komission tiedonannosta laajentumisstrategiasta ja tärkeimmistä haasteista 2006–2007

(2006/2252(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon laajentumisstrategiasta ja tärkeimmistä haasteista 2006–2007 (KOM(2006)0649),

–   ottaa huomioon 27. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0436/2006),

A. katsoo, että Euroopan unioni on poliittinen hanke, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja yhdessä tavoiteltuihin tavoitteisiin,

B.  katsoo, että Euroopan unionista on kehittynyt demokratioiden poliittinen unioni, joka on sitoutunut noudattamaan demokraattisia normeja ja kehittämään elävän demokraattisen kulttuurin,

C. katsoo, että EU-jäsenyysnäkymien kannustinvaikutus on kiistämättä edistänyt uudistuksia, demokratian vakiintumista, ihmisoikeustilanteen paranemista ja naapurimaiden vakautta,

D. katsoo, että Euroopan unionin on lähdettävä peruuttamattomasta sitoutumisestaan demokratiaan sekä siitä ymmärryksestä, että demokratia toimii vain, jos yhteinen kansa – Euroopan kansalaiset – kannattaa ja tukee unionin laajentamista uusilla jäsenvaltioilla ja niiden kansalaisilla,

E.  katsoo, että Euroopan parlamentti voi yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa sekä alue- ja paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan elinten tuella tehostaa laajentumisprosessin avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta ja siten lisätä julkista yksimielisyyttä tästä kysymyksestä,

F.  katsoo, että laajentuminen ei saa heikentää hankkeen poliittista luonnetta, vaan sen pitäisi, kuten perustamissopimuksessa määrätään, ennemminkin edistää Euroopan yhdentymisprosessia ja perustan luomista Euroopan kansojen yhä tiiviimmälle liitolle ja edistää myös Euroopan rauhaa, turvallisuutta, demokratiaa ja hyvinvointia,

G. katsoo siksi, että unionin tulevaisuutta käsiteltäessä olisi otettava huomioon unionin integrointikyky,

H. toteaa, että Kööpenhaminan huippukokouksessa kesäkuussa 1993 annetussa julkilausumassa mainittiin tärkeä näkökohta eli unionin kyky ottaa jäseneksi uusia valtioita säilyttäen samalla Euroopan yhdentymisen eteneminen,

I.   katsoo, että jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten on puututtava rohkeasti toimielimiä ja rahoitusta koskeviin tekijöihin ja poliittisiin tekijöihin, jotka muodostavat lähtökohdat unionin kyvylle integroida EU:hun uusia jäsenvaltioita,

J.   katsoo tämän edellyttävän perinpohjaista analyysia vaikutuksista, joita lisääntyneellä jäsenvaltioiden määrällä voi olla unionin koheesiopolitiikkaan ja sen rahoitukseen,

K. katsoo, että integrointikyky on kehittyvä käsite, jota olisi arvioitava säännöllisesti uusien olosuhteiden valossa,

L.  katsoo, että integrointikyky perustuu puolueettomiin kriteereihin, ja sillä puututaan konkreettisiin ongelmiin, joten sitä ei pitäisi sekoittaa yleiseen käsitykseen laajentumisen jatkumisen vaikutuksesta,

M. toteaa, että integrointikyky ei ole hakijamaihin sovellettava uusi kriteeri, vaan laajentumisen onnistumisen ja Euroopan yhdentymisprosessin syvenemisen edellytys, ja että integrointikyvyn parantaminen on unionin, ei hakijamaiden tehtävä,

N. katsoo, että liittyvien maiden ja ehdokasmaiden on täytettävä Kööpenhaminan kriteerit ja kaikki unionin perussopimuksista ja kahdenvälisistä sopimuksista johtuvat velvoitteet,

1.  yhtyy komission näkemykseen, että aimmat laajentumiset ovat olleet onnistuneita, ne ovat vahvistaneet Euroopan unionia kiihdyttämällä sen talouskasvua, lujittamalla sen asemaa maailmassa ja edistämällä uusien yhteisön politiikkojen kehittämistä ja ne ovat edistäneet demokratiaa, rauhaa ja hyvinvointia Euroopassa; toteaa tämän perustuneen aiempien laajentumisten saamaan laajaan tukeen Euroopan yhdentymisen alkuperäisen tavoitteen täyttämiseksi eli Euroopan mantereen yhdistämiseksi 1900-luvun poliittisen hajaannuksen jälkeen;

2.  toteaa kuitenkin, että aiemmista kokemuksista voidaan ottaa oppia erityisesti niin, että kutakin maata on arvioitava sen omien ansioiden perusteella ja sen liittymisestä on neuvoteltava aikataululla, joka perustuu Kööpenhaminan kriteerien tosiasialliseen täyttämiseen, eikä lopullisen liittymisen ajankohtaa pidä lyödä lukkoon liian aikaisin;

3.  katsoo, että kokemuksia olisi käytettävä parantamaan laajentumisprosessin laatua ja lisäämään sen avoimuutta;

4.  katsoo, että unionin olisi lunastettava sitoumuksesta, joita se on antanut jäsenyysnäkymiä jo omaaville maille, jos kyseiset maat täyttävät Kööpenhaminassa vahvistetut EU-jäsenyyskriteerit ja niistä johtuvat velvoitteet; korostaa, että näiden sitoumusten noudattaminen on tekijä, joka todella kannustaa kyseisiä maita viemään uudistuksiaan eteenpäin;

5.  on yhtä mieltä siitä, että sitoumusten vahvistaminen, ehdollisuus ja tiedottaminen ovat EU:n laajentumispolitiikan perusperiaatteita; katsoo, että mahdolliset uudet laajentumissitoumukset edellyttävät entistä paljon syvällisempää analyysiä unionin integrointikyvystä niin toimielinrakenteellisista kuin rahoituksellisista ja poliittista näkökulmista tarkasteltuna;

6.  pitää siksi valitettavana, että komissio ei ole onnistunut esittämään riittävän syvällistä analyysia kysymyksistä, jotka on ratkaistava ennen kuin unioni voi laajentua edelleen;

7.  katsoo, että unionin integrointikykyä koskeva kappale on riittämätön vastaus parlamentin pyyntöön siitä, että esitettäisiin kertomus, jossa ”määritellään tällaista lähestymistapaa tukevat periaatteet”(2);

8.  katsoo, että unionin integrointikyky perustuu pohjimmiltaan kolmeen pilariin, nimittäin sen toimielimiin ja niiden oikeutukseen ja kykyyn toimia ja tehdä päätöksiä uusissa olosuhteissa demokraattisesti ja tehokkaasti, sen taloudellisiin voimavaroihin ja niiden kokonaispanokseen taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisessä sekä laajentuneen unionin kykyyn viedä eteenpäin poliittisia tavoitteitaan;

9.  palauttaa mieleen, että unionin integrointikyvyn parantaminen kuuluu siksi unionille itselleen eikä ole hakijamaiden vastuulla;

10. katsoo, että Euroopan unioni voi odottaa kansalaisiltaan myönteistä suhtautumista laajentumiseen vain siinä tapauksessa, että kansalaiset näkevät tuloksia tuottavan Euroopan unionin; korostaa siksi, että integrointikykyä ei voida tarkastella erillään unionin kyvystä toimia; katsoo, että laajentumisen olisi oltava osa unionin kansalaisia koskevaa toimintaohjelmaa, ja siitä olisi tiedotettava asianmukaisesti;

11. katsoo, että unioni voi toimia kunnolla vain siinä tapauksessa, että kaikki sen jäsenet jakavat eurooppalaisesta identiteetistä kumpuavat yhteiset arvot;

12. katsoo, että ellei EU:n integrointikykyä saada vastaamaan sen laajentumispolitiikkaa, unioni heikentyy sekä sisäisesti että ulkoisesti, kasvavan jäsenmäärän kaikille unionin jäsenille tuottama hyöty pienenee eikä vaikutusta voida kompensoida kasvattamalla unionin ulkoista kokoa;

13. arvostelee komissiota pinnallisesta tavasta, jolla se käsittelee institutionaalisia näkökohtia, ja viittaa tässä yhteydessä parlamentin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan asiaa koskevaan mietintöön;

14. palauttaa mieleen 19. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman harkintakaudesta(3) ja vahvistaa, että Bulgarian ja Romanian liittymisen jälkeen Nizzan sopimus ei anna asianmukaista perustaa uusille laajentumisille;

15. kehottaa siksi valtion- ja hallitusten päämiehiä saattamaan perustuslakiprosessin päätökseen vuoden 2008 loppuun mennessä, kuten päätettiin kesäkuun 2006 Eurooppa-neuvoston kokouksessa, jotta unioni saadaan toimimaan tehokkaammin, avoimemmin ja demokraattisemmin, mikä on tulevien laajentumisten ennakkoehto;

16. muistuttaa valtion- ja hallitusten päämiehiä heidän velvollisuudestaan saattaa prosessi päätökseen ennen Euroopan parlamentin seuraavia vaaleja, jotta vältytään viiveiltä nykyisissä liittymisneuvotteluissa;

17. korostaa, että unionin institutionaalinen tarkistaminen on tarpeen jo sinällään, riippumatta laajentumisen jatkumisesta, ja että siihen olisi pyrittävä tiukasti ja tehokkaasti;

18. vahvistaa, että liittymisneuvottelut etenevät kunkin neuvottelukumppanin omien ansioiden ja saavutusten mukaisesti;

19. pitää myönteisenä ja kannattaa komission sitoutumista parantamaan liittymisprosessin laatua siten, että se perustetaan entistä enemmän vertailuanalyyseihin ja avoimuuteen ja että prosessin ratkaisevissa vaiheissa arvioidaan järjestelmällisesti tärkeimpien toiminta-alojen vaikutuksia;

20. katsoo, että unionin talousarvion suunnitellussa tarkistamisessa vuosina 2008/2009 olisi otettava huomioon nykyisten ehdokasmaiden ja mahdollisten uusien ehdokasmaiden tuleva integrointi;

21. toteaa, että komission tiedonannossa ei käsitellä perusteellisesti laajentumisen jatkumisen taloudellisia vaikutuksia, ja kehottaa komissiota ennen uusia laajentumisia esittämään selkeitä ja uskottavia arvioita talousarviovaikutuksista;

22. toistaa, että keskustelussa on tehtävä vaikeita valintoja, kuten mukautettava unionin yhteisiä toimintalinjoja ja jaettava resursseja uudelleen jäsenvaltioiden kesken;

23. katsoo, että laajentumisen jatkumisen taloudelliseen vaikutukseen, jonka monimutkaisuuden valtion- ja hallitusten päämiehet tunnustivat epäsuorasti kieltäytyessään ottamasta sitä huomioon vuosien 2007–2013 rahoituskehyksessä, on puututtava kiireellisesti; kehottaa yleisten asioiden neuvostoa ja Ecofin-neuvostoa järjestämään yhteisen keskustelun tästä kysymyksestä;

24. korostaa, että Kööpenhaminan huippukokouksessa vahvistettujen poliittisten kriteerien noudattamiselle, oikeusvaltioperiaate mukaan luettuna, on annettava liittymisneuvotteluissa entistä suurempi painoarvo, ja että kyseisten kriteerien ja neuvottelujen aloittamisen ja yleisen etenemisen välille olisi luotava suora yhteys;

25. pitää tässä suhteessa myönteisenä, että nykyiseen neuvottelukehykseen on sisällytetty poliittiset kysymykset kattava luku lainkäyttöoikeuksista ja perusoikeuksista, minkä ansiosta EU:n toimielimet voivat seurata tiiviisti edistymistä näissä erittäin tärkeissä asioissa;

26. toteaa, että kaikki toimielimet, myös parlamentti itse, ovat olleet liian lempeitä ja mukavuudenhaluisia edistääkseen oikeusasioihin, korruptioon ja perusoikeuksiin liittyviä asioita neuvottelujen alkuvaiheissa, lupautuu ottamaan aiempaa huomattavasti aktiivisemman roolin liittymisprosessin valvonnassa korostaen erityisesti sen poliittisia näkökohtia ja kehottaa neuvostoa tekemään samoin ja antamaan selkeitä ja asianmukaisesti perusteltuja suosituksia ehdokasvaltioille sen sijaan, että se vain panisi merkille neuvottelujen teknisen edistymisen;

27. palauttaa mieleen EU:n Thessalonikin huippukokouksessa Länsi-Balkanin maille tarjoamat selkeät jäsenyysnäkymät; katsoo, että tarjouksesta on syytä pitää kiinni, jotta voidaan lujittaa alueen vakautta ja rauhaa; muistuttaa kyseisiä maita siitä, että niiden jäsenyys on kiinni niiden omista ansioista ja että niiden perusteella määräytyy maiden integroitumistahti;

28. pitää myönteisenä neuvoston 13. marraskuuta 2006 tekemää päätöstä hyväksyä neuvotteluvaltuudet, jotka koskevat viisumihelpotuksia ja Länsi-Balkanin maiden takaisinottosopimuksia; katsoo, että nämä ovat ensimmäinen askel kyseisten maiden ja EU:n välisten henkilökohtaisten yhteyksien edistämisessä;

29. pitää myönteisenä ehdokasvaltio Kroatian edistymistä unioniin liittymisessä ja kehottaa kummankin osapuolen neuvottelijoita pitämään yllä saavutettua neuvotteluvauhtia, jotta neuvottelut saataisiin hyvissä ajoin päätökseen;

30. panee merkille Turkin edistymistä vuonna 2006 koskevan komission kertomuksen ja toteaa, että Turkki on jatkanut poliittisia uudistuksia, vaikkakin niiden vauhti on hidastunut, ja vahvistaa uudistusprosessissa esiintyvän puutteita, kuten todettiin jo 27. syyskuuta 2006 annetussa parlamentin päätöslauselmassa Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä(4); vaatii Turkkia 21. syyskuuta 2005 annetun EU-julkilausuman mukaisesti myös ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön lisäpöytäkirjan, jolla EY:n ja Turkin assosiaatiosopimus ulotetaan koskemaan kymmentä uutta jäsenvaltiota ja jonka Turkki allekirjoitti heinäkuussa 2005;

31. tukee puheenjohtajavaltio Suomen pyrkimyksiä purkaa nyt vallitseva pattitilanne ja kehottaa Turkkia tekemään rakentavaa yhteistyötä, jotta varmistetaan lisäpöytäkirjan täysimääräinen täytäntöönpano vuoden 2006 loppuun mennessä;

32. kehottaa neuvostoa välttämään uusien sitoumusten tekemistä ilman syvällisen analyysin tekemistä niiden institutionaalisista, taloudellisista, poliittisista ja sosioekonomisista vaikutuksista; kehottaa siksi komissiota laatimaan kattavan vaikutustenarvioinnin aina, kun se tarkastelee uusia jäsenyyshakemuksia ja antaa suosituksia neuvottelujen aloittamisesta ja lopettamisesta;

33. kehottaa kunnioittamaan parlamentin oikeutta antaa puoltava lausunto ei vain neuvotteluprosessin päätteeksi vaan myös ennen jäsenyysneuvottelujen aloittamista;

34. katsoo, että kun EU jatkaa ja käynnistää laajentumisneuvotteluja Balkanin maiden kanssa, laajalle levinneen korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden alueellisten verkostojen torjunta on yhä tärkeämpi tekijä matkalla jäsenyyteen; suosittaa siksi pontevasti, että vahvistetaan nykyisten laajentumisrahoitusvälineiden soveltamista ja suunnataan ne uudelleen niin, että ensisijaiseksi tavoitteeksi asetetaan korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta ja korostetaan erityisesti oikeuslaitosten uudistamista, julkishallinnon kapasiteetin vahvistamista ja rajat ylittävän yhteistyön tehostamista;

35. muistuttaa jäsenvaltioiden hallituksia ja parlamentteja siitä, että niiden vastuulla on antaa kansalaisilleen asianmukaisesti tietoa aiempien laajentumisten hyvistä puolista ja uusien laajentumisten riskeistä ja että niiden olisi kerrottava suurelle yleisölle syyt, joiden perusteella koko liittymisprosessin ajan yksimielisesti tehtävät päätökset syntyvät;

36. kehottaa komissiota toimimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamenttien kanssa, jotta kansalaiset saavat tehokkaasti tietoa laajentumisohjelmasta, millä lisätään prosessin avoimuutta;

37. pitää myönteisenä komission antamaa suositusta siitä, että arviointikertomukset, neuvottelulukujen avaamisperusteet ja EU:n lopulliset yhteiset kannat julkistetaan;

38. kehottaa komissiota laatimaan täsmällisemmän määritelmän ”vahvistetusta naapuruuspolitiikasta” ja erittelemään yksityiskohtaisesti, mitä tämän tyyppinen suhde pitäisi sisällään;

39. toistaa aiemmin esittämänsä kehotuksen, että komissio ja neuvosto antaisivat kaikille nykyään ilman jäsenyysnäkymiä oleville Euroopan maille ehdotuksia niiden ja EU:n tiiviistä kahden- ja monenvälisistä suhteista, jotka sopivat niiden erityistarpeisiin ja ovat niiden etujen mukaisia; korostaa, että valtiot, joiden mahdollisuudet päästä jäseneksi on tunnustettu, ovat itse vastuussa näihin monenvälisiin puitteisiin liittymisestä välietappina kohti täysjäsenyyttä;

40. kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja neuvostoa harkitsemaan, olisiko syytä luoda osaksi vahvistettua naapuruuspolitiikkaa EU:n ja Mustanmeren yhteisö vahvojen kahden- ja monenvälisten taloudellisten ja poliittisten suhteiden luomiseksi EU:n ja naapuruuspolitiikassa mukana olevien Mustanmeren alueen maiden välille, jotta voidaan käsitellä erityisesti vapaakauppaa Keski-Euroopan vapaakauppasopimuksen tapaan, investointeja, energiaturvallisuutta ja muuttoliikeasioita;

41. katsoo, että edellä mainituilla vaihtoehdoilla, joihin sisältyy paljon toimintamahdollisuuksia, voitaisiin luoda todellinen ja houkutteleva vaihtoehto, joka tarjoaisi kumppanimaille täysjäsenyyttä pois sulkematta vakaat pitkän aikavälin näkymät institutionaalisista suhteista EU:n kanssa ja kannustaisi kyseisiä maita toteuttamaan välttämättömiä sisäisiä uudistuksia;

42. kehottaa komissiota ja neuvostoa harkitsemaan tässä yhteydessä yhteisön avun mukauttamista siihen, miten edunsaajavaltiot edistyvät integraation edellyttämien uudistusten toteuttamisessa;

43. korostaa, että vaikka Venäjä ei ole hakijamaa eikä osallistu Euroopan naapuruuspolitiikkaan, suhteet EU:n suurimpaan naapuriin ovat kuitenkin erittäin tärkeitä unionin tulevan laajentumisstrategian kannalta; kehottaa Euroopan unionia jatkamaan kaikkia ponnisteluja, jotta Venäjän kanssa saadaan luotua laaja-alainen erityiskumppanuus, joka kattaa kauppa- ja energia-asiat, mutta ennen kaikkea ihmisoikeus- ja demokratiakysymykset;

44. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0381. (2) 16. maaliskuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma komission vuoden 2005 laajentumisstrategiasta, Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0096, 5 kohta. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0027. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0381.