Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että omantunnon vapaudesta myönnettävän Saharovin palkinnon jakaminen aloitettiin vuonna 1988 ja että tämä palkinto muodostaa yhden lukuisista tavoista, joilla Euroopan parlamentti tukee ihmisoikeuksia ja demokratiaa, ja että se on keino antaa tunnustusta niille, jotka taistelevat maailmassa sortoa, suvaitsemattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan,

B.  ottaa huomioon, että palkinnon ovat saaneet muun muassa seuraavat henkilöt tai järjestöt: Anatoli Marchenko (1989), Aung San Suu Kyi (1990), Adem Demaçi (1991), Plaza de Mayon äidit (1992), Oslobodjenje-päivälehti (1993), Taslima Nasreen (1994), Leyla Zana (1995), Wei Jinsheng (1996), Salima Ghezali (1997), Ibrahim Rugova (1998), Xanana Gusmão (1999), ¡Basta Ya! (2000), Izzat Ghazzawi, Nurit Peled-Elhanan ja Dom Zacarias Kamwenho (2001), Oswaldo José Payá Sardiñas (2002), Kofi Annan ja Yhdistyneet kansakunnat (2003), Valko-Venäjän toimittajayhdistys (2004), Naiset valkoisissa ‑liike, Hauwa Ibrahim ja Toimittajat ilman rajoja ‑järjestö (2005) ja Aleksandr Milinkevitš (2006),

C.  ottaa huomioon, että vuoden 1990 palkinnon saaja, myanmarilainen toisinajattelija Aung San Suu Kyi, on kotiarestissa ja että vuoden 2005 palkinnon saanut kuubalainen Naiset valkoisissa ‑liike ei vielä ole saanut lupaa tulla vastaanottamaan palkintoaan,

D.  ottaa huomioon, että puheenjohtajakokous on päättänyt lähettää kaksi valtuuskuntaa Kuubaan ja Myanmariin ottamaan yhteyttä palkittuihin ja tutustuakseen heidän henkilökohtaisen tilanteensa,

E.  ottaa huomioon, että muista palkinnon saajista vuonna 2002 palkittu Oswaldo José Payá Sardiñas ei vielä ole saanut lupaa vierailla palkinnon myöntämisen jälkeen yhteisön toimielimissä, mitä Euroopan parlamentti on useasti pyytänyt häntä tekemään,

1.  pahoittelee voimakkaasti sitä, että palkitut henkilöt eivät edelleenkään ole saaneet lupaa ottaa henkilökohtaisesti vastaan palkintoaan, mikä rikkoo ihmisen perusoikeuksia, eli oikeutta vapaasti poistua omasta maastaan ja palata sinne, joka on yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa nimenomaisesti tunnustettu oikeus;

2.  ei voi hyväksyä sitä, että kun puheenjohtajakokous on päättänyt lähettää kaksi valtuuskuntaa, yhden Myanmariin ja toisen Kuubaan, kyseisten maiden viranomaiset voivat kieltää valtuuskuntien saapumisen maahan;

3.  pitää tervetulleena puheenjohtajakokouksen 16. marraskuuta 2006 tekemää päätöstä luoda Saharovin palkinnon saajia koskeva seurantamekanismi ja lähettää säännöllisesti Euroopan parlamentin valtuuskunta tapaamaan sellaisia palkinnon saajia, joita heidän maansa viranomaiset eivät päästä osallistumaan palkinnon myöntämistilaisuuteen ja vastaanottamaan palkintoa;

4.  toistaa vaatimuksensa, että vuonna 2002 Saharovin palkinnon saaneen Oswaldo José Payá Sardiñasin on voitava vierailla yhteisön toimielimissä;

5.  kehottaa puhemiestä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta sen päätökset voidaan panna täytäntöön;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, Myanmarin ja Kuuban hallituksille, Myanmarin parlamentille, Kuuban tasavallan kansalliskokoukselle sekä Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle.