Menettely : 2011/2616(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B7-0172/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B7-0172/2011

Keskustelut :

PV 09/03/2011 - 6
CRE 09/03/2011 - 6

Äänestykset :

PV 10/03/2011 - 9.2
CRE 10/03/2011 - 9.2

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0095

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 142kDOC 79k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0169/2011
7.3.2011
PE459.715v01-00
 
B7-0172/2011

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti


eteläisestä kumppanuudesta ja erityisesti Libyasta ja humanitaarisista näkökohdista


Franziska Katharina Brantner, Hélène Flautre, Margrete Auken, Raül Romeva i Rueda, Judith Sargentini, Catherine Grèze, Yannick Jadot, Nicole Kiil-Nielsen, Bart Staes, Emilie Turunen, Isabelle Durant, Rebecca Harms, Daniel Cohn-Bendit Verts/ALE-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma eteläisestä kumppanuudesta ja erityisesti Libyasta ja humanitaarisista näkökohdista  
B7‑0172/2011

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 28. heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja 31. tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan pakolaisten asemasta,

–   ottaa huomioon syyskuussa 1969 tehdyn Afrikan unionin yleissopimuksen Afrikan pakolaisongelman erityisistä näkökohdista sekä sen, että Libya on ollut yleissopimuksen osapuolena 17. heinäkuusta 1981 lähtien,

–   ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan sekä siihen liitetyn Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien tuomioistuinta koskevan pöytäkirjan, joista ensiksi mainitun Libya ratifioi 26. maaliskuuta 1987 ja viimeksi mainitun 19. marraskuuta 2003,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin peruskirjan ja erityisesti sen 19 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149, jossa kehotetaan keskeyttämään kuolemanrangaistuksen käyttäminen, sekä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2008 antaman päätöslauselman 63/168, jossa kehotetaan panemaan täytäntöön vuoden 2007 yleiskokouksen päätöslauselma 62/149,

–   ottaa huomioon komission jäsenen Ferrero-Waldnerin ja Eurooppa-asioiden sihteerin El Obeidin yhdessä 23. heinäkuuta 2007 allekirjoittaman yhteistyöpöytäkirjan,

–   ottaa huomioon neuvoston 15. lokakuuta 2007 tekemät päätelmät ja että EU:n ja Libyan välistä puitesopimusta koskevat neuvottelut käynnistettiin virallisesti 12.–13. marraskuuta 2008,

–   ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2011 tekemät päätelmät kehityksestä eteläisillä naapurialueilla,

–   ottaa huomion huomautukset, jotka EU:n korkea edustaja Catherine Ashton esitti 22. helmikuuta 2011 Egyptin vierailunsa päätteeksi ilmoittaessaan, että EU keskeyttää Libyan viranomaisten kanssa käymänsä neuvottelut EU:n ja Libyan puitesopimuksesta,

–   ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin 23. helmikuuta 2011 Libyan tilanteesta antaman lausuman, korkean edustajan 25. helmikuuta 2011 pidetyn puolustusministerien epävirallisen kokouksen yhteydessä antamat huomautukset, korkean edustajan EU:n puolesta 27. helmikuuta 2011 antaman lausunnon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmasta ja Libyan viimeisimmistä tapahtumista antaman lausuman, korkean edustajan Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostossa 28. helmikuuta 2011 pitämän puheen ja korkean edustajan 6. maaliskuuta 2011 antaman lehdistötiedotteen selvitysryhmän lähettämisestä Libyaan,

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 22. helmikuuta 2011 antaman Libyaa koskeneen lehdistötiedotteen sekä YK:n turvallisuusneuvoston 26. helmikuuta 2011 Libyasta antaman päätöslauselman (turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1970/2011),

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1970/1011 täytäntöönpanoa koskevan Euroopan unionin neuvoston 28. helmikuuta 2011 antaman päätöksen,

–   ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2011 tehdyn Euroopan unionin neuvoston päätöksen, joka koskee neuvoston 28. helmikuuta Libyaa koskevista pakotteista tekemän päätöksen täytäntöönpanoa koskevaa asetusta, joka tuli voimaan 3. maalikuuta 2011 päivänä, jona se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 1. maaliskuuta 2011 tekemän päätöksen ylimääräisen Eurooppa-neuvoston kutsumisesta koolle perjantaina 11. maaliskuuta 2011 eteläisten naapurialueiden ja erityisesti Libyan tapahtumien vuoksi,

–   ottaa huomioon Libyaa koskevat aikaisemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman teloituksista Libyassa sekä 20. tammikuuta 2011 neuvostolle antamansa suosituksen EU:n ja Libyan puitesopimusta koskevista neuvotteluista (2010/2268(INI),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun Libyan naapurimaissa vaadittiin vapautta ja perusteellisia uudistuksia, mielenosoitukset alkoivat Benghazin kaupungissa 15. helmikuuta ja levisivät eri puolille maata kuten Al Baydaan, Al-Qubaan, Darnahiin ja Az Zintaniin, ottaa huomioon, että mielenosoittajat ovat vallanneet useita kaupunkeja erityisesti Libyan itäosissa,

B.  ottaa huomioon, että hallitusta tukevat asevoimat ovat hyökänneet brutaalisti useimpia hallituksen vastaisia mielenosoituksia vastaan käyttäen mielenosoittajia vastaan Libyan ilmavoimien taistelukoneita ja taisteluhelikoptereja sekä palkkasotureja, ulkomaisia taistelujoukkoja ja vapautettuja rangaistusvankeja,

C. ottaa huomioon, että Libyan hallituksen korkeimman tason edustajat ovat toistuvasti lietsoneet vihaa tähän päivään saakka julkisilla lausunnoilla, uhanneet mielenosoittajia, järjestäneet vastamielenosoituksia ja varoittaneet verilöylystä siinä tapauksessa, että mielenosoituksia jatketaan,

D. ottaa huomioon, että Arabiliiga kielsi 22. helmikuuta 2011 toistaiseksi Libyan valtuuskuntien osallistumisen kokouksiinsa ja tuomitsi Muammar-Al-Gaddafin joukkojen omaa kansaansa vastaan käyttämän väkivallan,

E.  ottaa huomioon, että hallituksen väkivaltainen ja brutaali reaktio Libyan kansan mielenosoituksiin on johtanut sekä monien sotilaiden karkuruuteen että monien Gaddafin hallinnon jäsenten eroamiseen tehtävistään,

F.  ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi 25. helmikuuta pitämässään 15. erityisistunnossa Libyan ihmisoikeustilannetta koskevan yksimielisen päätöslauselman, jossa tuomitaan Libyassa tapahtuneet törkeät ja systemaattiset ihmisoikeusloukkaukset ja korostetaan, että jotkut niistä saattavat olla jopa rikoksia ihmisyyttä vastaan, YK:n yleiskokous päätti 2. maaliskuuta 2011 erottaa Libyan toistaiseksi YK:n ihmisoikeusneuvostosta viimeksi mainitun oman suosituksen mukaisesti,

G. ottaa huomioon, että sen perusteella, että YK:n turvallisuusneuvosto antoi 26. helmikuuta 2011 Libyan tilanteesta päätöslauselman, jolla turvallisuusneuvosto päätti siirtää asian kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan, viimeksi mainitun syyttäjä käynnisti 3. maaliskuuta 2011 tutkimuksen, joka koskee muun muassa Muammar al-Gaddafin ja hänen hallintonsa jäsenten väitettyä syyllistymistä rikoksiin ihmisyyttä vastaan, ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1970 antaa YK:n jäsenvaltioille valtuudet takavarikoida ja tuhota kielletty sotamateriaali,

H. ottaa huomioon 28. helmikuuta 2011 tehtyyn Euroopan unionin neuvoston päätökseen perustuvat tiukemmat rajoittavat toimet ja erityisesti viisumikiellon ja varojen jäädyttämisen, jotka kohdistuvat Libyan siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisista iskuista vastuussa oleviin, mikä käytännössä tarkoittaa YK:n turvallisuusneuvoston Libyan tilanteesta 26. helmikuuta antaman päätöslauselman täytäntöönpanoa,

I.   ottaa huomioon, että Yhdysvallat on lähettänyt Libyan tapahtumien vuoksi Välimerelle kaksi laivastonsa sotalaivaa, joista toinen on maihinnousujoukkojen tukialus, seuraamaan Libyan tilanteen kehittymistä,

J.   ottaa huomioon, että Libyassa käytettävä väkivalta ja jyrkkä sortopolitiikka aiheuttavat enenevässä määrin henkilöiden siirtymistä rajan yli Tunisiaan, ja että useimmat Libyasta lähtevät ovat Egyptistä, Pohjois-Afrikasta ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta peräisin olevia siirtotyöläisiä, vaikka siirtyjien joukossa on myös Libyan kansalaisia; ottaa huomioon, että saatujen tietojen mukaan Libyassa on tähän saakka oleskellut myös noin 80 000 Pakistanin, noin 50 000 Bangladeshin ja noin 2 000 Nepalin kansalaista; ottaa huomioon, että maasta poistumisen odotetaan lisääntyvän huomattavasti tulevien päivien ja viikkojen aikana; ottaa huomioon, että Italia, Ranska, Espanja, Iso-Britannia ja Saksa ovat ilmoittaneet suunnitelmistaan lähettää laivaston aluksia ja lentokoneita Tunisian ja Libyan rajalle ensisijaisesti Egyptin kansalaisten evakuoimiseksi Egyptiin; ottaa huomioon, että myös Yhdysvallat on ilmoittanut lähettävänsä sekä ilmavoimiensa että siviililentokoneita tukemaan mainittua evakuointia,

K. ottaa huomioon, että 11. maaliskuuta 2011 kokoontuvan Eurooppa-neuvoston odotetaan käsittelevän perusteellisesti korkean edustajan ja komission kertomuksia EU:n välineiden nopeasta mukauttamisesta sekä korkean edustajan kertomusta tuen antamisesta siirtymis- ja muutosprosesseille,

1.  on erittäin huolissaan Libyan tilanteesta ja tuomitsee jyrkästi mielenosoitusten raa'an tukahduttamisen ja siviileihin kohdistuneet mielivaltaiset aseelliset hyökkäykset, jotka ovat aiheuttaneet tuhansien siviilien kuoleman ja lukuisten siviilien haavoittumisen; tuomitsee ankarasti vihamielisyyden lietsomisen mielenosoittajia kohtaan Muammar al-Gaddafin ja hänen poikansa Saif al-Islamin hallinnon korkeimman tason toimesta;

2.  antaa täyden tukensa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalle 1970, jossa tuomitaan Libyassa tapahtuneet törkeät ja systemaattiset ihmisoikeusloukkaukset, ja päättää siirtää asian Kansainvälisen rikostuomioistuimelle ja asettamaan samalla Libyaa koskevan aseidenvientikiellon sekä Muammar al-Gaddafin perhettä koskevan matkustuskiellon ja perheen varojen jäädyttämisen; antaa vahvan tukensa Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän käynnistämälle tutkimukselle, joka koskee Muammar al-Gaddafin ja hänen perheensä väitettyä syyllistymistä rikoksiin ihmisyyttä vastaan;

3.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa harkitsemaan väestön suojelemisen velvollisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1970 ja 1674 perusteella lentokieltovyöhykkeen perustamista väliaikaisen kansallisneuvoston, Arabiliigan ja Afrikan unionin yhteisen pyynnön mukaisesti tarkoituksena ehkäistä ilmavoimien hyökkäykset siviiliväestöä vastaan;

4.  antaa vankan tukensa Libyan kansan taistelulle vapauden sekä demokraattisten, taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten samoin kuin autoritaarisen hallinnon lopettamisen puolesta; kehottaa EU:ta luomaan suorat yhteydet siirtymäkauden väliaikaiseen kansallisneuvostoon ja tukemaan sitä vapautetuilla alueilla väestön aseman helpottamiseksi ja sen perustavaa laatua olevien humanitaaristen tarpeiden täyttämiseksi, lääkeapu mukaan luettuna;

5.  antaa täyden tukensa YK:n ihmisoikeusneuvoston päätökselle lähettää riippumaton kansainvälinen tutkimuskomissio Libyaan tutkimaan väitettyä kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön rikkomista ja YK:n yleiskokouksen 2. maaliskuuta 2011 tekemälle päätökselle erottaa Libya YK:n ihmisoikeusneuvostosta;

6.  pitää valitettavana sitä, että neuvosto ei ole oikea-aikaisesti reagoinut väkivaltaiseen sortoon Libyassa ja erityisesti EU:n kansalaisten Libyasta evakuoinnin koordinointiin, eikä Libyan väestön kiireellisestä humanitaarisen avun tarpeeseen ja asianmukaisten kohdistettujen pakotteiden käyttöönottoon; panee tässä yhteydessä merkille joidenkin jäsenvaltioiden viimeaikaiset toimenpiteet ja aloitteet, jotka edistävät egyptiläisten siirtotyöläisten evakuointia rajan yli Egyptiin; korostaa Benghazin alueelle kiireellisesti toimitettavan lääkeavun tarvetta;

7.  ilmaisee vakavan huolensa kasvavasta humanitaarisesta kriisistä, joka koskee Libyan väkivaltaa pakenevaa yli 170 000 ulkomaalaista, joista monet ovat juuttuneet Libyan ja Tunisian rajalle ja monet muut Tunisiassa, Egyptissä ja Nigerissä sijaitseville siirtoleireille; kehottaa EU:n toimielimiä ja EU:n jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin mainittuun hätätilanteeseen puuttumiseksi ja antamaan asianmukaisen apua kuolemaa ja vainoamista pakeneville ja Libyan vapauden ja demokratian puolesta taisteleville;

8.  kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja EU:n jäsenvaltioita antamaan kaikkea tarvittavaa apua Tunisian ja Egyptin viranomaisille, jotta nämä voivat hallita humanitaarista kriisiä, joka koskee erityisesti kohti Egyptin ja Tunisian rajoja pakenevia Libyan kansalaisia; kehottaa tässä yhteydessä komissiota käyttämään edelleen ECHOn rahoitusta ja EU:n katastrofirahaston rahoitusta kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen humanitaaristen toimien tukemiseen;

9.  arvostelee ankarasti joidenkin EU:n jäsenvaltioiden tapaa liioitella maahanmuuttajien massiivisen määrän riskiä sen sijaan, että mainitut jäsenvaltiot noudattaisivat aitoa eurooppalaista kokonaisvaltaista suhtautumista Libyan humanitaariseen kriisiin; kehottaa komission puheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa tehostamaan toimiensa koordinointia jäsenvaltioiden kanssa Libyaa koskevien EU:n toimien yhdenmukaistamiseksi;

10. kehottaa tässä yhteydessä EU:n jäsenvaltioita käynnistämään niiden henkilöiden evakuoinnin ja vastaanottamisen EU:n alueelle, jotka eivät voi palata kotimaahansa, ja kiinnittämään erityistä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin, kuten Saharan eteläpuolisista maista peräisin oleviin siirtotyöläisiin ja pakolaisiin; kehottaa näin ollen EU:n jäsenvaltioita ilmoittamaan vastaanottokykynsä tilapäistä suojelua koskevan direktiivin 2001/557EY soveltamiseksi ja sen perusteella uudelleensijoitettavia henkilöitä koskevan vastuun jakamiseksi, ja kehottaa neuvostoa viipymättä hyväksymään EU:n yhteisen uudelleensijoittamisohjelman perustamisen edellä mainitun uudelleensijoitusohjelman täytäntöönpanoa silmällä pitäen; muistuttaa, että yhteistä turvapaikka-, maahanmuutto- ja ulkorajojen hallintapolitiikkaa on ohjattava jäsenvaltioiden solidaarisuuden ja vastuun oikeudenmukaisen jakamisen periaatteella, rahoitusvaikutukset mukaan luettuina;

11. kehottaa EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että merialueilla toteutetut Frontexin operaatiot, kuten kansalliset operaatiot, eivät saa johtaa henkilöiden palauttamiseen Libyaan tai muuhun maahan, jossa heidän henkensä on vaarassa, mikä perustuu palauttamiskieltoa koskevaan EU:n perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohtaan; vaatii, että jokaisella henkilöllä on oltava oikeus turvapaikkaan ja oikeus ensisijaiseen menettelyyn täydessä yhteistyössä UNHCR:n ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen kanssa;

12. pitää myönteisenä neuvoston 28. helmikuuta 2011 tekemää päätöstä, jolla kielletään aseiden ammusten ja niihin liittyvän materiaalin vienti Libyaan; korostaa, että riippumattomien lähteiden mukaan vuonna 2009 Italian valtio myi 79 miljoonan euron arvosta kevyitä aseita Libyalle, ja että Libyan poliisivoimat ja armeija ovat käyttäneet mainittuja aseita päivittäin Libyan kansalaisten rauhanomaisten mielenosoitusten tukahduttamiseen; korostaa, että myös Belgia, Bulgaria, Portugali, Ranska, Saksa ja Iso-Britannia ovat myyneet Libyalle aseita, kuten pienaseita ja kevyitä aseita sen lentokoneita ja elektronisia häirintälaitteita, ja että joidenkin edellä mainittujen myynti Libyalle on ristiriidassa asevientiä koskevien EU:n menettelysääntöjen joidenkin ehtojen kanssa;

13. kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa vahvistamaan, onko asevientiä koskevat EU:n menettelysääntöjä rikottu, ja määräämään tiukoista toimista sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltiot kunnioittavat täydellisesti mainittua menettelysääntöä;

14. pitää myönteisenä myös päätöstä, joka koskee Libyan diktaattorin Muammar al-Gaddafin ja viiden hänen perheenjäsenensä varojen jäädyttämistä sekä 15. helmikuuta lähtien siviiliväestöön kohdistetusta väkivallasta vastuussa olevan 20 muun henkilön varojen jäädyttämistä; vaatii mainittujen varojen nopeaa ja täsmällistä etsimistä ja tarkastamista; kehottaa EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että mikään eurooppalainen yhtiö ei jatka öljyn ja kaasun tuntia Libyasta, ja välittömästi keskeyttämään kaikki maksut;

15. panee merkille EU:n päätöksen keskeyttää Libyan kanssa käymänsä neuvottelut EU:n ja Libyan puitesopimuksesta, joka sisältää maahanmuuttoa ja turvapaikan myöntämistä koskevan yhteistyön; pitää valitettavana sitä, että joidenkin EU:n jäsenvaltioiden hallitukset ovat ylläpitäneet erittäin läheisiä suhteita Muammar al-Gaddafiin ja arvostelee jyrkästi sitä, että jotkut mainituista jäsenvaltioista ovat vastustaneet Libyaa koskevien pakotteiden pikaista täytäntöönpanoa; pitää valitettavana komissaari Dallin lausuntoa, koska se heikentää EU:n kantaa;

16. tuomitsee sen, että Libya armeija vangitsi äskettäin kolme hollantilaista sotilasta, jotka otettiin panttivangeiksi heidän yrittäessään evakuoida Hollannin kansalaisia, ja vaatii heidän välitöntä vapauttamistaan;

17. kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita kehittämään Välimeren kumppanuusvaltioiden kanssa täysin uudenlaisen maahanmuuttoa koskevan vuoropuhelun, jotta voidaan hyväksyä kohdennettua viisumimenettelyn helpottamista laajempi unionin ja Välimeren alueen välinen liikkuvuussopimus ottaen huomioon, ja ottamaan huomioon, että unionin maahanmuuttopolitiikka ei periaatteessa enää voi perustua autoritaaristen hallitusten kanssa käytävään vuoropuheluun; korostaa, että tällainen tarkistettu politiikka voisi edistää entisestään EU:n tukea käynnissä olevalle siirtymisprosessille kohti demokratiaa;

18. panee merkille, että Italian hallitus keskeytti 26. helmikuuta 2011 Libyan ja Italian välillä vuonna 2008 tehdyn ja muun muassa maahanmuuttoa koskevaa yhteistyötä koskevan "ystävyyssopimuksen" täytäntöönpanon; pitää mainittua sopimusta kyseenalaisena ja korostaa, että se on ristiriidassa kansainvälisten yleissopimusten kanssa ja erityisesti turvapaikkamenettelyä koskevien yleissopimusten kanssa;

19. katsoo, että sen jälkeen, kun väliaikainen hallitus on saanut tilanteen hallintaansa, komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission olisi avustettava Libyan viranomaisia sellaisen rahaston perustamisessa, johon sijoitetaan kaikki öljyn ja kaasun myynnistä saatavat varat, ja määrittämään rahaston hallinnointia koskevat selkeät ja läpinäkyvät säännöt koko väestön hyödyksi;

20. kehottaa neuvostoa ja komissiota Euroopan naapuruuspolitiikan strategisen uudelleentarkastelun yhteydessä hyväksymään tarvittavat toimet ja rahoituksen, jotta Libya voidaan liittää Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin ja jotta Libya noudattaa Eurovälimeriprosessin arvoja, perustamisperiaatteita ja tavoitteita;

21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko-ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, siirtymäkauden väliaikaiselle kansallisneuvostolle, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n yleiskokoukselle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Arabiliigalle ja Afrikan unionille.

Päivitetty viimeksi: 16. maaliskuuta 2011Oikeudellinen huomautus