Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B6-0044/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B6-0044/2007

Keskustelut :

PV 13/02/2007 - 8
CRE 13/02/2007 - 8

Äänestykset :

PV 14/02/2007 - 5.9
CRE 14/02/2007 - 5.9

Hyväksytyt tekstit :


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 170kDOC 93k
7. helmikuuta 2007
PE 385.017v01-00
 
B6‑0044/2007
neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Guntars Krasts
UEN-ryhmän puolesta
kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Lissabonin strategiaa koskevista Euroopan parlamentin näkemyksistä

Euroopan parlamentin päätöslauselma kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Lissabonin strategiaa koskevista Euroopan parlamentin näkemyksistä 
B6‑0044/2007

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission kertomuksen kevääksi 2007 (viite),

–  ottaa huomioon komission laatiman yhteisön Lissabonin ohjelman sekä sen täytäntöönpanon vuonna 2006 (SEC(2006)1379),

–  ottaa huomioon 25 jäsenvaltion esittelemät Lissabonin strategiaa koskevat kansalliset uudistusohjelmat,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon sääntelyn parantamisesta (KOM(2006)0689),

–  ottaa huomioon komission laatimat suuntaviivat rakennerahastojen täytäntöönpanosta Lissabonin strategian mukaisesti (viite),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon globaalista Euroopasta kilpailijana maailmassa (KOM(2006)0567),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista 2005–2008 (KOM(2005)0141),

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2000, maaliskuussa 2001, maaliskuussa 2005, lokakuussa 2005 sekä maaliskuussa 2006 kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen päätelmät,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön Euroopan strategiasta kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi – Vihreä kirja (A6-0426/2006),

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön energian hinnan nousun makrotaloudellisista vaikutuksista (A6-0001/2007),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Eurooppa-neuvostolle Euroopan energiapolitiikasta (KOM(2007)0001),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

◙  Yleisiä huomioita

1.  pitää myönteisinä komission ja jäsenvaltioiden pyrkimyksiä toteuttaa Lissabonin strategia menestyksellä ja toteaa Lissabonin strategian olevan Euroopan vastaus globalisaation haasteisiin; lisäksi korostaa jälleen kerran, että Lissabonin strategian onnistumisen edellytyksinä ovat kasvu ja työllisyys sekä taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöuudistusten vuorovaikutus, minkä avulla pyritään dynaamiseen ja innovoivaan talouteen ja yhteiskuntaan; varoittaa riisumasta strategiaa pelkästään muutamaan painopisteeseen, jotka liittyvät sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseen ja sääntelyn parantamiseen; muistuttaa, että uusi kestävän kehityksen strategia ja Lissabonin strategia täydentävät monilta osin toisiaan, sillä niillä on muun muassa yhteisinä tavoitteina kilpailukyvyn parantaminen, uusien ja parempien työpaikkojen luominen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantaminen, ympäristönsuojelu sekä riskien ehkäiseminen;

2.  pitää myönteisenä sitä, että Eurooppa-neuvosto ryhtyi maaliskuussa 2005 Lissabonin strategian elvyttämiseen ja selvensi samalla jäsenvaltioiden ja yhteisön välistä vastuunjakoa yksittäisiä toimenpiteitä toteutettaessa;

3.  katsoo, että Euroopan unionin olisi asetettava tavoitteekseen olla maailman resurssi- ja energiatehokkain talousalue, sillä maapallon luonnonvarat ovat rajalliset ja ekosysteemi herkkä; huomauttaa, että kustannukset ovat suuret, jos tällä alalla ei toimita tai jos toimet viivästyvät, ja korostaa, että energiatehokkaan tekniikan ja uusiutuvien energiamuotojen taloudellinen potentiaali maailmanmarkkinoilla on valtava ja että Euroopalla on erittäin hyvät mahdollisuudet hyötyä tilanteesta;

4.  katsoo innovoinnin olevan ratkaisevan tärkeää sen kannalta, pystyykö Eurooppa vastaamaan tehokkaasti maailmantalouden haasteisiin ja mahdollisuuksiin sekä muihin suuriin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen;

5.  huomauttaa, että Lissabonin strategian toteuttaminen edellyttää riittävien taloudellisten resurssien kohdentamista täsmällisesti yhteisön talousarvion kautta; pahoitteleekin, että Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen ei ole korvamerkitty varoja;

◙  Kasvu, työllisyys ja kilpailukyky

Työpaikkojen ja mahdollisuuksien luominen

6.  katsoo, että työmarkkinoita uudistettaessa on pyrittävä sovittamaan yhteen teollisuuden vaatimukset joustavuuden lisäämisestä ja työntekijöiden vaatimukset paremmasta turvasta esimerkiksi luomalla uusia työllistymismahdollisuuksia ja uusia työntekijöiden turvan muotoja; on vakuuttunut siitä, että tämä joustavuuden ja sosiaaliturvan yhdistelmä helpottaa työntekijöiden, yritysten ja pk-teollisuuden sopeutumista dynaamisen talouden ja muuttuvan yhteiskunnan haasteisiin; kehottaa siksi Eurooppa-neuvostoa ja jäsenvaltioita määrittelemään selkeät ja objektiiviset periaatteet sekä käyttämään entistä enemmän vertailuanalyysia ja hyvien käytäntöjen vaihtoa joustoturvan kehittämiseksi ja täytäntöönpanemiseksi;

7.  kehottaa lisäämään investointeja sekä parantamaan työntekijöiden koulutusta ja pätevyyttä, jotta voidaan parantaa tuottavuutta ja työllisyysastetta sekä saavuttaa Lissabonin strategian tavoitteet, jolloin Euroopan unioni voisi vastata maailmanlaajuisen kilpailun haasteisiin; huomauttaa, että työllisyys- ja sosiaaliturvajärjestelmien uudistaminen, mukaan lukien aktiivisten työmarkkinatoimenpiteiden edistäminen (Tanskan mallin mukaan), on poliittisesti välttämätöntä kaikissa jäsenvaltioissa ja että vauraus ja yhteisvastuullisuus ovat Lissabonin strategiassa toisiaan tukevia tavoitteita;

8.  palauttaa mieliin, että työttömyys keskittyy usein huonommassa asemassa oleviin väestöryhmiin ja etenkin heikosti koulutettuihin työntekijöihin; katsoo, että siksi tarvitaan aktiivista työllistämiskoulutusta edistäviä erityistoimia työttömille ja mahdollisesti heikommin koulutetuille työntekijöille sekä erityistoimia koulutusjärjestelmän parantamiseksi koulunkäynnin keskeyttävien oppilaiden suuren määrän vähentämiseksi;

9.  katsoo, että on purettava esteet, jotka haittaavat uusien työpaikkojen syntymistä muun muassa hillitsemällä halua ottaa vastaan työtä, josta maksetaan kohtuullista palkkaa; tunnustaa, että työttömillä on velvollisuus ottaa vastaan tarjottuja työpaikkoja; tunnustaa, että työaikajärjestelyjen on oltava riittävän joustavia vastatakseen työnantajien ja työntekijöiden tarpeisiin ja mahdollistaakseen ihmisille työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen;

10.  pahoittelee, että naisten osuus työvoimasta on edelleen kaukana Lissabonin tavoitteista; katsoo, että vanhempien työntekijöiden olisi niin halutessaan voitava pysyä työelämässä asianmukaisen koulutuksen ja työterveydenhoidon avulla; katsoo, että varhaiseläkkeelle siirtymistä on hillittävä ja että työntekijöillä olisi oltava mahdollisuus työskennellä vapaaehtoisesti lakisääteisen eläkeiän jälkeenkin, jos työntekijä ja työnantaja niin sopivat; korostaa, että näitä toimia tarvitaan elvyttämään talouskasvua ja lujittamaan julkisen rahoituksen kestävyyttä;

11.  korostaa, että ikääntyneiden työntekijöiden osuus EU:n aktiiviväestöstä ja taloudellisesta tuotantokapasiteetista on kasvussa; vaatii sen vuoksi lisätoimia verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmien muuttamiseksi siten, että ne kannustavat jatkamaan pidempään aktiivisessa työelämässä;

12.  panee merkille, että EU:ssa on pulaa koulutetusta työvoimasta ja elinikäinen oppiminen on Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen keskeinen edellytys; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa enemmän työpaikkojen luomiseksi ja etenkin nuorten, naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden työmarkkinoille osallistumisen lisäämiseksi

   varmistamalla, että jokaiselle koulusta lähtevälle nuorelle tarjotaan kuuden kuukauden kuluessa työpaikkaa, koulutusta tai muita työllistämistoimia, ja tarjoamalla työttömille työnhakijoille laajemmat koulutusmahdollisuudet;
   huolehtimalla siitä, että uusien yritysten käynnistysaika on enintään viikko ja että aloitusmaksut ja hallinnolliset kulut ovat alhaisia;
   lisäämällä investointeja kattaviin ja kohtuuhintaisiin lastenhoitoverkostoihin ja muihin tukiverkostoihin;
   keventämällä edelleen työn verotusta;
   torjumalla sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää ja kehittämällä maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaa, joka vastaa Euroopan talouden ja yhteiskunnan tarpeisiin;
   antamalla uutta pontta tietämykseen ja innovointiin lisäämällä investointeja; selkeyttämällä koulutukseen, ammattikoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia; käyttämällä tieto- ja viestintäteknologiaa; varmistamalla, että koulutusjärjestelmä ja uusien työmarkkinoiden tarpeet kohtaavat paremmin; sisällyttämällä yrittäjyyskoulutus opetusohjelmiin;

13.  kannattaa politiikkaa, jonka mukaisesti yliopistot voivat käyttää hyväkseen yksityistä rahoitusta, ja kehottaa yksityissektoria ilmoittamaan, millaista opetusta ja koulutusta markkinat vaativat;

14.  pitää väestörakenteen muutoksen terveyspoliittisia näkökohtia äärimmäisen tärkeinä ja huomauttaa, että mitä pitempään kansalaiset pysyvät terveinä, sitä pitempään he voivat ja haluavat pysyä taloudellisesti aktiivisina eivätkä näin nosta terveydenhoitokuluja; on vakuuttunut siitä, että on erityisen tärkeää investoida toimenpiteisiin, joilla suojellaan kansalaisia kroonisia ja pitkäaikaisia sairauksia aiheuttavilta tekijöiltä;

15.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen tehottomia sosiaalisia malleja niiden rahoituksen kestävyyden, yleistilanteen muutosten ja väestökehityksen valossa, jotta niistä voitaisiin tehdä kestävämpiä;

16.  panee merkille, että koulutetusta työvoimasta on jo pulaa EU:ssa; pahoittelee Euroopan "aivovuotoa"; katsoo, että erityisesti korkeasti koulutettujen ihmisten maahanmuutto on välttämätöntä Euroopan työmarkkinoiden ja viime kädessä julkisen rahoituksen ylläpitämiseksi; korostaa elinikäisen oppimisen olevan Lissabonin tavoitteiden toteuttamisen kannalta keskeinen tekijä; katsoo, että elinikäisellä oppimisella kansalaisille annetaan valmiudet käsitellä aktiivisesti globalisaation, väestörakenteen muutoksen, digitaalitekniikan ja ympäristön tilan huonontumisen seurauksia; toteaa, että etenkään yksityinen sektori ei ole pysynyt tutkimusta ja kehittämistä koskevien Lissabonin tavoitteiden vauhdissa;

Sisämarkkinoiden jäljellä olevien esteiden poistaminen

17.  korostaa, että jos Euroopan taloudesta halutaan maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen, se tarvitsee dynaamiset sisämarkkinat; suosittelee toimenpiteitä markkinoille pääsyn helpottamiseksi ja innovaatioita suosivan politiikan edistämiseksi yleisen edun ja kuluttajansuojan korkean tason periaatteiden mukaisesti, jotta kansalaiset voivat saada täyden hyödyn sisämarkkinoista; pitää myönteisenä komission aloitetta arvioida sisämarkkinoiden toimintaa ja kannattaa varauksetta komission halua viedä hanke loppuun; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan osaltaan vastuun sisämarkkinoista ja luomaan keskinäisen yhteistyön kulttuurin, jotta voidaan sekä valvoa että edistää yritysten osallistumista Euroopan laajuiseen toimintaan; korostaa erityisesti unionin lainsäädännön asianmukaisen täytäntöönpanon ja täytäntöönpanon valvonnan merkitystä ja painottaa tässä yhteydessä etenkin asianmukaisesti koulutettujen kansallisten tuomarien roolia;

18.  vahvistaa, että sisämarkkinoiden pitkän aikavälin kestävä kehittäminen on keskeisen tärkeää sekä Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen kannalta että erityisesti sen kannalta, että Eurooppa saavuttaa pysyvän kilpailukyvyn globaalissa taloudessa; edellyttää kaikkien EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden jatkavan tämän yhdentymisen kannalta keskeisen tekijän vahvistamista;

19.  korostaa, että tavaroiden vapaa liikkuvuus on yksi sisämarkkinoiden kulmakivistä; huomauttaa, että EY:n perustamissopimuksen 28–30 artiklassa kielletään jäsenvaltioita pitämästä yllä tai asettamasta esteitä yhteisön sisäiselle tavarakaupalle, joka koskee tuotteita, joihin ei ole sovellettu yhteisön yhdenmukaistamistoimia; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota poistamaan lopullisesti kaikki tavaroiden vapaata liikkuvuutta rajoittavat esteet EU:n sisällä;

20.  toteaa, että niiden tuotteiden, joita koskevia vaatimuksia ei ole yhdenmukaistettu, vastavuoroisessa tunnustamisessa on edelleen suuria puutteita tavaroiden vapaan liikkuvuuden alalla; tukee näin ollen komission ehdotuksia saada hyväksytyksi oikeudellinen väline, jolla yhteisöjen tuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö tehtäisiin sitovaksi kaikissa jäsenvaltioissa;

21.  korostaa sitä, että palveluita sisämarkkinoilla koskevan direktiivin tultua lopullisesti hyväksytyksi komission velvoitteena on neuvoa jäsenvaltioita ja valvoa niiden edistymistä; kehottaa painokkaasti, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toimivat yhteistyössä varmistaakseen täytäntöönpanon yhdenmukaisuuden kaikkialla EU:ssa; korostaa, että tämä on oleellista Euroopan kansantalouden kannalta perustamissopimuksen määräysten täyttämiseksi ja sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen jatkamiseksi;

22.  painottaa, että palvelujen vapaa liikkuvuus on yksi sisämarkkinoiden kulmakivistä; huomauttaa, että palvelualan osuus bkt:sta ja työmarkkinoista on ainakin 70 prosenttia; kehottaa parantamaan terveyspalvelujen välistä yhteistyötä erityisesti potilaiden liikkuvuuden osalta;

23.  korostaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpano ja suojelu on Euroopassa yhä varsin kallista ja aikaa vievää, mikä heikentää innovointiin liittyvää kilpailukykyä; katsoo, että standardointikysymystä ei ole käsitelty riittävän perusteellisesti Euroopan tasolla eikä kansallisella tasolla; toistaa kehotuksensa parantaa teollis- ja tekijänoikeuksia ja patentteja koskevan politiikan perusedellytyksiä EU:n laajuisilla standardeilla, kansallisten standardointielinten yhteistyötä tehostamalla sekä menettelytapoja yksinkertaistamalla; korostaa jälleen kerran myös tarvetta puuttua potilaiden turvallisuuden vuoksi tehokkaasti (esimerkiksi lääkkeiden) väärentämiseen;

24.  pitää äärimmäisen valitettavana, että unionin patenttipolitiikan kehittämisessä ei ole edistytty, eikä voi hyväksyä sitä, ettei patenttialalla ole pystytty kehittämään yhtenäistä unionin strategiaa; huomauttaa, että yhteisöpatenttia koskevan asetuksen ensimmäisessä käsittelyssä parlamentissa saavutetut tulokset saattaisivat auttaa ratkaisemaan neuvostossa esiintyvät ongelmat; kehottaa komissiota esittämään viipymättä ehdotuksia uudeksi patenttistrategiaksi, jotta neuvostossa käytäville neuvotteluille löydettäisiin pikaisesti uusi perusta; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään aiempien kuulemisten perusteella tehokkaan patenttijärjestelmän, jossa esitetään osallistumista patenttiriitoja koskevaan eurooppalaiseen sopimukseen, jotta taataan mahdollisimman pikainen edistyminen ja oikeusturva;

25.  korostaa tehokkaan, innovatiivisen ja hyvin toimivan julkisten hankintojen järjestelmän merkitystä kilpailukykyisten sisämarkkinoiden luomisen kannalta; pyytää komissiota jatkamaan julkisten hankintojen puitteiden uudistamista, jotta voidaan maksimoida osallistuminen ja minimoida byrokratia sekä tutkia parhaita keinoja varmistaa pk-yritysten tasapuoliset mahdollisuudet osallistua julkisiin hankintoihin;

26.  pitää ensimmäisen rahoituspalveluja koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanon mukanaan tuomaa edistystä myönteisenä ja toteaa, että asianmukaisesti toimivat rahoitusmarkkinat ovat perustavan tärkeät Euroopan talouden kasvunäkymien kannalta; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot panevat asianmukaisesti täytäntöön rahoituspalveluita koskevan unionin lainsäädännön ja että kansainväliset kumppanimme noudattavat sitä täysimääräisesti;

27.  huomauttaa, että tehokkaasti toimivat rahoitusmarkkinat ovat elintärkeitä yhtenäismarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta; katsoo, että korkealuokkaisten rahoitusvälineiden kehittäminen rajatylittävältä pohjalta vaikuttaa osaltaan innovatiivisen yritysympäristön syntymiseen Eurooppaan; katsoo, että nopeat innovaatiot ja kansainvälisten rahoitustoimien kasvu asettavat uusia haasteita yrityksille sekä kansainväliselle rahoitusjärjestelmälle; kehottaa komissiota parantamaan avoimuutta ja määrittämään tehokkaamman sääntelypolitiikan, jotta voidaan edistää rahoitusjärjestelmän vakautta ja asianmukaista kuluttajansuojaa sekä parantaa markkinoiden luotettavuutta; kehottaa neuvostoa ja komissiota tutkimaan, tarvitaanko vipurahastoille ja yksityisille pääomarahastoille tehokkaampia valvontasääntöjä;

28.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan käytännössä pääoman vapaan liikkuvuuden; pahoittelee viimeaikaisia tapauksia, joissa yksittäisten valtioiden hallitukset ovat pyrkineet estämään rajatylittäviä yritysfuusioita Euroopan unionissa; arvostaa sitä, että komissio on tässä yhteydessä selkeästi puolustanut EY:n perustamissopimusta; kehottaa sen vuoksi komissiota antamaan viipymättä myös yhtiöoikeuden alaa koskevia uusia ehdotuksia, joiden avulla edistetään yritysten ja pääoman liikkuvuutta Euroopan unionissa; toteaa tämän koskevan erityisesti yritysten sijoituspaikkaa koskevaa 14. direktiiviä sekä eurooppayhtiötä;

EU:n ulkoisen kilpailukyvyn lujittaminen

29.  huomauttaa, että vapaa ja oikeudenmukainen kauppa lisää Euroopan ja muun maailman vaurautta; toteaa, että sisämarkkinoiden yritykset toimivat maailmanlaajuisessa ympäristössä, toisistaan riippuvaisilla markkinoilla ja globaalien toimijoiden kanssa; kehottaa jäsenvaltioita pidättymään protektionismista; katsoo, että maailmantalouden jatkuva integroituminen voi edistää kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä EU:ssa; korostaa kansainvälisen sääntely-yhteistyön merkitystä erityisesti valvonnan, sääntelyuudistuksen ja yksinkertaistamisen osalta; toteaa kuitenkin, että kansainvälisellä kaupalla voi olla myös kielteisiä vaikutuksia joidenkin alojen kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ja vähiten koulutettuihin työntekijöihin;

30.  katsoo, että markkinoille pääsy, tasapainoisempi alueellinen lähestymistapa ja ILO:n olennaisten työnormien sekä ihmisarvoisen työn edistäminen maailmanlaajuisesti ovat elintärkeitä EU:n ulkoisen kilpailukyvyn vahvistamisen kannalta ja että ympäristöperusteisen polkumyynnin välttäminen on oikeudenmukaisen kilpailun ratkaisevan tärkeä osatekijä; toteaa olevansa valmis harkitsemaan asianmukaisten kaupan alan toimenpiteiden kohdistamista "vapaamatkustajamaihin", jotka eivät tee omaa osuuttaan maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ottaen kuitenkin huomioon kauppakumppaniemme vaihtelevan sosioekonomisen tilanteen;

31.  huomauttaa, että yritysten sosiaalista vastuuta ei tule nähdä vain valtion yksipuolisesti asettamana velvoitteena, jolla yrityksille asetetaan uusia rasituksia, jotka johtaisivat kilpailukyvyn ja työpaikkojen luomiskyvyn heikkenemiseen; katsoo, että sen sijaan yritysten sosiaalisen vastuun lähtökohtana olisi pidettävä yrityksen omia verotukseen liittyviä tai muita aloitteita, joiden avulla yritykset ottavat vapaaehtoisesti hoitaakseen sosiaalisia tehtäviä;

32.  korostaa pk-yritysten parempien rahoitusehtojen, työolosuhteiden ja verokohtelun tarvetta, koska pk-yritykset ovat Euroopan taloudellisen kilpailukyvyn avaintekijä, joka edistää jatkuvaa tuoteinnovaatiota; katsoo, että globalisaation haasteiden kohtaaminen vaatii tehokasta politiikkaa;

33.  pitää kansainvälistä sääntely-yhteistyötä tärkeänä erityisesti sääntelyuudistusten ja sääntelyn yksinkertaistamisen kannalta; katsoo, että monenvälisyyteen ja demokraattiseen vastuuseen perustuvaa yhteistyötä olisi tehostettava ulkomaisten markkinoiden avaamiseksi tasapainoisesti eurooppalaisten yritysten tuotteille ja palveluille; korostaa tässä yhteydessä, että julkisia hankintoja koskeva sopimus on saatettava jälleen tasapainoon varmistamalla, että useiden sopimuspuolten sitoumuksiin sisältyvien pk-yrityksiä suosivien poikkeuksien vastapainoksi unionin sitoumuksissa on samanlainen poikkeus tai määräys, joka valtuuttaa sopimuspuolet myöntämään pk-yrityksille suosituimmuuskohtelun sillä ehdolla, että mainitun kohtelun mukainen etu myönnetään syrjimättä jokaisen sopimuspuolen jokaiselle pk-yritykselle;

34.  katsoo, että EU:n kolmansien maiden hallituksille kansainvälisten sopimusten mukaisesti sosiaali- ja ympäristösääntöjen täytäntöönpanoon antama apu sekä tehokkaat valvontamekanismit ovat välttämätön täydennys, jotta eurooppalaisten yritysten sosiaalista vastuuta voidaan edistää maailmanlaajuisesti; korostaa, että yritysten yhteiskuntavastuun on oltava osa muiden markkinoiden kanssa käytävää liike-elämän vuoropuhelua;

◙  EU:n innovointikyvyn parantaminen

35.  korostaa, että EU:n on ehdottomasti lisättävä investointejaan sekä tuotteita että palveluja koskevaan tutkimuksen ja kehittämiseen;

36.  pitää seitsemännen puiteohjelman hyväksymistä myönteisenä, koska sen päätavoitteena on vahvistaa yhteisön teollisuuden tieteellistä ja teknologista perustaa ja varmistaa näin korkea kansainvälinen kilpailukyky; vahvistaa pitävänsä tärkeänä tavoitetta, että 3 prosenttia bkt:sta osoitetaan tutkimukseen, ja kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan Barcelonassa vuonna 2002 antamiaan sitoumuksia; korostaa seitsemännen puiteohjelman päätavoitetta ja sitä, että sen avulla Euroopan unionista pyritään tekemään maailman johtava tutkimusalue; huomauttaa korostaneensa toistuvasti tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen merkitystä ja osaamisen entistä suurempaa merkitystä talouskasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä ympäristön hyvinvoinnin kannalta;

37.  antaa vahvan tukensa yhteisten teknologiayhteisöjen työlle, koska ne edistävät yhtenäistä strategista tutkimusta Euroopan kilpailukyvyn kannalta ratkaisevan tärkeillä aloilla; kehottaa jäsenvaltioita edistämään pienten yritysten ja tutkimusjärjestöjen osallistumista mainittuihin yhteisöihin;

38.  antaa komissiolle tunnustuksen siitä, että se on osoittanut yhteisten teknologia-aloitteiden kautta varoja, joiden myötä tutkimustulokset muutetaan konkreettisiksi ohjelmiksi; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan näitä ohjelmia kansallisilla innovaatioaloitteillaan;

39.  panee merkille tieto- ja viestintätekniikkaan työntekijää kohden tehtyjen investointien eron Yhdysvaltojen ja EU:n välillä ja korrelaation tieto- ja viestintätekniikan investointien ja tuottavuuden kasvun välillä; kannattaa tarvetta tukea ja kehittää erittäin kilpailukykyistä tieto- ja viestintätekniikka-alaa EU:ssa erityisesti panemalla EU:n sähköisen viestinnän sääntelypaketti täysin täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa;

40.  painottaa suuria mahdollisuuksia, joita julkisiin hankintoihin tarkoitettujen varojen käyttö tarjoaa innovoinnin edistämiseen; panee merkille, että innovatiivisten tuotteiden ja palveluiden kilpailua edeltäviä hankintoja voidaan toteuttaa julkisten hankintojen nykyisissä puitteissa; kehottaa jäsenvaltioita edistämään tätä toimintaa omien julkisten viranomaistensa parissa; panee merkille, että tieto- ja viestintätekniikan tehokas soveltaminen julkisiin palveluihin parantaa asiakkaiden kokemuksia ja auttaa EU:n yrityksiä tuottamaan maailmanlaajuisesti kilpailukykyisiä tuotteita;

Kestävän energiapolitiikan turvaaminen

41.  on vakuuttunut siitä, että Lissabonin strategian tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos pyritään entistä ponnekkaammin yhteiseen energiapolitiikkaan; katsoo, että näiden toimien on kuitenkin tähdättävä kilpailun ja kuluttajille koituvan hyödyn lisäämiseen kansallisen energiapolitiikan yhteisöllistämisen ja yhdenmukaistamisen sijasta; huomauttaa, että monimuotoisuus on sekä Euroopan vahvuus että myös varmistaa energian toimitusvarmuuden Euroopassa;

42.  muistuttaa kolmen keskeisen energiapoliittisen tavoitteen eli toimitusvarmuuden, kestävyyden ja kilpailukyvyn merkityksestä Euroopan unionin vakaudelle ja kasvulle; korostaa, että näitä kolmea tavoitetta pitää tarkistaa jatkuvasti olosuhteiden muuttuessa ja saattaa ne uudelleen tasapainoon;

43.  muistuttaa riittävän ja hinnaltaan edullisen energian saannin olennaisesta merkityksestä Euroopan teollisuuden kilpailukyvylle ja kasvulle;

44.  pitää myönteisenä komission vihreää kirjaa Euroopan strategiasta kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi, mutta tähdentää, että maailmanlaajuisten energiamarkkinoiden jatkuvasti muuttuvat olosuhteet on otettava huomioon, sekä painottaa, että tuottajan perspektiiviä on laajennettava tuotannon, jakelun ja kulutuksen kattavaksi järjestelmälliseksi lähestymistavaksi, jotta Eurooppaan voidaan kehittää energiapolitiikka, jolla voidaan varmistaa kohtuuhintaisen energian saatavuus Euroopan liikeyrityksille ja kotitalouksille;

45.  on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden vahvistamista infrastruktuurin fyysiseen turvaamiseen ja toimitusvarmuuteen liittyvien ongelmien hoitamiseksi olisi pidettävä olennaisena osana yhteistä energiapolitiikkaa; katsoo myös, että solidaarisuuden lujittaminen parantaisi merkittävästi EU:n valmiuksia puolustaa energia-alan yhteisiä etujaan kansainvälisellä tasolla;

46.  toteaa, että energiapolitiikan ja erityisesti energiahuollon turvaamisen on tulevaisuudessa oltava keskeisellä sijalla EU:n yhteisen ulko-, kauppa-, kehitys- ja turvallisuuspolitiikassa, ja kehottaa luomaan yhteisen strategian, jolla varmistetaan ja monipuolistetaan energiahuoltoa ja siirtoreittejä EU:n sisäisen solidaarisuuden osoituksena; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan tässä yhteydessä vakavasti Venäjän kaasutoimitusten vaarantumisen vuoden 2010 jälkeen muun muassa investointien puutteesta johtuen; vaatii edelleen, että jäsenvaltioiden ja unionin on Venäjän kanssa käytävissä energiakeskusteluissa edellytettävä, että Venäjä allekirjoittaa ja ratifioi kauttakulkupöytäkirjan sekä ratifioi energiaperuskirjan; katsoo, että kumppanuus- ja yhteistyöneuvotteluja olisi käytettävä luomaan vakaa, mutta avoin sääntelykehys tuottajamaille ja että energia-asioista vastaavan komission jäsenen olisi noudatettava tarkkaan määriteltyjä toimivaltuuksia, joissa määritellään unionin pitkän aikavälin lähestymistapa energiasuunnitteluun;

47.  painottaa, että viime talven kokemukset ja nousevien talouksien (esimerkiksi Kiinan ja Intian) dramaattisesti kasvava energiankysyntä ovat tehneet selväksi, että mitään energianlähdettä ei pidä jättää käyttämättä energiantoimitusten varmuuden turvaamiseksi;

48.  myöntää, että ydinvoima on monissa jäsenvaltioissa tärkeä osa energialähteiden valikoimaa; panee merkille ydinvoiman nykyisen roolin sähkön toimitusvarmuuden ylläpitämisessä eräissä jäsenvaltioissa, koska se on osa energiavalikoimaa ja sen avulla voidaan estää hiilidioksidipäästöjä; tähdentää kuitenkin, että ydinenergian tuotantoon liittyy riskejä eikä ydinjätteen kierrätykselle ole vielä lopullisia ratkaisuja; katsoo, että päätökset siitä, pitäisikö ydinvoimalla jatkossakin olla oma tehtävänsä eräissä jäsenvaltioissa, voidaan tehdä ainoastaan jäsenvaltiotasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

49.  on tietoinen siitä, että ydinenergian osuus koko Euroopan energiatuotannosta on 32 prosenttia ja että sen osuus on joissakin jäsenvaltioissa, kuten Belgiassa ja Ranskassa, selvästi yli 50 prosenttia; toteaa, että suurin osa uraanista tuodaan vakaista kolmansista maista, jotka ovat todistaneet olevansa luotettavia kauppakumppaneita, ja että ydinenergialle ei toistaiseksi ole löydetty riittävää vaihtoehtoa; on näiden tosiasioiden valossa vakuuttunut siitä, että mahdollinen päätös luopua ydinenergiasta vaarantaisi vakavasti energian toimitusvarmuuden;

50.  pitää myönteisinä pyrkimyksiä toteuttaa Kiotossa sovitut hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteet; pitää ydinenergiaa tähän saakka pisimmälle kehitettynä mahdollisuutena tukea mainitun tavoitteen toteuttamista energiahuollossa; kannattaa reaktoriturvallisuuden ja ITERin kaltaisen uuden teknologian tutkimusta keinona lujittaa Euroopan johtavaa asemaa ydinenergian rauhanomaisessa hyödyntämisessä;

51.  muistuttaa Euroopan lisääntyvästä riippuvuudesta öljyn ja kaasun tuonnista, joka vuoteen 2030 mennessä saattaa nousta öljyn osalta 94 prosenttiin ja kaasun osalta 85 prosenttiin, kun taas riippuvuuden kiinteiden polttoaineiden tuonnista arvioidaan nousevan enintään 59 prosenttiin; huomauttaa, että öljyä ja kaasua tuodaan tulevaisuudessa enenevässä määrin poliittisesti epävakailta alueilta, joille tuonnin vuoksi virtaa suuria rahamääriä, joiden käyttöön Euroopan unioni ei voi vaikuttaa millään tavalla;

52.  korostaa, että öljyn hinnankorotuksista johtuvat inflaatiopaineet lisäävät epävarmuutta siihen liittyvän rahapolitiikan kiristämisen laajuudesta, mikä johtaa riskialttiuden lisääntymiseen, tiukempaan maailmanlaajuiseen likviditeettiin ja epävakaisuuden lisääntymiseen etenkin hyödyke- ja pääomamarkkinoilla; varoittaa öljyn hinnoilla tapahtuvan keinottelun haitallisuudesta rahoitusmarkkinoilla, mikä puolestaan moninkertaistaa öljyn hintakriisin vaikutukset; kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan yksityiskohtaisen suunnitelman, jolla vähennetään EU:n riippuvuutta öljyntuonnista ja jolla käynnistetään siirtyminen kohti puhdasta energiaa; kehottaa perustamaan EU:lle yhteisen hätämekanismin, jolla turvataan toimitusvarmuus;

53.  korostaa, että kuluttajamaiden uudentyyppinen poliittinen vuoropuhelu ja yhteistyö on käynyt välttämättömäksi etenkin Yhdysvaltojen, Kiinan, Intian ja Japanin kanssa; panee merkille, että vastaavanlainen vuoropuhelu tärkeimpien kuluttaja- ja tuottajamaiden välillä on myös käynyt tarpeelliseksi energiaa koskevan yleisen lähestymistavan kehittämiseksi; katsoo, että näiden uusien maailmanlaajuisen energia-alan vuoropuhelun muotojen olisi pyrittävä tekemään maailmanlaajuisista energiamarkkinoista vakaat, turvalliset ja avoimet ja että samanaikaisesti niillä pitäisi antaa vauhtia puhtaiden energialähteiden ja energiatehokkuuden suosimiselle;

54.  kehottaa komissiota ja neuvostoa tukemaan kansainvälisesti tunnustettua sovittelujärjestelmää energiatoimituksia ja energian jakelua koskevia konflikteja ja riitatapauksia varten; katsoo, että EU voisi panna tällaisen prosessin alulle kehittämällä sovittelujärjestelmän osana naapuruuspolitiikkaansa ja myös muiden tärkeiden toimittajamaidensa kanssa ja tukemalla aktiivisesti tätä sovittelujärjestelmää globaalilla tasolla; katsoo, että EU:n olisi siksi luotava malli energian jakelun kansainvälisen hallinnointia varten;

55.  panee tyytyväisenä merkille luonnoksen energiayhteisön perustamissopimukseksi ja pitää sitä tärkeänä tukena Kaakkois-Euroopan vakauttamiselle, energiamarkkinoiden avoimuudelle ja siirtoreittien varmuudelle Euroopassa; kehottaa laajentamaan energiayhteisöä asteittain Norjaan ja Turkkiin ja kaikkiin Euroopan naapuruuspolitiikassa osallisina oleviin maihin;

   Ympäristöystävälliseen energiapolitiikkaan

56.  korostaa, että nykyisen energiantuotantovalikoiman muutostarve ei ole taakka, vaan mahdollisuus; katsoo, että auringon, tuulen, biomassan, vesivoiman tai maalämpöenergian käyttö ja energiatehokkaamman tekniikan käyttäminen auttavat täyttämään Kiotossa sovitut ja ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen mukaiset velvollisuudet sekä lujittavat innovaatioita, työpaikkojen luomista ja kilpailukykyä Euroopassa;

57.  kannattaa sen vuoksi uusiutuvien energianlähteiden kehittämistoimia kestävän energiahuollon varmistamiseksi; pitää myönteisenä tämä alan vakaata kasvua ja siihen liittyvää myönteistä työllisyyskehitystä; pitää uusiutuvan energian tuotantolaitosten vientipotentiaalia kolmansiin maihin merkittävän suurena;

58.  kehottaa vuoden 2007 kevään Eurooppa-neuvostoa painokkaasti tukemaan komission ehdottamaa toimintasuunnitelmaa, johon pitäisi sisältyä ainakin seuraavat osat: kuluttajien – niin kotitalouksien kuin kaupallisten ja teollisten käyttäjienkin – asettaminen energiapolitiikan keskipisteeseen; etenemissuunnitelman laatiminen neuvoston ja komission tasolla, jotta saavutetaan uusiutuvan energian osuudelle asetettu 50 prosentin tavoite vuoteen 2040 mennessä sekä hiilidioksidipäästöjen 30 prosentin vähentämistavoite EU:n tasolla vuoteen 2020 mennessä ja 60–80 prosentin vähentämistavoite vuoteen 2050 mennessä; EU:n päästökauppajärjestelmän uudistaminen siten, että markkinoita ohjataan investoimaan vähähiiliseen talouteen, jonka perustana pitäisi olla EU:n hiilipäästöille asetettava tavoite vuodeksi 2020, mukaan lukien 25 prosentin osuuden asettaminen tavoitteeksi uusiutuvista energialähteistä saatavalle energialle vuodeksi 2020 ja sitova tavoite autojen päästöille, energiatehokkuuden ottaminen huomioon uudella tavalla, nykyisten EY:n säännösten täytäntöönpanon nopeuttaminen jäsenvaltioissa tai, ellei se ole mahdollista, sääntelykehyksen konkreettiset parannukset, energiatuotannon selkeämpi erottaminen energianjakelusta sellaisen vahvemman riippumattoman sääntelyvalvonnan kautta, jossa otetaan huomioon Euroopan etu kokonaisuudessaan, toimet puuttuvien yhteenliitäntöjen ongelman ratkaisemiseksi, investointien ja innovaation edistäminen, sitovien vähimmäisohjeiden antaminen sääntelijöille ja erityisesti sääntelijöiden nimittämistä koskevan menettelyn vahvistaminen, sääntelijöiden riippumattomuus, avoimuus ja tilivelvollisuus, kunnianhimoinen tutkimus- ja kehittämisstrategia puhtaan energian teknologioita varten, energiatutkimuksen vuosimenojen lisääminen ainakin 50 prosentilla seuraavien seitsemän vuoden aikana, tehokkaan solidaarisuusmekanismin kehittäminen energiantoimituskriisien hoitamiseksi, yhteinen energiapolitiikkaa koskeva strategia, jotta kolmansia maita varten löydettäisiin useammin yhteinen linja, toimien tehostaminen, jotta ilmastonmuutosta torjuttaisiin maailmanlaajuisesti, koska EU ei voi yksin ratkaista ongelmaa, sekä kaikkien voimassa olevien EU:n energia-alan säädösten täysimääräinen täytäntöönpano;

59.  tunnustaa, että ilmastonmuutos aiheuttaa vakavia ympäristöongelmia, jotka edellyttävät välittömiä toimia EU:lta ja kansainväliseltä yhteisöltä; katsoo, että vuoteen 2050 mennessä ylivoimaisesti suurin osa EU:n energiatarpeista on tyydytettävä hiilivapaista lähteistä tai ne on tuotettava tekniikalla, jotka eivät lisää kasvihuonekaasupäästöjä ja säästävät energiaa, ovat tehokkaita ja peräisin uusiutuvista energialähteistä, ja että siksi on laadittava selkeä etenemissuunnitelma tämän tavoitteen saavuttamiseksi; vaatii, että EU:n johtajat sopivat vuoden 2008 loppuun mennessä sitovasta hiilidioksiditavoitteesta vuodelle 2020 sekä ohjeellisesta tavoitteesta vuodelle 2050;

60.  tunnustaa uusiutuvan energian huomattavan merkityksen sen kannalta, että pienet ja keskisuuret yritykset voivat saavuttaa Lissabonin strategian tavoitteet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään konkreettisiin toimiin pienten ja keskisuurten yritysten energiatehokkuuden parantamiseksi; toteaa, että niihin olisi sisällytettävä erityisesti tietoisuutta lisäävät toimet sekä toimet, joilla helpotetaan rahoituksen saamista muun muassa rakennerahastoilta, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankilta ja Euroopan investointipankilta, jotta yritykset voivat investoida energiankulutuksen vähentämiseen;

61.  kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että EU:sta tulee maailman energiatehokkain talous vuoteen 2020 mennessä, ja asettamaan energiatehokkuustoimet EU:n kaikkien sektoreiden monialaiseksi prioriteetiksi; kehottaa komissiota varmistamaan, että tämän alan EY-direktiivit pannaan ajallaan täytäntöön, ja vaatii neuvostoa hyväksymään energiatehokkuutta koskevaan toimintasuunnitelmaan sisältyvät ehdotukset sekä jäsenvaltioita käyttämään parhaita käytäntöjä perustana vuonna 2007 jätettäville kansallisille toimintasuunnitelmille energiatehokkuuden alalla; huomauttaa, että jos jäsenvaltiot panisivat täysimääräisesti täytäntöön nykyisen EU:n lainsäädännön, sen yhteydessä täyttyisi jo puolet EU:n vuodelle 2020 asettamasta 20 prosentin energiansäästötavoitteesta; kehottaa komission puheenjohtajaa edistämään maailmanlaajuista energiatehokkuussopimusta;

62.  kehottaa maaliskuussa 2007 kokoontuvaa kevään Eurooppa-neuvostoa varmistamaan, että Euroopan tulevan energiapolitiikan tukena on energia-alan kunnianhimoinen tutkimus- ja kehittämisstrategia, jonka julkinen rahoitus on riittävämpää ja jossa olisi voimakkaita kannustimia yksityisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen lisäämiseen; kannustaa jäsenvaltioita laatimaan strategian energiatutkimusta koskevan budjetin lisäämiseksi erityisesti yhteisön seitsemättä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmaa koskevan yhteisön talousarvion välitarkastelun yhteydessä sekä älykäs energiahuolto -ohjelmaa varten ja pitää sen vuoksi tervetulleena komission ehdotusta, että EU:n pitäisi lisätä ainakin 50 prosentilla vuotuisia energiantutkimusmenojaan seuraavien seitsemän vuoden aikana; pyytää laatimaan unionin strategisen energiatekniikkasuunnitelman ja toivoo, että sen yhteydessä tutkitaan uutta energiatekniikkaa, kuten kaikkia uusiutuvia energialähteitä, aalto- ja vuorovesienergia mukaan lukien, sekä kivihiilen kaasutustekniikkaa ja erityisesti energian varastointia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

Energian sisämarkkinoiden luominen

63.  kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan, että EU:n energiamarkkinat eivät ole vielä täysin vapaat; katsoo, että sääntelykehyksen mahdollista laajentamista on lykättävä ja että sen asemasta on vauhditettava nykyisten EY:n säännösten täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; katsoo, että selkeä ja vakaa poliittinen kehys ja kilpailukykyiset energiamarkkinat ovat tarpeen, jotta voidaan saavuttaa pitkälle menevä kilpailukyky, energiaomavaraisuus, pitkän aikavälin vakaus, tehokkuus, ympäristöystävällisyys ja toimitusvarmuus; kehottaa maaliskuussa 2007 kokoontuvaa kevään Eurooppa-neuvostoa antamaan laajemman näkemyksen Euroopan yhteisistä eduista energia-alalla, jotta sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen voidaan asettaa selkeään poliittiseen kehykseen, mitä tällä hetkellä ei voida tehdä;

64.  katsoo, että rajatylittävä kauppa johtaa kansallisten markkinoiden välisten nykyisten pullonkaulojen poistamiseen; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita edistämään energiansiirtojärjestelmän toimijoiden kanssa tehostettua yhteistyötä erityisesti rajatylittävän kapasiteetin jakamisen, avoimuuden, intraday-markkinoiden, runkoverkkojen suunnittelun ja alueellisten markkinoiden kehittämiseen liittyvien investointien suhteen; pyytää komissiota yhdessä energiansiirtojärjestelmän toimijoiden kanssa laatimaan runkoverkkoa koskevan unionin säännöstön, jolla varmistetaan kansallisten energiaverkkojen yhteentoimivuus;

65.  pitää tervetulleena komission ehdotusta lisätoimiksi, joilla pyritään varmistamaan energiantuotannon selvempi erottaminen energianjakelusta sellaisen vahvemman riippumattoman sääntelyvalvonnan kautta, jossa otetaan huomioon Euroopan edut kokonaisuudessaan;

66.  uskoo, että kuluttajien on oltava kaiken tulevan energiapolitiikan keskipisteessä ja että komission ehdotuksissa olisi käsiteltävä selvemmin energiaköyhyyttä; muistuttaa, että kuluttajilla ja etenkin julkisilla viranomaisilla, joiden on näytettävä toiminnallaan esimerkkiä, on myös energiansäästöä koskevia velvoitteita; tunnustaa, että älykkäät mittaus- ja laskutusmenetelmät voivat lisätä kuluttajien tietoisuutta siitä, kuinka ja miksi energiaa käytetään, ja auttaa siten muuttamaan kulutusmalleja; kehottaa neuvostoa ja komissiota ehdottamaan toimia, joilla matalan tulotason kotitalouksia voidaan auttaa säästämään energiaa kotona ja alentamaan siten energialaskutustaan ja vähentämään tuleville hinnankorotuksille altistumista;

67.  huomauttaa, että energiapolitiikka vaatii kalliita pitkän aikavälin investointipäätöksiä, joiden tekeminen edellyttää suurta avoimuutta ja ennakoitavuutta; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota takaamaan yrityksille suunnitteluvarmuuden sen sijaan, että ne esittävät jatkuvasti ja liian tiheällä aikavälillä uusia sääntelyehdotuksia, jotka aiheuttavat epävarmuutta ja viivästyttävät välttämättömiä investointeja energiainfrastruktuuriin;

68.  toistaa voimakkaan tukensa uusiutuville energialähteille; ehdottaa energialähteiden monipuolisuuden edistämiseksi, että komissio asettaa politiikalle pitkän tähtäimen vakaat puitteet tarvittavan investoinneille suotuisan ilmapiirin luomiseksi; katsoo, että näihin kehyksiin pitäisi sisältyä EU:n tavoite energiatehokkuuden parantamiseksi vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä; pyytää komissiota antamaan ehdotuksen uusiutuvia energialähteitä koskevien harmonisoitujen tukiohjelmien kehyksestä osana uusiutuvien energialähteiden etenemissuunnitelmaa;

69.  korostaa, että toimivien energia-alan sisämarkkinoiden luominen edellyttää lisätoimia, joilla energiatuotanto erotetaan selvemmin energianjakelusta; kehottaa tämän vuoksi vahvempaan riippumattomaan sääntelyvalvontaan ottaen huomioon Euroopan markkinat sekä kansalliset toimet yhteenliitäntöjä koskevan Euroopan unionin kymmenen prosentin vähimmäistavoitteen toteuttamiseksi kartoittamalla tärkeimmät pullonkaulat ja nimittämällä koordinaattorit;

◙  Lissabonin prosessin hallinnoinnin parantaminen sääntelyn parantamiseksi

Sääntelyn parantaminen

70.  tukee kaikkia eri toimielinten toimia parempaa lainsäädäntöä koskevan suunnitelman toteuttamiseksi; uskoo, että parlamentin olisi säilytettävä johtoasemansa paremman lainsäädännön edistämisessä varmistamalla muiden toimielinten kanssa yhteisten menettelyjen perusta ehdotetun lainsäädännön riippumatonta vaikutusarviointia, neuvoston päätöksenteon avoimuuden lisäämistä ja komission hyväksymän siirretyn lainsäädännön parempaa demokraattista valvontaa varten;

71.  toteaa, että demokratiaa hankaloittavat ja kalliita velvoitteita aiheuttavat lainsäädännön lisäksi ennen kaikkea komitologiapäätökset; kehottaa sen vuoksi toteuttamaan myös komitologiapäätösten yhteydessä kokonaisvaltaisen, riippumattoman vaikutusten arvioinnin;

72.  pitää myönteisenä komission aloitetta yritysten hallinnollisen taakan ja kustannustaakan keventämisestä; haluaisi olla tiiviimmin osallisena hankittaessa paikkansapitäviä kustannushyötyanalyysejä, joita käytetään perustellun päätöksenteon apuna, ja kehottaa siksi komissiota kehittämään menetelmän, jolla hallinnollisia kustannuksia arvioidaan riippumattomasti etukäteen; vaatii neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan yhteiseen kustannusten vähentämistavoitteeseen seuraavassa keväällä pidettävässä EU:n huippukokouksessa; kehottaa komissiota tarkastelemaan säännöllisesti kaikkien politiikan välineiden – lainsäädännöllisten ja muiden kuin lainsäädännöllisten – soveltuvuutta haluttujen tavoitteiden saavuttamiseen; vaatii, että kaikki yksinkertaistamista koskevat aloitteet ovat täysin sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategiasta 16. toukokuuta 2006 annetussa päätöslauselmassa esitettyjen periaatteiden ja edellytysten mukaisia;

73.  väittää, että 25 prosentin vähennys jäsenvaltioiden hallintokuluihin johtaisi todellisen bkt:n kasvuun 1 prosentista 1,4 prosenttiin; vaatii kaikkia jäsenvaltioita asettamaan määrälliset ja laadulliset tavoitteet tällä alalla ja edistämään etenkin EU:n lainsäädännön tehokkaamman täytäntöönpanon yhteydessä nykyisten säännösten yksinkertaistamista ja vaikutusten arviointimenettelyjen käyttöönottoa sekä ottamaan samalla käyttöön kuulemis- ja valitusmenettelyt asianomaisten toimijoiden kanssa; korostaa tässä tarkoituksessa kansallisten parlamenttien roolia ja tarvetta kehittää yhteistyörakenteita;

Varhainen ja parempi täytäntöönpano

74.  kehottaa avoimuuden lisäämisen ja Lissabonin strategian ja sen täytäntöönpanon paremman ymmärtämisen nimissä kehittämään kansallisille uudistusohjelmille yhteisen ja yhdenmukaisen rakenteen, jotta jäsenvaltioiden tasolla ehdotettujen toimien vaikutuksia voidaan vertailla paremmin ja jotta saavutetusta edistyksestä voidaan yhteisön tasolla käydä avointa ja rakentavaa vuoropuhelua; tukee tässä tarkoituksessa ajatusta maakohtaisten suositusten käyttöönotosta ja uudistustoimien parhaiden käytäntöjen luetteloinnista politiikan eri aloilla; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan korrelointitaulukot ja toimittamaan ne komissiolle;

Lissabonin prosessin hallinnoinnin parantaminen ja jäsenvaltioiden sitoutuminen

75.  korostaa, että maakohtaisista suosituksista on keskusteltava ja ne on hyväksyttävä neuvostossa, jotta voidaan kehittää todellinen eurooppalainen kehys, lujittaa taloudellista ja työllisyyteen liittyvää koordinointia ja saada jäsenvaltiot noudattamaan sitä paremmin;

76.  toistaa, että ilman kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin aktiivista roolia emme voi ratkaista taloudellisia ja työllisyyteen liittyviä ongelmiamme; tukee komission pyyntöä, että jäsenvaltiot edistäisivät laajempaa keskustelua kansallisista uudistusohjelmistaan ja täytäntöönpanoraporteistaan ja myös kansallisista suosituksista kansallisten parlamenttiensa kanssa ja tiivistäisivät kansallisten uudistusohjelmien ja kansallisten budjettikeskustelujen kytköksiä;

77.  kannustaa komissiota ottamaan käyttöön benchmark-valvonnan, jossa käytetään sellaisia rakennepoliittisia indikaattoreita, joilla on selkeä yhteys taloudelliseen ja työllisyyttä koskevaan suorituskykyyn, sekä indikaattoreita, jotka perustuvat rakenteelliseen valvontaan, jossa otetaan huomioon innovaatioita ja työpaikkojen luomista elvyttävät toimet;

78.  korostaa, että kaikissa jäsenvaltioissa olisi tehostettava "Herra/Rouva Lissabonin" roolia korkeimmalla poliittisella tasolla, jotta kansalliset päätöksentekijät saataisiin parantamaan tämän uudistusprosessin politiikan keinovalikoimaa kansallisella ja Euroopan tasolla;

79.  huomauttaa, että keväällä kokoontuvalla Eurooppa-neuvostolla on ohjaava rooli Euroopan unionin kasvua ja työllisyyttä koskevan uudistusohjelman suhteen; kehottaa Eurooppa-neuvostoa varmistamaan neuvoston kaikkien asianomaisten kokoonpanojen yhtäläisen osallistumisen;

80.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

Päivitetty viimeksi: 12. helmikuuta 2007Oikeudellinen huomautus