Parlamentin puhemies ilmoitti 18. tammikuuta 2001 pidetyssä istunnossa, että ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnalle on annettu lupa laatia työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti valiokunta-aloitteinen mietintö BSE-kriisin seurannasta kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden näkökulmasta ja että maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa on pyydetty lausuntoa.

Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta oli nimittänyt 12. maaliskuuta 2001 pitämässään kokouksessa esittelijäksi Karl Erik Olssonin.

Valiokunta käsitteli mietintöluonnosta 16. lokakuuta ja 19. joulukuuta 2001 pitämissään kokouksissa.

Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen yksimielisesti.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Guido Sacconi (puheenjohtajana), Alexander de Roo (varapuheenjohtaja), Ria G.H.C. Oomen-Ruijten (varapuheenjohtaja), Karl Erik Olsson (esittelijä), Per-Arne Arvidsson, Jean-Louis Bernié, Hans Blokland, David Robert Bowe, John Bowis, Philip Bushill-Matthews (María del Pilar Ayuso Gonzálezin puolesta), Chris Davies, Avril Doyle, Anne Ferreira, Karl-Heinz Florenz, Robert Goodwill, Françoise Grossetête, Jutta D. Haug (Dorette Corbeyn puolesta), Anneli Hulthén, Eija-Riitta Anneli Korhola, Bernd Lange, Paul A.A.J.G. Lannoye (Hiltrud Breyerin puolesta), Peter Liese, Minerva Melpomeni Malliori, Patricia McKenna, Rosemarie Müller, Riitta Myller, Béatrice Patrie, Marit Paulsen, Encarnación Redondo Jiménez (Martin Callananin puolesta), Didier Rod (Marie Anne Isler Béguinin puolesta), Dagmar Roth-Behrendt, Karin Scheele, Inger Schörling, María Sornosa Martínez, Charles Tannock (Marialiese Flemmingin puolesta), Antonios Trakatellis ja Phillip Whitehead.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunto on tämän mietinnön liitteenä

Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 19. joulukuuta 2001.

Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään.

Euroopan parlamentin päätöslauselma BSE-kriisin seurannasta kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden näkökulmasta (2000/2321(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 152 ja 153 artiklan,

–   ottaa huomioon 19. helmikuuta 1997 antamansa päätöslauselman BSE-tautia käsittelevän väliaikaisen tutkintavaliokunnan tuloksista(1),

–   ottaa huomioon 19. marraskuuta 1997 antamansa päätöslauselman BSE:tä koskevien suositusten seurannasta vastaavan väliaikaisen valiokunnan kertomuksesta(2),

–   ottaa huomioon 15. huhtikuuta 1999 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – toinen BSE-seurantaa koskeva puolivuosikertomus(3),

–   ottaa huomioon 16. marraskuuta 2000 antamansa päätöslauselman BSE:stä ja eläinten rehujen turvallisuudesta(4),

–   ottaa huomioon 14. joulukuuta 2000 annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/77/EY ja neuvoston muutetun direktiivin 95/53/EY rehujen virallisen valvonnan järjestämistä koskevista periaatteista(5),

–   ottaa huomioon 4. lokakuuta 2000 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi haitallisista aineista ja tuotteista eläinten ruokinnassa(6),

–   ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2001 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, jolla muutetaan eläinten sivutuotteiden kauppaa koskevia neuvoston direktiivejä 90/425/ETY ja 92/118/ETY(7),

–   ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2001 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinten sivutuotteiden terveyssäännöistä(8),

–   ottaa huomioon ottaa huomioon 3. toukokuuta 2001 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä(9),

–   ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2001 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarvikeviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuutta koskevista toimenpiteistä(10),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja lausunnot (A5-0467/2001),

A.   ottaa huomioon, että EU:n vuosien kuluessa käyttöön ottamat määräykset vähentävät merkittävästi BSE:n leviämisen riskiä, mutta toteaa, että määräysten vaikutus riippuu kokonaan siitä, miten yksittäiset maat noudattavat määräyksiä ja mitä rehuketjussa tapahtuu,

B.   toteaa, että vaikka EY vuonna 1994 kielsi märehtijöiden ruokkimisen nisäkkäiden liha- ja luujauholla (nk. ruokintakielto), EU:ssa tulee esiin uusia BSE-tapauksia, mikä todistaa, että märehtijöiden rehuissa on ollut kontaminaatiota,

C.   ottaa huomioon, että parantaakseen kuluttajien luottamusta EU:n elintarviketurvapolitiikkaan komissio on viime vuosina antanut joukon ehdotuksia ja ehdottanut toimenpiteitä, joilla lainsäädäntöä parannetaan, yhtenäistetään ja joilla sen läpinäkyvyyttä ja avoimuutta lisätään kaikilla elintarviketurvapolitiikan aloilla. Euroopan parlamentti on ollut hyvin aktiivinen ja esittänyt tässä prosessissa useita ehdotuksia kuluttajansuojan vahvistamiseksi ja on useissa tapauksissa halunnut mennä pitemmälle, asettaa tiukempia vaatimuksia ja saada aikaan nopeampia tuloksia,

D.   ottaa huomioon, että elintarvikkeiden turvallisuutta koskeva valkoinen kirja(11) on antanut EU:lle mahdollisuuden ottaa käyttöön kokonaisvaltaiset toimet, joissa otetaan huomioon kaikki näkökohdat, jotka liittyvät elintarvikkeiden kulkuun tuottajalta kuluttajalle, pellolta pöytään. Valkoisessa kirjassa komissio ehdotti, että viiden vuoden kuluessa toteutetaan yli 80 erilaista toimenpidettä. Uusi elintarvikkeiden turvallisuutta koskeva lainsäädäntö tulee näin ollen kattamaan koko elintarvikeketjun, rehutuotanto mukaan lukien, ja sen tarkoituksena on taata kuluttajille korkea terveyden suojelun taso,

E.   ottaa huomioon, että tällä hetkellä yhteisöllä ei ole tietoja siitä, miten jäsenvaltiot panevat täytäntöön yhteistä lainsäädäntöä. Jotta komissio voisi arvioida tähän mennessä toteutettujen toimien tehokkuutta, jäsenvaltiot jättivät heinäkuussa omat kertomuksensa komissiolle. Mitään vertailukelpoisia tietoja näistä kertomuksista ei ole olemassa. Komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto (FVO) esittää syksyllä 2001 ensimmäisen yleisen kertomuksen BSE-lainsäädännön täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa,

F.   ottaa huomioon, että komission säännölliset tarkastukset jäsenvaltiossa kuitenkin osoittavat, että unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa on huomattavia eroja. Tämä merkitsee sitä, että kuluttaja ei voi olla varma suojelun yhtäläisestä tasosta koko yhteisössä, ja se vaikeuttaa myös kansallisten viranomaisten toimenpiteiden vaikutusten arviointia,

G.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden väliset erot yhteisön lainsäädännön käytännön täytäntöönpanossa ovat liian suuret, ja että tämä vaikeuttaa vertailujen tekemistä ja heikentää mahdollisuutta muodostaa yleiskuvaa tilanteesta. Tämä johtuu osittain siitä, että voimassa olevaan lainsäädäntöön liittyy väärinkäsityksiä ja aivan liian joustavia tulkintoja, koska direktiivit eivät aina ole selkeitä ja selvästi muotoiltuja,

H.   ottaa huomioon, että EU on maailman suurin elintarvikkeiden viejä ja tuoja. Aktiivinen osallistuminen eri kansainvälisten elinten toimintaan antaa yhteisölle mahdollisuuden kokemusten ja tietojen vaihtoon suojelun korkean tason varmistamiseksi,

1.   korostaa, että pitkällä aikavälillä tärkein kuluttajia suojeleva yksittäinen toimenpide on sen riskin täydellinen eliminoiminen, että uudet eläimet voisivat saada BSE-tartunnan;

2.   korostaa varovaisuusperiaatteen noudattamisen sekä sen merkitystä, että komissio seuraa jatkuvasti uusia tutkimustuloksia ja ottaa ne huomioon, yhteisön rahoittamaan tutkimukseen kohdistuvat seuraukset mukaan lukien;

3.   arvostelee jyrkästi yhteisön lainsäädännön puutteellista ja myöhäistä täytäntöönpanoa ja täysin tuomittavaa välinpitämättömyyttä sen noudattamisessa tietyissä jäsenvaltioissa;

4.   korostaa, että on erittäin tärkeä panna tehokkaasti täytäntöön TSE-asetuksessa (999/2001) säädetyt toimet, mikä edellyttää seulontatestien ehdotonta soveltamista eläimiin kaikissa jäsenvaltioissa; vaatii BSE-testien ikärajan alentamista 24 kuukauteen ja kehottaa harkitsemaan tieteellisten tulosten perusteella riskiainesluettelon laajentamista tiettyihin rasvoihin ja taliin;

5.   kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan valvontatoimiaan, jotka koskevat BSE-testien käyttämistä, eläinjauhon väliaikaista käyttökieltoa ruokinnassa ja erikseen määritellyn riskiaineksen asianmukaista poistamista, ja määräämään ankarampia seuraamuksia, jos määräyksiä ei noudateta;

6.   vaatii, että komission on laadittava selvä ja selkeä maakohtainen ja direktiivikohtainen yhteenveto siitä, miten jäsenvaltiot panevat täytäntöön voimassa olevan rehu- ja elintarvikelainsäädännön;

7.   kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat tarkasti TSE-asetuksen 999/2001 säännöksiä, ja määräämään tuntuvia seuraamuksia, jos todetaan sääntöjen rikkomuksia tai petoksia;

8.   kehottaa komissiota selvittämään, selventämään ja tulkitsemaan jäsenvaltiolle yhteisön lainsäädäntöä ja antamaan käsitteille ja määritelmille yksiselitteisen sisällön väärinkäsitysten ja väärien tulkintojen välttämiseksi ja eliminoimiseksi lainsäädännön käytännön soveltamisessa;

9.   vaatii komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat vuonna 1994 säädettyä kieltoa, joka koskee märehtijöiden ruokkimista nisäkkäiden liha- ja luujauholla (nk. ruokintakielto);

10.   katsoo, vaikka elintarvikkeiksi hyväksyttyjä raaka-aineita on voitava käyttää myös kaikkiruokaisten ruokkimiseen, EU:n on viipymättä kiellettävä eläinlajin osien kierrättäminen saman lajin rehuksi (nk. kannibalismikielto) ja että eri eläinlajit on eroteltava kaikessa rehun valmistuksessa, ja että tämä koskee erityisesti märehtijöiden ja kaikkiruokaisten rehujen erottamista toisistaan ja myös eri eläinlajien rehujen toisistaan erottamista;

11.   pyytää ulottamaan seulontatestit myös lampaisiin Philippsin raportin päätelmien ja komission tieteellisen ohjauskomitean lausuntojen perusteella, joissa on nyt pidetty mahdollisena taudin tarttumista naudoista lampaisiin;

12.   kehottaa vuonna 1994 annetun ruokintakiellon yleisestä noudattamatta jättämisestä saatujen synkkien kokemusten ja ristikontaminaation suuren riskin perusteella neuvostoa olemaan peruuttamatta kieltoa, joka koskee kaikkiruokaisten eläinten ruokkimista liha- ja luujauholla, ennen kuin komission päätöksen 96/449 ja neuvoston päätöksen 99/53 täytäntöönpano ja sen valvonta on varmistettu kaikissa jäsenvaltioissa ja ennen kuin rehun koostumuksesta on saatu avoin tuoteseloste;

13.   korostaa, että komission on tästä lähtien kiinnitettävä enemmän huomiota rehutuotannon ristikontaminaatioriskeihin nollatoleranssin varmistamiseksi sen osalta, että märehtijöiden rehu ei saa sisältää liha- ja luujauhoa;

14.   katsoo, että olemassa olevat eläinperäisen liha- ja luujauhon ja niitä sisältävien rehujen varastot on tuhottava;

15.   katsoo, että teurasjätteet, joita ei lisätä eläinjauhoihin, kuten jätevesi, rasvat ja tali, on käsiteltävä;

16.   palauttaa mieleen, että muut jätteet, kuten aterian tähteet (laitoksista, ravintoloista jne.), on käsiteltävä jätteinä ja kierrätettävä sellaisina, elleivät jäsenvaltiot halua jalostaa niitä tai käyttää niitä eläinten ruokinnassa;

17.   kehottaa komissiota tukemaan toimia, joilla kehitetään teurasjätteille uusia jätehuolto- ja uusiokäyttömenetelmiä, kuten biodieselin valmistus talista tai rasvoista;

18.   toteaa, että komissio on antanut esityksen siitä, miten eläinperäiset sivutuotteet voidaan tuhota tavalla, joka varmistaa kansanterveyden ja ympäristön suojaamisen;

19.   kehottaa komissiota uusimmat Tanskassa ja Suomessa ilmenneet tapaukset huomioon ottaen tutkimaan perinpohjaisesti vasikoiden ravinnon ja BSE-taudin mahdollisen yhteyden ja ryhtymään asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että eläinten rehu ei voi olla BSE-taudin saastuttamaa;

20.   kehottaa komissiota varmistamaan EU:n määrittämien eläinrehuntuotannon safe sourcing, safe processing ja safe use -periaatteiden voimassa pitämisen ja varmistamisen;

21.   muistuttaa vaatimuksestaan, jonka mukaan radikaalisena toimenpiteenä eläintautien vastaisessa taistelussa BSE-tapauksissa koko tilan karja on poistettava ravintoketjusta, ja että tämä on asianmukainen strategia BSE:n torjunnassa; katsoo, että jäsenvaltioiden, jotka ovat saaneet luvan soveltaa vaihtoehtoisia menetelmiä eläinten ravintoketjusta poistamiseen, on jatkettava näiden menetelmien soveltamista tiettyjä tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita koskevan asetuksen N:o 999/2001 13 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti;

22.   kannattaa periaatetta, jonka mukaan eläimet teurastetaan BSE-tapauksen ilmettyä, kuten säädetään TSE-asetuksessa (EY) N:o 999/2001, joka käsittää sekä koko karjan teurastuksen että valikoivan teurastuksen niissä jäsenvaltioissa, joille komissio on antanut siihen luvan;

23.   pyytää komissiota edellyttämään, että jäsenvaltiot huolehtivat rehun kaikkia ainesosia koskevan avoimen tuoteselosteen asianmukaisesta antamisesta;

24.   toteaa, että EU voi vähentää kolmannen BSE-aallon riskiä laajentumisen yhteydessä antamalla ehdokasvaltioille teknistä ja taloudellista tukea, jotta ne eivät tiedonpuutteen ja taloudellisten resurssien vähäisyyden vuoksi joudu toistamaan meidän virheitämme; kehottaa komissiota pidättymään siirtymäaikojen neuvottelemisesta rehujen hygieenisyyttä, laatua ja tuoteselostetta koskevan lainsäädännön yhteydessä;

25.   kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteisön ulkopuolelta tulevaan tuontiin sovelletaan samoja suojelumääräyksiä kuin yhteisön tuotteisiin, erityisesti BSE-testejä, eläinjauhon väliaikaista käyttökieltoa ruokinnassa ja erikseen määritellyn riskiaineksen asianmukaista poistamista, ja valvomaan ankarasti näiden määräysten noudattamista suorittamalla yhteisön valvontatoimia kolmansissa maissa;

26.   katsoo, että FVO:lla on oltava valtuudet valvoa elintarvike- ja rehutuotantoa ja jäsenvaltioiden valvontajärjestelmiä lyhyessä ajassa ja ennakkoilmoituksetta, jos kuluttajien terveys ja turvallisuus ovat uhattuina;

27.   pyytää neuvostoa ja komissiota käynnistämään mahdollisimman pian yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen, jossa otetaan huomioon tavoitteena oleva elintarviketurvallisuus;

28.   katsoo, että komissiolla on oltava valtuudet kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan välittömästi voimaan tulevia toimia, jos siihen on tarvetta kuluttajien terveyden ja turvallisuuden takaamiseksi;

29.   kehottaa uudistamaan perusteellisesti unionin valvontajärjestelmän eläinlääkintäalalla, jotta yhteisön valvontatoimien merkitys kasvaa, ja vaatii sen vuoksi lisäämään Dublinissa sijaitsevan elintarvike- ja eläinlääkintäviraston henkilöstön määrää;

30.   katsoo, että komissiolla on oltava valtuudet määrätä sanktioita niille jäsenvaltioille, jotka rikkovat EU:n elintarvike- ja rehulainsäädännön täytäntöönpanomääräyksiä, sekä lainsäädäntöä rikkoville monikansallisille yhtiöille;

31.   kehottaa komissiota antamaan käyttöön tarvittavat resurssit TSE-tautien tutkimuksen jatkamiseksi ja kehottaa sitä selvittämään, miten EU voi jatkossa parantaa valmiuttaan ja kykyään torjua toistaiseksi tuntemattomia sairauksia ja tartuntatauteja

32.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 85, 17.3.1997, s. 61. (2) EYVL C 371, 8.12.1997, s. 81. (3) EYVL C 219, 30.7.1999, s. 370. (4) Hyväksytyt tekstit, kohta 1. (5) EYVL L 333, 29.12.2000, s. 81. (6) EYVL C 178, 22.6.2001, s. 74. (7) Hyväksytyt tekstit, kohta 2. (8) Hyväksytyt tekstit, kohta 3. (9) Hyväksytyt tekstit, kohta 5. (10) Hyväksytyt tekstit, kohta 1. (11) KOM(1999) 719).

TSE-taudeista ja BSE-taudin ja Creutzfeld-Jacobs varianttien välisestä yhteydestä

BSE (bovin spongiform encefalopati), "hullun lehmän tauti" kuuluu TSE-tautien ryhmään; ne ovat tarttuvia, leviäviä, pesusienen kaltaisia, (spongiforma), aivotauteja, (encelopatioita). Ensimmäinen tunnettu TSE-tauti on jo 1700-luvulla esiintynyt scrapie. Kaikki TSE-taudit aiheuttaa samankaltainen epänormaali proteiini, nk. prioni. Kaikille prionitaudeille sekä eläimillä että ihmisillä ovat yhteisiä aivoissa tapahtuvat degeneratiiviset muutokset, jotka syntyvät silloin, kun aivokudokseen kertyy hajoamattomia prioneja. Vieläkään ei ole saavutettu yksimielisyyttä siitä, onko pääsyynä prioni, jossa ei ole nukleiinihappoa ja joka muodostuu vain valkuaisaineesta, vai onko prioinin lisäksi olemassa yhteys riippumattomaan geneettiseen tietoon.

BSE on tappava tauti, joka iskee nautaeläinten keskushermostoon, ja ensimmäinen tautitapaus havaittiin Isossa-Britanniassa vuonna 1986.

Kaikista TSE-taudeista ihmiseen tarttuvat vain Creutzfeld-Jakobin taudin (CJD) eri variantit. Nuorilla ihmisillä Isossa-Britanniassa tavatun Creutzfeld-Jakobin taudin uuden variantin (vCJD) tartunta-aine on sama kuin BSE-taudin tartunta-aine. Täsmälleen samoin kuin aikaisemmissa TSE-taudeissa oireita ovat mm. lihaskrampit, dementia ja liikkumishäiriöt. Kuolemaan johtavaan CJD-tautiin ei ole mitään parannuskeinoa. Tämän vuoksi EU suositteli vuonna 1996 BSE:n tiukkaa valvontaa jäsenvaltioissa. BSE:n ja vCJD:n välisen yhteyden vuoksi ei saa olla mitään mahdollisuutta siihen, että nautaeläimistä peräisin olevat tartunnan sisältävät tuotteet tulevat kuluttajien käyttöön.

Taudin kuva, kulku, tartuntatavat ja testaus

Itämisaika (ts. aika, joka kuluu tartunnan saamisesta ensimmäisten oireiden näkymiseen) on kahdesta seitsemään vuoteen, ja voi olla pitempikin. Sairastuneiden eläinten keski-ikä on tavallisesti 4–7 vuotta. Prioniproteiinin määrä aivokudoksessa kasvaa eksponentiaalisesti viimeisten kuukausien aikana ennen kliinisten oireiden esiintuloa.

Eläin ei muodosta mitään vasta-aineita ja diagnoosi voidaan tehdä vain eläimen kuoleman jälkeen siten, että aivokudosta tutkitaan mikroskoopilla. Mikään käytöstä olevista testeistä ei näin ollen pysty osoittamaan tautia elävässä eläimessä eikä sitä voida todeta myöskään taudin varhaisessa vaiheessa.

Eläimet saavat tartunnan syödessään taudin saastuttamaa liha- ja luujauhoa.

Intensiivisistä tutkimuksista huolimatta ei ole mitään todisteita siitä, että tauti tarttuu eläimestä toisen tai saastuneesta laitumesta. Lehmästä vasikkaan siirtymisen riski on alle 10 prosenttia ja siirtyminen voi tapahtua vain taudin loppuvaiheessa. Mitään perinnöllistä taipumusta BSE-taudin saamiseen ei ole havaittu (toisin kuin lampaan PrP-geenin osalta).

Toisin kuin scrapieksen osalta prioniporoteiinia ei ole löydetty muualta kuin aivokudoksesta, ei siis selkäytimestä, silmistä, nielurisoista eikä ohutsuolesta.

Vaikka EY vuonna 1994 kielsi märehtijöiden ruokkimisen nisäkkäiden liha- ja luujauholla (nk. ruokintakielto), jäsenvaltioissa esiin tulevat uudet BSE-tapaukset todistavat, että märehtijöiden rehuissa on kontaminaatiota: kun Iso-Britannian BSE-tapaukset eivät vähentyneet toivotussa tahdissa vuonna 1988 määrätyn ruokintakiellon jälkeen, vuoden 1996 maaliskuussa karjan ruokkiminen liha- ja luujauholla kiellettiin kokonaan. Tällä oli tarkoitus pysäyttää taudin leviäminen mm. sen kautta, että sen epäiltiin levinneen ristikontaminaation kautta rehutehtaissa, jotka valmistivat sekä nautaeläinten, sikojen että siipikarjan rehuja. Näyttää siltä, että tämänhetkiset BSE-ongelmat Ranskassa johtuvat samanlaisesta nautaeläinten rehun kontaminaatiosta.

EU:n eläinlääketieteellinen ohjauskomitea on todennut vuonna 1998 ja 2000 antamissaan lausunnoissa, että märehtijöiden rehussa ei saa esiintyä liha- ja luujauhon aiheuttamaa ristikontaminaatiota. Tästä huolimatta jäsenvaltioissa tehdyt kokeet osoittavat, että rehuissa on edelleen jälkiä liha- ja luujauhosta.

Vuosina 1987–2000 Isossa-Britanniassa lähes 180 000 eläintä sai BSE-tartunnan. Samaan aikaan muissa Euroopan maissa todettiin 1 325 tapausta (pääasiassa Irlannissa, Portugalissa ja Ranskassa). Vielä tiukempien määräysten voimaantulon jälkeen uusia tapauksia tulee esiintymään joidenkin vuosien ajan pitkän itämisajan vuoksi.

Creutzfeld-Jakobin taudin uusi variantti (xCJD) voi todennäköisesti siirtyä BSE-tautiin sairastuneista lehmistä ihmisiin. Tauti näyttää voivan siirtyä aivojen, selkäytimen, silmien, kitarisojen ja suolien välityksellä. Tartunta-annosta ei tunneta.

Tähän mennessä 97 ihmistä on sairastunut tähän tautiin Isossa-Britanniassa, Ranskassa vain 3 ja Irlannissa 1. vCJD tarttuu enimmäkseen nuoriin ihmisiin. Itämisaikaa ei tunneta ja sen vuoksi lopullisten tapausten määrää on mahdotonta arvioida.

EU:n toimet BSE:n toteamiseksi, ehkäisemiseksi ja leviämisen estämiseksi

Vuosien kuluessa EU on ryhtynyt seuraaviin lainsäädäntötoimiin BSE-taudin havaitsemiseksi, ehkäisemiseksi ja sen ihmisiin ja eläimiin leviämisen estämiseksi .

–   tiettyjen märehtijöiden nisäkäsproteiinilla ruokkimisen kieltäminen (1994),

–   lihajauhon käsittelemistä koskevat määräykset (133º, 3 barin paine, 20 min.) (1997),

–   ilmoittamista ja epidemiologista valvontaa koskevat säännöt (1988, tammikuu 2001),

–   maiden luokittelua koskevat säännöt hyväksytään (1998),

–   erityisen riskimateriaalin käsittelyä koskevat määräykset (teurastuksen yhteydessä nautaeläinten, lampaiden ja yli vuoden vanhojen vuohien kallot, aivot ja silmät mukaan lukien, nielurisat sekä selkäydin poistetaan ja tuhotaan. Tammikuun 1. päivästä lähtien tämä on koskenut myös kaikenikäisten nautaeläinten koko suolistoa (lokakuu 2000, tammikuu 2001)

–   elintarvikkeita tuottaville eläimille määrätty väliaikainen "lihajauhokielto" (tammikuu 2001),

–   märehtijöitä koskeva kalajauhokielto (tammikuu 2001),

–   kaikkien yli 30 kuukautta vanhempien nautaeläinten testaus, pois lukien Ruotsi, Itävalta ja Suomi (tammikuu 2001),

–   tiettyjen TSE-tautien ehkäisemistä, valvontaa ja hävittämistä koskeva asetus (heinäkuu 2001).

Valkoisessa kirjassa elintarvikkeiden turvallisuudesta (KOM(1999) 719 lopull.) päävastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta asetetaan elintarviketeollisuuden, tuottajien ja välittäjien vastuulle. Viralliset kontrollit tullaan toteuttamaan sekä jäsenvaltioissa että EU:n tasolla, ja keskeisenä tavoitteena on ollut sen mahdollistaminen, että tuote voidaan jäljittää koko elintarvikeketjun matkalta. Politiikan on lisäksi perustuttava tutkijoiden lausuntoihin ja tarvittaessa sovellettavaan varovaisuusperiaatteeseen. Samoin on mahdollistettava nopeat suojatoimet akuuttien terveysriskien tapauksissa kautta koko elintarvikeketjun. Yhteisöön kolmansista maista tuotavien elintarvikkeiden rajavalvontaa tullaan laajentamaan siten, että se koskee kaikkia rehuja ja elintarvikkeita.

Rehusektorista voidaan todeta, että rehun valmistuksessa on käytettävä vain asianmukaisia raaka-aineita ja että lisäaineiden käyttöä on valvottava tehokkaammin.

EU on kiteyttänyt rehunvalmistuksen perusperiaatteet kolmeksi kohdaksi:

–   Safe sourcing (käytetään vain riskittömiä raaka-aineita, ei itsestään kuolleita eläimiä eikä SRM-riskimateriaalia),

–   Safe processing (käytetään vain erityisiä rehutehtaita tai märehtijöiden rehun tuotantolinjoja, kaiken lihajauhon kuumentaminen (133º, 3 barin paine, 20 min.),

–   Safe use (märehtijöille ei syötetä nisäkäsproteiinia, sikojen ja broilerien rehuksi tarkoitetun lihajauhon valmistuksessa ja käytössä on oltava takuut siitä, että rehu ei joudu tekemisiin märehtijöiden kanssa).

Jäsenvaltioiden puutteelliset ja vaihtelevat toimenpiteet täytäntöönpanossa ja noudattamisessa

Komissio on säännöllisissä tarkastuksissaan todennut, että yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanossa on huomattavia eroja. Jäsenvaltioiden väliset erot yhteisen lainsäädännön käytännön toteuttamisessa ovat liian suuria, ja se vaikeuttaa kokonaiskuvan muodostamista ja vertailua. Jäsenvaltiot ovat mm. aktiivisen valvontaohjelman puitteissa tutkineet BSE-toimenpiteiden kannalta toissijaisia eläimiä, ja myös "sairaat eläimet" -riskiryhmää on tulkittu eri tavalla eri jäsenvaltioissa. On olemassa merkittävä väärinkäsitysten ja aivan liian joustavien tulkintojen riski, koska direktiivit ja päätökset eivät aina ole selkeästi ja yksiselitteisesti muotoiltuja.

Yleinen BSE-tilanne, MBR (maantieteellinen BSE-riski) -luokittelu jne.

Komissio antoi SSC:n (tieteellisen ohjauskomitean) tehtäväksi laatia BSE-tilanteen maantieteellinen riskianalyysi jäsenvaltioista ja kolmansista maista. Tämän analyysin metodia kehitettiin yli kahden vuoden ajan ja se julkaistiin ensimmäisen kerran internetissä joulukuussa 1998. Analyysi perustuu asiakirjoihin, jotka asianomaiset maat jättivät komissiolle vuonna 1998.

Tietyn maan MBR on kvantitatiivinen indikaattori siitä, että maassa on tiettynä ajankohtana yksi tai useampia (taudin esikliinisessä tai kliinisessä vaiheessa olevia) BSE-tartunnan saaneita lehmiä. Maan BSE-riski arvioinnin perustana on se, onko maahan tuotu nautaeläimiä ja liha- ja luujauhoa Isosta-Britanniasta tai muista BSE-maista, sekä eläinperäisiä sivutuotteita koskevat normit, erityisen riskimateriaalin käyttö, märehtijöiden ruokkiminen liha- ja luujauholla jne. Maantieteellinen riskitilanne tietyssä maassa ei siis millään tavalla ole lihan turvallisuuden indikaattori.

Luokittelu perustuu neljään luokkaan.

Taso I: BSE on äärimmäisen epätodennäköistä

Taso II: BSE on epätodennäköistä, mutta ei poissuljettua

Taso III: BSE on todennaköistä, mutta ei vahvistettu, tai vahvistettu alemmalla tasolla

Taso IV: BSE on vahvistettu korkeammalla tasolla

Kansainvälinen eläinkulkutautivirasto (OIE) on valmistellut BSE-luokittelua jo jonkin aikaa ja on vahvistanut viisi luokkaa, jotka ovat hyvin lähellä tieteellisen komitean laatimaa luokittelua, mutta OIE:n ei odoteta vielä pitkään aikaan luokittelevan yksittäisiä valtioita.

Maailman terveysjärjestö (WHO) ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) ovat eläinlääketieteellisen ohjauskomitean tuella vahvistaneet, että BSE:tä saattaa esiintyä EU:n ulkopuolella, ja tämän vuoksi eläinlääketieteellinen ohjauskomitea on arvioinut myös kolmansien maiden BSE-riskejä samalla tavoin kuin EU:n riskejä. FAO arvioi, että vuosina 1986–1996 välillä ja tähän päivään mennessä Euroopasta on viety liha- ja luujauhoa noin sataan maahan. Jotkin maat ovat myös vieneet tuomaansa liha- ja luujauhoa edelleen kolmanteen maahan.

FAO varoitti tammikuussa 2000 kaikkia liha- ja luujauhoa Länsi-Euroopan maista 1980-luvun jälkeen tuoneita maita BSE-riskin olemassaolosta. Ne alueet ja maanosat, jotka ovat mainittuna aikana tuoneet huomattavia määriä liha- ja luujauhoa, ovat Itä-Eurooppa, Aasia ja Lähi-itä, kun taas Latinalaiseen Amerikkaan, Australiaan ja Uuteen Seelantiin on viety vähemmän. FAO varoitti huhtikuussa 2001, että kun BSE-tautia ei ole löydetty Länsi-Euroopan ulkopuolella maista, joihin on viety saastunutta rehua tai nautaeläimiä 1980- ja 1990-luvuilla, se johtuu vain tehokkaan kontrollin ja riskikäsittelyn valvonnan puuttumisesta. Vain muutamat maat ovat noudattaneet FAO:n suositusta ja kieltäneet kaiken liha- ja luujauhon käytön märehtijöiden rehussa (eivätkä vain Euroopasta tuodun liha- ja luujauhon käytön.)

1.   huhtikuuta 2001 lähtien ovat olleet voimassa erityiset säännöt, jotka koskevat tuontia EU:n ulkopuolelta. Esimerkiksi SRM:ää tai SMR:ää sisältäviä lihatuotteita voidaan tuoda vain luokkaan I kuuluvista maista. Toiseksi otettiin käyttöön nautaeläinten teurasruhojen kauppaa koskevat erityiset määräykset. Kolmanneksi teurastuksessa ei saa käyttää EU:ssa kiellettyjä menetelmiä.

Monet kolmannet maat ovat jo ryhtyneet toimenpiteisiin, jotka vastaavat EU:n toimenpiteitä. Ne ovat esimerkiksi kieltäneet nisäkkäiden ruokkimisen liha- ja luujauholla, ottaneet käyttöön nautaeläinten BSE-testit ja parantaneet BSE:tä koskevia valvonta- ja koulutustoimenpiteitä.

Tulevat toimenpiteet

Edellä mainitut kiellot perustuvat komission päätökseen 94/381/EY, tehty 27 päivänä kesäkuuta 1994, BSE-tautiin ja nisäkkäistä saatuja valkuaisaineita sisältävään ruokintaan liittyvistä tietyistä suojatoimenpiteistä. Laiduntavat eläimet eivät kerta kaikkiaan saa syödä liha- ja luujauhoa.

Periaatteessa hyväksyttyjä raaka-aineita voidaan käyttää elintarvikkeina ja syöttää myös rehuna kaikkiruokaisille.

On kuitenkin osoittautunut, että BSE-tartunta voi ylittää lajien rajat, esimerkkeinä siirtyminen lampaista lehmiin ja lehmistä ihmisiin. Emme voi sulkea pois siihen liittyvää riskiä, että eläinlaji syö samaa eläinlajia, ja tämän vuoksi onkin kiellettävä käytäntö, jonka mukaan eläinlajille syötetään rehuna saman eläinlajin osia (nk. kannibalismi-kielto).

Ristikontaminaation estämiseksi märehtijöistä peräisin olevan liha- ja luujauhon ja tiettyjen muiden eläinproteiinien syöttäminen rehuna karjalle on ollut kiellettyä 1. tammikuuta 2001 lähtien. Vuoden 1994 ruokintakiellon täytäntöönpanon puutteellisuudesta saatujen synkkien kokemusten ja suuren ristikontaminaatioriskin vuoksi lähitulevaisuudessa ei voida poistaa kieltoa, joka koskee liha- ja luujauhon syöttämistä kaikkiruokaisille.

Liha-   ja luujauhon esiintymistä märehtijöiden rehussa ei voida sallia (ts. on noudatettava nollatoleranssia).

Ristikontaminaation torjumisen vuoksi emme voi hyväksyä sitä, että liha- ja luujauhoa esiintyy olemassa olevissa rehuvarastoissa. Tämän vuoksi nämä eläinperäiset liha- ja luujauhon ja niitä sisältävien rehujen varastot on tuhottava. Komissio on antanut ehdotuksen, joka koskee eläinperäisten sivutuotteiden tuhoamista tavalla, joka ei uhkaa kansanterveyttä eikä ympäristöä.

Kuluttajilla on oikeus vaatia käyttökelpoisia ja selkeästi esitettyjä tietoja elintarvikkeiden laadusta ja niiden ainesosista voidakseen tehdä tietoisia ja perusteltuja valintoja. Yhtenä ehtona on elintarvikkeiden asianmukainen merkitseminen.

FVO:n muuttaminen EU:n valvontaviranomaiseksi rehujen ja elintarvikkeiden turvallisuuden aloilla

Euroopan elintarviketurvallisuusviraston on määrä vastata tieteellisestä asiantuntemuksesta, minkä kautta se mm. auttaa jäsenvaltioita päätöksenteossa antamalla niille päätöksenteon perusteet.

EU:n on pystyttävä takamaan kansalaisilleen, että EU:ssa vapaasti liikkuvat tavarat ja tuotteet ovat turvallisia. Jos yksittäiset jäsenvaltiot eivät täytä sopimuksenmukaisia velvoitteitaan, EU:lla on oltava valtuudet puuttua asioihin ja ryhtyä toimenpiteisiin sisämarkkinoilla liikkuvien elintarvikkeiden turvallisuuden takaamiseksi.

Tästä syystä komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston FVO:n on toimittava eurooppalaisena viranomaisena, joka valvoo jäsenvaltioiden elintarvikelainsäädäntöä sekä yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa ja sen noudattamista. FVO:lle on annettava valtuudet määrätä jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ryhtymään välittömästi vaikuttaviin toimenpiteisiin, jos se on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että kuluttajien terveys tai turvallisuus ei joudu uhanalaiseksi.

FVO:lla on perustamissopimuksen mukainen tehtävän vaatima kompetenssi ja kokemus ja se toimii jo nyt ylikansallisen rakenteen sisällä (komissio). FVO:lla on perusteelliset tiedot rehuja ja elintarvikkeita koskevasta lainsäädännöstä, ja sen jäsenvaltioissa tekemät tarkastukset ovat antaneet sille ainutlaatuisia ja tärkeitä tietoja määräysten soveltamisesta, ja se on vastaavat tiedot myös jäsenvaltioiden rehu- ja elintarvikelainsäädännöstä.

Yhteisen lainsäädännön noudattamisen valvomiseksi ja sen varmistamiseksi myös jatkossa edellä mainittuja valtuuksia on täydennettävä sillä, että komissiolle annetaan oikeus määrätä sanktioita niille jäsenvaltioille, jotka rikkovat EU:n elintarvike- ja rehulainsäännön noudattamista koskevia määräyksiä, sekä lainsäädäntöä rikkoville monikansallisille yrityksille.

Kolmijakoinen toimivallan ja vastuun jakaminen edellä kuvaillun mallin mukaisesti, jossa tutkimus, tieteelliset asiantuntijatiedot ja riskianalyysi, seuranta ja valvonta uskotaan eri toimijoiden tehtäviksi, tarjoaisi hyvät mahdollisuudet ongelmien avoimeen ja perusteelliseen läpivalaisuun ja keskusteluun mahdollisista riskeistä ja toimintastrategioista.

Yhteiskunnan valmiudet ja kyky kohdata uusia, tähän asti tuntemattomia sairauksia ja tartunta-aineita

Tämän päivän globalisoituneessa yhteiskunnassa, jossa tavarat liikkuvat nopeasti vapaasti, myös sairaudet ja tartunta-aineet voivat levitä nopeasti. Tästä syystä on huomattavasti parannettava yhteiskunnan valmiutta ja kykyä kohdata ja reagoida uusiin sairauksiin ja tartunta-aineisiin.

On olemassa huomattava riski, että aivan liian suuri osa yhteisön tutkimusresursseista keskitetään TSE-tautien tutkimiseen. Aiheellisena tehtävänä on sen selvittäminen, miten EU voi parantaa valmiuttaan ja kykyään torjua toistaiseksi tuntemattomia sairauksia ja tartuntatauteja.

4.joulukuuta 2001

ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnalle

BSE-kriisin seuranta – vaikutukset kansanterveyteen ja elintarvikkeiden turvallisuuteen

(2000/2321(INI))

Valmistelija: Danielle Auroi

ASIAN KÄSITTELY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta nimitti 27. maaliskuuta 2001 pitämässään kokouksessa valmistelijaksi Danielle Auroin.

Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta 18. syyskuuta, 6. marraskuuta ja 3. joulukuuta 2001 pitämissään kokouksissa.

Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset äänin 23 puolesta ja 4 vastaan.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (puheenjohtaja), Joseph Daul (varapuheenjohtaja), Danielle Auroi (valmistelija), Gordon J. Adam, María del Pilar Ayuso González (Elisabeth Jegglen puolesta), Carlos Bautista Ojeda, Giorgio Celli, Arlindo Cunha, Michel J.M. Dary, Den Dover (Encarnación Redondo Jiménezin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Avril Doyle (Robert William Sturdyn puolesta), Christel Fiebiger, Francesco Fiori, Carmen Fraga Estévez (Hedwig Keppelhoff-Wiechertin puolesta), Georges Garot, Lutz Goepel, Willi Görlach, María Izquierdo Rojo, Heinz Kindermann, Wolfgang Kreissl-Dörfler (Bernard Poignantin puolesta), Albert Jan Maat, Xaver Mayer, James Nicholson (Michl Ebnerin puolesta), Neil Parish, Mikko Pesälä, Agnes Schierhuber ja Struan Stevenson.

LYHYET PERUSTELUT

1.   Johdanto

BSE-tautia koskevia yhteisön nykyisiä säännöksiä, jotka perustuvat ennalta varautumisen periaatteeseen, sovelletaan useilla tasoilla:

–   nautojen ja lihan tuonnin tarkastukset

–   kaikkien sellaisten kudosten poistaminen ravintoketjusta ja hävittäminen, jotka saattaisivat välittää tautia

–   eläinjauhojen käyttökielto eläinten rehuissa

–   jäljittämis- ja merkintäjärjestelmän käyttöönotto

–   laajan seulontaohjelman käynnistäminen.

Mitkään näistä toimenpiteistä eivät kuitenkaan ole onnistuneet kitkemään tätä vitsausta kokonaan. On siis edelleen oltava varuillaan ja seurattava jatkuvasti kriisin kehittymistä Euroopassa ja koko maailmassa.

2.   Kriisi on maailmanlaajuinen ongelma

Kriisi jatkuu edelleen, eikä kukaan välty siltä. Testejä on siis edelleen jatkettava ja seulontoja suoritettava järjestelmällisesti. Japani vahvisti 18. syyskuuta 2001 maan "ensimmäisen" hullun lehmän tautitapauksen. On todennäköistä, että valtioissa, joissa väitetään vältytyn tähän saakka BSE-tapauksilta, ei ole tehty kaikkia tarpeellisia tutkimuksia.

Toisaalta seulonnat on ulotettava myös lampaisiin, koska jopa komission tieteellisen ohjauskomitean lausunnossa todetaan, ettei voida jättää laskuista sitäkään mahdollisuutta, että BSE-taudin aiheuttaja olisi tarttunut lampaisiin.

Kriisiä on siis hoidettava maailmanlaajuisesti, ja liha- ja luujauhon käyttö märehtijöiden rehuissa on kiellettävä kaikkialla maailmassa.

3.   Taudin syyt

BSE-taudin syistä ei juuri ole varmuutta. Uusien tieteellisten oletusten perusteella kehotetaan – ennalta varautumisen periaatteen nojalla – suhtautumaan varauksellisesti nautakiiliäisen hoitotekniikoihin ja tiettyihin torjunta-aineisiin, joilla saattaisi olla liha- ja luujauhojen lisäksi vaikutusta prionin muuntumiseen.

On syytä muistaa, että BSE-taudin leviämisen on todettu olevan yhteydessä siihen, että lypsylehmille on syötetty lihaluujauhoja sisältäviä väkirehuja. Osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että neuronien degeneroituminen voisi monissa taudeissa johtua kuparin puutteesta. Esimerkiksi Iso-Britanniassa jo pitkään tunnetun lampaiden sairauden "swaybackin" yhteys kuparin puutteeseen on osoitettu useissa maissa. Ranskan maatalouden tutkimusinstituutti INRA on myös käynnistänyt alustavan tutkimuksen BSE-taudin esiintymisestä Ranskassa ja sen viimeaikaisesta kehityksestä. Se on havainnut voimakkaan korrelaation BSE-tartunnan ja torjunta-aineiden käyttöön perustuneen nautakiiliäisen torjuntakampanjan välillä Ranskassa.

Myös monet ihmiset ovat altistuneet näille organofosforiyhdisteille. Niitä käytetään pelloille sumutettavissa torjunta-aineissa, ja myös lasten täishampoot ja koirien kirppushampoot sisältävät niitä. Näin ollen sekä eläimet että ihmiset ovat alttiina organofosforiyhdisteille elinympäristössään. Tutkimuksissa on ilmennyt, että kuparin puute ja sen korvautuminen manganeesilla organofosforiyhdisteiden vuoksi ovat yhteydessä toisiinsa. Tämä näyttää liittyvän siihen, että organofosforiyhdisteet aiheuttavat yllättävällä tavalla eräänlaisen kuolettavan ketjureaktion aivoissa.

4.   Kriisin lopulliseksi ratkaisemiseksi on autettava tuottajia heidän pyrkiessään torjumaan riskiä lisääviä käytäntöjä

Nyt ei ole varaa palata taaksepäin vanhoihin huonoihin käytäntöihin. Jos maanviljelijöiden halutaan toimivan "moraalisesti oikein", heille on annettava tarvittavaa tukea. On siis hoidettava myös yhteiskunnallista kriisiä. Tämän vuoksi tiettyjä tukia on suunnattava uudelleen ja yhdenmukaistettava.

Naudan liha-ala on toiseksi tärkeimmällä sijalla Euroopan unionin maataloustuotannossa, jonka kokonaisarvosta sen osuus lähes 10 % (ensimmäisellä sijalla on maidontuotanto, jonka osuus oli 18 % vuonna 1998). Vuosittainen naudanlihan nettotuotanto (teurastukset) on vähentynyt 15 jäsenvaltion Euroopan unionissa, jossa se oli 8,1 miljoonaa tonnia vuonna 1995, mutta vuonna 1998 enää noin 7,6 miljoonaa tonnia. Väheneminen johtuu pääasiassa vuonna 1996 toteutetuista eri toimista tarjonnan hallitsemiseksi pyrittäessä vastaamaan BSE-kriisiin. Jotta saisimme edelleen "turvallista" lihaa, maanviljelijöille on maksettava koko Euroopan unionissa korvauksia testauksen aiheuttamista ylimääräisistä kustannuksista.

5.   Selitysten vaatiminen suurten valintamyymälöiden johtoportaalta

On järjestettävä suurten valintamyymälöiden johtoportaan kuulemistilaisuuksia. Heiltä on vaadittava selitystä sille, miksi tuottajalle maksetun hinnan ja kuluttajalle myytävän tuotteen jälleenmyyntihinnan välillä on niin huomattava ero. Miksi he eivät halua siirtää tuotantohintojen laskua myös kuluttajahintoihin? Eivätkö teollisuustuottajat käytä tätä hyväkseen lujittaakseen monopoliasemaansa oman tuotantotapansa avulla?

6.   Jätteiden vähentäminen kauttaaltaan

Jokaista kuluttamaamme 300 gramman lihamäärää kohden syntyy 400 grammaa jätettä. Näistä jätteistä 70 prosenttia muutetaan vedeksi, 10 prosenttia taliksi ja 20 prosenttia jauhoiksi. Teurasjätteiden käsittelyssä ja hävittämisessä ei ole siis kyse yksinomaan jauhoista. Toisaalta eräät kierrätysvaihtoehdot herättävät kiinnostusta (talista tehtävä biodiesel, jauhojen polttaminen, jne.).

Tutkijat ovat myös tarkistaneet vuonna 1998 esittämäänsä näkemystä talin turvallisuudesta hiljattain julkaistujen tietojen pohjalta, jotka koskivat BSE:n inaktivointia sekä tietyissä eläinten rehuissa, kuten juottorehuissa, käytetyn talin määriä. Niissä vahvistettiin tavanomaisesta lihan rasvasta saadun talin vaarattomuus. Sitä vastoin nautojen muista kudoksista ja etenkin märehtijöiden teurastuksen sivutuotteista saatua talia on käsiteltävä aiheellisin tavoin – erikseen määriteltyjen riskiainesten poisto (SRM), suodatus ja tiettyjen sivutuotteiden lämpökäsittely, jonka tarkoituksena on eliminoida mahdollinen BSE-riski. Tieteellinen ohjauskomitea on myös antanut lausunnon nautojen ruuansulatusjärjestelmään liittyvien erilaisten rasvakudosten turvallisuudesta. Siinä todettiin, että niitä rasvakudoksen osia, jotka ovat suoraan kosketuksissa suolistoon, on pidettävä erikseen määriteltyinä riskiaineksina, jos eläimen BSE-riski ei ole poissuljettu.

Komitea on myös päivittänyt tammikuussa 2000 gelatiinin turvallisuudesta antamaansa lausuntoa ja sisällyttänyt siihen tulokset, joiden mukaan kaksi äskettäin hyväksyttyä gelatiinin valmistusmenetelmää ovat vähemmän turvallisia kuin aiemmin hyväksytyt menetelmät. Lausunnossa luetellaan jokaista gelatiinin eri käyttötarkoitusta (elintarvikkeet, eläinten rehut, farmaseuttiset tuotteet ja teollisuustuotteet) koskevat turvallisuusvaatimukset, etenkin mitä tulee muun muassa erikseen määriteltyjen riskiainesten poistoon ja materiaalin hankintaan.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   korostaa, että on erittäin tärkeä panna tehokkaasti täytäntöön TSE-asetuksessa (999/2001) säädetyt toimet, mikä edellyttää seulontatestien ehdotonta soveltamista eläimiin kaikissa jäsenvaltioissa; vaatii BSE-testien ikärajan alentamista 24 kuukauteen ja kehottaa harkitsemaan tieteellisten tulosten perusteella riskiainesluettelon laajentamista tiettyihin rasvoihin ja taliin;

2.   kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan valvontatoimiaan, jotka koskevat BSE-testien käyttämistä, eläinjauhon väliaikaista käyttökieltoa ruokinnassa ja erikseen määritellyn riskiaineksen asianmukaista poistamista, ja määräämään ankarampia seuraamuksia, jos määräyksiä ei noudateta;

3.   kehottaa uudistamaan perusteellisesti unionin valvontajärjestelmän eläinlääkintäalalla, jotta yhteisön valvontatoimien merkitys kasvaa, ja vaatii sen vuoksi lisäämään Dublinissa sijaitsevan elintarvike- ja eläinlääkintäviraston henkilöstön määrää;

4.   pyytää ulottamaan seulontatestit myös lampaisiin Philippsin raportin päätelmien ja komission tieteellisen ohjauskomitean lausuntojen perusteella, joissa on nyt pidetty mahdollisena taudin tarttumista naudoista lampaisiin;

5.   kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteisön ulkopuolelta tulevaan tuontiin sovelletaan samoja suojelumääräyksiä kuin yhteisön tuotteisiin, erityisesti BSE-testejä, eläinjauhon väliaikaista käyttökieltoa ruokinnassa ja erikseen määritellyn riskiaineksen asianmukaista poistamista, ja valvomaan ankarasti näiden määräysten noudattamista suorittamalla yhteisön valvontatoimia kolmansissa maissa;

6.   korostaa, että tieteellisen ohjauskomitean on syytä tutkia muita mahdollisia taudin syitä, joita kansainvälinen tiedeyhteisö on esittänyt, kuten kuparin puutos ja torjunta-aineiden vaikutus, jotta taataan eurooppalainen toimintalinja, joka perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen, ja estetään samalla tarpeettoman levottomuuden herättäminen Euroopan kansalaisten ja kuluttajien keskuudessa; korostaa, että ennalta varautumisen periaatteen nojalla on erityisesti syytä harkita väliaikaista pidättymistä organofosforiyhdisteiden käytöstä, jotta muut mahdolliset taudin syyt, kuten kuparin puutos ja torjunta-aineiden vaikutus, tulevat otetuiksi huomioon;

7.   kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat tarkasti TSE-asetuksen 999/2001 säännöksiä, ja määräämään tuntuvia seuraamuksia, jos todetaan sääntöjen rikkomuksia tai petoksia;

8.   vaatii väliporrasta (tukkuliikkeet ja suuret valintamyymälät) antamaan selityksen sille, miksi tuottaja- ja kuluttajahintojen välillä on valtava ero, mistä kilpailunvääristymät johtuvat ja miten naudanlihamarkkinat toimivat;

9.   ehdottaa, että otetaan käyttöön johdonmukainen lainsäädäntö varastoitujen ja varastoitavien jätteiden järjestelmällistä hävittämistä varten ottaen samalla huomioon tutkimukset vaihtoehtoisista ratkaisuista;

10.   katsoo, että teurasjätteet, joita ei lisätä eläinjauhoihin, kuten jätevesi, rasvat ja tali, on käsiteltävä;

11.   palauttaa mieleen, että muut jätteet, kuten aterian tähteet (laitoksista, ravintoloista jne.), on käsiteltävä jätteinä ja kierrätettävä sellaisina, elleivät jäsenvaltiot halua jalostaa niitä tai käyttää niitä eläinten ruokinnassa;

12.   kehottaa komissiota tukemaan toimia, joilla kehitetään teurasjätteille uusia jätehuolto- ja uusiokäyttömenetelmiä, kuten biodieselin valmistus talista tai rasvoista;

13.   vaatii, että eläinjauhoa, joka on saatu ihmisravinnoksi kelpaavista teurasjätteistä ja joka on valmistettu tunnustettujen standardien mukaisesti (30 minuuttia kestävä painesterilointi 133 Celsius-asteen lämpötilassa 3 barin paineella), pitää saada käyttää muiden kuin märehtijöiden ruokinnassa;

14.   kehottaa komissiota tekemään kesäkuuhun 2002 mennessä lainsäädäntöehdotuksen ruokajätteen käytön kieltämiseksi, elleivät jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pysty takaamaan sen asianmukaista käsittelyä virallisesti tunnustetuissa käsittelylaitoksissa, joissa noudatetaan asianmukaisia sikarutto- ja suu- ja sorkkatautivirukset tuhoavia sterilointistandardeja (30 minuuttia kestävä painesterilointi 133 Celsius-asteen lämpötilassa 3 barin paineella), ja ellei jäsenvaltioissa ole käytettävissä ruokajätteen rekisteröintijärjestelmää;

15.   kannattaa periaatetta, jonka mukaan eläimet teurastetaan BSE-tapauksen ilmettyä, kuten säädetään TSE-asetuksessa (EY) N:o 999/2001, joka käsittää sekä koko karjan teurastuksen että valikoivan teurastuksen niissä jäsenvaltioissa, joille komissio on antanut siihen luvan;

16.   katsoo, että komissiolla on oltava valtuudet kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan välittömästi voimaan tulevia toimia, jos siihen on tarvetta kuluttajien terveyden ja turvallisuuden takaamiseksi.