Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B7-0628/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B7-0628/2010

Keskustelut :

OJ 23/11/2010 - 169

Äänestykset :

PV 25/11/2010 - 8.7

Hyväksytyt tekstit :


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 129kDOC 78k
22.11.2010
PE450.464v01-00
 
B7-0628/2010

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti


YK:n turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus ‑päätöslauselman 1325 (2000) kymmenvuotispäivästä


Ilda Figueiredo, Eva-Britt Svensson, Sabine Lösing, Cornelia Ernst, Bairbre de Brún, Helmut Scholzx GUE/NGL-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma YK:n turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus ‑päätöslauselman 1325 (2000) kymmenvuotispäivästä  
B7‑0628/2010

Euroopan parlamentti, joka

–         ottaa huomioon naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000) ja 1820 (2008) sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjumista aseellisissa konflikteissa koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1888 (2009), jossa korostetaan jokaisen valtion vastuuta siitä, että rankaisemattomuus lopetetaan ja että syytteitä nostetaan niitä vastaan, jotka ovat syyllistyneet sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan, mukaan lukien naisiin ja tyttöihin kohdistuva seksuaalinen tai muu väkivalta,

 

–         ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvosta kehitysyhteistyössä laaditun EU:n neuvoston toimintasuunnitelman, jolla on määrä varmistaa, että sukupuolten tasa-arvo valtavirtaistetaan kaikessa EU:n kumppanimaiden kanssa tekemässä työssä,

 

–         ottaa huomioon UNIFEM-tutkimuksen vuodelta 2009,

 

–         ottaa huomioon, että maaliskuussa 2010 nimitettiin Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin erityisedustaja, jonka tehtävänä on käsitellä aseellisissa konflikteissa esiintyvää seksuaalista väkivaltaa,

 

–         ottaa huomioon EU:n suuntaviivat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän torjunnasta ja EU:n suuntaviivat lapsista aseellisissa konflikteissa,

 

–         ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien ja oikeusjärjestyksen suojelun puutteesta Kongon demokraattisessa tasavallassa,

 

–         ottaa huomioon YK:n uuden tasa-arvoyksikön (UN Women),

 

–         ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

 

A.       ottaa huomioon, että tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun hyväksyttiin yksimielisesti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325, joka oli maailman rauhanaktivistien suuri saavutus ja tärkeä kansainvälinen oikeudellisesti sitova toimenpide, jolla naiset otetaan tasavertaisina mukaan rauhanprosesseihin ja jossa huomioidaan sukupuolinäkökohdat,

 

B.        ottaa huomioon, että päätöslauselma 1325 on ensimmäinen päätöslauselma, jossa keskitytään siihen, miten aseelliset konfliktit vaikuttavat suhteettomasti nimenomaisesti naisiin; katsoo, että osallistumisen, ennaltaehkäisyn ja suojelun avulla on tarkoitus vahvistaa naisten roolia rauhanrakentamisessa, estää sotien ja konfliktien syntyminen ja tehostaa sota- ja konfliktialueilla elävien naisten ja lasten suojelua,

 

C.       toteaa, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1820, 1888 ja 1889 vahvistavat ja täydentävät päätöslauselmaa 1325 ja että nämä neljä päätöslauselmaa on katsottava naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskeviksi sitoumuksiksi,

 

D.       katsoo, että vastuu turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 1820, 1888, 1889 ja 1325 annettujen sitoumusten täytäntöönpanosta kuuluu yhteisesti kaikille YK:n jäsenvaltioille, olivatpa ne konfliktimaita, avunantajamaita tai muita; korostaa tässä yhteydessä joulukuussa 2008 hyväksyttyjä EU:n suuntaviivoja naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän ja kaikkinaisen naisten ja tyttöjen syrjinnän torjunnasta sekä EU:n suuntaviivoja lapsista aseellisissa konflikteissa ja katsoo näiden olevan vahva poliittinen signaali siitä, että nämä asiat ovat unionin painopisteitä,

 

E.        toteaa, että naisten oikeuksia ja siten päätöslauselmaa 1325 käytetään yhä enenevässä määrin sotilaallisten operaatioiden oikeutuksena,

 

F.        toteaa, että sotilaalliset väliintulot eivät auta turvaamaan naisten oikeuksia, vaan pikemminkin lisäävät naisten oikeuksien loukkauksia,

 

G.       toteaa, että yhä useammat kriisi- ja konfliktialueilla elävät naiset kärsivät väkivallan seurauksista, mutta silti naisten mahdollisuudet osallistua rauhanneuvotteluihin pienenevät jatkuvasti; panee merkille, että vuodesta 1992 lähtien tutkituissa 21:ssä rauhanneuvottelussa vain 2,4 prosenttia allekirjoittajista oli naisia (UNIFEM 2009),

 

H.       katsoo, että päätöslauselmassa 1325 annetut lupaukset voidaan täyttää vain ehkäisemällä konflikteja ja toteuttamalla konfliktitilanteissa siviilitoimia,

 

I.         katsoo, että päätöslauselmien 1820 ja 1325 täytäntöönpano olisi asetettava etusijalle EU:n ulkoisessa toiminnassa, jotta voidaan tukea asianmukaisesti kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, jotka toimivat maissa ja alueilla, joilla esiintyy aseellisia konflikteja tai jotka kärsivät sellaisten seurauksista,

 

J.         katsoo, että Euroopan parlamentin olisi seurattava, miten unionin ulkoisessa toiminnassa toteutetaan kattavaa lähestymistapaa ja sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä annattavaa toimintasuunnitelmaa sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta annettuja suuntaviivoja,

 

K.       katsoo, että unionin olisi huolehdittava naisten tasapuolisesta osallistumisesta konfliktien ehkäisyyn, rauhanneuvotteluihin ja konfliktien jälkeisiin työvaiheisiin, kuten sodan jälkeisen jälleenrakennuksen suunnitteluun,

 

L.        toteaa, että raiskaukset ja seksiorjuus osana laajamittaista ja systemaattista toimintaa on tunnustettu Geneven yleissopimuksessa sotarikoksiksi ja rikoksiksi ihmisyyttä vastaan; toteaa, että raiskaukset on nyt tunnustettu myös joukkotuhonnaksi, jos niiden tarkoituksena on tuhota kohderyhmä osittain tai kokonaan; katsoo, että unionin olisi tuettava toimia, joiden tarkoituksena on lopettaa naisiin ja lapsiin kohdistuviin rikoksiin syyllistyneiden rankaisemattomuus,

 

M.       toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat hyväksyneet tärkeitä asiakirjoja päätöslauselmien 1820 ja 1325 täytäntöönpanemisesta, mutta osoittaneet vain vähäistä kiinnostusta suuntaviivojen järjestelmälliseen ja johdonmukaiseen käytännön toteutukseen,

 

N.       toteaa, että vain pieni osa unionin jäsenvaltioista on laatinut kansallisen toimintasuunnitelman päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoa varten; panee merkille, että Alankomaat, Belgia, Espanja, Itävalta, Portugali, Ruotsi, Suomi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat tehneet omat kansalliset toimintasuunnitelmansa;

 

O.       ottaa huomioon 25. marraskuuta vietettävän, naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan kansainvälisen teemapäivän,

 

1.        korostaa, että turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 kymmenvuotispäivän olisi toimittava uutena pontimena päätöslauselman 1325 täytäntöönpanolle, jonka edistäminen ei onnistu ilman korkeimman tason poliittista johtajuutta ja ilman riittäviä resursseja; suosittaa, että asiaa käsitellään aiheellisesti siinä yhteydessä, kun arvioidaan EU:n suuntaviivoja naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän ja kaikkinaisen naisten ja tyttöjen syrjinnän torjunnasta sekä EU:n suuntaviivoja lapsista aseellisissa konflikteissa;

 

2.        kehottaa osoittamaan erityisiä ja merkittäviä taloudellisia, henkilöstö- ja organisatorisia resursseja naisten osallistumiseen ja sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikan siviilitoimien alalla; kehottaa unionin jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti naisten osallistumista kahden- ja monenvälisiin suhteisiin, joita valtioilla on unionin ulkopuolisiin maihin ja järjestöihin;

 

3.        kannustaa pontevasti vahvistamaan EU:n Naiset, rauha ja turvallisuus ‑työryhmää, jonka johtoon olisi asetettava Euroopan unionin uusi erityisedustaja ja jonka olisi tehtävä vertaisarviointi päätöslauselmia 1325 ja 1820 koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta, tehtävä järjestelmällinen tasa-arvoanalyysi konfliktien ratkaisussa käytettävistä siviilioperaatioista ja seurattava konfliktimaissa ja ‑alueilla toimivia unionin edustustoja ja toimittava niiden neuvonantajana;

 

4.        kehottaa lisäämään välittömästi naisten osallistumista myös välittäjinä ja neuvottelijoina kaikkiin aloitteisiin, joiden tavoitteena on ratkaista konflikteja rauhanomaisesti siviilikeinoin, sekä konfliktien ratkaisussa käytettävien siviilitoimien täytäntöönpanoon;

 

5.        kehottaa unionia luopumaan sotilasvoimien käytöstä kansainvälisissä konflikteissa ja sodissa sekä lopettamaan välittömästi siviili- ja sotilasalan yhteistyön;

 

6.        kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita sisällyttämään kaikkiin neuvoston päätöksiin ja siviilioperaatiovaltuutuksiin viittauksen turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin 1820 ja 1325 ja varmistamaan aina, että kaikkiin siviilioperaatioihin sisältyy vähintään yksi tasa-arvoneuvonantaja ja toimintasuunnitelma siitä, miten pannaan täytäntöön naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevat näkökohdat; kehottaa unionin jäsenvaltioita ja edustustojen päälliköitä sisällyttämään kaikkiin siviilioperaatioihin paikallisten naisjärjestöjen kuulemisen ja niiden kanssa tehtävän yhteistyön;

 

7.        kehottaa kaikkia jäsenvaltioiden hallituksia, jotka eivät ole vielä laatineet kansallista toimintasuunnitelmaa päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoa varten, laatimaan suunnitelman vuoden sisällä yhteistyössä rauhanjärjestöjen ja naisjärjestöjen kanssa; katsoo, että kansallinen toimintasuunnitelma on pantava täytäntöön ja varustettava riittävin määrärahoin kaikkien ulkoisen toiminnan, kehitysyhteistyön ja puolustusalan toimien osalta ja niin kansallisten kuin unionin toimien osalta ja että se olisi perustettava seuraaviin keskeisiin kohtiin:

 

           (a)  naisten pitää voida osallistua tasavertaisina virallisten rauhanprosessien ja rauhanneuvottelujen kaikkiin vaiheisiin sekä kaikkeen paikalliseen ja epäviralliseen päätöksentekoon,

 

           (b)  on varmistettava naisten poliittinen ja taloudellinen osallistuminen ja valta vaikuttaa kaikkiin konfliktin jälkeisiin toimiin, jotka liittyvät rauhanneuvotteluihin, välitystoimintaan, jälleenrakennukseen ja olojen ennalleen palauttamiseen, ja kaikkien ohjelmien ja hankkeiden ohjenuoraksi on otettava sukupuolineutraalius myös täytäntöönpanossa,

 

           (c)  on toteutettava kaikki siviilitoimet, joilla voidaan estää aseellisten konfliktien yhteydessä tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset ja erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta ja sukupuoleen liittyvä vihamielisyys sekä ratkaista konfliktit,

 

           (d)  kansallisten toimintasuunnitelmien vaikutusten ja täytäntöönpanon arviointi, joka on toimitettava Euroopan parlamentille ja YK:lle;

 

8.        kehottaa unionin jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti ja kestävällä tavalla sekä moraalisesti että taloudellisesti YK:n päätöslauselmaan 1325 sisältyvien valvontamekanismien perustamista niin unionin tasolla kuin YK:ssa, jotta varmistetaan päätöslauselman täytäntöönpano kaikilla kansainvälisillä tasoilla;

 

9.        kehottaa luomaan asianmukaisia julkisia valitusmenettelyjä, joilla voidaan helpottaa erityisesti seksuaalisesta ja sukupuolisesta väkivallasta ilmoittamista; kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään kuuden kuukauden välein annettaviin siviilioperaatioiden arviointeihin yksityiskohtaisen selvityksen naisista, rauhasta ja turvallisuudesta;

 

10.      palauttaa mieliin Itä-Kongon kaivosalueella 30. heinäkuuta–4. elokuuta 2010 tapahtuneen joukkoraiskauksen ja muistuttaa, että Itä-Kongossa raportoitiin viime vuonna vähintään 8 300 raiskaustapauksesta ja että vuoden 2010 ensimmäisellä neljänneksellä raportoitiin ainakin 1 244 naisen raiskauksesta, mikä tarkoittaa keskimäärin 14 raiskausta päivässä; kehottaa lopettamaan Kongon demokraattisessa tasavallassa toteutettavan EUPOL-operaation, jolla on EUSEC DR Congo ‑operaation tapaan ollut kielteisiä vaikutuksia ja joka on kiihdyttänyt väkivaltaa ja pahentanut maan tilannetta, kun koulutettavat sotilaat ja poliisit ovat tehneet rikoksia oman maansa siviiliväestöä ja erityisesti naisia ja lapsia vastaan;

 

11.      kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita lopettamaan kaiken tuen, niin aineellisen kuin koulutuksellisen tuen antamisen hallintojärjestelmille ja asevoimille, jotka lähettävät alaikäisiä sotilaiksi aseellisiin konflikteihin, rikkovat järjestelmällisesti ihmisoikeuksia ja harjoittavat järjestelmällistä seksuaalista väkivaltaa;

 

12.      kehottaa kehitysyhteistyökomissaaria priorisoimaan tuen konfliktialueilla toimiville naisjärjestöille, myöntämään rahoitusta naisten osallistumiseen rauhaa, turvallisuutta ja sovinnontehoa koskeviin prosesseihin ja osoittamaan järjestelmällisesti määrärahoja kaikkiin naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskeviin lyhyen aikavälin toimiin;

 

13.      katsoo, että unionin edustustojen olisi tiedotettava kansalaisyhteiskunnan järjestöille, kuten paikallisille naisjärjestöille, toiminnastaan konfliktialueilla ja kuultava kansalaisyhteiskunnan järjestöjä politiikkaa suunniteltaessa;

 

14.      kehottaa neuvostoa ja komissiota perustamaan vuosittain vietettävän teemaviikon, jonka aikana kuullaan naisjohtajia ja joka voisi täydentää YK:n naisia ja rauhaa koskevaa maailmanlaajuista avointen ovien päivää ja jonka jälkeen unionin edustustot voisivat laatia raportteja ja seurantakertomuksia;

 

15.      kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, aseellisten konfliktien yhteydessä esiintyvää seksuaalista väkivaltaa käsittelevälle YK:n erityisedustajalle ja YK:n uuden tasa-arvoyksikön (UN Women) vastanimetylle johtajalle.

 

Päivitetty viimeksi: 24. marraskuuta 2010Oikeudellinen huomautus