PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Egyptin tilanteesta
10.2.2011
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Charles Tannock, Jacek Olgierd Kurski, Ryszard Antoni Legutko, Peter van Dalen, Adam Bielan, Michał Tomasz Kamiński, Tomasz Piotr Poręba ECR-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0120/2011
B7‑0122/2011
Euroopan parlamentin päätöslauselma Egyptin tilanteesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Euro–Välimeri-kumppanuudesta,
– ottaa huomioon marraskuussa 1995 annetun Barcelonan julistuksen,
– ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Välimeren alueen kumppanimaiden kanssa toteutettavien, ihmisoikeuksiin ja demokratiakehitykseen liittyvien EU:n toimien lujittaminen – Strategiset suuntaviivat",
– ottaa huomioon Kairossa 26. ja 27. tammikuuta 2006 pidetyn Euro–Välimeri-alueen ihmisoikeusverkoston ensimmäisen konferenssin,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,
– ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Egypti on ratifioinut 1982, ja erityisesti sopimuksen 19 artiklan,
– ottaa huomioon valtion- ja hallitusten päämiesten Barcelonan huippukokouksessa marraskuussa 2005 hyväksymän työohjelman,
– ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen 27. maaliskuuta 2006 antamat päätöslauselmat sekä kokouksen puheenjohtajan julkilausuman,
– ottaa huomioon 19. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikasta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja Egypti allekirjoittivat maaliskuussa 2007 eurooppalaiseen naapuruuspolitiikkaan liittyvän yhteisen toimintasuunnitelman, jossa asetettujen ensisijaisten tavoitteiden mukaan olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisten instituutioiden tehokkuuden parantamiseen, joiden tehtäväksi on uskottu demokratian ja oikeusvaltion vahvistaminen ja kaikkinaisten ihmisoikeuksien edistäminen,
B. pitää Egyptin-suhteita erittäin tärkeinä ja katsoo, että rehelliset ja avoimet vaalit ovat ainut keino edetä kohti demokraattisempaa yhteiskuntaa; painottaa Egyptin sekä EU:n ja Egyptin suhteiden merkitystä Euro–Välimeri-alueen vakaudelle ja kehitykselle,
C. ottaa huomioon, että demokratian, ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen kuuluu Euroopan unionin perusperiaatteisiin ja -tavoitteisiin ja muodostaa yhteisen perustan Euro–Välimeri-alueen kehittämiselle,
D. ottaa huomioon Kairon mielenosoittajien esittäneen, että he lopettavat protestoinnin vasta kun presidentti Hosni Mubarak eroaa; toteaa Mubarakin kieltäytyneen eroamasta sillä perusteella, että näin syntyisi kaaos, ja ilmoittaneen, ettei hän aio asettua uudelleen ehdolle syyskuun vaaleissa,
E. ottaa huomioon, että Egypti on ollut tasavalta vuodesta 1956,
F. katsoo, että Egyptin politiikan uskonnollinen radikalisoituminen olisi tuhoisaa sekä Egyptille että sen naapurimaalle Israelille ja että sillä voisi olla vaikutuksia Suezin kanavan toimintaan,
G. toteaa, että koptikristityt ovat edelleen ääriainesten harjoittaman vainon kohteena ja että 11 koptia murhattiin raa'asti Egyptin Minyan maakunnassa sijaitsevassa Sharonassa 30. tammikuuta 2011,
1. kehottaa Hosni Mubarakia eroamaan Egyptin presidentin virasta, jotta päästään poliittisesta umpikujasta ja saadaan talous jälleen toimimaan sekä voidaan käynnistää keskustelut demokraattisista vaaleista ja poliittisista ja taloudellisista uudistuksista; ehdottaa, että harkittaisiin annettavan presidentille ja hänen perheelleen takeet siitä, ettei nosteta syytteitä sopimattomasta käytöksestä tai virka-aseman väärinkäytöstä, millä voitaisiin nopeuttaa presidentin eroa ja estää uudet väkivallanteot ja yleinen kaaos;
2. kehottaa EU:ta keskittymään Egyptin-diplomatiassaan vakauden ja järjestyksen turvaamiseen ja väkivaltaa ja pelkoa levittävien tahojen toimien torjuntaan;
3. kehottaa muodostettavaa uutta hallitusta sitoutumaan moniarvoiseen demokratiaan ja avointen ja rehellisten vaalien järjestämiseen;
4. toteaa, että egyptiläisten on voitava harjoittaa vapaasti oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen ja nauttia turvallisuusjoukkojen suojelua; tuomitsee jyrkästi hyökkäykset toimittajien kimppuun sekä palkattujen roistojen ja siviilipukuisten poliisien soluttamisen väkijoukkoon muka spontaaneiksi vastamielenosoittajiksi; tuomitsee myös rikollisten vapauttamisen vankiloista harjoittamaan tällaista toimintaa;
5. kehottaa Egyptin nykyisiä viranomaisia kunnioittamaan kokoontumisvapauden ja sananvapauden periaatteita;
6. kehottaa Egyptin viranomaisia huolehtimaan, etteivät koptikristittyjen yhteisöt joudu kärsimään nykyisestä puutteellisesta turvallisuustilanteesta, sekä varmistamaan, että nämä yhteisöt voivat elää rauhassa ja harjoittaa uskontoaan kaikkialla maassa;
7. kehottaa korkeaa edustajaa pyrkimään yhdessä egyptiläisten vastapuoliensa kanssa ratkaisemaan koptikristittyjen yhteisöjen vaikean tilanteen;
8. kehottaa korkeaa edustajaa ja ulkoasioiden neuvostoa esittämään Lähi-idän kristittyjen tilannetta koskevissa neuvoston päätelmissä, että juuri kristittyjen yhteisöt joutuvat usein ääriainesten tarkoituksellisten iskujen kohteeksi;
9. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Egyptin hallitukselle ja parlamentille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Barcelonan julistuksen allekirjoittaneiden Välimeren maiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajalle.