut vaikeuksia sen täytäntöönpanossa. Koska jäsenvaltiot ovat jättäneet soveltamatta direktiiviä vuodesta 2004 alkaen, tuotteiden valvonnassa on ollut ongelmia, eivätkä ne ole taanneet sertifiointia siinä määrin kuin olisivat luultavasti voineet. Kannatan sitä, että mietinnössä korostetaan kuluttajien turvallisuuden yhteydessä väärentämisen torjuntaa parantamalla tuotteiden tunnistusta uusien teknologioiden avulla.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä mietintö liittyy yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamiseen ja markkinoiden valvontaan. Pyrittäessä tuotteiden vapaaseen liikkuvuuteen ja markkinoilla olevaan yhä suurempaan tuotevalikoimaan on tärkeää, ettemme unohda kuluttajien turvallisuutta. Sekä hallitukset että yritykset ovat velvollisia varmistamaan tuoteturvallisuuden parantumisen. EU:ssa on jo ollut menestyksekästä lainsäädäntöä, jolla on parannettu yleistä tuoteturvallisuutta sisämarkkinoilla. Parantamisen varaa on kuitenkin edelleen, koska tällä alalla on puutteita, jotka vaarantavat kuluttajien turvallisuuden ja joilla voi olla vahingollisia seurauksia. Äänestin mietinnön puolesta, koska en voinut muuta kuin yhtyä esittelijän ehdotuksiin, joissa korostettiin, että EU:n nykyistä tuoteturvallisuuslainsäädäntöä on tärkeää tarkistaa, jotta vaaralliset tuotteet voidaan tunnistaa ja vetää markkinoilta lopullisen kuluttajan hyväksi. Haluan mainita erityisesti muutokset, joita tehdään sisämarkkinoilla kaikkein heikoimmassa asemassa oleville kuluttajille, nimittäin lapsille, vanhuksille ja vammaisille, tarkoitettujen tuotteiden turvallisuutta koskeviin sääntöihin.

  Crescenzio Rivellini (PPE), kirjallinen. – (IT) Haluan kiittää esittelijä Schaldemosea erinomaisesta työstä.

Kuluttajille on taattava parempi suojelu viallisilta ja mahdollisesti vaarallisilta tuotteilta. Tässä mietinnössä toteamme komissiolle, että direktiiviä on tarkistettava, että markkinavalvontajärjestelmää on vahvistettava ja että markkinavalvonnan on oltava yhdenmukaista koko sisämarkkinoilla.

Jotta voidaan torjua tehokkaasti viallisten tuotteiden esiintymistä yhteisillä markkinoilla, rajavalvontaa on mielestäni tärkeää parantaa erityisesti satamissa. Pyydän komissiota ja jäsenvaltioiden hallituksia määräämään ankarampia seuraamuksia, jos tuotteita tuodaan kolmansista maista, jotka eivät noudata turvallisuusvaatimuksia.

Tuotteiden täydellinen jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa on toinen keskeinen asia varmistettaessa, että vialliset tuotteet voidaan vetää markkinoilta, vaikka niitä edelleen valmistetaan. Tämän vuoksi on varmistettava, että rajaviranomaisilla on riittävät resurssit. Pyydän myös kiinnittämään enemmän huomiota lisääntyvään verkkokauppaan, etenkin sellaisten tuotteiden myyntiin, jotka voivat aiheuttaa välitöntä vahinkoa kuluttajille. Tällaisia ovat esimerkiksi lääkkeet ja elintarvikkeet.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamista koskevan mietinnön puolesta. Kannatan ilman muuta kolmesta säädöksestä koostuvan tuoteturvallisuutta koskevan nykyisen lainsäädäntökehyksen selkeyttämistä. Jotta markkinavalvontaviranomaiset eivät joudu epäilemään, olisi luotava yhteinen eurooppalainen kehys, joka koskee kaikkia sisämarkkinoilla olevia tai niille tulevia tuotteita. Emme saa myöskään unohtaa, että markkinatoimijoiden rikollisten menettelyjen estämiseksi on tärkeää määrätä rangaistuksia niille talouden toimijoille, jotka tarkoituksellisesti tuovat markkinoille vaarallisia tai vaatimusten vastaisia tuotteita, sekä lisätä avoimuutta. Kaikki tuotteita koskevat kiellot olisi julkistettava. Maailmanlaajuinen tuoteturvallisuus on toinen mietinnössä käsitelty oleellinen asia. Euroopan unionin on tässä yhteydessä asetettava tavoitteekseen, että kolmansista maista, kuten Kiinasta ja Intiasta, tulevia vaarallisia tuotteita koskevaa tiedonvaihtoa parannetaan, jotta tuoteturvallisuutta ja jäljitettävyyttä voidaan käsitellä ennen tuotteiden saapumista Euroopan markkinoille.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Hyvin toimivat yhtenäismarkkinat merkitsevät myös turvallisia tuotteita ja kuluttajien luottamusta. Pyrittäessä tuotteiden vapaaseen liikkuvuuteen ja yhä suurempaan tuotevalikoimaan ei pitäisi unohtaa, että tärkeintä on kuluttajien turvallisuus. Yleiskatsaus tuoteturvallisuuteen osoittaa, että kymmenen viime vuoden aikana tuoteturvallisuus on parantunut EU:ssa. Valtiovalta sekä yritykset kantavat vastuuta taatakseen aiempaa turvallisemmat tuotteet, ja EU:n lainsäädännön ansiosta tuotteille asetettuihin vaatimuksiin suhtaudutaan samalla tavalla, mikä on parantanut tuotteiden yleistä turvallisuutta sisämarkkinoilla. Edistyksestä huolimatta tällä alalla on edelleen parantamisen varaa. Työhön on ryhdyttävä, sillä muuten kuluttajien turvallisuus voi vaarantua ja tästä voi aiheutua jopa kohtalokkaita seurauksia.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Hyväksymällä tämän päätöslauselman Euroopan parlamentti korostaa, että rajavalvontaa on tärkeää parantaa etenkin satamissa, jotta voidaan torjua tehokkaasti viallisten tuotteiden esiintymistä yhteisillä markkinoilla.

Hyväksytyssä tekstissä pyydetään komissiota ja jäsenvaltioiden hallituksia määräämään ankarampia seuraamuksia, jos tuotteita tuodaan kolmansista maista, jotka eivät noudata turvallisuusvaatimuksia. Aiempaa enemmän huomiota on kiinnitettävä myös jatkuvasti lisääntyvään verkkokauppaan, erityisesti sellaisten tuotteiden myyntiin, jotka voivat aiheuttaa kuluttajille välitöntä vahinkoa. Tällaisia ovat esimerkiksi lääkkeet ja elintarvikkeet.

Tuotteiden täydellinen jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa on toinen keskeinen asia varmistettaessa, että vialliset tuotteet voidaan vetää markkinoilta, vaikka niitä edelleen valmistetaan. Tämän vuoksi on varmistettava, että rajaviranomaisilla on riittävät resurssit tarkastusten toteuttamiseen.

On tärkeää korostaa, että tuotantoalan yritysten on vahvistettava mahdolliset turvallisuus- ja terveysriskit jo tuotantovaiheessa ja että on perustettava julkinen tietokanta, johon kerätään tietoja tuotteiden turvallisuudesta.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Direktiivin tarkistamisen tarkoituksena on yhdenmukaistaa kulutustuotteita koskevat vaatimukset, jotka ovat nykyään päällekkäisiä ja erilaisia markkinavalvonnan osalta.

Globaalissa maailmassa, jossa tavarat ja henkilöt liikkuvat, on yhä välttämättömämpää tarkastaa myytävät tuotteet järjestelmällisesti.

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kolmansista maista tuotaviin tuotteisiin. Niiden hygienia- ja terveysvaatimukset, tuotantoprosessit ja materiaalien käyttö ovat nimittäin kiellettyjä Euroopassa, minkä vuoksi ruokapöytiimme tai käsiimme päätyvät tuotteet voivat olla saastuneita.

Myrkyllisten aineiden olemassaolo on testattava erityisesti lasten lelujen kohdalla, koska lapset laittavat lelut usein suuhunsa. Tämä on nyt entistä tärkeämpää, koska lelut valmistetaan käytännössä aina Kiinassa, joka on valitettavasti tunnettu pienistä tuotantokustannuksista ja kehnosta laadunvalvonnasta. Erityisen tärkeää on jäljitettävyys, joka on hyödyllinen keino pysäytettäessä sellaisten tuotteiden liikkuvuus, jotka saattavat olla kuluttajille vaarallisia.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin tätä mietintöä, jossa ehdotetaan lisäparannuksia EU:n nopeaan tietojenvaihtojärjestelmään. Tullisääntöjen tehokkuuden ja näkyvyyden parantaminen auttaa torjumaan huonoa tuoteturvallisuutta, mistä kuluttajat lopulta hyötyvät.

  Róża Gräfin von Thun und Hohenstein (PPE), kirjallinen. – (EN) Turvalliset sisämarkkinat ovat ensisijainen asia kuluttajillemme, ja tässä mietinnössä korostetaan tuoteturvallisuutta ja markkinavalvontaa koskevassa lainsäädännössä olevia puutteita sekä kyseisen lainsäädännön täytäntöönpanotapaa EU:ssa ja jäsenvaltioissa. Nykyinen oikeusvarmuuden puute, joka johtuu siitä, että eri tuoteluokkiin sovelletaan useita erilaisia oikeudellisia välineitä ja toisilla aloilla on oikeudellisia aukkoja, estää markkinoiden turvallisuuden ja sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan. Yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi ja markkinavalvontaa koskevat säännöt olisi korvattava yhdellä säädöksellä, oikeudellisella välineellä, jolla taataan mahdollisimman hyvä selkeys ja yhdenmukaisuus.

Pidän tätä siksi yhtenä keskeisenä painopisteenä, joka on sisällytettävä sisämarkkinoita eurooppalaisia varten koskevaan Correia De Camposin mietintöön, jossa toimin varjoesittelijänä. Kun otetaan lisäksi huomioon, että yhä useammat tekevät ostoksia verkkokaupassa, tuoteturvallisuutta ja markkinavalvontaa koskeva lainsäädäntö on saatettava nyt ajan tasalle sisällyttämällä siihen verkkokaupan kattavia toimia, jotta voidaan vahvistaa kuluttajien luottamusta tällä alalla.

  Niki Tzavela (EFD), kirjallinen. – (EL) Äänestin Schaldemosen päätöslauselmaesityksen puolesta, koska tämä on vakava ja ajankohtainen asia. Yleiseen tuoteturvallisuuteen liittyviä nykyisiä mekanismeja on parannettava, koska se auttaa takaamaan kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelun korkean tason.

Koska kotimaani sijaitsee maantieteellisessä risteyskohdassa, pidän tätä ehdotusta erityisen myönteisenä, koska monet kolmansista maista tuotavat tuotteet eivät täytä EU:n lainsäädännössä selkeästi säädettyjä terveys- ja laatuvaatimuksia. Voimme olla todella tehokkaita, auttaa siivoamaan markkinat ja olla tosiasiassa kuluttajille hyödyksi vain, jos kolmansista maista tuotaviin tuotteisiin sovelletaan tällaisia ennaltaehkäisy- ja valvontamekanismeja.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Äänestin yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamista ja markkinoiden valvontaa koskevan mietinnön puolesta, koska kannatan yleisesti markkinavalvonnan vahvistamista tehokkaan kuluttajansuojan edistämiseksi. Mielestäni on tärkeää suojella lapsia, vanhuksia ja vammaisia, koska yhteisöllä on heitä kohtaan erityinen vastuu. Kymmenen vuoden jälkeen onkin jo aika tarkistaa direktiiviä perinpohjaisesti, jotta siihen voidaan sisällyttää uusia myyntikanavia, kuten verkkokauppa.

Mietintö: Michèle Rivasi (A7-0035/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että pandemioiden torjunta edellyttää yhteistyön parantamista ja että EU:n ja jäsenvaltioiden laatimia ennaltaehkäisysuunnitelmia on tarkistettava. Maailman terveysjärjestön on kiireesti arvioitava uudelleen pandemian määritelmää siten, että viruksen maantieteellisen leviämisen lisäksi otetaan huomioon myös sen vakavuus. Katson, että tämän asian hallintaa on parannettava arvioimalla suositeltuja rokotusstrategioita ja että tämä voidaan saavuttaa vain, jos Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus käyttää riippumattoman viraston toimivaltuuksiaan aiempaa tehokkaammin ja jos sillä on asianmukaiset varat tähän tarkoitukseen.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kannatan tätä aloitetta, jolla pyritään varmistamaan tiukempi valvonta ja täysi avoimuus kansanterveydellisessä hätätilanteessa suositeltujen lääkkeiden arvioinnin ja niistä raportoinnin yhteydessä sekä parantamaan rokotus- ja tiedotusstrategioita pandemioihin valmistauduttaessa ja niitä ehkäistäessä. Euroopan unionin on mielestäni kohdennettava lisää varoja tutkimukseen ja kehittämiseen, jotka liittyvät kansanterveysalan ennalta ehkäiseviin toimiin, jotta voidaan lisätä investointeja influenssaviruksen arviointia ja sen vaikutusten ennakointia sekä pandemioiden väli- ja alkuvaiheiden tutkimista koskeviin hankkeisiin. Äänestin siksi mietinnön puolesta.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unionin oli otettava opikseen A(H1N1)-influenssaepidemian kiistanalaisesta hoidosta EU:ssa vuosina 2009–2010 ja toteutettava tarvittavat toimet uusien suhteettomien reaktioiden estämiseksi. Äänestin siksi tämän asiakirjan puolesta, sillä siinä pyritään lisäämään yhteistyötä, riippumattomuutta ja avoimuutta, jotta kaikkia tulevia pandemioita voidaan käsitellä tehokkaasti. Yhteistyötä on lisättävä siinä mielessä, että tässä asiakirjassa todetaan, että Euroopan unionin ennaltaehkäisysuunnitelmia on tarkistettava, että keskeisimpien toimijoiden roolia ja tehtäviä on selvennettävä ja että on otettava käyttöön menettely, jolla jäsenvaltiot voisivat hankkia rokotteita ja lääkkeitä yhteishankintoina. Tässä asiakirjassa myös vaaditaan WHO:ta sisällyttämään vakavuuden kriteeri pandemian määritelmäänsä. Riippumattomuuden lisäämisellä tarkoitetaan sitä, että asiakirjan mukaan Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen on käytettävä riippumattoman viraston toimivaltuuksiaan, jotta tieteelliset tutkimukset eivät ole riippuvaisia lääkealan yrityksistä. Avoimuuden lisääminen taas tarkoittaa, että asiakirjassa kehotetaan arvioimaan rokotusstrategioiden tehokkuutta. Tämä teksti mahdollistaa näin ollen aiempaa johdonmukaisemman viestinnän jäsenvaltioiden välillä.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta. Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus ilmoitti huhtikuussa 2010, että vuonna 2009 A(H1N1)-influenssaan menehtyi Euroopassa 2 900 ihmistä. Luku jää kuitenkin kauas tavallisen kausi-influenssan virallisista kuolemantapaustilastoista. Komissio on arvioinut, että kausi-influenssaan kuolee vuodessa 40 000 ihmistä silloin, kun tauti esiintyy lievänä, ja 220 000 ihmistä silloin, kun virus on erityisen paha. Sikainfluenssakuolleisuusluvut ovat myös selvästi pienempiä kuin EU:n jäsenvaltioiden terveysviranomaisten kaikkein optimistisimmatkin ennusteet. Tämän viruksen yhteydessä otettiin käyttöön korkein hälytystaso, minkä vuoksi joissakin jäsenvaltioissa toteutettiin lukuisia erittäin kalliiksi tulleita toimenpiteitä (kustannukset olivat esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa arviolta 1,3 miljardia ja Ranskassa 990 miljoonaa euroa, kun kausi-influenssan torjuntaan käytettiin 90 miljoonaa euroa). Lisäksi toimet olivat kyseisissä tapauksissa kohtuuttomia viruksen todelliseen vaaraan nähden. Olen samaa mieltä siitä, että Maailman terveysjärjestön olisi tarkistettava pandemian määritelmää siten, ettei se perustu ainoastaan viruksen maantieteelliseen leviämiseen vaan myös taudin vakavuuteen, jotta siihen voidaan reagoida asianmukaisemmin ja jotta EU:n kansalaisia voidaan suojella todellisilta vaaroilta. Tällä alalla on nähdäkseni parannettava jäsenvaltioiden sekä asiasta vastaavien toimielinten ja järjestöjen välistä yhteistyötä sekä lisättävä avoimuutta vastuun jakamisessa keskeisten toimijoiden kesken.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) A(H1N1)-viruksen aiheuttamaa A(H1N1)-influenssaa esiintyi maaliskuun 2009 lopussa ensimmäisen kerran Meksikossa, josta se levisi eri valtioihin. Toukokuussa 2009 Maailman terveysjärjestö (WHO) määritti A(H1N1)-influenssan kohtalaisen vakavaksi ja julisti saman vuoden kesäkuussa kuudennen tason hälytystilan, joka vastaa pandemiavaihetta. Tämä WHO:n julistama korkein hälytystaso käynnisti joukon toimenpiteitä Euroopassa. Joissakin tapauksissa nämä toimet tulivat erittäin kalliiksi (kustannusten arvioitiin olevan 1,3 miljardia Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 990 miljoonaa euroa Ranskassa, kun kausi-influenssan kustannukset ovat 87 miljoonaa euroa). Reagointi oli kohtuutonta. Kukin jäsenvaltio toimi itsenäisesti, eikä johdonmukaisuutta tai solidaarisuutta juuri esiintynyt. Tässä mietinnössä, jota kannatin, tehdään oikeat päätelmät, koska siinä suositellaan lisäämään koordinointia jäsenvaltioiden ja Euroopan terveydenhoitolaitosten välillä sekä selventämään keskeisimpien toimijoiden ja hallintarakenteiden rooleja ja tehtäviä sekä terveysuhkia Euroopassa. Mietinnössä myös myönnetään, että rokotteita ja antiviruslääkkeitä sekä rokotuskattavuuden seurantaa on tutkittava riippumatta lääketeollisuudesta.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kun tarkastellaan useiden Euroopan unionin valtioiden reagointia A/H1N1-viruksen aiheuttaman mahdollisen pandemian torjunnassa, olen samaa mieltä siitä, että saatavilla oleviin tieteellisiin tietoihin perustuvien vastatoimien laadintaa on parannettava tällaisissa tilanteissa. Kannatan näin ollen toiminta- ja ennaltaehkäisysuunnitelmien tarkistamista pandemiariskin yhteydessä. Kaikissa tarkistuksissa on pyrittävä lisäämään yhteistyötä ja koordinointia jäsenvaltioiden terveysviranomaisten ja Euroopan unionin toimielinten välillä. Toinen mielestäni äärimmäisen tärkeä asia on sekä käytettäviin lääkkeisiin että terveysviranomaisten antamiin tieteellisiin raportteihin liittyvä avoimuus, jotta voidaan estää eturistiriidat sekä varmistaa kansalaisten turvallisuus ja heille tiedottaminen.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) EU oli parhaiten influenssaan varautunut maailman alue, ja sillä oli parhaat valmiudet reagoida sen puhkeamiseen, vaikka jäsenvaltioiden valmiusasteissa olleet huomattavat erot ja jäsenvaltioiden aidon yhteistyön puute heikensivät valmistautumista. Euroopan unionissa terveysriskeihin valmistautuminen ja niihin reagointi kuuluvat jäsenvaltioiden vastuualueeseen, minkä vuoksi on tärkeää parantaa jäsenvaltioiden, toimielinten sekä kansainvälisten ja alueellisten organisaatioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia erityisesti viruksen tartunnan varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan määritellä sen vakavuus, tehdä asianmukaisia päätöksiä sen hallinnasta ja omaksua johdonmukainen lähestymistapa. EU:ssa ja jäsenvaltioissa annetut erilaiset suositukset rokotusten tärkeimmistä kohderyhmistä osoittavat, että tarkoituksenmukaiseen torjuntatapaan liittyi suuria epävarmuustekijöitä ja eriäviä näkemyksiä. Tässä yhteydessä aiheutuneita varsin huomattavia kuluja olisi kenties voitu vähentää myös jäsenvaltioiden paremmalla yhteistyöllä sekä jäsenvaltioiden ja Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen paremmalla keskinäisellä koordinoinnilla. Olen samaa mieltä siitä, että on laadittava eurooppalaiset käytännesäännöt tieteellisten asiantuntijoiden käyttämiselle turvallisuudesta sekä riskien hallinnasta ja torjunnasta vastaavien eurooppalaisten viranomaisten palveluksessa, jotta lahjontatapaukset voidaan vastedes estää.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Etukäteen varoitetun A(H1N1)-influenssaepidemian hoidossa epäonnistuttiin. Meidän olisi siksi otettava opiksemme tästä kriisistä, jotta voimme käsitellä tulevia pandemiauhkia tehokkaammin. On selvää, että jäsenvaltioiden on tehtävä aiempaa enemmän yhteistyötä keskenään mutta myös EU:n toimielinten kanssa, jotta pandemiatilanteessa voidaan toimia tehokkaammin. Meidän on myös selvennettävä lääketieteellisiä uhkia käsittelevien EU:n rakenteiden roolia ja varmistettava, että WHO määrittelee uudelleen maailmanlaajuisen pandemiahälytyksen antamisen kriteerit. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi asianmukaista laatia yhteinen rokotteiden hankintajärjestelmä. Viimeisenä muttei vähäisimpänä haluan todeta, että eurooppalaisia kansanterveysviranomaisia neuvovien asiantuntijoiden keskuudessa on vallittava täysi avoimuus, jotta voidaan välttää mahdolliset eturistiriidat.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Olen iloinen tästä mietinnöstä toimitetusta äänestyksestä. Minut oli nimetty Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmän varjoesittelijäksi. Edustamiemme noin 500 miljoonan kansalaisen vuoksi meidän on otettava opiksemme tästä kriisistä, jotta voimme käsitellä uusia pandemiauhkia tehokkaammin. Eilen hyväksytty teksti on loistava kompromissi terveysalan yhteistyötä, riippumattomuutta ja avoimuutta ajatellen.

Koska jäsenvaltioiden terveysalan tosiasiallisessa yhteistyössä todistetusti epäonnistuttiin, oli omaksuttava rakentava ja käytännöllinen lähestymistapa, johon sisältyvät seuraavat toimenpiteet.

Jäsenvaltioiden yhteistyötä vahvistetaan ja jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin toimielinten välistä koordinointia parannetaan, jotta voidaan varmistaa tehokkaampi toiminta tulevissa pandemioissa.

Lääketieteellisiä uhkia käsittelevien EU:n rakenteiden roolia selvennetään.

WHO:ta kehotetaan määrittelemään uudelleen maailmanlaajuisen pandemiahälytyksen antamisen kriteerit.

Jäsenvaltioissa sovellettavia rokotus- ja tiedotusstrategioita arvioidaan, jotta voidaan palauttaa kansalaisten luottamus.

Jäsenvaltiot perustavat yhteisen rokotteiden hankintajärjestelmän erojen estämiseksi.

Eurooppalaisia kansanterveysviranomaisia neuvovien asiantuntijoiden antamat ilmoitukset eturistiriidoista julkaistaan eturistiriitojen välttämiseksi.

  Ioan Enciu (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön puolesta, koska EU:n on mielestäni parannettava koordinointia epidemiologisten riskien torjunnassa. A(H1N1)-influenssatapauksen yhteydessä maailmanlaajuisessa riskienhallinnassa ilmeni puutteita, jotka johtuivat lähinnä hälytystasojen ja tosiasiallisten vaarojen huonosta vastaavuudesta, minkä vuoksi paljon rahaa meni hukkaan. Tässä yhteydessä katson, että Euroopan unionin on toteutettava riippumaton pandemiariskien arviointijärjestelmä ja parannettava koordinointia tällaisten riskien hallinnassa. Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksella on oltava riittävät valmiudet, jotta se voi toimia tällä alalla mahdollisimman aktiivisesti.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa koskevan mietinnön puolesta, koska siinä korostetaan, että on tärkeää vahvistaa yhteistyötä, riippumattomuutta ja avoimuutta tulevien pandemiakriisien hallinnassa erityisesti parantamalla Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen riippumattoman viraston toimivaltuuksien käyttöä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Vuonna 2009 maailmassa pelättiin virusta, joka saattaisi aiheuttaa suuren pandemian ja johon saattaisi kuolla ihmisiä. Kyseessä oli A-influenssavirus. A(H1N1)-virukseen sairastumiseen ja kuolleisuuteen liittyneet pahimmat pelot eivät onneksi toteutuneet. Kyseiseen virukseen kuoli Euroopassa 2 900 ihmistä eli huomattavasti vähemmän kuin kausi-influenssaan. Maailman terveysjärjestön antaman hälytyksen ja pelon vuoksi jäsenvaltiot kuitenkin toteuttivat joukkorokotusten kaltaisia poikkeuksellisia toimia, joista aiheutui huomattavat kustannukset terveydenhuoltojärjestelmille. On tärkeämpää tehdä päätelmiä A-influenssaepidemian hoidosta kuin kiinnittää huomiota virheisiin. Kaikkein tärkein päätelmä on mielestäni se, että liioittelu on joka tapauksessa pienempi erehdys kuin toimimatta jättäminen. Toiseksi meidän on otettava tästä opiksemme tulevien, mahdollisesti vielä aggressiivisempien pandemioiden hallintaa varten, ja ymmärrettävä, miten ja milloin on toimittava ja mitä toimia on toteutettava.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen toimittamien tietojen mukaan A(H1N1)-influenssavirukseen kuoli onneksi vähemmän ihmisiä kuin alun perin ennustettiin, eikä tätä tautia pidetä EU:ssa nykyään vakavana. Kun tämä epidemia alkoi levitä, julistettiin jonkinlainen hätätila, minkä vuoksi useat jäsenvaltiot tekivät huomattavia sijoituksia rokotusohjelmiin. Tämä osoittautui kuitenkin liioitteluksi, koska niissä valtioissa, jotka eivät toteuttaneet mitään poikkeuksellisia toimia, kuten Puolassa, kuolleisuus pysyi samalla tasolla kuin valtioissa, joissa aloitettiin kansallisia rokotuskampanjoita ja joissa kustannukset nousivat arviolta miljooniin euroihin.

Mietinnössä todetaan, että "valtaosa jäsenvaltioista hankki rokotteensa vuodesta 2007 lähtien lääkealan yritysten kanssa etukäteen tehtyjen hankintasopimusten perusteella". Tästä käy ilmi, ettei menettely ollut riittävän avointa, koska jäsenvaltiot olivat riippuvaisia lääkealan yrityksistä, mikä ei ole hyväksyttävää. En voi näin ollen muuta kuin yhtyä esittelijän näkemyksiin, ja toivon, että komissio ja kaikki jäsenvaltiot ottavat huomioon hänen suosituksensa, erityisesti ne, jotka koskevat tiedonsaannin varmuutta ja ennalta varautumisen periaatetta, josta on oltava hyötyä potilaille eikä yrityksille.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Kun otetaan huomioon, että A(H1N1)-pandemian hoidossa epäonnistuttiin ja että A(H1N1)-influenssaan kuoli ihmisiä (2 900 kuollutta, kun kausi-influenssa aiheutti samana vuonna 40 000 kuolemaa), mietinnössä vaaditaan avoimuutta, jota kannatamme. Tämä pätee siihen, mitä tapahtui – kaikki sovelletut menettelyt ja vastuut on selvitettävä – ja tämä pätee myös tuleviin tilanteisiin suhtautumiseen. Tässä yhteydessä mainitaan erityisesti rokotteiden ja antiviruslääkkeiden hankinta, rekisteröityjä tapauksia ja niiden vakavuutta koskeva tiedotus, kliinisiin tutkimuksiin, tutkimussuunnitelmiin ja lääkkeiden sivuvaikutuksiin liittyvien asiakirjojen asettaminen yleisesti saataville (Euroopan lääkeviraston toimesta) sekä eturistiriidat eurooppalaisia kansanterveysviranomaisia neuvovien asiantuntijoiden keskuudessa. Mietinnössä pyydetään "tarkistamaan tulevia influenssapandemioita koskevia EU:n ja jäsenvaltioiden ennaltaehkäisysuunnitelmia siten, että ne olisivat tehokkaampia ja johdonmukaisempia sekä riittävän autonomisia ja joustavia". Lisäksi siinä suositetaan lujittamaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä tällä alalla sekä virustartunnan vakavuuden määrittelyssä että päätöksenteossa. Kaiken kaikkiaan pidämme mietintöä myönteisenä ja äänestimme siksi sen puolesta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Arvioitaessa, mitä tapahtui A(H1N1)-influenssaepidemian hoidossa, virheistä on otettava opiksi, ja on ymmärrettävä, että valtioilla on oltava kansanterveyteen liittyvät julkiset terveydenhuoltojärjestelmät ja lisäpalvelut, jotka voivat toimia eri aloilla sekä erityisesti

– laatia ja arvioida lääketeollisuudesta riippumatta tieteellisiä tutkimuksia virusrokotteiden ja -lääkkeiden tehokkuudesta ja turvallisuudesta, niiden hyöty-riskisuhteesta sekä suositelluista kohderyhmistä

– arvioida tietoja, jotka koskevat kansanterveydellisissä hätätapauksissa, etenkin pandemiatilanteissa, suositeltavia lääkkeitä,

– vahvistaa valmiuksia riskien hallinnassa ja torjunnassa, kyseisten alojen tutkimuksessa ja kehittämisessä sekä ennalta ehkäisevissä kansanterveystoimissa.

Lisäksi on parannettava yhteistyötä erilaisten kansallisten palvelujen välillä sekä niiden ja kansainvälisten ja alueellisten toimielinten ja organisaatioiden välillä.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Kannatan Rivasin mietintöä arvioinnista, joka koskee A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa EU:ssa vuosina 2009–2010, koska siinä tuodaan esiin Euroopan unionin liian pelkoa lietsova asenne tämän ongelman arvioinnissa. Kannatan runsaan huomion kiinnittämistä EU:n kansalaisten terveyteen liittyviin asioihin, mutta en liian pelkoa lietsovaa suhtautumista, josta aiheutuu kohtuuttomia kansanterveysmenoja. Äänestin siksi mietinnön puolesta.

  Elisabetta Gardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Hyväksymässämme päätöslauselmaesityksessä luodaan perusta erittäin tarpeelliselle pohdinnalle, joka koskee Euroopan unionin torjuntatoimia sikainfluenssan leviämisen yhteydessä.

Kuten kaikki varmasti muistavat, yhteisten ratkaisujen etsimisen sijaan jäsenvaltiot turvautuivat omiin kantoihinsa. Eri jäsenvaltioiden hallituksilla oli hyvin erilaisia reaktioita, jotka vaihtelivat laajoista rokotuskampanjoista siihen, ettei rokotuksia annettu lainkaan, kuten Puolassa. Näiden kokemusten pitäisi motivoida meitä parantamaan koordinointia kansallisten terveysviranomaisten ja Euroopan unionin toimielinten välillä, tarkistamaan ennaltaehkäisy- ja rokotusstrategioita sekä määrittelemään uudelleen pandemiahälytyksen kriteerit.

Haluan huomauttaa, että yhteistyötä tehostamalla voidaan paitsi pienentää tällaisten kriisien hallintakustannuksia etenkin jäsenvaltioiden mahdollisten rokotteiden yhteishankintojen avulla myös ennen kaikkea varmistaa, että ihmisiä suojellaan paremmin, koska virus ei tietenkään pysähdy valtioiden rajoille.

Lisäksi toivon, että Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus saa ansaitsemansa tuen, jotta se voi edelleen arvioida ja valvoa kansanterveydellisiä hätätilanteita riittävän riippumattomasti.

  Robert Goebbels (S&D), kirjallinen. – (FR) Kannatin mietintöä arvioinnista, joka koskee A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa. Haluan kuitenkin huomauttaa, että tässä "hoidossa" alistuttiin todellakin taas kerran noudattamaan "ennalta varautumisen periaatetta", jossa edellytetään toimintaa ennen asianmukaista harkintaa. Se, että WHO:n pääjohtaja julisti uhkaavan pandemian mutta ei itse ottanut rokotusta, osoittaa selvästi, että henkilökohtainen arviointi taudin puhkeamisen vakavuudesta ja asiasta vastaavien tahojen julkinen keskustelu poikkeavat toisistaan. Saastuneeseen vereen liittyvän tapauksen jälkeen yksikään terveysviranomainen ei ole halunnut ottaa mitään vastuuta.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) A(H1N1)-influenssaepidemia oli erittäin opettava kokemus. Ensinnäkin se opetti meille, miten rahaa heitetään menemään. Tämän "sikainfluenssan" kustannukset (tilintarkastustuomioistuimen mukaan 900 miljoonaa euroa!) eivät johdu uhrien määrästä. A(H1N1)-influenssaan kuoli kymmenen kertaa vähemmän ihmisiä kuin tavalliseen kausi-influenssaan. Pitää kuitenkin paikkansa, ettei kukaan ole kiinnostunut näistä 2 000 vuosittaisesta uhrista, jotka ovat enimmäkseen iäkkäitä tai jo muutenkin sairaita ihmisiä. He ovat huomattavasti tavallisempia tapauksia.

Toiseksi tämä epidemia opetti meille, miten pätevyyden puute voidaan täysin peittää pelkoa lietsovilla puheilla ja hosumisella. Kymmeniä miljoonia annoksia tilattiin aivan turhaan. Oli tarkoitus toteuttaa täysin järjetön joukkorokotusohjelma. Tiedotus oli niin yliampuvaa ja ristiriitaista, että ranskalaiset jättivät syystäkin epäuskoisina noudattamatta heille annettuja määräyksiä.

Epäiltiin, että poliittisilla päättäjillä ja näistä päätöksistä taloudellisesti hyötyvillä oli yhteinen etu kyseessä. A(H1N1)-influenssa opetti meille myös sen, että vaikka ministeri tekee Ranskassa virheitä, toimii huolimattomasti tai on epäpätevä, hänellä ei ole mitään velvollisuutta erota tehtävästään. Myös Ranskan hallituksen päivittäiset tapahtumat osoittavat, ettei tässä asiassa ole tapahtunut minkäänlaista muutosta!

  Mathieu Grosch (PPE), kirjallinen. – (DE) Vuosina 2009 ja 2010 ei käsitelty riittävän avoimesti A(H1N1)-influenssaepidemiaa, jonka Maailman terveysjärjestö määritteli pandemiaksi. Tätä asiaa käsitellään mietinnössä arvioinnista, joka koskee A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa EU:ssa vuosina 2009–2010. Kannatan mietintöä etenkin siksi, että siinä vaaditaan täydellistä avoimuutta sellaisten lääkkeiden yhteydessä, joita käytetään kiireellisissä lääkintätoimissa ja pandemiatilanteessa.

Jäsenvaltiot toimivat omin päin rokotteiden tilauksessa ja käytössä. Tässä yhteydessä on tärkeää arvioida rokotteiden varastointistrategiaa ja pyrkiä siihen, että jäsenvaltiot hankkivat rokotteet vastedes yhdessä. On tärkeää parantaa myös koordinointia jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan unionin elinten välillä.

  Françoise Grossetête (PPE), kirjallinen. – (FR) Poliittisen ryhmäni (Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit)) esittämien tarkistusten ansiosta mietintöön sisältyy rakentavia ehdotuksia, jotka auttavat meitä ottamaan opiksemme A(H1N1)-viruksen aiheuttamasta terveyskriisistä etenkin tehostamalla koordinointia Euroopassa.

Alkuperäisessä mietinnössä oli todellakin joitakin epätarkkuuksia, ja ihmiset olisivat saattaneet sen vuoksi jättää rokotuksen ottamatta. Tänään hyväksytyssä mietinnössä pyritään kuitenkin palauttamaan kansalaistemme luottamus terveyskriisien hoitoon. Terveysalan ammattilaisten on osallistuttava aiempaa enemmän pandemian ennaltaehkäisy- ja torjuntastrategian laadintaan ja täytäntöönpanoon. Rokotuskampanjoihin ei saa enää liittyä tällaista sekaannusta ja epäilyä.

On tärkeää parantaa tiedotusta ja ottaa huomioon, miten helposti huhut, joilla ei ole mitään tieteellistä perustaa, leviävät uusissa viestintävälineissä ja internetissä. Influenssa ei onneksi ollut niin vakava kuin ennustettiin, mutta olisi vaarallista aliarvioida vaikeaa ennustettavuutta ja tulevien pandemioiden mahdollista vakavuutta.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta, koska Maailman terveysjärjestön on kiireesti muutettava määritelmäänsä ja otettava taudin vakavuus huomioon määritellessään pandemian tasoja, jotta voidaan toteuttaa aiempaa asianmukaisempia toimia. Pandemian torjunnassa on tehtävä parempaa yhteistyötä. Ennaltaehkäisysuunnitelmia on arvioitava uudelleen, keskeisimpien toimijoiden rooleja ja tehtäviä on selvennettävä ja tarvittaessa tarkistettava, ja jäsenvaltioiden yhteistyötä on lujitettava, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen riskienhallinta pandemioihin reagoinnissa kansainvälisen terveyssäännöstön mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden on parannettava koordinointia Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen kanssa. On otettava käyttöön menettely, jolla jäsenvaltiot voivat tehdä yhteishankintoja vapaaehtoisesti. Valmistajien on kannettava täysi vastuu tuotteidensa ohjeiden mukaisesta käytöstä, ja jäsenvaltioiden on noudatettava tätä periaatetta täysimääräisesti kaikissa rokotehankintasopimuksissa. Tulevia influenssapandemioita koskevia EU:n ja jäsenvaltioiden ennaltaehkäisysuunnitelmia on tarkistettava siten, että ne olisivat tehokkaampia ja johdonmukaisempia sekä riittävän autonomisia ja joustavia, jotta voidaan mukautua tapauskohtaisesti ja mahdollisimman nopeasti todelliseen riskitilanteeseen ja jotta ne perustuisivat ajantasaisiin relevantteihin tietoihin. Olen samaa mieltä siitä, että rokotusstrategioiden onnistuminen edellyttää, että niissä noudatetaan kolmea periaatetta, jotka ovat rokotteen tehokkuus, sen positiivinen riski-hyötysuhde ja rokotusten kohdentaminen riskiryhmiin.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Päätöslauselmassa arvioinnista, joka koskee A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa EU:ssa vuosina 2009–2010, tuodaan mielestäni selvästi esiin tehdyt virheet ja luodaan samalla perusta uudelle, tehokkaalle influenssapandemioiden hoidolle. Tiedämme hyvin, että A(H1N1)-influenssan leviämiseen reagointi oli liioittelua ongelman todelliseen laajuuteen nähden. Nimenomaan tästä syystä Euroopan influenssapandemioiden ennaltaehkäisysuunnitelmia on mielestäni tarkistettava, jotta voidaan reagoida nopeasti, johdonmukaisesti ja tehokkaasti. Jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia on siksi nähdäkseni vahvistettava, jotta lopputuloksena on aidosti eurooppalainen strateginen lähestymistapa tähän ongelmaan. Lisäksi mielestäni olisi hyödyllistä, kuten päätöslauselmassa todetaan, että prosessiin osallistuu lääketeollisuuden toimijoiden lisäksi riippumattomia tieteellisiä asiantuntijoita, joilla ei ole minkäänlaisia sidonnaisuuksia lääketeollisuuteen.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Koska tiedän A(H1N1)-influenssan vakavuuden ja merkityksen kansalaistemme terveydelle, tämä mietintö on mielestäni erityisen tärkeä, sillä siinä korostetaan myös oikeaa tapaa hoitaa tällaisia tilanteita. Maailman terveysjärjestö vahvisti vuonna 2009, että kyseisen taudin vakavuusaste on alhainen, ja jäsenvaltioiden erilaisten lähestymistapojen vuoksi aiheutui valtavat kustannukset, myytiin kiireesti valmistettuja rokotteita ja pandemian määritelmää muutettiin siten, että kriteeriksi asetettiin viruksen maantieteellisen leviämisen lisäksi myös sen vakavuus. Nämä seikat korostavat, että lähestymistapaa on ehdottomasti muutettava. Euroopan unionissa tarvitaan lisää yhteistyötä, avoimuutta ja riippumattomuutta tällaisten tilanteiden ratkaisemisessa.

  Elżbieta Katarzyna Łukacijewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Influenssa on joka vuosi Euroopan parlamentin ja myös monen kansallisen parlamentin esityslistalla. Rivasin mietinnössä omaksutaan erittäin laaja näkökulma A(H1N1)-influenssaongelmaan. Mietinnössä on useita otsikkoja, kuten yhteistyö, riippumattomuus ja avoimuus, jotka ovat ehdottoman tärkeitä tulevien pandemioiden yhteydessä. Euroopan unionin on nähdäkseni toteutettava aktiivisia ja ripeitä toimia, joten äänestin A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa koskevan mietinnön puolesta.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä ei ollut mitään vastustamisen aihetta. A(H1N1)-influenssan vähäisen vaikutuksen vuoksi en ole kuitenkaan varma, miksi parlamentti päätti käyttää siihen aikaa ja resursseja.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Haluan kiittää esittelijää erittäin yksityiskohtaisesta ja selväsanaisesta mietinnöstä, johon sisältyy useita hälyttäviä viestejä. On selvää, että EU:n yhteinen lähestymistapa pandemian aikana vahvisti yhteisen toiminnan mahdollisuuden mutta paljasti myös vakavia puutteita erityisesti ennaltaehkäisyssä, objektiivisissa tilastoissa sekä turvallisten ja tehokkaiden rokotteiden hankinnassa. Vaarallinen virustartunta on aiheuttanut EU:ssa viime aikoina kahdesti ongelman. Näistä kokemuksista ei ole opittu tarpeeksi. Kannatan ehdotuksia, jotka liittyvät lääkkeiden tehokkuuden tiukempaan testaukseen, objektiivisen tietojen keruun edistämiseen ja kaikkien EU:n kansalaisten suojeluun terveydenhuoltojärjestelmästä riippumatta. Pidän erittäin tärkeänä tutkimuksen ja kehittämisen rahoittamista koskevaa vaatimusta sekä sääntöä, jonka mukaan lääkealan yrityksillä on neuvonantajan eikä päätöksentekijän asema. Sama pätee rokotteita ja muita lääkkeitä koskeviin tutkimuksiin ja testeihin, jotka on laadittava lääkealan yrityksistä riippumatta. Kannatan myös vaatimusta siitä, että EU:n toimielimille työskenteleviä ammattilaisia ja neuvonantajia koskevia sääntöjä tiukennetaan. Kansalaisille tiedottamisen on oltava selkeää ja avointa, mutta se ei saa aiheuttaa paniikkia, vaan heille on tarjottava laadukkaita ja kattavia tietoja. Kuulun kvestoreihin, jotka vastaavat yhdessä Euroopan parlamentin jäsenten ja työntekijöiden terveyden suojelusta, ja haluan todeta, että toimemme Euroopan parlamentissa ovat olleet tehokkaita mutta eivät halpoja.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Mietinnössä esitettyjen tilastotietojen perusteella A(H1N1)-influenssan leviämiseen reagointi oli kohtuutonta ilmiön todelliseen luonteeseen nähden. Tämän vuoksi monissa jäsenvaltioissa aloitettiin erittäin kalliita rokotuskampanjoita. Esittelijän mielestä oli siksi asianmukaista ottaa esiin äärimmäisen tärkeitä asioita, jotka koskevat ennen kaikkea lääkealan yritysten voimakasta vaikutusta. Esittelijä toteaa, että antiviruslääkkeitä on tutkittava riippumatta lääkealan yrityksistä. Nopeutetut lupamenettelyt ovat osoittaneet rajallisuutensa, koska tieteellistä näyttöä ei ole, minkä vuoksi ollaan edelleen teollisuuden antamien tietojen varassa. Myös yhteistyötä on parannettava, jotta voidaan tarkistaa ennaltaehkäisysuunnitelmia ja keskeisimpien toimijoiden rooleja ja jotta jäsenvaltiot voivat tehdä vapaaehtoisesti yhteishankintoja. Maailman terveysjärjestön (WHO) olisi muutettava mahdollisimman pian pandemian määritelmää ottamalla huomioon, kuinka virulentti virus on. Tästä syystä rokottamisen on oltava tehokasta, sillä on oltava positiivinen riski-hyötysuhde ja se on kohdennettava tosiasiallisesti riskiryhmiin. Lisäksi on vältettävä eturistiriitoja, koska ne voivat herättää julkisuudessa heti epäilyjä asiattomasta painostuksesta.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tämän mietinnön ansiona on, että siinä paheksutaan Euroopan lääkeviraston avoimuuden puutetta sekä lääkealan yritysten ja rokotteiden ja antiviruslääkkeiden asiantuntijoiden välisiä yhteyksiä. On siksi valitettavaa, ettei mietinnössä vaadita keskeyttämään lääkeviraston toimintaa, kunnes tosiasiallinen, kattava uudistus on toteutettu. Kehotan esittelijää menemään ensi kerralla pitemmälle.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU:ssa on ilmennyt A(H1N1)-influenssaepidemian hoidossa erilaisia vaikeuksia, jotka liittyvät erityisesti epidemian tosiasialliseen vakavuuteen ja laajuuteen. Jäsenvaltioiden toteuttamat toimet olivat kohtuuttoman laajoja ja erittäin kalliita, kun tilannetta verrataan vuosittain tavalliseen influenssaan kuolevien määrään ja jäsenvaltioiden sen torjuntaan käyttämiin varoihin. Tarkasteltaessa A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa Euroopassa käy ilmi, että perusongelmana on kansallisten ja/tai EU:n terveysviranomaisten riippumattoman arvioinnin puute, minkä vuoksi kansanterveystoimenpiteitä ei voida mukauttaa mahdollisimman hyvin ja oikea-aikaisesti saatavilla oleviin kliinisiin ja epidemiologisiin tilastoihin. Tulevien pandemioiden hoitoa on näin ollen muutettava, jotta voidaan välttää yleinen paniikki ja turhat kustannukset.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Mietinnössä arvioidaan A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa EU:ssa vuosina 2009–2010 ja korostetaan asioita, joita on parannettava. Tällaisia ovat yhteistyö, riippumattomuus ja avoimuus tulevien pandemiakriisien hallinnassa parantamalla Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen toimivaltuuksien käyttöä.

Yksi arviointi ei kuitenkaan riitä, enkä ole huomannut mitään kehitystä nopeassa ja tehokkaassa reagoinnissa tautien puhkeamiseen enkä kuullut sanaakaan ennaltaehkäisytoimista. Mietintö on epämääräinen ja epätarkka, kuten aina. Äänestin kuitenkin sen puolesta, koska ei ole muutakaan mietintöä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) A(H1N1)-influenssa vaati vuonna 2009 vähemmän kuolonuhreja kuin kausi-influenssa. Vaikka WHO luokitteli A(H1N1)-influenssan lieväksi sairaudeksi, se antoi kuitenkin korkeimman eli kuudennen tason pandemiavaroituksen. Täyttääkseen velvollisuutensa kansalaisia kohtaan EU:n jäsenvaltiot käyttivät siksi miljardeja euroja sellaisen influenssaepidemian torjuntaan, joka on huomattavasti tavallista influenssaa vaarattomampi. Myös tiedotusvälineet lietsoivat paniikkia. Kun vaaralliseksi ilmoitettu pandemia osoittautuu myrskyksi vesilasissa, tulevia varoituksia ei enää oteta vakavasti, mikä on huolestuttavaa. Tämä osoittaa selvästi, että WHO:n on muutettava pandemian kriteerejä.

Hyvästä yhteistyöstä ja yhteishankinnoista on tietenkin hyötyä pandemiatilanteessa, jotta säästetään kustannuksissa. Meillä on kuitenkin suuri ongelma, jos uusille lääkkeille myönnetään kiireesti lupia kuvitteellisten pandemioiden torjumiseksi. Tiedotusvälineiden ja lääkealan yritysten roolia paniikin lietsomisessa ei ole käsitelty. Äänestin siksi tyhjää.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska pandemian vakavuutta ja kehittymistä on vaikea ennustaa, ja pandemiatilanteessa joudutaan usein tekemään monia kohtuuttomia päätöksiä. Tästä syystä on kiinnitettävä runsaasti huomiota yhteistyön, riippumattomuuden ja avoimuuden varmistamiseen. Ennen kaikkea tulevia influenssapandemioita koskevia EU:n ja jäsenvaltioiden ennaltaehkäisysuunnitelmia on tarkistettava johdonmukaisesti, jotta ne ovat joustavia ja jotta ne voidaan mukauttaa tehokkaasti kulloiseenkin influenssaepidemiariskiin. Lisäksi on edistettävä kansainvälistä ja alueellista yhteistyötä ja koordinointia, jotta riskienhallinta voidaan varmistaa asianmukaisesti ja jotta pandemiariskiin voidaan reagoida viipymättä. Tutkimukseen ja kehittämiseen on nähdäkseni osoitettava lisää varoja, minkä vuoksi meidän on investoitava nykyistä enemmän influenssaviruksen vaikutusten arviointiin ja ennakointiin. On tärkeää varmistaa, että etukäteen tehdyissä hankintasopimuksissa ja toimitusprosesseissa menetellään avoimesti ja että lahjonta vähentyy tällä alalla. Lääkealan yritysten vaikutusta on rajoitettava paitsi jakelussa myös rokotteiden ja antiviruslääkkeiden tutkimuksessa. Tieteellisten asiantuntijoiden olisi ilmoitettava julkisesti, ettei heillä ole lääketeollisuuteen taloudellisia tai muita sidonnaisuuksia.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Kannatin mietintöä arvioinnista, joka koskee A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa EU:ssa vuosina 2009–2010. Lukuisissa tapauksissa, myös Kreikassa, toimielimet ja valtio kiinnittivät tähän asiaan vähemmän huomiota sitä mukaa kuin sen käsittely julkisuudessa vähentyi. Tästä influenssasta ei enää keskustella, mutta virus on edelleen olemassa ja osoittautumassa vielä aiempaa tappavammaksi. Esimerkiksi Kreikassa sen aiheuttamien tauti- ja kuolemantapausten määrä on viime aikoina lisääntynyt, ja kuolleita on pian yli sata. Suurimmaksi syyksi ilmoitettiin tiedon puute: kaikkein haavoittuvimmat ryhmät, kuten kroonisesti sairaat, joiden olisi pitänyt pyytää rokotus, eivät tehneet niin, koska vaaran luultiin olevan ohi.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä arvioinnista, joka koskee A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa EU:ssa vuosina 2009–2010, korostetaan, että kyseisen taudin vakavuusaste oli Euroopassa tilastollisesti alhainen (inhimilliseltä kannalta ajatellen jokainen kuollut ihminen on korvaamaton menetys). Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen mukaan A(H1N1)-tartuntaan kuoli 2 900 ihmistä Euroopassa vuonna 2009. Tämä luku on pienempi kuin Euroopan komission virallinen arvio pelkästään kausi-influenssan aiheuttamista kuolemista. Kuolleisuusluvut ovat myös selvästi pienempiä kuin EU:n jäsenvaltioiden terveysviranomaisten kaikkein optimistisimmatkin ennusteet. Jäsenvaltiot ja Euroopan unionin toimielimet ottivat käyttöön Maailman terveysjärjestön (WHO) julistaman korkeimman hälytystason, minkä johdosta joissakin jäsenvaltioissa toteutettiin lukuisia kalliita ja A(H1N1)-influenssan todelliseen vakavuuteen nähden kohtuuttomia toimenpiteitä. WHO:n suosituksen vuoksi en kuitenkaan usko, että mikään muu toimintatapa olisi ollut mahdollinen. Tätä tapausta on kuitenkin vielä pohdittava, ja olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että on lisättävä EU:n jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, riippumattomuutta ja avoimuutta etenkin näiden suuria taloudellisia vaikutuksia aiheuttaneiden toimien kustannus-hyötyanalyysin yhteydessä.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (EN) Mietinnössä katsotaan, että pandemioihin reagoimiseksi tarvitaan parempaa yhteistyötä, ja kehotetaan tarkistamaan EU:n ja jäsenvaltioiden ennaltaehkäisysuunnitelmia. Siinä kehotetaan myös tehostamaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä jäsenvaltioiden koordinointia Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen kanssa. Lisäksi mietinnössä vaaditaan WHO:ta muuttamaan pandemian määritelmää ottamalla huomioon viruksen maantieteellisen leviämisen ja vakavuuden. Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskusta kehotetaan käyttämään riippumattoman viraston toimivaltuuksiaan tartuntariskin vakavuuden arvioimiseksi ja siitä tiedottamiseksi EU:ssa sekä antamaan suosituksia parhaista käytännöistä esimerkiksi kriisinhallintatekniikkoja, rokottamista ja viestintästrategioita koskevissa asioissa. Mietinnössä kehotetaan myös arvioimaan EU:n suosittelemia ja jäsenvaltioiden noudattamia influenssarokotusstrategioita ja käsittelemään arvioinnissa rokotteiden tehokkuutta, niiden hyöty-riskisuhdetta sekä erilaisia suositeltuja kohderyhmiä turvallista ja tehokasta käyttöä silmällä pitäen. Jäsenvaltioita kehotetaan lisäksi toimittamaan komissiolle merkitykselliset tiedot (esimerkiksi ostettujen ja todellisuudessa käytettyjen rokoteannosten lukumäärä, A(H1N1)-influenssatartuntojen määrä ja kyseisistä tartunnoista aiheutuneiden kuolemantapausten määrä). EU:n on lisättävä yhteistyötä, riippumattomuutta ja avoimuutta tulevien pandemiakriisien hoidossa.

  Crescenzio Rivellini (PPE), kirjallinen. – (IT) Haluan kiittää esittelijä Rivasia erinomaisesta työstä. Tässä mietinnössä tuodaan merkittävällä tavalla esiin epäilyt, joita Euroopassa sikainfluenssan yhteydessä toteutetut kohtuuttomat toimet ja lääkealan yritysten mahdollinen vaikutus näihin toimiin ovat herättäneet.

Suhtaudun kriittisesti toimiin, joita EU toteutti vuosina 2009–2010 torjuakseen sikainfluenssaa eli A(H1N1)-virusta. Kehotan vastedes tekemään rokotteiden yhteishankintoja rahan säästämiseksi ja tehostamaan sääntöjä eturistiriitojen välttämiseksi esimerkiksi julkaisemalla eurooppalaisia terveysviranomaisia neuvovien asiantuntijoiden antamat ilmoitukset eturistiriidoista. Huomautan tässä yhteydessä, että EU:n lainsäädännön mukaan valmistajat ovat jäsenvaltioiden hallitusten sijaan vastuussa rokotteista.

Lisäksi kehotan Maailman terveysjärjestöä (WHO) muuttamaan pandemian määritelmää ja ottamaan viruksen maantieteellisen leviämisen lisäksi huomioon myös sen, kuinka virulentti virus on. Jotta unionilla olisi valmiudet ehkäistä pandemiariskejä, Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen on saatava tuki, jonka se tarvitsee voidakseen hoitaa työnsä täysin riippumattomasti.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Euroopan parlamentti on tänään kiinnittänyt huomiota kohtuuttomiin torjuntatoimiin sikainfluenssan puhjettua Euroopassa. Jäsenvaltiot käyttivät miljardeja euroja rokotteisiin, joille myönnettiin lupa kiireesti, vaikka viruksen vakavuusaste oli alhainen. Terveydenhuoltobudjetit ovat tunnetusti ylikuormitettuja, ja käsiteltävänä on huomattavasti tärkeämpiä terveysasioita kuin suurten lääkealan yritysten tukeminen. Euroopan parlamentin jäsenet ovat tänään kehottaneet tarkistamaan EU:n terveysalan reagointimenetelmiä. Valmiussuunnitelmien olisi oltava riittävän autonomisia ja joustavia, jotta ne voidaan mukauttaa mahdollisimman nopeasti todelliseen riskitilanteeseen. Lääkkeiden arvioinnin on oltava täysin avointa, ja kaikki ilmoitukset eturistiriidoista olisi julkaistava, jotta mahdollisia eturistiriitoja voidaan valvoa julkisesti. EU noudatti sokeasti WHO:n suosituksia reagoidessaan sikainfluenssan puhkeamiseen, ja tähän on ilman muuta tultava muutos. Euroopan parlamentti on vaatinut, että EU:ssa tehdään mielekäs riskien arviointi ja että Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskukselle myönnetään asianmukaiset varat, jotta se voi hoitaa kaikki tehtävänsä ja etenkin arvioida tartuntariskin vakavuutta.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Vaikka A(H1N1)-influenssavirus ei ole ollut erityisen aggressiivinen Euroopassa, se on kuitenkin aiheuttanut tähän mennessä peräti 4 700 kuolemaa.

Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen julkaisemassa raportissa todetaan, ettei EU ole viruksen hallinnassa pystynyt mukautumaan nopeasti tartunnan rajoittamisen edellyttämiin lääkintätoimiin. Tämä johtuu pitkälti eri jäsenvaltioiden ennaltaehkäisystrategioista, jotka on suunniteltu vuosia sitten Maailman terveysjärjestön kuulemisen (WHO) jälkeen ja joihin ei ole koskaan tehty merkittäviä muutoksia.

Jotta tällaiset tilanteet eivät toistu – rokotteiden jakelutapaa on nimittäin arvosteltu ankarasti – meidän on vastedes keskitettävä toimemme nimenomaan tähän suuntaan ja optimoitava terveyskriisien yhteydessä käytettävien lääkkeiden myyntiä koskevat lupamenettelyt.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Kannatamme tätä valiokunta-aloitteista mietintöä, sillä tiedämme kaikki, että liiallinen paniikin lietsonta niin sanotun lintuinfluenssapandemian yhteydessä tuli EU:lle noin kymmenen kertaa kalliimmaksi kuin tavalliseen influenssaan liittyvä kampanja.

Se, että Maailman terveysjärjestö (WHO) otti käyttöön hälytystilan toimimatta riippumattomasti EU:n virastojen, Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen ja Euroopan lääkeviraston tekemien kustannus- ja riskianalyysien perusteella, johti kallisiin ja tarpeettomiin rokotuskampanjoihin sekä erityisesti rohkaisi väestöä ostamaan kohtuuttomia määriä steriilejä kertakäyttötavaroita ja desinfiointiaineita. Kuolemantapauksia, jotka lainsäätäjien on otettava huomioon, oli lopulta jopa vähemmän kuin tavallisen kausi-influenssan yhteydessä.

Tästä syystä on tärkeää, että komissio toimittaa parlamentille kuuden kuukauden kuluessa raportin, johon sisältyy yksityiskohtainen kustannus-hyötyanalyysi ja jossa selvitetään, miten komissio aikoo vastedes reagoida samanlaisiin tilanteisiin. WHO:n olisi muutettava pandemian määritelmää, jotta siinä otetaan huomioon viruksen maantieteellisen leviämisen lisäksi myös se, kuinka virulentti tartunta on.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin tätä mietintöä, jossa arvioidaan A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa ja vaaditaan rokotteiden yhteishankintajärjestelmää. Meidän on tärkeää ottaa opiksemme aiemmista epidemioista, jotta voimme suojautua vastedes paremmin.

  Thomas Ulmer (PPE), kirjallinen. – (DE) Äänestin mietinnön puolesta, kun valiokunnassa onnistuttiin jossain määrin poistamaan väärät syytökset ja virhearvioinnit. Mietintö on kriittinen, ja siinä tuodaan esiin, miten EU voi tulevaisuudessa torjua pandemioita paremmin ja toteuttamalla enemmän yhteisiä toimia.

  Marina Yannakoudakis (ECR), kirjallinen. – (EN) ECR-ryhmä kannattaa jäsenvaltioiden välisten viestintä- ja yhteistyökanavien parantamista epidemioiden kaltaisten terveysuhkien yhteydessä, mutta A(H1N1)-influenssaepidemiaa koskevassa mietinnössä annetaan jäsenvaltioille harkitsemattomia neuvoja kyseiseen epidemiaan liittyvistä tosiseikoista ja varotoimista, joita niiden olisi toteutettava uuden epidemian tapauksessa. Mietinnössä ja perusteluissa on useita kiistanalaisia tietoja, joiden perusteella voi saada väärän käsityksen (H1N1)-influenssasta, sen vaikutuksista eurooppalaisiin yhteiskuntiin ja hallitusten toimintasuunnitelmista. Jäsenvaltioille annetut suositukset toimista, joita niiden olisi toteutettava tulevissa epidemioissa (rokotteiden hankkimisesta aina tietojen ilmoittamiseen EU:n elimille), ovat mielestämme ajattelemattomia eivätkä ratkaisisi mitään (H1N1)-influenssaan tai tuleviin pandemioihin liittyviä suuria kysymyksiä.

Lisäksi mietinnössä asetetaan valmistajat vastuuseen rokotteista, mikä voi vaikeuttaa rokotteiden toimitusta ja hämärtää vastuunjakoa. Kyseisessä asiakirjassa pyritään myös laajentamaan Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen toimivaltuuksia ja työskentelysuhdetta jäsenvaltioiden kanssa, mikä ei ole toivottavaa, koska se voi johtaa keskuksen määrärahojen lisääntymiseen. ECR-ryhmä äänesti siksi mietintöä vastaan.

Mietintö: Inés Ayala Sender (A7-0048/2011)

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan valiokunnan äänestyksen myönteistä tulosta Harald Wögerbauerin nimittämisestä tilintarkastustuomioistuimen uudeksi jäseneksi tämän ansioluettelon myönteisen arvion ja tämän kyseiseen virkaan ehdolla olleille toimitettuun kyselylomakkeeseen antamien vastausten perusteella.

  Catherine Grèze (Verts/ALE), kirjallinen. – (FR) Koska tänään on kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhla, äänestin Harald Wögerbauerin nimitystä vastaan, koska Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa ei ole riittävästi naisia.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatin ehdotusta, koska Harald Wögerbauer täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa esitetyt edellytykset ja koska Harald Wögerbauerin nimittämisestä tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi annettu lausunto on myönteinen.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tyhjää Harald Wögerbauerin nimittämisestä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi. Toimin näin, koska kollegat ovat raportoineen hänen epäselvistä toimistaan hänen toimiessaan Itävallan tilintarkastustuomioistuimessa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Tilintarkastustuomioistuin on valvontaelin, joka tarkastaa Euroopan unionin tulojen ja menojen laillisuuden ja säännönmukaisuuden sekä valvoo sen moitteetonta varainhoitoa toimien täysin itsenäisesti. Tämän mukaisesti tilintarkastustuomioistuimen jäsenten nimittämiseen on sovellettava kykyihin ja riippumattomuuteen liittyviä kriteerejä. Tilintarkastustuomioistuimeen esitettiin neuvoston aloitteesta Harald Wögerbaueria. Hän toimitti ansioluettelonsa, täytti kirjallisen kyselylomakkeen ja oli talousarvion valvontavaliokunnan kuultavana. Hän esiintyi riittävän vakuuttavasti oikeuttaakseen nimityksensä tilintarkastustuomioistuimeen, jossa hän hoitaa velvollisuuksiaan taitavasti ja riippumattomasti.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Lissabonin sopimuksen vuonna 2010 edellyttämien perustuslakiuudistusten seurauksena Itävallassa vallassa olleet puolueet ottivat käyttöön eräänlaisen standardoidun nimitysmenettelyn joihinkin EU-virkoihin. Vaikuttaa siltä, että monet merkittävät virat puuttuvat Itävallan liittovaltion perustuslain 23 artiklan c kohdasta, jonka mukaan päätökset korkeista viroista on tehtävä tiettäväksi ainakin Itävallan presidentille tai että liittovaltion hallituksen olisi pyrittävä yksimielisyyteen nimityksistä kansallisen neuvoston kanssa. Harald Wögerbauerista, Itävallan kansanpuolueen parlamentaarisen ryhmän poliittisesta johtajasta, on määrä tulla Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ensimmäisen jaoston jäsen. Vaikuttaa siltä, että Harald Wögerbauer täyttää tekniset vaatimukset. Koska Itävallan kansanpuolue kuitenkin vaikuttaa valitsevan eräänlaisen autonomisen linjan tekeillä olevien henkilöstöpäätösten osalta EU:n tasolla ja tämä on ristiriidassa demokraattisten periaatteiden ja toistuvien suurempaa avoimuutta EU-nimityksissä koskevien vaatimuksen kanssa, äänestin tyhjää.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin Harald Wögerbauer nimittämistä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen virkaan koskevan mietinnön puolesta. Kaikki esitetyt tiedot, joihin päätökseni perustuu, osoittavat, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa esitetyt vaatimukset, erityisesti riippumattomuutta koskevat vaatimukset, täyttyivät, joten olen tyytyväinen Harald Wögerbauerin nimittämiseen tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi.

Mietintö: Crescenzio Rivellini (A7-0023/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska useita Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) suosituksia, jotka ovat jo voimassa GFCM:n sopimuspuolina olevissa valtioissa, on sisällytettävä yhtenäiseen EU:n lainsäädäntövälineeseen. Yksinkertaistamista tarvitaan, jotta enää ei tarvitse antaa vuosittaisia asetuksia lainsäädännön päivittämiseksi, kuten tähän asti.

  Zigmantas Balčytis (S&D) , kirjallinen. – (LT) Äänestin asiakirjan puolesta. Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteena on varmistaa veden elollisten luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ja ekosysteemin korkeatasoinen suojelu. Välimeren yleinen kalastuskomissio (GFCM) perustettiin kansainvälisellä sopimuksella vuonna 1949, ja Euroopan yhteisö on kalastuskomission jäsen. GFCM:n pääasialliset tehtävät ovat kalastuspolitiikan perustavoitteiden täytäntöönpano, edistää elollisten vesiluonnonvarojen kehittämistä, säilyttämistä ja järkevää hoitoa, laatia ja suosittaa säilyttämistoimenpiteitä sekä tukea yhteisiä koulutushankkeita. Koska GFCM:n suositukset sitovat sen sopimuspuolia, ja yhteisö on yksi sopimuspuolista, sopimuksen määräykset olisi sisällytettävä yhteisön lainsäädäntöön, mikä takaisin politiikan johdonmukaisen soveltamisen.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänesti tämän asiakirjan puolesta, jolla on määrä sulauttaa tiettyjä Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) toimenpiteitä yhdeksi yhteisön säädökseksi. Tähän asti Euroopan yhteisö on antanut vuosittain asetuksia lainsäädännön mukauttamiseksi, mutta mietinnössä otetaan askel kohti byrokratian ja hallinnon yksinkertaistamista, joka on yksi Euroopan unionin tavoitteista.

Asiakirjan ansiona on myös se, että siinä selvennetään puhtaasti teknisiä näkökohtia: Siinä esimerkiksi esitetään selkeitä toimenpiteitä kalastuksen rajoittamiseksi Lioninlahdella ja määritellään yksityiskohtaisesti vähimmäissilmäkoko Välimerellä ja Mustallamerellä samalla kun siinä kielletään pohjaharojen ja troolien käyttö yli 1 000 metriä syvissä vesissä. Kannatan myös tarkistusta 27, jossa esitetään vaatimus laatia vuosittain luettelo kokonaispituudeltaan yli 15 metrin mittaisista aluksista, joille on annettu lupa kalastaa GFCM-alueella myöntämällä niille kalastuslupa.

  Antonio Cancian (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska se on mielestäni myönteinen askel Euroopalle niin tärkeällä taloudellisella alalla, toisin sanoen kalastusalalla. Minusta EU:n toimien on aina perustuttava tästä toiminnasta riippuvaisten paikallisten yritysten tarpeiden analysointiin, sillä usein on kyse taloudelle ja yhteiskunnalle hyvin tärkeistä pienistä ja keskisuurista yrityksistä.

Hyvin monilla Välimeren alueilla on kyse juuri näistä yrityksistä, joten on hyvin tärkeää, että kalastusta tällä alueella koskevat lainsäädäntöehdotukset perustuvat selkeästi toissijaisuusperiaatteeseen, jotta koko järjestelmää ei vaaranneta. Olen myös ennen kaikkea täysin vakuuttunut siitä, että on olennaista tarjota alan pienille ja keskisuurille yrityksille erityissuojelua, ottaa ne mukaan päätöksentekoon ja tukea niitä mahdollisimman paljon, sillä niitä on hyvin vaikea kehittää. Säädökset, joissa näitä ominaispiirteitä ei oteta huomioon, voivat aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa pienille markkinoille, mikä pakottaisi siirtymään toiselle alalle, mikä puolestaan on myös hyvin monimutkaista.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan luonnosta Euroopan parlamentin ja neuvoston lainsäädäntöpäätöslauselmaksi eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella. Jotta parlamentilta ei riistetä sen toimivaltaa, ehdotuksesta on poistettava 28 artikla. Siinä säädetään, että asetuksen säännöksiä tarkistetaan komiteamenettelyn mukaisesti, mikä heikentää parlamentin aseman yksinkertaisesti sellaiseksi, että se ottaa komissiolta vastaan tietoja komiteamenettelyjen hallinnosta.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) sopimusaluetta koskevan mietinnön puolesta, koska siinä sisällytetään useita GFCM:n suosituksia, jotka ovat jo voimassa GFCM:n sopimuspuolina olevissa valtioissa, yhtenäiseen EU:n lainsäädäntövälineeseen.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Välimeren yleinen kalastuskomissio (GFCM) on antanut vuosittaisissa istunnoissaan useita suosituksia. Tällä ehdotuksella pyritään yksinkertaisesti sisällyttämään joitakin annettuja suosituksia yhtenäiseen EU:n lainsäädäntövälineeseen, johon voidaan lisätä myös tulevat suositukset. GFCM:n suositusten sisältö ja niihin liittyvät velvoitteet sisältyvät jo usein kokonaan tai osittain aiempaan EU:n lainsäädäntöön, joten vain eroavat näkökohdat on sisällytettävä. Asetusta, josta nyt äänestetään, sovelletaan kaikkeen EU:n ja jäsenvaltioiden kansalaisten kalastusalusten kaupalliseen kalastustoimintaan ja vesiviljelytoimintaan GFCM:n sopimusalueella. Se ei koske yksinomaan tieteellisiin tutkimustarkoituksiin toteutettavaa kalastustoimintaa, joka tapahtuu jäsenvaltion luvalla ja sen valvonnassa. Tällaisessa tapauksessa on vain ilmoitettava asiasta etukäteen Euroopan komissiolle ja jäsenvaltiolle, jonka vesillä se tapahtuu. Katson, että komission ehdotus voi olla ristiriidassa parlamentin toimivallan kanssa tarkasteltavana olevassa asiassa, erityisesti 28 artiklan osalta, joka on korvattava siten, että varmistetaan sekä parlamentin tehokas osallistuminen asetukseen tulevaisuudessa tehtäviin tarkistuksiin että parlamentin etuoikeuksien kunnioittaminen.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämän Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotuksen tavoitteena on tiettyjen Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) suositusten sisällyttäminen lainsäädäntöön. Sopimuksen muuttaminen yhtenäiseksi EU:n lainsäädäntövälineeksi on merkittävää edistymistä, joka mahdollistaa kalalajien saaliiden paremman valvonnan kyseisillä vesillä sekä Euroopan komission, jäsenvaltioiden ja GFCM:n sihteeristön välisen yhteistyön, tiedottamisen ja viestinnän. Koska tämä merkitsee menettelyjen yksinkertaistamista – vuosittaisista asetuksista luopumista – ja koska nämä suositukset ovat jo voimassa GFCM:n sopimuspuolina olevissa jäsenvaltioissa, olen tyytyväinen aloitteeseen, jota tuen täysimääräisesti, ja odotan asetuksen tyydyttävää täytäntöönpanoa.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tunnustamme monenvälisen yhteistyön merkityksen meren elollisten luonnonvarojen asianmukaisen säilyttämisen ja hallinnoinnin edistämiseksi – toisin sanoen tämän sopimuksen aiheen. Hyväksyttyyn asetusehdotukseen sisältyy kuitenkin säännös, jota emme voi hyväksyä ja jota pyrimme tarkistamaan ehdottamalla kappaleen poistamista 28 artiklasta. Koska enemmistö hylkäsi tarkistuksen, äänestimme lopullista asetusehdotusta vastaan. Siinä pyritään antamaan komissiolle toimivalta antaa delegoituja säädöksiä, jotka saattavat vaikuttaa jäsenvaltion yksinomaiseen talousvyöhykkeeseen kuuluvaan alueeseen. Alue tunnetaan nimellä Eratosthenes Seamount, ja se on osa Kyproksen tasavallan yksinomaista talousvyöhykettä. Tämä mahdollisuus on ristiriidassa Kyproksen tasavallan suvereniteetin kanssa, erityisesti koska alue on hyvin arkaluontoinen poliittiselta kannalta, koska EU:n jäsenehdokkaana oleva kolmas maa on laittomasti vaatinut aluetta itselleen.

Alueen merenpohjassa on luonnonvaroja, joita Kyproksen tasavallalla on laillinen oikeus hyödyntää Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusten ja merioikeuden nojalla. EU:n toimivallan ei tässä yhteydessä pidä ylittää yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyviä seikkoja.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Olemme aina pitäneet hyvin tärkeänä monenvälistä yhteistyötä meren elollisten luonnonvarojen asianmukaisen säilyttämisen ja hallinnoinnin edistämiseksi, mikä on tämän sopimuksen aiheena.

Hyväksyttyyn asetusehdotukseen sisältyy kuitenkin säännös, jota emme voi hyväksyä ja jota pyrimme tarkistamaan ehdottamalla kappaleen poistamista 28 artiklasta. Koska enemmistö hylkäsi tarkistuksen, äänestimme lopullista asetusluonnosta vastaan.

Tässä kyseenalaistetaan Kyproksen tasavallan suvereniteetti, varsinkin kun alue on hyvin arkaluontoinen poliittiselta kannalta, koska EU:n jäsenehdokkaana oleva kolmas maa on laittomasti vaatinut aluetta itselleen. Alueen merenpohjassa on luonnonvaroja, joita Kyproksen tasavallalla on laillinen oikeus hyödyntää Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusten ja merioikeuden nojalla. EU:n toimivallan ei tässä yhteydessä pidä ylittää yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyviä seikkoja.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatan tätä asiakirjaa, koska Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) pääasialliset tehtävät ovat edistää elollisten vesiluonnonvarojen kehittämistä, säilyttämistä ja järkevää hoitoa, laatia ja suosittaa säilyttämistoimenpiteitä sekä tukea yhteisiä koulutushankkeita. Tällä asetusehdotuksella pyritään yksinkertaisesti siirtämään GFCM:n hyväksymät ja GFCM:n sopimuspuolten täytäntöön panemat suositukset yhdeksi yhteisön säädökseksi. Tämä yksinkertaistaisi lainsäädäntöä huomattavasti, koska tähän asti EY on ainoastaan antanut vuosittaisia asetuksia lainsäädännön mukauttamiseksi. Ehdotuksessa esitetään useita järkeviä ratkaisuja. Asetusehdotuksessa esimerkiksi määritellään yksityiskohtaisesti vähimmäissilmäkoko Välimerellä (15 artikla) ja Mustallamerellä (16 artikla) samalla kun siinä kielletään pohjaharojen ja troolien käyttö yli 1 000 metriä syvissä vesissä (17 artikla). Siinä tarkastellaan myös laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastukseen yhteydessä oleviin aluksiin liittyviä seikkoja jne.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) sopimusaluetta koskevan mietinnön puolesta. Tällä asetusehdotuksella pyritään yksinkertaisesti siirtämään GFCM:n hyväksymät ja GFCM:n sopimuspuolten täytäntöönpanemat suositukset yhdeksi yhteisön säädökseksi, johon voidaan sitä muuttamalla liittää tulevia suosituksia. Tämä yksinkertaistaisi lainsäädäntöä huomattavasti, koska tähän asti EY on ainoastaan antanut vuosittaisia asetuksia lainsäädännön mukauttamiseksi.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Tämä asetusehdotus on merkittävä käännekohta Euroopan unionin Välimeren yleisen kalastuskomission jäsenyydessä. Itse asiassa se on osoittautunut hyvin mielenkiintoiseksi, koska siinä esitetään tiettyjen GFCM:n suositusten täytäntöönpanoa yhtenä yhteisön säädöksenä. On kyse oikeusvälineestä, joka on varmasti vakaampi kuin nykyinen ja joka antaa mahdollisuuden siihen, että sitä muuttamalla tulevat suositukset voidaan liittää siihen. Se on merkittävä askel kohti oikeusvarmuuden parantamista ja edistää osaltaan myös sääntelyn yksinkertaistamista. Kalastusverkkojen vähimmäissilmäkokoa koskevien merkittävien säännösten lisäksi asetusehdotuksen 28 artiklassa myös kyseenalaistetaan parlamentin toimivalta. Itse asiassa siinä todetaan, että asetuksen säännöksiä voidaan muuttaa komiteamenettelyssä, jossa komissiota avustavat hallintokomiteat, joiden puheenjohtajina toimivat komission edustajat ja jäseninä ovat jäsenvaltioiden edustajat. Tämä todella veisi parlamentilta toimivaltaa, joten vaikuttaa suotavammalta, että komissio toimii delegoitujen säädösten kautta, ja parlamentilla ja neuvostolla on mahdollisuus perua delegoidut valtuudet.

  Barbara Matera (PPE), kirjallinen. – (IT) Olen samaa mieltä esittelijän kanssa tarpeesta yksinkertaistaa kalastussääntöjä asetuksella, jolla on siirtää Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) suositukset yhdeksi yhteisön säädökseksi.

Olen samaa mieltä myös yhteisessä kalastuspolitiikassa asetetuista tavoitteista ja periaatteista, mutta minusta kaikille rannikkojäsenvaltioille on taattava oikea tasapaino suojelun ja ekosysteemien sosioekonomisen arvon välillä. Toisin sanoen minusta meidän on vaadittava paikallisyhteisöjen etujen suojelua yhteisen periaatteen mukaisesti.

Asetuksessa (EY) N:o 1967/2006 määritetään pikkutarkasti GFCM-sopimusalueella kalastukseen hyväksytyt silmäkoot, tässä tapauksessa Välimerellä. Kehotan parlamenttia panemaan merkille, että luontotyyppien turvaamistavoitteesta seuraa toisinaan, nykyisten asetusten perusteella, vakavia seurauksia joillekin kalastusyhteisöille.

Tämän osalta Italia odottaa komission määräävän poikkeuksesta kalastuskieltoon, joka koskee merkittävän kalastusteollisuuden päätuotteena olevia kahta tiettyä lajia. Tämän vuoksi haluan, että kaikkien 27 jäsenvaltion edustajat ja niiden kautta komissio olisivat tietoisia tarpeesta tarkastella näiden välineiden joustavoittamista, jotta annetaan paikalliselle kalastusteollisuudelle mahdollisuus selviytyä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Välimeren yleinen kalastuskomissio (GFCM) perustettiin kansainvälisellä sopimuksella vuonna 1949. Sopimuksen kattamaan alueeseen kuuluvat Välimeri ja Mustameri sekä niitä yhdistävät merialueet. GFCM:n pääasialliset tehtävät ovat edistää elollisten vesiluonnonvarojen kehittämistä, säilyttämistä ja järkevää hoitoa, laatia ja suosittaa säilyttämistoimenpiteitä sekä tukea yhteisiä koulutushankkeita. Tällä asetusehdotuksella pyritään yksinkertaisesti siirtämään GFCM:n hyväksymät ja GFCM:n sopimuspuolten täytäntöönpanemat suositukset yhdeksi yhteisön säädökseksi, johon voidaan sitä muuttamalla liittää tulevia suosituksia.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Mietinnöllä on määrää siirtää GFCM:n eri suosituksia yhteisön lainsäädäntöön. Suositukset koskevat teknisiä toimenpiteitä. Yksi niistä on kalatalousvaliokunnalle huolenaihe, sillä se katsoo ehdotuksen 28 artiklan (tarkistusmenettely) olevan hyvin kyseenalainen säännös, koska se saattaa vaarantaa parlamentin etuoikeudet ja nykyisen toimielinten välisen tasapainon paisuttamalla komission täytäntöönpanovaltaa siinä määrin, että kaikki tulevat tarkistukset asetukseen kuuluisivat komission toimivaltaan. Kalatalousvaliokunta ehdottaa tämän vuoksi 28 artiklan poistamista. Vaikuttaa siltä, että komissio ei ole täysin tottunut Lissabonin sopimukseen, ja näyttää siltä, että jotkut virkamiehet ovat päättäneet tehdä ne päätökset, jotka itse asiassa kuuluvat parlamentille. Tämän ei voida sallia tapahtuvan. Äänestin puolesta, koska minusta tämä komission röyhkeys menee yksinkertaisesti liian pitkälle.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska erityisesti Välimerellä kalastus on enemmän kuin taloudellista toimintaa, se on osa kulttuuria ja elämäntapaa. Kokonaisten alueiden olemassaolo perustuu kalastukseen. Tämän vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota kalastukseen tällä alueella, koska kalastukseen liittyy Välimerellä enemmän erityispiirteitä kuin muualla, ja siihen on sovellettava erityistoimenpiteitä. Minusta on suotavaa siirtää Välimeren yleisen kalastuskomission eri suosituksia yhdeksi yhteisön säädökseksi, koska nämä suositukset ovat jo voimassa. Lisäksi olisi suotavaa säätää teknisistä toimenpiteistä, kalastuksen rajoittamisesta Lioninlahdella, tiukemmista silmäkokoja koskevista vaatimuksista sekä kalastuslupien antamisesta.

Olen samaa mieltä siitä, että kalastusaluksilla, jotka saavat osallistua delfiininkalastukseen, on oltava erityiskalastuslupa, ja pohjaharojen ja troolien käyttö yli 1 000 metriä syvissä vesissä on kiellettävä. Lisäksi on suotavaa säätää valvontatoimenpiteistä sekä kolmansien maiden kalastusalusten purku- ja jälleenlaivaustoimien valvonnasta ja tarkastuksista sekä siitä, milloin jäsenvaltiot eivät saa sallia kolmannen maan aluksen käyttävän niiden satamia. Olen tyytyväinen aktiivista yhteistyötä ja tiedonvaihtoa GFCM:n kanssa koskeviin ehdotuksiin.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Crescenzio Rivellinin mietinnön puolesta, sillä olen täysin samaa mieltä unionin säännösten yksinkertaistamisen merkityksestä. Mietinnössä tarjotaan mahdollisuutta kanavoida kaikki Välimeren yleisen kalastuskomission suositukset yhdeksi yhteisön säädökseksi, jolloin asiakirjat ovat helpommin yleisön saatavilla ja asianosaisten toimielinten on helpompi tehdä tulevia tarkistuksia. Katson, että sääntelyn yksinkertaistaminen kansalaisia ja asianosaisia varten on velvollisuus, joka meidän lainsäätäjien on täytettävä nopeasti ja huolellisesti, jotta nämä ymmärtäisivät EU:n tarjoamat mahdollisuudet, mutta ennen kaikkea poistaaksemme hallinnollisen taakan, johon liittyy niin paljon lisäkustannuksia.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Välimeren yleinen kalastuskomissio (GFCM) perustettiin kansainvälisellä sopimuksella vuonna 1949. Sopimuksen kattamaan alueeseen kuuluvat Välimeri ja Mustameri sekä niitä yhdistävät merialueet. GFCM:n pääasialliset tehtävät ovat edistää elollisten vesiluonnonvarojen kehittämistä, säilyttämistä ja järkevää hoitoa, laatia ja suosittaa säilyttämistoimenpiteitä sekä tukea yhteisiä koulutushankkeita. Tällä asetusehdotuksella pyritään yksinkertaisesti siirtämään GFCM:n hyväksymät ja GFCM:n sopimuspuolten täytäntöön panemat suositukset yhdeksi yhteisön säädökseksi, johon voidaan sitä muuttamalla liittää tulevia suosituksia. Asetuksen säännökset ovat sellaisia tavanomaisia asioita, joita tällaiset järjestöt sääntelevät. II osastossa asetetaan rajoituksia kalastusverkoille ja -toimenpiteille (tekniset toimenpiteet). III osasto muodostuu valvontatoimenpiteistä, kuten raportointivaatimuksista, tarkastuksista jne. IV osasto koskee komission ja jäsenvaltioiden yhteistyö-, tiedottamis- ja raportointivaatimuksia, sillä näiden on tehtävä yhteistyötä ja vaihdettava tietoja GFCM:n pääsihteerin kanssa.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska katson, että Välimeren yleisen kalastuskomission toteuttama sääntelytoiminta on ollut merkittävää, kun tavoitteena on kalastuksen kestävän tason saavuttaminen Välimerellä.

Viimeisimmät Välimeren kalakantoja koskevat tilastot paljastavat, että yli 54 prosenttia tutkituista kalakannoista kärsii liikakalastuksesta. On siis tärkeää ryhtyä lainsäädäntötoimiin meriympäristön suojelemiseksi ja kalakantojen palauttamiseksi kestävälle tasolle. Jäsenvaltioiden välinen täysimääräinen yhteistyö on nyt tärkeää, sillä niiden on omaksuttava uudet standardit mahdollisimman pian ja määrättävä asianmukaisia seuraamuksia niille, jotka eivät niitä noudata.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska sillä pyritään yksinkertaistamaan Välimeren sopimusalueen kalastuskäytäntöjä koskevia nykyisiä järjestelyitä.

  Niki Tzavela (EFD), kirjallinen. – (EL) Euroopan yhteisö ja Kreikka ovat Välimeren yleisen kalastuskomission sopimuspuolia. Tiettyjä GFCM:n sopimusalueen kalastusta koskevia määräyksiä koskevalla asetusehdotuksella pyritään siirtämään GFCM:n hyväksymät ja GFCM:n sopimuspuolten täytäntöön panemat suositukset yhdeksi yhteisön säädökseksi. Äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta, koska katson, että siinä ehdotetuilla valvontatoimilla suojellaan luonnonympäristöä ja että siitä on siksi etua GFCM:n sopimuspuolille.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Äänestin tämän mietinnön puolesta, jossa käsitellään ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella. Suositusten yhdistäminen yhdeksi yhteisön säädökseksi yksinkertaistaa hallintoa ja lisää tehokkuutta, mikä on myönteinen asia. Ehdotetut yksittäiset tekniset mukautukset vastaavat vastuullisen kalastuspolitiikan nykyaikaisia vaatimuksia.

Mietintö: Anni Podimata (A7-0036/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatan täysin tätä mietintöä, koska sillä pyritään aloittamaan finanssialan uudenlainen verotus, mikä sellaisenaan on kiireinen toimenpide, lisänä hiljattain hyväksytyille sääntely- ja valvontavälineille. Tämän osalta haluan korostaa, että kuten asiakirjassa todetaan, "transaktiomaksun käyttöönoton olisi oltava mahdollisimman laajapohjainen", siten, että se kattaa kaikentyyppiset transaktiot. Muiden etujen muassa transaktiomaksu tekee markkinoista oikeudenmukaisemmat ja avoimemmat, vähentää keinottelua ja veropetoksia ja jakaa kriisin aiheuttaman taakan rahoitusalan toimijoiden kesken. Toimenpiteestä syntyvin lisäresurssein olisi voitava torjua köyhyyttä, rohkaista uusien työpaikkojen luomista, rahoittaa hyvinvointivaltiota, saavuttaa ilmastoa ja ympäristöä koskevat tavoitteet ja rahoittaa muita Eurooppa 2020 -strategiaan perustuvia tekijöitä. Kannatan myös sitä, että komissio tutkisi tulevaa euro-obligaatiojärjestelmää sekä suunniteltua eurooppalaisten hankkeiden rahoittamista joukkovelkakirjalainoin investointeihin kannustavana toimenpiteenä. Kannatan myös saastuttaja maksaa -periaatetta. Emme myöskään voi sivuuttaa kehitysapua, sillä on tärkeää säilyttää tavoite 0,7 prosentin osoittamisesta jokaisen jäsenvaltion BKT:sta kehitysmaille.

  Marta Andreasen (EFD), kirjallinen. – (EN) Äänestin innovatiivisesta rahoituksesta laadittua Podimatan mietintöä vastaan, koska sillä pyritään ottamaan käyttöön rahasiirtojen verotusta, jota väitetään tarvittavan suojaamaan taloutta riskikaupalta ja tarjoavan varoja, joita voidaan käyttää uuden kriisin tapauksessa, ja jota sovelletaan ainoastaan tukkukauppaan ja ammatilliseen toimintaan, koska se siirtyy väistämättä kuluttajien ja veroa maksavien kansalaisten kannettavaksi, ja he kärsivät jo tästä kriisistä. Maksulla olisi järkyttävä vaikutus Lontoon Cityyn, rahoituspalvelualalle, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan suurin ja merkittävin valtion tulojen lähde. Siitä seuraa, että yritykset lähtevät Yhdistyneestä kuningaskunnasta, jolloin menetetään niin työpaikkoja kuin verotuloja.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Näinä talousarvioleikkausten aikoina keskustelu innovatiivisesta rahoituksesta ei ole pelkästään tarpeen vaan myös välttämätöntä. Itse kannatan erityisesti transaktiomaksun käyttöönottoa mieluiten kansainvälisellä tasolla tai sitten ainakin Euroopan tasolla. Olen iloinen siitä, että toimenpide hyväksyttiin kollegojen enemmistöllä.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi on tuonut esiin globaalin rahoitusjärjestelmän sääntely- ja valvontapuitteiden vakavat puutteet. On selvää, että tarvitaan uusia välineitä, joilla voidaan vähentää keinottelua ja palauttaa finanssialalle sen pääasiallinen rooli takaamalla rasitteen oikeudenmukaisen jakautumisen erityisesti tärkeimpien finanssialan toimijoiden kesken. Meidän on käynnistettävä keskustelu rahoitusalan verotuksesta, koska toisin kuin muut alat, se on ollut tähän mennessä suurelta osin aliverotettua. Kaikki rahoitustoiminnan perustoimet on myös vapautettu arvonlisäverosta. Kannatan transaktiomaksun käyttöönottoa, koska se auttaisi torjumaan rahoitusmarkkinoiden erittäin haitallisia kaupankäyntimalleja, parantaisi markkinoiden tehokkuutta, vähentäisi hintojen liiallista vaihtelua ja loisi finanssialalle kannustimia pitkän aikavälin sijoituksiin, joilla on lisäarvoa reaalitalouden kannalta.

  Dominique Baudis (PPE), kirjallinen. – (FR) Tällä äänestystuloksella parlamentti on jälleen saavuttanut yhden virstanpylvään kohti globaalia rahoitussääntelyä. Olemme lähettäneet voimakkaan viestin tuestamme puheenjohtajavaltio Ranskan ja G20-ryhmän hankkeille. Talouden osoittaessa ensimmäisiä elpymisen merkkejä meidän on tehtävä yhteistyötä edistääksemme huolellisesti harkittua ja tasapainoista liberalismimallia. Eurooppalainen vasemmisto pyrki yksin ottamaan kunnian ajatuksen rahoituksen transaktiomaksuista. Se oli kuitenkin väärässä. Eurooppalaiset tietävät, milloin on oltava pragmaattinen. Tämänpäiväinen äänestys osoitti, että tämä käsitys ylittää kaikki poliittiset erimielisyydet.

  Bastiaan Belder (EFD), kirjallinen. – (NL) En voi kannattaa Podimatan mietintöä, koska jäsenvaltiot vastaavat veropolitiikasta. Mietintö ei tee oikeutta tälle tilanteelle. Siinä pyritään määräämään useista EU:n tason veroista, myös finanssialan verotuksesta ja energiaverosta. Jos finanssialan verotus on välttämätöntä, siitä saatavien tulojen on mentävä jäsenvaltioiden kassaan. Loppujen lopuksi juuri ne joutuivat pelastamaan pankit. Jäsenvaltiot voisivat todellakin käyttää nämä tulot julkisen velan pienentämiseen, sillä se on kasvanut kriisin aikana. Mietinnössä kuitenkin oletetaan suoralta kädeltä, että näillä tuloilla olisi edistettävä globaaleja ja EU:n poliittisia tavoitteita. Niitä olisivat ilmastonmuutoksen torjunta sekä kehitysapu.

Lisäksi mietinnössä esitetään lentolippujen solidaarisuusmaksua, jotta voidaan torjua kansanterveysongelmia ja vähentää liikennealan maksuja. Olen samaa mieltä siitä, että meidän on pyrittävä näihin hyödyllisiin poliittisiin tavoitteisiin ja että on suotavaa tarkastella lisäresurssien myöntämistä tähän tarkoitukseen. Koska tämä kuitenkin vaikuttaa verotoimenpiteisiimme, jäsenvaltioiden olisi tehtävä nämä aloitteet, eikä yhteisön pidä sanella niitä ylhäältä alaspäin. Pelkään, että tämä lähestymistapa voi olla esteenä hedelmälliselle yhteistyölle neuvoston kanssa.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Yli kolme vuotta kriisin jälkeen keinot rahoitusmarkkinoiden sääntelemiseksi ovat yhä liian vähäisiä. Tässä yhteydessä uusi vero voisi vapauttaa uusia rahoituslähteitä ja kaikkein kyseenalaisimpia rahoituskäytäntöjä voitaisiin säännellä. Selvyyden vuoksi totean, että tällä hetkellä on mahdoton sanoa, ettei se, mitä tapahtui kolme vuotta sitten, voisi tapahtua uudelleen tulevaisuudessa. Se riittää tekemään epätoivoiseksi. On haastavaa saada tietää, löytyykö Euroopasta kriittinen massa, jotta voidaan toteuttaa erityistoimia. Uskon, että löytyy, ja mitä nopeammin toimia toteutetaan tässä asiassa, sen parempi!

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Tämän mietinnön hyväksyminen täysistunnossa viitoittaa tien, jota Euroopan unioni ilmeisesti haluaa kulkea. Vaikka ajatus finanssialan verotuksesta vaikuttaakin saavan julkista tukea, vaikka G20-ryhmän johtajat eivät onnistuneet pääsemään sopuun tällaisesta maksusta globaalilla tasolla, katson, että minun on mainittava, että tällä voi olla kielteisiä vaikutuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tällaisen ainoastaan EU:hun sijoittuneen pääoman verotuksen vaikutus ajaa varmasti pääoman siirtymään EU:n ulkopuolisiin kehitysmaihin tai nopeasti kehittyviin talouksiin. Toinen mahdollisuus ainakin alkuvaiheessa on, että vero siirretään kustannusten muodossa kuluttajien luottoihin tai muihin rahoituspalveluihin. Olipa tilanne mikä tahansa, tämän kielteinen vaikutus on, että EU siirtyy yhä lähemmäs vaarallista tilannetta, jossa se menettää kilpailukykyään muihin, Yhdysvaltojen, Japanin tai BRIC-maiden kaltaisiin valtioihin nähden. Tämä hidastaa talouskasvua ja luo ongelmia, myös reaalitaloudelle, joka on riippuvainen halvimman mahdollisen rahoituksen lähteistä.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta, koska tunnustan Euroopan unionin tarpeen etsiä uusia innovatiivisia rahoitusvälineitä. Tällaiset välineet voivat itse asiassa tarjota EU:lle mahdollisuuden puuttua tämänhetkisiin haasteisiin, sillä niillä olisi sekä sääntelytehtävä että merkitystä tulojen tuottajana.

Täällä parlamentissa on usein korostettu sitä, että talouskriisi toi esiin globaalin rahoitusjärjestelmän sääntelyn ja valvonnan puutteen. Tiedämme myös, että tällä hetkellä kriisin kustannukset siirtyvät ensimmäisenä veronmaksajien kannettaviksi, eikä pelkästään välittömien verojen kautta vaan myös lisääntyvän työttömyyden, kutistuvien tulojen, heikentyneiden sosiaalipalveluiden ja lisääntyvän eriarvoisuuden muodossa. Uusia välineitä tarvitaan kokonaisvaltaisten ja yhdennettyjen vastauksien löytämiseksi kriisiin.

Kannatan tämän vuoksi paljonpuhuttujen euro-obligaatioiden käyttöönottoa, joka mahdollistaisi velan yhteisen hallinnan valtionvelan osien vastavuoroisen yhdistämisen kautta. Esittelijä ehdottaa myös muita rahoitusvälineitä keinottelun hillitsemiseksi: esimerkiksi johdonmukaista ja tehokasta energia-alan verotusta sekä ehdotusten laatimista verotuksesta kehitysyhteistyön edistämiseksi, jotta saadaan lisää resursseja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.

  Jan Březina (PPE), kirjallinen. – (CS) Kohtaamme EU:ssa jatkuvasti sen rahoitusalan kriisin seurauksia, joka vuonna 2009 laajeni talousarviokriisiksi, jonka merkittävä piirre oli liiallinen valtionvelkakirjojen liikkeelle laskeminen. Toisin kuin hyväksytyssä mietinnössä, minä en ole havainnut markkinoilla paineita tähän, vaan pikemminkin monien kansallisten hallitusten vastuutonta talousarviopolitiikkaa, kun ne ovat haluttomia uudistamaan eläke-, terveydenhoito- ja työllisyysjärjestelmiään. Minusta on virheellistä syyttää markkinoiden epäonnistumista, ja se osoittaa, että puuttuu rohkeutta kohdata tarvittavat uudistukset. Olemme nyt hyväksyneet tiukempaa rahoituksen sääntelyä ja rahoitusmarkkinoiden valvontaa koskevat säännöt, ja meidän olisi mentävä vielä pidemmälle ja toteutettava toimenpiteitä Euroopan talouksien elpymisen vauhdittamiseksi, esimerkiksi yhteisten infrastruktuurihankkeiden rahoituksen sekä tieteeseen ja tutkimukseen investoivien yritysten tukemisen muodossa. Haluan varottaa rahoitustoimien transaktioveron ja erilaisten pankkiverojen käyttöönotosta, sillä se sitoisi rahoitusmarkkinoita ja vääristäisi kilpailua. EU:n joukkovelkakirjalainat eivät ole ratkaisu, sillä niillä ainoastaan siirretään julkisen talouden vastuuttomuus Euroopan tasolle, kauemmas julkisesta valvonnasta, jolloin pyrkimykset liiallisiin menoihin voivat johtaa vielä vakavampiin seurauksiin kuin kansallisella tasolla. En kannata myöskään Euroopan laajuista hiiliveroa, sillä siitä seuraisi kohtuuton taakka erityisesti energia-alalle, ja viime kädessä se heikentäisi EU:n energiavarmuutta.

  Zuzana Brzobohatá (S&D), kirjallinen. – (CS) Rahoitusalan resursseista suuri osaa tulee rahasiirroista, ja erilaisilla rahoitusmarkkinoiden keinottelutoimilla oli merkittävä asema maailmanlaajuisessa rahoituskriisissä. Ei todellakaan ole oikein, että veronmaksajat kantavat koko rahoituskriisistä seuraavan taakan, sillä osa taakasta voidaan siirtää myös rahoitusmarkkinoille, jotta ne voivat osallistua kustannuksiin. Mietinnössä keskitytään pääasiassa hyvin keinotteleviin ja korkean riskin transaktioihin, joten se johtaa rahoitusalan entistä suurempaan vastuullisuuteen rahoitustoimien tulevan verotuksen kautta, mikä paradoksaalisesti johtaa suurempaan vakauteen globaalilla rahoitusalalla. Toinen syy finanssialan verotukselle on se, että useimmissa jäsenvaltioissa rahoitustoimet ovat arvonlisäverottomia.

  Antonio Cancian (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta, koska se on mielestäni myönteinen askel kohti tulevaisuuden innovatiivisia rahoitusvälineitä, jotka tukevat Euroopan talouden elpymistä. Minusta on keskeistä, että Euroopassa löydetään markkinoilta resursseja talouden keskeisten alojen rahoittamiseen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti, erityisesti kriisin päättymisen edellyttämien energiansiirto- ja televiestintäinfrastruktuurien rahoittamiseen.

Se on olennaista Euroopan talouden vauhdittamiseksi. EU:n vastuulla ei ole määrätä veroista ja/tai korottaa veroja, vaan sillä on oltava rohkeutta kohdata markkinat. Ratkaisu on kyetä löytämään uusia rahoitusmuotoja, joilla voidaan taata hankkeiden täysimääräinen loppuunsaattaminen mahdollisimman lyhyessä ajassa luomalla tilapäisrahastoja, jotka perustuvat suoraan hankkeen täytäntöönpanoon ja taloudelliseen hyödyntämiseen liittyvien arvopaperien liikkeellelaskuun. Näitä kutsutaan hankeobligaatioiksi.

Rahoitustoimien verotusta olisi ehdotettava Euroopassa vain, jos se otetaan käyttöön maailmanlaajuisesti. Minusta komission olisi tutkittava tällaisen veron käyttöönoton mahdollisuutta EU:n tasolla ja pyrittävä ennakoimaan, olisiko tällä kielteistä vaikutusta EU:n kilpailukykyyn.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin parlamentin päätöslauselman puolesta, koska olen samaa mieltä komission tavoitteesta kasvattaa EU:n talousarviota innovatiivisten rahoitusvälineiden avulla, ja tunnustan, että yksityisen sektorin rahoituksen lisäämisellä julkisin varoin voi olla etua. Katson myös, että tällaisia toimenpiteitä olisi täydennettävä avoimella raportoinnilla sekä investointisuuntaviivoilla, riskinhallinnalla, altistumisrajoilla sekä asianmukaisilla valvontamenettelyillä, jotka laaditaan demokraattisesti vastuullisella tavalla.

  Françoise Castex (S&D), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti tuki täysistunnossa järjestetyssä äänestyksessä transaktioveron käyttöönottoa Euroopan tasolla. Euroopan tason transaktioverolla rangaistaan luonteeltaan hyvin keinottelevasta ja yhteiskunnallisesti tarpeettomasta pääoman siirrosta, ja samalla siitä koituu Euroopan unionille 200 miljardin euron vuotuiset tulot. Tämä äänestystulos on kilpailukykypaketin vastainen. Valtioiden ja kansalaisten rankaisemisen sijaan on verotettava rahoitusmarkkinoita. Komission ja neuvoston on otettava tämä huomioon kiireellisesti.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan tietyin varauksin innovatiivista rahoitusta koskevaa Podimatan mietintöä. Jaan esittelijän huolen nykyisestä talous- ja rahoituskriisistä sekä siitä johtuvasta investointipulasta. Olen myös samaa meiltä siitä, että investointien olisi suotavaa muuttua entistä suuremmaksi edistymiseksi ja innovoinniksi ja että Euroopan on lisättävä valmiuksiaan älykkäisiin investointeihin. Pelkään kuitenkin, että yleisesti ottaen mietintö vaikuttaa painottuvan liiaksi veroihin, kun monissa valtioissa (kuten Portugalissa), verotaakka on jo liiallinen. Mietinnön lopullisessa versiossa vaaditaan rahoitustoimiveron käyttöönottoa (globaalilla tai ainakin Euroopan tasolla), vaikka myönnetäänkin, että tämän seurauksia on tutkittava (ehdotetaan jälkikäteen tehtävää tutkimusta). Olen tyytyväinen euro-obligaatioiden liikkeellelaskun puolustamiseen, sillä se helpottaisi euroalueen haavoittuvampien valtioiden markkinoille pääsyä, sekä kantaan, että tämä olisi eduksi kaikille siihen osallistuville jäsenvaltioille ja euroalueelle kokonaisuudessaan.

  Frédéric Daerden (S&D) , kirjallinen. – (FR) Jotkut eivät kannata rahasiirtojen verotusta Euroopan tasolla, koska se vääristäisi kilpailua rahoitusmarkkinoilla Euroopan kustannuksella. En usko, että vain 0,01 prosentin vero näistä siirroista ajaisi sijoittajat vetäytymään maailman suurimmilta rahoitusmarkkinoilta.

Jos luotamme siihen, että G20-ryhmä tekee tämän aloitteen globaalilla tasolla, saamme odottaa ikuisesti. Tämän vuoksi olen iloinen siitä, että Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän esittämä tarkistus transaktioveron puolesta hyväksyttiin. Se tuottaisi arviolta 200 miljardin euron vuositulot, mikä antaisi unionille mahdollisuuden rahoittaa asianmukaisesti talousarviotaan aikana, jona neuvoston jäsenet jo tekevät tiettäväksi aikeensa leikata sitä huolimatta yhteisön menoista syntyvästä lisäarvosta.

Oikeistohallitukset käyttävät usein rahoitusmarkkinoiden pelaajien aiheuttamaa kriisiä perusteena talousarvioleikkauksille, erityisesti sosiaalimenojen leikkauksille. Näin Euroopan kansalaiset joutuisivat maksamaan virheistä, jotka eivät ole heidän tekemiään. Transaktiovero palauttaisi sosiaalisen oikeuden yhteisön päätöksiin vahvistamalla julkista taloutta niiden kustannuksella, jotka sitä alun alkaen heikensivätkin. Oli siis täsmälleen oikea aika tälle askeleelle.

  Luigi Ciriaco De Mita (PPE), kirjallinen. – (IT) Talous- ja rahoituskriisi on paljastanut tämän alan täydellisen moraalittomuuden. Ajatus uudesta hyvinvointitaloudesta, jossa yksilön hyvinvoinnin tavoittelu johtaa kollektiiviseen hyvinvointiin, joka on osiensa summa, on ilmeisen riittämätön. Tämän katsantotavan mukaan yksilön etu ei rajoita mitenkään kollektiivista etua, puhumattakaan yleisestä edusta. Kuitenkin, koska julkishallinnon on asetettava yleinen etu toimintansa puitteiksi ja tarjottava sen sisällä liikkumatilaa vapaudelle ja yksilön oikeuksille, sen on tuettava tätä oikeudenmukaisella ja progressiivisella verotusjärjestelmällä. Tämän lähestymistavan mukaisesti, jota EU:n ja kaikkien G8- ja G20-maiden on tuettava globaalilla tasolla, transaktioverosta saatavat tulot on rinnastettava muihin tuloihin erityisellä verotusjärjestelmällä, joka suosii toimijoiden suurempaa vastuullisuutta, muiden sääntöjen ja uusien ajatusten lisäksi. Euro-obligaatioiden liikkeeseenlasku kriisirahastoa ja infrastruktuurihankkeita varten voisi vahvistaa EU:n toimintavalmiuksia, jos tulot lisättäisiin EU:n talousarvioon. Minusta hyväksymämme mietintö vie asioita tähän suuntaan, joskin hitaasti.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Nykyinen talouskriisi on tuonut esiin puutteita rahoitusalan valvonnassa. Tarvitaan siis uusia välineitä ja uutta talouspolitiikkaa. Rahoitusjärjestelmä on todellakin tuottanut merkittäviä voittoja luonteeltaan keinottelevilla transaktioilla, eikä niistä makseta mitään veroa. Äänestämällä transaktioveron puolesta, josta saatavat tulot voidaan ohjata hyödyllisesti kehitysapuun, Euroopan parlamentti on osoittanut haluavansa lopettaa tämän epäoikeudenmukaisuuden. Veroa olisi tietenkin kannettava kansainvälisesti, mutta jos näin ei tapahdu, meidän on pyydettävä EU:ta kantamaan vastuunsa soveltamalla tätä Euroopassa. Näin Euroopan unioni näyttäisi esimerkkiä niin innovatiivisessa rahoituksessa kuin solidaarisuuden osoittamisessa kehitysmaille. Nyt on Euroopan komission vuoro toimittaa meille lainsäädäntöehdotus, joka täyttää parlamentin hyvin suuren enemmistön ilmaisemat odotukset.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen transaktioveroa koskeneen äänestyksen tulokseen, koska Euroopan parlamentti vaatii unionia panemaan täytäntöön tämän verojärjestelmän ilman, että odotetaan mahdollista globaalin tason päätöstä asiasta. Euroopan unionissa on maailman suurin rahoitussektori. Tämän vuoksi sen on näytettävä esimerkkiä.

Erilaisten tutkimusten mukaan noin 0,05 prosentin transaktioverosta syntyisi noin 200 miljardin euron vuotuiset tulot, joita voitaisiin käyttää talouden elvyttämiseen ja kehitysyhteistyöhön sekä ympäristön suojeluun samalla kun hillittäisiin rahoituskeinottelua. Olen myös vakuuttunut siitä, että tällaista veroa tarvitaan kansainvälisellä tasolla. Unionin on rohkaistava kumppaneitaan säätämään transaktioveroista.

Sanon näin, koska jos veroa kannetaan vain Euroopan unionissa eikä kansainvälisesti Euroopan pääasiallisissa rahoitusalan kilpailijavaltioissa, unionin rahoitusala kärsii suuresti. Toivon erityisesti, että puheenjohtajavaltio Ranska ja G20-ryhmä pääsevät tässä asiassa kompromissiin.

  Harlem Désir (S&D), kirjallinen. – (FR) Yli kymmenen vuoden ajan eurooppalaiset sosialistit ovat ajaneet Euroopan parlamentissa transaktioveroa. Verolla olisi useita etuja. Se hillitsisi rahoituskeinottelua ja lisäksi sillä voitaisiin rahoittaa apua kehitysmaille ja niiden ilmastonmuutokseen sopeutumista samalla kun se toisi osansa Euroopan unionin talousarvioon.

Maailman tilanne on muuttunut: taantuma on tehnyt tarpeesta vakauttaa rahoitusmarkkinoita entistäkin akuutimman, ja Euroopan unioni tarvitsee uusia resursseja taantumasta selviytymiseen – siitä on selvittävä elvyttämällä, ei säästötoimenpiteillä.

Samalla veron yleinen kannatus kasvaa: yhä useammat hallitukset kannattavat ajatusta, ja Euroopan parlamentti on jo toistuvasti äänestänyt transaktioveron käyttöönoton puolesta. Uusi veroa tukeva äänestystulos on merkittävä askel: parlamentin mukaan meidän on toimittava välittömästi Euroopan tasolla, vaikka maailmanlaajuista sopimusta ei ole. Parlamentin vaatimus on selkeä, ja äänestyksen tulos oli ylivoimainen: meidän on nyt siirryttävä sanoista tekoihin ja otettava transaktiovero käyttöön.

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. – (SV) Innovatiivista rahoitusta koskevassa mietinnössä tarkastellaan useita merkittäviä näkökohtia. Valitettavasti se sisältää ehdotuksen, että Euroopassa otettaisiin yksipuolisesti käyttöön transaktiovero. Katson, että olisi tarkasteltava Ruotsin esimerkkiä, sillä se otti yksipuolisesti käyttöön eräänlaisen transaktioveron 1980-luvulla sillä seurauksella, että suurin osa osakkeilla, velkakirjoilla ja optioilla käytävästä kaupasta siirtyi Lontooseen. Meidän ei pidä tehdä samaa virhettä Euroopan tasolla. Katson, että on olemassa suuri vaara, että vakauttavat vaikutukset rahoitusmarkkinoilla eivät toteudu, jos EU ottaa itsenäisesti käyttöön transaktioveron. On suuri vaara, että osakkeilla, velkakirjoilla ja optioilla käytävä kauppa siirtyy vähemmän avoimille markkinoille Euroopan ulkopuolelle. Tämä ei loisi parempia edellytyksiä rahoitusmarkkinoiden valvonnalle. Äänestin tämän vuoksi sitä tarkistusta vastaan, jolla ehdotettiin eurooppalaista Tobinin veroa, mutta vaikka ehdotus lopulta hyväksyttiin äänestyksessä, päätin äänestää mietinnön puolesta lopullisessa äänestyksessä.

Valintani perustui siihen, että Euroopan liberaalien ja demokraattien ryhmän edustajana Eurooppa 2020 -strategiaa koskevissa neuvotteluissa olisin muuten saattanut vaarantaa ryhmän neuvotteluaseman meille merkittävissä asioissa, kuten siinä, kuinka tärkeää on luoda todelliset sisämarkkinat ja mahdollistaa infrastruktuurihankkeiden rahoitus EU:n hankeobligaatioiden avulla sekä löytää mahdollinen ratkaisu eurooppalaiseen hiiliveroon.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä ajetaan erityisten välineiden luomista, kuten transaktioveron käyttöönottoa, mikä edistäisi osaltaan markkinoiden tehokkuuden parantamista, lisäisi avoimuutta, vähentäisi hintojen liiallista vaihtelua ja loisi rahoitusalalle kannustimia pitkän ajanjakson investointeihin, mistä koituisi lisäarvoa reaalitaloudelle.

  Göran Färm, Olle Ludvigsson, Marita Ulvskog ja Åsa Westlund (S&D), kirjallinen. – (SV) Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit kannatamme suuresti transaktioveron globaalin tason käyttöönottoa. EU:n on tehtävä aktiivisesti työtä tällaisen järjestelmän perustamiseksi. Jos kansainvälinen sopimus aikanaan osoittautuisi poliittisesti mahdottomaksi, olisi harkittava hyvin tarkkaan transaktioveron käyttöönottoa vain EU:ssa. Sen olisi perustuttava hyvin tasapainoiseen vaikutustenarviointiin. Komissio valmistelee parhaillaan analyysia, mutta tämä ei ole estänyt se edustajia hyödyntämästä useita tilaisuuksia ilmaista selkeän kielteisiä näkemyksiä EU:n tason verosta. Tämä on mielestämme tuomittavaa. Tämän suoksi ja selkeän viestin lähettämiseksi komissiolle siitä, että asiaan on suhtauduttava vakavasti ja että menettelyn on oltava puolueeton, päätimme äänestää erityisesti EU-veron käyttöönottoa koskevan tarkistuksen puolesta. On hyvin tärkeää, että muodostetaan objektiivinen ja harkittu perusta päätökselle.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä tarkastellaan tarvetta löytää uusia julkisen sektorin rahoitusmuotoja niin globaalilla kuin Euroopan tasolla. Todellisuudessa nykyinen talous- ja rahoituskriisi edellyttää, että jäsenvaltiot hankkivat tuloja lieventääkseen budjettikriisiään. Uusiin rahoituskeinoihin sisältyy rahoitusalan sekä hiilidioksidipäästöjen verottaminen.

Rahoitusalan tavoitteet talouden kehityksen rahoittajana ovat viime aikoina vääristyneet, ja sillä verukkeella, että riskit on katettava, on nostettu korkoja ja saatu välittömästi valtavia voittoja, mistä on vakavaa haittaa julkiselle taloudelle ja kansalaisille. Samalla hiilidioksidipäästöihin kohdistuva vero tekisi saastuttaja maksaa -periaatteesta oikeudenmukaisemman ja johdonmukaisemman, mikä edistäisi osaltaan sekä ilmastonmuutoksen lieventämistä että investointihankkeiden rahoitusta alalla. Kannatan transaktioveron käyttöönottoa globaalilla tasolla. Katson, että ennen sen käyttöönottoa Euroopan tasolla on toteutettava vaikutustenarviointi. Kannatan myös euro-obligaatioiden käyttöönottoa, koska minusta ne ovat yleinen valtionvelan hoitoa koskeva väline.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä puhutaan innovatiivisesta rahoituksesta. Todellisuudessa siinä ei kuitenkaan luovuta vanhoista ja kuluneista asemista, joissa tuomitaan kaikkein perustavanlaatuisin oikeus. Rahoitusmarkkinoita olisi pitänyt valvoa ja säännellä tehokkaasti jo kauan sitten. Keinottelua olisi pitänyt jarruttaa jo kauan sitten, olipa sitten kyse hyödykkeistä, kuten elintarvikkeista, kiinteästä omaisuudesta, etuuksista ja eläkkeistä, tai valtioiden julkisesta velasta (joitakin esimerkkejä mainitakseni). Euroopan komissio kuitenkin kieltäytyy jääräpäisesti edistämästä näitä ehdotuksia. Näin siitäkin huolimatta, että veronkierron ja veropetosten aiheuttamat taloudelliset tappiot Euroopassa arvioidaan noin 200 miljardista 250 miljardiin vuodessa, ja tämä summa riittäisi vähentämään julkista velkaa ilman että on tarvetta nostaa tuloveroa – vanha ratkaisu. Se vastustaa jääräpäisesti myös transaktioveron käyttöönottoa EU:n tasolla eikä painosta sen käyttöönottoon globaalilla tasolla.

Sama pätee verokeitaiden jatkuvaan olemassaoloon, mikä on pöyristyttävää. Nämä voisivat olla keinoja saada tuloja köyhyyden ja muiden jatkuvien taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien torjumiseen. Nykyarviot transaktioveron myötä saatavista tuloista jopa matalammalla prosentilla ovat noin 200 miljardia euroa vuodessa EU:n tasolla.

  Carlo Fidanza (PPE) , kirjallinen. – (IT) Olen tyytyväinen innovatiivisia rahoitusvälineitä koskevaan päätöslauselmaan, joka on parlamentin panos keskusteluun siitä, kuinka voidaan saada aikaan tuloja, varmistaa oikeudenmukaisempi veropolitiikka ja maksimoida mahdollisuudet tulotason elpymiseen. Kannatan transaktioveron käyttöönottoa. Viimeaikainen kriisi – josta voidaan syyttää eräänlaista keinottelutaloutta – osoittaa, kuinka valtiot ja kansalaiset lopulta joutuvat henkilökohtaisesti maksamaan muiden aiheuttamat vahingot.

Transaktioverosta seuraisi 200 miljardin euron tulot EU:n kirstuun vuosittain ja se auttaisi torjumaan keinottelutoimintaa, kun toimista tulisi kalliimpia ja vähemmän houkuttelevia. Katson kuitenkin, että vero olisi otettava käyttöön globaalisti eikä pelkästään Euroopassa, jotta vältetään epäedullisen kilpailuaseman luominen Euroopalle itselleen, ja meidän on muistettava, että on kyse hyvin houkuttelevista maailman suurimmista markkinoista. Meidän on myös syytä olla tyytyväisiä siihen, että parlamentti kannattaa euro-obligaatioita ja hankeobligaatioita, jotka edistävät osaltaan elpymistä stimuloimalla reaalitaloutta ja rohkaisemalla Euroopan taloudelle elintärkeiden infrastruktuurien luomista.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) On jo pitkän aikaa ollut tarpeen valvoa ja säännellä tehokkaasti pääomamarkkinoita sekä estää keinotteleminen monenlaisilla tuotteilla, kuten hyödykkeillä, kiinteistökaupoilla, eläkkeillä, vakuutuksilla ja eri johdannaisilla, kuten valtionvelkaan perustuvilla johdannaisilla.

Valitettavasti Euroopan komissio ei ole edistynyt näiden ehdotusten kanssa, koska on yleisesti tiedossa, että veronkierron ja veropetosten aiheuttamat taloudelliset tappiot ovat arviolta 200–250 miljardia euroa vuodessa, ja summa olisi yksinään riittävä vähentämään julkista velkaa ilman tarvetta korottaa tuloveroa.

Jos meillä kuitenkin olisi transaktiovero koko maailman tasolla, siis myös Euroopan unionin tasolla, ja lakkauttaisimme veroparatiisit ja keinottelevat rahoitustuotteet, meillä olisi käytettävissä yhä suurempia summia taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin puuttumiseksi.

Nykyarviot transaktioveron myötä saatavista tuloista jopa matalammalla prosentilla ovat noin 200 miljardia euroa vuodessa Euroopan unionin tasolla.

Tämän vuoksi emme voi hyväksyä sitä, että selkeä kanta transaktioveron käyttöönotosta viivästyy lisätutkimusten ja arviointien verukkeella.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Koska holtittomasta kaupankäynnistä ja keinottelusta vastuussa olevaa rahoitusjärjestelmää pidetään yhtenä suurimmista rahoituskriisin aiheuttajista, on aivan oikein, että vastuullisten on maksettava osuutensa tarjoamalla mitä merkittävin taloudellinen panos. Katson kuitenkin, että mietinnössä ehdotettu menetelmä vaikuttaisi herkkään tasapainoon kilpailussa vaarantamalla sen perusteet, koska sitä olisi sovellettava globaalilla tasolla. Tästä syystä ja välttääkseni vaarallisen ennakkotapauksen luomista Euroopan verojärjestelmien osalta, en kannata Podimatan mietintöä ja äänestin sitä vastaan.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Äänestin niiden tarkistusten ja tekstin osien puolesta, jotka koskivat rahoitustapahtumien verottamista. Itse asiassa äänestin sen periaatteen puolesta, että rahoituslaitosten on autettava taantuman kustannusten kantamisessa, koska ne ovat siitä vastuussa, ja vahvistettava julkista taloutta.

Äänestin kuitenkin mietintöä vastaan, koska sen ongelmana on, että sillä pyritään pääasiassa innovaation avulla luomaan uusia veroja, joita hallinnoidaan silloin kun mahdollista Euroopan tasolla tai globaalilla tasolla, tai ainakin siten, että kansainväliset elimet päättävät edunsaajista ja rahan käytöstä. Ei myöskään ole takeita siitä, että tuloverot merkittävästi pienenisivät. Voin vastaavasti vain vastustaa hiiliveroa kaikilla tasoilla, sillä se vahingoittaisi poikkeuksetta kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia, kuten presidentti Sarkozyn epäoikeudenmukaiset ja epäsuositut hankkeet ovat osoittaneet.

Vastustan myös eurooppalaisen viraston perustamista euro-obligaatioiden liikkeelle laskua varten julkisen velan keskittämiseksi – se olisi järkevämpien ihmisten hulluille maksama todellinen bonus. Lopuksi pahoittelen sitä, että vaikka kehitysyhteistyön rahoitusta koskevassa osassa suomitaan perustellusti korruptoitunutta hallintoa ja veroparatiiseja, siinä vältetään huolellisesti tuomitsemasta monikansallisten yritysten raivostuttavia käytäntöjä ja erityisesti sitä, kuinka ne hyödyntävät siirtomaksuja.

  Louis Grech (S&D), kirjallinen. – (EN) Innovatiivista rahoitusta koskevalla mietinnöllä lähetetään voimakas viesti rahoituslaitoksille ja erityisesti pankkialalle siitä, että on korkea aika säännellä enemmän rahoitusalaa sekä saattaa pankit hallinnollisesti vastuuseen ja laillisesti tilivelvollisiksi piittaamattomista toimistaan ja tehottomista riskinhallintakäytännöistään. On käynyt ilmeisen selväksi, että rahoituspalveluiden markkinat eivät usein kykene riittävään itsesääntelyyn ja että kuluttajansuojan laatu ja takeet rahoituspalveluiden alalla edellyttävät kouriintuntuvaa ja voimakasta parannusta, erityisesti seurannan ja valvonnan osalta. Nykytilannetta voitaisiin hyödyntää mahdollisuutena vahvistaa rahoituspalvelualaa ja palauttaa kansalaisten ja kuluttajien luottamus alaan, sillä nämä maksavat nyt suurista möhläyksistä ja merkittävimpien rahoituslaitosten pelastamisesta syntynyttä laskua.

Komission olisi ensin arvioitava transaktioveron vaikutukset Euroopan talouteen, sillä mahdollisten tulevien ehdotusten ei pidä perustua pelkästään hetken mielijohteesta tehtyihin päätöksiin nykyhetken ongelmien ratkaisemiseksi, vaan niiden pitäisi perustua pragmaattiseen lähestymistapaan, joka osoittautuu kestäväksi ajan kuluessa ja palauttaa Euroopan kansalaisten luottamuksen rahoitusmarkkinoihin.

  Estelle Grelier (S&D), kirjallinen. – (FR) Podimatan mietinnön hyväksyminen oli parlamentille mahdollisuus osoittaa yksimielinen tukensa transaktioveron käyttöönotolle Euroopan tasolla. Tähän asti eurooppalainen oikeisto on aina pysäyttänyt sosialistien asiaa koskeneet ehdotukset joko parlamentin valiokunnissa tai täysistunnoissa. Se, että Euroopan parlamentin jäsenten enemmistö, ja näin siis myös osa oikeistosta, on saatu kannattamaan tätä hanketta, jota Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä on ajanut jo useita vuosia, on hyvä uutinen. Se osoittaa, että olemme kaikki vähitellen ymmärtämässä hankkeen ansiot. Äänestystulos merkitsee uuden vaiheen alkamista sellaisen rahoitusvälineen käyttöönotossa, jolla erityisesti luotaisiin EU:n talousarvioon uusia omia varoja, mutta tuettaisiin myös kansainvälisesti kehitysapualoitteita. Työ ei kuitenkaan ole vielä valmis. Tällä hetkellä kyseessä on vain poliittinen kanta. Meidän on pysyttävä valppaina, jotta Euroopan valtioiden ja hallitusten päämiehet, joiden enemmistö on keskusta-oikeistolaisia, lausuntojensa lisäksi aidosti haluavat ottaa tämän veron käyttöön.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Olemme vuosia taistelleet transaktioveron käyttöönoton puolesta. Vaikka ajatukseen on suhtauduttu erilaisin varauksin, tämän päätöslauselman hyväksyminen suurella enemmistöllä on merkittävä askel. Rohkaisemalla rahoitustoimien verotukseen kansainvälisellä tasolla ja joka tapauksessa suosittelemalla tällaisen veron käyttöönottoa Euroopan unionissa parlamentti luo perustaa finanssialan uudelle globaalille järjestykselle. Tämän lisäksi on mainittava tällaisen veron tarjoamat uudet taloudelliset näkymät, sillä sen käyttöönotto tuottaisi noin 200 miljardia euroa vuodessa. Äänestystulos on suuri voitto. Nyt on kansainvälisten elinten aika osoittaa samanlaista rohkeutta, kuin Euroopan parlamentin jäsenet ovat osoittaneet.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Rahoitustoimien verotus on asia, jota Euroopan sosialistit ja vasemmisto ovat ajaneet jo kauan. Kreikkalaisen kollegani Anni Podimatan mietinnön hyväksyminen suurella enemmistöllä todistaa Euroopan parlamentin poliittisesta edistyksestä. Tämä on eurooppalaiselle vasemmistolle suuri voitto, josta se voi olla ylpeä. Vaikka tekstillä ei ole suoraa lainsäädännöllistä vaikutusta, se on todellakin ratkaiseva poliittinen edistysaskel. Tästä lähtien Euroopan parlamentin oikeisto ei voi estää tällaisen veron käyttöönottoa. Tämä on todellinen askel kohti talousarvion federalismia, joka on ainoa tapa, jolla Euroopan unioni voi saavuttaa tavoitteensa kasvun, työllisyyden ja taantumasta selviytymisen osalta.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatin mietintöä, koska yksi innovatiivisten rahoitusvälineiden tärkeimmistä eduista on se, että niistä voidaan saada kaksoishyöty, sillä ne voivat auttaa osaltaan merkittävien poliittisten tavoitteiden saavuttamista, kuten rahoitusmarkkinoiden vakauden ja avoimuuden, ja tarjota merkittävän tulonlähteen, mutta on otettava huomioon myös näiden välineiden vaikutukset rahoitusalan kielteisiin ulkoisvaikutuksiin. Kannatan säännöstä ja vaatimusta, että innovatiivisin rahoitusvälineiden kerätään enemmän rahaa tältä alalta. Näin edistetään osaltaan verotaakan siirtämistä pois työtätekeviltä. Tämä tarjoaisi mahdollisuuden parantaa markkinoiden tehokkuutta, lisätä avoimuutta ja vähentää keinottelua, jopa liiallista hintavaihtelua, lisätä rahoitusalan kannustimia pitkäaikaisiin investointeihin, joista seuraisi reaalitaloudelle lisäarvoa, sekä auttaa rahoittamaan globaaleja julkisia etuja ja vähentää julkista velkaa. Kannatan ajatusta euro-obligaatioiden liikkeeseenlaskusta Euroopan merkittävien infrastruktuuritarpeiden ja rakenteellisten hankkeiden rahoittamiseksi Eurooppa 2020 -suunnitelman ja suunniteltujen EU:n uusien strategioiden mukaisesti, jollainen on esimerkiksi energiainfrastruktuurien kehittämistä koskeva uusi strategia, sekä muiden laaja-alaisten hankkeiden rahoittamiseksi. Eurooppalaiset hankeobligaatiot turvaisivat näin tarvittavat investoinnit, toisivat niiden tarvitseman tuen, ja niistä tulisi julkisen tuen merkittävä hyvin vaikuttava mekanismi. Hankkeiden on myös osaltaan edistettävä talouksiemme ekologista muuttumista ja näytettävä tietä kohti nollahiilitaloutta.

  Arturs Krišjānis Kariņš (PPE), kirjallinen. – (LV) Uusi transaktiovero ei ratkaise Euroopan unionin jäsenvaltioiden talousarvio-ongelmia. Tämän vuoksi en tue innovatiivista rahoitusta globaalilla ja Euroopan tasolla koskevaa mietintöä. Toisin kuin eräät uskovat, tätä veroa eivät maksaisi pankit, vaan niiden asiakkaat, siis samat vanhat veronmaksajat. Talouden elpymisen aikaan meidän ei pidä ottaa käyttöön uusia veroja. Meidän on sen sijaan vähennettävä julkisia menoja. Uusi vero ainoastaan peittäisi hallitusten kyvyttömyyden vähentää menoja, eikä sillä olisi toivottua vaikutusta.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Mietintö, josta parlamentissa tänään äänestettiin, koskee innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöönottoa. Halusin tukea äänestyksessä päätöslauselmaa, koska viime vuosien talouskriisi on tuonut esiin sääntelyn puutteen sekä tarpeen luoda uusia rahoitusvälineitä, joilla voidaan poistaa merkittävää rahoituskeinottelua. Tällä EU:n toimella voidaan siis yksiselitteisesti vastata reaalitalouden tarpeisiin tukemalla pitkän ajanjakson investointeja ja luomalla uusia lisäresursseja merkittävien globaalien ja eurooppalaisten haasteiden kohtaamiseksi ja niiden voittamiseksi, kasvua ja kehitysyhteistyötä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Transaktioiden määrän dramaattinen lisääntyminen on paljastanut yhä kasvavan kuilun rahoituksen ja reaalitalouden välillä. Transaktioveron käyttöönotto, yhteisten euro-obligaatioiden liikkeeseenlasku ja hiiliveron suunnitteleminen ovat joitakin uusien menettelyjen luomiseen liittyviä ehdotuksia, ja taloutemme tarvitsee niitä, mutta niillä ei kuitenkaan saa olla kielteistä vaikutusta kaikkein haavoittuvimpiin kuluttajiin.

  Bogusław Liberadzki (S&D), kirjallinen. – (PL) Olen hyvin tyytyväinen globaalin ja Euroopan tason innovatiivista rahoitusta koskevan mietinnön äänestystulokseen. Mietinnössä tarkasteltiin kahta hyvin merkittävää asiaa, nimittäin transaktioveroa ja euro-obligaatioita. Nämä voisivat olla merkittäviä rahoituslähteitä EU:n taloudellisten ja rahoitusta koskevien valmiuksien lisäämiseksi, jolloin se kykenisi panemaan täytäntöön laaja-alaisia ja strategisesti merkittäviä hankkeita, myös liikenne- ja energiahankkeita, ja saisivat mahdollisesti mobilisoitua myös yksityistä pääomaa. Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä on jo jonkin aikaa vaatinut tällaista ratkaisua. Olen tyytyväinen siihen, että selkeä enemmistö äänesti näiden innovatiivisten ratkaisujen käyttöönoton puolesta.

  Sabine Lösing ja Sabine Wils (GUE/NGL), kirjallinen. – (DE) Vasemmisto on tukenut transaktioveron käyttöönottoa jo useita vuosia. Euroopan parlamentti hyväksyi yleisesti ajatuksen tänään. Parlamentin hyväksymä Podimatan valiokunta-aloitteinen mietintö ei merkitse lopullista hyväksyntää tai tuomiota transaktioverolle. Ei ole selvää, voimmeko odottaa komissiolta vastaavaa ehdotusta ja jos kyllä, niin milloin. Lainsäädäntömenettelyn käynnistymiseen on vielä pitkä matka. Tällä hetkellä komissio valmistelee vasta toteutettavuustutkimusta. Yksi toteutettavuustutkimuksen puite-edellytyksistä on, että transaktiovero ei saa vaarantaa kilpailukykyä. On varsin epärealistista olettaa, että transaktiovero nyt otettaisiin käyttöön maailmanlaajuisesti. Valiokunta-aloitteisessa mietinnössä ei tarkastella pelkästään transaktioveroa, vaan myös kilpailupolitiikan sujuvaa toimintaa EU:ssa sekä alv-mallin mukaisen hiiliveron käyttöönottoa. Se sisällytettäisiin kaikkiin sisämarkkinoiden tuotteisiin.

Me emme voi hyväksyä tätä hiiliveroa. Tämä on konservatiivien ympäristöpoliittinen vaatimus näiden etsiessä energialähteiden yhdistelmää, jossa yhdistyisivät ydinenergia ja uusiutuvat energialähteet. Tämä vero ei koskisi ydinenergiaa. Me vaadimme energialähteiden verotusta, myös ydinenergian, yhdistetyn primäärienergiaa/hiiltä koskevan verotuksen kautta. Äänestin lopullisessa äänestyksessä tyhjää, koska en voinut äänestää sellaisen mietinnön puolesta, jossa yhdistyvät yksi hyvä ajatus, transaktiovero, sekä toimenpiteet, jolla kasvatettaisiin entisestään Euroopan kansalaisten taakkaa.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi on viime vuosina tuonut esiin globaalin rahoitusjärjestelmän sääntely- ja valvontapuitteiden vakavat puutteet. Transaktioiden määrä on nykypäivänä nopeassa kasvussa, ja transaktioiden määrän ja reaalitalouden tarpeiden välillä on syvä kuilu. Yleisimmät lyhytaikaiset investoinnit ovat johtaneet liiallisiin hinnanvaihteluihin ja riskinottoon. Tämän kriisin keskiössä olivat luonteeltaan hyvin keinottelevat lyhyen aikavälin transaktiot, ja tämä toi korostetusti esiin selvän yhteyden, joka vallitsee toisaalta tehottoman rahoitusalan sääntelyn ja valvonnan ja toisaalta julkisen talouden kestävyyden välillä. Äänestin mietinnön puolesta, koska markkinakäyttäytymisen aiheuttamilla ongelmilla oli suuri vaikutus julkiseen talouteen, Euroopan kansalaisiin ja muihinkin. Mietinnössä pyritään luomaan välineitä keinottelun vähentämiseksi ja takaamaan taakan oikeudenmukainen jakautuminen keskeisten rahoitusalan toimijoiden kesken sekä luomaan lisäresursseja suuriin haasteisiin vastaamiseksi.

Veronkierto ja veropetokset maksavat EU:n jäsenvaltioille arviolta 250 miljardia euroa vuodessa. Transaktiovero on uusi tekijä, joka tuottaisi EU:lle vuosittain 200 miljardia euroa ja hillitsisi keinottelua.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestämällä tämän mietinnön puolesta Euroopan parlamentin jäsenet vastaavat rahoitusalan oikeudenmukaista verotusta koskevaan kansalaisten vaatimukseen. Finanssiala on suurelta osin vapautettu arvonlisäverosta ja sitä verotetaan hyvin vähän, kun taas tavalliset kansalaiset ovat joutuneet vastaamaan rahoituskriisin kustannuksista, myös jokaisen miehen, naisen ja lapsen 9 500 euron tukeen valtiolle EU:ssa. Äänestyksessä Euroopan parlamentin jäsenet tukivat satoja tuhansia kampanjoijia, jotka tekevät aktiivista työtä saadakseen voimaan Robin Hood -veron – pikkiriikkisen transaktioveron, jolla voidaan kerätä miljardeja niin omien ensisijaisten tavoitteiden täyttämiseen kuin köyhyyden ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien kansainvälisten tavoitteidemme saavuttamiseksi.

Globaali sopimus olisi paras tapa tällaisen veron käyttöönottoon, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan osakkeiden leimavero osoittaa, että on mahdollista ottaa käyttöön menestyksekäs ja hyvin suunniteltu transaktiovero vaarantamatta kilpailukykyä. Koordinoitu EU:n laajuinen transaktiovero olisi ensimmäinen askel kohti globaalia transaktioveroa. On toiminnan aika, ja EU voi johtaa oikeudenmukaisempaa globaalia verotusta koskevaa kampanjaa.

  Arlene McCarthy (S&D), kirjallinen. – (EN) Labour-puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet vastaavat rahoitusalan oikeudenmukaista verotusta koskevaan kansalaisten vaatimukseen. Finanssiala on suurelta osin vapautettu arvonlisäverosta ja sitä verotetaan hyvin vähän, kun taas tavalliset kansalaiset ovat joutuneet vastaamaan rahoituskriisin kustannuksista, myös jokaisen miehen, naisen ja lapsen 9 500 euron tukeen valtiolle EU:ssa. Äänestyksessä Euroopan parlamentin jäsenet tukivat satoja tuhansia kampanjoijia, jotka tekevät aktiivista työtä saadakseen voimaan Robin Hood -veron – pikkiriikkisen transaktioveron, jolla voidaan kerätä miljardeja niin omien ensisijaisten tavoitteiden täyttämiseen kuin köyhyyden ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien kansainvälisten tavoitteidemme saavuttamiseksi. Globaali sopimus olisi paras tapa tällaisen veron käyttöönottoon, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan osakkeiden leimavero osoittaa, että on mahdollista ottaa käyttöön menestyksekäs ja hyvin suunniteltu transaktiovero vaarantamatta kilpailukykyä. Koordinoitu EU:n laajuinen transaktiovero olisi ensimmäinen askel kohti globaalia transaktioveroa. On toiminnan aika, ja EU voi johtaa oikeudenmukaisempaa globaalia verotusta koskevaa kampanjaa.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Vasemmisto on kannattanut vuosia ajatusta transaktioverosta. Nyt ajatuksesta ollaan yksimielisiä. Tämä myöntyminen meidän näkemykseemme on ilahduttavaa. Transaktioverolla on kuitenkin pyrittävä ainoastaan edistämään kansalaisten yleistä etua, ei kaupankäynnin sujuvuutta tai päästöoikeuksien kauppaa, jota eräät – kuten tässäkin tekstissä – kutsuvat hiilimarkkinoiksi. Äänestän tätä hyvän ajatuksen julmaa kaappausta vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Vaikka hyväksynkin suuren osan mietinnön sisällöstä, en voinut äänestää sen puolesta, koska siinä ajetaan transaktioveron käyttöönottoa (globaalilla tai ainakin Euroopan tasolla), vaikka siinä myönnetäänkin, että tämän seuraukset on tutkittava (ehdotetaan tätä koskevaa jälkikäteen toteutettavaa tutkimusta). Edustamani puolue on aina taistellut tällaisen transaktioveron käyttöönottoa vastaan Portugalissa, koska sillä olisi tuhoisia vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin. Portugalin varat ovat ehtyneet eikä se selviydy lisäverotaakasta, koska loppujen lopuksi vero siirtyisi kansalaisten kannettavaksi, sillä rahoituslaitokset siirtäisivät sen asiakkailleen. Tällaisen veron käyttöönotto pelkästään Euroopan tasolla voisi tarjota muille markkinoille kilpailuedun Euroopan rahoitusmarkkinoihin nähden.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin innovatiivista rahoitusta globaalilla ja Euroopan tasolla koskevan Podimatan mietinnön puolesta, koska siinä esitetään ajatus, joka on ollut yksi vasemmiston pilareista maailmassa: transaktioveron käyttöönotto. Teksti voisi varmasti olla rohkeampi, eikä tätä veroa tarvitse tehdä riippuvaiseksi vastaavanlaisesta verosta globaalilla tasolla.

Poliittinen järjestöni on aina ajanut tarvetta verottaa maailman pääomavirtoja, kuten niin kutsuttua Tobinin veroa. Vaikka mietinnössä esitetty ehdotus onkin mielestäni riittämätön, katson sen olevan askel oikeaan suuntaan.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Vuosien 2007–2009 maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi on tuonut esiin globaalin rahoitusjärjestelmän sääntely- ja valvontapuitteiden vakavat puutteet. Osallistuin innovatiivisen rahoituksen edistämiseen Euroopan parlamentissa perustamalla työryhmän tarkastelemaan kansainvälisten transaktioiden veron toteutettavuutta. Olen vakuuttunut siitä, että tällainen vero sekä mahdollistaisi rahoitusalan paremman sääntelyn rajoittamalla puhtaasti keinottelevaa toimintaa että auttaisi myös köyhimpiä, erityisesti kehitysmaita ja niistä kaikkein vähiten kehittyneitä, saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet ja toteuttamaan toimenpiteitä ilmastonmuutokseen mukautumiseksi.

Euroopan tason transaktiovero voisi tuoda noin 200 miljardin tulot unionissa vuosittain ja globaalilla tasolla lähes 650 miljardin dollarin tulot. Jos etenemme Euroopan tasolla johdonmukaisesti ottamalla käyttöön transaktioveron, pidämme voimassa joulukuussa 2010 lähettämämme voimakkaan viestin, joka sisältyi suositukseemme nimeltä "rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisi: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi".

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Tämän mietinnön hyväksyminen olisi ensimmäinen voimakas transaktioveroa koskeva myönteinen viesti parlamentilta aikana, jona komissiolla on ristiriitainen lähestymistapa. Se osoittaa halukkuutta säännellä finanssialan toimintaa, mutta haluaa vapauttaa sen verotuksesta. On korostettava joidenkin oikeistojohtajien tekopyhyyttä, kun nämä vaativat eräänlaista finanssialan verotusta, mutta vain globaalilla tasolla, kun tiedämme, että se on hyvin epätodennäköistä. Komission on annettava täsmällinen ja selkeä merkki siitä, että kaikkien on maksettava transaktioveroa. Tilanne, jossa maanviljelijät maksavat veroa, mutta rahoitusyhtiöt eivät, on tuomittava. Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus synnyttää kaunaa ja hölläkätisyys tekee hallituksen instituutioista pankkien hiekkalaatikoita. Äänestin mietinnön puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Transaktioveron käyttöönotto on askel oikeaan suuntaan ja vaikuttaa ainoastaan hedge-rahastoihin ja muihin vastaaviin tuotteisiin, joista vaikuttaa olevan kovin vähän hyötyä reaalitaloudelle. On epäilemättä oikein, että Eurooppa näyttää tässä mallia – loppujen lopuksi joutuisimme odottamaan loputtomiin, jos haluaisimme myös amerikkalaiset mukaan. Transaktioveroa ei kuitenkaan pidä käyttää mahdollisuutena ottaa käyttöön EU-vero takaoven kautta. Valitettavasti Podimatan mietintö kuitenkin vie meitä juuri tähän suuntaan. Toimivalta veroalalla kuuluu jäsenvaltioille. Jos Brysselissä ei pärjätä saatavilla rahoilla, on kiristettävä vyötä. On jo riittävästi toimivaltaa, jota voitaisiin säännellä paremmin kansallisella kuin EU:n tasolla. Muut mietinnössä esitetyt pyynnöt, erityisesti euro-obligaatioiden ja hiiliveron käyttöönottoa koskevat, on hylättävä. Toisaalta euro-obligaatiot ovat täysin taloudellisen järjen vastaisia tuotteita, ja toisaalta taloudellisesti varovaisilta euroalueen valtioilta vaaditaan taas epäoikeudenmukaisesti maksua. EU:sta tulisi yksinkertaisesti siirtojen unioni. Myös hiilivero epäilyttävine tavoitteineen olisi haitallinen Euroopan taloudelle ja tuhoaisi työpaikkoja. Sillä olisi näin kielteinen vaikutus suurimpaan osaan ihmisistä. Tämän vuoksi mietintö on hylättävä.

  Claudio Morganti (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietintöä vastaan, koska vaikka ajatus siitä, että rahoitusala, joka on suurelta osin vastuussa viimeisten kahden vuoden kriisistä, maksaisi osansa, vaikuttaa oikeudenmukaiselta, täytäntöönpanotapa hämmentää minua.

Minun on todettava, että olen tyytyväinen euro-obligaatioiden luomista koskevaan ehdotukseen, koska uskon niiden olevan hyödyllinen väline, mutta minulla on ongelmia mietinnön pääsisällön kanssa, joka koskee transaktioveron käyttöönottoa. Minusta on liian riskialtista soveltaa tätä ainoastaan Euroopan unionin tasolla, sillä se saattaisi tehdä koko Euroopan rahoitusjärjestelmän kilpailukyvyttömäksi, ja toimijoiden olisi hyvin helppoa keskittyä muihin markkinoihin.

En myöskään halua tämän veron viitoittavan tietä mahdollisen keskitetyn EU:n verojärjestelmän luomiselle, jota vastustan kaikin voimin.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Tähän asti eurooppalaiset veronmaksajat ovat saaneet kantaa talouskriisin suurimman rahoitustaakan. Tämän vuoksi on tärkeää, että käytetään muita välineitä sen varmistamiseksi, että rahoitusalan toimijat ja keinottelijatkin kantavat osan vastuusta. Se on yksinkertaisesti oikeudenmukaista. Transaktioveroa ei kuitenkaan pidä käyttää verukkeena välittömän verotuksen käyttöönotolle Brysselistä käsin. Tämä heikentäisi jäsenvaltioiden suvereniteettia verotuksen alalla ja yleensä. Mietintö paljastaa tämän suuntaisia aikeita, joten äänestin sitä vastaan.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin globaalin ja Euroopan tason innovatiivista rahoitusta koskevan päätöslauselman puolesta. Eurooppa, maailman suurin rahoitusmarkkina-alue, pyrkii nousemaan jaloilleen kriisin jälkeen, vaikka sen vaikutukset tulevat tuntumaan vielä vuosien ajan. On siis ratkaisevan tärkeää löytää innovatiivisia rahoitustoimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa rahoituksen vakaus ja avoimuus. Tällä hetkellä suurin osa rahoituspalveluista on vapautettu arvonlisäverosta. Merkittäviä tuloja menetetään siis rahoitusalalla, ja työtätekevien verotaakka kasvaa. Katson, että transaktiovero on tehokas rahoitustoimenpide, joka auttaisi vähentämään keinottelua ja julkisen talouden alijäämiä. Sen jälkeen kun veron mahdolliset kielteiset vaikutukset EU:n globaaliin kilpailukykyyn on arvioitu asianmukaisesti, meidän on pyrittävä kaikin tavoin varmistamaan sen käyttöönotto globaalilla tasolla. Lisäksi kaikkien valtioiden BKT:n lisäämiseksi olisi suotavaa ottaa käyttöön pankkien varoja koskeva vero, joka olisi suhteessa kyseisen luottolaitoksen järjestelmämerkitykseen ja toimintaan liittyvään riskiin. Kannatan euro-obligaatioiden liikkeeseenlaskua koskevaa ehdotusta, koska yhteisenä velan hallintavälineenä se auttaisi houkuttelemaan yhä suurempia investointeja eurooppalaisiin infrastruktuurihankkeisiin. Lisäksi maksimaalisen edun saamiseksi hiiliverosta on asetettava kaikille jäsenvaltioille vähimmäistason pakolliset vaatimukset, jotta voidaan estää kohtuuttoman rasituksen siirtyminen pienituloisille kuluttajille.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Äänestin Euroopan parlamentin globaalin ja Euroopan tason innovatiivista rahoitusta koskevan valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta. Rahoitus- ja velkakriisi on paljastanut puutteita rahoitusalan nykyisessä toiminnassa ja valvonnassa. Globaalin transaktioveron käyttöönotto ei ole uusi ehdotus, ja se on varmasti epäsuosittu ehdotus poikkeuksetta kaikissa teollisuusmaissa, varsinkin niissä, joissa verotaso on alhainen. Jos globaali sopimus kuitenkin osoittautuu mahdottomaksi, transaktioveron käyttöönotto EU:ssa auttaa parantamaan tämän alan toimintaa, jos se ei haittaa kilpailukykyä, ja synnyttää samalla julkisia tuloja. Tämä on tarkistuksen 2 pääsisältö, jonka puolesta äänestin.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä tarkastellaan innovatiivisia rahoituskeinoja koko maailman ja Euroopan tasolla. Siinä esitetään toimenpiteitä vuosien 2007–2009 maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin esiintuomien sääntely- ja valvontapuitteiden vakavien puutteiden korjaamiseksi maailman rahoitusjärjestelmässä. Transaktioiden määrä on nykypäivänä nopeassa kasvussa, ja transaktioiden määrän ja taustalla olevien "todellisen maailman" tarpeiden välillä on syvä kuilu. Uudet kaupankäyntimallit, kuten lyhyen aikavälin investoinnit ja automatisoitu nopea pörssikauppa, joista on tullut keskeisiä rahoitusalan suuntauksia, jotka ovat johtaneet liiallisiin hinnanvaihteluihin ja riskinottoon, ansaitsevat hallitusten huomion. Tässä on riittävästi syitä sille, että Euroopan parlamentti toimivaltansa puitteissa antaa oman panoksensa ja tuo esiin toimenpiteet, jotka se katsoo asianmukaisiksi nykytilanteen korjaamiseksi.

  Marit Paulsen, Olle Schmidt ja Cecilia Wikström (ALDE), kirjallinen. – (SV) Mietinnössä innovatiivisesta rahoituksesta tarkastellaan useita merkittäviä näkökohtia, kuten sitä, kuinka tärkeää on luoda todelliset sisämarkkinat perustaksi kasvulle Euroopassa, kuinka tärkeää on mahdollistaa eurooppalaisten infrastruktuurihankkeiden rahoitus euro-obligaatioilla, sekä mahdollista ratkaisua eurooppalaisesta hiiliverosta, jotta voimme siirtyä Euroopassa kestävään tuotantoon. Myös se on tärkeää, että mietinnössä todetaan, että EU:n jäsenvaltioiden on täytettävä asetetut tukitavoitteet.

Päätimme kuitenkin äänestää tyhjää lopullisessa äänestyksessä, koska emme pidä hyvänä ajatuksena, että Euroopassa otettaisiin yksipuolisesti käyttöön transaktiovero, jos muut valtiot eivät tee samoin. Katsomme, että olisi tarkasteltava Ruotsin esimerkkiä, sillä se otti yksipuolisesti käyttöön eräänlaisen transaktioveron 1980-luvulla sillä seurauksella, että suurin osa osakkeilla, velkakirjoilla ja optioilla käytävästä kaupasta siirtyi Lontooseen. Meidän ei pidä tehdä samaa virhettä Euroopan tasolla.

Katsomme, että on olemassa suuri vaara, että toivomamme transaktioveron vakauttavat vaikutukset rahoitusmarkkinoilla eivät toteudu, jos EU ottaa yksin käyttöön tällaisen veron. On suuri vaara, että osakkeilla, velkakirjoilla ja optioilla käytävä kauppa siirtyy vähemmän avoimille markkinoille Euroopan ulkopuolelle. Näin ei synny parempia edellytyksiä rahoitusmarkkinoiden valvonnalle, ja se saattaa myös vaarantaa perustamamme yhteisen eurooppalaisen rahoitusmarkkinavalvonnan.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Selvitäkseen globaalista rahoituskriisistä ja sen aiheuttamasta taantumasta monet hallitukset ovat kasvattaneet valtion velkatason kestämättömälle tasolle, kun tavoitteena oli pelastaa rahoitusyhtiöt ja talouden vauhdittaminen. Samaan aikaan pankit kasvattavat voittojaan keskuspankeilta lähes nollakorolla saatujen lainojen sekä asiakkaille ja valtioille myöntämiensä lainojen välisellä erotuksella. Rahoitusyrityksillä on siis moraalinen velvoite kantaa vastuunsa aiheuttamastaan kriisistä. Transaktiovero on vähintä, mitä voidaan vaatia.

Niille, jotka pyrkivät viivyttämään tätä vastuunottoa sillä verukkeella, että vero voidaan ottaa käyttöön vain globaalilla tasolla, totean seuraavaa: 1) veron yksipuolinen käyttöönotto vahvistaisi suuresti EU:n asemaa, 2) jos osa keinotteleviin transaktioihin käytetyistä varoista poistuisi EU:sta, siitä seuraisi rahoitusmarkkinoiden hintavaihteluun hyödyllinen vähennys ja 3) jos globaali rahoitussääntely ei ole kestävää tai suotavaa, tarvitaan järkeviä pääoman liikkeitä koskevia sääntöjä. Mietintö on askel tähän suuntaan.

  Evelyn Regner (S&D), kirjallinen. – (DE) Äänestin mietinnön puolesta, koska EU:n on korkea aika tarttua ohjaksiin ja ottaa käyttöön transaktiovero Euroopan tasolla. Katson, että jos otamme ensimmäisen askeleen, se lisää todennäköisyyttä, että maailmanlaajuinen transaktiovero saadaan aikaan. Ryhmäni esittämä tarkistus, jossa vaaditaan transaktioveron käyttöönottoa EU:n tasolla ilman lisäviivästyksiä (kuten lisätutkimusten toteuttamista) hyväksyttiin pienellä enemmistöllä. Kehotan nyt asiasta vastaavaa komission jäsen Šemetaa lopultakin toteuttamaan toimia.

Päätöslauselma hyväksyttiin suurella enemmistöllä: 529 puolesta, 127 vastaan ja 18 tyhjää. Tämä oli parlamentilta voimakas signaali, jota komissio ei voi sivuuttaa tai tulkita uudelleen hatarin perustein. Kehotan puheenjohtaja Barrosoa tarttumaan toimeen, käyttämään komission aloiteoikeutta ja esittämään meille, lainsäätäjille, ehdotusluonnoksen. Tällä tavalla voidaan kerätä kaikkiaan 200 miljardia euroa – kipeästi kaivattuja varoja, joiden on tultava niiltä, jotka kriisin aiheuttivat. Meidän ei pidä kääntyä veronmaksajien puoleen, jotta he maksaisivat rahoituskriisin aiheuttaman vajeen, vaan meidän on vaadittava yksityistä sektoria maksamaan osuutensa. Raha olisi käytettävä julkisen talouden vahvistamiseen erillisenä tulolähteenä EU:n talousarviossa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Euroopan parlamentti toisti tänään vaatimuksensa transaktioveron käyttöönotosta EU:n tasolla osana parlamentin jäsenten hyväksymää mietintöä innovatiivisesta rahoituksesta. Vihreät ovat jo pitkään vaatineet transaktioveron käyttöönottoa ja ovat tyytyväisiä äänestystulokseen, jota vihreä parlamentin jäsen Philippe Lamberts kommentoi seuraavasti: "Euroopan parlamentti on jatkanut painostusta transaktioveron käyttöönottamiseksi EU:n tasolla. Vaikka lopullisen tavoitteen on oltava globaalin transaktiovero käyttöönotto, sillä, että EU toimii ensin yksin, on selkeitä etuja. Euroopan parlamentin jäsenet ovat tänään pyytäneet komissiota toteuttamaan tähän tähtääviä toimia. Vihreät ovat pitkään vaatineet transaktioveron käyttöönottoa sekä haitallisen keinottelun ehkäisykeinona että julkisten tulojen uutena lähteenä. Sen lisäksi, että transaktiovero on mahdollisesti merkittävä tulonlähde aikana, jona valtionkassoihin kohdistuu paineita, se on myös sosiaalisesti oikeudenmukainen. Transaktioverolla voitaisiin myös selvästi puuttua nopeasta pörssikaupasta johtuvaan järjestelmäriskiin, ja sillä voitaisiin torjua riskialtista keinottelua. Komission ja jäsenvaltioiden on aika lopettaa viivyttely".

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Viimeaikainen talouskriisi on paljastanut globaalin rahoituksen sääntely- ja valvontajärjestelmän puutteet.

Aivan liian usein näiden transaktioiden määrä on ylittänyt todellisen maailman tarpeet ja johtanut keinotteluun, joka ajan myötä on saanut aikaan pääoman äärimmäisen hintavaihtelun ja vaaran maksukyvyttömyydestä. Ensimmäisenä taakan ovat kantaneet veronmaksajat myös työttömyyden kasvun, tulojen pienentymisen, sosiaalipalveluiden saatavuuden rajoittumisen ja eriarvoisuuden lisääntymisen muodossa.

Tulevien kriisien ehkäisemiseksi EU:n on nyt edistettävä todellisia muutoksia sääntelyssä ja valvonnassa terveemmän ja vankemman rahoitusympäristön muokkaamiseksi. Ajatukseen transaktiomaksusta liittyy merkittäviä etuja, varsinkin tällaisen kriisin jälkimainingeissa: markkinoiden vakauttaminen, kannustimien luominen pitkän aikavälin investoinneille ja jäljitettävyyden varmistaminen yksittäisten transaktioiden osalta.

Keinottelun hillitseminen, pitkän aikavälin investointien tukeminen ja vankemman pitkän aikavälin kasvun aikaansaaminen Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti: on tärkeää täydentää kaikkea tätä ottamalla käyttöön vastaavanlainen rahoitusjärjestelmä myös Euroopan unionin ulkopuolella, jotta ei synny kilpailuetuja meitä vastaan.

  Vilja Savisaar-Toomast (ALDE), kirjallinen. – (ET) Tämänpäiväisessä äänestyksessä tuettiin innovatiivista rahoitusta maailmassa ja Euroopassa koskevaa mietintöä. Ainoa osa, jota ei kannatettu, oli ehdotus, että komissio tutkisi EU:n hiiliveron toteutettavuutta, joka otetaan arvonlisäveron tavoin käyttöön sisämarkkinoiden kaikkien tuotteiden osalta. Panin tyytyväisenä merkille, että pääkohtia, joissa komissiota kehotettiin tutkimaan useiden uusien verojen toteutettavuutta ja käytännöllisyyttä sekä niiden seurauksia, kannatettiin. Pankkiverolla, rahoitustoiminnan verottamisella ja transaktioverolla on kaikilla omat taloudelliset tavoitteensa, ja niiden mahdollisuudet tuoda lisätuloja vaihtelevat, joten on tärkeää suorittaa syvällinen analyysi ennen uusien verojen käyttöönottoa.

Tarkasteltavana olevaa ajatusta, että mahdollinen transaktiovero olisi otettava käyttöön mahdollisimman laajasti, kannatettiin. Samalla parlamentin jäsenet, minä mukaan lukien, vaativat selvyyttä siitä, kuka tämän veron viime kädessä maksaa, sillä verotaakka jää tavallisesti asiakkaan kannettavaksi, eli tässä tapauksessa sijoittajien ja yksittäisten henkilöiden. Kiitoksia.

  Edward Scicluna (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin Podimatan mietinnön puolesta, koska siihen sisältyy useita hyviä ajatuksia globaalista transaktioverosta. On tosiasia, että suuren osan finanssialasta, erityisesti investointipankkien, on edelleen uudistauduttava rahoituskriisin paljastamien puutteiden osalta. Jopa Englannin pankin pääjohtaja Mervyn King myönsi viime viikolla, että kustannukset säästötoimenpiteistä, joita Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja kaikkialla Euroopassa toteutetaan, jäävät täysin syyttömien ihmisten kannettaviksi, kun taas rahoitusala on palannut vanhaan ajattelutapaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

On oikein, että yksityinen sektori joutuu maksamaan osuutensa rahoituskriisin seurauksista ja vastaamaan mahdollisista taloudellisista pelastuksista, koska on paljon pankkeja, joiden katsotaan edelleen olevan liian suuria kaatumaan. Vastuu on nyt IMF:llä ja Euroopan komissiolla. Niiden on arvioitava globaalin transaktioveron myönteiset ja kielteiset vaikutukset.

  Peter Skinner (S&D), kirjallinen. – (EN) Tänään äänestettäessä innovatiivista rahoitusta koskevasta Podimatan mietinnöstä äänestettiin erillisestä tarkistuksesta, jossa vaadittiin komissiota esittämään ehdotuksia EU:n tason transaktioverosta, jos G20-tasolla ei tehdä aloitteita.