Euroryhmään kuuluvien maiden valtiovarainministerit kokoontuivat luomaan euroalueelle jopa 700 miljardin euron pysyvää rahoitusvakausrahastoa ja perustamaan Euroopan vakautusmekanismia euroalueen taloushallinnon aikaansaamiseksi. Sillä autettaisiin vahvistamaan yhteenkuuluvuutta, talouden kilpailukykyä ja vakauttamaan rahoitusjärjestelmä ainoastaan euroalueen maissa.

Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat avanneet sisämarkkinansa liityttyään EU:hun ja sitoutuneet liittymään euroalueeseen täytettyään kriteerit puolueettomasti (turvautumatta keinotekoisiin toimiin vaatimusten täyttämiseksi). Kriisi on erityisesti iskenyt taloudellisesti vähiten kehittyneisiin EU:n jäsenvaltioihin, mutta näillä tehdyillä päätöksillä niitä estetään hyötymästä rahoitustuista ja elvyttämään talouttaan nopeammin tulevaisuudessa.

Haluaisin kysyä neuvostolta, katsooko se, että näillä päätöksillä luodaan etuoikeutettujen maiden kerho, kun euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot jäävät paitsi talouden ja rahoituksen elpymisestä. Katsooko neuvosto, että EU:n olisi sovitettava kaikkien EU:n jäsenvaltioiden taloudet yhteen ja vakautettava rahoitusjärjestelmät sekä osoitettava tarvittavia rahoitustoimenpiteitä euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2011 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Ensisijainen vastuu talouspolitiikasta on jäsenvaltioilla. EU seuraa ja koordinoi politiikkoja, erityisesti vakaus- ja kasvusopimuksen ja talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen puitteissa.

Uudella talouspolitiikan ohjausjärjestelmäpaketilla, josta neuvosto toivoo pääsevänsä sopuun Euroopan parlamentin kanssa kesäkuuhun mennessä, luodaan kehys kaikkien jäsenvaltioiden budjetti- ja makrotalouspolitiikkojen tehokkaammalle valvonnalle ja koordinoinnille. Tänä vuonna käyttöön otetulla eurooppalaisella ohjausjaksolla yhdenmukaistetaan vakaus- ja lähentymisohjelmien ja kansallisten uudistusohjelmien esittelyjen aikataulut, jotta varmistetaan johdonmukaisuus kaikilla tasoilla (talousarviota koskeva kurinalaisuus, makrotaloudellinen vakaus ja kasvu) ja pidetään yksittäiset menettelyt samalla muodollisesti erillisinä. Tällä tavalla budjettipolitiikkojen koordinointi tapahtuu ennakkoarviointien kautta nykyään käytössä olevien jälkiarviointien sijaan.

Kaikkien edellä mainittujen keinojen pitäisi edesauttaa vakauden säilymistä euroalueella ja koko EU:ssa. Jos ne eivät ole riittäviä täyttämään kyseistä tavoitetta, Euroopan vakausmekanismilla (EVM) voidaan vakavaan epätasapainoon joutuneen jäsenvaltion pyynnön ja EVM:n johtokunnan päätöksen perusteella antaa taloudellista tukea asianosaiselle jäsenvaltiolle.

Neuvosto on luonut 18. helmikuuta 2002 järjestelystä keskipitkän aikavälin rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 332/2002⁽¹⁾ kehyksen sellaisille tapauksille, joissa yksittäisillä euroalueen ulkopuolisilla jäsenvaltioilla on ulkopuolista apua vaativia erityisiä vaikeuksia.

Kyseisen asetuksen perusteella neuvosto voi päättää antaa taloudellista tukea euroalueen ulkopuolisille maille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos niillä on maksutasettaan koskevia vaikeuksia tai tällaiset vaikeudet uhkaavat niitä vakavasti. Maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin puhkeamisen jälkeen kolmelle jäsenvaltiolle (Unkarille, Latvialle ja Romanialle) on myönnetty tällaista apua.