Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Nigerian ihmisoikeustilanteesta,

–   ottaa huomioon 2. joulukuuta 2008 annetun puheenjohtajavaltion julkilausuman uskontoryhmien välisistä väkivaltaisuuksista Plateaun osavaltiossa,

–   ottaa huomioon 28. tammikuuta 2010 päivätyn yhteisen julkilausuman, jonka Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton, Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton, Britannian ulkoministeri David Miliband ja Ranskan ulkoministeri Bernard Kouchner antoivat laajalle levinneistä väkivaltaisuuksista Josissa,

–   ottaa huomioon ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 12. helmikuuta ja 1. maaliskuuta 2010 antamat julkilausumat demokratian ja oikeusvaltion tilasta Nigeriassa,

–   ottaa huomioon 31. heinäkuuta 2009 annetun puheenjohtajavaltion julkilausuman Pohjois-Nigerian väkivaltaisuuksista,

–   ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jotka kaikki Nigeria on allekirjoittanut,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että Keski-Nigeriassa sijaitsevan Plateaun osavaltion pääkaupungissa Josissa puhkesi tammikuussa 2010 kiistellyn moskeijan rakentamisen takia muslimien ja kristittyjen välisiä kahakoita, joissa kuoli 500 ja loukkaantui 1000 ihmistä,

B.  ottaa huomioon, että 7. maaliskuuta 2010 islaminuskoisista paimenista koostuneet joukkiot hyökkäsivät pääasiassa kristittyjen asuttamiin Dogo Nahawan, Ratsatin ja Zotin kyliin lähellä Josia, mikä johti uusiin laajoihin väkivaltaisuuksiin, joissa kuoli ja vammautui sadoittain ihmisiä (joukossa myös naisia ja lapsia),

C. ottaa huomioon, että kaksi kristityn viikkolehden toimittajaa tapettiin Josin esikaupungeissa, alueella jossa enemmistö asukkaista on muslimeja, ja että heidän kimppuunsa hyökättiin samalla kun erään nuoren muslimin surmasta alkunsa saaneet muslimien mellakat riehuivat Josissa,

D. ottaa huomioon, että vakavia uskontoryhmien välisiä laajamittaisia väkivaltaisuuksia ja muslimien ja kristittyjen ryhmien välisiä yhteenottoja on ollut lähes kymmenen vuoden ajan monissa Nigerian kaupungeissa ja kylissä, erityisesti Plateaun ja Kadunan osavaltioissa: tuhannet ihmiset saivat surmansa vuoden 2000 väkivaltaisuuksissa, jotka johtuivat šaria-lain kiistellystä käyttöönotosta Kadunan osavaltiossa, Josin vuoden 2001 yhteenotoissa kuoli 1000 ihmistä ja kirkkoja ja moskeijoja poltettiin, muita traagisia laajoja väkivallantekoja tapahtui marraskuussa 2002 (yli 200 tapettiin Kadunassa), toukokuussa 2004 (Yelmassa Keski-Nigeriassa kuoli sadoittain ihmisiä ja 500-600 sai surmansa Pohjois-Nigerian Kanossa), marraskuussa 2008 (700 kuollutta Josissa), heinäkuussa 2009 (700 kuollutta Pohjois-Nigerian islamilaisissa osavaltioissa) ja joulukuussa 2009 (70 kuollutta),

E.  ottaa huomioon, että pitkään jatkuneiden muslimien ja kristittyjen välisten kahakoiden uskonnolliset ilmenemismuodot johtuvat selvästi etnisistä, yhteiskunnallisista ja taloudellisista konflikteista ja heikentävät entisestään miljoonien nigerialaisten tilannetta ja ovat jo nyt aiheuttaneet väkivallan räjähdysmäisen kasvun,

F.  ottaa huomioon, että vaikka islaminuskoisten ja kristittyjen yhteisöjen väliset suhteet ovat olleet vaikeita ja kaikkea muuta kuin ystävällisiä viime vuosikymmenien aikana, ne eivät koskaan olleet johtaneet vakavaan joukkoväkivaltaan ja että Nigerian eri etnisten ja uskonnollisten ryhmien väliset suhteet ovat huonontuneet viime vuosikymmenen aikana, koska Al-Qaedan innoittamat radikaalit islamistit ovat tunkeutuneet Nigeriaan ja pohjoiset osavaltiot (12 kaikkiaan 36:sta) ovat ottaneet käyttöön šaria-lain osavaltion virallisena lakina,

G. ottaa huomioon, että yleinen ihmisoikeustilanne Nigeriassa on jatkuvasti heikentynyt, erityisesti Pohjois-Nigerian islamilaisissa osavaltioissa, jossa Magajin Garin tuomioistuin Kadunassa äskettäin kielsi ihmisoikeusjärjestöä (Civil Rights Congress) käynnistämästä julkista keskustelua šaria-lakiin perustuvista rangaistuksista;

H. ottaa huomioon Nigerian poliittisen ja geopoliittisen merkityksen maana, jolla on valtavat luonnonvarat ja 150 miljoonaa asukasta, ja katsoo, että sen on löydettävä sisäinen yhteiskunnallinen ja etninen vakaus, sillä muussa tapauksessa se saattaa uhata kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta,

I.   ottaa huomioon, että Nigeria allekirjoitti marraskuussa 2009 Euroopan kehitysrahastoa koskevan sopimuksen, jonka tarkoituksena on tukea hallintoon, kauppaan ja rauhantekoon liittyviä toimia Nigeriassa, että sopimuksen kokonaisarvo oli 677 miljoonaa euroa ja merkittävä määrä rahoituksesta oli tarkoitettu sisäisen hallinnon vahvistamiseen ja rauhan turvaamiseen sekä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen,

J.   katsoo, että tarkkailijoiden mukaan uskontoryhmien välisten taisteluiden kiihtymisen taustalla ovat taloudelliset ja yhteiskunnalliset konfliktit, joiden ratkaiseminen on käynyt mahdottomaksi Nigerian poliittisen epävakauden vuoksi ja koska Nigerian presidentti on sairautensa takia estynyt; katsoo, että tästä johtuva valtatyhjiö liittovaltion johdossa estää viranomaisia vastaamasta täysimittaisesti muslimien ja kristittyjen väliseen kiihtyvään väkivaltaan ja islamilaisen fundamentalismin vähitellen kasvaneeseen aggressiivisuuteen,

1.  tuomitsee islaminuskoisten ja kristittyjen yhteisöjen välisen väkivallan, ja katsoo, että se johtuu etnisistä, taloudellisista ja uskonnollisista konflikteista, jotka tuottavat suurta tuskaa nigerialaisille, erityisesti Keski- ja Pohjois-Nigerian osavaltioiden asukkaille;

2.  ilmaisee vakavan huolestuneisuutensa siitä, että väkivaltaa on jatkunut jo kohta kymmenen vuotta ja että etnisten ja uskonnollisten ryhmien väliset yhteenotot pahenevat Al-Qaedan islamilaisen fundamentalismin innoittamien ääriryhmien lisääntyvän aggressiivisuuden vuoksi;

3.  muistuttaa, että vaikka yhteenottojen perimmäiset syyt ovat etnisiä ja yhteiskunnallisia, muslimien ja kristittyjen väliset usein toistuvat ja raakalaismaiset väkivaltaisuudet ovat saaneet uskontokuntien välisen konfliktin muodon;

4.  huomauttaa, että ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus ovat keskeisiä ja luovuttamattomia oikeuksia, jotka on turvattava kaikissa olosuhteissa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisesti, jonka sopimuspuolena Nigeria on;

5.  on huolissaan siitä, että monet Pohjois-Nigerian osavaltiot soveltavat edelleen šaria-lakia osavaltion lakina, mikä johtaa usein perusoikeuksien loukkauksiin, kuten kidutukseen, kuolemanrangaistuksiin ja silpomiseen oikeuden määrääminä rangaistuksina ja aiheuttaa uskonnollisten konfliktien laajenemisen ja pahentumisen;

6.  kehottaa viranomaisia Pohjois-Nigerian osavaltioissa poistamaan sekä laista että käytöstä kaikki kidutuksen muodot ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistukset Nigerian allekirjoittaman ja ratifioiman kidutuksen vastaisen yleissopimuksen mukaisesti;

7.  pahoittelee, että kansalaisjärjestöjen vapaata toimintaa on rajoitettu erityisesti Pohjois-Nigeriassa ja että niitä estetään edistämästä vapaata ja demokraattista keskustelua šaria-lain julmuudesta ja muslimien hallitsemasta oikeusjärjestelmästä;

8.  on huolissaan Nigerian poliittisen järjestelmän epävakaudesta, joka johtuu poliittisen johdon puuttumisesta, ja kehottaa Euroopan unionia toimimaan kaikin tavoin yhteistyössä kansainvälisen yhteisön kanssa, jotta voidaan mahdollisimman pian ratkaista Nigerian institutionaalinen kriisi, joka haittaa myös etnisten ja uskonnollisten kiistojen ratkaisemista;

9.  suosittaa, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu lähettää erityislähettilään tarkkailemaan tilannetta poliittisen epävakauden ja yhteiskunnallisten, kansanryhmien ja uskonnollisten ryhmien välisten kiistojen osalta;

10. kehottaa Euroopan unionia tarkkailemaan, että Nigerian äskettäin allekirjoittaman sopimuksen mukaista Euroopan kehitysrahaston rahoitusta Nigerian hallitukselle käytetään hallinnon vahvistamiseen ja ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen;

11. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä Nigerian liittohallitukselle ja parlamentille.