Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että maailmaa koettelee kaikkien aikojen pahin elintarvikehintojen inflaatio ja elintarvikevarannot ovat vähimmillään 30 vuoteen,

B.  on järkyttynyt Maailman elintarvikeohjelman kuvauksesta elintarvikehintojen noususta "äänettömänä tsunamina" ja 100:aa miljoonaa ihmistä kaikilla maailman mantereilla uhkaavasta riskistä ajautua nälänhätään; on erittäin huolestunut siitä, että elintarvikevarannot ovat vähäisimmät 30 vuoteen,

C.  muistuttaa, että oikeus elintarvikkeisiin on ihmisoikeus,

D.  on huolestunut, että nousevat elintarvikehinnat vaikuttavat eniten köyhimpiin, kun otetaan huomioon, että elintarvikkeet vastaavat 10–20 prosentista kuluttajien menoista teollisuusmaissa mutta jopa 60–80 prosentista kehitysmaissa; on huolestunut, että elintarvikehintojen nousu vaarantaa vuosituhanteen vaihteen kehitystavoitteiden saavuttamisen, toisin sanoen köyhyyden puolittamisen vuoteen 2015 mennessä,

E.  on hyvin huolestunut Maailmanpankin arviosta, jonka mukaan 33:a maata eri puolilla maailmaa uhkaavat mahdolliset yhteiskunnalliset levottomuudet elintarvike- ja energiahintojen äkillisen nousun vuoksi,

F.  muistuttaa, että planeetallamme, joka FAO:n mukaan voi ruokkia 12 miljardia ihmistä, ei kärsitä maailmanlaajuisesta elintarvikepulasta; korostaa, että vuoden 2007 vehnäsato oli kaikkien aikojen paras ja että vuoden 2007 riisisato oli niin ikään erittäin hyvä; huomauttaa, että vuoden 2007 sadosta 1,01 miljardia tonnia käytetään todennäköisesti ihmisten ruokkimiseen, kun taas merkittävä osa käytetään eläinten ruokkimiseen (760 miljoonaa tonnia) ja noin 100 miljoonaa tonnia biopolttoaineiden tuotantoon,

G.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on maailman suurin eläinten rehujen maahantuoja,

H.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin äskettäiset biopolttoaineita koskevat sitoumukset olivat merkki suurten maataloustuottajien taatusta kysynnästä, ne horjuttivat maailmanmarkkinoita ja edistivät elintarvike- ja polttoainehintojen nykyisen keinotteluaallon muodostumista,

I.  on huolestunut, että maataloustuotteiden lisääntyvä käyttö muualla kuin elintarvikkeissa, etenkin biopolttoaineissa, on vaarassa johtaa maatalouden elintarviketuotannon korvautumiseen, ja että tämä kehitys jatkuu ilman asianmukaista tutkimusta vaikutuksista elintarvikeomavaraisuuteen ja -suvereniteettiin,

J.  ottaa huomioon, että kansainvälinen taloudellinen keinottelu vaikuttaa ratkaisevalla tavalla maataloushintojen rajuun nousuun; ottaa huomioon, että maatalousteollisuus ja suuret vähittäiskauppiaat ovat pitkälti vastuussa nykyisestä kriisistä,

K.  muistuttaa, että eurooppalaisille maanviljelijöille myönnetyt hintatakuut ovat toimineet tärkeänä kannustimena maataloustuotantoon sodanjälkeisessä Euroopassa; ottaa huomioon, että elintarvikemarkkinoiden vapauttaminen WTO:ssa on haitannut maataloustuotantoa kehitysmaissa,

L.  ottaa huomioon, että perusoikeudet, kuten oikeus veteen, maahan, energiaan ja terveyteen eivät saa olla sidoksissa markkinoiden vaatimuksiin; ottaa huomioon, että nykyinen kriisi osoittaa, että markkinasääntely kansainvälisellä sekä yhteisön tasolla on korvaamattoman tärkeää elintarviketurvallisuuden kannalta,

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tuntuvasti ponnistelujaan YK:n Maailman elintarvikeohjelman rahoitusvajeen kattamiseksi, johon tarvitaan vielä varoja vähintään 400 miljoonaa euroa ylimääräisiin elintarviketoimituksiin kiireellisen kysynnän kattamiseksi;

2.  vaatii, että oikeutta elintarvikkeisiin ja elintarvikesuvereenisuutta noudatetaan periaatteina; katsoo, että ensisijaisesti olisi lisättävä maiden valmiuksia kehittää tuotantoaan kansallisia tai alueellisia elintarviketarpeitaan varten, johon sisältyy kaikkien maiden mahdollisuus suojella tuotantoaan sellaiselta tuonnilta, joka uhkaa horjuttaa niiden sisäisiä markkinoita;

3.  kehottaa EU:ta pyrkimään siihen, että YK:n alaisuuteen perustetaan Maailman elintarvikerahasto, jotta maanviljelijöille tarjotaan hintatakuut yhteistyössä kansallisten hallitusten kanssa ja heitä kannustetaan siten lisäämään maataloustuotantoaan;

4.  katsoo, että maataloustuotannon tärkeimpänä tavoitteena tulisi olla ihmisten ruokkiminen eikä monokulttuurien luominen vientiä varten;

5.  kehottaa komissiota tarkistamaan biopolttoaineiden käytön 10 prosentin tavoitetta; on hämmästynyt, että komissio ei ole kyennyt reagoimaan maailmanmarkkinoiden häiriöihin ja erityisesti niihin, jotka aiheutuvat biopolttoaineiden kasvaneesta kysynnästä, jota komissio on painottanut, koska on estettävä nälänhädän leviäminen köyhimmän väestön keskuudessa;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita mukauttamaan 10. EKR:n ohjelmointia, käsittelemään maakohtaisia strategia-asiakirjoja keinona reagoida nopeasti maailman elintarvikekriisiin ja painottamaan tähänastista enemmän maatalouden elintarviketuotannon lisäämistä, tehostamista ja kestävyyttä;

7.  kehottaa lisäämään investointeja maatalouteen ja elintarviketuotantoon kehitysmaissa, mukaan lukien tarvittavat investoinnit infrastruktuuriin (kastelu, kuljetukset ja maataloustuotteiden varastointi); katsoo, että kestävät perheviljelmät ja maatalousosuuskunnat, joihin yhdistetään poliittinen tahto asettaa etusijalle paikallinen ja aluetason kauppa, ovat välineitä, joilla voidaan estää nälänhätä ja suojella maaperän hedelmällisyyttä ja biologista monimuotoisuutta;

8.  korostaa EU:n aktiivisen maatalouspolitiikan merkitystä, koska sillä taataan elintarviketurvallisuus ja vakautetaan elintarvikkeiden hinnat kohtuulliselle tasolle;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kiireellisiin toimenpiteisiin, jotta lopetetaan nykyinen elintarvike- ja polttoainehinnoilla keinottelu ja estetään keinottelun jatkuminen tukevaisuudessa;

10.  toistaa, että taloudelliset kumppanuussopimukset, jotka velvoittavat maita vapauttamaan maatalousmarkkinansa, ovat todellinen uhka elintarvikesuvereniteetille;

11.  torjuu pakolliset kauppasopimukset ja sokean vapauttamisen, ja tukee sitä vastoin reilua kauppaa ja toimintatapaa, joka perustuu oikeuksiin ja erityisesti oikeuteen koulutukseen, veteen, elintarvikkeisiin ja terveydenhuoltoon;

12.  katsoo, että EU:n vientitukipolitiikka horjuttaa paikallisia markkinoita kehitysmaissa ja johtaa tuotannon aktiiviseen tuhoamiseen eteläisissä maissa; kehottaa komissiota näin ollen aikaistamaan vientitukien lakkauttamista;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja YK:n pääsihteerille.