Päätöslauselmaesitys - B7-0013/2012Päätöslauselmaesitys
B7-0013/2012

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS elintarvikeketjun epätasapainosta (2011/2904(RSP))

16.1.2012

suullisesti vastattavien kysymysten B7‑0021/2012, B7-0675/2011 ja B7‑0676/2011 johdosta
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Alfreds Rubiks, Patrick Le Hyaric, João Ferreira, Nikolaos Chountis, Kartika Tamara Liotard, Marisa Matias, Willy Meyer, Jean-Luc Mélenchon

  GUE/NGL-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0006/2012

Menettely : 2011/2904(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B7-0013/2012
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B7-0013/2012
Hyväksytyt tekstit :

B7‑0013/2012

Euroopan parlamentin päätöslauselma elintarvikeketjun epätasapainosta (2011/2904(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman YMP:n tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen[1], 18. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman maatalouden tunnustamisesta strategiseksi alaksi elintarviketurvan yhteydessä[2] ja 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?[3],

 

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan" (COM(2009)0591) ja tiedonantoon liitetyt valmisteluasiakirjat sekä 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kohtuullisen tulotason takaamisesta viljelijöille ja elintarvikeketjun toimivuuden parantamisesta Euroopassa[4],

 

–   ottaa huomioon komission 30. heinäkuuta 2010 antaman päätöksen elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin perustamisesta (2010/C 210/03),

–   ottaa huomioon elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän 17. maaliskuuta 2009 antamat lopulliset suositukset sekä elintarvikeketjun toimivuuden parantamisesta Euroopassa annetut neuvoston päätelmät 29. maaliskuuta 2010,

–   ottaa huomioon Eurostatin tiedot maatalouden tuotantovälineiden hintaindekseistä (tuotantopanoskustannukset) ja maataloustuotteiden hintaindekseistä (tuottajahinnat)[5],

–   ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 hyväksymänsä kannanoton Euroopan unionissa toimivilla suurilla supermarketeilla olevan aseman väärinkäytön tutkimiseen ja tilanteen korjaamiseen[6] sekä 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa[7],

–   ottaa huomioon vuonna 2008 julkaistun Yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) raportin "Low input farming systems: an opportunity to develop sustainable agriculture"[8]

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että maanviljelijöiden tulot heikkenevät entisestään ja kuluttajien tuotteista maksamat hinnat eivät vastaa maanviljelijöiden tuotantohintoja,

 

B.  ottaa huomioon, että muutamien ylikansallisten elintarvikekonsernien yhdessä muutamien suurten vähittäismyyjien kanssa valvoma teollinen maatalousmalli hallitsee elintarvikejärjestelmiä; toteaa, että tämä voittoa tuottamaan suunniteltu malli ei tuota terveellisiä eikä kohtuuhintaisia elintarvikkeita väestölle eikä myöskään kohtuullista toimeentuloa tuottajille, koska siinä keskitytään yhä enemmän raaka-aineiden kaltaisten biopolttoaineiden, rehujen ja hyödykekasvien tuotantoon,

 

C. toteaa, että maataloustuottajien ja elintarviketeollisuuden neuvotteluvoima on vähitellen heikentynyt, kun EU:n suuret vähittäismyyjät voivat määrittää hintatason arvoketjussa alkutuotannosta jalostuksen kautta aina loppukuluttajalle,

 

D. ottaa huomioon, että elintarvikkeiden omavaraisuus antaa ihmisille oikeuden määritellä sellaisen maatalous- ja elintarvikepolitiikan, joka perustuu väestön ja sen ympäristön tarpeisiin eikä WTO:n antamiin kansainvälisen kaupan sääntöihin,

 

E.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden eri kehitysvaiheessa olevien tuotantojärjestelmien välillä on yhä enemmän epätasapainoa, joka johtaa kasvaviin alijäämiin ja suurempaan elintarvikeriippuvuuteen jäsenvaltioissa, joissa on haavoittuva tuotantojärjestelmä,

 

F.  toteaa, että maanviljelijöille ei taata oikeudenmukaisia tuottajahintoja, minkä vuoksi monet heistä joutuvat luopumaan maanviljelystä,

 

G. toteaa, että komissio ei puutu suurostajien väärinkäytöksiin elintarvikeketjussa,

 

H. ottaa huomioon, että elintarvikkeiden tuottajien, vähittäismyyjien ja tavarantoimittajien suhde on selvästi epätasapainoinen siten, että viimeksi mainitut joutuvat kärsimään mahdollisista laskusuuntauksista kun ensin mainitut säilyttävät voittomarginaalinsa,

 

1.  vastustaa jyrkästi nykyistä vallan keskittymistä vähittäiskauppiaille ja suurteollisuudelle ja vaatii ratkaisuja sen pysäyttämiseksi ja suunnan kääntämiseksi nimenomaan elintarvikeketjun asianmukaisen sääntelyn avulla;

 

2.  palauttaa mieliin, että elintarvikeketjun, maatalouden, elintarviketeollisuuden ja jakelualan osuus EU:n kokonaistyöllisyydestä on 7 prosenttia ja sen arvo on 1 400 miljardia euroa vuodessa, mikä on enemmän kuin millään muulla tuotannonalalla EU:ssa;

 

3.  katsoo, että maanviljelijöiden oikeudenmukaisen ja kohtuullisen palkkatason turvaamisen on kuuluttava EU:n ensisijaisiin tavoitteisiin ja vaatii vahvistamaan maanviljelijöiden ja heidän järjestöjensä neuvotteluvoimaa;

 

4.  pyytää parantamaan elintarvikeketjun oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta, jotta voidaan välttää suurostajien väärinkäytöksiä, ja kehottaa komissiota mahdollistamaan sen, että maanviljelijät saavat kaikki tiedot tuottajien ja jälleenmyyjien ehdottamista hinnoista;

 

5.  pyytää painokkaasti, että kohtuuttomat ja epäoikeudenmukaiset käytännöt määritellään selkeästi, tiukasti ja puolueettomasti;

 

6.  kehottaa järjestelemään elintarviketuotantoa uudelleen niin paljon kuin mahdollista ja pyrkimään irti suurten vähittäismyyjien ja suurteollisuuden kuristusotteesta;

 

7.  kannattaa elintarvikeketjua koskevien tehokkaiden sääntelymekanismien käyttöönottoa, jotta niiden avulla voitaisiin puolustaa tuottajia ja luoda selkeät sopimussuhteet, jotka hyödyttäisivät erityisesti pieniä ja keskisuuria tuottajia, sekä edistää maatalousalan työllisyyttä ja vähentää niin kansallista kun unionin laajuista elintarviketuontia;

 

8.  pyytää kiireellisesti asettamaan oikeudenmukaiset ja kannattavat maataloustuotannon hinnat tiloille ja vahvistamaan monen tason turvaverkkoa, mukaan lukien kriisitilanteiden mekanismia, jotta voidaan vähentää maataloushyödykkeillä tapahtuvan keinottelun aiheuttamaa tuottajahintojen heilahtelua;

 

9.  kehottaa elintarvikeketjujen hajauttamiseen ja sellaisten monialaisten markkinoiden edistämiseen, jotka perustuvat solidaarisuuteen ja oikeudenmukaisiin hintoihin sekä lyhyihin elintarvikeketjuihin ja tuottajien ja kuluttajien välisten suhteiden vahvistamiseen paikallisissa elintarvikeketjuissa, jotta voidaan torjua keskitetyn hankinta-alan laajenemista ja valtaa;

 

10. pyytää komissiota säilyttämään muun muassa maito- ja sokerialan tuotantokiintiöjärjestelmän; katsoo, että kiintiöjärjestelmät olisi mukautettava kunkin maan tarpeisiin ja tuotantojärjestelmän kehitysvaiheeseen, jotta jäsenvaltiot, joissa on suurempi alijäämä, voivat kehittyä omien voimavarojensa suhteessa;

 

11. puoltaa mahdollisimman suurten kaupan voittomarginaalien luomista erityisesti suuria supermarketteja ja vähittäismyyntiyhtiöitä varten siten, että viitehintana käytetään tuottajille maksettua hintaa, keinona edistää oikeudenmukaista lisäarvon jakautumista elintarvikeketjussa;

 

12. kannattaa sellaista kansallisten järjestelmien perustamisen ja toiminnan tukemista, joiden avulla valvotaan vähittäiskaupan ja supermarkettien hintojen muodostusta ja kehitystä;

 

13.  tuomitsee suurten jakelualojen hintakeinottelun ja hinnoista sopimisen ja kehottaa toteuttamaan kiireellisiä toimia tämän asiantilan korjaamiseksi ja hinnanmuodostusprosessin tekemiseksi loppukuluttajalle näkyväksi;

 

14. katsoo, että elintarviketurva, elintarvikkeiden turvallisuus, ekosysteemien säilyttäminen sekä eri jäsenvaltioiden primaarisektorin taloudellisten ja sosiaalisten rakenteiden parantaminen edellyttää kaupan vapauttamisen torjumista ja kansainvälisen kaupan suunnan muuttamista täydentävyyden logiikkaa noudattavaksi kilpailulogiikan noudattamisen sijasta;

 

15.  painottaa lyhyiden elintarvikeketjujen merkitystä ja katsoo, että EU:n olisi tuettava aktiivisesti paikallista ja alueellista tuotantoa sekä paikallisia ja alueellisia markkinoita ja edistettävä tuotanto–kulutus-kierron lyhentämistä edellytyksenä sosiaaliselle, taloudelliselle ja ympäristön kestävyydelle;

 

16. kannattaa kiireellisiin toimiin ryhtymistä jäsenvaltioiden välisten, esimerkiksi nyt maitoalalla tapahtuvien operaatioiden kaltaisten polkumyyntioperaatioiden lopettamiseksi;

 

17. muistuttaa, että maatalouspolitiikan avulla on huolehdittava siitä, että pienet ja keskisuuret maatalousyritykset, mukaan lukien perhetilat, voivat saada kohtuullisen toimeentulon, tuottaa riittävän hyvälaatuisia ja tarpeellisen määrän elintarvikkeita kuluttajille kohtuulliseen hintaan, luoda työpaikkoja, edistää maaseudun kehitystä sekä huolehtia ympäristön suojelusta ja kestävyydestä;

 

18. kehottaa luomaan sellaisen oikeuskehyksen, jonka nojalla voidaan taata vakaat ja oikeudenmukaiset hinnat elintarvikkeiden tuottajille, sisällyttää ulkoiset kustannukset hintoihin, edistää ympäristöä säästävää maataloutta ja panna täytäntöön maauudistus;

 

19. arvostelee jyrkästi yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista koskevaa komission ehdotusta ja sen sääntelynpurkamisvisioita; on sitä mieltä, että uudistuksella kasvatetaan nykyistä valtavaa elintarvikeketjun epätasapainoa; katsoo, että maatalouspolitiikan olisi perustuttava seuraaviin periaatteisiin:

–   oikeus elintarviketurvaan ja elintarvikeomavaraisuuteen kunkin maan tarpeet ja erityispiirteet huomioon ottaen,

–   markkinoiden sääntelyvälineiden olemassaolo, jotta niiden avulla voidaan puuttua tuotannon ja kulutuksen vaihteluista johtuvaan tuotantoalojen epävakauteen ja varmistaa oikeudenmukaiset hinnat tuottajille,

–   tukien oikeudenmukainen jako maanviljelijöiden, tuotantoalojen ja jäsenvaltioiden kesken sekä asiamukaisesti kansallisesti, alueellisesti ja alakohtaisesti säädelty tuotantotukijärjestelmä;

 

20. kehottaa komissiota lopettamaan viipymättä elintarvikealaa ja tuottajahintoja sekä biopolttoaineita koskevan rahoituskeinottelun, joka vaikuttaa entistä enemmän elintarvikeketjuun;

 

21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.