Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 26. erityisistunnossa kesäkuussa 2001 annetun YK:n julistuksen HIV/aidsista,

–  ottaa huomioon 26. erityisistunnon tuloksia ja YK:n HIV/aids-julistuksen täytäntöönpanoa käsitelleen seurantakokouksen, joka pidettiin 31. toukokuuta–2. kesäkuuta 2006 YK:n tiloissa New Yorkissa,

–  ottaa huomioon tulevan kansainvälisen konferenssin "HIV/AIDS: Time to Deliver", joka pidetään Torontossa elokuussa 2006,

–  ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteet ja New Yorkissa syyskuussa 2005 pidetyn korkean tason kokouksen, jossa tarkasteltiin kehitystavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistystä, ja sen päätelmät,

–  ottaa huomioon komission, neuvoston ja parlamentin joulukuussa 2005 allekirjoittaman kehitysyhteistyöpoliittisen lausunnon,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että yli 65 miljoonaa ihmistä on saanut HIV-tartunnan ja yli 25 miljoonaa ihmistä on kuollut siihen, että aids on jättänyt 15 miljoonaa lasta orvoiksi, että 40 miljoonaa ihmistä kantaa HI-virusta ja heistä 95 prosenttia asuu kehitysmaissa ja yli 70 prosenttia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa;

B.  palauttaa mieleen HIV/aids-julistuksen, joka hyväksyttiin YK:n yleiskokouksen historiallisessa erityisistunnossa vuonna 2001 ja jonka on allekirjoittanut 189 kansakuntaa, jotka tunnustivat, että aids on yksi ihmiskunnan historian suurimmista kehityskriiseistä,

C.  ottaa huomioon, että G8-maiden vuoden 2005 kokouksessa ja syyskuussa 2005 pidetyssä YK:n maailmankokouksessa kokoontuneet maailman johtajat sitoutuivat tehostamaan huomattavasti HI-viruksen leviämisen ehkäisemistä ja tartunnan saaneiden hoitoa, jotta päästäisiin mahdollisimman lähelle tavoitetta eli kaikkien tarvitsevien pääsyä hoidon piiriin vuoteen 2010 mennessä,

D.  toteaa, että asiassa on edistytty merkittävästi vuoden 2001 erityisistunnon jälkeen, mutta suhtautumisessa HI-virukseen on erittäin suuria eroja eri maiden ja alueiden välillä eikä asiaan ole vieläkään reagoitu riittävän pontevasti,

E.  toteaa, että HI-viruksesta ja aidsista pahiten kärsivät maat eivät kykene saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteita, vaan taantuvat edelleen, mistä voi muodostua uhka yhteiskunnalliselle vakaudelle,

F.  ottaa huomioon, että maailmassa oli vuoden 2005 lopussa arviolta 38,6 miljoonaa HI-viruksen kantajaa, hiljattain tartunnan saaneita arvioidaan olevan 4,1 miljoonaa ja aidsiin on kuollut arviolta 2,8 miljoonaa ihmistä,

G.  toteaa, että kaiken kaikkiaan HIV-tartuntojen huippuluvut uskotaan saavutetun 1990-luvun lopulla ja että ne ovat sittemmin tasaantuneet,

H.  toteaa, että yhdenvertaiset mahdollisuudet saada hoitoa ovat ratkaiseva seikka HI-viruksen tehokkaassa maailmanlaajuisessa torjunnassa,

I.  katsoo, että aids-pandemian kitkeminen riippuu suuresti siitä, onnistutaanko muuttamaan sen leviämiseen vaikuttavia sosiaalisia normeja, asenteita ja käyttäytymistä,

J.  toteaa, että maailmanlaajuinen rahasto on tuottanut merkittäviä tuloksia, sillä yli 540 000 HI-viruksen kantajaa on nyt päässyt elintärkeän antiretroviraalisen lääkehoidon piiriin rahastosta rahoitettavien ohjelmien puitteissa,

1.  vahvistaa poliittisen sitoutumisensa vuoden 2001 julistukseen, asetettuihin tavoitteisiin ja kansainvälisesti sovittujen tavoitteiden, myös vuosituhannen kehitystavoitteiden, saavuttamiseen;

2.  panee huolestuneena merkille uhkaavan ennen näkemättömän inhimillisen katastrofin ja katsoo, että HIV/aids on maailmanlaajuinen hätätilanne, joka edellyttää poikkeuksellisia ja laajamittaisia toimia kaikilta maailmanlaajuisilta toimijoilta;

3.  pitää valitettavana sitä, että HI-virusta ja aidsia koskevia kansainvälisiä tavoitteita ei ole läheskään vielä saavutettu, samoin kuin sitä, että edelleen puuttuvat pitävät kansainväliset sitoumukset tarvittavien 20–23 miljardin Yhdysvaltojen dollarin (YK:n HIV/aids-ohjelman arvio) myöntämisestä vuosittain vuoteen 2010 mennessä aidsin torjunnan tehostamiseksi nopeasti alhaisen tulotason ja keskitulotason maissa;

4.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä toteuttamaan lupauksensa elokuisessa Toronton konferenssissa ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kehitysmaiden terveydenhoitomenoissa saavutetaan poliittisten sitoumusten mukainen taso sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden osalta että erityisesti HI-viruksen ja aidsin torjunnassa;

5.  kehottaa erityisesti komissiota lisäämään kehitysmaiden terveydenhoitoon ja varsinkin köyhyydestä johtuvien sairauksien torjuntaan tarkoitettuja määrärahoja kehitysyhteistyövälineen puitteissa;

6.  korostaa, että komissio on HI-viruksen/aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan tarkoitetun maailmanlaajuisen rahaston suurimpia rahoittajia yhteensä 522 miljoonan osuudellaan vuosina 2002–2006; kehottaa komissiota harkitsemaan rahastoon maksamansa osuuden lisäämistä;

7.  tunnustaa maiden oman päätäntävallan merkityksen; kehottaa kehitysmaita laittamaan etusijalle terveydenhoitokulut yleensä ottaen ja erityisesti HI-viruksen ja aidsin torjunnan; kehottaa komissiota luomaan kumppanuusmaita varten kannustimia, joilla niitä tuetaan asettamaan terveydenhoito maakohtaisten strategia-asiakirjojen avainalana etusijalle;

8.  on kuitenkin edelleen hyvin huolestunut pandemian leviämisestä ja sen naisistumisesta sekä siitä, että puolet maailman ja 60 prosenttia Afrikan HI-viruksen kantajista on nykyään naisia;

9.  pitää erittäin huolestuttavana, että puolet kaikista uusista HIV-tartunnoista todetaan lapsilla ja nuorilla;

10.  kehottaa toteuttamaan pontevia ja pitkäaikaisia tutkimustoimia ja siten tehostamaan ehkäisevän rokotteen ja muiden uusien ennaltaehkäisyvälineiden kehitystä;

11.  kannustaa lääkeyrityksiä, avunantajia, monenvälisiä organisaatioita ja muita toimijoita kehittämään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, joilla tuetaan tutkimusta ja kehitystä sekä teknologian siirtoa HI-viruksen ja aidsin laajamittaisessa torjunnassa;

12.  pitää valitettavana, että ennaltaehkäisyohjelmat tavoittavat yhäkin vain pienen vähemmistön niitä tarvitsevista ja että monia ennaltaehkäisytavoitteita ei ole saavutettu; katsoo, että paljon voidaan saada aikaan ottamalla mallia parhaista käytänteistä, muun muassa Ugandasta, jossa ongelman tunnustaminen hallituksen tasolla, ennaltaehkäisyn painottaminen ja monitahoinen lähestymistapa ovat saaneet aikaan huomattavaa menestystä;

13.  kehottaa lisäämään ja monipuolistamaan hoidonsaantipaikkoja, jotka nykyään keskittyvät kaupunkialueille;

14.  kehottaa tehostamaan terveydenhoitoalan kaikkien työntekijöiden rekrytointia ja koulutusta ja vaatii kansallisilta hallituksilta ja kansainvälisiltä avunantajilta toimia koulutusrahoituksen lisäämiseksi;

15.  korostaa, että kansallisten hallitusten tulisi poistaa lääkkeiden hinnoitteluun, tulleihin, kauppaan ja lääkealan sääntelyyn liittyviä esteitä ja varmistaa elintärkeiden lääkkeiden, myös toisen, kolmannen ja neljännen sukupolven lääkkeiden, kohtuuhintainen saatavuus;

16.  kehottaa tekemään vuosina 2008 ja 2011 YK:n yleiskokouksen suorittamien vuosittaisten tarkastelujen yhteydessä kokonaisvaltaisen arvioinnin siitä, miten HIV/aids-julistuksen toteutuksessa on edistytty;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden hallitusten päämiehille, YK:n pääsihteerille ja Maailman terveysjärjestön WHO:n pääsihteerille.