MIETINTÖ Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2006

29.6.2007 - (2007/2142(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Gay Mitchell

Menettely : 2007/2142(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0266/2007
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0266/2007
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2006

(2007/2142(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan keskuspankin (EKP) vuosikertomuksen 2006,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan,

–   ottaa huomioon sopimuksen liitteenä olevan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussääntöä koskevan pöytäkirjan 15 artiklan[1],

–   ottaa huomioon 2. huhtikuuta 1998 antamansa päätöslauselman demokraattisesta vastuusta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa[2],

–   ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategisesta tarkistamisesta[3],

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltain salaisten palveluiden toteuttamista SWIFT-järjestelmän pankkisiirtotietojen sieppauksista[4] ja 14. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman SWIFT-järjestelmästä, matkustajarekisteriä koskevasta sopimuksesta ja näistä kysymyksistä käytävästä transatlanttisesta vuoropuhelusta[5],

–   ottaa huomioon 15. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin taloudellisesta tilanteesta: alustava kertomus talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista vuodeksi 2007[6],

–   ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman julkisesta taloudesta EMU:ssa vuonna 2006[7],

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Viisi vuotta euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotosta" (KOM(2006)0862),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon euroaluetta koskevasta vuotuisesta lausumasta vuonna 2007 (KOM(2007)0231),

–   ottaa huomioon EKP:n joulukuussa 2006 antaman arvion taloudellisesta vakaudesta ja sen maaliskuussa 2007 antaman raportin Euroopan rahapoliittisesta yhdentymisestä,

–   ottaa huomioon komission 7. toukokuuta 2007 antaman kevään talousennusteen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0266/2007),

A. ottaa huomioon, että vuonna 2006 euroalueen BKT nousi 2,7 prosentilla vuoden 2005 lukemasta, joka oli 1,4 prosenttia, ja että tämä oli paras suoritus vuoden 2000 jälkeen, mikä ei anna aihetta itsetyytyväisyyteen, kun taas muuttumattomana vuodesta 2005 pysynyt inflaatioaste on 2,2 prosenttia,

B.  ottaa huomioon, että sisäinen kysyntä ja erityisesti investoinnit olivat euroalueen kasvun pääasiallinen eteenpäin vievä voima,

C. ottaa huomioon, että vuonna 2005 alkanut energian hintojen kasvu ei johtanut sisäiseen inflaatiopaineeseen, koska palkannousut pysyivät vaatimattomina eikä minkäänlaisia kerrannaisvaikutuksia ollut havaittavissa,

D. katsoo, että Euroopan parlamentin edellisissä EKP:n vuosikertomuksista antamissa avoimuutta ja pöytäkirjojen julkistamista koskevissa päätöslauselmissa esitettyjä suosituksia ei ole vielä otettu huomioon,

E.  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tahdon osallistua EKP:n ja euroalueen kansainvälisen aseman ja vaikutusvallan vahvistamiseen kansainvälisillä foorumeilla,

F.  ottaa huomioon, että IMF:n, WTO:n ja OECD:n korkeisiin virkoihin on runsaasti hakijoita täysin erillään Maailmanpankin viroista,

G. ottaa huomioon, että EKP jatkoi korkotason mukauttamista vuonna 2006 ja että korkotasoa on nostettu kahdeksan kertaa joulukuusta 2005 lähtien, 200 peruspisteellä nykyiseen neljään prosenttiin,

H. ottaa huomioon, että kasvun odotetaan hidastuvan hieman eli jäävän 2,6 prosenttiin vuonna 2007, mikä heijastaa sitä, että rahapolitiikan elvyttävyyttä vähennetään, ja inflaatio laskee 1,9 prosenttiin,

I.   ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen vaihtotaseen vaje jatkoi nousuaan 6,5 prosenttiin BKT:stä vuonna 2006 ja eurojärjestelmä korosti epävarmuutta ja riskejä, jotka liittyvät tällaisen suureen ja kokonaisvaltaiseen vaihtotaseen epätasapainoon,

J.   ottaa huomioon, että suuri ja kokonaisvaltainen vaihtotaseen epätasapaino uhkaa edelleen vaihtokurssien kehitystä ja maailmanlaajuista talouskasvua; katsoo, että näihin riskeihin on välttämätöntä puuttua,

K. ottaa huomioon, että euron vaihtokurssi nousi 11,4 prosentilla suhteessa Yhdysvaltain dollariin, 12,4 prosentilla suhteessa Japanin jeniin ja 8 prosentilla suhteessa Kiinan renminbiin,

Rahapoliittinen ja taloudellinen kehitys

1.  panee merkille, että euroalueen taloudellisesta elpymisestä on tullut itseään ylläpitävä prosessi, jota ohjaa erityisesti sisäinen kysyntä; toteaa, että vuonna 2006 perustettiin kaksi miljoonaa työpaikkaa ja työttömyys laski 8,4 prosentista 7,6 prosenttiin, mutta että rakenteelliset esteet, erityisesti tutkimuksen ja koulutuksen kaltaisilla avainaloilla tehtävien julkisten ja yksityisten investointien vähäisyys, pitävät edelleen osaltaan työttömyystason sietämättömän korkeana, ja työmarkkinoille osallistuminen on edelleen heikkoa kansainväliseen tasoon verrattuna;

2.  korostaa, että viimeaikaista elpymistä ajatellen korkotason nostamisessa edelleen olisi noudatettava varovaisuutta, jotta talouskasvu ei vaarantuisi; huomauttaa, että talouskasvun tukemiseksi jäsenvaltioiden on sekä toteutettava tarvittavat rakenneuudistukset että tehtävä tarvittavat investoinnit;

3.  katsoo, että nykyisen elpymisen osalta on vielä liian aikaista erottaa suhdanteita koskeva ulottuvuus rakenteellisesta ulottuvuudesta, mutta jotkin rakenteelliset uudistukset, jotka ovat tavanomaisia arviota suurempia, ovat jo saattaneet vaikuttaa kasvuun; arvioi, että tämä elpyminen olisi miellettävä kannusteeksi jatkaa kullekin valtiolle mukautettuja kansallisia uudistuksia erityisesti tutkimuksen, innovoinnin ja koulutuksen alalla euroalueen kasvupotentiaalin lisäämiseksi;

4.  panee merkille työn tuottavuuden matalan kasvun ja katsoo, että palkkojen on tärkeää nousta tuottavuudessa tapahtuvan kehityksen mukaisesti, jotta säilytetään jäsenvaltioiden kilpailukyky ja mahdollistetaan työpaikkojen syntyminen ei-inflatorisessa ympäristössä;

5.  panee merkille, että EKP arvioi palkkakehityksen voivan nostaa hintoja ja uhkaavan täten hintavakautta; muistuttaa tässä yhteydessä komission selvittävän euroaluetta koskevassa vuosikertomuksessaan 2007 (SEK(2007)0550), että euroalueen palkat ovat jatkaneet kohtuullista nousuaan huolimatta öljynhinnan huomattavasta noususta;

6.  korostaa, että perussopimuksessa hintatason vakautta koskeva tavoite ja yleisen talouspolitiikan tukemista koskeva tavoite erotetaan selkeästi toisistaan, eikä näitä kahta tavoitetta näin ollen voida käsittää vaihtoehtoisina;

7.  katsoo, että julkisen talouden tervehdyttäminen, joka on suunniteltava tarkkaan julkisten menojen laadun parantamiseksi, on avainasemassa ja yhä tärkeämpää hyvinä aikoina pitkän aikavälin kasvun varmistamiseksi; katsoo, että kultainen sääntö, jonka mukaan julkisen talouden alijäämä voidaan ratkaista vain investoinneilla, on merkittävä askel tähän suuntaan;

8.  panee merkille, että euroalueen perustamisen jälkeen tietyt taloudet ovat kasvaneet toisia talouksia enemmän, ja erityisesti Irlanti, Luxemburg, Kreikka, Suomi ja Espanja ovat saavuttaneet euroalueen keskiarvoa paremman kasvuvauhdin; panee merkille, että keskimääräistä korkeampaa kasvua on esiintynyt myös useissa euroalueen ulkopuolisissa EU-valtioissa; katsoo, että tällaisesta kehityksestä voidaan ottaa opiksi ja että EKP:n olisi hyödyllistä laatia erityinen tutkimus tämän suuntauksen taustalla olevista syistä;

9.  panee merkille, että euroalueen jäsenvaltioiden taloussuhdanteet ovat hyvin eri vaiheissa; kehottaa EKP:tä tutkimaan, saattako näin laajasti epäyhtenäinen toiminta yhden valuutta-alueen sisällä aiheuttaa tulevaisuudessa ongelmia vakaudelle ja talouskasvulle;

10. ilmaisee huolensa siitä, että euron arvo lisääntyy edelleen suhteessa useimpiin tärkeimpiin ulkomaisiin valuuttoihin; muistuttaa tässä yhteydessä, että EY:n perustamissopimuksen 111 artiklan mukaan neuvostolla on vastuu valuuttakurssipolitiikasta, mutta siinä ei määritellä konkreettisia keinoja kyseisen vastuun soveltamiseen; kehottaa euroryhmää, neuvostoa ja EKP:tä käyttämään täysimääräisesti toimivaltaansa ja tehostamaan vaihtokurssialan toimiensa yhteensovittamista; panee merkille, että tähän mennessä arvonlisäys ei ole haitannut vientiä euroalueelta, mutta sen vaikutukset eri jäsenvaltioissa vaihtelevat; korostaa riskejä, jotka liittyvät suureen ja kokonaisvaltaiseen vaihtotaseen epätasapainoon ja jotka voisivat johtaa euron vaihtokurssin nousemiseen entisestään; panee merkille, että poliittisten päättäjien keskuudessa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, kuinka tähän maailmanlaajuiseen epätasapainoon olisi puututtava; panee merkille, että kansainvälisen yhteisön ja kansainvälisten rahoituslaitosten ponnistelut ovat selvästikin riittämättömiä; toivoo, että näiden toimien (toimet budjettialijäämän vähentämiseksi, yksityisen säästämisen edistämiseksi Yhdysvalloissa ja vaihtokurssin joustavuuden saavuttamiseksi monissa kehittyvissä ja taloudeltaan ylijäämäisissä Aasian maissa, erityisesti Kiinassa) Kansainvälisen valuuttarahaston valvomalla täytäntöönpanolla edistetään huomattavasti maailmanlaajuisen epätasapainon asteittaista poistamista;

11. panee merkille, että kiinteistöjen hinnat ovat nousseet voimakkaasti koko euroalueella noin kymmenen vuoden ajan harvoin poikkeuksin, joista huomattavin on Saksa; panee merkille, että vaikka on joitakin merkkejä siitä, että tämä kehitys on hidastumassa, kotitalouksille myönnetyissä asuntolainoissa on yhä havaittu noin kymmenen prosentin vuosikasvu; panee merkille, että Yhdysvalloissa asuntojen hinnat ovat laskeneet ja asuntoluottomarkkinat ovat heikentyneet, millä saattaa olla vaikutuksia reaalitalouteen; katsoo, että tällaista kehitystä olisi tarkasteltava varoittavana esimerkkinä siitä, mitä euroalueella voisi tapahtua; kehottaa EKP:tä seuraamaan tarkkaan tätä kehitystä, jolla saattaa olla reaalitaloudellisia seurauksia; kehottaa EKP:tä esittämään – myös etujen osalta – erilaisia etenemistapoja, kuten kiinteistöjen hintojen sisällyttäminen yhdenmukaistettuun kuluttajahintaindeksiin, erityisen indikaattorityypin laatiminen tai kansallisten markkinoiden erilaisuuteen perustuvien erityisten kansallisella tasolla toteutettavien toimien ehdottaminen;

12. on huolestunut siitä, että korkotason vaihtelu oli suurinta kotitalouksien kulutusluottojen osalta; panee erityisesti merkille, että tilinylityksiä koskeva korkotaso vaihtelee euroalueella huomattavasti eli alle 7 prosentista yli 13,5 prosenttiin, ja kehottaa EKP:tä tekemään lisätutkimuksia tämän syistä;

Hallinto

13. toteaa, että EKP ja sen johtokunta ovat riippumattomia; korostaa tarvetta noudattaa EY:n perustamissopimuksen 112 artiklan 2 kohdan b alakohdassa esitettyä perustuslaillista periaatetta; toistaa kannattavansa EKP:n riippumattomuutta ja hintavakauden säilyttämistä koskevan kokonaisvaltaisen tavoitteen säilyttämistä ja sen inflaation torjumista koskevien valtuuksien suojaamista;

14. katsoo, että kaikkien Euroopan valuuttakurssimekanismin toimijoiden saavuttama kokemus todennäköisesti helpottaa tarvittavien rakenteellisten mukautusten tehokkaaseen toteuttamiseen liittyvää poliittisten toimien yhdistelmän syntyä, josta riippuu euroalueen kasvupotentiaalin lisääntyminen; suosittelee vilkkaamman makrotaloudellisen keskustelun käynnistämistä neuvoston, komission, EKP:n, parlamentin ja Euroopan työmarkkinaosapuolten välillä ja tukee euroryhmän ponnistuksia tässä asiassa;

Rahapolitiikan vakaus ja yhdentäminen

15. suhtautuu myönteisesti EU:n rahapoliittista yhdentymistä vuonna 2007 koskevan EKP:n raportin julkaisemiseen, koska raportti osaltaan hyödyttää Euroopan rahapoliittista yhdentymistä;

16. kannattaa täysimääräisesti EKP:n aikeita tukea euroalueen rahapoliittista yhdentymistä erityisesti siten, että se toimii katalysaattorina yksityisen sektorin aloitteille, kuten yhtenäiselle euromaksualueelle (SEPA) ja lyhytaikaisten arvopaperien markkinoiden parantamiseen tähtäävälle aloitteelle (STEP); tunnustaa, että rahapolitiikan yhdentäminen edelleen auttaa suojaamaan Euroopan unionia ulkoisilta taloudellisilta häiriöiltä;

17. katsoo, että EKP:n palveluilla voidaan edistää Euroopan rahapoliittista yhdentämistä, ja toteaa, että tässä yhteydessä Target-järjestelmä on hyödyttänyt raha- ja repomarkkinoiden suurta yhdentämistä; katsoo, että Target 2 -arvopaperihankkeella saattaa olla mahdollisuus edistää maksuselvitysrakenteiden yhtenäisyyttä, tehokkuutta ja turvallisuutta, sillä ne eivät tällä hetkellä ole riittävän yhdennettyjä ja yhteentoimivia; korostaa kuitenkin, että tämän myötä EKP:stä tulee markkinoiden aktiivinen toimija, minkä ansiosta Euroopan keskuspankkia on valvottava asianmukaisesti toimissa, jotka ovat sen rahapoliittisen vastuualueen ulkopuolella; muistuttaa, että EKP:ssä ei vieläkään ole sen tehtäviä vastaavaa hallintoa; panee näin ollen kiinnostuneena merkille Target 2 ‑arvopaperihankkeen ja seuraa edelleen tarkkaan tämän hankkeen kehitystä; katsoo, että asianmukaisen hallinnoinnin käyttöön ottaminen on olennaisen tärkeää;

18. on täysin tietoinen vaihtoehtoisten sijoituskeinojen (sijoitus- ja pääomarahastot) nopeasta kasvusta, myöntää, että tuovat markkinoille likviditeettiä ja monipuolisuutta ja antavat mahdollisuuden lisätä yritysten tehokkuutta, mutta jakaa myös joidenkin keskuspankkien ja valvojien ilmaisemat huolet, että ne voivat aiheuttaa systeemiriskejä sekä muiden rahoituslaitosten huomattavaa altistumista; pitää myönteisinä komission viimeaikaisia tutkimuksia sijoitus- ja pääomarahastoista, mutta pahoittelee, että näissä tutkimuksissa on toistaiseksi keskitytty vain rahastojen kasvulle aiheuttamiin esteisiin; kehottaa komissiota seuraamaan politiikassa mahdollisesti ilmeneviä aukkoja ja toivoo laajempaa ja kriittisempää lähestymistapaa siihen, missä määrin sijoitusrahastot vaarantavat rahapolitiikan vakauden, sekä riskien hallintaan velkaantumisen ja monipuolistumisen suhteen; kehottaa komissiota arvioimaan valvonnan laadun offshore-keskuksissa ja tehostamaan yhteistyötä näiden oikeudenkäyttöalueiden valvojien kanssa;

19. panee merkille, että lainanantajat, jotka eivät ole pankkeja (pääomarahastot), ovat saamassa yhä tärkeämmän aseman lainanmyöntämisen alalla EU:ssa, ja että ne ovat monissa tapauksissa valmiita ottamaan suurempia riskejä kuin perinteiset pankkilaitokset; panee lisäksi merkille, että lainanantajat, jotka eivät ole pankkeja, ovat vaikuttaneet merkittävästi suurempaan työllisyyteen ja kasvuun omalla alallaan; katsoo, että tämä saattaa aiheuttaa ongelmia lainojen suhdanteiden muuttuessa seuraavan kerran ja voisi johtaa entistä monimutkaisempiin yritysten suuria velkoja koskeviin velkajärjestelyihin; kehottaa EKP:tä ja muita asiaa käsitteleviä elimiä arvioimaan nykyisen velkajärjestelyjen uudistamisen asianmukaisuutta tässä uudessa yhteydessä;

20. panee merkille EKP:n vahvan kannan, jonka mukaan se vastustaa yksityiskohtaisia suunnitelmia Euroopan unionin alueella olevien heikosti selviytyvien pankkien tukemisesta julkisin varoin; arvioi, että olisi työskenneltävä enemmän yhteistyön parantamiseksi ja herkkyysanalyysien suunnittelemiseksi mutta moraalinen riski olisi pidettävä mahdollisimman pienenä sitoutumalla yksityisen sektorin ensisijaiseen asemaan kriisinhallinnassa, jotta pankkeja ei rohkaista ottamaan harkitsemattomia riskejä;

21. toistaa neuvostolle ja EKP:lle SWIFT-järjestelmän tietojensiirtoa Yhdysvaltain viranomaisille koskevan kehotuksensa pohtia yhdessä SWIFT-järjestelmän valvonnan parantamista sekä EKP:lle suunnatun kehotuksensa toimia kyseisen järjestelmän valvojana ja käyttäjänä sekä poliittisena päättäjänä sitä koskevissa asioissa;

Euron ulkoinen rooli

22. panee merkille, että euro on kehittynyt onnistuneesti maailmanlaajuiseksi varanto- ja viitevaluutaksi; viittaa siihen, että on tärkeää ryhtyä toimiin sen varmistamiseksi, että euron käyttö käteisvaluuttana kehittyy edelleen myönteisesti (esimerkiksi lentokone- ja avaruusteollisuuden tuotteiden sekä raaka-aineiden laskuttaminen euroissa);

23. muistuttaa pyynnöstään toimia euroalueen edustuksen yhdenmukaistamiseksi kansainvälisissä rahoituslaitoksissa tämän alueen etujen puolustamiseksi tavalla, joka on suhteessa sen taloudelliseen painoarvoon;

24. kehottaa EKP:tä valvomaan tarkkaan kehitystä euron käytössä keskuspankkien varantovaluuttana ja esittämään euron kansainvälistä asemaa koskevassa vuosikertomuksessaan määrällistä tietoa ja analyyseja tämän seurauksista varsinkin vaihtokurssipolitiikan osalta;

Demokraattinen valvonta

25. katsoo EKP:n johtokunnan jäsenten nimittämisen osalta, että etukäteinen demokraattinen vastuullisuus ja avoimuus paranisivat, mikäli neuvosto arvioisi useita mahdollisia ehdokkaita ja parlamentti vahvistaisi äänestämällä neuvoston asettaman ehdokkaan; korostaa halukkuuttaan osallistua muiden toimielinten kanssa johtokunnan jäsenten nimittämismenettelyn mahdollisten parannusten tutkimiseen ennen kuin johtokunnan jäsenet vaihtuvat seuraavan kerran vuonna 2010;

26. korostaa, että EKP:n uskottavuus riippuu suuressa määrin myös sen päätöksentekoprosessin avoimuudesta; toistaa näin ollen kehotuksensa, että pian EKP:n neuvoston kokouksen jälkeen näistä kokouksista julkaistaan lyhyt tiivistävä pöytäkirja, jossa esitetään selkeät perustelut tehtyjen päätösten puolesta ja vastaan ja selvitetään, tehtiinkö päätökset yksimielisesti;

27. palauttaa mieliin, että Euroopan parlamentti on hylännyt EKP:n neuvoston päätöksiin sovellettavan rotaatioäänestysjärjestelmän sellaisena kuin siitä päätettiin vuonna 2003, koska se oli liian monimutkainen; katsoo, että euroalueen tuleva laajentuminen huomioon ottaen olisi perustettava tasapuolisuuteen ja tehokkuuteen perustuva järjestelmä;

28. kehottaa EKP:tä suosimaan viestintästrategiassaan sitä, että talous- ja raha-asioista vastaava valiokunta kuulee EKP:n puheenjohtajaa;

Viisi vuotta eurokolikoita ja -seteleitä

29. panee merkille, että liikkeellä olevien eurosetelien arvo on edelleen noussut voimakkaasti ja että kasvu oli 11,2 prosenttia vuonna 2006; toteaa, että tämä jatkuva kasvu johtuu pääasiallisesti suurista seteleistä, erityisesti 500 euron seteleistä, joiden määrä on lisääntynyt 13,2 prosenttia; kehottaa jälleen EKP:tä tutkimaan tämän merkittävän lisääntymisen syyt, analysoimaan näillä seteleillä suoritettujen maksutapahtumien luonnetta ja määrittämään kysynnän jakautumisen valtioittain, jotta voitaisiin tunnistaa niihin mahdollisesti liittyvät riskit;

0 0

0

30. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, euroryhmän puheenjohtajalle ja Euroopan keskuspankille.

PERUSTELUT

Euroopan parlamentti arvioi EKP:n vuosikertomuksesta antamassaan päätöslauselmassa keskuspankin työskentelyä. Tänä vuonna on aiheellista korostaa EKP:n asemaa rahapolitiikan vakauden ja yhdentämisen kannalta sekä käsitellä Euroopan kansalaisten ristiriitaisia näkemyksiä eurosta nyt, kun yhtenäisvaluutan käyttöönotosta on kulunut viisi vuotta.

1.        Huomautuksia vuonna 2006 tapahtuneesta rahapoliittisesta ja taloudellisesta kehityksestä

Ensin käsitellään joitakin tietoja, minkä jälkeen siirrytään havaintoihin.

1.1      Tiedot

Euroalueen taloudellinen tilanne vuonna 2006 oli parempi kuin edellisenä vuonna: euroalueen BKT nousi 2,8 prosentilla vuoden 2005 lukemasta, joka oli 1,5 prosenttia. Tämä on paras suoritus vuoden 2000 jälkeen. Nousua vei eteenpäin pääasiassa sisäinen kysyntä, varsinkin investoinnit. Euroalueen taloudellisesta elpymisestä on tullut erityisesti kotimaisen kysynnän ohjaama itseään ylläpitävä prosessi. Vuonna 2006 perustettiin kaksi miljoonaa työpaikkaa, ja työttömyys laski 8,4 prosentista 7,5 prosenttiin. Kaikki tämä lisäsi kuluttajien luottamusta.

Inflaatioaste, 2,2 prosenttia, pysyi muuttumattomana vuoteen 2005 verrattuna. Vuonna 2005 alkanut energian hintojen kasvu ei johtanut sisäiseen inflaatiopaineeseen. Tämä johtui siitä, että palkannousut pysyivät vaatimattomina, eikä mitään kerrannaisvaikutuksia ollut havaittavissa. Itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole aihetta.

Elpymistilanteessa EKP jatkoi korkotason mukauttamista vuonna 2006. Joulukuusta 2005 korkotasoa on nostettu seitsemän kertaa, 175 peruspisteestä nykyiseen 3,75 prosenttiin.

Tulevaisuuden osalta näyttää siltä, että kasvu voisi hidastua hiukan vuonna 2007, mikä heijastaa rahapolitiikan elvyttävyyden vähentämistä.

1.2      Havainnot

Elpymisen taustaa vasten on aiheellista esittää seuraavat huomiot:

Elpymisen osalta on vielä liian aikaista erottaa suhdanteita koskeva ulottuvuus rakenteellisesta ulottuvuudesta. Voidaan kuitenkin ajatella, että jotkin rakenteelliset uudistukset ovat jo saattaneet vaikuttaa kasvuun. Tässä yhteydessä elpyminen olisi miellettävä kannusteeksi jatkaa kullekin valtiolle mukautettuja kansallisia uudistuksia erityisesti tutkimuksen, innovoinnin ja koulutuksen alalla euroalueen kasvupotentiaalin lisäämiseksi.

On tärkeää, että palkat nousevat tuottavuudessa tapahtuvan kehityksen mukaan, jotta säilytetään jäsenvaltioiden kilpailukyky ja mahdollistetaan työpaikkojen syntyminen ei-inflatorisessa ympäristössä.

Julkisen talouden tervehdyttäminen on avainasemassa, ja pitkän aikavälin kasvun saavuttamiseksi tähän on yhä tärkeämpää ryhtyä hyvinä aikoina. Julkisten menojen laadun parantamiseksi mainitunlainen tervehdyttäminen on suunniteltava tarkkaan. Ns. kultainen sääntö on merkittävä askel tähän suuntaan.

Euroalueen perustamisen jälkeen kasvu on ollut voimakkaampaa pienissä kuin suurissa talouksissa, ja erityisesti Irlanti, Suomi ja Luxemburg ovat saavuttaneet euroalueen keskiarvoa paremman kasvuvauhdin. Tällaisesta kehityksestä on otettava opiksi, ja EKP:n olisi hyödyllistä laatia erityinen tutkimus tämän suuntauksen taustalla olevista syistä.

On niin ikään syytä korostaa riskejä, jotka liittyvät kokonaisvaltaiseen vaihtotaseen epätasapainoon (vuonna 2006 Yhdysvaltojen vaihtotaseen vaje jatkoi nousemistaan 6,5 prosenttiin BKT:sta), mikä voi johtaa euron vaihtokurssin nousuun entisestään. Vuonna 2006 euron vaihtokurssi nousi 11,4 prosentilla suhteessa Yhdysvaltain dollariin, 12,4 prosentilla suhteessa Japanin jeniin ja 8 prosentilla suhteessa Kiinan renminbiin. Euroalueen kannalta kyseinen suuntaus ei ole kestävä. Euroaluetta koskevassa komission vuosikertomuksessa 2007 todetaan, että kansainvälisen valuuttarahaston huhtikuussa 2006 käynnistämän monenvälisen kuulemisen seurauksena poliittisten päättäjien keskuudessa vallitsee nyt laaja yksimielisyys siitä, kuinka tähän maailmanlaajuiseen epätasapainoon olisi puututtava.

On syytä kiinnittää huomiota myös kiinteistöjen hintojen kehitykseen. Koko euroalueella hinnat ovat nousseet merkittävästi noin kymmenen vuoden ajan. Vain muutamissa valtiossa, kuten Saksassa, kehitys on ollut päinvastaista. On joitakin merkkejä siitä, että tämä kehitys on hidastumassa. Kotitalouksille myönnetyissä asuntolainoissa on kuitenkin havaittu noin kymmenen prosentin kasvu vuosittain. Yhdysvalloissa asumiskustannukset ovat laskeneet ja asuntoluottomarkkinat ovat heikentyneet, millä saattaa olla vaikutuksia reaalitalouteen. Tällaista kehitystä olisi tarkasteltava varoittavana esimerkkinä siitä, mitä euroalueella voisi tapahtua. EKP:n olisi valvottava näitä tapahtumia, jotka saattavat vaikuttaa reaalitalouteen. Olisi hyödyllistä, jos EKP esittelisi erilaisia etenemistapoja ja niiden etuja. Näihin tapoihin kuuluisivat kiinteistöjen hintojen sisällyttäminen yhdenmukaistettuun kuluttajahintaindeksiin, erityisen indikaattorityypin laatiminen tai kansallisten markkinoiden erilaisuuteen perustuvien erityisten kansallisella tasolla toteutettavien toimien ehdottaminen.

On myös syytä huomata, että korkotason vaihtelu on suurta kotitalouksien kulutusluottojen osalta. Erityisesti tilinylityksiä koskeva korkotaso vaihtelee euroalueella huomattavasti eli alle 7 prosentista yli 13,5 prosenttiin. EKP:n olisi tutkittava enemmän tämän syitä ja laadittava niistä selvitys.

2.        Rahapolitiikan vakaus ja yhdentäminen

Euroopan rahapoliittista yhdentymistä vuonna 2007 koskevan EKP:n raportin julkaiseminen antaa aihetta tyytyväisyyteen.

Rahapolitiikan vakaus ja yhdentäminen ovat tärkeitä kysymyksiä, kun otetaan huomioon rahoitusalalla uskomattoman nopeasti tapahtuneet huomattavat muutokset, jotka koskevat yritysten rahoitusta, rahoituksellista innovointia, uudentyyppisiä taloudellisia toimijoita ja taloudellisten toimijoiden rajatylittävää sulautumista.

Ensinnäkin meidän on syytä kannattaa täysimääräisesti EKP:n aikeita tukea euroalueen rahapoliittista yhdentymistä erityisesti siten, että se toimii katalysaattorina SEPA- ja STEP-aloitteen kaltaisille yksityisen sektorin aloitteille.

Euroopan rahapoliittista yhdentymistä voidaan myös edistää keskuspankkipalveluilla. Tässä suhteessa Target-järjestelmä on edistänyt korkean yhdentymisasteen saavuttamista raha- ja repomarkkinoilla. Target 2 -arvopaperihankkeella on mahdollisuus edistää maksuselvitysrakenteiden yhtenäisyyttä, tehokkuutta ja turvallisuutta, sillä ne eivät tällä hetkellä ole riittävän yhdennettyjä ja yhteentoimivia. Näin ollen Target 2 -arvopaperihanketta on syytä kannattaa, edellyttäen että sille perustetaan asianmukainen hallinto. Kyseisessä hankkeessa tapahtuvaa kehitystä on lisäksi seurattava edelleen tarkkaan.

Mitä tulee uusiin toimijoihin rahoitusmarkkinoilla, on syytä puuttua sijoitusrahastoja koskevaan kysymykseen. Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että sijoitusrahastot vaikuttavat rahapolitiikan vakauteen myönteisesti, koska niillä vapautetaan likviditeettiä ja edistetään riskien jakautumista. Ollaan kuitenkin yleisesti yhtä mieltä myös siitä, että yhdistettynä monimutkaisten rahoitusvälineiden käyttöön sijoitusrahastot saattavat tehdä rahoitusjärjestelmän alttiimmaksi odottamattomille häiriöille. Rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuisen ulottuvuuden takia on kannatettava vahvaa kansainvälistä yhteistyötä avoimuuden edistämiseksi lisäämällä varainhoidon valvonnasta vastaavien viranomaisten ja keskuspankkien välistä tietojen julkistamista ja vaihtoa. Olisi myös lisättävä epäsuoraa valvontaa, jolla valvontaviranomaiset varmistuvat siitä, että pankit arvioivat ja valvovat huolellisesti sijoitusrahastoja koskevaa vastuuta.

On myös havaittavissa, että lainanantajat, jotka eivät ole pankkeja (pääomarahastot), ovat saamassa yhä tärkeämmän aseman lainanmyöntämisen alalla EU:ssa. Paneutumatta keskusteluun tämän suuntauksen eduista ja haitoista on todettava, että tämä saattaa aiheuttaa ongelmia lainojen suhdanteiden muuttuessa seuraavan kerran ja voi johtaa entistä monimutkaisempiin yritysten suuria velkoja koskeviin velkajärjestelyihin. Näin ollen EKP:tä ja muita elimiä olisi kehotettava arvioimaan nykyisten velkajärjestelyprosessien asianmukaisuutta tässä uudessa yhteydessä.

EKP:llä on vahva kanta, jonka mukaan se vastustaa yksityiskohtaisia suunnitelmia Euroopan unionin alueella toimievien heikosti selviytyvien pankkien tukemisesta julkisin varoin. Tätä näkemystä on kannatettava. Olisi työskenneltävä enemmän yhteistyön parantamiseksi ja herkkyysanalyysien suunnittelemiseksi, mutta moraalinen riski olisi pidettävä mahdollisimman pienenä sitoutumalla yksityisen sektorin ensisijaiseen asemaan kriisinhallinnassa. Näin pankkeja ei rohkaista ottamaan harkitsemattomia riskejä.

Tässä mietinnössä on aiheellista ottaa esiin myös kysymys SWIFT-järjestelmän tietojen siirrosta Yhdysvaltain viranomaisille. On muistettava, että Euroopan parlamentti on kehottanut neuvostoa ja EKP:tä pohtimaan yhdessä SWIFT-järjestelmän valvonnan parantamista. On myös syytä toistaa EKP:lle suunnattu kehotus toimia kyseisen järjestelmän valvojana ja käyttäjänä sekä poliittisena päättäjänä sitä koskevissa asioissa.

3.        Demokraattinen valvonta

Mitä tulee demokraattiseen valvontaan, viimevuotisessa päätöslauselmassa esitettiin eräs tärkeä kohta, joka koskee johtokunnan jäsenten nimittämismenettelyä. Ennakkoon toteutettava demokraattinen vastuunalaisuus ja avoimuus paranisivat, jos neuvosto arvioisi useita mahdollisia ehdokkaita ja jos neuvoston esittämät ehdokkaat asetettaisiin sitten parlamentissa hyväksymisäänestykseen. Nimittämismenettelyä koskevia parannuksia on tutkittava ennen kuin johtokunnan jäsenet nimitetään uudelleen seuraavan kerran eli vuonna 2010.

4.        Viisi vuotta euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotosta

Vuoden 2006 lopussa käytössä olevien euroseteleiden määrä oli 11,3 miljardia kappaletta, ja niiden arvo oli 628,2 miljardia euroa. Huomattava kasvu 50, 100 ja 500 euron seteleiden määrässä, joka vastaa mainitsemisjärjestyksessä 12,5 prosenttia, 9,6 prosenttia ja 13,2 prosenttia, herättää kysymyksiä tarpeesta käyttää nimellisarvoltaan näin suuria seteleitä. Tämä käytäntö nimittäin mahdollistaa rikolliseen toiminnan ja edellyttää EKP:ltä lisätutkimuksia.

Eurosetelit ja -kolikot otettiin käyttöön viisi vuotta sitten. Eurobarometritutkimuksen mukaan sellaisten EU:n kansalaisten määrä, jotka katsovat euron käyttöönoton tuovan etua kotimaalleen, on laskenut euron käyttöönottohetkellä todetusta 59 prosentista 48 prosenttiin. Joissakin jäsenvaltioissa (Italiassa, Alankomaissa ja Kreikassa) suurin osa kansalaisista ilmaisee suhtautuvansa euroon kielteisesti.

Tähän suuntaukseen saattaa olla monia syitä. Yksi niistä voi erityisesti olla se, että suurin osa eurooppalaisista katsoo hintojen nousseen euron käyttöönoton myötä. On niin ikään mahdollista, että ensimmäinen setelisukupolvi, jossa ei esitetty lainkaan oikeita eläviä olentoja, maisemia tai monumentteja, on osaltaan saattanut välittää rahapoliittisesta yhdentymisestä kylmän kuvan ja mahdollisesti tämä on johtanut siihen, että eurooppalaiset ovat ottaneet etäisyyttä euroon. Näin ollen EKP:n kannattaisi esittää parlamentille toista setelisukupolvea koskevia ideoita, jotta voisimme yhdessä tarkastella syitä julkisen mielipiteen muuttumiseen.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Euroopan keskuspankin vuosikertomus 2006

Menettelynumero

2007/2142(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON
21.6.2007

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Gay Mitchell

13.3.2007

 

Alkuperäinen esittelijä

Pervenche Berès

 

Valiokuntakäsittely

24.4.2007

8.5.2007

21.5.2007

26.6.2007

 

Hyväksytty (pvä)

26.6.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+

-

0

41

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Mariela Velichkova Baeva, Zsolt László Becsey, Pervenche Berès, Sharon Bowles, Ieke van den Burg, David Casa, Christian Ehler, Jill Evans, Elisa Ferreira, Jean-Paul Gauzès, Donata Gottardi, Benoît Hamon, Gunnar Hökmark, Sophia in 't Veld, Othmar Karas, Christoph Konrad, Guntars Krasts, Kurt Joachim Lauk, Andrea Losco, Astrid Lulling, Cristobal Montoro Romero, Joseph Muscat, Lapo Pistelli, John Purvis, Alexander Radwan, Bernhard Rapkay, Eoin Ryan, Heide Rühle, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Cristian Stănescu, Margarita Starkevičiūtė

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Katerina Batzeli, Harald Ettl, Werner Langen, Maria Petre, Gianni Pittella, Gilles Savary, Kristian Vigenin, Corien Wortmann-Kool

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Slavi Binev

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

29.06.2007

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)