Päätöslauselmaesitys - B7-0607/2010Päätöslauselmaesitys
B7-0607/2010

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS EU:n karjankasvatusalan kriisistä

3.11.2010

suullisesti vastattavan kysymyksen B7‑0559/2010 johdosta
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti

Nikolaos Chountis, Bairbre de Brún, Kyriacos Triantaphyllides, Patrick Le Hyaric, João Ferreira, Alfreds Rubiks GUE/NGL-ryhmän puolesta

Menettely : 2010/2916(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B7-0607/2010
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B7-0607/2010
Hyväksytyt tekstit :

B7‑0607/2010

Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n karjankasvatusalan kriisistä

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että viimeksi kuluneiden viikkojen aikana vehnän hinta on yllättäen noussut maailman viljamarkkinoilla, mikä herättää huomattavia kysymyksiä markkinoiden vakaudesta, tuotantoennusteiden tarkkuudesta sekä viime kädessä kysynnän ja tarjonnan yleisistä näkymistä,

 

B. ottaa huomioon, että vehnän hinnat ovat 60–80 prosenttia korkeampia kuin kauden alussa heinäkuussa; ottaa huomioon, että hinnat ovat kuitenkin yhä kolmanneksen vuoden 2008 huipun alapuolella ja että saman kauden aikana maissin hinta on noussut noin 40 prosenttia,

 

C. ottaa huomioon, että rahoitusmarkkinat ovat ennakoineet ja keinotelleet sillä, että viljan tuotanto laskee Venäjän federaatiossa, jossa kuivuus on vaikuttanut satoihin ja johtanut maan hallituksen myöhemmin tekemään päätökseen kieltää vehnän vienti ensi vuoden sadonkorjuuseen asti,

 

D. ottaa huomioon, että lukuisiin karjankasvatustiloihin, erityisesti pieniin ja keskikokoisiin tiloihin, kohdistuu vakava uhka sen vuoksi, että viljan hinnat ovat viime aikoina nousseet voimakkaasti Euroopan unionissa,

 

E. ottaa huomioon, että yhdistelmärehun hinnannousu nostaa karjankasvatuksen tuotantokustannuksia,

 

F. katsoo, että Venäjän federaation asettama vehnän vientikielto ei ehkä riitä varmistamaan eläinten tuotantoa varten tarvittavia rehutoimituksia vuoden toisella puoliskolla; katsoo, että siinä tapauksessa, kun otetaan huomioon maailmanlaajuisen tarjonnan niukkuus vientipuolella, lihantuotannon lasku Venäjän federaatiossa nostaisi kansainvälisiä lihan hintoja entisestään tulevina kuukausina,

 

G. ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen elintarvikkeiden kysyntä kasvaa nopeammin kuin niiden tarjonta, mikä johtuu etenkin Kiinan ja Intian kaltaisten kehittyvien kansantalouksien tulotason noususta, ja että tämä yhdistyneenä väestönkasvuun lisää erityisesti lihan ja maitotuotteiden ja näin ollen myös rehun kysyntää,

 

H. ottaa huomioon, että erityisesti pitkistä tuotantoketjuista saatavan lihan, kuten naudanlihan ja lampaanlihan, kansainvälinen hinta on noussut vuoden 2010 ensimmäisellä puoliskolla ja että vuoden 2008 perusteella, jolloin viimeksi saavutettiin elintarvikkeiden korkean hintatason huippu, se nousee edelleen siipikarjan lihan ja sianlihan hinnan tavoin, koska rehukustannukset ovat nykyään korkeat,

 

I.  ottaa huomioon, että FAO:n tuoreimpien ennusteiden mukaan maailmanlaajuinen vehnäntuotanto vuonna 2010 on noin 650 miljoonaa tonnia, mikä on 5 prosenttia alhaisempi kuin viime vuonna, mutta se on silti viljelykasveista kolmanneksi korkein; ottaa huomioon, että Venäjän, Kazakstanin ja Ukrainan alentunut tuotanto korvautuu osittain muista maista saatavalla tyydyttävällä sadolla ja että varastojen pieneneminen johtaa vähäiseen laskuun, joka on edelleen selvästi vuosien 2007 ja 2008 elintarvikekriisijakson alhaisen tason yläpuolella,

 

1. katsoo, että tarvitaan uusia toimenpiteitä ja välineitä, joilla lisätään viljantuotantoa ja hillitään hintojen vaihteluita, koska EU:n viljantuotanto laskee vuosina 2010 ja 2011, ja koska varastoissa on vähän viljaa, viljan ja rehun hinnat voivat nousta uudelleen vuonna 2011, millä olisi tuhoisa vaikutus karjankasvattajiin ja elintarvikkeisiin EU:ssa;

 

2. kehottaa komissiota pikaisesti ehdottamaan toimenpiteitä, jolla pysäytetään rehukustannusten nousu ja vakautetaan rehun hinta sisämarkkinoilla;

 

3. kehottaa komissiota sallimaan suorien etukäteismaksujen maksamisen karjankasvattajille, koska heille saattaa tulla vakavia kassavirtaongelmia rehun hinnannousun ja vähentyneen rahoituksen vuoksi;

 

4. panee merkille, että viljan hinnannousu aiheuttaa häiriöitä kaikilla aloilla karjankasvatuksessa ja erityisesti sianliha-alalla ajankohtana, jolloin kyseisten alojen on selvittävä maailmanlaajuisesta talouskriisistä, tultava toimeen rajoitetun rahoituksen turvin ja noudatettava entistä vaativampia elintarvikkeiden turvallisuutta, ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevia normeja;

 

5. panee merkille, että YMP.n uudistamisella ei pystytä vähentämään epävakaiden hintojen vaikutusta maatalouden perustaan ja varmistamaan oikeudenmukaisia tuloja tuottajille; panee merkille, että viljan hinnat EU:ssa ovat laskeneet 45 prosenttia kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana, kun taas tuotantokustannukset ovat nousseet 63 prosenttia kaudella 2004–2009, ja että tällä on tuhoisa vaikutus EU:n viljantuottajiin ja karjankasvattajiin;

 

6. on vakaasti sitä mieltä, että elintarvike ei ole tavanomainen hyödyke; ottaa huomioon, että hyödykefutuureista on tullut kiinteä osa elintarvikemarkkinoita ja että niillä on tärkeä rooli monien markkinoilla toimijoiden kannalta; katsoo, että maataloustuotantoa olisi ohjattava kohti elintarvikkeita eikä sitä olisi käytettävä taloudelliseen keinotteluun ja voitontavoitteluun;

 

7. on huolissaan lisääntyvästä keinottelusta elintarvikehyödykkeillä rahoitusmarkkinoilla; kehottaa ottamaan käyttöön mekanismeja, joiden avulla voidaan torjua rahoitusmarkkinoilla havaittua maataloushyödykkeillä ja niihin perustuvilla rahoitusinstrumenteilla keinottelua;

 

8. korostaa, että öljyn korkea hinta, viljelykasvien voimakas kysyntä biopolttoainealalla, elintarvikkeiden vähenevät varastot ja alhainen viljantuotanto vaikuttavat myös korkeisiin elintarvikkeiden hintoihin; kehottaa komissiota tutkimaan käytännön toimia, jolla vähennetään hintojen vaihtelua maatalouden hyödykemarkkinoilla YMP:n uudistamisen yhteydessä vuoden 2013 jälkeen;

 

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.