Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjän federaatiosta ja etenkin 17. syyskuuta 2009, 12. marraskuuta 2009, 17. kesäkuuta 2010 ja 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Venäjän federaation kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen sekä EU:n ja Venäjän välisestä uudesta sopimuksesta vuonna 2008 aloitetut neuvottelut,

–   ottaa huomioon EU:n ja Venäjän ihmisoikeusvuoropuhelun,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 22. kesäkuuta 2010 antaman päätöslauselman 1738 (2010) sekä oikeudellisten ja ihmisoikeusasiain komitean 4. kesäkuuta 2010 päivätyn mietinnön Pohjois-Kaukasian ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeuskeinoista,

–   ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Venäjä on ollut vuodesta 1973, ja erityisesti sen 14 artiklan, jonka mukaan jokaisella on oikeus rehelliseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetun toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen edessä,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Venäjä on ollut vuodesta 1998, ja erityisesti sen 6 artiklan, jonka mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa,

–   ottaa huomioon Venäjän perustuslain ja erityisesti sen 118 pykälän, jonka mukaan oikeudenkäyttö Venäjän federaatiossa kuuluu yksinomaan tuomioistuimille, ja sen 120 pykälän, jonka mukaan tuomarit ovat riippumattomia ja ainoastaan Venäjän perustuslain ja federaation lainsäädännön alaisia,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen Buzekin 3. lokakuuta 2010 Beslanin murhenäytelmän kuudennesta vuosipäivästä, 6. lokakuuta 2010 Anna Politkovskajasta tämän murhan neljäntenä vuosipäivänä sekä Mihail Hodorkovskin ja Platon Lebedevin langettavasta tuomiosta ja 10. lokakuuta 2010 Pohjois-Kaukasian Vladikavkazissa tehdystä itsemurhapommi-iskusta antamat lehdistötiedotteet,

–   ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan 30. joulukuuta 2010 antaman julkilausuman Hodorkovskin ja Lebedevin tapauksesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että useat oikeudenkäynnit ja tuomioistuinmenettelyt ovat viime vuosina saattaneet Venäjän federaation oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja puolueettomuuden kyseenalaiseen valoon; toteaa, että poliittinen häirintä, prosessioikeudelliset puutteet, korruptio, sulkeutuneisuus, epäoikeudenmukaisuus ja todistajien uhkailu ovat edelleen vakavana esteenä oikeuden toteutumiselle Venäjällä,

B.  huomauttaa, että ihmisoikeusloukkauksien tutkinta on usein tehotonta ja puutteellista ja niihin syyllistyneet jäävät rankaisematta; ottaa huomioon, että viranomaistoiminnan vähäinen avoimuus mahdollistaa laajalle levinneet väärinkäytökset,

C. ottaa huomioon, että Anna Politkovskajan, Natalia Estemirovan, Anastasija Barburovan, Stanislav Markelovin ja Sergei Magnitskin kuolemantapaukset ovat edelleen selvittämättä ja että Mihail Hodorkovskin, Platon Lebedevin, Oleg Orlovin, Igor Vladimirovitš Izmestjevin, Mihail ja Larisa Tšeprunovin, Aleksandr Kalistratovin, Aleksei Sokolovin ja Aleksei Nikiforovin oikeudellinen ajojahti on jatkunut,

D. toteaa, että Mihail Hodorkovskille ja hänen liikekumppanilleen Platon Lebedeville annettiin langettava tuomio kavalluksesta Moskovan Hamovnikin piirioikeudessa 30. joulukuuta 2010; huomauttaa, että kansainvälinen yhteisö on nähnyt syytteeseenpanon, oikeudenkäynnin ja tuomion takana poliittisia perusteita; toteaa, että kansainvälinen yhteisö on tuominnut ankarasti poliittisen väliintulon ja painostuksen,

E.  toteaa, että Moskovan kaupungin tuomioistuin tuomitsi Igor Vladimirovitš Izmestjevin elinkautiseen vankeuteen 28. joulukuuta 2010; ottaa huomioon, että Izmestjev oli ensimmäinen senaattori, joka on saanut elinkautisen tuomion; toteaa, että kansainvälisellä tasolla oikeudenkäyntiä arvosteltiin prosessioikeudellisista puutteista ja poliittisesta väliintulosta,

F.  toteaa, että Mihail Hodorkovskin ja Platon Lebedevin oikeudenkäynnin kulku sekä se, ettei Sergei Magnitskin, Anna Politkovskajan, Natalia Estemirovan ja Stanislav Markelovin kuolemantapauksista ole aloitettu tutkintaa, tahraavat Venäjän maineen ulkomailla,

G. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin maailman ihmisoikeustilanteesta vuonna 2009 ja asiaa koskevasta EU:n politiikasta 21. lokakuuta 2010 antamassa päätöslauselmassa kehotettiin neuvostoa harkitsemaan maahantulokieltoa Magnitskin tapauksessa osallisina olleille venäläisvirkamiehille ja heidän varojensa jäädyttämistä, jollei tutkintaa käynnistetä; toteaa, että Euroopan parlamentin saman päätöslauselman mukaan Magnitskin tapaus osoittaa jälleen selvästi Venäjän oikeusjärjestelmän vakavat puutteet,

H. toteaa, että ääriliikkeiden toiminnasta annettua lakia on laajalti käytetty ihmisoikeusaktivisteja, poliittisia vastustajia ja uskonnollisia ryhmiä vastaan; huomauttaa, että lain käsitteistö ja sisältö on epämääräistä ja sitä sovelletaan mielivaltaisesti; toteaa, että Venäjän rikoslain 280, 281 ja 282 pykälä ovat tältä osin ongelmallisimpia; huomauttaa, että ääriliikkeitä koskevissa oikeudenkäynneissä ja edellä mainituissa pykälissä tuomioistuinmenettely on puutteellinen ja vääristelty; huomauttaa, että ääriliikkeisiin liittyvää materiaalia koskevaa federaation luetteloa päivitettiin 27 kertaa vuonna 2010 ja siinä on nyt 748 merkintää ja että ääriliikkeitä koskevaa luetteloa päivitettiin vuonna 2010 ja siihen sisältyy nyt 18 järjestöä,

I.   toteaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Venäjän federaatiolle langettavan tuomion vakavista ihmisoikeusloukkauksista Pohjois-Kaukasiassa yli 150 tapauksessa; ottaa huomioon, että tuomioiden täytäntöönpano on edelleen täysin ala-arvoista; katsoo, että oikeuslaitos ja oikeusviranomaiset ovat suurelta osin vastuussa tuomioiden täytäntöönpanoon liittyvistä laiminlyönneistä,

J.   toteaa, etteivät oikeuslaitos ja lainvalvontaelimet ole pystyneet estämään sitä, että Pohjois-Kaukasian ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet jäävät jatkuvasti rankaisematta; ottaa huomioon, ettei uhreille ole taattu oikeuskeinoja vakavista ihmisoikeusloukkauksista, iskuista, tapoista, katoamisista, pahoinpitelyistä eikä mielivaltaisista pidätyksistä tietyillä Pohjois-Kaukasian alueilla; katsoo, ettei Pohjois-Kaukasian tilanne voi normalisoitua, ellei syyllisiä saateta vastuuseen ihmisoikeusloukkauksista eikä oikeusvaltioperiaatetta kunnioiteta,

K. ottaa huomioon, että riippumattomat toimittajat, kansalaisyhteiskunnan aktivistit, lakimiehet ja ihmisoikeuksien puolustajat ovat usein joutuneet uhkausten ja väkivallan, ahdistelun ja pelottelun uhreiksi ja lainvalvontaviranomaiset ovat rajoittaneet heidän toimintaansa,

L.  toteaa, että Venäjän presidentti Medvedev on useaan otteeseen luvannut vahvistaa oikeusvaltioperiaatetta ja todennut, että hänen tehtävänään on luoda täysin riippumattomia, nykyaikaisia tuomioistuimia, jotka ovat maan talouskehityksen tasalla,

M. ottaa huomioon, että nykyaikaistamista koskeva EU:n ja Venäjän kumppanuus, josta sovittiin EU:n ja Venäjän huippukokouksessa 7. joulukuuta 2010, sisältää toimintasuunnitelman, jossa esitetään konkreettisia ehdotuksia ja hankkeita ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskevan yhteistyön ja tuen alalla,

N. katsoo, että EU pystyy luomaan Venäjän kanssa aidon kumppanuuden kaupankäynnin, turvallisuuden ja oikeuden alalla vain, jos oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen sekä oikeuslaitoksen riippumattomuus ja tehokkuus taataan,

O. katsoo, etteivät EU:n jäsenvaltiot ole pystyneet laatimaan Venäjää koskevaa johdonmukaista ihmisoikeuspolitiikkaa; toteaa, että EU:n jäsenvaltioiden ihmisoikeuspolitiikan puutteet ja vähäinen koordinointi ovat heikentäneet EU:n asemaa ihmisoikeuksien suojelussa ja edistämisessä Venäjällä,

1.  pitää oikeuslaitoksen vähäistä riippumattomuutta keskeisenä syynä siihen, että rikoksentekijät jäävät Venäjällä rankaisematta, ja on huolestunut tiedoista, jotka koskevat poliittisin perustein aloitettuja oikeudenkäyntejä, epäoikeudenmukaisia menettelyjä ja vakavien rikosten, kuten tappojen, häirinnän ja muun väkivallan, tutkimatta jättämistä;

2.  kehottaa Venäjän oikeus- ja lainvalvontaviranomaisia hoitamaan tehtävänsä tehokkaasti, puolueettomasti ja riippumattomasti, jotta rikoksentekijät saadaan oikeuden eteen; pyytää Venäjän viranomaisia varmistamaan, että kaikkien vastaajien oikeussuojakeinot taataan maan oikeusjärjestelmässä; kehottaa Venäjään tarkastelemaan perinpohjaisesti maan lainsäädäntöä ja oikeudenkäytön sääntöjä;

3.  kehottaa Venäjän oikeusviranomaisia saattamaan toimittajien, lakimiesten ja ihmisoikeuksien puolustajien häirintään ja pelotteluun syyllistyneet oikeuden eteen sekä saattamaan viranomaiset vastuuseen siitä, etteivät ne ole kyenneet suojelemaan ja takaamaan heidän fyysistä koskemattomuuttaan asiaa koskevien kansainvälisten ja alueellisten ihmisoikeussäädösten mukaisesti;

4.  tuomitsee Mihail Hodorkovskille ja hänen liikekumppanilleen Platon Lebedeville Moskovan Hamovnikin piirioikeudessa 30. joulukuuta 2010 poliittisin perustein annetun langettavan tuomion; tuomitsee jyrkästi oikeudenkäyntiin liittyneen poliittisen väliintulon; pitää valitettavana tuomioistuinmenettelyssä olleita lukuisia puutteita ja tuomitsee syyttäjän väitetyn todistajien painostuksen ja uhkailun;

5.  katsoo, että Hodorkovskin ja Lebedevin toinen langettava tuomio vuoden 2005 jälkeen pitää pilkkanaan oikeusvaltioperiaatetta ja merkitsee vakavaa iskua sen noudattamiselle sekä vie pohjan Venäjän presidentin Dimitri Medvedevin lausunnoilta ja uudistamispyrkimyksiltä;

6.  panee merkille presidentti Medvedevin päätöksen pyytää oikeusoppineita presidentin ihmisoikeusneuvostossa tutkimaan Hodorkovskin ja Lebedevin sekä Sergei Magnitskin tapauksia;

7.  on huolissaan tiedoista, joiden mukaan Igor Vladimirovitš Izmestjevin oikeudenkäyntiä arvosteltiin prosessioikeudellisista puutteista ja poliittisesta häirinnästä, ja pyytää Venäjän federaation oikeusasiamiestä ottamaan tapauksen uudelleen käsiteltäväksi, jotta syytteeseenpano, oikeudenkäynti ja tuomio voidaan tutkia;

8.  pyytää Venäjän federaation oikeusasiamiestä teettämään tutkimuksen, joka koskee Moskovan Hamovnikin piirin piirioikeudessa nro 363 Euroopan parlamentin vuoden 2009 Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon saajaa ja Memorial-ihmisoikeusjärjestön puheenjohtajaa Oleg Orlovia vastaan nostettuja syytteitä ja meneillään olevaa oikeudenkäyntiä, sillä häntä syytetään Tšetšenian presidenttiin Ramzan Kadyroviin kohdistuvasta kunnianloukkauksesta Orlovin todettua, että hän katsoo Kadyrovin olevan vastuussa Tšetšeniassa toimineen Memorial-järjestön johtohahmon Natalia Estemirovan sieppauksesta ja murhasta 15. heinäkuuta 2009 Groznyssa; palauttaa mieliin, ettei edellä mainitusta murhasta ole tehty perusteellista tutkintaa; toteaa, että Oleg Orlovia uhkaa jopa kolmen vuoden vankeustuomio;

9.  kehottaa jälleen neuvostoa siinä tapauksessa, että Venäjän viranomaiset eivät ryhdy myönteisiin toimiin tehdäkseen yhteistyötä Sergei Magnitskin tapauksen tutkimisessa, vaatimaan, että Venäjän viranomaiset saattavat teosta vastuussa olevat oikeuden eteen, ja harkitsemaan maahantulokiellon asettamista Euroopan unioniin tässä tapauksessa osallisina olleille venäläisvirkamiehille sekä rohkaisee EU:n jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisia toimimaan yhteistyössä ja jäädyttämään kyseisten venäläisvirkamiesten pankkitilit ja muut varat kaikissa jäsenvaltioissa;

10. tuomitsee kokoontumisvapautta koskevaa Venäjän perustuslain 31 pykälää perustellusti tukeneiden mielenosoittajien oikeudellisen ajojahdin; tuomitsee kaikki kyseisille mielenosoittajille langetetut tuomiot ja erityisesti sen, että entiselle varapääministerille Boris Nemtsoville langetettiin 15 päivän tuomio hänen osallistuttuaan 31 pykälää koskeneeseen mielenosoitukseen joulukuussa Moskovassa;

11. kehottaa neuvostoa panemaan täysimääräisesti täytäntöön Euroopan parlamentin edellä mainitun 21. lokakuuta 2010 antaman päätöslauselman maailman ihmisoikeustilanteesta vuonna 2009 ja asiaa koskevasta EU:n politiikasta; pyytää neuvostoa esittämään parlamentille pikaisesti toimintasuunnitelman kyseisen mietinnön 120 kohdan täytäntöönpanosta ja tiedottamaan parlamentille säännöllisesti täytäntöönpanon edistymisestä;

12. tuomitsee sen, että oikeusviranomaiset ovat laajalti käyttäneet väärin ääriliikkeiden torjunnasta annettua epämääräistä lakia ja Venäjän rikoslakia, erityisesti sen 280 pykälää (julkiset vetoomukset Venäjän federaation valtiosääntöjärjestelmän muuttamiseksi pakkotoimin), 281 pykälää (sabotaasi) ja 282 pykälää (kansalliseen, rodulliseen tai uskonnolliseen vihanpitoon yllyttäminen);

13. tuomitsee Jehovan todistajia vastaan vireillä olevat 12 rikosoikeudenkäyntiä; tuomitsee erityisesti sen, että Gorno-Altaiskin paikallisen uskonnollisen järjestön puheenjohtajaa Aleksandr Kalistratovia vastaan on nostettu syyte uskonnollisen kirjallisuuden levittämisestä Venäjän rikoslain 282 pykälän 1 momentin nojalla, jossa säädetään vihaan tai vihanpitoon yllyttämisestä ja ihmisarvon halventamisesta; tuomitsee myös Mihail ja Larisa Tšeprunovia vastaan nostetut samantapaiset syytteet;

14. kehottaa Ingušian oikeusasiamiestä tutkimaan perusteellisesti Zalina Idrisovna Elhorojevan ja Israil Toršhojevin katoamiset viime kuukausina sekä Adam Hamhojevin kidutuksen ja laittoman pidätyksen Ingušiassa;

15. kehottaa Venäjää saattamaan oikeuden eteen henkilöt, jotka ovat vastuussa Pietarissa 28. joulukuuta 2009 kadonneiden ja siitä lähtien kateissa olleiden Ali Džanijevin, Yusup Dobrijevin, Yunus Dobrijevin ja Magomed Adžjevin katoamisesta tai laittomasta teloituksesta sekä yöllä 24. tai 25. syyskuuta 2009 kadonneiden ja siitä lähtien kateissa olleiden Zelimhan Ahmetovitš Tšibijevin, Magomed Haibulajevitš Israpilovin, Džamal Zijanidovitš Magomedovin, Akil Džavathanovitš Abdullajevin ja Dovar Nazimovitš Asadovin katoamisesta tai laittomasta teloituksesta; kehottaa niin ikään Venäjää saattamaan oikeuden eteen henkilöt, jotka ovat vastuussa ingušialaiseen ihmisoikeuksien puolustajaan Magomed Mutsolgoviin kohdistuneista julkisista uhkauksista ja dagestanilaisen ihmisoikeuksien puolustajan Sapijat Magomedovan vakavasta pahoinpitelystä;

16. kehottaa Venäjää saattamaan oikeuden eteen henkilöt, jotka ovat vastuussa Islam Umarpašajevin, 11. joulukuuta 2009 ja 2. huhtikuuta 2010 välisenä aikana laittomasti pidätettynä olleen 24-vuotiaan tšetšeenin, laittomasta pidätyksestä ja kidutuksesta;

17. korostaa, että täysimääräinen tutkinta on välttämätön, jotta 1.–3. syyskuuta 2004 tapahtuneen Beslanin piirityksen syylliset saadaan vastuuseen; vaatii, että uhrien ja heidän omaistensa oikeudet palautetaan ja että heille maksetaan riittävä korvaus;

18. kehottaa Venäjän viranomaisia ja oikeuslaitosta panemaan täysimääräisesti täytäntöön kaikki Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot ja suojelemaan kantajia häirinnältä ja uhkailulta; korostaa, että riippumaton ja perusteellinen tutkinta on välttämätön tapauksissa, joissa esitutkinta oli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan riittämätön; tukee painokkaasti suosituksia, jotka sisältyvät Dick Martyn 4. kesäkuuta 2010 päivättyyn mietintöön Pohjois-Kaukasian ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeuskeinoista;

19. pitää valitettavana Venäjän viranomaisten päätöstä evätä Guardianin kirjeenvaihtajalta Luke Hardingilta pääsy maahan tämän palatessa Moskovaan 5. helmikuuta matkoilta Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja palauttaa hänet lennolla Lontooseen, vaikka hänellä oli vaadittu akkreditointi ja viisumi;

20. kehottaa Venäjän viranomaisia ratifioimaan kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön ja tahdonvastaisia katoamisia koskevan YK:n yleissopimuksen ja korostaa, että tärkeää vahvistaa yleistä tuomiovaltaa, jotta vakaviin ihmisoikeuslainsäädännön rikkomisiin syyllistyneet saadaan vastuuseen;

21. toistaa kehotuksensa tehostaa ihmisoikeusvuoropuhelua, jotta siitä saataisiin entistä tehokkaampaa ja tuloksiin suuntautuvaa siten, että Venäjän oikeus- ja sisäministeriöt sekä ulkoministeriö osallistuvat siihen Brysselissä ja Moskovassa ja Euroopan parlamentti osallistuu siihen täysipainoisesti kaikilla tasoilla;

22. katsoo, että nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden toimintasuunnitelmaan sisältyy myönteisiä toimia oikeusvaltioperiaatteen alalla, kuten muutoksenhakujärjestelmän luominen rikos- ja riitaoikeudenkäyntejä varten, ja korostaa, että toimintasuunnitelmaa on kehitettävä ja hiottava edelleen ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja korruption torjunnan alalla;

23. korostaa, että oikeusvaltioperiaatteen on oltava Venäjän kanssa tehtävän uuden kattavan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ytimessä ja että sopimukseen on erityisesti sisällytettävä toimiva ihmisoikeuslauseke;

24. kehottaa EU:n jäsenvaltioita ottamaan käyttöön Venäjää koskevan johdonmukaisen ja yhtenäisen ihmisoikeuspolitiikan, joka perustuu oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja ihmisoikeuksien vastavuoroiseen kunnioittamiseen;

25. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille sekä Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille.