Puhemies. – (CS) Esityslistalla on seuraavana komission varapuheenjohtajan / Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuma Lähi-idän rauhanprosessin tilanteesta.

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. – (EN) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen tilaisuudesta keskustella tänään Lähi-idän rauhanprosessista ja olen erittäin kiinnostunut kuulemaan parlamentin näkemyksiä tästä. Rauhanprosessin edistäminen on mielestäni hyvin kiireellistä ja tärkeää.

Kuten totesimme aiemmin tänään käymässämme keskustelussa, eteläiset naapurivaltiot ja Lähi-itä laajemmin tarkasteltuna ovat muuttumassa nopeasti. Tunisiassa ja Egyptissä on tapahtunut historiallisia tapahtumia ja Libyassa jatketaan väkivaltaisuuksia. Tiedämme myös, että mielenosoitukset jatkuvat Jemenissä, Bahrainissa ja muualla. Alueen mullistukset huomioon ottaen jotkut ovat todenneet, ettei ole oikea aika tarkastella Israelin ja Palestiinan välistä seisahtunutta rauhanprosessia, mutta olen asiasta täysin päinvastaista mieltä. Tällä hetkellä on vieläkin tärkeämpää pyrkiä tekemään loppu konfliktista keskeisenä panoksena kohti alueen rauhanomaisuuden ja vakauden edistämistä.

Tällaisen viestin välitin vieraillessani alueella tammi- ja helmikuussa ja keskustellessani presidentti Abbasin ja pääministeri Netanjahun kanssa: sopimus on saavutettava kummankin kansan turvallisuuden nimissä. Euroopan unionilla on mielestäni myös tärkeä rooli tässä prosessissa. Ulkoasioiden neuvosto esitti hyvin selvästi kantansa viimeksi joulukuussa annetuissa neuvoston päätelmissä.

Neuvottelutulokseen päätyminen kaikista lopulliseen asemaan liittyvistä kysymyksistä on ainoa toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Mikäli haluamme saavuttaa todellisen rauhan, ratkaisun on perustuttava Jerusalemin asemaan kahden valtion tulevana pääkaupunkina siten, että Israelin valtio ja sen vieressä sijaitseva riippumaton, demokraattinen ja elinkelpoinen Palestiinan valtio elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden vallitessa. EU:n kanta siirtokuntiin on selvä. Ne ovat laittomia, ne muodostavat esteen rauhalle ja uhkaavat vesittää kahteen valtioon perustuvan ratkaisun.

Toimin puheenjohtajana kvartetin kokouksessa, joka järjestettiin Münchenissä 5. helmikuuta 2011. EU:n tavoitteena oli elvyttää kvartettia ja saavutimme uskoakseni tavoitteen. Sovimme yhdessä kumppaneidemme YK:n, Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa kunnianhimoisesta aikataulusta. Kvartetin edustajat tapasivat Palestiinaa edustavat neuvottelijat ensimmäistä kertaa viime viikolla Brysselissä Euroopan ulkosuhdehallinnon poliittisen johtajan ja apulaispääsihteerin Helga Schmidin johdolla. Huomenna kvartetin edustajat tapaavat ensimmäistä kertaa Israelia edustavat neuvottelijat.

Edustajat valmistelevat nyt seuraavia keskeisiä kokouksia, kun tapaamme jälleen Ban Ki-moonin, Venäjän ulkoministerin Lavrovin ja Yhdysvaltain ulkoministerin Clintonin kanssa. Mikäli tarkoituksena on saavuttaa kahden valtion ratkaisu, kummankin valtion on oltava elinkelpoinen. Tästä syystä on tärkeää, että EU on palestiinalaisten kannalta suurin avunantaja. Olemme edelleen sitoutuneet jatkamaan heidän valtion rakentamista koskevan suunnitelmansa ja sen täytäntöönpanon tukemista, niin poliittisesti kuin taloudellisesti.

Tältä osin olemme jo hyväksyneet ensimmäisen 100 miljoonan euron suuruisen paketin yhteensä 300 miljoonasta eurosta, jotka on varattu vuodeksi 2011. Toimielimien vakiinnuttamista varten tarkoitettuja varoja on lisätty entisestään, jotta vahvistetaan Palestiinan valmiuksia sen tiellä kohti itsenäisen valtion asemaa. Työ on ratkaisevan tärkeää tulevan Palestiinan valtion perustamisen ja kahden valtion ratkaisun saavuttamisen kannalta.

Kuten parlamentin jäsenet tietävät, olen vieraillut kahdesti Gazassa ja tavattuamme liike-elämän edustajien jälkeen kansalaisyhteiskunnan edustajia ja erityisesti lukuisia lapsia olemme ehdottaneet kattavaa tukipakettia, jossa toimet keskitetään infrastruktuuriin, laitteistoihin ja koulutukseen Kerem Shalomin rajanylityspaikkaa silmällä pitäen. Tarkoituksena on erityisesti tukea tavaroiden suurempaa liikkuvuutta, jolloin viennin avulla voidaan edistää talouden elpymistä. Molempien Gazan-vierailujeni aikana kehotin takaamaan väestölle parempia tilaisuuksia kehittää taloutta, luoda työpaikkoja ja taata tulevaisuus lapsille. Kehotin myös ja kehotan edelleen vapauttamaan Gilad Shalitin.

Isännöin 13. huhtikuuta 2011 Norjan johtamaa väliaikaista yhteyskomiteaa, jossa keskustellaan mahdollisuudesta järjestää avunantajien kokous kesäkuussa. Parlamentin jäsenet lienevät tietoisia siitä, että assosiaationeuvostossa käytiin Israelin kanssa 22. helmikuuta 2011 hyödyllistä ja antoisaa keskustelua Lähi-idän rauhanprosessista ja muista alueellisista seikoista, kuten tietysti alueella tapahtuvista erityisistä muutoksista. Keskusteluissa tarkasteltiin kahdenvälisiä suhteitamme ja sitä, miten yhteistyötä voidaan parantaa nykyisen toimintasuunnitelman ja ratkaisun saavuttamista koskevien pyrkimyksien kehyksessä.

Suhtaudun myös myönteisesti israelilaisten haluun tavata kvartetin edustajat huomenna, mutta kehotan Israelia nyt toteuttamaan myönteisiä toimia ratkaisun saavuttamiseksi sekä edistämään ja tukemaan suoriin neuvotteluihin pyrkimistä. Kuten totesin, tämä on mielestäni molempien alueen kansojen etujen mukaista ja pääministeri Netanjahu on mielestäni keskeisessä asemassa edistettäessä neuvotteluja.

Hyvät parlamentin jäsenet, odotan innokkaasti kuulevani näkemyksiänne, joten keskeytän puheenvuoroni tähän. Kaikki täällä parlamentissa haluavat tietääkseni, että konflikti saatetaan vihdoin päätökseen ja että molemmat osapuolet päätyvät ratkaisuun Israelin kansan ja Palestiinan kansan vakauden nimissä. Siten kohennetaan myös osaltaan alueen vakautta ja turvallisuutta. Haluan ja toivon, että näin käy pian.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, PPE- ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, korkea edustaja totesi aivan oikein, että eteläisen Välimeren valtioissa vallitseva tilanne kääntää huomion pois Lähi-idän konfliktista ja rauhanprosessista, joka on kestänyt lähes 30 vuotta ja vaikuttaa nyt seisahtuneen.

Kuten vierailullanne ilmeni, tämänhetkiset tapahtumat ja alueella vallitseva yleinen tilanne ovat vaikuttaneet prosessiin. Vierailun valossa haluaisin kysyä teiltä, mitä mieltä olette joistakin kysymyksistä.

Keskustelimme aamupäivällä ongelmista, joita Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto on kohdannut pyrkiessään laatimaan lisäpäätöslauselman lentokieltoalueen määräämisestä Libyaan. Missä määrin arvelette, että rauhanprosessi ja keskeisen toimijan uskottavuus ovat kärsineet sen käytettyä hiljattain veto-oikeuttaan ehdotetun päätöslauselman yhteydessä, jossa tuomitaan palestiinalaisalueiden siirtokunnat? Mitä mieltä olette siitä, miten se, että turvallisuusneuvosto on jättänyt tekemättä päätöksen, vaikuttaa käsityksiin presidentti Obaman hallinnon sitoutumisesta jatkamaan tätä prosessia?

Toiseksi, mitä mieltä olette palestiinalaishallinnon päätöksestä järjestää presidentin- ja parlamenttivaalit ennen syyskuuta ja Hamasin päätöksestä olla osallistumatta niihin?

Arvoisa korkea edustaja Ashton, kysyn lopuksi, mitä mieltä olette siitä, että Palestiinan pääneuvottelija luopui toimestaan WikiLeaksin paljastamisen asiakirjojen julkaisun seurauksena, henkilövaihdoksista palestiinalaishallinnossa ja vaikutuksista, joita julkisuuteen vuotaneet asiakirjat aiheuttavat Palestiinan, Israelin hallituksen tai kummankin osapuolen kannalta kokonaisuutena tarkasteltuna?

  Véronique De Keyser, S&D-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, olemme puhuneet koko päivän siitä, että valtava toivo, joka heräsi arabimaailman mielenosoituksien myötä, osoittaa, että pyrimme kaikki demokratiaan eikä siinä ole mitään ainutlaatuista. Oikeus elää vapaana on tunnustettava yleismaailmallisesti.

Tämä pätee myös palestiinalaisiin, kun juuri tällä hetkellä erityisesti Gazassa nuoret palestiinalaiset – ja heitä on todella paljon – ovat vailla näkymiä, tulevaisuutta, tilaisuutta kouluttautua tai liikkua ympäriinsä; toisinaan he ovat jopa vailla terveydenhoitoa tai ravintoa. Tällaista ei tietenkään voida hyväksyä. Tältä meistä tuntuu, kuten uskoakseni vähän jokaisesta.

Sitten kuitenkin ihmettelen enkä ymmärrä, minkä haluan tehdä selväksi, mitä Euroopan unioni pyrkii saavuttamaan assosiaatiosopimuksensa myötä. Te puhuitte tästä. Olen lukenut assosiaatiosopimuksen läpi uudelleen ja uudelleen. Vaikka Euroopan unioni on tuominnut kansainvälisen oikeuden vastaiset rikkomukset monelta osin, kuten huomautitte aikaisemmin, olemme luoneet myönteisiä kannustimia, joiksi niitä nimitätte, maatalouden, kalastuksen, ympäristön, valvonnan, oikeudellisen yhteistyön, liikenteen, avaruusalan yhteistyön ja laajennetun tieteellisen yhteistyön alalla sekä ACCA-sopimuksessa, jossa ei tarjota vastineeksi minkäänlaisia takuita eikä mitään muutakaan.

Kutsuitte israelilaiset kvartetin kokoukseen, mutta he eivät saapuneet. Arvoisa korkea edustaja, en halua näin ollen arvostella teitä. Olen tietoinen ponnisteluistanne ja että näette runsaasti vaivaa asian edistämiseksi. En edes halua kertoa teille, että tällaiset myönteiset kannustimet eivät toimi. Haluan vain kysyä, onko meillä edelleen oikeus luopua muista painostusmuodoista kuin sanktioista? Onko meillä oikeus tarjota taloudellisia ja kaupan alan kannustimia, kun niin monia ihmisoikeuksia ja kansainväliseen oikeuteen liittyviä näkökulmia rikotaan jatkuvasti? En ole sitä mieltä ja katson lisäksi, että se on poliittinen virhe, kun otetaan huomioon arabimaailmassa tapahtuvat kansannousut.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja, käytän puheenvuoron ryhmäni nimissä ja haluan aloittaa toteamalla, että olemme täysin samaa mieltä johdannostanne, esittämistänne tavoitteista ja toimista, joita toteutatte elvyttääksenne "seisahtuneeksi" kuvailemaanne rauhanprosessia.

Olen samaa mieltä ja prosessi olisi käynnistettävä uudelleen, jotta saavuttaisimme edistystä. Parlamenttia kohtasi viime viikolla kunnianosoitus, kun Israelin apulaisulkoministeri käytti täällä puheenvuoron. Hän kehotti yhtäältä meitä olemaan kiinnittämättä jatkuvasti huomiota siihen, mitä miehitetyillä palestiinalaisalueilla tapahtuu ja kohdistamaan huomion sen sijaan uudelleen mahdolliseen yhteistyöhön Israelin ja Euroopan unionin välillä.

Se olisikin helpompaa, mikäli saisimme vakavasti otettavia todisteita siitä, että Israel on todella halukas elvyttämään rauhanprosessia.

Minusta tuntuu, että Israel ajattelee, että useissa arabivaltioissa tapahtuneet kansannousut lisäävät sen pelivaraa. Pelkään jäsen De Keyserin tavoin, että tämä paljastuu suureksi poliittiseksi virheeksi. Israelin olisi päinvastoin hyödynnettävä vallitsevaa tilannetta nopeuttaakseen prosessia ja pyrkiäkseen mahdollisimman pian rauhansopimukseen.

  Margrete Auken, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, haluan kiittää korkeaa edustajaa Ashtonia hänen puheenvuorostaan, johon olen hieman pettynyt. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että tämän historiallisen tilanteen myötä on tullut aika asettaa Palestiinan ja Israelin välinen kysymys etusijalle. Miksi kukaan ei kuitenkaan maininnut sanallakaan Palestiinan valtion tunnustamisesta syyskuussa?

Olemme kaikki hyvin tietoisia siitä, että aika on loppumassa. Olemme kaikki hyvin tietoisia siitä, että tämä nimenomainen asia on selvitettävä kiireellisesti ja että haluamme malttamattomina juuri EU:n pääedustajan toteavan, että toteutamme toimia tätä silmällä pitäen. Monet meistä olivat ylpeitä ja iloisia, kun EU:lle hiljattain myönnettiin yhteinen paikka turvallisuusneuvostossa. Se oli erinomainen asia ja haluan esittää kiitokseni sen johdosta. Siitä oli myös todellista hyötyä. Korkealla tasolla esitetään lukuisia hienoja lausuntoja, joista suuressa osassa tarkastelua jatketaan aivan muissa sfääreissä. On valitettavaa, että kun palaamme näistä ylevistä tunnelmista takaisin maan pinnalle ja todellisuuteen, kohtaamme huomattavia ongelmia.

Kuten jäsen De Keyserkin mainitsi, EU hyväksyi Israelin-suhteiden laajentamisen. Siihen viitattiin pelkkänä teknisenä yksityiskohtana, jotta vältettiin parlamentin kanssa syntyvät konfliktit, mutta paljon vakavampaa on, että Israelin siirtokuntia laajennetaan aiempaa voimakkaammin. Gazan piiritys ei todellakaan ole päättynyt ja korkea edustaja tyytyi valitettavasti vain mainitsemaan Kerem Shalomin sen sijaan, että hän olisi tarkastellut avointa suhtautumista kaikkiin osapuoliin. Asia on itse asiassa hyvin vakava. Miksi puhumme vain rahasta? Olemme maksaneet maksamistamme, mikä on toki tärkeää. Olemme antaneet rahaa Salam Fayyadille, mutta jos emme anna hänelle tilaisuutta rakentaa valtiotaan, kaikki on valunut hukkaan.

Saanen lopettaa toteamalla, että nyt on todella kyse EU:n uskottavuudesta tässä historiallisessa tilanteessa. Jollemme ymmärrä, että meidän on toteutettava toimia korulauseidemme tueksi, miten käy uskottavuutemme suhteessa muihin Pohjois-Afrikan valtioihin ja arabivaltioihin? Joka ikinen kerta käy niin, että tosipaikan tullen annamme enintään rahaa, mutta emme muutoin toteuta minkäänlaisia poliittisia toimia.

  Struan Stevenson, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, olen erittäin huolestunut Irakin tilanteen kehittymisestä. Äskettäinen kansannousu, jonka yhteydessä ihmiset lähtivät kaduille, erityisesti nuoret, joilla ei ole töitä ja jotka joutuvat todistamaan talouden murenemisen, jatkuvan turvattomuuden ja eri uskonlahkoihin kuuluvien ihmisten tappamisen, tukahdutettiin väkivaltaisesti. 29 ihmistä sai surmansa ja sadat loukkaantuivat vakavasti. Nyt vaikuttaa siltä, että Ayad Allawi, jonka johtama al-Iraqiya-puolue voitti vaalit viime maaliskuussa, aikoo vetäytyä koalitiosta, koska pääministeri Nouri al-Maliki on pettänyt al-Iraqiya-puolueelle koalitiosopimuksessa tehdyt lupaukset.

Jos näin käy, joudumme palaamaan lähtöruutuun, jossa valtaa pitää lahkohallitus Teheranin käskystä niin al-Hakimin kuin Muqtada al-Sadrin tuella; samalla luodaan epävakaa tilanne, jossa vaalit voittanut puolue ei enää kuulu hallitukseen. Tätä on todella mahdoton hyväksyä Lähi-idän tulevaisuuden kannalta.

  Kyriacos Triantaphyllides, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja esittää tänään käytettyjen puheenvuorojen jatkona näkemykseni EU:n kannasta ympärillämme arabimaailmassa ilmenneisiin tapahtumiin. Siinä sekoitetaan pysähtyneisyys ja vakaus; kanta on tuomittava, koska siinä ei ole vastattu ihmisten tarpeisiin vapauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden alalla. Euroopan unioni voi kuitenkin toimia eri lailla: se voi toimia oikein. Tämä kävi ilmi Palestiinan tapauksessa ja ainakin niin sanottuun "valtion luomiseen" nähden. Vaikka Euroopan unioni ei taaskaan onnistunut lähettämään voimakasta poliittista viestiä arabimaailmaa koskevan konfliktin yhteydessä, unioni on kuitenkin tukenut presidentti Abbasin ja pääministeri Fayyadin hallitusta viimeisten parin, kolmen vuoden aikana. Siten he ovat kyenneet luomaan tarvittavat valtiorakenteet, jotta pääministeri Fayyad pystyy syyskuussa pyytämään YK:ta tunnustamaan itsenäisen Palestiinan valtion. Toivon, että Euroopan unioni tukee tuolloin pyyntöä.

Euroopan unioni voisi toimia samoin alueen valtioissa. Toivon ja rukoilen, että se tekee niin. Kehotan myös Euroopan unionia neuvottelemaan ja tekemään sopimuksia jokaisen valtion kanssa, jonka kansalaiset vaativat muutoksia, ja määrittämään yhdessä kansalaisten edustajien kanssa, mitä aloja Euroopan unioni voi tukea taloudellisesti ja muutoinkin vaihtamalla asiantuntemusta ja kehittämällä yhteisiä ohjelmia alueen sosiaalista ja taloudellista kehitystä varten. Tällä tavoin Euroopan unioni saavuttaa myös tavoitteet, jotka on asetettu naapuruuspolitiikassa.

  Bastiaan Belder, EFD-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja, tuen teitä kahden johdantoonne sisältyneen näkökohdan osalta. Puhuitte suorista neuvotteluista. Sain viime viikolla kunnian keskustella laajamittaisesti Israelin hallituksen ja parlamentin eli Knessetin edustajien kanssa. On syytä luottaa keskustelukumppaneihinsa ja uskoa heitä, kun he toteavat haluavansa käydä suoria neuvotteluja palestiinalaishallinnon kanssa. Niinpä kehotan teitä hyödyntämään kaikkea diplomaattista kekseliäisyyttänne suorien neuvottelujen alulle panemiseksi, koska rauhansopimus edellyttää viime kädessä, että kummatkin konfliktin osapuolet kokoontuvat neuvottelupöytään. Kun otetaan huomioon niiden tapahtumien tausta, joissa arabijoukot vaativat vastuullista hallintoa, voimme päätellä, että läpimurto on nyt lähellä.

Totean toiseksi olleeni hyvin tyytyväinen siihen, että viittasitte Gilad Shalitin surulliseen kohtaloon. Hän on nyt ollut vangittuna lähes viiden vuoden ajan. Puhuin tasan viikko sitten hänen isänsä kanssa Jerusalemin sydämessä ja hän kysyi, ollaanko Euroopassa vielä kiinnostuneita hänen pojastaan. Annoitte minulle vastauksen. Toivon, että jatkatte sinnikkäästi pyrkimyksiänne isän ja pojan yhdistämiseksi mahdollisimman pian.

  Hans-Gert Pöttering (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, arabimaailma on syvän muutoksen kourissa. Ihmiset taistelevat ihmisarvonsa puolesta. He haluavat elää vapaina demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vallitessa, aivan kuten mekin. Poliittisena ja moraalisena tehtävänämme on tukea täysimääräisesti ja omistautuneesti arabivaltioiden kansalaisia tämän asian saavuttamiseksi.

Vierailin Kairossa viime viikonloppuna ja tapasin paljon nuoria Tahrir-aukiolla. Kairolaisten nuorien avoimuus, luottamus, rohkeus ja optimismi tekivät minuun syvän vaikutuksen. Egyptillä ja muilla arabivaltioilla on nyt tilaisuus demokraattiseen kehitykseen.

Tämä on myös Israelille tarjoutuva tilaisuus, jotta se ei jäisi Lähi-idän ainoaksi demokratiaksi Libanonin ohella. Arabivaltioissa tapahtuvaa muutosta on hyödynnettävä Israelin ja Palestiinan välisen rauhan aikaansaamiseksi. Meidän on vältettävä kaikkia toimia, jotka estävät tämän. Tämä tarkoittaa, että Israelin siirtokuntien rakentaminen provosoi palestiinalaisia ja Hamasin ohjukset provosoivat israelilaisia. Kummastakin on tehtävä loppu. Israelin ja Palestiinan välinen rauha on mahdollinen – kaksi rinnakkain ja rauhanomaisesti, turvallisten rajojen sisällä ja hyvinä naapureina, elävää valtiota.

Nyt ei pidä pelätä eikä epäröidä. Nyt on toimittava rohkeasti, päättäväisesti ja valtiomiestaitoa osoittavalla tavalla. On tullut aika saavuttaa rauha Lähi-idässä; on tullut aika saavuttaa demokratia arabivaltioissa.

  Hannes Swoboda (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, olkaamme rehellisiä: sodaton tilanne, koska emme oikein voi puhua Lähi-idässä vallitsevasta rauhasta, on ainakin mahdollistanut sen, että diktaattorit ja autoritaariset hallinnot ovat pitäneet kansansa kurissa ja tehneet Israelin kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen. Israel on toiminut samoin. Kuten on käynyt ilmi, tällaiset kannattimet ja pilarit ovat hyvin herkkää tekoa ja saattavat yhtäkkiä romahtaa. Nyt ne ovat romahtaneet.

Olen tyytyväinen siihen, että Israel ei ole puuttunut arabivaltioiden sisäisiin tapahtumiin. Tämä ei kuitenkaan riitä. Kuten jäsen Pöttering totesi, meidän on hyödynnettävä tilaisuutta. Toisin sanoen Israelin on hyödynnettävä tilaisuutta ja solmittava kestävä rauha demokraattisten valtioiden kanssa, rauha, joka ei lepää muutaman diktaattorin hartioilla vaan perustuu aidosti kansan tahtoon pyrkiä rauhaan. Näin ollen siirtokuntien rakentaminen ei ole pelkästään piikki lihassa, kuten se on aina ollut, vaan myös este. Lisäksi se, että apulaisulkoministeri, joka on jo mainittu täällä, totesi Brysselissä käymissämme neuvotteluissa, että palestiinalaisilta ei missään tapauksessa viedä enää yhtään uusia alueita, on hiusten halkomista ja kyynisyyttä. Siirtokuntien rakentaminen on lopetettava. Pahoittelen syvästi, että yhdysvaltalaiset käyttivät tässä yhteydessä veto-oikeuttaan, koska he osoittivat siten, ettei heillä ole aitoa kiinnostusta rauhanprosessia kohtaan.

Tarkastelen vielä lyhyesti vaaleja, joista on jo esitetty kysymyksiä. Toivon, että tunnustamme ne. Meidän on tunnustettava vaalit ja niiden tulos demokraattisena askeleena. Se ei tarkoita, että meidän pitäisi tunnustaa kaikenlaiset vaalien seurauksena täytäntöön pannut politiikat. Meidän ei pidä kuitenkaan toistaa samaa virhettä ja päättää, kuka on vaalien hyvä ja kuka huono voittaja. Meidän on sen sijaan tunnustettava demokraattinen kehitys.

Totean jälleen lopuksi, koska olemme asiasta yhtä mieltä, että toivon teidän vahvistavan toimianne Gilad Shalitin vapauttamiseksi, jotta häntä koskeva ongelma saadaan vihdoin ratkaistua. Hänen vangitsemisensa on aivan yhtä suuri este kuin siirtokuntien rakentaminenkin aidosti merkityksellisen vuoropuhelun kannalta. Toivon, että voimme lähestyä kumpaakin ongelmaa siten, että saavutamme vihdoin maltillisia ja rakentavia Lähi-idän rauhanneuvotteluja koskevan tavoitteen.

  Alexander Graf Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, kontrasti on hämmästyttävä! Pidämme arabimaailmassa tapahtuneita vallankumousta ja muutoksia kiehtovina. Yritämme auttaa. Tänään olemme keskustelleet Libyasta. Viime päivinä ja viikkoina olemme keskustelleet Egyptistä ja Tunisiasta. Samalla rauhanprosessi on kuitenkin seisahtunut paikoilleen. Arvoisa korkea edustaja Ashton, tässä tilanteessa on todettava selvästi, että teitte meille palveluksen onnistuessanne kutsumaan kvartetin kokouksen koolle. Prosessin edistäminen oli erittäin hyvä asia näinä aikoina, jolloin alueella ja Israelissa vallitsevat hyvin turvattomat olot. Haluan tehdä tämän hyvin selväksi. Joudutte toisinaan parlamentin arvostelun kohteeksi. Niinpä on kenties paikallaan esittää myös kehuja.

Asiasisällöstä totean, että en usko Israelin suhtautuvan epäilevästi demokratiaan arabivaltioissa. Kyse on vain siitä, että muutoksia ei ole vielä saatettu päätökseen. Olen täysin samaa mieltä jäsen Pötteringin ja jäsen Swobodan kanssa siitä, että jos ja kun alueella on demokraattisia valtioita, myös Lähi-idän rauhanprosessilla on hyvät mahdollisuudet päästä vihdoin alkuun. On joka tapauksessa selvää, että siirtokuntien rakentamisesta on tehtävä loppu samoin kuin virheellisistä päätelmistä, joilla sitä puolustetaan. Kaikkien parlamentin ryhmien välillä vallitsee yhteisymmärrys tästä asiasta.

Arabimaailman kansannousujen yhteydessä myös Hamasin hallintoa vastaan osoitettiin mieltä Gazan alueella. Palestiinalaisalueilla vallitseva tilanne ei todellakaan ole yksinkertainen. Demokratisoinnissa on onnistuttava täälläkin. Toistaiseksi meillä on onneksi maltillinen ja konservatiivinen kumppani Länsirannalla, toisin kuin Gazan alueella.

  Nicole Kiil-Nielsen (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, olen havainnut oudon suuntauksen Euroopan unionissa: huolimatta julkilausumista, joissa arvostellaan Israelin ihmisoikeusrikkomuksia, jäsenvaltiot ja komissio pyrkivät väsymättä vahvistamaan poliittisia ja taloudellisia suhteita Israeliin asettamatta minkäänlaisia edellytyksiä.

Unioni jopa laajensi Israelin kanssa tekemäänsä assosiaatiosopimusta 22. helmikuuta 2011 ja lupasi laajentaa yhteistyötä useissa näennäisesti teknisissä sopimuksissa, jotka kattavat sellaiset alat kuin kilpailun, julkisten hankintasopimuksien tekemisen sekä Israelin liittymisen Euroopan tutkimusalueeseen ja eurooppalaisiin virastoihin, kuten Europoliin, Euroopan avaruusjärjestöön ja niin edelleen.

Komissio hyväksyi 31. tammikuuta 2011 EU:n kansalaisten henkilötietojen siirtämiseen Israeliin, valtioon, jota epäillään EU:n kansalaisten passien hyödyntämisestä laittoman teloituksen toteuttamiseksi viime vuonna Dubaissa.

Israelille, joka osallistuu jo nyt yli 800:aan eurooppalaisten korkeakoulujen ja yrityksien kanssa toteutettuun hankkeeseen, myönnetään tukea yli 500 miljoonaa euroa vuonna 2013. Tuensaajien joukosta mainittakoon asevalmistajat Elbit ja Israel Aerospace Industries, jotka ovat valmistaneet Gazan asukkaita vastaan käytetyt miehittämättömät tiedustelukoneet ja lentokoneet.

Euroopan unioni ilmaisi assosiaationeuvostossa suhtautuvansa myönteisesti uusiin Gazaa ja Länsirantaa koskeviin toimiin, jotka pääministeri Netanjahu esitteli.

Arvoisa korkea edustaja Ashton, pyydän teitä ilmoittamaan, mistä tässä helpottamista koskevassa toimessa on kyse, kun sadat kuorma-autonkuljettajat osoittavat nytkin mieltään Gazassa vastustaakseen Karnin rajanylityspaikan sulkemista? Entä miten pääministeri Netanjahu aikoo estää siirtokuntien nopean leviämisen Jerusalemiin ja Länsirannalle?

Arvoisa korkea edustaja Ashton, olisin kiitollinen, jos voisitte lähettää kannustavan ja toivoa herättävän viestin kaikille niille naisille, jotka lähtivät eilen kaduille Palestiinassa ja jotka odottavat suuria Euroopan unionilta.

  Patrick Le Hyaric (GUE/NGL) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, arabimaailman vallankumoukset noudattelevat Palestiinan kansan pyrkimyksiä. Yksi ero on kuitenkin havaittavissa. Palestiinalaiset eivät taistele johtajaansa vastaan vaan ulkoista voimaa vastaan, joka hallitsee, nöyryyttää ja ryöstää heitä, valloittaa ja vangitsee heidät, varastaa heidän maansa ja heidän kotinsa, rakentaa muureja ja asettaa Gazan saartoon jättäen samalla miljoona ihmistä pakolaisleireille kansainvälistä oikeutta uhmaten.

Arvoisa korkea edustaja Ashton, olen kuullut selityksenne, mutta Euroopan unionin on toimittava vakuuttavammin ja aktiivisemmin. Arabivaltioiden kansalaiset seuraavat meitä. Lähi-idässä tapahtuu kokonaisvaltaisia muutoksia. Niitä on toteutettava myös Israelin valtiojohdossa, jonka on kunnioitettava laissa määriteltyjä yleismaailmallisia arvoja. Käyttäkää kaikkia saatavillanne olevia resursseja -- kyseenalaistakaa esimerkiksi assosiaatiosopimukset. Olen samaa mieltä siitä, mitä totesitte Gilad Shalitin tapauksesta, mutta olen jo kysynyt teiltä, miten aiotte varmistaa nuoren ranskalais-palestiinalaisen Salah Hamourin vapauttamisen; hän viruu syyttömänä israelilaisessa vankilassa.

Arvoisa korkea edustaja Ashton, kehotan lopuksi teitä toteuttamaan merkittävän ja erittäin tärkeän poliittisen toimen. Varmistakaa, että Euroopan unioni tunnustaa virallisesti ja viipymättä Palestiinan valtion, sen vuonna 1967 määritellyt rajat ja Itä-Jerusalemin aseman pääkaupunkina.

  Fiorello Provera (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on palestiinalaishallinnon tärkein taloudellinen tukija. Unioni myöntää sille vuosittain noin miljardi euroa, mistä huolimatta unionin poliittinen rooli rauhanprosessissa on edelleen vähäinen.

Tämän laajamittaisen taloudellisen tuen myötä saamme oikeuden kehottaa palestiinalaishallintoa palaamaan neuvottelupöytään. Palestiinan tunnustamiseen liittyvä asia on tehtävä selväksi. Ongelmaa, joka koskee rauhanomaista rinnakkaineloa Israelin kanssa, ei voida ratkaista Palestiinan valtion yksipuolisella tunnustamisella; se ei nimittäin vielä ole julistautunut itsenäiseksi valtioksi.

Palestiinalaishallinnon on jälleen omaksuttava aktiivinen rooli, istuttava neuvottelupöytään ja ratkaistava meneillään olevat kiistat, jotka koskevat erityisesti turvallisia rajoja, Jerusalemin asemaa ja pakolaiskysymystä. Osittaisellakin sopimuksella olisi mahdollista vahvistaa kummankin osapuolen maltillisia ryhmiä ja vähentää ääriryhmien vaikutusta.

  Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, Lähi-idässä puhaltavat muutoksen tuulet lupasivat demokratisointia. Yksikään aito demokraatti ei voi kieltää, etteivätkö Egyptin, Tunisian ja nyt Libyan kansalaiset ansaitse niin vapautta kuin demokratiaakin.

Olen myös korkean edustajan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että nämä tapahtumat eivät ole pelkkää ajanvietettä vaan edellyttävät huomiomme kiinnittämistä uudelleen rauhanprosessiin. Vieraillessani äskettäin alueella havaitsin, että israelilaiset ovat ymmärrettävästi hermostuneita. Aikaisemmat kokemukset ovat osoittaneet, että Hamas ja Hizbollah ovat täyttäneet poliittiset tyhjiöt.

Tässä tilanteessa on pohdittava, miten voimme parhaiten auttaa niin rauhanprosessin kuin alueen vakauden edistämisessä.

Israelin turvallisuuden tarpeen tunnustaminen ja naapurivaltioiden kanssa tehtyjen sopimuksien pätevyys ovat tärkeitä kulmakiviä. Meidän on myös myönnettävä, että naapuruuspolitiikka on epäonnistunut. Käytämme siihen tällä hetkellä vuosittain 1,5 miljardia euroa. Konkreettisia hyötyjä on syytä arvioida. Tarkastellessamme Egyptiä, jossa työmarkkinat kasvavat vuosittain kymmenillä tuhansilla ihmisillä, joilla ei ole minkäänlaista taloudellista tulevaisuutta eikä toivoa, meidän olisi kenties tunnustettava tosiasiat: uuden vallankumouksen siemenet on jo kylvetty.

  Francisco José Millán Mon (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, kuten Lähi-idän kvartetin Münchenissä antamassa julkilausumassa todetaan, haluamme kaikki, että Israelin ja Palestiinan väliset neuvottelut päättyvät syyskuussa 2011 siten, että laaditaan molempien osapuolien hyväksymä ratkaisu, joka tuo mukanaan rauhaa ja turvallisuutta. Näkymät eivät valitettavasti ole ruusuiset. Kun aikaa on enää puoli vuotta, neuvottelut ovat seisahtuneet kariuduttuaan siirtokuntia koskevaan kysymykseen.

Hyvät parlamentin jäsenet, arvokkaan ajan hukkaaminen ei mielestäni hyödytä Israelia eikä siten edistetä onnistuneeseen ratkaisuun päätymistä. Yhtäältä olen huolestunut siitä, että Palestiinasta on entistä vaikeampi löytää maltillisia johtajia, joilla on takanaan riittävä poliittinen tuki, jotta he voivat tehdä sopimuksia Israelin kanssa, mikä ei ole helppo tehtävä. Toisaalta, jos siirtokunnat jäävät paikoilleen, on entistä vaikeampaa luoda todella elinkelpoista Palestiinan valtiota.

Arvoisa korkea edustaja Ashton, olen samaa mieltä siitä, että rauhanprosessia ei pitäisi keskeyttää alueella vallitsevien poliittisten mullistuksien vuoksi. Mikäli tämänhetkiset tapahtumat johtavat kansalaisten toiveita kuuntelevien demokraattisten hallintojen nousemiseen valtaan, kuten kaikki toivomme, alueen ilmapiiri muuttuu Israelin kannalta vielä epäsuotuisammaksi. Israelista saattaa tulla vielä eristyneempi ja sen naapurustossa sijaitsevat arabivaltiot saattavat kohdistaa siihen vielä enemmän paineita.

Totean lopuksi, että kaikki, myös Israel, hyötyisivät siitä, että ratkaisuun päästäisiin mahdollisimman pian. Kehotan tästä syystä Euroopan unionia osallistumaan aktiivisesti rauhanprosessin uudelleen käynnistämiseen tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltojen ja kvartetin muiden jäsenien kanssa.

Arvoisa korkea edustaja Ashton, toivon, että tässä kuussa järjestetään kvartetin korkean tason kokous, kuten Münchenin julkilausumassa todetaan. Voitteko vahvistaa, että tämä pitää paikkansa?

  Proinsias De Rossa (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, alueella vallitseva tilanne on täynnä sekä riskejä että toivoa. Demokraattisten suuntauksien esiintulo Israelin naapurivaltioissa antaa mielestäni aihetta juhlia asiaa. Meidän on torjuttava rasistista stereotypiaa, jossa niitä pidetään uhkana.

Johdin parlamentin valtuuskuntaa, joka vieraili Gazassa ja Länsirannalla joulukuussa 2010. Oli sydäntä särkevää kuulla tarina pienestä pojasta, joka toi joka päivä lelunsa mukanaan kouluun, koska hän ei voinut tietää, löytäisikö hän enää kotiaan ja perhettään koulusta palatessaan.

Tuon lapsen vanhemmat haluavat rauhaa. Jokainen palestiinalaishallinnon jäsen, jonka tapasimme niin Länsirannalla kuin Gazassa, halusi, että Israelin ja Palestiinan välille vedetään turvallinen raja vuoden 1967 vihreään linjaan perustuen. He haluavat myös pysäyttää siirtokuntien rakentamisen. On käsittämätöntä, että pääministeri Netanjahu on torjunut kaikkien Israelin liittolaisten kehotukset pysäyttää siirtokuntien rakentaminen. Rakentaminen tarvitsee vain pysäyttää. Niitä ei tarvitse purkaa, vain pysäyttää.

Se on tarpeen, jotta vakavat neuvottelut saataisiin työn alle. Kehotan korkeaa jäsentä varmistamaan, että Israelin viranomaisia pyydetään jälleen pysäyttämään siirtokuntien rakentaminen ja käynnistämään neuvottelut.

Meidän on tuettava presidentti Abbasin ja pääministeri Fayyadin pyrkimyksiä johdattaa Palestiinan kansa rauhanomaisesti Palestiinan valtioon. Emme tiedä, mitä seuraa, jollemme pian tee niin.

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Saksaa suurempaa Israelin ystävää ei Euroopan unionissa voi olla, joten oli varsin mielenkiintoista lukea, että liittokansleri Merkel oli huutanut pääministeri Netanjahulle: "Ette ole tehnyt mitään rauhan edistämiseksi, antakaa minulle edes jotakin!" Melkoinen juttu!

Hän on tietenkin oikeassa. Israel on pelannut aikaa. Se haluaa neuvotella neuvotteluista, koska se saa voittamansa ajan ansiosta tilaisuuden muuttaa paikan päällä vallitsevia tosiasioita ja vaikeuttaa vastaavasti kahden valtion ratkaisun saavuttamista.

Arvoisa korkea edustaja, teillä on valta muuttaa asioita. Tässä on Euroopan unionin viime kuussa antama julkilausuma assosiaatiosopimuksesta. Kuuden sivun pituinen asiakirja, jossa tuomitaan Israelissa tapahtuneet ihmisoikeusrikkomukset, laittomuudet ja rikokset – ja lisäksi yhteenveto, jonka mukaan pyrimme tiivistämään Israelin kanssa tehtävää yhteistyötä.

Mistä tässä on kyse? Onko yllättävää, että palestiinalaiset pitävät Euroopan unionia kaksinaismoralistisena? Te luotatte miellyttävään vuoropuheluun. Israel pitää meitä kuitenkin vain heikkoakin heikompina. Eikä mikään muutu ennen kuin käytätte valtaanne, nousette ylös ja lausutte sanan, jota Israel ei ole tottunut kuulemaan. Se sana on "ei".

  David Campbell Bannerman (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, samalla kun Muammar Gaddafi pommittaa ja terrorisoi libyalaisia, EU on kustantanut Libyaa koskevia hankkeita, joilla muun muassa edistetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamista. On selvää, että se ei ole tuottanut toivottuja tuloksia. Sillä välin korkea edustaja Ashton pyytää lisää varoja sen lisäksi, että ulkosuhdehallinnolle myönnetään vuosittain lähes kolme miljardia euroa. Sen sijaan, että Yhdistynyt kuningaskunta uppoutuu syvemmälle EU:n paisuneeseen, päällekkäiseen ja kyltymättömään ulkosuhdehallintoon ja Euroopan puolustusvirastoon, 48 miljoonaa Englannin puntaa, jotka maksamme päivittäin EU:n jäsenyydestä, olisi käytettävä omaan kansalliseen puolustukseemme.

Libyan kriisi on osoittanut, että on tärkeää sijoittaa lentotukialuksia nopeine suihkuhävittäjineen kriisialueiden läheisyyteen. Vetoan David Cameroniin, jotta hän tulisi järkiinsä ja myöntäisi lisäaikaa sekä HMS Ark Royal -lentotukialukselle että edes vähimmäismäärälle Harrier-hävittäjiä. Falklandin kriisin aikaan pääministeri Thatcher myönsi menestyksellisesti lisäaikaa Ark Royalin sisaralukselle, HMS Invinciblelle. Ark Royalille on nyt tehtävä samoin.

  Cristian Dan Preda (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, aloitan mainitsemalla hyvin epäilevät ja pessimistiset äänet, jotka ovat viime aikoina ilmaisseet tiettyjä näkemyksiä; niiden mukaan Lähi-idän rauhanprosessi saattaa joutua toissijaiseksi uhriksi Välimeren alueen kansannousujen seurauksena. Tämän tulkinnan perusteella prosessi pysähtyisi vielä pahemmin, mikä aiheuttaisi lisää häiriöitä. Meidän ei mielestäni tarvitse omaksua näin pessimististä näkökantaa.

Olen itse asiassa sitä mieltä, että nämä viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, että rauhanprosessin yhteydessä on saavutettava merkittävää edistystä. Tältä osin tarvitsemme unionin johtajuutta, ensisijaisesti siitä syystä, että saavuttaisimme syyskuulle 2011 asetetun sopimuksen tekemistä koskevan tavoitteen. Tältä kannalta haluan onnitella korkeaa edustajaa sitoumuksesta, jota hän on osoittanut, ja toimista, joita hän toteuttanut viime kuukausien aikana.

Kahden valtion ratkaisun täytäntöön panemiseksi ja arabivaltioiden ja Israelin välisen kokonaisvaltaisen rauhan edistämiseksi katson, että meidän on jälleen kerran saatavat molemmat osapuolet neuvottelupöydän ääreen. Kvartetin aloite israelilaisten ja palestiinalaisten neuvottelijoiden kuulemiseksi erikseen on tältä osin ensimmäinen askel. Lisäaskelia on kuitenkin otettava. Välimeren alueella vallitseva vallankumouksellinen ilmapiiri saattaa antaa uutta pontta rauhanprosessille. Meidän on kuitenkin pidettävä varamme, jotta muutokset eivät johda niiden sitoumuksien tarkistamiseen, joita jotkin alueen valtiot ovat tehneet Israeliin nähden.

  David-Maria Sassoli (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Välimeren alue on tehnyt dramaattisen paluun maailman poliittiselle esityslistalle ja Eurooppa on huomannut olevansa hyvin heikko.

Emme investoineet Lähi-idän ja Maghreb-maiden kanssa noudatettavaan naapuruuspolitiikkaan, emme tukeneet vapaakauppa-aluetta tai yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa ja se, mitä Pohjois-Afrikassa tapahtuu, vaikuttaa Lähi-itään, jossa rauhanprosessi on seisahduksissa. Arvoisa korkea edustaja Ashton, unionin on autettava Israelia ja palestiinalaisia käynnistämään neuvottelut niiden ehdotuksien pohjalta, joita sekä neuvosto että parlamentti nyt tukevat.

Meneillään olevat muutokset vaikuttavat myös Israeliin ja investoimalla muutokseen on mahdollista yhdistää turvallisuus ja rauha. Unionin on painostettava Israelia, jotta se höllentäisi otettaan miehitetyistä alueista ja keskeyttäisi siirtokuntapolitiikan noudattamisen, mikä on neuvottelujen uudelleen käynnistämiseksi tarvittava edellytys. Kuten on näinä päivinä käynyt ilmi, näin kiihkeä vapauden kaipuu ei kaiu kuuroille korville.

Konfliktin ratkaisemiseen liittyvät lisäviivytykset saattavat vaarantaa Israelin ja Palestiinan toiveet oikeudenmukaisen ratkaisun saavuttamisesta ja Välimeren ja Lähi-idän arkaluonteisen alueen tulevaisuuden.

  Marielle De Sarnez (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, kaikki voivat havaita, että tilanne on muuttumassa Lähi-idässä tämän demokraattisen aallon myötä, joka pyyhkii Egyptin kautta Maghreb- ja Mashrek-valtioiden läpi.

Israelin ja Palestiinan johtajien on syytä pitää tätä arabivaltioissa tapahtuvaa historiallista kansannousua tilaisuutena, ei riskinä. Olen nimittäin sitä mieltä, että demokraattisten liikkeiden äkillinen ilmaantuminen Israelin ja palestiinalaisalueiden rajoilla on tilaisuus, johon molempien osapuolien kannattaa tarttua.

Israelilaisten ja palestiinalaisten on nyt kohdattava tosiasiat: maailman muuttuessa heidän ympärillään heidänkin on aika muuttua. Niinpä unionin on tullut aika painostaa vuoropuhelun käymiseen, aloittaa todelliset neuvottelut ja käynnistää aito rauhanprosessi sellaisen kestävän ratkaisun saavuttamiseksi, jossa kaksi kansakuntaa elävät rauhanomaisesti rinnakkain.

Tänä ratkaisevana ajankohtana olisi kuitenkin käsittämätöntä ja epäasianmukaista, että unioni luopuisi Lähi-idän erityislähettiläästään. Arvoisa korkea edustaja Ashton, arvostaisin näin ollen, että valaisisitte hieman asiaa.

  Krzysztof Lisek (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, olen Euroopan parlamentin jäsenenä saanut tilaisuuden vierailla viime kuukausien aikana monissa Lähi-idän valtioissa, kuten Syyriassa, palestiinalaishallinnon alueella ja Israelissa. Eräs alueen johtajista pyysi minua kehottamaan unionin johtajia vahvistamaan osallistumistaan, koska jos siten saavutetaan menestystä, kyse on sellaisesta poliittisesta menestyksestä, josta myönnetään Nobelin rauhanpalkinto. Osoitan nämä sanani korkealle edustajalle Ashtonille. Vakavasti puhuen kaikki johtajat sanoivat minulle samaa, eli Euroopan unionin on heidän mielestään osallistuttava määrätietoisemmin Lähi-idän prosessiin. Esimerkiksi Yhdysvaltoihin kohdistuu tiettyjä poliittisia rajoituksia, kun taas toisaalta meidän osallistumisemme on katettava Yhdysvaltojen kaltaisen kumppanin kanssa tehtävä yhteistyö, muun muassa Yhdysvaltojen ja Israelin välisten strategisten suhteiden vuoksi. Toiseksi kaikkien meidän, myös korkean edustajan Ashtonin, olisi hyödynnettävä kaikkia Euroopan unionin ulottuvilla olevia tilaisuuksia. Viime viikolla järjestettiin esimerkiksi Puolan ja Israelin hallituksien ennennäkemätön yhteinen kokous hallitustenvälisen kuulemistilaisuuden muodossa. Pääministeri Tusk ja ulkoasiainministeri Sikorski olivat Israelissa. Tällaisia tilaisuuksia olisi hyödynnettävä täysimääräisesti.

  Ioan Mircea Paşcu (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka Lähi-idän kysymys oli jo valmiiksi monimutkainen, siitä on viime aikoina tullut vielä monimutkaisempi. Olisi tietysti kaikkien kannalta turvallisinta odotella ja katsoa, mitä tuleman pitää.

Palestiinan kohdalla kysymys kuuluu, kuka ratkaisee asian heidän edukseen: Iranin tukema Hamas, joka on saanut jalansijaa Länsirannalla – todennäköisempi vaihtoehto – vai Gazassa läsnäoloaan vahvistanut Fatah – epätodennäköisempi vaihtoehto. Jordania, keskeisessä asemassa oleva valtio, joka on sekasorron vallassa, saattaa sitten räjäyttää koko rauhanprosessin. Israeliin liittyvässä asiassa on ilmeisesti olemassa kaksi koulukuntaa, toinen, joka kannattaa meneillään olevien neuvottelujen käynnistämistä uudelleen mullistavien ehdotuksien välityksellä, ja toinen, joka kannattaa samaa "odotellaan ja katsotaan" -politiikkaa.

Sen näkemyksen ja määrätietoisuuden myötä, joka perustuu siihen, että kussakin tienhaarassa käännytään oikeaan suuntaan, on mahdollista, että pääsemme eteenpäin tämänhetkisestä umpikujasta, vaikka se vaikuttaakin nyt kaukaiselta haaveelta.

  Marietta Giannakou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä korkean edustajan esittämästä huomiosta, jonka mukaan on tullut aika toteuttaa vakavia toimia ja käydä asianmukaisia neuvotteluja Lähi-idässä. Ensinnäkin siksi, että kukaan ei tiedä, mitä Pohjois-Afrikassa seuraavaksi tapahtuu, ja toiseksi siitä syystä, että on selvää, että Israelin ja Palestiinan välistä tilannetta käytetään maailmanlaajuisen terrorismin ja jännitteiden verukkeena ja erityisesti islamilaisessa maailmassa vallitsevien jännitteiden lietsomiseksi.

Arvoisa korkea edustaja Ashton, rauhanprosessi edellyttää näin ollen, että toteutatte välittömiä toimia erityislähettilään kanssa. Tällöin myös unioni voi selvittää, pystyykö se todella toteuttamaan toimia ja toimimaan roolissa, jossa Yhdysvallat aiemmin toimi, joskin saavuttaen eri tuloksia.

Rahoitustuki on tietysti tarpeen, mutta se edellyttää erityisiä sääntely- ja valvontatoimia, koska me kaikki tiedämme, miten rahoitustuen kävi takavuosina. Mainitsen tietysti myös demokratisointia koskevan merkittävän kysymyksen, koska ilman sosiaalista demokratiaa rauhanprosessista tulee taatusti hyvin vaikea prosessi. Niinpä olisi hyvin tärkeää nimittää oman ryhmänsä avustuksella toimiva erityisneuvottelija, jonka tehtävänä olisi edistää asianmukaista demokratisointia ja perustuslaillista järjestystä; arvoisa korkea edustaja Ashton, sain puheistanne sen käsityksen, että aiotte toteuttaa tämänsuuntaisia toimia.

  Lena Kolarska-Bobińska (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, keskustellessani poliitikkojen kanssa Lähi-idässä kuulin heidän usein toteavan, että Euroopan unioni on maksaja, ei toimija. He olivat myös sitä mieltä, että unionin olisi oltava toimija eikä pelkkä maksaja, koska Euroopan unioni on juuri se kvartettiin kuuluvista tahoista, johon kaikki luottavat. Jotkut luottavat Venäjään, kun taas toiset konfliktin osapuolet suhtautuvat avoimemmin Yhdysvaltoihin. Euroopan unioni on tarkoitettu tähän rooliin. Kuuleman mukaan unionissa ei noudateta yhteistä politiikkaa, koska jäsenvaltiot suhtautuvat hyvin eri tavoin konfliktin osapuoliin ja ongelmien ratkaisutapoihin. Olemme nyt saaneet poikkeuksellisen tilaisuuden, koska meillä on korkea edustaja Ashton ja ulkosuhdehallinto ja voimme luoda yhteistä politiikkaa konfliktiin nähden.

Komissio julkaisi tällä viikolla uuden asiakirjan, jossa tarkastellaan Välimeren alueen valtioille myönnettävää tukea. Asiakirjan otsikkona on "A Partnership for Democracy and Shared Prosperity with the Southern Mediterranean" (Kumppanuus demokratian ja yhteisen vaurauden edistämiseksi eteläisen Välimeren alueen kanssa). Meidän on syytä tarkastella Lähi-itään ja Itä-Eurooppaan nähden noudattamaamme politiikkaa ja ottaa opiksemme näistä kokemuksista, joita voidaan sitten hyödyntää, kun luodaan Välimeren valtioihin nähden noudatettavaa uutta politiikkaa. Euroopan unioni on myöntänyt tukea toimielimille Puolassa ja 10 muussa jäsenvaltiossa. Unioni on myös auttanut kansalaisyhteiskuntaa Lähi-idässä. Hyödyntäkäämme siis tätä kokemusta luodessamme uutta politiikkaa.

  Cristiana Muscardini (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, rauhan saavuttaminen edellyttää, että kaikkien osapuolien on ensin tehtävä sitoumuksia alkaen Israelin valtion tunnustamisesta kaikilta osin, mitä kaikki valtiot eivät vielä ole tehneet, minkä vuoksi kaikkien alueen valtioiden on tarjottava olennaiset perustakuut vastavuoroiseen kunnioitukseen perustuvien suhteiden vahvistamiseksi.

Mikäli kauppapolitiikasta on nyt tullut uusi ulkopolitiikan muoto, meidän on pyrittävä ehdottamaan ja saavuttamaan ratkaisuja demokraattisesti mutta myös kauppasopimuksien välityksellä. Unioni ei voi enää jatkaa sellaisten hankkeiden rahoittamista – mitä se on tehnyt tähän mennessä – jotka eivät tuota tulosta, jota varten varat on myönnetty, eivätkä edistä vähääkään demokratiaprosessia ja rauhanprosessia.

Israelia ei pidä jättää yksin ja Palestiinan kansalla on oikeus omaan valtioon. Meidän on kuitenkin myös toteutettava taloudellisia toimia seurantakeskuksien kanssa, jotka pystyvät valvomaan myöntämämme tuen käyttöä.

Viime kuukausien aikana syntynyt uusi tilanne, joka kattaa laajemman maantieteellisen alueen, pakottaa unionin vihdoin toteuttamaan voimakkaampia ja päättäväisempiä poliittisia toimia ja tekemään tiiviimpää yhteistyötä nuorten kanssa, jotka voivat auttaa meitä luomaan turvallisemman ja demokraattisemman yhteiskunnan; sellaista emme vielä ole onnistuneet tarjoamaan tuleville sukupolville.

  Pino Arlacchi (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, kuultuani korkean edustajan Ashtonin puheenvuoron haluan esittää kaksi kysymystä, jotka liittyvät hänen arvioonsa siitä, miten Lähi-idän rauhanprosessi vaikuttaa siihen, mitä Pohjois-Afrikassa nyt tapahtuu.

Arvoisa korkea edustaja Ashton, katsotteko, että olemme nyt saaneet uuden tilaisuuden maailmanlaajuisen ihmisoikeusfoorumin kohottua paljon korkeammalle ja kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien vastaisia selviä rikkomistapauksia koskevan sietorajan laskeuduttua paljon alemmalle Lähi-idässä, kuten Gazassa ja siirtokunnissa?

Toinen kysymykseni kuuluu: katsotteko, että Israelin saarrettua linnaketta koskeva ajatusmalli, joka oli aiemmin sen ulkopolitiikkaa edistävä voima, on nyt paljon vähemmän perusteltu, koska tulevien demokraattisten hallintojen aiheuttama uhka on paljon vähäisempi ja koska demokratiat eivät sodi toisiaan vastaan? Eivätkö kaikki nämä tekijät vaikuta merkittävästi jännitteiden liennyttämiseen Lähi-idässä?

  Charles Tannock (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, EU on kvartetin jäsen, mutta on valitettavaa, ettei Israelin ja palestiinalaisten välinen rauhanprosessi ole juurikaan edistynyt. Pattitilanne jatkuu todennäköisesti niin kauan kuin arabimaailmassa on näin paljon levottomuutta ja epävarmuutta. Israelin kannalta on selvää – ja ilmoitan olevani European Friends of Israel -järjestön varapuheenjohtaja – että Egyptin ennalta arvaamaton tilanne kääntää huomion pois rauhanprosessista.

Suhtaudun myönteisesti Egyptin sotilaallisen hallinnon sitoutumiseen kunnioittamaan Israelin kanssa vuonna 1979 tehtyä rauhansopimusta. On syytä toivoa, ettei Muslimiveljeskunta pääse valtaan Kairossa. Kävi miten kävi, meidän on varmistettava, että EU:n Egyptille tulevaisuudessa myöntämän tuen edellytyksenä on Israelin kanssa tehtävän rauhansopimuksen mielessä pitäminen. Se, että osa mahdollista tulevaa Palestiinan valtiota olisi Israelin tuhoamiseen yhä sitoutuneen Hamasin hallinnassa, on varmasti suurin rauhan este.

Iran uhkaa myös Israelin olemassaoloa. Alueella ei saavuteta rauhaa niin kauan kuin Teheran jatkaa Hizbollahin fanaatikkojen tukemista ja aseistamista Libanonissa. Näin ollen ymmärrän, miksi Israelissa huolestuttiin hiljattain kahden iranilaisen sota-aluksen kuljettua Suezin kanavan läpi matkallaan Syyriaan luvallisesti ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1979. Egyptin ja Iranin lähentyminen on varsin hälyttävä suuntaus. Toivotan korkealle edustajalle näin ollen onnea ja menestystä edessä odottavalla diplomaattisella miinakentällä.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, Lähi-idän rauhanprosessia testataan mielestäni parhaillaan. Arabimaailma on muuttumassa ja vain harva pystyy ennakoimaan, millaiset hallitukset tai hallinnot nousevat valtaan arabivaltioissa.

Tilanne on entistä monimutkaisempi, koska Israelin hallinto on jälleen provosoinut arabimaailmaa rakentamalla uusia siirtokuntia Palestiinan alueille. Tällaisena aikana meille tarjoutuu mielestäni vain yksi vaihtoehto eli tiivis sitoutuminen kaikilla rintamilla.

Meidän on saatava israelilaiset ystävämme vakuuttuneiksi siitä, että heidän kannattaa pidättäytyä kaikista sellaisista toimista, jotka saattavat ärsyttää tarpeettomasti arabiväestöä. Samalla on kuitenkin pyrittävä harkiten, tiiviissä yhteistyössä arabimaailman kanssa ja erityisesti sellaisten valtioiden kanssa, jotka päättävät nyt tulevasta suuntautumisestaan, tukemaan maltillisia, demokraattisia poliittisia voimia, jotka pystyvät ratkaisemaan kiistoja rauhanomaisesti ja asiallisesti, vailla ennakkoluuloja ja vihaa.

Tiedämme, että tie kohti laajempaa rauhaa Lähi-idässä ei ole helppo, mutta toivon, että Israelin hallitus on jo ymmärtänyt, että sille on nyt tarjoutumassa viimeistä kertaa mahdollisuuksia luoda rauhanomaiset ja käytännölliset suhteet Palestiinaan.

  Hannes Swoboda (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Tannock viittasi Suezin kanavan kautta kulkeneisiin iranilaisiin aluksiin. Kysyn korkealta edustajalta Ashtonilta: onko varmaa, että Egyptillä ei ole kansainvälisen oikeuden nojalla mitään mahdollisuutta evätä kulkua aluksilta, halusipa se sitä tai ei? Halusin vain kysyä, onko perustana kansainvälinen oikeus vai liittyykö asiaan jonkinlainen poliittinen yhteys.

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. – (EN) Arvoisa puhemies, yritän tarkastella mahdollisimman monta esille otettua asiaa, mutta kuten aina, kun keskustelemme Lähi-idän rauhanprosessista, parlamentin jäsenillä tuntuu olevan kiire ja voimakas halu saavuttaa todellista edistystä. Tämä ilmenee tuhatkertaisesti työssä, jota yritän tehdä selvittääkseni, mitä pystymme saavuttamaan Euroopan unionina.

Haluan ehdottomasti, että lakkaamme käyttämästä ilmaisua "maksaja, ei toimija". Olen lopen kyllästynyt siihen. Olen kuullut sen riittävän usein. En arvostele jäseniä, jotka käyttävät sitä täällä. Ilmaisulla pilkataan Euroopan unionin roolia, joskin se saattaa historiallisesti ilmentää sitä, miten meidän toimintamme on voitu käsittää. Olen tehnyt tämän vuoden aikana suuren työn asiaintilan muuttamiseksi erityisesti paikan päällä ja tarkastelen asiaa lisää hetken kuluttua.

Hyvä jäsen Salafranca, aloitan teistä, koska esititte minulle hyvin täsmällisiä kysymyksiä. Aloitimme tarkastelemalla sitä, että Yhdysvallat käytti veto-oikeuttaan turvallisuusneuvoston äänestyksessä – siirtokuntia koskeva ehdotus, josta toimitetussa äänestyksessä annettiin 14 puoltavaa ja 1 vastustava ääni, Libanonin samana päivänä esittämä päätöslauselma, koska valtio on turvallisuusneuvoston jäsen – mikä, kuten tiedätte, heitti runsaasti kapuloita rattaisiimme ja vähän muuallekin. Vierailin Lähi-idässä palestiinalaisten luona noina äänestystä edeltäneinä päivinä. Kaikki turvallisuusneuvostoon kuuluvat EU:n jäsenvaltiot äänestivät Yhdysvaltojen kantaa vastaan ja päätöslauselman puolesta.

Kantamme on täysin selkeä. Olemme yhtenäisesti sillä kannalla, että siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia. Ne teistä, jotka ovat minun laillani nähneet siirtokunnat omin silmin, tietävät, etteivät ne ole kenenkään pitkän aikavälin etujen mukaisia ja että asia on ratkaistava viime kädessä määrittämällä rajat. Olemme ehdottaneet niiden määrittelyä vuoden 1967 rajojen mukaisesti asianmukaisine maa-alueiden vaihtoineen, mistä päättävät osapuolet emmekä me, mutta olen varma siitä, että siten otettaisiin huomioon ihmisten elämään ja asuinpaikkaan liittyvät tosiasiat.

Tästä ei mielestäni ole aiheutunut merkittäviä pitkän aikavälin seurauksia Yhdysvaltain-suhteisiimme, erityisesti siitä syystä, että Yhdysvallat on ponnistellut kovasti selvittääkseen kantaansa, jota en aio yrittää selvittää heidän puolestaan, ja jatkaakseen toimintaa palestiinalaisten kanssa. Palestiinalaiset ovat käsittääkseni ymmärtäneet tilanteen, johon Yhdysvallat oli joutunut. Toimia on siis edelleen toteutettava laajamittaisesti enkä halua missään tapauksessa antaa ymmärtää, ettei tilanne ollut hankala. Olin siitä hyvin tietoinen.

Esititte minulle kysymyksen Palestiinan vaaleista, jotka on tarkoitus järjestää syyskuussa ja joihin Hamas on kieltäytynyt osallistumasta. Tietänette ja lienette huomanneet myös, että pääministeri Fayyad tarkastelee jonkinlaiseen sovintoratkaisuun päätymistä koskevia mahdollisuuksia. Keskustelen hänen kanssaan lähiaikoina tästä ja monista muista asioista. En ole varma siitä, järjestetäänkö vaalit nyt. Se on heidän päätösvallassaan. Tiedän heidän pohtivan, miten asiassa olisi paras edetä.

Kysyitte minulta myös Palestiinan puolelta vuotaneista tiedoista. Tiedätte, että pääneuvottelija Erkat on siirtynyt uuteen tehtävään presidentti Abbasin ylempänä neuvonantajana sillä perusteella, että asia liittyi hänen yksikköönsä ja hänen on kannettava siitä vastuu. Tästä aiheutui mielestäni kaksi seurausta. Toinen on tietysti se, että asia herätti suurta huolta. Neuvottelukantaa muodostettaessa mainitaan paljon asioita. Monet niistä eivät päädy lopullisiin asiakirjoihin, mutta ihmiset viettävät paljon aikaa pohtien eri vaihtoehtoja, mikä on oikein ja asianmukaista. On siis selvää, että huolenaiheita heräsi Ramallahissa ja muualla samoin kuin Länsirannalla ja muilla alueilla siitä, mitä asioita tuotiin esille. On kiinnostavaa, että tästä seurasi yhtäläinen ja vastakkainen reaktio, jonka myötä, kun osissa Israelin lehdistöä huomattiin heidän olettamuksensa mukaan palestiinalaisten kanta, kysyttiin, miksi emme lähde siihen mukaan? Asialla oli siis mielenkiintoinen ja keskustelua herättävä vaikutus. Tästä ei kenties pidemmällä aikavälillä – joskaan en itse milloinkaan vuotaisi mitään tietoja, koska siten estetään ihmisiä kehittämästä hyvää politiikkaa – aiheutunut samoja seurauksia kuin alun perin olisi mahdollisesti käynyt.

Haluan panna pisteen tälle assosiaatiosopimusta koskevalle keskustelulle, minkä vuoksi pudistelin päätäni. Olemassa oleva kehys ja kanta eivät ole muuttuneet. Assosiaatiosopimuksien edistäminen riippuu edelleen täysin Lähi-idän rauhanprosessin yhteydessä saavutetusta edistyksestä. Keskustelussa kuvailtiin pyrkimystä vahvistaa suhteita, koska uskomme kahden valtion ratkaisuun ja Israelin tulevaisuuteen. Haluamme Israelin vahvistuvan muun muassa taloudellisesti ja poliittisesti, koska haluamme myös vahvemman Palestiinan valtion, mutta emme voi edistyä asiassa ennen kuin saavutamme edistystä Lähi-idän rauhanprosessin suhteen. Olen samaa mieltä jäsen Neyts-Uyttebroeckin kanssa siitä, että meidän on aloitettava toimiemme nopeuttaminen. Tätä olen toistanut Israelissa ja palestiinalaishallinnolle. Meidän on päästävä eteenpäin.

Tähän on kaksi syytä. Toinen on se, että alue muuttuu ja muutokset edellyttävät sitä; kuten jäsen Arlacchi totesi, alueella tapahtuva muutos edellyttää, että tunnustamme, että Egypti, demokraattinen, edistyksellinen Egypti haluaa tarkastella uudelleen sen lähialueilla tapahtuvia asioita. En tosin usko, että Egypti haluaa joutua sotilaalliseen konfliktiin Israelin kanssa, en todellakaan. Tämä on mielestäni kummankin etujen mukaista. Olen aidosti sitä mieltä, että ratkaisuun päätyminen nyt on niin Israelin kuin Palestiinan väestön etujen mukaista. Tämä saattaisi muodostaa todella tärkeän osan turvallista ja vakaata aluetta. Olen sanonut näin ja sanon näin jatkossakin kaikille kumppaneillemme, myös kvartetin kumppaneille.

Hyvä jäsen Belder, kuten totesitte, meidän on päästävä ohjaamaan neuvotteluja, mutta meidän on tällöin varmistettava, että osapuolien näkemykset ovat uskottavia myös toisten osapuolien kannalta. On todella tärkeää, että palestiinalaiset pystyvät saapumaan neuvottelupöytään Arabiliiton tuella. Keskustelen asiasta Amr Moussan kanssa. Tapaan hänet uudelleen Kairossa. Hän jättää työnsä Arabiliitossa toukokuussa, muistaakseni 14. päivänä. Olen ymmärtänyt hänen asettuvan presidenttiehdokkaaksi Egyptin vaaleissa. On hyvin tärkeää, että palestiinalaiset saavat ihmiset mukaansa. Se on tärkeää niin heidän kannaltaan kuin Israelin ja molempien osapuolien turvallisuuden kannalta. Kaikki tämä liittyy siis sen varmistamiseen, että kaikenlainen edistys edellyttää varmuutta siitä, että pystytään osallistamaan ihmiset ja muut kumppanit, joiden on osallistuttava asian tarkasteluun.

Hyvä jäsen Lambsdorff, kiitän teitä huomioistanne. Kvartetti on mielestäni hyvin tärkeä väline, mutta ei silläkään pystytä kaikkea ratkaisemaan. Pyrin varmistamaan, että edistämme asiaa. Minulla on vahva tunne siitä, että olemme toimineet tärkeässä osassa. Olemme mielestäni toimineet viime viikkojen ja kuukausien aikana erittäin tärkeässä osassa sikäli, että olemme pystyneet ylläpitämään vauhtia. Meidän on päästävä pidemmälle nopeammin. Meidän on hyödynnettävä kvartetin edustajien kokouksia. Kun edustajat saapuivat viime viikolla Brysseliin, keskustelin heidän kanssaan tunnin verran siitä, millaisiksi arvioin mahdollisuudet, ja tähdensin heille, miten tärkeää on hyödyntää näitä israelilaisten ja palestiinalaisten kanssa järjestettyjä kokouksia. On samantekevää, missä kokoonnumme edustajien kanssa. Olen toisinaan pannut merkille, että palestiinalaiset ja israelilaiset suhtautuvat hyvin hermostuneesti siihen, mitä on meneillään. Jos siis menemme Jerusalemiin tapaamaan israelilaisia neuvottelijoita, se on minulle samantekevää. Tärkeintä on, että kokouksia järjestetään ja että edustajat tapaavat ensimmäistä kertaa neuvottelijat ja saavat tilaisuuden tarkastella näkemyksiä aivan uudella tavalla. Se on minulle tärkeintä.

Tarkastellessani Gazaa ja Kerem Shalomia tarkoituksenani ei todellakaan ollut antaa ymmärtää, että rajanylityspaikkoja on vain yksi. Teimme loppuun saatetun työn tarkastellessamme rajanylityspaikkojen infrastruktuuria kokonaisuudessaan, koska kun vierailin Gazassa ja tapasin erityisesti liike-elämän edustajia mutta myös nuoria – vierailin viime vuonna kesäkouluissa, joiden toimintaa rahoitamme – vaikutti siltä, että Gazassa pidettiin tärkeimpänä, että talous saadaan rullaamaan mahdollisimman nopeasti. Kunnioitan sitä, että asiat edistyvät, ja tapaan israelilaisen kenraalin, jonka tehtävänä on avata rajanylityspaikka aina, kun haluan saada tilannepäivityksen. Arvostan tätä. Halusimme kuitenkin varmistaa, että erityisesti vientitoiminta on mahdollista, koska se on elintärkeää rajanylityspaikkojen ja talouden kannalta: kun talous ei rullaa, tuonnin lisäämisestä ei ole yhtä paljon apua kuin jos molemmat tekijät ovat kunnossa. Asian hoitamisella oli siis merkitystä.

Kerem Shalom oli juuri se paikka, jossa huomasimme voivamme toteuttaa kolme toimenpidettä. Ensinnäkin infrastruktuuriin nähden rakentamalla tien, minkä ansiosta voisimme käyttää sitä useammin, ja toiseksi laitteistoihin nähden, jotta on mahdollista nopeuttaa merkittävästi skannaamista ja siten edistää tavaroiden liikkumista. Kolmanneksi voimme myös kouluttaa palestiinalaisia osana tehtäväämme. Hinnaksi tulee 5,3 miljoonaa euroa. Pystymme siihen ja olemme valmiit toimimaan. Tällä on merkitystä, koska vaikka haluan tietysti, että saavutamme Gazaan liittyen paljon suuremman ratkaisun, on tärkeää, että tarjoamme tukeamme, jotta asioita on mahdollista panna nopeasti täytäntöön tilanteen helpottamiseksi. Tämä on näkemykseni Kerem Shalomin tilanteesta. Tarkastelimme Karnia. Olemme myös tarkastelleet muita rajanylityspaikkoja, mutta kyseinen rajanylityspaikka on juuri se paikka, johon voimme vaikuttaa nimenomaisesti ja juuri nyt. Tähän pyrimme, mutta se ei muuta sanomaamme liittyvää peruslähtökohtaa, eli sitä, että rajanylityspaikkojen on oltava avoinna, ihmisten on voitava liikkua vapaasti mahdollisimman pian.

Haluan vain todeta jäsen Campbell Bannermanille, ettei haittaa, että hän hyökkää minua vastaan, mutta pyydän häntä tarkistamaan tietonsa. Suurin osa kuvailemistanne varoista, joita on itse asiassa vielä enemmän, käytetään ulkoisiin menoihin. Niitä ei ole tarkoitettu yksikölleni. Varoja käytetään demokratioiden perustamiseen, ihmisoikeuksien, vakautusvälineen ja kehityksen tukemiseen ja niin edelleen, mitä tiedän teidän ja muiden ryhmänne jäsenien – itse asiassa koko parlamentin – tukevan ehdottomasti ja sataprosenttisesti. Haluatte meidän tukevan Egyptin, Tunisian ja Libyan kansoja. Siihen menee osa varoista, joita käytämme ajan myötä ympäri maailman. Euroopan ulkosuhdehallinnon talousarvio on suuruudeltaan 460 miljoonaa euroa. Siitä rahoitetaan 135 valtuuskunnan toiminta, henkilöstön palkat ja toimet, joita toteutamme kaikkialla maailmassa. Se on alle puolet Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeriön talousarviosta. Joten jos haluatte hyökätä minua vastaan tämän asian vuoksi, se käy kyllä, mutta pyydän, että ette syytä minua miljardien eurojen käyttämisestä joko loisteliaiden rakennuksien rakentamiseen tai johonkin muuhun tarkoitukseen. Tämä summa on tällä hetkellä käytössäni olemassa olevan talousarvion kehyksessä kulutettavaksi. Yritän käyttää sen mahdollisimman hyvin niiden asioiden edistämiseksi, joihin uskon ja joihin parlamentti uskoo. Loput voimme antaa ihmisille, jotka tarvitsevat varoja saavuttaakseen asianmukaisina pitämiämme tavoitteita.

Hyvä jäsen Arlacchi, olen puhunut liian pitkään, mutta on totta, että tilanne ja olot ovat muuttumassa Lähi-idässä. Luodessamme toimintamme perusteita on hyvin kiinnostavaa tarkastella alueen potentiaalia esimerkiksi suhteessa Libanoniin ja siihen, mitä siellä mahdollisesti voi tapahtua, Lähi-idän rauhanprosessiin ja tietysti Egyptin tapahtumiin ja Jordanian kanssa käymiini keskusteluihin, joiden yhteydessä keskustelen usein ulkoministerin kanssa. Keskustelemme alueen tarjoamista tilaisuuksista. On siis mielestäni tullut aika toteuttaa todellisia muutoksia.

Haluan lausua muutaman sanan solmimistamme suhteista. Teen kovasti töitä edistääkseni suhteitamme Israeliin ja Palestiinaan ja keskustelen monien ihmisten kanssa. Keskustelen kummankin osapuolen johtajien kanssa – käymme toisinaan tuntien pituisia yksityiskeskusteluja – ja muiden kokouksiin osallistuvien henkilöiden kanssa. Kunnioitan suuresti näitä keskusteluja ja voin kertoa, että Euroopan unionia arvostetaan kummassakin valtiossa. Näin haluan asian olevan jatkossakin, koska kyse on kahden valtion ratkaisusta. He kertovat minulle asioista, joista he eivät pidä. Pidän sitä myönteisenä, mutta heidän on mielestäni kunnioitettava asemaa, johon pyrimme. Tehtävämme ei ole marginaalinen vaan realistinen. Tehtävä, jonka pystymme hoitamaan, on sellainen, jonka ymmärrän ja jota hyödynnän parhaani mukaan. En voi toteuttaa samoja toimia kuin muut valtiot. Minulla ei ole valtuuksia joihinkin asioihin, mutta voimme käyttää taloudellista ja poliittista valtaamme sanan parhaassa merkityksessä tukeaksemme prosessin edistymistä. Uhraan tähän asiaan luultavasti enemmän energiaa kuin mihinkään muuhun.

Jäsen Dodds kysyi, onko naapuruuspolitiikka epäonnistunut. Näin ei ole, mutta se sopii kyllä niiden asioiden joukkoon, joiden kohdalla suoritus voisi olla parempi. Totesin jo kauan sitten, että kyseistä politiikkaa on tarkistettava. Olemme aloittaneet työn Stefan Fülen kanssa. Parin viime viikon tapahtumat ovat osoittaneet, että se on tarpeen. Politiikkaa on tehostettava ja sen avulla on voitava paremmin saavuttaa tärkeinä pitämiämme asioita. Sen on oltava joustavampi ja tunnustettava, että eri valtioissa on noudatettava eri lähestymistapoja, jotta paikan päällä asuville ihmisille voidaan todella tarjota sitä, mitä he haluavat, ottaen huomioon arvot ja pyrkimykset, joita olemme asettaneet heille ja itsellemme.

Olen toistaiseksi korottanut erityislähettilään toimen apulaispääsihteerin toimeksi, koska on mielestäni tärkeää, että kvartetin edustajana toimii henkilö, joka on erittäin hyvin perillä asioista ja joka on poliittinen johtajamme. Kiitän Marc Ottea hänen panoksestaan. Kun Helga Schmid on saattanut työn päätökseen ja selviää, mihin suuntaan olemme etenemässä, tarkastelen sitä, mitä toimia olisi jatkossa toteutettava sen varmistamiseksi, että meitä edustetaan asianmukaisesti alueella.

Lopuksi, hyvä jäsen Swoboda, esititte minulle kysymyksen iranilaisesta aluksesta. Tilanne on ymmärtääkseni se, että iranilaiset ilmoittivat olevansa harjoittelemassa toimintaansa merirosvojen torjumiseksi Somalian rannikolla. Kauttakulkulupa myönnettiin tällä perusteella. En omalta osaltani keksi syytä, jonka vuoksi egyptiläiset olisivat evänneet heidän pääsynsä tällaisen harjoittelutarkoituksen perusteella; tämä oli viimeinen saamani tieto, koska pyysimme tietysti heti lisätietoja asiasta kuullessamme siitä. On aivan toinen asia, pitikö tämä paikkansa vai ei.

Hyvät parlamentin jäsenet, paljon kiitoksia tästä keskustelusta. Toivon kattaneeni mahdollisimman monet kysymykset vastauksessani.

  Puhemies. – (EN) Arvoisa korkea edustaja Ashton, kiitämme teitä lämpimästi, koska teillä on ollut hyvin vaativa päivä. Olette tehnyt tänään suuren työn täällä parlamentissa, joten kiitän teitä sen johdosta, että osallistuitte istuntoon ja annoitte meille erinomaisia ja yksityiskohtaisia vastauksia.

Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Arvoisa puhemies, Lähi-idässä ja Välimeren alueella vallitseva tilanne on erityisen arkaluonteisessa vaiheessa, kuten korkea edustajakin mainitsi puheenvuorossaan. Tämä on mielestäni EU:lle oiva tilaisuus keskittyä tarkastelemaan alueen rauhanprosessia. Israel on yksi Euroopan unionin suurimmista kauppakumppaneista ja kaikista Euroopan valtioista kotoisin olevat opiskelijat voivat opiskella opintokeskuksissa Israelissa kansainvälisten yliopistovaihtoja koskevien ohjelmien ansiosta.

Mainitsen myös, että tulevat haasteet ovat jo muovautumassa Lähi-idässä. Tästä on esimerkkinä juomaveden hallinta. Arabimaailman kansannousut ovat luoneet epävakaan ilmapiirin Välimeren alueelle, mikä vaikuttaa erityisesti Israeliin. Eräs rajanylityspaikka suljettiin äskettäin tällaisten turvallisuusriskien vuoksi ja Kerem Shalomista tuli ainoa täysin turvallinen kaupallinen rajanylityspaikka. Israelin viranomaiset pyrkivät tässä rajanylityspaikassa takaamaan normaalin siviililiikenteen ja kaupallisen liikenteen. Tässä yhteydessä katson, että on olennaisen tärkeää jatkaa mahdollisimman pian neuvotteluja rauhanomaisen ratkaisun saavuttamiseksi. EU:n osallistuminen prosessiin saattaakin tarjota tarvittavan tuen, jotta vuoropuhelua voidaan käydä ihanteellisissa oloissa.

  Dominique Baudis (PPE), kirjallinen. – (FR) Arvoisa puhemies, arabimaailman kansannousujen ei pidä kääntää huomiotamme pois Lähi-idän rauhanprosessista. Ne ovat päinvastoin tilaisuus, johon on syytä tarttua. Palestiinassa on tarkoitus järjestää presidentin- ja parlamenttivaalit ennen kesää ja palestiinalaishallinto haluaa luoda legitiimit toimielinrakenteet ja valvoa turvallisuutta. Israelilaissiirtokuntien meneillään oleva rakentaminen on väärin ja provosoi palestiinalaisia. Nyt meillä on tämän vapauden tuulen, joka puhaltaa koko arabimaailman yli, myötä tilaisuus käynnistää neuvottelut uudelleen. EU:n on tartuttava aloitteeseen niiden uudelleen käynnistämiseksi. Miksi emme tekisi samoin Välimeren unionin kehyksessä?