Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana keskustelu

– João Ferreiran ja Patrick Le Hyaricin Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä polttoaineiden hintojennoususta johtuvasta kriisistä kalastusalalla (O-000096/2011 – B7-0306/2011)

– Alain Cadecin, Antonello Antinoron, Jim Higginsin, Jarosław Leszek Wałęsan, Maria do Céu Patrão Nevesin, Werner Kuhnin, Ioannis A. Tsoukalasin, Crescenzio Rivellinin, Rareş-Lucian Niculescun, Vito Bonsignoren ja Salvador Garriga Polledon Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä öljyn hinnannousun aiheuttamasta kriisistä Euroopan kalastusalalla (O-000101/2011 – B7-0307/2011)

– Philippe de Villiers’n ja Juozas Imbrasasin Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä öljyn hinnannousun aiheuttamasta kriisistä Euroopan kalastusalalla (O-000102/2011 – B7-0308/2011)

– Britta Reimersin Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä öljyn hinnannousun aiheuttamasta kriisistä Euroopan kalastusalalla (O-000106/2011 – B7-0310/2011)

– Josefa Andrés Barean, Kriton Arsenisin, Luis Manuel Capoulas Santosin, Estelle Grelier’n, Iliana Malinova Iotovan, Guido Milanan, Ulrike Rodustin, Antolín Sánchez Presedon ja Catherine Trautmannin Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä öljyn hinnannoususta ja kalastajien tukemisesta (O-000107/2011 – B7-0311/2011)

– Isabella Lövinin Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä kalastusalan kriisistä öljyn hinnannousun seurauksena (O-000113/2011 – B7-0313/2011).

  Alain Cadec, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, parlamentilla on vain yksi toimipaikka, Strasbourg!

Öljyn hinta on ollut helmikuusta 2011 lähtien jatkuvassa nousussa, ja se on hiljattain ylittänyt 100 Yhdysvaltain dollarin tason. Kalastajat kaikilla Euroopan rannikkoalueilla kärsivät tästä öljyn hinnannoususta.

Kalastusalan toimintakustannukset todellakin kasvavat huimasti sitä mukaa kuin öljyn hinta nousee. Tilanteesta kärsii erityisesti pienimuotoinen kalastus. Myös kalastajien tulot ovat riippuvaisia öljyn hinnasta. Alan ammattilaiset kaikkialla ovat kertoneet minulle olevansa huolissaan öljyn hinnannoususta. Toivon, että voimme toimia yhdessä varmistaaksemme sen, että yritykset voivat tehdä työtään toimintakustannusten noususta huolimatta.

Tällä kysymyksellä ja sitä seuraavalla päätöslauselmalla kehotan jäsenvaltioita tarvittaessa auttamaan kalastusalan ammattilaisia jatkamaan toimintaansa ilman, että syntyy kilpailun vääristymistä. Siksi vaadin vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän nostamista 30 000 eurosta 60 000 euroon yritystä kohti. Tämä ei millään tavalla kasvata parlamentin talousarviota tai unionin talousarviota. Vähämerkityksinen tuki on tukea, jota jäsenvaltiot voivat myöntää yrityksilleen, jos ne katsovat, ettei tuki vääristä kilpailua.

Vaadin jäsenvaltioille hieman enemmän joustonvaraa. Lisäksi kehotan komissiota analysoimaan pyyntöni perusteellisesti ja ymmärtämään koko alan huolenaiheet, sillä ala on säilytettävä ja sitä on kehitettävä. Kalastusyhteisö koostuu miehistä ja naisista, jotka tarvitsevat riittävät tulot, ja meidän on tuettava heitä. Etenkin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden lisääntyvän Euroopan markkinoille tuonnin vuoksi alasta on tulossa entistä haavoittuvampi. Tässä ei ole kyse vain taloudellisesta hyödystä. On etujemme mukaista säilyttää tämä toiminta, ja niin tekemällä voimme kehittää aluettamme ja rannikkoalueitamme, varmistaa Euroopan unionin elintarviketurvan ja turvata alan työpaikat.

  Bastiaan Belder, laatija. – (NL) Arvoisa puhemies, kalastusalan tilanne on hyvin vakava. Polttoaineen hinta on hyvin korkea, mutta kalan hinta on alhainen, itse asiassa ennätyksellisen alhainen.

Hyvät kuulijat, haluaisin kiinnittää huomionne punakampelan kalastukseen. Punakampelan kalastus on tärkeää maalleni Alankomaille, mutta myös Ranskalle, Belgialle, Englannille ja Tanskalle. Muutama vuosi sitten punakampelakanta oli hyvin pieni, minkä vuoksi sallittiin muiden kampeloiden tuonti. Halpoja vaihtoehtoja, ja myös vähemmän maukkaita, mutta se on sivuseikka. Nykyisin meillä on kuitenkin riittävästi punakampelaa, mutta silti halvan kampelan tulliton tuonti jatkuu. Tästä johtuen tuoretta punakampelaa myydään huimasti alle omakustannushinnan tai se vedetään pois markkinoilta ja huutokaupataan. Tilanne on erittäin valitettava. Arvoisa puhemies, punakampelafileiden tullivapaa tuonti on lopetettava. Sitä eivät halua vain kalastajat, vaan myös jalostusteollisuus ja markkinat. Miksi? Kalastuselinkeinon säilyminen on olennaista kaupalle, koska muussa tapauksessa kauppa ei tulevaisuudessa pysty pitämään punakampelaa valikoimissaan.

Hyvät kuulijat, tarvitaan kiireesti konkreettisia toimenpiteitä. Tämä kriisi vaatii EU:lta määrätietoista toimintaa. Kehotan teitä äänestämään sellaisen toiminnan puolesta.

  Jörg Leichtfried (S&D). – (DE) (Puhuja esitti Alain Cadecille sinisen kortin kysymyksen Euroopan parlamentin työjärjestyksen 149 artiklan mukaisesti.) Arvoisa puhemies, minulla on kollega Cadecille kysymys, joka koskee hänen avauspuheenvuoroaan, tarkemmin sanoen Euroopan parlamentin muka ainoaa toimipaikkaa. Hyvä kollega Cadec, olette ehkä huomannut, että parlamentti kokoontuu toisinaan myös Brysselissä, että valiokunnat kokoontuvat Brysselissä, tai että hallinto on osittain Luxemburgissa. Halusin vain huomauttaa teille, ettei tilanne ehkä ole niin yksinkertainen kuin te kuvittelette.

  Alain Cadec, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, halusin vain muistuttaa, että tämä asia todetaan selkeästi perussopimuksissa: Euroopan parlamentin, tämän täysistunnon, jossa olemme tänään ja koko tämän viikon, paikka on Strasbourg ja ainoastaan Strasbourg.

Totta kai työskentelemme Brysselissä. Olen siellä kaksi viikkoa kuukaudesta, ja viihdyn siellä hyvin ja teen siellä paljon työtä aivan kuin tekin, hyvät kollegat. Parlamentin toimipaikka, toisin sanoen tämän täysistunnon paikka, on Strasbourg, ja niin pitää olla jatkossakin.

  Britta Reimers, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, monille Euroopan unionin alueen yrityksille polttoaineen hinnan jatkuva nousu on ylimääräinen taakka. Erityisesti eurooppalaiset kalastajat kärsivät tästä hinnannoususta, koska he eivät voi yksinkertaisesti kompensoida lisäkustannuksia pyyntiään lisäämällä tai nostamalla hintoja.

Nykyinen poliittinen tilanne Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä on pahentanut ongelmaa. Siksi meidän on tutkittava, miten polttoaineen hinnannousu vaikuttaa EU:n talouteen ja työllisyyteen. Mitkä alat ovat erityisen riskialttiita, ja millaista tukea voitaisiin tarjota vääristämättä kilpailua? Siksi kehotamme komissiota tutkimaan asiaa.

On tärkeää, että tuemme Euroopan kalateollisuutta, jottemme myöskään lisää riippuvuuttamme kolmansista maista tulevasta tuonnista. Olemme uudistamassa yhteistä kalastuspolitiikkaa, ja siksi meillä on erityinen velvoite toimia tässäkin asiassa harkitsevaisesti eikä hätiköiden.

  Ulrike Rodust, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, Euroopan kalatalous on syvässä kriisissä, kuten kollegani jo totesivat. Kalastajat kaikilla Euroopan merillä valittavat tuskallisesta tulojen vähentymisestä, joka voi saavuttaa niin vakavat mitat, että se uhkaa heidän toimeentuloaan. Miksi kalastajien tulot sitten laskevat? Nähdäkseni siihen on kolme syytä. Ensimmäinen niistä on kalakantojen pienentyminen. Toinen syy on yleinen hintojen lasku juuri siellä, missä kalakannat ovat terveitä ja tarjonta on liian suurta. Kolmas syy on – ja siitä on tänään kyse – raakaöljyn hinnannoususta johtuva toimintakustannusten nousu.

Tässä tarvitaan nyt meidän poliitikkojen toimia. Meidän on tehtävä voitavamme avun tarjoamiseksi. Korostan, että voimme tehdä vain voitavamme. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmän esittämä päätöslauselmaesitys lupaa enemmän kuin voimme toteuttaa. Siinä vaaditaan sadan prosentin korotusta vähämerkityksisen tuen enimmäismäärään eli korotusta 30 000 eurosta 60 000 euroon, mikä käytettäisiin polttoainetukien rahoittamiseen. Polttoainetuet ovat kuitenkin asia, joihin monilla jäsenvaltioilla ei ylipäätään ole varaa. Siksi tästä ei ole useimmille kalastajille minkäänlaista apua.

Lisäksi jäljelle jäisi yhä kaksi muuta ongelmaa: ensinnäkin liikakalastus tosiasiassa lisääntyisi, ja toiseksi se ei ratkaisisi markkinahintojen ongelmaa.

Kalastusalan taloudellisessa tukemisessa on mielestäni paljon suurempikin ongelma. Jäsenvaltiot eivät hyödynnä Euroopan kalatalousrahaston varoja, vaikka Euroopan unioni maksaa 50 prosenttia. Kalastajiemme edun vuoksi tähän on saatava kiireesti muutosta.

Hyvät kollegat, laatikaamme torstaihin mennessä yhdessä eriytetympi teksti ja työskennelkäämme järkevän, kestävän ja vähemmän näyttävän kalastuspolitiikan hyväksi.

  Isabella Lövin, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää kollegaani Alain Cadecia tästä tilaisuudesta saada keskustella ratkaisevan tärkeistä kysymyksistä. Ensinnäkin mitä öljyn hinnannousuun tulee, tällä hetkellä on kaksi alaa, jotka on jo vapautettu kaikista energiaveroista, ja nämä alat ovat ilmailu ja merenkulkuala, kalastus mukaan luettuna. Siten öljyn hinnannousu vaikuttaa kalastusalaan suhteellisesti vähemmän kuin muihin aloihin Euroopan unionissa, koska se on jo vapautettu kaikista veroista.

Siinä on jo kyse piilotuesta, ja se on vaikuttanut siihen, että Euroopan kalastusalan on ollut mahdollista jatkaa ehtyviin kalakantoihin kohdistuvaa kalastusta, ja ne kalastusalan lohkot, jotka kuluttavat eniten fossiilisia polttoaineita, kuten puomitroolarit ja pohjatroolarit, ovat itse asiassa kaikkein vahingollisimpia. Siten vähämerkityksistä tukea on nostettu jo kymmenkertaisesti vuonna 2008. Tämä on myös merkittävä tuki alalle. Samaan aikaan kuitenkin annamme kansainvälisellä areenalla monia lupauksia hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä, eli olemme itse asiassa luvanneet vähentää niitä 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Olemme Nagoyassa luvanneet myös poistaa ympäristölle haitalliset tuet vuoteen 2020 mennessä. WTO-neuvotteluiden yhteydessä pohditaan myös, miten kalatalouden tukivääristymä voitaisiin poistaa.

Katson, että jos EU tässä vaiheessa ottaisi käyttöön korotetun vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän, se olisi omiaan horjuttamaan EU:n johtajuutta meneillään olevassa neuvotteluprosessissa ja lähettäisi kaikkialle maailmaan viestin, että muutkin maat voisivat korottaa kalataloudelle myöntämiään polttoainetukia, mikä johtaisi pahaan kierteeseen ja lisäisi painetta maailman kalakantoja kohtaan. Sitä emme nyt todella tarvitse, vaan meidän on käännettävä suuntaus aivan toiseksi, sillä tuo lähettäisi täysin väärän viestin. Markkinoiden on hyväksyttävä hinnan korotukset, ja tämä komission on huomioitava yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa.

  Maria Damanaki, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, komissio on tietoinen kalastusalan nykyisestä tilanteesta. Polttoaineen hinta on yksi ongelmien syy, mutta se ei ole ainoa syy.

Komissio pyrkii vastaamaan tähän polttoaineen hinnan aiheuttamaan tilanteeseen kehottamalla jäsenvaltioita käyttämään täysimääräisesti Euroopan kalatalousrahaston tarjoamat mahdollisuudet. Me emme ole käyttäneet noita mahdollisuuksia. Tähän mennessä jäsenvaltiot ovat käyttäneet alle 20 prosenttia kokonaismäärärahoista.

Polttoaineen korkeaan hintaan voitaisiin vastata parhaiten hyödyntämällä niitä EKTR:n toimenpiteitä, jotka auttavat uudistamaan kalastuslaivastoa ja tuottavat kalastustuotteille lisäarvoa ja parantavat sitä kautta hintoja. On todennäköistä, että polttoainehinnat säilyvät korkeina tulevinakin vuosina. On totta, että viime viikolla hinta aleni, mutta joka tapauksessa voimme odottaa sen pysyvän korkeana.

Siksi komissio harkitsee nyt yhteistä kalastuspolitiikkaan ja varainhoitoasetusta uudistaessaan, miten se voisi edelleen edistää vähemmän polttoainetta kuluttavaa kalastusta. Tavoitteena on edistää alan sopeutumista ja lisätä sen kestävyyttä polttoainehintojen suhteen. Sellaisessa lähestymistavassa on noudatettava periaatetta, että taloudellinen apu ei saa missään olosuhteissa lisätä pyyntiponnistusta.

Paras tapa parantaa kalastusalan kestävyyttä polttoainehintojen suhteen on se, että taataan, että kalastusmäärät ovat kestävän enimmäistuoton mahdollistavalla tasolla. Keskipitkällä aikavälillä tämä johtaa runsaampiin kalakantoihin. Kalan lisääntyminen merkitsee lisää kalastusmahdollisuuksia, ja se merkitsee parempia tuloja koko alalle yleisesti.

Vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän korottamisesta toteaisin, että kyseessä ole uusi asia. Komissio toteutti vuonna 2008 tutkimuksen, jossa se analysoi siirtymistä 30 000 euron rajasta 100 000 euroon edunsaajaa kohti.

Tutkimuksen päätelmänä oli, ettemme voineet hyväksyä kyseistä ehdotusta, ja siihen oli kolme pääsyytä. Ensimmäinen niistä on, että kyseinen korotus vääristäisi kalastustoimintaa enemmän polttoainetta kuluttavan teknologian suuntaan, millä olisi suurempi haitallinen vaikutus meriympäristöön. Toinen syy on se, että suuremmat ja enemmän polttoainetta kuluttavat alukset saavat enemmän rahoitusta kuin pienet ja vähemmän polttoainetta kuluttavat alukset. En usko, että kukaan täällä haluaisi kannustaa suurempia aluksia käyttämään enemmän polttoainetta.

Kolmas syy on paljon tärkeämpi, ja jotkut parlamentin jäsenet ovat jo maininneetkin sen. Monien jäsenvaltioiden on nyt pakko toteuttaa säästötoimia. Siksi jäsenvaltioilta ei olisi juuri odotettavissa tukea ehdotukselle, joka johtaisi julkisten menojen kasvuun. Vaikka vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää korotettaisiinkin, monilla jäsenvaltioilla ei olisi tosiasiallisesti varaa hyödyntää tätä uutta mahdollisuutta käyttää veronmaksajien rahoja. Jos vain jotkut jäsenvaltiot maksaisivat suurempaa vähämerkityksistä tukea, se vääristäisi kilpailua ja johtaisi eri jäsenvaltioiden laivastojen epätasa-arvoisiin toimintaedellytyksiin. Tämä on kaikkein tärkein syy.

Vihreiden esille nostamasta kalateollisuuden polttoaineverovapaudesta totean, ettemme voi sitä hyväksyä. Tätä asiaa ei voida ratkaista asianmukaisesti yksinomaan EU:n lainsäädännöllä, vaan siitä on keskusteltava maailmanlaajuisella tasolla. Yksistään EU:n satamista otettavan polttoaineen verottaminen johtaisi vakaviin kilpailun vääristymiin, mikä olisi EU:n laivastojen kannalta vahingollista. Siitä koituisi vahinkoa myös EU:n satamille, koske monet alukset yksinkertaisesti ostaisivat polttoaineen Euroopan unionin ulkopuolelta. Siksi kehotamme jäsenvaltioita käyttämään rahastojamme.

  Carmen Fraga Estévez, PPE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, ryhmämme, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmä, odottaa ehdotettuja yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) uudistuksia, mutta haluaa jälleen kerran ilmaista huolensa kalastusalan taloudellisesta tilasta.

Niin kauan kuin esitystä sen uudeksi yhteiseksi markkinajärjestelyksi ei ole tehty, alalla ei ole juuri lainkaan joustonvaraa hintojen määrittämisessä. Tuontisäännöt, joista monet ovat lähtöisin laittomasta kalastuksesta, merkitsevät edelleen EU:n tuotannon kannalta epäoikeudenmukaista kilpailua: uudet valvontavelvoitteet vaativat yrityksiltä yhä enemmän resurssien käyttöä, eikä yleinen kriisi juuri edistä laatutuotteiden kulutuksen lisääntymistä. Tähän on lisättävä polttoaineen hinnan nousukehitys, joka on jälleen kerran uhkana yrityksille, jotka ovat juuri onnistuneet pääsemään jaloilleen vuoden 2008 kriisistä.

Suunnitteilla on yhteisen kalastuspolitiikan kauaskantoisia uudistuksia, ja sen sekä ja yhä vähenevän rakennetuen huomioon ottaen monet yritykset voivat tarvita maksuvalmiutta uudistaakseen rakennettaan tai mukauttaakseen toimintaansa vuotta 2013 silmällä pitäen.

Tästä syystä olemme jättäneet tämän suullisen kysymyksen ja tämän päätöslauselmaesityksen parlamentin käsiteltäväksi. On otettava huomioon, että tästä tuesta ei aiheudu mitään kustannuksia EU:n talousarvioon, ja pyydetty tuen korotus ei myöskään vastaa läheskään muiden alojen, kuten liikenteen tai maatalouden, saamaa vähimmäistukea. Me emme halua nähdä itseämme vuoden 2008 kaltaisessa tilanteessa, jolloin keskustelimme komission jäsenen Borgin viime hetkellä hyväksymästä toimenpidepaketista.

Haluaisin sanoa jotain myös teille, arvoisa komission jäsen. On totta, että jotkut jäsenvaltiot pystyvät myöntämään tätä tukea ja jotkut eivät siihen pysty, ja että tämä, kuten sanoitte, voi synnyttää erilaisuutta. Enemmän erilaisuutta luo kuitenkin se, että jotkut jäsenvaltiot eivät osallistu Euroopan kalatalousrahaston rahoittamiseen, ja tämä kuitenkin hyväksytään. Tukia on tarpeen tarjota, ja jokainen alansa turvaamista haluava jäsenvaltio voi myös niitä käyttää.

  Catherine Trautmann, S&D-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kalastajat ovat tuoneet tietoomme yhä kasvavat vaikeudet saada työstään toimeentulo.

Heidän erityisen tuskallista tilannettaan, jolle on ominaista kalastuskiintiöiden pienentyminen ja kalastuskaluston vanhentuminen, vaikeuttaa nyt öljyn huiman hinnannousun tuoma lisäongelma. Vaikka hinta on hiukan laskenut, se vaihtelee jatkuvasti. Tilanne on nyt kahden vuoden ajan vaikuttanut kaikkien eurooppalaisten kalastajin päivittäiseen elämään ja erityisesti pienimuotoisen kalastukseen ja rannikkokalastukseen.

Tilanne on äärimmäisen huolestuttava, ja haluamme todella osoittaa kalastajille, että tuemme heitä täysin. Jotta tämä toteutuu, vaadimme Euroopan komissiota korottamaan heille myönnettävissä olevan vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää ja auttamaan heitä siten selviytymään kriisistä. Tämä on vain väliaikainen, vakavan tilanteen oikeuttama toimenpide.

Komissio reagoi vastaavaan ilmiöön jo vuonna 2007, ja tämän uuden huipun tilanteessa toivomme saavamme tietää, mitä konkreettisia toimia komissio aikoo toteuttaa – joitain tietojahan teiltä jo niistä saimmekin. Meidänkin mielestämme on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että jäsenvaltiot hyödyntävät kaikkia asetuksen tarkoittamia tämänhetkisiä varoja.

Katson, että aikana, jolloin yhteinen kalastuspolitiikka näyttää olevan muotoutumassa, kalastajamme eivät vastusta muutosta, pikemminkin päinvastoin. Monet heistä ovat kertoneet minulle olevansa valmiita ponnisteluihin erityisesti kalakantojen säilyttämiseksi. Tässä on itse asiassa kyse kollektiivisesta vastuusta. Heidän ei pidä noiden ponnisteluiden tähden joutua sellaisten työnsä ulkopuolisten tekijöiden uhriksi, joihin heillä ei ole todella mitään mahdollisuutta vaikuttaa.

Ripeä ja tehokas reagointi teiltä tässä asiassa, arvoisa komission jäsen, antaisi signaalin, joka lisäksi auttaisi lujittamaan historiallisesti hauraiksi tietämiämme yhteyksiä komission ja kyseisen ammatin välillä.

  Chris Davies, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tänä päivänä vaaditaan tukia kalastajille perusteena öljynhinnan nousu, huomenna vuorossa ovat viljelijät, sen jälkeen rekkakuskit ja sitten lentoliikenteen harjoittajat. Entä mitä sitten, kun vuorossa ovat huoltoasemien pitäjät? Heidän tulonsa ovat laskeneet, koska polttoaineen hinta on noussut.

Kaikki me kärsimme, koska polttoainehinnat ovat nousseet. Tukekaamme toisiamme! Tässä kaikessa ei ole mitään järkeä. Tämä on amerikkalaista niin sanottua siltarumpupolitiikkaa – alakohtaisten erityisetujen ajamista – ja se on tuotu nyt Euroopan parlamenttiin. Se minkä tämä keskustelu todella paljastaa, on se, että vaikka jokainen sanoo, että meillä pitäisi olla kestävä kalastuspolitiikka, käytännössä ja loppujen lopuksi ihmiset eivät ymmärrä sanaa "kestävä". He eivät todella tiedä, mitä se tarkoittaa.

Komissio on tehnyt täysin selväksi, että se ymmärtää, että kalastusteollisuus ei joissain suhteissa ole taloudellisesti elinkelpoista, mutta se ei johdu ylimääräisestä polttoainehinnasta. Se johtuu vuosikymmenten aikaisista kestämättömistä kalastusmenetelmistä. Jos markkinat ovat kahlitut, jos kalastajat eivät voi siirtää kalasta aiheutuvia kustannuksia suoraan kuluttajille, silloin meidän olisi tutkittava asiaa. Meidän olisi varmistettava, että kalan hinnalla ja kuluttajien maksamalla hinnalla on suora yhteys, mutta se, että pelkästään tuetaan kestämättömiä käytäntöjä, ei ole keino vähentää liikakalastusta, joka on ensisijainen talousongelmien aiheuttaja. Komission jäsen kertoi parlamentin valiokunnalle kuukausi sitten, jolloin Alain Cadec jätti tämän kysymyksen hänelle, ettei hän ole taipuvainen puoltamaan tukia, joilla kompensoitaisiin polttoaineen aiheuttamia lisäkustannuksia. Hän on toistanut tämän tänään, ja minä puolestani olen iloinen hänen sanoistaan.

  Marek Józef Gróbarczyk, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, yhteisen kalastuspolitiikan on mahdollistettava Euroopan kalastusalan ohjaaminen ja kehittäminen niin, että se säilyy kestävällä tasolla. Kalastus on erittäin tärkeä osa kansantaloutta, mutta on syytä korostaa, että kalastuksella on myös kulttuurinen arvo, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Siksi tämän arvon säilyttämisestä pitäisi tulla yksi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteista.

Taloudellisesta näkökulmasta on olennaisen tärkeää säilyttää tarkoituksenmukainen taloudellinen tasapaino. Polttoaineen voimakas hinnannousu Euroopassa on vaikuttanut alan romahdukseen, minkä vuoksi yhteiseen kalastuspolitiikkaan olisi sisällytettävä mekanismi, joka suojaisi kalastajia hallitsemattomilta hinnannousuilta tämänkaltaisissa tilanteissa. Euroopan unioni ei voi sallia toisen Euroopan merenkulkuun liittyvän toimialan siirtymistä Kaukoitään, mikä on tapahtunut laivanrakennuksen ja meriliikenteen tapauksessa. Meidän on syytä todeta, että Islanti ei halua liittyä Euroopan unioniin, ja syynä on nimenomaan sen varauksellisuus yhteistä kalastuspolitiikkaa kohtaan.

Edellä olevien seikkojen vuoksi meidän olisi nopeutettava merkittävästi yhteisen kalastuspolitiikan uudistamista ja toimittava ympäristön suojelemiseksi ja kalastajien asianmukaisen suojelun varmistamiseksi. Jälleen kerran herää kysymys, pitäisikö meidän ottaa käyttöön kalastusalan alueellistaminen ja antaa yksittäisten jäsenvaltioiden vaikuttaa yhteiseen kalastuspolitiikkaan enemmän, joskin tasapainoisella tavalla. Jälleen kerran on korostettava, että kriisi ja taloudellinen epävakaus ovat osoittaneet, että yhteinen kalastuspolitiikka ei enää toimi, ja kalastajat jäävät oman onnensa nojaan.

  Jean-Paul Besset, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, minun on sanottava, että olen melko tyytyväinen komission jäsenen Damanakin vastaukseen tässä asiassa, jossa on kyse öljyn hinnannousun seurauksista kalastajille.

Tässä on todella kyse siitä, onko Euroopan unionin sisällä poliittista johdonmukaisuutta, sekä vakavasta rakenteellisesta suuntauksesta, nimittäin öljyn niukkuudesta johtuvasta öljyn hinnannoususta, ja jokainen meistä täällä tietää, että se on tullut jäädäkseen. Siksi emme voi tarjota lyhyen aikavälin kattavaa, tilapäistä ratkaisua lisäämällä tukia aina öljyn hinnan heilahteluiden mukaan. Tämä on poliittisen logiikan kysymys. Euroopan unionin on pysyttävä lujana niissä periaatteissa ja tavoitteissa, jotka se on itselleen asettanut. Niihin kuuluvat ensisijaisesti ilmastonmuutoksen torjunta ja fossiilisten polttoaineiden aiheuttama kasvihuonekaasujen vähentäminen.

Siksi sen olisi vältettävä lähettämästä päinvastaista viestiä ja toteuttamasta ristiriitaista politiikkaa. Tuhoon tuomitun energiajärjestelmän säilymisen takaaminen ei auta kalastajia, vaan heistäkin tulee sen tuloksena väistämättä tuhoon tuomittuja. Sen sijaan heille pitäisi antaa mahdollisuus suunnata kalastusresurssejaan uudelleen ja keskittää nyt tuotantotekijöitään energiaa säästäviin työvälineisiin. Tuet pitäisi kanavoida näille alueille eikä öljyn hinnan vaihteluiden mukaan määräytyvään lyhyen aikavälin tukeen.

  Jarosław Leszek Wałęsa (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme tänään vastakkain asian kanssa, johon olemme puuttuneet jo kerran, nimittäin vuonna 2008. Tuolloin Euroopan parlamentti ilmaisi solidaarisuutensa kalastajia kohtaan ja vaati komissiota laatimaan konkreettisia ehdotuksia kalastuksesta riippuvaisten alueiden tilanteen helpottamiseksi. Tilastot osoittavat selvästi, että vuodesta 2003 alkaen kalastuksen kustannukset EU:ssa ovat yli kolminkertaistuneet. Polttoainekustannusten äkillinen nousu merkitsee, että kalastajien on sijoitettava 40 prosenttia enemmän varoistaan siihen, että tuore kala pääsee heidän asiakkailleen mahdollisimman pian.

Muutaman viime kuukauden aikana maailmanmarkkinoilla tapahtunut polttoainekustannusten äkillinen nousu on kiistatta merkittävin syy tilanteen äkilliseen huonontumiseen. Polttoaineen hinnannousu merkitsee suoraan kalastajien tulojen laskua, koska kalastusveneet kulkevat dieselmoottorien voimalla. Siten meillä on paha kierre. Kalastajat pyrkiessään paikkaamaan polttoaineen hinnannousua lisäävät saalismääriään ja matkaavat kauempana oleville kalastusalueille, mikä puolestaan merkitsee, että heidän veneensä kuluttavat enemmän polttoainetta. Tämän vuoksi Euroopan komission on välttämätöntä ryhtyä kiireesti toimiin ja nostaa vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä 30 000 eurosta 60 000 euroon yritystä kohti kolmen vuoden ajaksi. Tämä on järkevä ratkaisu, joka nykytilanteessa takaisi avun talousvaikeuksissa kamppailevalle alalle ja varmistaisi sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen.

  Josefa Andrés Barea (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, se seikka, että olemme löytäneet aikaa tälle asialle tämän istunnon aikana, vaikka sen esityslistalla on tuskin pulaa keskustelunaiheista, antaa käsityksen siitä, miten tärkeänä parlamentti pitää öljyn hinnannousun kysymystä ja sitä, miten nousu vaikuttaa kalastusalaan.

Tynnyrihinta on vuodesta 2007 alkaen noussut 63 prosenttia. On tosin on totta, että se on laskenut tänään, mutta en usko, että se on laskenut pysyvästi.

Me Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmässä olemme huolissamme alaa vahingoittavasta kriisistä, ja olemme vakuuttuneita siitä, että ratkaisuna ovat EU:n tason toimet, mukaan luettuna toimet, joita parlamentin jäsenet ja eri jäsenvaltioiden hallitukset ovat jo vaatineet.

Siksi vaadimme, että tähän tilanteeseen puututaan käyttämällä tehokasta ja puolueetonta mekanismia, joka mahdollistaa EU:n tason hätätoimenpiteet.

Vuonna 2007 hyväksyttiin vähämerkityksistä tukea koskevat säännöt. Arvoisa komission jäsen Damanaki, emme pyydä teiltä pelkästään vähämerkityksistä tukea koskevia toimenpiteitä. Pyydämme, että tutkitte Euroopan kalatalousrahaston (EKTR) avaamista ja sallitte sen tulla joustavammaksi, koska – kuten olette myöntänyt – jotkut jäsenvaltiot ovat kyvyttömiä osallistumaan rahoitukseen ja ratkaisemaan ongelmaa.

Toivokaamme, että komissio pystyy tutkimaan uusia lähestymistapoja ja konkreettisia ehdotuksia voidakseen käyttää Euroopan kalatalousrahastoa kalastuslaivaston pahiten kärsineiden ryhmien – pienimuotoista kalastusta harjoittavien rannikkokalastajien ja hyvin kaukaisilla vesillä kalastavien kalastajien – auttamiseksi.

Arvoisa komission jäsen, pyytäisin, että tutkitte mahdollisuutta ottaa yhteisessä kalastuspolitiikassa – kuten olette ehdottanut – käyttöön uusia toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää kalastuksen polttoaineriippuvuutta, joka on liian suurta. Pyytäisin teitä myös sitoutumaan tarpeellisiin parannuksiin tuotteiden myynnissä. Kaikkea tätä pitää tarkastella kestävyyden näkökulmasta, josta olette puhunut, sekä ympäristönäkökulmasta ja sosiaalisesta näkökulmasta, mutta sitä on tarkasteltava myös toiselta kannalta, niin ikään tärkeältä eli inhimilliseltä kannalta, suunnattomasti kärsimään joutuneiden kalastajien kannalta.

Mielestäni tässä on kyse kiireellisestä toimenpiteestä, ja katsomme, että lyhytaikaiset joustotoimenpiteet voisivat antaa hengähdysaikaa alalle, joka on joutunut kärsimään paljon.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, tarvitaan kiireesti konkreettisia toimenpiteitä lieventämään polttoaineen hinnannousun vaikutusta kalastusalaan.

Tämä ala työskentelee yhä niukemmin resurssein, joutuu tyytymään yhä alempiin hintoihin ja siihen kohdistuu kolmansista maista merkittävää kilpailua, joka ilman muuta vääristää markkinoita. Siksi tuen kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä, jotka eivät aiheuta kustannuksia EU:n määrärahoihin.

Alan fossiilisista polttoaineista riippuvuuden ja tulossa olevan uudistuksen huomioon ottaen olisi tähänastisten toimien lisäksi joka tapauksessa harkittava toimia, joihin liittyy innovaatiopolitiikka, jotta kalastuslaivasto saadaan energiatehokkaammaksi. Näin siksi, että tämän alan tutkimuksen tukeminen on samalla sitoutumista kannattavuuteen, ja se antaa energiamarkkinoihin liittyville aloille, kuten laivanrakennukselle, tilaisuuden niiden tulevaisuuden rakentamiseen ja uudistumiseen.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, meidän on tajuttava, että raakaöljyn korkea hinta on pysyvä ilmiö ja ettei meillä ole paluuta 30–40 Yhdysvaltain dollarin tynnyrihinnan aikoihin. Halvan raakaöljyn aikakausi on ohi. Vuonna 2011 keskimääräinen vähimmäishinta on edelleen 80–100 Yhdysvaltain dollaria tynnyriltä. Näissä olosuhteissa haitallisen vaikutuksen talouteen odotetaan jatkuvan. Kalastusalalla on toteutettava uusia toimenpiteitä ja pidettävä tällöin erityisesti mielessä se, että eurooppalaiset kalastajat toimivat voimakkaan maailmanlaajuisen kilpailun olosuhteissa.

Kalastus on monilla alueilla ainoa mahdollinen taloudellinen toiminta, ja se on tärkeä työpaikkojen ylläpitäjä. Kuten sanoin, meidän on syytä odottaa öljyn hinnan pysyvän korkeana ja tämän taloustilanteen vaikuttavan ensisijaisesti pienimuotoista kalastusta harjoittaviin kalastajiin. Tässä yhteydessä nousee esiin seuraava tärkeä kysymys: millainen on yhteisen kalastuspolitiikan ja Euroopan kalatalousrahaston tulevaisuus? Jos kyseistä rahastoa ei juurikaan käytetä, se merkitsee, että sitä on tarkasteltava uudelleen ja uudistettava.

  Kriton Arsenis (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tulevaisuudessa ei todella ole kalastuselinkeinoa, jollemme pysäytä kalastusalamme, kalakantojemme, romahdusta. Meidän on kuitenkin tärkeä katsoa, mitä kalastajillemme on parhaillaan tapahtumassa. On totta, että pienimuotoista kalastusta harjoittavat kalastajat, rannikkokalastajat, kärsivät tällä hetkellä suuresti.

Me keskustelemme sellaisen tuen laajentamisesta, johon heillä käytännössä on harvoin mahdollisuus. Talouskriisin vuoksi useimmat Välimeren maat eivät pysty hyödyntämään vähämerkityksistä tukea. Tämä on tosiasia. Toisaalta meidän on otettava selvää, millä tavoin voimme käyttää Euroopan kalatalousrahastoa pyrkimyksessä tukea ja auttaa vakavan talouskriisin kourissa olevia maita selviämään näistä ongelmista, niin että ne voivat auttaa kalastajiaan.

Henkilökohtaisesti kannatan vähämerkityksisen tuen laajentamista tietyin ehdoin. Meidän on panostettava pienimuotoista kalastusta harjoittaviin kalastajiin, pienimuotoiseen kalastukseen ja rannikkokalastukseen. Meidän on panostettava kalastajiin, jotka käyttävät asianmukaisia, kestäviä kalastusmenetelmiä. Lisäksi meidän on pyrittävä takaamaan, että rahoitus ei johda pyyntiponnistuksen lisäämiseen ja että nämä toimenpiteet eivät vaaranna Euroopan kalastusalan ympäristöllistä ja sosiaalista elinkelpoisuutta. Meidän on myös pyrittävä varmistamaan, ettemme estä Euroopan kalastusalan tehostamista.

Arvoisa komission jäsen, olen yhtä mieltä kanssanne siinä, että meidän on otettava selvää siitä, miten voimme hyödyntää paremmin Euroopan kalatalousrahastoa, sekä erityisesti siitä, miten voimme auttaa maita, joilla ei ole enää varoja tehdä osuuttaan, antamaan aktiivisemman panoksen.

  Iliana Malinova Iotova (S&D). – (BG) Arvoisa puhemies, uudessa yhteisessä kalastuspolitiikassa on määritelty lukuisia ehtoja ja vaatimuksia kestävän ja vastuullisen kalastuksen varmistamiseksi. Samaan aikaan kalastajat ovat sään oikkujen ja epäoikeudenmukaisen kilpailun armoilla. Viime vuosina heitä on koetellut toinenkin valtava ongelma eli öljyn hinnan jatkuva nousu. Kaikki nämä tekijät ovat tehneet tällaisen työn harjoittamisen lähes mahdottomaksi.

Vähämerkityksisen tuen periaatteen on tarkoitus päteä vuoteen 2013 saakka. On aika tarkistaa sitä, jos todella ajattelemme alalla edessä olevia näkymiä. Polttoaineen hinta on kolminkertaistunut, mikä on luonnollisesti herättänyt kysymyksen, onko EU:n lainsäädäntö asianmukaista ja taloudellisiin olosuhteisiin sopivaa ja täyttääkö se Euroopan kalastajien tarpeet. Tässä mielessä odotan, että komissio tarkistaa nykyisin sovellettavaa 30 000 euron raja-arvoa ja nostaa sen summaa merkittävästi.

Kyse on kuitenkin toisestakin asiasta. Komission on myös hylättävä valtiontuen myöntämistä koskeva puhdas valvontatehtävänsä ja aktiivisesti kannustettava jäsenvaltioita käyttämään tukea. Miksi se on tärkeää? Jotkut Euroopan unionin maat jättävät mieluummin mainitsematta tämän välineen, koska se merkitsee lisätaakkaa niiden talousarvioille. Toisaalta, kun ne painostavat kalastusalaa, ne käyttävät perustelunaan Brysseliä. Aivan nopea analyysi osoittaa, että Bulgarian kalastajat eivät edes tiedä, että sellainen väline ja asetus ovat olemassa. Alan järjestöt ovat esittäneet lukuisia alan tukemiseksi myönnettävää valtiontukea koskevia pyyntöjä, mutta ne ovat täysin tietämättömiä vähämerkityksistä tukea koskevasta asetuksesta. Jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkensa, jotta tätä välinettä käytettäisiin nyt, kun öljyn korkean hinnan aiheuttamaa sokkia on pehmennettävä, mikä nostaa esiin kysymyksen paitsi korkeista hinnoista myös alan säilymisestä yleensä.

Toisaalta ongelmana ovat EU:n rahastojen käyttöön liittyvät työläät menettelyt, mikä koskee myös vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen mukaista tukea.

Siksi haluan yhtyä kollegojeni esiin nostamaan kysymykseen, ja samalla kiitän jäsen Cadecia tämän nyt käytävän keskustelun alullepanosta. Kuinka siis Euroopan komissio aikoo kannustaa jäsenvaltioita käyttämään vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen mukaisia välineitä? Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä saadakseen aikaan tasapainon varojen käytön valvonnan ja sen seikan kesken, miten eurooppalaiset kalastajat pääsevät niistä osallisiksi?

  Antolín Sánchez Presedo (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, öljyn hinnannousu on rakenteellinen suuntaus, joka on seurausta tuotannon rajoituksista ja toisaalta maailmanlaajuisen kysynnän kasvusta. Sen vaihtelu viime vuosina on aiheuttanut vakavia iskuja ja tehnyt asteittaisen sopeutumisen vaikeaksi. Siksi tarvitsemme vastatoimia pyrkimyksenä pysäyttää kalastusalan kustannusten nousu, joka on usein äkillistä ja heikentää alan ennestään monimutkaista tilannetta.

Kun vähämerkityksistä tukea koskeva asetus vuonna 2007 hyväksyttiin, ajateltiin, ettei se vaikuttaisi kauppaan tai vääristäisi kilpailua. Näitä näkökulmia on syytä arvioida ja siirtyä kohti kunnianhimoisempaa ratkaisua, jollainen tarjoutui meristrategiadirektiivin ja Eurooppa 2020 -strategian myötä sekä osana yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisprosessia.

Katson, että johdonmukainen toiminta parantaisi alan kykyä rakennemuutoksiin ja samalla auttaisi alan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia toimijoita, erityisesti pieniä ja keskisuuria tuottajia. Alan tilanteen helpottaminen lyhyellä aikavälillä komission jäsenen ehdottamin toimenpitein eli ottamalla käyttöön Euroopan kalatalousrahaston varoja ja kannustamalla niiden käyttöön vaikuttaa minusta myönteiseltä, ja katson, että se olisi yhdenmukaista muiden toimenpiteiden sekä vakauden lisäämiseen tähtäävän pitkän aikavälin toiminnan kanssa.

  Estelle Grelier (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuten tiedämme, EU:n kalastajat kamppailevat kolmen suuren ongelman kanssa. Ensinnäkin hyvin monimutkainen ja ikävä kiintiöjärjestelmä on pakottanut ne ottamaan käyttöön hyvin rajoittavia käytäntöjä. Toiseksi koulutusmahdollisuuksien puute ja ammattiin liitetty vähäinen arvostus vaikeuttavat merkittävästi ihmisten saamista alalle. Kolmanneksi, ja tästä asiastahan me keskustelemme tänään, on öljyn hinnannousu, joka tekee toimintaedellytykset tällä kriisin koettelemalla alalla vielä entistäkin heikommiksi.

Esimerkiksi ranskalaiset kalastajat menettivät vuosien 2008 ja 2010 välisenä aikana 100–200 euron tulot viikossa öljyn hinnan vaihtelun vuoksi, vaikka niiden liikevaihto pysyi samana.

Satamakaupungista valittuna edustajana annan voimakkaan tukeni kollegoilleni, jotka vaativat, että komissio antaa luvan vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän korottamiseen. Tämä toimenpide helpottaisi kalastajiin kohdistuvaa painetta ja antaisi heille mahdollisuuden saada työstään tyydyttävä toimeentulo. eikä sillä, toisin kuin myös kuulee sanottavan, olisi vaikutusta kalakantojen elvyttämiseen.

Yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksella on pyrittävä tukemaan kalastajia. Arvoisa komission jäsen, hyvään alkuun päästäisiin jo näyttämällä tänään, Eurooppa-päivänä, että Euroopan unioni on tietoinen heidän tarpeistaan.

  João Ferreira, laatija. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Polttoaineen merkittävä hinnannousu on pahentanut huomattavasti kalastusalaa ja sen taloudellista kannattavuutta koettelevaa kriisiä. Se on myös vähentänyt huomattavasti alalla työskentelevien jo ennestään pieniä tuloja. Tällä hetkellä myyntidynamiikka estää tuotantokustannusten, joihin myös öljy kuuluu, heilahtelujen heijastumisen kalan hintaan, ja myös nykyinen tuontipolitiikka vaikuttaa siihen. Keskimääräiset ensimyyntihinnat ovat polkeneet paikallaan tai jopa laskeneet usean vuoden ajan ilman, että tämä olisi laskenut kuluttajien maksamia hintoja.

Nykyinen kalastustuotteiden yhteinen markkinajärjestely (YMJ) ei ole vaikuttanut riittävästi, jotta ensimyyntihinnat olisivat parantuneet tai lisäarvo olisi jakautunut paremmin alan koko arvoketjussa. Useiden yritysten taloudellinen tilanne on huonontunut viime vuosina ja johtanut monen yrityksen toiminnan lopettamiseen. Todellisena vaarana on, että tuhannet kalastusyritykset lopettavat toimintansa ja tuhansia työpaikkoja menetetään öljyn hinnannousun vuoksi. Erityisen heikossa asemassa ovat pienimuotoinen kalastus ja rannikkokalastus, joiden osuus joidenkin jäsenvaltioiden kuten Portugalin kalastuslaivastosta on yli 90 prosenttia. Näissä olosuhteissa komission vitkastelu ja sen kieltäytyminen ryhtymästä tarpeellisiin toimiin – kanta, jonka te, arvoisa komission jäsen, olette tänään vahvistanut – on täysin häpeällinen.

Komissio pystyy ajattelemaan kalastusalaa koetteleviin ongelmiin vain yhtä ratkaisua: se supistaisi umpimähkään alusten määrää, mikä on yhtä kuin parantaisi tautia tappamalla potilaan. On tärkeää todeta, että kun menneisyydessä tehtiin tuollaisia supistuksia, ottamatta huomioon laivaston erityispiirteitä eli kalakantojen tilaa kussakin tapauksessa ja kunkin maan kulutustarpeita, niillä ei ratkaistu mitään niistä ongelmista, joiden kanssa ala nyt kamppailee. Se johti pelkästään alan omistuksen ja toiminnan keskittymiseen EU:n tasolla.

Siksi on ryhdyttävä kiireellisiin hätätoimenpiteisiin, joilla vastataan välittömästi ja soveltuvalla tavalla alan sosioekonomisiin tarpeisiin. On muun muassa perustettava unionirahoitteinen takuurahasto, jolla taataan vakaat polttoainehinnat, sekä hyödynnettävä kaikki talousarvion mahdollisuudet ja rahoitusmarginaalit, jotta voidaan rahoittaa alan poikkeukselliset tukitoimet. Öljyn hinnannousun aiheuttaman rakenteellisen suuntauksen ja toisaalta ympäristön kestävyyden vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan kuitenkin myös toimenpiteitä, joilla varmistetaan alan keskipitkän ja pitkän aikavälin kannattavuus.

Tarvitaan mekanismeja, joilla parannetaan ensimyyntihintoja ja edistetään lisäarvon tasapuolista ja asianmukaista jakautumista läpi koko alan arvoketjun. Euroopan kalatalousrahaston (EKTR) on tehokkaasti ja merkittävästi tuettava kalastuslaivastojen uudistamista ja nykyaikaistamista. On etenkin parannettava erityyppisen kalastuksen valikoivuutta ja uusittava moottoreita turvallisuus-, ympäristönsuojelu- ja polttoainetehokkuussyistä.

Jäsenvaltiotasolla toteutettavien verotuksellisten toimien ohella tarvitaan EU:n tason ratkaisuja, jotta vältetään lisäämästä jäsenvaltioiden välillä jo ennestään vallitsevaa epätasa-arvoisuutta, joka vakavan sosiaalisen kriisin ja talouskriisin vuoksi lisääntyy ja koettelee erityisen ankarasti kaikkein haavoittuvimpia talouksia.

  Gabriel Mato Adrover (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, kysymyksen esittämisessä on parasta se, että saa vastauksen, joskin sitä voi tässä tapauksessa pitää jonkinlaisena pettymyksenä.

Kalastusala on selvästi kriisissä: kalastajien tulot laskevat joka päivä, minkä vuoksi heidän on monissa tapauksissa yhä vaikeampi jatkaa alansa työtä. Nyt ei ole kyse jostain salamyhkäisistä tukiaisista tai kestämättömistä menettelyistä, vaan ongelmista, jotka vaativat täyden tukemme. Esitämme sitä yhä uudestaan, eikä sitä, että toistetaan oikeudenmukaista vaatimusta – kuten jäsen Cade on tehnyt – voi pitää moitittavana, sillä hän on johdonmukainen.

Kukaan ei ole ehdottanut pyyntiponnistuksen lisäämistä. Emme ymmärrä, miksi on torjuttava toimenpiteet, joilla on välitöntä merkitystä poikkeuksellisiin tilanteisiin. Ehdotamme vain, ettei komissio käännä selkäänsä alalle, joka tarvitsee kiireesti tukea, ja tämä tuki voi olla tällä hetkellä vähämerkityksisen tuen korottaminen.

  Luís Paulo Alves (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, yhdyn niihin puheenvuoroihin, joissa on ilmaistu huoli kalastajien pienistä tuloista, kun historiallisen korkea polttoaineen hinta on heikentänyt niitä erityisesti muutaman viime kuukauden aikana.

Kuten täällä on aivan oikein mainittu, polttoainekustannuksilla on aivan välitön vaikutus pienten ja keskisuurten laivayhtiöidemme selviämiseen, ja ne heikentävät merkittävästi erityisesti kalastuksesta saatavia ennestään heikohkoja tuloja. Jatkuvasti nousevalla polttoaineen hinnalla on lisäksi erittäin kielteisiä vaikutuksia meihin. Niitä ovat matkojen määrän väheneminen, kalastajien köyhyysrajalla olevat tulot, joita alhaiset ensimyyntihinnat heikentävät, simpukoiden ja kala- ja äyriäistuotteiden lisääntynyt tuonti kolmansista maista sekä se, että ihmiset lakkaavat työskentelemästä tällä alalla sille koituvien taloudellisten vaikeuksien vuoksi, mikä johtaa työpaikkojen vähenemiseen edelleen.

Tämän kriisin pahentuminen on estettävä. Siksi meidän on ryhdyttävä kalastusalan ongelmissa toimiin, ripeisiin ja kauaskantoisiin toimiin. Siksi komission olisi reagoitava myönteisellä tavalla ja toteutettava lyhyen ja pitkän aikavälin toimia, joilla se voi puuttua alaa koetteleviin vaikeisiin olosuhteisiin ja kalastajillemme aiheutuviin vakaviin tulonmenetyksiin.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, todettakoon selvästi: Euroopan kalastuslaivaston rakennetta on tarpeen kiireesti muuttaa, niin että siirrytään pois runsaasti energiaa käyttävistä, ympäristöä kuluttavista kalastusaluksista ja -välineistä ja otetaan käyttöön ympäristöystävällisempiä käytäntöjä, jotka vaativat vähemmän energiaa ja ovat pitkällä aikavälillä kestäviä niin taloudellisesti ja sosiaalisesti kuin ympäristöllisesti.

Siksi katson, että jos kalastusalalle myönnettäisiin enemmän julkisia varoja vastauksena polttoaineen hinnannousuun, lähetettäisiin aikana, jolloin yhteistä kalastuspolitiikkaa uudistetaan, vääränlainen viesti, ja alusten omistajille luotaisiin kannustin käyttää yhä suuritehoisempia ja enemmän energiaa kuluttavia moottoreita. Siksi se on mielestäni suuri virhe.

On jo todettu, että kyse ei ole suhdanne- tai rakenneongelmasta, ja – todetkaamme selvästi tämäkin – tämänhetkiset luvut osoittavat, että 70 prosenttia Euroopan kalakannoista kärsii liikakalastuksesta. Näin ollen mikä tahansa toimenpide, jolla voimme vähentää tätä liikakalastusta, olisi hyvä toimenpide. Mikä tahansa toimenpide, jolla on päinvastainen vaikutus, olisi huono toimenpide.

  Jacky Hénin (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, olen juuri kuullut kahden kollegani käsittelevän ongelmaa ja sitä, että pitäisi subventoida joitain ammatteja, koska ne eivät elätä harjoittajaansa. Meidän on kuitenkin tehtävä aivan päinvastoin. Kalastajat pyytävät vain yhtä asiaa, voida tulla toimeen työllään ja voida tehdä työtään. Siksi jos öljy on ongelma nyt, se on sitä tulevaisuudessakin. On investoitava halvempia ja vähemmän öljyä kuluttavia moottoreita koskevaan tutkimukseen.

Nyt tekeillä oleva uudistus kuitenkin merkitsee kaikkien pienkalastajien tuhoamista, kaikkien niiden, jotka kuluttavat vähemmän öljyä, ja rikkaimmat käyvät yhä rikkaammiksi. On kovin totta, että uudistus toisensa jälkeen voimme todeta kalan hinnan jatkuvasti laskevan, vaikka kalakaupassa kala ei ole koskaan ollut näin kallista, niin että jotkut kalalajit ovat nyttemmin hintansa takia kuluttajien saavuttamattomissa.

Tärkeä asia on, että uudistetaan kiintiöjärjestelmää, mutta että myös uudistetaan ja tutkitaan ammatin sisäisiä käytäntöjä, jotka aikaansaavat, että pienet toimijat saavat kärsiä, mutta suuret toimijat kaiken aikaa rikastuvat!

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, öljyn hinnannousu on aiheuttanut taas yhden ongelman kalastajille, mutta se on vain tuorein ongelma, ei ensimmäinen. Britannian kalastuslaivaston kannalta suurin ongelma on EU:n jäsenyys.

Yhdistynyt kuningaskunta toimittaa 70 prosenttia kalastaan EU:n alueelle, mutta sille on annettu vain 13 prosenttia sen kiintiöistä. Eikö Yhdistyneen kuningaskunnan olisi oikeudenmukaista saada suhteellisesti suurempi osuus? Erityisesti Britanniaan päätyneen turskan määrä on laskenut Euroopan talousyhteisöön liittymistä edeltävän ajan 300 000 tonnista vain nykyiseen 7 000 tonniin. Brittiläiset kalastajat joutuvat olemaan yhä useampia päiviä poissa mereltä ja ajautuvat hitaasti pois alalta.

Pitkällä aikavälillä brittiläiset kalastajat haluavat lähteä EU:sta; lyhyellä aikavälillä he haluavat yhteisen kalastuspolitiikan oloissa oikeudenmukaista kohtelua. Brittiläisten kalastajien pitää isäntämaan edustajina saada korotus merelläolopäivien määrään. Täällä on kuultu mainintoja kalastuksen kestämättömästä tasosta, mutta Britannian laivastot eivät ylikalasta Britannian vesialueilla. Ongelma sen sijaan on, että Britannian vesialueet on tehty kaikille avoimiksi.

  Maria Damanaki, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, voin vastata teille, että ymmärrän kaikki huolenaiheenne. Jaan huolenne kalastajiemme heikoista tuloista, erityisesti rannikkoalueiden pienten alusten omistajien tuloista. Mutta johtuuko tämä ongelma polttoaineen hinnannoususta? Oletteko varmoja siitä? Olemme keskustelleet tästä ongelmasta yhä uudestaan, ja olemme tunnustaneet, että meillä oli tämä ongelma myös ennen kuin hinnat nousivat.

Tietenkin ymmärrän, että polttoaineen hinnannousu voi pahentaa ongelmaa, mutta ongelman pääsyy on aina ollut ylikalastus eli kalastus, joka ylittää kalakannan terveenä säilymisen rajat. Olemme keskustelleet siitä, ja se on suurin yhteisen kalastuspolitiikkamme uudistuksella ratkaistava ongelma.

Nyt tietysti keskustelemme juuri polttoaineen hinnasta. Se on ongelma, ja meidän on pohdittava, miten voimme ratkaista sen. Ainoa keino ratkaista tätä ongelmaa pysyvästi on se, että parannamme alan kykyä kestää polttoaineen hinnannousut. Se on ainoa tapa, koska emme voi olla varmoja polttoaineen hintakehityksestä. Kuunnelkaapa tätä esimerkkiä: Belgiassa parannettiin edellisen kriisin jälkeen kalastuslaivaston moottoreita, ja nyt niiden laivaston polttoaineen kulutus on laskenut 20 prosenttia. Tämä olisi siis oikea tapa edetä, ja niin me pyrimme tekemäänkin.

Viittaan ehdotuksiinne, ja niihin sisältyy komissiolle osoitettu kehotus korottaa vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää. Katsotaanpa tätä ongelmaa. Mikä tämä enimmäismäärä on? Se on sen tuen enimmäismäärä, jonka jäsenvaltiot voivat antaa omalle kalastusalalleen. Jos komissio nyt korottaa tätä raja-arvoa, se tarkoittaa, että vain ne jäsenvaltiot, joiden talousarvio on terveellä pohjalla, voivat antaa sitä. Siten se johtaisi alan epätasa-arvoisiin toimintaedellytyksiin, sillä se suosisi rikkaimpia maita. Selventäisin vielä asiaa, jotta ymmärrämme tilanteen.

On myös niin, että jos korotamme raja-arvoa, vain suuremmat alukset pääsevät ylipäätään hyötymään siitä. Olen hämmästynyt, että jotkut parlamentin jäsenet – joiden en olisi odottanut niin sanovan – pyytävät minua korottamaan tätä raja-arvoa. Jäsenvaltiot voivat antaa omaa valtiontukeaan. Rikkaammat jäsenvaltiot voivat antaa sitä jo nyt.

Rahastojen osalta haluaisin sanoa seuraavaa. Jäsenvaltiot käyttävät vain 20 prosenttia rahoituksestamme. Jotkut parlamentin jäsenet ovat sanoneet minulle, että ongelmana on muka rahoituksemme, koska jäsenvaltiot eivät voi käyttää sitä haluamallaan tavalla. Mutta joustonvaraahan on, sillä jäsenvaltiot voivat kohdentaa varoja uudelleen – jokainen jäsenvaltio tehdä niin. Vain Italia on pyytänyt uudelleenkohdentamista, ja me hyväksyimme sen. Miksi siis ette pyri saamaan jäsenvaltioita – maittenne hallituksia – käyttämään rahastoja kunnolla? Jos nyt todella haluamme auttaa, ja jos varojen käytössä ilmenee ongelmia, olen täällä helpottamassa sitä kaikille, mutta tähän mennessä jäsenvaltiot eivät ole edes siihen ryhtyneet.

Voin siis vastata teille suoraan: kyllä, rahoitusta on saatavilla; kyllä, jäsenvaltiot voivat käyttää sitä; ja kyllä, jäsenvaltiot voivat antaa sitä vähämerkityksisen tuen raja-arvoon asti omista varoistaan. Siten jos muutan tilanteen toiseksi, siitä seuraa vain kilpailun vääristyminen jäsenvaltioiden välillä ja pienten ja suurempien alusten välillä. Meidän on ymmärrettävä tämä. Yleinen ongelma on tietenkin olemassa, ja voimme uudistuksemme yhteydessä keskustella siitä, mitä voimme tehdä erityisesti pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajiemme auttamiseksi. Me voimme keskustella myös kaikista muista ehdotuksista, mutta kyseinen ehdotus vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän korottamisesta on ehdotus, josta ei ole mitään apua.

  Puhemies. – (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan 12. toukokuuta 2011 klo 12.00.

(Istunto keskeytettiin muutamaksi minuutiksi)

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan kalastajat, ja erityisesti Portugalin kaltaisissa suurten talousvaikeuksien kanssa kamppailevissa jäsenvaltioissa elävät kalastajat, ovat vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, jota polttoaineen hinnannousu on pahentanut. Komission on puututtava tähän tilanteeseen ja ryhdyttävä hätätoimiin kalastajien auttamiseksi. Tätä varten komission pitäisi sallia jäsenvaltioiden korottaa väliaikaisesti, kolmen vuoden aikana, kalastajille myöntämiään tukia 30 000 eurosta 60 000 euroon. Tämän lisäksi Euroopan kalatalousrahaston (EKTR) pitäisi myöntää tukia kalastajille erityisesti kalastusmenetelmien kehittämiseen valikoivammaksi sekä moottorien uusimiseen, mikä on tarpeen turvallisuus-, ympäristönsuojelu- ja/tai polttoainetehokkuussyistä. Näissä toimenpiteissä pitäisi kiinnittää erityistä huomiota pienimuotoiseen kalastukseen ja rannikkokalastukseen. Lopuksi totean, että on ratkaisevan tärkeää saada aikaan sääntelymekanismit, joilla parannetaan ensimyyntihintoja ja edistetään lisäarvon tasapuolista ja asianmukaista jakaantumista kalastusalan arvoketjussa, eli tavalla, joka ottaa sen huomioon tuottajille maksettavissa hinnoissa.

  Jim Higgins (PPE) , kirjallinen. – (EN) Tämänhetkisellä korkealla öljyn hinnalla on ollut vakava vaikutus kalastajien toimintakustannuksiin. Se on jopa pakottanut jotkut lopettamaan työnsä. Olen iloinen, että parlamentti tällä viikolla hyväksymällään aloitteella kehottaa komissiota ottamaan käyttöön hätätoimenpiteet, joihin kuuluu valtiontuen nykyisen raja-arvon korottaminen 30 000 eurosta 60 000 euroon yritystä kohden kolmen vuoden siirtymäkaudella.