Puhemies. – (PL) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu:

– komission varapuheenjohtajan / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausumasta: yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeiset näkökohdat ja perusvalinnat (SEU:n 36 artikla) (2010/2986(RSP)),

– komission varapuheenjohtajan / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausumasta: Syyrian ja Ashrafin leirin tilanne sekä Egyptin koptikristittyjen tilanne (2011/2690(RSP)),

– Gabriele Albertinin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen II osan G jakson 43 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille esitetystä neuvoston vuosittaisesta selvityksestä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista vuonna 2009 (2010/2124(INI)) (A7-0168/2011),

– Roberto Gualtierin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehityksestä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen (2010/2299(INI)) (A7-0166/2011) sekä

– María Muñiz De Urquizan ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä EU:sta maailmanlaajuisena toimijana: sen rooli monenvälisissä järjestöissä (2010/2298(INI)) (A7-0181/2011).

Sanon muutaman sanan, ennen kuin aloitamme. Maanantaina me vietimme Eurooppa-päivää, jolloin juhlitaan Euroopan unionia. Epäilemättä se, mitä me tarvitsemme eniten Euroopan unionissa tällä hetkellä, on yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Meillä on nyt historiallisia haasteita, joista vain yksi on tarve selviytyä kriisistä, joka on tullut Eurooppaan. Meidän on valmistauduttava tällaisiin tilanteisiin tulevaisuudessa ja ratkaistava kriisin ongelmat, joita esiintyy myös EU:n ulkopuolella eikä vain EU:ssa.

Lisäksi levottomuudet lisääntyvät Syyriassa, Bahrainissa ja Jemenissä ja ne ovat alkaneet uudelleen Tunisiassa ja Egyptissä. Emme saa unohtaa itäisiä naapureita – itse asiassa pari päivää sitten me käynnistimme Euronestin. Meillä on yhteinen eurooppalainen diplomatia, jonka on oltava tehokas väline toimille EU:n ulkopuolella, koska on mahdotonta ratkaista ongelmia EU:ssa nyt, jos emme ala vakavasti ratkoa ongelmia EU:n ulkopuolella. EU:lla on oltava enemmän poliittista valtaa taloudellisen voiman lisäksi.

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ensimmäinen kolmesta puheesta, jotka pidän parlamentin jäsenille tänä aamuna, joten aloitan kertomalla näkemykseni ajankohtaisista asioista ja yritän käsitellä myös joitakin yksityiskohtia asioista, joita parlamentin jäsenet ovat lisänneet keskusteluun, koska tiedän, kuinka tärkeitä ne ovat teille. Käyn siis asiaan.

Valtioissa, joita pidämme naapureinamme, puhaltavat myrskytuulet – kyse on arabikeväästä, muutoksen tuulista, asiasta voi käyttää monta nimeä. Kukaan meistä tässä salissa ei tiedä, miten se päättyy ja mitä tämä päätös tuo tullessaan. Toiveet ja odotukset ovat korkealla, että vallankumoukset osoittautuvat verenvuodatuksen, sekasorron ja pelon arvoisiksi ja taloudellisen tuhon arvoisiksi maailmassa, joka kamppailee pahimpien talousongelmien kanssa vuosikymmeniin.

Pohjois-Afrikan ja arabimaailman kansannousut asettavat EU:lle suuria haasteita mutta myös mahdollisuuksia, joita meillä ei ole varaa jättää käyttämättä. Toimintamme taustalla on oltava kaksi periaatetta. Ensimmäinen on se, että me Euroopassa tiedämme miten pitkä ja tuskallinen tie vapauteen voi olla. Oma tiemme 1900-luvun liberaaliin demokratiaan oli erittäin hidas. Itse Euroopan unioni syntyi sellaisten konfliktien raunioille, jotka muistuttavat meitä siitä miten kauheaa elämä voi olla, kun demokratia pettää. Lisäksi tulee eurooppalaisten imperiumien sekalainen historia ja siihen tarvitaan hieman nöyryyttä, vaikka painotammekin, että demokratia on inhimillisen edistyksen välttämätön perusta.

Toiseksi demokratia koskee tietysti ääniä ja vaaleja – mutta siinä on kyse paljon muustakin. Olemme oppineet Euroopassa kantapään kautta, että tarvitsemme syvää demokratiaa: oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista, sananvapautta, ihmisoikeuksien kunnioittamista, riippumatonta oikeuslaitosta ja puolueetonta hallintoa. Se edellyttää täytäntöönpanokelpoisia omistusoikeuksia ja vapaita ammattiliittoja, eikä kyse ole vain hallitusten vaihtamisesta vaan oikeiden instituutioiden ja oikeiden asenteiden kehittämisestä. Pitkällä aikavälillä pinnallinen demokratia – demokratia, joka kelluu pinnalla ihmisten äänestäessä vapaasti ja valitessa hallituksensa – ei selviä, jos syvä demokratia ei juurru maahan.

Varmuutta ei kuitenkaan ole tuloksesta missään valtiossa eikä nopeaa tai lyhyen aikavälin ratkaisua, jolla luodaan maailma, jonka niin monet ihmiset haluavat nähdä. Tällä välin uskonnollinen suvaitsemattomuus heittää varjonsa – siitä osoituksena ovat Egyptin viimeaikaiset tapahtumat – ja hakee verukkeensa epävarmoina aikoina käyttäen hyväkseen pelkoa ja aiheuttaen hävitystä. Uskonnonvapaus on yleismaailmallinen ihmisoikeus, jota on suojeltava kaikkialla. Meidän on tuomittava kaikki ne, jotka käyttävät uskontoa sorron välineenä, ja tuettava niitä, jotka edistävät suvaitsevaisuutta, tapahtui se Syyriassa, Pakistanissa, Egyptissä tai muualla.

EU:nkin on tehtävä valintoja. Kun tarkastelemme naapureitamme, meidän on oltava valmiit vastaamaan haasteisiin, jotka meille annetaan. Voin antaa satoja lausuntoja – ja teenkin niin. Pahoittelen, tuomitsen, kehotan ja vaadin, mutta meidän on myös toimittava ja toiminta on toteutettava eri muodoissa.

Puhun lyhyesti pakotteista. Asetamme pakotteita hallituksille, jotka pitävät kansalaistensa henkeä arvottomana ja joiden johtama poliisi tai turvallisuuspalvelu tappaa ihmisiä. Syyriaa vastaan asetettiin pakotteita eilen: voimaan astuivat aseidenvientikielto, varojen jäädyttäminen ja matkustuskielto hallituksen 13 keskeiselle jäsenelle, ja assosiaatiosopimus ja yhteistyö Syyrian kanssa jäädytettiin. Puhutaan suoraan ja selvästi, kuten minä tein Syyrian ulkoministerin kanssa eilen. Syyriassa kansa haluaa demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta – kyse ei ole ulkomaiden juonesta. Koska hallitus ei näe, mistä on kyse, se menettää legitiimiytensä ja vieraantuu kansasta ja kansainvälisestä yhteisöstä. Väkivaltainen sorto sekä sisäiset ja ulkoiset uhat ovat välineitä, jotka kuuluvat kauan sitten päättyneeseen aikaan. Olemme tässä parlamentissa ja Euroopan unionissa huolestuneita ihmisistä Daraassa, jonne YK:lta on evätty pääsy, Baniyasissa, jossa sorto jatkuu, Hamassa, jonne on lähetetty panssarivaunuja. Syyrian kansa ei kumarra panssarivaunuille. Kehotamme hallitusta muuttamaan suuntaa ja tekemään sen välittömästi.

(Suosionosoituksia)

Sanoin eilen Syyrian ulkoministerille Walid Al-Moallemille: Teidän on sallittava välitön ja esteetön pääsy humanitaariselle avulle ja tiedotusvälineille. Vasta sitten teidän väitteenne tuesta rauhanomaisille mielenosoituksille voidaan perustella.

Itänaapurissamme – Valko-Venäjällä – presidentti Lukašenka ei onnistunut käyttämään viime joulukuun presidentinvaaleja osoittaakseen valmiutensa muutokseen ja entistä avoimempaan demokratiaan, eurooppalaiseen yhteiskuntaan. Hän ei käyttänyt tilaisuutta hyväkseen vaan käytti sen sijaan väkivaltaa rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan ja moninkertaisti poliittisten vankien määrän. Hän on osoittanut halveksivansa demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta. Tapasin vangittujen henkilöiden perheitä ja tiedän, ettei hän jättänyt meille muuta vaihtoehtoa kuin ottaa käyttöön entistä voimakkaampia pakotteita, jotka on kohdistettu sortotoimista vastaavia hallituksen jäseniä vastaan, myös presidentti Lukašenkaa vastaan. Tiedän myös, että meidän pitäisi tehostaa tukeamme kansalaisyhteiskunnalle ja kansalaisten välisille yhteyksille.

Sitten on meidän suora tukemme Ashrafin leirille. Se, mitä tapahtui 8. huhtikuuta, on valitettavaa, ja tuomitsen sen jyrkästi. Olen vaatinut sinnikkäästi, että me tarvitsemme vahvaa yhtenäistä EU:n toimintaa. Olen kirjoittanut Irakin ulkoministerille ja puhuin hänen kanssaan jälleen eilen. Vaikka en kyseenalaistakaan Irakin suvereeniutta koko alueellaan, sen velvollisuutena on suojella Ashrafin asukkaiden ihmisoikeuksia.

Olen tuominnut väkivallan ja vaatinut tutkimusta – tutkimusta, jonka on oltava perusteellinen ja riippumaton ja jonka pitäisi kertoa meille, mitä tarkalleen ottaen tapahtui. Kuten parlamentin jäsenet kuitenkin tietävät kirjeistä, joita olen saanut yksittäin ja yhteisesti tässä parlamentissa ja muualla, ei ole olemassa yksinkertaista ratkaisua. Harkinnassa on useita vaihtoehtoja pitkän aikavälin ratkaisuksi Yhdistyneiden Kansakuntien johdolla, ja kaikkiin niihin liittyy haasteita. Olen kiitollinen Euroopan parlamentin työstä, niiden työstä, jotka ovat matkustaneet itse paikalle, ja kirjeistä, joita olen saanut. Meidän on vietävä asia myös ulkoasiainneuvostoon ja meidän on keskusteltava siitä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun kanssa. Irakin suurlähettiläämme saapuu tänään, ja hän tietää, kuinka tärkeä asia on minulle. Meidän on jatkettava toimintaa ja varmistettava, että löydämme oikean toimintatavan, mutta tutkimus ja tuomitseminen ovat välttämättömiä.

Myös Jemenissä Persianlahden yhteistyöneuvosto on antanut ehdotuksensa, ja presidentti Saleh on epäröinyt jälleen kerran. Puhuin hänelle vähän aikaa sitten. Puhuimme keskusteluista, joita hän on käynyt opposition kanssa ja esillä olevista ehdotuksista. Sanoin hänelle, että hän tietää mitä tehdä – maansa edun nimissä – ja että hänen pitäisi tehdä niin. Persianlahden tapaamisteni yhteydessä tapasin Bahrainin kuninkaan. Keskustelimme kruununprinssin aloitteesta, joka koskee vuoropuhelua ilman ennakkoehtoja, ja kehotin häntä jatkamaan vuoropuhelua. Nykyinen toimintatapa ei ole vastaus ongelmiin. Jos Bahrainissa on oikeudenkäyntejä, niiden on oltava oikeudenmukaisia siviiliprosesseja, ja kuolemanrangaistusta on vältettävä kaikissa olosuhteissa.

Kaikissa näissä tapauksissa kyse on suorasta toiminnasta, jota me toteutamme, ja paineesta, jota sovellamme, sekä lähestymistapamme suoruudesta. Älkää kuvitelko turhia: puhumme hyvin selvästi, minä puhun hyvin selvästi kaikille johtajille siitä, mitä mielestäni pitää tehdä, ja teen sen tämän parlamentin sekä 27 jäsenvaltion ulkoasiainneuvoston tuella.

Haluan tietysti puhua Libyasta. Tässä parlamentissa on jäseniä, jotka toivovat, että meillä olisi entistä vahvempi puolustus- ja turvallisuuspolitiikka. Sanon heille tämän: viime viikkoina ja kuukausina olemme nähneet, miten pitkälle olemme päässeet tietyissä asioissa, mutta myös, miten pitkälle meidän on vielä mentävä. Suunnittelimme yhdessä sotilaallisen tuen humanitaarisille tarpeille: se on valmiina Yhdistyneiden Kansakuntien pyynnöstä tukemaan ihmisiä resursseilla koko Euroopasta. Aivan kuten me teimme, kun kauhea maanjäristys iski Haitiin – siellä oli sotilassairaala-aluksia, raskasta nostokalustoa sekä siviilejä ja sotilaita toimimassa rinnakkain. Älkää käsittäkö väärin: tiedän, että humanitaarinen apu ei ole poliittista ja että humanitaarisia työntekijöitä ei saa saattaa vaaraan, mutta kun ensisijaisena tavoitteena on ihmishenkien pelastaminen, joskus vain sotilailla on tarvittavat välineet tai henkilöt siihen – nopeaan avun toimittamiseen ja infrastruktuurin rakentamiseen – ja siksi me olemme valmiita auttamaan, jos YK:n pyyntö tulee.

Meidän on tehtävä se entistä nopeammin ja älykkäämmin. Olen ensimmäisenä myöntämässä, että meidän on tehtävä paljon enemmän, ja puhun siitä enemmän myöhemmin tänä aamuna.

Kehitämme yhteistyötämme Naton kanssa, jaamme yksityiskohtia operaatioistamme ensimmäistä kertaa osana jatkuvaa suhteidemme parantamista. Viime perjantaina toimin puheenjohtajana yhdessä pääsihteeri Rasmussenin kanssa poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean ja Pohjois-Atlantin neuvoston kokouksessa ensimmäisessä keskustelussamme Libyasta. Yhteistyömme piiriin kuuluvat myös Afrikan unioni ja puheenjohtaja Jean Ping, Arabiliitto ja Amr Musa sekä tietysti hänen seuraajansa sekä Islamilaisen maiden järjestö ja professori Insanoglu YK:n erityislähettilään Al-Khatibin johdolla. Keskustellessani Ban Ki-Moonin kanssa päätimme kutsua koolle alueelliset järjestöt Kairossa pidettävään kokoukseen ja jatkaa siitä yhteysryhmän kokouksessa Roomassa.

Keskustelemme yhdessä siitä, miten suoritamme oman osuutemme Libyan tulevaisuudessa – miten tuemme kansallista vuoropuhelua, autamme perustuslain kanssa ja valmistelemme vaaleja. Olen lähettänyt kaksi valtuuskuntaa Libyaan tapaamaan nuoria ja naisia ja tekemään yhteistyötä heidän kanssaan. Kuten valtuuskuntani johtaja sanoi minulle, tämä on ensimmäinen kerta, kun he ovat koskaan keskustelleet perustuslaista – sanoista ja perusteista, joita he eivät ole koskaan tunteneet. He puhuivat siitä, miten he kaipasivat hallituksen vallan päättymistä, joten sanotaan se selvästi: Gaddafin on luovuttava vallasta ja päätettävä valtakautensa.

(Suosionosoituksia)

Aion avata toimiston Bengasissa, jotta me voimme ryhtyä antamaan tukea, josta olemme keskustelleet ihmisten kanssa...

(Suosionosoituksia)

...jotta voimme tukea kansalaisyhteiskuntaa, väliaikaista kansallisen siirtymävaiheen neuvostoa ja Mahmud Jibriliä (olemme tavanneet hänet monta kertaa), jotta voimme tukea turvallisuusalan uudistusta ja perustaa toimintamme siihen, mitä ihmiset ovat meille sanoneet haluavansa. He haluavat meiltä apua koulutukseen, terveydenhuoltoon ja rajavalvontaan, sellaista tukea, jota voimme antaa ja jota haluamme antaa heille. Kaikessa mitä me teemme ihmisoikeuksien hopeinen lanka kulkee työmme lävitse.

Sitten on uusi naapuruuspolitiikka – eri tason kunnianhimo ja näkemys. Sen ytimessä on keskinäinen vastuu: EU ja sen naapurit ovat vastuussa toisilleen niiden sitoumusten toteuttamisesta, joita teemme naapurivaltioiden sekä niiden ja EU:n kansalaisten kanssa.

Se perustuu siihen, mistä olemme jo puhuneet, eli liikkuvuuteen, markkinoille pääsyyn ja rahoitukseen. Jotkut asiat ovat erittäin tärkeitä kyseisten valtioiden tukemisessa tulevaisuudessa. Yksi esimerkki on nuorten liikkuvuus. Kyse on nuorista yhteiskunnista, joissa nuoret haluavat lisää mahdollisuuksia, ja Euroopan parlamentilla on merkittävä rooli kyseisten mahdollisuuksien tukemisessa, jotta nuoret saavat etuja ja tietoa EU:sta. Sama koskee jäsenvaltioita: mahdollisuuksia matkustaa ja opiskella.

On tärkeää, että liikemiehet ja -naiset voivat tutkia uusia markkinoita, myydä tuotteitaan ja palvelujaan, ja he ovat lahja jäsenvaltioille, joista joillain on pitkäaikaiset suhteet kyseisiin valtioihin mutta joiden on tehostettava ja tarjottava kyseisiä mahdollisuuksia.

Markkinoillepääsystä tiedämme, että meidän on annettava aito panos talouskasvun edistämiseen ja elvytykseen. Te tunnette nykyisen myllerryksen vaikutukset niiden valtioiden talouteen, joista me puhumme. Jotkut kyseisistä valtioista luottavat meihin suurina vientimarkkinoina ja tuontinsa lähteenä. Jos kyseisten valtioiden annetaan kehittää markkinoitaan, sillä voidaan saada aikaan todellinen muutos. Sillä voidaan tukea markkinoiden avaamista mutta myös niiden markkinoillepääsyä, varmistaa, että ne voivat saavuttaa meidän normimme, ja varmistaa, että niillä on todellisia mahdollisuuksia. Se on totta erityisesti pienille yrityksille, mutta me tarvitsemme siihen poliittista tahtoa. Me tarvitsemme poliittista tahtoa sitoutua varmistamaan, että markkinamme ovat käytettävissä. Siinä on haastetta. Se on haaste kaikissa olosuhteissa; se on haaste taloudellisina aikoina, mutta sanoisin, että se on haaste, johon meidän on vastattava, koska jos emme vastaa siihen, naapuriemme talouksien epäonnistuminen vaikuttaa suoraan meihin.

On kyse myös rahasta tai pikemminkin resursseista. Suoran tuen lisäksi – vaikka sekin on tärkeää – kyse on meidän vaikutusvallastamme. Olemme jo isännöineet eri puolilta maailmaa tulevien ja suuria rahoituslaitoksia edustavien tulevien korkeiden virkamiesten kokouksia keskustellaksemme siitä, miten me voimme antaa panoksemme, jos sitä vaaditaan, ja me annamme sen mutta naapureitamme kuullen. Meidän on tehtävä entistä enemmän tukeaksemme resurssien entistä tehokkaampaa kokoamista.

Kyseinen politiikka on erityisen tärkeää Tunisiassa. Pääministeri Essebsin puhe televisiossa voi auttaa maata siirtymään kohti 24. heinäkuuta pidettäviä vaaleja, mutta hän tunnusti ongelmat maassa, jossa talouskasvu on vajonnut 0–1 prosentin tasolle. Meidän on varmistettava tuki Tunisialle, sen taloudelle ja kansalaisyhteiskunnalle, ja siksi on ajateltava pitkällä aikavälillä ja uuden strategian merkitystä mutta myös sitä, mitä teemme nyt ja miten me tuemme maita – Egyptiä, Tunisiaa ja muita – juuri nyt, kun niillä on ongelmia talousarvion kanssa. Siksi me olemme aloittaneet keskustelut rahoituslaitosten, jäsenvaltioiden ja niiden kanssa, jotka haluavat tukea kyseisiä valtioita, koska niiden auttaminen alijäämien kanssa, kun matkailu on romahtanut ja talous ei toimi kunnolla, on tärkeää juuri nyt. Parlamentin jäsenten on ymmärrettävä, että asialla on kiire ja että on olemassa pitkän aikavälin strategia ja että me tarvitsemme kumpaakin siinä mitä me teemme.

Egyptistä: olen ollut siellä kolme kertaa viime viikkoina ja olen viettänyt paljon aikaa joidenkin Tahrir-aukion nuorten johtajien kanssa ja olen tavannut myös joitakin naisia. Erityisesti naiset odottavat vahvaa ääntä, joka heille on heidän mielestään luvattu Egyptin tulevaisuudessa. Tapasin erään naisen, joka asettuu presidenttiehdokkaaksi ja joka on sitoutunut osoittamaan, että naiset voivat ottaa kyseisen roolin Egyptissä. Olen keskustellut monien hallituksen ministerien kanssa, ja kerron teille esimerkkinä suunnitteluministeri Fayza Abulnagasta. Hän haluaa rakentaa taloja ihmisille; hänellä on suuri visio siitä, mitä miljoonan talon rakentaminen 20 vuoden aikana voisi merkitä Egyptille.

Meidän on otettava suuret visiot maista, joiden kanssa teemme yhteistyötä, ja muutettava ne joksikin, mitä voimme tarjota ja tukea. Yhdistetään koulutus, asumisohjelmiin liittyvä infrastruktuuri, pienyritysten kasvumahdollisuudet, työskentely YK:n naisten kanssa – kuten minä teen – kun pohdimme, miten rakennamme entistä turvallisempia yhteisöjä asumishankkeiden ympärille, miten teemme yhteistyötä suunnitellaksemme entistä suuremman vision, joka perustuu siihen, mitä egyptiläiset haluavat. Puhun Egyptin ulkoministerille Nabil Elarabylle, joka on sitoutunut tekemään tiivistä yhteistyötä kanssamme Lähi-idän rauhanprosessissa ja joka haluaa kehittää vahvaa suhdetta, joka meillä jo on, ja nähdä meidät kumppaneina tekemässä yhteistyötä kyseisellä alueella.

Egyptillä on monia haasteita tulevina kuukausina ja vuosina. Meidän on oltava siellä tukemassa egyptiläisiä kussakin haasteessa ja meidän on oltava halukkaita käyttämään resurssejamme, tietojamme, asiantuntemustamme ja yhteyksiämme heidän tukemisekseen.

Olen aina sanonut tässä parlamentissa ja sen ulkopuolella, että ulkosuhdehallinto on voima, jonka avulla ehkäistään ja ratkaistaan konflikteja, joten mainitsen senkin, että sen takia tehtävämme Serbiassa ja Kosovossa on tärkeä. Sen takia äänestys, jonka voitimme YK:ssa, ääni, joka meillä nyt on, voi toteutua. Sen takia meidän on saatava Bosnian johtajat nostamaan katseensa maasta, ajattelemaan omien yhteisöjensä lisäksi maansa tarpeita ja näkemään tulevaisuutensa Euroopan unionissa.

Se on yksi syy siihen, miksi meillä on tehtävämme Lähi-idän rauhanprosessissa. Parlamentin jäsenet tietävät hyvin, että vakaus Lähi-idässä edellyttää rauhaa. Pyrkimys neuvoteltuun sopimukseen on hallinnut aluetta vuosikymmeniä. Olemme tuoneet uutta puhtia kvartettiin viime kuukausina. Emännöin kvartetin pääneuvottelijoiden kokousta helmikuussa, ja kvartetin edustajat ovat työskennelleet Israelin ja Palestiinan neuvottelijoiden kanssa ensimmäistä kertaa kvartetin perustamisen jälkeen.

Halusin uuden pääneuvottelijoiden kokouksen huhtikuussa, ja olemme valmistelleet merkittävän lausunnon, joka perustuu omaan kantaamme. Uskon edelleen, että neuvotteluratkaisu on tie eteenpäin, ja pysymme sitoutuneina ja meillä on uusi edustajien kokous myöhemmin tässä kuussa.

Mekin olemme kannattaneet voimakkaasti Palestiinan valtion perustamista, joten kun isännöimme väliaikaisen yhteyskomitean kokousta 13. huhtikuuta, kuuntelin tarkasti kuinka Salam Fayyadin työtä kehuttiin. Hänen merkittävät saavutuksensa hallinnon, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien, koulutuksen sekä terveydenhuollon ja sosiaaliturvan alalla ovat riittäviä toimivaa hallitusta varten Maailmanpankin mukaan. Olen tunnustanut palestiinalaisten sovittelun presidentti Abbasin takana mahdollisuudeksi ja asiaksi, jota Euroopan unioni on vaatinut jo vuosia.

Se, mitä nyt tapahtuu, on tähän mennessä vakavin yritys päästä yksimielisyyteen, joka on sinänsä keskeinen edellytys kahden valtion ratkaisun syntymiselle. Olen ollut tiiviissä yhteydessä presidentti Abbasin ja pääministeri Fayyadin kanssa samoin kuin Egyptin, Arabiliiton, Yhdysvaltojen ja Israelin kanssa. Väkivallattomuus, valtiorakenteiden kehittäminen edelleen ja nykyisten sitoumusten noudattaminen ovat ratkaisevan tärkeitä, ja meidän on arvioitava tätä ponnistusta sen tulosten perusteella. Katson toki, että Israelin pitäisi luovuttaa verotulot, jotka kuuluvat palestiinalaisille, mutta haluan tehdä selväksi, että kantamme Hamasiin ei ole muuttunut ja että Israelin turvallisuus on edelleen keskeinen huoli meille kaikille.

Haluan todeta senkin, etten pidä laivasaattuetta oikeana ratkaisuna Gazan humanitaariseen tilanteeseen. Olen käynyt siellä kaksi kertaa. Korostan edelleen ihmisten ahdinkoa. He pyytävät pääsyn helpottamista erityisesti sen takia, että talous voi alkaa kehittyä. Tilanne alueella, erityisesti lasten kannalta, on kammottava. Olemme tehneet Israelille ehdotuksia pääsyn helpottamiseksi. Haluan nähdä, että gazalaisilla on tulevaisuus, mutta haluan nähdä myös sen, että Gilad Shalitille, jota on pidetty vuosia vankina Gazassa, annetaan mahdollisuus päästä kotiin äitinsä ja isänsä luokse, jotka olen jo tavannut.

Euroopan kokemus kertoo meille, että todellinen demokratia on välttämätön perusta suvaitsevaisuudelle, rauhalle ja hyvinvoinnille. Pohjois-Afrikassa ja arabimaailmassa kyseistä tavoitetta ei saavuteta nopeasti ja ilman takaiskuja, mutta syvän demokratian kehittäminen on ainoa keino, jolla kyseiseen tavoitteeseen yleensäkään päästään. Meillä on kokemusta siitä, että autamme kaikkia valtioita, jotka pyytävät meiltä apua nyt, siirtymään demokratiaan. Sen takia kehotan tukemaan demokratiarahastoa, joka antaa meillekin mahdollisuuden käyttää resurssejamme siihen, että tuetaan mahdollisuuksia, erityisesti nuorten osalta, osallistua poliittiseen elämään, kehittää poliittisia puolueita, antaa ihmisille mahdollisuus siihen, mitä monet parlamentin jäsenet monissa täällä edustetuissa valtioissa ovat itse tehneet – eli poliittisen prosessin kehittämiseen kehittämällä poliittisia puolueita, kansalaisyhteiskuntaa ja syviä juuria, jotka merkitsevät sitä, että demokratia kukoistaa ja kasvaa.

Sanon usein vieraillessani kyseisissä valtioissa, ettei kyse ole niinkään hallituksen valitsemisesta vaan oikeudesta kaataa hallitus. Demokratia merkitsee sitä, että voidaan sanoa hyvästi yhtä lailla kuin hyvää päivää, ja se on tärkeää: on erittäin tärkeää tietää, että voi äänestää, kerran, kahdesti, kolmesti, neljästi hallituksen vaihtamiseksi ja esittää vaatimuksia hallitukselle, ja niin voi tehdä vain, kun demokratia on syvää ja kukoistavaa. Sen takia se, mitä olemme nähneet tapahtuva Norsunluurannikolla, on niin tärkeää. Presidentti Ouattara on saanut lopulta virkansa, ja meidän roolimme on ollut tärkeä prosessin tukemisessa. Siksi on hyvä nähdä Nigerian vaalien sujuvan hyvin, ja Goodluck Jonathan on nyt nimitetty virkaansa asianmukaisesti. On hyvä nähdä demokratian juurtuvan ja kukoistavan ja syvenevän, ja sitä me tuemme.

Muutos ei välttämättä takaa edistystä, mutta edistys edellyttää ehdottomasti muutosta. Se merkitsee sitä, että meidän on toimittava entistä päättäväisemmin. Jotkut kuvaamistani asioista edellyttävät toimia jäsenvaltioilta, jotkut edellyttävät toimia komissiolta, monet tarvitsevat tämän parlamentin tukea ja meidän on päätettävä, että me teemme oman osamme. Jos toimimme vain silloin, kun tiedotusvälineiden huomio on kiinnittynyt kyseisiin valtioihin, me epäonnistumme. Meidän on toimittava asiassa pitkällä aikavälillä ja meidän on sanottava naapureillemme päättäväisesti, että sen lisäksi, että heidän pitää aloittaa matkansa kohti demokratiaa, heidän pitää viedä se myös päätökseen.

On laadittu kolme erinomaista mietintöä, joita käsittelen seuraavassa puheenvuorossani, mutta kiitän esittelijöitä. Päätän siteeraamalla lyhyesti antropologia, naista jota ihailen erittäin paljon, Margaret Meadia. Hän on sanonut: "Älä koskaan epäile, etteikö pieni ryhmä perinpohjin sitoutuneita kansalaisia voisi muuttaa maailmaa. Todellakin se on ainoa asia, joka sitä on koskaan muuttanut."

  Joseph Daul, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, ulkopolitiikkaa ovat hallinneet vallankumoukset – toiset rauhanomaisempia kuin toiset – joita tapahtuu useissa läheisen Välimeren alueen valtioissa, ja vielä myöhemmin symbolinen tapahtuma kansainvälisen terrorismin torjunnassa eli bin Ladenin kauden päättyminen.

Mikä on EU:n rooli tässä kaikessa? Toimimmeko tilanteessa halukkaasti ja aktiivisesti? Kyllä, me todella teemme niin. Toimet, joita Libyassa toteutettiin Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuudessa ja tiettyjen eurooppalaisten valtion- ja hallitusten päämiesten aloitteesta, ovat osoittaneet, että halutessaan EU – tai osa siitä – voi toimia päättäväisesti vaikeina aikoina.

Tekeekö se meistä keskeisen kansainvälisen toimijan, jolla on vaikutusvaltaa taloudellisen voimamme verran? Vastaus on selvästi "ei". EU on edelleen pieni toimija, parhaimmillaankin Peukaloinen politiikassa ja geostrategiassa huolimatta EU:n kansalaisten kasvavista odotuksista. EU on tukenut vakautta ja kehitysapua Välimeren alueella. Kuitenkin ihmiset vaativat – varsin oikeutetusti – poliittista vapautta ja pakenevat kotimaistaan, koska siellä ei ole näkymiä ihmisarvoiseen elämään ja mahdollisuuksia heille ja heidän lapsilleen. Humanitaarinen apu, jota olemme tarjonneet viime kuukausina, on ehdottomasti ollut hyödyllistä.

Catherine Ashton, meidän on tehtävä enemmän. Olemmeko alkaneet oppia näistä tapahtumista? Haluaisin ajatella niin. Vielä pahempaa on se, että rannikoillemme heppoisissa aluksissa tulevat suuret määrät maahanmuuttajia, joita kuolee merellä – muistuttaisin teitä siitä, ettei meillä ole tarpeeksi tietoa kuolonuhrien määrästä – kohtaavat liian usein hajaannusta, riitoja, suljettuja rajoja, ja jotkut valtiot jopa kyseenalaistavat Schengenin alueen, joka on liikkumisvapauden keskeinen väline.

(Suosionosoituksia)

Onko tämä kaikki EU:n arvoista, eurooppalaisten arvojen, periaatteiden ja ihanteiden mukaista? Minä ja ryhmäni, Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit), katsomme, ettei ole, ja samoin tekee varmasti tämän parlamentin enemmistö.

Hyvät kuulijat, syy siihen, miksi me tapaamme tänä aamuna unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, on se, että halusimme antaa EU:lle Lissabonin sopimuksella äänen ja kasvot. Meidän on edettävä ja toimittava. Se merkitsee päätösten tekemistä ja niiden noudattamista. Mitkä sitten ovat EU:n painopisteet? Suhteet itäisiin ja eteläisiin naapureihin? Terrorismin torjunta? Ratkaisu Lähi-idän konfliktiin? Kauppapolitiikka? Kaikkien edellä mainittujen käsittely yhtä aikaa ei ole helppo tehtävä.

Mitkä kumppanit saavat etuuskohtelua? Yhdysvallat, nopeasti kehittyvät maat vai muut? Miten voimme saavuttaa parhaat tulokset? Jättämällä yksittäisille jäsenvaltioille vapauden valita oma politiikkansa, kuten olemme tehneet 60:n viime vuoden ajan, vai puhumalla yhdellä voimakkaalla äänellä?

Hyvät kuulijat, hallitustenvälinen ratkaisu ei ole enää oikea lähestymistapa ulkoasioihin, turvallisuuteen ja puolustukseen: sen sijaan tarvitsemme enemmän Eurooppaa. Meidän on siirryttävä kansallisesta itsekkyydestä kohti entistä tehokkaampaa EU:ta.

Arvoisa Catherine Ashton, meillä on vankka ulko- ja turvallisuuspolitiikka vain, jos kohdistamme kaiken tarmon ja energian muutamaan selvästi määriteltyyn tavoitteeseen. Hyvät kuulijat, vuodesta 2011 pitää tulla Välimeren ja terrorismin torjunnan vuosi, ja myös vuosi, jolloin tapahtuu läpimurto Lähi-idän konfliktissa. Jos EU:sta voi tulla keskeinen toimija kyseisellä alueella, se voi jättää nuoruutensa erheet selkänsä taa.

Päätän siteeraamalla henkilöä, joka on teille hyvin tuttu: Johannes Paavali II. "Älkää pelätkö", korkea edustaja Ashton. Olemme saavuttaneet EU:n talousarviossa 4 miljardin säästöt. Olkaa hyvä ja antakaa ehdotuksia siitä, miten rahat käytetään sen sijaan, että ne palautetaan jäsenvaltioille.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz , S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan unionissa, jossa tapahtuu uudelleenkansallistamista kaikilla aloilla, Lissabonin sopimuksen pitäisi olla väline, jolla luodaan uusi unionin politiikka: yhteinen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka.

Tämä on ensimmäinen yleinen keskustelu, jonka käymme Catherine Ashtonin kanssa, ja jos katsomme taaksepäin alkuaikoihin, jo tuolloin oli selvää, että oli tiettyjä hallituksia, jotka eivät halunneet käyttää nimitystä "Euroopan unionin ulkoministeri", ja se johti lopulta siihen, että valittiin nimitys "korkea edustaja". Se on ymmärrettävää, koska veropolitiikan ja sisäpolitiikan ohella riippumaton ulkopolitiikka on yksi kansallisen itsemääräämisoikeuden keskeisistä piirteistä, voisi melkein sanoa, että identiteetin määräävä piirre. Erityisesti ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla itsemääräämisoikeuden luovuttaminen ylikansalliselle elimelle on rohkea ja myös vaikea teko.

Kuitenkin meidän on Euroopan parlamentissa yhdessä korkean edustajan kanssa esitettävä aivan eri kysymys. Kysymys kuuluu: mikä on unionin tehtävä riippumattomana elimenä kansainvälisessä politiikassa? Viime päivinä olen lukenut artikkeleita Catherine Ashtonista, ja ne ovat hämmästyttäneet minua, koska niissä arvostellaan hänen ja hänen politiikkansa poissaoloa. Arvostelua esittävät ihmiset, jotka haluavat vain asettaa oman kansallisen ulkopolitiikkansa ja omat kansalliset etunsa korkeimmaksi tavoitteeksi ja jotka kysymättä muilta kumppaneilta tekevät yksipuolisia päätöksiä, jotka lopulta jakavat EU:ta eivätkä yhdistä sitä.

Katsotaanpa vain Libyan operaatiota. EU:n ulkopolitiikassa ja sen kansainvälisissä toimissa on tuskin ollut selvempää jakoa kuin kysymyksessä siitä, mitä teemme Libyan kanssa. EU:n pääkaupungeissa on tapana tarkastella EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kunkin valtion oman kansallisen politiikan jatkeena, jota rahoitetaan EU:n varoilla. Mitä suurempi Auswärtiges Amt, Foreign Office tai Quai d'Orsay on, sitä painokkaampi kyseinen suuntaus on. Arvoisa korkea edustaja Ashton, te saatte epäilemättä laajaa tukea Euroopan parlamentilta, jos te sanotte kyseisille ihmisille, että vaikka te kunnioitatte heidän yksipuolisia etujaan, EU:n yhteinen ulkopolitiikka ei voi edetä samaan suuntaan. Te, korkea edustaja, määrittelette kyseisen politiikan kaikilla konsensuksen aloilla.

Kannatan sellaisen toimiston perustamista Libyaan, jonka olette kuvannut, koska teillä korkeana edustajana, unionilla itsellään ja Euroopan parlamentilla riippumattomana elimenä on kaikilla humanitaarista ja poliittista uskottavuutta. Meillä on enemmän uskottavuutta kuin valtioilla, jotka ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Libyassa tarpeen niin vaatiessa, mutta joiden aseviejillä oli suurimmat osastot Libyan tärkeimmillä asemessuilla viime syksynä. Saksa, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Italia ja Belgia ovat tärkeimmät asetoimittajat eversti Gaddafin armeijalle, joka taistelee Libyassa kapinallisia vastaan. EU ei tarvitse tällaista uskottavuutta.

(Suosionosoituksia)

Uskottavuus, jota EU tarvitsee, on pehmeää voimaa, jolla autetaan luomaan demokratia, jolla avataan toimisto tukemaan kansalaisyhteiskunnan kehitystä ja jolla ei määritellä kansainvälistä yhteistyötä Euroopan unionin kanssa siten, että muut alistetaan unionin yksipuolisiin diplomaattisiin ja taloudellisiin etuihin, vaan sen sijaan sillä edistetään politiikkaa, joka perustuu tasa-arvoiseen kumppanuuteen maailman eri alueiden välillä. Se on minun näkemykseni EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.

Te mainitsitte rahoituksen, liikkuvuuden ja markkinoillepääsyn. Seuraavassa vaiheessa voidaan lisätä kolme muuta asiaa: yhtenäisyys, konkreettisuus ja yhteisömenetelmä. Minun mielestäni löydätte näiden kuuden asian kanssa kumppaneita Euroopan parlamentista. Me Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmässä tiedämme, että olemme vielä teidän ja parlamentin yhteistyön alkuvaiheessa ja joillakin aloilla on vielä parantamisen varaa. Siksi toistan tarjoukseni uskoakseni parlamentin jäsenten enemmistön puolesta. Löydätte varmasti enemmän tukea visiollenne yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta täältä kuin 27 ulkoministeriltä, joita kaikkia kunnioitan mutta joilla kaikilla on yksi ongelma eli se, että he ovat yksittäisten valtioiden ulkoministereitä.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

Te olette toisaalta kokonaisen mantereen diplomaattinen edustaja.

(Suosionosoituksia)

  Guy Verhofstadt, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, lauantaina minulla oli pitkä kokous Kairossa Egyptin uuden pääministerin Sharafin kanssa. Kokouksen päätelmä ja myös minun päätelmäni kokouksen jälkeen toisella Kairon-matkallani kahden kuukauden sisällä on se – kuten te olette todennut – että meidän on annettava voimakasta tukea Pohjois-Afrikan vallankumouksille sekä erityisesti Egyptin kehitykselle. Meidän on lopetettava sellaisten pienten holhoavien mukautusten tekeminen, joista me olemme ilmoittaneet tähän saakka.

Annan lyhyen vertauksen. Tiedättekö, miten paljon rahaa siirrettiin Yhdysvaltojen Marshall-avun nojalla? Peräkkäisinä vuosina? Yksi prosentti BKT:stä joka vuosi. Rahassa se teki 162 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Entä mistä me puhumme ja mitä me lupaamme Egyptille? Yhden miljardin. Ei 162:ta miljardia vaan yhden miljardin. Ei vuonna 2011, eikä vuonna 2012 vaan vuonna 2013, kun meillä on mahdollisuus siihen. Mielestäni se ei ole yhtään mitään. En odota teiltä ja komissiolta – koska puhumme ilmeisesti komission rahoista – suuria suunnitelmia naapuruuspolitiikan muuttamiseksi. Ne meidän on laadittava tulevaisuudessa. Sen sijaan odotan suoraa budjettitukea Egyptille mahdollisimman pian, koska vuoden loppuun mennessä egyptiläisillä ei ole rahaa talousarviossaan ja se voi merkitä vastavallankumouksen alkua Egyptissä. Suora budjettituki tai valtion velkojen peruuttaminen – se on välitön tie eteenpäin. Jos tänään annettaisiin sellainen ilmoitus, se auttaisi varmasti Egyptiä ja egyptiläisiä.

Toinen viestini koskee Syyriaa. Meidän on oltava rehellisiä, hyvä Catherine Ashton. Syyria on valtava katastrofi. Se, mitä siellä tapahtuu – eikä minulla ole muita sanoja kuvaamaan sitä – on arabien Tiananmen. Arabien Tiananmen. Panssarivaunut ja tarkka-ampujat tappavat ihmisiä joka päivä. Tähän mennessä on kuollut 800 ihmistä. Tähän mennessä on pidätetty 8 000 ihmistä. Ihmisiä kidutetaan raa'asti, jotta heiltä saadaan Facebookin salasanoja ja Facebookissa työskentelevien kumppanien nimiä. Armeijan ja Bashar al-Assadin salainen palvelu ampuu sotilaita, jotka eivät halua ampua omaa kansaansa. Siitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu Syyriassa, voidaan selvästi päätellä, että Bashar al-Assadia voi kuvata vain yhdellä tavalla: maailman tämän hetken julmimpana diktaattorina. Se on selvä päätelmä, jonka voimme tänään tehdä.

(Suosionosoituksia)

Mitä siis voidaan tehdä? Tähän mennessä on tapettu 800 ihmistä, 8 000 ihmistä on vangittu, joitakin heistä kidutetaan joka päivä, ja me olemme jäädyttäneet 13 henkilön varat, emme kuitenkaan Assadin varoja. Mielestäni tämä lähestymistapa ei ole tasapainoinen. Se on itse asiassa naurettava, eikä se auta painostamaan Assadin hallitusta muuttamaan suuntaansa. Ei riitä, että sanotaan, että 13 ihmistä ja yksi Assadin veljistä ja yksi hänen veljentyttäristään tai -pojistaan on luettelossa. Luetteloon on pantava välittömästi, mahdollisimman pian satoja ihmisiä todellisen paineen luomiseksi.

Voin ymmärtää hieman teidän lähestymistapaanne. Sanotte, että jos jätän Assadin pois luettelosta, ehkä se saa hänet muuttamaan asennettaan myöhemmin. Hyvä on, tehkää se täysin selväksi tänään keskustelussa. Haluan teidän julistavan, että te annatte Assadille pari päivää. Jos hän ei lopeta parissa päivässä sitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu, niin jäädyttäkää kaikki varat, 13 henkilön lisäksi koko Assadin perheen varat.

(Suosionosoituksia)

Asettakaa matkustuskielto 800 ihmisen kuoleman jälkeen 13 henkilön sijasta koko Assadin perheelle ja julistakaa, että se on erittäin tärkeää. He odottavat sitä.

Eilen meillä oli suora yhteys Syyrian kansalaisiin, jotka sanovat, että teidän on vahvistettava pakotteita, muuten Assadia ei pysäytetä. Julistakaa, että Euroopan unioni ei pidä Assadin perhettä koskaan Syyrian kansan todellisena edustajana ja että perheen jäseniä vaaditaan tilille rikoksistaan. Tehkää se heti. Sitä me odotamme teiltä tänään. Te voitte auttaa lopettamaan arabien Tiananmenin. Ei ole totta, ettei meillä ole mitään roolia: me olemme keskeisessä roolissa, ja Syyrian kansa odottaa tätä selvää viestiä tänään. Ei huomenna. Tänään.

(Suosionosoituksia)

  Charles Tannock, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) suurin kehitysaskel tänä vuonna on epäilemättä ollut Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) perustaminen. Catherine Ashton, varapuheenjohtajana / korkeana edustajana te olette viime aikoina olleet paineen alla ulkosuhdehallinnon vaisun toiminnan takia. Te voitte kuitenkin olla vain niin tehokas, kuin jäsenvaltiot sallivat, ja tietenkään te ette mielellään käytä omaa aloiteoikeuttanne – se on lähestymistapa, jota tuen täysin. Toisaalta EU haluaa päästä maailmanlaajuiseen rooliin diplomatian raskassarjalaisena, mutta toisaalta yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka edellyttää yksimielisyyttä, mikä merkitsee kompromisseja yksittäisten jäsenvaltioiden sekä erityisesti suurten jäsenvaltioiden etujen ajamiseksi.

Yhdistetty sui generis -lähestymistapa EU:n ulkopolitiikkaan osoittaa oikeaksi niiden meistä näkemyksen, jotka vastustivat alun perin Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista uskoen, että EU:n maailmanlaajuiset tavoitteet heikentäisivät kansallista itsemääräämisoikeutta. Paradoksaalisesti nyt näyttää siltä, että kansallinen itsemääräämisoikeus heikentää EU:n maailmanlaajuisia tavoitteita, kuten näimme äskettäin Libyan tapahtumien yhteydessä. Ryhmäni ECR osallistuu kuitenkin edelleen rakentavasti Euroopan ulkosuhdehallinnon toimintaan. Toivomme sille hyvää. Toivomme, että se toimii. Sen on käynnistettävä toimintansa, ja me haluamme nähdä budjettineutraaliutta ja lisää poliittista vastuuta.

Vaikka varapuheenjohtaja / korkea edustaja on tehnyt erinomaisia nimityksiä korkeimmassa johdossa – olen nähnyt joitakin niistä ulkoasiainvaliokunnassa – minun on kysyttävä, miksi hän on antanut pettää itseään komission lavastuksessa. Komissio näyttää jättäneen suhteettomasti resursseja EU:n laajentumiselle ja Euroopan naapuruuspolitiikalle. Se ei tuo vastinetta EU:n veronmaksajien rahoille, eikä se palvele ulkopoliittisia etujamme.

Voinko nyt esittää erityisiä pyyntöjä, ensinnäkin lähestyvästä toisesta Gazan laivasaattueesta? Voitteko te, arvoisa varapuheenjohtaja / korkea edustaja, painostaa Turkkia lopettamaan tämän vaarallisen provokaation aikana, jolloin Israelissa on valtavia jännitteitä ja paineita, kun Gazasta tehdään ohjusiskuja ja iranilaiset sotalaivat kulkevat jälleen Suezin kanavan läpi? Entä miten EU toimii uuden yhtenäisen palestiinalaishallinnon kanssa, jonka yksi osa on Hamas, EU:n kieltämä terroristijärjestö?

Toiseksi, arvoisa varapuheenjohtaja / korkea edustaja, sovitteletteko te ratkaisua Ashrafin leirin sulkemiseksi Irakissa?

Entä tuomitsetteko suoraan ja täysin Ugandassa esitetyn Bahatin lain, joka mahdollistaa homoseksuaalien teloittamisen?

Lopuksi totean olevani täysin samaa mieltä Guy Verhofstadtin kanssa: kehotan teitä kaikissa toimissanne vakauttamaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtioita sekä erityisesti tuomitsemaan kristittyjen tappamisen Egyptissä. Mutta miksi, kuten Guy Verhofstadt huomautti, Syyrian presidentti Assad on jätetty EU:n pakoteluettelon ulkopuolelle sen jälkeen, kun hänen joukkonsa ovat tappaneet raa'asti viattomia siviilimielenosoittajia viime päivinä?

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, esittäisin teille muutaman kysymyksen tänään, korkea edustaja Ashton.

Ensinnäkin haluaisin tietää Guy Verhofstadtin tavoin Syyriasta sen mikä estää EU:ta sijoittamasta presidentti Assadia pakoteluetteloon? Mikä valtio tai mitkä valtiot estävät tällä hetkellä EU:ta tekemästä ainoaa mahdollista päätöstä? Olkaa hyvä ja kertokaa se meille. Jos esteenä on Guido Westerwelle, niin kertokaa meille, että se on hän: sitten me ainakin tiedämme, mikä muokkaa eri jäsenvaltioiden politiikkaa.

Toisin kuin Saksan ulkoministeriö me emme aio ehdottaa, että presidentti Assad on vastaus presidentti Assadin diktatuuriin. Jos meidän halutaan ajattelevan sitä, se on todella uskomatonta. Ainoa ratkaisu Syyrialle on se, että presidentti Assad luopuu vallasta Syyriassa: sen pitäisi olla EU:n kanta. Siksi on selvää, että presidentti Assad ja hänen koko perheensä on sisällytettävä luetteloon – ei huomenna eikä ylihuomenna vaan tänään. Jos niin ei voida tehdä sen takia, että siihen vaaditaan yksimielistä päätöstä, niin teidän on kerrottava mikä prosessia jarruttaa. Se on kerrottava julkisesti, niin että me voimme käydä asianmukaista keskustelua Euroopassa.

Toiseksi, mikä estää Israelia maksamasta palestiinalaisille kuuluvia veroja ja minkä takia? Tietysti meidän on ylläpidettävä turvallisuutta Israelissa, mutta palestiinalaisten ei pitäisi kärsiä Israelin turvallisuuden takia. Se ei voi olla ratkaisu.

(Suosionosoituksia)

Viimeinen kysymykseni: viime viikolla Libyan rannikolla kuoli 600 ihmistä. Alueella oli alus. Meille on kerrottu, ettei se ollut Naton alus, ettei se ollut Charles de Gaulle. Ilmeisesti se oli maltalainen alus. Siksi haluaisin tietää: mikä alus se oli ja mitä tietoja siitä on? Kuka ei pelastanut 600:aa libyalaista pakolaista? 2000-luvulla kukaan ei varmastikaan kerro minulle, että on mahdotonta tunnistaa kyseistä alusta. Toiminnan puute on rikos: avun epääminen vaarassa olevilta ihmisiltä.

  Lothar Bisky, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, tämän keskustelun aikana kuulette kehujen lisäksi myös arvostelua. Rehellisesti sanottuna on selvää, että EU:n ulkopolitiikka on epäonnistunut joillakin alueilla, kuten arabimaailmassa ja Afganistanissa, ratkaisun löytämisessä Palestiinan ongelmaan ja itäisten naapuriemme konflikteissa. Esitänkin seuraavan kysymyksen: mikä siihen on syynä? Kun 27 eri valtiota tekee päätöksiä, miten voimme päästä yksimielisyyteen EU:ssa ja yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa?

On selvää, että ulkopolitiikka on yksittäisten etujen politiikkaa. Kuitenkin aika, jolloin länsimaat pystyivät ajamaan omia etujaan ottamatta huomioon kumppanivaltioitaan ja niiden kansalaisia, on jäänyt kauas taakse. EU:n on osoitettava, että se on valmis noudattamaan etujen yhteensovittamista koskevaa politiikkaa. Suurimmat syyt, jotka ovat johtaneet epäonnistumiseen, ovat kaksinaismoraali ja taipumus ajatella sotilaallisesti. Tämän parlamentin jäsenet melkein hurrasivat, kun YK:n turvallisuusneuvosto päätti aloittaa sotilaallisen väliintulon Libyassa. Nyt katson, että me kaikki olemme hävinneet, kun tarkastellaan Libyan tapahtumia. Mitä me teemme Gazan tai Darfurin asukkaille? Miten me voimme antaa 1,4 miljardille ihmiselle, jotka elävät yhdellä dollarilla päivässä, oikeuden ihmisarvoiseen elämään? Ryhmäni on erityisen kiinnostunut tästä kysymyksestä.

Arabivaltioiden vallankumouksilla on yksi tärkeä yhteinen vaatimus. Niissä vaaditaan oikeutta ja oikeudenmukaisuutta vaurauden jakamisessa yhteiskunnassa ja demokraattisessa osallistumisessa poliittiseen päätöksentekoon, myös kansainvälisissä suhteissa. EU:n on vastattava vaatimukseen. Tavoitteen saavuttamiseksi meidän on toimittava yhdessä kansainvälisen oikeuden kehittämiseksi eikä vain tulkittava ja pantava sitä täytäntöön yksipuolisesti.

  Bastiaan Belder, EFD-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, minulla on polttavia kysymyksiä Israelin ja Palestiinan konfliktin kehityksestä. Minkä kannan Euroopan unioni ottaa jäsenvaltioidensa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan välityksellä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa syyskuussa palestiinalaishallinnon yksipuolisiin toimiin julistaa Palestiinan valtio, irrallaan – se täytyy pitää mielessä – rauhanprosessista Israelin kanssa?

Tämä kysymys on sitäkin polttavampi sen jälkeen, kun Fatah ja Hamas viime viikolla palauttivat palestiinalaisten yhtenäisyyden jättäen täysin huomiotta osapuolten, toisin sanoen myös Euroopan unionin, ehdot yhtenäiselle palestiinalaishallitukselle eli Israelin valtion tunnustamisen, väkivallasta ja terrorismista luopumisen sekä aikaisempien sitoumusten noudattamisen. Tällä välin Hamas julistaa, ettei se kuulu Euroopan unionin terroristijärjestöjen luetteloon. Siitä polttava kysymykseni: miten Euroopan unioni soveltaa uudessa tilanteessa omia kvartetin periaatteitaan? Jos toimintaa jatketaan entiseen tapaan Ramallahin kanssa, se merkitsee joka tapauksessa luopumista kyseisistä rauhan perusperiaatteista. Kaikki tämä haittaa vakavasti Euroopan unionin ja Israelin suhteita eikä juuri auta rauhanprosessia, itse asiassa päinvastoin.

  Gabriele Albertini, esittelijä. – (IT) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikka on erityisen tärkeää tässä historian käännekohdassa, jolle on ominaista suuri mielenosoitusten aalto, joka on alkanut Välimeren alueelta ja joka on leviämässä Lähi-itään.

Ottaen huomioon, että vakava kriisi vaikuttaa koko eteläisen Välimeren alueeseen ja leviää nyt Arabian niemimaalle, Euroopan parlamentin on toimittava kaikupohjana kaikille näille tavallisten kansalaisten mielenosoituksille. He vaarantavat henkensä ja vaativat olosuhteiden parantamista ja siirtymistä demokratiaan kaatamalla nykyiset hallintojärjestelmät. Euroopan parlamentti haluaa olla suoraan tekemisissä korkean edustajan ja varapuheenjohtajan Catherine Ashtonin kanssa. Syynä siihen on erityisesti roolimme yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) alaisten siviili- ja sotilasoperaatioiden talousarvioiden valvonnassa.

Mietinnön ensimmäisessä osassa käsitellään erityisesti Euroopan parlamentin ja muiden toimielinten, pääasiassa neuvoston ja komission, suhdetta, jossa noudatellaan Lissabonin sopimuksen mukaista lähestymistapaa EU:n politiikkaan. Toinen erittäin tärkeä aihe on EU:n monenvälisyys, joka hyötyy ennen kaikkea äskettäin perustetusta Euroopan ulkosuhdehallinnosta, joka on vihdoinkin toteutunut. Tässä suhteessa suhtaudun myönteisesti Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen tuoreeseen päätöslauselmaan, jossa Euroopan unionille myönnetään tarkkailijan asema turvallisuusneuvostossa, millä tunnustetaan se, mitä Lissabonin sopimukseen on kirjattu.

Olemme yrittäneet tehdä arviointia, joka vastaa nykyistä tilannetta mahdollisimman pitkälle. Mietinnössä korostetaan perustellusti Tunisian, Egyptin ja Libyan sekä Syyrian, Bahrainin ja Jemenin kansalaisten suuria mielenosoituksia, ja siinä viitataan tapahtumiin, taustoihin ja odotuksiin kussakin valtiossa sekä muihin kiinnostaviin aiheisiin, kuten vahvaan transatlanttiseen liittoon ja valtavan tärkeään Venäjän-suhteeseen.

Laajentuminen, kansalaisoikeuksien tukeminen ja oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen, diplomaattisuhteet BRIC-maiden kanssa (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina), arabien ja palestiinalaisten konflikti ja julmimpien hallitusten tuomitseminen ovat aiheina mietinnössä, jonka jätän teidän äänestettäväksenne.

  Roberto Gualtieri, esittelijä. – (IT) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YUTP) käy läpi erittäin vaikeaa aikaa.

Nyt kun kansainvälisen järjestelmän kehitys edellyttää sitä, että Euroopan unionista tulee uskottava toimija turvallisuuden ja puolustuksen alalla; nyt kun eurooppalainen lähestymistapa kriisinhallintaan tukemalla demokratiaa sen viennin sijasta vaikuttaa sopivan paremmin aikamme haasteisiin; nyt kun talouskriisi tekee yhteisen puolustuksen kehittämisestä väistämätöntä; nyt kun Lissabonin sopimus tarjoaa uusia välineitä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseksi yhdennetyn lähestymistavan puitteissa; lyhyesti sanottuna nyt, kun laadun parantamisesta yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on tullut välttämätöntä ja mahdollista, Euroopan rakenteet vaikuttavat natisevan vaarallisesti ja on olemassa todellinen riski, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteita ja mahdollisuuksia supistetaan voimakkaasti.

Mietinnössä, jonka esittelen, pyritään käsittelemään tätä ristiriitaa, ja siinä ehdotetaan mahdollisia vastauksia muille toimielimille. Libyan kriisissä ilmaisemme pettymyksemme Euroopan unionin kyvyttömyyteen määritellä kantansa ja ryhtyä yhteisiin toimiin tai rajoituksiin, jotka on asetettu Eufor Libya -operaatiolle. Katsomme, että aika on kypsä unionin ja muiden kumppaniemme poliittiselle aloitteelle saada aikaan aselepo ja käydä neuvotteluja, joilla päätetään Gaddafin hallintokausi ja aloitetaan siirtyminen osallistavaan demokratiaan. Naton sotilaallisella väliintulolla tuskin ratkaistaan mitään, ja on parasta, että se noudattaa tiukasti YK:n päätöslauselman mandaattia suhteettoman voimankäytön välttämiseksi.

Samalla toivomme, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan varat käytetään tehokkaasti humanitaarisen avun toimittamiseksi hyökkäyksen kohteeksi joutuneille siviileille ja että tulevat operaatiot suunnitellaan siten, että niillä tuetaan demokratian kehitystä Libyassa. Libyan tilanne edellyttää laajempaa pohdintaa, ja katson, että se tukee mietinnön ehdotuksia. Vastuu EU:n tulevaisuudesta sekä turvallisuudesta ja puolustuksesta on tietysti ensisijaisesti Eurooppa-neuvostolla, sen jäsenillä ja myös sen puheenjohtajalla, joka edustaa unionia ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä kyseisellä tasolla.

Sanomme heille selvästi, että kahdenvälisellä yhteistyöllä ja halukkaiden maiden ryhmillä ei voi korvata yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa unionin politiikkana. Emme pidä ajatusta kyseisen politiikan uudelleenkansallistamisesta vakuuttavana, ei siksi että olemme perussopimuksesta kiinni pitäviä puristeja, vaan siksi, että jos se kansallistettaisiin uudelleen, kyseisellä politiikalla ei pystyttäisi vastaamaan tuleviin haasteisiin. Ehdotamme, että Euroopan parlamentti aloittaa strategisen vuoropuhelun Eurooppa-neuvoston kanssa. Kehotamme sitä keskustelemaan parlamentin suosituksista, laatimaan asianmukaisen ulkopoliittisen strategian ja omistamaan ylimääräisen kokouksen unionin turvallisuudelle ja puolustukselle.

Kehotamme teitä, arvoisa korkea edustaja Ashton, tehostamaan ponnistelujanne yhteisymmärryksen muodostamiseksi jäsenvaltioiden kesken ja käyttämään moninaisia tehtäviänne johdonmukaisuuden kehittämiseksi yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja unionin muiden ulkoisten toimien välillä. Euroopan ulkosuhdehallinto on väline, jolla on valtavia mahdollisuuksia kyseistä tehtävää varten. Mietinnössä annetaan useita ehdotuksia sen rooliksi. Ensimmäinen on kriisinhallintakomitea, joka voi tarjota aidosti yhdennettyjä toimia kriiseissä, ja olemme iloisia nähdessämme, että näin on tapahtumassa. Libyan tilanne vahvistaa myös EU:n sotilaallisten valmiuksien riittämättömyyden. Ne jäävät selvästi kansallisten puolustusbudjettien yleisesti korkean tason alapuolelle.

On selvää, että vahvuutena on vain yhtenäisyys. Se käsittää yhdistämisen, jakamisen, Euroopan puolustusviraston vahvistamisen, pysyvän rakenteellisen yhteistyön, tehokkaiden ja kilpailukykyisten Euroopan puolustusmarkkinoiden kehittämisen, teollisen ja teknologisen perustan vahvistamisen sekä yhteisten komento- ja valvontavalmiuksien tehostamisen. Kyseisten valmiuksien riittämättömyys on ollut yksi tekijä, joka on estänyt EU:ta vastaamasta nopeasti Libyan kriisiin, ja liikkeelle on lähdettävä pysyvän operaatiokeskuksen perustamisesta. Mietinnössä annetaan useita konkreettisia ehdotuksia tästä ja muista asioista, kuten ulkoisen ja sisäisen turvallisuuspolitiikan yhdentämisestä tavalla, jossa kunnioitetaan yhteisömenetelmän ensisijaisuutta.

On syytä panna merkille, että tässä suhteessa tärkeimmät Eurooppa-myönteiset puolueet ovat yhtenäisiä, ja kiitän varjoesittelijöitä ja koordinaattoreita tuottoisasta yhteistyöstä. Euroopan parlamentti on valmis tukemaan sellaisen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä, joka on täysin yhdennetty unionin ulkoisiin toimiin ja jonka perusta on EU:n arvoissa ja periaatteissa. Hyvä Catherine Ashton, toivomme, että vastaatte meille vakuuttavasti sanoin ja ennen kaikkea teoin.

  María Muñiz De Urquiza, esittelijä. – (ES) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, Henry Kissinger määritteli aikansa maailman sotilaallisesti kaksinapaiseksi, taloudellisesti yksinapaiseksi ja poliittisesti sekavaksi.

Nykyään kansainvälinen järjestelmä on moninapainen kaikilla aloilla ja globalisaation seurauksena poliittisesti monitahoinen. Globalisaatio merkitsee muun muassa valtakeskusten hajaantumista ja yhteisten ongelmien ja etujen yhteistä hallintaa. On syntynyt uusia kansainvälisiä organisaatioita ja foorumeita – yksi esimerkki on G20-, G8-, G7- ja muu huippukokousdiplomatia – ja on esitetty ehdotuksia perinteisten kansainvälisten järjestöjen uudistamiseksi.

Ottaen huomioon muutokset ja Euroopan unionin kansainvälinen oikeushenkilöys on erittäin tärkeää, että määrittelemme nopeasti uudelleen roolin, jossa Euroopan unioni toimii kyseisellä näyttämöllä, ja että se saa ansaitsemansa paikan monenvälisessä järjestelmässä, niin että se voi täyttää tärkeän maailmanlaajuisen toimijan roolin, joka sille annetaan perussopimuksessa ja jota tämä toimielin vaatii yhdessä koko eurooppalaisen yhteiskunnan kanssa, niin uskallan sanoa.

Prosessi on jo alkanut, kun Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 3. toukokuuta päätöslauselman, joka antaa Euroopan unionille mahdollisuuden osallistua yleiskokouksen toimintaan. Se on historiallinen tapahtuma ja diplomaattinen voitto, joka meidän on tunnustettava kiertelemättä ja josta onnittelen teitä, Catherine Ashton. Kuitenkin ottaen huomioon päätöslauselman 1973 hyväksymistä koskevien neuvottelujen monimutkaisen luonteen osaamme odottaa kovaa työtä, joka teillä on edessänne Euroopan unionin edustuksen ajanmukaistamiseksi ja järkeistämiseksi. Se on pirstoutunutta ja hajanaista ja sillä on väliaikainen asema kaikissa 249 monenvälisessä sopimuksessa, joissa Euroopan unioni on osapuolena.

Se ei tietenkään riipu vain teistä. Se riippuu EU:n ulkopuolisista valtioista, jotka ovat jäseninä eri monenvälisissä järjestöissä. Se riippuu myös siitä, että organisoidaan mahdollisimman tehokas edustusmuoto Euroopan unionissa, ja organisoinnilla tarkoitan järjestelyä, joka käsittää teidät itse – Euroopan ulkosuhdehallinnon – komission puheenjohtajan, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja vielä jäljellä olevan unionin vaihtuvan puheenjohtajan osallistumisen. Se riippuu myös siitä, että jäsenvaltiot siirtävät edustuksen päävastuun Euroopan unionille, erityisesti kansainvälisissä järjestöissä, jotka ovat sitoutuneet politiikkaan, jossa Euroopan unionilla on yksinomaisen toimivalta.

Arvoisa korkea edustaja Ashton, me kaikki muistamme Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksen esimerkkinä hyödyttömästä kakofoniasta, jota Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden yliedustus aiheuttaa. Muistamme myös, miten hyvin unionin edustus toimi Maailman kauppajärjestössä tai elintarvike- ja maatalousjärjestössä. Lisäksi muistamme, miten hämmentävää voi olla Euroopan unionin eri puheenjohtajien moninkertainen edustus huippukokousdiplomatiassa tai häiriö, joka seuraa siitä, ettei Lissabonin sopimuksen 34 artiklaa, joka koskee Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston eurooppalaisten jäsenten välistä koordinointia, panna täytäntöön esitettäessä Euroopan unionin yhteisiä kantoja. Martin Schulz viittasi puheessaan näihin vakaviin häiriöihin.

Viittaan tässä mielessä enemmänkin jäsenvaltioihin kuin teihin puolustaessani Euroopan unionin roolin kehittämistä rakenteellisessa monenvälisessä maailmanjärjestyksessä ja todellisen EU:n ulkopolitiikan laatimista niin, että unohdetaan kaikki uudelleenkansallistamista koskevat pyrkimykset ja houkutukset, joita esiintyy useissa jäsenvaltioissa.

Kuitenkin samalla, kun me periaatteessa vetoamme jäsenvaltioihin kyseisen unionin roolin kehittämiseksi, vetoamme myös teidän sitoumukseenne käyttää valmiuksianne poliittiseen aloitteeseen ja hallintoanne Euroopan unionin ulkoisen edustuksen tason nostamiseen ja sen järkeistämiseen.

Elämme maailman kannalta historiallista hetkeä, ja teillä on mahdollisuus johtaa EU:n kansainvälistä roolia esimerkiksi sellaisilla aloitteilla kuin se, jossa te kerroitte avaavanne unionin toimiston Bengasiin. Voitte luottaa tämän parlamentin tukeen, ja sen tuen lisäksi itse asiassa myös sen mandaattiin luoda järkevä, rakenteellinen ja yhtenäinen Euroopan unionin edustus kansainväliselle näyttämölle mahdollisimman pian.

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamentin jäseniä heidän puheenvuoroistaan.

Yksi aihe, joka nousi voimakkaasti esiin kaikessa, mitä ryhmien puheenjohtajat sanoivat – vaikka Charles Tannock huomautti, ettei hänen ryhmänsä ole koskaan kannattanut Euroopan ulkosuhdehallintoa – oli tahto nähdä yhtenäinen lähestymistapa, jos meillä on sellainen. Olen samaa mieltä. Minulta ei puutu kunnianhimoa sen suhteen, mitä EU voi olla. Minun on käsiteltävä sitä todellisuutta, missä me tosiasiassa olemme. Saimme perussopimuksen ja vitsailin, että kun se hyväksyttiin, minulle annettiin se ja kynä, ja siinä olivat resurssit, joiden kanssa aloitin. Se pitää melko pitkälle paikkansa, mutta emme ole vielä päässeet perille. Nyt haasteenamme on varmistaa, että tämä parlamentti ja parlamentin jäsenten tahto, jonka aistin täällä, mutta myös komissio, neuvosto, ulkoasiainneuvosto, kehitysyhteistyöneuvosto, puolustusministerit – kaikki se, jonka puheenjohtajana toimin ja jonka kokoamisesta vastaan – etenevät saman kunnianhimon siivittäminä. Minua ei yllätä lainkaan enkä usko sen yllättävän myöskään parlamentin jäseniä, että matkalla tähän, erityisesti aikana, jolloin tapahtuu niin paljon, huomaamme, ettei se toimi välttämättä niin tehokkaasti kuin te haluaisitte tai niin tehokkaasti kuin minä itse asiassa haluaisin.

Meidän on oltava edelleen yhtä kunnianhimoisia sen suhteen, mihin haluamme päästä. Se koskee kaikkea, mitä me teemme, olipa kyse määräämistämme pakotteista – siihen tarvitaan 27 jäsenvaltiota, koska tarvitsemme yksimielisyyttä – tai lähestymistavasta, jota sovellamme Egyptin ja Tunisian kaltaisten valtioiden tukemiseen. Kuten Guy Verhofstadt sanoi, tarvitsemme komission tukea todelliseen etenemiseen ja muutokseen sekä uuteen strategiaan ja kunnianhimoon pitkällä ja lyhyellä aikavälillä.

Me tuemme kansalaisia tälläkin hetkellä. Kaikki nämä asiat vaativat meitä tekemään muutoksia. Olemme matkalla. En ole tyytyväinen kaikkeen, mutta olen realistinen sen suhteen, missä me itse asiassa olemme. Voitte haastaa minut – ja teidän pitää tehdä se niin usein kuin haluatte – toimimaan nopeammin, ja teen niin. Älkää kuitenkaan syyttäkö minua aloitekyvyn tai kunnianhimon puutteesta tai siitä, etten sano asioita selvästi ulkoasiainneuvostossa, tiedostusvälineissä ja muualla, koska se ei pidä paikkaansa. Olen todella kunnianhimoinen tässä asiassa. Olen todella päättäväinen sen suhteen, että EU voi olla paljon enemmän kuin se on, mutta se vaatii meitä lähtemään liikkeelle ja pysymään yhdessä. Yksittäisten jäsenvaltioiden on yksittäisine vaalipiireineen vaikea tarkastella asioita siltä kannalta, mikä on parasta EU:lle maailmassa, eikä siltä kannalta, mikä on parasta kotimaan tilanteessa. Ymmärrän senkin.

Yhdyn siihen, mitä Joseph Daul sanoi naapurimaiden terrorismista ja Lähi-idän rauhanprosessista keskeisinä tavoitteina, joita meillä on tämän vuoden työssämme. Sen takia me toimimme niin aktiivisesti, esimerkiksi Libyassa, alueellisten järjestöjen – Afrikan unionin, Arabiliiton, YK:n ja OIC:n – yhteen kokoamiseksi. Se on todella merkittävää työtä, kun pohditaan sitä, miten me etenemme prosessissa, joka on tällä hetkellä erittäin vaikea. Miten pääsemme siihen pisteeseen, että Gaddafin on lähdettävä? Meillä on vuoropuhelu, jossa ihmiset voivat tarkastella tulevaisuutta, ja tuo työ jatkuu kaiken aikaa. Se on ehdottoman tärkeää ja edellyttää meiltä yhtenäisyyttä.

Martin Schulz sanoi, että matka on pitkä. Olen samaa mieltä. Meidän on tehtävä paljon enemmän, ja meidän on varmistettava, että demokratian kehittäminen on osa tuota matkaa, mutta matka on kesken myös sen suhteen, mitä me voimme tehdä. Pidän yhtenäisyydestä, konkreettisuudesta ja yhteisömenetelmästä. Uskon, että me voimme toimia paljon yhtenäisemmin. Katson, että voimme kehittää yhteistyötä, ja tietysti "communautaire" on tavoite, jonka tiedän parlamentilla olevan. Painostakaa vain minua edelleen, mutta tehkää samoin jäsenvaltioille.

Marshall-avusta totean, että se, mitä kenraali George Marshall teki alkuperäisellä 13 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla, jotka hän sai kongressilta vuonna 1948, on eritäin hyvä malli. Se on hyvä malli myös niiden eri asioiden takia, joita hän toteutti. Hän sai lainoja, palveluja, neuvonantajia ja monia merkittäviä asioita, joten pidän sitä hyvänä mallina. Se ei ole suunnitelma, josta puhumme, ilmeisistä syistä. Ihmiset haluavat jotain, mikä on uutta ja heitä varten, mutta se on merkittävää. Olen samaa mieltä kanssanne tuesta ja velkakysymyksistä. Siksi me keskustelemme sellaisten valtioiden kanssa, joilla on suhde kyseisiin valtioihin, ja siksi me keskustelemme myös komission kanssa.

Olen samaa mieltä Syyrian kauheista väkivaltaisuuksista. Minulta ei puutu kunnianhimoa sen suhteen mitä meidän pitäisi tehdä Syyrian kanssa. Jälleen kerran meillä on käytössämme pakotteet. Lähdimme liikkeelle 13 henkilöstä, jotka osallistuivat suoraan hallituksen sortotoimiin. Daniel Cohn-Bendit, keskustelimme paljon siitä pitäisikö presidentti Assad laittaa luetteloon, ja asiasta oli eri näkemyksiä. En voi antaa teille luetteloa jäsenvaltioista, jotka sanoivat kyllä tai ei. Tuolloin esitettiin vahvoja näkemyksiä siitä miten toimimme jotkut tilanteet huomioon ottaen. Tehtiin päätös ensimmäisestä luettelosta, mutta tarkastelemme asiaa uudelleen tällä viikolla. Vakuutan teille, että haluan painostaa Syyriaa poliittisesti niin paljon kuin mahdollista ja varmistaa – kuten tein puhuessani ulkoministeri Moallemin kanssa eilen – että Syyria ymmärtää mitä se on tekemässä ja että se käyttää tämän sulkeutuvan ikkunan suunnan muuttamiseen ja muutoksen toteuttamiseen.

Charles Tannock, puhuitte monista asioista, joita tehdään 27 jäsenvaltion tuella, tahdostanne tarjota meille riittävät resurssit ja petetyksi tulemisesta. En katso, että meitä on petetty. EU:n toimielimet keskittyvät kaikki samaan suuntaan. Meidän on varmistettava, että tavoitteet, joita teillä on sen suhteen mitä me voimme saavuttaa, voidaan tosiasiassa saavuttaa. Minun on löydettävä resurssit toimiston avaamiseksi Bengasissa. Lisätuen antaminen Irakin valtuuskunnillemme, mistä jotkut parlamentin jäsenet keskustelivat kanssani tänä aamuna, vaatii resursseja. Meidän on löydettävä ne olemalla parempia ja tehokkaampia – olen siitä samaa mieltä – mutta myös tunnustamalla se mitä meidän pitää tehdä.

Olen jo puhunut laivasaattueesta, joistakin palestiinalaishallintoa koskevista kysymyksistä ja keskusteluista, joita on käynnissä – Bastiaan Belder, tekin käsittelitte niitä – Fatahin ja Hamasin välillä. Tein selväksi sen, että kantamme Hamasiin ei ole muuttunut, mutta tein selväksi senkin, että me tuemme keinoja, joilla presidentti Abbas voi lisätä palestiinalaisten yhtenäisyyttä teknokraattisen hallituksensa avulla ja vaaleilla, joista tulee erittäin tärkeät. Me emme ole muuttaneet kantaamme, ja me toteamme selvästi, että tarkastelemme tilannetta huolellisesti.

Käsittelisin myös sitä, mitä Lothar Bisky sanoi, kun hän puhui maailman köyhimmistä ihmisistä: "tukea ihmisarvoista elämää" oli hänen ilmauksensa. Mielestäni siitä, mitä me teemme vuosituhannen kehitystavoitteiden suhteen, ja yhteistyöstä, jota teemme kehitysyhteistyön toteuttamiseksi, tulee erittäin tärkeitä siltä kannalta tulevaisuudessa.

Puhun pikaisesti – koska en halua kuluttaa liikaa aikaa – Gabriele Albertinille hänen mietinnöstään ja siteeraan sitä. Hän puhuu yhtenäisyydestä ja toteaa: yhtenäisyys "edellyttää ennen kaikkea EU:n jäsenvaltioiden poliittista tahtoa sopia keskeisiä ulkopolitiikan kysymyksiä koskevat näkemyseronsa". Ehdottomasti. Tiedämme, että jos aiomme panna Lissabonin sopimuksen täytäntöön täysimääräisesti – ja niin mietinnössä sanotaan – tarvitsemme kestävää rahoitusta myös seuraavassa kehyksessä. Tuen mietintöä monelta osin, mutta erityisesti tarvetta toimia ennakoiden arvojemme edistämiseksi ja käyttää kaikkia poliittisia välineitä, jotka meillä on. Minäkin haluan kehittää vuoropuhelua, jota me käymme.

Yksi suurimmista vaikeuksista, joka meillä on, on aika – se miten paljon aikaa käytetään – ja haluan varmistaa, että käytämme parhaan mahdollisen ajan keskusteluun teidän kanssanne. Roberto Gualtieri, teillä ja minulla oli eilen hyvä keskustelu. Olen samaa mieltä siitä, että on tärkeää edetä erityisesti yhdistämisen ja jakamisen alalla, mikä on osa keskusteluamme puolustusministerien kanssa ensi viikolla. Meidän on varmistettava, että käytämme EU:n resursseja entistä tehokkaammin. On hyvin yksinkertainen ajatus yhdistää ja jakaa, mutta se on tehokasta. Meillä on paljon sotilaallista potentiaalia, suuri osa siitä käyttämättä, joten päätökset, jotka koskevat sotilaallisia resursseja ja keskinäistä tukea yhdistämisessä ja jakamisessa, ovat asia, jota meidän on edistettävä. Pyrimme myös kehittämään Euroopan puolustusviraston toimintaa ja tarttumaan joihinkin haasteisiin, joita olemme selvästi havainneet vastauksissa, joita olemme saaneet viime viikkoina, erityisesti Libyassa.

Kiitän lopuksi María Muñiz De Urquizaa mietinnöstä ja hänen YK:ta koskevasta tuestaan. Mielestäni työllä, jota tein viime viikolla YK:ssa, olen osoittanut henkilökohtaisen sitoumukseni monenvälisen toiminnan voimaan. Meidän on tarkasteltava EU:ta YK:n järjestelmässä ja kaikissa muissa kansainvälisissä järjestöissä. Meidän on ilmaistava kantamme entistä selvemmin ja toimittava entistä painokkaammin ja luovemmin.

Sitten kiitän vielä ensimmäisiä puhujia ja totean odottavani kiinnostuneena joitakin loppukommentteja.

  Jörg Leichtfried, kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, keskustelussa EU:n ulkopolitiikasta ja EU:n asemasta maailmassa olemme päässeet yksimielisyyteen siitä, että niitä on kehitettävä, koska erilaisia olosuhteita on paljon. Voisimme kuitenkin ottaa mallia vastaavasta politiikanalasta, joka toimii jo erittäin hyvin, eli ulkoisesta kauppapolitiikasta. Euroopan unionilla on yksinomainen vastuu ulkoisesta kauppapolitiikasta. Se on ainoa toimija ja jäsenvaltioiden ainoa edustaja. Sitä ei arvostella jatkuvasti kansallisen turhamaisuuden pohjalta. Voimme olla erimielisiä muilla aloilla, mutta tällä alalla olemme vahvoja ja yhtenäisiä.

Nyt on aika käyttää vahvuuttamme ja varmistaa, että kumppanimaissamme asuvat ihmiset voivat hyötyä arvoista, jotka ovat auttaneet meitä: ihmisoikeuksista, sosiaaliturvasta, oikeudesta ja vapaudesta. Tämä EU:n ulkopolitiikan uusi ulottuvuus on jotain, mitä meidän todella täytyy noudattaa, jotta maailmasta tulee entistä vapaampi, oikeudenmukaisempi ja sosiaalisempi paikka tulevaisuudessa.

  Krzysztof Lisek (PPE). – (PL) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, kiitän aluksi esittelijää Roberto Gualtieria kovasta työstä ja myös muita varjoesittelijöitä, joiden kanssa minulla on ollut ilo työskennellä. Sanoisin, että uutena tulokkaana tässä tehtävässä odotin kipakkaa sananvaihtoa, erityisesti sen takia, että mietinnössä on tietty sotilaallinen näkökulma, mutta sitten osoittautui, että työ eteni erittäin rauhallisesti.

Korkea edustaja Ashton sanoi ensimmäisessä puheessaan, kun hän puhui Pohjois-Afrikassa puhjenneista konflikteista, ettemme vielä tiedä, milloin ne päättyvät ja mitä päättyminen tuo tullessaan. Emme tietenkään voi sanoa, että yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on ihmelääke kaikkeen pahaan maailmassa, mutta sen kehittäminen merkitsisi varmasti sitä, että tietäisimme enemmän kyseisistä konflikteista ja että voisimme kenties ehkäistä tai ratkaista ne. Ajattelen nyt konflikteja, joita on puhjennut Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, ja myös ratkaisemattomia konflikteja, jotka jatkuvat edelleen Vuoristo-Karabahissa, Transnistriassa ja Georgian miehitetyillä alueilla.

On myönteistä, että Roberto Gualtierin mietinnössä käsitellään monia asioita – se on melko pitkä mietintö. Ajan takia en mainitse niistä monia, mutta käsittelisin kahta asiaa. Ensinnäkin kysymys Euroopan unionin operaatioista. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnassa puhuimme monta kertaa siitä miten meidän on opittava erehdyksistä tai tietyistä puutteista, niin että kyseiset operaatiot toimivat paremmin tulevaisuudessa. Kysymys Euroopan unionin operaatioiden suunnittelusta ja hallinnasta on edelleen avoin. Weimarin maiden ministerit ovat esittäneet asian teille kirjeessä, Catherine Ashton. Toivomme erityistoimia tällä alalla.

Lopuksi mainitsen EU:n ja Naton suhteet. Olen tyytyväinen siihen, että pidätte yllä jatkuvia yhteyksiä Naton pääsihteeriin ja Yhdysvaltojen ulkoministeriin. Meidän on jatkettava näitä yhteydenottoja niin, ettei tapahdu päällekkäisyyksiä – yksinkertaisesti rahan säästämiseksi. Tiedämme, ettei vallankumous ole mahdollinen, hyvä Catherine Ashton, mutta odotamme teiltä toimia, jotka edistävät kehitystä.

Puhetta johti
varapuhemies Roberta ANGELILLI

  Véronique De Keyser (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa Catherine Ashton, olette saanut osaksenne paljon arvostelua viime päivinä. Osa siitä on vain halpamaisia poliittisia siirtoja, ja ryhmäni on tuominnut ne. Osaa ei kuitenkaan voi sivuuttaa suoralta kädeltä, ja haluan jakaa huoleni teidän kanssanne.

On totta, ettei meillä aina ole selvää käsitystä EU:n ulkopolitiikasta eikä varsinkaan siitä mihin sillä pyritään, toisin sanoen sen tarkoituksesta. Tiedonantonne hyväksytään mutta usein ne ovat hillittyjä, mistä voimme päätellä, että unionissa on todennäköisesti erimielisyyksiä, mikä on viesti sinänsä, vaikkakin kielteinen. Niinpä te käytte työhön, osallistutte kokouksiin, soitatte puheluja, annatte kaikkenne, siitä ei ole epäilystäkään, mutta kyseisten ponnistelujen tulokset valitettavasti vesittyvät median hälinässä, ja siksi unionin ulkopolitiikka vaikuttaa erittäin heikolta joidenkin eurooppalaisten valtionpäämiesten rämäköiden puheiden rinnalla.

Kuitenkin edessänne avautuu ainutlaatuinen poliittinen tila arabivallankumousten myötä, ja EU:n diplomatian rooli kyseisessä tilassa on tehtävä hyvin selväksi, koska kunkin valtion erityispiirteiden ohella on totta, että kaikki liittyy kaikkeen. Esimerkiksi Fatahin ja Hamasin sovintoa ei olisi voinut kuvitella ilman Egyptin arabivallankumousta ja vähän aikaa sitten tapahtuneita Syyrian verisiä sortotoimia. Todellakin, koska Bashar al-Assad on ylittänyt punaisen viivan, Hamas ei enää viihdy Damaskoksessa vaan harkitsee muuttoa Qatariin ja Kairoon, ja se halusi pitää viime hetken neuvottelut sen jälkeen kun oli neuvotellut ikuisuuden. Tällaisiin tilaisuuksiin pitää tarttua!

Millaista on siis nykyinen Syyrian ja Lähi-idän politiikkamme? Kuten sanoin, se on epätyydyttävää. Lisäksi jaan joiden parlamentin jäsenten kiukun Syyrian poikkeusta ja nyt Bashar al-Assadin poikkeusta kohtaan, kun hän on välttynyt pakotteilta. Siitä teidän on annettava meille parempi selitys, arvoisa korkea edustaja Ashton.

Vielä yksi asia. Ellei Kuwaitista tai Nepalista saada Yhdysvaltojen aloitteesta viime hetken ehdokasta, voimme hyvinkin nähdä Syyrian menevän YK:n ihmisoikeusneuvostoon 20. toukokuuta. Voitteko todella kuvitella Syyrian toimivan YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajana?

Arvoisa korkea edustaja Ashton, pakotteet eivät riitä. Oletteko kampanjoinut sitä vastaan, että Syyria toimii YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajana? Oletteko vaatinut kansainvälistä tutkimusta joukkomurhista? Vaikka ette onnistukaan taivuttelemaan valtionpäämiehiä puolellenne – yhdyn tässä asiassa Daniel Cohn-Benditiin – sanokaa se, älkää jättäkö meitä arvailemaan! Se on tämä epämääräisyys, joka meitä painaa.

Lähi-idästä en ole täysin samaa mieltä kanssanne. Olette suhtautunut varovaisen myönteisesti Fatahin ja Hamasin sovintoon, mutta aiotteko ryhtyä vuoropuheluun Hamasin kanssa? Toistammeko vuoden 2007 virheet? Kuten tiedämme, tilanne on todella monimutkainen. Katson kuitenkin, että meidän on tartuttava tähän tilaisuuteen. Hamas on tukenut arabien rauhanaloitetta. Kumpikin osapuoli on tehnyt uskomattomia myönnytyksiä hallituksen muodostamiseksi. Sopimuksessa, joka koskee tulevan hallituksen muodostamista, joka toteutuu ehkä kuukauden sisällä, hyväksytään vaalit, palestiinalaishallinto, Mahmud Abbasin osallistuminen neuvotteluihin ja vuoden 1967 rajat, jotka ovat keskeinen vaatimus ja merkitsevät Israelin valtion tunnustamista. Älkää siis sanoko minulle, että kantanne on edelleen sama kuin kaksi vuotta sitten. Sitä me emme voi kuvitella.

Hyvä Catherine Ashton, asia on kiireinen. Varovaisuudella ei voi korvata politiikassa rohkeutta: niiden pitää kulkea käsi kädessä. Euroopan parlamentti tukee teitä aina, jos teillä on rohkeutta tarjota vahva näkemys.

  Alexander Graf Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, meillä on vielä pitkä matka yhteiseen ulkopolitiikkaan, joka on todella nimensä veroista. Teitä on arvosteltu siitä, mutta minusta tuntuu joskus siltä, että teistä on tehty syntipukki tilanteessa, joka ei ole teidän hallinnassanne ja jonka aiheuttaa se, että jäsenvaltioilla ei ole poliittista tahtoa sopia yhteisestä lähestymistavasta.

Tarkastellaan Libyan esimerkkiä. Ensinnäkin Italia esti pakotteiden määräämisen, sitten Ranska tunnusti siirtymäajan neuvoston Bengasissa kuulematta muita ja lopuksi Saksa äänesti tyhjää päätöslauselmasta YK:n turvallisuusneuvostossa. Ette voi tehdä mitään sen muuttamiseksi, mutta se antaa EU:sta kielteisen kuvan. Meidän pitäisi määrätä voimakkaampia pakotteita Syyrialle, mutta siihenkin tarvitaan yksimielisyyttä. On joitakin jäsenvaltioita – Kreikka, Italia ja Espanja on mainittu lehdistössä ja Saksakin voi olla yksi niistä – jotka vastustavat sitä. Siinä tapauksessa teidän on sanottava täällä: "olemme onnistuneet saamaan mukaan vain 13".

Yksimielisyyden tarve lamauttaa meidät. Se ei toimi enää 27 jäsenvaltion kanssa. Meidän on otettava seuraava suuri harppaus kohti yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Haluan tehdä sen täysin selväksi Charles Tannockille ja hänen konservatiiviystävilleen.

Mitä te voitte tehdä? Ilmoittakaa, että EU:n yhteistyö on epäonnistunut ja tunnistakaa siitä vastuussa olevat henkilöt. Käyttäkää yhteisön välineitä erityisesti demokratian edistämiseen.

Olin yllättynyt kuullessani teidän puhuvan täällä niin avoimesti eurooppalaisen demokratiarahaston puolesta. Olemme valmistelemassa aiheesta mietintöä, jonka esittelijänä on Véronique De Keyser, ja arvioimme sen vaatimuksia. Haluan tehdä täysin selväksi, ettemme halua toista demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä (EIDHR), joka on byrokraattinen, hidas, liian monimutkainen ja epäpoliittinen. Tarvitsemme ratkaisua, joka on epäbyrokraattinen, nopea, yksinkertainen ja poliittinen. Jos pystytte luomaan sellaisen, saatte täyden tukemme.

  Michał Tomasz Kamiński (ECR). – (PL) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, yksi elämäni liikuttavimmista hetkistä oli joulukuussa 2007, kun olin läsnä Puolan ja Liettuan rajan symbolisessa avaamisessa, jonka suorittivat presidentti Kaczyński ja presidentti Adamkus. Seremonia pidettiin sen kunniaksi, että Puola ja Liettua liittyivät Schengen-alueeseen. Sanoisin, että meille – rautaesiripun takana varttuneille ihmisille – matkustamisen vapaus ja rajaton Eurooppa ovat konkreettisia esimerkkejä Euroopan yhdentymisen onnistumisesta. Esitän vetoomuksen: Euroopan rajojen palauttamisesta ei saa missään olosuhteissa tulla poliittista välinettä tai populistista vastausta asioihin, jotka voivat olla todellisia ongelmia. Schengen-alue on suuri saavutus, ja meidän on suojeltava sitä.

Kiitän teitä, Catherine Ashton, siitä, että sanoitte, ettei kantamme Hamasiin ole muuttunut. Ongelmana on valitettavasti se, että palestiinalaisten ja presidentti Abbasin kanta Hamasiin on muuttunut. Vetoan teihin, arvoisa korkea edustaja Ashton, että varmistatte sen, että Israelin viholliset eivät käytä suurta apua, joka menee palestiinalaishallinnolle, hyökkäyksiin alueen ainoaa nykyistä demokratiaa vastaan. Muistuttaisin kaikkia siitä, että Israel on Lähi-idän ainoa valtio, jossa arabiväestö voi käyttää oikeuttaan valita edustajansa parlamenttiin.

  Franziska Katharina Brantner (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, esittäisin seuraavan asian komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle: EU:n ulkopolitiikasta puuttuu tällä hetkellä johtajuutta, rohkeutta ja yhteisömenetelmä, ja tämä tapahtuu aikana, jolloin unionilla on enemmän ulkopolitiikan välineitä kuin koskaan aikaisemmin. Te, kuten te itse usein sanotte, olette kuulolla: kuuntelette jäsenvaltioiden hallituksia ja odotatte, kunnes ne ovat ilmaisseet kantansa. Sitten te esittelette pienimmän yhteisen nimittäjän ja usein hetkellä, jolloin tapahtumat ovat jo edenneet.

Esimerkiksi Syyrian tapauksessa, mistä te olette vakuuttunut? Pitäisikö pakotteita soveltaa Assadiin vai ei? Mikä on teidän mielipiteenne? Haluaisimme kuulla sen. Haluatteko uhata pakotteita vai ette? Te pyydätte meitä, teitte niin vastauksessanne, painostamaan hallituksia, joten kertokaa meille mitä hallituksia. Olkaa hyvä ja avatkaa keskustelu.

On selvää, että jäsenvaltioilta puuttuu usein poliittinen tahto toimia yhtenäisesti ja päättäväisesti, eivätkä ne halua nähdä teitä voimakkaana, mutta uskokaa minua, hyvä Catherine Ashton, ne eivät tue teitä eivätkä pelasta teitä korkeana edustajana. Ne eivät ole takuu sille, että saatte pitää virkanne, vannon sen. Se ei muuta sitäkään tosiasiaa, että Lissabonin sopimuksessa suunnitellaan teille entistä vahvempaa asemaa. Te olette vaihtuva puheenjohtaja. Te olette komission varapuheenjohtaja. Te voitte tehdä aloitteita. Teidän pitäisi laatia ohjelma. Teidän pitäisi esittää mielipiteenne ja päätöksenne ja antaa jäsenvaltioiden reagoida niihin.

Jos te ette tee aloitteita, älkää ainakaan tyrmätkö muiden aloitteita, esimerkiksi konfliktien ehkäisemistä koskevan Göteborgin ohjelman tarkistusta: kymmenen vuotta sitten Anna Lindh esitti asiaa koskevan aloitteen. Puheenjohtajavaltio Unkari aloitti tarkistuksen ja halusi teidän ottavan sen vastuulleen, mutta te lopetitte sen. En voi käsittää miksi. Voin vain suositella teitä toimimaan rohkeammin ja delegoimaan enemmän. Seuratkaa Margaret Meadia, jota te siteerasitte. Toimikaa tarvitsemamme muutoksen puolesta. Lupaan teille yhden asian: vain siten te säilytätte asemanne, ette millään muulla tavalla.

  Takis Hadjigeorgiou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, uskon, että olette oikeassa, kun pidätte teihin kohdistettua arvostelua vääränä. Miten teitä voidaan syyttää, kun Euroopan unionin suurten jäsenvaltioiden tekemät päätökset sitovat teitä? Minulla on kuitenkin vielä yksi kysymys: tekevätkö ne, jotka arvostelevat täällä hallituksiaan, jotain muuta kuin sen, minkä he tuomitsevat, kun he ovat vallassa kotimaissaan? Olen samaa mieltä Martin Schulzin kanssa siitä, että viime aikoihin saakka Euroopan valtiot myivät aseita niille, joiden olemme nyt havainneet olevan diktaattoreita. Politiikka kuitenkin merkitsee kaukokatseisuutta, se merkitsee ongelmien nopeaa diagnosointia; muuten me teemme pelkän ruumiinavauksen.

Euroopan valtiot pommittavat entisiä kumppaneitaan; samaan aikaan ne kuitenkin pommittavat ja tuhoavat aseita, jotka ne ovat itse myyneet. On selvää, ettei voi myydä uusia aseita ilman että vanhat tuhotaan. Meidän mielestämme, jos Euroopan unionin halutaan edistyvän, sen on kehitettävä politiikka, joka perustuu rauhan periaatteeseen, joka on irrotettu sotilaallisista keinoista ja väliintuloista, ja sen on edistettävä kansainvälisten suhteiden demilitarisointia. Unionin on päästävä eroon ydinaseista ja edistettävä ydinaseiden poistamista maailmassa. Se on kunnian hetki Euroopan unionille.

Vielä sana Lähi-idän naapurivaltiosta: Turkista. Kymmeniä toimittajia on vangittuna Turkissa, ja sillä on edelleen 40 000 sotilaan joukot miehittämässä Kyproksen toista puoliskoa, millä rikotaan kyproksenturkkilaisten ja -kreikkalaisten oikeuksia. Siksi kehotan Catherine Ashtonia havaitsemaan Kyproksessa heti sen, minkä me havaitsimme liian myöhään Arabian niemimaalla.

  Fiorello Provera (EFD). – (IT) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, Egyptissä tapahtuneet hyökkäykset koptilaisia kirkkoja vastaan ja kristittyjen tappamiset ovat merkkejä uskonnollisen suvaitsemattomuuden pahenemisesta, mikä on vastoin Tahrir-aukiolla nähtyä yhtenäisyyden henkeä, jota koptit ja muslimit osoittivat yhdessä hallitusta vastaan.

Rinnakkaiselo ja sosiaalinen vakaus ovat välttämättömiä rauhalliselle siirtymiselle demokratiaan, mutta tällainen suvaitsemattomuus tekee siitä mahdotonta. Kairon viranomaisten on siksi sitouduttava entistä tiiviimmin vähemmistöjen suojeluun ja vastustettava salafismin ääriliikettä, joka on vastakohta sellaisen nykyaikaisen demokratian periaatteille, jota egyptiläiset haluavat. Taloudellista kehitystä ja ulkomaisten investointien paluuta sekä ennen kaikkea matkailua ei voida kuvitella ilman suvaitsevaisuutta, järjestystä ja vakautta.

Siksi on Egyptin ja maailman etujen mukaista, että EU antaa huomattavaa apua, mutta kyseisen avun on oltava riippuvaista tehokkaasta vähemmistöjen suojelua koskevasta politiikasta sen "enemmällä enemmän" -periaatteen mukaisesti, jota te, Catherine Ashton, ehdotitte yhdessä komission jäsen Fülen kanssa.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, Syyrian nykyiset tapahtumat saavat meidät jälleen kerran ymmärtämään ongelman, joka Euroopan unionilla on Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikan tapahtumissa. Vuosien ajan olemme tukeneet despoottisia hallituksia ja diktatuureja arabimaailmassa. Nyt kun presidentti Assad alkaa käyttää raakoja otteita omaa kansaansa vastaan, tuomitsemme tietysti velvollisuuden mukaisesti hänen toimensa ja määräämme puolinaisia pakotteita. Se ei mielestäni ole sitä mitä uskottavuudella tarkoitetaan. Arabimaailmassa demokratia ja ihmisoikeudet eivät luonnollisestikaan ole olleet juuri muuta kuin tyhjiä sanoja. On selvää, että esiintyy pyrkimyksiä peittää se tosiasia, että Bryssel tai toisin sanoen Euroopan unioni on toiminut alueella lähinnä Yhdysvaltojen geopoliittisten etujen mukaisesti.

Erityisesti Euroopan unionin avuttomuus eteläisen Välimeren alueen koko kehityksen edessä antaa syytä huoleen. Suhtauduimme myönteisesti demokratian tuloon, kun kapinat ja kansannousut alkoivat. Mitä Tunisiassa nyt tapahtuu? Tilannetta voi parhaillaan kuvata kaoottiseksi, kun väliaikainen hallitus joutunee jälleen väistymään. Egyptissä näyttää olevan vallassa pysyvä tai väliaikainen sotilasdiktatuuri, joka vainoaa koptikristittyjä. Libyassa on sisällissota, johon jakautuneet eurooppalaiset puuttuvat välinpitämättömästi puolella resursseistaan.

Yhdysvaltalaiset saattavat kuitenkin huomata, että Syyria on kova pähkinä purtavaksi. Presidentti Assadin ei tarvitse huolestua siitä, että armeija kääntyisi häntä vastaan ulkoisen paineen takia. Ei ole mitään suojelevaa voimaa, joka voisi kaataa hänet. Hallituksen vaihtumisella Damaskoksessa olisi varmasti kauaskantoisia seurauksia koko alueella. Ensimmäiset Turkkiin saapuneet syyrialaispakolaiset voivat olla etujoukko suuresta ihmisvirrasta, joka pakenee selkkausta.

Syyrian ja Libyan nykytilanteen seurauksena meidän on EU:ssa ja Brysselissä kehitettävä nopeasti autonominen politiikka, joka ei ole riippuvainen Washingtonista ja johon Washington ei pääse vaikuttamaan. Toisin kuin Yhdysvaltoihin alueen tapahtumat vaikuttavat suoraan Eurooppaan, koska se on maantieteellisesti meitä lähellä. Emme saa kuitenkaan ajautua syvemmälle Libyan kansalaissotaan tai meitä uhkaa vaara joutua terrorismin ja ääriliikkeiden kohteeksi.

  Eduard Kukan (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, käsittelen mietintöä EU:sta maailmanlaajuisena toimijana. Kansainväliset tapahtumat osoittavat, että EU:n on toimittava nopeammin. Se merkitsee sitä, että olemme valmiit kohtaamaan maailmanlaajuiset haasteet. Lissabonin sopimus on luonut puitteet ja tarvittavat välineet tällaisille toimille.

Meidän pitäisi aloittaa kuromalla umpeen maailmanlaajuisia hallinnollisia kuiluja. Sellaiset esimerkit kuin Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokous, Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselma osallistumisoikeuksien lisäämisestä – onnittelut Catherine Ashtonille – tai EU:n osallistuminen Kansainväliseen valuuttarahastoon osoittavat, että asiaa on käsiteltävä mutta että on myös löydettävä yhteinen strategia.

Mietintö osoittaa, missä ponnisteluja on tehostettava. Yksi tärkeimmistä aloista on vahvistaa rooliamme ja koordinaatiotamme Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmässä. Sama pätee kansainvälisiin rahoituslaitoksiin ja monenvälisiin turvallisuusjärjestöihin. Kaikki tämä ei tapahdu automaattisesti. Siihen tarvitaan aikaa ja johdonmukaisia ja koordinoituja toimia meidän puoleltamme. Tarvitsemme nopeasti pitkän aikavälin strategian, jossa määritellään selvästi vaiheet ja toimet, jotka meidän on toteutettava vahvistaaksemme paikkamme maailmanlaajuisella näyttämöllä. Toivon, että Catherine Ashton ehdottaa pian tällaista strategiaa ja että me voimme keskustella siitä täällä parlamentissa.

Vielä yksi huomautus, joka liittyy enemmän Gabriele Albertinin mietintöön. Viime sunnuntaina Albaniassa pidettiin paikallisvaalit. Toimin Euroopan parlamentin väliaikaisen valtuuskunnan puheenjohtajana. Olimme siellä tarkkailemassa vaaleja, ja minulla on teille viesti. Albanian kansalaiset – enkä puhu nyt poliitikoista vaan tavallisista ihmisistä – katsovat meihin, EU:hun, täynnä luottamusta ja toivoa. He toivovat, että autamme heitä löytämään ratkaisun erittäin vaikeaan poliittiseen tilanteeseen, johon poliitikot ovat heidän maansa johtaneet. Maailmanlaajuisiin tavoitteisiimme verrattuna siellä vaaditaan pientä ponnistusta. Miten hyviä me voimme olla kotikentällä? Se on joka tapauksessa koe, joka meidän on läpäistävä menestyksekkäästi ja arvokkaasti.

  Hannes Swoboda (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, varjoesittelijänä kiitän ensin vilpittömästi esittelijää Gabriele Albertinia erittäin myönteisestä yhteistyöstä mietinnön parissa.

Tässä mietinnössä ja tietysti myös keskustelussa olemme perustellusti keskittyneet ensisijaisesti eteläisiin alueisiin ja Lähi-itään. En halua toistaa sitä mitä Martin Schulz, Véronique De Keyser ja muut ovat sanoneet. Sivuan vain lyhyesti Palestiinan ja Israelin tilannetta.

Uskon, että Hamasin ja Fatahin sovinto ja niiden valmius perustaa valtio ovat suuri tilaisuus, koska valtion perustaminen edellyttää sitoutumista ja vastuuta. Meidän on ehdottomasti tehtävä se selväksi. Tarvitsemme Israelin tunnustusta, tarvitsemme rauhaa alueelle ja tarvitsemme luopumista väkivallan käytöstä.

(Suosionosoituksia)

Se on erittäin tärkeää. Israelin on kuitenkin myös tunnustettava itsenäinen Palestiinan valtio samalla tavalla kuin Hamasin on tunnustettava Israelin valtio. Vasta sitten, kun meillä on kahden valtion ratkaisu, voimme saada rauhan Lähi-itään.

Haluan katsoa etelän lisäksi myös itään, koska toisaalta johdin parlamentin valtuuskuntaa Turkmenistaniin ja toisaalta minut nimitettiin eilen Venäjästä vastaavaksi parlamentin esittelijäksi. Huolimatta ymmärrettävästä keskittymisestä etelän ongelmiin emme saa unohtaa miten tärkeitä itäiset naapurimme ovat. Myös Turkki on tässä suhteessa tärkeässä asemassa. Emme saa tarkastella Turkkia vain ehdokasvaltion näkökulmasta. Turkin on oltava kumppanimme myös erityisesti Välimeren tilanne huomioon ottaen. Meidän on kuitenkin tärkeää vahvistaa yhteyksiämme Turkkiin myös Mustanmeren alueen näkökulmasta, ja meidän on sisällytettävä Turkki yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme. Sen ei tarvitse välttämättä olla missään tekemisissä liittymisen kanssa.

Toiseksi kumppanuus Venäjän kanssa on erittäin tärkeä tekijä. Haluamme luoda kumppanuuden Venäjän kanssa, mutta meidän on neuvoteltava vahvasta asemasta täynnä itseluottamusta. Sitä meiltä on joskus puuttunut. Venäjällä sitä on liikaa, meillä liian vähän. Voimme päästä sopimukseen vain tasavertaisesta asemasta. Vaikka kannatankin kovasti kyseistä kumppanuutta, jonka on oltava strateginen kumppanuus, olen yllättynyt paineesta, jonka Venäjä nyt kohdistaa erityisesti Ukrainaan. Aikaisemmin olisimme kuvanneet Venäjän ja Ukrainan hallitusten jäseniä ystäviksi, mutta tapa, jolla Venäjä nyt käyttäytyy Ukrainaa kohtaan, on kaukana oikeudenmukaisesta. Sama koskee sen käyttäytymistä joitakin energiantuottajia kohtaan, ja sen me olemme havainneet myös Turkmenistanissa. Siksi meidän on tehtävä Venäjälle selväksi, että haluamme tasaveroisuuteen ja yhteisiin etuihin perustuvaa kumppanuutta. Tavoitteenamme on ehdottomasti oltava aidon ja aktiivisen kumppanuuden luominen.

Keski-Aasian kysymyksestä toteaisin Catherine Ashtonille, että me haluamme osallistua siihen mutta meillä ei ole siellä edustustoja. Tiedän, että kärsimme taloudellisista ongelmista, mutta me tarvitsemme kiireesti diplomaattisia edustustoja alueelle. Haluamme ostaa energiaa kyseisistä valtioista. Haluamme niiden siirtyvän kohti demokratiaa ja kunnioittavan ihmisoikeuksia. Emme kuitenkaan ole sitoutuneet riittävästi. Pierre Morel on pätevä mies, ja hän tekee oikein hyvää työtä, mutta se ei riitä. Meidän on perustettava lisää edustustoja Keski-Aasian valtioihin, jotka ovat naapureitamme. Kyseiset valtiot katsovat joko Kiinaan tai Venäjälle tai sitten niillä on edes mahdollisuus katsoa Eurooppaan. Se on mielestäni tärkeää.

Lopuksi haluan tehdä jälleen kerran selväksi, että me haluamme antaa teille täyden tukemme. Se, mitä te sanoitte tänään, on aivan oikein. Me parlamentissa haluaisimme teidän ehkä sanovan sen hieman kovempaa ja suoremmin, vaikka se ei aina olekaan teidän tyylinne mukaista, koska sitten me voisimme antaa teille vielä enemmän tukeamme.

  Andrew Duff (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin todeta Catherine Ashtonille: te puhuitte selvästi ongelmista, jotka koskevat sopimukseen pääsyä 27 ulkoministerin kesken. Lissabonin sopimus antaa teille mahdollisuuden välttyä siltä: te voitte muodostaa halukkaiden valtioiden ryhmiä ja kehittää tehostetusta yhteistyöstä järjestelmällisen muodon.

Jos yksimielisesti voidaan sopia vain 13 syyrialaista koskevista pakotteista, niin sitten yksimielisyyttä koskeva velvoite on mielestäni poistettava. Kehotan etsimään edelläkävijöitä, muodostamaan poliittisesti halukkaiden valtioiden ydinryhmän ja toimimaan sen kanssa yhteisen politiikan luomiseksi.

  Geoffrey Van Orden (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, Catherine Ashton ei ylläty, jos ilmaisen pettymykseni, ei yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (YTPP) vaan siihen, että hän haluaa edelleen jauhaa tästä erityisen turhasta ja erittäin kalliista yrityksestä.

Hän voi väittää, että Euroopan unioni on osallistunut noin 25 operaatioon yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan nimissä. Nimenomaan sen nimissä: harva operaatio kestää lähempää tarkastelua. Kyse on operaatioista, joista Nato suoriutuu paremmin, selvistä siviilioperaatioista tai passiivisista operaatioista, joihin osallistuu sotilaista. Ne on yleensä käynnistetty, koska EU on pyytänyt jotakuta kutsumaan sen tekemään jotain. Tällä hetkellä Nato toteuttaa Libyassa sotilasoperaatioita. Sen jälkeen kun EU epäonnistui merisaartoa koskevan valtuutuksen saamisessa, se on epätoivoisesti yrittänyt saada YK:n pyytämään sitä toteuttamaan humanitaarisen avustusohjelman.

Tosiasia on se, ettei Nato eikä YK halua EU:n teeskentelevän sotilaallista toimintaa. Tietysti humanitaarista apua tarvitaan paljon, ja EU voi toimia hyödyllisessä roolissa, muttei tavalla jolla pyritään vain edistämään väärää sotilaallista kunnianhimoa. Ongelmana on se, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja sen päällekkäisten rakenteiden pelkkä olemassaolo aiheuttaa hajaannusta ja saa liittolaiset miettimään kahdesti voimakasta sitoutumista Naton operaatioihin.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Nicole Sinclaire (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, katsooko kollegani minun tavoin, että jos YK:n turvallisuusneuvostossa olisi yksi paikka Euroopan unionille – mistä puhutaan paljon tällä hetkellä – se siirtäisi paljon valtaa Yhdistyneeltä kuningaskunnalta ja itse asiassa Ranskalta Euroopan unionille? Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, jota hän kannattaa, ei varmastikaan tukisi sellaista vallansiirtoa?

  Geoffrey Van Orden (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamentin jäsentä tästä kysymyksestä.

Tietysti kyseessä on jälleen yksi haitallinen seuraus Lissabonin sopimuksesta. En mitenkään voi hyväksyä sitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan pitäisi todellakin luopua paikastaan Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa, jotta EU pääsisi turvallisuusneuvoston pöytään. En usko, että kumpikaan jäsenvaltio suostuu siihen. Valitettavasti Lissabonin sopimus kannustaa siihen, mikä on, kuten sanon, yksi syy siihen että me vastustamme sopimusta.

  Ulrike Lunacek (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, sanoisin komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle seuraavaa: arvostan kovasti sitä, mitä te sanoitte ensimmäisessä puheessanne politiikastanne ja mitä olette tehnyt Pohjois-Afrikassa – Egyptissä, Tunisiassa ja Libyassa – sekä erityisesti sitä, että te keskitytte siellä nuoriin ja naisiin, sekä lähestymistapaanne syvään demokratiaan, joka on juurrutettava maahan. Mielestäni se on erittäin tärkeää, ja kaikki täällä parlamentissa jakavat näkemyksen teidän kanssanne, joten toivon, että se onnistuu.

Toisaalta yhdyn moniin kollegoihin siinä, että pakotteita olisi pitänyt soveltaa myös Assadiin. Kuten kollegani Daniel Cohn-Bendit kysyi teiltä, kuka tai ketkä estivät asian neuvostossa? Oliko se Guido Westerwelle vai kuka? Kertokaa se meille, ja saatte meiltä tukea, jos toimitte avoimesti meidän kanssamme. Uskon, että siten te saatte tukea. Koetelkaa valtuuksianne. Saatte enemmän tukea meiltä, jos kerrotte meille enemmän siitä mitä neuvostossa tapahtuu. Olkaa hyvä ja kertokaa pois.

Mielestäni se pätee myös yhtenäisyyteen, kuten te ja niin moni muu on täällä sanonut. Gabriele Albertinin mietinnössä, josta me äänestämme tällä viikolla, vaadimme myös sitä, että jäsenvaltioiden politiikalla tuetaan EU:n ja teidän kantoja, ja sanonkin kollegoilleni täällä Euroopan parlamentissa, niille teistä, jotka edustatte hallituspuolueita kotimaissanne: kehottakaa ulkoministereitänne ja pääministereitänne tukemaan yhteistä eurooppalaista politiikkaa sen sijaan, että he ajavat vain omia kotimaisia etujaan, myös ulkopolitiikassa, muuten emme saa koskaan yhteistä eurooppalaista ulkopolitiikkaa, jota haluamme teidän, arvoisa Catherine Ashton, johtavan kunnianhimoisesti ja rohkeasti sitoutuneena.

On kulunut 61 vuotta Schumanin julistuksesta, mitä me juhlimme kaksi päivää sitten, ja tarvitsemme enemmän Eurooppaa kuin koskaan. Se, mitä me haluamme, on erittäin konkreettista: konfliktien ehkäisyä ja siviilikriisinhallintaa, arvoisa korkea edustaja Ashton. Vaadimme, että meillä on ulkosuhdehallinnossa perusmenettelynä riippumaton vaikutustenarviointi, jolla arvioidaan kunkin YTPP:n operaation laadullisia vaikutuksia turvallisuuteen, ihmisoikeuksiin, sukupuoleen, yhteiskuntaan ja talouteen, ja tarvitsemme myös lisää siviilihenkilöstöä kyseisiin operaatioihin.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Nicole Sinclaire (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi kiitän juuri puhunutta kollegaani väsymättömästä työstä ihmisoikeuksien hyväksi. Hän puhuu EU:n yhteisestä politiikasta ulkoasioissa ja niin edelleen, mutta tyrmistyttääkö EU:n tekopyhyys häntä yhtä paljon kuin minua? Kuten hän ja minä tiedämme, EU vastustaa kuolemanrangaistusta, mutta kuitenkin puheenjohtaja Barroson ja puheenjohtaja von Rompuyn lausunnoissa bin Ladenin kuolemasta sanotaan, että "sellaiset rikokset eivät jää rankaisematta". Merkitseekö se kuolemanrangaistuksen hyväksymistä rangaistuksena?

  Ulrike Lunacek (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, vastaan kollegalleni, että Osama bin Ladenin kuolema ei ollut kuolemanrangaistus. Hänet tapettiin, ja henkilökohtaisesti olisin pitänyt parempana sitä, että Yhdysvallat olisi pidättänyt hänet ja pannut hänet oikeuden eteen.

Tällä en halua arvostella kollegaani.

Se, mitä hän kertoi puheenjohtaja Barroson sanoneen, ei ollut tekopyhää. Se oli laadittu lausunto. Voisin arvostella sitä ja, kuten sanoin, olisin pitänyt parempana sitä, että Osama bin Laden olisi joutunut oikeuden eteen esimerkiksi kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, mutta niin ei tapahtunut. En pidä sitä kuitenkaan tekopyhänä, koska me tarvitsemme yhteisen eurooppalaisen kannan. Kuolemanrangaistuksen osalta pidän asioita selvänä ainakin tällä mantereella – en kuitenkaan valitettavasti muissa maanosissa.

  Patrick Le Hyaric (GUE/NGL) . – (FR) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, pidän erittäin tärkeinä sanoja, joita käytitte ensimmäisessä puheessanne tahdosta perustaa Palestiinan valtio palestiinalaisten sisäisen sovinnon jälkeen.

Palestiinalaisten sovinto on keskeinen poliittinen tapahtuma, ja vastoin sitä mitä täällä on juuri sanottu Hamas on ensimmäistä kertaa hyväksynyt sen, että PLO ja palestiinalaishallinto toimivat sen neuvottelukumppaneina. Se hyväksyy vuoden 1967 rajat ja kvartetin ehdot, myös väkivallasta luopumisen. Perusteilla on väliaikainen hallitus, joka vastaa vaalien valmistelusta. Siten olosuhteet ovat kypsät sille, että Yhdistyneet Kansakunnat tunnustaa ensi syyskuussa vuoden 1967 rajoin Palestiinan valtion, jonka pääkaupunki on Itä-Jerusalem.

Sen lisäksi, mitä sanoitte aikaisemmin, hyvä Catherine Ashton, mitä lisätoimia EU toteuttaa Palestiinan valtion tunnustamiseksi ja ajatuksen edistämiseksi Yhdistyneissä Kansakunnissa?

Voitteko kertoa meille myös, mitä aloitteita te ja EU aiotte toteuttaa sen varmistamiseksi, että Israelin hallitus luopuu verotuloista, jotka se on velkaa palestiinalaishallinnolle?

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Alexander Graf Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, Patrick Le Hyaric, näen asiat samalla tavoin kuin te. Hamsin ja Fatahin yhtenäisyys on todellakin historiallinen askel eteenpäin. Nyt voi olla mahdollista edetä palestiinalaisten ja israelilaisten rauhanprosessissa. Catherine Ashton on tehnyt varsin selväksi sen, että toinen laivasaattue on täysin tarpeeton provokaatio, joka voi haitata kyseistä prosessia. Voitteko te ja teidän ryhmänne nyt luopua tuestanne kyseiselle laivasaattueelle samalla tavalla kuin sen teki eilen täällä parlamentissa vahvalla osanotolla Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto?

  Patrick Le Hyaric (GUE/NGL) . – (FR) Arvoisa puhemies, en, kyseisessä laivasaattueessa Euroopan kansalaisyhteiskunta toimii täysin tarpeettoman saarron poistamiseksi. Jos viranomaiset, valtiot ja me olisimme noudattaneet kansainvälistä oikeutta, emme olisi täällä ja palestiinalaiset eivät asuisi Gazan vankilassa, kuten he ovat nyt tehneet aivan liian kauan.

  Nikolaos Salavrakos (EFD). – (EL) Arvoisa puhemies, onnittelen Gabriele Albertinia mietinnöstä ja viittauksesta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan periaatteisiin ja painopisteisiin. Tietysti maailma muuttuu; Euroopan unionilla on valtavia haasteita ja sen on toimittava ponnekkaasti niihin vastaamiseksi. Uhat kuten jatkuva köyhyys, suurten kansanosien sosiaalinen syrjäytyminen, kasvava työttömyys, geopoliittiset muutokset arabimaailmassa, pankaa ne erityisesti merkille, luonnonkatastrofit ja maahanmuutto ovat tämän hetken perusongelmia ja aiheuttavat jännitteitä tulevaisuudessa.

Erityisesti maahanmuuttokysymys, josta on viime aikoina tullut kipupiste Italian ja Ranskan välille, on asettanut Schengenin sopimuksen kyseenalaiseksi. Mielestäni emme voi jättää huomiotta maahanmuutto-ongelmaa, mutta meidän on käsiteltävä sitä varovaisesti ja päättäväisesti. Kyllä solidaarisuudelle, mutta kyllä myös sosiaalisten rakenteiden ylläpitämiselle. Schengenin sopimusta koskevissa keskusteluissa on mielestäni käsiteltävä myös Dublin II -asetuksen muutoksia.

  Nicole Sinclaire (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, tunnen myötätuntoa Catherine Ashtonia kohtaan ja tuen häntä. Katsoin äskettäin BBC:n ohjelmaa, jossa Jeremy Paxman haastatteli teitä. Hän esitti teille joitakin hyvin olennaisia kysymyksiä, ja teillä oli kovin epämukava olo. Hän kysyi teiltä keneltä te oikein saatte määräyksenne ja mistä valtioista 27 jäsenvaltion joukossa te itse asiassa voitte puhua – mielestäni samat kysymykset ovat kaikuneet tänään tässä salissa.

Yhtä yhteistä politiikkaa ei ole olemassakaan, vai onko? Näimme sen Libyan lentokieltoaluetta koskevan YK:n päätöslauselman tapauksessa, kun Saksa äänesti sitä vastaan. Miten meillä voi olla yhteistä politiikkaa, kun yksi suurista jäsenvaltioista itse asiassa äänestää kahta muuta suurta jäsenvaltiota vastaan? Tehtävänne on mahdoton.

Sitten tukeni – olin helpottunut lukiessani sunnuntain sanomalehdestä, että kielsitte jättävänne virkanne: itse henkilönä, joka suhtautuu erittäin kriittisesti EU:n yhteiseen politiikkaan ja siihen että EU murentaa kotimaani itsemääräämisoikeutta, toivon teidän pysyvän virassanne mahdollisimman kauan, koska niin kauan kuin te olette siinä, en usko meillä olevan suuria ongelmia itsemääräämisoikeuden menetyksen takia. Loppujen lopuksi kun te olitte Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen puhemiehenä ja runnoitte läpi Lissabonin sopimuksen, joka toi teille 313 000 Englannin puntaa vuodessa tuottavan työpaikan, te itse asiassa sanoitte kerta toisensa jälkeen, että kyse oli vain siistimisestä eikä merkittävästä itsemääräämisoikeuden siirrosta. Sanoitte sen toistuvasti ylähuoneessa. Ei siis ole mitään mieltä esittää teille kysymyksiä, koska voimmeko saada rehellistä vastausta?

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE). – (ES) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tilanteen pitäisi olla keskeinen tekijä tässä turhankin laajassa keskustelussa.

Meidän on lähestyttävä tätä keskustelua hyveitä ylistämättä – Catherine Ashton on perustellusti korostanut joitakin myönteisiä tekijöitä, minä korostaisin hyvää tai pikemminkin parempaa tiedonvälitystä Euroopan parlamentin ja Euroopan ulkosuhdehallinnon välillä – mutta puutteita salaamatta, ja entinen kollegamme ja Italian tasavallan presidentti Giorgio Napolitano on järkevästi muistuttanut meitä siitä äskettäin.

Kielteisen tekijän muodostavat korkean edustajan Ashtonin ponnisteluista huolimatta erilaiset mittapuut, joilla Libyan ja Syyrian tapauksia arvioidaan Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa ja myös Euroopan unionin ministerineuvostossa. Kielteinen tekijä on myös Ashrafin leirin tilanne, hyvä Catherine Ashton: tiedätte myönteisen, rakentavan ja sovittelevan roolin, jossa ryhmäni toimii ulkopolitiikan kehittämisessä, ja uskokaa minua, kun sanon, että Iranin tapauksen merkitys ja arkaluonteisuus eivät ole jääneet minulta huomiotta.

Huolimatta humanitaarisia näkökohtia koskevista varoituksista, jotka oli annettu teidän yksiköillenne, yhteistyökumppaneillenne, kabinetillenne ja pääjohtajallenne, ja huolimatta siitä, että olin toimittanut teille itse julkilausumaluonnoksen, ette ottaneet asiaan kantaa ennen kuin 32 ihmistä oli kuollut ja yli 300 loukkaantunut. Voitte tehdä siitä omat päätelmänne.

Sanoitte itse tänä aamuna, että meidän on toimittava ja että meidän on toimittava yhtenäisesti, erityisesti ihmisoikeuksien puolustamisessa; erityisesti ottamalla riskejä, Catherine Ashton, silloin, kun ihmishenget ovat uhattuina.

Kysyn teiltä kuubalaisesta toisinajattelijasta Juan Wilfredo Soto Garcíasta, joka pidätettiin, pahoinpideltiin ja lopulta tapettiin, että haluatteko vaatia tutkimusta näistä murheellisista tapahtumista? Jos tutkimuksesta käy ilmi, että pahoinpitelyn ja kuoleman välillä on syy–seuraussuhde, oletteko valmis tuomitsemaan sen?

  Kristian Vigenin (S&D). – (BG) Arvoisa puhemies, arvoisa Catherine Ashton, kuuntelin puhettanne erittäin tarkasti ja tyytyväisenä enkä kuullut sanaakaan, josta olisin eri mieltä. Kuitenkin teitä arvostellaan tässä parlamentissa ja Euroopan unionin kansalaisten toimesta ankarasti kyvystänne toteuttaa yhteistä lähestymistapaa ja yhteisiä toimia.

Lissabonin sopimuksella luotiin tärkeät edellytykset, joiden avulla Euroopan unioni voi puhua yhdellä äänellä kansainvälisellä näyttämöllä. Ääni puhuu teidän kauttanne selvästi. Menestystä kuitenkin saavutetaan vain, jos muut äänet ovat vaiti tai ainakin hiljaisempia. Sen sijaan me kuulemme meteliä. Tähän mennessä olemme tarjonneet maailmalle kakofoniaa, jossa meidän on usein vaikea kuulla tärkeää viestiä, jonka Euroopan unioni haluaa välittää.

Catherine Ashton, katson, että toimielimemme – Euroopan parlamentti – on luonnollinen liittolaisenne taistelussa, joka koskee Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanoa. Käyttäkää meitä niin paljon kuin haluatte, koska laadimme parhaillaan seuraavaa mietintöä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja koska vuonna 2011 käynnissä oleva poikkeuksellinen dynaaminen toiminta antaa meille mahdollisuuden pistää parlamentti järjestykseen.

Yhdyn täysin arvioon, jonka mukaan tukemme Pohjois-Afrikan valtioille, erityisesti Tunisialle ja Egyptille, on annettava kahdessa vaiheessa. Yksi pitkä jakso on pitkälti suunniteltu. Egypti ja Tunisia tarvitsevat kuitenkin tukea nyt, tänä vuonna, ja paljon enemmän kuin mistä nyt on keskusteltu.

Arabivallankumouksessa on kaksi puolta. Toinen on vapauden ja demokratian puute, kun taas toinen on sosiaalisten näkymien puute ja toivottomuuden tunne. Vallankumoukset onnistuvat vain, jos nämä kaksi ongelmaa ratkaistaan yhdessä.

Tunisiassa pidetyssä konferenssissa, jonka Euroopan sosialidemokraattinen puolue järjesti ja johon osallistui koko alueen puolueiden ja liikkeiden edustajia, pyysimme Euroopan unionilta hätäohjelmaa, jolla tuetaan demokraattisia prosesseja nyt, välittömästi. Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä on myös vahvistanut huomattavasti sitoumustaan kyseiseen alueeseen. Mainitsen sen korostaakseni sitä miten tärkeää meidän on sitoutua kaikilla tasoilla.

Lopuksi muistutan, että Euronest perustettiin viime viikolla. Se on selvä merkki siitä, että itäiset kumppanit haluavat entistä tiiviimpää poliittista vuoropuhelua Euroopan unionin kanssa. Ei unohdeta niitä.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, sanat ovat työkaluja, sanat ovat välineitä ja sanat voivat olla aseita ulkopolitiikassa. Siksi niitä olisi käytettävä säästeliäästi ja viisaasti, mutta on tilanteita, jolloin niitä on käytettävä päättäväisesti.

Sanoisin korkealle edustajalle, että kaipasin kovasti hänen ääntään Syyrian viranomaisten suorittamien hirmutekojen ensimmäisinä päivinä. Uskon, että rohkeat kansalaiset, jotka osoittivat – ja osoittavat edelleen – mieltään Syyriassa ottaen suuren henkilökohtaisen riskin, ovat kaivanneet teidän ääntänne vieläkin enemmän. On harvoja tilaisuuksia, jolloin on puhuttava välittömästi. Se oli yksi niistä.

Sitten siirryn Lähi-itään. Katson, että Israelin hallituksen toteuttama Palestiinassa kerättyjen verojen pidättäminen on huono asia, ja lisäksi on epäjohdonmukaista vaatia, että Länsirannan ja Gazan viranomaiset tekevät ratkaisun – sopimuksen – ja kun sopimus on tehty, tehdä tämä päätös sen jälkeen. Lisäksi kyseinen päätös on erittäin kyyninen, koska on erittäin todennäköistä, että Euroopan unionin on hyvitettävä taloudellinen vaje joka tapauksessa.

Niinpä tuen kaikkia kollegoitani, jotka ovat vaatineet – ja vaadin itsekin – uutta pontta rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi Israelin ja palestiinalaisten konfliktiin, ja ratkaisun on tietysti perustuttava kahden valtion ratkaisuun.

  Mirosław Piotrowski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, huolimatta Lissabonin sopimuksesta, jolla hallitaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, juuri mikään ei ole muuttunut. Olemassa oleville diplomaattiviroille on annettu uudet nimet, mutta unioni ei ole vahvistanut asemaansa maailmanlaajuisena toimijana.

Joku voi ihmetellä, onko yleensäkään mahdollista noudattaa yhteistä politiikkaa 27 jäsenvaltion unionissa. Tällaisia päätelmiä saadaan suoraan Gabriele Albertinin mietinnöstä, jossa pannaan merkille jäsenvaltioiden haluttomuus noudattaa yhteistä politiikkaa ja jäsenvaltioiden joidenkin edustajien lausunnot, jotka ovat luoneet vaikutelmaa eripuraisuudesta. Samanlaisia päätelmiä on myös Roberto Gualtierin mietinnössä, jossa kiinnitetään huomiota puolustusohjelmien huomattavaan päällekkäisyyteen ja siitä johtuvaan rajallisten taloudellisten resurssien tuhlaamiseen. Nato on siten edelleen ainoa tehokas voima, ja Euroopan parlamentin vasemmiston äänet, jotka ilmaistaan vähemmistöön jääneessä mielipiteessä ja jotka vaativat muun muassa Naton hajottamista, ovat vaarallisia ja suorastaan anarkistisia.

  Reinhard Bütikofer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, Roberto Gualtierin erinomainen mietintö yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sisältää tärkeän tilannekatsauksen. Korostaisin neljää turvallisuus- ja puolustuspolitiikan painopistealaa, joita meidän olisi käsiteltävä ensi vuoden aikana.

Ensimmäinen on se, että meidän on tehtävä realistinen arviointi yhteisistä operaatioista sekä erityisesti ulkoinen arviointi. Meidän on myös sisällytettävä ne aluepoliittisiin toimintamalleihimme. Se koskee erityisesti Afrikan sarvea.

Toiseksi meidän edistyttävä sotilaallisen kapasiteetin yhdistämisen ja jakamisen alalla. Meidän on varmistettava, että erillinen tie, jota ranskalaiset ja britit kulkevat, johdetaan takaisin yhteiseen eurooppalaiseen ratkaisuun. Euroopan puolustusvirastolla on tätä aihetta koskevia ajatuksia. Teidän pitäisi nostaa nämä ajatukset esiin ja varmistaa, että käydään julkinen keskustelu, niin että pääsemme eteenpäin.

Kolmanneksi tarvitsemme julkista keskustelua uudesta eurooppalaisesta turvallisuusstrategiasta. Javier Solanan vuonna 2003 laatima asiakirja oli tuolloin myönteinen panos. Maailma on kuitenkin muuttunut, ja tarvitsemme julkista keskustelua.

Neljänneksi meidän on nopeasti päästävä sopimukseen jäsenvaltioiden parlamenttien kanssa yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhteisestä parlamentaarisesta valvonnasta.

Jos me, millä tarkoitan teitä, Catherine Ashton, ja tätä parlamenttia, onnistumme vuoden aikana edistämään yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa näillä neljällä alalla, olemme erittäin tyytyväisiä saavutuksiimme.

  Sampo Terho (EFD). – (FI) Arvoisa puhemies, haluan myös tervehtiä EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa Ashtonia, joka kunnioittaa meitä tänään läsnäolollaan. Tämä on ensimmäinen puheeni ja siksi tervehdin myös kaikkia uusia kollegoitani Euroopan parlamentissa.

Kommentoin lyhyesti EU:n yhteisen ulkopolitiikan luomista. Yhteinen vahvempi ääni meidän ulkopolitiikassamme on varmasti hyvä asia, mutta se ei saa olla pois jäsenvaltioiden omasta ulkopolitiikasta, sen liikkumavarasta tai itsenäisyydestä. On kysyttävä, ketä EU edustaa, ellei juuri jäsenvaltioitaan? Jälleen on kysyttävä, ketä jäsenvaltioiden omat edustajat edustavat, jos EU edustaa niitä heidän puolestaan?

Perusperiaatteenahan on oltava, ettei kaksinkertaisia rakenteita synnytetä eikä unionin rakenteita turhaan paisuteta. Näin etenkin, koska on hyvin kyseenalaista, haluavatko EU:n kansalaiset ylipäänsä integraatiota myös ulkopolitiikan alalla.

  Béla Kovács (NI). – (HU) Arvoisa puhemies, Lissabonin sopimus ja sen liian monimutkaiset muutokset tekevät toimielinten perustamisesta ja velvollisuuksien määrittelystä vaikeaa. Edes olemassa olevat toimielimet eivät pysty suorittamaan varsinaisia tehtäviään monien muutosten takia. Siten kaikkialla vallitse kaaos ja kaikki ovat hämmentyneitä.

Siitä herää kysymyksiä: mitä järkeä on perustaa Euroopan ulkosuhdehallinto, joka ei ole vielä aloittanut toimintaansa, ja antaa sille valtaa? Puolustus ja turvallisuus ovat kaikkialla maailmassa ala, joka edellyttää nopeaa reagointia ja toimintaa. Samalla kun koostumuksesta, sijainneista ja kannoista keskustellaan, Euroopan unioni hukkaa tilaisuuden toimia tarkoituksenmukaisesti tällä alalla. Kun hallinto on perustettu, sen pitäisi toimia tehokkaasti. Juuri sen takia meidän on tehtävä kaikkemme hallinnon perustamiseksi mahdollisimman nopeasti.

Valitettavasti ulkosuhteiden alalla nykyinen puheenjohtajavaltio ei pysty laatimaan ulkoasioita, yhteistä puolustusta tai turvallisuutta koskevaa ohjelmaa, ja siten, hyvät kollegat, teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tukea Catherine Ashtonin työtä, jonka alku on ollut erittäin vaikeaa.

  Elmar Brok (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa Catherine Ashton, saatte tukemme käynnissä olevalle Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) kehittämiselle ja sen tehokkaan toiminnan varmistamiselle. Se koskee erityisesti edustustojen perustamista, jossa tarvitaan huomattavaa kehitystä käytettävissä olevien varojen ja rajallisen ajan takia.

Lisäksi on suuri ongelma, että jokainen EU:n ulkoministeri tuntee tällä hetkellä tarvetta kiertää Tahrir-aukio kerran heiluttaen omaa kansallista lippuaan. Tästä käytöksestä huolimatta meidän on varmistettava, että yhteinen strategiamme tulee selväksi. On meidän työmme ja myös teidän työnne päästä siihen. Meidän on käytettävä kantoja, itse asiassa Lissabonin sopimukseen on koottu kolme kantaa, joita te edustatte. Ei pidä etsiä ja panna täytäntöön jäsenvaltioiden pienintä yhteistä nimittäjää, vaan sen sijaan tarvitaan poliittista johtajuutta, niin että yhteinen kanta saa entistä suuremman roolin ja että se on niin vakuuttava, että saamme muut valtiot mukaamme. Se on erittäin tärkeää, jos haluamme todella saavuttaa edistystä tällä alalla.

Aikaisemmin te sanoitte olevanne samaa mieltä Roberto Gualtierin kanssa yhdistämisestä ja jakamisesta. Kiitän häntä, María Muñiz De Urquizaa ja Gabriele Albertinia. Tarvitsemme kuitenkin kolmiosaista lähestymistapaa, joka sisältää johtamisen, yhdistämisen ja jakamisen. Siinä ovat kolme asiaa, jotka me tarvitsemme. On monia yksittäisiä seikkoja, joita voisimme käsitellä täällä ja jotka edellyttävät tehtävien jakoa. Miten Ukrainassa edistytään? Syttyykö Azerbaidžanin ja Armenian välillä sota kesän lopulla? On merkkejä siitä, että niin tapahtuu. Tietysti on myös suuria kysymyksiä, jotka liittyvät arabimaailmaan ja joihin monet parlamentin jäsenet ovat viitanneet. Miten meidän pitäisi reagoida tapahtumiin kuten laivasaattue, joka on minun mielestäni provokatiivinen toimi? Miten suhtaudumme presidentti Assadiin? Miten voimme varmistaa sen, ettei Kansan mujahedin saa Iranissa mitään tukea, koska vastustan sen tukemista, mutta miten samaan aikaan taataan, ettei Ashrafin leiriin hyökätä eikä sen asukkaita tapeta? Meidän on omaksuttava järkevä lähestymistapa löytääksemme yhteisen kannan.

Autamme teitä perustamaan Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH). Odotamme kuitenkin sellaista johtajuutta, joka mahdollistaa päätöksenteon korkealla tasolla ja joka vakuuttaa jäsenvaltiot huolimatta monimutkaisesta yksimielisyyttä koskevasta vaatimuksesta. Se onnistuu vain vakuuttavan johtajuuden avulla. Odotamme edelleen tuloksia Euroopan ulkosuhdehallinnon kehittämisestä.

  Richard Howitt (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa onnittelemalla varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa henkilökohtaisesta menestyksestä neuvotteluissa, jotka koskevat EU:n puheoikeuksia Yhdistyneissä Kansakunnissa ja joissa muut ovat epäonnistuneet. Mitä tahansa ihmiset tässä salissa tai muualla Euroopan unionissa ajattelevat yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, tämä on huomattavin objektiivinen tuki tavoitteelle, joka teillä ja meillä on Lissabonin sopimuksen suhteen, ulkopolitiikka, jolla on ulkomaisten kumppaniemme aito luottamus ja kunnioitus.

Ihmisoikeuksista vastaavana sosialistien koordinaattorina onnittelen korkeaa edustajaa myös hänen strategisesta katsauksestaan, joka koskee ihmisoikeuksia, ja hänen ulkoministereille lähettämässään kirjeessä osoittamasta sitoumuksesta yhdistää ihmisoikeudet kaupan kehittämisen ja muuhun EU:n politiikkaan ja saavuttaa "konkreettisia tuloksia". Tässä parlamentissa me kehotimme häntä perustamaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa käsittelevän osaston ja tapaamaan jatkuvasti ihmisoikeuksien puolustajia kaikilla vierailuillaan ja me kiitämme häntä siitä, että hän on tehnyt niin. Kun hän toteaa, että kuolemanrangaistuksen lopettaminen on hänelle henkilökohtainen painopiste, tämän parlamentin on myös annettava hänelle voimakasta tukea.

Ryhmämme tukee María Muñiz De Urquizaa, kun hän vaatii EU:n näkyvyyden lisäämistä ihmisoikeusneuvostossa. Tuemme Gabriele Albertinia, kun hän sanoo, että EU:n on toimittava yhtä lailla kuin puhuttava ihmisoikeusrikkomusten tapahtuessa. Korostamme Roberto Gualtierin päätelmiä, että ihmisoikeuksien kunnioittamisessa ei saa koskaan tehdä kompromisseja. Ilmaisen ryhmäni puolesta tukemme sille, että verotulot palautetaan palestiinalaisille.

Tämä on vuotuinen keskustelumme ulkopolitiikasta, ja ensi vuonna toivomme näkevämme selviä tuloksia ihmisoikeuskatsauksessa ja merkittävää kehitystä ihmisoikeuskulttuurissa kaikessa siinä, mitä Euroopan ulkosuhdehallinto tekee.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, Pohjois-Afrikan tapahtumat ovat osoittaneet jälleen kerran EU:n yhteisen ulkopolitiikan jälkijättöisyyden ja tehottomuuden. EU:n vaatimukset ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamisesta näyttävät lähinnä harhaisen ja ruosteiseen haarniskaan pukeutuneen Don Quijoten taistelulta tuulimyllyjä vastaan, kun sitä vertaa EU:n jäsenvaltioiden harjoittamaan tuottoisaan asekauppaan.

Seitsemän maailman kymmenestä suurimmasta aseiden myyjästä on EU-maita, EU:n jäsenvaltioita, ja aseita on myyty Libyaan, Egyptiin, Tunisiaan, Bahrainiin ja Jemeniin. Arvoisa korkea ulkopoliittinen edustaja, olisiko aika ottaa aseidenvientikielto EU:n ulkopolitiikan prioriteetiksi?

27 ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteensovittaminen ei ole tehtävistä helpoin ja haaksirikosta ei voi syyttää yksin kapteenia. Jäsenvaltioilla on oikeus omaan ulkopolitiikkaansa. Me voimme kuitenkin odottaa kipparilta yhtä tai kahta asiaa, nimittäin aloitteellisuutta ja ideoita, ja näitä odotamme edelleen.

  Struan Stevenson (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, 8. huhtikuuta tapahtuneen Ashrafin leirin kauhean verilöylyn jälkeen tilanne siellä on edelleen kriittinen. Uusi verinen hyökkäys voi tapahtua koska tahansa. Olen juuri palannut Bagdadista, jossa johdin pientä Euroopan parlamentin jäsenten valtuuskuntaa korkean tason keskusteluissa Irakin presidentin ja hallituksen tärkeimpien ministerien kanssa.

Olen nyt toiminut välittäjänä Ashrafin kriisissä, jonka te olette nähnyt, Catherine Ashton. Tarvitaan YK:n, Yhdysvaltojen ja EU:n tukea ja teidän aktiivista kannustustanne, jotta Ashrafin leirin 3 400 pakolaista voidaan sijoittaa uudelleen Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan, Norjaan, Sveitsiin ja EU:n jäsenvaltioihin tai sinne missä heillä on perhettä tai muita yhteyksiä. Se on ainoa vaihtoehto, jolla voidaan välttää uusi humanitaarinen katastrofi, ja Ashrafin asukkaat itse ovat suostuneet siihen.

Euroopan parlamentti luottaa teihin, jotta te tartutte tähän tilaisuuteen viattomien ihmishenkien pelastamiseksi ja uuden väkivallan ja verenvuodatuksen välttämiseksi.

  David Campbell Bannerman (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, Eurooppa-päivänä tällä viikolla oli tarkoitus juhlia Euroopan kansallisen identiteettiä. Sitä se ei ole. Se merkitsee Euroopan kansallisvaltioiden käynnissä olevaa korvaamista EU:n ylikansallisella hallituksella, joka on kansallisvaltioiden yläpuolella. Se on eri asia kuin hallitustenvälinen hallinto. Siinä kansallisvaltiot tekevät vapaasti yhteistyötä, mutta eivät luovuta valtaa korkeammalle keskusviranomaiselle.

Libyan lentokieltoalue kuvaa eroa. Hallitustenvälinen Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyi lentokieltoalueen, jota olivat vaatineet sellaiset kansallisvaltiot kuin Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Yhdysvallat samalla kun sellaiset kansallisvaltiot kuin Saksa ja Venäjä äänestivät tyhjää omista pätevistä syistään. Hallitustenvälinen Nato toteuttaa nyt kyseistä operaatiota vapaaehtoisen osallistumisen pohjalta.

Sen sijaan ylikansallinen EU vastusti kiivaasti David Cameronin ehdotusta lentokieltoalueesta. On ironista, että itse punainen paronitar Catherine Ashton vastusti lentokieltoaluetta koskevaa ehdotusta ja hänen avustajansa kuvasi sitä kuulemma "epätoivoiseksi yritykseksi päästä otsikoihin". Opetus tästä on se, että suuret kansakunnat toimivat hallitustenvälisesti kun taas ylikansalliset elimet vain puuhastelevat pikku asioiden kanssa Libyan palaessa.

  Mario Mauro (PPE). – (IT) Arvoisat puhemies ja korkea edustaja, hyvät parlamentin jäsenet, teidän työnne, Catherine Ashton, on erittäin vaikea ja te kannatte harteillanne raskasta taakkaa. Toivon, ettette ota kysymyksiäni provokaationa vaan pohdinnan tukena. Catherine Ashton, yhteisen keskustelumme lopussa äänestämme mietinnöstä, joka koskee Euroopan unionin roolia monenvälisissä järjestöissä.

Kaksi vuotta sitten kuulemisessa, joka edelsi teidän virkaanastumistanne, kysyin teiltä mikä teidän kantanne oli siihen, että Euroopan unionilla olisi paikka Yhdistyneissä Kansakunnissa. Vastasitte tuolloin, ettei teillä ollut ollut aikaa ajatella asiaa. María Muñiz de Urquizan mietintö sisältää Millán Monin tarkistuksen, jossa määritellään Euroopan parlamentin kanta asiaan. Mikä on teidän kantanne nyt? Onko teillä ollut aikaa ajatella asiaa kahden viime vuoden aikana?

Catherine Ashton, 17. toukokuuta on Euroopan–Irakin-päivä Bagdadissa. EU:n edustus Irakissa koostuu kahdesta virkamiehestä ja yhdestä suurlähettiläästä. Kyseiset kolme henkilöä toimivat Yhdistyneen kuningaskunnan tiloissa. Haluatte varmasti löytää resurssit tilanteen korjaamiseksi. Auttaakseni teitä muistuttaisin, että Bahaman liittovaltiossa on seitsemän EU:n virkamiestä. Mitä sellaista Bahamassa tapahtuu, joka on niin paljon tärkeämpää EU:n kohtalon kannalta Bagdadiin verrattuna? Eikö olisi parempi lähettää Bagdadiin 17 virkamiestä, koska me allekirjoitamme pian ensimmäisen EU:n ja Irakin välisen sopimuksen Saddamin jälkeisenä aikana? Ehkäpä he voisivat jopa ratkaista Ashrafin leirin tilanteen itse paikalla, koska olen varma siitä, että teidän henkilökohtainen puuttumisenne voisi helposti johtaa myönteiseen ratkaisuun?

Catherine Ashton, olette jo puuttunut Egyptin koptien tilanteeseen; vaino on kuitenkin jatkunut ja tällä hetkellä se on huolestuttava osa niin kutsuttua "arabikevättä". Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedonannoissa siitä puhutaan edelleen ääriliikkeiden konfliktina. Kuitenkin Egyptissä kuolee vain kristittyjä ja vain kirkkoja poltetaan. Mikä estää meitä tunnustamasta totuutta, puhumasta siitä oikealla nimellä ja päästämästä koptit vaikeasta tilanteesta fundamentalistien poliittisen hankkeen panttivankeina?

  Pier Antonio Panzeri (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, myrskyisät tapahtumat, joihin liittyy epävarmuustekijöitä ja toivoa ja jotka muuttavat poliittista maantiedettä Välimeren etelärannikolla, muodostavat huomattavan haasteen EU:lle ja sen ulkopolitiikalle. Tapahtumien perusteella EU:lle pitäisi olla entistä tärkeämpää voida luottaa vakaaseen, johdonmukaiseen ulkopolitiikkaan, jolla voidaan käsitellä vaikea nykytilannetta ja tehdä suunnitelmia ongelmallisen tulevaisuuden varalle, jossa kansainväliset suhteet muuttuvat ja maailma muuttuu perusteellisesti.

Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän kaltaisten valtioiden strategisten siirtojen ja lisääntyvän raaka-aine- ja energiapulan takia EU:n pitäisi omaksua ratkaiseva, päättäväinen rooli, mutta on varsin selvää, ettei se ole valmis tällaisiin haasteisiin.

Jo jonkin aikaa EU on liikkunut liian hitaasti jäsenvaltioiden ulko- ja sisäpolitiikan koordinoinnin suuntaan. Mitään merkittävää edistystä ei ole saavutettu. Todisteena siitä on toisaalta vaisu ulkopoliittinen toiminta ja toisaalta jääräpäisyys tietyissä valtioissa, jotka kaipaavat vanhaa siirtomaa-aikaa joka ei koskaan palaa, ja uskovat sitkeästi suojelevansa etujaan paremmin toimiessaan yksin delegoimatta mitään EU:n viranomaisille. Meidän on käännettävä uusi lehti. Catherine Ashton, teillä on tärkeä tehtävä; täyttäkää se viimeiseen asti tietäen, että käytettävissä oleva aika hupenee nopeasti.

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Jelko Kacin (ALDE). – (SL) Arvoisa puhemies, arvoisa Catherine Ashton, te edustatte Euroopan unionin poliittisia tavoitteita yhteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikalla.

Pyytäisin teitä käymään Irakissa henkilökohtaisesti niin pian kuin mahdollista. Teidän täytyy näyttäytyä Bagdadissa ja itse asiassa Kurdistanissa.

Yhdysvaltalaiset lähtevät sieltä vuoden loppuun mennessä ja heidän jälkeensä sinne jää suuri tyhjiö. Euroopan unioni ei ole kuitenkaan läsnä Irakissa tai tarkkaan ottaen siellä on niin vähän diplomaattejamme, että he ovat näkymättömiä tai kyvyttömiä tuomaan itseään esiin.

Irakilaiset haluavat meidän ja teidän henkilökohtaista läsnäoloanne, he haluavat poliittista yhteistyötä ja he haluavat taloudellista yhteistyötä.

Olen tyytyväinen teidän lausuntoonne Bosnia ja Hertsegovinasta – se oli hieno lausunto, mutta te ette ole nimittänyt lähetystön päällikköä Sarajevoon.

Jättämällä lähetystön päällikön nimittämättä olette pelannut monien sellaisten henkilöiden pussiin, jotka luovat Bosnia ja Hertsegovinaan epävakautta sisäisesti ja ulkoisesti. Päällikön nimittäminen lopettaisi sen.

  Paweł Robert Kowal (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, EU:lla on tällä hetkellä kaksi ongelmaa. Ensinnäkin vaaditaan uusi näkemys naapuruuspolitiikasta. Olin äskettäin Tunisiassa ja näin miten paljon EU:lta odotetaan. Olemme jatkuvasti yhteydessä Ukrainaan, ja tiedän, että sielläkin toivotaan paljon enemmän – lisää mahdollisuuksia kehittää sosiaalista yhteistyötä ja lisää kontakteja, ja siellä toivotaan ettemme vetäydy eurooppalaiseen itsekkyyteemme.

Tiedän, että teidän on vaikea tehdä työtänne, hyvä Catherine Ashton, koska olette omillanne ettekä te päättänyt siitä – niin Euroopan ulkosuhdehallinto perustettiin – mutta on sellainen vaikutelma, että syksyllä me pidimme Valko-Venäjää tärkeimpänä kysymyksenä, kun taas tällä hetkellä – kuin pikkulapset, jotka ovat kiinnostuneet jostain muusta – katseemme suuntautuu Pohjois-Afrikkaan. Naapuruuspolitiikasta tarvitaan uutta näkemystä, ja se on tällä hetkellä teidän käsissänne. Viime kuukausina olette osoittanut, että olette vahva persoona ja että suoriudutte tehtävästänne. Ehkä EU:n ei pitäisi nyt niin kuin muinaisen Rooman päivinä puolustaa itseään Limes Germanicus -linjalla Reinin rannalla tai jossain muualla, vaan sen pitäisi ehdottaa rohkeaa poliittista näkemystä, joka koskee maahanmuuton lisäksi poliittista näkemystä. Voisi sanoa, että EU:n kohtalo on tänä historiallisena hetkenä teidän käsissänne, Catherine Ashton, ja me luotamme siihen kovasti.

  Jacek Saryusz-Wolski (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, Ashrafin leirillä tapahtuu julmuuksia – julmuuksia, jotka me luonnollisesti tuomitsemme ja joista olemme todella huolissamme – mutta kysyisin Catherine Ashtonilta, mitä välineitä me käytämme sanojen lisäksi? Harkitsemmeko kauppaa koskevia toimia, tukitoimia ja muita konkreettisia ja todellisia toimia hyödyttömän taivuttelun sijasta?

Katson, että unionin lähellä sijaitsevia valtioita koskeva naapuruuspolitiikka on tärkein osa salkkuanne, Catherine Ashton. Se on ulkopolitiikan ydin, koska jos epäonnistumme siinä, epäonnistumme koko ulkopolitiikassa.

Karu totuus on se, että olemme vetäytymässä ja puolustusasemissa eteläisissä ja itäisissä naapurivaltioissa. Meidät on yllätetty. Catherine Ashton sanoi, että naapurimaissamme on myrskyjä. Sitä sanaa hän käytti. Missä on meteorologinen etenemissuunnitelmamme? Aika on keskeinen tekijä tässä politiikassa ja niukka luonnonvara. Naapuruuspolitiikassamme olemme aina tapahtumia jäljessä. Jopa Catherine Ashtonin ja komission jäsenen Fülen toteuttama Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu on aikataulusta jäljessä kolmatta kertaa – ja aikataulusta jäljessä hänen virastossaan.

Virheemme on toimettomuus. Ulkopolitiikassa on kyse toimista, jotka muuttavat tapahtumien kulkua, eikä sanoista, kokouksista, hyödyttömästä taivuttelusta ja lausuntojen tulvasta. Meidän pitäisi käyttää todellisia ja kovia välineitä asioiden muuttamiseksi Libyassa, Syyriassa, Ashrafin leirissä ja Valko-Venäjällä. Jäsenvaltioiden seuraamisesta ja luvan odottamisesta ulkoministereiltä on tullut Catherine Ashtonin doktriini, ja hän pitää sitä hyveenä. Se on väärä lähestymistapa. Se tuomitsee ulkopolitiikkamme pienimpään yhteiseen nimittäjään ja olemaan aina myöhässä. Haluamme korkean edustajan johtavan eikä seuraavan.

Keskustelussamme on kaksi heikkoutta. Ensinnäkin tyydymme usein tuomitsemaan ja antamaan tehottomia viisumikieltoja, jotka ovat naurettavan heikkoja välineitä. Vaadimme myös lisää rahaa puhdistaaksemme omatuntomme, mutta liikkeellä on paljon enemmän arabien rahaa, jota ei sijoiteta arabien demokratiaan ja hyvinvointiin.

  Libor Rouček (S&D). – (CS) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kehitys on erittäin tärkeää Euroopan turvallisuuden ja vakauden kannalta. Arabi- ja muslimikansat käyvät läpi poliittisen demokraattisen vapautumisen prosessia, jota voidaan kuvata "Prahan arabikevääksi". Nuoret Tunisiasta Egyptiin, Jemeniin, Syyriaan ja Bahrainiin vaativat lisää vapautta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

Kyse ei ole vain EU:n poliittisista ja turvallisuutta koskevista eduista vaan ennen kaikkea moraalisesta velvollisuudesta tarjota huomattavaa apua arabiystäville näiden vapaustaistelussa, koska arvot, joiden puolesta he taistelevat, ovat myös meidän arvojamme, ja niiden onnistunut toteuttaminen ja soveltaminen ovat myös perusedellytys kestävälle rauhalle, vakaudelle, kehitykselle ja hyvinvoinnille. Laajan avun ei pitäisi kuitenkaan merkitä asioihin puuttumista, koska kansalaisyhteiskunnan, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kehittäminen on minun mielestäni jätettävä arabien ja muslimien käsiin. Vain tällä tavoin kyseiset kansat ja yhteiskunnat voivat...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Ria Oomen-Ruijten (PPE). – (NL) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, onnittelen aluksi korkeaa edustajaa menestyksestä, jonka hän saavutti New Yorkissa. EU:n roolin vahvistaminen Yhdistyneissä Kansakunnissa on hyvä asia. Se saa minut kuitenkin esittämään useita kysymyksiä.

Mikä on meidän viestimme ja teidän viestinne yleiskokoukselle? Miten jäsenvaltioilta saadaan yksi yhteinen kanta vajoamatta takaisin pienimpään yhteiseen nimittäjään? Mihin erityisiin toimiin – Joseph Daul kysyi samaa asiaa – me lopulta ryhdymme viestimme toteuttamiseksi?

Arvoisa puhemies, meillä on jättimäisiä haasteita, joihin on löydettävä vastaus. Kyseisiä haasteita ei löydy enää vain Bahrainista, Jemenistä, Iranista ja Armeniasta. Niitä löytyy myös välittömistä naapurimaistamme: Valko-Venäjältä, Syyriasta, Egyptistä ja Libyasta. Kyseiset haasteet ovat erittäin todellisia. Siellä on vainoa, sotaa, väkivaltaa uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan ja sieltä tulvii meille pakolaisia, ja oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian toteuttaminen on käynnistynyt liian hitaasti.

Arvoisa Catherine Ashton, olette keulakuvamme, Euroopan unionin keulakuva. Emme voi sallia sitä, että me, Euroopan unioni, jäämme jälkeen eripuraisina ja päättämättöminä. Teillä on ratkaiseva rooli virallisesti ja epävirallisesti, kulissien takana mutta myös kokoussaleissa sekä erityisesti niiden ulkopuolella. Tiedän ja ymmärrän, että teidän on toimittava varovaisesti. Teidän pitäisi kuitenkin tietää, että me, Euroopan parlamentti, tuemme teitä, kun te pyritte vakuuttamaan jäsenvaltiot siitä, että yhteinen eurooppalainen lähestymistapa on vaivan arvoinen, kun te pyritte kohti tehokasta, yhtenäistä ja yhteistä ulkopolitiikkaa ja olette tuon politiikan kasvot, kun te pyritte saamaan parhaat henkilöt parhaisiin virkoihin ulkosuhdehallinnossa ja pyritte vahvistamaan EU:n ja sen kansalaisten asemaa. He ovat tärkeitä. Tehkää siis enemmän. Tehkää enemmän Syyriassa älkääkä antako tukeanne puolinaisille ratkaisuille.

  Maria Eleni Koppa (S&D). – (EL) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, tänään me keskustelemme keskeisistä kysymyksistä unionin ulkopolitiikan alalla ja kolmesta tärkeästä Euroopan parlamentin tekstistä, jotka koskevat Euroopan unionin roolia maailmassa. Kuitenkin kysymys, jonka me kaikki esitämme tämän päivän keskustelussa, on se, että onko meillä itse asiassa yhteistä ulkopolitiikkaa. Kun unioni ei tunnu tietävän, mitä tehdä, ja vaikuttaa pelokkaalta ja heikolta eikä sillä pitkään aikaan ole ollut sanottavaa vuosikymmenen historiallisesti merkittävässä tapahtumassa, jolla tarkoitan arabimaailman kansannousuja, kun jäsenvaltiot eivät onnistu muodostamaan yhteistä kantaa ratkaisevan tärkeään YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1973, joka koskee Libyaa, ja kun unioni epäröi Syyrian suhteen, mietin, että onko kysymykseen jo vastattu käytännössä.

Meillä oli korkeat odotukset Lissabonin sopimuksen jälkeen. Jos neuvosto ei kuitenkaan suoriudu tehtävästä, kun kansallinen itsekkyys ja henkilökohtaiset strategiat hallitsevat päätöksentekoa, niin Euroopan unioni ja eurooppalainen ihanne ovat hävinneet jälleen yhden taistelun.

  Michael Gahler (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, yhdyn kollegoideni mielipiteeseen, joka koskee valitettavaa ja epäyhtenäistä lähestymistapaa, jonka yksittäiset hallitukset ovat omaksuneet nykyisiin haasteisiin. Yhdyn myös Catherine Ashtoniin, kun hän vaatii laajentamaan keskustelua niin, että siihen osallistuvat myös jäsenvaltioiden hallitukset. Haluaisin erityisesti kysyä, mitä hyötyä hallitus A tai hallitus B toivoo saavansa yksipuolisesta etenemisestä tai päätösten estämisestä. Mitä hyötyä siitä on? Hyödyn täytyy olla suurempi kuin vaikutuksen, joka meillä voi olla, jos toimimme yhtenäisesti unionina. Uskon, että joidenkin hallitusten olisi vaikea selittää toimiaan.

Luotan kuitenkin siihen, että olemme kivuliaassa prosessissa, jossa opimme virheistämme. Talouskriisillä ja velkakriisillä on tietyssä määrin ollut hyödyllinen vaikutus, kun ne ovat lisänneet yhteistyötä erityisesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Toiset puhujat ovat viitanneet yhdistämiseen ja jakamiseen. 8. huhtikuuta EU:n sotilasesikunta esitti 300 hanketta jäsenvaltioista kyseisellä alalla. Haluaisin tietää mitä te aiotte nyt tehdä kyseisille hankkeille. Onko olemassa suunnitelmia käyttää kyseistä aloitetta pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön, jota ei ole vielä toteutettu? Aiotteko varmistaa, että Euroopan puolustusvirastolla ja EU:n sotilasesikunnalla on keskeinen vastuu kyseisen aloitteen täytäntöönpanossa?

Reinhard Bütikofer luetteli neljä painopistealaa ensi vuodelle, ja minä tuen niitä suurelta osin. Euroopan parlamentti on useassa yhteydessä kehottanut laatimaan valkoisen kirjan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Mikä on teidän mielipiteenne asiasta? Oletteko valmis kokoamaan hallintonne olemassa olevat yksiköt, jotka käsittelevät kyseisiä asioita, yhteen osastoon, jota voisi kutsua operatiiviseksi esikunnaksi?

  Luis Yáñez-Barnuevo García (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, aloitan onnittelemalla teitä työstänne, Catherine Ashton. Sallinette minun todeta, että olette kuin kovasti puurtava muurahainen, joka saavuttaa tuloksia vähä vähältä, kun heinäsirkat sirittävät ja laiskottelevat jäsenvaltioissa.

Hyvät kuulijat, suokaa anteeksi, etten mene asiassa sen pidemmälle, koska kollegat omasta ryhmästäni ja muista ryhmistä ovat ilmaisseet samat mielipiteet. Esitän vain neljä asiaa, joita voidaan pitää välineinä, jotka auttavat teitä toimimaan, tekijöinä, jotka tukevat teitä sellaisen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan luomisessa, joka on nimensä arvoista.

Ensinnäkin toisin kuin muissa kysymyksissä yleinen mielipide EU:ssa on 65–70-prosenttisesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalla.

Toiseksi tämä parlamentti tukee pientä euroskeptistä vähemmistöä lukuun ottamatta federalistisia eurooppalaisia toimia, ennen kaikkea ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Kolmanneksi tulevat kaikkein Eurooppa-myönteisimmät, eniten liittovaltiota kannattavat jäsenvaltiot, joita unionissa on: muodostakaa liitto niiden kanssa...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Francisco José Millán Mon (PPE). - (ES) Arvoisa puhemies, minäkin aloitan puheenvuoroni kahdella huomiolla. Pidän yksilöllisiä keskusteluja parempina kuin yhteisiä keskusteluja. Käsittelemme erillisiä kysymyksiä, jotka ansaitsevat riippumattoman ja perusteellisen keskustelun. Sitten toistaisin Salafranca Sánchez-Neyran sanat kuubalaisen toisinajattelijan Soton kuolemasta.

Seuraavaksi esitän kolme lisäkommenttia.

Valitettavasti kun me kaikki toivoimme voivamme keskittyä Euroopan unionin ulkoiseen rooliin näinä vuosina, vakava talous- ja rahoituskriisi on vaatinut kaiken huomiomme. Kuitenkin suuri määrä ulkoisia haasteita, erityisesti Välimeren alueella, merkitsee sitä, ettemme voi odottaa. Euroopan unionin on osallistuttava poliittisesti ja taloudellisesti prosesseihin, joita arabimaailmassa tapahtuu.

Arvoisa korkea edustaja Ashton, minäkin juhlin sitä, että Euroopan unionin ääni Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa vahvistettiin lopulta New Yorkissa viime viikolla äänestyksessä, jossa se sai laajaa tukea. Onnittelen teitä siitä ottaen huomioon viime vuoden katastrofin, joka herätti huolestuttavia kysymyksiä unionin tulevasta roolista maailmassa ja kansainvälisissä järjestöissä.

Toisistaan poikkeavat eurooppalaiset äänet päätöslauselmasta 1973 Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa korostavat suunnattomia vaikeuksia – korostan suunnattomia vaikeuksia – joita liittyy tehokkaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan luomiseen.

Kaiken kaikkiaan, Catherine Ashton, teillä ja Herman Van Rompuylla, jolla on myös paljon vastuuta ulkoasioissa, on valtava urakka jäsenvaltioiden vakuuttamisessa siitä, että tarvitaan yhtenäisiä ulkoisia toimia. Teidän kahden on tehtävä kovasti töitä, työnnettävä, vedettävä ja johdettava historiallisella hetkellä, johon meidän on ollut tarkoitus käydä käsiksi Lissabonin sopimuksen uusilla välineillä.

  Marek Siwiec (S&D). – (PL) Arvoisa puhemies, lopetetaan valitus siitä, ettei meillä ole yhteistä eurooppalaista politiikkaa. Joillakin aloilla meillä on yhteinen politiikka, kun taas toisilla sitä ei ole. Itse asiassa naapuruuspolitiikassa yhteinen politiikka toimii. Uudet jäsenvaltiot voivat tukea länttä Pohjois-Afrikassa ainutlaatuisella tavalla, koska lännellä ei ole tarvittavaa uskottavuutta. Uskottavuutta tuovat ne, jotka ovat toteuttaneet vallankumoukset Itä-Euroopan valtioissa. Idässä meillä kaikilla on etumme näissä asioissa – idässä yhtä lailla kuin lännessä. Vanhoilla jäsenvaltioilla on kuitenkin rahaa ja välineitä. Tarvitsemme nuo rahat noudattaaksemme yhteistä naapuruuspolitiikkaa idässä ja etelässä ja lisätäksemme uskottavuuttamme.

Kun puhumme politiikasta puolustuksen alalla – millaista puolustuspolitiikkaa se on, kun EU:lla ei ole armeijaa? Libyan yllä toimii 60 eurooppalaista lentokonetta – 60 kuuroa ja sokeaa lentokonetta. Siellä ei ole tiedustelua, eivätkä kyseiset lentokoneet voi suorittaa tehtäväänsä tehokkaasti. Jos yhdysvaltalaiset eivät olisi liittyneet operaatioon alusta alkaen, operaatiolla ei olisi saavutettu mitään. Sillä ei olisi mitään vaikutusta. Lopetetaan siis valitus siitä, ettei meillä ole yhteistä politiikkaa. Niin kauan kuin meillä ei ole yhteistä armeijaa, meillä ei ole yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

  Arnaud Danjean (PPE). – (FR) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, Libyan kriisi on valitettavasti jälleen osoittanut Euroopan unionin vaikeudet olla olemassa diplomaattisesti ja sotilaallisesti. Olisi kuitenkin epäreilua syyttää yksin teitä unionin poliittisen tahdon puutteesta, vaikka moni meistä uskookin, että olisi voitu ja olisi pitänyt toimia päättäväisemmin.

Totta on sekin, että jäsenvaltioilla on paljon vastuuta kyvyttömyydestä toteuttaa yhtenäistä, tehokasta ja näkyvää politiikka tässä asiassa, vaikka yhdysvaltalaiset ystävät luottavat vahvasti siihen, että Euroopan unioni toimii. Libyan kriisin ohella meidän on muistettava huomattava strateginen kehitys, joka merkitsee sitä, että emme saa luopua yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevasta tavoitteesta, joka on kirjattu Lissabonin sopimukseen ja jota teidän, Catherine Ashton, on edelleen siivitettävä ja tuettava ja jonka puolesta teidän on puhuttava.

Kaiken kaikkiaan ennennäkemättömät finanssipoliittiset rajoitukset puolustusbudjeteissa, monet kansainväliset kriisit ja Yhdysvaltojen strateginen joukkojen siirtäminen ovat merkittäviä tekijöitä, jotka eivät jätä meille muuta vaihtoehtoa kuin ottaa kohtalo omiin käsiimme. Näiden kriisien ja uhkien edessä emme voi vain ojentaa avaimia yhdysvaltalaisille ystävillemme ja liittolaisillemme tai Natolle. Yhdysvallat tai Nato eivät pystyneet lopettamaan esimerkiksi Georgian ja Venäjän kriisiä vuonna 2008, eivätkä ne pysty valvomaan nykyistä tulitaukoa siellä. Euroopan unionin operaatiolla on täysi legitimiteetti.

Voimme nähdä Libyassa selvästi, että Yhdysvallat ei halunnut joutua etulinjaan ja että Naton minimisuoritus ei riitä.

Catherine Ashton, yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ei ole asia, joka on saavutettu 10 vuodessa tai joka on kirjattu perussopimuksiin. Se on myös strateginen vaatimus, ja teidän on ensimmäisenä tehtävä tarvittavat aloitteet.

(Suosionosoituksia)

  Andrey Kovatchev (PPE). – (BG)… (äänite on huono)

Arvoisa puhemies, on käymässä selväksi, että hallinnot joissain unionimme pääkaupungeissa ymmärtävät nyt, mitä Lissabonin sopimus edustaa, ja niiden on vaikeaa mukautua ulkopoliittisiin aloitteisiin, jotka eivät ole lähtöisin niistä itsestään. Juuri sen takia me tarvitsemme voimakasta eurooppalaista johtajaa, jolla on rohkeutta silloin, kun on hakattava pöytää ja vaadittava jäsenvaltioita hyväksymään yhteinen kanta. Vetoan tietysti myös jäsenvaltioihin, jotta ne eivät yritä uudelleenkansallistaa ulkopolitiikkaa vaan auttavat teitä, arvoisa Catherine Ashton.

Tarvitsemme vahvan eurooppalaisen diplomatian lisäksi myös tehokkaita siviili- ja sotilasvoimavaroja niin ettemme ole vain suurin mutta "hampaaton" kehitysavun ja humanitaarisen avun lahjoittaja maailmalle vaan myös vakavasti otettava toimija maailmanpolitiikassa. Katson, että Euroopan unionin omilla sotilaallisilla voimavaroilla voidaan tarjota apua myös Yhdysvalloille ja Naton liittolaisille poliittisesti ja sotilaallisesti, erityisesti läheisten naapuriemme tapauksessa. Kaikki konfliktit vahvistavat sen.

Kannatan puolustusresurssiemme yhdistämistä ja jakamista sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme yhdentämistä. Tarvitsemme yhteistä turvallisuus- ja puolustusstrategiaa. Tehokas eurooppalainen ulkopolitiikka ja oma puolustusvalmiutemme ilman omaa tiedustelupalvelua ja tiedonkeruuta on kuin talo ilman kattoa. Se asia on otettava jälleen käsiteltäväksi. Joko jäsenvaltioiden on vaihdettava tietoa entistä tehokkaammin ulkosuhdehallinnon ja Euroopan unionin kanssa tai unionin on perustettava omat tiedotus- ja analysointikanavansa.

Lopuksi haluan teidän, Catherine Ashton, käsittelevän myös takaisinottositoumusten entistä tehokkaampaa noudattamista turvallisissa maissa, joiden kanssa me, Euroopan unioni, olemme tehneet tällaisia sopimuksia.

  Alojz Peterle (PPE). – (SL) Arvoisa puhemies, tulevaisuudessa voimme odottaa vielä lisää haasteita ulkopolitiikan ja turvallisuuden alalla, mikä tekee uskottavuuden korostamisesta entistä tärkeämpää. Ilman uskottavuutta emme voi olla tehokkaita.

Uskottavuus merkitsee ennen kaikkea omien arvojemme ja periaatteidemme noudattamista. Arvoisa korkea edustaja Ashton, olen kanssanne samaa mieltä siitä, ettemme saa unohtaa alkuperää, jossa Euroopan unioni syntyi.

Vuosia sitten se asetti ihmisoikeudet etusijalle. Kunnioitetaan ihmisarvoa ja kaikkia kulttuuri-identiteettejä ja annetaan entistä suurempi panos kulttuurien väliseen vuoropuheluun.

Maailma odottaa Euroopan unionin toimivan entistä vahvemmassa roolissa niin, ettei sillä ole 27 erilaista ulkopolitiikkaa. Yhtenäisyyden ei tarvitse merkitä sitä, että menetämme monimuotoisuuden.

Lopuksi korostaisin kolmea asiaa:

– ensinnäkin: meidän on nopeasti ratkaistava umpikuja Bosnia ja Hertsegovinassa, koska väkivallan puhkeaminen uudelleen on mahdollista

– toiseksi: meidän on nopeasti luotava yhtenäinen ja strateginen suhde Turkkiin, mitä on tänään tuskin mainittu

– kolmanneksi: olen tyytyväinen nähdessäni päättäväisyytenne Ashrafin leirin suhteen; meidän äänemme, joka vastustaa siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa, on oltava selvä ja päättäväinen siellä ja muualla maailmassa.

  Alejo Vidal-Quadras (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, 29. heinäkuuta 2009 Irakin joukot hyökkäsivät väkivaltaisesti iranilaisten pakolaisleiriin Ashrafissa ja ampuivat tai pahoinpitelivät kuoliaaksi 11 siellä asuvaa ihmistä. Hyökkäys toistettiin 8. huhtikuuta tänä vuonna, ja kuolleita oli 35. He kuolivat luoteihin tai murskautuivat panssariajoneuvojen alle.

Arvoisa Catherine Ashton, kuukausia sitten parlamentin jäsenet varoittivat teitä jälkimmäisestä joukkomurhasta, ja pyysimme teitä toistuvasti toimimaan asian eteen.

Te jätitte varoituksemme huomiotta kuukausien ajan ja reagoitte vasta katastrofin jälkeen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta seuraava hyökkäys voi olla valtava verilöyly, jos ette tee tästä humanitaarisesta kriisistä yhtä tärkeimmistä painopisteistänne välittömästi.

Ratkaisu on olemassa, kuten Struan Stevenson selitti teille. Toivomme, että ryhdytte välittömästi ponteviin toimiin sen mahdollistamiseksi, ja me suhtaudumme myönteisesti sitoumukseen, jonka annoitte tänä aamuna.

Tankkien saartamat 3 400 puolustuskyvytöntä miestä ja naista katsoo meihin luottaen siihen, että toimemme ovat arvojemme mukaisia. Euroopan parlamentti on tehnyt ja tekee kaikkensa. Pyydämme teitä toimimaan yhtä ponnekkaasti kyseisten ihmisten pelastamiseksi.

Jos toimitte, kuten me toivomme, saatte meidän tukemme. Jos ette, teidän omatuntonne ja tämä parlamentti vaativat teitä tilille.

  Dominique Baudis (PPE) . – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on vihdoin määrännyt pakotteita Syyrialle. Valitettavasti kuitenkin vaikuttaa siltä, että unioni on peloissaan, koska se on vältellyt syyttämästä Syyrian päämiestä.

Mielenosoittajat tulkitsevat luonnollisesti tällaisen päättäväisyyden ja selvyyden puutteen hylkäämiseksi ja viranomaiset pitävät sitä suvaitsemisena, mikä antaa niille mahdollisuuden kiristää sortoa. Sorto on niin julmaa, että on käsittämätöntä, että Syyria voidaan valita YK:n ihmisoikeusneuvostoon samaan aikaan, kun maan viranomaiset estävät YK:n tarkkailijoiden pääsyn Daraahan, missä esiintyy kauheaa väkivaltaa aseettomia siviilejä vastaan.

Jos Syyria valittaisiin ihmisoikeusneuvostoon, se olisi loukkaus uhreja ja heidän perheitään kohtaan ja se kannustaisi hallitusta käyttämään raakaa voimaa omaa kansaansa vastaan jättäen täysin huomiotta arvot, joita ihmisoikeusneuvoston on määrä puolustaa.

Hyvä Catherine Ashton, millaisia diplomaattisia vaihtoehtoja teillä on mielessänne tällaisen katastrofin välttämiseksi?

  Anna Ibrisagic (PPE). – (SV) Arvoisa puhemies, koska minulla on käytettävänäni vain yksi minuutti, puhun lyhyesti. Kaksi kollegaani on jo maininnut Vuoristo-Karabahin konfliktin ja sen, että tilanne siellä on muodostumassa entistä monimutkaisemmaksi. Kaikki raportit viittaavat myös siihen, että tilanne on muuttunut dramaattisesti viime viikkoina. Armenian miehittämillä Azerbaidžanin alueilla toisin sanoen Vuoristo-Karabahissa on havaittavissa sotilaiden liikehdintää. Kysynkin teiltä, Catherine Ashton, tiedättekö miten tilanne kehittyy ja teettekö jotain sen mahdollisen leviämisen ehkäisemiseksi tämän konfliktin lisäksi Georgian miehitetyillä alueilla? Ottaisin tämän asian esille teidän kanssanne lähtökohdaksi, ja lähetän teille myöhemmin myös kirjallisen kysymyksen. Kiitos.

  Ana Gomes (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, miten EU voi toimia lain ja ihmisten turvallisuuden puolesta ilman, että se tunnistaa ja vie oikeuteen rikolliset, jotka jättävät pakolaiset kuolemaan Välimerellä. Catherine Ashton, Bashar al-Assadin pitäisi olla ensimmäisenä EU:n pakoteluettelossa ja hänen pitäisi myös olla niiden rikollisten luettelossa, jotka joutuvat Kansainväliseen rikostuomioistuimeen tai eurooppalaisiin tuomioistuimiin, Syyrian kansan julmasta sorrosta.

Libyassa EU:n olisi pitänyt Bengasiin perustettavan toimiston lisäksi ottaa jo käyttöön Eufor. Sillä olisi tuettu humanitaarisen avun toimittamista hyökkäyksen uhreiksi joutuneille ihmisille esimerkiksi Misratassa. Lisäksi EU:n pitäisi panna täytäntöön meri- tai maarajoja koskeva asevientikielto, kuten tämä parlamentti suosittelee. Siihen emme tarvitse enää uutta YK:n päätöslauselmaa tai pyyntöä; tarvitsemme vain jäsenvaltioiden poliittista tahtoa. Jos teette aloitteen, Catherine Ashton, ja muistutatte niitä velvollisuuksistaan, tämä parlamentti tukee teitä voimakkaasti. Lopuksi palestiinalaisten sovinto on suuri...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Antonyia Parvanova (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan levottomuudet edellyttävätkin Euroopan unionilta vahvaa roolia Välimeren alueella, nostaisin esiin kysymyksen toisesta laivasaattueesta Gazaan.

Muistamme kaikki miten ensimmäiselle laivasaattueelle kävi ja mitä seurauksia siitä oli keskusteluille ja pyrkimyksille jatkaa Lähi-idän rauhanprosessia. Kuten te, arvoisa varapuheenjohtaja / korkean edustaja, mainitsitte, epäilette, että uusi tällainen aloite johtaisi myönteisempään tulokseen. Pyytäisin teitä kertomaan meille tuoreimmat tiedot Gazan todellisesta humanitaarisesta tarpeesta sekä tavaroista ja tuesta, jotka kulkevat tällä hetkellä Israelin ja Egyptin nykyisten rajanylityspaikkojen kautta. Oletteko pyytänyt tai aiotteko pyytää jäsenvaltioita ja Israelin viranomaisia keskustelemaan aloitteen kehittymisestä ja aiotteko kenties ehdottaa Euroopan unionilta myönteistä panosta, joka voisi johtaa vastuullisempaan tulokseen?

  Heidi Hautala (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, kommenttini ovat Catherine Ashtonille.

Arvoisa varapuheenjohtaja / korkea edustaja Ashton, olette kuullut selvästi tänä aamuna, että Euroopan parlamentti tulee täysin johtajan roolianne ja vaatii teitä ottamaan aloitteen käsiinne yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Olette myös kuullut kollegoideni monet kysymykset siitä, kuka ja mitkä jäsenvaltiot estävät yhteiset ponnistelumme. Ehdotukseni on, että nyt, kun Euroopan ulkosuhdehallinto laatii tietojen ja asiakirjojen saatavuutta koskevia sääntöjään, te teette siitä nykyaikaisen organisaation, johon kansalaiset voivat ottaa yhteyttä ja joka ei käsittele ulkopolitiikkaa ikään kuin se kuuluisi vain salamyhkäisille diplomaateille. Olen varma siitä, että tämä on paras keino edistää yhteisiä toimiamme todella yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan hyväksi.

  Peter van Dalen (ECR). – (NL) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, Lähi-idässä on vakava uhka. Kristittyjä syrjitään, myös järjestelmällisesti, eri islamilaisissa maissa. Irakin kristittyjen yhteisö on jo kutistunut alle puoleen. Nyt sama tapahtuu Egyptissä. Ikivanhaa koptiyhteisöä vastaan hyökätään, päivittäin tapahtuu jatkuvaa häirintää, on pakkoavioliittoja, ja on melko mahdotonta rakentaa kirkkoa. Viime helmikuussa tapasin täällä 60 koptia, ja he pyysivät apuamme.

Tämän perusteella minulla on teille kaksi pyyntöä, arvoisa Catherine Ashton. Tehkää kopteista painopisteala politiikassanne. Heihin kohdistuva järjestelmällinen syrjintä on lopetettava. Toiseksi me pyysimme 20. tammikuuta tässä parlamentissa uskonnonvapautta koskevaa EU:n strategiaa ja kyseisen politiikan jatkuvaa seurantaa. Toteuttakaa se, olkaa hyvä. Arvostaisin teidän reaktiotanne. Kiitos kärsivällisyydestänne.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on periaatteessa politiikkaa, jolla puolustetaan Euroopan valtioiden taloudellisia ja geostrategisia etuja. Sitä mukautetaan enenevässä määrin Yhdysvaltojen ja Pohjois-Atlantin puolustusliiton (Nato) tarpeisiin, ja kehitysyhteistyö ja -apu asetetaan toiselle sijalle.

Seuraukset ovat suurelta osin katastrofaalisia, kuten Afganistanin, Palestiinan, Irakin, Libyan ja muiden maiden tapaukset selkeästi osoittavat. Yleisesti noudatetaan kaksinaismoraalista politiikkaa, jolla turvataan eurooppalaisten asevalmistajien taloudelliset edut. Ne ovat ansainneet miljoonia myymällä aseita diktaattoreille, jotka ovat käyttäneet niitä oman kansansa ja naapurivaltioiden väestön joukkomurhaamiseen.

Niinpä keskeisiä kysymyksiä, joita tämä keskustelu herättää, ovat se, muutetaanko asekauppaa koskevaa politiikkaa lopultakin, ja se, mitä itse asiassa tehdään Israelin ekspansionistisen ja sotaisan politiikan lopettamiseksi…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, arvoisa Catherine Ashton, meille on selvää, ettemme voi odottaa teidän toteuttavan laajoja turvallisuusoperaatioita kriisialueilla ympäri maailmaa siinä lyhyessä ajassa, joka on kulunut hallintonne perustamisesta.

Toisaalta hallintonne tarjoaa teille jo paljon mahdollisuuksia neuvotella kaikkialla, missä EU voi toimia hyödyllisessä roolissa mielipiteineen ja poliittisine vaikutusvaltoineen. Yksi ongelma, joka vaikuttaa suoraan EU:hun ja johon on syytä hakea ratkaisua pyöreän pöydän neuvotteluissa, on Turkin armeijan toteuttama EU:n alueen miehitys Kyproksessa.

Turkki on EU:n etuoikeutettu kumppani ja on ilmoittanut ulospäin olevansa ehdottomasti kiinnostunut Eurooppalaisen ryhmämme täysjäsenyydestä. Niinpä uskon vakaasti siihen, että teidän pitäisi käyttää mahdollisuudet, joita roolinne teille tarjoaa, ratkaistaksenne kyseisen vaikean kysymyksen, jossa EU on suoraan osallisena.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, on itsestään selvää, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka on itsenäisen valtion määrittelevä rooli. Jos tuo rooli siirretään ylikansalliselle viranomaiselle, siinä sivuutetaan tai murennetaan elintärkeä kysymys jäsenvaltioiden välisistä suhteista, tai itse asiassa silloin myönnetään, etteivät ne ole enää itsenäisiä valtioita.

EU:n politiikassa, jolla vältetään sota Euroopassa, ei ole mitään väärää, mutta torjun ehdotuksen, että itsemääräämisoikeudesta luopuminen on välttämätöntä sen saavuttamiseksi. Kaikkien Euroopan valtioiden pitäisi myös puolustaa Euroopan suuria saavutuksia häiritsemistä tai heikentämistä vastaan. Hyökkäyssotia, joissa Euroopan valtioilla ei ole oikeutettua etua, on vältettävä kaikin keinoin. Emme saa myöskään osallistua kulissien takaiseen kiihotukseen tekopyhässä tarkoituksessa istuttaa niin kutsuttuja "eurooppalaisia arvoja" vihamieliseen maaperään.

Meidän on vältettävä tilanne, jossa Euroopasta tulee maahan muuttavien kolmannen maailman asukkaiden suojapaikka. Heidän kulttuurinsa ovat erityisten kansojen tuote. Kolmannen maailman väestön...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Marco Scurria (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän Catherine Ashtonia selvityksestä, jonka hän on meille tänään esittänyt. Muistuttaisin kuitenkin häntä siitä, että suuri yleisö Euroopassa ei valitettavasti ole tietoinen Euroopan unionin läsnäolosta. Kuten monet kollegani ovat jo maininneet, ulkopolitiikkamme on edelleen alkutekijöissään, mikä nähdään tietyistä tapahtumista, joita viime päivinä on tapahtunut.

EU ei voi pysytellä poissa Ashrafin leiristä: kyse on leiristä, jolla mitataan kansainvälistä politiikkaa mutta myös ihmisoikeuksien suojelua. Velvollisuutemme on toimia kyseisessä osassa maailmaa, aivan kuten Syyriassakin. Kyseinen valtio on todella vakavassa tilanteessa, jossa ihmisoikeuksien ja mahdollisuuden vastustaa diktatuuria on saatava EU kiinnostumaan…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Boris Zala (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, vain yksi huomautus: Uskon, että Ankaran entistä aktiivisempi ulkopolitiikka asettaa uusia haasteita ja mahdollisuuksia EU:n ulkopolitiikalle. Arvoisa korkea edustaja, mielestäni on tarpeellista käynnistää institutionaalinen vuoropuhelu keskeisistä strategisista kysymyksistä kuten energiapolitiikasta, Länsi-Balkanin ja Kaukasian alueen vakaudesta, Iranin ydinohjelmasta tai Lähi-idässä käynnissä olevasta demokraattisesta heräämisestä.

Erityisesti Turkki voi toimia rakentavassa roolissa ja auttaa EU:ta vahvistamaan Lähi-idän demokraattisen heräämisen tuomia etuja. Tällaisella keskustelulla ei saisi kuitenkaan korvata vaan sillä pitäisi täydentää ja vahvistaa Turkin liittymisprosessia.

  Puhemies. – (ES) Gabriele Albertini saa nyt puhua kaksi minuuttia, jotka hänellä on käytettävissään esittelijänä.

  Gabriele Albertini, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, ensimmäisessä puheessani minulla oli käytettävissäni neljä minuuttia ja käytin niistä vain kaksi. Nyt kun minulla on kaksi minuuttia, pyytäisin saada käyttää neljä minuuttia loppupuheenvuorooni.

  Puhemies. – (ES) Olette oikeassa siinä, että teillä on neljä minuuttia. Sanoitte käyttäneenne kaksi, joten teillä on kaksi jäljellä, jos näin on.

Teillä on käytettävissänne neljä minuuttia puhettanne varten.

  Gabriele Albertini (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, ensimmäisessä puheessani puhuin kaksi minuuttia ja minulla oli käytettävissäni neljä...

  Puhemies. – (ES) Gabriele Albertini, teillä on käytettävissänne neljä minuuttia kahta puhettanne varten. Olette käyttänyt niistä kaksi. Olkaa hyvä ja puhukaa ja me olemme joustavia, mutta en tietenkään tahdo joutua tilanteeseen, jossa kukaan ei kuuntele teitä. Haluan, että teitä kuunnellaan, ja jos tuhlaamme vielä viisi minuuttia, kukaan ei kuuntele, mitä teillä on sanottavanne.

  Gabriele Albertini (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, koska en pysty sanomaan sanottavaani kahdessa minuutissa, luovun puheenvuorostani.

  Puhemies. – (ES) Kiitos paljon, Gabriele Albertini. Olemme teille kiitollisia, ja on sääli, ettemme voi kuunnella teitä.

  Roberto Gualtieri, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, uskonpa, että Gabriele Albertini oli oikeassa, koska esittelijänä hänellä on neljä minuuttia puhetta varten ja kaksi minuuttia vastausta varten. Saanen siis huomauttaa, että hänen olisi pitänyt saada neljä minuuttiaan.

Omalta osaltani katson, että tämä on ollut hyödyllinen ja tärkeä keskustelu, joka osoittaa, miten yhtenäinen parlamentti on ja miten valmis se on antamaan tukensa EU:n yhtenäisille ja tehokkaille ulkoisille toimille. Olemme kuulleet syytöksiä, jotka koskevat EU:n viime aikojen tapahtumissa osoittamia ilmeisiä rajoituksia, mutta olemme kuulleet myös ehdotuksia, joissa tarjotaan eräänlaista strategista kumppanuutta Euroopan parlamentin ja muiden toimielinten välille, jotta EU:sta tulisi uskottava toimija turvallisuus- ja puolustusasioissa. Uskon, että tällainen kumppanuus olisi mahdollinen mutta myös välttämätön, koska jos se, mitä olemme sanoneet, pitää paikkansa eli että EU:n yhdennetty lähestymistapa on sen suurin mahdollisuus, yhdennetyn lähestymistavan toteuttaminen edellyttää sellaisen elimen tukea, jolla on selvää lainsäädäntö- ja budjettivaltaa. Senkin takia katson, että meidän pitäisi löytää tasapainoinen ratkaisu parlamenttien välistä yhteistyötä koskevaan kysymykseen.

Keskustelussa on tullut selväksi miten meidän täytyy toimia. Ensiksi meidän on arvioitava mahdollisuuksia, joita tarjoaa perussopimus: pysyvä rakenteellinen yhteistyö ja 44 artikla, joka antaa mahdollisuuden delegoida operaation toteuttaminen tietylle jäsenvaltiolle kuitenkin EU:n menettelyjen puitteissa, mikä ei ole sama asia kuin uudelleenkansallistaminen. Meidän on hyödynnettävä olemassa olevia rakenteita – alkaen Euroopan ulkosuhdehallinnosta – ja asetettava itsellemme kunnianhimoisia tehtäviä valmiuksien alalla. Tietysti meidän on myös tiedettävä miten tarjota johtamiskykyä.

Kiitämme Catherine Ashtonia hänen sitoumuksestaan ja tärkeistä lausunnoista, joita hän on antanut. On houkutteleva ajatus, kuten hän totesi, että pieni ryhmä ihmisiä voi tehdä suuria asioita, mutta EU on suuri sivistynyt voima, joka ei voi väistää vastuutaan.

  Puhemies. – (ES) Suokaa anteeksi, Gabriele Albertini. Olen nyt havainnut mikä tilanne tarkalleen ottaen on. Teillä oli neljä plus kaksi minuuttia. Te käytitte kolme minuuttia ensimmäiseen puheeseenne. Siten teillä on jäljellä kolme minuuttia, ja etenemme tilanteen edellyttämällä joustavuudella.

  Gabriele Albertini, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ulkoasiainvaliokunnan kuulemisessa eräs parlamentin jäsen esitti korkealle edustajalle / varapuheenjohtajalle painavan kysymyksen. Hän sanoi, että kun Henry Kissingeriä arvosteltiin Yhdysvaltojen eristäytyvästä asenteesta erityisesti suhteessa EU:hun, tämä vastasi: "ei ole olemassa ulkoministerikollegaa tai puhelinnumeroa, johon soittaa, kun haluan puhua EU:n kanssa".

Sitten kyseinen parlamentin jäsen kysyi Catherine Ashtonilta: "onko nyt olemassa ulkoministeriä ja puhelinnumeroa, johon hän voi soittaa?" Hänen hyvin brittiläinen vastauksensa oli: "Kyllä, minä hoidan sitä tehtävää, vaikka minua kutsutaankin korkeaksi edustajaksi / varapuheenjohtajaksi eikä ulkoministeriksi. On olemassa myös puhelinnumero, mutta siellä on ainoastaan puhelinvastaaja, joka sanoo: paina 1 Yhdistyneen kuningaskunnan kantaa varten, 2 Ranskan kantaa varten, 3 Saksan kantaa varten ja niin edelleen".

Catherine Ashton, olette kuullut monien kollegoideni puheet, ja kyseinen viesti on myös mietinnössäni. Maailmassa on monia ääniä, mutta te kuuntelette meidän ääntämme – parlamentin ääntä – enemmän, koska me tuemme aina eurooppalaista politiikkaa eikä vain jäsenvaltioiden politiikkaa, johon te vastaatte neuvostossa, tai komission politiikkaa, johon te vastaatte asiaankuuluvissa paikoissa.

Toivoisin, että olisi kolmas paikka, jossa voisitte ilmaista kolmatta uskollisuuttanne. Kyseinen paikka on tämän salin keskellä, puhujakorokkeen takana, koska te olette neuvosto, komissio ja myös parlamentti. Katson, että tätä vuoropuhelua on kehitettävä ja vahvistettava, jotta ulkopolitiikastamme tulee demokraattisesti legitiimiä, ja EU:n kansalaisten on ohjattava ja valvottava ulkopolitiikkaa. Autamme teitä suorittamaan tämän tehtävän.

  María Muñiz De Urquiza, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, Ashrafin leirin suhteen meidän on vähintään tuomittava muiden mukana siellä tapahtuneet ihmisoikeusrikkomukset. Ihmisoikeusrikkomusten tuomitsemista ei pidä koskaan sekoittaa poliittiseen tukeen Ashrafin leirin liikkeelle.

Iranissa on demokraattinen oppositio, jota edustavat vihreä liike ja erilaiset poliittiset ryhmät vihreän liikkeen sisällä, eikä ihmisoikeusrikkomusten tuomitsemista pidä missään nimessä sekoittaa poliittiseen tukeen kyseiselle ryhmälle.

Lisäksi pyydän komission varapuheenjohtajalta ja korkealta edustajalta, että kun hän käynnistää tai aloittaa Ashrafin leiriä koskevan tutkimuksen, että hän tutkii myös ihmisoikeusrikkomukset, joita Mujahedin on tehnyt väestöä kohtaan. Niistä ovat todistaneet ja dokumentoineet sellaiset järjestöt kuin Human Rights Watch.

Mietinnössäni haluaisin teidän, Catherine Ashton, panevan merkille erityisesti 6 kohdan, jossa vaaditaan laatimaan valkoinen kirja, jossa keskitytään strategisesti Euroopan unionin rooliin kansainvälisissä järjestöissä vuoteen 2020 saakka.

Kiitän varjoesittelijöitä heidän avustaan mietinnön valmistelussa ja laatimisessa ja pahoittelen myös sitä, että eräät todella pikkumaiset poliittiset voimat tässä parlamentissa estivät mainitsemasta mietinnössäni akateemisen järjestön, joka teki mietinnön perustana toimineen tutkimuksen. Kyseessä on Fundación Alternativas, joka tarjosi hyvän perustan minulle sekä varjoesittelijöille ja sihteeristölle, kun laadimme mietintöä. Toivon, että mietintö osoittautuu hyödylliseksi, kun Euroopan unionin roolia kansainvälisissä järjestöissä määritellään ja kun määritelmää halutaan uudistaa.

  Puhemies. – (ES) Sanoisin Struan Stevensonille, että ennen kuin aloin johtaa puhetta, oli tehty päätös käyttää sinisen kortin menettelyä tässä keskustelussa juuri sen takia, että puheenvuoro voidaan antaa kaikille parlamentin jäsenille, jotka haluavat puhua.

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamentin jäseniä monipuolisesta keskustelusta. Gabriele Albertini, seison mielelläni missä tahansa, kunhan se on salin sisällä – epäilen, että täällä on muutamia, jotka toivoisivat, että olen sen ulkopuolella – ja puhun erittäin mielelläni puhujakorokkeella; se on luonnollinen paikka kahden muun välissä. Arvostan kovasti työtä, jota te, Gabriele Albertini, ja muut esittelijät olette tehneet laatiessanne hyödyllisiä mietintöjä, joissa käsitellään laajasti EU:n toimia.

Haluan kuitenkin sanoa, että yhtenäisyys on vahvempaa kuin kukaan tätä keskustelua kuunnellut voisi kenties kuvitella. Meillä on vahva yhtenäinen ulkopoliittinen kanta moniin asioihin ihmisoikeuksia koskevista huolista työhön, jota teemme Lähi-idässä, naapurimaissamme, Serbiassa/Kosovossa ja Bosniassa, tai Afrikkaa koskevaan lähestymistapaan. Afrikassa toivomme Norsunluurannikon tilanteen nyt alkavan ratketa, mutta tällä hetkellä olemme huolissamme Ugandasta.

Kaikki kyseiset kannat on laadittu yhdessä 27 ulkoministerin kanssa, ja annan heille kunnianosoitukseni. Katson, että liikumme vääjäämättömästi kohti entistä voimakkaampaa yhtenäisyyttä. Tehtävää on vielä paljon – en kiistä sitä – ja on paljon asioita, joita te toivoisitte meidän tekevän; älkää antako meidän kuitenkaan aliarvioida sitä mitä olemme jo saavuttaneet ja tietä, jolla olemme saavuttaaksemme kaiken sen. Annan siis kunnianosoitukseni heille ja sille, että he puhuvat usein myös meidän kaikkien puolesta; emme voi olla kaikkialla maailmassa yhtä aikaa. Tällä hetkellä meillä on ulkoministereitä maailman eri osissa viemässä viestejä minun puolestani, Euroopan unionin puolesta. Sekin on tärkeä osa sitä mitä me teemme.

Saanen sanoa senkin, että olemme lähes aina ensimmäisenä antamassa lausuntoja, ensimmäisenä sanomassa ääneen mitä meidän mielestämme pitäisi tehdä. Minun yksikköni tuotti epävirallisen asiakirjan Syyrian pakotteista; me olemme kuljettajan paikalla. Siitä ei aina kerrota, sanoisin niin, eikä sitä aina paineta lehtiin Euroopan unionissa, mutta me olemme ensimmäisenä antamassa lausuntoja ja annamme niitä satoja ilmaistaksemme johdonmukaisesti sen, kuinka tärkeää työmme on; ja johdonmukaisuus on tärkeä tekijä siinä, mistä tänään on keskusteltu.

Keskustelun aikana keskityimme tiettyihin maailman osiin, mutta myöhemmissä puheissa parlamentin jäsenet nostivat esiin monia eri asioita, joita meidän on edelleen käsiteltävä.

José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra puhui siitä, mitä Kuubassa tapahtui viikonloppuna Sotolle, ja me tarkastelemme asiaa huolellisesti. Olemme pyytäneet tapauksesta lisätietoja, koska on selvää, että asia on erittäin tärkeä.

Jotkut parlamentin jäsenet ovat esittäneet kysymyksiä Gazasta, sen varmistamisesta, että apu menee perille, että jatkamme Gazan asukkaiden tukemista – teemme niin, mutta käymme vuoropuhelua avun lisäämiseksi ja kehittämiseksi.

Sitten tapahtumat Vuoristo-Karabahissa Azerbaidžanin ja Armenian välissä, missä olemme keskustelleet kummankin kanssa ja missä me tuemme sitä, mitä Ranska tekee, kun se yrittää edistää prosessia.

Albaniassa olemme keskustelleet pääministerin ja opposition kanssa yrittäessämme saada vuoropuhelua edistymään.

Tietysti on myös Afrikka. Mainitsin kaksi valtiota, mutta voisimme puhua siitä paljon enemmän, ainakin siitä, mitä tapahtuu jälleen Sudanissa, ja siitä, kuinka tärkeää on varmistaa Etelä-Sudanin perustaminen parhain mahdollisin onnistumisen edellytyksin.

Lisäksi on Ukraina, tärkeä naapurimaa, jonka muistaakseni Jacek Saryusz-Wolski ja muut mainitsivat.

Meillä on paljon asioita tehtävänä, ja meidän jatkettava kaikkien niiden käsittelemistä. Niin, arvoisat parlamentin jäsenet, sanoisin teille vain, että on tärkeää tunnustaa se.

Lopuksi kumoaisin pari myyttiä, joita on syntynyt. En hae paikkaa turvallisuusneuvostossa. Hain asianmukaista asemaa EU:lle YK:n yleiskokouksessa, ja me saimme sen ilman, että kukaan vastusti sitä, ja parlamentin jäsenet tietävät, että se vaati paljon työtä, ja annan tunnustuksen kaikille, jotka osallistuivat työhön, mutta nyt meillä on vahva ääni.

Mielestäni on tärkeää myös se, että me tarkastelemme sitä, mitä me todella teemme yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa; ei leikitellä kuvauksilla, jotka eivät ole totta. Yksin Libyassa olemme onnistuneet auttamaan 55 000 ihmistä pääsemään kotiin. En vastustanut lentokieltoaluetta Eurooppa-neuvostossa, ja pääministeri Cameron vahvistaa sen; en todellakaan sanonut niin. Sanoin vain, että jotta siitä tulisi tehokas ja se toteutuisi nopeasti, on tärkeää, että ne jotka voivat toimia nopeasti tekevät niin.

Valtuuskunnissamme tuen sitä, että pyritään vahvistamaan sitä, mitä meillä on valtuuskunnassamme, joka avataan Bengasiin, ja sitä, mitä me teemme Irakissa. Ei aseteta sitä kuitenkaan vastakkain sen kanssa, mitä tapahtuu muissa valtioissa kuten Bahamassa. Bahamassa toimiva henkilöstö on komission kehitysyhteistyöhenkilöstöä, joka työskentelee maaseutuohjelmien, maatalouden ja köyhien ihmisten parissa, eikä meidän pitäisi mielestäni nähdä tässä mitään "joko tai -asetelmaa".

Arvoisat parlamentin jäsenet, meidän on tehtävä kaikkemme valtioiden tukemiseksi ympäri maailmaa. Niinpä lopetan samalla tavalla kuin aloitin toteamalla, ettei meiltä puutu kunnianhimoa, me tarvitsemme resursseja työn asianmukaiseen toteuttamiseen, meidän on voitava toimia johdonmukaisesti, meidän on kehitettävä ja vahvistettava sitä, mitä me teemme, ja niin me teemmekin, mutta me teemme sen ottamalla matkalle mukaan EU:n 27 jäsenvaltiota joskus johtaen, joskus työntäen, joskus työskennellen rinnakkain, ja teidän tukenne on siinä korvaamattoman arvokasta.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys kolmesta mietinnöstä toimitetaan tänään klo 12.30.

(Istunto keskeytettiin hetkeksi.)

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Onnittelen kollegaani Gabriele Albertinia siitä, että hän on laatinut tämän perusteellisen mietinnön. Siinä käsitellään aloja, joilla EU:lta vaaditaan entistä aktiivisempaa osallistumista. Voisin mainita itäisen kumppanuuden ja Mustanmeren synergian. Kyseiset kaksi aloitetta ovat elintärkeitä vahvistettaessa suhteita välittömässä läheisyydessä sijaitsevien valtioiden kanssa sekä energiaturvallisuuden kannalta.

Itäistä kumppanuutta käsittelevän huippukokouksen järjestäminen ensi syksynä ja Euronestin perustaminen ovat lupaavia merkkejä siitä, että kyseisiä suuntaviivoja pannaan täytäntöön.

Suhteiden vahvistaminen Moldovan tasavallan kanssa sisältyy myös yhteisen ulkopolitiikan painopisteisiin, ja tavoitteena on tehdä assosiaatiosopimus EU:n kanssa. Sen mainitsemisella varmistetaan edistyminen neuvotteluissa osapuolten välillä.

Korostaisin tässä parlamentissa kuinka tärkeää on ratkaista ratkaisemattomat konfliktit sekä erityisesti Transnistrian konflikti. Olen tyytyväinen tähän askeleeseen erityisesti sen jälkeen kun viime kuussa käydyssä Wienin vuoropuhelussa epäonnistuttiin. Kannatan neuvottelujen jatkamista 5+2-muodossa.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) EU ei saa pettää palestiinalaisia taas kerran. Nyt kun Fatahin ja Hamasin välillä on tehty odottamaton sopimus, jonka avulla muodostetaan tekninen, puolueeton väliaikaishallitus ja pidetään ennenaikaiset vaalit, EU:n on tartuttava tähän tilaisuuteen ja toimittava alueella myönteisessä roolissa. EU voi tehdä niin tekemällä yhteistyötä lähipäivinä muodostettavan väliaikaishallituksen kanssa, tukemalla ennenaikaisia vaaleja ja mikä tärkeintä kunnioittamalla täysin vaalien tulosta ja tekemällä yhteistyötä vaalien jälkeisen hallinnon kanssa. EU ei voi toisaalta tehdä yhteistyötä Libyan, Syyrian, Tunisian ja Egyptin demokratialiikkeiden kanssa, ja toisaalta kieltäytyä tekemästä yhteistyötä palestiinalaisten demokraattisesti valitseman hallituksen kanssa. Israelin ensimmäinen reaktio sovintoon, palestiinalaishallinnon verotulojen pidättäminen, on laiton ja mahdollisesti rauhan kannalta katastrofaalinen ja se vaarantaa pääministeri Salem Fayyadin valtiorakenteiden kehittämistä koskevat pyrkimykset. EU:n on puututtava asiaan korvaamalla tulojen menetys, samalla kun se tekee selväksi, että perimme rahat takaisin Israelilta jäädyttämällä yhtä paljon EU:lta Israelille meneviä rahoja, kunnes tämä lopettaa jälleen uuden kansainvälisen oikeuden loukkauksen.

  Ágnes Hankiss (PPE) , kirjallinen. – (EN) Vuonna 2010 jätin komission jäsen Malmströmille kirjallisen kysymyksen nähdäkseni mihin toimiin komissio oli ryhtynyt paljastaakseen kansalaisjärjestöjen osuuden terrorismin rahoituksessa. Asia on noussut jälleen esiin, koska viime vuoden laivasaattueen järjestäjät aikovat toistaa toimensa tapahtuman vuosipäivänä ja koska Euroopan yhtyneen vasemmiston ja Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmien jäsenet järjestivät kuulemisen Euroopan parlamentissa 10. toukokuuta. Jos me eurooppalaiset pidämme lopullisena tavoitteenamme rauhaa, Lähi-idän demokratisointia, äärimmäisen köyhyyden poistamista ja Gazan elinolojen kehittämistä, laivasaattue ei ole oikea keino jalon tavoitteen saavuttamiseksi, kuten varapuheenjohtaja / korkea edustaja Ashton huomautti aiemmin tänään. Emme voi viitata humanitaarisena toimena johonkin, mikä ei ole sitä miltä se näyttää. Tuomari Bruguière, kunnioitettu ja tunnustettu terrorismin asiantuntija, todisti, että laivasaattueen järjestäjällä IHH:lla oli yhteyksiä Al-Qaidaan. IHH:n kattojärjestö Union of Good tukee ääriliikkeiden toimintaa myymällä niille aseita. Pyydän, etteivät Euroopan parlamentin jäsenet käytä Lähi-idän kriisiä hyväksi omiin poliittisiin tarkoituksiinsa, joilla ei ole mitään tekemistä rauhanprosessin kanssa, ja etteivät he omaksu puolueellista asennetta, joka kuulostaa hyvin pitkälle samalta kuin kielenkäyttö ja mekanismi kommunistisen Neuvostoliiton asenteessa Israelia kohtaan.

  Jiří Havel (S&D), kirjallinen. – (CS) Päätöslauselmaesitys osoittaa selvästi, että Lissabonin sopimuksen määräysten täytäntöönpanossa on vielä vakavia puutteita. Ei näytä hyvältä jäsenvaltioiden kannalta, kun Euroopan parlamentti "kehottaa" Eurooppa-neuvostoa kehittämään "Euroopan ulkopoliittisen strategian" tai kun se kehottaa Eurooppa-neuvostoa "ryhtymään työhön käynnistämällä poliittisen vuoropuhelun Euroopan parlamentin kanssa". Jos jo nyt olisi olemassa Euroopan ulkopoliittinen strategia, EU:n tasapaino siinä suhteessa olisi paljon parempi, esimerkiksi kun ajatellaan arabimaailman liikkeitä sekä kaksinaismoraalia tai jopa kolminaismoraalia, jota alueen valtioihin sovelletaan.

EU:n kannat Balkanin entistä myrskyisämpään kehitykseen ovat toinen ongelma. EU ei ole vielä löytänyt "avainta" alueelle, ja siltä puuttuu järjestelmällinen lähestymistapa. Sen seurauksena muun muassa EU:n arvovalta ja EU:n jäsenyyden houkutus ovat vapaassa pudotuksessa Länsi-Balkanin valtioissa. Kansainvälisen yhteisön korkea edustaja ja EU:n erityisedustaja Bosnia ja Hertsegovinassa Valentin Inzko on esittänyt Serbiaa koskevasta lähestymistavasta ajatuksia, joilla tilannetta ei ratkaista, vaan siinä käy päinvastoin.

  Danuta Jazłowiecka (PPE), kirjallinen. – (PL) Viime viikolla tapahtui erityisen merkittävä tapaus. Pitkien neuvottelujen jälkeen onnistuimme vihdoin vakuuttamaan kumppanimme Yhdistyneissä Kansakunnissa myöntämään EU:lle uuden aseman järjestössä. Se on ehdottomasti menestys, erityisesti sen takia, että yleiskokous vastusti ajatusta aluksi. Emme saa kuitenkaan langeta voitonriemun ansaan ja ajatella, että vastedes EU edustaa yhtenäistä kantaa Yhdistyneiden Kansakuntien foorumissa. Se, että meitä edustaa nyt Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja tai korkea edustaja ei merkitse sitä, että jäsenvaltiot esittävät yhteisen kannan erityisen kiistanalaisiin aiheisiin. Libyan tapaus osoittaa miten syvät jakolinjat välillämme on jopa asioissa, jotka vaikuttavat aivan ilmeisiltä, kuten siviiliväestön suojelu. Niinpä meidän on sanottava selvästi, että ilman jäsenvaltioiden poliittista tahtoa päätös on merkityksetön. Siksi en voi olla Catherine Ashtonin kanssa samaa mieltä siitä, että maailma kuulee yhden, selvän äänen EU:sta. Sen sijaan pelkään, että meidän täytyy pitkän aikaa tulla toimeen monen äänen kanssa, kun turvallisuusneuvoston vakituiset jäsenet mutta myös puheenjohtajavaltio, joka etsii paikkaansa Lissabonin sopimuksen jälkeen, heikentävät EU:n yhtenäisiä näkemyksiä. Miten Catherine Ashton aikoo muodostaa EU:lle yhtenäisen äänen Yhdistyneissä Kansakunnissa ja miten hän aikoo luoda EU:sta hyvän kuvan kyseisessä järjestössä?

  Tunne Kelam (PPE) , kirjallinen. – (EN) Olen rohkaistunut komission varapuheenjohtajan / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan lähestymistavasta, jossa ymmärretään, että lausuntojen lisäksi merkittäviä ovat toimet. Muistuttaisin teitä, arvoisa Catherine Ashton, Joseph Daulin neuvosta: älkää pelätkö, ja te saatte tämän parlamentin tuen.

Yhteinen velvollisuutemme on saada autoritaariset hallitsijat uskomaan, että me otamme perusarvomme vakavasti. Se merkitsee ensinnäkin ehdollisuutta: valmiutta ehdottaa ja pyytää mutta myös valmiutta aiheuttaa kipua eli soveltaa todellisia pakotteita hallituksiin, jotka eivät kunnioita edes kansalaisten henkeä. Olen samaa mieltä siitä, että Syyrian vastaisten pakotteiden on koskettava satoja ihmisiä eikä vain tusinaa.

Kiitän teitä siitä, että tuomitsette 8. huhtikuuta 2011 tapahtuneen Ashrafin leirin joukkomurhan. Ehdotan painokkaasti, että noudatatte tässä tapauksessa Euroopan parlamentin huhtikuussa 2009 antamaa viestiä: tarvitsemme selvän ja vakuuttavan viestin siitä, että EU todella välittää Iranin opposition 34 aseettoman jäsenen hengestä eikä enää suvaitse heidän vapauksiensa ja ihmisarvonsa raakaa polkemista. Pyydän komissiota toimimaan esimerkkinä ehdotetussa uudelleensijoittamisessa.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on aina suuri ongelma EU:ssa. Toisaalta suuret valtiot ovat tottuneet käyttämään omaa voimaansa, ja erityisesti Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta tuntevat edelleen olevansa suurvaltoja. Se voidaan nähdä niiden lähestymistavassa ulkopoliittisten ongelmien ratkaisuun. Viime aikoina se on suuntautunut pikemminkin kohti minkä tahansa kiistan sotilaallista ratkaisua, kun ne hylkäävät rauhanomaiset ratkaisut väliintulon hyväksi. Mielestäni on syytä uskoa, että nykypäivän maailma on menossa kohti moninapaisuutta, ja rauhanomainen ulkopolitiikka on kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan mukaista. Sotilaallisten operaatioiden sijasta, joista viimeisin on käynnissä Libyassa, nykypäivän maailman on suunnattava kaikki ponnistelunsa köyhyyden ja lukutaidottomuuden torjuntaan ja muiden vakavien ongelmien ratkaisemiseen. Tätä tarkoitusta varten on ehdottoman tärkeää toteuttaa asevalvontaa ja aseidenriisuntaa, mukaan luettuna ydinaseriisuntaa koskevat yleiset sopimukset. Katastrofien seurausten lievittämisen pitäisi olla tärkeä osa EU:n ulkopolitiikkaa. Kyseisiä operaatioita ei pitäisi yhdistää sotilaallisiin operaatioihin. Poliisien lähettäminen on mahdollista vain äärimmäisissä tapauksissa YK:n päätöslauselman perusteella, ja sen tarkoituksena on oltava sosiaali- ja terveysalan ja julkisen sektorin työntekijöiden suojeleminen sekä poliisien kouluttaminen. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on erotettava tiukasti Natosta. Näistä syistä Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto kieltäytyy tukemasta mietintöä.

  Mariya Nedelcheva (PPE), kirjallinen. – (FR) Viikko sitten YK:n yleiskokous antoi EU:lle luvan puhua yhdellä äänellä sen kokouksissa. Tästä eteenpäin korkean tason edustajat voivat viedä unionin viestiä korkeimmassa kansainvälisessä elimessä. Kyseinen lupa on merkittävä askel eteenpäin Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa, mutta se ei riitä. EU tarvitsee todellisen strategian, niin että se voi todella soveltaa Lissabonin sopimuksen sille antamaa valtaa. EU:n ei pitäisi enää piileskellä varjossa turvallisuusneuvostossa, ihmisoikeusneuvostossa, Natossa, WTO:ssa tai G20:ssä. Lisäksi meidän pitäisi näyttää esimerkkiä perustamalla maailmanlaajuinen parlamentaarinen järjestelmä. On selvää, että tarvitaan korkean tason diplomatiaa, mutta sitä on toteutettava kansalaisia kuullen. Mikä olisi parempi keino saavuttaa se kuin antaa maailman kansalaisille mahdollisuus olla edustettuna YK:ssa? On olemassa Euroopan parlamentti, mutta on myös alueellisia parlamentteja kuten AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous. Nyt me tarvitsemme maailman parlamenttia. Catherine Ashton, Euroopan unionin on oltava kunnianhimoinen. Toivon, että kyseinen ehdotus sisällytetään valkoiseen kirjaanne.

  Kristiina Ojuland (ALDE), kirjallinen. – (EN) Ensinnäkin olen kiitollinen Catherine Ashtonille EU:n täydestä tuesta Virolle Libanonin panttivankikriisin ratkaisupyrkimyksissä. Siepatut virolaiset ovat kuitenkin edelleen sieppaajiensa armoilla. Siten me olisimme kiitollisia, jos te osallistuisitte edelleen tilanteen ratkaisuun ja antaisitte apuanne.

Tulevaisuudessa vaatisin yhteiseltä ulko- ja turvallisuuspolitiikalta lisää yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta toimittaessa epädemokraattisten hallitusten kanssa. Olemme soveltaneet pakotteita Valko-Venäjään mutta emme ole tehneet niin Magnitskin tapauksessa Venäjällä, vaikka Euroopan parlamentti on huomauttanut asiasta vuosittaisessa ihmisoikeusraportissa 2009 ja asiaa koskevassa Euroopan unionin politiikassa.

Olemme edelleen sitoutuneet yhden Kiinan politiikkaan, vaikka Peking on viime aikoina harjoittanut entistä enemmän sortoa ja väkivaltaa Tiibetissä ja uiguurien autonomisella alueella. Sen sijaan että flirttailemme Pekingin kanssa, meidän pitäisi myös pyrkiä tekemään sopimus Taiwanin kanssa, joka on vauras demokratia. Yhden Kiinan politiikka on vanhanaikainen ja heikentää moraalisesti Euroopan unionin imagoa. Noudatetaan arvojemme mukaista politiikkaa.

  Ioan Mircea Paşcu (S&D), kirjallinen. – (EN) Lissabonin sopimus antaa meille suuren mahdollisuuden edetä puolustuksen ja turvallisuuden alalla. Se ei kuitenkaan riitä, kuten todisteet osoittavat. Suhteellisen monista operaatioista huolimatta edelleen on olemassa selvä ero välineissä, joita otamme käyttöön – esimerkiksi taistelujoukot – ja improvisoiduissa kansallisissa keinoissa, joita itse asiassa sovellamme, kun EU:ta vaaditaan puuttumaan asioihin. Tarkastellaan esimerkiksi Libyaa: poliittisen konsensuksen ja asianmukaisten sotilaallisten resurssien puuttuessa on täytynyt muodostaa "halukkaiden liittouma" – käsite jota olemme vastustaneet tiukasti silloin kun toiset ovat sitä käyttäneet – ja Natoa on pyydetty ottamaan komento! Käytännössä Libya sivusi täysin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaamme, juuri silloin kun sitä tarvittiin ja siten sillä oli mahdollisuus toteutua käytännössä! Tämän seurauksena katson, että meidän on tarkasteltava uudelleen yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaamme nähdäksemme miten siitä voidaan tehdä toimiva käsite poliittisesti ja sotilaallisesti, niin että seuraavalla kerralla kun sitä tarvitaan, se ei jätä meitä pulaan niin kuin nyt.

  Sirpa Pietikäinen (PPE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puheenjohtaja, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme on murrosvaiheessa. Lissabonin sopimus on mahdollistanut unionin ulkosuhteiden kehittämisen tavalla, joka ei aiemmin ole ollut mahdollista. Edistys on kuitenkin toistaiseksi ollut melko hidasta. Yhteiseurooppalaiset arvomme antavat meille kuitenkin mahdollisuuden rakentaa sellaisen eurooppalaisen ulkopolitiikan, joka nojaa kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien pohjalle.

Tarvitsemmekin selkeän eurooppalaisen ulkosuhdestrategian, jonka avulla EU pystyy päämäärätietoisesti edistämään monenkeskisyydelle perustuvaa globaalia politiikkaa. Tuossa politiikassa eräs keskeinen elementti on YK:n toiminnan tukeminen ja EU:n YK-politiikan kirkastaminen.

  Cristian Dan Preda (PPE), kirjallinen. – (RO) Syyrian tilanne on erittäin huolestuttava. Meillä ei ole täydellisiä, luotettavia tietoja, koska ulkomaista lehdistöä ei ole päästetty paikalle. Assadin hallituksen harjoittamat sortotoimet tehostuvat, ja niiden seurauksena 600–700 siviiliä on murhattu ja 8 000 ihmistä on pidätetty tai kadonnut kansalaisjärjestöjen toimittamien tietojen mukaan. Syyrian kansalaiset ovat osoittaneet mieltä lähes kaksi kuukautta, eikä heitä saa jättää taistelemaan demokratian puolesta yksin. Raakaa sortoa ei voida hyväksyä ja se on lopetettava. EU:n on otettava johtava rooli nopean ratkaisun etsimisessä. Sen takia olen tyytyväinen neuvoston toimiin, joilla rajoitetaan Syyrian hallituksen toimintaa tämän viikon alusta alkaen. Meidän on kuitenkin tehtävä enemmän yhdessä unionin kumppanien kanssa, jotta Syyrian viranomaiset lopettavat sorron. Assad on eristetty. Vain Gaddafin hallitus tuomitsee tällä hetkellä "kansainvälisen salaliiton Syyrian kansallista turvallisuutta vastaan". Se on lausunto, joka kertoo paljon Syyrian tilanteesta. Lopuksi korostaisin sitä, että nykyisissä olosuhteissa Syyrian hakemusta, joka koskee paikkaa YK:n ihmisoikeusneuvostossa, ei voida hyväksyä.

  Traian Ungureanu (PPE), kirjallinen. – (EN) Pitkään jatkunut väkivalta Egyptin koptikirkkoa ja yleensäkin kristittyjä vastaan Lähi-idässä vaatii Euroopan unionilta välitöntä reaktiota. Olennainen osa kristilliseurooppalaista perintöä on uhattuna. Satojatuhansia ihmisiä vainotaan heidän uskonsa takia. Egyptin uudet viranomaiset hyötyivät voimakkaasta myötätunnosta ja suorasta EU:n taloudellisesta ja poliittisesta tuesta. Kuitenkin nyt kun kirkkoja on poltettu ja kristittyjä tapettu uusissa hyökkäyksissä, EU:n on aika tehdä täysin selväksi Egyptin viranomaisille, että nämä ovat vastuussa valtion sisäisestä turvallisuudesta ja Egyptin kansalaisten oikeuksien ja elinkeinojen suojelusta. Epäilyt siitä, että Egyptin viranomaiset sulkivat silmänsä uskonnolliselta väkivallalta tai jopa kannustivat siihen, pitäisi poistaa voimakkaalla lupauksella suojella Egyptin kristittyä yhteisöä. EU:n pitäisi pyytää Egyptin viranomaisilta selityksiä ja tehdä selväksi, että väkivallan jatkuminen johtaa EU:n taloudellisen ja humanitaarisen avun lopettamiseen. Tämä yksiselitteinen varoitus pitäisi laittaa ehdoksi kaikkiin voimassa oleviin sopimuksiin, ja se pitäisi sisällyttää kaikkiin tuleviin sopimuksiin Lähi-idän hallitusten kanssa.

  Zbigniew Ziobro (ECR), kirjallinen. – (PL) Tammikuun keskustelussa Tunisian ja Egyptin tilanteesta ja uskonnonvapaudesta mainitsin kristittyjen surullisen tilanteen arabimaissa, erityisesti se koskee vainottuja Egyptin koptikristittyjä. Muistutin islamin radikalisoitumisesta, ja sen viha suuntautuu Kristuksen seuraajiin. Nyt voidaan havaita, että epäilyt olivat perusteltuja. St. Menasin kirkon lähellä tapahtuneet yhteenotot ovat vain jäävuoren huippu, kun tarkastellaan Egyptin kristittyjen murhenäytelmää ja kansainvälisten järjestöjen hiljaisuutta. Tässä yhteydessä olisi syytä muistaa hyökkäykset St. Bishoyn luostariin tämän vuoden maaliskuussa. Euroopan parlamentti ja Catherine Ashton jättivät huomiotta sen, kun Egyptin armeija tulitti luostaria, joka oli täynnä Kairosta tulleita pakolaisia. Samoin olisi muistettava äärimmäisiä näkemyksiä omaavan salafistien islamilaisen yhteisön toimet. Huhtikuussa salafistit suorittivat useita hyökkäyksiä kristittyjen rakennuksiin Beni Ahmadissa, Bashtilissa ja Kamadirissa. Kuten näemme, Euroopan unioni ei vieläkään pysty laatimaan Aasian ja Pohjois-Afrikan ihmisoikeusloukkauksia koskevaa yhtenäistä reaktiivista strategiaa eikä se tiedä, miten ehkäistä niitä tulevaisuudessa. Meidän pitäisi painostaa Egyptin viranomaisia kovemmin koptikristittyjen puolustamiseksi. On erittäin tärkeää vahvistaa uskonnollisen suvaitsemattomuuden ehkäisyä käsittelevää osastoa Euroopan ulkosuhdehallinnon poliittisten asioiden alakomiteassa, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä vainottuihin kristittyihin.

Puhetta johti
varapuhemies Stavros LAMBRINIDIS