Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa transatlanttisista suhteista ja erityisesti 11. marraskuuta 2010 tulevasta EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta ja transatlanttisen talousneuvoston kokouksesta antamansa päätöslauselman (P7_TA(2010)0396),

–   ottaa huomioon edistymiskertomuksen, joka hyväksyttiin transatlanttisen talousneuvoston viidennessä kokouksessa joulukuussa 2010 ja yhteisen julistuksen, joka hyväksyttiin transatlanttisten lainsäätäjien vuoropuhelun 1. heinäkuuta 2011 Budapestissa pidetyssä kokouksessa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. toteaa, että transatlanttinen kumppanuus pohjautuu perustaviin yhteisiin arvoihin, joita ovat vapaus, demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio, sekä yhteisiin tavoitteisiin, joita puolestaan ovat sosiaalinen edistys ja osallisuus, avoimet ja integroidut taloudet, kestävä kehitys ja konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen, ja että se muodostaa euroatlanttisen alueen turvallisuuden ja vakauden kulmakiven;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat avaintoimijoita globaalilla areenalla ja että niillä on yhteinen vastuu talous- ja rahoituskriisien käsittelyssä, ilmastonmuutoksessa, konfliktien ratkaisemisessa ja aseistariisunnassa, köyhyyden poistamisessa ja vuosituhannen muiden kehitystavoitteiden saavuttamisessa, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion suojelussa ja edistämisessä sekä terrorismin ja ydinaseiden leviämisen torjunnassa kansainvälisen oikeuden ja monenvälisten instituutioiden, erityisesti YK-järjestelmän, pohjalta ja muiden kumppanien kutsumisessa osallistumaan tähän ponnistukseen;

C. ottaa huomioon, että transatlanttisen talousneuvoston ja transatlanttisen energianeuvoston työ tähtää paremmin toimiviin transatlanttisiin markkinoihin, jotka helpottavat talouden kestävää kehitystä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta;

D. ottaa huomioon, että Euroopan unionilla ja Yhdysvalloilla on yhteinen vastuu siitä, että Durbanissa pidettävässä UNFCC:n osapuolten tulevassa 17. konferenssissa tehdään riittävät maailmanlaajuiset sitoumukset ilmastonmuutoksen estämiseksi;

Maailmanlaajuisen ympäristöhallinnon haasteet

1.  pitää kansainvälisen ympäristöhallinnon osalta tervetulleena Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin yhteistyötä, jotta voidaan Montrealin pöytäkirjan mukaisesti edetä fluorattujen hiilivetyjen ilmastovaikutuksen ehkäisemisessä; kehottaa molempia osapuolia tekemään Rio +20 -huippukokouksen yhteydessä konkreettisia ehdotuksia innovatiivisista rahoituslähteistä, joilla tuetaan kehitysmaissa toteutettavia toimia Rion yleissopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi, erityisesti ilmaston ja biologisen monimuotoisuuden suojelun, väistämättömään ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja vihreään talouteen siirtymisen osalta;

2.  katsoo, että kansainvälisen tason ympäristöhallintoa on edelleen vahvistettava ja suosittelee, että YK:n ilmasto-ohjelma muutetaan YK:n erityisjärjestöksi; kehottaa lisäksi EU:ta ja Yhdysvaltoja keskustelemaan kansainvälisen ympäristötuomioistuimen perustamisesta;

3.  toteaa, että nykyiset Kööpenhaminan sopimukseen sisältyvät ja Cancúnin sopimuksiin kirjatut sitoumukset ja lupaukset eivät ole riittäviä sen yleistavoitteen saavuttamiseksi, jonka mukaisesti maapallon keskimääräinen vuosittainen pintalämpötila ei nouse yli kahdella celsiusasteella; korostaa, että olisi pikaisesti edistyttävä kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisessa maailmanlaajuisesti; kehottaa Yhdysvaltoja ja Euroopan unionia tekemään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että Durbanin ilmastokonferenssissa sovitaan yksityiskohtaisesta valtuutuksesta neuvottelujen loppuun saattamiseksi kattavasta maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta vuoteen 2015 mennessä;

Ulkoasiat ja turvallisuus

4.  panee merkille, että arabimaiden kevät on avannut tien pitkään odotetulle uudistusprosessille Välimeren alueella ja Lähi-idässä; korostaa, että tiiviissä yhteistyössä toteutettavat EU:n ja Yhdysvaltojen ponnistukset ovat välttämättömiä, jotta voidaan laatia aluetta koskeva toimiva strategia, joka seuraa ja helpottaa kyseisten maiden siirtymistä kohti täysin toimivaa demokratiaa; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta ja Yhdysvaltoja tehostamaan koordinointia, vahvistamaan yhteisiä lähestymistapoja ja kehittämään synergioita niin, että voidaan vastata autoritaarisia hallintoja vastaan nousseiden kansojen oikeutettuihin pyrkimyksiin, poistaa päällekkäisyydet ja kilpailu, joka saattaisi haitata prosessin onnistumista;

5.  korostaa tässä yhteydessä, että Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin ratkaiseminen on ratkaisevan tärkeää koko alueen vakauden ja rauhanomaisen kehityksen kannalta; kehottaa Yhdysvaltoja ja EU:ta pitämään kiinni lupauksista ja sitoumuksista, toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, jotta rauhanprosessi käynnistetään uudelleen kvartetin ilmoittamassa aikataulussa ja tuottaa tuloksenaan kestävän ja kattavan ratkaisun, johon kuuluu elinkykyinen Palestiinan valtio, joka elää rinta rinnan Israelin valtion, jolla on turvalliset ja taatut rajat, kanssa; kehottaa erityisesti käynnistämään EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisen aloitteen, jonka avulla Israelin hallitus saadaan peruuttamaan päätöksensä, jotka se teki vastauksena Palestiinan ottamiselle Unescon jäseneksi ja jotka koskevat 2000 yksikön rakentamisen nopeuttamista Länsi-rannalla ja tullimaksujen pidättämistä, jotka Israelin pitäisi maksaa palestiinalaisviranomaiselle;

6.  on huolissaan IAEA:n uudesta raportista, joka viittaa siihen, että Iranin ydinteknologiaohjelmalla on mahdollisesti sotilaallinen ulottuvuus; korostaa ydinasekilvan vaaraa kaikkialla Lähi-idässä; tuomitsee kaikkien osapuolien provokaatiot ja painottaa, että kansainvälisten ja alueellisten toimijoiden olisi toimittava yhteystyössä tällaisen kehityksen välttämiseksi;

7.  uskoo, että ainoastaan kattavat kansainväliset diplomaattiset ponnistukset, mukaan luettuina toimet, joilla pyritään ydinaseriisuntaan, voivat pysäyttää hallitusten vaarallisen ja vahingollisen kiinnostuksen ydinteknologiaan sen sekä siviili- että sotilassovelluksissa, ja kehottaa kaikkia ydinasevaltioita tukemaan YK:n pääsihteerin ehdotusta ydinaseita koskevasta yleissopimuksesta; tukee voimakkaasti suunnitelmia ydinaseettomasta alueesta Lähi-idässä ja Euroopassa askeleina kohti ydinaseiden täydellistä kieltämistä;

8.  korostaa, että transatlanttinen turvallisuus liittyy EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, mutta sitä tukevat myös yhteiset instituutiot kuten Etyj ja Nato; kehottaa molempia osapuolia vakavasti investoimaan sopimuksiin perustuvaan aseriisuntaan ja ydinaseiden leviämisen estämiseen ja tiukentamaan kaksikäyttöteknologian valvontajärjestelyjä; kehottaa Yhdysvaltoja ja EU:ta oppimaan arabimaiden keväästä ja käynnistämään maailmanlaajuisen asekauppasopimuksen laatimisen, joka estäisi aseiden myymisen epädemokraattisille ja autoritaarisille hallinnoille; kehottaa erityisesti Yhdysvaltoja mutta myös EU:n jäsenvaltioita pidättymään tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen yhteydessä sellaisen pöytäkirjan edistämisestä, joka sallisi rypäleammusten käytön;

9.  kehottaa Yhdysvaltoja ja EU:n jäsenvaltioita tekemään joukkotuhoaseettoman alueen perustamista Lähi-itään koskevasta vuoden 2012 konferenssista onnistuneen; kehottaa Yhdysvaltoja vetämään taktiset ydinaseensa pois Euroopan maaperältä, jotta voidaan luoda yksi ydinaseettoman Euroopan edellytyksistä, ja ratifioimaan sopimuksen täydellisestä ydinkiellosta; on erittäin huolissaan Yhdysvaltojen politiikasta, jonka tarkoituksena on edistää Intiaa ydinalan viejämaiden ryhmän uutena jäsenenä, vaikka Intia kieltäytyy pitämästä kiinni kansainvälisistä normeista kuten ydinsulkusopimuksesta;

10. kehottaa EU:n 21 jäsenvaltiota, jotka ovat Naton jäseniä, ja Yhdysvaltoja hylkäämään Chicagossa vuonna 2012 pidettävässä Naton huippukokouksessa ajatuksen myönteisen päätöksen tekemisestä ohjuspuolustusjärjestelmän perustamisesta; varoittaa erityisesti seurauksista, joita Venäjän jättäminen aloitteen ulkopuolelle tuottaa;

Transatlanttinen talousyhteistyö ja transatlanttinen talousneuvosto

11. korostaa, että tiiviimpi transatlanttinen kumppanuus, jolla pyritään kehittämään transatlanttisten markkinoiden toimintaa ja joka perustuu sosiaalisen markkinatalouden periaatteeseen, on väline maailmanlaajuisten kauppasuhteiden tasapainottamisessa ja globaalien talous- ja yhteiskuntakriisien käsittelemisessä;

12. kehottaa molempia osapuolia tunnustamaan kauppapolitiikan yhteydet maailmanlaajuisen rahoituksen vakauteen ja tärkeimpien talouksien välisen oikeudenmukaisen valuuttapolitiikan merkityksen; suosittaa, että molemmat osapuolet toimivat yhteistyössä asianmukaisissa monenvälisissä puitteissa, joilla voidaan auttaa saavuttamaan kestävämpi maailmankaupan tasapaino, esimerkiksi perusteellisilla toimilla, joilla hillitään aggressiivista vientiin suuntautumista, velvoittavilla kansainvälisillä sosiaalisilla standardeilla, polkumyyntisääntöjen uudelleen määrittämisellä niin, että niihin sisällytetään ympäristödumppaus, laatimalla kriteereitä ja rajoja rahoituspalvelujen kaupan vapauttamiselle, kieltämällä kaikki maatalouden vientituet ja luomalla kriteerit ulkomaisille investoinneille elintarvike- ja jakelusektoreilla;

13. pitää ilahduttavana, että transatlanttiselle talousneuvostolle harkitaan näkyvää roolia strategisessa talouspolitiikan koordinoinnissa erityisesti G20-prosessiin liittyvien kysymysten osalta; muistuttaa kuitenkin, että transatlanttisen talousneuvoston mahdollinen toimintalinjojen määrittäjän rooli on huolellisesti tasapainotettava sen jatkuvan työn kanssa, jota tehdään tiiviissä yhteistyössä molempien osapuolien lainsäätäjien kanssa ratkaisujen löytämiseksi transatlanttisella poliittisella agendalla oleviin kysymyksiin, jotka koskevat muun muassa rahoitusmarkkinoita, vihreää taloutta, digitaalistrategiaa, huipputeknologiaa ja innovaatiopolitiikkaa;

14. pitää ilahduttavana raaka-aineita koskevien alakohtaisten toimien käynnistämistä osana transatlanttisen talousneuvoston innovaatiokumppanuutta; katsoo, että kysymys harvinaisista metalleista ansaitsee erityisen aseman tässä työssä; kehottaa laatimaan yhteistyöhön perustuvan tutkimusstrategian ja vaihtamaan hyviä käytäntöjä kriittisistä raaka-aineista erityisesti kolmikantayhteistyön puitteissa Japanin kanssa; kehottaa edistämään transatlanttista yhteistyötä tietojen vaihdossa raaka-aineista, toissijaiset raaka-aineet mukaan luettuina; katsoo, että tällaiseen yhteistyöhön olisi kuuluttava yhteinen ennusteiden teko, toimitusketjujen analyysit, keskustelut yhteisistä varastoista ja mahdollinen tietomuotojen yhdenmukaistamien; katsoo, että Japanin kanssa tehtävää yhteistyötä koskevassa transatlanttisessa kumppanuudessa olisi edistettävä raaka-aineita koskevan globaalin hallinnon instituutioita samaan tapaan kuin kansainvälisessä energiafoorumissa; kehottaa komissiota ottamaan kysymyksen kriittisistä raaka-aineista, erityisesti harvinaisista metalleista, EU:n ja Yhdysvaltojen seuraavan huippukokouksen esityslistalle;

15. pitää ilahduttavana EU:n ja Yhdysvaltojen energianeuvostossa viime vuonna käytyjä ensimmäisiä keskusteluja liuskekaasusta; kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota kaivostoiminnan vaikutuksiin ja niitä koskevaan transatlanttiseen yhteistyöhön; kehottaa komissiota kokoamaan enemmän asiantuntemusta liuskekaasun louhinnan ja käytön vaikutuksista ja koordinoimaan asianmukaisia tarkistuksia säädöskehykseen sekä luomaan ympäristöpääosaston, energiapääosaston ja Euroopan kemikaaliviraston ja Yhdysvaltojen vastaavien elinten, kuten ympäristösuojeluviraston, kesken; katsoo, että tätä koskeva ensimmäinen käytännön vuoropuhelu olisi pidettävä yksipäiväisessä konferenssissa vuonna 2012, mieluiten sen jälkeen, kun ympäristönsuojeluvirasto on julkaissut tutkimuksen liuskekaasusta;

16. kannustaa EU:n ja Yhdysvaltain energianeuvostoa kehittämään energiastrategioiden koordinointia, jolla tuetaan energiatehokkaiden ja uusiutuvien energialähteiden, toimintalinjojen ja tekniikkojen laajaa kehittämistä ja käyttöönottamista, joiden avulla voidaan luoda miljoonia uusia vihreitä työpaikkoja; kehottaa molempia osapuolia lähentymään mahdollisimman pitkälle biopolttoaineiden kestävyyskriteereitten täytäntöönpanossa, myös niiden biopolttoaineiden, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti kasvihuonekaasupäästöihin;

17. pahoittelee, että Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi lain 2594, jonka tarkoituksena on kieltää yhdysvaltalaisia lentoyhtiöitä noudattamasta EU:n päästökauppajärjestelmää koskevaa lainsäädäntöä; kehottaa Yhdysvaltojen senaattia pidättymään lain tukemisesta ja kehottaa transatlanttista talousneuvostoa kannustamaan rakentavaa vuoropuhelua kansainvälisen liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä;

18. toteaa, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen standardointijärjestelmät ovat erilaisia; katsoo, että näistä eroista huolimatta standardointia koskevan transatlanttisen yhteistyön on oltava johtoasemassa erityisesti paremmin toimivien transatlanttisten markkinoiden yhteydessä; katsoo, että standardointia koskevan yhteistyön on oltava pitkälle menevää erityisesti uusien teknologioiden, kuten sähköautojen, osalta, jotta voidaan edistää kauppaa ja yhteentoimivuutta tällä alalla;

19. kehottaa tehostamaan yhteistyötä ja vaihtokäytäntöjä innovaatiopolitiikan kehittämisessä ja erityisesti avoimia innovoinnin malleja, joista on hyötyä yliopistoille/akateemiselle maailmalle, pk-yrityksille/yksityiselle ja julkiselle sektorille;

20. pitää ilahduttavana oikeusperustan käyttöönottoa Yhdysvaltojen kuluttajien tuoteturvallisuuskomitealle (Customer Product Safety Committee), jotta se voi neuvotella EU:n kanssa sopimuksen, jonka olisi parannettava tietojenvaihtoa vaarallisista tuotteista, vahingoista ja sekä EU:n jäsenvaltioissa että Yhdysvalloissa toteutetuista korjaavista toimista;

21. katsoo, että osapuolien vuoropuhelussa olisi keskusteltava keinottelun vähentämisestä hyödykemarkkinoilla, sillä keinottelu vaikutti osaltaan elintarvikkeiden hintojen viime vuosina esiintyneeseen voimakkaaseen vaihteluun; muistuttaa tässä yhteydessä, että on estettävä keinottelijoita käyttämästä hyväksi eri sääntelyjärjestelmien katvealueita ja jatkamasta epävarmuuden luomista massiivisella keinottelulla hyödykemarkkinoilla; pitää ilahduttavana Yhdysvaltojen Dodd-Frank-lakia (Wall Street Reform and Consumer Protection Act) ja kehottaa molempia osapuolia jatkamaan ponnistuksia markkinoiden avoimuuden lisäämiseksi ja keinottelun rajoittamiseksi;

22. suhtautuu myönteisesti siihen, että investointiyhteistyö on otettu transatlanttisen talousneuvoston esityslistalle; on vakuuttunut siitä, että yhteiset kriteerit investointiyhteistyön ja -suojelun alalla voisivat auttaa saavuttamaan kestävämmän tasapainon sijoittajien oikeuksien ja vastuiden välillä niin, että voidaan edistää julkisen politiikan tavoitteita;

23. muistuttaa, että eräiden kauppaan ja investointeihin liittyvien muiden kuin tulliesteiden juuret, jotka transatlanttisen talousneuvoston on määrä poistaa, ovat lainsäädäntöelinten tietoisessa toiminnassa, jolla pyritään edistämään sosiaalisia, terveyteen liittyviä, kulttuurisia tai ekologisia tavoitteita, ja siksi niitä ei saa poistaa ilman korvaavaa säädöstä;

24. kehottaa uudelleen EU:n ja Yhdysvaltojen johtajia sekä transatlanttisen talousneuvoston yhteispuheenjohtajia ottamaan huomioon lainsäätäjien ratkaisevan aseman transatlanttisen talousneuvoston menestymisen kannalta; kehottaa heitä ottamaan transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun edustajat täysipainoisesti ja suoraan mukaan transatlanttisen talousneuvoston työskentelyyn, koska lainsäätäjillä on toimeenpanoelinten kanssa vastuu monien transatlanttisen talousneuvoston tekemien päätösten täytäntöönpanosta ja valvonnasta;

Taloudellinen vakaus ja kansainvälinen lainsäädännön katvealueiden hyväksikäyttö

25. korostaa, että rahoitus- ja rahajärjestelmän kuohunnan vaara, velkavivun purkaminen ja uuden luottolaman vaara eivät ole ohi; korostaa tässä yhteydessä, että makrotalouspolitiikan koordinointi on maailmantalouden kestävän elpymisen avaintekijä;

26. korostaa, että äskettäin perustetun Euroopan järjestelmäriskineuvoston ja rahoitusvalvontakomitean on tärkeää omaksua koordinoitu lähestymistapa sellaisten rahoituslaitosten määrittelemiseksi, säätelemiseksi ja valvomiseksi, joita pidetään "liian suurina kaatumaan" (systeemisesti merkittävät rahoituslaitokset, SIFIt); pitää lopullisena tavoitteena sitä, että maailmassa ei enää ole niitä;

27. painottaa, että on pantava täytäntöön Basel III –sopimus, mukaan luettuna sitovat vähimmäisomavaraisuusasteet ja pääoman varmuusvara järjestelmän kannalta merkittäville rahoituslaitoksille, likviditeetin hallintaa koskevat standardit ja ylärajat riskiin kannustaville bonuksille ja osingoille; korostaa, että Basel III –sopimuksen täytäntöönpano hävittäisi tehokkaasti off-shore taserakenteet; pahoittelee, että ennakoidut siirtymäajat ovat liian pitkiä, ja pääoman lisäykset eivät riitä, kun otetaan huomioon raju ja pitkään jatkuva talouskriisi;

28. korostaa, että tilinpäätösstandardien vertailukelpoisuus on olennaisen tärkeää yhdenmukaisten toimintaedellytysten säilyttämiseksi ja tietojen kansainvälisen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi; ehdottaa, että luodaan julkinen ja demokraattisesti valvottu kansainvälinen tilinpäätösstandardielin, joka sovittaa erityisesti EU:n ja Yhdysvaltojen tilinpäätöserot ja torjuu niistä aiheutuvan uhkan taloudelliselle vakaudelle;

29. korostaa, että on EU:n ja Yhdysvaltojen säätelyviranomaisten välinen tehokas tiedonvaihto on tärkeää erityisesti siksi, että säätelyviranomaiset pääsisivät tutustumaan johdannaiskauppoja koskeviin kauppatietorekistereihin ja tietoihin pääomien ja riskien siirtymisestä pankkien, vakuutuslaitosten ja eläkeyhtiöiden sekä investointirahastojen välillä, jotta voidaan seurata systeemiriskiä ja rajoittaa lainsäädännön katvealueiden laajuutta ja käyttöä;

30. korostaa, että yhdellä lainkäyttöalueella luotujen sääntelynormien pitäisi toimia vähimmäismittapuuna muilla lainkäyttöalueilla niin, että kansainvälisen rahoitussääntelyn laatu tulee yhä paremmaksi erityisesti pörssilistan ulkopuolisia johdannaisia koskevien selvitystoimien, luottoluokituslaitosten sääntelyn, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen, lyhyeksimyynnin ja luottoriskijohdannaisten osalta; pahoittelee tässä yhteydessä Yhdysvaltojen päätöstä jättää valuuttajohdannaiset pörssilistan ulkopuolisia johdannaisia koskevan selvityssäännöstön ulkopuolelle;

Perusoikeudet ja tietosuoja.

31. pitää myönteisenä maaliskuussa 2011 aloitettuja neuvotteluja EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä sopimuksesta henkilötietojen suojasta tilanteissa, joissa niitä siirretään ja käsitellään rikoksien ja terrorismin estämiseksi, tutkimiseksi, havaitsemiseksi ja niistä syyttämiseksi rikosasioissa tehtävän poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön yhteydessä; odottaa näissä neuvotteluissa merkittävää edistymistä lähitulevaisuudessa; muistuttaa tätä sopimusta koskevasta kannastaan, jonka se on esittänyt tulevasta EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta 11. marraskuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa, ja painottaa, että tällaisessa puitesopimuksessa olisi taattava perusoikeuksien suojelun korkea taso vahvistamalla oikeudellisesti sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia tietosuojaa koskevia vaatimuksia ja ottamalla käyttöön järjestelmiä, joilla vahvistetaan näiden vaatimusten tehokas täytäntöönpano käytännössä;

32. kehottaa Yhdysvaltojen hallintoa, kun otetaan huomioon väärentämisen vastaista kauppasopimusta (ACTA) koskevat mahdolliset jännitteet perusoikeuksien kanssa, sellaisina kuin niistä määrätään Yhdysvaltojen perustuslaissa, jättämään ACTA‑sopimuksen ratifioimista koskeva lopullinen päätös Yhdysvaltojen lainsäätäjille;

33. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdysvaltojen kongressille, transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun yhteispuheenjohtajille sekä transatlanttisen talousneuvoston yhteispuheenjohtajille ja sihteeristölle.