kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman väliarvioinnista

(2007/2204(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22. heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY(1),

–    ottaa huomioon 14. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta(2),

–    ottaa huomioon 14. marraskuuta 2006 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi)(3),

–    ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman luonnonvarojen kestävän käytön teemakohtaisesta strategiasta(4),

–    ottaa huomioon 26. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupunkiympäristön teemakohtaisesta strategiasta(5),

–    ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman maaperän suojelua koskevasta teemakohtaisesta strategiasta(6),

–    ottaa huomioon 14. marraskuuta 2007 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maaperän suojelun puitteista ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta(7),

–    ottaa huomioon 26. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman ilman pilaantumista koskevasta teemakohtaisesta strategiasta(8),

–    ottaa huomioon 26. syyskuuta 2006 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa(9),

–    ottaa huomioon 13. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman jätteiden kierrätystä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta(10),

–    ottaa huomioon 13. helmikuuta 2007 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi jätteistä(11),

–    ottaa huomioon 23. lokakuuta 2007 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan yhteisön politiikan puitteista(12),

–    ottaa huomioon 24. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaisesta strategiasta(13),

–    ottaa huomioon 23. lokakuuta 2007 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta(14),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A6-0074/2008),

A. ottaa huomioon, että Eurooppa ei vielä ole kestävän kehityksen tiellä,

B.  ottaa huomioon, että komissio tunnustaa, että ympäristönäkökohtien sisällyttämisessä muihin politiikkoihin ja yhteisön säädösten täytäntöönpanon tehostamisessa on edistytty vain rajallisesti,

C. ottaa huomioon, että komissio toteaa monien ympäristöön kohdistuvien kielteisten vaikutusten olevan lisääntymässä: maailmanlaajuinen kasvihuonekaasupäästöjen määrä kasvaa, biologisen monimuotoisuuden häviäminen kiihtyy, saastumisella on edelleen suuri vaikutus kansanterveyteen, EU:n sisällä tuotetun jätteen määrä kasvaa kasvamistaan ja hiilidioksidipäästömme lisääntyvät jatkuvasti; katsoo, että tämä herättää vakavia kysymyksiä muiden tärkeiden EU:n politiikkojen kielteisistä vaikutuksista ympäristöön,

D. katsoo, että kestävän kehityksen saavuttaminen on epätodennäköistä niin kauan kuin ympäristönäkökohtia ei täysimääräisestä sisällytetä kaikkiin tärkeisiin politiikkoihin,

E.  ottaa huomioon, että puhdas ja terveellinen ympäristö on elintärkeä edellytys ihmisten hyvinvoinnille ja hyville sosiaalisille olosuhteille,

F.  katsoo, että hyvin suunniteltu ympäristöpolitiikka voi edesauttaa myös muiden tavoitteiden saavuttamista, kuten kilpailukyvyn parantamista, talouskasvun elvyttämistä, työpaikkojen luomisen tehostamista, innovatiivisuuden edistämistä sekä tieteellisen kehityksen kiihdyttämistä luomalla uutta, turvallista teknologiaa,

1.  pitää valitettavana, että kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman väliarviointi on myöhästynyt melkein vuoden ja pahoittelee, ettei Euroopan unioni yleisesti ottaen ole aikataulussa toimintaohjelmassa suunniteltujen toimenpiteiden toteuttamisessa, toisin kuin komissio omassa väliarvioinnissaan esittää; muistuttaa, että toisin kuin edeltäjänsä, kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma hyväksyttiin perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti yhteispäätösmenettelyssä; vaatii, että EU tekee kaiken voitavansa kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, koska epäonnistuminen tässä heikentäisi EU:n uskottavuutta muun muassa ympäristön tilasta huolestuneiden kansalaisten silmissä;

2.   toteaa, että teemakohtaisten strategioiden käyttö uutena menettelyvälineenä on lisännyt valmistelevien lainsäädäntömenettelyjen merkitystä ja mahdollistanut sidosryhmien laajemman osallistumisen sekä strategisemman lähestymistavan EU:n lainsäädäntöpolitiikassa; pahoittelee kuitenkin, että teemakohtaiset strategiat ovat pidentäneet ympäristöpoliittisten prosessien kestoa viivästyttämällä konkreettisten poliittisten ehdotusten muotoilua ja niihin perustuvien toimien hyväksymistä;

3.   pitää välttämättömänä, että kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman asemaa EU:n kestävän kehityksen strategian ympäristöulottuvuutena vahvistetaan;

4.   toteaa, että aihekohtaiset strategiat eivät ole käyttökelpoisia samanaikaisesti laajojen lainsäädäntöasiakirjojen kanssa, vaan että niitä voidaan käyttää joko ennen asiaa koskevan asiakirjan esittämistä tai yksinään;

5.   korostaa ympäristön tilan ja ihmisten terveyden välistä suoraa yhteyttä; pyytää komissiota teettämään terveysasioiden sisällyttämistä kaikkeen politiikkaan koskevan strategian toteuttamiseksi selvityksiä, joissa kartoitetaan ympäristön laadun muuttumisen ja ihmisten terveydentilan muutosten välisiä syy-yhteyksiä;

Teemakohtaiset strategiat

6.   katsoo, että EU on toiminut johdonmukaisesti kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa asetettujen ilmastodiplomatiatavoitteiden saavuttamiseksi; muistuttaa kuitenkin, että ilmastonmuutoksen pysäyttämistä koskevien tavoitteiden ja ensisijaisten toimien osalta kaikkia sitoumuksia ei ole onnistuttu täyttämään; on erityisen huolissaan liikenteen päästöjen kasvusta sekä niiden toimien vaikutusten hitaudesta, joilla on pyritty parantamaan energiatehokkuutta; muistuttaa komissiota kestävän liikennejärjestelmän määrällisiä ympäristötavoitteita koskevan tiedonannon julkaisemisesta; edellyttää, että jäsenvaltiot saavuttavat Kioton pöytäkirjan mukaiset kasvihuonekaasupäästöjä koskevat maakohtaiset vähennystavoitteet vuoteen 2012 mennessä;

7.   pahoittelee, että tavoitetta biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi vuoteen 2010 mennessä ei todennäköisesti saavuteta ja, etteivät meriympäristön ja maaperän suojelemiseksi ehdotetut strategiat tuota vuoteen 2012 mennessä konkreettisia ympäristötuloksia; toteaa, että ponnisteluja on tehostettava biologisen monimuotoisuuden integroimiseksi muihin politiikan aloihin; kiinnittää huomiota Natura 2000 -ohjelman ja muiden siihen läheisesti liittyvien ensisijaisten tavoitteiden riittävän rahoituksen tarpeeseen;

8.   katsoo, että kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) ja Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006(15) on kemikaalien osalta edistysaskel ihmisille ja ympäristölle aiheutuvien riskien vähentämiseksi, mutta että on vielä näytettävä toteen, että se vähentää niitä tehokkaasti ja merkittävällä tavalla, ja pahoittelee, että asetus ei kaikilta osin vastaa kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa sovittuja tavoitteita; pitää valitettavana, että torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia on viivästynyt merkittävästi, ja että ilmanlaadun ja kaupunkiympäristön parantamiseksi sekä melun vähentämiseksi tehdyt toimenpiteet jäävät kauas ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteista; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin tarkistamiseksi mahdollisimman pian; katsoo, että on varmistettava ympäristömeludirektiivin täysimääräinen täytäntöönpano;

9.   ottaa huomioon sisäilman laadun vaikutukset terveyteen ja vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan Maailman terveysjärjestön työtä sisäilman laadun parantamiseksi; pyytää komissiota esittämään sisäilman laatua koskevia konkreettisia lainsäädäntötoimia mahdollisimman pian;

10. toteaa, että kuudenteen ympäristöä koskevaan toimintaohjelmaan sisältyvissä vesien suojelua koskevissa erityistavoitteissa ei ole merkittäviä puutteita; kehottaa komissiota kuitenkin varmistamaan vesipuitedirektiivin täysimääräisen täytäntöönpanon ja arvioimaan uudelleen vesien suojelua koskevien EU:n sitoumusten integroinnin muihin politiikkoihin; vaatii lisäksi komissiota mahdollisimman pikaisesti esittämään ehdotuksen direktiiviksi fosforikuormituksen alentamisesta maanviljelyssä sekä pesuaineissa, pesuaineista 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 648/2004(16) 16 artiklan mukaisesti;

11. katsoo, että on laadittava uusi vesipolitiikka, joka perustuu vesivarojen säästöön ja kestävään hoitoon;

12. pitää valitettavana, että luonnonvaroja ja jätteitä koskevat teemakohtaiset strategiat ovat vesittäneet kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteet; pahoittelee, että EU:n tasolla ei ole laadittu konkreettisia tavoitteita talouskasvun irrottamiseksi luonnonvarojen käytöstä siirtymällä kohti kestäviä tuotanto- ja kulutusmalleja; on yhtä mieltä siitä, että tarvitaan biojätteitä koskevia lisätoimia jätemaantäytöstä luopumiseen kannustamiseksi ja sen varmistamiseksi, että noudatetaan parhaita käsittelyvaihtoehtoja, kuten ilmastonmuutosta lieventäviä vaihtoehtoja; kannustaa lisäksi tukemaan ympäristöystävällisiä jätehallinnan muotoja sekä määräämään vakavampia seuraamuksia ympäristöä saastuttavista kaatopaikoista;

13. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään kaikki toimenpiteet, joilla luonnonvaroja voidaan hyödyntää järkevästi ja tehokkaasti vaarantamatta luonnon monimuotoisuutta;

Nykyisen lainsäädännön täytäntöönpano ja soveltaminen

14. muistuttaa, että nykyisen lainsäädännön täysimääräinen ja asianmukainen täytäntöönpano on ensisijaisen tärkeää, ja katsoo että sitovilla säädöksillä on edelleen keskeinen osuus ympäristöhaasteisiin vastaamisessa; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan perustamissopimuksen valvojana; kehottaa siksi myös budjettivallan käyttäjää varaamaan komissiolle, perussopimusten valvojalle, tarvittavat taloudelliset ja inhimilliset voimavarat, jotta voidaan varmistaa, että nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa ja soveltamista valvotaan mahdollisimman tehokkaasti kaikissa jäsenvaltioissa;

15. korostaa yhteisön ympäristölainsäädännön tehokkaan ja täsmällisen täytäntöönpanon tarvetta ja suosittelee eritysten tukitoimenpiteiden käyttöönottoa alueilla, joilla on vaikeuksia kyseisen yhteisön säännöstön osan täytäntöönpanossa; kannustaa jäsenvaltioiden viranomaisia laatimaan strategioita lainsäädännön saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta voidaan selkeästi määrittää kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten tehtävät ja vastuualat yhteisön ympäristölainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen täytäntöönpanossa asianmukaisella tavalla;

16. on kuitenkin huolestunut joidenkin tahojen ehdotuksista vähentää ja heikentää yhteisiä säädöksiä tai jopa korvata ne vapaaehtoisilla sopimuksilla tai muilla ei-sitovilla toimilla; toistaa siksi, että sääntelyn parantamisessa olisi keskityttävä sellaisten yksiselitteisten ja harhaanjohtamattomien sääntöjen ja normien laatimiseen, jotka perustuvat sovittuja tavoitteita koskevaan lainsäädäntöön sekä sen parempaan täytäntöönpanoon;

17. tukee komission ehdotuksia ympäristölainsäädännön soveltamisen tehostamisesta kansallisella tasolla parantamalla mahdollisuuksia oikeuskäsittelyyn ja yhdenmukaistamalla oikeudellisten seuraamuksien käyttöä; toteaa, että oikeudellisiin seuraamuksiin sisältyvät ennakoivat näkökohdat edesauttavat täytäntöönpanoa ja ympäristön suojelua;

18. vaatii edelleen, että EU:n ympäristöpolitiikkaa suunnitellaan ja tarkistetaan siten, että keinojen kuvaamisen sijaan kuvataan enemmän päämääriä, jolloin jäsenvaltioilla ja viljelijöillä olisi mahdollisuus etsiä vaikuttavimpia ja tehokkaimpia keinoja asetettujen päämäärien saavuttamiseen;

Luonto, biologinen monimuotoisuus ja ilmastonmuutos

19. katsoo, että kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa olisi otettava asianmukaisesti huomioon nykyiset ongelmat ja monien jäsenvaltioiden vastahakoisuus panna täytäntöön luontotyyppi- ja Natura 2000 -direktiivit, ja että olisi sen vuoksi harkittava maanomistajiin ja paikallisviranomaisiin suunnattujen aloitteiden toteuttamista myönteisten asenteiden synnyttämiseksi niin, että voidaan palauttaa kyseisten alueiden arvostus ja edistää niiden suojelua; suosittelee, toissijaisuusperiaate huomioon ottaen, verotuksellisia toimenpiteitä, joilla edistetään parhaita käytäntöjä ja ehkäistään ympäristöä pilaavaa toimintaa;

20. kiinnittää komission huomiota kuitenkin siihen, että rikosoikeudellisten seuraamusten mahdollisuus ei aina riitä estämään laittomia ja ympäristöä saastuttavia käytäntöjä; painottaa siksi, että on tärkeää, että rikkomuksista, erityisesti vaarallisen jätteen laittomasta viemisestä toisen maan alueelle, määrätään rikosoikeuden mukaiset rangaistukset;

Ympäristökannusteet ja ympäristölle haitallisten tukien uudistaminen

21. pitää myönteisenä komission vihreää kirjaa markkinapohjaisista ohjauskeinoista ympäristöä ja asiaan liittyviä toimintapoliittisia tarkoituksia varten; katsoo, että markkinapohjaisia ohjauskeinoja on - ottaen huomioon kaikkien tuotanto- ja jakelumenetelmien sekä kulutusmallien ympäristövaikutukset - käytettävä laajemmin;

22. katsoo, että EU:n päästökauppajärjestelmä ei ole vielä toistaiseksi vähentänyt hiilidioksidipäästöjä, mikä johtuu päästöoikeuksien liian anteliaasta myöntämisestä; toteaa, että EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vähintään kaksikymmentä prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä; vaatii, että EU:n päästökauppajärjestelmään vuoden 2012 jälkeiseksi ajaksi sisällytetään riittävän tiukka yläraja, täysimääräinen huutokauppa sekä määrällinen ja laadullinen raja sertifioitujen päästövähennysten ja päästövähennysyksikköjen käytölle;

23. panee kuitenkin merkille, että ympäristöverotuksen rooli on edelleen vaatimaton eikä näytä vahvistuvan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panostamaan enemmän ympäristöverotuksen uudistamiseen, mukaan lukien asteittainen siirtyminen hyvinvointia ehkäisevästä verotuksesta (esim. työvoiman verotus) hyvinvointia edistävään verotukseen (esim. ympäristöä vahingoittavan toiminnan, kuten luonnonvarojen käytön tai saastuttamisen verotus); huomauttaa, että vaikka verotusta koskevissa kysymyksissä vaaditaan yksimielisyyttä, perussopimuksiin sisältyy tehostetun yhteistyön mahdollisuus, ja kiinnittää huomiota avoimen koordinointimenettelyn olemassaoloon;

24. panee merkille ympäristölle haitallisten tukien poistamiseen annetun sysäyksen; ei kuitenkaan hyväksy sitä, että lähitulevaisuudessa ei ole odotettavissa konkreettisia toimia ympäristölle haitallisten tukien uudistamiseksi, ja kehottaa siksi komissiota esittämään vuoden 2008 loppuun mennessä konkreettisia ehdotuksia ympäristölle haitallisten tukien asteittaiseksi poistamiseksi seuraavien viiden vuoden kuluessa;

Ympäristöpolitiikan integrointi, kansainvälinen yhteistyö ja innovaatiokannusteet

25. vaatii komissiota ja jäsenvaltioita edistämään voimakkaammin ja johdonmukaisemmin ympäristöpolitiikan integrointia kaikkiin EU:n politiikkoihin; kehottaa integroimaan ympäristön ja terveyden suojelua koskevat näkökohdat kaikkiin politiikan aloihin ja ottamaan siihen mukaan myös alueet ja kaupungit Euroopan unionin julistaman ”terveys kaikkien poliitikkojen osana” -lähestymistavan täytäntöön panemiseksi; pahoittelee, että näitä näkökohtia ei ole integroitu erilaisiin ympäristöä koskeviin oikeudellisiin kehyksiin, uuden lainsäädännön valmisteluun eikä myöskään sellaiseen lainsäädäntöön, jolla on muita ensisijaisia tavoitteita kuin ympäristön suojelu;

26. katsoo, että konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseksi ympäristönäkökohtien integroimisessa muihin talouden aloihin on laadittava sitovia alakohtaisia tavoitteita ja aikatauluja; painottaa samalla yksittäisten teollisuuden alojen taloudellisten toimijoiden vastuuta pitkän aikavälin tulosten saavuttamisesta ilmasto- ja energiapolitiikassa;

27. korostaa olennaista yhteyttä tehokkaan ympäristöpolitiikan ja paremman elämänlaadun välillä ja painottaa tässä yhteydessä alueellisen ulottuvuuden tärkeyttä kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanossa, erityisesti ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen tähtäävien toimenpiteiden yhteydessä; korostaa kampanjoinnin tärkeyttä kansalaisten tietämyksen lisäämiseksi kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteista sekä täytäntöönpanoprosessista;

28. korostaa, että Natura 2000 -ohjelma on otettava huomioon aluekehitysohjelmissa siten, että Euroopan elävän luonnon monimuotoisuuden suojelemista koskeva periaate voidaan sovittaa yhteen väestön elämänlaadun kehittämisen ja parantamisen kanssa; arvioi, että tässä yhteydessä on käynnistettävä laaja tiedotuskampanja ja hyvien käytänteiden levittämiskampanja, jolla osoitetaan, miten nämä kaksi näennäisesti ristiriitaista lähestymistapaa kyetään sovittamaan yhteen;

29. korostaa tarvetta koordinoida alueellisten ja paikallisten toimijoiden verkostoja paremmin parhaiden käytänteiden levittämiseksi vähemmän kehittyneille alueille; tukee ympäristöalan rajatylittävän yhteistyön edistämistä naapurimaiden ja -alueiden kanssa, esimerkiksi Mustanmeren ja Itämeren sekä Välimeren alueilla erityisesti rajatylittävän pilaantumisen estämiseksi;

30. on huolestunut useissa riippumattomissa tutkimuksissa(17)(18)(19)(20) tehdyistä havainnoista siitä, että komission pääosastot eivät täysin noudata vaikutustenarviointeja koskevia komission suuntaviivoja, että taloudellisten vaikutusten arviointia ja kvantifiointia on painotettu ympäristövaikutusten sekä yhteiskunnallisten ja kansainvälisten vaikutusten kustannuksella, että lainsäädännön kustannuksia on arvioitu paljon laajemmin kuin sen hyötyjä ja että lyhyen aikavälin suunnitelmat peittävät alleen pitkän aikavälin tavoitteet; katsoo, että tällaisilla epätasapuolisilla vaikutustenarvioinneilla on kielteinen vaikutus sekä itse ympäristöpolitiikkaan että sen integrointiin muihin EU:n politiikkoihin; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin näiden puutteiden korjaamiseksi;

31. kiittää komissiota sen vahvasta sitoutumisesta ympäristöpolitiikan kansainvälisen ulottuvuuden vahvistamiseen; katsoo, että on välttämätöntä varmistaa ympäristöpolitiikan integrointi kaikkiin EU:n ulkoisiin toimiin ja parantaa kansainvälistä ympäristöhallintoa; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään edelleen kunnianhimoisia ympäristöpolitiikkoja -vaatimuksia esimerkiksi tukemalla teknologian siirtoa ja hyvien käytänteiden vaihtoa kehitysmaiden kanssa;

32. korostaa, että "ilmastodiplomatiaa" on edistettävä painokkaammin ja johdonmukaisemmin EU:n kauppasuhteissa sellaisten maiden kanssa, joita monenväliset ympäristönsuojelusopimukset eivät sido, esimerkiksi Yhdysvaltojen, Kiinan ja Intian kanssa, valtioiden, jotka eri syistä eivät ole panneet Kioton pöytäkirjaa täytäntöön;

33. suosittaa, että GATT-sopimukseen lisätään kestävyyslauseke, jossa määritetään ympäristöpoliittiset periaatteet kuten ennalta varautumisen periaate ja saastuttaja maksaa -periaate, joiden perusteella kauppatoimia voidaan arvioida, jotta varmistetaan, että kauppasäännöt eivät heikennä ympäristönsuojelua ja että ympäristöalan sääntelyä ei käytetä protektionistisiin tarkoituksiin;

34. kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään kahdenvälisiä ja alueellisia kauppaneuvotteluja sellaisten kauppavelvoitteiden käsittelemiseksi, jotka hyödyttävät ympäristöä suoraan, kuten kestävien hyödykkeiden ja palvelujen kaupan edistäminen sekä sitoutuminen monenvälisten ympäristösopimusten tehokkaaseen täytäntöönpanoon; katsoo, että joko näiden neuvottelujen puitteissa tai niiden ulkopuolella EU:n on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tarpeen tehostaa vuoropuhelua nopeasti kasvavien talouksien kanssa kääntääkseen tämän vuoropuhelun molempia osapuolia kiinnostaville alueille kuten ilmastonmuutokseen, jätehuoltoon ja metsien laittomiin hakkuisiin sekä yhteisten ohjelmien täytäntöönpanoon; tukee komission ehdotusta perustaa kestävän kehityksen foorumi, johon kansalaisyhteiskunta voi osallistua ja jossa ilmastokysymys on vahvasti esillä, kaikissa kauppasopimuksissa ja kehottaa toteuttamaan sen nykyisissä neuvotteluissa;

35. kehottaa komissiota avustamaan kehitysmaita kestävän ja tehokkaan teknologian hyödyntämisessä sellaisten mekanismien kautta kuten valmiuksien kehittäminen, teknologian siirto sekä rahoitustuki ja instituutioiden tukeminen; lisäksi korostaa järkevän ympäristöpolitiikan periaatteiden noudattamisen tärkeyttä kaikissa kaupan kautta kehitysmaille annettavaan kehitysapuun liittyvissä hankkeissa, esimerkiksi talouskumppanuussopimuksissa;

36. kehottaa komissiota pyrkimään edelleen kunnianhimoisiin tuloksiin Dohan julistuksen 31 kohdan (i) alakohdan mukaisissa neuvotteluissa korostaen, että näiden erilaisten, mutta samanarvoisten kansainvälisen oikeuden elinten olisi työskenneltävä yhdessä ja oltava keskenään vuorovaikutuksessa varmistaakseen keskinäisen tuen kauppa- ja ympäristöpolitiikan alalla;

37. kehottaa komissiota pyrkimään Dohan neuvottelukierroksella edelleen sopimukseen ympäristöhyödykkeitä ja -palveluja koskevasta nollatariffista ja pyrkimään yhteisymmärrykseen niiden määritelmästä, johon on sisällytettävä niiden tuotantotapojen kestävyys, mutta suosittelee lähtökohdaksi erityistä kytkentää ilmastonmuutokseen;

38. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään pragmaattisempaa ja horisontaalisempaa innovaatioiden ja uuden teknologian hyödyntämistä kaikissa EU:n politiikoissa, niin että näillä aloilla on keskeinen osuus ympäristönsuojelun tehostamisessa; korostaa, että on viipymättä otettava käyttöön EU:n "Top Runner" -menettely, toisin sanoen kunnianhimoisempi ja tuotanto- ja kulutustottumusten jatkuvaan parantamiseen tarkoitettu menettely, jolla varmistetaan, että kaikki EU:n markkinoiden tuotteet vastedes suunnitellaan ja valmistetaan kestävän kehityksen kriteerien mukaisesti ja että niitä myös käytetään näiden kriteerien mukaisesti;

39. muistuttaa, että innovatiivisiin ympäristöystävällisiin teknologioihin ja ympäristömyötäiseen tuotesuunnitteluun, energian loppukäytön tehokkuuteen ja rakennusten energiatehokkuuteen sijoittaminen on erittäin hyödyllistä pitkällä aikavälillä huolimatta mahdollisista korkeista kustannuksista lyhyellä aikavälillä, ja painottaa tarvetta kannustaa alueiden yrityksiä hyödyntämään kyseisiä sijoituksia mahdollisimman paljon;

40. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan ympäristönäkökohdat huomioon ottavat julkisia hankintoja koskevat säännöt, innovaation sekä kestävien kulutus- ja tuotantomallien edistämiseksi;

41. kehottaa komissiota tukemaan kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten osallistumista yhteisiin kestäviin hankkeisiin tarjoamalla selkeät toimintapuitteet, jotka helpottavat mitattavissa olevien tavoitteiden ja laatukriteereiden määrittelemistä;

42. korostaa, että energiakasvien viljelyllä ei saa vaarantaa elintarvikehuoltoa Euroopassa ja sen ulkopuolella;

43. kehottaa komissiota voimistamaan ponnisteluja uusiutuvien energialähteiden 20 prosentin osuutta koskevan tavoitteen sekä biopolttoaineiden kulutusta koskevan 10 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi; korostaa, että kehitteillä olevan kestävyysmekanismin yhteydessä on kolmansista maista tuotaviin biopolttoaineisiin sovellettava tiukimpia kestävyyttä koskevia ehtoja;

44. korostaa, että EU:n maatalous suuntautuu enenevässä määrin luotettavien ja laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantoon unionin kansalaisten terveyden suojelemiseksi:

45. kannustaa jäsenvaltioita ja niiden alueellisia ja paikallisviranomaisia hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti rakennerahaston ja uuden naapuruuspolitiikan ohjelmien tarjoamia uusia sijoitusmahdollisuuksia ja varmistamaan, että niiden toimenpideohjelmien ja rakennerahastosta tuettujen hankkeiden avulla parannetaan yhteisön ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa ja EU:n laajuisen kestävän kehityksen pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista muiden aihekohtaisten ensisijaisten alojen mukaisesti;

46. ottaa huomioon sivutuotteiden käytöstä aiheutuvat ongelmat ja katsoo, että on tärkeää parantaa ja levittää tietoa korvaamisperiaatteesta, jossa otetaan huomioon korvaavan tuotteen saatavuus ja kustannukset; huomauttaa, että on otettava huomioon myös tuotanto- ja käyttöprosessit, jotka mahdollistavat sellaisten tuotteiden käytön, jotka eivät vaaranna ihmisten elämää, koska ne eivät joudu suoraan kosketuksiin ihmisten kanssa;

"Sääntelyn parantamisen" periaatteet ympäristöpolitiikassa

47. huomauttaa, että jos tavoitteena on todella sääntelyn parantaminen, olisi tarkistettava lainsäädännön päällekkäisyys, joka aiheuttaa turhaa byrokratiaa ja heikentää kilpailukykyä; katsoo, että lainsäädäntöä olisi yksinkertaistettava siten, että säilytetään keskeiset tavoitteet ja perusperiaatteet, mutta harkittaisiin uudelleen liitteiden liittämistä direktiiveihin ja asetuksiin;

48. katsoo, että tarkistusmenettelyssä käytetyssä filosofisessa lähestymistavassa ei pohdiskella asioita kriittisesti eikä tutkita viivästysten syitä; katsoo, että vain analysoimalla ja pohtimalla näiden viivästysten syitä, voidaan toteuttaa tulevaisuuden kannalta oikeita toimia;

49. toteaa, että jos lainsäädäntömenetelmiä halutaan aidosti parantaa ja laatia käyttökelpoisia sääntöjä, joita toimivaltaisten viranomaisten, yritysten ja kansalaisten on helppo noudattaa, on välttämätöntä lisätä vuorovaikutusta yhteisön toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan elinten välillä sen huolenaiheisiin vastaamiseksi sekä alueiden, kaupunkien ja asianomaisten teollisuuslaitosten ja järjestöjen päätösten ja mielipiteiden huomioon ottamiseksi; painottaa myös, että on otettava huomioon todelliset kustannukset ja nykyisten välineiden kehittämisen tarve;

Tien tasoittaminen kulutus- ja tuotantomallien muuttamiselle

50. huomauttaa, että hyvinvoinnin mittaamiseen tarvitaan uusia, ekologisten palvelujen todelliseen arvoon perustuvia menettelyjä; katsoo, että koska BKT ei yksinään voi kuvastaa nykyaikaisen yhteiskunnan koko kirjoa ja kaikkia tarpeita, se ei enää ole tarkoituksenmukainen tapa mitata hyvinvointia ja kehitystä; kannustaa EU:ta edelleen kehittämään ja käyttämään poliittisesti uutta indikaattoria, jolla integroidaan taloudellisen edistymisen kielteiset vaikutukset ympäristöön ja terveyteen ja edistetään pyrkimyksiä irrottaa talouskasvu ympäristöön kohdistuvista paineista; katsoo, että tämän uuden indikaattorin olisi edistettävä integroidun yhteiskunnan kehittämistä ja annettava sysäys ympäristönäkökohtien paremmalle integroimiselle muihin politiikkoihin;

51. kehottaa komissiota pitämään ihmisten terveyden suojelua ensisijaisena ympäristönsuojelutavoitteena;

52. katsoo, että Euroopan unionilla olisi oltava johtava asema sellaisten poliittisten vaihtoehtojen kehittämisessä, jotka tasoittavat tietä kulutus- ja tuotantomallien radikaaleille muutoksille;

53. korostaa, kuinka tärkeää on saada kuluttajat tietoisemmiksi omasta käyttäytymisestään, mikä saattaa kansallisen lainsäädäntökehyksen ohella vaikuttaa myönteisesti siihen, missä määrin ja kuinka intensiivisesti markkinoiden toimijat hyväksyvät ympäristönsuojelun;

54. katsoo, että asianmukaisen tiedon antamista kuluttajille olisi pidettävä ensisijaisena tavoitteena; tukee voimakkaasti selkeän ja kattavan merkintäjärjestelmän kehittämistä, koska se auttaisi suuresti kuluttajia "tekemään oikeita valintoja";

55. vaatii, että komissio tai ulkopuolinen, omissa nimissään toimiva laitos arvioi kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tulokset, ennen kuin laaditaan lopullinen seitsemättä ympäristöä koskevaa toimintaohjelmaa koskeva ehdotus;

56. katsoo, että kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman lopputarkistelu olisi teetettävä komissiosta riippumattomalla ulkoisella elimellä; vaatii, että komissio tai ulkopuolinen, omissa nimissään toimiva laitos arvioi kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman kunkin osan tulokset, ennen kuin laaditaan lopullinen seitsemättä ympäristöä koskevaa toimintaohjelmaa koskeva ehdotus;

o

o o

57. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1. (2) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 131. (3) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 86. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0154. (5) EUVL C 306 E, 15.12.2006, s. 182. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0504. (7) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0509. (8) EUVL C 306 E, 15.12.2006 s. 176. (9) EUVL C 306 E, 15.12.2006 s. 103. (10) EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 168. (11) EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 136. (12) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0444. (13) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0467. (14) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0445. (15) EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 1354/2007 (EUVL L 304, 22.11.2007, s. 1). (16) EUVL L 104, 8.4.2004, s. 1. (17) Impact Assesment of European Commission Policies: Achievements and Prospects, Euroopan ympäristön ja kestävän kehityksen neuvoa-antava toimikunta, huhtikuu 2006. (18) Getting Proportions Right - How far should EU impact assesments go?, Institut for Miljøvurdering, huhtikuu 2006. (19) For Better or for Worse? The EU's "Better Regulation" Agenda and the Environment, Euroopan ympäristöpolitiikan instituutti, marraskuu 2005. (20) Sustainable Developmant in the European Commission's integrated impact assesments for 2003, Euroopan ympäristöpolitiikan instituutti, huhtikuu 2004.

Kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman väliarviointi

Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta teetti arvioinnin siitä, kuinka hyvin Euroopan unioni on täyttänyt vuonna 2002 hyväksytyn ja vuoteen 2012 ulottuvan kuudennen ympäristötoimintaohjelman sitoumukset tähän mennessä. Tämän selvityksen perusteella ympäristötoimintaohjelman toteutus on paljon tai erittäin paljon myöhässä useiden ensisijaisten tavoitteiden osalta. Tähän mennessä toteutettujen toimien valossa näyttääkin siltä, ettei kuudennen ympäristötoimintaohjelman mukaisia ympäristöalan ensisijaisia tavoitteita saavuteta vuoteen 2012 mennessä. Arviointi ei siten tue komission omassa väliarvioinnissaan esittämää väitettä, jonka mukaan EU on yleisesti ottaen aikataulussa toimintaohjemassa suunniteltujen toimenpiteiden toteuttamisessa.

Kuudennen ympäristötoimintaohjelman hyväksymisen yhteydessä käytiin voimakasta keskustelua siitä, miten unionin laajuiset tavoitteet kunkin ensisijaisen toimen alueella olisi esitettävä. Parlamentin esittelijä olisi halunnut sisällyttää tekstiin selkeämpiä määrällisiä ja laadullisia tavoitteita sekä aikatauluja. Komissio ei tukenut selkeiden tavoitteiden ja aikataulujen asettamista. Sen mukaan nämä vaatimukset huomioitaisiin ohjelman perusteella vahvistettavissa teemakohtaisissa strategioissa. Valitettavasti teemakohtaiset strategiat ovat kuitenkin tuottaneet pettymyksen; niissä on hyvin vähän konkreettisia tavoitteita ja silloinkin kun niitä on, niillä ei saavuteta kuudennessa ympäristötoimintaohjelmassa asetettuja tavoitteita. Esimerkkinä mainittakoon vielä keskeneräinen ilmanlaatudirektiivi.

Parlamentin tilaaman arvioinnin mukaan voi lähes yksiselitteisesti tehdä sen johtopäätöksen, että komission valinta esittää konkreettiset ehdotukset teemakohtaisten strategioiden kautta ei pääosin ole tuottanut toivottua tulosta. Vaikka niiden voidaan katsoa parantaneen sidosryhmien osallisuutta ja kehittäneen ympäristöpolitiikan strategista ulottuvuutta, ne ovat samanaikaisesti pidentäneet ympäristölainsäädäntöprosessia viivyttämällä konkreettisten lainsäädäntöehdotusten valmistelua ja hyväksymistä. Eniten edistystä onkin tapahtunut ympäristötoimintaohjelman niillä osa-alueilla, joita varten ei laadittu erillistä teemakohtaista strategiaa. Esimerkiksi ilmastoa koskevien kansainvälisten sitoumuksien osalta EU:n voidaan katsoa onnistuneen toimissaan tähän mennessä.

Kuudennessa ympäristötoimintaohjelmassa kannustetaan huomattavia kielteisiä ympäristövaikutuksia omaavien tukijärjestelmien muuttamiseen ja kestävien tuotantomenetelmien ja kulutusmallien edistämiseen fiskaalisten keinojen avulla. Valitettavasti näillä aloilla on tapahtunut vain vähän edistystä, vaikka markkinapohjaisten ohjauskeinojen tehokkaammalla hyödyntämisellä olisi suuri vaikutus kuudennen ympäristötoimintaohjelman tavoitteisiin pääsemiseksi. Niin ikään on jatkettava ympäristölainsäädännössä olevien aukkojen täyttämistä uusilla lainsäädäntöehdotuksilla ja taattava asianmukaiset voimavarat sen varmistamiseen, että yhteisön ympäristölainsäädäntö toimeenpannaan asianmukaisesti jokaisessa unionin jäsenvaltiossa.

Lopuksi on syytä muistuttaa siitä tosiasiasta, että toisin kun edeltäjänsä, kuudes ympäristötoimintaohjelma hyväksyttiin perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti yhteispäästömenettelyssä. Siten on entistä tärkeämpää, että EU tekee kaiken voitavansa kuudennessa ympäristötoimintaohjelmassa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Epäonnistuminen tässä heikentäisi unionin uskottavuutta muun muassa ympäristön tilan huonontumisesta huolestuneiden kansalaisten silmissä.

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että tilanteessa, jossa ympäristötavoitteita ei noudateta eikä ymmärretä maailmanlaajuisesti, EU:n ponnistelut saattavat johtaa EU:hun sijoittuvalle tuotannolle koituvaan globaaliin kilpailuhaittaan sekä hyvin vaaralliseen ympäristövaatimuksia noudattamattomien, heikosti valvottujen tuotantolähteiden asettamiseen etusijalle maailmanlaajuisesti;

2.  suosittaa, että GATT-sopimukseen lisätään kestävyyslauseke, jossa määritetään ympäristöpoliittiset periaatteet kuten ennalta varautumisen periaate ja saastuttaja maksaa -periaate, joiden perusteella kauppatoimia voidaan arvioida, jotta varmistetaan, että kauppasäännöt eivät heikennä ympäristönsuojelua ja että ympäristöalan sääntelyä ei käytetä protektionistisiin tarkoituksiin;

3.  kehottaa komissiota pyrkimään edelleen kunnianhimoisiin tuloksiin Dohan julistuksen 31 kohdan (i) alakohdan mukaisissa neuvotteluissa, korostaen, että näiden erilaisten, mutta samanarvoisten kansainvälisen oikeuden elinten olisi työskenneltävä yhdessä ja oltava keskenään vuorovaikutuksessa varmistaakseen keskinäisen tuen kauppa- ja ympäristöpolitiikan alalla;

4.  kehottaa komissiota pyrkimään edelleen sopimukseen ympäristöhyödykkeitä ja -palveluja koskevasta nollatariffista ja pyrkimään yhteisymmärrykseen niiden määritelmästä, johon on sisällytettävä niiden tuotantotapojen kestävyys, Dohan neuvottelukierroksella, mutta suosittelee lähtökohdaksi erityistä kytkentää ilmastonmuutokseen;

5.  panee merkille, että WTO:n riitojenratkaisuelimen (DSB) äskettäisissä päätöksissä kehotetaan suosimaan monenvälistä ympäristöstandardien asettamista; kehottaa komissiota hakemaan poliittista hyväksyntää DSB:n oikeuskäytännölle, jotta vahvistetaan poliittisten päätöstentekijöiden kykyä ryhtyä perusteltuihin kauppatoimiin ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo näin, että nyt on pakottavampi tarve kuin koskaan ennen aloittaa julkinen vuoropuhelu kansainvälisen ympäristöviraston perustamisesta, jolla olisi toimivalta kaikissa maailmanlaajuisesti merkityksellisissä ympäristökysymyksissä;

6.  korostaa, että vaikka Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanomekanismi – jossa maan ylittäessä sallitut päästönsä ensimmäisellä velvoitekaudella sen vaaditaan korvaavan eron toisella velvoitekaudella – on teoriassa hyvä, sitä ei ole vielä testattu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan tiukasti Kioton pöytäkirjan voimaansaattamismekanismia ja antamaan panoksensa kunnianhimoisen ja kattavan vuoden 2012 jälkeisen toimintakehyksen luomiseen oikeudenmukaisten, erilaistettujen ja reilujen tavoitteiden mukaan; korostaa kuinka polttavan tarpeellista olisi, että ne maat, jotka eivät osallistuneet sopimukseen ensimmäisellä kaudella, tulisivat siihen mukaan toisella velvoitekaudella ja että tutkittaisiin, miten ne voisivat osallistua kansallisten olosuhteidensa mukaisesti; katsoo, että toisella velvoitekaudella päästöt olisi jaettava alakohtaiselta pohjalta, kansainvälisesti hyväksyttyjä viitearvoja käyttäen, ottaen mukaan kaikki kansainväliseen kauppaan osallistuvat alat ja lopulta yhdistettyinä muihin kansallisiin jakotavoitteisiin, jotka heijastavat henkeä kohti tapahtuvan jaon periaatteita;

7.  myöntää, etteivät kehitysmaat kykene mukautumaan päästöjen vähentämistä koskeviin tavoitteisiin, elleivät ne saa huomattavaa apua valmiuksien ja teknologian kehittämisessä; panee merkille, että puhtaan kehityksen mekanismi tarjoaa tapoja, joilla päästöjä vähentäviä investointeja voidaan kanavoida kehitysmaille, mutta katsoo, että tämän lisäksi kehittyneiden maiden on myös oltava valmiita lisäämään Maailmanlaajuisen ympäristörahaston kautta valmiuksien ja teknologian kehittämisen avustamiseen käytettävissä olevia resursseja;

8.  kehottaa komissiota voimistamaan ponnisteluja uusiutuvien energialähteiden 20 prosentin osuutta koskevan tavoitteen sekä biopolttoaineiden kulutusta koskevan 10 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi; korostaa, että kehitteillä olevan kestävyysmekanismin yhteydessä on kolmansista maista tuotaviin biopolttoaineisiin sovellettava tiukimpia kestävyyttä koskevia ehtoja;

9.  kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään kahdenvälisiä ja alueellisia kauppaneuvotteluja sellaisten kauppavelvoitteiden käsittelemiseksi, jotka hyödyttävät ympäristöä suoraan, kuten kestävien hyödykkeiden ja palvelujen kaupan edistäminen sekä sitoutuminen monenvälisten ympäristösopimusten tehokkaaseen täytäntöönpanoon; katsoo, että joko näiden neuvottelujen puitteissa tai niiden ulkopuolella EU:n on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tarpeen tehostaa vuoropuhelua nopeasti kasvavien talouksien kanssa kääntääkseen tämän vuoropuhelun molempia osapuolia kiinnostaville alueille kuten ilmastonmuutokseen, jätehuoltoon ja metsien laittomiin hakkuisiin sekä yhteisten ohjelmien täytäntöönpanoon; tukee komission ehdotusta perustaa kestävän kehityksen foorumi, johon kansalaisyhteiskunta voi osallistua ja jossa ilmastokysymys on vahvasti esillä, kaikissa kauppasopimuksissa ja kehottaa toteuttamaan sen nykyisissä neuvotteluissa;

10. korostaa, että "ilmastodiplomatiaa" on edistettävä painokkaammin ja johdonmukaisemmin EU:n kauppasuhteissa sellaisten maiden kanssa, joita monenväliset ympäristönsuojelusopimukset eivät sido, esimerkiksi Yhdysvaltojen, Kiinan ja Intian kanssa, valtioiden, jotka eri syistä eivät ole panneet Kioton pöytäkirjaa täytäntöön;

11. kehottaa komissiota argumentoimaan sen puolesta, että WTO-sopimusten yhteydessä otetaan huomioon "kestävyysvaikutusten arviota" käyttävä menetelmä, ja siten arvioimaan pitkällä aikavälillä, missä määrin ympäristöystävällisten hyödykkeiden luokittelu uusiutuvien energialähteiden alalla otetaan asianmukaisesti huomioon kahden- ja monenvälisissä sopimuksissa;

12. kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan julkista hankintapolitiikkaa siten, että siihen sisällytetään laillisuus- ja kestävyysehtoja;

13. katsoo, että metrien hävittämisen hillitseminen on erittäin kustannustehokas tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja sitä kautta on mahdollisuus tarjota merkittäviä vähennyksiä melko nopeasti; kehottaa komissiota nopeuttamaan prosesseja, joilla hyväksytään EU:n metsälainsäädännön voimaansaattamisesta, hallintotavasta ja kauppakumppanuudesta tehtävät sopimukset, ja levittämään tätä järjestelmää muihin kuluttajamaihin, katsoo, että pitkällä aikavälillä tämän suunnitelman pitäisi kehittyä maailmanlaajuiseksi järjestelmäksi, jolla edistetään kestävän kehityksen mukaisen puutavaran kauppaa; katsoo, että komission olisi kannustettava yrityksiä toteuttamaan toimia omien puutavaran ja puutuotteiden hankintaketjujensa valvomiseksi, ottaen käyttöön myös vaatimuksen sisällyttää yritysten vuosikertomuksiin tiedot käytettyjen tuotteiden laillisuudesta ja ympäristöystävällisyydestä;

14. kehottaa komissiota avustamaan kehitysmaita kestävän ja tehokkaan teknologian hyödyntämisessä sellaisten mekanismien kautta kuten valmiuksien kehittäminen, teknologian siirto sekä rahoitustuki ja instituutioiden tukeminen; lisäksi korostaa järkevän ympäristöpolitiikan periaatteiden kunnioittamisen ja noudattamisen tärkeyttä kaikissa kaupan kautta kehitysmaille annettavaan kehitysapuun liittyvissä hankkeissa, esimerkiksi talouskumppanuussopimuksissa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  kehottaa komissiota Eurooppa-neuvoston 15.–16. kesäkuuta 2006 hyväksymän uudistetun kestävän kehityksen strategian mukaisesti lisäämään kestävän kehityksen Euroopan unionin ympäristöalan tärkeimpiin ensisijaisiin tavoitteisiin ja mukauttamaan kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteita asianmukaisesti kaikkien kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi;

2.  korostaa ympäristön tilan ja ihmisten terveyden välistä suoraa yhteyttä; pyytää komissiota teettämään terveysasioiden sisällyttämistä kaikkeen politiikkaan koskevan strategian toteuttamiseksi selvityksiä, joissa kartoitetaan ympäristön laadun muuttumisen ja ihmisten terveydentilan muutosten välisiä syy-yhteyksiä;

3.  korostaa yhteisön ympäristölainsäädännön tehokkaan ja täsmällisen täytäntöönpanon tarvetta ja suosittelee eritysten tukitoimenpiteiden käyttöönottoa alueilla, joilla on vaikeuksia kyseisen yhteisön säännöstön osan täytäntöönpanossa; kannustaa jäsenvaltioiden viranomaisia laatimaan strategioita lainsäädännön saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta voidaan selkeästi määrittää kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten tehtävät ja vastuualat yhteisön ympäristölainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen täytäntöönpanossa asianmukaisella tavalla;

4.  kehottaa tehostamaan yhteisön tason yhteistyötä katastrofien estämisen alalla kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaisesti; edellyttää luomaan sellaiset eurooppalaiset valmiusjoukot, jotka kykenevät reagoimaan välittömästi hätätapauksissa, kuten komission jäsenen Barnier'n selonteossa ehdotetaan, ja pitää tässä yhteydessä ilmennyttä saamattomuutta ja seurannan puutetta valitettavana; korostaa tässä yhteydessä, että on pyrittävä kehittämään nopeaa reagointikykyä jäsenvaltioiden pelastuspalvelumoduulien perusteella Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2006 myöntämän mandaatin mukaisesti; kannustaa komissiota lisäämään katastrofien estämisen tavoitteisiinsa ilmastonmuutoskysymyksen käsittelyn yhteydessä;

5.  korostaa, kuinka tärkeää on saada kuluttajat tietoisemmiksi omasta käyttäytymisestään, mikä saattaa kansallisen lainsäädäntökehyksen ohella vaikuttaa myönteisesti siihen, missä määrin ja kuinka intensiivisesti markkinoiden toimijat hyväksyvät ympäristönsuojelun;

6.  korostaa olennaista yhteyttä tehokkaan ympäristöpolitiikan ja paremman elämänlaadun välillä ja painottaa tässä yhteydessä alueellisen ulottuvuuden tärkeyttä kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanossa, erityisesti ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen tähtäävien toimenpiteiden yhteydessä; korostaa kampanjoinnin tärkeyttä kansalaisten tietämyksen lisäämiseksi kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteista sekä täytäntöönpanoprosessista;

7.  korostaa, että Natura 2000 -ohjelma on otettava huomioon aluekehitysohjelmissa siten, että Euroopan elävän luonnon monimuotoisuuden suojelemista koskeva periaate voidaan sovittaa yhteen väestön elämänlaadun kehittämisen ja parantamisen kanssa; arvioi, että tässä yhteydessä on käynnistettävä laaja tiedotuskampanja ja hyvien käytänteiden levittämiskampanja, jolla osoitetaan, miten nämä kaksi näennäisesti ristiriitaista lähestymistapaa kyetään sovittamaan yhteen;

8.  korostaa tarvetta koordinoida alueellisten ja paikallisten toimijoiden verkostoja paremmin parhaiden käytäntöjen levittämiseksi vähemmän kehittyneille alueille; tukee ympäristöalan rajatylittävän yhteistyön edistämistä naapurimaiden ja -alueiden kanssa, esimerkiksi Mustanmeren ja Itämeren sekä Välimeren alueilla erityisesti rajatylittävän pilaantumisen estämiseksi;

9.  muistuttaa, että innovatiivisiin ympäristöystävällisiin teknologioihin ja ympäristömyötäiseen tuotesuunnitteluun, energian loppukäytön tehokkuuteen ja rakennusten energiatehokkuuteen sijoittaminen on erittäin hyödyllistä pitkällä aikavälillä huolimatta mahdollisista korkeista kustannuksista lyhyellä aikavälillä, ja painottaa tarvetta kannustaa alueiden yrityksiä hyödyntämään kyseisiä sijoituksia mahdollisimman paljon;

10. kannustaa jäsenvaltioita ja niiden alueellisia ja paikallisviranomaisia hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti rakennerahaston ja uuden naapuruuspolitiikan ohjelmien tarjoamia uusia sijoitusmahdollisuuksia ja varmistamaan, että niiden toimenpideohjelmien avulla parannetaan yhteisön ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa ja EU:n laajuisen kestävän kehityksen pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista muiden aihekohtaisten ensisijaisten alojen mukaisesti;

11. kehottaa erityisesti jäsenvaltioita varmistamaan, että rakennerahastosta tuettavat hankkeet ovat yhdenmukaisia tavoitteena olevan ympäristön suojelemisen ja parantamisen kanssa, kuten Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevia yleisiä säännöksiä käsittelevän, 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(1) 17 artiklassa edellytetään;

12. kehottaa komissiota tukemaan kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten osallistumista yhteisiin kestäviin hankkeisiin tarjoamalla selkeät toimintapuitteet, jotka helpottavat mitattavissa olevien tavoitteiden ja laatukriteereiden määrittelemistä;

13. kehottaa komissiota ottamaan kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman yhteydessä käyttöön tukirahaston tai laajentamaan talouskannustimien soveltamista sovelluksiin, joiden avulla uusiutuvista energialähteistä saatavaa energiaa voidaan syöttää nykyisiin fossiilisten polttoaineiden avulla tuotetun energian siirtoverkkoihin; katsoo, että biopolttoaineiden raaka-aineena olisi pyrittävä käyttämään maatalousjätettä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

(1) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että täydentävät ympäristöehdot, siten kuin niitä sovelletaan täydentävien ehtojen järjestelmässä, ovat osoittautuneet onnistuneeksi tavaksi yhdentää maatalouspolitiikkaa ja ympäristönsuojelua koskevaa politiikkaa ja että niiden olisi toimittava mallina muilla politiikanaloilla;

2.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita YMP:n yleistarkistuksen aikana yksinkertaistamaan täydentävien ympäristöehtojen täytäntöönpanoa ja ottamaan käyttöön palkkiojärjestelmän, jolla kannustetaan maanviljelijöitä parantamaan tuotantonsa ja viljelynsä tasoa ympäristöä koskevien kriteerien mukaisesti;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään kaikki toimenpiteet, joilla luonnonvaroja voidaan hyödyntää järkevästi ja tehokkaasti vaarantamatta luonnon monimuotoisuutta;

4.  katsoo, että on laadittava uusi vesipolitiikka, joka perustuu vesivarojen säästöön ja kestävään hoitoon;

5.  korostaa, että energiakasvien viljelyllä ei saa vaarantaa elintarvikehuoltoa Euroopassa ja sen ulkopuolella;

6.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan ensisijaisesti toisen sukupolven biopolttoaineisiin, levän tuotantoon ja nykyisten tuotantoalojen, esimerkiksi viinialan, jätteiden hyödyntämiseen energiakäyttöön;

7.  korostaa, että maatalous voi edistää merkittävästi ilmastonmuutoksen torjuntaa, mutta että ilmastonmuutos myös vaikuttaa kielteisesti maatalouteen; katsoo siksi, että on otettava käyttöön maatalouden haavoittuvuutta vähentäviä mukauttamistoimia, joilla parannetaan samalla ekologista kestävyyttä;

8.  vaatii edelleen, että EU:n ympäristöpolitiikkaa suunnitellaan ja tarkistetaan siten, että keinojen kuvaamisen sijaan kuvataan enemmän päämääriä, jolloin jäsenvaltioilla ja viljelijöillä olisi mahdollisuus etsiä vaikuttavimpia ja tehokkaimpia keinoja asetettujen päämäärien saavuttamiseen;

9.  panee merkille, että maatalouden monitoiminnallisuus edistää maalaismaiseman säilymistä ja suojaa maaseutua tyhjenemiseltä ja siten tulipalojen ja muiden luonnononnettomuuksien vaaroilta;

10. korostaa, että Euroopan maatalous suuntautuu enenevässä määrin luotettavien ja laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantoon Euroopan kansalaisten terveyden suojelemiseksi.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS