Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Tunisian ihmisoikeustilanteesta ja etenkin 29. syyskuuta 2005, 15. joulukuuta 2005 ja 15. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin ja Tunisian välisen Euro–Välimeri-sopimuksen, joka tuli voimaan 1. maaliskuuta 1998,

–   ottaa huomioon komission 12. toukokuuta 2004 antaman tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikasta sekä 4. heinäkuuta 2005 voimaantulleen EU–Tunisia-toimintasuunnitelman,

–   ottaa huomioon 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat neuvoston suuntaviivat, jotka hyväksyttiin kesäkuussa 2004 ja ajantasaistettiin joulukuussa 2008,

–   ottaa huomioon Tunisian ihmisoikeustilanteen yleisestä määräaikaisarvioinnista vastaavan työryhmän raportin Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle 10. huhtikuuta 2008,

–   ottaa huomioon 8. ja 9. joulukuuta 2008 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät EU:n ja sen eurooppalaisten kumppaneiden kahdenvälisten suhteiden kohentamisesta,

–   ottaa huomioon 11. toukokuuta 2010 pidetyn EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston kahdeksannen kokouksen päätteeksi annetun Euroopan unionin julkilausuman,

–   ottaa huomioon komission 12. toukokuuta 2010 antaman seurantakertomuksen Tunisiasta,

–   ottaa huomioon 14. toukokuuta 2010 antamansa mietinnön ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista EU:n toimista,

–   ottaa huomioon Fülen ja Ashtonin julkilausumat,

–   ottaa huomioon Ranskan ulkoministerin Michèle Alliot-Marien 12. tammikuuta 2011 tekemän ehdotuksen Ranskan mellakkapoliisin jäsenten lähettämisestä Tunisiaan rauhoittamaan mielenosoituksia,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. toteaa, että Euroopan unionin ja Tunisian suhteita on 17. päivästä heinäkuuta 1995 säädelty assosiaatiosopimuksella, johon sisältyy ihmisoikeuslauseke, ja 4. päivästä heinäkuuta 2005 toimintasuunnitelmalla, joka on osa Euroopan naapuruuspolitiikkaa ja perustuu vastavuoroiseen sitoutumiseen yhteisiin arvoihin, joita ovat muun muassa demokratia, oikeusvaltion periaate, hyvä hallintotapa ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 ja 21 artiklan mukaisesti,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni ei ole kyennyt luomaan todellista ulkopolitiikkaa, jota voitaisiin harjoittaa johdonmukaisesti ja tehokkaasti suhteissa sen lähinaapureina oleviin kumppanimaihin, mikä johtuu eräiden jäsenvaltioiden asemasta sekä niiden erityisistä suhteista Tunisian entisiin vallanpitäjiin; panee erityisesti merkille EU:n ja Tunisian yhteistyöjärjestelyjen heikkouden, ja painottaa jälleen kerran Euroopan parlamentin vaatimusta, että assosiaatiosopimusten "ihmisoikeuslausekkeisiin" olisi liitettävä täytäntöönpanomekanismi,

C. katsoo tässä yhteydessä, että naapuruuspolitiikan meneillään olevassa uudelleentarkastelussa on otettava huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa määritetyt arvot ja periaatteet, tarjottava mahdollisuus valvoa valppaammin näiden arvojen noudattamista, määrättävä selkeistä ja täsmällisistä arviointijärjestelyistä, joilla voidaan seurata todellisten uudistusten toteutumista ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja demokratian edistämisen alalla, sekä määrättävä uudesta lausekkeesta, jossa asetetaan ehdot pitkälle edistyneen maan aseman myöntämiselle,

D. ottaa huomioon, että Mohamed Bouazizin epätoivoinen päätös sytyttää itsensä tuleen 17. joulukuuta 2010 Sidi Bouzidissa aloitti kansannousun, jossa vaaditaan Tunisiaan syvällistä poliittista muutosta,

E.  ottaa huomioon, että rauhanomainen protestiliike on levinnyt koko Tunisiaan ja että poliisivoimien pyrkiessä tukahduttamaan sitä väkivalloin yli sata ihmistä on saanut surmansa ja vielä useammat ovat loukkaantuneet,

F.  ottaa huomioon, että mellakkapoliisi oli saanut määräyksen käyttää mielenosoittajia vastaan kivääreitä ja muita tuliaseita ja että julkisuudessa on raportoitu mielivaltaisista pidätyksistä, pidätyspaikoissa harjoitetusta kidutuksesta, yksityisomaisuuden anastuksesta ja tahdonvastaisista katoamisista,

G. toteaa, että presidentti Ben Ali poistui maasta 14. tammikuuta 2011 ja että hänelle on nimitetty pysyvä sijainen Tunisian perustuslain 57 pykälän nojalla, ja panee erityisesti merkille ammattiyhdistysten roolin mielenosoitusten järjestämisessä ja totalitaarisen hallinnon kaatamisessa,

H. ottaa huomioon, että EU:n ja Tunisian suhteet pohjautuvat suurelta osin erittäin vilkkaan taloudellisen ja kulttuurisen kanssakäymisen kautta muodostuneeseen yhteiseen historiaan,

1.  antaa voimakkaan tukensa Tunisian rauhanomaiselle demokratisoitumiskehitykselle ja ilmaisee solidaarisuutensa Tunisian kansaa kohtaan, joka on pyrkinyt oikeutettuihin demokratiaa ja talouskehitystä koskeviin päämääriin ja näin johtanut maansa historialliseen poliittiseen käännekohtaan; ihailee Tunisian kansan rohkeutta ja päättäväisyyttä tässä asiassa ja ilmaisee myötätuntonsa uhrien perheille;

2.  pitää myönteisenä armeijan tärkeää osuutta kansalaisten suojelemisessa ja sen selkeää ilmoitusta siitä, ettei se tulittaisi mielenosoittajia;

3.  panee merkille ensimmäiset päätökset poliittisten vankien ja mielipidevankien vapauttamisesta, viestintäministeriön lakkauttamisesta, sananvapauden takaamisesta myös internetissä, kaikkien oppositiopuolueiden tunnustamisesta ja entisten poliittisten puolueiden palauttamisesta sekä valtiosta riippumattomille järjestöille annetun mahdollisuuden rekisteröityä;

4.  panee merkille, että Mohammed Ghannouchin 17. tammikuuta 2011 muodostamaa "kansallisen yhtenäisyyden" hallitusta on julkisuudessa arvosteltu laajasti ja että yleinen mielipide Tunisiassa on jopa voimakkaasti vihamielinen sitä kohtaan;

5.  muistuttaa, että mielenosoitukset jatkuvat Tunisiassa ja että kansa odottaa merkkejä avautumisesta ja toivoo uudenlaista hallintotapaa, joka on kansan oikeutettujen poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten päämäärien mukainen;

6.  vaatii palauttamaan tiedotusvälineiden ja tiedonsaannin vapauden; vaatii, että valtiovalta lopettaa puuttumisen internetin käyttömahdollisuuksiin, viestintävälineiden käyttöön ja tiedonsaantiin sekä kaiken muun sensuurin ja että julkaisu- ja painovapaus tunnustetaan;

7.  pitää myönteisenä, että on perustettu kolme kansallista komiteaa, joista yksi käsittelee joulukuun 17. päivän 2010 jälkeisiä tapahtumia, toinen korruption torjuntaa ja kolmas valtion elinten ja lakien uudistamista;

8.  korostaa, että on tutkittava ihmisoikeusrikkomuksia ja korruptiota Ben Alin koko presidenttikauden ajalta ja vaadittava ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet tilille teoistaan, sillä tämä on välttämätöntä sovinnon aikaansaamiseksi Tunisiassa ja oikeusvaltioon ja vallan jakoon perustuvan yhteiskunnan perustamiseksi;

9.  kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita tarkastelemaan kriittisesti suhteitaan sortohallituksiin ja diktaattoreihin kaikkialla maailmassa, mutta erityisesti Maghreb-maissa ja Lähi-idässä, ja miettimään, ovatko nykyiset suhteet tyydyttäviä vai voitaisiinko kansalaisten oikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi tehdä enemmän;

10. pitää äärimmäisen tärkeänä, että näiden komiteoiden jäseninä on riippumattomia henkilöitä kansalaisyhteiskunnan eri aloilta ja että ne siten edustavat monipuolisesti Tunisian väestöä, että niillä on todellinen tutkintavalta, että ne voivat luottaa kaikkien valtion laitosten yhteistyöhön ja että ne saavat käyttöönsä tarvittavat määrärahat ja henkilöresurssit, jotta ne voivat toimia tehokkaasti ja avoimesti;

11. korostaa sitä, kuinka tärkeää on tukea riippumattoman oikeuslaitoksen perustamista ja luoda siirtymäkauden oikeusjärjestelmä, jonka tehtävänä olisi ensisijaisesti huolehtia satoja uhreja ja lukuisia korruptiotapauksia koskevien tutkintojen suorittamisesta;

12. korostaa, että olisi perustettava riippumaton tutkintakomitea, jonka tehtävänä olisi arvioida Tunisian itsenäisyyden alusta alkaen tapahtuneita vakavia ihmisoikeusloukkauksia, etenkin sellaisten poliittisten vankien pidättämistä, joita ei syytetä väkivallanteoista, sekä toimittajien, ihmisoikeusaktivistien ja asianajajien mustamaalausta, määrittää, kuka on vastuussa teoista, yksilöidä uhrit ja huolehtia siitä, että kärsitystä henkilökohtaisesta ja kollektiivisesta vahingosta suoritetaan korvaus; katsoo, että komitean olisi tehtävä ehdotus toimenpiteistä, jotka on tarpeen toteuttaa, jotta tulevaisuudessa vältytään vastaavilta tapahtumilta;

13. korostaa, että on tärkeää luoda tarvittavat edellytykset vapaille ja avoimille parlamentti- ja presidentinvaaleille, joissa noudatetaan moniarvoista demokratiaa, joissa ovat edustettuina kaikki poliittiset puolueet, joissa ovat läsnä kansainväliset vaalitarkkailijat sekä riippumaton vaalilautakunta, jotka järjestetään kohtuullisen ajan kuluessa ja jotka mahdollistavat todellisen kansainvälisten normien mukaisen demokraattisen alueen perustamisen sekä oikeusvaltion periaatteelle ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle perustuvan demokraattisen hallinnon aikaansaamisen Tunisiaan;

14. pyytää EU:n korkeaa edustajaa ja komissiota tukemaan kaikin tavoin käynnissä olevaa demokratiakehitystä tarjoamalla poliittista ja taloudellista tukea kansalaisyhteiskunnalle ja maan demokratisoitumiseksi tarvittaville uudistuksille erityisesti sananvapauden, mielipiteenvapauden, internetin vapauden, yhdistymis- ja kokoontumisvapauden sekä hyvän hallintotavan alalla;

15. pitää myönteisinä Arabiliiton tekemän aloitteen kaltaisia kansainvälisiä aloitteita, joilla pyritään tukemaan alueella toimivia yrityksiä, ja pyytää lisäämään unionin rahoitusta Tunisialle sekä suuntaamaan toimintasuunnitelmaa uudelleen siten, että sillä tuetaan siirtymistä demokratiaan ja sen kannattajia, ja korostaa, että on tärkeää taata näiden varojen kunnollinen koordinointi ja valvonta, jotta ne tulisivat käytettyä tehokkaasti;

16. pyytää ulkosuhdehallintoa ja komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet kolmen kansallisen komitean perustamisen ja työn tukemiseksi;

17. pyytää komissiota tarkastelemaan, mikä oli jäsenvaltioiden rooli rauhanomaisten mielenosoitusten aikana ja etenkin, mikä rooli oli Ranskan Tunisian viranomaisille tekemällä tarjouksella mellakkapoliisiavun lähettämisestä, sekä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jos käy ilmi, että on toimittu sääntöjen tai unionin politiikan vastaisesti;

18. kannattaa EU:n korkean edustajan ja laajentumisesta ja Euroopan naapuruuspolitiikasta vastaavan komissaarin yhteistä ehdotusta välittömän vaaliavun antamisesta ja pyytää, ettei apu rajoitu ainoastaan vaalivaiheeseen vaan että otetaan huomioon, että demokratisoitumista ja sen kannattajia on tuettava;

19. pyytää Euroopan unionia määräämään kohdennettuja seuraamuksia tunisialaisten omaisuutta kavaltaneille henkilöille, eli esimerkiksi epäämään heiltä viisumin ja jäädyttämään heidän varansa, ja pyytää jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole niin tehneet, varmistamaan, että Ben Alin perheen ja sukulaisten varat jäädytetään, ja takaamaan "vääryydellä" hankitun omaisuuden palauttamisen Tunisiaan ja vaatii tässä yhteydessä erikoistutkintaa Zitouna-pankista;

20. pyytää EU:n ja jäsenvaltioiden edustajia solmimaan diplomaattisuhteet siirtymäkauden hallitukseen kokonaisuudessaan, jotta sen eri osapuolet voivat käydä vuoropuhelua EU:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa;

21. kannattaa ajatusta, että perustetaan toimielinten välinen työryhmä, jossa Euroopan parlamentti on mukana ja jonka tarkoituksena on määrittää uudelleen, mitä toimia on ensisijaisesti tuettava tulevien kuukausien aikana, sekä suunnata tarpeiden mukaan uudelleen Tunisian rahoittamiseen tähän mennessä käytettyjen ulkoisen avun eri rahoitusvälineiden varoja; pyytää lisäämään kolmeksi tulevaksi vuodeksi suunnitellun avun määrää;

22. pyytää Euroopan unionia myöntämään Tunisialle "pitkälle edistyneen maan" aseman erityisesti sen talouskehityksen tukemiseksi, mikä antaisi Tunisialle esimerkiksi mahdollisuuden nauttia tiiviimmän yhteistyön yhteydessä tullietuuskohtelusta ja tarjoaisi sen kansalaisille mahdollisuuden saada vapautus viisumipakosta heidän matkustaessaan Eurooppaan;

23. kehottaa Euroopan unionia ottamaan opikseen Tunisian tapauksesta ja tarkistamaan Euroopan naapuruuspolitiikkaansa erityisesti Välimeren alueen maiden osalta sekä ottamaan tässä yhteydessä huomioon näiden kansojen pyrkimykset kohti demokratiaa ja kehitystä ja noudattamaan täysimääräisesti unionin perusoikeuskirjan määräyksiä;

24. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, ulkosuhdehallinnolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Tunisian siirtymäkauden hallitukselle, kaikille vallanvaihtoon osallistuneille toimijoille sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle.