Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon lokakuussa 1994 Marrakechissa tehdyn sopimuksen, joka merkitsee niin kutsutun Uruguayn kierroksen päättymistä kahdeksan vuotta kestäneiden pitkittyneiden ja vaikeiden neuvotteluiden jälkeen,

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2001 Dohassa Qatarissa pidetyn neljännen WTO:n ministerikokouksen loppujulistuksen,

–  panee merkille, että sekä edellinen ministerikokous Seattlessa 1999 ja sitä seuraava Cancunissa syyskuussa 2003 pidetty ministerikokous epäonnistuivat, mikä on osoitus kaikista kansainvälistä kauppaa koskevien monenkeskisten sopimusten tekemiseen liittyvistä vaikeuksista,

–  ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 11. elokuuta 2004 tekemän päätöksen Dohan työohjelmasta,

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa tästä aiheesta,

–  odottaa tulevaa ministerikokousta, joka pidetään Hongkongissa 13.–18. joulukuuta 2005,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

Yleisiä huomautuksia

A.  ottaa huomioon, että neuvotteluiden keskeydyttyä Cancunin ministerikokouksessa ja että koska Dohan sopimusten suhteen ei onnistuttu saavuttamaan edistystä, muut epäonnistumiset tulevassa Hongkongin ministerikokouksessa merkitsisivät lopullista iskua WTO:n koko uskottavuudelle,

B.  katsoo, että WTO:n uskottavuuden pienikin menetys heikentäisi selvästi sen roolia maailmassa ja johtaisi sen vuoksi lisääntyviin kahdenvälisiin sopimuksiin, johin sisältyy entistä alakohtaisempi lähestymistapa maailmankauppaan ja etenkin kauppasotiin, millä voisi olla poliittisia ja taloudellisia vaikutuksia maiden välisiin suhteisiin,

C.  katsoo, että vaikka alkuperäiset odotukset ja toiveet eivät aina täytykään, GATTin alaisuuteen ja myöhemmin WTO:n alaisuuteen perustettu kansainvälinen neuvottelujärjestelmä on, asteittain kaupan esteitä vähentämällä, edistänyt kaupan ja sen myötä yleistä taloudellista kehitystä,

D.  katsoo, että positiivisten tulosten saavuttaminen tulevassa kokouksessa riippuu osallistujien kyvystä luoda tasapaino eri maiden ryhmittymien erilaisten, ja usein vastakkaisten, vaatimusten välille maailmankaupan avainaloilla, mukaan lukien maatalous ja muiden kuin maataloustuotteiden ja palveluiden markkinoille pääsy,

E.  on tietoinen, että kansainvälistä kauppapolitiikkaa ja kaikkia siihen kuuluvia sopimuksia on tuettava erityisesti kehitysmaissa asianmukaisilla sosiaali- ja talouspolitiikoilla, jotka mahdollistavat kyseisen politiikan täytäntöönpanon ja maksimoivat sen tulokset,

F.  on tietoinen, että maailman turvallisuus ja monet siihen liittyvät ongelmat riippuvat muun muassa mahdollisuudesta tarjota kaikille maille WTO:n neuvottelukierrosten kautta järkevät kehitysnäkymät,

Maatalous

G.  ottaa huomioon, että kaikista teollisuusmaista Euroopan unionin maat ovat osoittaneet selvää valmiutta avata, tosin vain osittain, markkinansa ja myöntää kehitysmaille korkeatasoinen etuuskohteluun oikeuttava markkinoille pääsy erityisesti äskettäisellä "Kaikki paitsi aseet" -aloitteella, joka on tärkein esimerkki tällaisesta avautumisesta tietyistä muista rajoituksista huolimatta,

H.  katsoo, että maataloustuen suhteen Euroopan unionin on ryhtynyt vähentämään yhteisön tuen määrää monilla omilla maatalousaloilla, mukaan lukien herkät alat, tarkistamalla maataloustuotteiden markkinajärjestelyiden lukuisia tukimekanismeja koskevia järjestelmiä,

I.  katsoo, että Euroopan unioni on vähentänyt ja on valmis edelleen vähentämään vientitukiensa tasoa,

J.  ottaa huomioon elintarviketurvallisuuden, tuotteiden laadun, ympäristön suojelun ja maaseudun kehittämisen merkityksen kaikkien WTO:n jäsenmaiden talouksille,

Muita kuin maataloustuotteita koskeva markkinoille pääsy

K.  ottaa huomioon, että muita kuin maataloustuotteita koskevaa markkinoille pääsyä haittaavat edelleen lukuisat esteet, tariffit ja kiintiöt, jotka muodostavat merkittävän esteen tällaisten tuotteiden kansainväliselle kaupalle ja että markkinoiden erilaiset avoimuusasteet luovat kaupan vääristymiä, jotka ovat usein hyödyllisiä maille, joiden suhtautuminen kaikkein välinpitämättömintä,

L.  on tietoinen, että tiettyjen kehitysmaiden, etenkin niiden jotka kuuluvat niin sanottuun 120 maan ryhmään, on tarpeen määrätä entistä korkeampia tulleja, jotta ne voivat suojella tiettyjä omia teollisuuden aloja,

M.  katsoo kuitenkin, että asteittainen entistä suuremman vapauttamisen asteen saavuttaminen tällaisilla aloilla on merkittävä vaatimus sen suhteen, että päästään sopimukseen maailmanlaajuisista toimenpiteistä, jotka suurin osa WTO:n jäsenmaista voi hyväksyä,

Palvelut

N.  ottaa huomioon, että palveluala on vasta äskettäin otettu mukaan WTO:n monenkeskisiin neuvotteluihin ja siksi se on saavuttanut muita vaatimattomampia tuloksia vapauttamisen suhteen, mutta koska sen osuus monen jäsenvaltion taloudesta ja vauraudesta kaikkialla maailmassa on merkittävä, sitä ei voi jättää neuvotteluprosessin ulkopuolelle,

O.  katsoo, että palveluiden vapauttamisen esteiden vähentämisessä noudatetun lähestymistavan on oltava mahdollisimman joustava ja otettava asianmukaisesti huomioon useiden jäsenmaiden ryhmittymien erityistarpeet,

P.  katsoo, että erityisominaisuuksistaan ja täyttämistään tehtävistä johtuen kaikki palvelut eivät voi olla WTO-neuvotteluiden kohteena,

Kehitysyhteistyö

Q.  ottaa huomioon, että Dohan neuvottelukierrosta on kutsuttu "kehitysyhteistyökierrokseksi" ja sen vuoksi kysymykset, jotka liittyvät niiden maailman osien kehittämiseen, jotka elävät säälittävässä kurjuudessa, muodostavat olennaisen osan nykyisistä neuvotteluista,

R.  ottaa huomioon, että kehitysmaat odottavat oikeutetusti merkittäviä tuloksia tavoitteidensa ja tervettä kehitystä koskevien laillisten pyrkimystensä mukaisesti ja että sopimusta ei voi syntyä, ellei niille tarjota varmoja kehitysnäkymiä,

S.  katsoo, että kauppa on kehitysmaiden markkinoille pääsyä rajoittavien esteiden progressiivisen vähentämisen avulla vain yksi keino saavuttaa kehitystä eikä se riitä, ellei sitä tueta vakavilla ja hyvin organisoiduilla politiikoilla kehitysmaissa,

T.  katsoo, että on tärkeätä varmistaa entistä läheisempi kaupallinen yhteistyö kehitysmaiden välillä WTO:n monenkeskisin perustein laatimien sääntöjen mukaisesti,

U.  katsoo, että on tarpeen levittää entistä laajemmalle Euroopan unionin joitakin vuosia sitten vähiten kehittyneiden maiden hyödyksi käynnistämää "Kaikki paitsi aseet" -aloitetta,

Yleisiä huomautuksia

1.  pitää Marrakechin sopimusten mukaisesti perustettua Maailman kauppajärjestöä edelleen, viimeaikaisista epäonnistumisista huolimatta, luonnollisena institutionaalisena foorumina, jossa 148 jäsenmaata ja edustettuina olevat kansainväliset järjestöt voivat ja niiden pitää sovitella erimielisyyksiään ja laatia monenkeskisiä sopimuksia varmistaakseen maailman talouden edistyksen ja harmonisen kehityksen;

2.  kehottaa sen vuoksi komissiota, joka on vastuussa neuvotteluiden käymisestä WTO:ssa jäsenvaltioiden puolesta tosin niiltä saamiensa valtuuksien rajoissa, pyrkimään varmistamaan, että ministerikokous huipentuu oikeudenmukaisen maailmankaupan kannalta positiiviseen tulokseen, jossa otetaan huomioon kaikkien edut ja luodaan niiden välille tasapaino, Euroopan unionin omista eduista alkaen; katsoo, että komission ja neuvoston on tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta vältetään vaaralliset ja ennen kaikkea selvät mielipide-erot neuvotteluiden aikana;

3.  katsoo, että jotta saavutetaan positiivinen tulos, jonka suurin osa maista hyväksyy, kaikkien WTO:n jäsenten on osallistuttava rakentavasti neuvotteluihin, asetettava kehitystasonsa ja neuvotteluvaltuutensa oikeaan suhteeseen, saavutettava kompromissi, jossa otetaan huomioon kaikki monenkeskisten neuvotteluiden olennaiset näkökohdat tarkoituksena saavuttaa asianmukainen tasapaino kaupan vapauttamisen ja kehitysmaiden tarpeiden välillä;

4.  katsoo, että Euroopan unioni antaa Marrakechin sopimusten ja Dohan ministerikokouksen tuloksen pohjalta merkittävän signaalin rakentavalla asenteellaan ja halullaan auttaa tulliesteiden purkamista kaikilla asianomaisilla aloilla lukuisten merkittävien myönnytysten avulla;

5.  kehottaa komissiota siksi tässä neuvotteluiden ratkaisevassa vaiheessa välittömästi ennen kokousta vaatimaan teollisuusmaita erityisesti ryhtymään rinnakkaisten myönnytysten tekemiseen kaikilla neuvotteluja koskevilla aloilla;

6.  tunnustaa yleisenä periaatteena, että ympäristöä ja kuluttajia suojelevat mekanismit ovat tärkeitä – ja sen vuoksi ne on säilytettävä – erityisesti kasvinsuojelualalla ja että niitä ei saisi koskaan pitää muina kaupan esteinä edellyttäen, että niillä ei syrjitä tiettyä maata ja että niitä käytetään tyydyttämään kansanterveysalan, ympäristön suojelun tai yleensä yleisen turvallisuuden tarpeita;

7.  korostaa, että on tärkeätä säilyttää perimmäiset ihmisoikeudet kaikissa WTO:n jäsenmaissa, joista monet hyödyntävät työvoimalleen asettamiaan epäoikeudenmukaisia ja alentavia ehtoja saadakseen itselleen vilpillisesti suhteellisen edun kansainvälisessä kaupassa;

8.  pahoittelee kaikkia merkittäviä kansainvälisen kaupan esteitä, joita on muodostunut siksi, että muut kuin Euroopan unionin maat ovat turvautuneet liiallisesti polkumyynnin vastaisiin toimenpiteisiin, ja kehottaa komissiota ottamaan tämän asian esille neuvotteluissa;

Maatalous

9.  katsoo, että Euroopan maatalousalan käsite on turvattava sen sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen merkityksen perusteella erityisesti WTO:n alaisuudessa hyvin harkitun tariffipolitiikan avulla ja että Euroopan maatalousmalli olisi, viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana tehtyjen uudistusten muotoilemana, turvattava neuvotteluiden aikana;

10.  katsoo, että Euroopan unioni on suorittanut viime vuosina hyväksyttyjen yhteisen maatalouspolitiikan uudistusten kautta huomattavia ponnisteluja, jotka ovat unionin paras ja mittavin tuki sille, että tullitariffien alentamista koskeva maailmanlaajuinen sopimus saavutetaan;

11.  katsoo lisäksi, että Euroopan unioni on edelleen taipuvainen myöntämään vientitukia, joiden vähentämisestä olisi neuvoteltava muiden teollisuusmaiden kanssa, eikä sitä saisi soveltaa yksipuolisesti, koska sillä voisi olla kyseisiä maita suosiva paradoksaalinen vaikutus, ja katsoo joka tapauksessa, että kaikkien vähennysten olisi otettava huomioon kyseeseen tulevien tuotteiden vaihteleva herkkyys;

12.  vaatii, että WTO:n on selvennettävä kaikkia alkuperäsääntöjä ja tuotteiden merkintää koskevia seikkoja, jotka antavat kuluttajille kaikkialla maailmassa osittaisen suojan sellaisia tuotteita vastaan, jotka ovat riski kansanterveydelle, jotta mahdollistetaan se, että piakkoin päästään lopulliseen sopimukseen kysymyksistä, jotka koskevat kauppaan liittyviä tekijänoikeuksia elintarviketeollisuuden suojelemiseksi;

13.  tunnustaa maatalousmarkkinoiden erityisen luonteen ja katsoo, että jäsenvaltiot ovat olennaisessa asemassa toteuttaessaan niiden valvontaa ja sääntelyä koskevia toimia;

14.  katsoo, että Euroopan unionin on säilytettävä WTO-neuvotteluiden yhteydessä kansojen ja kansakuntien oikeus varmistaa oma elintarvikkeita koskeva omavaraisuus sekä maaseutuyhteiskunnan eloonjääminen pääasiassa suojelemalla niitä riippuvuutta aiheuttavalta tuonnilta;

Muita kuin maataloustuotteita koskeva markkinoille pääsy

15.  katsoo, että myös tällä alalla Euroopan unioni, joka määrää nollatullin 40 prosentin osuudelle tuontinsa kokonaisvolyymista ja sopii entistä laajemmista tullialennuksista, myötävaikuttaa täysimääräisesti tullien alentamiseen kaikkialla maailmassa teollisuustuotteiden osalta, joiden keskimääräinen tulli on alentunut 6,3 prosentista 3,8 prosenttiin;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ponnistelemaan neuvotteluissa parhaan taitonsa mukaisesti kehottaakseen ensinnäkin muita teollisuusmaita ja toiseksi maita, joita ei voi enää luokitella kehitysmaiksi, alentamaan merkittävästi ulkoisia tullejaan Euroopan unionin noudattaman käytännön mukaisesti ja noudattamaan mahdollisimman tarkoin tavoitetta asettaa 10 prosentin enimmäistulli;

17.  korostaa, että Euroopan unionin tavoite saavuttaa tyydyttävä sopimus muiden kuin maataloustuotteiden markkinoille pääsyn suhteen on perusedellytys kaikille maatalousalan myönnytyksille;

Palvelut

18.  katsoo, että neuvottelut tarjoavat riittävästi toimintavaraa, jotta voidaan mahdollistaa tämän tärkeän alan edistyminen edelleen, ja tukee Dohassa määriteltyä ja myöhemmin neuvotteluissa vahvistettua lähestymistapaa; pitää positiivisen neuvottelutuloksen saavuttamista tällä alalla merkittävänä tavoitteena, mikä voisi toimia maatalousalalla tehtyjen myönnytysten vastapainona;

19.  korostaa, että on tarpeen joustava lähestymistapa, joka perustuu kysynnän ja tarjonnan järjestelmään ja voi siksi mahdollistaa myös kehitysmaiden osallistumisen neuvotteluihin siinä määrin kuin niille on mahdollista;

20.  katsoo, että on oikeutettua jättää neuvotteluiden ulkopuolelle ne palvelut, jotka julkisen luonteensa vuoksi tai siksi että ne liittyvät jäsenvaltioiden erityisen herkkinä pitämiin alueisiin, jotka eivät sovellu käytävien neuvotteluiden kaltaisiin äärimmäisen mutkikkaisiin neuvotteluihin;

Kehitysyhteistyö

21.  on tietoinen, että sopimukseen pääsy Hongkongissa vaatii useita terveitä ja tehokkaita ehdotuksia, joiden avulla vähiten kehittyneiden maiden on mahdollista edistyä ratkaisevasti päästäkseen eroon köyhyydestä;

22.  kehottaa komissiota ponnistelemaan äärimmilleen varmistaakseen, että "Kaikki paitsi aseet" -aloitteeseen perustuvaa esimerkkiä, jonka Eurooppa on antanut kehitysavun alalla, seuraavat Dohan julkistuksen sitoumuksen mukaisesti kaikki muut teollisuusmaat, jotka eivät ole vielä niin tehneet;

23.  on tietoinen kehitysmaiden ja etenkin vähiten kehittyneiden maiden erityispiirteistä ja tarpeista ja on tietoinen, että kaikkiin monenkeskisiin sopimuksiin on sisällyttävä hyvin joustava tällaisia maita koskeva lähestymistapa eikä niissä olisi välttämättä vaadittava noudattamaan vastavuoroisuusperiaatetta;

24.  korostaa, että vähiten kehittyneet maat eivät koskaan voi hyötyä kehittyneiden maiden markkinoiden avaamisesta, ellei tällaisia toimenpiteitä tueta kauppaan liittyvällä teknisellä tuella, jota kehittyneet maat antavat monenkeskisille virastoille tarkoituksenaan luoda tällaisiin maihin edellytykset ja infrastruktuurit, joita ne tarvitsevat hyötyäkseen kaupan vapauttamisen mukanaan tuomista eduista;

25.  kannattaa siksi ajatusta, että kehittyneiden maiden olisi tarjottava kehitysmaille merkittävä kaupalliseen tukeen perustuva paketti yhdessä monenkeskisten virastojen kanssa, kuten Gleneaglesin G8-huippukokouksessa määriteltiin, jotta edistettäisiin maiden kasvua sekä myös korvattaisiin kaikki myönnytykset, joita ne tekevät palveluiden ja muiden kuin maataloustuotteiden markkinoita avatessaan;

26.  kehottaa komissiota antamaan kaiken mahdollisen teknisen tuen rohkaistakseen niin paljon kuin poliittiset olosuhteet sallivat kehitysmaiden ja ennen kaikkea vähiten kehittyneiden maiden välistä kahdenkeskistä yhteistyötä olennaisena ennakkovaatimuksena sille, että monenkeskisin perustein tehdyt sopimukset pannaan täytäntöön paikan päällä;

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, jäsenvaltioille ja Maailman kauppajärjestön sihteeristölle.