Yhteinen päätöslauselmaesitys - RC-B7-0394/2011Yhteinen päätöslauselmaesitys
RC-B7-0394/2011

YHTEINEN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Indonesiasta

6.7.2011

työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan mukaisesti
joka korvaa seuraavat poliittisten ryhmien jättämät päätöslauselmaesitykset:
EFD (B7‑0394/2011)
Verts/ALE (B7‑0444/2011)
ECR (B7‑0462/2011)
PPE (B7‑0463/2011)
GUE/NGL (B7‑0464/2011)
ALDE (B7‑0465/2011)
S&D (B7‑0466/2011)

Mario Mauro, Filip Kaczmarek, Cristian Dan Preda, Bernd Posselt, Monica Luisa Macovei, Tunne Kelam, Eija-Riitta Korhola, Sari Essayah, Elena Băsescu, Zuzana Roithová, Agnès Le Brun, Martin Kastler, Csaba Sógor, Bogusław Sonik PPE-ryhmän puolesta
Véronique De Keyser, Mitro Repo, Marc Tarabella, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg S&D-ryhmän puolesta
Marietje Schaake, Marielle De Sarnez, Kristiina Ojuland, Sonia Alfano, Ramon Tremosa i Balcells, Frédérique Ries, Izaskun Bilbao Barandica, Alexandra Thein, Louis Michel ALDE-ryhmän puolesta
Charles Tannock, Ryszard Antoni Legutko, Tomasz Piotr Poręba, Ryszard Czarnecki, Adam Bielan ECR-ryhmän puolesta
Rui Tavares, Raül Romeva i Rueda, Gerald Häfner, Emilie Turunen, Christian Engström, Barbara Lochbihler Verts/ALE-ryhmän puolesta
Miguel Portas, Marisa Matias GUE/NGL-ryhmän puolesta
Bastiaan Belder EFD-ryhmän puolesta

Menettely : 2011/2748(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
RC-B7-0394/2011
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
RC-B7-0394/2011
Hyväksytyt tekstit :

Euroopan parlamentin päätöslauselma Indonesiasta

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2009 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta[1],

–   ottaa huomioon Indonesian valinnan YK:n ihmisoikeusneuvostoon toukokuussa 2011 sekä sen, että ihmisoikeusneuvoston jäsenten on taattava ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua koskevat tiukimmat vaatimukset,

–   ottaa huomioon Indonesian puheenjohtajuuden Kaakkois-Aasian maiden liitossa (ASEAN) vuonna 2011, 15. joulukuuta 2008 voimaan tulleen ASEANin peruskirjan ja ASEANin hallitustenvälisen ihmisoikeustoimikunnan perustamisen 23. lokakuuta 2009,

–   ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Indonesia ratifioi vuonna 2006,

–   ottaa huomioon Indonesian perustuslain 29 luvun, jossa taataan uskonnonvapaus,

–   ottaa huomioon Indonesian rikoslain 156 ja 156 a §:n, joilla kielletään jumalanpilkka, harhaoppisuus ja uskontojen halventaminen,

–   ottaa huomioon presidentin asetuksen nro 1/PNPS/1965 jumalanpilkan ja uskontojen halventamisen estämisestä,

–   ottaa huomioon 8. helmikuuta 2011 päivätyn unionin julkilausuman ahmadeihin kohdistuneista viimeaikaisista hyökkäyksistä ja tapoista Bantenin provinssissa,

–   ottaa huomioon EU:n ja Indonesian kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen sekä näissä puitteissa käydyn ihmisoikeusvuoropuhelun ensimmäisen kierroksen kesäkuussa 2010 Jakartassa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A. toteaa, että Indonesia on maailman suurin muslimivaltainen maa ja että moniarvoisuuden, kulttuurien harmonian, uskonnonvapauden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden perinne Indonesiassa heijastuu kansalliseen pancasila-ideologiaan,

B.  toteaa, että uskonnollisiin vähemmistöihin ja erityisesti ahmadeihin – jotka pitävät itseään muslimeina – mutta myös kristittyihin, buddhalaisiin ja edistyksellisiin kansalaisyhteiskunnan järjestöihin kohdistuvat hyökkäykset ovat lisääntyneet merkittävästi,

C. ottaa huomioon, että ahmadimuslimien oppien levityskiellon tultua voimaan vuonna 2008 Indonesian uskontoasioiden ministeri on toistuvasti vaatinut Ahmadiyya-muslimiyhteisön kieltämistä kokonaan ja että näin on jo tehty kolmessa provinssissa: Länsi-Jaavassa, Etelä‑Sulawesissa ja Länsi-Sumatrassa; toteaa, että 6. helmikuuta 2011 ainakin 1 500:n vahvuinen väkijoukko hyökkäsi 20 ahmadimuslimin kimppuun Bantenin provinssissa sijaitsevassa Cikeusikissa niin, että kolme heistä kuoli ja useita loukkaantui vakavasti, ja että Indonesian presidentti on tuominnut tapauksen ja vaatinut sen tutkimista,

D. ottaa huomioon, että tämän hyökkäyksen jälkeen 8. helmikuuta 2011 sadat ihmiset sytyttivät palamaan kolme kirkkoa ja kävivät papin kimppuun Keski-Jaavassa sijaitsevassa Temanggungin kaupungissa, kun eräs islamin halventamisesta syytetty kristitty oli tuomittu viideksi vuodeksi vankeuteen eikä kuolemaan, kuten hyökkääjät olivat odottaneet, ja että Indonesian kirkkojen yhteisön mukaan kristittyjen kirkkoja vastaan on hyökätty 430 kertaa kuuden viime vuoden aikana,

E.  ottaa huomioon, että yli 150 henkilöä on jo pidätetty Indonesian rikoslain 156 ja 156 a §:n nojalla ja että on saatu näyttöä siitä, että ääriryhmät käyttävät jumalanpilkkaa, harhaoppisuutta ja uskontojen halventamista koskevia paikallisia lakeja polkeakseen uskonnonvapautta ja lietsoakseen yhteisöjen välisiä jännitteitä ja väkivaltaa,

F.  toteaa, että Indonesian perustuslakituomioistuin säilytti 19. huhtikuuta 2010 voimassa jumalanpilkkaa ja harhaoppisuutta koskevat lait ja torjui niiden kumoamista koskevan pyynnön, jonka olivat esittäneet neljä johtavaa islaminoppinutta sekä ainakin seitsemän indonesialaista kansalaisyhteiskunnan järjestöä ja ihmisoikeusjärjestöä ja jota oli tukenut ainakin 40 muuta järjestöä,

G. toteaa, että luotettavien lähteiden eli kansallisen ihmisoikeustoimikunnan mukaan Indonesian turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet ihmisoikeusloukkauksiin, kuten kidutukseen ja muuhun huonoon kohteluun sekä tarpeettomaan ja liialliseen voimankäyttöön, etenkin Papuan ja Molukkien saarilla; huomauttaa, että syylliset saadaan vain harvoin vastuuseen teoistaan riippumattomassa tuomioistuimessa,

1.  suhtautuu myönteisesti presidentin, edustajainhuoneen puhemiehen, alueellisten edustajien neuvoston puhemiehen, neuvoa-antavan kansankokouksen puhemiehen, ylimmän oikeuden ja perustuslakituomioistuimen presidenttien sekä muiden korkeiden virkamiesten 24. toukokuuta 2011 antamaan yhteiseen julkilausumaan, jossa kehotettiin vaalimaan pancasila-aatetta ja suojelemaan moniarvoisuutta;

2.  korostaa, että Indonesia on viime vuosina edistynyt demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen täytäntöönpanossa, ja katsoo, että on erittäin tärkeää ylläpitää ja syventää EU:n ja Indonesian sopusointuisia suhteita monilla aloilla, kuten EU:n ja Indonesian kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa todetaan;

3.  suhtautuu myönteisesti sitoumuksiin, jotka Indonesia antoi ennen valintaansa YK:n ihmisoikeusneuvostoon 20. toukokuuta 2011, kuten sitoumukseen, että Indonesia ratifioi kaikki merkittävät ihmisoikeussopimukset ja erityisesti tahdonvastaisia katoamisia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen;

4.  on syvästi huolissaan uskonnollisiin vähemmistöihin ja erityisesti ahmadimuslimeihin, kristittyihin, bahá'í-uskon kannattajiin ja buddhalaisiin kohdistuvasta väkivallasta; on huolissaan siitä, että uskonnonvapauden loukkaukset heikentävät Indonesian perustuslaissa taattuja ihmisoikeuksia, kuten syrjintäkieltoa, ilmaisun- ja mielipiteenvapautta sekä rauhanomaista kokoontumisvapautta;

5.  pyytää Indonesian hallitusta ja etenkin uskontoasioiden ministeriä sekä Indonesian oikeuslaitosta takaamaan, että oikeusvaltioperiaate pannaan täytäntöön ja sitä vaalitaan ja että uskonnolliseen väkivaltaan ja vihanpitoon syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen;

6.  on syvästi huolissaan jumalanpilkkaa, harhaoppisuutta ja uskontojen halventamista koskevista paikallisista laeista, joita voidaan käyttää väärin, sekä vuonna 2008 annetusta ministerien yhteisestä asetuksesta, jolla kielletään ahmadimuslimien oppien levitys, ja pyytää Indonesian viranomaisia kumoamaan ne tai muuttamaan niitä;

7.  antaa tunnustusta Indonesian kansalaisyhteiskunnan, kuten muslimi-, kristitty- ja maallikkoryhmien, ihmisoikeusjärjestöjen ja ääriliikkeitä vastustavien järjestöjen, työstä moniarvoisuuden, uskonnonvapauden, uskontojen harmonian ja ihmisoikeuksien hyväksi;

8.  kehottaa Indonesian hallitusta noudattamaan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun suosituksia ja erityisesti kutsumaan uskonnon- ja uskonvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan vierailulle maahan;

9.  pitää myönteisenä, että kuolonuhreja vaatineesta helmikuun 2011 hyökkäyksestä Länsi‑Jaavan Ahmadiyya-yhteisöä vastaan on tehty tutkinta, jonka perusteella alueen ja provinssin poliisipäälliköt erotettiin virastaan, yhdeksää poliisia vastaan nostettiin syyte virkavelvollisuuden laiminlyönnistä ja 14 muuta henkilöä haastettiin rikoksista oikeuteen, ja vaatii syytettyinä olevien henkilöiden oikeudenkäyntien riippumatonta seurantaa, jotta oikeus toteutuisi kaikkien osapuolten kohdalla;

10. pyytää Indonesian viranomaisia tutkimaan väitteet, joiden mukaan turvallisuusjoukkojen jäsenet olisivat syyllistyneet ihmisoikeusloukkauksiin, ja asettamaan syytteeseen näistä tapauksista vastuussa – myös komentovastuussa – olevat henkilöt;

11. vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki mielipidevangit, jotka on pidätetty ja asetettu syytteeseen pelkästään siksi, että he ovat osallistuneet rauhanomaiseen poliittiseen mielenilmaukseen, sillä tämä on ristiriidassa sen vuoden 2001 erityisautonomialain hengen kanssa, jolla papualaisille, molukeille sekä muille etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille annettiin oikeus kulttuuri-identiteettinsä ilmaisemiseen;

12. kehottaa EU:n edustustoa ja jäsenvaltioiden diplomaattisia edustustoja edelleen seuraamaan tiiviisti ihmisoikeustilannetta varsinkin herkillä alueilla, kuten Papuassa, Molukeilla ja Acehissa;

13. painottaa, että on tärkeää sisällyttää ihmisoikeusulottuvuus ja erityisesti uskonnonvapautta ja vähemmistöjen kunnioittamista koskeva painotus poliittiseen vuoropuheluun EU:n ja Indonesian kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen puitteissa;

14. pyytää jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan Indonesian kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja ihmisoikeusjärjestöjä, jotka edistävät aktiivisesti demokratiaa, suvaitsevaisuutta ja rauhanomaista rinnakkaiseloa erilaisten etnisten ja uskonnollisten ryhmien välillä;

15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Indonesian hallitukselle ja parlamentille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, ASEANin hallitustenväliselle ihmisoikeustoimikunnalle ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.