Lehdistötiedote
 

Ensimmäinen maaperän suojeludirektiivi joustavaksi

Ympäristö - 14-11-2007 - 14:32
Täysistunto
Jaa / tallenna
EP äänesti ensimmäisestä maaperän suojeludirektiivistä.
©BELGA/Issouf Sanogo

EP äänesti ensimmäisestä maaperän suojeludirektiivistä.

Euroopan parlamentti hyväksyi tarkistuksia ensimmäiseen EU-lainsäädäntöehdotukseen, joka koskee maaperän suojelua. Ehdotuksen tavoitteena on maaperän suojelu ja kestävä käyttö. Ehdotuksella jäsenvaltiot velvoitetaan kartoittamaan pilaantuneet alueet ja julkaisemaan kartoitukset. Niiden tulee myös laatia kunnostamisstrategiat. Parlamentti listaa mahdollisesti maaperää pilaavat toiminnot. Se haluaa direktiiviin joustavuutta, jotta kansalliset olosuhteet voitaisiin ottaa paremmin huomioon.

Maaperän suojelemiseksi ei ole annettu erityistä yhteisön lainsäädäntöä. Maaperän suojelu on sisältynyt välillisesti useisiin EU:n ja kansallisiin politiikkoihin. Ehdotuksella pyritään korjaamaan tämä puute luomalla yhteinen strategia maaperän suojelua ja kestävää käyttöä varten.
 
Pilaantuneiden alueiden kansalliset tai alueelliset kartoitukset
 
Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on laadittava pilaantuneiden alueiden kansalliset kartoitukset, jotka tulee julkistaa. Parlamentti lisäsi, että kartoitukset voivat olla myös alueellisia. Kartoitukset tulee saattaa ajan tasalle vähintään joka seitsemäs vuosi, jotta siihen sisällytetään uudet pilaantuneet alueet tai poistetaan jo kunnostetut alueet.
 
Parlamentti haluaa jäsenvaltioiden määrittävän kuuden vuoden kuluessa alueet, joilla harjoitetaan tai on aiemmin harjoitettu maaperään vaikuttavia toimintoja. Näihin kuuluvat Seveso-direktiivin mukaisia vaarallisia aineita sisältävät tuotantolaitokset, kaivosteollisuusalueet ja kaivannaisjätealueet sekä kaatopaikat.
 
Mahdollisille ostajille tulee ilmoittaa alueen nykyisistä ja menneistä toiminnoista sekä kaikki käytettävissä olevat tiedot maaperässä olevien vaarallisten aineiden pitoisuuksista. Jäsenvaltiot voivat pyytää laatimaan kemiallisen analyysin, jossa määritellään nämä pitoisuudet.
 
Parlamentti lisäsi lentokenttäalueet, satamien maa-alueet, armeijan entisten tukikohtien alueet, sekä teolliset kuivapesulat direktiiviehdotuksen liitteeseen. Jäsenvaltiot voivat viitata näihin toimintoihin, kun ne suorittavat pilaantuneiden alueiden tutkimuksia.
 
Jäsenvaltioiden on nimitettävä yksi tai useampi viranomainen, joka vastaa sekä mahdollisesti pilaantuneiden alueiden että niitä koskevan kartoituksen hallinnasta.
 
Parlamentin määritelmän mukaan pilaantuneen alueen maaperällä tai maaperässä esiintyy todistetusti ihmisen toimien seurauksena jotain vaarallista ainetta siinä määrin, että se aiheuttaa riskin ihmisen terveydelle tai ympäristölle.
 
Pilaantuneen maan hoitostrategiat
 
Jäsenvaltioiden on laadittava seitsemän vuoden kuluessa direktiivin täytäntöönpanopäivästä julkaistuja pilaantuneen maan kunnostamisstrategioita "niiden sopivaksi katsomalla hallinnollisella tasolla". Strategian tulee sisältää ainakin yleiset kunnostamistavoitteet, aikataulun pilaantuneiden alueiden kunnostamisesta sekä rahoitusmekanismin.
 
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella sijaitsevat pilaantuneet alueet kunnostetaan jäsenvaltioiden asettaman tärkeysjärjestyksen mukaisesti.
 
Kansalliset painopistealueet
 
Jäsenvaltioiden on viiden vuoden kuluttua täytäntöönpanosta määriteltävä kansalliset painopistealueet, jotka tarvitsevat erityistä suojelua eroosion, orgaanisen aineksen vähenemisen, maaperän biologisen monimuotoisuuden vähenemisen, vetäytymisen, aavikoitumisen tai happamoitumisen vuoksi. Alueet julkistetaan ja niitä tarkastetaan joka kymmenes vuosi. Keinot näihin vastaamiseksi jätetään jäsenvaltioiden päätettäviksi.
 
Parlamentti korostaa, että kukin jäsenvaltio voi päättää maaperään liittyvästä maatalouspolitiikastaan. Jäsenvaltioiden on myös tuettava maatalouskäytänteitä, jotka edistävät maaperän suodatus- ja vedenpidätyskykyä tiivistymisen ja eroosion ehkäisemiseksi.
 
Asia siirtyy nyt neuvoston käsiteltäväksi, sillä sen tulee ottaa kantaa parlamentin hyväksymiin tarkistuksiin. Lainsäädäntöehdotus palaa parlamentin toiseen käsittelyyn, mikäli neuvosto hylkää jonkun parlamentin tarkistuksista tai esittää uusia tarkistuksia.
 
Viite: 20071113IPR12975