MIETINTÖ aloitteista, joilla pyritään täydentämään koulutusohjelmia eurooppalaisen ulottuvuuden sisältävillä asianmukaisilla tukitoimilla

1.9.2006 - (2006/2041(INI))

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta
Esittelijä: Christopher Beazley

Oikaisut/LisäyksetValitseERR01

• ERR01 (PDF - 72 KB)
• ERR01 (DOC - 34 KB)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

aloitteista, joilla pyritään täydentämään koulutusohjelmia eurooppalaisen ulottuvuuden sisältävillä asianmukaisilla tukitoimilla

(2006/2041(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 149 artiklan,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston ja Eurooppa-neuvostossa kokoontuneiden koulutusministerien 24. toukokuuta 1988 antaman päätöslauselman koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistamisesta,

–   ottaa huomion vihreän kirjan koulutuksen eurooppalaisesta ulottuvuudesta (KOM(1993)0457),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uusi monikielisyyden puitestrategia” (KOM(2005)0596),

–   ottaa huomioon neuvoston ja komission yhteisen väliraportin Euroopan koulutusjärjestelmien tavoitteiden yksityiskohtaisen seurantaohjelman täytäntöönpanosta ”Education and Training 2010” – The success of the Lisbon strategy hinges on urgent reforms (EDUC 43, Doc. 6905/04),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A6‑0267/2006),

A. katsoo, että eurooppalaisesta ulottuvuudesta on viime vuosikymmeninä tullut yhä tärkeämpi koulutusnäkökohta, erityisesti kansallisissa koulutusohjelmissa,

B.  katsoo, että Euroopan parlamentti on jo osallistunut aihetta koskevaan työhön, erityisesti 7. huhtikuuta 2004 pidetyn historianopetuksen eurooppalaista ulottuvuutta koskevan kuulemisen yhteydessä,

C. katsoo, että jäsenvaltioiden, esimerkiksi Itävallan, Saksan, Portugalin, Alankomaiden, Yhdistyneen kuningaskunnan, Slovenian ja Espanjan viranomaiset ovat jo toteuttaneet Euroopan asemaa koulutuksessa koskevia aloitteita ja että kansalaisjärjestöt ovat tehneet tällä alalla lukuisia aloitteita,

D. katsoo, että kielellisellä osa-alueella näyttää olevan ratkaiseva merkitys eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistamisessa, sillä vieraiden kielten taito kuuluu Euroopan unionissa asuvan, opiskelevan, työskentelevän ja yleensä liikkuvan Euroopan kansalaisen perustaitoihin,

E.  katsoo, että sekä jäsenvaltioiden välillä että niiden sisällä on eroja siinä, miten eurooppalainen ulottuvuus on sisällytetty koulutukseen,

F.  katsoo, että Comenius- ja Lingua-ohjelmien merkitys on tässä yhteydessä pidettävä mielessä,

G. katsoo, että oppilaille, opettajille ja opiskelijoille välitettävä Eurooppaa koskeva tieto vaihtelee suuresti maittain; katsoo, että on pyrittävä sopimaan yhteisestä historiakäsityksestä ja eurooppalaisten arvojen määritelmästä,

H. katsoo, että merkittävimpiä esteitä ovat edelleen rajat ylittävien aloitteiden ja ohjelmien vähyys, aloitteiden välisen koordinoinnin puute, näkyvyyden ja saatavuuden puute sekä riittämättömät tai epäsopivat välineet niiden suorittamiseen,

I.   katsoo, että monet esteet ja hankaluudet, kuten ajanmukaisen, laadukkaan, kaikilla EU:n kielillä saatavilla olevan Euroopan unionia koskevan tiedotus- ja koulutusmateriaalin puute, vaikeuttavat opettajien pyrkimystä sisällyttää eurooppalainen ulottuvuus opetukseensa,

1.  katsoo, että kaikissa koulutusjärjestelmissä on varmistettava, että oppilailla on toisen asteen koulutuksen päättyessä kansallisten viranomaisten määrittelemät tarvittavat tiedot ja taidot, jotka valmistavat heitä heidän rooliinsa Euroopan unionin tulevina kansalaisina ja jäseninä;

2.  korostaa, että eri jäsenvaltioissa on tärkeää löytää selkeä ja yhdenmukainen määritelmä ”eurooppalaisen ulottuvuuden” merkitykselle, sisällölle ja soveltamisalalle;

3.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja koulutusministerien neuvostoa saattamaan ajan tasalle edellä mainitun, eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistamisesta 24. toukokuuta 1988 annetun päätöslauselman eritoten sen jälkeen tapahtuneiden EU:n laajentumisten huomioon ottamiseksi;

4.  kehottaa neuvostoa tunnustamaan eurooppalaisen ulottuvuuden kaksi eri osa-aluetta: ensinnäkin EU:ta, sen toimielimiä, menetelmiä, käytäntöjä ja aloitteita koskevan tiedon saatavuuden ja toiseksi Euroopan yhteistä historiaa ja kulttuuriperintöä koskevan tiedon, kielellisten taitojen kehittämisen sekä Euroopan ajankohtaisten tapahtumien tuntemuksen, joilla voidaan täydentää jäsenvaltioiden opetusohjelmia;

5.  korostaa nykyaikaisten opetusmenetelmien, kuten multimedian ja Internetin tarjoamien opetusvälineiden käytön tärkeyttä eurooppalaisen ulottuvuuden sisällyttämisessä koulujen koulutusohjelmiin; suosittelee siksi perustamaan esimerkiksi monikielisen Internet-palvelun, joka esittelisi parhaita käytäntöjä, tarjoaisi tukea opetukseen ja toimisi kokemusten vaihtamisen foorumina;

6.  vaatii kehittämään jatkuvasti kieltenopetuksen tarjontaa esimerkiksi elinikäisen oppimisen ohjelman Comenius-osan puitteissa; tunnustaa lisäksi, että joissakin jäsenvaltioissa ja etenkin englantia äidinkielenään puhuvilla on vaikeuksia ylläpitää riittävää kiinnostusta ja motivaatiota oppia muita Euroopan kieliä, joka edistäisi Euroopan keskinäistä ymmärrystä ja empatiaa; katsoo, että naapurikansojen kielten oppiminen on tällöin erityisen tärkeää;

7.  ehdottaa, että jäsenvaltiot tukevat monikielisyyden lisäämistä politiikalla, jonka mukaan opetettavia kieliä on nykyistä enemmän, ja järjestävät opetussuunnitelmansa niin, että vähintään kahden vieraan kielen opetus aloitetaan hyvin varhaisessa iässä;

8.  ehdottaa analyysin laatimista siitä, miltä osin Lissabonin tavoitteiden yhteydessä ei ole tähän mennessä onnistuttu saavuttamaan tässä asiassa aiottuja tuloksia, sekä luettelon laatimista toimista, jotka jäsenvaltioiden hallitusten on tärkeää panna täytäntöön, jos sovittujen taloudellisten parannusten halutaan toteutuvan;

9.  suosittelee kieltenopetusta ja koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden sisällyttämistä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamista kaikkien jäsenvaltioiden välillä sen varmistamiseksi, että nykyiset aloitteet, myös ennen vuotta 2004 alulle pannut, saadaan levitettyä kaikkiin unionin jäsenvaltioihin;

10. esittää, että EU:n viimeisimmän laajentumisen onnistumisen kannalta on tärkeää, että kymmenen uuden ja viidentoista pidempään unioniin kuuluneen jäsenvaltion välillä järjestetään riittävä tiedon, projektien, opiskelijoiden ja opettajien vaihto;

11. kehottaa neuvostoa koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistamiseksi harkitsemaan tarvetta myöntää lisäresursseja hyödyllisille ja merkittäville opetusvälineille, kuten ”European School net”, oppimisyhteistyölle ja innovaatioille sekä sellaisille työkaluille kuten "Europe at School" sekä lisäksi pohtimaan, saavatko opettajat riittävästi ohjausta tarpeellisten tietojen hankkimiseen;

12. ehdottaa sellaisten opettajankoulutusohjelmien edistämistä, jotka antavat opiskelijoille tarvittavat valmiudet ymmärtää Eurooppaa koskevia asioita, jotta he voivat sisällyttää kansallisia ja paikallisia aiheita koskevaan opetukseensa eurooppalaisen ulottuvuuden;

13. korostaa, että eurooppalainen ulottuvuus täydentää kansallista sisältöä, mutta ei korvaa eikä syrjäytä sitä;

14. korostaa tarvetta saattaa ajan tasalle olemassa olevat asiakirjat, erityisesti vuonna 1996 laadittu Eurydicea koskeva ei-kattava temaattinen kirjallisuusluettelo;

15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

PERUSTELUT

Euroopan unioni ja Euroopan neuvosto hyödyntävät jo itse asiassa enenevässä määrin koulutuksen eurooppalaista ulottuvuutta joissakin koulutuspolitiikoissaan ja -aloitteissaan, joiden pääsiallisena tavoitteena on vahvistaa nuorten eurooppalaisia käsityksiä ja saada heidät ymmärtämään Euroopan kulttuurin arvo.

Eurooppalaiselle ulottuvuudelle on nykyään olemassa laaja tuki, ja siksi saatavilla on huomattava määrä erilaisia välineitä. Selkeimmin tämä ilmenee sellaisissa aineissa kuin historia, maantiede, humanistiset aineet, taloustiede ja vieraat kielet.

Eri puolilla Eurooppaa annetaan ja on annettu erilaisia päätöslauselmia osana koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden edistämiseen tähtääviä paikallisia, kansallisia ja kansainvälisiä aloitteita.

Kuten komission tiedonannosta ”Uusi monikielisyyden puitestrategia” käy ilmi, kielellinen osa-alue näyttää sitä paitsi olevan ratkaisevassa asemassa tämän tavoitteen edistämisessä. Siksi vieraiden kielten taidon on oltava näkyvin ja pisimmälle viety esimerkki koulutuksen eurooppalaisesta ulottuvuudesta.

Haasteena onkin siksi laatia aloitteita, joilla tätä tietoa voidaan hyödyntää ja jäsentää siten, että se on jokaisen lapsen saatavilla Euroopan jokaisessa koulussa.

Sääntelykehys

EY:n perustamissopimuksen 149 artiklassa määritetään jäsenvaltioiden koulutuksen alalla tekemää työtä tukevien ja täydentävien aloitteiden perusta. Artiklassa todetaan selkeästi, että Euroopan yhteisön on erilaisia aloitteita toteuttaessaan –­­ joskin jäsenvaltioiden toimivaltaa kunnioittaen – pyrittävä ”kehittämään eurooppalaista ulottuvuutta koulutuksessa erityisesti jäsenvaltioiden kielten opetuksella ja levittämisellä”.

Maastrichtin jälkeen eurooppalaisen ulottuvuuden roolin vahvistamiseksi on toteutettu muita toimia, kuten Comenius, jolla pyritään parantamaan opetuksen laatua ja lujittamaan koulutuksen eurooppalaista ulottuvuutta erityisesti kannustamalla koulujen tai Linguan välistä kansainvälistä yhteistyötä.

Koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden nykytila

Jäsenvaltioiden aloitteet

Eri jäsenvaltioissa saatavilla oleva tieto vaihtelee sisällöltään ja laadultaan. Siinä missä monet maat ovat toimittaneet lukuisia selvityksiä ja selityksiä, toiset ovat tuskin lainkaan käsitelleet koulutusjärjestelmänsä eurooppalaista ulottuvuutta. Eurydice-verkon työryhmän vuonna 1996 julkaisema ei-kattava temaattinen kirjallisuusluettelo tarjoaa yleiskatsauksen pedagogisiin aloitteisiin, joita eri puolilla Eurooppaa on käynnistetty entistä eurooppalaisemman lähestymistavan edistämiseksi kouluissa.

Useiden vuosikymmenien ajan erityisesti Euroopan yhteisön perustamisen jälkeen Euroopasta on tullut entistä merkittävämpi osatekijä kansallisissa opetusohjelmissa. Joissakin maissa, kuten Itävallassa, Espanjassa, Portugalissa tai Sloveniassa, eurooppalaisen ulottuvuuden asema maan koulutusjärjestelmässä on vakiintunut, ja se on saatettu sisällyttää velvoitteisiin tai perusvaatimuksiin.

Belgiassa ja Alankomaissa koulutuksesta vastaavat ministeriöt jopa laativat opettajille, opiskelijoille tai yleisölle suunnattuja erityisasiakirjoja, joilla pyritään parantamaan tietoisuutta opetuksen kansainvälistymisen lisääntymisestä ja vieraiden kielten opiskelun ja opiskelijavaihtojen eri eduista. Samalla näissä julkaisuissa myös tarjotaan kansalaisille tietoa tietyistä Euroopan tasolla tehdyistä päätöksistä sekä niiden vaikutuksista koulussa opetettaviin aineisiin.

Portugalissa koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden parantamiseen tähtäävät toimet on koottu vielä muodollisempaan kehykseen, kansallisten tukiryhmien vuonna 1989 käynnistämään yleiseen ”Koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden ohjelmaan”.

Tärkeimmät eurooppalaiset aloitteet

Euroopan tasolla on myös toteutettu laajamittaisia aloitteita sen korostamiseksi, että on tärkeää säilyttää koulutuksen eurooppalainen ulottuvuus kaikissa jäsenvaltioissa. Tärkeimpiä tällaisia aloitteita ovat European Schoolnet, johon sisältyy monikielinen eurooppalainen koulutusasioiden portaali opetusta, oppimista, yhteistyötä ja innovaatiota varten, sekä sellaiset työkalut kuin eSchoolnet tai ”European Treasury Browser” sekä ”Europe at School”, kansainvälinen ja kulttuurienvälinen aloite, jolla pyritään parantamaan Eurooppaa koskevaa tietoisuutta sekä opetushenkilöstön että oppilaiden ja opiskelijoiden keskuudessa.

Eurooppalainen ulottuvuus kansallisissa koulutusohjelmissa

On selvää, että se, miten eurooppalaista ulottuvuutta käsitellään Euroopan kansallisissa koulutusohjelmissa, määräytyy kunkin maan järjestelmän mukaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kolme tärkeintä ainetta, joissa eurooppalaisella ulottuvuudella on merkittävä asema koulutuksessa, ovat maantiede, historia ja vieraat kielet. Siihen viitataan monilla muillakin oppitunneilla, kuten kansalaistaidon, musiikin tai taiteen tunneilla.

Opetusvälineet

Opetuksen sisältö ja opetusmenetelmät vaihtelevat jäsenvaltioittain. Jotkin opettajat käyttävät heille toimitettuja opetusvälineitä, jotkin taas valitsevat itse omat materiaalinsa. Suuri osa materiaaleista esitellään erikoisalan julkaisuissa ja lehdissä, jotka ovat saatavilla joko tilauksesta tai viranomaisten jakamina. Vastaisuudessa helppokäyttöisillä ja kaikkien saatavilla olevilla verkkosivustoilla on samankaltainen ja kasvava rooli. Joissakin jäsenvaltioissa, kuten Belgiassa, kansalliset viranomaiset toimittavat opettajille tietoa ja opetusvälineitä julkaisemalla käsikirjaa. Tällainen käsikirja sisältää tietoja Euroopassa julkaistuista julkaisuista ja lehdistä, joissa käsitellään aiheita, joista voi olla apua kehitettäessä eurooppalaisen ulottuvuuden sisällyttämistä oppitunteihin tai opetusohjelmaan Euroopassa.

Viranomaiset laativat myös erityispaketteja, jotka sisältävät oppikirjoja, esitteitä, videoita tai CD-ROM-levyjä, ja jakavat niitä opettajille ja oppilaille. Maltalla esimerkiksi Eurooppaa koskevissa opinnoissa käytetään tällaista pakettia, joka on nimeltään ”Eurooppaa etsimässä”.

Tällaisia aloitteita on olemassa, mutta niiden vaikutus ja tehokkuus riippuu kouluista, talousarviosta ja uuden tietotekniikan saatavuudesta.

EU:n rooli on siksi tässä yhteydessä merkittävä.

Rajoitukset ja esteet

Koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden käsite on yhä varsin epämääräinen, ja se on määriteltävä selkeämmin, jotta se voidaan konkreettisesti ja tehokkaasti sisällyttää EU:n jäsenvaltioiden opetusvälineisiin. Vaikka monilla oppitunneilla pyritään edistämään eurooppalaista ulottuvuutta, lopputulos ei ole aina toivotun kaltainen.

Eurooppalainen ulottuvuus asettaa ratkaisevan tärkeitä kysymyksiä Euroopan opetusjärjestelmille: Miten kansallisissa opetusohjelmissa voidaan edistää sekä kansallisia että eurooppalaisia käsityksiä? Miten EU voi yhtä aikaa sekä kunnioittaa jäsenvaltioiden toimivaltaa koulutusasioissa että täydentää kansallisia koulutusohjelmia, erityisesti parantamalla opettajien käytettävissä olevia opetusvälineitä eurooppalaisen ulottuvuuden käsitteen vahvistamiseksi? Jotkin niistä esteistä ja vaikeuksista, joita opettajilla tällä hetkellä on, ovat maakohtaisia, jotkin taas liittyvät koordinoinnin tarpeeseen. Monissa maissa opettajilla ei välttämättä ole kaikkia tarvittavia taitoja, ja heidän taloudelliset resurssinsa ovat toisinaan puutteelliset.

Merkittävimpiä esteitä ovat aloitteiden välisen koordinoinnin puute, näkyvyyden ja saatavuuden puute sekä riittämättömät tai epäsopivat välineet näiden tehtävien toteuttamiseen.

Ehdotukset ja suositeltavat toimet

-          Eurooppalaista ulottuvuutta koskevan lähestymistavan tukeminen koulutuksen alalla, opettajien avustaminen eurooppalaisen ulottuvuuden tehokkaassa sisällyttämisessä oppitunteihin.

-          Eurooppalaisten aloitteiden vaikutuksen optimointi edistämällä aloitteiden näkyvyyttä, täydentävyyttä sekä koordinointia puutteiden havaitsemiseksi ja poistamiseksi sekä kehittämällä niitä perinteisiä opetusvälineitä, joiden avulla on jo vahvistettu kansallisten koulutusohjelmien eurooppalaista ulottuvuutta.

-          Eurooppalaista ulottuvuutta koskevan tiedon tuominen kaikkien saataville varmistamalla, että kaikilla, erityisesti opettajilla, on optimaaliset mahdollisuudet saada kaikki tarvittavat tiedot, ja kannustamalla parhaiden käytäntöjen vaihtoon kaikkien jäsenvaltioiden välillä. Erityisen tärkeää on, että Keski- ja Itä-Euroopan asioiden tuntemus sisällytetään ennen vuotta 2004 unioniin liittyneiden jäsenvaltioiden kansallisiin koulutusohjelmiin Euroopan sodanjälkeisen kahtiajaon vuosikymmenten jäljiltä puutteellisten tietojen saattamiseksi ajan tasalle.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Aloitteet, joilla pyritään täydentämään koulutusohjelmia eurooppalaisen ulottuvuuden sisältävillä asianmukaisilla tukitoimilla

Menettelynumero

2006/2041(INI)

Asiasta vastaava valiokunta   Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

CULT 16.2.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)

Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)

Christopher Beazley 3.10.2005

Alkuperäinen esittelijä

Valiokuntakäsittely

20.6.2006

12.7.2006

Hyväksytty (pvä)

28.8.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+: –: 0:

24 1 0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Maria Badia I Cutchet, Christopher Beazley, Ivo Belet, Guy Bono, Marie-Hélène Descamps, Věra Flasarová, Hanna Foltyn-Kubicka, Milan Gaľa, Claire Gibault, Lissy Gröner, Luis Herrero-Tejedor, Ruth Hieronymi, Manolis Mavrommatis, Ljudmila Novak, Nikolaos Sifunakis, Helga Trüpel, Henri Weber, Thomas Wise

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Rolf Berend, Emine Bozkurt, Ignasi Guardans Cambó, Gyula Hegyi, Erna Hennicot-Schoepges, Bogusław Sonik, Grażyna Staniszewska

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

1.9.2006

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...