Menettely : 2007/2217(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0138/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0138/2008

Keskustelut :

PV 07/05/2008 - 15
CRE 07/05/2008 - 15

Äänestykset :

PV 08/05/2008 - 5.8
CRE 08/05/2008 - 5.8
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0194

MIETINTÖ     
PDF 199kDOC 115k
9. huhtikuuta 2008
PE 400.633v03-00 A6-0138/2008

Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnista: tavoitteet, käytännöt ja tulevat haasteet

(2007/2217(INI))

Ulkoasiainvaliokunta

Esittelijät: Véronique De Keyser, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra

Valmistelijat(*) :

Jürgen Schröder, kehitysyhteistyövaliokunta

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 kehitysyhteistyövaliokunnaN LAUSUNTO (*)
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnista: tavoitteet, käytännöt ja tulevat haasteet

(2007/2217(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, erityisesti sen 25 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi, ETYJ:n sitoumukset, joista sovittiin Kööpenhaminassa 1990 ja Istanbulissa vuonna 1999 pidetyssä huippukokouksessa, jossa kaikki ETYJ:n osallistujavaltiot sitoutuivat kutsumaan vaaleihinsa kansainvälisiä tarkkailijoita ja etenkin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR), Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan ja Amerikan ihmisoikeussopimuksen,

–   ottaa huomioon kansainvälisen vaalitarkkailun periaatejulistuksen ja kanainvälisten vaalitarkkailijoiden toimintasäännöt, joista sovittiin Yhdistyneiden kansakuntien johdolla New Yorkissa 27. lokakuuta 2005,

–   ottaa huomioon EU:n ja kolmansien maiden väliset sopimukset ja näihin sopimuksiin sisältyvät ihmisoikeus- ja demokratialausekkeet,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3, 6 ja 11 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 3, 177, 179 ja 181a artiklan,

–   ottaa huomioon Strasbourgissa 12. joulukuuta 2007 julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–   ottaa huomioon 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006 demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä(1),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin vaaliavusta ja vaalitarkkailutoiminnasta 11. päivänä huhtikuuta 2000 annetun komission tiedonannon,

–   ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan unionin vaaliavusta ja vaalitarkkailutoiminnasta(2),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin vaalitarkkailua koskevat suuntaviivat(3) ja Euroopan unionin suuntaviivat vaalitarkkailijoiden valintaan sovellettavista yhteisistä edellytyksistä(4),

–   ottaa huomioon neuvoston asiakirjan vaaliavustuksesta ja vaalitarkkailutoiminnasta(5),

–   ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin tehtävästä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa(6),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin vuosittaiset ihmisoikeusraportit,

–   ottaa huomioon maailman ihmisoikeustilannetta koskevat vuosittaiset mietintönsä,

–   ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen (JPA) 21. marraskuuta 2007 antaman päätöslauselman vaaleista ja vaalimenettelyistä AKT-maissa ja EU:n jäsenvaltioissa(7),

–   ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 8. marraskuuta 2001 tekemän päätöksen vaalikoordinointiryhmän (ECG) perustamisesta(8), 12. toukokuuta 2005 tekemän päätöksen vaalitarkkailuvaltuuskuntia koskevista täytäntöönpanosäännöksistä(9), 21. syyskuuta 2006 tekemän päätöksen valtuuskuntien tehtävien suorittamista koskevista täytäntöönpanosäännöksistä(10) ja 8. kesäkuuta 2006 tekemän päätöksen Euroopan parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskuntia koskevista suuntaviivoista(11),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskuntien (EU EOM) alustavat lausunnot ja lopulliset kertomukset ja Euroopan parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskuntien kertomukset,

–   ottaa huomioon vaalikoordinointiryhmän vuosikertomukset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0138/2008),

A. katsoo, että vaalit on järjestettävä kansainvälisesti tunnustettujen normien mukaisesti,

B.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa todetaan, että kaikilla kansalaisilla on oltava oikeus osallistua vapaasti valittujen edustajien määräaikaisiin ja aitoihin vaaleihin, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja joissa äänestys on salainen, ja tämä on vahvistettu kaikissa muissa kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeusasiakirjoissa ja tämä on demokratian, johon Euroopan unioni on perussopimuksissaan sitoutunut, olennainen tekijä,

C. katsoo, että vaalitarkkailulla vaikutetaan ihmisen perusoikeuksien sekä etenkin kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien yleiseen edistämiseen ja suojeluun; katsoo, että aidosti demokraattisen vaaliprosessin edellytyksiä ovat ilmaisunvapauden ja vapaiden tiedotusvälineiden kunnioittaminen, oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen, oikeus perustaa poliittisia puolueita ja pyrkiä julkisiin tehtäviin, syrjimättömyys ja kaikille yhtäläiset kansalaisoikeudet sekä muut ihmisen perusoikeudet ja -vapaudet, joita kaikki ETYJ:n osallistujavaltiot ovat sitoutuneet suojelemaan ja edistämään,

D. katsoo, että kansainvälisen vaalitarkkailun tavoitteena on vaalimenettelyn legitiimiyden vahvistaminen, vaaleja kohtaan tunnetun yleisen luottamuksen vahvistaminen, vaalipetosten ehkäiseminen ja niiden paljastaminen kun niitä ilmenee, ja analysointi, raportointi ja suositusten antaminen vaalimenettelyyn liittyvien näkökohtien parantamiseksi tiiviissä yhteistyössä isäntämaan kanssa, riitojen ratkaisemiseksi ja ihmisoikeuksien ja demokratian suojelemiseksi,

E.  katsoo, että vaalitarkkailu uusissa ja kehittyvissä demokratioissa on EU:n painopisteala, mikä osoittaa sen sitoutuvan auttamaan uusia demokratioita ja demokratisoituvia maita luotettavien demokraattisten rakenteiden kehittämisessä,

F.   ottaa huomioon, että köyhyyden vähentäminen, joka on Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan keskeinen tavoite, vaatii osallistuvaa demokratiaa sekä vastuullisia ja korruptoitumattomia hallituksia, kuten todetaan 1. huhtikuuta 1999 Strasbourgissa hyväksytyssä AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen päätöslauselmassa aiheesta AKT:n ja EU:n yhteistyö ja niiden osallistuminen vaaliprosesseihin AKT-valtioissa sekä yhteisen edustajakokouksen rooli(12),

G. katsoo, että AKT-valtioiden ja Euroopan unionin on aktiivisesti tuettava ihmisoikeuksien edistämistä, demokratiakehitystä, oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista ja hyvää hallintotapaa, kuten Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisessä Cotonoussa, 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetussa kumppanuussopimuksessa(13) todetaan,

H. ottaa huomioon, että kansainvälisen vaalitarkkailun periaatejulistus ja kansainvälisten vaalitarkkailijoiden toimintasäännöt annettiin Yhdistyneiden kansakuntien johdolla vuonna 2005 ja että komissio ja parlamentti ovat hyväksyneet ne 32 muun valtiollisen ja valtiosta riippumattoman järjestön tavoin,

I.   ottaa huomioon, että kyseisessä julistuksessa korostettavia periaatteita ovat muun muassa täysi kattavuus, riippumattomuus ja puolueettomuus, avoimuus ja julkisuus, ammattimaisuus, analysointi ja neuvonta, isäntämaan suvereniteetin kunnioittaminen sekä toimiminen tarkkailijana ainoastaan isäntämaan kutsusta, eri tarkkailijajärjestöjen välinen yhteistyö ja selvästi epädemokraattisten vaaliprosessien legitimoimatta jättäminen,

J.   ottaa huomioon, että komission annettua 11. huhtikuuta 2000 edellä mainitun tiedonannon on 32:ssa Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maassa käytetty yli 50:tä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntaa; katsoo, että on kuitenkin syytä panna merkille, että eteläisissä Välimeren maissa on käytetty huomattavasti vähemmän EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntia,

K. ottaa huomioon, että EIDHR:stä myönnetään vuosittain yli 30 miljoonaa euroa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnille,

L.  katsoo, että vaalit toimittaneessa maassa demokraattisesti valitulla parlamentilla on ainoastaan vähäinen vaikutus, jos kyseisellä elimellä ei ole suurta toimivaltaa ja se on täytäntöönpanoelimen alainen,

M. katsoo, että joitakin EU:n vaalitarkkailuun liittyviä keskeisiä tulevaisuuden haasteita, kuten sähköisen äänestyksen kasvavaa merkitystä, on vielä käsiteltävä,

N. katsoo, että edellä mainittu komission 11. huhtikuuta 2000 antama tiedonanto edusti käännekohtaa EU:n vaalitarkkailua koskevaan lähestymistapaan, ja siinä luotiin kattava menettely, joka käsittää koko vaaliprosessin vaaleja edeltävästä vaiheesta vaalien jälkeiseen vaiheeseen, joka on osoittautunut erittäin onnistuneeksi ja jonka seurauksena EU:sta on tullut kansainvälisen vaalitarkkailun alan johtava organisaatio,

O. katsoo, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien hyödyntäminen on EU:n ulkopolitiikan olennainen tekijä ja että se yhdessä vaaliavun kanssa on vaalien tukemisen olennainen väline EU:n demokratian arvojen, kehityksen ja rauhan edistämisestä antaman sitoumuksen yhteydessä,

P.  katsoo, että vaalien onnistuminen edellyttää demokraattisten arvojen juurruttamista yhteiskunnassa pitkällä aikavälillä, missä otetaan huomioon tarve luoda eurooppalainen konsensus demokratiakehityksen lujittamisesta, sekä äänestäjien ja kansalaisten valistamista, tehokkaita ihmisoikeuksien edistämismekanismeja, riippumatonta ja moniarvoista kansalaisyhteiskuntaa ja lainsäädäntövallan erottamista toimeenpanovallasta,

Q. katsoo, että vaalien tarkkailu on pitkän aikavälin prosessi, joka käsittää kolme vaihetta: vaaleja edeltävä vaihe, vaalipäivä ja vaalien jälkeinen vaihe, ja katsoo, että jokainen vaihe olisi analysoitava tarkasti ja puolueettomasti ensikäden tietojen perusteella,

R.  katsoo, että vaikka eri tarkkailijat voivat tarkkailla näitä kolmea eri vaihetta, tarkkailutoimien on oltava toisiaan täydentäviä ja hyvin koordinoituja,

S.  katsoo, että parlamentaarikkojen ja entisten parlamentaarikkojen tuoma lisäarvo vaalitarkkailussa on kiistaton ja täydentää EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien tuomaa lisäarvoa, mutta he eivät voi itse antaa tarkkaa arviota vaalimenettelystä,

T.  katsoo, että parlamentilla on tärkeä tehtävä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnissa siinä mielessä, että Euroopan parlamentin jäsen nimitetään päätarkkailijaksi ja useimmissa tapauksissa Euroopan parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskunta on täysin integroitu EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan rakenteeseen,

U. katsoo, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien seurannan on oltava johdonmukaisempaa ja kattavampaa sekä teknisellä että poliittisella tasolla,

V. katsoo, että vaikka EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien hyödyntämistä on välttämätöntä jatkaa sellaisin edellytyksin, että tehtävät voidaan hoitaa puolueettomasti ja kattavasti ja taata henkilöstön turvallisuus, Euroopan unioni ei saa vaieta vaalien toimittamisesta sellaisissa olosuhteissa, jotka eivät täytä näitä edellytyksiä,

1.  vahvistaa aikeensa edistää demokratisoitumisprosessien vahvistamista laajentamalla osallistumista vaalitarkkailutoimintaan, EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien seurantaan ja parlamentaaristen valmiuksien kehittämiseen;

2.  katsoo, että vaalien järjestämistä ei voida pitää absoluuttisesti ainoana demokratian osoittimena, mutta vaaleilla on kuitenkin positiivinen vaikutus demokratiakehitykseen, kun otetaan huomioon vaalien vaikutus kansalaisvapauksien kehittymiseen, mikäli turvataan politiikan monimuotoisuus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, ilmaisunvapaus, yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää tiedotusvälineitä, salaiset lippuäänestykset sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen;

3.  korostaa, että vaalitarkkailu uusissa ja kehittyvissä demokratioissa olisi edelleen asetettava etusijalle, sillä kyseiset valtiot hyötyvät yleensä eniten kansainvälisestä vaalitarkkailusta ja sen pohjalta annettavista suosituksista;

4.  pitää valitettavana, että EU:lta puuttuu yhä yhteinen ja kattava demokratian edistämisstrategia, ja kehottaa EU:n elimiä ja jäsenvaltioita jatkamaan pyrkimyksiään, jotta tällaisen strategian käyttöönottoa olisi mahdollinen; kehottaa tässä mielessä kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita sopimaan demokratiaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen vakiinnuttamisesta;

5.  katsoo näin ollen, että vaalitarkkailu on ainoastaan ensimmäinen askel demokratiaa kohti ja että sitä on täydennettävä muilla asianmukaisesti rahoitetuilla toimilla ja vaalien jälkeisillä toimenpiteillä demokratian edistämiseksi niin, että kehitetään kansallisten parlamenttien, poliittisten puolueiden, valtiosta riippumattomien toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan toimintavalmiuksia sekä edistetään ihmisoikeuksia ja hyvää hallintotapaa; pyytää näin ollen, että komission hyväksymä talousarvio, jonka mukaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan rahoitusvälineen (EIDHR) talousarviosta noin 25 prosenttia menee EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnille, säilytetään rahoituskehyksen 2007–2013 seitsenvuotiskaudella; pyytää komissiota varaamaan näistä talousarviovaroista määrärahoja vaaleja edeltäviin valmistelutoimiin, kuten paikallisten vaalitarkkailijoiden kouluttamiseen, äänestäjien valistamiseen ja muihin toimiin, jotka ovat välttämättömiä vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien vakiinnuttamiseksi pitkällä aikavälillä;

6.  osoittaa kunnioitusta ETYJ:n demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimistolle (ODIHR), jonka pioneerityö on vaikuttanut voimakkaasti EU:n vaalitarkkailumenetelmiin;

7.  vahvistaa ODIHR:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien tärkeän aseman ETYJ:n alueella, jossa EU ei yleensä käytä vaalitarkkailuvaltuuskuntia; kiittää ODIHR:ia laadukkaasta työstä, joka on vaikuttanut voimakkaasti EU:n vaalitarkkailumenetelmiin, sekä avoimuutta ja riippumattomuutta koskevista korkeista vaatimuksista, joita se noudattaa; ilmaisee huolensa joidenkin ETYJ:n osallistujavaltioiden lausunnoista ja toimista, joilla kyseenalaistetaan ODIHR:n toimivalta ja heikennetään sen valtuuskuntien tehokkuutta, rahoitusta ja riippumattomuutta; kehottaa ETYJ:n osallistujavaltioita ja Eurooppa-neuvostoa puolustamaan ODIHR:n asemaa ETYJ:n alueen pääasiallisena vaalitarkkailuelimenä; tuomitsee erityisesti sen, että tietyt ETYJ:n osallistujavaltiot ovat viime aikoina määränneet vaalitarkkailuvaltuuskuntien kestoa koskevia rajoituksia, evänneet tarkkailijoiden viisumeita tai lykänneet niiden myöntämistä ja estäneet täten ODIHR:ia hoitamasta tehtäviään;

8.  suhtautuu myönteisesti EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien myönteiseen panokseen demokratisoitumisprosessien vahvistamisessa, ihmisoikeuksien, perusvapauksien, hyvän hallintotavan ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen edistämisessä ja erityisesti vaaliprosessin vahvistamisessa kaikkialla maailmassa;

9.  muistuttaa komission / parlamentin 11. syyskuuta 2007 pitämän seminaarin johtopäätöksistä, joiden mukaan metodologiaa, identiteettiä ja näkyvyyttä koskevista syistä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien on jatkettava muista kansainvälisistä ja kansallisista tarkkailijoista riippumatonta toimintaa; katsoo, että tämä ei kuitenkaan estä säännöllistä ja tiivistä yhteistyötä muiden tarkkailujärjestöjen kanssa paikan päällä, eikä myöskään EU:n kansallisille ja alueellisille tarkkailuorganisaatioille tarjoamaa tukea valmiuksien rakentamiseen;

10. korostaa EU:n menetelmien onnistumista, mutta pyytää komissiota parantamaan ja päivittämään niitä entistään sisällyttämällä niihin hyväksi havaittuja käytäntöjä ja ottamalla vastaan uusia haasteita;

11. korostaa, että menestys on tehnyt EU:sta johtavan organisaation kansainvälisen vaalitarkkailun alalla ja painottamalla EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien ammattimaisuutta on annettu tärkeä panos lukuisien pätevien ja kokeneiden vaaliasiantuntijoiden kehittämiseen; korostaa lisäksi, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien ammattimaisuus parantaa EU:n panosta demokraattisen vaaliprosessin rakennetta koskevan kestävän tietoisuuden juurruttamisessa; katsoo näin ollen, että entisten Euroopan parlamentin jäsenten kokemus lyhyt- ja pitkäaikaisina tarkkailijoina voitaisiin ottaa huomioon;

12. kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet, jotta se vahvistaisi entisestään kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja paikallisten tarkkailijoiden riittävää osallistumista vaaliprosesseihin;

13. korostaa, että EU:n lyhyen ja pitkän aikavälin tarkkailijoiden on vältettävä käytöstä, jota paikallinen väestö saattaa pitää komentelevana, ylimielisenä tai epäkunnioittavana; katsoo, että EU:n tarkkailijoiden olisi tässä yhteydessä tehtävä yhteistyötä paikallisten tarkkailijoiden kanssa;

14. suhtautuu myönteisesti vakiintuneeseen käytäntöön, jonka mukaan Euroopan parlamentin jäseniä nimitetään EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien päätarkkailijoiksi, vaatii selkeää ja avointa nimitysprosessia päätarkkailijan uskottavuuden varmistamiseksi ja korostaa, että vaikka he työskentelevätkin tehtävänsä aikana tiiviissä yhteistyössä komission ja muiden EU:n elinten kanssa, heille pitäisi aina taata selkeä ja selvästi määritelty riippumattomuus ilman väliintuloa;

15. suhtautuu myönteisesti sukupuolien tasa-arvopolitiikkaan, joka on hyväksytty osana tarkkailijoiden (myös päätarkkailijan) valintamenetelmiä tehtävien vaikeudesta riippumatta;

16. katsoo, että vaalit toimittavan maan kielen tuntemuksen (esimerkiksi Boliviassa espanja) pitäisi kuulua tarkkailijoiden suuntaa-antaviin nimittämisperusteisiin, sillä kyky viestiä suoraan paikallisväestön kanssa helpottaa tarkkailijoiden perehtymistä täysipainoisesti maan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen tilanteeseen;

17. katsoo, että vaaleja edeltävänä aikana tarkkailijoiden olisi voitava tavata vaalit toimittavan maan muita ryhmiä ehdokkaiden ja vaalilautakunnan virkailijoiden tapaamisen jälkeen;

18. suhtautuu myönteisesti parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskuntien myönteiseen kokemukseen EU:n vaalintarkkailuvaltuuskuntien puitteissa, joille ne tuovat tärkeää lisäarvoa ja antavat legitimiteettiä niiden päätelmille ja vahvistavat niiden näkyvyyttä ja hyväksymistä, mutta korostaa, että näiden päätelmien uskottavuus riippuu menetelmien tarkasta soveltamisesta koko tarkkailuprosessin aikana;

19. suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin entisten jäsenten yhdistyksen toimiin kansainvälisten vaalitarkkailijoiden instituutin (International Election Monitors Institute, IEMI) perustamiseksi yhdessä Kanadan parlamentin entisten jäsenten ja Yhdysvaltain kongressin entisten jäsenten yhdistyksen kanssa; huomauttaa, että IEMI:n jäsenet ovat tarkkailleet useita vaaleja ja panee myös merkille, että kaikista nykyisistä Euroopan parlamentin jäsenistä tulee aikanaan entisiä jäseniä ja että heidän asiantuntemuksensa on tulevaisuudessa korvaamatonta demokratisoitumisprosessin kehittämiseksi edelleen;

20. pyytää vaalitarkkailuvaltuuskuntiin osallistuvia Euroopan parlamentin jäseniä noudattamaan edelleen tällaisia valtuuskuntia koskevia suuntaviivoja; korostaa vaalitarkkailijoiden toimintasääntöjen, joita sovelletaan myös parlamentin jäseniin, merkitystä;

21. myöntää, että muutamissa tapauksissa Euroopan parlamentin tarkkailuvaltuuskunnat ovat olleet vähälukuisia, ja päättelee, että kyseisissä tapauksissa saattaisi olla järkevää lisätä osallistujamäärää ottamalla mukaan entisiä jäseniä; kehottaa asiaa käsitteleviä Euroopan parlamentin poliittisia päättäjiä tutkimaan tätä ehdotusta;

22. korostaa, että poliittisten ryhmien tarkkailijavaltuuskunnat eivät edusta parlamenttia, ja pyytää näitä valtuuskuntia pidättäytymään toimista, jotka voivat heikentää virallisen Euroopan parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskuntien ja Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskuntien uskottavuutta ja näkyvyyttä;

23. toteaa, että EU:n elinten välinen ja komission sisäinen koordinaatio on yleensä ollut myönteistä; pitää kuitenkin valitettavana, että se on joissakin tapauksissa kärsinyt vakavasta yhteenkuuluvuuden puutteesta ja tältä osin olisi parantamisen varaa;

24. korostaa erityisesti EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien tekemiä havaintoja koskevien julkisten lausuntojen koordinoinnin tärkeyttä ja tiedoksiantojen välttämistä ennen kuin EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta esittää alustavan lausuntonsa, ja korostaa lehdistötilaisuuden – jossa alustava lausunto esitetään ensimmäistä kertaa – merkitystä näkyvyyden ja uskottavuuden kannalta; kehottaa julkaisemaan sekä lehdistötiedotteet että havaintoja koskevat raportit sellaisen aikataulun mukaisesti, jossa otetaan huomioon vaaleihin liittyvät arkaluonteiset kysymykset kyseisessä maassa;

25. ehdottaa parlamentin ja neuvoston suhteiden parantamiseksi, että neuvosto osallistuisi vaalikoordinointiryhmän kokouksiin ja että parlamentille olisi annettava tarkkailijan asema neuvoston ihmisoikeustyöryhmän (COHOM) kokouksissa;

26. kehottaa komissiota pohtimaan assosiaatiosopimuksista tai strategisista kumppanuuksista käytävien neuvottelujen yhteydessä, miten vaaliprosesseja voitaisiin tarkkailla myös eteläisissä Välimeren maissa ja Lähi-idän maissa;

27. katsoo, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien tehokas ja tuloshakuinen seuranta on edelleen suurin haaste ja että teknisen ja poliittisen seurannan välillä olisi tehtävä ero, ja kaikkien EU:n elinten ja jäsenvaltioiden olisi osallistuttava tähän kaikilla tasoilla;

28. ehdottaa, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien antamien suositusten täytäntöönpanoa seurataan tarkasti etenkin siellä, missä vaaliapua ei ole järjestetty;

29. pyytää kaikkia EU:n elimiä ja etenkin neuvostoa ja jäsenvaltioiden hallituksia sisällyttämään EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien havainnot ja suositukset kyseessä olevien maiden kanssa käytäviin poliittisiin vuoropuheluihin sekä niiden virallisiin yhteydenottoihin, julistuksiin, päätöslauselmiin, lausuntoihin ja jatkotoimiin;

30. kehottaa erityisesti komissiota sisällyttämään EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien antamat suositukset kaikkiin toimintaohjelmiin, jotka koskevat niitä Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvia maita, joissa vaalitarkkailuvaltuuskuntia käytetään;

31. pyytää, että komissio käyttäisi näitä suosituksia pitkällä aikavälillä hyväkseen laatiessaan maakohtaisia strategia-asiakirjoja / vuosittaisia toimintaohjelmia Euroopan kehitysrahaston ja Euroopan unionin ulkoisten rahoitusvälineiden, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006, annettu 18. joulukuuta 2006, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta(14) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006, annettu 24. lokakuuta 2006, eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä(15), puitteissa;

32. tuomitsee käytäntöjä koskevat entiset esimerkit, joissa on "entiseen tapaan jatkamiseen" perustuva asenne sellaisia maita kohtaan, joiden vaalimenettelyyn EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta on suhtautunut erittäin kriittisesti; pitää toisaalta valitettavana, että EU ei aina pidä demokraattisia vaaleja legitiimeinä, ja katsoo, että nämä ristiriitaisuudet heikentävät haurasta demokratiaa näissä maissa ja EU:n kuvaa;

33. pyytää komissiota arvioimaan huolellisesti kunkin EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan tuloksia, ottamaan oppia saaduista kokemuksista ja toteamaan selvästi loppukertomuksissa kunkin EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan metodologiset rajoitukset; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan kaikin tavoin, ettei EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien demokratiaa koskevia saavutuksia (esimerkiksi menettelytavat, tekniset käytännöt, rahoitusmahdollisuudet, vaalien rakenne) kyseenalaisteta tai mitätöidä, kun vaaliprosessi päättynyt;

34. pyytää komissiota tutkimaan, onko mahdollista käyttää erityisvaltuuskuntia, jotka seuraavat vaalimenettelyn tiettyjä keskeisiä näkökohtia, kuten vaalien oikeudellisen kehyksen laatimista, vaaliluetteloiden laatimista ja vaalien jälkeisiä valituksia, joita EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat eivät joissakin tapauksissa ole käsitelleet kattavasti;

35. suosittelee poliittisen vuoropuhelun käynnistämistä sellaisissa tapauksissa, joissa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien antamia suosituksia ei toteuteta;

36. ehdottaa edellä mainitun kohdan mukaisesti, että Euroopan parlamentin pitäisi olla läsnä sellaisen uuden parlamentin avajaisissa, jonka vaaleissa on käytetty tarkkailijoita, ja että yhteistyötä tällaisen äskettäin valitun parlamentin kanssa pitäisi vahvistaa;

37. suosittelee erityisen strategian täytäntöönpanoa äskettäin demokraattisesti valittujen parlamenttien tukemiseksi demokratian, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon kestävän lujittamisen mukaisesti;

38. ehdottaa tämän vuoksi, että parlamentin olisi tutkittava tapoja ja keinoja tukea vasta valittujen parlamenttien toimintaa siten, että keskitytään erityisesti kehitysmaihin;

39. ehdottaa komissiolle, että olisi perustettava muita mekanismeja vaaliprosessin seurantaa varten tapauksissa, joissa täysivaltaisen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan lähettäminen ei ole mahdollista; vaatii, että komission ja neuvoston on oltava valmiita esittämään voimakkaita ja ajankohtaisia julkisia kannanottoja kyseisissä olosuhteissa toimitettavista vaaleista;

40. katsoo, että teknisen seurannan osalta vaaliapu merkitsee välttämätöntä pitkän aikavälin strategista sitoutumista koko vaalisyklin aikana ja se toimii parhaiten vuorovaikutuksessa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien kanssa, ja katsoo, että erityistä huomiota tulisi kiinnittää vaalivalvontaelinten itsenäisyyden ja legitiimiyden lujittamiseen sekä pysyvän vaalilautakunnan perustamisen tukemiseen tilapäisen vaalilautakunnan sijasta;

41. korostaa, että demokraattisilla vaaleilla valittuna EU:n toimielimenä parlamentilla on erityinen tehtävä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien poliittisessa seurannassa ja erityisesti parlamentaaristen valmiuksien luomisessa;

42. pyytää soveltuvissa tapauksissa harkitsemaan vakavasti parlamentin ja AKT-maiden parlamenttivaltuuskuntien välisen kuulemisen, yhteistyön ja tietojen vaihdon tuomaa lisäarvoa EU:n ulkosuhteiden laajemmissa puitteissa sekä suhteessa muihin kansallisiin ja kansainvälisiin vaalitarkkailutoimiin; ehdottaa työryhmien perustamista, jotta Afrikan unionin yhteistyökumppanit voivat hyötyä uuden EU–Afrikka-strategian yhteydessä vaalitarkkailijoiden asiantuntemuksesta ja kokemuksesta, kuten Euroopan unioni on hyötynyt ODIHR:n/ETYJ:n työmenetelmistä ja kokemuksesta;

43. kehottaa analysoimaan edellytyksiä lyhytaikaisten yhteisten vaalitarkkailuvaltuuskuntien organisointiin AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen, Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen (EMPA) ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen (EuroLatPA) jäsenten kanssa;

44. suosittelee AKT:n ja EU:n yhteisiä ajoittaisia tarkkailuvaltuuskuntia, kun kyse on EU:n alueella järjestettävistä vaaleista;

45. katsoo, että sähköisellä äänestyksellä on jo nyt vaaliprosesseissa keskeinen merkitys, joka vain kasvaa ja synnyttää uudenlaisia vaalipetoksia; kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä kyseisen äänestystavan luotettavaa tarkkailua varten ja tarkkailijoiden kouluttamiseksi asianmukaisesti kyseiseen tehtävään;

46. kehottaa parlamenttia hyväksymään EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntia koskevan vuosikertomuksen;

47. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajalle ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle ja demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston johtajalle.

(1)

EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1.

(2)

EYVL C 343, 5.12.2001, s. 270.

(3)

Neuvoston päätös 9262/98 – PESC 157 – COHOM 6, 3.6.1998.

(4)

Neuvoston päätös 8728/99 – PESC 165 – COHOM 4, 28.5.1999.

(5)

Neuvoston asiakirja 9990/01 - PESC 236 - DEVGEN 103 - COHOM 17, 26.6.2001.

(6)

EUVL C 131 E, 5.6.2003, s. 147.

(7)

ACP-EU/100.123/07/fin.

(8)

PE 309/025/BUR.

(9)

PE 349/329/CPG/DEF.

(10)

PE 375/270/CPG/Rev1.

(11)

PE 375/117/CPG.

(12)

EYVL C 271, 24.9.1999, s. 57.

(13)

EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.

(14)

EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

(15)

EUVL L 310, 9.11.2006, s. 1.


PERUSTELUT

Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnat: tavoitteet, käytännöt ja tulevat haasteet

Johdanto

Vaalit eivät ole sama asia kuin demokratia, mutta ne ovat jokaisen demokraattisen järjestelmän ja ihmisten perusoikeuksien olennainen osatekijä. Kansainvälinen vaalitarkkailu on yksi työkaluista, joita käytetään vaaliprosessin tukemiseen demokratian edistämisessä, ja sen poikkeuksellinen kehitys viime vuosina on johtanut kansainvälisen vaalitarkkailun periaatejulistuksen (jäljempänä 'julistus') hyväksymiseen. Komissio hyväksyi julistuksen marraskuussa 2005 ja parlamentti toukokuussa 2007.

EU alkoi käyttää vaalitarkkailijoita Venäjällä vuonna 1993 pidetyissä ensimmäisissä monipuolueparlamenttivaaleissa ja jatkoi vaalitarkkailijoiden käyttöä koko 1990-luvun. Vasta kun komissio antoi EU:n vaaliapua ja vaalitarkkailua koskevan tiedonantonsa huhtikuussa 2000, vaalitarkkailua koskeva kattava EU:n menetelmä otettiin käyttöön. Parlamentti arvioi tätä tiedonantoa ja hyväksyi sen maaliskuussa 2001 antamassaan päätöslauselmassa, jossa myös ehdotettiin parlamentin keskeiset toimintalinjat tällä alalla.

Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunta EU:n ulkopolitiikan yhteydessä

Demokratian edistäminen on EU:n ulkopolitiikan keskeinen tehtävä, ja Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunta on osoittautunut erittäin onnistuneeksi työkaluksi tässä yhteydessä. Tämä menestys on tehnyt EU:sta johtavan organisaation kansainvälisen vaalitarkkailun alalla ja on myös merkittävästi lisännyt sen arvovaltaa globaalisena toimijana. EU ei kuitenkaan ole vielä valitettavasti hyväksynyt demokratian edistämistä ulkomailla koskevaa yhteistä strategiaa. Tällaisen strategian puuttuminen rajoittaa selvästi EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien tehokkuutta. Näin ollen on erittäin tärkeää, että kaikki EU:n elimet ja jäsenvaltiot jatkavat ponnistelujaan EU:n demokratian edistämisstrategian hyväksymiseksi.

Yhtä tärkeää on, ettei vaalitarkkailua koskevaa painopistettä korosteta liikaa. Vaalit ovat olennainen mutta eivät ainoa demokratian osatekijä. On jätettävä riittävästi tilaa ja rahoitusta, sellaisten toimien suorittamiseksi, jotka tähtäävät demokraattisen hallintoon liittyvien muiden näkökohtien lujittamiseen. Tässä valossa vakiintunutta käytäntöä, jonka mukaan EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien kulut ovat korkeintaan 25 prosenttia demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen välineen (EIDHR) talousarviosta, eli keskimäärin 40 miljoonaa euroa vuodessa, olisi kunnioitettava.

Menetelmät

EU:n vaaliapua ja vaalitarkkailua koskevan komission tiedonannon innoittajana olivat ETYJ:n/ODIHR:n menetelmät. Kyseiset organisaatiot olivat ensimmäisiä, jotka harkitsivat vakavasti vaalitarkkailutoiminnan ammattimaisuutta. Nykyään näillä organisaatioilla on yhteinen lähestymistapa ja ne tekevät läheistä yhteistyötä ja ovat harjoittaneet asiantuntemuksen ja ammattihenkilöiden vaihtoa.

Tässä yhteisessä lähestymistavassa vaalitarkkailu on pitkä aikavälin prosessi, joka ei koske pelkästään vaalipäivää vaan siihen sisältyy sekä vaaleja edeltävä että vaalien jälkeinen vaihe. Lisäksi EU:n menetelmät ovat noudattaneet laajalti julistuksen periaatteita. EU toimii tarkkailijana ainoastaan isäntämaan kutsusta. EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan toiminta kattaa koko vaalit, ja arvio on riippumaton ja puolueeton. Lisäksi EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta tarjoaa avoimuutta ja julkisuutta sekä tervettä analyysiä ja neuvoja. EU pyrkii myös hyvään yhteistyöhön vaalitarkkailuun osallistuvien muiden organisaatioiden kanssa.

Lisäksi EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta ei käytetä maassa olosuhteissa, joissa on todennäköistä, että sen läsnäolo tulkitaan oikeuttavan selvästi epädemokraattisen vaalimenettelyn. Tästä oli alustavasti kyse esimerkiksi Pakistanin vuoden 2008 vaaleissa, jolloin EU kieltäytyi lähettämästä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntaa niin kauan kuin presidentti Musharrafin julistama hätätila jatkui. Lisäksi EU:n vaalitarkkailutehtäviä suorittavat hyvin koulutetut, kokeneet asiantuntijat, mikä edistää huomattavasti erittäin pätevien vaaliasiantuntijoiden ilmaantumista.

Lisäksi komission tapana on nimittää Euroopan parlamentin jäsen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan päätarkkailijaksi, mikä puolestaan edistää hyvää johtajuutta ja näkyvyyttä. Päätarkkailijoiden on tehtävä yhteistyötä komission, muiden EU:n elinten ja valtuuskunnan jäsenten kanssa toimeksiannon aikana. Heidän olisi kuitenkin säilytettävä selkeä ja selvästi määritelty riippumattomuus ilman väliintuloa.

EU on myös noudattanut sukupuolten tasa-arvoa koskevaa politiikka EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien osalta, erityisesti tarkkailijoiden, mukaan lukien päätarkkailijan, valinnassa tehtävien vaikeudesta riippumatta. Tätä on pidettävä erittäin myönteisenä seikkana.

Kaiken kaikkiaan EU:n vaalitarkkailumenetelmiä voidaan pitää erittäin onnistuneena. Komission tiedonanto, johon menetelmät perustuvat, on jo kahdeksan vuotta vanha. Komission pitäisi harkita tiedonannon tarkistamista ja päivittämistä ja sisällyttää siihen vakiintuneet käytännöt, kuten julistukseen perustuvat käytännöt, ja käsitellä tulevia haasteita.

Parlamentin rooli

Kansainvälisen organisaation osalta parlamentti perusti marraskuussa 2001 vaalikoordinointiryhmän, joka vastaa kaikkien vaalitarkkailutoimien koordinoinnista ja vaalitarkkailun painopisteiden luomisesta.

Komission tiedonannossa suunniteltiin erityistä roolia parlamentille EU:n vaaleilla valittuna parlamentaarisena elimenä. Sen osallistuminen tähän politiikkaan antaa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnille poliittista lisäarvoa ja lujittaa niiden näkyvyyttä ja lisää tiedotusvälineiden ja yleisön niihin kohdistuvaa mielenkiintoa. Pitkän aikavälin toimeksiannon puitteissa parlamentin tulisi lähettää vaalitarkkailuvaltuuskuntia, sillä ainoastaan tällaisissa toimeksiannoissa voidaan laatia vaaliprosessia koskeva kattava ja tarkkaa arvio.

Euroopan parlamentin jäsenten tehtävä on kuitenkin väkisinkin erilainen kuin muilla lyhytaikaisilla tarkkailijoilla, sillä vaaleilla valittuina parlamentaarikkoina he edustavat erityistä perspektiiviä ja kokemusta, joka voi johtaa tietyn vaaliprosessin varovaiseen poliittiseen arvioon.

Kaiken kaikkiaan saatu kokemus parlamentin osallistumisesta EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntiin on erittäin myönteinen, mutta joitakin näkökohtia voidaan yhä parantaa. Erittäin tärkeä näkökohta on se, että Euroopan parlamentin jäsenet eivät toisinaan noudata riittävästi puheenjohtajakokouksen laatimia suuntaviivoja. Aiemmin on ollut sopimattomia esimerkkejä siitä, että parlamentin jäseniltä on puuttunut vaalitarkkailijalle välttämätön puolueettomuus. Tulevaisuudessa parlamenttien jäsenten, jotka haluavat osallistua näihin valtuuskuntiin, on noudatettava tarkkaan vahvistettuja suuntaviivoja.

Toinen erittäin ristiriitainen näkökohta on parlamentin poliittisista ryhmistä muodostuvien tarkkailijavaltuuskuntien rooli. Vaikka poliittiset ryhmät voivat vapaasti lähettää valtuuskuntia tarkkailemaan kolmansien maiden vaaleja ja suorittaa omia ohjelmiaan, niiden toiminta ei saisi heikentää parlamentin virallisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan tai EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan uskottavuutta tai näkyvyyttä.

Toimielinten väliset suhteet

EU:n vaalitarkkailutehtävät kuuluvat yhteisöpilariin ja siten koskevat kaikkia EU:n elimiä ja jäsenvaltioita, mukaan lukien komission valtuuskunnat ja jäsenvaltioiden diplomaattiset edustustot isäntävaltioissa. Komissiolla on johtava rooli tässä politiikassa ja se vastaa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien suunnittelusta ja täytäntöönpanosta. Neuvostoa kuullaan ihmisoikeustyöryhmän (COHOM), maantieteellisten työryhmien ja ihmisoikeuskomitean välityksellä, ja parlamenttia kuullaan vaalikoordinointiryhmän välityksellä.

Kaiken kaikkiaan EU:n koordinointi on yleisesti ottaen ollut myönteistä. Hyvä esimerkki on yhteisten konferenssien ja seminaarien järjestäminen, kuten komission ja parlamentin yhteinen seminaari EU:n vaalitarkkailusta syyskuussa 2007.

EU:n koordinaatio on kuitenkin aikaisemmin kärsinyt merkittävästä hajanaisuudesta. Tärkeä näkökohta on tarve koordinoida kaikkia julkisia lausuntoja, jotka koskevat EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien havaintoja, sillä edellisillä on merkittävä vaikutus jälkimmäisten tehokkuuteen, uskottavuuteen ja näkyvyyteen. Tämän osalta lehdistötilaisuudet, joissa alustavia havaintoja koskevat lausunnot pitäisi julkaista ensimmäistä kertaa, ovat ratkaisevia. Tämä ei valitettavasti kuitenkaan ole aina pitänyt paikkansa. Esimerkiksi Togoon vuonna 2007 lähetetyn Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnan uskottavuutta heikennettiin merkittävästi, kun komissio antoi vaaleja koskevan lehdistötiedotteen muutama tunti ennen virallisen lehdistötilaisuuden aloittamista Loméssa.

Lisäksi elinten välistä kuulemista olisi tehostettava. Erityisesti neuvoston olisi säännöllisesti osallistuttava vaalikoordinointiryhmän kokouksiin, ja parlamentille olisi annettava tarkkailijan asema ihmisoikeustyöryhmässä (COHOM).

Seuranta

EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien seuranta on yhä riittämätöntä ja epäyhtenäistä joissakin tapauksissa, ja tämä rajoittaa selvästi niiden vaikutusta ja tehokkuutta. Tässä valossa jotkin aikaisemmat esimerkit ovat osoittaneet, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat jatkaneet toimintaa entiseen tapaan sellaisten maiden osalta, joiden vaaliprosessia EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta on arvostellut ankarasti. Valitettava esimerkki oli vuonna 2005 Etiopiassa pidetyt vaalit, jonka jälkeen EU ei vedonnut Cotonoun sopimuksen 96 artiklaan opposition väkivaltaisesta tukahduttamisesta ja laajoista pidätyksistä huolimatta.

Toisaalta EU ja sen jäsenvaltiot ovat kritisoineet vaaliprosessia, jota EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta piti demokraattisena ja kansainvälisten normien mukaisena. Tämä näkyi Länsirannan ja Gazan vuoden 2006 parlamenttivaaleissa.

Nämä epäyhtenäisyydet ovat todella valitettavia, ja ne heikentävät merkittävästi haurasta demokratiaa näissä maissa sekä EU:n kuvaa globaalina toimijana. Seuranta on näin ollen keskeisin haaste, joka on ratkaistava, ja tämän osalta on tehtävä selvä ero teknisen ja poliittisen seurannan välillä.

Ensinnäkin vaalien joitakin näkökohtia ei voida täysin kattaa nykyisellä mallilla. EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta, jonka toiminta kestää noin kolme kuukautta, ei voi aina perusteellisesti käsitellä vaalien oikeudellisen kehyksen tai vaaliluetteloiden laatimista sekä vaalivalituksia. Tämän ratkaisemiseksi komission olisi luotava vakiomenettely käyttämällä erityisvaltuuskuntia vaalimenettelyä koskevien erityisten näkökohtien analysoimiseksi.

Teknisen seurannan osalta vaaliapu on edelleen paras tapa osoittaa koko vaalisyklin ajan pitkän aikavälin strategista sitoutumista ja se toimii parhaiten vuorovaikutuksessa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien kanssa. Tässä valossa EU on kiinnittänyt paljon huomiota avun menetelmiin, joihin se on sijoittanut huomattavasti enemmän varoja: yli 400 miljoonaa euroa vuodesta 2000. Tämän osalta on kiinnitettävä erityistä huomiota vaalivalvontaelinten (EMB) riippumattomuuden ja uskottavuuden lujittamiseen, sillä tällä on olennainen tehtävä vaaleihin kohdistuvan julkisen luottamuksen vahvistamisessa, ja sen avulla voidaan ehkä vähentää vaalien jälkeistä väkivaltaa.

Tästä huolimatta joissakin tapauksissa huonon vaalikäytännön perimmäinen syy on poliittinen eikä tekninen. Näissä tapauksissa poliittisen tason seurannalla voi olla suuri merkitys, ja kaikkien elinten pitäisi lähettää yhteinen koordinoitu viesti.

Neuvoston ja komission olisi otettava esiin EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan havainnot kyseessä olevan maan kanssa käytävissä poliittisissa vuoropuheluissa, ja näihin havaintojen olisi viitattava neuvoston ja komission julistuksissa ja lausunnoissa. Parlamentin olisi puolestaan edelleen sisällytettävä nämä havainnot päätöslauselmiinsa. Parlamentin ja neuvoston lausunnot, jotka annettiin heti Keniassa vuonna 2007 pidettyjen vaalien jälkeen ja joissa viitattiin laajasti EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan havaintoihin, olivat myönteinen kokemus.

Lisäksi on selvää, että demokraattisilla parlamentaarisilla vaaleilla on ainoastaan vähäinen vaikutus, jos valitulla elimellä ei suurta toimivaltaa ja se on täytäntöönpanoelimen alainen. Tässä valossa parlamentilla pitäisi olla tärkeä tehtävä parlamentaaristen rakenteiden kehittämisessä.

Tärkeä suuntaus tulevaa käytäntöä ajatellen pitäisi olla yhteisten vaalitarkkailuvaltuuskuntien järjestäminen AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen, Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen jäsenten kanssa. Tämä parantaisi keskinäistä yhteisymmärrystä, helpottaisi asiantuntemuksen vaihtoa ja vahvistaisi parlamentaaristen valmiuksien luomista.


kehitysyhteistyövaliokunnaN LAUSUNTO (*) (4.3.2008)

ulkoasiainvaliokunnalle

vaalitarkkailua suorittavien Euroopan unionin valtuuskuntien tavoitteista, käytännöistä ja tulevaisuuden haasteista

(2007/2217(INI))

Valmistelija(*): Jürgen Schröder

(*)       Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että köyhyyden vähentäminen, joka on Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan keskeinen tavoite, vaatii osallistuvaa demokratiaa sekä vastuullisia ja korruptoitumattomia hallituksia, kuten todetaan 1. huhtikuuta 1999 Strasbourgissa hyväksytyssä AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen päätöslauselmassa aiheesta AKT:n ja EU:n yhteistyö ja niiden osallistuminen vaaliprosesseihin AKT-valtioissa sekä yhteisen edustajakokouksen rooli(1),

B.  katsoo, että AKT-valtioiden ja Euroopan unionin on aktiivisesti tuettava ihmisoikeuksien edistämistä, demokratiakehitystä, oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista ja hyvää hallintotapaa, kuten Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisessä Cotonoussa, Beninissä 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetussa kumppanuussopimuksessa(2) todetaan,

1.  katsoo, että vaalien järjestämistä ei voida pitää absoluuttisesti ainoana demokratian osoittimena, mutta vaaleilla on kuitenkin positiivinen vaikutus demokratiakehitykseen, kun otetaan huomioon vaalien vaikutus kansalaisvapauksien kehittymiseen, mikäli turvataan politiikan monimuotoisuus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, ilmaisunvapaus, yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää tiedotusvälineitä, salaiset lippuäänestykset sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen;

2.  korostaa, että Euroopan unionin vaalitarkkailutoimenpiteitä voidaan pitää toimivana Euroopan unionin ulkoisen toiminnan välineenä vain, jos ne on yhdistetty rakenteellisesti kaikkiin tiettyyn valtioon ja alueeseen kohdistuviin Euroopan unionin toimiin ja jos kaikki EU:n ulkoiset toimintalinjat ovat yhteneväisiä demokratisoitumista ja toimielinten rakentamista koskevan tavoitteen kanssa; on myös erittäin tärkeää, että niiden valmistelu on riittävää, mukaan luettuna tarkkailijoiden koulutus ja seuranta, myös sen seuranta, missä määrin paikallinen hallitus ottaa huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan suositukset;

3.  korostaa, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien on oltava riippumattomia ja ammattimaisia; korostaa, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien on voitava työskennellä vapaasti ilman poliittista painetta tai komission tai jäsenvaltioiden puuttumista asioihin; toteaa, että toimivaltuuksiensa puitteissa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta arvioi vaaliprosessia eikä sen tulosta; korostaa, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan on pysyttävä erillään EU:n diplomaattisesta toiminnasta ja sen ulkopuolella ennen ja jälkeen vaalien;

4.  korostaa, että EU:n lyhyen ja pitkän aikavälin tarkkailijoiden on vältettävä käytöstä, jota paikallinen väestö saattaa pitää komentelevana, ylimielisenä tai epäkunnioittavana; EU:n tarkkailijoiden olisi tässä yhteydessä tehtävä yhteistyötä paikallisten tarkkailijoiden kanssa;

5.  katsoo, että vaalitarkkailuvaltuuskuntien velvoite seurata tilanteen kehittymistä voidaan hoitaa käytännössä varmistamalla, että vaalitarkkailuvaltuuskuntien vaalien jälkeen tuottamien lopullisten kertomusten suositukset otetaan riittävästi huomioon prosessissa, jossa yksilöidään konkreettiset kohteet, joita Euroopan unioni tukee tietyssä maassa; pyytää, että komissio käyttäisi näitä suosituksia pitkällä aikavälillä hyväkseen laatiessaan maakohtaisia strategia-asiakirjoja / vuosittaisia toimintaohjelmia Euroopan kehitysrahaston ja Euroopan unionin ulkoisten rahoitusvälineiden, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006, annettu 18. joulukuuta 2006, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta(3) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006, annettu 24. lokakuuta 2006, eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä(4), puitteissa;

6.  katsoo erityisesti, että Euroopan unionin vaalitarkkailutoimenpiteet voivat olla tehokkaita vain, jos niihin liittyy asianmukainen pitkän aikavälin kehitysyhteistyöpolitiikka ja Euroopan unionin vahva demokraattisten poliittisten välineiden vahvistamiseen tähtäävä tuki erityisesti niin, että kehitetään kansallisten parlamenttien, poliittisten puolueiden, virkamiesten, valtiosta riippumattomien toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan toimintavalmiuksia sekä edistetään ihmisoikeuksia ja hyvää hallintotapaa;

7.  suosittelee erityisen strategian täytäntöönpanoa äskettäin demokraattisesti valittujen parlamenttien tukemiseksi demokratian, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon kestävän lujittamisen mukaisesti;

8.  ehdottaa tämän vuoksi, että parlamentin olisi tutkittava tapoja ja keinoja tukea vasta valittujen parlamenttien toimintaa siten, että keskitytään erityisesti kehitysmaihin;

9.  tunnustaa parlamentin ja komission välisen toimivan yhteistyön vaalitarkkailun alalla ja pitää erityisen tärkeänä vaalitarkkailijoiden ohjesääntöä, jota sovelletaan myös Euroopan parlamentin jäseniin; toivoo kuitenkin asianmukaisia menetelmiä, joilla Euroopan parlamentin jäsenten asemaa vahvistettaisiin Euroopan unionin vaalitarkkailussa, sillä heillä on demokraattinen oikeutus ja erityisosaamista, ja toivoo, että yhteistyötä vahvistettaisiin edelleen toimielimien ja jäsenvaltioiden, itse toimielinten ja EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien sekä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien ja muiden kansallisten ja kansainvälisten vaalitarkkailuvaltuuskuntien välillä, jotta niiden johdonmukainen esiintyminen vahvistaisi sanomaa vaalien tuloksista;

10. pyytää soveltuvissa tapauksissa harkitsemaan vakavasti parlamentin ja AKT-maiden parlamenttivaltuuskuntien välisen kuulemisen, yhteistyön ja tietojen vaihdon tuomaa lisäarvoa EU:n ulkosuhteiden laajemmissa puitteissa sekä suhteessa muihin kansallisiin ja kansainvälisiin vaalitarkkailutoimiin;

11. muistuttaa komission / parlamentin 11. syyskuuta 2007 pitämän seminaarin johtopäätöksistä, joiden mukaan metodologiaa, identiteettiä ja näkyvyyttä koskevista syistä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien on jatkettava muista kansainvälisistä ja kansallisista tarkkailijoista riippumatonta toimintaa; tämä ei kuitenkaan estä säännöllistä ja tiivistä yhteistyötä muiden tarkkailujärjestöjen kanssa paikan päällä, eikä myöskään EU:n kansallisille ja alueellisille tarkkailuorganisaatioille tarjoamaa tukea valmiuksien rakentamiseen;

12. korostaa Euroopan parlamentin valtuuskuntien, jotka toimivat parlamentin alaisuudessa tai yhdessä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen kanssa, ratkaisevaa osuutta EU:n vaalitarkkailupolitiikassa, mikä johtuu niiden demokraattisesta oikeutuksesta ja erityiskokemuksesta, jotka korostavat kyseisten valtuuskuntien poliittista painoarvoa;

13. suosittelee AKT:n ja EU:n yhteisiä ajoittaisia tarkkailuvaltuuskuntia, kun kyse on EU:n alueella järjestettävistä vaaleista;

14. toteaa, että sähköinen äänestys on äänestysprosessien tuore kehitysaskel, jolla on huomattava vaikutus vaalitarkkailuun ja arviointiin; kehottaa tästä syystä komissiota laatimaan ohjeet tällaisen erityisäänestyksen, josta on kokemusta useista maista ympäri maailmaa, tarkkailemista varten.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

3.3.2008

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

20

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Thijs Berman, Danutė Budreikaitė, Ryszard Czarnecki, Nirj Deva, Alain Hutchinson, Romana Jordan Cizelj, Glenys Kinnock, Maria Martens, Luisa Morgantini, Horst Posdorf, Pierre Schapira, Frithjof Schmidt, Jürgen Schröder, Johan Van Hecke

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

John Bowis, Fiona Hall, Manolis Mavrommatis, Csaba Őry, Ralf Walter

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Glyn Ford

(1)

EYVL C 271, 24.9.1999, s. 57.

(2)

EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.

(3)

EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

(4)

EUVL L 310, 9.11.2006, s. 1.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

2.4.2008

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

60

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Roberta Alma Anastase, Bastiaan Belder, André Brie, Elmar Brok, Colm Burke, Marco Cappato, Giorgos Dimitrakopoulos, Hélène Flautre, Hanna Foltyn-Kubicka, Michael Gahler, Bronisław Geremek, Maciej Marian Giertych, Alfred Gomolka, Klaus Hänsch, Richard Howitt, Jana Hybášková, Jelko Kacin, Ioannis Kasoulides, Metin Kazak, Maria Eleni Koppa, Helmut Kuhne, Vytautas Landsbergis, Johannes Lebech, Francisco José Millán Mon, Philippe Morillon, Pasqualina Napoletano, Annemie Neyts-Uyttebroeck, null Nicholson of Winterbourne, Raimon Obiols i Germà, Vural Öger, Ria Oomen-Ruijten, Cem Özdemir, Justas Vincas Paleckis, Béatrice Patrie, Alojz Peterle, Hubert Pirker, Samuli Pohjamo, Michel Rocard, Raül Romeva i Rueda, Libor Rouček, Christian Rovsing, Katrin Saks, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Jacek Saryusz-Wolski, György Schöpflin, Inese Vaidere, Ari Vatanen, Kristian Vigenin, Zbigniew Zaleski, Josef Zieleniec

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Laima Liucija Andrikienė, Giulietto Chiesa, Árpád Duka-Zólyomi, Milan Horáček, Marie Anne Isler Béguin, Tunne Kelam, Doris Pack, Aloyzas Sakalas, Antolín Sánchez Presedo, Csaba Sándor Tabajdi, Luis Yañez-Barnuevo García

Päivitetty viimeksi: 24. huhtikuuta 2008Oikeudellinen huomautus