PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS ydinsulkusopimuksesta
3.3.2010
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Roberto Gualtieri, Hannes Swoboda, Adrian Severin S&D-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0137/2010
B7‑0412/2010
Euroopan parlamentin päätöslauselma ydinsulkusopimuksesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon ydinsulkusopimuksen osapuolten vuoden 2010 tarkistuskonferenssin,
– ottaa huomioon 26. helmikuuta 2004[1], 10. maaliskuuta 2005[2], 17. marraskuuta 2005[3] , 14. maaliskuuta 2007[4] ja 24. huhtikuuta 2009[5] antamansa päätöslauselmat ydinaseiden leviämisen estämisestä ja ydinaseriisunnasta,
– ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan turvallisuusstrategian ja ETPP:n täytäntöönpanosta[6],
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin strategian joukkotuhoaseiden leviämisen estämisestä,
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat ydinaseiden leviämisen estämiseen ja ydinaseriisuntaan liittyvistä kysymyksistä ja erityisesti päätöslauselman 1540(2004),
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 11. joulukuuta 2008 hyväksymän kertomuksen Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta,
– ottaa huomioon 10. ja 11. joulukuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston julkilausuman Iranista,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että joukkotuhoaseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien leviäminen on yksi vakavimmista maailmanrauhaa ja kansainvälistä turvallisuutta uhkaavista tekijöistä ja että aivan ensisijaisia turvallisuusprioriteetteja on estää terroristeja tai uusia valtioita saamasta haltuunsa tai käyttämästä ydinaseita, pienentää maailman asevarastoja ja siirtyä vähitellen ydinaseettomaan maailmaan,
B. katsoo, että ydinsulkusopimus on edelleen kulmakivi ydinaseiden leviämisen estämisessä ja muodostaa tärkeän perustan ydinaseriisunnalle ja ydinenergian rauhanomaiselle käytölle,
C. toteaa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ydinsulkusopimuksen sopimuspuolia ja että kaksi EU:n jäsenvaltiota on ydinsulkusopimuksen määritelmän mukaisia ydinasevaltioita,
D. toteaa, että sen jälkeen kun entiset ulkoministerit George Shultz ja Henry Kissinger, entinen puolustusministeri Bill Perry ja entinen senaattori Sam Nunn ottivat tammikuussa 2007 Wall Street Journalin pääkirjoitussivulla kantaa ydinaseettoman maailman puolesta, vastaavanlaisia kannanottoja ovat esittäneet entiset valtiomiehet Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Alankomaissa ja Belgiassa,
E. katsoo, että Naton strategian tarkistamisprosessi tarjoaa tilaisuuden liittoutuman ydinasepolitiikan uudelleenarviointiin ja tavoitteena olevan ydinaseettoman maailman aikaansaamiseen; toteaa, että viidellä Nato-maalla (Belgia, Saksa, Italia, Alankomaat, Turkki), jotka eivät ole ydinasevaltioita, on Naton yhteiskäyttö- tai kahdenvälisten sopimusten nojalla edelleen käytössään arvioilta 150–200 taktista ydinasetta; toteaa, että Naton turvallisuuden säilyttämiseksi ei enää tarvita Yhdysvaltojen ydinasepelotetta,
F. toteaa, että Iran ei ole noudattanut määräaikaan mennessä kehotuksia ydinlaitostensa avaamisesta Kansainvälisen atomienergiajärjestön tarkastajille; toteaa, että Iran ei ole tähän mennessä tehnyt mitään palauttaakseen kansainvälisen yhteisön luottamuksen siihen, että maan ydinohjelma on täysin rauhanomainen,
1. korostaa, että on tarpeen vahvistaa edelleen ydinsulkusopimuksen kaikkia kolmea pilaria eli ydinaseiden leviämisen estämistä, ydinaseriisuntaa ja yhteistyötä ydinvoiman siviilikäytön alalla; kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita muodostamaan yhteisrintaman ydinsulkusopimuksen vuoden 2010 tarkistuskonferenssissa ja toimimaan aktiivisesti neuvottelujen onnistumisen puolesta;
2. palauttaa mieliin Euroopan unionin sitoumuksen turvautua kaikkiin sen käytettävissä oleviin välineisiin, jotta voidaan estää, pysäyttää ja mahdollisuuksien mukaan eliminoida koko maailmaa huolestuttavat ydinaseiden leviämistä edistävät ohjelmat, kuten on ilmaistu selkeästi Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymässä Euroopan unionin strategiassa joukkotuhoaseiden leviämisen estämisestä;
3. pitää erittäin tervetulleena Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman 5. huhtikuuta 2009 Prahassa pitämää puhetta, jossa tämä toi julki sitoutumisensa ydinaseriisunnan jatkamiseen ja visionsa ydinaseettomasta maailmasta, ja kehottaa neuvostoa antamaan tukensa tälle sitoumukselle ja pyytämään erityisesti Euroopan kahta ydinasevaltaa esittämään uusia toimia tavoitteen saavuttamiseksi;
4. pitää myönteisenä vuoden 2010 ydinturvallisuushuippukokousta ja panee merkille, että ydinmateriaalin luvaton kauppa ja käyttö muodostavat välittömän ja vakavan uhan koko maailman turvallisuudelle;
5. pitää myönteisenä, että Venäjän federaatio ja Yhdysvallat ovat sitoutuneet vähentämään ja rajoittamaan edelleen strategisia ydinkärkiään ja tekemään mahdollisimman pian uuden kattavan ja oikeudellisesti sitovan sopimuksen strategisten aseiden vähentämisestä, jolla korvataan joulukuussa 2009 umpeutunut START-sopimus;
6. korostaa, että on mahdollisimman pian saatava aikaan täydellinen ydinkoekieltosopimus; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Yhdysvaltain hallinnon aikomuksia varmistaa sopimuksen ratifiointi; kehottaa neuvostoa antamaan täyden tukensa neuvotteluille sopimuksesta, jolla on tarkoitus mahdollisimman pian kieltää halkeamiskelpoisen materiaalin tuotanto ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden valmistamiseksi;
7. kiinnittää huomiota taktisten ydinaseiden strategiseen anakronismiin ja Euroopan tarpeeseen myötävaikuttaa niiden vähentämiseen ja poistamiseen Euroopan maaperältä, kun asiasta käydään vuoropuhelua Venäjän kanssa; panee tässä yhteydessä merkille, että Saksan hallituskoalitio sopi 24. lokakuuta 2009 Yhdysvaltain ydinaseiden vetämisestä Saksasta; kannustaa muita jäsenvaltioita, joiden alueella on amerikkalaisia ydinaseita, tekemään samanlaisen päätöksen; pitää myönteisenä Saksan, Alankomaiden, Belgian, Luxemburgin ja Norjan ulkoministerien 26. helmikuuta 2010 Naton pääsihteerille lähettämää kirjettä, jossa kehotetaan liittoutumaa käymään perusteellinen keskustelu siitä, miten voitaisiin toteuttaa poliittiseksi tavoitteeksi asetettu ydinaseeton maailma;
8. kannustaa toimiin, joilla edistetään ydinvoiman rauhanomaista käytön kehittämistä maissa, jotka pyrkivät ylläpitämään tai kehittämään ydinvoima-alan kapasiteettiaan, ja kehottaa toteuttamaan tämän niin, että pienennetään ydinaseidenleviämisen riskiä ja noudatetaan korkeimpia kansainvälisiä suoja- ja turvallisuusnormeja;
9. kannattaa Iranin ydinohjelmaan sovellettavaa kaksitahoista menettelytapaa; kehottaa jälleen kerran Irania täyttämään täysimääräisesti ja viipymättä YK:n turvallisuusneuvoston ja IAEA:ta relevanttien päätöslauselmien mukaiset velvoitteensa, muun muassa IAEA:ta hallintoneuvoston päätöslauselmassa 27. marraskuuta 2009 asetetut vaatimukset; kehottaa neuvostoa tukemaan YK:n turvallisuusneuvoston toimia, jos Iran ei edelleenkään suostu tekemään ydinohjelmaansa koskevaa yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa; kehottaa neuvostoa valmistautumaan toteuttamaan ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarvittavat täsmätoimet YK:n turvallisuusneuvoston prosessin täydentämiseksi;
10. kehottaa neuvostoa ja komissiota esittämään parlamentille kohtuullisen ajan kuluessa edistymiskertomuksen ydinsulkusopimuksen vuoden 2010 tarkistuskonferenssin tuloksista;
11. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvoston puheenjohtajavaltiolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, ydinsulkusopimuksen kaikille sopimuspuolille ja Kansainväliselle atomienergiajärjestölle.