pienistä ja keskisuurista yrityksistä (pk-yritykset) kehitysmaissa

(2005/2207(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Cotonoun kumppanuussopimuksen liitteen II,

–       ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle: Kasvua ja työllisyyttä edistävän kumppanuuden toteuttaminen: Euroopasta esikuva yritysten yhteiskuntavastuun alalla (KOM(2006)0136),

–       ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission yhteiseksi julistukseksi Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta "Eurooppalainen konsensus"(1),

–       ottaa huomioon 22. marraskuuta 2005 annetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julistuksen Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta ”Eurooppalainen konsensus”,

–       ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Afrikan kehitysstrategiasta(2),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ”EU:n Afrikka-strategia: eurooppalaisafrikkalainen sopimus kehityksen nopeuttamiseksi Afrikassa” (KOM(2005)0489),

–       ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tehtävistä vuosituhannen kehitystavoitteiden (MDG) saavuttamiseksi(3),

–       ottaa huomioon 29. lokakuuta 2004 annetun komission valmisteluasiakirjan, joka sisältää Euroopan komission selvityksen vuosituhannen kehitystavoitteista 2000–2004 (SEC(2004)1379),

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–       ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6-0151/2006),

A.     katsoo, että eurooppalaisia pk-yrityksiä koskevat toimintatavat eivät ole automaattisesti siirrettävissä kehitysmaihin,

B.     katsoo, että kehitysmaiden pk-yrityksille ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää,

C.     katsoo, että kehitysmaiden pk-yrityssektoriin kuuluu hyvin erilaisia yrityksiä, jotka toimivat vaihtelevissa markkinaolosuhteissa,

D.     katsoo, että pk-yritykset luovat työpaikkoja ja rakentavat kansalaisyhteiskuntaa,

E.     katsoo, että pk-yritykset vähentävät köyhyyttä ja ne ovat sen vuoksi yksi keino saavuttaa sekä sosiaalista että taloudellista kehitystä,

F.     katsoo, että rajat ylittävä toiminta on useimmilla kehittyvillä alueilla laajalle levinnyttä, minkä vuoksi politiikkaa ja ohjelmia laadittaessa niihin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota,

G.     katsoo, että alueellinen näkökulma pk-yritysten kehittämiseen, jolloin mukana ovat kahden tai useamman valtion hallitukset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt, saattaa olla ratkaisu pk-yritysten kehittämiselle monilla alueilla kehitysmaissa,

H.     katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä pk-yritysten merkitykseen pienten saarivaltioiden taloudelle,

I.      katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä pk-yritysten rooliin konfliktinjälkeisessä tilanteessa olevissa maissa, joissa pk-yritykset voisivat olla keino integroida aikaisemmat konfliktin osapuolet tehokkaasti yhteiskuntaan,

J.      katsoo, että valtion viranomaisten olisi pidettävä byrokratia mahdollisimman vähäisenä ja vältettävä siten luomasta esteitä pk-yritysten kehittämiselle,

K.     katsoo, että rekisteröinti ei saisi olla este pienten yritysten käynnistämiselle tai mikroyritysten laajentamiselle pieniksi yrityksiksi,

L.     katsoo, että paikallisten ja alueellisten verkostojen luominen voi tuoda merkittäviä etuja pienyrityksille,

M.    katsoo, että on tarpeen levittää tietoa sellaisista hyvistä toimintatavoista, jotka edistävät pk-yritysten kasvua ja paikallista talous- ja työllisyyskehitystä koskevien aloitteiden suunnittelua, toteuttamista ja arviointia,

N.     katsoo, että paikan päällä olevien toimijoiden, heidän järjestöjensä ja muiden organisaatioidensa on oltava aina ratkaisevassa asemassa pk-yrityksiä koskevan politiikan luomisessa ja toteuttamisessa,

O.     katsoo, että alueelliset erot ja kulttuurierot pitäisi ottaa huomioon pk-yrityksiä koskevan politiikan ja ohjelmien suunnittelussa,

P.     katsoo, että useimmat mikrokokoiset yritykset ovat perheyrityksiä ja siksi niihin on kiinnitettävä aina erityistä huomiota pk-yrityspolitiikan suunnittelussa,

Q.  katsoo, että naiset ovat tärkeitä talouden toimijoita mikroyritysten ja pienten yritysten perustamisessa ja kehittämisessä ja että naisten yrityksiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota,

R.     katsoo, että naisten yrityshankkeisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, niin että vältettäisiin se, että menneisiin aikoihin kuuluvat toimintatavat ja perinteet estävät mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä koskevien aloitteiden ideoinnin ja täydellisen täytäntöönpanon,

S.     katsoo, että osuuskunnilla on tärkeä rooli paikallisen talouden ylläpitäjinä ja paikallisten yhteisöjen yhteenkuuluvuuden luojina,

T.     katsoo, että paikallisilla instituutioilla on tärkeä rooli pk-yritysten tukijoina,

U.     katsoo, että pk-yritysten perustamispolitiikalla voi olla tärkeä rooli epävirallisen talouden merkityksen vähentämisessä,

V.     katsoo, että pk-yritysten perustamisen ja toiminnan turvallisuus olisi taattava,

W.    katsoo, että osuuskunnat tuntevat hyvin perinteisiä yhteistoimintakäytäntöjä monissa maaseutu- ja kaupunkiyhdyskunnissa,

X.     katsoo, että uusien osuuskuntien muodostaminen saattaa olla yksi toteuttamiskelpoinen keino muuttaa epävirallisia toimintamuotoja virallisiksi,

Y.     katsoo, että olisi tuettava aloitteita, joilla parannetaan investointi-ilmastoa ja liiketoimintamahdollisuuksia, jotka auttavat luomaan työpaikkoja ja edistävät köyhien kansalaisten hyvinvointia,

Z.     katsoo, että pk-yritykset tarvitsevat riittävästi aikaa ja niiden pitää voida kehittää valmiuksia sopeutuakseen toiminta-alojensa vähittäiseen avaamiseen maailmanmarkkinoiden kilpailulle; katsoo, että kriittisen dimension pitäisi yhteistoimintaprosessien kautta johtaa sellaiseen kriittiseen massaan, joka on välttämätön alkuvaiheen suojelun asteittaiseksi poistamiseksi,

A A. katsoo, että pk-yritysten toiminnassa olisi asteittain edistettävä yritysten yhteiskunnallisen vastuun käsitettä, jonka perusteella liiketoiminnassa otetaan huomioon sosiaaliset ja ympäristölliset huolenaiheet,

A B. katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä pk-yritysten sosioekonomiseen ympäristöön, esimerkiksi henkilöstön yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen ja viestintä- ja tietoinfrastruktuureihin, raaka-aineiden saantiin ja markkinoihin,

A C. katsoo, että on erittäin tärkeää rakentaa kumppanuuksia ja tiedonvälitysjärjestelmiä, joilla mahdollistetaan kehityksen kannalta tarpeellisten kokemusten saanti,

A D. katsoo, että pk-yrityksillä on tärkeä rooli kestävää matkailua koskevien aloitteiden kehittämisessä kehitysmaissa,

A E.  katsoo, että strukturoimattomat rahoitusjärjestelmät ovat erityisen haitallisia mikroyritysten ja pienten yritysten kasvulle,

A F.  katsoo, että tärkeimpiä pk-yritysten käytettävissä olevia rahoituslähteitä ovat epävirallisten yhdistysten, perheiden ja ystävien epäviralliset lainat, pienet säästöt ja aikaisemmat ansiot ja saadut rahalähetykset,

A G. katsoo, että alkupääoman hankkiminen voi olla avuksi pk-yritysten perustamisessa ja kehittämisessä,

A H. katsoo, että pk-yritysten kehittämisen kannalta tärkeää on luotonsaanti, erityisesti keskipitkien ja pitkäaikaisten luottojen saanti, sekä rahoituksen välittäjien aseman vahvistaminen,

A I.   katsoo, että kokemus on osoittanut, että kehitysmaissa naiset ovat parhaita mikroluottojen käyttäjiä, minkä vuoksi heillä on tärkeä asema paikallisten talouksien kestävyyden kannalta,

A J.  katsoo, että AKT-mailla ja muilla kehitysmailla sekä kansallisilla ja alueellisilla instituutioilla on tärkeä rooli niiden varojen ohjauksessa, joilla pk-yritysten kehitystä edistetään,

A K. katsoo, että pk-yrityksiä varten olisi oltava ennakoiva rahoitus- ja verotuspolitiikka; katsoo, että erityisten luottomuotojen tai verokannustimien olisi oltava osa näitä politiikkoja,

1.      katsoo, että on välttämätöntä yhdenmukaistaa ainakin alueellisella tasolla kaikki pk-yritysten, myös mikroyritysten, olemassa olevat määritelmät; katsoo edelleen, että työntekijöiden lukumäärä on paras kriteeri määriteltäessä pk-yritystä;

2.      suosittelee, että alueella, jolla kehitysmaat ovat enemmistönä, yritystä olisi pidettävä mikroyrityksenä, kun se työllistää 1-5 henkilöä, pienyrityksenä, kun se työllistää 6-25 henkilöä, ja keskikokoisena yrityksenä, kun se työllistää 26–100 henkilöä;

3.      tukee politiikkoja, joilla pyritään vähentämään yritysten perustamisen, rekisteröinnin ja käynnistämisen esteitä; pyytää kehitysmaiden kansallisia hallituksia arvioimaan nykyisen ja tulevan talouslainsäädännön vaikutukset pk-yrityksiin;

4.      suosittelee erityistukea yritysverkostojen luomiseksi paikallisella ja alueellisella tasolla;

5.      korostaa, että verkostojen luomista helpottavat yhteenliittymät, jotka järjestävät erilaisia palveluja tuottavia pooleja, kuten oikeudelliseen neuvontaan, kirjanpitoon, yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen sekä tietotekniikan käyttöön liittyviä palveluja;

6.      katsoo, että pienissä kaupungeissa ja kylissä tällaiset poolit voitaisiin tarpeen vaatiessa käynnistää julkisella rahoituksella, mutta lopulliseksi toimintavaihtoehdoksi niiden osalta suositellaan yksityistä omistusta;

7.  kehottaa laatimaan erityisesti suunniteltuja politiikkoja, ohjelmia ja hankkeita, jotka on tarkoitettu pk-yrityksille ja myös mikroyrityksille, jotka ovat perinteisesti olleet aktiivisia rajat ylittävässä kaupassa;

8.      korostaa hallitusten osuutta tällaisissa rajat ylittävissä politiikoissa, mikä lujittaisi valtioiden välistä luottamusta, lakien ja toimintatapojen yhdenmukaistamista ja alueellista kehitystä;

9.      muistuttaa, että pk-yritykset, myös mikroyritykset, ovat pääosin perheyrityksiä, jotka ovat saaneet alkunsa sellaisessa ympäristössä, jossa kulttuureilla ja perinteillä on yhä keskeinen asema, ja niiden suhteen tarvitaan sen vuoksi huolellisesti sovitettua ja järkevää poliittista lähestymistapaa silloin, kun uusien lakien tai organisaatiomuotojen toteuttamista valmistellaan;

10.    kehottaa kaikkia paikan päällä olevia toimijoita osallistumaan joko suoraan tai edustamiensa organisaatioiden kautta kaikilla tasoilla kaikkien pk-yrityksiä koskevien politiikkojen luomiseen ja toteuttamiseen;

11.    tunnustaa sen ensiarvoisen tärkeän aseman, joka naisilla on kaikissa kehitykseen liittyvissä asioissa ja jonka päätöksentekijät usein unohtavat, ja vaatii, että naisten yrityshankkeisiin kiinnitetään erityistä huomiota;

12.    tunnustaa sen roolin, joka paikallisilla instituutioilla on pk-yritysten, myös mikroyritysten, tukijoina; katsoo, että paikalliset instituutiot voivat panna alulle mikroyrityksille ja pk-yrityksille yhteisiä palveluja tarjoavien poolien toteuttamisen, missä valtion pitäisi olla käynnistysvaiheessa mukana rahoittajana;

13.    tunnustaa pk-yritysten merkityksen työpaikkojen luojina ja korostaa, että on tärkeää muuttaa nämä työpaikat ennakoivien kansallisten politiikkojen avulla ammattitaitoa vaatimattomista ammattitaitoa vaativiksi, kausiluonteisista päätoimisiksi, tilapäisistä pysyviksi;

14.    korostaa sitä roolia, joka osuuskunnilla voi olla paikallisten talouksien ylläpitäjinä ja paikallisten yhteisöjen yhteenkuuluvuuden rakentajina ja luojina;

15.    vaatii kehittämään kansallisia toimintalinjoja, joilla autetaan vähentämään epävirallisen talouden merkitystä kehitysmaissa; vaatii lisäksi edistämään aloitteita, joilla autetaan parantamaan investointi-ilmastoa ja luomaan siten liiketoimintamahdollisuuksia;

16.    katsoo, että osuuskunnat ovat väline, jolla epävirallista toimintaa voidaan virallistaa, koska ne tuntevat paremmin perinteisiä yhteistoimintakäytäntöjä monissa maaseutu- ja kaupunkiyhdyskunnissa kuin muut virallisen muodon omaavat organisaatiot;

17.    katsoo, että osuuskunnat ovat paras ympäristö takaamaan, että osana virallista taloutta toimivat pk-yritykset eivät luisu takaisin epäviralliseen talouteen;

18.    tunnustaa, että pk-yritykset tarvitsevat riittävästi aikaa ja niiden pitää voida kehittää valmiuksia sopeutuakseen toiminta-alojensa vähittäiseen avaamiseen maailmanmarkkinoiden kilpailulle; tunnustaa, että kriittisen dimension pitäisi yhteistoimintaprosessien kautta johtaa sellaiseen kriittiseen massaan, joka on välttämätön alkuvaiheen suojelun asteittaiseksi poistamiseksi;

19.    kannustaa ottamaan asteittain käyttöön kehitysmaiden pk-yritysten yhteiskunnallisen vastuun käsitteen, ja kehottaa siksi komissiota edistämään kyseisen käsitteen käyttöönottoa ja tietoisuutta siitä kaikissa asiaa koskevissa kokouksissa ja kahdenkeskisissä tapaamisissa Cotonoun sopimuksen(4) allekirjoittajamaiden kanssa;

20.    tunnustaa, että terveellä pohjalla olevan sosioekonomisen ympäristön luominen pk-yrityksille on mahdollista vain, jos niitä koskeviin politiikkoihin sisältyy esimerkiksi henkilöstön yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, viestintä- ja tietoinfrastruktuurien järjestäminen sekä helppo raaka-aineiden saanti ja paikallisille ja alueellisille markkinoille pääsy;

21.    kehottaa perustamaan pk-yritysten välisiä kumppanuuksia ajankohtaisten tietojen ja kokemusten vaihtoa varten;

22.    tunnustaa sen roolin, joka pk-yrityksillä voi olla useimpien alakohtaisten politiikkojen kehittämisessä;

23.    vaatii järkevien, pk-yritysten kehittämistä edistävien rahoitusjärjestelmien toteuttamista;

24.    korostaa, että monilla alueilla perinteisesti vallitsevaa käytäntöä käyttää epävirallisia luottoja ja lainoja pitäisi välttää, mikä voi tapahtua suosimalla erityisesti suunniteltuja rahoitustuotteita ja mikrorahoitusta;

25.    suosittelee, että pk-yritysten perustamiseen ja kehittämiseen olisi järjestettävä alkupääomaa;

26.    suosittelee politiikkoja, jotka helpottavat luotonsaantia, erityisesti keskipitkien ja pitkäaikaisten luottojen saantia, ja pk-yritysten rahoituksen alalla toimivien välittäjien aseman vahvistamista;

27.    vaatii erityistä huomiota kiinnitettäväksi pääasiassa naisvoimin toimiviin mikroluottoja tarvitseviin yrityksiin erityisesti alueilla, joilla naisilla ei ole täysiä toimivaltuuksia;

28.    ehdottaa kehitysmaissa rahoitusalalla toimiville alueellisille instituutioille kansainvälistä tukea ja rahoitusta, jolloin pk-yritysten toimintaan sovellettaisiin yhteistä monikansallista lähestymistapaa;

29.    vaatii pk-yrityksille sovitettuja verokannustimia, erityisesti niiden käynnistysvaiheessa;

30.    vaatii lainsäädännön uudistuksia, joilla nopeutetaan ja yksinkertaistetaan rekisteröintimenettelyjä ja alennetaan vähimmäispääomaa koskevia vaatimuksia;

31.    vaatii oikeudenkäyntimenettelyjen uudistamista, jotta liiketoimintaan liittyvät kiistat voitaisiin ratkaista nopeammin ja voitaisiin tehostaa sopimusten täytäntöönpanoa ja omistusoikeuksien suojelua;

32.    kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maiden (AKT-maat) hallituksille, AKT–EU-neuvostolle ja AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, 17.11.2005, P6_TA(2005)0446. (2) Hyväksytyt tekstit, 17.11.2005, P6_TA(2005)0445. (3) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 311. (4) Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välinen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitettu kumppanuussopimus, EUVL L 65, 8.3.2003, s. 27.

Johdanto

Kehitysmaan kannalta vahva, yhteen kietoutuneiden pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) verkko on olennaisen tärkeä.

Yhteistä kehitysmaiden pk-yritysten mallia ei voida määrittää, sillä jokainen maa on historiastaan ja perinteistään johtuen erilainen. Ne voivat kuitenkin muodostaa, aivan kuin kehittyneissä maissakin, talouden selkärangan. Jos niitä niiden toimintaan liitetään oikealla tavalla kohdistetut kannustimet, ne voivat toimia kestävän kehityksen moottoreina.

Hyvä, avoin, johdonmukainen liiketoimintaympäristö, jossa pk-yrityksillä on merkittävä rooli, on sen vuoksi ensimmäinen askel, jolle toiminta voidaan perustaa. Monissa kehitysmaissa tämä liiketoimintaympäristö on nykyisin epäedullinen. Pk-yritysten perustamisessa on pullonkauloja, tai yritykset kohtaavat vaikeuksia toimintaa aloittaessaan. Joissakin tapauksissa kansallisessa hallinnossa saatetaan turvautua vanhentuneisiin lakeihin, joista jotkut ovat peräisin siirtomaa-ajalta ja jotka olisi siksi kiireesti saatettava ajan tasalle vastaamaan globalisoituneen talouden vaatimuksia.

Pk-yritysten roolin vahvistaminen tietyssä taloudessa merkitsee viime kädessä ihmisten auttamista lähtemään mukaan kestävän kasvun sykliin. Tämä myös mahdollistaa keskiluokan syntymisen. Keskiluokkaa tarvitaan, jotta saadaan aikaan sellainen kriittinen massa, joka on välttämätön suunnan antajana hallituksille siinä, kuinka maan asioita hoidetaan menestyksekkäästi.

Euroopan parlamentti ole toistaiseksi koskaan käsitellyt valiokunta-aloitteisessa mietinnössä kehitysmaiden pk-yrityksiä, ja komissio sisällyttää ne jatkuvasti yksityissektoria koskevaan laajempaan yhteyteen. Esimerkiksi Cotonoun sopimus ja uusi kehityspolitiikkaa koskeva “eurooppalainen konsensus” ovat todellisia näyttöjä tällaisesta tarkastelusta. Sen vuoksi komission strategian yhteydessä olisi muotoiltava selvästi määritelty pk-yrityksiä koskeva, suotuisaa liiketoimintaympäristöä korostava politiikka.

Ongelmia ja haasteita

Pk-yrityksiä tarkasteltaessa on sovittava siitä, kuinka pienet ja keskisuuret yritykset määritellään.

Todellista tilannetta paikan päällä tarkasteltaessa voidaan todeta sekalainen yhdistelmä perinteisiä yhteistoimintamuotoja ja totunnaisia yritysmuotoja, joista monilta puuttuu virallinen asema. Pk-yrityksiin kuuluu ”mikroyrityksiä”, jotka ovat organisaatiomuodoltaan joko yksityisyrityksiä tai osuuskuntia, ja ”pienyrityksiä” ja ”keskisuuria yrityksiä”, jollaisia tunnetaan EU:ssa. Yritysten toiminta-ala vaihtelee alkutuotannosta palvelusektoriin.

Eurooppalainen pk-yritysten käsite (50–250 työntekijää) ei sovellu kehitysmaiden todellisuuteen. Yksi mietinnön myönteisistä tuloksista voisi olla näiden maiden pk-yrityksiä koskevan määrittelyn aikaansaaminen, mikä tekisi mahdolliseksi suunnitella paremmin kehityslähtöisiä politiikkoja ja ohjelmia.

Toinen tarkasteltava ongelma ovat pk-yrityksiä koskevien kansallisten politiikkojen rajat. Pitäisikö näissä politiikoissa käsitellä myös mikrokokoisia perheyrityksiä? Olisiko niihin sovellettava erityisesti suunniteltuja välineitä?

Monet näistä mikroyrityksistä, esimerkiksi rengaskorjaamo, rannikkokalastusalus tai kotona tuotettujen puutarhatuotteiden tai hedelmien myyntikoju, toimivat osana epävirallista taloutta, ja siksi ne olisi saatettava virallisen toiminnan piiriin. Siitä hyötyisivät pääasiassa ne ihmiset, jotka toimivat näissä yrityksissä.

Lisäksi on tarpeen luoda sellainen liiketoimintaympäristö, jossa pk-yritykset voivat menestyä. Tässä mietinnössä pyritään antamaan joitakin suuntaviivoja siihen, kuinka tämä voitaisiin saavuttaa.

Hyvän liiketoimintaympäristön luomiseen tarvitaan yhtenäinen toimenpidekokonaisuus, johon kuuluu useita aloja, kuten yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, tieto- ja viestintävälineiden järjestäminen, oikeudellinen neuvonta ja byrokratian vähentäminen, organisaatio- ja johtamistekniikat, markkinointi, välitön apu tai yleinen neuvonta ja rahoituspalvelujen saanti.

Olisi suunniteltava ja toteutettava paikan päällä olevien toimijoiden kannalta sopivia räätälöityjä toimia. Toimijat pitäisi nähdä eräänlaisina “kertojina”. Koulutuksen saatuaan heidän pitäisi kyetä toistamaan se – olkoon se kokemusta, välineitä tai tekniikkaa – ja välittämään se edelleen muille.

Omatoimisuutta olisi vahvistettava. Emme saa unohtaa, että monien kehitysmaiden kansalaiset ovat tottuneet yhteenliittymiin ja yhteistoimintaan perustuviin organisaatiomuotoihin.

Koskaan ei saa unohtaa kansallisilla ja alueellisilla politiikoilla liiketoimintaympäristölle asetettuja puitteita, mikäli sellaiset ovat olemassa. Jos niitä ei ole, EU voisi auttaa kansallisia ja paikallisia viranomaisia tällaisten politiikkojen rakentamisessa. Kokemuksen siirto, tieto siitä, kuinka välttää muiden jo tekemät virheet, tai uudenlaiset, tehokkaammat menettelyt voivat aina olla hyödyllisiä.

Tässä yhteydessä olisi kuultava ja kunnioitettava paikallisia toimijoita ja heidän organisaatioitaan. Heitä olisi pidettävä kumppaneina. Naisten asemaa on aina korostettava. Kaikkien toimijoiden on voitava tuntea olevansa hankkeessa mukana, jotta he voivat tuottaa tarvittavan sysäyksen tavoiteltujen tulosten saavuttamiseksi. Askel askeleelta etenevä, selvästi suunniteltu ohjelma, johon liittyvät helposti ymmärrettävät, aikataulutetut tavoitteet, on parempi kuin mikään ulkoapäin tuleva, käyttövalmiina pakettina myytävä politiikka.

Kansallisiin ja alueellisiin politiikkoihin on sisällytettävä rahoitusta ja verokannustimia koskevat toimenpiteet.

Lisäksi kansallisiin ja alueellisiin politiikkoihin on sisällytettävä uudistukset, joilla vähennetään byrokratiaa ja nopeutetaan rekisteröintimenettelyjä sekä yksinkertaistetaan lupien saantia.

Näiden lisäksi kansallisiin politiikkoihin pitäisi sisällyttää oikeudenkäyntimenettelyjen uudistus, jotta voitaisiin nopeuttaa oikeuden päätöksiä ja tehostaa omaisuuden suojelua ja sopimusten täytäntöönpanoa.

Kehitysmaissa on yleensä kehittymättömät rahoitusjärjestelmät, joiden katsotaan estävän varmalla pohjalla olevien mikroyritysten tai pienyritysten kehittämistä. Siksi monien yrittäjien on turvauduttava epävirallisiin lainoihin käytettävä omia säästöjään, missä he joskus joutuvat vaarantamaan oman perheensä elintason.

Myös mikrorahoituksen merkitystä on tarkasteltava, sillä useimmat hankkeet toteutetaan mikroyritysten kanssa. EU voisi edistää näitä mikrorahoitustoimia erityisillä tukiohjelmilla ja hankkeilla. Niillä voidaan luoda työpaikkoja, ja niiden pitäisi edistää ”kunnollisen työn”, toisin sanoen turvallisten työpaikkojen aikaansaamista.

Myös uusien yritysten käynnistämisessä käytettävän alkupääoman (siemenpääoman) olisi oltava tärkeällä sijalla pk-yritysten perustamisessa.

Verokannustimien järjestäminen on toinen välttämätön toimenpide, jos epävirallisesti toimivia yrityksiä aiotaan rohkaista liittymään viralliseen talouteen. Nämä järjestelyt on yhdistettävä politiikkoihin, jotka saavat viralliseen talouteen siirtyneet pk-yritykset pysymään sellaisina ja estävät niitä luisumasta takaisin epäviralliseen talouteen.

Kun ollaan tekemisissä kehitysmaiden kanssa, jotka eivät ole saarivaltioita, on epäilemättä tarkasteltava rajat ylittäviä toimia, sekä virallisen että epävirallisen talouden osalta. Rajoja suunniteltaessa on usein jätetty huomiotta historia ja perinteet, kulttuurit ja taloudellinen toiminta, joita joillakin alueilla on harjoitettu vuosisatojen ajan. Meidän aikanamme on aika tarkastella näitä toimia erilaisesta näkökulmasta, alueellisesti suunnattujen politiikkojen ja ohjelmien kautta, ja tuoda yhteen kahden tai useamman maan kansalliset hallinnot ja paikalliset viranomaiset. Tämä on ainoa keino, jolla pk-yritykset voidaan saada hyötymään lisää alueellistamisesta ja globalisaatiosta ja osallistumaan pohjoinen–etelä- ja etelä–etelä-toimintaan.

Tulevat toimet

On aivan ilmeistä, että tämä aihe on erittäin monitahoinen, joten siihen liittyviä monia erityiskysymyksiä on käsiteltävä yksityiskohtaisemmin. Joitakin aiheita voidaankin joutua jättämään mietinnöstä pois, jotta on mahdollista saada aikaan ytimekäs ja järkevä asiakirja.

Näiden toimien toteuttaminen on menestyksen avain. On myös totta, että vaikka maailmanlaajuisia ideoita ehdotetaan, ne on mukautettava paikalliseen todellisuuteen (”ajattele globaalisti – toimi paikallisesti”).

Kehitysyhteistyövaliokunta voisi luoda yleisen kehyksen mietinnölle, jolla pyritään rakentamaan yhtenäinen, pk-yritysten roolia kehitysmaissa vahvistava politiikka, ja päättää sen jälkeen seurantamietinnöistä ja täsmällisemmistä ja perusteellisemmista pk-yrityksiä koskevista aloitteista.