Päätöslauselmaesitys - B7-0195/2011Päätöslauselmaesitys
B7-0195/2011

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS neuvotteluista Euroopan unionin ja Mauritanian välisen kalastuskumppanuussopimuksen pöytäkirjan uusimiseksi

16.3.2011

suullisesti vastattavan kysymyksen B7-0018/2011 johdosta
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti

Isabella Lövin, Raül Romeva i Rueda Verts/ALE-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0193/2011

Menettely : 2011/2586(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B7-0195/2011
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B7-0195/2011
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B7‑0195/2011

Euroopan parlamentin päätöslauselma neuvotteluista Euroopan unionin ja Mauritanian välisen kalastuskumppanuussopimuksen pöytäkirjan uusimiseksi

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksen ja erityisesti sen 61 ja 62 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Mauritanian islamilaisen tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen tekemisestä 30. marraskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1801/2006,

–   ottaa huomioon Accrassa, Ghanassa 24.–26. lokakuuta 2005 pidettyä itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitean (CECAF) tieteellisen alakomitean neljättä kokousta koskevan raportin,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan vierailun Mauritaniassa marraskuussa 2010,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että kansainvälisen oikeuden mukaisesti kalastusta on harjoitettava niin, että pyydettyjen lajien populaatiot pidetään sellaisella tasolla tai elvytetään sellaiselle tasolle, joka antaa suurimman mahdollisen kestävän tuoton, jonka ympäristölliset ja taloudelliset seikat suovat,

B.  ottaa huomioon, että Mauritanian kanssa tehdyn kalastuskumppanuussopimuksen nykyinen pöytäkirja umpeutuu 31. heinäkuuta 2012 ja on neuvoteltava uudelleen, jotta EU:n lipun alla purjehtivat alukset voivat jatkaa toimintaansa Mauritanian vesillä,

C. ottaa huomioon, että kalatalousvaliokunta ei saanut äskettäisellä vierailullaan Mauritaniaan vastauksia useisiin maan kalastuspolitiikkaa koskeviin kysymyksiinsä, jotka koskivat muun muassa kalakantojen tilannetta ja Mauritanian ja muiden laivastojen kalastustoiminnan määrää,

D. ottaa huomioon, että useiden kalalajien kantojen romahtaminen Mauritanian vesillä on jo kauan sitten näytetty toteen,

E.  ottaa huomioon, että jo monta vuotta sitten on osoitettu EU:n ja Mauritanian alusten, rannikkokalastusta ja pienimuotoista kalastusta harjoittavat laivastot mukaan lukien, kiistelevän mahdollisuudesta harjoittaa tuottoisaa pääjalkaisten kalastusta,

1.  vaatii, että kaikkien EU:n lipun alla Mauritanian vesillä purjehtiville aluksille neuvoteltujen kalastusmahdollisuuksien on perustuttava YK:n merioikeusyleissopimuksessa kuvaillulle ylijäämäisten kantojen periaatteelle; katsoo erityisesti, että kaikista kalakannoista, joita koskevia kalastusmahdollisuuksia haetaan tai joista todennäköisesti saadaan sivusaaliita, on oltava saatavilla hiljattain tehty yksityiskohtainen ja perusteellinen arviointi, ja että kaikki EU:n kalastusmahdollisuudet on rajoitettava niihin määriin, joita Mauritanian laivasto ei kykene kalastamaan;

2.  toteaa hyvin huolestuneena, että vuonna 2005 kokoontuneen CECAF:n tieteellisen alakomitean tuoreimman raportin mukaan tuohon aikaan kaikkien pienten pelagisten lajien kannat olivat täysin hyödynnettyjä ja useimpien pohjalajien kannat olivat liikakalastettuja, joidenkin kantojen ollessa täysin hyödynnettyjä; panee merkille, että Luoteis-Afrikan pieniä pelagisia lajeja koskevan FAO:n työryhmän vuonna 2010 tekemässä tutkimuksessa todettiin tilanteen heikentyneen niin, että kahden pienen pelagisen lajin kantoja (piikkimakrilli ja Sardinella-suvun kalat) oli kalastettu liikaa;

3.  katsoo, että mikäli saaliita on vähennettävä kantojen liikakalastuksen vuoksi, on kolmansien maiden laivastoja (EU ja muut) karsittava ensin, aloittaen eniten ympäristövahinkoa aiheuttavista laivastoista;

4.  katsoo, että avoimuuden varmistamiseksi olisi Mauritanian kanssa neuvoteltuja kahdenvälisiä sopimuksia ja pöytäkirjoja koskevien tietojen oltava julkisia, mukaan lukien muun muassa jälkiarvioinnit, niiden alusten nimet ja (tarvittaessa) kiintiöt, joilla on sopimuksen mukaisesti lupa kalastaa, sopimuksen mukaiset saaliit, asiaan liittyvien määräysten rikkomisen johdosta annetut tuomiot sekä monivuotisen alakohtaisen ohjelman täytäntöönpanoraportit;

5.  katsoo, että kaikkiin Mauritanian vesillä sopimuksen mukaisesti kalastaviin aluksiin olisi koosta riippumatta asennettava VMS-järjestelmä ja että alusten sijaintisignaalit olisi lähetettävä reaaliaikaisesti suoraan Mauritanian viranomaisille; katsoo myös, että pöytäkirjassa olisi määrättävä, että mikäli aluksen VMS-järjestelmä on epäkunnossa, aluksen on korjattava järjestelmä kahden viikon kuluessa, tai sen kalastuslupa keskeytetään siihen asti, kunnes vika on korjattu;

6.  katsoo, että EU:n lipun alla purjehtivien alusten olisi sovellettava valikoivuutta koskevia normeja, jotka ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin ne, jotka koskevat EU:n vesillä vastaavanlaista kalastusta harjoittavia aluksia (eli valikointiristikot, neliösilmähavakset, koukun koot ja muodot ja niin edelleen);

7.  katsoo, että muiden Länsi-Afrikan valtioiden kanssa jaettujen kantojen osalta on Mauritanian vesiä koskevien kalastusmahdollisuuksien määrästä neuvoteltaessa on pidettävä mielessä muiden valtioiden kalastusmäärät, ja että viime kädessä EU:n tulisi pyrkiä neuvottelemaan alueellinen kumppanuussopimus useiden kahdenvälisten sopimusten sijaan;

8.  katsoo, että raha, joka maksetaan korvauksena mahdollisuuksista kalastaa Mauritanian aluevesillä, on pidettävä selkeästi erillään Mauritanian monivuotiselle alakohtaiselle kalastusohjelmalle myönnetystä taloudellisesta tuesta niin, että kalastusmahdollisuuksien vähennykset eivät saa johtaa siihen, että EU leikkaa maksujaan monivuotiselle ohjelmalle;

9.  katsoo, että Mauritanian monivuotiselle kalastusohjelmalle myönnettävän taloudellisen tuen on vastattava kestävän kalastuksen kehittämiseen ja erityisesti kalastuksen hallintoon (tutkimus, valvonta, sidosryhmien osallistumismekanismit, perusrakenteet ja niin edelleen) liittyviä Mauritanian tarpeita, jotka on esitetty EU:n ja Mauritanian välisen yhteistyön ja kehitysyhteistyön puitteissa; kalastuskumppanuussopimuksen mukaisella taloudellisella avulla olisi tuettava ja edistettävä EU:n kehitysyhteistyötavoitteita, jotta EU täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaisen oikeudellisen velvoitteensa huolehtia kehitysyhteistyön yhdenmukaisuudesta muiden politiikkojen kanssa;

10. katsoo, että ottaen huomioon monivuotisen alakohtaisen ohjelman merkityksen muun muassa työllisyydelle ja elintarvikkeiden saatavuuden varmistamiselle, siinä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisen kehyksen kehittämisen tukemiseen, jolla saadaan aikaan ympäristön kannalta ja sosiaalisesti kestävä pienimuotoista kalastusta harjoittava ala (Mauritanian rannikkokalastusta koskevan hoitosuunnitelman täytäntöönpano, paikallisen lisäarvon, seurannan ja valvonnan edistäminen ja niin edelleen);

11. katsoo, että komission olisi toimittava ennakoivammin suunnitellessaan monivuotista alakohtaista ohjelmaa ja toteuttaessaan ja arvioidessaan sitä;

12. rohkaisee komissiota keskustelemaan Mauritanian kanssa maassa tehtävän kehitysyhteistyön puitteissa tavoitteesta varmistaa, että kaikki Mauritanian viranomaisten kansalliselle laivastolleen ja kolmansien laivastoille (EU ja muut) osoittamien kiintiöiden tai ponnistusten olisi noudatettava pitkän aikavälin hoitosuunnitelmaa, jolla huolehditaan siitä, että kyseiset kannat pysyvät tasolla, joka on suurinta mahdollista kestävää tuottoa vastaavan tason yläpuolella;

13. onnittelee komissiota siitä, että se on rahoittanut alueella ja myös Mauritaniassa toteutettua valvontaohjelmaa, ja rohkaisee komissiota myöntämään taloudellista ja muuta tukea myös tieteellisille tutkimusohjelmille;

14. vaatii, että Mauritanian pienimuotoista kalastusta harjoittavalle laivastolle on varattava riittävän laaja rannikkovyöhyke ja että kyseiselle vyöhykkeelle tunkeutuvilta aluksilta on välittömästi otettava kalastusoikeus pois;

15. toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaisesti EU:n kalastuspolitiikan on oltava yhdenmukaista EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa;

16. on sitä mieltä, että Mauritanian talousvyöhykkeen kalavaroja olisi hyödynnettävä keinona turvata mauritanialaisten yhteisöjen elintarvikkeiden saatavuus sekä saavuttaa vuosituhattavoitteet;

17. vaatii, että tapauksissa, joissa eräiden EU:n alusten lupaa harjoittaa tietyntyyppistä kalastusta ei ole uusittu kantojen liikakalastusta tai ympäristön heikkenemistä koskevien huolenaiheiden vuoksi, EU:n ja Mauritanian on kehitettävä ja pantava täytäntöön ohjelma, jolla hoidetaan liikakalastuksen kohteeksi joutuneita kantoja ja johon sisältyy määräyksiä, joilla kalastusta harjoittaneita aluksia estetään jatkamasta toimintaansa muiden järjestelyjen turvin;

18. kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikkia kalastustoiminnan ja saaliiden raportointia sekä paikallista saaliiden purkamista koskevat vaatimuksia noudatetaan tinkimättä ja että kyseisten vaatimusten täyttämättä jättäminen johtaa asianomaisen aluksen lisenssin keskeyttämiseen;

19. tukee ihmisoikeuslausekkeen sisällyttämistä pöytäkirjaan;

20. rohkaisee Mauritaniaa ratifioimaan asiaan liittyvät kansainväliset kalastussopimukset, kuten satamavaltioita koskevan sopimuksen ja YK:n kalakantoja koskevan sopimuksen;

21. pyytää komissiota ja neuvostoa sallimaan Euroopan parlamentin jäsenten läsnäolon tarkkailijoina sekakomitean neuvotteluissa ja kokouksissa;

22. katsoo, että Euroopan parlamentin olisi annettava suostumuksensa ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki edellä mainitut huolenaiheet on otettu täysimääräisesti huomioon pöytäkirjassa.