Päätöslauselmaesitys - B7-0165/2010Päätöslauselmaesitys
B7-0165/2010

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS EU 2020 -strategiasta ja 11. helmikuuta 2010 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen seurannasta

4.3.2010

suullisesti vastattavan kysymyksen B7‑0000/2010 johdosta
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti

Ilda Figueiredo, Patrick Le Hyaric, Kyriacos Triantaphyllides, Nikolaos Chountis GUE/NGL-ryhmän puolesta

Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B7-0165/2010
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B7-0165/2010
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B7‑0165/2010

Euroopan parlamentin päätöslauselma EU 2020 -strategiasta ja 11. helmikuuta 2010 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen seurannasta

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 24. marraskuuta 2009 päivätyn komission valmisteluasiakirjan "Tulevaa EU 2020 -strategiaa koskeva kuuleminen" (KOM(2009)0647),

–   ottaa huomioon 2. helmikuuta 2010 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Lissabonin strategian arviointiasiakirja" (SEC(2010)0114),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten 11. helmikuuta 2010 antaman julkilausuman Kreikasta,

–   ottaa huomioon 23. helmikuuta 2010 päivätyn kysymyksen komissiolle maataloudesta ja tulevasta EU 2020 ‑strategiasta (O-0023/2010 – B7‑0000/2010),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

     I. Lissabonin strategian arviointi (2000–2010) ja tulevaa EU 2020 -strategiaa koskeva kuuleminen

1.  panee merkille komission laatiman Lissabonin strategian arviointiasiakirjan (2000–2010) mutta pitää valitettavana, ettei asiasta ole käyty perinpohjaista julkista keskustelua eikä neuvosto ole esittänyt päätelmiä Lissabonin strategian arvioinnista;

2.  pitää laajaa julkista kuulemista ja Lissabonin strategian tulosten perusteellista arviointia kuitenkin tarpeellisena, jotta voidaan tehdä johtopäätöksiä uutta EU 2020 -strategiaa varten, jossa otetaan kohtuullisen hyvin huomioon viime vuosikymmenenä seurattujen toimintalinjojen epäonnistumiset ja saavutukset, ja laatia toimintamalleja tulevaa vuosikymmentä varten;

3.  pahoittelee, että julkinen kuuleminen tulevaa EU 2020 -strategiaa koskevasta komission tiedonannosta päättyi jo 15. tammikuuta 2010 ja kansalaisyhteiskunnan toimijat valittivat, ettei heillä ollut riittävästi aikaa vastata asianmukaisesti keskusteltavana olleisiin monimutkaisiin kysymyksiin;

4.  huomauttaa, että sosiaali- ja ympäristöalan kansalaisjärjestöt ja ammattijärjestöt ovat todenneet, että niiden kuulemisen aikana esittämiä näkemyksiä ja kannanottoja vääristeltiin komission ensimmäisessä katsauksessa vastauksiin;

5.  huomauttaa, että 11. helmikuuta 2010 pidetty Eurooppa-neuvoston epävirallinen kokous kutsuttiin alun perin koolle siksi, että haluttiin järjestää laaja keskustelu "visiosta" EU:lle vuoteen 2020 asti ja keskustella muun muassa talousstrategiasta ja ilmastonmuutoksesta, mutta loppujen lopuksi kokouksessa ei juurikaan käsitelty Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 pidetyn maailmanlaajuisen ilmastokonferenssin jälkeisiä toimia, vaikka kysymyksen pitäisi olla tärkeä EU:n kehityksen kannalta, vaan keskityttiin sen sijaan pääasiassa Kreikan liiallista alijäämää koskevaan menettelyyn;

6.  katsoo, että maaliskuussa 2010 esitetystä EU 2020 -strategiaa koskevasta uudesta komission ehdotuksesta on järjestettävä uusi, laajempi ja kattavampi julkinen kuuleminen, jotta kansalaisyhteiskunta voi osallistua aktiivisemmin uuden ohjelman laatimiseen;

II. EU:n "irtaantumisstrategia" ja sen seuraukset – ei yksin Kreikalle

7.  varoittaa ryhtymästä "irtaantumisstrategioiden" varjolla uudelleen purkamaan työmarkkina- ja hyvinvointirakenteiden sääntelyä; huomauttaa, että hyvinvointipalvelujen, palkkojen, työttömyyskorvausten, eläkkeiden, julkisten palvelujen ja työsuhdeturvan leikkaaminen sekä eläkeiän, työntekijöiden sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäveron nostaminen heikentävät julkisia investointeja ja sisäistä kysyntää ja siten pitkittävät taantumaa; arvostelee jyrkästi sitä, että näitä uusliberalistisia toimia sovelletaan taas monissa EU:n jäsenvaltioissa EU:n irtaantumisstrategian yhteydessä ja niitä edellytetään eritoten Unkarilta, Latvialta ja Romanialta osana EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pelastuspaketteja, millä on tuhoisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia;

8.  on huolissaan siitä, että maailmanlaajuinen talouskriisi tuntuu edelleen EU:n kansantalouksissa, ja toteaa, että kriisistä kärsivät erityisesti eräät jäsenvaltiot, kuten Kreikassa, joilla on paljon velkaa ja korkea työttömyys ja joiden elintaso heikkenee;

9.  arvostelee EU:ta siitä, että se pitää kiinni Maastrichtin sopimuksessa määrätyistä ja Lissabonin sopimuksessa vahvistetuista julkisen talouden alijäämää koskevista kriteereistä ja toimenpiteistä, mikä uhkaa upottaa Kreikan talouden syvään taantumaan ja vaikuttaa hyvin kielteisesti kreikkalaisten lisäksi myös muihin Euroopan kansantalouksiin; painottaa, että Kreikalta vaadittu julkisen talouden alijäämän alentamisvauhti on vastuuton ja vain syventää kriisiä;

10. toteaa, että Eurooppa-neuvoston äskettäinen päätös (11. helmikuuta 2010), joka perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 126 artiklan 9 kohtaan, on viimeinen askel ennen päätöstä Kreikan vastaisista seuraamuksista ja tällaiseen toimenpiteeseen ei ole vielä koskaan turvauduttu; huomauttaa, että Kreikan talouden asettaminen komission, EKP:n ja IMF:n valvontaan sekä Ecofin-neuvoston edistämä tiukka taloudenpito ovat johtamassa Kreikan taloutta syvään taantumaan;

11. korostaa, että Kreikan velkaantuneisuusaste on toki korkea (12,7 prosenttia vuonna 2009) mutta se on korkea myös muissa maissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa (12 prosenttia), Irlannissa (14,7 prosenttia) ja Espanjassa (10 prosenttia); korostaa, että melkein kaikki euroalueen maat ovat ylittäneet vakaus- ja kasvusopimuksissa asetetut kriteerit, joten sopimus on selvästikin ollut tehoton; korostaa, että pankkien pelastamiseen syötetyt valtavat rahasummat, talouden elvytysohjelmat ja verotulojen vähentyminen jättävät kaikkialla talousarvioihin syvän loven;

12. tuomitsee IMF:n ottamisen mukaan euroalueen taloudelliseen todellisuuteen ja toteaa tämän johtavan vakaus- ja kasvusopimuksen tiukempaan täytäntöönpanoon ja luovan kielteisen institutionaalisen ennakkotapauksen;

13. on huolestunut siitä, että investointipankit (muun muassa Goldman Sachs ja JP Morgan), hedge-rahastot ja luottoluokituslaitokset ovat yrittäneet keinotella Kreikan valtion joukkovelkakirjoilla; kehottaa EU:ta kokonaisuudessaan sekä sen jäsenvaltioita vastaamaan näihin yrityksiin yhdessä ja koordinoidusti; korostaa, että EU:ssa toimivia hedge-rahastoja ja pääomarahastoja on valvottava tiukasti ja niin sanotut OTC (over the counter) -kaupat on kiellettävä;

14. on erittäin huolissaan Kreikan ja kreikkalaisten vastaisesta ennennäkemättömästä kampanjasta, jossa maan vaikeaa tilannetta käytetään vanhojen ennakkoluulojen uudelleen lämmittämiseen; on huolissaan myös siitä, että Kreikkaa vastaan hyökätään mediassa ja politiikassa, koska se on tuomittu yhdessä Portugalin, Italian, Irlannin ja Espanjan kanssa yhdeksi "PIIGS-maista"; korostaa tämän kampanjan olevan vastoin Euroopan laajuisen yhteisvastuullisuuden perusperiaatteita;

15. arvostelee rahoitusmarkkinoita, komissiota ja EU:n uusiliberalistisia hallituksia siitä, että ne vaativat tässä mutkikkaassa tilanteessa Kreikan varjolla hyvinvointipalvelujen leikkauksia; katsoo, että näiden hyökkäysten yleisenä tavoitteena on heikentää merkittävästi Kreikan työväenliikettä, helpottaa palkanalennuksia ja korottaa eläkeikää;

16. korostaa, että EU:ssa vallitsevaan valtavaan epätasapainoon on puututtava makrotasolla; painottaa, että joidenkin EU:n jäsenvaltioiden, kuten Saksan, joilla on suuret ylijäämät, on lisättävä kotimaista kysyntää ja näiden maiden yritysten on luovuttava hyökkäävistä vientistrategioista; toistaa, että Pittsburghin G20-huippukokouksessa ylijäämäiset maat velvoitettiin jo minimoimaan epätasapainon lisäämällä kotimaista kysyntää;

III. EU:n taloudellinen ja sosiaalinen tilanne ja vaatimukset uudelle EU:n strategialle vuoteen 2020 asti

17. korostaa, että nyt käynnissä oleva talous- ja sosiaalinen kriisi johtuu myös Euroopan unionin uusliberalistisesta politiikasta, joka on kirjattu Lissabonin sopimukseen ja vanhaan "Lissabonin strategiaan" ja jonka mukaan edistetään rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkamista, vapautetaan tuotteiden ja palvelujen markkinoita ja keskitytään taloudessa aina vain enemmän rahoitustoimintaan, vähennetään julkisia investointeja, lisätään hyväksikäyttöä valtavilla palkanalennuksilla ja työmarkkinasuhteiden sääntelyä purkamalla ja lisäksi ajetaan julkisten palvelujen vapauttamista ja yksityistämistä;

18. huomauttaa, että tällaiset toimet kerryttivät suurten talous- ja rahoitusryhmien valtavia voittoja ja edistivät suurten oligopolien muodostumista nousukausien aikana, mutta voittoja ei sijoitettu uudelleen "reaalitalouteen" vaan ne kannustivat keinotteluun vapautetuilla markkinoilla, kunnes sijoituskuplat puhkesivat; katsookin, että tämän talouskriisin keskiössä on syvälle juurtunut distributiivisen oikeudenmukaisuuden ongelma;

19. katsoo, että myös se, että Lissabonin strategiassa on keskitytty "kilpailukykyyn" ja "kulujen leikkaamiseen", on kärjistänyt vakavaa taloudellista epätasapainoa euroalueella (maat, joilla vienti on selvästi ylijäämäinen, vastaan maat, joilla on suuri vaihtotaseen alijäämä) ja yleensäkin EU:ssa, mikä heikentää EU:n taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota;

20. huomauttaa, että komission optimistiset odotukset itseään ylläpitävästä elpymisestä, jonka olisi pitänyt alkaa vuoden 2009 viimeisellä neljänneksellä ja päästä vauhtiin vuonna 2010, eivät tähän mennessä ole toteutuneet; korostaakin, että EU:n kasvun pysähtymisen tai peräti deflaation suunnan kääntämiseksi tarvitaan uusia finanssipoliittisia elvytystoimia, sillä yksityinen sektori (kotitaloudet ja yritykset) on yhä syvästi velkaantunut eikä pysty ottamaan johtoasemaa investoinneissa; pitää myös välttämättömänä, että maihin, joiden tilanne on vakavampi, kohdistetaan budjettitukitoimia varsinkin siten, että niille maksetaan yhteisön varoista ennakkomaksuja vaatimatta vastaavaa kansallista rahoitusosuutta;

21. arvostelee voimakkaasti sitä, ettei erilaisia kansallisia elvytyssuunnitelmia oikeasti koordinoida unionin tasolla, vaan sen sijaan sovelletaan sellaisten kilpailevien kansallisten mallien politiikkaa, joissa oma hyöty on muiden vahinko; kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan kestävän kehityksen, työllisyyden ja sosiaalisen osallistumisen eurooppalaisen lisäinvestointiohjelman, johon olisi hätätoimenpiteenä osoitettava vähintään 1 prosentti Euroopan unionin BKT:stä käyttäen Euroopan tason välineitä (kuten EIP:tä, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia ja EU:n talousarviota), ja katsoo, että tätä olisi täydennettävä samantyyppisillä jäsenvaltioiden julkisilla investointiohjelmilla, jotta talous voidaan saada tasapainoon, voidaan torjua ilmastonmuutosta ja edistää täystyöllisyyttä, jolla taataan laadukkaat työpaikat ja sosiaaliset oikeudet;

22. katsoo, että tarvitaan uutta strategiaa, joka edistää taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat sekä ympäristön huomioon ottavaa EU:n laajuista kestävää kehitystä ja sen panosta maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisuun: sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kestävää kehitystä ja solidaarisuutta koskevaa yhdennettyä EU:n strategiaa, jonka perustana ovat toisiaan tukevat talous-, sosiaali- ja ympäristöpilarit ja jota on ohjattava demokraattisen ja vuorovaikutukseen perustuvan sosio-ekonomisen hallintotavan prosessilla;

23. huomauttaa, että uuden strategian ytimessä on oltava vaihtoehtoinen ohjelma, jolla muokataan ja lujitetaan jäsenvaltioiden talouden elvytysohjelmia ja yhteensovitetaan niitä järjestelmälähtöisen Euroopan elvytysaloitteen kanssa, jonka tavoitteena on oikeudenmukaisuus, täystyöllisyys ja "hyvät työpaikat", talouden viherryttäminen, sosiaalinen hyvinvointi, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen kitkeminen sekä sosiaalisen ja alueellisen koheesion parantaminen kaikkialla EU:ssa – ja ohjelman kaikkien osioiden on myös tähdättävä sukupuolten tasa-arvoon;

24. korostaa, että uudelle yhtenäiselle strategialle ei riitä pelkkä sisäinen ulottuvuus (EU ja jäsenvaltiot) vaan se tarvitsee myös ulkoista ulottuvuutta (ulkopolitiikka, kauppa, naapuruuspolitiikka), jolla on samat tavoitteet kuin sen sisäisellä ulottuvuudella – uusliberalistinen "globaalin Euroopan" ohjelma on hylättävä;

25. korostaa, että uuden strategian eri osioille on asetettava kunnianhimoisia tavoitteita ja indikaattoreita: siinä tarvitaan muitakin indikaattoreita kuin pelkkä BKT, muun muassa monitahoisia indikaattoreita, jotka koskevat hyvinvointia, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista, sukupuolten tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa kaikille (myös alueiden välille ja pyrkien tuloihin ja vaurauteen perustuvan epätasa-arvon poistamiseen) sekä energiaa, luonnonvarojen käyttöä ja ekosysteemeihin kohdistuvia paineita; korostaa myös, että EU:n lainsäädäntövaltaa on käytettävä sen tavoitteiden saavuttamiseen ja sen välineitä (esimerkiksi varainhoitoasetusta ja rakennerahastoja) on muokattava ja kohdennettava uudelleen sen sijaan, että turvaudutaan yksinomaan vapaaehtoisiin menettelyihin, kuten avoimeen koordinointimenetelmään;

26. korostaa, että tämä EU:n uusi strategia edellyttää makrotaloudellista kehystä, jolla tuetaan kestävää kehitystä ja ympäristöystävällisen sisäisen kysynnän lisäämistä progressiivisen palkkakehityksen avulla, täystyöllisyyttä ja turvattuja työpaikkoja sekä sosiaalista ja taloudellista koheesiota; pyytää tässä yhteydessä kasvua ja työllisyyttä tukevaa raha- ja veropolitiikkaa, joka johtaa yhdistettyyn, joustavaan ja koordinoituun elvyttävään veropolitiikkaan EU:lle ja sen jäsenvaltioille ja jonka perustana on

     i)   EKP:n rahapolitiikan löysentäminen ja sen institutionaalinen uudistus, joka perustuu demokraattiseen vastuuseen, poliittiseen valvontaan sekä taloudellisiin ja sosiaalisiin huolenaiheisiin ja joka toteutetaan kasvua ja työllisyyttä edistävin erityistoimin, jotka otetaan käyttöön samaan aikaan, kun muutetaan sen yleistä hintavakauden tavoitetta

     ii)  vakaus- ja kasvusopimuksen kumoaminen samalla kun luodaan työllisyys- ja kasvusopimus, jolla edistetään julkisia investointeja, lisätään sisäistä kysyntää, tuetaan mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja asetetaan erityisiä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristökriteereitä, jotka on räätälöity kunkin jäsenvaltion erityisiä tarpeita vastaavasti ja joilla pyritään erityisesti työttömyyden ja köyhyyden vähentämiseen

     iii) valuuttakorvausrahaston luominen euroalueelle epäsymmetristen taloudellisten häiriöiden varalta;  

27. vaatii uutta sosiaalipoliittista toimintaohjelmaa, jonka tavoitteiden pitäisi olla seuraavat:

     i)   osallistavan ja yhteenkuuluvuutta lisäävän yhteiskunnan kehittäminen, joka edellyttää vakituisen työpaikan saamista edistäviä toimenpiteitä ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista

     ii)  sukupuolten tasa-arvoon perustuvan yhteiskunnan edistäminen ja kaikenlaisen syrjinnän torjunta

     iii)  luodun vaurauden jakaminen niin, että parannetaan kaikkien hyvinvointia, mikä edellyttää julkisia ja yleisiä sosiaaliturvajärjestelmiä ja muun muassa terveyteen, koulutukseen ja asumiseen liittyvien laadukkaiden julkisten palvelujen yleisen saatavuuden takaamista

     iv) sosiaalipolitiikka, jossa otetaan huomioon kaikki ryhmät

     v)  osallistuva demokratia osana erilaisia sosiaali- ja työllisyyspolitiikkoja;

28. vaatii uutta ympäristöpoliittista toimintaohjelmaa, jonka tavoitteiden pitäisi olla seuraavat:

     i)   talouskasvun irrottaminen energian, luonnonvarojen ja raaka-aineiden kulutuksen samanaikaisesta kasvusta ja kulutuksen vähentäminen

     ii)  tuki jäsenvaltioiden sääntelykehyksille ja valvontajärjestelmille, jotka ehkäisevät ulkoisia taloudellisia vaikutuksia ympäristöön, etenkin ympäristön pilaantumista ja kasvihuonekaasupäästöjä

     iii)  tuki investoinneille, joilla edistetään jätteen vähentämistä, materiaalien uusiokäyttöä ja kierrätystä sekä vaarallisen teollisuusjätteen ja myrkyllisen jätteen vähentämistä ja käsittelyä

     iv) puhtaampien ja turvallisempien liikennejärjestelmien edistäminen ja investoiminen laadukkaaseen julkiseen liikenteeseen

     v)  investoiminen ekoteknologiaan, ekoinnovointiin ja ekotehokkuuteen;

29. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.