maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjumisesta

(2005/2049(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjuminen (KOM(2005)0035),

–   ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) Kioton pöytäkirjan – joka tuli voimaan 16. helmikuuta 2005, kun 152 valtiota ja alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöä, jotka edustavat 61,6 prosentin osuutta vuoden 1990 liitteen I mukaisista kasvihuonekaasupäästöistä ja lähes 90 prosenttia maailman väestöstä, ratifioitua sen – sekä sen täytäntöönpanoa koskevat sopimuspuolten konferenssin kokouksissa Bonnissa (heinäkuu 2001), Marrakešissä (marraskuu 2001), New Delhissä (marraskuu 2002), Milanossa (joulukuu 2003) ja Buenos Airesissa (joulukuu 2004) hyväksytyt toimeenpanomenettelyt,

–   ottaa huomioon ilmastonmuutoksesta antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 13. tammikuuta 2005 Buenos Airesin ilmastonmuutoskonferenssin tuloksista(1) ja 12. toukokuuta 2005 kansallisten asiantuntijoiden ilmastonmuutosseminaarista(2) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon ottaa huomioon Gleneaglesissa pidetylle G8-maiden huippukokoukselle osoitetut 24:n Maailman talousfoorumia edustavan kansainvälisen yritysjohtajan lausunnot esimerkiksi tarpeesta asettaa ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevia pitkän aikavälin tavoitteita,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A6–0312/2005),

A. katsoo, että ilmastonmuutos on yksi 21. vuosisadan suurimmista haasteista, koska siitä aiheutuu huomattavia negatiivisia maailmanlaajuisia vaikutuksia ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan ja sen seuraukset saattavat olla katastrofaalisia, ja katsoo, että ilmastonmuutos poikkeaa muista ajankohtaisista ympäristöongelmista,

B.  ottaa huomioon, että merkkejä ilmastonmuutoksesta on jo näkyvissä, siitä kertoo muun muassa napajäätiköiden ja ikiroudan sulaminen ja äärimmäisten sääilmiöiden esiintyminen mitä todennäköisimmin yhä useammin ja yhä voimakkaampina; toteaa, että sääperäisten luonnonkatastrofien aiheuttamien taloudellisten menetysten määrä oli viime vuosikymmenen aikana kuusinkertainen 1960-lukuun verrattuna,

C. katsoo, että teollisuusmaat ovat ensisijaisesti vastuussa kasvihuonekaasupäästöjen kertymisestä ilmakehään sekä nykypäivän että menneiden aikojen osalta; katsoo, että kehitysmaat kärsivät todennäköisesti eniten ilmaston muuttumisesta yhä epävakaammaksi ja että teollisuusmaiden on otettava päävastuu ja autettava alhaisen tulotason maita sopeutumaan ilmastonmuutokseen sekä annettava niille sopeutumisvaiheessa teknistä ja taloudellista tukea,

D. katsoo, että ilmastonmuutoksessa on välttämätöntä, että kaikki sopimuspuolet panevat täytäntöön kaikilta osin ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan, riippumatta siitä, että toimenpiteillä on todellista merkitystä vasta kun ongelmaan on löydetty maailmanlaajuinen ratkaisu, johon osallistuvat myös kaikki runsaimmin saastuttavat suuret taloudelliset ryhmittymät,

E.  ottaa huomioon, että Kioton pöytäkirjan mukaan päästöjen vähentämistä koskevista vuoden 2012 jälkeisen kauden velvoitteista aletaan neuvotella vuonna 2005 ja että Montrealissa järjestettävässä ilmastosopimuksen osapuolikonferenssin 11. istunnossa (COP-11) ja Kioton pöytäkirjan osapuolikokouksen 1. istunnossa (COP/MOP 1) pitääkin nostaa tämä tehtävä ensisijaisen tärkeäksi,

F.  katsoo, että pian on asetettava uusia tavoitteita, jotta hiilettömien energialähteiden, vain vähän kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavien tekniikoiden ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiselle voitaisiin luoda investointivarmuus ja jotta vältettäisiin investoiminen niiden kanssa ristiriitaiseen energiainfrastruktuuriin,

G. ottaa huomioon, että UNFCCC:n tärkein tavoite – vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuminen – saattaa uusimpien tieteellisten raporttien mukaan edellyttää kasvihuonekaasupitoisuuden vakiinnuttamista tasolle, joka on alle 500 ppm hiilidioksidiekvivalentteina, eli vain hieman nykyistä tasoa korkeammalle, mikä edellyttää päästöjen merkittäviä vähennyksiä lähitulevaisuudessa,

H. katsoo, että energiatehokkuuteen investoiminen on lupaavin keino vähentää hiilidioksidipäästöjä, ja katsoo, että EU:lla on kaikki mahdollisuudet toteuttaa huomattavia energiansäästöjä kustannustehokkaalla tavalla,

I.   ottaa huomioon, että ilmastovaikutuksia voidaan vähentää huomattavasti parantamalla yhdyskuntasuunnittelua,

J.   katsoo, että olisi erittäin toivottavaa, että kansalaiset osallistuisivat selvästi aktiivisemmin yleiseen päästöjen vähentämistä koskevaan toimintaan ja kestävämpien elintapojen kehittämiseen,

K. ottaa huomioon, että kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät yhä monissa jäsenvaltioissa, minkä vuoksi tarvitaan ripeitä toimia, jotta EU voi täyttää Kioton pöytäkirjan mukaiset velvoitteensa,

L.  ottaa huomioon, että maapallon lämpenemisen rajoittamisesta enintään kahteen celsiusasteeseen(3) koituvat hyödyt korvaavat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi suunniteltujen toimenpiteiden kustannukset, sillä siten voidaan estää maailmanlaajuiset vauriot ja menetykset, jotka ilmastonmuutoksesta mahdollisesti aiheutuisi,

M. katsoo, että siirtyminen pois fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta taloudesta on historiallinen liiketaloudellinen tilaisuus; katsoo lisäksi, että tämä liiketaloudellinen tilaisuus tarjoutuu myös kehitysmaille, joissa on paljon uusiutuvia energianlähteitä, mutta joilla ei vielä ole tarvittavaa tekniikkaa niiden hyödyntämiseksi,

1.  korostaa, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävän EU:n strategian pitäisi perustua lähestymistapaan, johon sisältyvät seuraavat seitsemän osatekijää:

–   tukeudutaan Kioton pöytäkirjan keskeisiin tekijöihin – kasvihuonekaasuja koskeviin velvoittaviin päästötavoitteisiin, maailmanlaajuiseen niin sanottuun katto ja kauppa (cap and trade) -järjestelmään ja joustaviin mekanismeihin,

–   vähennetään omia päästöjä huomattavasti ottamalla lähtökohdaksi 20–30 prosentin vähennys vuoteen 2020 mennessä käyttämällä markkinakannustimien ja sääntelyn yhdistelmää, jotta edistetään investointeja tehokkuuteen ja/tai hiilettömään ja hiiltä vähän käyttävään teknologiaan,

–   sovelletaan ennakoivaa lähestymistapaa muiden keskeisten toimijoiden, erityisesti Yhdysvaltojen, saamiseksi mukaan,

–   kehitetään Kiinan, Etelä-Afrikan, Brasilian ja Intian kaltaisten maiden kanssa strategisia kumppanuuksia, joiden puitteissa niitä autetaan laatimaan kestäviä energiastrategioita ja varmistetaan niiden osallistuminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseen,

–   tuetaan voimakkaasti kestäviä energiatekniikoita koskevaa tutkimusta ja innovaatiota ja poistetaan vääristävät kannustimet, kuten fossiilisten polttoaineiden tuet, sekä sisällytetään energian tuotantohintaan ulkoiset menot, kuten ilmastonmuutoksesta aiheutuvat kustannukset,

–   edistetään energiatehokkuutta Euroopan unionin ja kansallisen lainsäädännön keinoin ja lasketaan sellaisen tekniikan hintaa, joka auttaa vähentämään ilmastovaikutuksia; kannustetaan Euroopan kansalaisia osallistumaan selvästi aktiivisemmin ja suoremmin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen; tätä varten on jaettava yksityiskohtaista tietoa tuotteiden ja palveluiden hiilidioksidipitoisuuksista, ja tulevaisuudessa voidaan harkita henkilökohtaisten, kaupattavien kiintiöiden järjestelmää;

2.  kehottaa EU:n johtajia esittämään ilmastosopimuksen osapuolikonferenssin 11. istunnossa (COP-11) ja Kioton pöytäkirjan osapuolikokouksen 1. istunnossa (COP/MOP 1) ehdotuksia uudeksi ilmastojärjestelmäksi, joka perustuu yleiseen tavoitteeseen, jonka mukaan maapallon keskilämpötila ei saa nousta yli kahta astetta esiteollisen ajan keskilämpötilasta;

3.  katsoo, että tulevan järjestelmän pohjaksi pitäisi ottaa yhteiset mutta erilaiset velvollisuudet, joilla pyritään päästöjen vähentämiseen ja yhtenäistämiseen, ja jatkuvat ja asteittain kasvavat päästövähennykset sekä yhä useamman maan osallistuminen ponnisteluihin päästöjen vähentämiseksi; painottaa, että kaikki päästöjen vähentämistä koskevien tavoitteiden olisi perustuttava uusimpaan tieteelliseen tietoon ja että olisi pyrittävä varmistamaan kohtuullisella varmuudella, että ilmaston keskimääräinen maailmanlaajuinen lämpeneminen ei ylittäisi kahta astetta; lisäksi korostaa, että kaikkien harkittavien toimien pitää olla kustannustehokkaita ja että pitkän tähtäimen tavoitteeksi pitäisikin ottaa maailmanlaajuisten katto ja kauppa -järjestelmään pohjautuvien hiilidioksidimarkkinoiden luominen; toteaa lisäksi, että kustannustehokkuuslaskelmissa on otettava huomioon passiivisuudesta aiheutuvat kustannukset sekä odotettavissa oleva taloudellinen hyöty, joka koituu varhaisesta toimenpiteisiin ryhtymisestä, innovoinnista ja teknisestä oppimisesta sekä niiden myötä saavutettavasta päästöjen hillitsemiskustannusten vähenemisestä;

4.  kannattaa Brysselissä 23. maaliskuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiä ja erityisesti ehdotusta, jonka mukaan kehittyneiden maiden osalta olisi pyrittävä suuruusluokaltaan 15–30 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä; muistuttaa kuitenkin, että tarvitaan myös pitkän tähtäimen päästövähennystavoitteita, ja ehdottaa tavoitteeksi 60–80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä;

5.  muistuttaa, että EU:ssa on mahdollisuus jopa 40 prosentin energiansäästöihin, mutta että tämän tavoitteen saavuttamiseksi täytyy asettaa sitovia tavoitteita;

6.  huomauttaa, että järjestelmällisen lähestymistavan avulla voisi olla mahdollista, että uusiutuvat energialähteet kattavat 25 prosenttia EU:n energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä;

7.  korostaa, että tarvitaan suuri energia- ja liikennejärjestelmien muutos, jotta ilmastonmuutosta voidaan hillitä tehokkaasti, ja että tästä muutoksesta pitäisi tulla Lissabonin strategiaa edistävä voima, joka tukee kasvua ja kilpailukykyä sekä viennin kasvua; kehottaa Euroopan unionia kehittämään strategian, jolla unionista tehdään maailman energiatehokkain talous asettamalla tavoitteeksi energiaintensiteetin vähentäminen vuosittain 2,5–3 prosentilla;

8.  tiedostaa, että toimenpiteiden viivästyminen lisää epäsuotuisten ympäristövaikutusten ja kustannusten lisääntymisen vaaraa; toteaa lisäksi, että maailmanlaajuisista päästövähennyksistä ei saa aiheutua muita uhkia, kuten terveysuhkia tai radioaktiivisen jätteen ja terrorismin leviämisen uhkaa, ja että ydinenergiatoiminta on edelleen jätettävä niin sanotun puhtaan kehityksen järjestelmän (CDM, clean development mechanism) ja yhteistoimeenpanon (joint implementation, JI) ulkopuolelle;

9.  katsoo, että ilmastonmuutoksen torjunta on eduksi paitsi yhteiskunnalle myös ympäristölle sekä lisäksi edistää Lissabonin prosessin tavoitteiden ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista; on vakuuttunut, että uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen ja niihin investointi luo uusia mahdollisuuksia maa- ja metsätaloudelle, lisää työpaikkoja, parantaa ihmisten terveydentilaa, lisää alueellista kasvua, parantaa paikallisten ja alueellisten voimavarojen ja olemassa olevan kehittyneen teknologian käyttöä sekä vähentää köyhyyttä;

10. kehottaa EU:ta lisäämään voimavarojaan lupaavien teknologisten ratkaisujen kehittämiseksi yhdessä muiden maailmanlaajuisesti merkittävien toimijoiden kanssa;

11. korostaa, että monet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tarvittavat tekniikat ovat jo olemassa, mutta niiden markkinoille pääsylle on monia esteitä, kuten fossiilisten polttoaineiden tukien kaltaisia vääristäviä kannustimia; kehottaakin siksi komissiota antamaan ehdotuksia lainsäädännöksi, jolla lopetetaan kaikki tällaiset tuet, ja sen sijaan ottamaan käyttöön positiivisia kannustimia, joilla lisätään energiatehokkaiden, vähän hiilidioksidia aiheuttavien ja hiilettömien tekniikoiden käyttöä, ja kehottaa hyödyntämään ennakoivasti EU:n sisäisiä julkisia hankintamenettelyjä näiden tekniikoiden kustannusten alentamiseksi; pyytää vielä, että seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa kiinnitetään huomiota aloihin, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, ja lisäksi perustamaan Yhdysvalloissa 1960-luvulla toteutetun Apollo-ohjelman kaltaisen teho-ohjelman tukemaan kestävää energiantuotantoa ja maankäytön hallintaa edistävää tutkimusta ja innovaatioita;

12. kehottaa komissiota – ottaen huomioon, että suuri tai jopa suurin osa Euroopan unionin energiainfrastruktuurista on korvattava tulevina vuosikymmeninä – tekemään ehdotuksia, joilla varmistetaan, että kaikissa unionin energiainfrastruktuuriin tehtävissä investoinneissa hyödynnetään vain parasta saatavilla olevaa tekniikkaa, joka tuottaa vain vähän tai ei ollenkaan fossiilisten polttoaineiden päästöjä;

13. toteaa, että investoinnit energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin ovat ilmastonmuutoksen hillitsemisen tärkeimmät vaihtoehdot; toteaa samanaikaisesti, että hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevien tekniikoiden kehittäminen on tärkeätä erityisesti alueilla, joilla on runsaat hiilivarastot;

14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään selkeillä ja konkreettisilla toimenpiteillä puhtaan kehityksen mekanismin ja siihen liittyvien instituutioiden uudistamista, jotta voitaisiin parantaa mekanismin täytäntöönpanoa ja kannustaa yksityissektorin toimijoita osallistumaan siihen laajemmalla rintamalla ja jotta siten voitaisiin antaa riittävä, vuoden 2012 jälkeiseen aikaan ulottuva sysäys;

15. kiinnittää huomiota tarpeeseen tukea uusia tekniikoita, joilla mahdollistetaan avaruusresursseja hyödyntävien järjestelmien käyttäminen luonnonkatastrofien kartoittamisessa ja siten niiden tuhoisien seurausten ennakoinnissa ja hillitsemisessä;

16. katsoo, että ilmastonmuutoksen ja katastrofien estämiseksi tarvittavan tutkimuksen ja teknisen kehittämisen monimutkaisuudesta ja rajat ylittävästä luonteesta johtuen on tarpeen kehittää eurooppalaisia malleja, jotka menevät alueellisen ja kansallisen toissijaisuusperiaatteen edelle;

17. kehottaa niiden EU:n jäsenvaltioiden johtajia, jotka eivät vielä ole osoittaneet varoja lisärahastoon, jolla pyritään varmistamaan, että puhtaan kehityksen mekanismin hallintoneuvostolla on mahdollisuudet täyttää tehtävänsä ja kehittää uusi, hyvin toimiva ja tehokas mekanismi, ohjaamaan varoja tähän rahastoon;

18. korostaa, että liikennealan kehitys on ratkaisevassa asemassa, sillä liikenteen osuus on noin 30 prosenttia unionin hiilidioksidiekvivalentista ja tästä maantieliikenteen osuus on noin 85 prosenttia; korostaa, että raideliikenne on viisi kertaa energiatehokkaampaa kuin maantieliikenne; pahoittelee sitä tosiasiaa, että autoteollisuus ei todennäköisesti saavuta kilometrikohtaista 140 g:n päästötavoitetta nykyisen vapaaehtoisuuteen perustuvan sopimuksen yhteydessä säädetyssä määräajassa; kehottaa siksi kehittämään tehokkaita liikenteen päästöjen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä, mukaan luettuna uusien ajoneuvojen fossiilisista polttoaineista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä koskeva pakottava 80–100 g/km:n päästöraja keskipitkällä aikavälillä, johon voidaan päästä autoteollisuuden päästökauppajärjestelmällä ja muilla toimilla, kuten EU:n laajuisilla nopeusrajoituksilla, liikennemaksuilla ja verokannustimilla yhdessä raideliikenteen ja yleisesti ottaen julkisen liikenteen käytön edistämisen avulla; kehottaa lisäksi komissiota kehittämään uudenlaisia tapoja tiedottaa näistä liikenteen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä ja tekemään ehdotuksia, joilla pyritään vakiinnuttamaan liikennemäärät Euroopan unionissa tai pienentämään niitä vuoteen 2010 mennessä;

19. panee huolestuneena merkille rahtiliikenteen lisääntymisen, pyytää komissiota laatimaan arvion rahtiliikenteestä aiheutuvista hiilidioksidipäästöistä ja tekemään ehdotuksia rahdin maantiekuljetusten vaihtamisesta suurelta osin ympäristöystävällisempiin kuljetustapoihin; kehottaa komissiota antamaan Euroopan ilmastonmuutosohjelmaa (ECCP) koskevan selvityksensä yhteydessä ehdotuksia ”Euroopan laajuisen rautateiden nopean rahtiliikenneverkoston” luomiseksi, jotta voitaisiin yhtenäistää hajanaista rahtiliikenneverkostoa ja poistaa infrastruktuurin pullonkaulat; kehottaa myös harkitsemaan pakollisten hiilidioksidipäästötavoitteiden asettamista rekoille; kehottaa komissiota tutkimaan, mitä hyötyä saavutettaisiin ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta, jos kaikissa jäsenvaltioissa sallittaisiin käyttää Ruotsin/Suomen rekkapituuksia, ja tiedottamaan löydöksistään pikaisesti;

20. uudistaa pyyntönsä, jonka mukaan päästöjen vähennystavoitteisiin sisällytettäisiin vuoden 2012 jälkeen myös kansainvälisistä lento- ja laivakuljetuksista aiheutuvat päästöt;

21. puoltaa ympäristöveron käyttöönottoa unionin tasolla; korostaa, että ympäristöverot ovat muiden markkinavälineiden tavoin ensiarvoisen tärkeitä saasteiden vähentämistä koskevan tehokkaan politiikan kannalta; pyytää komissiota tekemään ehdotuksia unionin ensimmäisestä ympäristöverosta ja jäsenvaltioita hyväksymään veron viimeistään vuonna 2009;

22. tukee komission ehdotusta kaupunkiympäristöä koskevaksi aihekohtaiseksi strategiaksi, jolla pyritään parantamaan kaupunkialueiden laatua, erityisesti niiden ilmanlaatua; katsoo, että ilmastonmuutoksen hillitsemisessä olisi asetettava etusijalle kaksi toiminta-aluetta: vähemmän saastuttavia tekniikoita hyödyntävien julkisten liikennepalvelujen kehittäminen ja kestävien, ympäristön kannalta laadukkaiden rakennusmenetelmien edistäminen;

23. katsoo, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on otettava uudelleen tarkasteltavaksi ja tarkistettava yhdyskuntasuunnittelun välineensä erityisesti liikennejärjestelmien sekä uusien asuin- ja teollisuusalueiden suunnittelussa ja niihin tehtävien uusien investointien yhteydessä ilmastovaikutusten vähentämiseksi;

24. kehottaa komissiota ilmentämään EU:n selkeää johtajuutta vuoden 2012 neuvottelujen alla esittämällä erityisiä lainsäädäntöehdotuksia rakennusdirektiivin soveltamisalan laajentamiseksi ja biopolttoaineita koskevan direktiivin ajan tasalle saattamiseksi siten, että siihen sisällytetään uusinta tekniikkaa hyödyntävät bioflexipolttoaineet (kuten metyylitetrahydrofolaatti, etyylilevulinaatti jne.), ja ottamaan Euroopan ilmastonmuutosohjelman tarkastelun yhteydessä käyttöön koko EU:n alueeseen sovellettavat yhteiset normit näille uusille polttoaineille, luomaan kannustimia biopolttoainetta käyttäville ajoneuvoille sekä asettamaan sekoitussuhdetta koskevat vähimmäisvaatimukset;

25. pyytää Euroopan unionin viranomaisia varmistamaan, että rakennerahastoja suunnataan ensisijaisesti kestävän kehityksen tukemiseen;

26. toteaa, että lentoliikenne aiheuttaa 4–9 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä ja että lentoliikenteen päästöt lisääntyvät 3 prosentin vuosivauhdilla; korostaa, että on tärkeää asettaa ilmailualalle tiukat päästöjen rajoittamistavoitteet; vaatii komissiota ryhtymään ripeisiin toimiin lentoliikenteen ilmastovaikutusten vähentämiseksi kehittämällä vuosiksi 2008–2012 kokeiluluontoisen lentoliikenteen päästökauppajärjestelmän, joka kattaa kaikki EU:n lentoasemilta lähtevät tai niille saapuvat lennot, ja ottamaan samanaikaisesti käyttöön välineitä, joilla puututaan kaikkiin muihinkin lentoliikenteen ilmastovaikutuksiin; kehottaa toteuttamaan rinnakkaisia ponnistuksia meriliikenteen päästöihin puuttumiseksi;

27. kehottaa komissiota viitoittamaan selkeästi tietä kohti vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa taloutta laatimalla tiekartan, jossa muun muassa annetaan enemmän tietoa siitä, mitä vetyenergian ja uusiutuvien energialähteiden avulla voidaan saavuttaa; kehottaa komissiota samanaikaisesti kartoittamaan uusien ja puhtaiden tekniikoiden kehittämisessä ja soveltamisessa ilmeneviä pullonkauloja;

28. katsoo, että biomassan käytön ja maatalouteen liittyvän uusiutuvan energiantuotannon ripeä kehittäminen on asetettava etusijalle yhteisön maatalouspolitiikan painopistettä muutettaessa elintarviketuotantoa koskevan tasapainoisen lähestymistavan ohella; korostaa, että biomassaa hyödyntävä energiantuotanto on järjestettävä niin, että varmistetaan sekä energiansiirron tehokkuus että sen kestävyys ympäristön kannalta;

29. huomauttaa, että on tarpeen monipuolistaa tutkimuslinjoja ja ehkäiseviä toimenpiteitä, jotta vältyttäisiin ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvilta vaikutuksilta, tulvilta, kuivuudelta, maastopaloilta – erityisesti metsissä ja suojelluilla alueilla – sekä biodiversiteetin köyhtymiseltä ja taloudellisilta menetyksiltä; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan huomioon metsien ja viljelysten suuri merkitys hiilidioksidin sitojina, maaperän kulumisen hidastajina, raaka-aineiden lähteinä ja lopulta ilmaston sääntelijöinä;

30. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan kansainvälisen tason toiminnan varmistamiseksi, voitaisiinko teollisuusmaihin sovellettavien velvoittavien päästötavoitteiden ohella ottaa käyttöön energiaintensiivistä vientiteollisuutta koskevia alakohtaisia tavoitteita maissa, joille ei ole asetettu velvoittavia päästöjen vähentämistavoitteita; pyytää lisäksi komissiota tutkimaan mahdollisuutta luoda yhteys EU:n päästökauppajärjestelmän ja kolmansien maiden välille; kehottaa komissiota käymään aktiivista vuoropuhelua kutakin teollisuudenalaa edustavien yritysten kanssa, jotta voitaisiin kartoittaa, mitä muutoksia tuotannossa, kulutuksessa ja liikenteessä on edistettävä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi Euroopan unionissa;

31. kehottaa komissiota suhtautumaan vakavasti "vapaamatkustajien" ongelmaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen alalla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuuksia toteuttaa rajoilla kaupan sopeutustoimenpiteitä vastapainoksi kaikkinaisille lyhyen aikavälin kilpailueduille, joita saattaa koitua sellaisissa teollisuusmaissa toimiville tuottajille, joita hiilidioksidin päästörajoitukset eivät koske; korostaa, että kansainvälisen kaupan toimintatavat vaikuttavat voimakkaasti ilmastonmuutokseen; pyytää siksi WTO:ta lisäämään työhönsä kestävän kehityksen mekanismin;

32. katsoo, että arvioitaessa nykyistä päästökauppajärjestelmää ja sen mahdollista laajentamista on harkittava uudelleen tarkasti myös perittyjen oikeuksien ajatusta, sillä siinä on suuria puutteita, ja tutkittava vaihtoehtoja, joita voisivat olla esimerkiksi esikuva-analyysit ja huutokauppaaminen, jossa käytetään polttoaineketjun alkupäähän kohdistuvaa lähestymistapaa; katsoo, että myös kansallisia päästökiintiöitä olisi pohdittava uudelleen rajat ylittävän kaupan, erityisesti sähkökaupan, lisäännyttyä;

33. suosittelee, että Euroopan unioni kehittää erityisen ilmastonmuutosyhteistyöpolitiikan kehitysmaita varten; katsoo, että ilmastonmuutosta koskevien näkökohtien sisällyttäminen laajempaan kehityspolitiikkaan edellyttää tiettyjen välineiden kehittämistä ja käyttöönottoa; katsoo, että painopistealueita tällä alalla ovat maatalous ja elintarviketurvallisuus, jotka ovat kaikkein herkimpiä ilmaston suhteen; katsoo, että toinen keskeinen huolenaihe on talouden monipuolistaminen, kun otetaan huomioon, että useat kehitysmaat pienten saarivaltioiden liitossa (AOSIS) ovat erittäin riippuvaisia matkailusta; katsoo, että liikenne, yhteiskuntasuunnittelu ja energia-asiat ovat ratkaisevan tärkeitä ilmastonmuutoksen torjumisessa; pitää muina mahdollisina painopistealueina katastrofien ennalta ehkäisemistä ja niihin varautumista;

34. panee tyytyväisenä merkille komissio perustaman Afrikan ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevan ympäristötietojärjestelmän, joka perustuu satelliitti- ja tietokonekartoittamisteknologiaan ja jota humanitaarisen avun toimiston (ECHO) voi hyödyntää kehitystoimissaan; suosittaa tämän komission rakenteen mahdollista kehittämistä ja laajentamista ilmastonmuutostarkkailuverkoston sisällyttämiseksi siihen;

35. korostaa, että Euroopan unionin pitäisi selvästi tunnustaa, että kehitysmaille ensisijaisia kysymyksiä ovat köyhyys ja kehitys, kun on kyse näiden maiden osallistumisesta tulevaan ilmastojärjestelyyn; katsoo kuitenkin, ettei vuosituhannen kehitystavoitteita saavuteta, ellei ympäristökysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen, kiinnitetä asianmukaisesti huomiota; katsoo, että kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen pitäisi olla yleiskehys, jossa kehitysmaita rohkaistaan hyväksymään toimintalinjoja ja toimenpiteitä ilmastonmuutosta koskevien huolenaiheiden huomioimiseksi, oli kyse sitten ilmastonmuutokseen sopeutumisesta tai sen hillitsemisestä;

36. tukee tästä syystä uuden johdonmukaisen poliittisen ratkaisun kehittämistä, jolla parannetaan jo valmiiksi haavoittuvien väestöjen hyvinvointia maailmanlaajuisen kehitysstrategian ja asianmukaisen taloudellisen tuen avulla; katsoo, että tämän uuden strategian pitäisi perustua ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen hallinnon, katastrofien ehkäisemisen ja köyhyyden poistamisen väliseen yhteyteen;

37. korostaa, että talouskehitys on kaikkien kehitysmaiden oikeus ja että Euroopan unionin ja muiden teollisuusmaiden pitäisi tukea kehitysmaita kestävän teknologian kehittämisessä; katsoo, ettei kehitysmaiden kuitenkaan tarvitse jäljitellä teollisuusmaiden saastuttavia käytäntöjä; katsoo, että puhtaan kehityksen mekanismin sääntöjä on uudistettava, jotta niillä edistettäisiin kestävää kehitystä; ehdottaa, että kansainvälisten rahoituslaitosten lainanannon painopisteitä ja Euroopan unionin avustustoimintaa suunnattaisiin kohti uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden tukemista; ehdottaa siksi, että käynnistetään monenvälinen kestävän energian aloite, johon osallistuvat EU, tietyt valtiot, kuten Kiina, Intia, Brasilia, Etelä-Afrikka jne., sekä eräät suuret energia-alan yhtiöt ja jonka tavoitteena on edistää tekniikkayhteistyötä laajassa mittakaavassa siten, että energia ja liikenne ovat pääasiallisia kohteita, ja jossa käytetään esikuvana äskettäin EU:n ja Kiinan välillä tehtyä ilmastonmuutosta koskevaa kumppanuussopimusta;

38. kehottaa komissiota avustamaan liitteessä B mainittujen maiden hallituksia kansallisten energiastrategioiden kehittämisessä osana kyseisten maiden kanssa tehtävää yhteistyötä ja osana Cotonoun sopimuksen uudelleentarkastelua, jotta voitaisiin vähentää kyseisten maiden riippuvuutta fossiilisista tuontipolttoaineista, edistää uusiutuvia energialähteitä, erityisesti biomassaa hyödyntävän uusimman teknologian siirtoa (leapfrogging) ja auttaa näitä maita saavuttamaan YK:n vuosituhannen kehitystavoitteet;

39. muistuttaa tarpeesta lisätä vähiten kehittyneille maille osoitettavaa, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tarkoitettua rahoitustukea; katsoo tässä yhteydessä, että kestävä metsänhoito, erityisesti trooppisten metsien hoito, on tärkeä osatekijä sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä että siihen sopeutumisessa, ja kehottaakin komissiota asettamaan kestävän metsänhoidon keskeiseen asemaan kehitysyhteistyöhön liittyvässä toiminnassaan;

40. kehottaa komissiota tutkimaan, olisiko mahdollista ja kannattavaa luoda henkilökohtaisten, myytävien päästökiintiöiden järjestelmä, jolla varmistettaisiin kansalaisten osallistuminen ja vaikutettaisiin yksityisiin kulutustottumuksiin;

41. kehottaa Euroopan unionin toimielimiä näyttämään positiivista esimerkkiä vähentämällä eri toiminnoistaan aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä esimerkiksi lisäämällä toimistorakennusten ja kaikkien niissä käytettävien laitteiden energiatehokkuutta, suosimalla vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia liikennemuotoja; katsoo, että erityistä huomiota on kiinnitettävä parlamentin jäsenten matkustukseen, mihin liittyvät myös kysymykset parlamentin kahden toimipaikan oikeutuksesta sekä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien ajoneuvojen käyttöön ottamisesta kuljettajapalvelussa jne.;

42. kehottaa komissiota käynnistämään yhteisöaloitteen, jolla lisättäisiin kansalaisten tietoisuutta tuhlaavan kulutuksen ja tuotannon osuudesta ilmastonmuutoksessa;

43. ilmaisee tunnustuksensa ja tukensa tieto- ja viestintätekniikkaan perustuville ratkaisuille, joilla talouskasvu voidaan erottaa energian ja materian kulutuksesta sekä liikenteestä ja jotka niin ollen edistävät kestävää yhteiskuntaa; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia poliittisiksi toimenpiteiksi, joilla tieto- ja viestintätekniikan tehokkuutta lisäävät vaikutukset voitaisiin toteuttaa asumisessa ja liikenteessä, aineelliseen hyvinvointiin keskittymistä voitaisiin vähentää ja painopistettä siirtää tuotteista palveluihin;

44. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä UNFCCC:n sihteeristölle, jota pyydetään toimittamaan päätöslauselma kaikille EU:n ulkopuolisille sopimuspuolille.

(1) P6_TA(2005)0005. (2) P6_TA(2005)0117. (3) ajan päästötasoon verrattuna.

Ilmastonmuutos poikkeaa kaikista muista ajankohtaisista ympäristöongelmista. Tärkein syy siihen on se, että ilmastojärjestelmä ei ole luonteeltaan lineaarinen, eikä sen kehityksessä tapahdu positiivista palautumista. Kun tietty kasvihuonekaasupitoisuus ilmakehässä ylittyy, koko ilmastojärjestelmä todennäköisesti mullistuu perinpohjaisesti. Seurauksena saattaa olla sietämättömiä maailmanlaajuisia seurauksia, joiden vaikutukset voivat olla katastrofaalisia: äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamia satoihin miljardeihin dollareihin vuosittain nousevia aineellisia vahinkoja, kymmenien miljoonien ihmisten kotien menetyksiä, kovia helleaaltoja, viljelykasvien ja lajien levinneisyyden muuttuminen laajassa mittakaavassa, jne.

Eniten tästä kärsivät luultavimmin kehitysmaat. Köyhät ovat muita enemmän tulvien, myrskyjen ja kuivuuden kaltaisten ilmiöiden armoilla. Ilmaston kuivuminen merkitsee joillakin alueilla elintarviketuotannon loppumista. Lisäksi suuret alueet etelässä joutuvat vakaviin vaikeuksiin merenpinnan nousun vuoksi.

Erilaisesta luonteestaan huolimatta ilmastonmuutosta pidetään vieläkin useimmiten ympäristöongelmana, joka on pääasiassa ympäristöministerien huolenaihe. Tähän on tultava muutos. Ilmastonmuutoksesta aiheutuu vakavia seurauksia ekosysteemien lisäksi myös koko taloudelle, kansanterveydelle, vesi- ja elintarvikehuollolle, muuttoliikkeelle jne.

Komission tiedonanto "Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjuminen" sisältää paljon hyödyllistä tietoa ja monia kauaskantoisia ehdotuksia. Komission ehdotus olisi kuitenkin voinut olla luonteeltaan kiireellisempi, kun otetaan huomioon ongelman vakavuus. Kasvihuonekaasupitoisuuden vakiinnuttaminen ilmakehässä on valtava haaste, joka edellyttää niin merkittäviä asennemuutoksia, ettei niitä ole vielä tähän mennessä vakavasti edes harkittukaan.

Kioton pöytäkirjan vaatimusten noudattaminen on EU:n ensisijainen tavoite. Päästötasot ovat liian monessa jäsenvaltiossa vielä kaukana Kioton pöytäkirjassa tehdyistä sitoumuksista. Tämä ei ole yllätys. Suurin osa tähänastisista hiilidioksidipäästöjen vähennyksistä EU:ssa johtuvat vanhojen, tehottomien hiilivoimaloiden sulkemisesta pääasiassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa. Tehokkaita toimenpiteitä onkin toteutettava pikaisesti, jotta voidaan taata, että EU todella saavuttaa Kioton pöytäkirjan mukaiset tavoitteensa.

Kioton pöytäkirja on kuitenkin vasta ensimmäinen vaatimaton askel. Kasvihuonekaasupäästöihin on tehtävä huomattavia vähennyksiä EU:ssa vuoden 2012 jälkeen. Vaikka EU:n päästöjen osuus on merkittävä, se on kuitenkin vain 14 prosenttia koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Näin ollen vaarana on, että toimintamme on turhaa, elleivät muut liity mukaan.

Ilmastonmuutosongelmaan ei voida puuttua tehokkaasti ilman kaikkien keskeisten toimijoiden aktiivista osallistumista. Yhdysvaltain hallituksen päätös olla ratifioimatta Kioton pöytäkirjaa oli vakava isku ilmastonmuutosta koskevalle kansainväliselle yhteistyölle. Yhdysvaltain rooli on ratkaisevan tärkeä. Sen aktiivista osallistumista pidetään välttämättömänä, jotta myös kehitysmaat voidaan saada täysipainoisemmin mukaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Tiedonannossa korostetaan oikeutetusti tarvetta ottaa mukaan myös alat, jotka eivät kuulu Kioton pöytäkirjan piiriin, eli erityisesti ilmailu ja meriliikenne, sekä analysoida yksityiskohtaisemmin sitä, miten erilaiset maankäyttöjärjestelmät vaikuttavat ilmastojärjestelmään. Myös uuden tekniikan hyödyntämisen ja energiatehokkuuden lisäämisen puolesta vedotaan voimakkaasti.

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen "perimmäisenä tavoitteena" on ekologisissa rajoissa pysyminen eli kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vakiinnuttaminen "sellaiselle tasolle, ettei ihmisen toiminnasta aiheudu vaarallista häiriötä ilmastojärjestelmässä". EU on tulkinnut tavoitteen tarkoittavan sitä, että ilmastonmuutosta koskevana EU:n kestävänä tavoitteena on rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu enintään kahteen asteeseen suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon. Jos tämä tavoite muunnetaan täsmälliseksi kasvihuonekaasupitoisuudeksi ilmakehässä, asiantuntijoiden neuvo on, että tavoitteeksi on asetettava pitoisuuden vakiinnuttaminen tasolle, joka on alle 500 ppm hiilidioksidiekvivalentteina. Tähän tasoon ei ole pitkä matka nykyisistä arvoista, joten tilanne on kiireellinen.

Komissio on ilmoittanut, että päästöjä olisi vähennettävä maailmanlaajuisesti ainakin 15 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta. Tämä tavoite vaikuttaa liian vaatimattomalta. Todennäköisesti tarvitaan 25–30 prosentin vähennys, jos päämääränä on vaarallisen ilmastonmuutoksen välttäminen.

Maaliskuussa 2005 EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet sopivat, että muiden maiden kanssa harkitaan "kehittyneiden maiden ryhmän osalta suuruusluokaltaan 15–30 prosentin päästövähennyspolkuja vuoteen 2020 mennessä Kioton pöytäkirjan mukaiseen lähtötasoon verrattuna" aiemmin pidetyn ympäristöneuvoston tekemien päätelmien hengessä. Tämän perusteella EU:n pitäisi harkita vähennystavoitetta, joka olisi 60–80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on pitkälti kyse energiasta. Se on kuitenkin vain yksi monista tekijöistä, joiden vuoksi energiajärjestelmän uudelleensuuntaaminen on välttämätöntä. Kukaan ei voi varmasti ennustaa, onko nopeasti nouseva öljyn hinta merkki luonnonvarojen ehtymisestä. Monet riippumattomat analyysit ovat kuitenkin päätyneet tämänsuuntaiseen tulokseen ja ennakoivat, että tuotannon yläraja saattaa tulla vastaan hyvin pian.

Maailman energiantarpeen odotetaan kasvavan tulevina vuosina. Yhä suurempien energiamäärien toimittaminen on suuri haaste, johon vastaamiseksi tarvitaan uusia tarjontaan ja kysyntään liittyviä tekniikoita.

Nykyinen energiajärjestelmä on osoittautunut riittämättömäksi monissa muissakin suhteissa. Se ei juurikaan ole auttanut köyhyyden torjumisessa. Vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää uudenaikaisten energiamuotojen tarjoamista niille kahdelle miljardille ihmiselle, joilla ei tällä hetkellä ole käytettävissään puhtaita ja turvallisia polttoaineita eikä sähköä. Paikalliset ja alueelliset ympäristöongelmat ovat toinen suuri syy, jonka vuoksi nykyinen energiajärjestelmä on tullut tiensä päähän. Tällaisilla ongelmilla on vakavia vaikutuksia terveyteen ja niistä aiheutuu yhteiskunnalle suoria kustannuksia: esimerkiksi Kiinassa niiden osuudeksi arvioidaan noin seitsemän prosenttia maan BKT:sta.

Tärkeimmät kestävän energiajärjestelmän luomiseen tarvittavat tekniikat on keksitty ja kehitetty. Niitä ovat erilaiset vaihtoehtoiset tekniikat kysynnän hallitsemiseksi ja energian toimittamiseksi. Princetonin tutkijat ovat nimenneet 15 olemassa olevaa tekniikkaa, joista jokainen voisi pitkällä tähtäimellä ehkäistä miljardi tonnia hiilidioksidipäästöjä vuodessa (päästöjen määrä on nykyisin noin 7 gigatonnia vuodessa), ja torjuvat näin väitteet, joiden mukaan huomattavia uusia tekniikoita on vielä kehitettävä, ennen kuin päästöjä voidaan hillitä merkittävällä tavalla.

Se, että vaihtoehtoisia tekniikoita on saatavilla runsaasti, ei välttämättä merkitse sitä, että ne yleistyisivät automaattisesti. Muutokselle on monia esteitä, kuten tiedonpuute, vääristävät tuet, heikot kannustimet, vanhentunut lainsäädäntö, teknisten valmiuksien riittämättömyys, korkeat kustannukset jne. Nämä ongelmat ovat hyvin tiedossa Euroopan unionissa, mutta niitä esiintyy yhtä lailla useimmissa kehitysmaissa.

Tutkimusrahoitusta on lisättävä selvästi, jotta yhtäältä uusilla tekniikanaloilla saadaan aikaan läpimurtoja ja toisaalta kustannukset saadaan alenemaan. EU:n uutta tutkimuksen puiteohjelmaa koskevassa ehdotuksessa rahoitusta on lisätty, mutta vaihtoehtoisten energianlähteiden alalle ehdotetut resurssit ovat kaukana tyydyttävästä tasosta. Tarvitaan teho-ohjelma kestävää energiantuotantoa edistävän tutkimuksen ja innovaation tueksi.

Kun teollisuusmaat ottavat ilmastonmuutoksen hillitsemisen puheeksi kehitysmaiden kanssa, niiden katsotaan usein yrittävän rajoittaa kehitysmaiden talouskehitystä. Kehitysmaat korostavat oikeutetusti, ettei teollisuusmaiden tarvinnut välittää kasvihuonekaasupäästöistä modernisaationsa aikana. Tulevaisuudessa tarvitaankin aidosti kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka mahdollistaa tarvittavan yhteistyön kehitysmaiden kanssa.

Kehitysmaat on alustavasti otettu mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtääviin ponnisteluihin puhtaan kehityksen mekanismin ja maailmanlaajuisen ympäristörahaston kautta. Vaikka ne ovatkin hyödyllisiä välineitä, ne ovat aivan liian vaatimattomia haasteen laajuuteen nähden. Tässä tekstissä ehdotetaankin strategisten kumppanuuksien luomista edistyneimpien kehitysmaiden kanssa (alkaen Kiinasta, Intiasta, Brasiliasta, Etelä-Afrikasta ja Indonesiasta). Tätä varten ehdotetaan monenvälistä kestävän energian aloitetta, johon osallistuu myös Euroopan unioni sekä joitakin suuria energia-alan yrityksiä. Aloitteessa pitäisi käsitellä energiaongelmia siitä lähtökohdasta, että energiapalveluiden alalla on saavutettava vuosituhannen kehitystavoitteet ja niiden avulla on edistettävä talouskehitystä, mutta ympäristöä on samalla suojeltava (kunnianhimoiset ilmastonmuutoksen hillitsemistavoitteet mukaan luettuina).

Yksi tarkasteltava tapaus on niin kutsuttu "teknologinen harppaus" eli se, että kehitysmaa omaksuu edistyksellisen tekniikan, joka ei aina ole vielä yleisesti käytössä teollisuusmaassakaan. Tällaiset ratkaisut voivat olla kehitysmaiden yhteydessä parhaita monista eri syistä. Yksi ilmeisen tehokas tapa varmistaa "teknologisen harppauksen" onnistuminen voisi olla se, että EU ja toivottavasti myös muut OECD-maat auttavat rahoittamaan uuden edistyksellisen tekniikan ja perinteisen tekniikan välisen hintaeron.

Monille ihmisille ilmastopolitiikka on ennen kaikkea kustannuskysymys ja kasvua rajoittava tekijä. Näin ajateltuna vuoden 2012 jälkeistä kautta koskevista neuvotteluista tulee hyvin vaikeat. Joistakin tämä saattaa kuulostaa naiivilta, mutta maapallon lämpenemistä koskevaa keskustelua pitäisi voida rajata tarkemmin ja pitää sitä enemmän Euroopalle avautuvana tilaisuutena kuin ongelmana. Kustannuksia varmasti koituu, mutta selviä hyötyjäkin saadaan – koko yhteiskunnalle, mutta myös yksittäisille yrityksille. Yrityksistä, jotka ovat esimerkiksi vähentäneet päästöjä huomattavasti ja tehneet samalla valtavia säästöjä, on monia esimerkkejä.

Haasteena on luoda toimintakehys, joka kannustaa yrityksiä hyödyntämään olemassa olevia mahdollisuuksia eli yhtäältä käyttämään energiaa tehokkaammin ja toisaalta investoimaan hiilettömiin tai vähän hiilidioksidia aiheuttaviin tekniikoihin. Tästä on ilmeinen yhteys Lissabonin strategiaan. Ympäristötekniikka-ala kasvaa jo nyt 5 prosenttia vuodessa, ja sen arvoksi arvioitiin yli 500 miljardia euroa vuonna 2003. Energia- ja liikennejärjestelmän välttämätön muutos pitäisi hyödyntää Lissabonin strategiaa edistävänä voimana, joka tukee kasvua ja kilpailukykyä sekä EU:n viennin kasvua.

Yhdistyneen kuningaskunnan johtavat yritysjohtajat kehottivat äskettäin annetussa lausunnossaan hallituksia kehittämään kunnianhimoisempaa ilmastonmuutosta koskevaa politiikkaa. Toiminnan viivästymisestä aiheutuu lausunnon mukaan todennäköisesti hillitsemiseen tarvittavien kustannusten huomattavaa kasvua. Yritysjohtajat ehdottivat, että päästövähennys- ja päästökauppatavoitteet olisi nyt määriteltävä vuoteen 2025 asti. Lisäksi he kannustivat Euroopan maiden hallituksia poistamaan epäjohdonmukaisuudet ja vääristävät kannustimet, jotka heikentävät ilmastopolitiikkaa. Hallituksia myös kehotetaan arvioimaan säännönmukaisesti uuden lainsäädännön vaikutusta hiilidioksidipäästöihin ja käyttämään julkisia hankintamenettelyjä keinona piristää uusien ja olemassa olevien vähän hiilidioksidia aiheuttavien tekniikoiden markkinoita.

Tulevassa ilmastoa koskevassa toimintaohjelmassa on otettava huomioon kaikki tärkeimmät talouden alat. Ensimmäisenä tavoitteena tulee olla energiatehokkuuden lisääminen selvästi. Mahdollisuuksia on valtavasti. Energiatehokkuutta käsittelevässä komission vihreässä kirjassa on hyviä ehdotuksia, joita pitää kuitenkin täydentää ainakin liikenteen alalla. Talouden kannustinrakenne on ratkaisevan tärkeä, mutta sama pätee myös yritysten ja kotitalouksien mahdollisuuksiin rahoittaa saatavilla olevia tekniikoita ja hankkia niistä paljon enemmän tietoa.

Euroopan on muutettava sähkön tuottamistapaansa. Fossiilisille polttoaineille maksettavat tuet on lakkautettava (nykyisin noin 25 miljardia euroa vuodessa), ja varat on käytettävä sen sijaan uusiutuviin energianlähteisiin. Yhdistettyä sähkön- ja lämmöntuotantoa on tuettava. Liikenne on edelleen päästöjen vähentämisen kannalta vaikea ala. Yhdistettyjä toimenpiteitä tulisi harkita. Uusien ajoneuvojen polttoainetaloudellisuutta koskevat pakottavat tavoitteet on otettava käyttöön. Realistinen tavoite vuodeksi 2012 voisi olla enintään 120 g hiilidioksidia/km keskimääräistä myytyä ajoneuvoa kohden. Vaihtoehtoisten polttoaineiden tuotantoa on tuettava. Biopolttoaineiden tuotannossa viime aikoina otetut edistysaskeleet ovat lupaavia: niitä ovat esimerkiksi yhdistetty elintarvikkeiden ja biopolttoaineiden tuotanto ja biodieselin tuotanto tropiikissa (käyttämällä trooppisia kasviöljyjä). Sen lisäksi, että biopolttoaineiden tuotantoa pitäisi tukea huomattavasti suuntaamalla YMP:n puitteissa toteutettavia nykyisiä tukijärjestelmiä uudelleen, EU:n pitäisi myös olla valmis lisäämään tuontia kehitysmaista. Esimerkiksi etanolia koskeva tuontimaksu on lakkautettava.

Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä on erinomainen saavutus. Se on poliittinen väline, jonka tärkein tavoite on kustannustehokkuus. Järjestelmää tarkistetaan ensi vuonna. Jo nyt voidaan esittää joitakin kommentteja. Yksi yleinen näkemys on se, että päästökauppajärjestelmää voitaisiin hyödyntää tehokkaammin, jos se ei rajoittuisi vain suuriin tehtaisiin, vaan kattaisi myös muita aloja, kuten ilmailun. Nykyistä polttoaineketjun loppupäähän kohdistuvaa lähestymistapaa, jossa keskitytään yksittäisiin päästöjen lähteisiin, ei kuitenkaan voida laajentaa monillekaan muille aloille, kuten pk-yrityksiin tai kotitalouksiin. Paremmin soveltuisi saksalaisten tiedemiesten ehdottama lähestymistapa, jossa keskitytään polttoaineketjun alkupäähän. Tehokkain keino laajentaa päästökauppajärjestelmää tulevaisuudessa on taata, ettei päästöhyvityksiä jaeta perittyjä oikeuksia noudattaen, vaan käyttämällä esikuva-analyysia ja/tai huutokauppaamalla asteittain pienenevää EU:n "pottia".

Toinen tärkeä huomio liittyy kilpailuvaikeuksiin, joita monet kovassa kansainvälisessä kilpailutilanteessa toimivat energiatehokkaat teollisuudenalat saattavat kohdata. Tästä syystä onkin kiireellisesti taivuteltava muita tärkeitä toimijoita osallistumaan päästökauppajärjestelmään ja pohdittava keinoja, joiden avulla voidaan varmistaa mahdollisimman tasa-arvoiset toimintaedellytykset.

Viimeinen huomio koskee nykyistä kansallisten kiintiöiden järjestelmää, joka on otettu käyttöön EU:n sisäisen taakanjakosopimuksen mukaisesti. On vaikea nähdä, miten tämä järjestelmä voidaan säilyttää tilanteessa, jossa rajat ylittävää kauppaa, erityisesti sähkökauppaa, käydään yhä enemmän.

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  on tietoinen siitä, että ilmasto muuttuu, että muutos johtuu ihmisen toiminnasta ja että siksi on tarpeen sopeutua maapallon keskilämpötilan nousuun; korostaa kuitenkin, että ilmastonmuutoksen vaikutusten pienentämiseksi tarvitaan tehokkaampia toimenpiteitä;

2.  kiinnittää huomiota siihen, että ilmastomuutoksen, väestömuutoksen ja globalisaation yhdistelmä ja niiden toisiaan vahvistava luonne tuovat tullessaan ennen kokemattoman epävakauden jakson ihmiskunnan historiassa; katsoo, että tämä korostaa tarvetta pienentää kuilua kehitysmaiden ja muun maailman välillä ja poistaa köyhyys;

3.  korostaa, että kehitysmaiden kanssa tehtävän, ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevan yhteistyön lähtökohdaksi on otettava köyhyyden torjuminen;

4.  tunnustaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa vakavimmin kehitysmaihin ja että niiden taloudet ovat usein riippuvaisia pienestä määrästä toimintoja, joihin ilmastonmuutoksen vaikutus saattaa kohdistua suhteettomasti; katsoo, että tämä koskee erityisesti pieniä saarivaltioita; katsoo, että kehitysmaiden sopeutumisen ilmastonmuutoksiin pitäisi olla Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan painopistealue; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita selittämään, miten ne saavuttavat tämän tavoitteen, sekä täyttämään Bonnissa heinäkuussa 2001 annetut rahoitussitoumukset lisäämällä ilmastonmuutosyhteistyötä kehitysmaiden kanssa 410 miljoonan Yhdysvaltojen dollarin suuruisella summalla vuodesta 2005 alkaen;

5.  pitää myönteisinä Gleneaglesissa järjestetyn G8-huippukokouksen tuloksia sekä ponnisteluja, joita Yhdistynyt kuningaskunta on suunnitellut EU:n puheenjohtajuuskaudellaan maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi; pyytää kuitenkin lisätoimenpiteiden toteuttamista osana ilmastonmuutoksen torjumiseksi suunniteltuja ponnisteluja;

6.  suosittelee, että Euroopan unioni kehittää erityisen ilmastonmuutosyhteistyöpolitiikan kehitysmaita varten; katsoo, että ilmastonmuutosta koskevien näkökohtien sisällyttäminen laajempaan kehityspolitiikkaan edellyttää tiettyjen välineiden kehittämistä ja käyttöönottoa; katsoo, että painopistealueita tällä alalla ovat maatalous ja elintarviketurvallisuus, jotka ovat kaikkein herkimpiä ilmaston suhteen; katsoo, että toinen keskeinen huolenaihe on talouden monipuolistaminen, kun otetaan huomioon, että useat kehitysmaat pienten saarivaltioiden liitossa (AOSIS) ovat erittäin riippuvaisia matkailusta; katsoo, että muita painopistealueita olisivat katastrofien ennalta ehkäiseminen ja niihin varautuminen;

7.  tukee kansainvälistä yhteistyötä ja kehitysmaiden osallistumista ilmastonmuutoksen käsittelyyn; pyytää kuitenkin toteuttamaan asianmukaisesti teknologista yhteistyötä, uusiutuvan energian kehittämistä ja vesi- ja katastrofiohjelmia sekä antamaan riittävästi Euroopan unionin rahoitusapua; suosittelee, että yhteistä AKT–EU-edustajakokousta kuullaan säännöllisesti, ja pyytää sitä osallistumaan aktiivisesti tällaisten ehdotusten laadintaan;

8.  suosittelee, että etsitään ratkaisua ongelmaan, joka koskee osallistumattomuutta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen;

9.  pitää tärkeänä, että EU korostaa, millaiset kustannukset koituvat maksettaviksemme, ellemme vähennä ilmastoon vaikuttavia päästöjä, koska tieto näistä kustannuksista voi lisätä motivaatiota kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen;

10. korostaa, että on tärkeää käsitellä ilmastontarkkailukysymystä sekä sen haavoittuvuutta ja vaikutusta, koska se on ilmastonmuutoksen vastaisten toimien taustalla; katsoo, että useimmissa kehitysmaissa tällaista tarkkailua ei hoideta; katsoo myös, että meteorologisessa havainnoinnissa on puutteita; katsoo, että sopeutumista ei voida toteuttaa asianmukaisesti ilman tarkoituksenmukaisia tietoja vaaroista, haavoittuvuudesta ja vaikutuksista; panee tyytyväisenä merkille ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES) Euroopan kapasiteettia koskevan komission ja ESA:n aloitteen, jonka mukaan vuodesta 2008 tuetaan unionin poliittisia tavoitteita kestävän kehityksen ja poliittisen hallintomallin alalla; katsoo, että yhteistyö tällä alalla pitäisi sisällyttää kansainvälisiin aloitteisiin, kuten GCOS ja GEOSS;

11. panee tyytyväisenä merkille, että komissio perusti Afrikkaa varten ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevan ympäristötietojärjestelmän, joka perustuu satelliitti- ja tietokonekartoittamisteknologiaan ja joka avustaa humanitaarisen avun pääosaston (ECHO) viraston kehitystoiminnassa; katsoo, että pitäisi tarkastella tämän komission rakenteen mahdollista kehittämistä ja laajentamista ilmastonmuutostarkkailuverkoston sisällyttämiseksi siihen;

12. katsoo, että kestävän kehityksen on oltava erottamaton osa EU:n kehitysyhteistyötä; pyytää komissiota auttamaan EU:n, YK:n, avunantajavaltioiden ja avunsaajavaltioiden toimintaedellytysten kehittämisessä siten, että kestävän kehityksen liittäminen kehitysyhteistyöhön olisi tehokasta; katsoo, että työtä pitäisi tehdä erityisesti taitojen kehittämisen, koulutuksen ja kokemusten vaihdon alalla;

13. korostaa, että kansainvälisen kaupan toimintatavat vaikuttavat voimakkaasti ilmastonmuutokseen; pyytää siksi WTO:ta lisäämään työhönsä kestävän kehityksen mekanismin;

14. korostaa, että olemassa olevaan ilmastonvaihteluun ja potentiaaliseen tulevaan ilmastonmuutokseen liittyviin luonnonkatastrofeihin valmistautumista on parannettava huomattavasti monissa kehitysmaissa, mm. AKT-maissa, kuten on osoittautunut tarpeelliseksi 19. syyskuuta 2003 raivonneen hurrikaani Jeannen dramaattisten seurausten johdosta; katsoo, että toiminta on tarpeen meteorologisen havainnoinnin lisäksi myös paikallisten viranomaisten reaktioaikojen ja väestön valistamisen suhteen;

15. suosittelee, että hyväksytään strategioita konfliktien estämiseksi ja katastrofien vähentämiseksi erityisesti kehitysmaita silmällä pitäen, jotta vähennetään ilmaston ja ekosysteemin muuttumisen aiheuttamaa poliittista epävakautta, mukaan lukien erityinen tuki julkishallinnolle ja toimintaedellytysten kehittämiselle Afrikassa;

16. korostaa, että komission pitäisi ilmastonmuutosta koskevan viestintästrategiansa kautta pyrkiä saamaan kehitysmaat osallistumaan aktiivisesti sekä tehdä aloitteita tiedon jakamiseksi AKT–EU-kanavien kautta; katsoo, että on myös tärkeää ottaa huomioon Euroopan syrjäiset alueet, jotka ovat useiden AKT-maiden naapureita ja joilla on vastaavia, kestävää kehitystä koskevia haasteita vastassaan;

17. korostaa, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) tärkeää roolia ei tunnusteta tiedonannossa riittävästi, vaikka se on ilmastonmuutosta koskevan tieteellisen yhteisymmärryksen perusta; katsoo, että kehitysmaiden osallistumista sen työhön ja yleensäkin tutkimustoimintaan pitäisi myös korostaa;

18. korostaa, että Euroopan unionin pitäisi selvästi tunnustaa, että kehitysmaiden prioriteetti on kehitys, mitä tulee näiden maiden osallistumiseen tulevaan ilmastojärjestelyyn; katsoo kuitenkin, ettei vuosituhannen kehitystavoitteita saavuteta, ellei ympäristökysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen, kiinnitetä asianmukaisesti huomiota; katsoo, että kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen pitäisi olla yleiskehys, jossa kehitysmaita rohkaistaan hyväksymään toimintalinjoja ja toimenpiteitä ilmastonmuutosta koskevien huolenaiheiden huomioimiseksi, oli kyse sitten sopeutumisesta tai hillitsemisestä; katsoo tässä yhteydessä, että kehitystavoitteissa pitäisi huomioida kaksi ehtoa:

a)  niiden ei pitäisi johtaa paikallisväestön elämänlaadun huononemiseen edelleen ja että niiden pitäisi heijastella vuosituhannen kehitystavoitteita; katsoo, että tätä tarkoitusta varten kehitysmaiden on määriteltävä ja sovellettava sopeutumistoimia aina kun se on tarkoituksenmukaista; katsoo, että niiden pitäisi hillitsemisen osalta myös välttää umpikujia, joihin ns. kehittyneet maat ovat jo juuttuneet esimerkiksi tie- ja ilmaliikenteen alalla; katsoo, että kehitysmailla on historiallinen tilaisuus, joka niiden pitäisi hyödyntää, ja että investointivalinnat seuraavien vuosikymmenten aikana ovat keskeisen merkittäviä pyrittäessä siirtymään matalapäästöiseen tulevaisuuteen;

b)  kehitysmaiden pitäisi myös osaltaan myötävaikuttaa yleiseen hillitsemispyrkimykseen kapasiteettinsa mukaan ja ilman, että niiden kehitys hidastuu siitä; katsoo, että useimmat kehitysmaat, jotka ovat tätä nykyä erittäin riippuvaisia öljystä ja joilla on siksi erittäin korkeat energiakustannukset, saisivat lisähyötyä, koska energiankulutuksen väheneminen ja vaihtoehtoisten energialähteiden käytön lisääntyminen olisi siksi erittäin hyödyllistä; katsoo, että Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismilla on mahdollisuuksia myötävaikuttaa tähän tavoitteeseen ja että pitäisi tarkastella, miten sitä voidaan kehittää Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden tavoitteiden yli; katsoo, että sen onnistunut käynnistäminen edellyttää laajempaa taloudellista tukea Euroopan mailta nykyisten rahoitusongelmien poistamiseksi; katsoo, että on kuitenkin tärkeää, että puhtaan kehityksen mekanismia arvioidaan siltä kannalta, miten sen avulla ylletään toivottuun lopputulokseen eikä ainoastaan anneta yrityksille mahdollisuus paeta energiatehokkuuden parantamista koskevaa vastuutaan;

19. tukee tästä syystä uuden johdonmukaisen poliittisen ratkaisun kehittämistä, jolla parannetaan jo valmiiksi haavoittuvien väestöjen hyvinvointia maailmanlaajuisella kehitysstrategialla, jolle myönnetään asianmukainen taloudellinen tuki; katsoo, että tämän uuden strategian pitäisi perustua ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen hallinnon, katastrofien ehkäisemisen ja köyhyyden poistamisen väliseen yhteyteen.

ASIAN KÄSITTELY

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. katsoo, että ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista ja monimuotoisimmista haasteista, jolla on vaikutuksia ympäristöön, ihmisten terveyteen, elinoloihin ja aluesuunnitteluun,

B.  katsoo, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi on välttämätöntä, että kaikki sopimuspuolet panevat täytäntöön kaikilta osin ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan, riippumatta siitä, että toimenpiteillä on todellista merkitystä vasta kun ongelmaan on löydetty maailmanlaajuinen ratkaisu, johon osallistuvat myös kaikki runsaimmin saastuttavat suuret taloudelliset ryhmittymät,

C. katsoo, että on mahdollisesti ennakoitua vähemmän aikaa aloittaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen,

D. katsoo, että maapallon päästöt olisi puolitettava vuoteen 2050 mennessä, jotta maapallon keskilämpötilan nousu rajoitetaan alle kahteen asteeseen,

E.  katsoo, että teknologiset innovaatiot ja niiden käyttö ovat paras tapa torjua ilmastonmuutosta pitkällä aikavälillä,

1.  on täysin vakuuttunut, että EU:n on säilytettävä johtava rooli neuvotteluissa kansainvälisestä sopimuksesta, joka koskee Kioton pöytäkirjan vuoden 2012 jälkeistä järjestelmää ja jonka piiriin olisi saatava yhteisten mutta eriytettyjen vastuiden perusteella kaikki osapuolet, joita ilman päästöjä on erittäin vaikeaa valvoa maailmanlaajuisesti; uskoo, että Euroopan unionin yksipuolisesti asettamilla tavoitteilla voisi olla haitallisia vaikutuksia yhteisön teollisuuden kilpailukykyyn ja ne aiheuttavat kauppakiistoja;

2.  kehottaa EU:ta hyväksymään kansallisiksi päästövähennystavoitteiksi 15–30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja asettamaan vuoden 2050 tavoitteeksi vähennyksen, joka on EU:n hyväksymien pitkän aikavälin päämäärien mukainen, ottaen huomioon toimenpiteiden kustannukset ja niistä koituvan hyödyn sekä kehittyneen talousjärjestelmän maiden tarve toteuttaa suurempia ponnistuksia;

3.  toteaa, että viivyttely lisää haitallisten ympäristövaikutusten uhkaa ja johtaa kustannusten kasvamiseen; katsoo, että maapallon päästöjen alentaminen ei saa johtaa muihin vaaroihin;

4.  katsoo, että ilmastonmuutoksen torjunta on eduksi paitsi yhteiskunnalle myös ympäristölle sekä lisäksi edistää Lissabonin prosessin tavoitteiden ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista; on vakuuttunut, että uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen ja niihin investointi luo uusia mahdollisuuksia maa- ja metsätaloudelle, lisää työpaikkoja, parantaa ihmisten terveydentilaa, lisää alueellista kasvua, parantaa paikallisten ja alueellisten voimavarojen ja olemassa olevan kehittyneen teknologian käyttöä sekä vähentää köyhyyttä;

5.  korostaa tarvetta monipuolistaa tutkimusta ja ehkäiseviä toimenpiteitä ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvien vaikutusten, tulvien, kuivuuden, erityisesti metsäalueilla ja suojelluilla alueilla syttyvien palojen sekä luonnon biologisen monimuotoisuuden heikkenemisen ja taloudellisten tappioiden välttämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan huomioon metsien ja maanviljelyn merkityksen hiilen sitomisessa, eroosion hidastamisessa sekä voimavaroina ja ilmastoon vaikuttavana tekijänä;

6.  muistuttaa, että EU:ssa on mahdollisuus jopa 40 prosentin energiansäästöihin, mutta että tämän tavoitteen saavuttamiseksi täytyy asettaa sitovia tavoitteita;

7.  huomauttaa, että järjestelmällisen lähestymistavan avulla voisi olla mahdollista, että uusiutuvat energialähteet kattavat 25 prosenttia EU:n energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä;

8.  katsoo, että on tärkeää löytää ratkaisu väheneviin öljyvaroihin kohdistuvaan lisääntyvään energiankysyntään ja siitä johtuvaan öljyn hinnan nousuun tavalla, joka myös edistää ilmastonmuutoksen hidastamista; katsoo, että muun muassa kolmituotannon avulla saatavalla suuremmalla energiatehokkuudella ja uusiutuvien energiamuotojen suuremmalla osuudella on ensisijaista merkitystä;

9.  kehottaa tutkimaan tarkemmin ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia sen moninaisuus huomioon ottaen; katsoo, että seitsemännessä puiteohjelmassa tätä tarkoitusta varten varatut määrärahat ovat riittämättömät; on vakuuttunut siitä, että Galileo-ohjelmaa varten on kehitettävä uusia sovelluksia luonnonkatastrofien kuten palojen ja tulvien nopeaa havainnointia varten;

10. panee tyytyväisenä merkille komission panostuksen innovaatioon, mutta toivoo samalla selkeitä ja konkreettisia toimenpiteitä; on huolissaan siitä, että autoteollisuus ei tavoita 140 grammaa kilometriä kohden tavoitetta ajallaan; painottaa tarvetta asettaa kiireellisesti pitkän aikavälin sääntömääräisen standardin 80–100 grammaa kilometriä kohden sekä autoteollisuudelle päästöoikeuksien kauppaa koskevan järjestelmän päästöjen vähentämiseksi edelleen pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla; kehottaa komissiota hyväksymään innovoivia toimia teollisuuden kannustamiseksi vähentämään autojen kasvihuonekaasupäästöjä nykyistä nopeammin;

11. on huolestunut rahtiliikenteen lisääntymisestä; kehottaa komissiota laatimaan arvion rahtiliikenteen hiilidioksidipäästöistä sekä tutkimaan innovatiivisia tapoja avoimuuden lisäämiseksi liikenteen hiilidioksidipäästöjen osalta; huomauttaa, että ilmailuliikenteen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on maailmanlaajuisesti 4–9 prosenttia ja että ilmailuliikenteen osuus päästöistä kasvaa 3 prosenttia vuodessa; korostaa tarvetta asettaa ilmailuliikenteen päästöjen vähentämiselle selkeät tavoitteet; huomauttaa, että kuljetusliikenteen hiilidioksidipäästöille maailmanlaajuisesti astetuilla tavoitteilla voitaisiin parantaa olosuhteita kilpailulle ja yhtäläisille mahdollisuuksille; kehottaa komissiota arvioimaan, mitä seurauksia kuljetusliikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämisen selkeillä tavoitteilla olisi teollisuudelle Euroopassa;

12. ehdottaa toimiin ryhtymistä, jotta yhteiskuntamme saataisiin paremmin sääoloja kestäväksi (maankäytön suunnittelun, rakennusmääräysten ja tulvasuojauksen parantaminen, maantieteellisesti hajautetut tuotantokeskukset, toimenpidesuunnittelu ja niin edelleen);

13. kehottaa EU:ta lisäämään voimavarojaan lupaavien teknologisten ratkaisujen kehittämiseksi yhdessä muiden maailmanlaajuisesti merkittävien toimijoiden kanssa;

14. kehottaa komissiota linjaamaan selkeämmin suunnan kohti vähäisten hiilidioksidipäästöjen taloutta luomalla suunnitelman, josta ilmenevät muun muassa vetyä ja kestäviä energialähteitä koskevat odotukset; pyytää komissiota määrittelemään kehitystä hidastavat tekijät ja uusien puhtaiden teknologioiden käyttö.

ASIAN KÄSITTELY