Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2011/2616(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B7-0169/2011

Keskustelut :

PV 09/03/2011 - 6
CRE 09/03/2011 - 6

Äänestykset :

PV 10/03/2011 - 9.2
CRE 10/03/2011 - 9.2

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0095

Puheenvuorot
Keskiviikko 9. maaliskuuta 2011 - Strasbourg EUVL-painos

6. Eteläiset naapurimaat ja erityisesti Libya humanitaariset näkökohdat mukaan luettuina (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 

  Puhemies.(PL) Esityslistalla on seuraavana komission varapuheenjohtajan ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuma eteläisistä naapurimaista ja erityisesti Libyasta, humanitaariset näkökohdat mukaan luettuina [2011/2616(RSP)].

(EN) Arvoisa varapuheenjohtaja / korkea edustaja, olemme vakuuttuneita siitä, että kaikki Euroopan unionin toimet kokonaisuudessaan tukevat erittäin hyvin maanosamme eteläosaa ja Välimeren toisella puolella olevia naapureitamme.

 
  
MPphoto
 

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.(EN) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kiitän teitä tilaisuudesta keskustella parlamentin kanssa olosuhteista eteläisissä naapurimaissamme ja tietysti erityisesti, kuten puhemies on sanonut, Libyan tilanteesta.

Haluaisin aloittaa toteamalla sen, mikä on ilmiselvää eli että eteläiset naapurimaamme muuttuvat nopeasti, ja ihmiset koko alueella puolustavat keskeistä inhimillistä pyrkimystä: valtaa muokata omaa elämäänsä, taloudellisesti ja poliittisesti. He vaativat arvokasta ja vastuuvelvollista poliittista osallistumista, he vaativat oikeutta ja he vaativat työpaikkoja. Minun mielestäni meidän on vastattava noihin vaatimuksiin. Minun mielestäni ne ovat oikeutettuja ja minun mielestäni meidän on varmistettava, että toimimme nopeasti.

Olennainen näkökulma tässä on se, että vaatimukset tulevat maan sisältä. Vierailuillani Tunisiaan ja Egyptiin kuulin erittäin monta kertaa: tämä on meidän maamme, tämä on meidän vallankumouksemme. Haluamme tehdä asiat omalla tavallamme, mutta haluamme saada teidät mukaan ja tarvitsemme apua.

Noiden periaatteiden pitäisi mielestäni ohjata toimia, joihin ryhdymme: näiden demokraattisten siirtymien on kuuluttava kansalle, niiden on oltava kotoperäisiä. He päättävät, mitä seuraavaksi tapahtuu. Meidän on kuitenkin oltava valmiina tarjoamaan tukea, valmiita luovina ja päättäväisinä tekemään niin mittakaavassa, joka vastaa näkemiemme muutosten historiallisuutta.

Tällaisessa epävakaassa tilanteessa toimiemme on perustuttava ydinarvoihimme ja ydinetuihimme. Meillä on kaikki syyt tukea meneillään olevia uudistuksia. Tunisialaiset, egyptiläiset, libyalaiset ja muut vaativat niiden arvojen kunnioittamista, jotka itse asiassa ovat eurooppalaisen ihanteen ytimessä. Demokraattisten yhteiskuntien syntyminen auttaa säilyttämään turvallisuuden ja luomaan yhteistä hyvinvointia naapurimaissamme, ja siksi me, komissio ja minä, olemme ryhtyneet laatimaan perjantaina tapaavalle Eurooppa-neuvostolle yhteistä asiakirjaa, jossa on toimenpiteitä, joiden toivomme edistävän sitä, että toimielimiltä saadaan käyttöön enemmän Euroopan unionin rahoitustukea mutta että myös Euroopan investointipankki saadaan liikkeelle – ja osoitan kunnioitusta parlamentille, joka toimi niin nopeasti ja tunnusti tarpeen auttaa investointipankkia sen valtuuksissa voida antaa tuo tuki ihmisten käyttöön – ja se on ollut erittäin onnistunut.

Tarvitsemme teidän apuanne tehdäksemme enemmän EIP:n ja myös EAKR:n osalta. Ne molemmat ovat puhuneet kanssa asemasta, että niiden on muutettava valtuuksiaan ja pystyttävä antamaan uutta tukea näiden naapurimaiden käyttöön – ja sanon kiireesti, että se ei tapahdu niiden tällä hetkellä tekemän työn kustannuksella vaan sen lisäksi. Tiedämme, että voimme Euroopan investointipankista saada käyttöön vielä miljardi euroa. Jotta voitte ymmärtää määrän, joka aiotaan antaa, investointipankin tällä hetkellä Egyptissä tekemän työn arvo on 488 miljoonaa euroa. Näin se voi ainakin kaksinkertaistaa sijoituksensa, ja siten olisi mahdollistaa joitakin suuria infrastruktuurihankkeita, joiden rakentamista ihmiset selkeästi tarvitsevat ja haluavat.

Haluamme asiakirjan avulla myös tukea opiskelijoiden koulutukselle ja vaihdolle. Nämä ovat nuorta väestöä. Yksi yhteinen tekijä kaikissa eteläisissä naapurimaissa on se, että nuori yhteiskunta, nuo nuoret ihmiset, joista jotkut ovat korkeasti koulutettuja, jotkut haluavat lisää koulutusmahdollisuuksia – meidän pitäisi vastata myös siihen, ja kehotamme jäsenvaltioita pohtimaan sitä, ja kehotan myös parlamenttia tekemään niin.

Elävän kansalaisyhteiskunnan syntyminen: tavatessani Tunisiassa kansalaisyhteiskuntaa tapasin ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan aiemmin olleet samassa huoneessa, koska se ei ollut ollut sallittua. Heidän intonsa ja halunsa järjestäytyä täysimääräisemmin kansalaisjärjestöinä, järjestöinä, jotka pystyvät tekemään työtä heidän yhteiskunnalleen merkittävien kysymysten parissa ja saamaan hallituksensa vastuuseen, se on erittäin merkittävä osa, kuten tiedätte niin hyvin, tämän yhteiskunnan kehityksessä. Siitä seuraa osallistavampi hallinto: ihmiset pystyvät tuntemaan, että he voivat todella vaikuttaa ja sanoa sanansa heidän yhteiskuntansa hallinnon osalta.

Tietysti myös elintarviketurva, valtava ja kasvava kysymys alueella; kaupan avaaminen lisää, valmius saada aikaan laajempi markkinoille pääsy ja liikkuvuuskumppanuudet – kaikki nämä sisältyvät yleiseen pakettiin, joka esitetään Eurooppa-neuvostolle. Korostan jälleen, kuten olen tehnyt aiemminkin, että haluamme tämän olevan kannustimiin perustuva lähestymistapa, jonka avulla ihmiset voivat liikkua nopeasti mutta myös erottautua. Kaikki nämä maat ovat erilaisia ja ne sanovat painokkaasti: Älkää niputtako meitä kaikkia ja käsitelkö meitä samana. Me olemme erilaisia maita, me haluamme yhteiskuntiemme kehittyvän yhtä eri tavoin kuin teidänkin. Kyllä, samankaltaisuuksia on, mutta haluamme varmistaa, että kunnioitatte meidän selkeää eroamme ja että työskentelette sen kanssa. Haluamme omaksua lähestymistavan, joka sanoo, että annamme enemmän enemmästä, että niiden maiden, niiden kumppanien, jotka haluavat edetä uudistusten osalta pidemmälle ja nopeammin, pitäisi pystyä luottamaan suurempaan tukeen Euroopan unionilta.

Tulevina päivinä ja viikkoina keskustelemme, kuten olemme jo tehneet, kansainvälisten kumppaniemme kanssa siitä, miten voimme sovittaa toimiamme yhteen siten, ettemme toimi päällekkäin ja jotta pystymme vastaamaan nopeammin. Järjestin 23. helmikuuta vanhempien virkamiesten kokouksen toimielinten, Maailmanpankin, investointipankin, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, IFM:n virkamiesten sekä Kiinan, Venäjän, Australian, Korean, 27 jäsenvaltion, Yhdysvaltojen ja arabimaiden vanhempien virkamiesten kanssa. Tuon kokouksen tarkoituksena ei ollut päättää, mitä tekisimme näiden maiden osalta vaan olla valmiina tarjoamaan tukea nopeasti.

Arvoisat jäsenet tietävät, että yksi arvostelu, joka meitä kohtaan voidaan esittää, on se, että meiltä vie joskus kauan aikaa vastata. Haluan meidän olevan valmiina, ja keskusteluissani erityisesti Arabiliiton ja kyseessä olevien maiden kanssa on pyritty tekemään todella selkeäksi, että minun tavoitteeni on varmistaa, että olemme valmiita, jotta pystymme vastaamaan, ja että tuo vastaus on koordinoitu ja tehokas ja että siinä käytetään parasta, mitä meillä on käytettävissä, ei vain EU:ssa vaan koko maailmassa.

Ulkoasiainministerit tapaavat huomenna ja Eurooppa-neuvosto tapaa perjantaina, Naton kokoukseen osallistun huomenna, ja sitten ulkoasiainministerien epävirallinen kokous viikonloppuna Unkarissa, sitten lennän Kairoon tapaamaan Amr Moussaa, Arabiliittoa, ja tiedottamaan heille kaikille, mitä keskusteluissamme tapahtui ja myös tapaamaan Egyptin uutta ulkoasiainministeriä, jonka kanssa olen jo puhunut. Mutta, hyvät kollegat, tiedän, että erityisesti Libyasta halutaan puhua, joten annettuani tuon taustan työlle, jota teemme, siirrytään nyt asioihin, jotka koskevat meitä kaikkia Libyassa.

Minun mielestäni välittömiä painopistealueita on kaksi: ensinnäkin humanitaarisen kriisin käsittely ja evakuoinnissa avustaminen ja toiseksi sen varmistaminen, että väkivalta loppuu ja että väkivaltaan syyllistyneet saadaan vastuuseen.

Humanitaarisen avun osalta olemme edenneet nopeasti. Komissio on lisännyt tukeaan 30 miljoonaan euroon; kollegani komission jäsen Kristalina Georgieva, kävi viime viikolla Tunisian ja Libyan rajalla katsomassa, mitä tapahtuu, ja varmistamassa, että sitoumuksemme toimii hyvin. Olemme tietysti myös olleet jatkuvasti yhteydessä YK:hon sovittaaksemme toimiamme yhteen, ja jäsenvaltiot ovat osoittaneet merkittäviä resursseja, joilla käsitellään tätä valtavaa haastetta, jonka jatkuva ihmisten virta aiheuttaa, myös Frontexin kautta.

EU:n kansalaisten evakuoinnissa ulkosuhdehallinto on ollut ratkaiseva varmistettaessa, että tietojen vaihtomme on nopeaa ja että resurssejamme käytetään tehokkaasti. Yhdessä puheenjohtajavaltion kanssa olen 23. helmikuuta käynnistänyt EU:n pelastuspalvelumekanismin auttamaan edistämään EU:n kansalaisten evakuointia. Oikea-aikaisen tiedon saaminen on, kuten arvoisat jäsenet tietävät, haaste, mutta meidän piti tehdä oikeita valintoja, joten EUH:n kriisitoimista ja toimien koordinoinnista vastaava johtaja Agostino Miozzo matkusti pyynnöstäni Tripoliin sunnuntaiksi ja maanantaiksi saadakseen arvion siitä, mitä itse paikalla tapahtuu.

Hän tapasi virkamiehiä, hän tapasi suurlähettiläitä tilanteessa, jota hän minulle kuvasi tyyneksi mutta erittäin jännittyneeksi. EU:n suurlähettiläämme suhtautuivat myönteisesti tilaisuuteen keskustella yksityökohtaisesti ja edistää työtämme suoraan heidän analyysillaan siitä, mitä itse paikalla tapahtuu, ja se yhdessä kaikkialla luomiemme yhteyksien kanssa auttaa meitä saamaan selkeämmän kuvan tilanteesta.

Keskitimme tietysti aluksi suuren osan ponnistuksistamme EU:n kansalaisten evakuointiin, ja meidän on osoitettava solidaarisuutta Tunisialle, joka vastaa suurimmasta osasta niin monen ihmisen evakuoinnista, erityisesti egyptiläisten, jotka päätyvät Tunisian rajalle ja jotka on vietävä Egyptiin. Arvoisat jäsenet tietävät, että Libyassa on noin miljoona libyalaista, ja tällä hetkellä siellä on puolestatoista miljoonasta kahteen miljoonaan ihmistä Libyaa ympäröivistä Afrikan maista, ja tiedämme sen perusteella, mitä olemme kuulleet Tripolissa tapahtuvan, että lentokentällä on noin kahdesta kolmeen tuhanteen afrikkalaisten ihmistä, jotka odottavat näkevänsä, miten he aikovat lähteä.

Meidän on kuitenkin oltava valmiita vahvistamaan tukeamme Libyan kansalle. Kuten olen sanonut, tilanne on hyvin epävakaa, ja meidän on tulkittava sitä hyvin huolellisesti. Olen siksi pyytänyt yksiköitäni tarkastelemaan, varovasti suunnittelupohjalta, mahdollista YUTP:n osallistumista; tuo osallistuminen olisi tukea nykyisille evakuointitoimillemme ja humanitaarisille toimillemme. Kuten aina kaikkien YUTP:tä koskevien vaihtoehtojen kanssa, tätä on analysoitava erittäin huolellisesti, ja tarvitsemme asianmukaisia vastauksia kysymyksiin valtuuksista, resursseista ja tavoitteista. Tämä työ, voin kertoa teille, on käynnissä tämän viikon.

Humanitaarisen kriisin tehokas käsittely on olennaista; väkivallan lopettaminen on kaiken muun edellytys. Siksi olen tyytyväinen siihen, että koko kansainvälinen yhteisö on YK:n turvallisuusneuvoston välityksellä tehnyt kantansa hyvin selväksi: väkivaltaa ei voida hyväksyä, sen on loputtava ja ihmiset on saatava vastuuseen.

Olen iloinen, että New Yorkissa saatiin aikaan sopimus EU:n pyynnöstä sisällyttää viittaus kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjään. Se oli EU:n aloite, ja nyt on jo aloitettu alustavat tutkinnan väitetyistä sotarikoksista.

Työskentelemme tietenkin erittäin tiiviisti kumppaniemme kanssa: YK:n Naton, Yhdysvaltojen, Turkin, Arabiliiton ja monien muiden maiden kanssa, ja pidämme niihin päivittäin yhteyttä. Puhumme niiden kanssa kaikista kysymyksistä eteläisissä naapurimaissa, mutta erityisesti varmistaaksemme, että teemme tehokkaasti yhteistyötä sen lähestymistavan osalta, jonka omaksumme eteläisiin naapurimaihimme ja, kuten olen sanonut, se kattaa kaikki kumppanimme. Meillä on, kuten varmasti odotatte minun sanovan, oma vastuumme.

Lykkäsimme välittömästi neuvotteluja EU:n ja Libyan välisestä puitesopimuksesta sekä kaikkea teknistä yhteistyötä.

(Suosionosoituksia)

Aloitimme valmistelutyön rajoittavista toimista ennen YK:n turvallisuusneuvostoa. YK:n seuraamusten lisäksi hyväksyimme 28. helmikuuta lisää rajoittavia toimenpiteitä: käytössä on saarto laitteille, joita voitaisiin käyttää sisäiseen sortoon ja riippumattomat määritelmät matkustusrajoituksia ja varojen jäädyttämistä varten. Olemme nyt lisäämässä monia Gaddafin ja hänen lähimpien liittolaistensa hallitsemia yksiköitä kyseiseen luetteloon.

Arvoisat jäsenet, pysymme siten Libyan rauhan ja vakauden palauttamiseen pyrkivien kansainvälisten ponnistusten eturintamassa. Kun saamme lopetettua väkivallan, meidän on tehtävä työtä tukeaksemme sellaisen uuden Libyan syntymistä, jossa johtajat valitaan demokraattisesti ja jossa ihmisten oikeuksia kunnioitetaan. Alusta alkaen sanomani mukaisesti emme sanele tuloksia vaan tuemme moniarvoisuutta, vastuuvelvollisuutta, perusteellista demokratiaa ja yhteistä hyvinvointia.

Kriisit ovat luonnostaa testi toimillemme, resursseillemme ja kyvyillemme vastata oikea-aikaisesti, ja tapahtumat eteläisissä naapurimassa ovat valtava haaste Euroopan unionille. Minä katson komission varapuheenjohtajana, että vastauksemme määrittää tätä komissiota tulevina vuosina.

Katson siis Euroopan parlamenttiin ja tarvitsen tukeanne, koska vain yhteisin ponnistuksen pystymme auttamaan saamaan Euroopan unionin yhteen, vahvistamaan lujan kannan. Meillä ei ole varaa ajatella pienesti; meillä ei ole varaa antaa joustamattomuuden tulla tiellemme. Me voimme vastata ja meidän on vastattava strategisesti ja yhtenäisesti. Uskon kuitenkin, että jos teemme niin, voimme todella vaikuttaa, tukemalla alueen ihmisiä, jotka pyytävät tukeamme, mutta tukemalla heitä heidän muovatessaan omaa tulevaisuuttaan.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, PPE-ryhmän puolesta.(ES) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on tälle hetkellä kahden Libyan kriisiä koskevan turhautumisen aiheen repimä; sen välillä, mikä on toivottavaa – se, että rikollinen hallinto, joka on päättänyt kuolla tappaen, katoaa mahdollisimman pian – ja sen välillä, mikä on mahdollista saavuttaa.

Jos olemme rehellisiä, arvoisa puhemies, meidän on tunnustettava, että Euroopan unioni ei ole kaikista ponnistuksistaan huolimatta pystynyt vastaamaan kansalaisten odotuksiin. Tämä ei kritiikkiä, arvoisa korkea edustaja Ashton, vaan siinä on pikemminkin kyse valtuuksista.

Olemme toimineet ripeästi ja olemme toimineet hyvin, uusien valtuuksiemme puitteissa, kun Euroopan unioni kannatti täysimääräisesti Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1970. Emme ole kuitenkaan sotilasliitto. Pyrimme olemaan poliittinen liitto, ja olemme edelleen vain alkutekijöissä kansainvälisellä näyttämöllä.

Siksi, arvoisa puhemies, kun me käymme tätä keskustelua, kun Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvosto tänään tapaa ja kun puolustusministerien ja ulkoasianministerien neuvostot ja Eurooppa-neuvosto tapaavat huomenna, ihmisiä kuolee edelleen Libyassa. Tätä taustaa vasten meidän on pohdittava, mitä voimme tehdä.

Voimme seisoa syrjässä, kun syyttömiä siviilejä murhataan? Voimmeko suhtautua välinpitämättömästi siihen, että Libyassa seurataan Somalian tietä, ja sillä välin Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto saa aikaan uuden hidastetun päätöksen?

Euroopan unionin on lähetettävä selkeä viesti, jossa on vain yksi viesti: Gaddafin hallinnon on päätyttävä nyt. Tähän viestiin on liitettävä painetta kasvattavia toimenpiteitä. Aivan ensiksi, arvoisa puhemies, lentokieltoalue, Muammar Gaddafin yhteyksien kuolettaminen – ja luulenpa, että meidän pitäisi onnitella Euroopan liberaalidemokraattien ryhmää siitä, että Euroopan parlamenttiin on tuotu Libyan opposition edustajia – ja tietysti kansainvälinen koordinointi, erityisemmin Afrikan unionin ja myös Arabiliiton kanssa.

Sitä, arvoisa puhemies, kansalaiset meiltä odottavat, ja teillä on meidän poliittisen ryhmämme täysimääräinen tuki sen aikaansaamiseen, arvoisa korkea edustaja Ashton.

 
  
MPphoto
 

  Martin Schulz, S&D-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin kiittää teitä, arvoisa korkea edustaja Ashton, sanoistanne ja loistavasta ja hillitystä tavasta, jolla esitätte kantanne, sekä analyysistanne tilanteesta eteläisissä naapurimaissamme ja Libyassa.

Meillä on edessämme valtava haaste. Maailman poliittisessa tasapainossa on meneillään todella historiallinen muutos, erityisesti meidän välittömässä naapurustossamme. Meidän on käsiteltävä kehityskulkuja, jotka poikkeavat erittäin paljon toisistaan. Emme voi puhua yhtenäisestä prosessista. Yhtenäinen prosessi on vallankumous, mutta se on hyvin erityinen kunkin maan osalta ja hyvin erilainen niiden kesken. Marokossa se on erilainen kuin Tunisiassa, Algeriassa erilainen Egyptissä, ja Libya on erikoistapaus, josta keskustelemme tiiviisti. Gaddafi on rikollinen. Hän on murhaaja, joka kuuluu kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen. Olemme luultavasti kaikki samaa mieltä siitä, että tämä mies kohtaa rangaistuksensa tavalla tai toisella. Parasta olisi, jos Libyan kansa voisi ratkaista tämän ongelman itse, ja heille sen tekeminen olisi parasta.

Meillä on edessämme valtava haaste, joka vaatii kylmäpäisyyttä. Meidän on tehtävä valinta, myös siinä, mitä täällä sanomme. Toisaalta sydämemme sanoo meille, että tämä rikollinen on pysäytettävä, että veljesmurha hänen omassa maassaan on pysäytettävä, emmekä saisi jättää ulkopuolelle mitään toimenpiteitä, jota tarvitaan sen aikaansaamiseen, sotilaalliset toimenpiteet mukaan luettuina. Tämän meidän omatuntomme meille sanoo. Toisaalta me kaikki kuitenkin tiedämme, miten kansainvälinen politiikka toimii, ja että väärällä päätöksellä tällä alalla voi alla laajat ja kauaskantoiset seuraukset.

On tietysti helppo sanoa, että puutumme asiaan nopeasti, mutta jo lentokieltoalueen täytäntöönpano edellyttää, että teemme päätöksen sotilaskoneiden lähettämisestä ja Libyan ilmavoimien tuhoamisesta maahan. Ne ovat Naton toteuttamia sotatoimia, jotka voisivat ehkä ratkaista ongelman Libyassa aiheuttaakseen vain monia uusia ongelmia koko laajemmalla alueella.

Kehotan siksi ehdottomasti, että kaikki, mitä teemme, tehdään kansainvälisen oikeuden puitteissa ja erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman perusteella ja – tämä on keskeinen yhteinen nimittäjä – Arabiliiton ja Afrikan unionin mukana ollessa. Sisällytämme tämän päätöslauselmaan, ja se on järkevää. Jos haluamme puuttua asioihin Libyassa, ainoa järkevä vaihtoehto sen tekemiseen on tehdä se turvallisuusneuvoston päätöslauselman perusteella ja arabimaiden mukana ollessa. Siksi minun kannattaa toistaa, että meidän ei pitäisi jättää mitään ulkopuolelle, mutta meidän ei pitäisi myöskään vastata lyhytaikaisiin tuntemuksiin hätiköidysti ja väljähtyneillä sanoilla, jotka tuntuvat vaistonvaraisesti oikeilta, mutta jotka – ja haluan toistaa tämän – voisivat olla pitkällä aikavälillä vaarallisia. Se olisi vaarallista.

Eurooppa-neuvostossa – ja käännyn tässä kohdassa teidän puoleenne, arvoisa puhemies Buzek, koska te edustatte parlamenttia Eurooppa-neuvoston kokouksessa tulevina päivinä – on otettu esiin kysymys, tarvitaanko koko alueella Marshall-apua. Minun vastaukseni on kyllä, koko alueelle todella tarvitaan jonkinlaista Marshall-apua. Haluaisin kuitenkin muistuttaa kaikille, mitä Marshall-apu merkitsi Euroopalle. Se merkitsi sitä, että George Marshall ehdotti Amerikan yhdysvalloille, että prosentti Yhdysvaltojen taloudellisesta kokonaistuloksesta osoitetaan Euroopalle. Tulokset tiedetään hyvin – nyt se kutsuu itseään Euroopan unioniksi, ja sen hyvinvoinnin ja demokraattisen kehityksen tasot ja rauhan jakautuminen ovat sellaisia, mitä tämä maanosa ei ole koskaan kokenut.

Haluaisin kuitenkin myös panna merkille, että samat hallitukset, jotka puhuvat tästä, katsovat, että jopa yksi prosentti talouden kokonaistuloksesta olisi liian korkea hinta Euroopan unionille. Ette voi tehdä tällaisia väljähtyneitä vaatimuksia ja sitten olla tekemättä mitään! Jos haluamme tuoda vakauden eteläisiin naapurimaihimme, meidän on tarjottava asianmukainen määrä rahoitusta. Se johtuu siitä, että on olemassa asia, jota ihmiset siellä tarvitsevat, ja se on mahdollisuus elää rauhassa, demokratiassa ja hyvinvoinnissa, toisin sanoen mahdollisuus saada myös heille se, mitä meillä on. Sen on oltava kaikkien toteuttamiemme toimenpiteiden päämäärä tulevina päivinä, viikkoina ja kuukausina, myös täällä Euroopan parlamentissa. Loppujen lopuksi mitkään hienot sanat ja kivat päätöslauselmat, joita täällä annamme, eivät anna yhtään mitään eteläisten naapurimaidemme kansoille – he tarvitsevat konkreettisia toimia. Siksi meidän kaikkien yhteisenä tavoitteena on oltava vapaakauppa-alueen perustaminen, jolla pyritään Pohjois-Afrikan ja Euroopan unionin taloudelliseen tasa-arvoon.

 
  
MPphoto
 

  Guy Verhofstadt, ALDE-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, minun mielestäni me tarvitsemme nyt, arvoisa korkea edustaja Ashton, erittäin selkeän viestin ja lausunnon teiltä ja Eurooppa-neuvostolta Libyasta. Mielestäni tuossa viestissä on oltava kolme asiaa. Ihmisiä tapetaan edelleen, joten se, mitä sanomme, ei ole neutraalia: se, mitä sanomme, voi auttaa itse paikalla.

Ensinnäkin meidän on tunnustettava – tai ainakin aloitettava tunnustamismenettely – kansallinen siirtymävaiheen neuvosto Libyan kansan edustajaksi. Minun mielestäni sellainen, joka tappaa valtavia määriä omaa kansaansa, on menettänyt kaiken legitimiteetin. Meidän on siksi aloitettava tunnustamismenettely, koska se voi auttaa oppositiota voittamaan poliittisesti tämän taistelun Gaddafia vastaan.

Toinen asia, joka meidän on tehtävä – ja toinen viesti, joka teidän on annettava – on se, että meidän on vauhditettava kaikenlaista apua. Oppositio tarvitsee lääkkeitä, elintarvikkeita, puhelinlinjoja, jotka ovat asioita, joita me voimme tarjota.

Kolmanneksi, meidän on halvaannutettava Gaddafin tuhovoima mahdollisimman pian. Libyan yhteiskunnassa vallitsee selkeä yksimielisyys: Libyaan ei pitäisi tehdä suoraa sotilaallista interventiota. Se on libyalainen vallankumous, ja sen on pysyttävä libyalaisena vallankumouksena. He tarvitsevat lentokieltoalueen. Euroopan unionin – neuvoston ja teidän – on pyydettävä YK:ta antamaan tästä mahdollisimman pian päätöslauselma, jolla luodaan lentokieltoalue ja lopetetaan opposition hallussa olevien kaupunkien pommittaminen.

Nuo kolme selkeää viestiä tarvitsemme, ja me tarvitsemme ne nyt. Emme tarvitse niitä viikon päästä tai kahden viikon päästä, me tarvitsemme ne tänään, huomenna ja ehdottomasti perjantain, kun Eurooppa-neuvosto antaa tästä asiasta ensimmäisen poliittisen julkilausumansa. Nuo ovat kolme tärkeintä tekijää, joita tällä hetkellä tarvitaan.

(FR) Arvoisa puhemies, haluaisin käyttää hyväkseni tämän puheenvuoron puhuakseni hieman laajemmasta asiasta, koska se, mitä tapahtuu, on tietysti historiallista, ja mielestäni se on olennaista.

Uskon lujasti, että se, mitä tapahtuu tällä hetkellä Libyassa, Tunisiassa ja Egyptissä, on ennennäkemätön tilaisuus luoda tarvittavat edellytykset Israelin ja Palestiinan välillä nyt vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin ratkaisemiseksi rauhanomaisesti.

Kehotan Israelia olemaan nyt tarpeeksi rohkea ottaakseen poliittiset askelet, joita tarvitaan rauhanprosessin käynnistämiseksi nopeasti Palestiinalaisvaltion kanssa. Tilaisuuteen osoittaa, että kyseisellä alueella käynnissä oleva demokraattinen prosessi on historian antama lahja, joka voi vapauttaa alueen ja maailman konfliktista, joka on aiheuttanut niin paljon tuskaa, niin monia väärinymmärryksiä ja niin monia murhenäytelmiä, on tartuttava molemmin käsin. Tämä viesti on lähetettävä tuolle alueelle tänään.

 
  
MPphoto
 

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, te sanoitte hetki sitten, arvoisa korkea edustaja Ashton, että meidän on kunnioitettava kansoja ja niiden vapaudenkaipuuta.

Puhukaamme suoraan. Emme ole tehneet niin vuosien ajan. Olimme diktatuurien osapuolia – me, Euroopan unioni ja kaikki jäsenvaltiot. Nyt siis olette lopettaneet neuvottelut kenraali Gaddafin kanssa? Mazel tov! Oletteko tosissanne? Luuletteko todella, että olisitte voineet jatkaa? Vuosien ajan tämä Euroopan unioni, nämä jäsenvaltiot ja Silvio Berlusconi neuvottelivat esimerkiksi pakolaisten palauttamisesta Libyaan. Oliko kukaan kiinnostunut siitä, miten kenraali Gaddafi kohteli noita pakolaisia?

(Suosionosoituksia)

Meidän pitäisi joka tapauksessa harjoittaa hieman itsekritiikkiä tämän asian osalta.

Nyt kansa on noussut. Sillä on edustajia. Kun Puolan kansa nousi, kukaan ei kysynyt, oliko Solidaarisuus valittu demokraattisesti, Solidaarisuus tunnustettiin heti, sitä autettiin. Kehotan teitä tunnustamaan väliaikaishallitukset, koska se on ainoa voima, joka voi saada demokratian aikaan. Kyllä, meidän on pysyttävä kylmäpäisinä, hyvä Martin Schulz, mutta meidän on myös valittava puolemme.

Tarvitaan kaksi asiaa.

Ensinnäkin, kenraali Gaddafi ei saa voittaa, koska jos hän voittaa, se tuhoaa kaiken toivon demokratiasta monilla alueilla, ja se on diktaattorien voitto! Politiikkaamme on siksi suunnattava siten, että siinä sanotaan: kenraali Gaddafin on hävittävä, ja libyalaisten on voitettava kenraali Gaddafi.

Toiseksi, libyalaiset eivät halua ulkomaista sotilaallista interventiota, se on totta. He sanovat kuitenkin: "Haluamme lentokieltoalueen". Afrikan unioni puhuu lentokieltoalueesta. Arabiliitto puhuu lentokieltoalueesta. Ei siis Nato.

Sopimuksella lentokieltoalueen säätämisestä pyritään pääasiassa luomaan uusi poliittinen voimatasapaino, eristämään kenraali Gaddafi YK:sta ja sanomaan, että saamme sen läpi joko turvallisuusneuvostossa tai yleiskokouksessa, joka äänesti 100-prosenttisesti sen puolesta, että Libya suljetaan ihmisoikeusneuvostosta pois. Se tarkoittaa, että kenraali Gaddafi on täysin eristetty. Sillä sanotaan hänelle: "Sinulla ei ole tulevaisuutta, olet menettänyt tilaisuutesi!"

Sotilaallinen kieltoalue on ennen kaikkea poliittinen toimi. Miten se voidaan saada aikaan? Ajatuksia on lukemattomia. Kukaan ei tietenkään aio pommittaa Libyaa, mutta esimerkiksi ilmaan nouseva lentokone voidaan pakottaa alas. Kenraali Gaddafille on näytettävä, että hänen ei sallita pommittaa Libyan kaupunkeja. Vaihtoehtoja on. Tämä on poliittinen toimi, joka meidän on toteutettava.

(Suosionosoituksia)

Olen todella sitä mieltä, että jos otamme härkää sarvista ja tunnustamme tämän väliaikaishallituksen, saamme Euroopan unionin, Yhdistyneet Kansakunnat ja Arabiliiton liikkeelle. Nopeutetaan kenraali Gaddafin eristystä, ja uskon, että hänen päivänsä Libyan diktaattorina ovat luetut.

Kyse on nyt myös humanitaarisesta avusta. Tarvitaan lääkäreitä ja tarvitaan tapa kuljettaa haavoittuneet pois Libyasta. Jotkin satamat ovat avoinna, ja kaiken humanitaarisen avun pitäisi tulla Itä-Libyan kautta. Lopuksi, myös elintarvikeapua ja sotilaallista apua tarvitaan. Tämä on valintamme: jos kenraali Gaddafin on hävittävä, toisten on voitettava.

Varmistetaan, että se, mikä tapahtui Bosniassa, ei toistu. Bosnialaiset ja serbit määrättiin saartoon. Kaikki olivat samaa mieltä. Ei, tässä on kyse toisesta toista vastaan. Haluamme sotilaallisen saarron, asesaarron kenraali Gaddafia vastaan. Haluamme antaa Libyan kansalle tilaisuuden vapauttaa itsensä aseilla, koska se on tilanne, jota kenraali Gaddafi halusi.

Haluaisin päättää puheenvuoroni pakolaisia ja humanitaarista apua koskevaan aiheeseen. Käyttäkäämme kaikki EU:n käytössä olevia välineitä majoittamaan pakolaiset väliaikaisesti ja takaamaan, että Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvosto tunnustaa heidät. YK:n pakolaisjärjestö on tunnustanut tuhansia pakolaisia pakolaisiksi. Meidän pitäisi antaa heidän tulla Eurooppaan! Jos teemme niin, teemme erittäin voimakkaan humanitaarisen ja poliittisen eleen, ja toimimme siten varmistaaksemme, että EU tunnustetaan viimein, että EU:n arvot tunnustetaan, koska toimimme puolustaaksemme noita arvoja ja taataksemme vapauden Libyassa, Tunisiassa ja Egyptissä.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Charles Tannock, ECR-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, tämä on poikkeuksellinen keskustelu. Olen samaa mieltä melkein kaikesta, mitä Daniel Cohn-Bendit on tänään sanonut, ja se saa minut hiukan huolestuneeksi. Kuten olen aina sanonut, Gaddafi on edelleen Afrikan Fidel Castro, vaikka edes Castro ei olisi turvautunut niin raakaan väkivaltaan kuin mitä olemme vastikään nähneet Gaddafin hallinnolta ja hänen sosiopaattisilta pojiltaan siviilimielenosoittajia vastaan.

Kiinnitin viime tammikuussa huomiota siihen, että Gaddafilla oli tapana tukea valtavasti terrorismia. Nyt hän on tietenkin syytettynä oman kansansa terrorisoinnista. Gaddafi käytti paljon rahaa ja aikaa lännen liehittelyyn yrittäen saada meidän uskomaan, että hän oli muuttunut mies. Niin ei tietenkään tapahtunut. Käytettävissään olevien valtavien öljytulojen ansiosta hän pystyi kuluttamaan valtavasti saadakseen poliittisia myönnytyksiä Euroopassa ja Afrikassa, eikä vähiten kotimaassani, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, erityisesti edellisen hallituksen aikana.

Ensisijainen tavoitteemme nyt on auttaa lopettamaan tämä järjestön väkivalta Libyassa. Olin yksi ensimmäisistä, jotka pyysivät tässä parlamentissa lentokieltoaluetta. Kiitän Ranskaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa sen päättäväisestä ajamisesta kattamaan koko maa, jotta Gaddafi saadaan lopettamiaan oman kansansa pommittaminen ja palkkasotilaiden tuominen maahan lähinnä Algeriasta ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Luulen, että turvallisuusneuvosto – erityisesti, kun kyse on Venäjän ja Kiinan veto-oikeudesta – ei saata hyväksyä tätä lentokieltoaluetta koskevaa kysymystä.

Meidän pitäisi nyt harkita vakavasti Benghazissa sijaitsevan kansallisen siirtymävaiheen neuvoston tunnustamista Libyan lailliseksi hallitukseksi, jotta se voisi pyytää sotilaallista tukea ilman, että olisi turvauduttava YK:n päätöslauselmaan. Sillä estettäisiin uudet siviilien verilöylyt ja annettaisiin demokratiaa puolustaville kapinallisille todellinen mahdollisuus.

Onneksi useimmat Libyassa olleet EU:n kansalaiset onnistuttiin evakuoimaan turvallisesti – ja se tehtiin tehokkaasti – mutta minusta oli selvää, että useimmat EU:n jäsenvaltiot olivat kiinnostuneita vain omien kansalaistensa auttamisesta. Maastrichtin sopimuksen säännökset, joiden nojalla EU:n kansalaiset voivat riippumatta siitä, missä he ovat, pyytää konsuliviranomaisten suojelua miltä tahansa jäsenvaltiolta hätätilanteessa, ovat ilmeisesti unohtuneet täysin evakuointiprosessin aikana.

 
  
MPphoto
 

  Miguel Portas, GUE/NGL-ryhmän puolesta.(PT) Arvoisa puhemies, emme voi ymmärtää Libyan kansannousua ymmärtämättä Tunisian ja Egyptin vallankumouksia. Juuri siksi, että tämä Libyan kansannousu on osa historiallista ja vallankumouksellista kansanliikettä, joka tuo demokratian eteläiselle Välimerelle ja koko arabimaailmaan, EU:n kanta ja muutokset sen kannassa sen osalta, miten se on toiminut Libyassa, ovat erittäin tärkeitä.

Gaddafin hallinnon päivät ovat luetut, koska se on diktatuuri, eivätkä ihmiset enää pelkää sitä. Se ei voi selviytyä, kun sen naapurit ovat siirtymässä demokratiaan ja myös, koska se on eristetty kansainvälisestä yhteisöstä.

Kun mietitään tätä muutosta EU:n kannassa, on kuitenkin sanottavat jotakin menneisyydestä, koska Euroopan unioni oli yksi vanhan hallinnon tukipilareista. Päätöslauselmassa ei sanota niin, mutta aseet, joilla Libyan kansaa sorretaan, ovat suurelta osin eurooppalaisia aseita ja pommeja.

Haluan siksi ilmaista itseni erittäin selkeästi. Vasemmisto kannattaa varojen jäädyttämistä, asesaartoa, suhteiden edistämistä kansannousun kanssa ja kaikki humanitaarisia aputoimia, mutta haluaisin myös tehdä selväksi, että vastustamme kaikkia sotilaallisia interventioita, mukaan luettuna toimenpide, joka saattaisi mahdollistaa kyseisen intervention: lentokieltoalue.

Siitä on puhuttu täällä selkeästi. Meillä on kokemusta: tiedämme, miten sotilaalliset interventiot ovat alkanet, ja tiedämme, että alettuaan ne eivät ikinä lopu.

 
  
MPphoto
 

  Bastiaan Belder, EFD-ryhmän puolesta.(NL) Arvoisa puhemies, aivan eurooppalaisten silmiemme edessä etelärajallamme esitetään todellista libyalaista draamaa, kun Gaddafin sortohallitus ei vain pidä pintaansa vaan myös hyökkää voimakkaasti maan kapinallisalueita vastaan. Sillä välin pääkaupungissa Tripolissa murha on päivän sana, ja lukemattomia Libyan kansalaisia katoaa jäljettömiin. Tämän on murheellinen tilanne, joka korostaa Libyassa paljon matkustelleen mielipidettä, jonka mukaan ainoa tehokas keino on luultavasti aseellinen interventio.

Arvoisa puhemies, voin kuitenkin ymmärtää lännen haluttomuutta käyttää tätä äärimmäistä keinoa. Minulta riittää kuitenkin huomattavasti vähemmän ymmärrystä viivyttelylle ja vitkastelulla lentokieltoalueen luomisessa Libyan ylle. Toimimattomuudella sen suhteen on joka tapauksessa kallis hinta, nimittäin Libyan kansalaisten suurten kärsimysten jatkaminen. Euroopan unioni voi ja sen täytyy auttaa luomaan perustukset Gaddafin jälkeiselle Libyalle ja paremmat tulevaisuudennäkymät tälle heimojen hallitsemalle valtiolle. Ensiksi, tuhotaan Gaddafin ilmavoimat ja jätetään Veli johtaja, kuten hän mielellään itseään kutsuu, halvaantuneeksi.

 
  
MPphoto
 

  Bruno Gollnisch (NI).(FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minun mielestäni saamattomuutta ja voimattomuutta, jota olemme nyt osoittaneet jo kauan, ei saisi syrjäyttää halu kaoottiseen interventioon, jonka haitalliset vaikutukset olisivat välittömästi ilmiselviä.

Kerrankin voin sanoa, että laajasti sanottuna hyväksyin Martin Schulzin varovaisen puheenvuoron. Katson todellakin, että tämän parlamentin ylenmääräisillä hyvillä aikomuksilla, halulla humanitaariseen interventioon ja puuttumisella muiden asioihin on todella haitallisia vaikutuksia. Haluatte diktaattorien lähtevän maastaan ja olette oikeassa. Jos kuitenkin todella haluatte heidän lähtevän, teidän on annettava heille ulospääsytie. Ette voi aloittaa epäämällä heiltä viisumia lähteä maastaan, ettekä voi luvata heidän ainoaksi tulevaisuudennäkymäkseen vankilassa vietettävää elämää. Jos ja kun teette niin – ja tämä on totta, hyvä Daniel Cohn-Bendit – ette anna heille muuta mahdollisuutta kuin taistella, kunnes heidän kansastaan on vuodatettu viimeinenkin veripisara. Se on totta! Perinteisellä kansainvälisellä oikeudella olisi siksi huomattava etu kaikkeen tänään kuulemaamme nähden, ja on todella sääli, että sitä on ylenkatsottu ja ennen kaikkea, että sitä ovat ylenkatsoneet ne, jotka vasta vähän aikaa sitten ylistivät näitä diktaattoreita. Minä en ollut se, joka kutsui presidentti Ben Alin tähän parlamenttiin ja joka kuunteli kunnioittavasti hänen puheenvuoroaan. Se oli kaikki te, hyvät kollegat, ja kuulimme silloin erittäin vähän vastalauseita!

 
  
MPphoto
 

  Ioannis Kasoulides (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, alussa Libyan kansannousulla oli samat innoitukset ja piirteet kuin Tunisian ja Egyptin tapahtumilla. Gaddafin hallinto ryhtyi ennenäkemättömään tappavaan sortoon käyttämällä ilmavoimia, helikopterilaivueita ja armottomia palkkamurhaajia ampumaan ja tappamaan aseettomia siviilejä. Verilöyly sai aikaan loikkauksia armeijassa, hallituksessa ja diplomaattikunnassa. Ihmiset Benghazissa ja muualla ottivat luopuvan armeijan aseet, ja nyt kansannousu on aseellinen selkkaus, jossa voimat ovat epätasapainossa.

Gaddafi on menettänyt kaiken oikeutensa johtaa tehtyään rikoksia ihmisyyttä vastaan, omaa kansaansa vastaan. Pitkittynyt selkkaus aiheuttaa valtavaa humanitaarista tuhoa Libyan rajojen sisäpuolella ja Libyan rajoilla. Se uhkaa saada aikaan siirtolaisvirtoja EU:hun ja erityisesti eteläisiin jäsenvaltioihin. Se nostaa myös öljyn maailmanmarkkinahintaa maailmantaloudelle vaarallisille tasoille.

Siksi on ehdottoman tärkeää lopettaa selkkaus välittömästi, mutta Gaddafi ei saa hallita. Lentokieltoalue on pantava kiireellisesti täytäntöön, ja meidän pitäisi käyttää kaikki mahdollisia keinoja avustaaksemme demokratiaa puolustavia libyalaisia nujertamaan voimat, jotka lahjonnan, uhkailun ja heimojen harjoittaman manipulaatioin vuoksi tukevat vielä Gaddafia.

Voimme kuvitella, mitä Gaddafin onnistuminen tarkoittaa. Todistamme tilannetta, joka on pahempi kuin Ruandassa, koko ihmiskunnan häpeäksi. Nyt tarvitaan päättäväistä toimintaa.

 
  
MPphoto
 

  Ana Gomes (S&D).(EN) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti tukee Yhdistyneitä Kansakuntia sen yksimielisessä viestissä Libyan diktaattorille: siirry syrjään, lopeta verilöyly, kohtaa oikeus.

Gaddafin kostaessa omalle kansalleen EU:n on täytettävä suojeluvastuunsa auttamalla panemaan täytäntöön lentokieltoalueen, kuten Arabiliitto, islamilaisten maiden konferenssi ja Afrikan unioni ovat suunnitelleet, ja muita toimenpiteitä, joista turvallisuusneuvosto on päättänyt, kaikin saatavissa olevin keinoin, mukaan luettuna YUTP:n varat – pankaa merkille – arvoisa korkea edustaja Ashton – nimittäin toteuttamaan asesaarron.

EU:n on tehtävä enemmän auttaakseen kaikkia niitä, jotka yrittävät paeta tai jotka ovat juuttuneet Libyaan, tukemalla YK:n pakolaisjärjestöä ja humanitaarisia järjestöjä itse paikalla ja auttamalla sijoittamaan uudelleen pakolaisia, joita ei voida palauttaa kotiin, kuten somalialaisia, eritrealaisia ja etiopialaisia. Taakanjakamistoimet pakolaisten sijoittamiseksi uudelleen, yhteinen turvapaikkajärjestelmä, tilapäiset suojelutoimenpiteet – Euroopan unionin pitäisi panna ne kaikki kiireesti täytäntöön solidaarisuuslausekkeen ja palauttamiskiellon periaatteen mukaisesti ja osana johdonmukaista pitkän aikavälin strategiaa Pohjois-Afrikan poliittisen muutoksen vaikutusten käsittelemiseksi ja käsitellä siirtolaisuuden perussyitä.

EU:n on tarkistettava eteläinen Euroopan naapuruuspolitiikka, sen on ensisijaisesti tuettava valmiuksien ja instituutioiden kehittämisestä oikeusvaltion periaatteen ja ihmisoikeuksien, myös naisten oikeuksien, säilyttämiseksi ja oikeisiin vaaleihin valmistautumiseksi. EU:n on välittömästi luotava suhteet Libyan nouseviin poliittisiin voimiin, eli väliaikaiseen siirtymävaiheen neuvostoon, rohkaistava demokraattista muutosta ja taattava, että demokratia saa aikaan vapauksia, kehitystä ja arvokkuutta, joita Libyan kansa on osoittanut haluavansa.

 
  
MPphoto
 

  Alexander Graf Lambsdorff (ALDE).(DE) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu täällä Euroopan parlamentissa tekee yhden asian selväksi, ja se on se, että emme ole puolueettomia tässä konfliktissa. Olemme demokraattisen vallankumouksen puolella. Gaddafin on mentävä, ja EU:n on toimittava aktiivisesti sen saamiseksi aikaan.

Kansainvälisellä tasolla jaetaan tämän osalta työmäärää. Keskustelemme lentokieltoalueesta, jolle tarvitaan – kuten Martin Schulz aivan oikein määritti – YK:n turvallisuusneuvoston tuki. Mitä teemme, jos Moskova ja Beijing eivät anna suostumustaan? No, sitten meidän on tukittava tämä kansainvälisen oikeuden porsaanreikä. Meidän on joka tapauksessa kannettava vastuumme aseettoman väestön suojelusta Arabiliiton ja Afrikan unionin avulla mutta myös Euroopan unionin aktiivisen aseman avulla. Sotilaallinen täytäntöönpano olisi sitten Naton ja sen kumppaneiden vastuulla, mutta poliittisesti ja taloudellisesti Euroopan unionilla olisi edelleen myös keskeinen asema pitkään sen jälkeen, kun, jos niin kävisi, Nato ja Yhdistyneet Kansakunnat olisivat lopettaneet keskeiset toimensa.

Haluaisin sanoa yhden asian sangen selkeästi, ja se on se, että olin hyvin tyytyväinen, hyvä Martin Schulz, kun kuulin teidän sanovat, että tarvitsemme vapaakauppa-alueen. Se johtuu siitä, että jos emme anna näiden ihmisten tuotteiden tulla EU:hun he tulevat edelleen Välimeren poikki pajuista punotuissa veneissä ja massoittain täyttämään Lampedusan. Sitä emme ehdottomasti halua. Luodaan siis siksi vapaakauppa-alue, annetaan tuotteiden tulla EU:hun, jotta myös siellä olevilla ihmisillä on taloudellinen tulevaisuus demokratisoiduissa maissaan.

 
  
MPphoto
 

  Mirosław Piotrowski (ECR).(PL) Arvoisa puhemies, Libyan kehitysvaiheet ovat viimeisimpiä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tapahtumasarjassa. Lissabonin sopimuksen säännösten nojalla Euroopan unioni voi hyödyntää ulkosuhdehallintoaan, mutta tähän mennessä hallinnon lähestymistapa alueen tapahtumiin on ollut veltto. Olen pyytänyt kahdesti, että sinne lähetettäisiin ainakin valtuuskunta. Myönteistä on, että Libyan tapauksessa kyseinen valtuuskunta on lähetetty. Sen tavoitteena on arvioida humanitaarisia toimenpiteitä, mutta myös konkreettista poliittista toimintaa tarvitaan. YK:n mukaan Libyassa on jo kuollut tuhat ihmistä, ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan luku voi olla jopa 6 000. Alueen myllerrys näkyy raakaöljyn hinnan nousussa maailmanmarkkinoilla, ja se on hyvin selvää kaikille Euroopan unionissa asuville. On olennaisten etujemme mukaista, että unioni hyväksyy seuraavassa huippukokouksessa lopullisen kanssa ja ryhtyy toimiin, jotka vastaavat Yhdysvaltojen ulkosuhdehallinnon toimia. Paljon kiitoksia.

 
  
MPphoto
 

  Gerard Batten (EFD).(EN) Arvoisa puhemies, Pohjois-Afrikan kohtalokkailla tapahtumilla voi olla perusteellisia vaikutuksia sekä hyvässä että pahassa länsimaisen sivilisaation vaurauteen ja rauhaan, mutta katsomme tulosta prosessista, joka alkoi 40 vuotta sitten. Öljyä tuottavat maat ovat kiristäneet länttä, ja olemme siirtäneet miljardeittain dollareita korruptoituneille hirmuhallinnoille. Ilman öljyä kenraali Gaddafi olisi ollut vain paikallinen kolmannen luokan diktaattori.

Meidän on toivottava, että Libyan kaltaiset maat tuottavat demokraattisia ja liberaaleja hallintoja – itsensä ja meidän takia – mutta emme voi luottaa siihen. Länsimaiden on nyt keskitettävä varat ja tieteellinen tutkimus vaihtoehdon löytämiseksi öljylle. Jos tästä kriisissä on jokin opetus, joka meidän on ennen kaikkea opittava, se on se, että länsimaiset sivilisaatiot eivät saa olla muista riippuvaisia elintärkeiden energiatoimitusten osalta.

 
  
  

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Gianni PITTELLA

 
  
MPphoto
 

  Elmar Brok (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, hyvät kollegat, haluaisin esittää korkealle edustajalle vilpittömät kiitokseni katsauksesta, jonka hän on antanut meille, ja hänen viime viikkojen ponnistuksistaan, jotka voisivat saada tehdä EU:ta hieman tunnetuksi, jos suhtaudumme tähän kysymykseen edelleen riittävän rohkeasti ja toteutamme tarvittavat toimenpiteet.

Eroista huolimatta Pohjois-Afrikan tapahtumia ovat erittäin vertailukelpoisia vuoden 1989 tapahtumien kanssa. Ihmiset vaativat vapautta ja parempia elinoloja. Sen ohella, että meidän on tarjottava humanitaarista apua, meidän on tarjottava Pohjois-Afrikan ihmisille tukeamme, jos he sitä haluavat, demokratian kehittämisessä. Demokratia selviää kuitenkin vain, jos näitä ihmisiä autetaan saavuttamaan samalla paremmat elinolot. Olemme tässä yhteydessä kuulleet puheenvuoroja Marshall-avusta ja vapaakauppa-alueesta, jotka kaikki ovat välttämättömiä, koska meidän kannaltamme voisi tässä erittäin dramaattisessa ja historiallisessa demokratian, vapauden ja parempien elinolojen tunteessa olla myönteistä sijoittautua näihin maihin. Meidän ei siksi pidä käsitellä tätä tavanomaisuutena, ja meidän on toimittava nopeasti.

Voidaksemme estää murhaaja Gaddafia vahvistamasta asemaansa meidän on rohkaistava ihmisiä ja osoitettava heille, että olemme heidän puolellaan. Siksi on tärkeää luoda suhteet väliaikaiseen neuvostoon. Meidän on toimittava yhteyspisteinä tehdäksemme siten selväksi, että saamme muita tekijöitä liikkeelle. Meidän on autettava saamaan aikaan Gaddafin täydellinen eristys, jotta hänen erotetaan omasta kansastaan ja jotta mikään tulevaisuus Gaddafin kanssa ei ole mahdollinen, jotta ihmiset luopuvat hänestä. Sen täytyy myös kattaa se, että estämme Gaddafia pommittamasta omaa kansaansa. Se tarkoittaa, että lentokieltoalue – tai mikä tahansa muu – on välttämätön suojelun ja rohkaisun tarjoamiseksi, jotta voidaan varmistaa, että vapautensa puolesta taistelevat eivät menetä uskoaan. Koska voimme lisäksi tehdä sen yhdessä Arabiliiton kanssa, Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti, YK:n päätöslauselmaa ei tarvittaisi, jos Venäjä olisi mukana. Meidän on sitten autettava ihmisiä siellä, jotta he voivat taistella tiensä vapauteen tässä konfliktissa ja jotta siellä ei kehitys pitkää sisällissotaa tämän murhaajan kanssa.

(Puhuja hyväksyi kysymyksen esittämisen sinisen kortin nojalla työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

 
  
MPphoto
 

  Miguel Portas (GUE/NGL).(PT) Arvoisa puhemies, halusin vain tarkistaa, ymmärsinkö Elmar Brokin oikein: sanoitteko, että sotilaallinen ratkaisu, tai sotilaallinen päätös, ei teidän mielestänne edellytä Yhdistyneiden Kansakuntien päätöstä? Jos tosiaan sanoitte siten, minun on sanottava, että olen teidän kanssanne täysin eri mieltä.

 
  
MPphoto
 

  Elmar Brok (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, sanoin erityisesti, että se olisi tehtävä yhteistyössä Arabiliiton ja arabimaiden kanssa.

Toiseksi, on toivottavaa, että legitimiteetti saadaan Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselman nojalla. Jos jokin turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenistä kuitenkin käyttäisi siihen veto-oikeuttaan, on olemassa useita esimerkkejä siitä, miten Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaa voidaan käyttää asianmukaisesti. Emme voi antaa yhden pysyvän jäsenen veto-oikeuden estää meitä estämästä Gaddafia murhaamasta omaa kansaansa.

 
  
MPphoto
 

  Adrian Severin (S&D).(EN) Arvoisa puhemies, eteläisen naapurimaiden äskettäin historiallisesti merkittävät tapahtuvat edellyttävät, että laadimme uudelleen niitä koskevat politiikkamme, mutta meidän on aloitettava siitä, mitä tästä opimme.

Ensiksi meidän on opittava, että autoritaarisiin johtajiin luottaminen tai oman elämäntapamme pakottaminen ovat väärin. Meidän on annettava noiden ihmisten rakentaa demokratiaa omalla tavallaan ja omilla ehdoillaan.

Toiseksi meidän on ymmärrettävä, että kehitysyhteistyöpolitiikkamme kansallinen pirstaloituminen, joka joskus mahdollistaa kansallisten geopoliittisten ohjelmien edistämisen, riistää meiltä ja alueen mailta kehityksen kautta tulevan turvallisuuden edut.

Kolmanneksi, näkemyksen ja poliittisen tahdon puutteemme alueellisten turvallisuushaasteiden käsittelyssä, pääasiassa Israelin ja Palestiinan asioissa, johtaa meidän vielä pahempiin kriiseihin.

Libyan osalta, muiden maiden ohella, meidän on muistettava, että kaikki diktaattoria vastaan taistelevat eivät ole demokraatteja ja että muutos itsessään ei aina ole parempaan.

Voimme siksi puhua vuoropuhelusta, sitoutumisesta, humanitaarisesta avusta, mutta tunnustaminen saattaa olla liian aikaista, ja turvautuminen sotilaallisiin keinoihin olisi jätettävä pois laskuista tai ainakin edellytettävä sen osalta Yhdistyneiden Kansakuntien hyväksyntä ja Arabiliiton yhteistyötä. Muuten voimme päätyä seikkailuun, jonka tuloksia saattaa olla vaikea käsitellä.

 
  
MPphoto
 

  Marielle De Sarnez (ALDE).(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, tällä kertaa EU:n on oltava läsnä kokouksessa. Perjantain huippukokouksessa on tunnustettava yksiselitteisesti ja varauksetta kansallisen neuvoston legitimiteetti, neuvoston, jonka vaatimukset ovat yksinkertaisia. Ensinnäkin, humanitaarinen hätätila. Libyassa käydään sisällissotaa. Meidän on kymmenkertaistettava ponnistuksemme elintarvikkeiden, lääkkeiden ja lääkäreiden lähettämisessä ja meidän on tarjottava tukeamme tuhansille Tunisiaan ja Egyptiin tungeksiville pakolaisille. EU ei voi kuitenkaan tyytyä vain humanitaariseen vastaukseen. Eurooppa-neuvoston on kannettava vastuunsa ja edistettävä, osana YK:ssa tehtyä päätöstä, jossa ovat mukana Arabiliitto ja Afrikan unioni, suunnitelmasta määrätä lentokieltoalue estämään kenraali Gaddafia teurastamasta omaa kansaansa.

Lopuksi haluaisin sanoa jotakin johtajille, jotka pelailevat kaikilla näillä peloilla. Libyasta pakenevat siirtolaiset haluavat vain yhtä asiaa, ja se on kotimaahan palaaminen. Ne taas, jotka vaarantavat nyt henkensä vapauden ja demokratian puolesta, haluavat vain elää ja työskennellä vapaassa maassa, josta he voivat olla ylpeitä, joten kun tulee jälleenrakennuksen aika, juuri heidän taloudellista kehitystään Euroopan unionin on edistettävä määrätietoisesti ja rohkeasti.

 
  
MPphoto
 

  Derk Jan Eppink (ECR).(EN) Arvoisa puhemies, me kaikki olemme samaa mieltä siitä, että Muammar Gaddafi on murhaaja, ja minä olen samaa mieltä Martin Schulzin kanssa. Mietin vain, EU:n johtajamme ovat viime vuosien aikana yrittäneet hurmata häntä.

Tässä on kuva puheenjohtaja Van Rompuysta, joka vasta aloitti toimessaan ja on jo väärässä seurassa, ja toinen kuva on Guy Verhofstadtista ottamassa vastaan diktaattoria sotilaallisin kunnianosoituksin, mistä hän varmasti pitää. Sitten, hyvä Daniel Cohn-Bendit, meillä on Silvio Berlusconi. Tiedämme, että Silvio Berlusconi pitää suutelemisesta, mutta hän suutelee aivan väärää henkilöä. Lisäksi, arvoisa korkea edustaja, meillä on Tony Blair, entinen pomonne, suutelemassa diktaattoria.

Haluan sanoa tämän: Ymmärrän, että teidän on tavattava ihmisiä, jotka ovat ikävämpiä kuin te itse, mutta teidän ei tarvitse suudella heitä. Teidän ei tarvitse halata heitä. Teidän ei tarvitse hurmata heitä.

Olette ruokkineet hirviötä, jota vastaan ihmiset nyt taistelevat, ja siksi heitä tapetaan. Sanon siis kaikille näille EU:n johtajille, jotka ovat suudelleet ja halanneet Gaddafia: hävetkää!

 
  
MPphoto
 

  Mario Mauro (PPE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, hän oli oikea mies oikeaan aikaan. Daniel Cohn-Bendit sanoi: Muammar Gaddafi on rikollinen, ja hän teki sopimuksia Silvio Berlusconin kanssa.

Minä sanon, että Muammar Gaddafi on rikollinen ja hän teki sopimuksia, Romano Prodin johtaman Euroopan komission, Massimo D’Aleman johtaman Italian hallituksen, Tony Blairin työväenhallituksen ja monien satojen muiden hallitusten kanssa. Muammar Gaddafi on rikollinen, joka on johtanut yli 20 vuotta valtiota, jolla on edelleen strategista ja olennaista merkitystä puolen maailman eduille. Meillä on oltava järkeä myöntää se, miten muuten saamme Martin Schulzin mainitseman Marshall-avun?

Marshall-apu todella oli olemassa, yhdysvaltalaiset antoivat meille rahaa, mutta niin tehdessään he vaativat, että Euroopan hallitukset ajavat kommunistit pois maidensa politiikasta; he sanelivat meille ehdot. Mitä ehtoja me aiomme sanella Välimeren etelärannan mailla sitoutuaksemme Marshall-apuun? Aiommeko korvata viime vuosien diktaattorit muilla diktaattoreilla edistääksemme omia etujamme vai pyritäänkö Marshall-avullamme edistämään sellaisten vahvojen ja terveiden instituutioiden kehittymistä, joissa näkyy henki, joka elää ja voi hyvin kansalaisyhteiskunnassa ja jonka olemme nähneet ruumiillistuvan viime päivinä näissä maissa?

Se on oikea kysymys, joka meidän on itseltämme kysyttävä, ja ehdotukset, jotka meidän on esitettävä neuvostolle, mukaan luettuna lentokieltoalue ja partiot Libyan rannikolla, joka on Sidranlahdella olevien eurooppalaisten alusten, ei yhdysvaltalaisten alusten, vastuulla. Sen on oltava asianmukainen vastaus EU:lta tällä hetkellä.

 
  
MPphoto
 

  Juan Fernando López Aguilar (S&D).(ES) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, minun mielestäni tästä keskustelusta käy selväksi, että koko Euroopan parlamentti on tietoinen siitä, että tämä Pohjois-Afrikan siirtymävaiheen kriisi ei ole enää testi EU:n ulkopolitiikalle, vaan se on nyt testi koko sellaisen EU:n elinkelpoisuudelle, jolla on ulkopolitiikka. Siksi on ehdottoman olennaista, että Euroopan unioni voi lähettää kansainväliselle yhteisölle yhden tunnistettavan viestin.

Haluaisin käyttää minuuttini tukeakseni niitä, jotka ovat korostaneet humanitaarisen ulottuvuuden merkitystä tässä siirtymävaiheen kriisissä. Sen avulla EU voi lieventää vaikutuksia humanitaariseen puoleen, ennen kaikkea siirtymään joutuneiden ihmisten osalta ja niiden mahdollisten turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten osalta, jotka pakenevat konfliktialueelta lähimmälle rajalle, joka on Euroopan unionin raja.

Siksi haluan korostaa, että Euroopan unionin on kiireellisesti saatettava päätökseen edelleen käsittelyssä oleva turvapaikkapakettinsa, tarkistettava direktiivi 2001/55/EY siirtymään joutuneiden henkilöiden suojelua koskevista toimenpiteistä hätätilanteissa ja käsiteltävä ennakoimatonta siirtolaisten joukkovirtaa; voitava asettaa tärkeysjärjestykseen ensimmäisiksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto, jotka ovat sen käytössä olevia välineitä ja ennen kaikkea täytettävä ulkopolitiikkansa ihmisoikeuslausekkeen todellinen tarkoitus siten, että se ei ole vain jaaritteleva lauseke vaan koko Euroopan unionin ulkopolitiikan olemassaolon edellytys.

 
  
MPphoto
 

  Kristiina Ojuland (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, eilen monet parlamenttimme jäsenet tapasivat Libyan väliaikaisen neuvoston jäseniä, joiden viesti oli ehdottoman selkeä: he tarvitsevat kansainvälistä tukea ja apua, ja he tarvitsevat sitä hyvin äkkiä.

Siksi ensimmäinen asia, joka meidän on tehtävä, kuten monet kollegat ovat jo sanoneet, on aloittaa suhteiden luominen väliaikaiseen neuvostoon sen toimien legitimoimiseksi. Meidän on tunnustettava se.

Toiseksi, me kaikki tiedämme, ja monet kollegat ovat sanoneet sen, että Gaddafin ilmavoimat tappavat edelleen ihmisiä joka minuutti Libyassa, ja meidän on siksi, Euroopan unionina, oltava valmiina ja toimittava nopeasti, yhdessä Yhdistyneiden Kansakuntien ja Arabiliiton kanssa, lentokieltoalueen perustamiseksi.

Viimeinen kohtani koskee humanitaarisia kysymyksiä. Nämä ihmiset tarvitsevat yksinkertaisia perusasioita, kuten elintarvikkeita, vettä ja lääkkeitä, ja he tarvitsevat myös teknistä tukea. Myös opposition sotilaallinen osa tarvitsee teknistä tukea, jotta he voivat olla online-yhteydessä toisiinsa.

 
  
MPphoto
 

  Paweł Robert Kowal (ECR).(PL) Arvoisa puhemies, onneksi ei ole totta, että viime vuosina koko Euroopan ja koko maailman poliitikot olisivat suudelleet Gaddafia, kuten Derk Jan Eppink väittää. Jo 25 vuotta sitten Ronald Reaganilla ei ollut epäilyksiä Gaddafista. Me olemme tarvinneet 25 vuotta päästäksemme nyt samaan johtopäätökseen. Nuo suudelmat eivät tietenkään olleet aivan perusteettomia. Ne oikeutettiin sanalla "vakaus". Nyt meidän on kirjoitettava sanan "vakaus" sijasta "demokratia". Se on tilaisuus, johon meidän on tartuttava, ja meidän on tartuttava siihen nyt. Muutaman päivän päästä järjestetään huippukokous. Odotamme sen tuottavan tuloksia. Meillä ei ole varaa menettää toisia 25 vuotta. Ongelmamme ei ole se, ettemme ymmärrä aikaa. Me sanoimme täällä usein oikeita asioita. Ongelmamme on se, että toimimme hitaasti. Ongelmamme on se, että se, mitä teemme, ei ole tehokasta. Tämä on ehkä merkittävin tilaisuutemme kaikkien naapureidemme, myös Lukashenkon osalta. On tärkeää, että onnistumme reagoimaan ajoissa, tai 25 vuoden päästä katselemme jälleen kuvia suudelmista. Kiitos.

 
  
MPphoto
 

  Michael Gahler (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, me kaikki haluamme auttaa Pohjois-Afrikan ihmisiä saavuttamaan oikeutetut tavoitteensa. Ihmiset itse paikalla valitsevat etenemistapansa, mutta meidän on oltava valmiina, jos he pyytävät apuamme, tarjoamaan välitöntä humanitaarista apua. Siksi on hyvä, että ECHO, Euroopan komission humanitaarisen avun ja pelastuspalveluiden pääosasto, on jo paikalla Tunisiassa ja Egyptissä.

Koemme kuitenkin tällä hetkellä todellista painetta EU:n ja sen jäsenvaltioiden valmiuksien ja taitojen osalta, koska meidän on tehtävä kaikki yhtä aikaa: lennätettävä omat kansalaisemme pois, täytettävä naapurimaista peräisin olevien pakolaisten perustarpeet ja kuljetettava heidän kotiin, huolehdittava EU:n meritse tulevista pakolaisista ja vastustettava diktaattorin laitonta valtaa.

Mitä konkreettisia toimia tarvitaan Gaddafin legitimiteetin poistamiseksi?

Ensimmäiseksi meidän on yhdessä vedettävä suurlähettiläämme pois Tripolista.

Toiseksi meidän on tunnustettava kansallinen siirtymävaiheen neuvosto legitiimiksi elimeksi, jonka kanssa me toimimme Libyassa, ja tehtävä sen kanssa sopimus humanitaarisen avun toimittamisesta.

Kolmanneksi jäsenvaltioidemme turvallisuusneuvostossa pitäisi esittää yhdessä päätöslauselmaa, jolla perustetaan lentokieltoalue ja josta voidaan äänestään lyhyellä aikavälillä.

Neljänneksi, jos turvallisuusneuvoston päätös estetään veto-oikeudella, meidän on tuettava alueellisen kansainvälisen oikeuden kehittämistä. Toisin sanoen, jos Afrikan unioni, Arabiliitto ja EU ovat kaikki samaa mieltä, meidän pitäisi saada alueella aikaan yhteinen keino lentokieltoalueen panemiseksi täytäntöön sopivin keinoin.

Keskipitkällä aikavälillä meidän on tietysti keskusteltava siitä, miten luomme kehitysmahdollisuuksia näissä maissa esimerkiksi vapaakauppa-alueen avulla, jotta ihmiset voivat löytää tulevaisuuden omissa kotimaissaan.

 
  
MPphoto
 

  Sylvie Guillaume (S&D).(FR) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista tukeni parlamenttimme Libyan tilanteesta esittämälle päätöslauselmalle. Siinä todellakin annetaan ajattelemisen aihetta EU:n toimielimille. Siinä selitetään selkeästi ja päättäväisesti, miten voimme auttaa voittamaan vaikeudet, kun tilanne Libyassa huononee päivä päivältä.

Minä haluaisin puolestani korostaa kahta asiaa: ensinnäkin, lyhyellä aikavälillä ensisijainen tavoitteemme on itse asiassa siviilien suojelu riippumatta siitä, ovatko he siirtymään joutuneita ihmisiä, jotka pakenevat taisteluita, vai libyalaisia, jotka ovat joutuneet kenraali Gaddafin omaa kansaansa vastaan tekeminen hyökkäysten kohteeksi. Aivan kaikki resurssit on sijoitettava humanitaariseen hätätukeen, eikä vähiten auttamaan naapurimaita, joihin vaikuttaa eniten tarve tarjota pakopaikka ihmisille: Tunisiaa, Egyptiä ja Nigeriä.

Toiseksi meillä on keskipitkän ja pitkän aikavälin vastuu: tarttua meille tarjottuun historialliseen tilaisuuteen näiden kansannousujen tueksi, tukea demokraattista siirtymävaiheen prosessia ja katsoa pidemmälle tulevaisuuteen uudistaaksemme yhteistä EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa sellaisen todella tasapainoisen kumppanuuden nojalla, joka on lopullinen isku Välimeren alueen maiden käyttämiselle EU:n poliiseina.

 
  
MPphoto
 

  Edward McMillan-Scott (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, aina siitä lähtien, kun minut nimitettiin demokratiasta ja ihmisoikeuksista vastaavaksi varapuhemieheksi, olen yrittänyt käyttää ääntäni puhuakseni niiden puolesta, jotka eivät voi puhua. Tänään meillä on siis parlamentissa vieraita Libyan väliaikaisesta kansallisesta siirtymävaiheen neuvostosta. He tapasivat eilen illalla varapuheenjohtajan / korkean edustajan, mutta eivät voi osallistua keskusteluun. Minun mielestäni, ja uskon, että monen muun tässä salissa olevan mielestä, Euroopan unionin on tunnustettava Libyan väliaikainen kansallinen siirtymävaiheen neuvosto ennen viikonloppua riippumatta siitä, mitä muuta se tekee, ja olen nähnyt, että joitakin korkean edustajan Ashtonin ajatuksia edistetään.

Gaddafin häviä ei ole ratkaisevaa vain Libyalle: se on ratkaisevaa miljoonille vapauden puolesta muualla arabimaailmassa taisteleville arabeille. Jos tunnustamme väliaikaisen neuvoston virallisesti, silloin humanitaariset ja muut tarpeet, sekä nyt tarvittavat strategiset hyödykkeet, menevät väliaikaiselle neuvostolle. EU:n on tuettava yksiselitteisesti demokratiaa kaikkialla, missä se alkaa kukoistaa.

 
  
MPphoto
 

  Tokia Saïfi (PPE).(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, näitä dramaattisina tunteina, jolloin Libyan tulevaisuus on vaakalaudalla, humanitaarinen tuki on tärkeää, mutta se ei riitä. Euroopan unionin on omaksuttava selkeä kanta lentokieltoalueeseen, jotta kansan julma sorto voidaan lopettaa. Ymmärrämme epäröinnin ja riskit, mutta tämä asia on Libyaa suurempi. Se vaikuttaa koko tuon alueen poliittiseen tulevaisuuteen ja Euroopan poliittiseen tulevaisuuteen.

Euroopan unionin on myös kiireellisesti tunnustettava kansallinen neuvoston Libyan legitiimiksi viranomaiseksi. Meillä on tilaisuus lähettää vahva viesti kaikille vapautensa puolesta taisteleville kansoille: "EU on takananne, koska teidän taistelunne on meidänkin taistelumme".

Naapuruuspolitiikkaa on suunnattava demokraattisessa siirtymisessä avustamiseksi, talouden tukemiseksi ja suhteiden vahvistamiseksi alueen muiden maiden ja järjestöjen kanssa.

Lopuksi, meidän on kiireesti autettava näitä maita hallitsemaan siirtolaisvirtansa. Kuvat pakenevista ihmisistä todistavat siitä, että tämä on yhtä paljon etelä-etelä -asia kuin pohjoinen-etelä -asia.

Hyvät kollegat, arvoisa korkea edustaja Ashton, nyt on aika tehdä valinta: joko EU lähettää näille kansoille selkeän viestin tuesta ja liikkeellelähdöstä tai se rakentaa muurin tehdäkseen itsestään pettävän, itsekkään linnakkeen.

 
  
MPphoto
 

  Pier Antonio Panzeri (S&D).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämän keskustelun henki saa minut muistuttamaan teitä, arvoisa korkea edustaja Ashton, siitä, että Välimeren unionin parlamentaarinen edustajakokous päätti kokouksensa viime viikolla Roomassa. Se esitti monia teitä, joille komission kannattaisi palata, erityisesti sen ehdotusten osalta siitä, miten tukea käynnissä olevaa demokraattista siirtymävaiheen prosessia.

Kehotan siksi teitä ja kehotan komissiota seuraamaan tiiviisti Tunisian tapahtumia. Kyseinen maa on selkeästi demokratian liikkeellepaneva voima ja se antaa vertailukohdan koko alueelle.

Libyan osalta meidän on oltava täysin tietoisia siitä, että otettuamme sen kansainvälisen yhteisön osaksi suhteiden rikkomisella Muammar Gaddafin hallintoon on seurauksia, erityisesti siksi, että hänen hallintonsa osoittaa enemmän vastustusta kuin Zine el-Abidine Ben Alìn ja Hosni Mubarakin.

Se tarkoittaa, että meidän on nyt toimittava kaikilla rintamilla – ja poliittiset aikataulut ovat ratkaisevia – uskottavasti, vilpittömästi ja johdonmukaisesti. Meidän on laadittava sopiva EU:n rahoitussuunnitelma. Ymmärrän monien esiin ottamaa muistoja herättävää ilmoitusta, mutta tarvitsemme Marshall-avun sijasta pikemminkin Ashton-apua. Tarvitsemme myös EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa, pelotteisiin perustuvaa politiikkaa mukaan luettuna ilmatilan sulkeminen ja täyden tuen Muammar Gaddafin hallinnon vastustajille.

Arvoisa korkea edustaja Ashton, teidän ja neuvoston ja teidän ulkopoliittisten suhteidenne tehtävänä on tehdä näistä kohdista merkittäviä tulevina päivinä, mutta tehtävänänne on myös välttää sitä, että EU:n ulkopolitiikka yllätetään jälleen Välimeren alueen muuttuvilla tapahtumilla.

 
  
MPphoto
 

  Cristian Dan Preda (PPE).(RO) Arvoisa puhemies, muutama päivä sitten Gaddafin hallinto lähetti Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolle kirjeen, jossa se ilmaisi hämmästyksensä 26. helmikuuta hyväksytyistä seuraamuksista ja väitti, että joitakin "kumouksellisia toimia" vastaan oli käytetty vain – Gaddafin sanoin – "kohtuullista" voimaa. Se on selkeä merkki diktaattorilta, joka tietää menettäneensä pelin ja joka ei enää pysty tunnustamaan tekemiensä tekojen vakavuutta. Siinä vähätellään uskomattoman kyynisesti raakuutta, jota Libyassa on harjoitettu viimeisen kolmen viikon aikana.

Gaddafin hallinnon reaktio toisaalta osoittaa meille selkeästi, että hän ei suhtaudu ollenkaan välinpitämättömästi tähän mennessä määrättyihin seuraamuksiin. Siksi katson, että meidän on sovellettava mahdollisimman ankaria seuraamuksia, tietenkin YK:n valtuutuksen nojalla. Katson kuitenkin, että meidän on mentävä lentokieltoalueita pidemmälle ja tarjottava tukea sitä tarvitseville Gaddafin kukistamiseksi ja osoitettava samalla solidaarisuutta eteläisille jäsenmaillemme, jotka vastaanottavat pakolaisten aallon. Niin tapahtuu selkeästi.

 
  
MPphoto
 

  Simon Busuttil (PPE).(MT) Arvoisa puhemies, arabimaailmassa ja kaikissa arabimaailman maissa tapahtuvat tapahtumat ovat kaunis uni, joka on käymässä toteen. Voidaksemme estää tätä unta muuttumasta painajaiseksi meidän on kuitenkin tehtävä osamme ja varmistettava, että sen lisäksi, että nämä kansat pääsevät diktaattoreista eroon, he poistavat myös diktatuurit. Se edellyttää, että ne käyvät läpi siirtymävaiheen, joka edellyttää valtavaa tukea meiltä.

On totta, että me kaikki olemme luoneet suhteet näihin maihin ja niiden hallintoihin. Kun kuitenkin todistimme järkyttävää väkivaltaa, puhuimme heti lujasti yhdellä äänellä väkivaltaa ja sen aikaansaanutta hallintoa vastaan. Seuraava vaihe on tämän väkivallan kukistaminen, ei vain sanoja käyttämällä vaan myös toimiemme kautta. Jokainen mennyt päivä, joka tuo väkivaltaa, on päivä, jolloin olemme sallineet murhat ja verenvuodatuksen.

Meidän on vahvistettava Euroopan unionin humanitaarista läsnäoloa. Sitä ollaan jo tekemässä, ja Cathy Ashton tekee hyvää työtä, mutta meidän on lisättävä humanitaarista apuamme sekä Libyan kansalle että niille, jotka pakenevat hallintoa Tunisiaan ja Egyptiin. Jos tämä virta on lisäksi tulossa Eurooppaa kohti, meidän on valmistauduttava. On aivan oikein sanoa, että meidän pitäisi avata ovemme Libyan pakolaisille, mutta jää vielä nähtäväksi, kannammeko me kaikki vastuumme, jos kyseinen tilanne ilmenee.

 
  
MPphoto
 

  Ernst Strasser (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, teidän on pitänyt toistuvasti kuunnella kriittisiä huomautuksia tästä paikasta. Haluaisin käyttää tämän päivän keskustelun tilaisuutena todeta selkeästi, että Euroopan unioni ja erityisesti te ja teidän henkilöstönne, olette ja on toiminut nopeasti, hyvin ja tehokkaasti koko kriisin ajan. Se on saanut EU:n hieman lähemmäksi sitä asemaa, jota suunnittelimme yhdessä globaalin maailman yhteisperustajina.

On oikein ja tärkeää panna merkille, että olosuhteet ovat joka maassa erilaisia, erityisesti Libyassa. Libyan tapauksessa Euroopan unioni on omaksunut oikea-aikaisesti kannan kansanmurhaa vastaan ja kansalaisyhteiskunnan puolesta. Painetta Gaddafin hallintoa vastaan on kasvatettu asianmukaisesti Naton, Yhdistyneiden Kansakuntien ynnä muiden kanssa. Selkeästi myöskään sotilaallista toimintaa ei voida jättää pois laskuista, jos se toteutetaan kansainvälisen oikeuden mukaisten yleissopimusten puitteissa. Lisäksi humanitaarista apua – eli elintarvikkeita, lääkkeitä, katto pään päälle – on tarjottava niille, jotka ovat joutuneet lähtemään sota-alueelta.

Meidän on kuitenkin myös mietittävä, mitä tapahtuu Gaddafin jälkeisen aikakauden ensimmäisenä päivänä. Sen osalta haluaisin jälleen kerran viitata Rooman Välimeren unionin parlamentaariseen edustajakokoukseen, joka on ehdottanut joitakin merkittäviä myönteisiä toimenpiteitä – ensinnäkin kansalaisten henkilökohtainen turvallisuus, toiseksi poliittinen turvallisuus – joka kattaa tiiviin yhteistyön siirtymävaiheen hallituksen kanssa, ja kolmanneksi, taloudellinen turvallisuus.

Meidän on tehtävä kaikki voitavamme varmistaaksemme, että näiden maiden taloudellinen elämä voi palata normaaliksi ja että ihmiset löytävät töitä.

 
  
MPphoto
 

  Krzysztof Lisek (PPE).(PL) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, minun mielestäni meidän on käsiteltävä näitä Pohjois-Afrikan tapahtumia myös osana eräänlaista historiallista prosessia. Sangen vähän aikaa sitten me kaikki todistimme murhia Balkanilla – valitettavasti myös jossain määrin osallistuimme siihen – ja tilannetta, jossa ihmiset Euroopassa tappoivat toinen toisiaan. Nyt meidän on tehtävä kaikkemme välttääksemme samanlaisen mahdollisuuden toistuminen. Toivon siksi, että tulevassa Euroopan unionin huippukokouksessa osoitamme tarvittavaa päättäväisyyttä reagoidaksemme nopeasti, ja katson, että sellaiset asiat kuin lentokieltoalue ja diplomaattisten suhteiden tosiasiallinen lopettaminen Gaddafin hallinnon kanssa ja itse Gaddafin kanssa, koska hän on rikollinen, ovat olennaisen tärkeitä.

Minun mielestäni meidän on myös tarkasteltava sitä, mitä vuonna 1989 tapahtui Puolassa ja muissa maissa. Tässä on tilaisuus, koska tänään nuo nuoret ihmiset, jotka osoittavat mieltä Libyan ja muiden Afrikan maiden kaduilla, todelle haluavat demokratiaa. Meidän on autettava heitä saamaan se aikaan.

 
  
MPphoto
 

  Tunne Kelam (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, teidän avauspuheenvuoronne, arvoisa korkea edustaja Ashton, rohkaisi minua erityisesti, kun te mainitsitte, että toimiemme on perustuttava EU:n ydinarvoihin, koska Pohjois-Afrikan spontaanit mielenosoitukset ovat osoittaneet, että epädemokraattiset johtajat eivät voi tarjota todellista vakautta. Meidän on ymmärrettävä, että yritykset kesyttää Gaddafin kaltaiset julmat diktaattorit ovat epäonnistuneet, mikä aiheuttaa paljon hämmennystä. Libyan kansa taistelee niiden samojen arvojen puolesta, jotka me jaamme, ja meidän on otettava selkeästi heidän puolensa.

Samaa arvoihin perustuvaa lähestymistapaa sovelletaan tulevaan politiikkamme Iranin, Valko-Venäjän, Kuuban, Kiinan ja Venäjän kaltaisten maiden kanssa.

Nyt kahden päivän kuluttua meidän on tuettava lentokieltoaluetta, tunnustettava välittömästi kansallinen siirtymävaiheen neuvosto ja käsiteltävä näiden vallankumousten sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia.

Mielestäni emme voi tehdä sitä ilman pitkäaikaista Marshall-tyyppistä apua.

 
  
MPphoto
 

  Nadezhda Neynsky (PPE).(BG) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja, vuonna 1999 välttääkseen levottomuuksia Benghazin oppositiokaupungissa Gaddafi tarvitsi syntipukkeja, joille hän voisi sysätä vastuun Libyan huonon terveydenhoidon takia aidsin saaneista lapsista. Hän löysi kuusi bulgarialaista sairaanhoitajaa ja yhden palestiinalaisen lääkärin tarkoituksiaan varten, ja nämä viettivät pitkiä ja tuskallisia vuosia Libyan vankiloissa.

Gaddafin tätä tilannetta koskeva manipulaatio kuitenkin epäonnistui hänen omassa maassaan, minkä todistaa se, että juuri Benghazissa vallankumous itse asiassa alkoi. Gaddafin diktatuurin uhreiksi joutuneista sairaanhoitajista tuli eurooppalaisen solidaarisuuden selkeä symboli. Tätä eurooppalaista solidaarisuutta odottavat nyt Libyan kansalaiset itse ja Libyan nuoret ihmiset. Sitä odottavat ne, joiden mielestä arabimaailmalla ei ole ongelmaa "joko diktatuurista tai islamismista" ja jotka todistavat joka päivä, myös omalla verellään, että tässä maailmassa on paikka myös demokratialle.

Siksi tänään, kun keskustelemme Libyan tulevaisuudesta, meidän eurooppalaisten on oltava arvioissamme puolueettomia, toimissamme päättäväisiä ja ennen kaikkea päätöksissämme yhtenäisiä. Meidän on annettava tukea periaatteille, vapaudelle ja demokratialle tässä maailmassa.

 
  
MPphoto
 

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra (PPE).(ES) Arvoisa puhemies, pakolaisia on tuhansittain ja siirtymään joutuneita ihmisiä on tuhansittain. Ratkaisu tähän hätätilanteeseen on evakuointi. Se, mitä tarvitaan, on kuljetus. Kuten YK:n pakolaisvaltuutettu Guterres sanoi, nämä ihmiset eivät halua tulla Euroopan unioniin, he haluavat mennä takaisin kotiin.

Maahanmuuttajia on kaksi miljoonaa, miljoona egyptiläistä ja 80 000 bangladeshilaista. Meidän on keskityttävä heikoista heikoimpiin: eritrealaisiin, somalialaisiin, Saharan eteläpuolisiin afrikkalaisiin, joita pidetään erheellisesti palkkasotilaina, ja palestiinalaisiin. Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisjärjestö sanoo tarvitsevansa 160 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria kolmeksi kuukaudeksi vettä, lääkkeitä, elintarvikkeita ja kuljetusta varten.

Odotamme unionilta perjantaina sitä vastaavaa vastausta. Gaddafi ei voi paeta kansainvälistä rikostuomioistuinta: joukkohyökkäykset omaa kansaa vastaan ovat rikos ihmisyyttä vastaan. Syyttäjä Luis Moreno-Ocampo on jo ryhtymässä toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin on osallistuttava. Olemme myös demokraattinen väline paineen soveltamiseksi ja vapaan maailman tiedottamiseksi. Tarvitsemme tältä parlamentilta valtuutuksen parlamentin valtuuskunnalle YK:n pakolaisjärjestössä, Punaisen ristin ja Punaisen puolikuun pakolaisleireillä.

 
  
MPphoto
 

  Salvatore Iacolino (PPE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jatkuvasti kasvavat ja laajenevat kansannousut, joita tällä hetkellä näemme Välimeren alueella, osoittavat selkeästi vahvan halun demokraattiseen osallistumiseen, ennen kaikkea nuorten ihmisten, joille ilmenee Facebookista ja Twitteristä erilainen maailman, joka on vastaanottavaisempi heidän pyrkimyksilleen.

Välimerta ympäröivät alueet ovat kuitenkin hyvin erilaisia keskenään, ja ne on nyt, enemmän kuin koskaan, pantu kärsimään sellaisten diktaattorien verisestä väkivallasta, joiden kanssa, se on sanottava, kutakuinkin kaikki maailman johtajat ovat luoneet suhteita tiettyyn määrään asti.

Minulla on muutamia kysymyksiä, jotka haluaisin ottaa esiin: humanitaarinen hätätila, pakolaisten ihmisarvon suojelua ja samalla sen muistaminen, että tämä kriisi voi muuttua nopeasti kansanterveydelliseksi kriisiksi, siirtymään joutuneiden ihmisten liialliset keskittymät ilman asianmukaista terveydenhoitoa, väkivallan lopettaminen, suunnitelma toimivasta lentokieltoalueesta, uudet ja erilaiset solidaarisuuden muodot – arvoisa puhemies ja arvoisa korkea edustaja Ashton – Välimeren politiikalle, jolla suojellaan aidosti huomattavaa ihmisryhmää, jotka pysyvät lujina Välimerellä, muutokset Frontexiin ja, miksipä ei, muistuttakaamme neuvostoa (joka ei ole täällä tänään), että kahdella direktiivillä suojellaan kausityöntekijöitä ja kolmansien maiden kansalaisten yrityksen sisäisiä siirtoja ja että ne voisivat tarjota vastauksen – myös työllisyyden osalta – näihin poikkeuksellisiin vaatimuksiin, joita meidän on todella käsiteltävä tehokkaammin.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (IT) Catch-the-eye-menettely alkaa nyt. Haluaisin varoittaa teitä heti, että olen saanut 19 puheenvuoropyyntöä, mutta en voi täyttää niitä kaikkia: pystyn hyväksymään vain viidestä kuuteen pyyntöä. En halua loukata muita jäseniä, mutta keskustelu kesti kauan, korkean edustajan Ashtonin johdantokertomus oli erittäin pitkä, emmekä voi vaikuttaa seuraavaan keskusteluun. Antakaa siis minulle anteeksi. Annan puheenvuoron ensiksi ilmoittautuneille ja tietenkin kaikkien ryhmien oikeudenmukaisen edustuksen mukaisesti.

 
  
MPphoto
 

  Arnaud Danjean (PPE).(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, te korostitte – ja me kaikki olemme tietoisia siitä – että Libyan kriisin vastauksena on ryhdyttävä kiireellisesti toimenpiteisiin. Te panitte aivan oikein merkille, mitä Euroopan unioni on tehnyt ja on tehnyt sangen hyvin humanitaariselta kannalta ja EU:n kansalaisten evakuoinnin osalta.

Katson todella, että Euroopan unioni olisi voittanut näiden toimien julkistamisesta ja niiden tekemisestä näkyvämmiksi, koska ihmisillä on liian usein käsitys, että jäsenvaltiot toteuttavat nämä operaatiot yksin, kun taas te olette huomauttanut, että EU:n mekanismit ovat toimineet.

Poliittisella ja sotilaallisella tasolla puolestaan muistutus lentokieltoalueen tarpeesta on ehdottoman tarpeen, jos ei pelkästään poliittisesti, sitten myös sotilaallisesti. Se edellyttää kuitenkin enemmän, koska – älkäämme unohtako – lentokieltoalueet eivät estäneet julmuuksia maassa Bosniassa ja Kosovossa, vaikka niitä sovellettiin ylilentojen osalta erittäin ankarasti.

Odottaessamme YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiä, meillä on EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan välineet. Voimme panna ne täytäntöön merenkulun valvonnassa, saarron valvonnassa ja humanitaarisen avun toimittamisessa. EU:n on saatava äänensä kuuluviin tästä asiasta, ja teillä on välineet, millä toimia.

 
  
MPphoto
 

  Richard Howitt (S&D).(EN) Arvoisa puhemies, olen samaa kaikkien niiden kanssa tässä keskustelussa, jotka kehottavat Euroopan unionia osallistumaan, toimimaan ja harjoittamaan suojeluvelvollisuuttaan. Suhtaudun myös myönteisesti siihen, että korkea edustaja Ashton lähettää valtuuskunnan Libyaan vähemmällä hälinällä kuin esimerkiksi yksi jäsenvaltioistamme.

Mutta kaikki ne, joiden puheet tässä keskustelussa olivat kovia, olivatko puheenne kovia myös 42 vuotta kestäneet raa'an sotilasdiktatuurin aikana? Protestoitteko, kun 1 200 vankia murhattiin kylmäverisesti kymmenen vuotta sitten? Tai Gaddafin historiallista kidutusten, pakkokatoamisten ja tuomioistuimen ulkopuolisten teloitusten luetteloa vastaan?

Valititteko, kun Euroopan komissio aloitti Libyan kanssa neuvottelut puitesopimuksesta, joka oli määrä tehdä onnellisesti tänä vuonna? Kovat seuraamukset lähteviä diktaattoreita kohtaan kriisiaikana näyttävät hyviltä EU:n kansalaisten silmissä, mutta kovat normit ennen kriisiaikaa näyttävät vielä paremmilta niiden ihmisten silmissä, joita sanomme yrittävämme auttaa.

 
  
MPphoto
 

  Sonia Alfano (ALDE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuten jotkut ovat sanoneet, arvoisa korkea edustaja Ashton, olette osoittanut valtavaa rohkeutta ottamalla tässä tapauksessa härkää sarvista, mutta minun mielestäni on tehtävä joitakin perustoimenpiteitä.

Olette myös puhunut syyllisten saamisesta oikeuden eteen. Kutsutaan heitä heidän oikeilla nimillään: meidän on saatava Muammar Gaddafi oikeuden eteen. Puhuitte myös väkivallasta. Sen sijaan minusta on oikein sanoa, että näillä alueilla on jälleen käynnissä kansanmurha.

Emme voi jatkaa päämme hautaamista hiekkaan. Mielestäni ensimmäinen asia, joka meidän on tehtävä, on Libyan kansallisen neuvoston, siirtymävaiheen neuvoston, tunnustaminen. Meillä on oltava vastapuolia, emme voi edelleen puhua vain jyrkästi vähentyneestä humanitaarisesta avusta.

Ei ole epäilystäkään, että meidän on kaikkien puhuttava lentokieltoalueen puolesta. Emme voi jatkaa Kiinan ja Venäjän vetojen hyväksymistä, diktaattorien johtamien maiden. Kiina sensuroi Internetiä ja Venäjä tappaa Anna Politkovskajan kaltaisia toimittajia. Minun mielestäni juuri nyt ensimmäinen tehtävä asia on välttelyn lopettaminen ja Libyan kansallisen neuvoston tunnustaminen.

 
  
MPphoto
 

  Franziska Katharina Brantner (Verts/ALE).(DE) Arvoisa puhemies, haluaisin vain jälleen kerran lyhyesti käsitellä eteläistä naapuruuspolitiikkaa koskevaa asiaa.

(EN) ja komission ja korkean edustajan Ashtonin eilen antamia ehdotuksia. Minun mielestäni meillä ei ole käsitystä siitä, mitä edelleen on käynnissä esimerkiksi suhteissamme Saudi-Arabiaan ja neuvotteluissa Syyrian kanssa. Miten te muutatte niitä? Miten ne muuttuvat? Jatkatteko vallitsevaa tilannetta näissä neuvotteluissa Syyrian kanssa, ja mitä teette Saudi-Arabian kanssa? Miten toimimme yhdessä näiden maiden kanssa?

Minun mielestäni teidän ehdotuksestanne – joka on kokonaisuudessaan mielestäni hyvä – puuttuu prosessi siitä, miten laadimme suhteiden ajanmukaistamista koskevat perusteet. Miten toteutatte "me maksamme enemmän": minkä kriteerien perusteella ja kenen tarkastamana? Minun mielestäni me tarvitsemme laajentumisprosessin kaltaisen prosessin, jossa komissio asettaa kriteerit ja komissio tarkastaa ne.

 
  
MPphoto
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL).(PT) Arvoisa puhemies, tunnemme solidaarisuutta arabikansoja kohtaan heidän taistelussaan vapauden, demokratian ja sosiaalisen edistyksen puolesta Tunisiassa, Egyptissä ja Libyassa, pitäen mielessä näiden jokaisen maan erityisolosuhteet. Emme voi kuitenkaan unohtaa tukea, jota EU:n hallitukset ja johtajat antoivat diktaattoreille myymällä heille aseita, joita he nyt käyttävät oman kansansa tappamiseen.

Emme voi myöskään hyväksyä mitään ulkomaista interventiota tai puuttumista näiden maiden kansojen taisteluihin. Tiedämme, miten ulkomainen intervention alkaa, mutta emme koskaan tiedä, miten se päättyy, kuten esimerkit Irakissa, Afganistanissa ja niin monessa muussa paikassa ovat osoittaneet. Näiden maiden kansojen välittömässä tulevaisuudessa tekemiä poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia valintoja on kunnioitettava, ja niille on annettava kaikki niiden toivoma humanitaarinen apu ilman ennakkoehtoja tai puuttumista.

 
  
MPphoto
 

  Mario Borghezio (EFD).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tietysti meidän on tunnustettava lännen vakavat virheet. Me Italiassa olemme tehneet virheen ajatellessamme Muammar Gaddafia omana "roistonamme", kuten presidentti Roosevelt olisi sanonut, vaikka hän olikin vain yksi monista roistoista, jotka hallitsevat kansaansa ja nyt jopa tulittavat kansaansa saadakseen muut ihmiset tulittamaan heitä.

Miten ihmeessä kukaan parlamentissa ei maininnut Afrikan valtion ja hallitusten päämiesten vastuuta, sillä he suhtautuvat Gaddafiin eilisaamuun asti veljenä, hemmottelivat häntä, lähettivät hänet Yhdistyneisiin Kansakuntiin ihmisoikeuksien puolustamisen johtavana edustajana, antoivat hänen jopa julistaa itsensä kuninkaiden kuninkaaksi Afrikan maiden joukossa, vai onko minulla mielessä väärä henkilö?

EU tekee nyt toisen virheen: se aikoo jättää huomiotta ilmiselvän vaaran, kun somalialaisten, eritrealaisten ynnä muiden valtava tulva pakenee Libyan rajoille. Meidän on puututtava siihen erittäin voimallisesti. Meidän pitäisi käyttää Marshall-apua, joka kattaa pienten ja keskisuurten yritysten verkoston, auttaaksemme näitä ihmisiä, sen sijaan, että lähettäisimme aseita.

***

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (IT) Ennen kuin annan varapuheenjohtaja Ashtonille vastauspuheenvuoron, haluaisin kertoa teille, että vierailijoiden lehterillä on kaksi Libyan kansallisen siirtymävaiheen neuvoston edustajaa, Mahmoud Jebril Ibrahim El-Welfali ja Ali Aziz Al-Eisawi, jotka toivotamme tervetulleiksi.

Suosionosoitusten voimakkuus kertoo parlamentin tuesta ja solidaarisuudesta ja vahvasta tuesta, joka keskustelussa annettiin Libyan vapaudelle ja demokratialle. Kiitos ja hyvää jatkoa. Me olemme aivan takananne.

***

 
  
MPphoto
 

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.(EN) Arvoisa puhemies, arvoisat jäsenet, paljon kiitoksia erittäin tärkeästä ja, mielestäni, erittäin merkittävästä, keskustelusta parlamentissa.

Yhteisenä teeman on tietenkin halu nähdä Libyassa muutos, jolla kansan toiveet pannaan etusijalle Euroopan unionin ja kansainvälisen yhteisön energiassa.

Luulen, että Martin Schulz sanoi sen ensin, mutta se toistettiin hyvin usein: meidän on oltava hyvin kylmäpäisiä sen osalta, mitä teemme, ja hyvin päättäväisiä sen osalta, mitä meidän pitäisi tehdä. Meidän on ennen kaikkea varmistettava, että humanitaarinen apu ja tuki menee perille ja saavuttaa oikeat paikat. Olemme yhteydessä Lääkäreihin ilman rajoja ja Punaisen ristin kansainväliseen komiteaan koko maassa Benghazista Tripoliin. Tiedän kuitenkin keskusteluistani, että on alueita, joilla on poikkeuksellisen vaikeaa saada apua ja lääkkeitä maahan, koska taistelut ovat käynnissä ja koska ihmiset eivät pysty pääsemään läpi.

Kristalina Georgieva tekee työtä sen osalta humanitaarisesta avusta vastaavana komission jäsenenä, ja Valerie Amos YK:ssa koordinoi myös ponnistuksia sieltä. Hyvä uutinen on se, että joissakin paikoissa saamme viestejä, että he pärjäävät hyvin ja että apu menee läpi, mutta paljon on tietenkin vielä tehtävää.

Olen myös kuunnellut, mitä arvoisa jäsenet ovat sanoneet pakolaisia koskevista kysymyksistä. Olemme tehneet jäsenvaltioiden kanssa paljon työtä pyrkiessämme tukemaan ihmisten kotiinpaluuta. Monien Tunisian rajalle saapuneiden pakolaisten koti oli Egyptissä, ja jotkin jäsenvaltiot ovat tehneet tiivistä yhteistyötä tunisialaisten kanssa tarjotakseen kuljetukseen meri- tai ilmateitse ja saadakseen ihmiset takaisin kotiin ja myös huolehtiakseen niistä, jotka suuntaavat takaisin Afrikkaan.

Paljon enemmän on kuitenkin tehtävä. Minä katson, että jos pystymme tekemään maasta vakaamman, ihmiset voivat jäädä kotiin – jossa he haluavatkin olla. Yksi EU:n haasteista – ja puhun tästä hyvin avoimesti – on siis se, että luomalla vakautta eteläisissä naapurimaissamme mahdollistamme sen, että ihmiset voivat jäädä sinne, minne haluavatkin, taloudelliseen hyvinvointiin ja demokratiaan, sen sijaan, että he tuntisivat, että heidän on paettava väkivallan, mahdollisuuksien puutteen tai muiden asioiden takia.

Sitten on tämä koko kysymys lentokieltoalueesta ja sotilaallisten vaihtoehtojen asemasta. Kerroin työstä, jota kuvasimme varovaiseksi suunnitteluksi, joka on ollut käynnissä poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa ja joka jatkui eilen illalla. Noihin keskusteluihin viitataan Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa käymissämme keskusteluissa, joista olen myös kertonut niiden olevan käynnissä, ja Natossa, jossa osallistun kokoukseen huomenna. Tietysti ne tehdään yhdessä kumppaniemme kanssa. Arabiliitto keskustelee lentokieltoalueesta sunnuntaina.

Olen kuitenkin myös hyvin tietoinen asiasta, jonka Arabiliiton pääsihteeri sanoi valtuuskunnalleni, joka vieraili hänen luonaan eilen: meidän on määritettävä, mitä tarvitsemme, koska lentokieltoalue merkitsee määritelmänsä mukaan eri asioita eri ihmisille. Luulen, että tämä parlamentti on hyvin kiinnostunut varmistamaan, että mitä tahansa tehdään, voidaan tehdä asianmukaisesti. Meidän on varmistettava, että mitä tahansa vaihtoehtoja valitaan, ne valitaan täysin tietoisena siitä, mitä teemme, ja niiden ihmisten tuella, joihin ne vaikuttavat. Sen osalta viittaan jälleen siihen, että meidän on jatkettava keskusteluja ja vuoropuheluja Afrikan unionin ja Arabiliiton kanssa.

Meillä voisi olla suuri keskustelu – ja ehkä meillä pitäisi olla – aiheesta, josta aloin kirjoittaa lehdistössä, ja se on eristäytyminen vastaan sitoutuminen. Se on todellinen haaste, ja se, mitä sanoisin miehelle, joka piteli valokuvia, on, että tietysti, jos on Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja jos menee puheenjohtajana Libyassa järjestettävään Afrikan huippukokoukseen, tietysti siellä on kuva puheenjohtajasta Gaddadfin kanssa. Tietysti. Kuvia on monista ihmisistä. Samassa ryhmässä oli kuva arvostetusta ALDE-ryhmän johtajastamme. Ne ovat kuvia, joita voidaan ottaa monessa tilanteessa, joissa niiden meistä, joille on annettu vastuullinen tehtävä, on keskusteltava sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa emme luultavasti haluaisi keskustella.

Minusta on siksi epäoikeudenmukaista näyttää kuvaa Herman Van Rompuysta suorittamassa velvollisuuksiaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana kaikkien meidän puolestamme isäntämaassa tapahtumaa isännöivän henkilön kanssa. Se, olisimmeko halunneet Afrikan unionin järjestävän huippukokouksensa jossakin muualla, on toinen kysymys, se, olimmeko todellakin esittäneet heille monesti huomautuksia, että ehkä heidän pitäisi. Loppujen lopuksi me kuitenkin menemme tapaamaan Afrikan unionia pääasiassa sinne, mitä Afrikan unioni ehdottaa. Emme saata pitää siitä, ja se on todellinen keskustelu. Minun mielestäni meidän on sitouduttava siihen jossakin määrin, koska minun yleisperiaatteeni on, että sitoutuminen on parempi kuin eristäytyminen. Eristäytyminen on tehokasta joissakin oloissa, mutta sitoutuminen on parempi.

Kuten olen kuitenkin myös tehnyt selväksi, olemme saattaneet pelastaa Gaddafin pulasta. Nyt on kuitenkin aikaa jättää hänet pulaan täysin ja asianmukaisesti. Tämä on myös hyvin tärkeää: arvioida, mihin sitoudumme ja miten sitoudumme ja olla valmiita tarkistamaan se ja nousemaan ylös ja sanomaan: olemme tehneet tämän monista syistä, jotka ovat mielestämme oikeita maasta riippumatta, että uskomme sitoutumisen näihin asioihin olevan parempi, mutta joissakin olosuhteissa ei ole asianmukaista ja olosuhteet eivät, vaikka niin teimmekin, ole asianmukaisia nyt.

Olkaamme kuitenkin rehellisiä, älkäämme heitelkö haasteita valokuvilla ja muilla asioilla, missä ihmiset tekivät näin ja ihmiset tekivät noin. Ihmiset tekevät pääosin parhaansa erittäin vaikeissa olosuhteissa, ja mielestäni meidän pitäisi olla ylpeitä neuvoston puheenjohtajasta, joka yrittää edustaa jäsenvaltioita.

Haluaisin vain sanoa jotakin nimityksistä. Puhumme paljon Marshall-avusta: joku jopa kutsui sitä Ashton-avuksi. Ei, järjestäkäämme Libya-apu tai Egypti-apu tai Tunisia-apu, joka kuuluu niiden maiden ihmisille, joihin olemme sitoutuneet ja joille tarjoamme tukeamme.

En halua järjestää apua, jossa saavumme ja josta sanomme: arvatkaa mitä, olemme tullee tuomaan apumme maallenne. Ei, älkäämme tehkö niin. Olkaamme tosiaankin ihmisiä, jotka tarjoavat tukea varmistaakseen, että heidän apunsa voi olla kaikkea sitä, minkä me haluaisimme sen olevan demokratian tueksi.

Tässä parlamentissa on ihmisiä, joilla on vuosien kokemus, jotka ovat selvinneet vallankumouksesta ja muutoksesta ja joilla on tarjottavanaan valtavasti. Toivon lujasti – ja olen sanonut tämän näissä maissa – kääntyvät niiden ihmisten puoleen – jos he katsovat sen olevan arvokasta – jotka ovat eläneet sen ja jotka tietävät, mikä toimi, mutta jotka voivat myös kertoa heille, mikä ei toiminut. Vältettävät asiat voivat olla ehkä yhtä tärkeitä kuin tehtävät asiat.

Olen samaa mieltä siitä, että meidän on tarkistettava, mitä EU tekee, mitä välineitä meillä on käytössämme, onko meillä tarpeeksi, pitääkö meidän ajatella uudelleen, mitä pystymme tekemään. Koska te olette oikeassa, minä toimin valtuuksin, jotka minulle on annettu, ja minä voin toimia vain näiden valtuuksien puitteissa. Näiden valtuuksien nojalla voin tehdä joitakin asioita, mutta pääasiassa se edellyttää, että minun on koottava yhteen toimielimet ja 27 maata yhteiseen ja yhdistettyyn ponnistukseen.

Vielä viimeinen asia julkisuudesta ja kuuntelemisesta. Olen luullakseni esiintynyt enemmän lehdistössä kuin kukaan muu maailmassa tämän kaiken osalta. Olen ollut kaikkialla radio- ja televisiolähetyksissä. Kerroimme ensimmäisinä kantamme Mubarakin erosta, ja minä olen ollut valtavasti lehdistössä. Olen kuitenkin tehnyt paljon enemmän ilman lehdistön läsnäoloa. Se on, jälleen kerran, mielestäni tärkeää, koska enemmän kuin mitään muuta, meidän on kuunneltava. Me kaikki käymme näissä maissa, ja heillä on niin paljon vieraita koko maailmasta, ja se on hienoa – vaikka joskus ajattelin, että meidän on annettava heille aikaa ja tilaa tehdä yhdessä suunnitelma ja sitten käydä vielä enemmän tietoon perustuvaa keskustelua kanssamme. Meidän on kuitenkin myös kuunneltava, ja kehotan kaikkia meistä käyttämään aikaa siihen, että kuuntelemme todella – sanon tämän myös kaikille jäsenvaltioille – mitä itse paikalla olevat ihmiset sanovat, että menemme Tahrir-aukiolle, kuten minä tein, puhumme nuorille ihmisille Egyptissä, puhumme kansalaisyhteiskunnalle Tunisiassa ja sitoudumme kansaan Libyassa, missä vain pystymme: keskustelemme siitä, mitä he haluavat tulevaisuudeltaan ja teemme kaiken voitavamme tukeaksemme heitä.

 
  
MPphoto
 

  Edward McMillan-Scott (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, ehkäpä korkea edustaja Ashton voisi kommentoida tätä. Parlamentissa on vallinnut käytännössä yksimielisyys siitä, että Euroopan unionin tunnustus tällä hetkellä Benghazissa sijaitsevalle väliaikaiselle kansalliselle siirtymävaiheen neuvostolle olisi erittäin merkittävä poliittinen viesti, jonka ansiosta humanitaarista ja muuta strategista apua voitaisiin viedä maahan. Hän ei vastannut tuohon kohtaan. Monet puhujat ovat ottaneet sen esiin. Ehkä hän voisi kertoa meille näkemyksensä ja välittääkö hän viestin neuvostolle perjantaina.

 
  
MPphoto
 

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.(EN) Arvoisa puhemies, en vastannut siihen: kuulin sen ja olen hyvin tietoinen siitä. On kaksi syytä, miksi en vastannut. Yksi on se, että olen olettanut, että Euroopan parlamentin puhemies, joka puhuu Eurooppa-neuvostossa, välittää – kuten hän aina tekee – sen, mitä parlamentti on sanonut ja mitä sen päätöslauselmissa on sovittu. Minusta se on asianmukainen tapa edetä, jotta parlamenttia edustetaan oikein. Toinen syy on se, että jäsenvaltioiden on päätettävä asiasta. En siis jättänyt huomioimatta sitä; itse asiassa tapasin miehen eilen illalla. Yritin vain yksinkertaisesti kunnioittaa parlamenttia tunnustamalla puhemiehen aseman.

 
  
MPphoto
 

  Mario Mauro (PPE).(IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, sen perusteella, mitä Edward McMillan-Scott on sanonut, en pysty käsittämään, onko Libyan kansallisen siirtymävaiheen neuvoston tunnustaminen niiden ehdotusten joukossa, jotka te ja komissio esitätte neuvostolle.

Olen ymmärtänyt, että olette tyytyväinen, että parlamentti puhuu siitä, mutta ehdottavatko komissio ja varapuheenjohtaja Ashton sitä neuvoston 11. päivänä järjestettävässä kokouksessa yhtenä sen ehdotuksista tai oma-aloitteisena ehdotuksena? Se on meidän kysymyksemme.

 
  
MPphoto
 

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.(EN) Arvoisa puhemies, voin tehdä vain sen, johon minulla toimeksiantoni puitteissa on valtuudet. Henkilökohtaiset mielipiteeni eivät kuulu tähän. Arvoisten jäsenten on ymmärrettävä se.

Olen tavannut neuvoston ja olen kuullut, mitä parlamentti on sanonut. Parlamentin puhemies antaa tiedotuksen. Kuten Daniel Cohn-Bendit sanoo, se on hyvin tärkeää, mutta en voi seistä täällä tänään ja sanoa "siksi suosittelen". Meidän on edettävä sen mukaan, mitä parlamentti päättää antaessaan päätöslauselman, ja olen nähnyt, mitä se ehdottaa. Sitten me tiedotamme Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle Eurooppa-neuvoston päätelmistä – jotka jäävät hänen käsiinsä – jotta ulkoasiainneuvosto tapaa keskustellakseen ja jotta parlamentti esittää sitä puhemiehensä kautta. Sitten Eurooppa-neuvoston tekee päätöksen.

En yritä vältellä asiaa. Sanon vain, että nuo kaikki asiat on koottava ja sitten tehtävä päätös. En pyri väheksymään siirtymävaiheen neuvostoa, mutta jälleen kerran, meidän on tehtävä tämä asianmukaisesti ja varmistettava, että teemme sen, mihin uskomme ja mikä soveltuu meille.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (IT) Annan puheenvuoron Daniel Cohn-Benditille viimeistä puheenvuoro varten, ja sitten lopetamme. Haluaisin vain muistuttaa varapuheenjohtaja Ashtonia – vaikka olen varma, että hän tietää – siitä, että hän saa valtuutensa myös parlamentilta Euroopan komission varapuheenjohtajana eikä siten vain neuvostolta.

 
  
MPphoto
 

  Daniel Cohn-Bendit (Verts/ALE).(EN) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa varapuheenjohtaja Ashtonille – ja voin sanoa tämän englanniksi – että hänen toimeksiannossaan myös lukee, että hänen on tehtävä ehdotuksia jäsenvaltioille. Se on hänen toimeksiannossaan, joten haluamme hänen suhtautuvan toimeksiantoonsa vakavasti. Parlamentin keskustelun jälkeen ja lukemanne päätöslauselman jälkeen, arvoisa varapuheenjohtaja Ashton, tiedätte, että valtava enemmistö haluaa, että tähän suhtaudutaan vakavasti ja että neuvostolle tehdään ehdotus. Jos ei, sitten teidän ja Euroopan parlamentin välillä on suuri kriisi.

 
  
MPphoto
 

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.(EN) Arvoisa puhemies, en hyväksy tätä ajatusta suuresta kriisistä. Olen esittänyt teille hyvin selkeästi, hyvä Daniel Cohn-Bendit, mikä toimeksiantoni tarkalleen ottaen on. Hallituksen tunnustaminen on tunnustus, jonka Eurooppa-neuvosto antaa. Korkean edustajan tehtävänä on esittää hänelle esitettyjä ajatuksia, keskustella niistä toimielinten kanssa etukäteen ja esittää, perjantaina Eurooppa-neuvostolle, ilmaistut näkemykset. Jäsenvaltioiden on tehtävä päätös.

Menen täältä keskustelemaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan – jonka edustaja on täällä – kanssa ja keskustelen tästä komission puheenjohtajan kanssa. Valmistamme myös kannat, toimielinten avulla, valmiiksi perjantaita varten ja huomenna kokoontuva ulkoasiainneuvostoa varten. En välttele sitä, mutta on ehdottoman oikein ja asianmukaista, että jäsenvaltiot tekevät päätöksen hallituksen tunnustamisesta. Kuulen erittäin hyvin, mitä parlamentti sanoo.

Älkäämme antako sen olla kriisi. En välttele mitään. Kerron teille vain, että meidän pitäisi toimia tässä asianmukaisesti, näiden ihmisten eduksi ja Libyan kansan eduksi.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. − (IT) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1) .

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 10. maaliskuuta 2011.

 
  
MPphoto
 
 

  Louis Grech (S&D), kirjallinen.(EN) On valitettavaa, että EU on oppinut menneisyydestä vain vähän. Unionin viivästynyt vastaus Libyalle on todistus siitä, että EU pitää tähän päivään asti kiinni epäjohdonmukaisesti ja hajanaisesta lähestymistavasta eteläisiin naapurimaihin. Jos EU pysyy tässä ajattelutavassa, on mahdollista, että tämän kokoinen humanitaarinen kriisi puhkeaa uudelleen. EU:n on toimittava kahdella rintamalla:

1) Poliittinen ja humanitaarinen vastaus: Varmistetaan, että Libyan kansalaisten oikeutetut tavoitteet saavutetaan kotoperäisellä demokratialla, jossa hallinto astuu syrjään antaakseen alueen ihmisten johtaa aktiivisesti maan muuttumista demokratiaksi.

2) Siirtolaisvirrat: Tällä hetkellä suurten alueelta peräisin olevien siirtolaisvirtojen todennäköisyys on toissijainen huoli, mutta sitä on kuitenkin käsiteltävä. Unioni on aiemmin tunnustanut sen, mutta se ei ole käynnistänyt mitään yhteistä ja kattavaa suunnitelmaa. Siksi kehotan laatimaan Marshall-avun tyyppisen suunnitelman, joka kattaa yhdennetyn maahanmuuttopolitiikan, joka perustuu solidaarisuuden ja taakanjaon periaatteisiin, jossa kaikki jäsenvaltiot tunnustavat, että yksikään maa ei pysty yksinään käsittelemään suurten siirtolaisvirtojen aiheuttamia suuria ja monimutkaisia ongelmia, etenkään pienten jäsenvaltioiden tapauksessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen.(DE) Maghrebin kansannousulla on jo ollut vaikutuksensa Eurooppaan – pakolaisia täynnä olevien veneiden muodossa, osakkeiden laskevina hintoina ja huoltoasemien sokkihintoina, kun EU odotti naiivisti enintään niistä viimeistä. Raakaöljyn korkeampien hintojen ja vahvan euron ja Euroopan keskuspankin koronnoston vuoksi polttoaineen hintojen laskusta on vain vähän toivoa. Se osoittaa meille jälleen kerran, miten riippuvaisia olemme raakaöljyn tuotannosta ja että meidän on edistettävä vaihtoehtoja.

Kapinallisten vaatimukset lentokieltoalueesta aiheuttavat meille ongelman. Se edellyttää, että Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyy tämän suoran puuttumisen valtion itsemääräämisoikeuteen ja siten sen lennontorjuntavalmiuksien tuhoamisen – kuten asiantuntijat varoittavat. EU:n jäsenvaltioiden on tämän lisäksi pohdittava avoimen sisällissodan seurauksia. Mikä olisi lisäksi EU:n kanta, jos Gaddafi muuttaisi suuntaa? On selvää, että diktaattoria ei voida pelotella pelkästään aggressiivisella patsastelulla. Gaddafi on osoittanut, miten länsi on mahdollista rusentaa, ja muut diktaattorit katselevat kiinnostuneina. EU:n on nyt paljastettava ulkopoliittiset muskelinsa ja ryhdyttävä selkeisiin toimiin sodan supistamiseksi asteittain ja Libyan demokratisoimiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Mariya Nedelcheva (PPE), kirjallinen.(FR) Muammar Gaddafin lähtö on nyt kiireellinen asia. Kyse on kuitenkin kaikesta muustakin ja kyse on kansasta. Keskitymme diktaattoreihin, mutta ylenkatsomme usein kansaa, joka kärsii seurauksista eniten. Libyan kansan vapauttamisprosessia ei voida toteuttaa ilman maan todellista poliittista muutosta. Demokraattinen muutos ei kuitenkaan koskaan onnistu ilman todellisia oppositiojohtajia. Tällä hetkellä opposition on hyvin heikko. Suuremman näkyvyyden antaminen sille on ensimmäinen ehdoton askel vauhdin luomiseksi. Toisaalta tarvitaan myös vahvaa alueellista strategiaa. Pelkästään pakolaisia koskevassa kysymyksessä naapurimaat eivät pääse sopimukseen estääkseen pakolaisvirran kasaantumisen rajoille. Tulos on tämä: terveysolot huonenevat, mikä ruokkii yhteisöjen välisiä jännitteitä. Jos tähän humanitaariseen kriisiin ei puututa, saatamme joutua tilanteeseen, joka riistäytyy äkkiä hallinnasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Edward Scicluna (S&D), kirjallinen.(EN) Onnittelen kollegaani Ana Gomesia päätöslauselmasta. Olen kuitenkin pettynyt siihen, että PPE-ryhmä ei tukenut sopimusta, jossa kehotetaan EU:ta laatimaan suunnitelma ja varustamaan itsensä Libyan kriisin jälkiseurausten hallitsemiseen, erityisesti siirtolaispolitiikan ja uudelleensijoittamisen osalta. Meillä ei edes ole suunnitelmaa A, puhumattakaan suunnitelmasta B.

Tähän asti pieni saarijäsenvaltio lähellä Libyaa on auttanut kaikin tavoin ja se on Malta. Malta evakuoi 13 000 ihmistä 89:stä eri maasta omilla aluksillaan ja omilla lentokoneillaan vaarantaen ne molemmat. Maltalaiset eivät tehneet sitä minkään EU:n lainsäädännön takia eivätkä etenkään Frontexin takia. He toimivat sen sijaan humanitaarisista syistä ja poistivat viisumivaatimukset. Se oli solidaarisuuden periaate. Emme pysty sanomaan, onko edessämme raamatulliset mittasuhteet saava maahanmuuttovirta. Se on varmasti suuri ja erittäin merkittävä Maltalle. Maltan kansa ei pyydä Dublin II -asetuksen tai Frontex-asetusten soveltamista. He vaativat solidaarisuutta ja uudelleensijoittamispolitiikkaa, joka perustuu taakanjaon periaatteeseen. On suuri pettymys ja käsittämätöntä nähdä, miten PPE-ryhmä luistaa tästä velvollisuudesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Traian Ungureanu (PPE), kirjallinen.(EN) Libyan ja EU:n eteläisen naapurimaiden tapahtumat ovat aiempien toimien kumoamista ja testi tuleville toimille. Vallitsevaa tilannetta koskeva lähestymistapa oli yleinen valinta miltei 40 vuoden ajan. Tuo politiikka antoi EU:lle etuja vakautena ja turvallisena energian saantina. Siinä kuitenkin jätettiin Pohjois-Afrikan ja arabimaailman yhteiskunnat huomiotta. Tiedämme sen, koska nämä yhteiskunnat ilmaantuivat järkyttävästi uudelleen ja yllättivät kaikki. Nyt tarvitaan suurta poliittista muutosta arabimaiden aloittelevien kansalaisyhteiskuntien tukemiseksi aktiivisesti. Se ei kuitenkaan saisi olla tekosyy hätäisille päätöksille, jotka horjuttaisivat naapuruuspolitiikkaamme.

Euroopan naapuruuspolitiikan on pysyttävä paikallaan politiikkana. Sitä ei saa korvata koordinoimattomilla toimenpiteillä. Käsiteltäväksi otettiin ajatus siitä, että itäisen kumppanuuden eurooppalaisilta ohjelmilta otettaisiin varat pois ja osoitettaisiin uudelleen etelälle. Sillä lähetettäisiin kielteinen viesti itäisen kumppanuuteemme yhteiskunnille. Tällä uudelleenosoittamisella ei ole myöskään järkevää perustaa. Etelän ja idän menot henkeä kohti eivät ole epätasapainossa. Ne ovat suunnilleen samat. Ongelma ei ole siinä, miten paljon kulutamme vaan miten kulutamme.

 
  

(1)Ks. pöytäkirja

Päivitetty viimeksi: 9. elokuuta 2011Oikeudellinen huomautus