Menettely : 2006/2130(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0036/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0036/2007

Keskustelut :

PV 28/03/2007 - 19
CRE 28/03/2007 - 19

Äänestykset :

PV 29/03/2007 - 8.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0100

MIETINTÖ     
PDF 358kDOC 306k
13. helmikuuta 2007
PE 378.708v02-00 A6-0036/2007

ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuudesta Euroopassa

(2006/2130(INI))

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta

Esittelijä: Ivo Belet

OIKAISUT/LISÄYKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 talous- ja raha-asioiden valiokunnaN LAUSUNTO
 työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnaN LAUSUNTO
 sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnaN LAUSUNTO
 oikeudellisten asioiden valiokunnaN LAUSUNTO
 ASIAN KÄSITTELY

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuudesta Euroopassa

(2006/2130(INI))

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon Helsingissä kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle annetun urheilua koskevan selvityksen sekä Nizzan julistuksen urheilun erityispiirteistä ja sen sosiaalisesta merkityksestä Euroopassa,

–    ottaa huomioon Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen (perustuslakisopimus) 16 ja III-182 artiklan,

- ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudellaan tekemän Euroopan jalkapalloilua koskevan aloitteen, jonka seurauksena laadittiin riippumaton arvio urheilusta Euroopassa vuonna 2006 (Independent European Sport Review 2006),

- ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja urheiluun liittyvistä asioista tehtyjen komission päätösten muodostaman oikeuskäytännön,

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–    ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0036/2007),

A.  ottaa huomioon, että Helsingin Eurooppa-neuvostolle annetussa urheilua koskevassa selvityksessä komissio korosti tarvetta luoda jalkapallon hallintoelinten ja julkisten viranomaisten välinen kumppanuus lajin hyvän hallinnon varmistamiseksi,

B.   katsoo, että eurooppalainen urheilu ja varsinkin jalkapalloilu on erottamaton osa eurooppalaista identiteettiä, eurooppalaista kulttuuria ja Euroopan kansalaisuutta ja että pitkäaikaisen demokraattisen perinteen ja laajemman yhteiskunnan antaman ruohonjuuritason tuen myötä on syntynyt eurooppalainen jalkapalloilun malli, jolle ovat ominaisia avoimet urheilukilpailut ja pyramidirakenne, jossa useat sadattuhannet amatööriseurat ja miljoonat vapaaehtoiset ja pelaajat muodostavat huipputason ammattilaisseurojen perustan,

C.  katsoo, että jalkapalloilulla on merkittävä sosiaalinen ja kasvatuksellinen tehtävä ja että se edistää sosiaalista osallisuutta ja monikulttuurista vuoropuhelua tehokkaasti ja voi olla keino vastustaa syrjintää, suvaitsemattomuutta, rasismia ja väkivaltaa, ja katsoo, että ammattilaisjalkapalloseurat ja -liigat toimivat myös tärkeässä sosiaalisessa ja kulttuurisessa roolissa paikallisissa ja kansallisissa yhteisöissään,

D.  ottaa huomioon, että ammattilaisjalkapalloilulla on sekä taloudellinen että ei-taloudellinen ulottuvuus,

E.   katsoo, että nuorten pelaajien hyväksikäyttö, korruptio ja se, että puhtaasti liiketoiminnalliset vaikuttimet ohjaavat seurojen toimintaa, usein seuran ostetuksi tulemisen seurauksena, vaarantavat jalkapallon sosiaalisen tarkoituksen,

F.   ottaa huomioon, että ammattilaisjalkapalloilun taloudellisiin näkökohtiin sovelletaan yhteisön oikeutta ja että oikeuskäytännössä urheilun erityisasema ja jalkapallon sosiaalinen ja kasvatuksellinen merkitys Euroopassa on tunnustettu,

G.  katsoo, että on siten kansallisten ja eurooppalaisten poliittisten ja urheilun hallintoelinten vastuulla varmistaa, että kun yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan ammattilaisjalkapalloiluun, lajin sosiaaliset ja kulttuuriset tarkoitukset turvataan kehittämällä asianmukainen oikeudellinen kehys,

H.  katsoo, että urheilun merkityksen kasvaessa Euroopan unionin eri politiikoissa (liikkumisen vapaus, tutkintojen tunnustaminen, kilpailu, terveyspolitiikka ja audiovisuaalisen alan politiikka), urheilu on päätetty sisällyttää perustuslakisopimukseen alana, jolla EU:lla on toimivaltaa (16 artikla, III-182 artikla); ottaa lisäksi huomioon, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole hyväksyneet perustuslakisopimusta ja että Nizzan sopimus urheilusta unionissa ei yksin riitä ratkaisemaan nykyisiä ongelmia, jotka ylittävät kansalliset rajat ja edellyttävät sen vuoksi Euroopan tason ratkaisuja,

I.    katsoo, että yleisesti ottaen urheilun ja etenkin jalkapallon suurempi ammattilaistuminen ja kaupallistuminen ovat johtaneet siihen, että yhteisön oikeudella on entistä enemmän vaikutuksia tällä alalla, minkä osoituksena Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa ja komissiossa vireillä olevien tapausten määrä kasvaa jatkuvasti,

      –  toteaa, että oikeudellisen epävarmuuden ongelma on näin ollen huomattavasti korostunut ja pelkästään yksittäistapauksiin perustuva lähestymistapa koetaan kyseisillä aloilla yhä enemmän riittämättömänä, mikä käy ilmi myös joidenkin jäsenvaltioiden urheiluministerien teettämästä ja hiljattain julkaistusta Independent European Sport Review 2006 -tutkimuksesta;

      –  on epäselvää, esimerkiksi, kestäisikö junioritoiminnalle erittäin tärkeä UEFA-sääntö oman seuran kasvattien (home-grown players) vähimmäiskiintiöstä yhteisöjen tuomioistuimen tutkinnan siitä, onko se perustamissopimuksen 12 artiklan mukainen,

J.   katsoo, että oikeudellisen epävarmuuden ongelmaa on siten pahennettu ja pelkästään yksittäistapauksiin perustuva lähestymistapa koetaan alalla yhä enemmän riittämättömänä,

K. ottaa huomioon, että tämän oikeudellisen epävarmuuden vuoksi ei ole selvää, kuinka itsenäisiä UEFA:n ja kansallisten liittojen kaltaiset itsesääntelyä harjoittavat elimet ovat ja missä määrin vapaan liikkuvuuden, syrjimättömyyden ja kilpailusääntöjen noudattamisen kaltaiset yhteisöoikeuden periaatteet sitovat niitä niiden käyttäessä oikeuttaan itsesääntelyyn ja hoitaessa sääntelytehtäviään,

L.  katsoo, että tämä oikeudellinen epävarmuus ei ole ongelmallista ainoastaan taloudellisesti vaan varsinkin myös jalkapalloilun sosiaalisen, kulttuurisen ja kasvatuksellisen merkityksen kannalta ja että se vähentää samanaikaisesti kannattajien mielenkiintoa ja heikentää urheilun laadunparannusta ja "reilun pelin" periaatetta,

M. ottaa huomioon, että on tehty päätös urheilun sisällyttämisestä perustuslakisopimukseen alana, jolla EU:lla on toimivaltaa (16 artikla, III-182 artikla), jotta EU saa valtuudet kehittää urheilun eurooppalaista ulottuvuutta,

N. katsoo, että ammattilaisjalkapalloilu ei toimi kuin tyypillinen talouden ala ja että ammattilaisjalkapalloseurat eivät voi toimia samoin markkinaehdoin kuin muut talouselämän osa-alueet, koska urheilussa kilpailevat osapuolet ovat toisistaan riippuvaisia ja koska kilpailun tasapaino on säilytettävä tulosten ennalta-arvaamattomuuden säilyttämiseksi, ja että sen monet toimijat, mukaan luettuna kannattajat, pelaajat, seurat, liigat ja liitot, eivät toimi kuin normaalit kuluttajat tai yritykset,

O. katsoo, että ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuutta Euroopassa uhkaa taloudellisen varallisuuden ja urheiluun liittyvän vallan kasvava keskittyminen,

P.  ottaa huomioon, että radio- ja tv-lähetyksistä saatavien tulojen osuuden kasvaminen seurojen kaikista tulosta murentaa eri maita edustavien seurojen keskinäisen kilpailun tasapainoa, koska kyseisten tulojen määrä on pitkälti kytköksissä kansallisten radio- ja tv-lähetysmarkkinoiden kokoon,

Q. ottaa huomioon, että lähetysoikeuksien myynnistä saatavien tulojen kasvava merkitys saattaa horjuttaa eri maiden seurojen välistä kilpailutasapainoa, koska näiden tulojen koko määräytyy paljolti kansallisten radio- ja televisiolähetysmarkkinoiden koon mukaan; ottaa huomioon, että lähetysoikeuksien yksittäismyynnin käytäntö tietyissä liigoissa on solidaarisuuden periaatteen vastaista ja uhkaa tuhota täysin kilpailun tasapainon,

R.  ottaa huomioon, että vuosikymmenien ajan ammattilaisjalkapalloilulle on ollut ominaista kansainvälinen ulottuvuus ja siihen ovat vaikuttaneet erilaiset kansainväliset sääntely- ja lainsäädäntöjärjestelmät,

S.  katsoo, että erilaiset kansalliset lainsäädännöt ja lisenssien myöntämisperusteet Euroopassa johtavat taloudellisesti ja oikeudellisesti epäyhtenäisiin toimintaedellytyksiin ja että tämä tilanne vakavalla tavalla estää rehelliset urheilukilpailut joukkueiden välillä eurooppalaisissa liigoissa ja näin ollen myös maajoukkueiden välillä,

T.  ottaa huomioon, että naisten osallistuminen urheiluun on yhä paljon vähäisempää kuin miesten ja että naiset ovat yhä aliedustettuja urheilun päätöksentekoelimissä ja että yhä esiintyy tapauksia, joissa ammattiurheilijoiden palkkauksessa tapahtuu syrjintää sukupuolen perusteella,

U. ottaa huomioon, että vaikka vuonna 1995 annettu Bosman-tuomio vaikutti myönteisesti pelaajien sopimuksiin ja liikkuvuuteen – joskin monia työhön liittyviä kysymyksiä ja sosiaalisia ongelmia on yhä ratkaisematta – sillä oli myös lukuisia kielteisiä seurauksia lajille, kuten se, että rikkaimmat seurat voivat entistä helpommin pestata parhaimmat pelaajat, taloudellisten voimavarojen runsauden ja urheilumenestyksen välinen yhteys on entistä vahvempi, pelaajien palkkakehitys on ollut huiman nopeaa ja paikallisesti valmennettujen pelaajien mahdollisuudet osoittaa taitojaan korkeimmalla tasolla sekä ammatti- ja amatööriurheilun välinen solidaarisuus ovat vähentyneet,

V.  katsoo, että monet rikolliset toimintatavat (sopupelit, korruptio jne.) ovat seurausta kierteestä, joka muodostuu kuluttamisesta, palkkainflaatiosta ja monien seurojen myöhemmin kokemista rahoituskriiseistä,

X.  ottaa huomioon, että komissio on virallisissa päätöksissään vahvistanut mediaoikeuksien kollektiivisen myynnin sopivan yhteen EY:n kilpailuoikeuden kanssa,

Yleinen tausta

1.   korostaa sitoutuneisuuttaan eurooppalaiseen jalkapalloilun malliin, jolle on ominaista amatööri- ja ammattilaisjalkapalloilun välinen symbioottinen suhde;

2.   kiinnittää huomiota merkitykseen, joka Euroopan jalkapalloilun toisiinsa liittyvillä kansallisilla pyramidirakenteilla on, koska ne tukevat ruohonjuuritason lahjakkuutta ja kilpailua ja koska kansalliset liigat ja kilpailut ovat myös keino päästä eurooppalaisiin kilpailuihin ja koska pelin kansallisen perustan ja Euroopan tason välille on luotava oikea tasapaino, jotta jalkapalloliigat ja -seurat voivat tehdä yhteistyötä tehokkaasti;

3.   tunnustaa tarpeen toteuttaa jalkapallon hallintoelimien sekä poliittisten viranomaisten yhteisiä ponnisteluja useilla eri tasoilla tietynlaisen kielteisen kehityksen kuten liiallisen kaupallistumisen ja epäreilun kilpailun torjumiseksi, jotta varmistetaan ammattilaisjalkapalloilun myönteinen tulevaisuus, johon kuuluu jännittäviä kilpailuja, kannattajien voimakas samastuminen seuroihinsa ja kansalaisten kattavat mahdollisuudet seurata kilpailuja, muun muassa sellaisin keinoin kuten nuorille ja perheille tarkoitetut erikoishintaiset liput, varsinkin tärkeisiin kansainvälisiin otteluihin;

4.   suhtautuu myönteisesti urheilusta Euroopassa vuonna 2006 laaditussa riippumattomassa arviossa (Independent European Sport Review 2006) annettuihin suosituksiin ja kehottaa jäsenvaltioita, jalkapallon hallintoelimiä ja komissiota sen tulevassa, urheilua koskevassa valkoisessa kirjassa jatkamaan Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudellaan alulle panemia ponnisteluja korjaavien toimien tarpeen tyydyttämiseksi harkitsemalla kyseisessä arviossa esitettyjä periaatteita ja tärkeimpiä suosituksia;

5.   ilmaisee haluavansa välttyä siltä, että ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuus Euroopassa määritellään tuomioistuinten päätöksillä, ja parantaa oikeusvarmuutta;

6.   on samaa mieltä perusperiaatteesta, jonka mukaan ammattilaisurheilun taloudelliset näkökohdat kuuluvat EY:n perussopimusten soveltamisalaan, kun otetaan huomioon Nizzan julistuksessa esille tuodut urheilun erityispiirteet; katsoo, että taloudellista ahdinkoa aiheuttavaan urheilupäätökseen liittyvät rajoittavat vaikutukset ovat sopusoinnussa EU:n lainsäädännön kanssa, edellyttäen, että ne ovat oikeasuhteisia ja että ne sisältyvät erottamattomasti pyrkimykseen suojella asianomaisen lajin luonnetta ja tarkoitusta;

7.   pyytää komissiota laatimaan tämän periaatteen soveltamista koskevia ohjeita ja käynnistämään kuulemisprosessin Euroopan jalkapalloviranomaisten kanssa, tavoitteena EU:n ja jalkapallon hallintoelinten välisen virallisen puitesopimuksen laatiminen;

8.  katsoo, että vaikka EY:n perustamissopimuksessa ei säädetä erityisiä lainsäädäntövaltuuksia urheilun alalla, siihen sisältyy kuitenkin suuri joukko erilaisia välineitä, joita voitaisiin käyttää osana toimintasuunnitelmaa, esimerkiksi:

     –   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit kolmansien maiden pelaajien hyväksymisestä, nuorten pelaajien suojelusta ja pelaajien agenteista,

     –   ryhmäpoikkeukset koskien erilaisia kilpailuoikeudellisia näkökohtia, esimerkiksi markkinointisopimukset tai tuet,

     –   perustamissopimuksen 211 artiklan mukaiset komission direktiivit kilpailuoikeuden soveltamisesta; tässä yhteydessä olisi toteutettava toimia sen määrittämiseksi, tarjoavatko urheilujärjestöt perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettuja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluita,

     –   työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun välineet, erityisesti mitä tulee pelaajien oikeuksiin,

     –   suositukset jäsenvaltioille toisistaan eriävien kansallisten järjestelmien korvaamiseksi esimerkiksi keskitetyllä markkinointijärjestelmällä,

      –  neuvoston puitepäätökset esimerkiksi tiettyjen rikollisten ilmiöiden torjumiseksi,

9.  pyytää komissiota yhdessä Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden sekä eurooppalaisten ja kansallisten jalkapallon hallintoelinten ja muiden sidosryhmien kanssa sisällyttämään tähän päätöslauselmaan sisältyvät periaatteet ja suositukset tulevaan valkoiseen kirjaan, ja laatimaan eurooppalaista urheilua yleisesti ja erityisesti jalkapalloilua koskevan toimintasuunnitelman, jossa esitetään komission tarkasteltavaksi tulevat kysymykset ja käytettävät oikeudelliset välineet (direktiivit, suuntaviivat, ryhmäpoikkeukset, suositukset), joilla luodaan oikeusvarmuus ja tasapuoliset toimintaedellytykset;

10. pyytää komissiota jatkamaan jäsenneltyä vuoropuhelua jalkapallon hallintoelinten ja muiden sidosryhmien kanssa oikeudelliseen epävarmuuteen liittyvien ongelmien voittamiseksi;

11. panee iloiten merkille naisjalkapallon menestyksen ja sen herättämän laajan kiinnostuksen Euroopassa ja korostaa sen kasvavaa yhteiskunnallista merkitystä;

Hallinto

12. kehottaa jalkapallon kaikkia hallintoelimiä määrittelemään ja sovittamaan yhteen toimivaltuutensa, velvollisuutensa, tehtävänsä ja päätöksentekomenettelynsä nykyistä paremmin lisätäkseen demokraattisuuttaan, avoimuuttaan ja legitiimiyttään koko jalkapalloilun hyödyksi; kehottaa komissiota määrittelemään edellytykset, joiden täyttyessä legitiimiä ja riittävää itsesääntelyä tuetaan, ottaen asianmukaisesti huomioon kansallisen lainsäädännön ja liitoille ja järjestöille suunnattavan taloudellisen tuen, jonka tarkoituksena on kehittää ja koulia nuoria pelaajia ja maajoukkuetta;

13. pyytää UEFAa sisällyttämään päätöksentekoprosessin yhteydessä kuultavien asianosaisten sidosryhmien joukkoon FIFPron, European Club Forum- järjestön ja EPFL:n (Euroopan jalkapallon ammattilaisliigojen yhdistyksen) kaltaiset etujärjestöt;

14. katsoo, että hallinnon parantaminen, joka johtaa nykyistä yhdenmukaisempaan itsesääntelyyn kansallisella ja Euroopan tasolla, vähentää taipumusta turvautua komissioon ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen;

15. katsoo, että vaikka urheilun hallintoelimet oikeutetusti haluaisivat puolustaa omia urheilumenettelyitään, siviilituomioistuimiin valittaminen, myös silloin kuin se ei ole urheilullisesti perusteltua, ei voi olla rangaistavaa kurinalaisuutta koskevien määräysten perusteella; tuomitsee FIFA:n tekemät omavaltaiset päätökset tässä suhteessa;

16. kehottaa tämän vuoksi FIFA:a yhteistyössä komission ja kansallisten hallintoelinten kanssa tarkastelemaan uudelleen perussääntöään, tavoitellakseen asianmukaista tasapainoa yhtäältä kaikkien urheilualan toimijoiden siivilituomioistuimiin vetoamista koskevan legitiimin oikeuden ja toisaalta kilpailujen normaalin toiminnan välillä;

17. vaatii, että suhteellisuusperiaate on kaikkien jalkapallon hallintoelinten kannalta keskeisessä asemassa niiden käyttäessä itsesääntelyvaltaansa; pyytää komissiota varmistamaan, että tätä periaatetta sovelletaan urheilua koskeviin oikeustpauksiin;

18. kehottaa FIFA:a lisäämään sisäistä demokratiaa ja rakenteidensa avoimuutta;

19. katsoo, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa parhaillaan käsiteltävänä oleva asia Charleroi voi heikentää vakavasti pienten ja keskisuurten kansallisten jalkapalloliittojen kykyä osallistua kansainvälisiin kisoihin ja uhkaa kansallisten liittojen ruohonjuuritason jalkapalloiluun tekemiä elintärkeitä investointeja; katsoo tältä osin, että seurojen olisi päästettävä pelaajansa pelaamaan maajoukkueessa ilman oikeutta korvaukseen; kannustaa UEFA:a ja FIFA:a yhdessä eurooppalaisten seurojen kanssa tekemään sopimuksen ryhmävakuutusjärjestelmän käyttöönotosta;

20. kannattaa UEFA:n seuralisenssijärjestelmää, jolla pyritään varmistamaan seurojen tasapuoliset toimintaedellytykset ja edistämään niiden rahoituksen vakautta, ja kehottaa UEFA:a kehittämään kyseistä järjestelmää edelleen varainhoidon avoimuuden ja hyvän hallinnon varmistamiseksi;

21. suosittelee riippumattoman valvontaelimen perustamista, jonka päätarkoituksena on seurata eurooppalaisten seurojen rahoitustoimia ja kaupallisia toimia sekä varmistaa, että seurat täyttävät varainhoidon avoimuutta ja hyvää hallintoa koskevat kriteerit; katsoo, että tämän elimen olisi raportoitava toiminnastaan julkaisemalla vuosikertomuksia;

22. kehottaa kansallisia ja eurooppalaisia politiikan ja urheilun hallintoelimiä käynnistämään tehokkaita kampanjoita avoimuuden ja hyvän hallintotavan lisäämiseksi Euroopan ammattilaisjalkapalloilussa;

23. tukee pyrkimyksiä, joiden tavoitteena on suojella lajin koskemattomuutta eliminoimalla tärkeiden sidosryhmien väliset eturistiriidat seuroissa tai hallintoelimissä;

24. kehottaa komissiota harkitsemaan eurooppalaisen oikeudellisen statuksen ottamista käyttöön urheiluyhtiöille, jotta voidaan ottaa huomioon tärkeimpien jalkapalloseurojen taloudellinen toiminta, mutta samalla säilyttää niiden erityiset urheiluun liittyvät piirteet; katsoo, että tällainen status antaisi mahdollisuuden vahvistaa säännöt kyseisten yritysten taloudellisen ja rahoituksellisen toiminnan seurantaa varten;

25. pyytää jäsenvaltioita ja jalkapallon hallintoelimiä edistämään aktiivisesti jalkapallon kannattajien sosiaalista ja demokraattista roolia esimerkiksi saamalla kannattajat osallistumaan seurojen omistukseen ja niiden johtamiseen tai nimittämällä jalkapalloasiamiehen;

26. katsoo, että ammattilaisjalkapalloilijoiden ja heidän ammattiyhdistysedustajiensa on oltava läheisemmin mukana jalkapalloilun hallinnossa paremman sosiaalisen vuoropuhelun kautta;

Rikollisten toimintatapojen torjunta

27. tukee jalkapallon Euroopan ja kansallisten hallintoelinten pyrkimyksiä seurojen omistusrakenteiden avoimuuden lisäämiseksi ja pyytää neuvostoa kehittämään ja toteuttamaan toimenpiteitä ammattilaisjalkapalloilua vaivaavien rikollisten toimintatapojen torjumiseksi, rahanpesu, laiton vedonlyönti, doping ja sopupelit sekä suurten jalkapallotapahtumien yhteydessä esiintyvä pakkoprostituutio mukaan luettuina;

28. korostaa, että jalkapalloalan toimijoiden on varmistettava, että avoimuutta ja rahanpesua koskevaa lainsäädäntöä noudatetaan täysipainoisesti;

29. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla vahvistetaan seurojen, poliisin ja kannattajajärjestöjen yhteistyötä, ja vastustamaan siten väkivaltaa ja huliganismia sekä muita rikollisen käyttäytymisen muotoja jalkapallo-ottelujen aikana;

Jalkapalloilun sosiaalinen, kulttuurinen ja kasvatuksellinen asema

30. korostaa urheilun kautta annettavan kasvatuksen merkitystä ja jalkapalloilun mahdollisuuksia auttaa sosiaalisesti muita heikommassa asemassa olevia nuoria saamaan elämänsä takaisin oikeille raiteille ja pyytää jäsenvaltioita, kansallisia jalkapalloliittoja, liigoja ja seuroja vaihtamaan tietoja tätä koskevista parhaista käytännöistä;

31. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan myös jalkapalloseurojen käynnistämiä sosiaalista osallisuutta edistäviä hankkeita;

32. ilmaisee selkeästi kannattavansa UEFA:n toimenpiteitä nuorten pelaajien kasvatuksen edistämiseksi vaatimalla, että ammattilaisseuran joukkueessa pelaa vähintään tietty määrä seuran omia kasvatteja, ja rajoittamalla joukkueiden kokoa; katsoo, että nämä kannustavat toimenpiteet ovat oikeasuhteisia ja kehottaa ammattilaisseuroja panemaan tämän säännön tiukasti täytäntöön;

33. on vakuuttunut siitä, että tarvitaan lisäjärjestelyjä sen varmistamiseksi, että seuran omia kasvatteja koskeva aloite ei johda lapsikauppaan, kun jotkut seurat tekevät sopimuksia hyvin nuorten lasten (alle 16-vuotiaiden) kanssa;

34. vaatii, että maahanmuuttolainsäädäntöä on aina noudatettava nuorten ulkomaisten lahjakkuuksien värväämisen yhteydessä ja kehottaa komissiota ryhtymään toimiin lapsikaupan ongelman suhteen ihmiskaupan torjunnasta 19. heinäkuuta 2002 annetun neuvoston puitepäätöksen(1) yhteydessä ja/tai nuorten työntekijöiden suojelusta annetun neuvoston direktiivin 94/33/EY(2) täytäntöönpanon yhteydessä; huomauttaa, että nuorille pelaajille on annettava tilaisuus yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen; samanaikaisesti heidän seuroissa toimimisensa ja valmennettavana olemisensa kanssa, jotta he eivät ole täysin riippuvaisia seuroista; kehottaa ryhtymään toimiin niiden nuorten sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi, jotka lopulta eivät tule valituiksi;

35. korostaa valmennuskeskusten tärkeää sosiaalista ja kasvatuksellista asemaa ja niiden keskeistä merkitystä sekä seurojen hyvinvoinnin että lahjakkaiden jalkapalloilijoiden tulevan kehittymisen kannalta ja tukee taloudellisia kannustimia sellaisille seuroille, joilla on oma valmennuskeskus, edellyttäen, että kyseiset kannustimet ovat perustamissopimuksessa määritettyjen valtiontukea koskevien sääntöjen mukaiset, ja pyytää komissiota tunnustamaan tämän keskeisen merkityksen laatiessaan valtiontukien suuntaviivoja;

36. painottaa, että olisi luotava ympäristö, jossa nuoret pelaajat voivat kehittyä ja kasvaa rehellisyyden ja reilun pelin hengessä;

37. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan sukupuolinäkökulman käyttöön urheilupolitiikan kaikissa näkökohdissa pyrkien supistamaan edelleen yhä olemassa olevia eroja miesten ja naisten välillä sekä urheilujärjestöjen edustuksessa että palkkauksessa ja tosiasiallisessa osallistumisessa urheiluun ja siten tekemään verrannollisiksi urheilusta saadut henkilökohtaiset ja sosiaaliset edut;

Työhön liittyvät ja sosiaaliset kysymykset

38. pitää valitettavana sosiaali- ja verolainsäädännössä ilmeneviä eroja jäsenvaltioiden välillä, mistä aiheutuu epätasapaino seurojen välillä, ja jäsenvaltioiden haluttomuutta ratkaista asia Euroopan tasolla;

39. korostaa toisessa jäsenvaltiossa suoritettujen ammatillisten tutkintojen keskinäisen tunnustamisen merkitystä, jotta työntekijät voivat liikkua vapaasti;

40. uskoo, että pelaajien agentteja koskevat nykyiset taloudelliset realiteetit edellyttävät, että jalkapallon hallintoelimet eri tasoilla parantavat komissiota kuullen pelaajien agentteja koskevia määräyksiä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tukemaan UEFA:n pyrkimyksiä säännellä pelaajien agentteja, esittäen tarvittaessa pelaajien agentteja koskevan direktiiviehdotuksen, jossa käsitellään seuraavia aiheita: tiukat standardit ja tutkintovaatimukset edellytyksenä jalkapallopelaajan agenttina toimimiselle, agenttien toimintaa koskeva avoimuus, agenttien sopimuksia koskevat yhdenmukaistetut vähimmäisvaatimukset, Euroopan hallintoelinten tehokas seuranta- ja kurinpitojärjestelmä, agenttien lupajärjestelmän ja agenttirekisterin käyttöön ottaminen sekä kaksoisedustuksen ja pelaajien agentille maksamien palkkioiden lopettaminen;

41. kehottaa UEFA:a ja komissiota tehostamaan pyrkimyksiään vahvistaa Euroopan tasolla käytävää sosiaalista vuoropuhelua sellaisissa kysymyksissä kuten sopimusten kesto, siirtoajanjakson määrittely, mahdollisuudet sopimuksen aikaiseen lopettamiseen ja korvausten maksaminen valmennusseuroille, koska se voi ehkäistä ja poistaa pelaajien ja työnantajien välisiä jännitteitä;

42. pitää myönteisenä FIFPron (Fédération Internationale des Footballeurs Professionels), UEFA:n ja Euroopan jalkapallon ammattilaisliigojen yhdistyksen (EPFL) päätöstä edistää pelaajien oikeuksia varmistamalla, että pelaajat saavat aina kirjalliset sopimukset, joihin liittyy tiettyjä vähimmäisvaatimuksia;

43. ottaa huomioon tarpeen panna työlainsäädäntö tehokkaammin täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa sen varmistamiseksi, että ammattilaispelaajat saavat heille kuuluvat oikeudet ja täyttävät heille työntekijöinä kuuluvat velvollisuudet;

44. pyytää komissiota tukemaan aktiivisesti aloitteita ja kampanjoita lapsityön torjumiseksi jalkapalloon liittyvillä aloilla ja tarkastelemaan kaikkia poliittisia ja oikeudellisia keinoja varmistaa kaikkien työntekijöiden, myös lasten, oikeuksien kunnioittaminen;

Rasismin torjunta

45. pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja kaikkia ammattilaisjalkapalloiluun osallistuvia tahoja, ottaen huomioon, että lakisääteinen oikeus rasismista vapaaseen työpaikkaan koskee myös jalkapalloilijoita, hyväksymään vastuunsa rasismin ja muukalaisvihan torjunnan jatkamisesta ja tehostamisesta tuomitsemalla kaikenlainen rasismi stadioneissa ja niiden ulkopuolella; pyytää määräämään nykyistä ankarampia rangaistuksia kaikenlaisista jalkapalloiluun liittyvistä rasistisista ja muukalaisvihaa ilmaisevista teoista; pyytää UEFA:a ja kansallisia jalkapalloliittoja ja -liigoja soveltamaan kurinpitosääntöjä johdonmukaisesti, päättäväisesti ja koordinoidusti, laiminlyömättä seurojen taloudellisen tilanteen huomioon ottamista;

46. kehottaa tässä yhteydessä myös komissiota, UEFA:a ja muita asianomaisia panemaan täytäntöön Euroopan parlamentin 14. maaliskuuta 2006 antaman kirjallisen kannanoton(3) rasismin kitkemiseen jalkapallosta; panee ilolla merkille UEFA:n ja FIFA:n säännöissään käyttöön ottamat ankarammat seuraamukset ja niiden toteuttamat muut toimet ja odottaa kiinnostuneena kaikkien jalkapallotahojen toteuttamia lisätoimia;

47. kehottaa komissiota, UEFA:a ja muita asianomaisia toimimaan sen puolesta, että muutkaan syrjinnän muodot, kuten sukupuoleen, alkuperään, sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun perustuva syrjintä, eivät jää vaille seuraamuksia stadioneissa ja niiden ulkopuolella;

Kilpailuoikeus ja sisämarkkinat

48. on vakuuttunut siitä, että ottamalla käyttöön mukautettu kustannusseurantajärjestelmä voitaisiin parantaa rahoituksen vakautta ja joukkueiden välistä kilpailutasapainoa esimerkiksi liittämällä se osaksi ajantasaistettua seuralisenssijärjestelmää; kehottaa UEFA:a yhdessä seurojen ja pelaajien edustajien sekä komission kanssa kehittämään itsesääntelyyn perustuvan kustannusseurantajärjestelmän, joka olisi yhteensopiva eurooppalaisen jalkapalloilun mallin ja yhteisön lainsäädännön kanssa;

49. katsoo, että jalkapalloilussa on varmistettava kilpailijoiden riippuvuus toisistaan ja taattava ottelutulosten epävarmuus, millä urheilujärjestöt voisivat perustella käyttämiään erityisjärjestelyjä urheilutapahtumien tuotannossa ja myynnissä; katsoo kuitenkin, että nämä erityispiirteet eivät takaa automaattista poikkeusta yhteisön kilpailusäännöksistä ammattijalkapalloiluun liittyvän taloudellisen toiminnan osalta, kun otetaan huomioon tällaisen toiminnan lisääntyvä taloudellinen painoarvo;

50. kehottaa komissiota laatimaan selkeät ohjeet valtiontukia koskevien sääntöjen soveltamisesta ja ilmoittamaan, millainen tuki on sallittua ja oikeutettua jalkapallon yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja koulutuksellisten tavoitteiden saavuttamiseksi, esimerkiksi julkisten viranomaisten myöntämä rahoitustuki tai muu tuki jalkapallostadioneiden tai muiden tilojen varustamista tai ajan tasalle saattamista varten;

51. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita pohtimaan tiivistä yhteistyötä jalkapallon kansainvälisten, eurooppalaisten ja kansallisten hallintoelinten kanssa tehden vedonlyöntimarkkinoiden mahdollisen vapauttamisen seurauksia ja tarkastelemaan järjestelmiä, joilla voidaan varmistaa rahoitus urheilulle yleensä ja jalkapalloilulle erityisesti, sekä harkitsemaan toimenpiteitä kansallisten ja eurooppalaisten jalkapallokilpailujen koskemattomuuden turvaamiseksi;

52. tunnustaa tuotemerkkien merkityksen urheiluteollisuudessa, jollei niitä käytetä tavaroiden vapaan liikkumisen estämiseen;

53. toteaa, että suurien jalkapallotapahtumien lippujen kysyntä ja tarjonta eivät useinkaan vastaa toisiaan, mikä on hyödyllistä sponsoreille mutta haitallista kuluttajille; korostaa, että kuluttajien etu olisi otettava täysin huomioon lippujen jakelussa ja että syrjimätön ja reilu lipunmyynti olisi taattava kaikilla tasoilla; hyväksyy kuitenkin, että lippujen jakelu voidaan tarvittaessa rajoittaa henkilöihin, jotka ovat jäseniä kannattajayhdistyksessä, matkailukerhossa tai vastaavassa järjestelmässä, jonka jäsenyys on saatavilla syrjimättömältä pohjalta;

Televisiointioikeuksien myynti ja kilpailuoikeus

54. pitää kiinni siitä että yhteismyyni kaikissa kilpailuissa on olennainen asia Euroopan jalkapalloilun taloudellisen yhteisvastuumallin suojelemisen kannalta; pitää myönteisenä julkista keskustelua ja komission lisätutkimuksia koskien sitä, pitäisikö tämä malli ottaa käyttöön kaikkialla Euroopassa sekä paneurooppalaisissa että kansallisissa kilpailuissa kuten riippumattomassa arviossa Independent European Sport Review 2006 ehdotettiin; kehottaa tässä yhteydessä komissiota laatimaan perinpohjaisen arvioinnin mediaoikeuksia koskevien päätöstensä taloudellisista vaikutuksista ja vaikutuksista urheiluun sekä siitä, missä määrin nämä päätökset ovat täyttäneet tehtävänsä tai eivät ole sitä tehneet;

55. korostaa, että Euroopan kansallisille jalkapalloliigoille uskotussa mediaoikeuksien myynnissä pitäisi aina noudattaa EY:n kilpailulainsäädäntöä samalla lajin erityispiirteet huomioon ottaen, ja niistä on neuvoteltava ja ne on pantava täytäntöön avoimella tavalla; tällä varauksella katsoo kuitenkin, että jalkapallolähetysten olisi oltava mahdollisimman laajan yleisön seurattavissa, myös maksuttomilla televisiokanavilla;

56. korostaa, että nykyisen ”Televisio ilman rajoja” -direktiivin 3 a artiklan ansioita voi tuskin yliarvioida;

57. huomauttaa, että ammattilaisjalkapalloilun kannalta on välttämätöntä jakaa televisiointioikeuksista saadut tulot oikeudenmukaisella tavalla niin, että varmistetaan solidaarisuus ammatti- ja amatööripelien sekä kilpailevien seurojen välillä kaikissa kilpailuissa; toteaa, että UEFA:n Mestareiden liigan televisiointioikeuksista saatavien tulojen nykyinen jako kuvastaa merkittävässä määrin seurojen kansallisten televisiomarkkinoiden kokoa; toteaa, että tämä käytäntö suosii suuria maita ja siten vähentää pienempien maiden seurojen valtaa;

58. kehottaa tämän vuoksi UEFA:a yhdessä komission kanssa jatkamaan sellaisten järjestelmien tutkimista, joilla luodaan nykyistä parempi kilpailutasapaino tällä alalla suuremman uudelleenjaon kautta;

59. huomauttaa, että urheilukilpailut lähetetään televisiossa yhä useammin suojatuilla ja maksullisilla kanavilla ja että monet kuluttajat eivät siitä syystä näe kilpailuja;

Doping

60. suosittaa, että dopinginkäytön ennaltaehkäisy ja torjunta otettaisiin hyvin vakavasti jäsenvaltioissa; kehottaa harjoittamaan dopingin ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan painottuvaa politiikkaa sekä korostaa tarvetta torjua väärinkäytöksiä tarkastusten, tutkimuksen, testausten sekä riippumattomien lääkäreiden harjoittaman pitkäaikaisseurannan avulla ja koulutuksen sekä samanaikaisesti ennaltaehkäisyn ja valmennuksen kautta; kehottaa ammattilaisseuroja ottamaan käyttöön dopinginkäytön torjumista koskevan lupauksen ja seuraamaan lupauksen pitämistä sisäisin tarkastuksin;

61. kehottaa komissiota luomaan WADA:a vastaavan riippumattoman dopinvalvontaelimen yksinomaan jalkapalloa varten ja vastaavin ehdoin sekä toimintatavoin; katsoo, että komissio, FIFA, UEFA ja kansalliset hallitukset voivat yhdessä päättää toimintakustannuksista, tämän elimen kotipaikan sijoittamisesta jäsenvaltioon sekä muista yksityiskohdista;

0

0         0

62. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä UEFA:lle ja FIFA:lle.

(1)

EYVL L 203, 1.8.2002, s. 1.

(2)

EYVL L 216, 20.8.1994, s. 12.

(3)

Ei vielä julkaistu EUVL:ssä.


PERUSTELUT

1.        YLEINEN TAUSTA

Saksassa järjestetyt vuoden 2006 jalkapallon MM-kisat onnistuivat erittäin hyvin. Kisaorganisaatio oli täydellinen. Eurooppalaisten maajoukkueiden suurenmoiset tulokset perustuivat tietenkin seurojen hienoihin suorituksiin kansallisissa ja eurooppalaisissa kilpailuissa. Ne asettavat vaatimukset kansainväliselle jalkapalloilulle.

Taloudellisesti tarkasteltuna urheilun osuus Euroopan unionin vuotuisesta BKT:stä on 3–4 prosenttia, ja urheilutoiminta yleisesti kasvaa vuosittain keskimäärin 4 prosenttia. Tämä valtava laajentuminen on johtanut televisiointioikeuksien, sponsoritoiminnan, markkinoinnin ja muiden liitännäistoimintojen arvon kasvuun sekä kansainvälisten kilpailujen määrän moninkertaistumiseen, minkä seurauksena alalle on tullut lisää työpaikkoja.

Eurooppalaisen jalkapalloilun on kuitenkin vastattava monenlaisiin haasteisiin, joista jalkapalloilua hallinnoivat elimet eivät yksin voi selviytyä. Kun otetaan huomioon EU-lainsäädännön vaikutukset peliin, on tärkeää, että EU-toimielimet ja urheilun hallintoelimet käyvät rakentavaa vuoropuhelua.

EU:n puheenjohtajana toimineen Yhdistyneen kuningaskunnan aloitteesta käynnistettiin jalkapalloilua koskeva riippumaton arviointi, jonka pohjalta laadittu perusteellinen kertomus esitettiin komission puheenjohtaja Barrosolle.

Komissio ilmoitti esittävänsä asiasta valkoisen kirjan vuoden 2007 puoliväliin mennessä.

Euroopan parlamentti ei voi pysytellä sivussa vaan sen on ilmaistava kantansa selkeästi.

Tätä toimintaa on seuraavassa vaiheessa laajennettava käsittämään muut ammattilaisurheilulajit, ja on selvää, että tällöin on käsiteltävä myös naisten ammattilaisurheilua.

2.        EU-LAINSÄÄDÄNNÖN SOVELLETTAVUUS

Primaarilainsäädäntö

Perussopimuksissa ei anneta Euroopan unionille nimenomaista toimivaltaa urheilun alalla yleensä tai jalkapalloilun alalla erityisesti. Koska urheilua ei toisaalta kuitenkaan ole vapautettu EU:n primaarilainsäädännön velvoitteista, siihen sovelletaan EU-lainsäädäntöä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot ja Euroopan komission päätökset ovat selventäneet, kuinka esimerkiksi EY:n perustamissopimuksen 12, 39, 43–49 ja 81–87 artikla vaikuttavat urheiluun ja ammattilaisjalkapalloiluun.

Amsterdamin ja Nizzan julistukset

Vuonna 1997 ja 2000 annetuissa julistuksissa korostetaan jalkapalloilun yhteiskunnallista roolia, mutta ne eivät muuta sitä tosiseikkaa, että urheilun taloudellisiin näkökohtiin sovelletaan EY:n perustamissopimuksen määräyksiä.

Sekundaarilainsäädäntö

Myöskään sekundaarilainsäädännössä ei järjestelmällisesti oteta huomioon urheilun erityispiirteitä. Tämä koskee muun muassa valmentajien, pelaajien agenttien ja EU:n ulkopuolelta tulevien pelaajien tutkintotodistusten ja lupien tunnustamista.

Oireellisena voidaan pitää sitä, että urheilualan toimijat enenevässä määrin turvautuvat viime kädessä yhteisöjen tuomioistuimeen ja komissioon. Tämä tapauskohtainen toimintamalli on lisännyt oikeudellista epävarmuutta.

Kansallisten liigojen ja UEFA:n kaltaisten jalkapallojärjestöjen itsesääntelyvalta on asetettu kyseenalaiseksi (ks. hallintoa koskeva 4 kohta).

Perustuslakisopimuksen luonnos

Perustuslakisopimuksen luonnoksen III-282 artiklaan on kaavailtu urheilua koskevaa oikeusperustaa. Tämä perustuslakiluonnoksen artikla ei kuitenkaan tämänhetkisessä muodossaan takaisi oikeusvarmuutta.

3.        ERITYISPIIRTEET

Jalkapalloilulla on tärkeitä sosiaalisia tehtäviä, jotka koskevat koulutusta ja integroitumista, kansanterveyttä, kulttuuria ja vapaa-ajan viettoa.

Myös pelin perusolemus itsessään on peruste sen erityisyydelle. Vapaan taloudellisen kilpailun lakeja ei voida soveltaa sellaisenaan, koska jalkapalloseura tarvitsee tasaveroisen vastuksen tarjoavia mahdollisia kilpailijoita, jotta saadaan aikaan jännittävä kilpailu.

Eurooppalainen jalkapalloilun malli

Eurooppalaiselle jalkapalloilun mallille ovat ominaisia avoimet urheilukilpailut, joissa joukkueet putoavat alempaan tai nousevat ylempään sarjaan (tavoitteenaan pelin voittaminen) ja joissa ammattilais- ja amatööritasoa ei ole selkeästi erotettu toisistaan. Näin on saatu aikaan pyramidirakenne, jossa lukuisat amatööriseurat muodostavat perustan kansallisella ja Euroopan tasolla pelaaville huipputason ammattilaisseuroille(1).

Nykyinen suuntaus, jossa seurat menevät pörssiin, on askelen lähempänä Yhdysvaltojen mallia. Voidaankin kysyä, onko nämä kaksi tavoitetta (pelin voittaminen ja osakkaiden voittojen maksimointi) mahdollista yhdistää perinteisessä avoimessa eurooppalaisessa mallissa.

4.        HALLINTO

A.       Itsesääntely ja monitasoinen hallinto:

Nykyään suurimpana haasteena on säilyttää liittojen etuoikeus pelisääntöjen kehittämisessä ja varsinkin urheilukilpailujen järjestämisessä. Liittojen ja niiden päätösten legitiimiys periaatteessa määräytyy sen mukaan, kuinka demokraattisia, edustuksellisia ja vastuuvelvollisia niiden rakenteet ovat ja kuinka avoimia niiden päätöksentekomenettelyt ovat.

Euroopan tilanteesta voidaan todeta, että jos edustuksellisten ja demokraattisten jalkapalloilua hallinnoivien elinten itsesääntelyä lisätään Euroopan tasolla, seuroilla ei olisi enää kiusausta pitää komissiota muutoksenhakuelimenä, johon ne voivat turvautua.

Hallintoon liittyvistä kysymyksistä voidaan esittää useita muita toteamuksia:

1.        Seurat eivät kilpaile ainoastaan kansallisella tasolla vaan myös Euroopan tasolla (UEFA:n seurakilpailujen seurauksena). Seuralisenssijärjestelmien soveltamisessa ilmenevien kansallisten erojen vuoksi ammattilaispalloilun toimintaedellytykset eivät ole tasapuolisia Euroopassa.

Näin ollen voidaan kysyä

–         onko tarkoituksenmukaista jatkaa lisenssijärjestelmän käyttöä kansallisella tasolla

–         voiko valta vastedeskin keskittyä kansallisille liitoille

–         voidaanko UEFA:n tasolla toteuttaa lisäjärjestelyjä

2.        Hyvin tuore esimerkki UEFA:n ja FIFA:n itsesääntelyvallan kyseenalaistamisesta on asia Charleroi, jossa seurat ovat kyseenalaistaneet FIFA:n säännön, jonka mukaan seurojen olisi päästettävä pelaajansa pelaamaan maajoukkueessa ilman oikeutta korvaukseen. Asiassa pyritään löytämään sovitteluratkaisu FIFA:n ja seurojen välille.

3.        Jalkapalloilun alueellisen järjestäytymisen periaate on tunnustettava.

B.       Hyvä hallintotapa

Rahoituksen avoimuus

Kaikkiin eurooppalaisiin seuroihin olisi sovellettava samanlaista varainhoidon valvontaa, jotta varmistetaan rahoituksen avoimuus ja estetään ajautuminen taloudellisesti hallitsemattomiin ja eriarvoisiin tilanteisiin, jotka johtavat seurojen taloudelliseen kapasiteettiin liittyviin kilpailun vääristymiin.

Tämän vuoksi meidän on tarkasteltava:

–         voidaanko UEFA:n lisenssijärjestelmä ulottaa koskemaan Euroopan kaikkia ammattilaisliigoja;

–         onko kussakin jäsenvaltiossa otettava käyttöön rakenne, jonka avulla valvotaan seurojen johtamista;

–         onko meidän kehotettava UEFA:a perustamaan itsenäinen elin, joka valvoo seuralisenssijärjestelmän noudattamista ja joka tekee nykyistä useammin satunnaistarkastuksia.

Muut asiat:

–         seurojen omistus

–         seurojen sääntöjen välinen lähentyminen

Jotta kannattajien osallistumista voidaan edistää entistä tehokkaammin, on kehitettävä kannustimia kannattajien välittömän liikkumisen edistämiseksi.

5.        SOSIAALINEN JA KULTTUURINEN ASEMA

Jalkapalloilu on erinomainen väline, jonka avulla sosiaalisesti muita heikommassa asemassa olevia nuoria voidaan auttaa saamaan elämänsä takaisin oikeille raiteille.

UEFA on hyväksynyt seurojen omia kasvatteja koskevan säännön estääkseen nuorten valmennuksen yleistyvän laiminlyönnin, joka on seurausta asiassa Bosman annetusta tuomiosta. Nyt tarvitaan ennen muuta oikeusvarmuus tästä asiasta.

Samalla on estettävä se, että seurat tekevät sopimuksia yhä nuorempien (alle 15-vuotiaiden) pelaajien kanssa, mikä vääristäisi seurojen omia kasvatteja koskevan säännön tavoitetta.

Tältä osin on myös korostettava valmennuskeskusten tärkeää asemaa. Rahoituksen uudelleenjakojärjestelmän tai verokannustimien avulla on luotava tasapuoliset toimintaedellytykset seuroille, olipa niillä oma valmennuskeskus tai ei.

Rasismin torjunta

On jatkettava työtä, jonka parlamentti aloitti rasismin torjuntaa koskevalla kirjallisella kannanotollaan. Euroopan komission, jäsenvaltioiden ja kaikkien ammattilaisjalkapalloiluun osallistuvien tahojen on osallistuttava työhön vaatimalla nykyistä ankarampia rangaistuksia kaikenlaisista jalkapalloiluun liittyvistä rasistisista teoista. UEFA:n ja kansallisten liigojen on sovellettava kurinpitosääntöjä johdonmukaisesti, päättäväisesti ja koordinoidusti.

6.        TYÖHÖN LIITTYVÄT JA SOSIAALISET KYSYMYKSET

Bosman-tuomio – pelaajien asema

Vuonna 1995 asiassa Bosman annetulla tuomiolla on ollut pitkäaikaisia myönteisiä vaikutuksia siihen, kuinka eurooppalaiset seurat suhtautuvat pelaajien sopimuksiin. Monilla ammattilaispelaajilla Euroopassa (Fifpron mukaan noin 50 prosentilla) ei kuitenkaan vieläkään ole työsopimusta seuransa kanssa, ja monet työ- ja valmennussopimukset ovat juridisesti ongelmallisia.

Sosiaaliset ja verotukseen liittyvät erot

Sosiaali- ja verolainsäädännössä ilmenevät erot jäsenvaltioiden välillä aiheuttavat epätasapainoa eurooppalaisten seurojen välillä ja voivat olla yksi syy, jonka vuoksi pelaajat jättävät kotimaansa.

On ilmeistä, että nämä ongelmat voitaisiin ratkaista yhdenmukaistamalla tai sovittamalla yhteen ammattilaispelaajiin ja -seuroihin sovellettavat oikeudelliset, sosiaaliset ja verotukseen liittyvät asemat. Näin luotaisiin mahdollisuus vahvistaa ammattilaispelaajien sosiaalisia oikeuksia, joita ei ole varmistettu kaikissa jäsenvaltioissa (eläkkeellejäänti, työttömyys, sairauslomat jne.). Näitä kysymyksiä on käsiteltävä sosiaalisessa vuoropuhelussa.

Muita käsiteltäviä asioita ovat:

–         eurooppalaisten pelaajien agentteja koskeva direktiivi

–         sosiaalinen vuoropuhelu

–         ammatillisen pätevyyden tunnustaminen

–         pelaajakiintiöt

–         kansainvälisten pelaajasiirtojen asema.

7.        KILPAILUOIKEUS JA JALKAPALLO

Kuten edellä 3 kohdassa todettiin, vapaan taloudellisen kilpailun lakeja ei voida soveltaa jalkapalloiluun ottamatta huomioon sen erityispiirteitä. Jotta saadaan aikaan mielenkiintoinen jalkapallokilpailu, taloudellisen kilpailun on oltava tasapainoista.

Kartellilainsäädäntö ja kustannusten seuranta

Ottamalla käyttöön (itsesääntelyyn perustuva) mukautettu kustannusseurantajärjestelmä ammattilaisjalkapalloilun alalla voitaisiin edistää kilpailutasapainoa ja siten seurojen tasapuolisia toimintaedellytyksiä Euroopan tasolla.

On kuitenkin tutkittava tarkemmin kustannusseurantajärjestelmän etuja ja haittoja.

Valtiontuki

Eritasoiset (paikalliset/alueelliset/kansalliset) viranomaiset osallistuvat jalkapalloilun rahoittamiseen. Koska säännöissä on eroja, seurat eivät pelaa peliä samoin välinein. Jotta toimintaedellytykset olisivat tasapuolisia, tarvitaan selkeät valtiontukisäännöt. Olennainen kysymys kuuluukin seuraavasti: minkä tyyppinen julkinen tuki on hyväksyttävää ja perusteltua selkeiden yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi (esimerkiksi valmennustiloja koskeviin investointeihin) ja millaiset toimenpiteet johtavat kilpailun vääristymiseen?

8.   JALKAPALLOILUUN LIITTYVÄT SISÄMARKKINANÄKÖKOHDAT

–         Jäsenvaltioiden rajat ylittävien sponsoripalvelujen rajoittaminen (alkoholijuomien ja uhkapelien kaltaisten ”arkaluonteisten tuotteiden” osalta)

–         Jäsenvaltioiden rajat ylittävien vedonlyöntipalvelujen tarjoamista ja mainontaa koskevat rajatylittävät rajoitukset (komissio on äskettäin aloittanut näitä palveluja koskevat menettelyt seitsemää jäsenvaltiota vastaan)

–         Urheilulähetysten vastaanottamista muissa jäsenvaltioissa koskevat rajoitukset radio- ja tv-lähetysoikeuksien alueellisen myynnin vuoksi

–         Kuluttajien etu: lippujen jakelu

9.        TIEDOTUSVÄLINEET JA KILPAILUSÄÄNNÖT

Mediaoikeuksien yhteismyynti on ensiarvoisen tärkeää Euroopan jalkapalloilun taloudellisen yhteisvastuumallin suojelemiseksi. Euroopan komissio on tehnyt jalkapallo-otteluja koskevista mediaoikeuksista kolme periaatepäätöstä(2), joissa sallitaan mediaoikeuksien yhteismyynti.

Euroopan komissiota pyydetään tutkimaan, kuinka tämä malli voidaan ottaa käyttöön kaikkialla Euroopassa. Ennen tätä on arvioitava yksityiskohtaisesti näitä mediaoikeuksia koskevia päätöksiä (niiden vaikutuksia ja tehokkuutta). Arviointiin on sisällytettävä uusmedian taloudelliset vaikutukset.

On pelin edun mukaista jakaa näistä oikeuksista saadut voitot oikeudenmukaisella ja tulonjakoperiaatteen mukaisella tavalla. UEFA:n Mestareiden liigan televisiointioikeuksien nykyinen jako (joka perustuu suurelta osin osuuksiin televisiointimarkkinoista) suosii suuria maita ja sitä on syytä tarkastella uudelleen.

Maksuton televisio

Nykyisen ”Televisio ilman rajoja” -direktiivin ansioita voi tuskin yliarvioida. Se antaa kansallisille viranomaisille mahdollisuuden määritellä tietty määrä tapahtumia, jotka on voitava televisioida maksutta. Tämä periaate on säilytettävä tarkistetussa ”Televisio ilman rajoja” -direktiivissä.

Muita selvennettäviä asioita:

–         ottelujen oikeudenhaltijat (seurat tai liitot)

–         jalkapalloseurojen toimenpiteet tv- ja radiolähetysoikeuksien rekisteröimiseksi seurojen hyväksi, silloinkin kun oikeuksia hallinnoidaan kollektiivisesti

–         radio-/tv-lähetysyrityksen valintojen häiritsevä vaikutus jalkapallo-ottelukalenteriin

–         radion ja lehdistön yksinoikeudet ja vapaa pääsy jalkapallo-ottelujen katsomoihin

–         ottelujen tv-/radiolähetysten tilapäinen kieltäminen amatööriottelujen ja niitä stadioneilla seuraavien kannattajien mukanaolon tukemiseksi

10.      DOPING

Dopingin torjunnan onnistuminen riippuu siitä, kuinka voimakasta kansainvälinen dopingin ehkäiseminen ja tukahduttaminen on.

11.      OIKEUDELLISET TOIMENPITEET: LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN KEHYS, TOIMINTASUUNNITELMA, SUUNTAVIIVAT, DIREKTIIVI

Kuultuaan kaikkia sidosryhmiä Euroopan parlamentti voi valita eri välineitä (tai niiden yhdistelmän):

–         kehottaa luomaan lainsäädännöllisen kehyksen, jossa tunnustetaan urheilun erityispiirteet ja otetaan käyttöön yhdenmukaistetut säännöt, joilla varmistetaan terve kilpailu ja tasapuoliset toimintaedellytykset. On kuitenkin myönnettävä, että tämä on vaikeaa ilman perussopimuksiin sisältyvää asianmukaista oikeusperustaa.

–         kehottaa laatimaan toimintasuunnitelman, jossa esitetään komission tarkasteltavaksi tulevat kysymykset ja käytettävät oikeudelliset välineet kuten suuntaviivat, direktiivit, suositukset ja puitepäätökset.

–         kehottaa perustamaan EU:n urheiluviraston?

(1)

Yhdysvalloissa ammattilais- ja amatööriliigat on selkeästi erotettu toisistaan. Korkeimman tason suljetuissa liigoissa pelaavat yhdysvaltalaisseurat pyrkivät pikemminkin maksimoimaan tuotot kuin voittamaan mahdollisimman monta peliä. Seuroja ei pudoteta alempaan eikä nosteta ylempään sarjaan. Jotta saadaan aikaan jännittävä kilpailu, seurat ovat avoimia tulojen uudellenjakotoimenpiteille.

(2)

UEFA:n Mestarien liigan kaupallisten oikeuksien yhteismyyntiä koskevasta poikkeuksesta 23.7.2003 tehty Euroopan komission virallinen päätös; EY:n perustamissopimuksen kilpailusääntöjen mukaisesti 22.3.2006 tehty Euroopan komission päätös, jonka mukaan sitoumukset, jotka koskevat Englannin valioliigan mediaoikeuksien myymistä valioliigan järjestämälle jalkapallokilpailulle, ovat oikeudellisesti sitovia. Asia koski Englannin valioliigan kilpailuun osallistuvien seurojen välistä sopimusta mediaoikeuksien yhteismyynnistä kyseiselle kilpailulle Englannin valioliigan kautta; direktiivi 89/552/ETY eli ”Televisio ilman rajoja” -direktiivi.


talous- ja raha-asioiden valiokunnaN LAUSUNTO (20.12.2006)

kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle

ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuudesta Euroopassa

(2006/2130(INI))

Valmistelija: Eoin Ryan

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kulttuuri- ja koulutusvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   huomauttaa, että komissio on tehnyt neljä periaatepäätöstä jalkapallo-otteluja koskevista mediaoikeuksista: ensinnäkin komissio on antanut seuroille luvan yleisradiointioikeuksien yhteismyyntiin; toiseksi komissio on puuttunut siihen, missä määrin yksi ainoa ostaja voi ostaa tietyn kilpailun kaikki arvokkaat oikeudet; kolmanneksi komissio on myös yrittänyt estää tuotannon rajoittamista vaatimalla, että yleisradiointioikeudet on jaettava ja myytävä erikseen eri ostajille; neljänneksi komissio on päättänyt, että kaikkia oikeuksia ei pitäisi keskittää, vaan osa niistä olisi jätettävä seurojen käyttöön yksittäistä markkinointia varten etenkin uusmedioissa;

2.   korostaa, että kaupallisissa sopimuksissa, joissa käsitellään Euroopan kansallisiin jalkapalloliigoihin liittyviä televisiointioikeuksia ja uusmediaoikeuksia, on aina noudatettava täysipainoisesti EY:n kartellilainsäädäntöä, ja niistä on neuvoteltava ja ne on pantava täytäntöön aina avoimella tavalla; katsoo kuitenkin, että jalkapallolähetysten olisi oltava mahdollisimman laajan yleisön seurattavissa ja myös maksuttomilla televisiokanavilla;

3.   kiinnittää huomiota merkitykseen, joka Euroopan jalkapalloilun keskinäisillä kansallisilla pyramidirakenteilla on, koska ne tukevat ruohonjuuritason lahjakkuutta ja kilpailua ja koska kansalliset liigat ja kilpailut ovat myös keino päästä eurooppalaisiin kilpailuihin ja koska pelin kansallisen perustan ja Euroopan tason välille on luotava oikea tasapaino, jotta jalkapalloliigat ja -seurat voivat tehdä yhteistyötä tehokkaasti;

4.   esittää, että yhteismyynti on ensiarvoisen tärkeää Euroopan jalkapalloilun taloudellisen yhteisvastuumallin suojelemiseksi; suhtautuu myönteisesti julkiseen keskusteluun ja komission jatkotutkimuksiin, joissa selvitetään, olisiko tämä malli otettava käyttöön kaikkialla Euroopassa sekä yleiseurooppalaisissa että kansallisissa kilpailuissa urheilusta Euroopassa vuonna 2006 laaditussa riippumattomassa arviossa (Independent Sport Review 2006) ehdotetulla tavalla; kehottaa komissiota tältä osin tekemään yksityiskohtaisen arvion kyseisten mediaoikeuksia koskevien päätösten urheilullisista ja taloudellisista vaikutuksista ja siitä, missä määrin ne ovat tai eivät ole toimineet;

5.   katsoo, että Euroopan laajuisella yhteismyyntijärjestelmällä luodaan mahdollisuuksia uusille mediaoperaattoreille, sillä sekä UEFA tai kansalliset liitot että jalkapalloseurat pystyvät tarjoamaan UEFA:n Mestareiden liigan ja kansallisten liigojen otteluja videomuodossa Internetissä ja UMTS-teknologiaa hyödyntävissä matkaviestinpalveluissa; toteaa, että tämä teknologia on tällä hetkellä vielä lapsenkengissä, minkä vuoksi alan kehitystä on arvioitava uudelleen lähiaikoina;

6.   uskoo, että pelaajien agentteja koskevat nykyiset taloudelliset realiteetit edellyttävät, että jalkapalloasioita eri tasoilla käsittelevät elimet parantavat komissiota kuullen pelaajien agentteja koskevia määräyksiä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tekemään pelaajien agentteja koskevan direktiiviehdotuksen, jossa käsitellään seuraavia aiheita: tiukat standardit ja tarkastelukriteerit edellytyksenä jalkapallopelaajan agenttina toimimiselle, agenttien toimintaa koskeva avoimuus, agenttien sopimuksia koskevat yhdenmukaistetut vähimmäisvaatimukset, Euroopan hallintoelinten tehokas seuranta- ja kurinpitojärjestelmä, agenttien lupajärjestelmän ja agenttirekisterin käyttöön ottaminen sekä kaksoisedustuksen ja pelaajien agentille maksamien palkkioiden lopettaminen;

7.   kehottaa komissiota laatimaan selkeät ohjeet valtiontukia koskevista säännöistä ja ilmoittamaan, millainen tuki on sallittua ja oikeutettua jalkapallon yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja koulutuksellisten tavoitteiden saavuttamiseksi; uskoo lisäksi, että kansalliset liigat ja liitot, UEFA ja FIFA hyötyisivät komission antamasta lisäopastuksesta sen suhteen, kuinka EY-lainsäädäntöä sovelletaan ammattilaisurheilun taloudellisiin näkökohtiin;

8.   kehottaa komissiota täsmentämään lähestymistapaansa valtiontukia koskeviin säännöksiin, ja erityisesti paikallisten tai kansallisten viranomaisten myöntämään rahoitustukeen tai muuhun tukeen jalkapallostadioneiden tai muiden tilojen varustamista tai ajan tasalle saattamista varten;

9.   uskoo, että siirtojen määräyksiä ja niiden erityisluonnetta kunnioitetaan täysipainoisesti tapauksissa, joihin voidaan soveltaa EY:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä; uskoo kuitenkin, että vastaava avoimuus ei toteudu kansainvälisissä siirroissa; pyytää harkitsemaan, voidaanko perustaa Maailman antidopingtoimiston (WADA) kaltainen seurojen rahoituksen avoimuutta käsittelevä maailmanlaajuinen elin, ja odottaa tässä yhteydessä tulevaa Stevensin selvitystä siirtojärjestelyistä;

10. torjuu uuden eurooppalaisen viraston eli Euroopan urheiluviraston perustamisen ja pitää nykyisiä päätöksenteko- ja edustuselimiä riittävinä;

11. pyytää UEFAa sisällyttämään päätöksentekoprosessin yhteydessä kuultavien asianosaisten sidosryhmien joukkoon FIFPron ja European Club Forum- järjestön kaltaiset etujärjestöt ja yhdenmukaistamaan kilpailua koskevat ehdot Euroopassa luomalla yhtäläiset lähtökohdat EY-lainsäädännön mukaisesti ja toteuttamaan laajan ja avoimen rakenteidensa uudelleenarvioinnin päätöksentekoprosessinsa muuttamiseksi täysin avoimeksi;

12. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä jalkapalloasioita käsittelevien kansainvälisten, eurooppalaisten ja kansallisten viranomaisten kanssa vedonlyöntimarkkinoiden mahdollisen vapauttamisen seurauksien kartoittamiseksi ja tarkastelemaan toimia, joilla suojellaan kansallisten ja eurooppalaisten jalkapallo-otteluiden eheyttä, Independent European Sport Review -selvityksessä ollut suositus vedonlyöntiä koskevasta direktiivistä mukaan lukien;

13. korostaa, että jalkapalloalan toimijoiden on varmistettava, että avoimuutta ja rahanpesua koskevaa lainsäädäntöä noudatetaan täysipainoisesti.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuus Euroopassa

Menettelynumero

2006/2130(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

CULT

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON

15.6.2006

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Eoin Ryan

3.4.2006

Alkuperäinen valmistelija

 

Valiokuntakäsittely

23.10.2006

21.11.2006

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

20.12.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

34

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Zsolt László Becsey, Pervenche Berès, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Elisa Ferreira, Jean-Paul Gauzès, Donata Gottardi, Sophia in 't Veld, Wolf Klinz, Andrea Losco, Astrid Lulling, Cristobal Montoro Romero, Joseph Muscat, John Purvis, Alexander Radwan, Bernhard Rapkay, Dariusz Rosati, Eoin Ryan, Antolín Sánchez Presedo, Manuel António dos Santos, Olle Schmidt, Margarita Starkevičiūtė, Sahra Wagenknecht, Lars Wohlin

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Valdis Dombrovskis, Harald Ettl, Syed Kamall, Werner Langen, Klaus-Heiner Lehne, Alain Lipietz, Jules Maaten, Vladimír Maňka, Thomas Mann, Corien Wortmann-Kool

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Reinhard Rack

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...


työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnaN LAUSUNTO  (23.11.2006)

kulttuuri-ja koulutusvaliokunnalle

ammattilaisjalkapallon tulevaisuudesta Euroopassa

(2006/2130(INI))

Valmistelija: Jean-Luc Bennahmias

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kulttuuri- ja koulutusvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. katsoo sekä ammattilais- että harrastelijajalkapallon olevan keskeinen osa EU:n identiteettiä ja EU:n kansalaisuutta,

B.  katsoo, että jalkapallo täyttää tärkeän opetuksellisen tehtävän, sillä se tarjoaa erinomaisen tilaisuuden oppia erilaisia arvoja, kuten itsekuria, omien rajojen haastamista, sisua, joukkuehenkeä, suvaitsevaisuutta ja rehtiä peliä,

C. katsoo, että jalkapallolla on kulttuurinen tehtävä ja että jonkin kaupungin, alueen tai maan kollektiivinen omanarvontunto ja ylpeys voi riippua jonkin tietyn pelin tuloksesta,

D.  katsoo, että jalkapallolla on sosiaalinen tehtävä ja että sitä voidaan pitää hyvänä tapana edistää osallistuvampaa yhteiskuntaa, sosiaalista integraatiota ja eri kulttuurien ymmärtämistä eri sukupuolia, rotuja ja uskontoja edustavien ihmisten keskuudessa sekä torjua syrjintää, suvaitsemattomuutta, rasismia ja väkivaltaa,

E.  katsoo, että nuorten pelaajien hyväksikäyttö, laiton vedonlyönti, rahanpesu, stadioneilla tapahtuva väkivalta, rasismi, huumeiden käytön lisääntyminen sekä se, että useimmat seurat ovat muuttuneet liikeyrityksiksi ja että mediayhtiöiden omistusosuus seuroissa kasvaa, vaarantavat jalkapallon sosiaalisen tarkoituksen; katsoo, että ainut tehokas vaihtoehto on kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka kattaa sekä urheilun että kansalliset ja EU:n viranomaiset,

F.  katsoo, että asiassa Bosman(1) annettu tuomio on vääristänyt eurooppalaisen jalkapallon sääntelyn purkamisen alun perin myönteisiä vaikutuksia, sillä se on omalta osaltaan rappeuttanut peliin liittyviä arvoja ja heikentänyt ammattilaisurheilijoiden ja harrastelijoiden välistä solidaarisuutta,

G. katsoo, että urheilulla on voimistuva vaikutus EU:n eri politiikan aloihin (liikkumisen vapaus, ammatillisen pätevyyden tunnustaminen, kilpailu, terveys ja audiovisuaalialan politiikka), ja ottaa huomioon, että se päätettiin sisällyttää perustuslakiluonnokseen EU:n kilpailukykyä koskevana kysymyksenä (16 artikla ja III-182 artikla), jotta EU saisi valtuudet kehittää sen eurooppalaista ulottuvuutta,

1.  korostaa Euroopan unionin perusteltua kiinnostusta jalkapalloa kohtaan, erityisesti sen sosiaalisia ja kulttuurisia näkökohtia kohtaan samoin kuin sen välittämiä arvoja kohtaan; panee merkille 7.–9. joulukuuta 2000 järjestetyn Nizzan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmiin liitetyn, urheilun erityispiirteitä ja sen sosiaalista tehtävää Euroopassa koskevan neuvoston julkilausuman, joka olisi otettava huomioon yhteisten politiikkojen täytäntöönpanossa; panee kuitenkin merkille, että urheilun kaupallisiin ja työllisyyteen liittyviin näkökohtiin sovelletaan sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä että EY:n perustamissopimuksen perusperiaatteita; panee merkille, että jos sääntelyyn sovelletaan tällaista tilapäistä lähestymistapaa, urheilun oikeusvarmuus jää riittämättömäksi;

2.  panee merkille, että ammattilaisjalkapallo on EY:n perustamissopimuksen 2 artiklassa tarkoitettua taloudellista toimintaa ja että se kuuluu siksi sisämarkkinoiden soveltamisalaan; katsoo, että näin ollen työllisyyttä ja sosiaaliasioita koskevaa lainsäädäntöä on sovellettava täysipainoisesti ammattilaisjalkapalloon Euroopan unionissa;

3.  katsoo, että jalkapallo on kärsinyt selvän, vakaan ja ennakoitavan oikeudellisen kehyksen puuttumisesta; panee lisäksi merkille, että urheilun on kohdattava useita riita-asioita, jotka koskevat sen rakenteiden ja sääntöjen laillisuutta ja jotka ovat omiaan kyseenalaistamaan koko eurooppalaisen urheilumallin rakenteen; kehottaa siksi komissiota, jäsenvaltioita ja jalkapalloviranomaisia määrittämään tiiviissä yhteistyössä sopivan oikeudellisen kehyksen "Independent European Sport Review 2006" -arvion valossa muiden kiistojen ehkäisemiseksi ja sen varmistamiseksi, ettei yhteisöjen tuomioistuin määrää Euroopan ammattilaisjalkapallon tulevaisuutta; suosittaa, että kehyksessä tukeudutaan urheilun erityisluonteeseen ja tasavertaisuuden ja yhteisvastuun ja urheilun kasvatuksellisen tehtävän säilymisen kannalta välttämättömiin periaatteisiin sekä sellaisten yhdenmukaisten sääntöjen luomiseen, joilla varmistetaan reilu kilpailu eurooppalaisten urheiluseurojen välillä ja mahdollistetaan niiden yhtäläiset toimintamahdollisuudet; katsoo kuitenkin, etteivät oikeudelliset ja taloudelliset näkökohdat saa yksin ohjata ammattilaisjalkapalloa koskevaa lähestymistapaa, vaan että myös sosiaaliset ja kasvatukselliset näkökohdat ovat tärkeitä;

4.  suosittaa, että komissio toteuttaa EU:n jalkapalloviranomaisten pyrkimyksiä tukevia toimia, joilla varmistetaan samanlainen talouden valvonta kaikkien eurooppalaisten urheiluseurojen kohdalla, jotta varmistetaan erityisesti taloudellinen avoimuus ja estetään taloudelliset väärinkäytökset ja epäoikeudenmukainen kohtelu, joka saattaa johtaa kilpailun vääristymiseen urheiluseurojen taloudellisen kapasiteetin suhteen; suosittaa siirtymään kustannusseurantajärjestelmän käyttöön;

5.  suosittaa sellaisen urheiluvirastoksi kutsuttavan eurooppalaisen viraston perustamista, joka vastaisi eurooppalaisten jalkapalloseurojen talouden avoimuudesta ja joka koostuisi riippumattomista juristeista ja valantehneistä tilintarkastajista; ehdottaa, että viraston tehtävänä olisi seurata kaikkien eurooppalaisten urheiluseurojen taloudellista tilannetta ja että sillä olisi todelliset toimivaltuudet määrätä rangaistuksia;

6.  pitää myönteisenä FIFPron (Fédération Internationale des Footballeurs Professionels), UEFA:n ja Euroopan jalkapallon ammattilaisliigojen yhdistyksen (EPFL) päätöstä edistää pelaajien oikeuksia varmistamalla, että pelaajat saavat aina kirjalliset sopimukset, joihin liittyy tiettyjä vähimmäisvaatimuksia;

7.  kehottaa parlamenttia ja komissiota yhdessä sidosryhmien kanssa ehdottamaan suuntaviivoja, joissa tunnustetaan valmennuskeskusten keskeinen rooli ja jotka mahdollistavat sellaisten korvausten soveltamisen, joilla varmistetaan tietynasteinen tasavertaisuus ammattilaisia valmentavien seurojen ja muiden seurojen välillä; esittää, että jäsenvaltiot myöntäisivät verotuksellisia etuja sellaisille urheiluseuroille, joiden valmennuskeskukset ovat saaneet asiasta vastaavan ministeriön hyväksynnän tarkoin määrättyjen kriteereiden ja tavoitteiden perusteella; suosittaa UEFA:n nuorten pelaajien valmennuksesta tekemien ehdotusten hyväksymistä ja kannattaa UEFA:n ehdottamia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että seurat palkkaavat tietyn vähimmäismäärän niiden omalla paikkakunnalla kasvatettuja nuoria pelaajia; kehottaa seuroja lisäämään investointejaan nuorten valmentamiseen, koulutukseen ja muun kuin kaupallisen toimintansa laajentamiseen (työ paikallisyhteisössä, naisten joukkueet ja niin edelleen);

8.  rohkaisee UEFA:a ja FIFA:a pyrkimään eurooppalaisten seurojen kanssa tehtävään sopimukseen pelaajien vakuuttamisesta näiden ollessa pelaamassa maajoukkueensa mukana;

9.  ottaa huomioon tarpeen panna työlainsäädäntö tehokkaammin täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa sen varmistamiseksi, että ammattilaispelaajat saavat heille kuuluvat oikeudet ja täyttävät heille työntekijöinä kuuluvat velvollisuudet;

10. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja sidosryhmiä suojelemaan paremmin nuoria pelaajia, varmistamaan, etteivät he ole täysin riippuvaisia seuroista, sekä tekemään heidän terveyttään, koulutustaan ja ammattilaisharjoitteluaan koskevia järjestelyjä;

11. suosittaa kehittämään jalkapalloagenttien ja muiden urheilulajien agenttien ja urheiluseurojen eurooppalaisen säännöstön niiden valvonnan ja niiden toiminnan yhtenäistämisen mahdollistamiseksi;

12. katsoo, että eurooppalaisten lupien ja diplomien käyttöönotto ammattilaisurheilupalvelujen tarjoamisen alalla olisi merkittävä askel eteenpäin;

13. kannattaa kansallisia pelaajia koskevan kiintiöjärjestelmän asettamista heidän seuroissaan Euroopan laajuisesti paikallisen ja kansallisen identiteetin suojelemiseksi; tätä kannattavat etenkin Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA ja Euroopan jalkapalloliitto UEFA, jotka ajavat "6 + 5 -säännön" käyttöönottoa (mikä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioista on oltava 6 pelaajaa jokaista 5:tä ulkomaalaista pelaajaa kohti);

14. kehottaa ammattilaisseuroja panemaan tarkasti täytäntöön säännön, jonka mukaan jokaisessa ammattilaisseurassa on oltava kaudesta 2006–2007 lähtien ainakin neljä pelaajaa, jotka on valmennettu seuran kotialueella;

15. kehottaa komissiota antamaan alaikäisten urheilijoiden suojelua, hoitoa ja koulutusta koskevia säännöksiä, jotta voidaan estää se, että he päätyvät kadulle, ellei heitä lopulta valita, sekä varmistamaan, että maahanmuuttolainsäädäntöä noudatetaan rekrytoitaessa nuoria lahjakkaita urheilijoita ulkomailta ja erityisesti Afrikasta tai Itä-Euroopasta nuorten pelaajien hyväksikäytön estämiseksi ja sen varmistamiseksi, että he saavat asianmukaisen koulutuksen;

16. suosittaa, että pelaajien sopimukseen perustuvia ja sosiaalisia oikeuksia edistettäisiin, ja ehdottaa erityisesti, että säännökset, jotka koskevat pelaajien sosiaalista asemaa, erityisesti sopimusten kestoa, siirtoajanjakson määrittelyä, sopimuksen mahdollista purkamista ennen sen päättymistä, korvausten laskentaperusteita sekä ammattilaisvalmennuksesta vastaaville seuroille maksettavia vahingonkorvauksia, määritettäisiin sosiaalisen vuoropuhelun jälkeen, johon osallistuisivat pelaajia, seuroja, liigoja ja UEFA:ta edustavat elimet; ehdottaa sellaisen mekanismin käyttöönottoa, jonka avulla kasvattajaseurat voivat saada pelaajien siirron yhteydessä korvauksen, joka lasketaan objektiivisesti niiden kustannusten pohjalta, joita seuralle on aiheutunut todellisuudessa kyseisen pelaajan valmentamisesta, ja "edelleenmyyntioikeuksien" soveltamista yhteisvastuuperiaatteen varmistamiseksi; suosittelee neuvotteluja kaikkien jalkapallon parissa toimivien tahojen kanssa "suoja-ajanjakson" käyttöön ottamiseksi (kyse on ajanjaksosta, jonka aikana pelaaja ei voi vaihtaa seuraa ja jolloin siirtojen määrälle asetetaan ajallisia rajoituksia);

17. kehottaa jäsenvaltioita, jalkapallon hallintoelimiä ja jalkapalloseuroja sitoutumaan työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojeluun ja ottamaan pelaajat huomioon peliaikataulujen suunnittelussa siten, että yhden pelikauden aikana pelattaville otteluille asetetaan maksimimäärät; tämä ei kuitenkaan koskisi maajoukkueen pelejä; kehottaa komissiota varmistamaan, että jalkapalloilijoihin sovelletaan asiaankuuluvaa terveys-, turvallisuus- ja työlainsäädäntöä samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin työntekijöihin EU:ssa;

18. suosittaa, että dopinginkäytön ennaltaehkäisy ja torjunta otettaisiin hyvin vakavasti jäsenvaltioissa; kehottaa harjoittamaan ennaltaehkäisyyn ja rangaistuksiin painottuvaa kansainvälistä politiikkaa dopingin käytön torjumisessa sekä korostaa tarvetta torjua väärinkäytöksiä valvonnan, tutkimusten, väärinkäytösten tunnistamisen sekä sellaisen jatkuvan pitkäaikaisseurannan avulla, jonka suorittamisesta vastaisivat riippumattomat lääkärit; muita tapoja voisivat olla koulutus sekä samanaikaisesti ennaltaehkäisy ja valmennus; kehottaa ammattilaisseuroja ottamaan käyttöön dopinginkäytön torjumista koskevan lupauksen ja seuraamaan lupauksen pitämistä sisäisin tarkastuksin;

19. kehottaa komissiota jatkamaan toimia syrjinnän, rasismin ja väkivallan torjumiseksi, sillä EU:n direktiivien nojalla myös jalkapalloilijoilla on oikeus työpaikkaan, jolla ei esiinny rasismia, jatkona Euroopan parlamentin 14. maaliskuuta 2006 antamalle kirjalliselle julkilausumalle(2) rasismin torjunnasta jalkapallossa, jossa se tuomitsee kaikkinaisen rasismin ja väkivallan yleisesti ja erityisesti urheilustadioneilla esiintyvän rasismin ja kehottaa komissiota vaatimaan kaikkia jalkapallomaailman toimijoita toimimaan aktiivisesti rasismista ja väkivallasta seuraavien rangaistusten koventamiseksi, esiintyy se sitten kentällä tai katsomoissa, sekä tukemaan lisäksi parhaiden käytäntöjen vaihtoa tällä alalla; panee merkille, että keskeinen väline, jonka avulla komissio voi saavuttaa tämän, on sen varmistaminen, että jäsenvaltiot panevat tehokkaasti täytäntöön neuvoston direktiivin 2000/43/EY, jossa kielletään rotuun tai etniseen alkuperään perustuva syrjintä;

20. ottaa huomioon, että urheilumainonnan ja urheilutuotteiden valmistuksen vuotuinen liikevaihto on 1 000 000 000 euroa (summa vastaa 40 miljoonan jalkapallon valmistamista); tunnustaa lapsityön, terveys- ja turvallisuusmääräysten rikkomisen ja työntekijöiden oikeuksien polkemisen olevan vakava ongelma; kehottaa komissiota tukemaan aktiivisesti aloitteita ja kampanjoita lapsityön torjumiseksi jalkapalloon liittyvillä aloilla ja tarkastelemaan kaikkia poliittisia ja oikeudellisia keinoja varmistaa kaikkien työntekijöiden, myös lasten, oikeuksien kunnioittaminen.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Ammattilaisjalkapallon tulevaisuus Euroopassa

Menettelynumero

2006/2130(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

CULT

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

EMPL
15.6.2006

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Jean-Luc Bennahmias
1.2.2006

Alkuperäinen valmistelija

 

Valiokuntakäsittely

13.9.2006

4.10.2006

22.11.2006

 

 

Hyväksytty (pvä)

23.11.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

25
3
0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Andersson, Roselyne Bachelot-Narquin, Jean-Luc Bennahmias, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Luigi Cocilovo, Jean Louis Cottigny, Harlem Désir, Harald Ettl, Carlo Fatuzzo, Ilda Figueiredo, Joel Hasse Ferreira, Roger Helmer, Stephen Hughes, Sepp Kusstatscher, Jean Lambert, Thomas Mann, Csaba Őry, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Pier Antonio Panzeri, Jacek Protasiewicz, José Albino Silva Peneda, Jean Spautz

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Mihael Brejc, Françoise Castex, Luca Romagnoli, Gabriele Stauner, Patrizia Toia, Anja Weisgerber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

(1)

Asia C-415/93, Bosman [1995] ECR I-4921.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0080.


sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnaN LAUSUNTO  (25.1.2007)

kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle

ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuudesta Euroopassa

(2006/2130(INI))

Valmistelija: Toine Manders

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kulttuuri- ja koulutusvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset lausuntoluonnokseensa:

A. ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on antanut useita tuomioita, kuten Bosmanin (C-415/93), Walraven (C-36/74), Deliègen (C-51/96, C-191/97), Lehtosen (C-176/96), Meca-Medinan (C-519/04 P), Laurent Piaun (C-171/05 P) asioissa ja monissa muissa asioissa,

B.  ottaa huomioon, että sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta tilasi syyskuussa 2005 tutkimuksen ammattilaisurheilusta sisämarkkinoilla, ja panee merkille myös Euroopan urheilua koskevan riippumattoman katsauksen (Independent European Sport Review),

C. ottaa huomioon, että ammattilaisjalkapalloilulla on sekä taloudellinen että ei-taloudellinen ulottuvuus,

D. katsoo, että ammattilaisjalkapalloilu olisi tässä päätöslauselmassa ymmärrettävä aina taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi,

E.  katsoo, että ammattilaisjalkapalloseurat ja -liigat toimivat myös tärkeässä sosiaalisessa ja kulttuurisessa roolissa paikallisissa ja kansallisissa yhteisöissään,

F.  ottaa huomioon, että vuosikymmenien ajan ammattilaisjalkapalloilulle on ollut ominaista kansainvälinen ulottuvuus ja siihen ovat vaikuttaneet erilaiset kansainväliset sääntely- ja lainsäädäntöjärjestelmät,

G. ottaa huomioon, että ammattilaisjalkapalloilu on paikallinen, kansallinen ja eurooppalainen sosiokulttuurinen ilmiö, jolla myös voidaan saavuttaa huomattavia tuloja,

H. ottaa huomioon ammattilaisjalkapalloilun sosiaalisen ja kulttuurisen merkityksen ja katsoo, että lajiin liittyviä perinteitä ja historiaa ei pitäisi koskaan sivuuttaa virheellisellä pyrkimyksellä tarkastella huipputason ammattilaisjalkapalloilua pelkästään taloudellisena toimintana,

I.   katsoo, että jalkapalloilun päätöksentekoelinten säännöstöä on kehitetty passiivisesti, toisin kuin tenniksen tai pyöräilyn kaltaisten ammattilaisurheilulajien päätöksentekoa, jota on aktiivisesti sopeutettu markkinatilanteen muutoksiin,

J.   katsoo, että ammattilaisjalkapalloilu ei toimi kuin tyypillinen talouden ala ja että sen monet toimijat, mukaan luettuna kannattajat, pelaajat, seurat, liigat ja liitot, eivät toimi kuin normaalit kuluttajat tai yritykset,

K. katsoo, että Euroopan laajuinen kilpailu ammattilaisjalkapalloilussa on erittäin riippuvainen siitä, että samat ehdot pätevät seuroille eri jäsenvaltioissa,

L.  katsoo, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö vahvistaa sen, että ammattilaisjalkapalloseurat ja -liitot ovat taloudellisia yksikköjä ja kuuluvat taloudellista toimintaa harjoittaessaan yhteisön lainsäädännön piiriin,

M. katsoo, että on siten kansallisten ja eurooppalaisten poliittisten ja urheilun hallintoelinten vastuulla varmistaa, että kun yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan ammattilaisjalkapalloiluun, lajin sosiaaliset ja kulttuuriset tarkoitukset turvataan kehittämällä asianmukainen oikeudellinen kehys,

N. ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ei ole säädetty mitään poikkeusta ammattilaisjalkapalloilun osalta, mutta että urheilun sääntöihin, jotka liittyvät erottamattomasti urheilukilpailun järjestämiseen ja asianmukaiseen kulkuun ja joilla pyritään takaamaan juuri vapaa kilpailu seurojen välillä, ei voida soveltaa EY:n lainsäädäntöä; katsoo, että Nizzan ja Amsterdamin julistuksissa tunnustetaan urheilun ja sen sosiaalisten toimintojen erityisluonne,

O. katsoo, että sekä edellä mainitusta tapauksesta että muista tapauksista on käynyt käytännössä selvästi ilmi, että ammattilaisjalkapalloiluun vaikuttavat eri tasoilta ja eri lähteistä annetut säännökset, jotka ovat usein ristiriitaisia,

P.  ottaa huomioon, että uhkapeli ja vedonlyönti eivät kuulu sisämarkkinoiden palveluista 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY(1) soveltamisalaan,

Q.  katsoo, että yhteisnäismarkkinoiden ja kilpailulainsäädännön periaatteiden soveltaminen ammattilaisjalkapalloiluun aiheuttaa todennäköisesti vahingollista oikeusvarmuuden puutetta; katsoo, että siksi on tärkeää luoda selkeä oikeudellinen kehys alan kehittämiseksi täysimääräisesti.

1.   toteaa, että ammattilaisjalkapalloilu ei ole vain tärkeä sosiaalinen ja kulttuurinen ilmiö Euroopassa vaan myös huomattavien tulojen lähde pienelle osalle seuroja lajin pyramidirakenteen huipulla;

2.   tunnustaa myös, että ne ammattilaisjalkapalloseurat, jotka toimivat alhaisemmalla taloudellisella tasolla, muodostavat olennaisen osan Euroopan eri jalkapalloilurakenteista ja antavat arvokkaan panoksen Euroopan jalkapallokansojen talouksiin, perinteisiin, perintöön ja kulttuuriin;

3.   tunnustaa, että ammattilaisjalkapalloilun on noudatettava säännöstöä, joka on peräisin monista lähteistä ja että tämä aiheuttaa epäselvyyttä jo ennestään harmaalla alueella; toteaa, että yhteisön lainsäädäntöä voidaan soveltaa ammattilaisjalkapalloiluun, jos samalla tunnustetaan urheilun erityisluonne, mutta sen lisäksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä on sovellettava ammattilaisjalkapalloiluun kansallisella tasolla; toteaa, että kolmannen tason sääntöjen soveltamista seuraavat ja valvovat kansalliset hallintoelimet sekä Euroopan ja maailman ammattilaisjalkapalloilun johto- ja hallintoelimet UEFA ja FIFA;

4.   yhtyy Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2000 urheilun erityisluonteesta ja sosiaalisesta tehtävästä Euroopassa antamaan julkilausumaan, jossa tuetaan urheilujärjestöjen riippumattomuutta ja tunnustetaan, että urheilujärjestöjen tehtävänä on organisoida ja edistää lajiaan tavalla, joka niiden mielestä parhaiten vastaa tavoitteita;

5.   huomauttaa, että näiden ammattilaisjalkapalloilun johto- ja hallintoelinten säännöt voivat joko kuulua perustamissopimuksen soveltamisalaan tai jäädä sen ulkopuolelle ja ne ovat perusteltavissa tai kiellettävissä perustamissopimuksen nojalla;

6.   panee merkille, että ammattilaisjalkapalloilu on kärsinyt siitä, ettei nykyisellä oikeudellisella kehyksellä ole selkeää tulkintaa ja että lajin rakenteiden ja sääntöjen toistuva haastaminen oikeusteitse on aiheuttanut suurta epävarmuutta; katsoo, että suurempi oikeusvarmuus auttaa kaikkia alan toimijoita käyttämään tehokkaammin sisämarkkinoiden tarjoamia etuja;

7.   katsoo, että oikeudellinen vakaus voidaan luoda ja sitä edistää vasta, kun komissio on selkiyttänyt ammattilaisjalkapalloiluun sovellettavat nykyiset oikeudelliset kehykset;

8.   katsoo, että laji kohtaa monia kiireellisiä haasteita, erityisesti ammattilaisseurojen hallinnossa, ja että näiden haasteiden ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä EU:n, jäsenvaltioiden ja jalkapalloilun hallintoelinten välillä;

9.   katsoo, että oikeuskäytäntö on suuressa määrin muokannut oikeudellista ympäristöä, jossa ammattilaisjalkapalloilu toimii; korostaa kuitenkin, että jäljellä on monia ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka vaativat lisähuomiota yhteisön tasolla ja jotka liittyvät UEFA:n ja FIFA:n ammattilaisjalkapalloilua koskeviin sääntöihin; suosittelee tähän liittyen kulunvalvontajärjestelmää tasapainottamaan joukkueen tuloja ja menoja sekä aikaansaamaan taloudellista vakautta ja estämään epäoikeudenmukaista kilpailua; katsoo, että eurooppalaisen sääntelyelimen olisi määriteltävä prosenttiosuus;

10. toteaa, että ammattilaisjalkapalloilun kiireisimmät kysymykset tällä hetkellä koskevat tietyissä seuroissa esiintyneen huonon hallinnon, tuomarien ja pelaajien lahjonnan ja epäillyn rahanpesun haitallista leviämistä; kehottaa kansallisia ja eurooppalaisia politiikan ja urheilun hallintoelimiä käynnistämään tehokkaita kampanjoita avoimuuden ja hyvän hallintotavan lisäämiseksi Euroopan ammattilaisjalkapalloilussa;

11. tunnustaa, että ammattilaisjalkapalloilun yleisiin järjestelyihin ja sääntöihin liittyvät asiat on aina paras jättää jalkapalloilun hallintoelimille ja että EU:n olisi ryhdyttävä toimiin vain tarpeen vaatiessa;

12. katsoo, että jalkapallon kansallinen ulottuvuus, sekä seura- että maajoukkuetasolla, muodostaa yhden pelin suosituimmista elementeistä; panee merkille, että jalkapallon pyramidirakenne itse asiassa yhdentää kansalliset ja eurooppalaiset kilpailut tavalla, joka vetoaa kannattajiin; katsoo, että yritykset poistaa jalkapallosta kansallinen elementti vaarantaisivat kansallisten kilpailuiden ja joukkueiden jatkuvan olemassaolon ja lopulta sellaiset kilpailut kuten maailmanmestaruuskilpailut, ja katsoo siksi, että EU:n tasolla olisi vältettävä kaikkia toimia, jotka poistaisivat kansallisen elementin, koska se olisi haitallista lajille;

13. tunnustaa tuotemerkkien merkityksen urheiluteollisuudessa, jollei niitä käytetä tavaroiden vapaan liikkumisen estämiseen;

14. toteaa, että ammattilaisurheilun piirissä tapahtuvan palvelujen tarjoamisen käsite ei kata ainoastaan niitä henkilöitä, jotka liittyvät organisaatioon (seuraan) työsopimuksen kautta vaan myös ne henkilöt, jotka voivat tarjota palveluitaan vapaasti koko EU:ssa;

15. korostaa toisessa jäsenvaltiossa suoritettujen ammatillisten tutkintojen keskinäisen tunnustamisen merkitystä, jotta työntekijät voivat liikkua vapaasti ja tarjota palveluja vapaasti EU:ssa, kuten perustamissopimuksessa määrätään;

16. katsoo, että eurooppalaisten lisenssien ja tutkintojen käyttöönottaminen ammattilaisurheilun palvelujen tarjoamisessa olisi merkittävä askel eteenpäin;

17. toteaa, että suurien jalkapallotapahtumien lippujen kysyntä ja tarjonta eivät useinkaan vastaa toisiaan, mikä on hyödyllistä sponsoreille mutta haitallista kuluttajille; korostaa, että kuluttajien etu olisi otettava täysin huomioon lippujen jakelussa ja että syrjimätön ja reilu lipunmyynti olisi taattava kaikilla tasoilla samalla kun tunnustetaan, että lippujen jakelu voidaan tarvittaessa rajoittaa henkilöihin, jotka ovat jäseniä kannattajayhdistyksessä, matkailukerhossa tai vastaavassa järjestelmässä, jonka jäsenyys on saatavilla syrjimättömältä pohjalta;

18. huomauttaa, että urheilukilpailut lähetetään televisiossa yhä useammin suojatuilla ja maksullisilla kanavilla ja että monet kuluttajat eivät siitä syystä näe kilpailuja; kehottaa takaamaan ilmaisilla televisiolähetyksillä sen, että mahdollisimman moni kuluttaja näkee tärkeät jalkapalloilutapahtumat; kannattaa periaatetta TV:n lähetysoikeuksien yhteisestä myynnistä, jotta tämä tärkeä taloudellinen resurssi voidaan jakaa oikeudenmukaisesti;

19. pyytää UEFA:a ja FIFA:a tutkimaan sääntönsä huolellisesti ja päättämään, ovatko ne avoimia, demokraattisia ja todella välttämättömiä ja vastaavatko ne niitä legitiimejä tavoitteita, joihin niillä pyritään; suosittelee, että jalkapalloliitot tarjoavat maajoukkuepelaajille vakuutuksen edustustehtävien aikana;

20. kehottaa säilyttämään pelaajien maajoukkue-edustuksia koskevan säännön, jonka mukaan seurojen on annettava pelaajiaan maajoukkueen käyttöön korvauksetta;

21. kehottaa komissiota selkeyttämään valtiontukea koskevat säännöt jalkapalloilualalla, jotta julkinen rahoitus voidaan säilyttää ja jotta sitä voidaan kehittää jalkapalloilun sosiaalisia, kulttuurisia ja koulutuksellisia tarkoituksia varten;

22. toistaa huolensa edellä kuvatusta, ammattilaisjalkapalloilun päätöksentekorakenteen ja EU:n ja kansallisen tason sääntely-ympäristön välillä esiintyvän jännityksen seurauksena parhaillaan tapahtuvasta kehityksestä; katsoo, että päätökset olisi tehtävä mahdollisimman alhaisella tasolla toissijaisuusperiaatteen noudattamiseksi;

23. pahoittelee, että ammattilaisjalkapalloilun sitovat elementit sosio-kulttuurisella alalla ovat jatkuvan paineen alla kyseisen kehityksen seurauksena;

24. päättelee, että seuraavat vaihtoehdot ovat käytettävissä edellä mainittujen kysymysten ratkaisemiseksi:

a)   koko ala poistetaan kokonaisuutena perustamissopimuksen soveltamisalasta,

b)   ei tehdä mitään ja annetaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen muokata Euroopan ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuus lajin kannalta haitallisilla tuomioilla,

c)   parlamentti ja komissio yhdessä laativat asiaankuuluvien paikallisten, kansallisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten sidosryhmien kanssa sekä Independent European Sports Review'n hengessä suuntaviivat, jotta alalle saadaan luoduksi oikeusvarmuus;

25. suosittaa kolmatta vaihtoehtoa EU:n rooliksi urheilualalla; muistuttaa, että EU:n osallistumisessa pitäisi noudattaa täysin toissijaisuusperiaatetta; tunnustaa Independent European Sports Review'n arvon; toivoo tässä yhteydessä, että Euroopan komissio toimisi aktiivisemmin; korostaa, että tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi jalkapalloseuroille Euroopan tasolla on äärimmäisen tärkeää, että komissio tekee näkemyksensä asiasta selväksi ja luo samalla myös oikeusvarmuuden kaikille osapuolille;

26. pyytää komissiolta ohjeita, joissa esitetään mahdolliset ratkaisut ja toimintasuunnat ammattilaisjalkapalloilun oikeudellisissa ja taloudellisissa puitteissa esiintyviin ratkaisemattomiin ongelmiin, ja tunnustamaan aina että asiat, jotka koskevat ammattilaisjalkapalloilun yleisiä järjestelyjä ja sääntöjä, on parasta jättää jalkapalloilun hallintoelimille ja että EU:n olisi ryhdyttävä toimiin vain tarpeen vaatiessa.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuus Euroopassa

Menettelynumero

2006/2130(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

CULT

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

IMCO

15.6.2006

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Toine Manders

4.9.2006

Alkuperäinen valmistelija

 

Valiokuntakäsittely

21.3.2006

3.5.2006

19.6.2006

5.10.2006

24.1.2007

Hyväksytty (pvä)

24.1.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

33

2

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Georgi Bliznashki, Gabriela Cretu, Janelly Fourtou, Evelyne Gebhardt, Małgorzata Handzlik, Malcolm Harbour, Christopher Heaton-Harris, Anna Hedh, Edit Herczog, Alexander Lambsdorff, Kurt Lechner, Arlene McCarthy, Toine Manders, Manuel Medina Ortega, Bill Newton Dunn, Zita Pleštinská, Guido Podestà, Zuzana Roithová, Luisa Fernanda Rudi Ubeda, Heide Rühle, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Ovidiu Ioan Silaghi, József Szájer, Marianne Thyssen, Jacques Toubon, Bernadette Vergnaud, Barbara Weiler, Glenis Willmott

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Alexander Alvaro, Benoît Hamon, Joel Hasse Ferreira, Ian Hudghton, Filip Kaczmarek, Véronique Mathieu, Maria Matsouka, Angelika Niebler, Marc Tarabella, Anja Weisgerber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

(1)

EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.


oikeudellisten asioiden valiokunnaN LAUSUNTO  (22.11.2006)

kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle

ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuudesta Euroopassa

(2006/2130(INI))

Valmistelija: Maria Berger

EHDOTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kulttuuri- ja koulutusvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että voimassa olevassa Euroopan yhteisön primaarioikeudessa yhteisölle ei ole annettu toimivaltaa urheiluun yleensä eikä varsinkaan ammattilaisjalkapalloiluun; toteaa toisaalta, että EU:n primaarioikeutta voidaan kuitenkin myös soveltaa urheiluun ja ammattilaisjalkapalloiluun ja että muun muassa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja komission päätöksentekokäytännön perusteella on ilmeistä, että erityisesti EY:n perustamissopimuksen 12 artiklassa tarkoitettu syrjintäkielto, 39 artiklassa tarkoitettu työntekijöiden vapaa liikkuvuus, 43 ja 49 artiklassa tarkoitetut sijoittautumisvapaus ja vapaus tarjota palveluja, 81–87 artiklassa tarkoitetut kilpailua koskevat säännöt sekä työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa koskevat määräykset vaikuttavat myös urheiluun ja ammattilaisjalkapalloiluun; toteaa, että tätä tilannetta eivät ole muuttaneet sen paremmin vuonna 1997 tehtyyn Amsterdamin sopimukseen liittyvät julistukset kuin Eurooppa-neuvoston Nizzassa vuonna 2000 antama julistus eikä se ollut niiden tarkoituskaan,

B.  ottaa huomioon, että urheilun erityispiirteet, jotka tunnustetaan Amsterdamin sopimuksessa, Nizzan julistuksessa ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, olisi tunnustettava ja otettava huomioon kaikilla hallinnon tasoilla päätöksissä ja lainsäädännössä; katsoo kuitenkin, että on pidettävä mielessä, että kansalliset jalkapalloviranomaiset, UEFA ja FIFA, eli ammattilaisjalkapalloilun kansallisen, Euroopan ja maailmanlaajuisen tason hallintoelimet seuraavat ja valvovat tiettyjen sääntöjen täytäntöönpanoa,

C. katsoo, että myöskään johdetun oikeuden tasolla ammattilaisjalkapalloilun erityisvaatimuksia ei oteta systemaattisesti huomioon; toteaa tämän pätevän erityisesti sääntöihin, jotka koskevat tutkintotodistusten tunnustamista ja valmentajien, pelaajien agenttien ja Euroopan ulkopuolelta tulevien pelaajien hyväksyntää; ottaa huomioon, että Independent European Sport Review -julkaisu vaatii unionin lainsäätäjiltä toimia myös seuraavilla ammattilaisjalkapalloiluun liittyvillä ongelma-alueilla: rahanpesu, vedonlyöntipetokset, nuorten pelaajien hyväksikäyttö ja pelaajilla käytävä laiton kauppa, rahapelien sääntely (mikäli kansalliset monopolit puretaan), rasismin ja huliganismin torjunta sekä laiton lipuilla käytävä kauppa,

D. katsoo, että ammattilaistumisen ja kaupallistumisen lisääntyminen urheilussa yleensä ja erityisesti jalkapalloilussa on lisännyt yhtymäkohtia EU:n oikeuteen ja että tämä näkyy myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa ja komissiossa käsiteltävänä olevien tapausten määrässä; toteaa, että oikeudellisen epävarmuuden ongelma on näin ollen huomattavasti korostunut ja pelkästään yksittäistapauksiin perustuva lähestymistapa koetaan kyseisillä aloilla yhä enemmän riittämättömänä, mikä käy ilmi myös joidenkin jäsenvaltioiden urheiluministerien käynnistämästä ja hiljattain julkaistusta Independent European Sport Review 2006 -tutkimuksesta; katsoo, että kyseinen oikeudellinen epävarmuus ei näin ollen ole ongelmallista vain taloudellisesta näkökulmasta vaan erityisesti myös jalkapalloilun sosiaalisille, kulttuurisille ja pedagogisille tehtäville ja että näin ollen on epäselvää, kestäisikö junioritoiminnalle erittäin tärkeä UEFA-sääntö oman seuran kasvattien (home-grown players) vähimmäiskiintiöstä yhteisöjen tuomioistuimen tutkinnan siitä, onko se perustamissopimuksen 12 artiklan mukainen,

E.  panee merkille, että yhteisöjen tuomioistuin on oikeuskäytännössään erottanut toisistaan ammattilaisjalkapalloilussa varsinaiset urheilua koskevat säännöt ja hallintoelinten taloudelliset säännöt; toteaa, että pelisäännöt jäävät perustamissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, kun taas taloudelliset säännöt voivat joko kuulua tai olla kuulumatta perustamissopimuksen soveltamisalaan ja niitä voidaan joko perustella perustamissopimuksella tai ne voidaan kieltää sillä,

F.  katsoo, että puhtaasti urheilua koskevia sääntöjä ja täten perustamissopimuksen 39 ja 49 artiklan soveltamisalan ulkopuolisia ovat säännöt, jotka koskevat maajoukkueiden kokoonpanoa(1), tai säännöt, jotka koskevat urheiluliittojen jäsenten valitsemista liittojen itsensä toimesta korkean tason kansainvälisiin kilpailuihin(2); katsoo, että tällaisiin sääntöihin kuuluvat myös varsinaiset ottelusäännöt, joilla muun muassa määrätään ottelun kesto tai kentällä olevien pelaajien lukumäärä ja urheilutapahtumien ja mestaruuskilpailujen järjestäminen ja toteuttaminen, sillä urheilu voi toimia ja olla olemassa vain tiettyjen sääntöjen puitteissa; toteaa, että nämä perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaa koskevat rajoitukset ovat kuitenkin voimassa vain tämän erityisen kohteen osalta(3); katsoo, että nämä samat periaatteet koskevat myös perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamista,

G. täsmentää, että henkilöt, joita urheiluoikeuden säännökset ja päätökset koskevat, ovat kuitenkin ennen kaikkea valtiollisen oikeusjärjestelmän alaisia, jonka tulisi valvoa niiden oikeudellista asemaa; katsoo täten, että urheilujärjestelmän riippumattomuudesta huolimatta se ei voi yksinään antaa oikeudellista suojelua, kun otetaan huomioon kansallisten tuomioistuinten absoluuttinen institutionalisoitu ensisijaisuus, joka ei mahdollista niiden perustuslaillisten oikeuksien minkäänlaista rajoittamista,

H. katsoo, että ei voida sopia etukäteen yleisen tai urheilutuomioistuimen valinnasta ja tulevien riitojen jättämisestä yksinomaisesti valtiollisille elimille ja/tai sovitteluelimille, vaan osapuolten olisi voitava päättää siitä vapaasti oikeustoimen käynnistämisen jälkeen,

I.   katsoo kuitenkin, että yleisen tuomioistuimen tuomio on pätevä, kun riita koskee urheilutuomioistuinten urheiluliittoihin kuuluville seuroille antamia kurinpidollisia rangaistuksia, jotka perustuvat puhtaasti teknisten ja urheilullisten sääntöjen noudattamatta jättämiseen ja heikentävät tosiasiallisesti ja huomattavasti kyseisen seuran asemaa; katsoo, että sellaisten toimien lisäksi, joilla urheiluseuralta viedään liiton jäsenyys, myös toimet, joilla se suljetaan tiettyjen mestaruuskisojen ulkopuolelle, ovat urheilun autonomian käsitteellisen, ontologisen ja sisällöllisen alan ulkopuolella siitä yksinkertaisesta ja ratkaisevasta syystä, että kyseessä ovat rangaistustoimenpiteet, jotka oikeuksia poistaessaan poistavat urheiluseuran yleiseen oikeudelliseen asemaan kuuluvia subjektiivisia oikeuksia ja jotka estävät niitä kehittymästä ja saavuttamasta niiden perussäännössä määriteltyä yhteiskunnallista tavoitetta; katsoo, että näin ollen nämä rangaistukset kuuluvat ehdottomasti kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan eivätkä pelkästään urheilulajia koskevien sisäisten sääntöjen soveltamisalaan,

J.   katsoo, että oikeudellisesta epävarmuudesta seuraa, että on epäselvää, miten laajalle esimerkiksi UEFA:n ja kansallisten liittojen itsehallintoelinten autonomia ulottuu, missä määrin niitä sitovat niiden itsehallinto-oikeuden ja sääntelytehtävien toteuttamisessa tietyt EU:n lainsäädännön periaatteet (syrjimättömyys, suhteellisuus, demokraattinen ja oikeusvaltioperiaatteen mukainen toiminta, pelaajien oikeuksien suojeleminen) ja missä määrin ne saavat käyttää hyväkseen monopoliasemaansa ("home and away" -säännön ongelma, "breakaway leagues", tavaramerkkioikeus), tai syntyykö eturistiriita tai tietyn aseman hyväksikäyttö, jos ne toimivat sekä sääntelijänä että taloudellisena markkinatoimijana; katsoo, että yhteisön lainsäädännön ensisijaisuus ja jäsenvaltioiden ja unionin asianmukaiset mahdollisuudet tuomioistuinkäsittelyyn on taattava myös urheilun alalla,

K. katsoo, että eurooppalainen jalkapalloilu tarvitsee monikansallisia kilpailuja varten tasapuolisen "pelikentän" myös sanan taloudellisessa ja oikeudellisessa merkityksessä, mutta tätä jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavat järjestelmät eivät kuitenkaan mahdollista, mistä ovat esimerkkeinä televisiointioikeuksien markkinointi (yhdessä tai erikseen), julkisten televisiokanavia ilmaislähetyksiä koskevat ehdot, erilaiset kansalliset tai paikalliset tuet ja verosäännökset, kolmansista valtioista lähtöisin olevien pelaajien käyttäminen, erilaiset lisenssikäytännöt ja seurojen omistusta ja johtamista koskevat määräykset; katsoo, että nämä vaikuttavat haitallisesti myös urheilutoimintaan; toteaa, että yhteisön lainsäädännön soveltaminen, erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen tuomio Bosmanin tapauksessa, on vaikuttanut myönteisesti ammattilaispelaajien oikeuksiin, mutta samanaikaisesti FIFPro(4):n tietojen mukaan Euroopassa noin 50 prosentilla ammattilaispelaajista ei ole minkäänlaista työsopimusta seuransa kanssa ja monet työ- ja koulutussopimukset ovat tällä alalla oikeudellisesti ongelmallisia; toteaa, että Euroopan perustuslain urheilua koskeva artikla (artikla III-282), jota ei perustuslakiin sisällyttänyt valmistelukunta vaan hallitusten välinen konferenssi, jakaa perustuslakisopimuksen epävarman kohtalon ja sen tulkinnat eroavat jo nyt huomattavasti toisistaan; toteaa sen olevan ongelmallinen myös sen tähden, että ammattilaisjalkapalloilu on nykyään hyvin laajalti taloudellista toimintaa ja yhteisön lainsäädännön sovellettavuutta ei pitäisi syrjäyttää viittaamalla "vapaaehtoisuuteen perustuviin rakenteisiin" ja yhteiskunnalliseen ja kasvatukselliseen tehtävään eikä yhteisön lainsäädäntö edes riitä lisäämään oikeusvarmuutta; katsoo, että eurooppalaiseen jalkapalloiluun, joka tätä nykyä perustuu kansallisuuden periaatteelle, on löydettävä oikea tasapaino pelin kansallisen perusluonteen ja eurooppalaisuuden välille, jotta jalkapalloliigat ja -seurat voivat tehdä toimivaa yhteistyötä,

L.  toistaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetun periaatteen, että kun urheilutoiminta on palkkatyötä tai palvelujen suorittamista vastiketta vastaan, se kuuluu tapauskohtaisesti joko perustamissopimuksen 39 ja sitä seuraavien artiklojen tai 49 ja sitä seuraavien artiklojen soveltamisalaan(5),

M. katsoo, että säännöt, jotka koskevat korvausten maksamista tapauksissa, joissa ammattilaispelaajia siirretään seurojen välillä (siirtolausekkeet), tai jotka koskevat niiden muista jäsenvaltioista lähtöisin olevien pelaajien määrää, joiden kyseinen seura voi antaa pelata ottelun aikana (seuran joukkueen kokoonpanoa koskevat säännöt) taikka joilla määrätään siirtoja koskevista erilaisista määräajoista eri jäsenvaltioista tuleville pelaajille, ilman että siihen on objektiivisia urheilullisia syitä tai pelaajien tilanteista riippuvia syitä, kuuluvat perustamissopimuksen 39 ja sitä seuraavien artiklojen tai 49 ja sitä seuraavien artiklojen soveltamisalaan ja niitä koskevat näissä artikloissa määrätyt kiellot(6),

N. katsoo, että mitä tulee henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkumista koskevien yhteisön säännösten soveltamiseen urheilusääntöihin, oikeuskäytännöstä ilmenevät periaatteet pätevät myös perustamissopimuksen kilpailua koskevien määräysten osalta ja voivat mahdollisesti haitata kyseisten säännösten takaamia vapauksia ja niihin voidaan soveltaa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa,

O. katsoo, että puhtaasti urheilua ja siihen liittyviä kysymyksiä koskevat säännöt, jotka näin ollen eivät liity taloudelliseen toimintaan, eivät kuulu perustamissopimuksen soveltamisalaan(7); katsoo, että säännöt, jotka ovat yhteydessä urheilutapahtumien luonteeseen ja erityisympäristöön, liittyvät urheilukilpailujen järjestämiseen ja sujuvaan kulkuun eikä niiden näin ollen voida katsoa rajoittavan yhteisön säännöksiä työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta ja vapaudesta tuottaa palveluja,

P.  kehottaa komissiota eurooppalaista jalkapalloilua koskevissa puitteissa antamaan ohjeita asiaa koskevista oikeudellisista säännöksistä ja siten lisäämään oikeusvarmuutta,

Q. katsoo, että urheilua koskevien lainsäädäntövaltuuksien puutteesta huolimatta voitaisiin toimintasuunnitelman puitteissa ottaa käyttöön erilaisia perussopimusten välineitä, kuten

     –   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit kolmansien maiden pelaajien hyväksymisestä, nuorten pelaajien suojelusta ja pelaajien agenteista,

     –   ryhmäpoikkeukset koskien erilaisia kilpailuoikeudellisia näkökohtia, esimerkiksi markkinointisopimukset, tuet,

     –   perustamissopimuksen 211 artiklan mukaiset komission direktiivit kilpailuoikeuden soveltamisesta,

     –   työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun välineet, erityisesti mitä tulee pelaajien oikeuksiin,

     –   suositukset jäsenvaltioille kansallisten erojen poistamiseksi (esimerkiksi edistetään keskitytettyä markkinointijärjestelmää),

     –   neuvoston puitepäätökset esimerkiksi tiettyjen rikollisten ilmiöiden torjumiseksi,

R.  kehottaa komissiota ottamaan toimintasuunnitelman kehittelyn yhteydessä huomioon tähän mietintöön sisältyvät ehdotukset ja ottamaan Euroopan parlamentin mukaan toimintasuunnitelman laatimiseen ja täytäntöönpanoon sekä kuulemaan myös urheilujärjestöjä, jalkapalloilijoiden edustajia ja muita asianomaisia,

S.  pitää erityisen EU:n urheiluviraston perustamista tarpeettomana,

T.  katsoo, että jalkapalloiluelinten olisi voitava hallinnoida vapaasti lajiaan puhtaasti urheilua koskevien sääntöjen ollessa kyseessä; katsoo kuitenkin, että jos säännöt sisältävät rajoituksia, niiden on oltava kohtuullisia, toisin sanoen suhteutettuja ja tarpeellisia kyseisten urheilullisten tavoitteiden saavuttamiseksi,

U. katsoo, että jalkapalloilussa on varmistettava kilpailijoiden riippuvuus toisistaan ja taattava ottelutulosten epävarmuus, millä urheilujärjestöt voisivat perustella käyttämiään erityisjärjestelyjä urheilutapahtumien tuotannossa ja myynnissä; katsoo kuitenkin, että nämä erityispiirteet eivät takaa automaattista poikkeusta yhteisön kilpailusäännöksistä ammattijalkapalloiluun liittyvän taloudellisen toiminnan osalta, kun otetaan huomioon tällaisen toiminnan lisääntyvä taloudellinen painoarvo,

V. katsoo, että yhteisön lainsäädäntöä – erityisesti sisämarkkinoita ja kilpailua koskevia sääntöjä – on sovellettava, kun jalkapalloiluun liittyy taloudellista tai kaupallista toimintaa,

W. katsoo, että Euroopan unionin olisi annettava selkeät ohjeet, millaiset "urheilusäännöt" ovat automaattisesti yhteisön lainsäädännön mukaisia ja millaisiin "urheiluun liittyviin sääntöihin" sovelletaan yhteisön lainsäädäntöä,

X. katsoo, että EU:n toimielinten ja eurooppalaisten jalkapalloviranomaisten välille olisi luotava kuulemisprosessi; katsoo, että tämän menettelyn avulla voitaisiin päättää siitä, mitkä urheilusäännöt ja -käytännöt kuuluvat yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan ja mitkä eivät; katsoo, että tämän kuulemisprosessin avulla voitaisiin luoda virallinen puitesopimus EU:n ja UEFA:n välille.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuus Euroopassa

Menettelynumero

2006/2130(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

CULT

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

JURI
15.6.2006

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Maria Berger
30.5.2006

Alkuperäinen valmistelija

 

Valiokuntakäsittely

11.9.2006

3.10.2006

21.11.2006

 

 

Hyväksytty (pvä)

21.11.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

21

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Maria Berger, Carlo Casini, Rosa Díez González, Giuseppe Gargani, Klaus-Heiner Lehne, Katalin Lévai, Antonio López-Istúriz White, Achille Occhetto, Aloyzas Sakalas, Gabriele Stauner, Andrzej Jan Szejna, Diana Wallis, Jaroslav Zvěřina

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Nicole Fontaine, Jean-Paul Gauzès, Othmar Karas, Eva Lichtenberger, Arlene McCarthy, Manuel Medina Ortega

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Sharon Bowles, Albert Deß, Ewa Klamt

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

(1)

Ks. asia 36/74, 8 kohta ja asia 13/76, 14 kohta.

(2)

Ks. yhdistetyt asiat C-51/96 ja C-191/97, Deliège, Kokoelma 2000, s. I-2549, 64 kohta.

(3)

Ks. asia 36/74, 9 kohta, asia 13/76, 15 kohta, C-415/93, 76 ja 127 kohta, asiat C-51/96 ja C-191/97, 43 kohta, C-176/96, 34 kohta.

(4)

Fédération Internationale des Footballeurs Professionnels.

(5)

Ks. asia 36/74, Walrave ja Koch, Kokoelma 1974, s. 1405, 5 kohta, asia 13/76, Donà, Kokoelma 1976, s. 1333, 12 ja 13 kohta, ja asia C-415/93, Bosman ja muut, Kokoelma 1995, s. I-4921, 73 kohta.

(6)

Ks. tuomiot asiassa C-415/93, 114 ja 137 kohta, asiassa C-176/96, Lehtonen, Kokoelma 2000, s. I-2681, 60 kohta, ja asiassa C-438/2000, Deutscher Handballbund, Kokoelma 2003, s. I-4135, 56-58 kohta.

(7)

Ks. asia 36/74, 8 kohta.


ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuudesta Euroopassa

Menettelynumero

2006/2130(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

CULT
15.6.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON
15.6.2006

EMPL
15.6.2006

IMCO
15.6.2006

JURI
15.6.2006

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

 

 

 

 

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

 

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Ivo Belet
13.2.2006

 

Alkuperäinen esittelijä

 

Valiokuntakäsittely

11.9.2006

9.10.2006

27.11.2006

 

 

Hyväksytty (pvä)

0.0.0000

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

27

2

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Christopher Beazley, Ivo Belet, Guy Bono, Marie-Hélène Descamps, Jolanta Dičkutė, Věra Flasarová, Milan Gaľa, Ovidiu Victor Ganţ, Claire Gibault, Vasco Graça Moura, Lissy Gröner, Sándor Kónya-Hamar, Manolis Mavrommatis, Ljudmila Novak, Doris Pack, Zdzisław Zbigniew Podkański, Christa Prets, Karin Resetarits, Pál Schmitt, Gheorghe Vergil Şerbu, Nikolaos Sifunakis, Hannu Takkula, Helga Trüpel, Henri Weber, Thomas Wise, Tomáš Zatloukal

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Emine Bozkurt, Erna Hennicot-Schoepges, Mary Honeyball, Reino Paasilinna, Grażyna Staniszewska, Jaroslav Zvěřina

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Toine Manders, Raimon Obiols i Germà, Gérard Onesta

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

13.2.2007

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

35 Members present but only 31 votes as the quote of the respective political groups were fulfilled.

Päivitetty viimeksi: 1. maaliskuuta 2007Oikeudellinen huomautus