MIETINTÖ ehdotuksesta neuvoston asetukseksi aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta

14.5.2008 - (KOM(2007)0605 – C6‑0453/2007 – 2007/0224(CNS)) - *

Kalatalousvaliokunta
Esittelijä: Duarte Freitas

Menettely : 2007/0224(CNS)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0183/2008
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0183/2008
Hyväksytyt tekstit :

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta neuvoston asetukseksi aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta.

(KOM(2007)0605 – C6‑0453/2007 – 2007/0224(CNS))

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0605),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6‑0453/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6‑0183/2008),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  kehottaa komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää neuvostoa kuulemaan parlamenttia uudelleen, mikäli se aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Tarkistus 1

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 10 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(10) Haavoittuvien meriekosysteemien määrittely alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sääntelyn piiriin kuulumattomilla alueilla on kesken, ja asiasta on saatavilla suhteellisen vähän tieteellistä tietoa. Pohjapyydysten käyttösyvyydelle asetettu rajoitus tarjoaa vesialueella oleville syvänmeren koralleille ja sienieläimille ennalta varautumisen periaatteen mukaisen suojarajan. Tuhannen metrin syvyys on järkevä valinta, joka tarjoaa suojelun sopivan tason samalla kun se mahdollistaa yleensä matalammissa vesissä tavattujen pohjalajien, kuten kummeliturskan ja kalmarin, pohjakalastuksen jatkamisen. Tämä syvyysrajoitus mahdollistaa myös aluekohtaisten toimenpiteiden tämän asetuksen mukaisen asteittaisen kehittämisen sellaisten alueiden täydelliseksi suojelemiseksi, joilla haavoittuvia ekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joilla niitä todennäköisesti esiintyy.

(10) Haavoittuvien meriekosysteemien määrittely alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sääntelyn piiriin kuulumattomilla alueilla on kesken, ja asiasta on saatavilla suhteellisen vähän tieteellistä tietoa.

Perustelu

Koska 4 ja 5 artiklassa kuvatut erityisehdot ovat ratkaisevia kalastuslupien vahvistamisessa tietyillä alueilla, tämä käyttösyvyydelle asetettu rajoitus on turha. Millään tieteellisellä tutkimuksella ei sitä paitsi ole todistettu, että tämän rajan ylä- tai alapuolella olisi tai ei enää olisi haavoittuvia meriekosysteemejä.

Tarkistus  2

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(12 a) Tässä asetuksessa otetaan huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) avomerellä tehtävän syvänmerenkalastuksen hallinnan kansainväliset suuntaviivat. Jos tämän asetuksen tulkitsemisesta syntyy epäselvyyttä, sitä pitäisi tulkita FAO:n suuntaviivojen näkökulmasta.

Perustelu

Ehdotuksessa on mainittava FAO:ssa käsiteltävänä oleva asia.

Tarkistus  3

Ehdotus asetukseksi

1 artikla − 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Tätä asetusta sovelletaan yhteisön kalastusaluksiin, jotka harjoittavat pohjakalastustoimintaa aavalla merellä.

1. Tätä asetusta sovelletaan yhteisön kalastusaluksiin, jotka harjoittavat pohjakalastustoimintaa aavalla merellä, jos pohjapyydykset ovat kosketuksessa merenpohjaan tavanomaisen kalastustoiminnan aikana.

Perustelu

Ehdotuksen perusteluiden mukaan asetuksen tavoitteena on säätää "toimenpiteitä, joilla luovutaan aavan meren haavoittuvia meriekosysteemejä uhkaavista tuhoavista kalastuskäytänteistä". Tästä seuraa, että asetusta pitäisi soveltaa pelkästään sellaisiin aluksiin, jotka käyttävät pyydyksiään siten, että ne saattavat uhata aavan meren haavoittuvia meriekosysteemejä, mutta ei sellaisiin, jotka saattavat sattumalta joutua kosketukseen merenpohjan kanssa. Tämä on muuten myös FAO:n suuntaviivaluonnosten perimmäinen tarkoitus.

Tarkistus 4

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 2 kohta – a alakohta

 

 

Komission teksti

Tarkistus

(a) toiminta-alueet kuuluvat jonkin sellaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai ‑järjestelyn vastuulle, jolla on valtuudet säännellä tällaista kalastustoimintaa;

(a) toiminta-alueet kuuluvat jonkin sellaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön vastuulle, jolla on oikeudelliset valtuudet säännellä tällaista kalastustoimintaa;

Tarkistus 5

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 2 kohta – b alakohta

 

 

Komission teksti

Tarkistus

(b) toiminta-alueille ollaan parhaillaan perustamassa alueellista kalastuksenhoitojärjestöä; jos tähän menettelyyn osallistuvat toimijat ovat sopineet väliaikaisista toimenpiteistä haavoittuvien meriekosysteemien suojelemiseksi pohjapyydysten käytöstä johtuvilta tuhoavilta vaikutuksilta.

(b) toiminta-alueille ollaan parhaillaan perustamassa alueellista kalastuksenhoitojärjestöä ja jos tähän menettelyyn osallistuvat toimijat ovat sopineet väliaikaisista toimenpiteistä haavoittuvien meriekosysteemien suojelemiseksi pohjapyydysten käytöstä johtuvilta tuhoavilta vaikutuksilta.

Tarkistus 6

Ehdotus asetukseksi

2 artikla – b luetelmakohta

Komission teksti

Tarkistus

(b) ’haavoittuvalla meriekosysteemillä’ tarkoitetaan mitä tahansa meriekosysteemiä, jonka erityinen rakenne ja toiminta on parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen ja ennalta varautumisen periaatteen nojalla todennäköisesti uhattuna sen rasituksen vuoksi, joka johtuu kalastustoiminnassa käytettävien pohjapyydysten suorasta kosketuksesta muun muassa riuttoihin, merenalaisiin vuoriin, hydrotermisiin halkeamiin, kylmän veden koralleihin tai kylmän veden sienieläinten kasvualustoihin;

(b) ’haavoittuvalla meriekosysteemillä’ tarkoitetaan mitä tahansa meriekosysteemiä, jonka erityinen rakenne ja/tai erityiset toiminnat saattavat vaarantua jonkin ulkopuolisen syyn takia;

Perustelu

Artiklassa ehdotetussa määritelmässä b) annetaan liikaa esimerkkejä, jolloin saatetaan jättää pois tiettyjä tilanteita, joita ei ole kuvattu esitetyssä perusteiden luettelossa. Esittelijä katsoo, että paras ratkaisu olisi odottaa FAOn määrittelyä aiheesta ja saattaa se sitten osaksi yhteisön lainsäädäntöä.

Tarkistus 7

Ehdotus asetukseksi

2 artikla – c alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(c) ’pohjapyydyksillä’ tarkoitetaan pohjatrooleja, pohjaharoja, pohjaan ankkuroituja verkkoja, pohjaan ankkuroituja pitkiäsiimoja, mertoja ja sulkupyydyksiä.

(c) ’pohjapyydyksillä’ tarkoitetaan pohjan kanssa kosketuksissa käytettäviä kalastusvälineitä, kuten pohjatrooleja, pohjaharoja, pohjaan ankkuroituja verkkoja, pohjaan ankkuroituja pitkiäsiimoja, mertoja ja sulkupyydyksiä.

Tarkistus  8

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 1 kohta – b alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(b) kohdelajit,

(b) kohdelajit ja todennäköisesti sivusaaliina saatavat lajit,

Tarkistus 9

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 1 kohta – c alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(c) pyydysten käyttösyvyys, ja

(c) käytetyt pyydykset ja niiden käyttösyvyydet, ja

Perustelu

Käyttösyvyyksien lisäksi on syytä mainita myös käytettyjen pyydysten tyyppi, koska välineet voivat vahingoittaa ekosysteemejä eri tavoin.

Tarkistus 10

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 1 kohta – d alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(d) merenpohjan batymetrinen profiili suunnitellulla kalastusalueella.

(d) merenpohjan batymetrinen profiili suunnitellulla kalastusalueella, mikäli sen jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla, jonka lipun alla alukset purjehtivat, ei vielä ole näitä tietoja.

Perustelu

Tällä tarkistuksella pyritään välttämään tarpeetonta työtä.

Tarkistus 11

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 1 kohta – d a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(d a) toiminnan kesto.

Tarkistus 12

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä erityiskalastuslupa sen jälkeen, kun ne ovat laatineet arvioinnin aluksen suunniteltujen kalastustoimien mahdollisista vaikutuksista ja todenneet, että kyseisillä toimilla ei todennäköisesti ole merkittäviä haittavaikutuksia haavoittuviin meriekosysteemeihin.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä erityiskalastuslupa sen jälkeen, kun ne ovat laatineet arvioinnin aluksen suunniteltujen kalastustoimien mahdollisista vaikutuksista ja todenneet, että kyseisillä toimilla ei todennäköisesti ole merkittäviä haittavaikutuksia haavoittuviin meriekosysteemeihin. Erityiskalastusluvan voimassaoloaika ei ole pitempi kuin kalastussuunnitelma.

Tarkistus  13

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 4 kohta

Komission teksti

Tarkistus

4. Toimivaltaisten viranomaisten on 2 kohdassa tarkoitettua arviointia laatiessaan sovellettava ennalta varautumisen perusteita. Jos on epävarmaa, ovatko haittavaikutukset merkittäviä vaiko eivät, viranomaisten on katsottava, että toimitettuihin tieteellisiin lausuntoihin perustuvat todennäköiset haittavaikutukset ovat merkittäviä.

4. Toimivaltaisten viranomaisten on 2 kohdassa tarkoitettua arviointia laatiessaan sovellettava ennalta varautumisen perusteita.

Tarkistus 14

Ehdotus asetukseksi

6 artikla

Komission teksti

Tarkistus

6 artikla

Poistetaan.

Syvyysrajoitukset

 

Kielletään pohjapyydysten käyttö yli 1 000 metrin syvyydessä.

 

Perustelu

Koska 4 ja 5 artiklassa kuvatut erityisehdot ovat ratkaisevia kalastuslupien vahvistamisessa tietyillä alueilla, tämä käyttösyvyydelle asetettu rajoitus on turha. Millään tieteellisellä tutkimuksella ei sitä paitsi ole todistettu, että tämän rajan ylä- tai alapuolella olisi tai ei enää olisi haavoittuvia meriekosysteemejä.

Tarkistus  15

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Jos kalastusalus havaitsee kalastustoimiensa aikana haavoittuvan meriekosysteemin, sen on lopetettava kalastus viipymättä tai pidättäydyttävä kalastuksesta kyseisellä alueella. Se voi jatkaa toimintaansa vasta, kun se on päässyt jollekin vaihtoehtoiselle alueelle, joka sijaitsee vähintään viiden meripeninkulman päässä sen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyssä kalastussuunnitelmassa määritellystä alueesta, jolla havainto tehtiin.

1. Jos 4 artiklan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä huolimatta 12 artiklan mukaisesti alukselle otettu tieteellinen tarkkailija hankkii tarpeeksi näyttöä, että kalastusalus saattaa olla havainnut kalastustoimiensa aikana todennäköisesti haavoittuvan meriekosysteemin, aluksen on lopetettava kalastus viipymättä tai pidättäydyttävä kalastuksesta kyseisellä alueella. Se voi jatkaa toimintaansa vasta, kun se on päässyt jollekin vaihtoehtoiselle alueelle, joka sijaitsee vähintään viiden meripeninkulman päässä sen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyssä kalastussuunnitelmassa määritellystä alueesta, jolla havainto tehtiin.

Tarkistus  16

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 2 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

2 a. Mikäli on erittäin epäselvää, esiintyykö jollakin alueella haavoittuvaa meriekosysteemiä, alue on nimitettävä haavoittuvaksi meriekosysteemiksi siihen asti, kunnes riittävät todisteet osoittavat tämän vääräksi.

Perustelu

Haavoittuvien meriekosysteemien tunnistaminen perustuu ennakoiviin kriteereihin, joiden perusteella on toteutettava ennakoivia suojelutoimia mahdollisten riskien varalta.

Tarkistus  17

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 3 kohta

Komission teksti

Tarkistus

3. Kalastusaluksen on raportoitava kustakin havainnosta viipymättä toimivaltaisille viranomaisille antaen tarkat tiedot havaitun meriekosysteemin lajista ja sijainnista, havainnon ajankohdasta sekä kaikista muista asiaan liittyvistä seikoista.

3. Kalastusaluksen on raportoitava kaikista havainnoista viipymättä toimivaltaisille viranomaisille, jotka puolestaan ilmoittavat asiasta mahdollisimman pikaisesti komissiolle ja jäsenvaltioille, antaen tarkat tiedot havaitun meriekosysteemin lajista ja sijainnista, havainnon ajankohdasta sekä kaikista muista asiaan liittyvistä seikoista.

Perustelu

Jos haavoittuvan meriekosysteemin havaitsemisesta ilmoitetaan komissiolle ja jäsenvaltioille välittömästi, valtiot voivat hyödyntää tällaisten ekosysteemien sijaintia koskevia tietoja ja välttää kyseisiä alueita. Lisäksi kalastusluvan myöntämiseksi suoritettavaan arviointiin liittyvät kustannukset ja ponnistelut vähenevät, mikäli on jo tiedossa, että kyseisellä alueella esiintyy jokin haavoittuva meriekosysteemi.

Tarkistus  18

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 3 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

3 a. Odottamattomat havainnot on kirjattava Internetissä toimivaan sähköiseen kartoitusjärjestelmään haavoittuvia meriekosysteemejä koskevan pysyvän tietokannan luomiseksi.

Perustelu

Katso perustelu 7 artiklan 3 kohtaa koskevaan tarkistukseen 5.

Tarkistus       19

Ehdotus asetukseksi

8 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on määriteltävä alueet, joilla kalastus pohjapyydyksiä käyttäen on kiellettyä, sellaisten parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella, jotka koskevat haavoittuvien meriekosysteemien esiintymistä tai todennäköistä esiintymistä alueella, jolla jäsenvaltioiden kalastusalukset toimivat. Jäsenvaltioiden on pantava nämä kalastuskiellot alustensa osalta täytäntöön viipymättä ja toimitettava komissiolle 13 artiklan mukainen raportti.

1. Jäsenvaltioiden on määriteltävä alueet, joilla kalastus pohjapyydyksiä käyttäen on kiellettyä, sellaisten parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella, jotka koskevat haavoittuvien meriekosysteemien esiintymistä tai todennäköistä esiintymistä alueella, jolla jäsenvaltioiden kalastusalukset toimivat. Jäsenvaltioiden on pantava nämä kalastuskiellot alustensa osalta täytäntöön viipymättä ja saatettava kyseinen kielto välittömästi komission tietoon. Komissio toimittaa viipymättä nämä tiedot toisille jäsenvaltioille.

Perustelu

Ehdotetulla tarkistuksella pyritään keventämään menettelyjä, mikä on olennaista tämän ehdotuksen tavoitteena olevan ekosysteemien suojelun kannalta.

Tarkistus 20

Ehdotus asetukseksi

10 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Edellä 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn kalastussuunnitelman laiminlyönti muissa kuin 5 artiklan 2 kohdassa täsmennetyissä oloissa johtaa kyseiselle kalastusalukselle myönnetyn erityiskalastusluvan voimassaolon lakkaamiseen. Kaikki kalastustoimet, joita on harjoitettu siitä alkaen, kun alus poikkesi kalastussuunnitelmistaan, katsotaan asetuksen (EY) N:o 1447/1999 liitteessä olevan C kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaiseksi ilman kalastuslupaa harjoitetuksi kalastukseksi.

1. Edellä 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn kalastussuunnitelman laiminlyönti muissa kuin 5 artiklan 2 kohdassa täsmennetyissä oloissa johtaa kyseiselle kalastusalukselle myönnetyn erityiskalastusluvan menettämiseen. Kaikki kalastustoimet, joita on harjoitettu siitä alkaen, kun alus poikkesi kalastussuunnitelmistaan, katsotaan asetuksen (EY) N:o 1447/1999 liitteessä olevan C kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaiseksi ilman kalastuslupaa harjoitetuksi kalastukseksi.

Tarkistus 21

Ehdotus asetukseksi

11 artikla

Komission teksti

Tarkistus

Edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin, kohdesaaliinaan syvänmeren kantoja pyytäviin yhteisön kalastusaluksiin on sovellettava myös 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa asetuksessa (EY) N:o 2347/2002 vahvistettuja vaatimuksia.

Edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin, kohdesaaliinaan syvänmeren kantoja pyytäviin yhteisön kalastusaluksiin on sovellettava myös 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun asetuksen (EY) N:o 2347/2002 3, 5, 7 ja 9 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia.

Tarkistus  22

Ehdotus asetukseksi

12 artikla – otsikko

Komission teksti

Tarkistus

Tarkkailijat

Tieteelliset tarkkailijat

Tarkistus  23

Ehdotus asetukseksi

12 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä tieteelliset tarkkailijat aluksille, joille on myönnetty 3 artiklan 1 kohdassa säädetty erityiskalastuslupa. Tarkkailijoiden on tehtävä havaintoja aluksen kalastustoiminnasta koko sen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn kalastussuunnitelman täytäntöönpanon ajan.

1. Aluksille, jotka muodostavat edustavan otoksen aluksista, joille jäsenvaltiot ovat myöntäneet 3 artiklan 1 kohdassa säädetyn erityiskalastusluvan on otettava tieteellinen tarkkailija. Komissio vahvistaa tieteellisten tarkkailijoiden kokonaismäärän tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean ehdotuksen perusteella kalastusvyöhykkeestä ja kalastuksen tyypistä riippuen. Aluksille otettujen tieteellisten tarkkailijoiden kokonaismäärä on suhteessa kunkin jäsenvaltion sellaisten alusten määrään, joille on myönnetty erityiskalastuslupa. Komissio valvoo, että tieteelliset tarkkailijat vuorottelevat asianmukaisesti eri aluksissa kunkin kalastuskauden jälkeen. Tieteellisten tarkkailijoiden on tehtävä havaintoja aluksen kalastustoiminnasta koko sen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn kalastussuunnitelman täytäntöönpanon ajan ja erityisesti suorittavat tämän artiklan 2 kohdassa määriteltyjä tehtäviä.

Tarkistus  24

Ehdotus asetukseksi

12 artikla – 3 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

3 a. Tieteellisen tarkkailijan on oltava riippumaton tarkkailemansa aluksen tai yhtiön suhteen, eikä hänellä saa olla taloudellisia etuja tai muita etuisuuksia kyseiseen alukseen tai yhtiöön liittyen. Tarkkailijalla ei saa olla rikosrekisteriä, ja hänellä on oltava riittävät tiedot syvänmeren kalastuksen menetelmistä, saalislajeista ja ekosysteemeistä.

Tarkistus 25

Ehdotus asetukseksi

13 artikla – 1 kohta – a a luetelmakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(a a) kalastustoiminnan vaikutuksia 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

Tarkistus 26

Ehdotus asetukseksi

13 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetun raportin sisältämät tiedot viipymättä asianomaisille tieteellisille elimille.

2. Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetun raportin sisältämät tiedot viipymättä asianomaisille tieteellisille elimille sekä kyseisiä tietoja pyytäville jäsenvaltioille.

Perustelu

Jäsenvaltioilla on ehdottomasti oikeus saada käyttöönsä kyseisissä raporteissa esiintyvät tiedot.

Tarkistus 27

Ehdotus asetukseksi

14 artikla – otsikko

Komission teksti

Tarkistus

Seuranta

Asetuksen uudelleentarkastelu

Tarkistus  28

Ehdotus asetukseksi

14 artikla

Komission teksti

Tarkistus

Komissio toimittaa ennen 30 päivää kesäkuuta 2010 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa tämän asetuksen muuttamista koskevia ehdotuksia.

Komissio toimittaa ennen 30 päivää kesäkuuta 2009 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa tämän asetuksen muuttamista koskevia ehdotuksia.

Perustelu

YK:n yleiskokous on päättänyt laatia vuonna 2009 arvioinnin vuoden 2006 päätöslauselman täytäntöönpanosta ja tätä silmällä pitäen komission pitäisi laatia kertomus hyvissä ajoin.

Tarkistus 29

Ehdotus asetukseksi

15 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus tulee voimaan 30. päivänä siitä, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Perustelu

Jäsenvaltiolla on oltava riittävästi aikaa valmistautua tällaisen asetuksen edellyttämiin hallinnollisiin käytäntöihin.

PERUSTELUT

"Suuret lupaukset eivät yksistään pysäytä syvänmeren ekosysteemien tuhoutumista."

EU ja ympäristönsuojelu

Eurooppalaisten arvojen ja Euroopan unionin tavoitteiden johdosta olemme ympäristöasioiden eturintamassa, ei yksin Euroopassa vaan myös maailmanlaajuisella tasolla.

Hiljattain Saksan puheenjohtajakaudella Euroopan unionia vaadittiin kantamaan vastuunsa ja näyttämään tietä ilmakehän hiilidioksidipäästöjen valvonnan alalla omaksumalla yksiselitteisesti ennakoivan ja aktiivisen roolin sellaisten tavoitteiden toteuttamisessa, jotka takaavat kestävän tasapainon planeetallamme.

Nyt on vastattava harkitusti ja varovaisesti moniin planeettamme luonnon ja ympäristön suojeluun liittyviin haasteisiin.

Syyskuussa 2002 Johannesburgissa järjestetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa maailmanlaajuiseksi tavoitteeksi asetettiin biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä. Yksi tämän strategian olennaisista vaatimuksista oli tuhoisien kalastusmenetelmien lopettaminen.

Jos katsomme kauemmas menneisyyteen ja ajattelemme Brundtlandin raporttia, joka laadittiin vuonna 1987 YK:n ympäristön ja kehityksen maailmankomission kokouksen (jossa kestävän kehityksen käsite syntyi) jälkimainingeissa, on todettava, että ympäristötavoitteet ovat olleet etusijalla maailmanlaajuisella poliittisella asialistalla yli kahden vuosikymmenen ajan.

Kaikista varoituksista huolimatta nyt 21. vuosisadalla uhanalaisten maa- ja vesiluontotyyppien tuhoutumiselle ihmisen toiminnan seurauksena ei kuitenkaan näy loppua. Nyt vuonna 2008 voidaan sanoa, ettei Johannesburgissa kuutisen vuotta sitten asetettuja tavoitteita tulla saavuttamaan – ainakaan vuoteen 2010 mennessä.

Eräät tekijät kuten liikakalastus, saasteet ja meriekosysteemien turmeltuminen uhkaavat monenlaisen taloudellisen toiminnan kautta (massiivinen vesimatkailu, öljynporauslauttojen rakentaminen, luonnonvarojen etsintä jne.) merten biologista monimuotoisuutta.

Syvänmeren ekosysteemit – ihmiskunnan perintö

Ekologinen tietoisuus syvänmeren ekosysteemeistä (merenalaiset vuoret, hydrotermiset lähteet ja kylmän veden koralliriutat) on lisääntynyt, jonka ansiosta nämä ympäristöt on luokiteltu OSPAR-yleissopimuksen mukaisiin ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin ja ne ovat etusijalla Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen ja sen neuvoa-antavien elinten asialistalla.

Suhteellisen huonosta syvänmeren ekosysteemien tuntemuksestamme huolimatta tiedämme, että eräät niistä ovat todellisia merten biologisen monimuotoisuuden keskittymiä, ja ne ovat äärimmäisen herkkiä ja haavoittuvia. Niiden hidas kasvu- ja uusiutumisvauhti on merkkinä suuresta alttiudesta ulkoisille eroosiotekijöille. Kylmän veden korallit (sienieläimet, onteloeläimet jne.) ovat esimerkkejä erikoisista rakenteista (jotka voivat olla jopa kolmen metrin korkuisia ja elää yli 300 vuotta), jotka voivat tuhoutua äkillisesti ja usein peruuttamattomasti mekaanisen eroosion seurauksena.

Merenalaiset vuoret ovat valtamerten syvyyksissä kohoavia yleensä tuliperäisiä vedenalaisia rakenteita. Vaikka tuottavuus ja biologinen monimuotoisuus ovat avomerellä suhteellisen vähäisiä, merenalaiset vuoret ovat todellisia vedenalaisia keitaita, joiden ekosysteemit ovat rikkaita ja usein ainutlaatuisia.

Pohjakalastuksessa käytetyt pyydykset (pohjatroolit, pohjaan ankkuroidut verkot ja pitkätsiimat, sulkupyydykset jne.), hiilivetyjen etsintä, merenalaisten kaapelien asentaminen, jätteiden päästöt ja merenpohjan tutkiminen voivat muodostaa vakavan uhan tämän luonnonperinnön säilymiselle, kuten osoittavat useat Koillis-Atlantilla, Länsi-Atlantilla ja Tasmaninmerellä suoritetut tieteelliset tutkimukset.

Merkittävä osa perinteisistä kalavaroista on romahtanut, jonka vuoksi pyyntiponnistus on siirtynyt kohti näitä elinympäristöjä. Tätä kehitystä ovat edesauttaneet kalastusalan käyttöön suunnatut uudet teknologiat.

Vaikka syvänmerenkalastus on ensimmäisinä vuosina hyvin tuottoisaa, tieteelliset tutkimukset osoittavat kuitenkin, että huonosti järjestetty ja organisoimaton hyödyntäminen voisi johtaa eräiden lajien tuhoutumiseen alle kymmenessä vuodessa.

Komission ehdotuksen tausta

Euroopan komission ensisijaisena tavoitteena on sen valtameriä koskevan toimintamallin tarkistaminen ja näiden kysymysten yhdennetty käsittely kaikilla aloilla. Tavoitteeseen pyritään eurooppalaisen meripolitiikan kautta, jota Euroopan komissio aikoo toteuttaa jo vuodesta 2013 lähtien.

Tämä uusi globaali visio ulottuu myös syvimpiin valtameriin ja niiden ekosysteemeihin.

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous antoi 8. joulukuuta 2006 päätöslauselman 61/105, joka oli jatkoa vuonna 2004 päätöslauselman 59/25 aloittamalle prosessille. Jo tällöin yleiskokous vaati pikaisia toimia avomerikalastuksessa käytettyjen tuhoisien kalastusmenetelmien lopettamiseksi.

Myös Maailman elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on osallistunut aktiivisesti tähän prosessiin laatimalla teknisiä suuntaviivoja syvänmerenkalastusta varten vastuullisen kalastuksen menettelysääntöjen puitteissa.

Euroopan unionilla on ollut tärkeä rooli kaikissa näissä organisaatioissa, joiden puitteissa se on antanut aktiivisen ja rakentavan panoksen keskusteluun ja strategioiden määrittelyyn.

Asetusehdotuksen erityinen lähestymistapa

Rannikkoalueilla ekosysteemien hoito ja suojelu, jota ohjaavat yhteisön suuntaviivat, on rannikkovaltioiden vastuulla.

Kansainvälisillä vesillä meriympäristön suojelusta päätetään yleensä alueellisilla meriyleissopimuksilla, silloin kun sellainen on tehty, kun taas elollisten meriluonnonvarojen suojelua ja hoitoa koskeva päätöksenteko sekä kalastuksen haavoittuviin ekosysteemeihin aiheuttamien vaikutusten sääntely ovat alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen vastuulla. Eräät avomerialueet eivät kuitenkaan kuulu minkään organisaation tai alueellisen kalastuksenhoitosopimuksen piiriin, mikä jättää käytännössä oven apposen auki tuhoisien kalastusmenetelmien käytölle.

Tämän puutteen korjaaminen ja kalastuskäytäntöjen sääntelyprosessin toteuttaminen näillä alueilla on asetusehdotuksen ensisijainen tavoite.

Euroopan unioni on tietoinen siitä, että sen on integroitava täysin yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa laadittuun kalavarojen säilyttämis- ja hoitojärjestelmään kaikki alustensa kalastustoiminta, jota harjoitetaan sellaisilla alueilla, jotka eivät kuulu minkään alueellisen kalastusjärjestön sääntelyn piiriin tai joilla yksikään alueellinen kalastusjärjestö ei ole ottanut käyttöön asianmukaisia hoitotoimia. Näin pyritään varmistamaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen suositusten täytäntöönpano ehdotetussa asetuksessa.

Esittelijän huomautukset

Esittelijä iloitsee käsiteltävänä olevasta asetusehdotuksesta, joka kuuluu neuvoston puheenjohtajana toimivan Slovenian ensisijaisiin tavoitteisiin kalastuksen alalla.

Johannesburgin sitoumuksessa tuhoavien kalastuskäytänteiden ongelma sijoitetaan globaaliin kontekstiin ja sen ratkaisemisesta tehdään maailmanlaajuinen haaste.

Vaikka ongelmaa voidaan käsitellä ja sitä on käsiteltävä kalastusalalla erityisen lähestymistavan puitteissa, esittelijä katsoo, että syvänmeren ekosysteemeihin kohdistuvat uhat ovat paljon tätä laajempialaisia. Näin ollen esittelijä katsoo, että Euroopan unionin on edistettävä muiden kuin kalastukseen liittyvien toimivaltuuksiensa puitteissa keskitettyä toimintaa haavoittuvien ekosysteemien suojelemiseksi, ja käytävä käsiksi ongelmaan yhdennetyllä tavalla EU:n meripolitiikan vihreän kirjan päätelmien valossa.

Mitä tulee tähän kalastusalaa koskevaan asetusehdotukseen, esittelijä uskoo sen selkeyttävän ja parantavan tilannetta eräiltä osin. Tämän vuoksi esittelijä ehdottaa joukkoa tarkistuksia, jotka ovat tarpeen ehdotuksen tasapainon kannalta.

Esittelijä korostaa etenkin seuraavia ehdotuksia:

–  koska kaikkien 4 ja 5 artiklassa määriteltyjen erityisedellytysten täyttyminen on tarpeen kalastuslupien myöntämiseksi tietyillä alueilla, 6 artiklassa ehdotettu syvyysrajoitus ei ole mielekäs;

–  aluksella olevilla laivanvarustajien palkkaamilla tarkkailijoilla on oltava tehtävään tarvittava pätevyys, eikä ole tarpeen vaatia heiltä lisäksi tieteellistä peruskoulutusta, joka nostaisi heidän palkkaamiseensa liittyviä kustannuksia;

–  jäsenvaltioiden on voitava tutustua Euroopan komission hallussa oleviin asiakirjoihin.

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN LAUSUNTO  (7.4.2008)

kalatalousvaliokunnalle

ehdotuksesta neuvoston asetukseksi aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta
(KOM(2007)0605 – C6‑0453/2007 – 2007/0224(CNS))

Valmistelija: Marios Matsakis

LYHYET PERUSTELUT

Taustaa:

Asetusta sovellettaisiin ainoastaan sellaisilla aavan meren alueilla toimiviin, pohjapyydyksiä käyttäviin EU:n aluksiin, jotka eivät kuulu jonkin alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sääntelyn piiriin.

Ympäristövaliokunnan lausuntoluonnos:

Esittelijä katsoo, että ehdotuksella on hyvä käynnistää syvänmeren biologista monimuotoisuutta koskeva suojelu ja tehostaa syvänmeren kalastuksenhoitoa. Esittelijä ehdottaa kuitenkin muutamia tarkistuksia, joissa otetaan huomioon meriä käsittelevien kansalaisjärjestöjen toiminta, josta käy ilmi, että merien ekosysteemin suojelua on tiukennettava kiireellisesti.

Koska monet syvänmeren kalalajit ovat ainutlaatuisen biologiansa ja syvänmeren olosuhteisiin sopeutumisensa vuoksi erittäin alttiita liikakalastukselle, niiden suojelutoimia olisi vahvistettava tällä ehdotuksella. Vaikka näiden kantojen elpymisestä ei olekaan riittävästi tietoa, olisi viisasta soveltaa ennalta varautumisen periaatetta.

Nämä tarkistukset on tehty sekä ympäristöalan kansalaisjärjestöjen että kalastusalan toimijoiden ehdotukset huomioon ottaen.

TARKISTUKSET

Ympäristö n, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kalatalousvaliokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

Komission teksti[1]Parlamentin tarkistukset

Tarkistus 1

Johdanto-osan 10 kappale

(10) Haavoittuvien meriekosysteemien määrittely alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sääntelyn piiriin kuulumattomilla alueilla on kesken, ja asiasta on saatavilla suhteellisen vähän tieteellistä tietoa. Pohjapyydysten käyttösyvyydelle asetettu rajoitus tarjoaa vesialueella oleville syvänmeren koralleille ja sienieläimille ennalta varautumisen periaatteen mukaisen suojarajan. Tuhannen metrin syvyys on järkevä valinta, joka tarjoaa suojelun sopivan tason samalla kun se mahdollistaa yleensä matalammissa vesissä tavattujen pohjalajien, kuten kummeliturskan ja kalmarin, pohjakalastuksen jatkamisen. Tämä syvyysrajoitus mahdollistaa myös aluekohtaisten toimenpiteiden tämän asetuksen mukaisen asteittaisen kehittämisen sellaisten alueiden täydelliseksi suojelemiseksi, joilla haavoittuvia ekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joilla niitä todennäköisesti esiintyy.

(10) Haavoittuvien meriekosysteemien määrittely alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sääntelyn piiriin kuulumattomilla alueilla on kesken, ja asiasta on saatavilla suhteellisen vähän tieteellistä tietoa. Syvänmeren ekosysteemeistä tiedetään vielä varsin vähän, ja asiaa tutkitaan parhaillaan, esimerkiksi EU:n toteuttamissa tieteellisissä tutkimuksissa. On tunnettua, että tietyt syvänmeren ekosysteemit saattavat olla todellisia keskuksia merten biologiselle monimuotoisuudelle. Lisäksi tiedetään, että nämä ekosysteemit ovat erittäin hauraita, koska kasvuvauhti syvyyksissä on tyypillisesti erittäin alhainen. Yhä useammissa tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu, että pohjapyydysten käyttö kalastuksessa voi olla äärimmäisen vahingollista näiden ekosysteemien olemassaololle. Vahinkoja ovat aiheuttaneet ja voivat aiheuttaa pohjatroolit, pohjaharat, pohjaan ankkuroidut verkot, pohjaan ankkuroidut pitkäsiimat, merrat ja sulkupyydykset¹. Tuhannen metrin syvyysrajoitus ei siksi ole tieteellisesti perusteltu valinta haavoittuvien meriekosysteemien korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi.

 

__________

¹ Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille tuhoavista kalastuskäytänteistä ja syvänmeren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta, (KOM(2007)0604).

Tarkistus 2

1 artiklan 2 kohdan a alakohta

(a) toiminta-alueet kuuluvat jonkin sellaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai ‑järjestelyn vastuulle, jolla on valtuudet säännellä tällaista kalastustoimintaa;

(a) toiminta-alueet kuuluvat jonkin sellaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön vastuulle, jolla on oikeudelliset valtuudet säännellä tällaista kalastustoimintaa;

Tarkistus 3

1 artiklan 2 kohdan b alakohta

(b) toiminta-alueille ollaan parhaillaan perustamassa alueellista kalastuksenhoitojärjestöä; jos tähän menettelyyn osallistuvat toimijat ovat sopineet väliaikaisista toimenpiteistä haavoittuvien meriekosysteemien suojelemiseksi pohjapyydysten käytöstä johtuvilta tuhoavilta vaikutuksilta.

(b) toiminta-alueille ollaan parhaillaan perustamassa alueellista kalastuksenhoitojärjestöä ja jos tähän menettelyyn osallistuvat toimijat ovat sopineet väliaikaisista toimenpiteistä haavoittuvien meriekosysteemien suojelemiseksi pohjapyydysten käytöstä johtuvilta tuhoavilta vaikutuksilta.

Tarkistus 4

4 artiklan 1 kohdan d a alakohta (uusi)

 

(d a) voimassaoloaika.

Tarkistus 5

4 artiklan 2 kohta

2. Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä erityiskalastuslupa sen jälkeen, kun ne ovat laatineet arvioinnin aluksen suunniteltujen kalastustoimien mahdollisista vaikutuksista ja todenneet, että kyseisillä toimilla ei todennäköisesti ole merkittäviä haittavaikutuksia haavoittuviin meriekosysteemeihin.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä erityiskalastuslupa sen jälkeen, kun ne ovat laatineet arvioinnin aluksen suunniteltujen kalastustoimien mahdollisista vaikutuksista ja todenneet, että kyseisillä toimilla ei todennäköisesti ole merkittäviä haittavaikutuksia haavoittuviin meriekosysteemeihin. Kalastusluvan voimassaoloaika ei saa olla pitempi kuin kalastussuunnitelma.

Tarkistus 6

4 artiklan 3 a kohta (uusi)

 

3 a. 2 kohdassa tarkoitettujen arviointien on perustuttava kriteereihin, jotka on yhdenmukaistettu yhteisön tasolla, ja komission on tarkastettava arvioinnit.

Perustelu

Komission suurempi osallistuminen neuvontaan ja tarkasteluun on tarpeen, jotta varmistetaan 4 artiklan säännösten yhdenmukainen soveltaminen.

Tarkistus 7

6 artikla

Kielletään pohjapyydysten käyttö yli 1 000 metrin syvyydessä.

Kielletään pohjapyydysten käyttö yli 800 metrin syvyydessä.

Perustelu

Haavoittuvat lajit, kuten kylmän veden korallit ja monet kalat elävät yli 800 metrin syvyydessä, joten neuvoston ehdottama kielto ei tarjoa riittävää suojelua. Esimerkiksi 840–1 300 metrin syvyydessä Irlannista länteen olevilla merialueilla tapahtuneen lestikalan, keltaraussin ja syvänmeren haikalojen pohjatroolauksen yhteydessä sivusaaliiksi joutuneen kylmän veden korallin iäksi osoitettiin hiiliajoituksella 4 550 vuotta.¹

__________

¹ Matthew Gianni, High seas bottom trawl fisheries and their impacts on the biodiversity of vulnerable deep-sea ecosystems: Options for international action, http://www.greenpeace.org/raw/content/new-zealand/press/reports/high-seas-bottom-trawl-fisher.pdf

Tarkistus 8

7 artiklan 1 kohta

1. Jos kalastusalus havaitsee kalastustoimiensa aikana haavoittuvan meriekosysteemin, sen on lopetettava kalastus viipymättä tai pidättäydyttävä kalastuksesta kyseisellä alueella. Se voi jatkaa toimintaansa vasta, kun se on päässyt jollekin vaihtoehtoiselle alueelle, joka sijaitsee vähintään viiden meripeninkulman päässä sen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyssä kalastussuunnitelmassa määritellystä alueesta, jolla havainto tehtiin.

1. Jos kalastusalus havaitsee kalastustoimiensa aikana haavoittuvan meriekosysteemin, sen on lopetettava kalastus viipymättä tai pidättäydyttävä kalastuksesta kyseisellä alueella.

Tarkistus 9

7 artiklan 2 kohta

2. Jos 1 kohdassa tarkoitetulla vaihtoehtoisella alueella tehdään uusi havainto, aluksen on siirryttävä eteenpäin kyseisessä kohdassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, kunnes se pääsee alueelle, jolla haavoittuvia meriekosysteemejä ei esiinny.

Poistetaan.

Tarkistus 10

7 artiklan 2 a kohta (uusi)

 

2 a. Mikäli on erittäin epäselvää, esiintyykö jollakin alueella haavoittuvaa meriekosysteemiä, alue on nimitettävä haavoittuvaksi meriekosysteemiksi siihen asti, kunnes riittävät todisteet osoittavat tämän vääräksi.

Perustelu

Haavoittuvien meriekosysteemien tunnistaminen perustuu ennakoiviin kriteereihin, joiden perusteella on toteutettava ennakoivia suojelutoimia mahdollisten riskien varalta.

Tarkistus 11

7 artiklan 3 kohta

3. Kalastusaluksen on raportoitava kustakin havainnosta viipymättä toimivaltaisille viranomaisille antaen tarkat tiedot havaitun meriekosysteemin lajista ja sijainnista, havainnon ajankohdasta sekä kaikista muista asiaan liittyvistä seikoista.

3. Kalastusaluksen on raportoitava kaikista havainnoista viipymättä toimivaltaisille viranomaisille, jotka puolestaan ilmoittavat asiasta mahdollisimman pikaisesti komissiolle ja jäsenvaltioille, antaen tarkat tiedot havaitun meriekosysteemin lajista ja sijainnista, havainnon ajankohdasta sekä kaikista muista asiaan liittyvistä seikoista.

Perustelu

Jos haavoittuvan meriekosysteemin havaitsemisesta ilmoitetaan komissiolle ja jäsenvaltioille välittömästi, valtiot voivat hyödyntää tällaisten ekosysteemien sijaintia koskevia tietoja ja välttää kyseisiä alueita. Lisäksi kalastusluvan myöntämiseksi suoritettavaan arviointiin liittyvät kustannukset ja ponnistelut vähenevät, mikäli on jo tiedossa, että kyseisellä alueella esiintyy jokin haavoittuva meriekosysteemi.

Tarkistus 12

7 artiklan 3 a kohta (uusi)

 

3 a. Odottamattomat havainnot on kirjattava Internetissä toimivaan sähköiseen kartoitusjärjestelmään haavoittuvia meriekosysteemejä koskevan pysyvän tietokannan luomiseksi.

Perustelu

Katso perustelu 7 artiklan 3 kohtaa koskevaan tarkistukseen 5.

Tarkistus 13

8 artiklan 1 kohta

1. Jäsenvaltioiden on määriteltävä alueet, joilla kalastus pohjapyydyksiä käyttäen on kiellettyä, sellaisten parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella, jotka koskevat haavoittuvien meriekosysteemien esiintymistä tai todennäköistä esiintymistä alueella, jolla jäsenvaltioiden kalastusalukset toimivat. Jäsenvaltioiden on pantava nämä kalastuskiellot alustensa osalta täytäntöön viipymättä ja toimitettava komissiolle 13 artiklan mukainen raportti.

1. Jäsenvaltioiden on määriteltävä alueet, joilla kalastus on kokonaan kiellettyä, sellaisten parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella, jotka koskevat haavoittuvien meriekosysteemien esiintymistä tai todennäköistä esiintymistä alueella, jolla jäsenvaltioiden kalastusalukset toimivat. Jäsenvaltioiden on pantava nämä kalastuskiellot alustensa osalta täytäntöön viipymättä ja toimitettava komissiolle 13 artiklan mukainen raportti.

Perustelu

Olisi syytä kieltää kaikki kalastus, eikä vain pohjapyydysten käyttöä, koska valvonnan yhteydessä on vaikeaa erottaa pohjapyydysten käyttöä muusta kalastuksesta.

Tarkistus 14

8 artiklan 2 a kohta (uusi)

 

2 a. Komission on laadittava vuoden 2008 loppuun mennessä kalastuskieltoalueita koskeva luettelo, jossa ilmoitetaan vahvistetut alueet ja sellaiset alueet, joilla todennäköisesti esiintyy haavoittuvia meriekosysteemejä.

Perustelu

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 62/105 83, 85 ja 86 kohdissa vaaditaan, että valtioiden ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen on tunnistettava haavoittuvat meriekosysteemit ja kiellettävä pohjakalastus 31. joulukuuta 2008 jälkeen alueilla, joilla tiedetään esiintyvän haavoittuvia meriekosysteemejä tai joilla parhaiden tieteellisten tietojen perusteella todennäköisesti esiintyy haavoittuvia meriekosysteemejä.

Tarkistus 15

12 artiklan 3 kohdan e a alakohta (uusi)

 

(e a) EU:n ulkopuolisen maan kansalainen.

Tarkistus 16

12 artiklan 3 a kohta (uusi)

 

3 a. Kaikkien tarkkailijoiden on oltava riippumattomia tarkkailemiensa alusten tai yhtiöiden suhteen, eikä heillä saa olla taloudellisia etuja tai muita etuisuuksia kyseisiin aluksiin tai yhtiöihin liittyen. Tarkkailijoilla ei saa olla rikosrekisteriä, ja heillä on oltava riittävät tiedot syvänmeren kalastuksen menetelmistä, saalislajeista ja ekosysteemeistä.

Tarkistus 17

14 artiklan otsikko

Seuranta

Asetuksen uudelleentarkastelu

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Haavoittuvien meren ekosysteemien suojeleminen

Viiteasiakirjat

KOM(2007)0605 – C6-0453/2007 – 2007/0224(CNS)

Asiasta vastaava valiokunta

PECH

Lausunnon antanut valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ENVI

11.12.2007

 

 

 

Valmistelija

       Nimitetty (pvä)

Marios Matsakis

19.12.2007

 

 

Valiokuntakäsittely

26.2.2008

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

2.4.2008

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

39

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Adamos Adamou, Georgs Andrejevs, Johannes Blokland, John Bowis, Frieda Brepoels, Martin Callanan, Chris Davies, Avril Doyle, Edite Estrela, Jill Evans, Anne Ferreira, Karl-Heinz Florenz, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Satu Hassi, Gyula Hegyi, Jens Holm, Marie Anne Isler Béguin, Caroline Jackson, Dan Jørgensen, Christa Klaß, Eija-Riitta Korhola, Urszula Krupa, Jules Maaten, Marios Matsakis, Roberto Musacchio, Riitta Myller, Vladko Todorov Panayotov, Vittorio Prodi, Guido Sacconi, Richard Seeber, Kathy Sinnott, Bogusław Sonik, Thomas Ulmer, Marcello Vernola, Anja Weisgerber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Christofer Fjellner, Johannes Lebech, Bart Staes

  • [1]  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Haavoittuvien meren ekosysteemien suojeleminen

Viiteasiakirjat

KOM(2007)0605 – C6-0453/2007 – 2007/0224(CNS)

EP:n kuuleminen (pvä)

7.12.2007

Asiasta vastaava valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

PECH

11.12.2007

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ENVI

11.12.2007

 

 

 

Esittelijä(t)

       Nimitetty (pvä)

Duarte Freitas

13.12.2007

 

 

Valiokuntakäsittely

20.12.2007

23.1.2008

28.2.2008

3.4.2008

Hyväksytty (pvä)

6.5.2008

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

24

3

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Stavros Arnaoutakis, Elspeth Attwooll, Marie-Hélène Aubert, Iles Braghetto, Paulo Casaca, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Avril Doyle, Emanuel Jardim Fernandes, Carmen Fraga Estévez, Duarte Freitas, Ioannis Gklavakis, Alfred Gomolka, Pedro Guerreiro, Heinz Kindermann, Rosa Miguélez Ramos, Marianne Mikko, Philippe Morillon, Seán Ó Neachtain, Willi Piecyk, Struan Stevenson, Catherine Stihler, Margie Sudre, Cornelis Visser

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Constantin Dumitriu, Raül Romeva i Rueda, Thomas Wise

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Francesco Ferrari