Menettely : 2007/2025(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0338/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0338/2007

Keskustelut :

PV 10/10/2007 - 20
CRE 10/10/2007 - 20

Äänestykset :

PV 11/10/2007 - 8.2
CRE 11/10/2007 - 8.2
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0431

MIETINTÖ     
PDF 191kDOC 115k
20. syyskuuta 2007
PE 388.414v03-00 A6-0338/2007

naisten murhista Keski-Amerikassa ja Meksikossa ja Euroopan unionin roolista ilmiön torjumisessa

(2007/2025(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Raül Romeva i Rueda

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 ASIAN KÄSITTELY

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

naisten murhista Keski-Amerikassa ja Meksikossa ja Euroopan unionin roolista ilmiön torjumisessa

(2007/2025(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–   ottaa huomioon kansainväliset ihmisoikeussopimukset vuodelta 1966,

–   ottaa huomioon kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta vuonna 1979 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (CEDAW) ja sen valinnaisen pöytäkirjan vuodelta 1999,

–   ottaa huomioon vuonna 1994 tehdyn Amerikan valtioiden yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä, rankaisemisesta ja poistamisesta (Belém do Parán yleissopimus),

–   ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan vuodelta 2002,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston tasa-arvoasiain komitean 12. toukokuuta 2005 julkaiseman useiden naisten ja tyttöjen katoamisia ja murhia Meksikossa koskevan raportin suositukset sekä samana vuonna päätöksellä 939/2.4 hyväksytyn Euroopan neuvoston ministerikomitean vastauksen sisältämät suositukset,

–   ottaa huomioon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sen syitä ja seurauksia käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan Yakin Ertürkin tammikuussa 2006 tekemään Meksikon-vierailuun liittyvän raportin "Integration of the human rights of women and a gender perspective: violence against women" (Naisten ihmisoikeuksien integrointi ja sukupuolinäkökulma: naisiin kohdistuva väkivalta) suositukset,

–   ottaa huomioon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sen syitä ja seurauksia käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan Yakin Ertürkin helmikuussa 2005 tekemään Guatemalan-vierailuun liittyvän raportin "Integration of the human rights of women and a gender perspective: violence against women" (Naisten ihmisoikeuksien integrointi ja sukupuolinäkökulma: naisiin kohdistuva väkivalta) suositukset,

–   ottaa huomioon Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan maaliskuussa 2003 laatiman raportin "Situación de los Derechos Humanos de la Mujer en Ciudad Juárez, México: El Derecho a no ser Objeto de Violencia y Discriminación" (Naisten ihmisoikeustilanne Ciudad Juárezissa Meksikossa: oikeus väkivallattomuuteen ja syrjimättömyyteen) suositukset,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan Euroopan parlamentissa huhtikuussa 2006 järjestämän kuulemistilaisuuden naisten murhista,

–   ottaa huomioon Meksikon liittovaltion komission kolmannen toimintakertomuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja poistamisesta Ciudad Juárezissa,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Meksikon yhdysvaltojen taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskevan sopimuksen(1), vuonna 2003 tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Costa Rican, El Salvadorin, Guatemalan, Hondurasin, Nicaraguan ja Panaman tasavaltojen välisen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen (ratifiointi meneillään) ja Euroopan talousyhteisön sekä Costa Rican, El Salvadorin, Guatemalan, Hondurasin, Nicaraguan ja Panaman tasavaltojen välisen yhteistyötä koskevan puitesopimuksen(2),

–   ottaa huomioon Keski-Amerikan ja Meksikon aluetta koskevat Euroopan unionin strategia-asiakirjat vuosiksi 2001—2006 ja 2007—2013,

–   ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteet, erityisesti kolmannen kehitystavoitteen, joka koskee tasa-arvon edistämistä ja naisten aseman vahvistamista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0338/2007),

A. ottaa huomioon, että käsite "naismurha" perustuu seuraavaan Belém do Parán yleissopimuksen 1 artiklassa vahvistettuun oikeudelliseen määritelmään naisiin kohdistuvasta väkivallasta: "tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan naisiin kohdistuvalla väkivallalla kaikkea hänen sukupuoleensa perustuvaa tekoa tai kohtelua, josta seuraa naisen kuolema tai joka tuottaa hänelle vamman taikka fyysistä, seksuaalista tai psyykkistä kärsimystä julkisessa tai yksityiselämässä" ja katsoo, että kyseisistä teoista rankaiseminen ja niiden poistaminen on kaikkien oikeusvaltioiden velvollisuus ja ensisijainen tehtävä,

B.  toteaa, että tällä päätöslauselmalla halutaan kehottaa parantamaan tehokkaasti kyseisissä valtioissa vallitsevaa epätyydyttävää tilannetta eikä siinä esitetyillä toteamuksilla ja suosituksilla millään muotoa haluta syyttää tai tuomita näiden täysin suvereenien valtioiden ja kansainvälisessä politiikassa yhdenvertaisten kumppanimaiden hallituksia,

C. ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen eikä vain paikallinen ilmiö ja että sitä esiintyy kaikissa valtioissa, myös Euroopassa; katsoo, että tämä mietintö on osa maailmanlaajuista strategiaa ja että sen tavoitteena on konkretisoida EU:n ja kumppanimaiden yhteiset toimet ja ponnistelut naisten väkivaltaisten kuolemien torjumiseksi ja ehkäisemiseksi kaikkialla, missä niitä tapahtuu; katsoo myös, että Latinalaisen Amerikan maiden ja Euroopan maiden välistä vuoropuhelua, yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen keskinäistä vaihtoa on parannettava tavoitteen saavuttamiseksi,

D. huomauttaa, että naisten murhat Ciudad Juárezissa ja Guatemalassa ovat olleet luonteeltaan poikkeuksellisen raakoja ja että monille uhreille on tehty seksuaalista väkivaltaa eli heitä on kohdeltu julmasti, epäinhimillisesti ja halventavasti; katsoo, että Ciudad Juárezin tapauksessa väestönkasvu ja siirtolaisvirrat ovat yhteydessä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja että suuri osa murhista tehtiin alueilla, joilla toimivat alihankintayritykset (maquiladoras), joissa ei ole käytössä tarvittavia turvatoimia naisten suojelemiseksi,

E.  toteaa, että suuri osa murhista tehdään alueilla, joilla toimii alihankintayrityksiä (maquiladoras), ja että kuten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sen syitä ja seurauksia käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan Yakin Ertürkin raportissa todetaan, kyseiset alueet on varustettava tarvittavalla infrastruktuurilla, jotta työntekijöiden liikkuminen olisi turvallisempaa,

F.  toteaa, että Meksikolla on vuodesta 1999 lähtien ollut tarkkailijan asema Euroopan neuvostossa ja että se tämän aseman mukaisesti osallistuu ministerikomitean ja suurlähettiläiden kokouksiin; toteaa, että Meksiko on myös ratifioinut Euroopan neuvoston Palermon pöytäkirjan ihmiskaupan torjunnasta,

G. katsoo, ettei naisten murhia voida selittää yksinomaan "väkivallan ilmapiirin yleistymisellä", vaan on otettava huomioon myös naisten syrjintä sekä paikalliset naisten – varsinkin alkuperäisväestöön kuuluvien naisten – epäsuotuisat yhteiskunnalliset ja taloudelliset olosuhteet, suuri köyhyys, naisten taloudellinen riippuvaisuus, rikollisjoukkiot sekä laittomien turvallisuusjoukkojen ja maanalaisten turvallisuusryhmien(3) hajottamisen laiminlyöminen,

H. ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen useiden naisten ja tyttöjen katoamisia ja murhia Meksikossa koskevan päätöslauselman 1454 (2005), jonka mukaan Meksikon viranomaiset ponnistelevat tällä hetkellä huomattavasti kaikilla tasoilla korjatakseen kyseisten kaupunkien sosiaalista verkkoa ja torjuakseen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, tutkiakseen naisten katoamisia ja murhia ja saadakseen oikeuden eteen sekä rikosten tekijät että ne virkamiehet, jotka alussa hoitivat tutkintoja huolimattomasti ja vaikeuttivat oikeuden toimintaa,

I.   ottaa huomioon kyseisten tekojen rankaisematta jättämisen, toisin sanoen tekoihin syyllistyneiden henkilöiden – oikeudellisesti tai tosiasiallisesti – rikos- tai siviilioikeudelliseen, hallinnolliseen tai kurinpidolliseen vastuuseen saattamatta jättämisen, tutkimusten toteuttamatta tai tuomioiden täytäntöönpanematta jättämisen, määrärahojen puutteen sekä uhrien ja heidän omaistensa usein kohtaamat esteet asiansa oikeuteen saattamisessa,

J.   ottaa huomioon, että Meksiko on ratifioinut Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

K. toteaa, että oikeusvaltio on velvollinen edistämään asianmukaisia toimia kaikkien naisten ja erityisesti köyhien naisten asianmukaiseksi suojelemiseksi syrjinnältä, väkivallalta ja viime kädessä murhilta ja että ensimmäiseksi on saatava valtion virkamiehet tiedostamaan ongelman vakavuus,

L.  huomauttaa, että Meksiko valittiin myös Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajavaltioksi,

M. painottaa, että naismurhien ja rankaisemattomuuden torjumiseksi tarvitaan ehkäisevien toimenpiteiden vahvistamista, kaiken syrjinnän poistamista lainsäädännöstä, ilmiantomenettelyjä ja paremmin saatavilla olevia suojelutoimenpiteitä ilmiantajille sekä oikeusjärjestelmän ja -menettelyjen vahvistamista (erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa) rikostutkinnoista tuomioiden täytäntöönpanoon asti,

N. toteaa, että instituutioiden vahvistaminen tai tarvittaessa niiden jälleenrakentaminen ovat olennaisia tekijöitä naisiin kohdistuvan väkivallan tehokkaassa torjumisessa; katsoo, että molemmissa tapauksissa tarvitaan henkilöresursseja ja rahoitusta,

O. ottaa huomioon Pekingissä vuonna 1995 pidetyn neljännen naisten maailmankonferenssin toimintaohjelman 9 kohdan, joka on myös viime vuosikymmenen kaikissa kansainvälisissä kokouksissa esitetty perusperiaate: "Tämän toimintaohjelman toimeenpano on jokaisen valtion ehdoton velvollisuus. Se vaatii kansallisen lainsäädännön, strategioiden, menettelytapojen, ohjelmien ja kehitysprioriteettien muokkaamista kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien mukaisiksi. Yksittäisten ihmisten ja heidän yhteisöjensä erilaisia uskonnollisia ja eettisiä arvoja, kulttuuritaustoja ja filosofisia vakaumuksia on kunnioitettava ja niiden merkitys on otettava huomioon siten, että se edistää naisten mahdollisuuksia nauttia täysin ihmisoikeuksistaan. Vain näin saavutamme tasa-arvon, kehityksen ja rauhan.",

P.  ei missään nimessä hyväksy sitä, että jotkut valtion edustajat ovat käyttäneet kidutusta saadakseen naismurhista epäillyt tunnustamaan syyllisyytensä,

Q. ottaa huomioon, että Meksiko ja kaikki Keski-Amerikan valtiot ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet Yhdistyneiden kansakuntien yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen,

R.  pitää kahden Alankomaiden kansalaisen Hester Van Nieropin (1998) ja Brenda Susana Margaret Searlen (2001) kuolemantapauksia murhina(4),

S.  korostaa, että naisten murhiin ja naisiin kohdistuvien rikosten tekijöiden rankaisemattomuuteen liittyvät ongelmat ovat olleet Meksikossa esillä jo 15 vuoden ajan,

T.  toteaa väkivallan toistuvan luonteen maissa, joissa yhteiskunnan sosiaaliset stereotyypit vaikuttavat siihen, että naiset joutuvat ensimmäisinä väkivallan eri muotojen uhreiksi,

U. pitää myönteisinä Meksikossa toteutettuja lainsäädäntötoimia, erityisesti helmikuussa 2007 säädettyä yleistä lakia naisten oikeudesta elää ilman väkivaltaa, ja erikoistuneiden liittovaltion ja paikallistason laitosten perustamista, kuten vuonna 2006 aloittanutta naisiin kohdistuvien väkivaltarikosten tutkinnasta vastaavan erityissyyttäjän virastoa, Juárezin komissiota ja naisten kansallista instituuttia,

V. arvostaa Keski-Amerikan valtioiden lainsäädäntöponnisteluja naisten oikeuksien tunnustamiseksi oikeusjärjestelmässä mutta on huolestunut vaikeuksista ja viivästyksistä niiden soveltamisessa,

W. panee merkille Espanjan, Meksikon ja Guatemalan parlamenttien naisjäsenten välisen vuoropuhelu- ja yhteistyöliittouman, joka perustettiin naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevien lainsäädäntötoimien edistämistä varten,

X. huomauttaa, että demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja vahvistamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen on oltava erottamaton osa unionin ulkopolitiikkaa,

Y. toteaa, että EY:n ja Meksikon taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskevan sopimuksen ihmisoikeus- ja demokratialauseke on oikeudellisesti sitova ja molempia osapuolia koskeva,

Z.  toteaa, että kun EU ja sen kumppanit allekirjoittavat ihmisoikeus- ja demokratialausekkeen sisältävän sopimuksen kolmannen maan kanssa, niillä on velvollisuus valvoa, että kyseinen kolmas maa kunnioittaa kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja sopimuksen tekohetkellä(5), ja että tämä lauseke on molemminpuolinen,

1.  pyytää panemaan perusteellisesti täytäntöön eri raporteissa ja ihmisoikeuksien suojelua koskevissa kansainvälisissä välineissä esitetyt suositukset, erityisesti edellä mainittuja naisten perusoikeuksia koskevat suositukset; tunnustaa Meksikon saavuttaman edistyksen naisten ja miesten tasa-arvoasioissa, pitää myönteisenä liittovaltion lakia syrjinnän ehkäisemisestä ja lopettamisesta ja kehottaa Meksikoa jatkamaan samaan tapaan;

2.  pyytää painokkaasti Meksikon ja Keski-Amerikan valtioiden hallituksia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet Yhdistyneiden kansakuntien vahvistamien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi;

3.  kehottaa kansallisia hallituksia kahdenvälisissä suhteissaan Latinalaisen Amerikan valtioihin sekä unionin toimielimiä strategisen kumppanuuden puitteissa tukemaan yhteistyöohjelmin sekä taloudellisin ja teknisin resurssein naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja siltä suojaamista koskevia toimia, kuten sukupuoleen liittyviä ongelmia koskevien valistus- ja koulutusohjelmien perustamista tai vahvistamista, ja pyytää niitä kasvattamaan murhatutkimuksista vastaavien elinten talousarvioita, luomaan tehokkaita suojelujärjestelmiä todistajille, uhreille ja omaisille, vahvistamaan tuomioistuinten, turvallisuusjoukkojen ja syyttäjäviranomaisten kapasiteettia, jotta väkivallantekijät voidaan saada vastaamaan teoistaan ja heitä voidaan rankaista niistä, sekä torjumaan huumekauppaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta; kehottaa myös parantamaan alan instituutioiden koordinointia kaikkien hallitustasojen välillä;

4.  kehottaa unionin toimielimiä edistämään yhteistyötä ja vuoropuhelua unionin, sen jäsenvaltioiden, Keski-Amerikan valtioiden ja Meksikon välillä, tukemaan kaikilla tasoilla toteutettavia naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen tähtääviä aloitteita ja edistämään uhrien ja omaisten asianmukaista suojelua;

5.  kehottaa EU:ta edistämään Meksikon ja Keski-Amerikan valtioiden instituutioiden välistä koordinointia, tukemaan naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevien vaihto- ja yhteistyöohjelmien perustamista ja edistämään jäsenvaltioiden ja niiden kumppanien viranomaisten yhteistyötä keskinäistä tukea ja oppimista koskevien ohjelmien toteuttamiseksi tällä alalla;

6.  arvostaa Guatemalan kongressissa edustettuina olevien poliittisten puolueiden ilmaisemaa selvää tahtoa torjua rankaisemattomuutta, kun ne hyväksyivät rankaisemattomuutta Guatemalassa käsittelevän kansainvälisen selvitysryhmän (CICIG) perustamisen; vaatii maan seuraavaa hallitusta jatkamaan ponnisteluja ja luomaan selvitysryhmälle otolliset institutionaaliset edellytykset täyttää toimeksiantonsa sekä kehottaa kansainvälistä yhteisöä valvomaan, että yhteiset toimet rankaisemattomuuden torjumiseksi todella toteutetaan;

7.  vaatii Keski-Amerikan valtioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet naisiin kohdistuvan väkivallan tehokkaaksi torjumiseksi; pyytää, että toimilla taataan ihmisoikeuksien täydellinen kunnioittaminen ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja ihmisten oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan Amerikan valtioiden julistuksen mukaisesti sekä erityisesti väkivallan uhriksi joutuneille naisille ja heidän omaisilleen ilmainen oikeusapu; kehottaa Meksikon liittovaltion hallitusta jatkamaan peräkkäisten hallintojen asiassa toteuttamia tarmokkaita toimia;

8.  pyytää asianomaisia valtioita poistamaan kaikki naisia syrjivät säännökset kansallisesta lainsäädännöstään; tunnustaa Meksikon asiassa saavuttaman edistyksen sen annettua liittovaltion lain syrjinnän ehkäisemisestä ja lopettamisesta ja yleisen lain naisten ja miesten tasa-arvosta; pyytää kyseisten valtioiden viranomaisia edistämään lainsäädäntöaloitteita, joissa perheväkivalta ja sukupuolinen häirintä työpaikalla ja kaikilla julkisen elämän aloilla määritellään rikoksiksi, sekä kehottaa niitä laatimaan toimintalinjoja ja normeja rankaisemattomuuden torjumiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi naismurhista kärsimään joutuneiden kanssa työskentelevien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden muotoilemien suositusten ja johtopäätösten perusteella;

9.  vaatii Keski-Amerikan valtioiden ja Meksikon hallituksia kunnioittamaan ja helpottamaan naismurhista kärsimään joutuneiden tuesta vastaavien kansalaisjärjestöjen ja valtioista riippumattomien järjestöjen työtä, antamaan arvoa uhrien omaisille ja ihmisoikeuksien puolustajille luomalla tehokkaan todistajiensuojelujärjestelmän ja edistämällä uhrien omaisille tarkoitettuja hyvitysmekanismeja, joissa rahallisen korvauksen lisäksi annetaan psykologista tukea ja avustetaan oikeussuojan saamisessa, sekä käymään vuoropuhelua näiden kanssa ja tunnustamaan näiden olennaisen tärkeän tehtävän yhteiskunnassa;

10. vaatii asianomaisia valtioita takaamaan työtä tekevien naisten oikeudet kansallisessa lainsäädännössään ja kaikilla hallitustasoilla sekä huolehtimaan siitä, että yritykset kunnioittavat sosiaalisen vastuunsa mukaisesti naispuolisten työntekijöidensä koskemattomuutta, turvallisuutta, fyysistä ja henkistä hyvinvointia ja oikeuksia;

11. vaatii Belizen, Hondurasin ja Nicaraguan hallituksia ratifioimaan kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta tehdyn yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan;

12. pyytää komissiota toimimaan niin, että voimassa oleviin ja neuvoteltaviin sopimuksiin sisällytetään molemminpuolinen velvoite perustaa ihmisoikeus- ja demokratialausekkeen täytäntöönpanomekanismeja ja että kyseisen velvoitteen muotoilussa painotetaan EU-maiden, Meksikon ja Keski-Amerikan valtioiden allekirjoittamista kansainvälisistä sopimuksista johtuvia velvoitteita, ottaen erityisesti huomioon naisten oikeuksien kunnioittamisen ja naisten ja miesten tasa-arvon, joista on säädetty kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta tehdyssä yleissopimuksessa ja sen valinnaisessa pöytäkirjassa sekä ihmisoikeuksia koskevassa Amerikan valtioiden julistuksessa;

13. pyytää EU:ta asettamaan yhteistyössään Meksikon ja Keski-Amerikan valtioiden kanssa ensisijaiseksi tavoitteeksi alueen oikeus- ja rangaistusjärjestelmän uudistamisen ja vahvistamisen edistämällä parhaiden käytäntöjen vaihtoa, valistuskampanjoiden käynnistämistä ja uhrien, todistajien ja heidän omaistensa suojelujärjestelmien perustamista erityisesti naismurhien ilmiantoja varten; katsoo, että yhteistyöhön on otettava mukaan muita osapuolia, muun muassa kansainvälinen työtoimisto ja OECD:n Meksikon-yhteyselin, jotta ohjelmia ja mekanismeja, joilla varmistetaan naisten turvallisuus, ihmisarvoiset työolosuhteet ja yhtäläiset mahdollisuudet työelämässä, laaditaan korkeimmalla tasolla;

14. pyytää komissiota esittämään ehdotuksen käytettäviksi metodeiksi, josta keskustellaan muun muassa EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisessa edustajakokouksessa ja Eurolat-huippukokouksessa Limassa heinäkuussa 2008 sen määrittämiseksi, miten koordinoida unionin eri aloitteet naismurhien ja niiden rankaisematta jäämisen ehkäisemiseksi yhteistyössä paikallisten instituutioiden ja järjestöjen kanssa ja miten toteuttaa toimia niiden henkilöstön valistamiseksi sukupuolten tasa-arvoon ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvissä asioissa; pyytää myös antamaan mainitunkaltaisia aloitteita säännöllisesti naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan käsiteltäviksi, sillä se on Euroopan parlamentin asiasta vastaava elin yhdessä suhteista Keski-Amerikan maihin vastaavan valtuuskunnan ja EU:n ja Meksikon parlamentaariseen sekavaliokuntaan osallistuvan valtuuskunnan kanssa;

15. pyytää komission Meksikon-lähetystöä panemaan mahdollisimman pian täytäntöön uuden ihmisoikeusohjelman, jolla jatketaan viime vuosina toteutettuja toimia kolmea toimintalinjaa noudattaen: a) Meksikon lainsäädännön yhdenmukaistaminen ihmisoikeuksien alalla tehtyjen kansainvälisten sitoumusten, muun muassa Istanbulin pöytäkirjan (kidutuksen ja muiden julmien rangaistusten tai julman kohtelun vastaiseen yleissopimukseen liittyvä valinnainen pöytäkirja) mukaisesti, b) naisiin kohdistuvan väkivallan poistaminen ja c) oikeusjärjestelmän uudistaminen;

16. pyytää komissiota osoittamaan ihmisoikeuksiin Meksikossa ja Keski-Amerikan valtioissa liittyville ohjelmille oman budjettikohdan kahdenvälisen yhteistyöhön osoitetussa talousarviossa, jotta niille varattuja vähäisiä rahoitusvaroja ei verotettaisi;

17. kehottaa painokkaasti EU:ta huolehtimaan siitä, että poliittisessa vuoropuhelussa Meksikon liittovaltion hallituksen ja Keski-Amerikan valtioiden hallitusten kanssa sekä vuoropuhelussa kansalaisyhteiskunnan kanssa käsitellään naisiin kohdistuvan väkivallan ongelmaa, erityisesti naismurhia, sekä uhrien omaisten ja tukijärjestöjen oikeutta saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi;

18. iloitsee ponnisteluista sukupuolten tasa-arvon hyväksi ja vaatii asianomaisia yhteisön elimiä tukemaan alan jatkuvan vuoropuhelun ja myönteisten kokemusten vaihdon aloittamista sekä osallistumaan niihin; kehottaa kuitenkin komissiota lisäämään naismurhien, naisiin kohdistuvan väkivallan ja naisten syrjinnän painotusta maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa vuosiksi 2007–2013 sekä esittämään toimintasuunnitelman;

19. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan naisten ja miesten välisen syrjimättömyyden edistämistoimia ja osallistumaan alan parhaiden käytäntöjen vaihtoa edistävän rakenteellisen vuoropuhelun käynnistämiseen;

20. pyytää, että Keski-Amerikan valtioiden assosiaatiosopimusneuvotteluissa tehtävää kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointia täydennetään mahdollisimman pian sukupuolten tasa-arvoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnilla ja että arviointien tulokset otetaan huomioon jo neuvottelujen aikana;

21. pyytää komissiota tiedottamaan Euroopan yhteisön ja Keski-Amerikan valtioiden assosiaatiosopimusneuvottelujen edistymisestä ennen niiden päättymistä tai ainakin ennen Limassa toukokuussa 2008 järjestettävää EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden huippukokousta;

22. kehottaa unionin ja sen jäsenvaltioiden lähetystöjä järjestämään naisiin kohdistuvan väkivallan eri muotoja ja erityisesti naismurhia globaalissa kontekstissa ja niiden rankaisemattomuutta koskevan pyöreän pöydän keskustelun, johon osallistuvat eri verkostot ja parlamenttien aloitteet, tutkimuskeskukset, ihmisoikeusjärjestöt, tasa-arvojärjestöt ja uhrien omaisten järjestöt;

23. kehottaa EU:n ja Meksikon parlamentaarista sekavaliokuntaa ja suhteista Keski-Amerikan maihin vastaavaa valtuuskuntaa sisällyttämään järjestelmällisesti asianomaisten valtioiden parlamentteihin suuntautuvien vierailujensa ohjelmaan sukupuoleen liittyvää väkivaltaa, naismurhia ja niiden rankaisemattomuutta Meksikossa, Keski-Amerikassa ja Euroopassa koskevan asiakohdan sekä sisällyttämään sen myös Meksikon ja Keski-Amerikan valtioiden Eurooppaan suuntautuvien parlamenttivaltuuskuntien vierailuohjelmaan ihmisoikeustilanteen järjestelmällisen seuraamisen varmistamiseksi, kuten Euroopan parlamentin valtuuskuntien puheenjohtajakokouksen vuonna 2006 hyväksymissä normeissa edellytetään;

24. ehdottaa, että naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta, ihmisoikeuksien alivaliokunta ja asiasta vastaavat valtuuskunnat järjestävät ennen Limassa vuonna 2008 järjestettävää EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden huippukokousta yhteisen kuulemistilaisuuden, jossa arvioidaan toteutettuja toimia ja alalla perustettujen elinten kokemuksia osana naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista unionissa ja Latinalaisessa Amerikassa;

25. pyytää arvioimaan samassa yhteydessä kaikkia tapauksia, joissa uhrina on unionin jäsenvaltion kansalainen;

26. vaatii kaikista edellä mainituista syistä neuvostoa ja tulevia unionin puheenjohtajavaltioita antamaan naisten oikeuksia koskevia suuntaviivoja, joilla edistetään olennaisesti unionin ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisuuden ja yhtenäisyyden lujittumista;

27. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille sekä Euroopan neuvostolle ja Meksikon ja Keski-Amerikan valtioiden hallituksille.

(1)

EYVL L 276, 28.10.2000, s. 44.

(2)

EYVL L 63, 12.3.1999, s. 39.

(3)

YK:n käyttämä terminologia (ks. Yhdistyneiden kansakuntien ja Guatemalan välillä marraskuussa 2006 tehty sopimus rankaisemattomuutta Guatemalassa käsittelevän kansainvälisen selvitysryhmän (CICIG) perustamisesta).

(4)

Brenda Searlen tapauksessa vastaajien rikosprosessi kesti viisi vuotta ja päättyi vuonna 2007.

(5)

Euroopan parlamentin 14. helmikuuta 2006 ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa antaman päätöslauselman 3 kohta (EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107).


PERUSTELUT

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta ja ihmisoikeuksien alivaliokunta järjestivät Euroopan parlamentissa huhtikuussa 2006 kuulemistilaisuuden "Ni una Muerta más" naisten murhista Meksikossa ja Keski-Amerikassa.

Kuulemistilaisuuteen osallistui parlamentin jäseniä, Meksikon ja Guatemalan hallitusten edustajia, Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoija Yakin Ertük, Euroopan neuvoston raportoija Gaby Vermot-Mangold sekä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan asiantuntijoita.

Tämä teksti on syntynyt kuulemisen aikana ja sen jälkeen tehdyn työn pohjalta, mikä mahdollisti myös kiireellisten tietojen välittämisen ja ponnistelujen yhdistämisen kannalta hyödyllisen tietokannan luomisen.

Tämä mietintö on osa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kokonaisvaltaista strategiaa naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi kaikkialla maailmassa. Myös muualla kuin Meksikossa ja Keski-Amerikassa tapahtuu naismurhia; tämän mietinnön tavoitteena on konkretisoida naisten väkivaltaisten kuolemien torjumista ja ehkäisemistä koskevat yhteiset toimet ja ponnistelut.

Käsite "naismurha" perustuu seuraavaan Belém do Parán yleissopimuksen 1 artiklan oikeudelliseen määritelmään naisiin kohdistuvasta väkivallasta: "naisiin kohdistuvalla väkivallalla tarkoitetaan kaikkea hänen sukupuoleensa perustuvaa tekoa tai kohtelua, josta seuraa naisen kuolema tai joka tuottaa hänelle vamman taikka fyysistä, seksuaalista tai psyykkistä kärsimystä julkisessa tai yksityiselämässä".

Naismurhiksi määriteltiin ensimmäisen kerran Meksikossa "kaikki ihmisyyttä vastaan tehdyt rikokset, mukaan lukien tyttöjen ja naisten murhat, sieppaamiset ja katoamiset institutionaalisten rakenteiden pettäessä. Oikeusvaltion toiminta ontuu, mikä pahentaa rankaisemattomuutta. Naismurha on valtiorikos"(1). Naismurhia esiintyy yhteiskunnissa, joissa vallitsee patriarkaalinen mentaliteetti ja joissa päävastuu palkattomasta kotityöstä on naisten harteilla, mikä estää heidän yhteiskunnallisen itsenäistymisensä. Tähän liittyy vielä turvattomuus, epätasa-arvo, köyhyys ja talouden uudenaikaistaminen maquiladoras -alihankintayritysten avulla.

Keski-Amerikassa ja Meksikossa väkivaltaiset kuolemat ovat lisääntyneet tuntuvasti viime vuosina. Asiaa koskevan julkisuuden lisääntymisen ja uhrien omaisten ja ystävien järjestäytyneemmän tapauksista ilmoittamisen ansiosta ilmiö on saanut yhä enemmän näkyvyyttä, vaikka sen torjunnassa ei ole edistytty tyydyttävästi.

Virallisten tietojen mukaan Meksikossa murhattiin vuosina 1999–2006 yhteensä 6 000 tyttöä tai naista ja pelkästään vuonna 2004 murhattiin 1 205 tyttöä(2). Guatemalassa murhattiin vuoden 2001 ja elokuun 2004 välisenä aikana 1 188 naista. El Salvadorissa murhattiin vuonna 2001 2 374 naista, ja vuonna 2004 murhia oli 2 933. Hondurasissa kuoli vuosien 2002 ja 2005 välillä 442 naista ja tyttöä väkivaltaisesti. Nicaraguassa murhattiin 203 naista vuosina 2003–2005(3).

Kyseiset valtiot ovat toteuttaneet lainsäädäntötoimia ongelman ratkaisemiseksi mutta eivät ole onnistuneet puuttumaan riittävästi naismurhien syihin. Tästä seuraa, että ennalta ehkäiseviä toimia on vähän, tutkinnat ovat edelleen riittämättömiä ja useimpia rikosten tekijöitä ei ole saatu oikeuteen.

Kahden eurooppalaisen naisen Hester Van Nieropin(4) vuonna 1998 Ciudad Juárezissa ja Brenda Susana Margaret Searlen vuonna 2001 Chichen Itzá Yucatánissa tapahtuneet murhat ovat vertauskuvallisia. Hester Van Nieropin murhan selvittämättä jääminen ja Brenda Searlen murhaajien rikosprosessin hitaus osoittavat oikeusjärjestelmässä olevan huomattavia puutteita.(5)

Naismurhiin yleensä liittyvät tekijät(6)

— Yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Meksikon ja Keski-Amerikan(7) yhteiskunnille on luonteenomaista jyrkkä taloudellinen eriarvoisuus ja naisten taloudellinen riippuvaisuus miehistä.

— Patriarkaalinen mentaliteetti. Meksikon ja Keski-Amerikan yhteiskuntarakenne perustuu patriarkaaliseen mentaliteettiin, jossa naisiin kohdistuva väkivalta on äärimmäisen tavallista. Sen lisäksi, että patriarkaatti banalisoi naisiin kohdistuvan väkivallan, se lisää jyrkästi työmarkkinoiden segmentoitumista ja vaikeuttaa naisten poliittisen panoksen tunnustamista.

— 1990-luvulta alkanut talouselämän uudistuminen, johon liittyy tuotteita kokoavien alihankintayritysten (maquiladoras) määrän jatkuva lisääntyminen usein eurooppalaisen pääoman turvin. Suuri osa ja usein enemmistö kyseisten yritysten työvoimasta on naisia ja hyvin nuoria naisia. Useita valituksia on tehty ala-arvoisista työoloista, epämääräisistä työsopimuksista, ihmisarvoa loukkaavasta kohtelusta, työpaikkojen kulkuyhteyksien epäsäännöllisyydestä ja turvattomuudesta sekä puutteellisista julkisista perusrakenteista. Naistyöntekijöiden työoikeuksien ja siten myös heidän ihmisoikeuksiensa noudattamisen laiminlyöminen vahvistaa asianomaisen kulttuurin kuvaa naisesta alempiarvoisena ja jopa halveksittavana olentona.(8)

— Oikeusvaltion puutteellinen toiminta. Valtiot eivät todistettavasti kykene takaamaan oikeuslaitoksensa tehokkuutta, kansalaistensa oikeussuojaa, turvallisuutta eivätkä ihmisoikeuksien täysimääräistä noudattamista.

— Rankaisemattomuus. Rikosten rankaisematta jättäminen johtuu korruptiosta ja oikeuslaitoksen tehottomuudesta, ja siihen liittyy syyllisten (suora tai välillinen) suojelu. Rankaisemattomuus kannustaa uusiin rikoksiin ja synnyttää yleisen turvattomuuden tunteen. Erityisesti naisiin kohdistuneet rikokset jätetään muita rikoksia useammin rankaisematta, kuten YK:n pääsihteeri totesi naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan kampanjan käynnistämisen yhteydessä 8. maaliskuuta (kansainvälinen naisten päivä) 2007.

— Yhteiskunnallinen väkivalta. Voidaan todeta, että rikollisjoukkioiden(9) määrä on kasvanut Meksikossa ja että Keski-Amerikassa aseellisten konfliktien synnyttämien laittomien turvallisuusyksiköiden ja maanalaisten turvallisuusryhmien läsnäolo on havaittavissa.

— Institutionaalisten rakenteiden tehottomuus. Keski-Amerikan maat kärsivät edelleen alueidensa aseellisten konfliktien seurauksista. Niiden siviili- ja rikosoikeudelliset järjestelmät ovat liian heikkoja estääkseen ihmisoikeusloukkaukset.

— Uhrien leimaaminen viranomaisten taholta. Useat poliiseja ja oikeusviranomaisia vastaan esitetyt valitukset koskevat näiden tapaa halventaa naisia heidän pukeutumisensa, työnsä tai henkilökohtaisten suhteidensa perusteella. Tavoitteena on kyseenalaistaa naisten uskottavuus, luonnehtia heidän tapauksiaan irrallisiksi tapahtumiksi ja kääntää huomio pois todella tärkeistä asioista: murhattujen naisten ja nuorten tyttöjen oikeudesta turvallisuuteen, elämään ja ihmisarvoon. Keski-Amerikassa on tapana panna naisten murhat nuorten rikollisjoukkioiden (maras) niskoille tai prostituution syyksi ongelman mitätöimiseksi.

— Murhien väkivaltaisuus. Murhille on tunnusomaista viha ja naisviha. Naisia siepataan, käytetään seksuaalisesti hyväksi, kidutetaan, murhataan, silvotaan sekä hylätään erämaahan, maanteiden varsille, toreille tai tyhjille tonteille.

— Naismurhien torjumista varten perustettujen instituutioiden resurssien puute. Valtioiden perustamien instituutioiden toiminnan pahimpana esteenä on taloudellisten ja inhimillisten resurssien puute.(10)

— Kansallisten lainsäädäntöjen puutteet ja kansainvälisten säädösten ratifiointi. Meksikossa ja Keski-Amerikassa on naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja poistamista, myös naismurhien torjumista koskevia lakeja ja kansallisia suunnitelmia, mutta useimpia niistä ei ole pantu täytäntöön tehokkaasti eri syistä, esimerkiksi inhimillisten ja taloudellisten resurssien puutteesta.(11) Nicaragua ei esimerkiksi ole ratifioinut CEDAW-yleissopimuksen(12) valinnaista pöytäkirjaa, jossa määrätään ihmisoikeusloukkauksia koskevasta valitusmenettelystä ja joka mahdollistaa sen, että CEDAW-komitea voi aloittaa tutkimukset vakavista naisten oikeuksien loukkaamisista.

Esittelijä katsoo, että Euroopan unionin Meksikoon ja Keski-Amerikkaan yhdistävien suhteiden luonne sekä kaikkien asianomaisten osapuolten sitoutuminen ihmisoikeuksien täysimääräiseen noudattamiseen velvoittavat Euroopan unionia toimimaan sen puolesta ja antamaan täyden tukensa sille, että naismurhat eivät jää rankaisematta, ja turvautumaan kaikkiin käytettävissään oleviin keinoihin ennalta ehkäisevistä ohjelmista alkaen aina instituutioiden perustamisen ja vahvistamisen tukemiseen saakka.

Asianomaisia osapuolia yhdistävät sopimukset ovat riittävä pohja toiminnalle. Oikeusvaltion (jälleen)luomisen siten, että oikeuslaitoksen rakenteet uudistetaan niin, että se toimii korruptiotta ja mahdollistaa kaikkien kansalaisten oikeussuojan, on oltava Euroopan unionin yhteistyön ja poliittisen vuoropuhelun ensisijainen tavoite.

Tämän tavoitteen on myös oltava Euroopan unionin suhteiden kolmannen pilarin eli kauppaa koskevan luvun ohjenuorana erityisesti kun on kyse yrityksistä, joissa on eurooppalaista pääomaa. Tässä yhteydessä on puhuttava yritysten sosiaalisesta vastuusta, joka merkitsee sukupuolinäkökohtien, kuten toimeentuloon riittävä palkka, naisten ja miesten samapalkkaisuus, naistyöntekijöiden suojelu sukupuoleen perustuvalta syrjinnältä työpaikalla sekä työmatkojen turvallisuus, huomioon ottamista.

Esittelijä ehdottaa, että Euroopan unioni

— asettaa sukupuolten tasa-arvoa koskeviin kysymyksiin erikoistunutta henkilöstöä kyseisten maiden EU-lähetystöihin;

— toteuttaa konkreettisia toimia esimerkiksi perustamalla sukupuolten tasa-arvoa ja naismurhia koskevien kysymysten koordinaattorin viran ja laatimalla tällä alalla saavutettua edistystä ja vallitsevia ongelmia koskevia kertomuksia, jotka toimitetaan komissiolle, neuvostolle ja parlamentille;

— tekee naismurhia ja niiden rankaisemattomuutta koskevasta kysymyksestä eri tasoilla sekakomiteassa ja yhteiskomiteassa käytävän poliittisen vuoropuhelun pakollisen asiakohdan;

— perustaa naismurhia käsittelevän pysyvän keskustelufoorumin ja Meksikossa OECD:n tasolla tehtävän yhteistyön puitteissa erityisen OECD:n kansallisen yhteyselimen, joka vastaa OECD:n monikansallisille yhtiöille antamien suuntaviivojen noudattamisen valvonnasta;

— sisällyttää maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin vuosiksi 2007—2013 naismurhien torjumista ja rankaisemattomuutta koskevan aihealueen viimeistään niiden kolmivuotistarkastelun yhteydessä;

— asettaa neuvotteluissa Keski-Amerikan valtioiden kanssa tehtävistä assosiaatiosopimuksista kyseisen aiheen ensisijalle;

— ottaa tämän aiheen myös Meksikon assosiaatiosopimuksen "pysyvälle asialistalle" (inbuilt agenda), etenkin investointeja koskevan kahdenvälisen sopimuksen pysyvälle asialistalle.

Meksikon ja Latinalaisen Amerikan naismurhia ja niiden rankaisemattomuutta koskeva Euroopan parlamentin tehtävä on ennen kaikkea valvoa, mitä komissio ja jäsenvaltiot tekevät kyseisellä alueella ongelman ratkaisemiseksi. Siksi on tärkeää järjestää naismurhia käsittelevä konferenssi ennen seuraavaa, Limassa toukokuussa 2008 järjestettävää Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan huippukokousta kaikkien edellä mainittujen tahojen tuella tilanteen arvioimiseksi ja tulevan strategian sovittamiseksi saatuihin tuloksiin.

(1)

Naismurhat Meksikon tasavallassa. Meksikon liittovaltion kongressin edustajainhuone. 59. vaalikausi. Meksikon naismurhien tutkintaa ja niitä koskevia syytetoimia käsittelevä erityisvaliokunta. Mexico, 2006.

(2)

Kokonaislukuun sisältyvät väkivaltaiset kuolemat, joiden syinä ovat esimerkiksi liikenneonnettomuudet tulipalot, perheväkivalta ja naismurhat. Ks. edustajainhuoneen 59. vaalikauden naismurhia käsittelevän erityisvaliokunnan mietintö ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja poistamista Ciudad Juárezissa käsittelevän valiokunnan hallinnolliset raportit.

(3)

Kansallisen poliisin tiedot, ks. CLADEM 2007 -raportti.

(4)

Kyseinen rikos on edelleen rankaisematta.

(5)

Brenda Searlen murhaajat tuomittiin vasta vuonna 2007.

(6)

Paikallisia erityispiirteitä ei sovi unohtaa, esimerkiksi Ciudad Juárez on Yhdysvaltojen rajakaupunki, huumeiden välityspaikka, se on kasvanut liian nopeasti ja sieltä puuttuvat muun muassa riittävät palvelut.

(7)

Esimerkiksi Honduras on Latinalaisen Amerikan kolmanneksi köyhin maa, 80 prosenttia Hondurasin väestöstä elää köyhyydessä ja puolet Nicaraguan väestöstä köyhyysrajan alapuolella

(8)

”El feminicidio en la industria Maquiladora”, Francesca Gargallo, FIDH.

(9)

YK:n käyttämä terminologia, ks. Yhdistyneiden kansakuntien ja Guatemalan välillä marraskuussa 2006 tehty sopimus rankaisemattomuutta Guatemalassa käsittelevän kansainvälisen selvitysryhmän (CICIG) perustamisesta.

(10)

Esim. Naisiin kohdistuvan perheväkivallan ehkäisemistä ja poistamista koskeva Guatemalan kansallinen suunnitelma PLANOVI.

(11)

Ks. kansallisia lainsäädäntöjä koskevat liitteet.

(12)

Yleissopimus kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta (CEDAW).


ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Naisten murhista Keski-Amerikassa ja Meksikossa ja Euroopan unionin roolista ilmiön torjumisessa

Menettelynumero

2007/2025(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

FEMM
15.2.2007

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)


Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

 

Tehostettu yhteistyö

        Ilmoitettu istunnossa (pvä)


0.0.0000

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Raül Romeva i Rueda
10.9.2007

 

Alkuperäinen valmistelija

 

 

Valiokuntakäsittely

25.6.2007

11.9.2007

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

11.9.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

31

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Edit Bauer, Emine Bozkurt, Hiltrud Breyer, Edite Estrela, Ilda Figueiredo, Věra Flasarová, Lissy Gröner, Zita Gurmai, Esther Herranz García, Lívia Járóka, Urszula Krupa, Esther De Lange, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Zita Pleštinská, Karin Resetarits, Teresa Riera Madurell, Raül Romeva i Rueda, Amalia Sartori, Eva-Britt Svensson, Konrad Szymański, Britta Thomsen, Anne Van Lancker, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Gabriela Creţu, Anna Hedh, Christa Klaß, Marusya Ivanova Lyubcheva, Maria Petre, Zuzana Roithová

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Luis de Grandes Pascual, José Javier Pomés Ruiz, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

20.9.2007

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

Päivitetty viimeksi: 27. syyskuuta 2007Oikeudellinen huomautus