ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskevasta eurooppalaisesta strategiasta

(2007/2285(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission "Valkoisen kirjan ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskevasta eurooppalaisesta strategiasta" (KOM(2007)0279),

–   ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistämisestä(1),

–   ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön WHO:n ruokaa ja ravitsemusta koskevan toisen toimintasuunnitelman Euroopan alueelle vuosiksi 2007–2012, jonka WHO:n Euroopan aluekomitea hyväksyi Belgradissa 17.–20. syyskuuta 2007, sekä WHO:n aluetoimiston vuonna 2006 hyväksymän liikalihavuuden torjumista käsittelevän Euroopan peruskirjan,

–   ottaa huomioon Istanbulissa 15.–17. marraskuuta 2006 järjestetyn WHO:n Euroopan ministerikokouksen asettamat tavoitteet sekä liikalihavuuden torjumista käsittelevän Euroopan peruskirjan,

–   ottaa huomioon 57. Maailman terveyskokouksen 22. toukokuuta 2004 hyväksymän maailmanlaajuisen strategian, joka koskee ruokavaliota, fyysistä aktiivisuutta ja terveyttä,

–   ottaa huomioon 2. ja 3. kesäkuuta 2005 kokoontuneen työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevän neuvoston päätelmät lihavuudesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta,

–   ottaa huomioon 5. ja 6. joulukuuta 2007 kokoontuneen työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevän neuvoston tekemät päätelmät aiheesta ”ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskevan eurooppalaisen strategian toteuttaminen”,

–   ottaa huomioon WHO:n aluetoimiston Kööpenhaminassa 2006 pitämän kokouksen päätelmät fyysisestä aktiivisuudesta ja terveydestä Euroopassa,

–   ottaa huomioon komission valkoisen kirjan urheilusta (KOM(2007)0391),

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen” (KOM(2007)0551),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0256/2008),

A. katsoo, että ylipainosta ja lihavuudesta sekä ruokavalioon liittyvistä sairauksista on tulossa yhä kasvava epidemia ja että ne ovat tärkeimpiä myötävaikuttajia kuolleisuuteen ja sairastuvuuteen Euroopassa,

B.  ottaa huomioon, että tieteellisesti on todistettu ravitsemukseen liittyvien tautien esiintymistiheyden ja vakavuusasteen olevan erilainen naisilla ja miehillä,

C. toteaa, että WHO:n mukaan yli 50 prosenttia Euroopan aikuisväestöstä on ylipainoista tai lihavaa,

D. toteaa, että yli 5 miljoonaa lasta on lihavia ja melkein 22 miljoonaa ylipainoisia ja että nämä luvut kasvavat nopeasti, minkä vuoksi ylipainoisten ja lihavien lasten määrän ennustetaan lisääntyvän 1,3 miljoonalla vuodessa vuoteen 2010 mennessä,

E.  katsoo, että seitsemän prosenttia EU-valtioiden kansallisista terveysalan talousarviovaroista käytetään joka vuosi sairauksiin, jotka voidaan liittää lihavuuteen,

F.  ottaa huomioon, että lihavuudesta ja ylipainosta johtuvien sairauksien arvellaan kuluttavan Euroopassa 6 prosenttia hallitusten terveydenhoitomenoista; ottaa huomioon, että kyseisten sairauksien välilliset kustannukset ovat esimerkiksi tuottavuuden alenemisen ja sairauslomien vuoksi huomattavasti tätä korkeammat,

G. ottaa huomioon, että vyötärölihavuuden on tieteellisesti todettu olevan eräs lukuisten painoon liittyvien sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen, tärkeimmistä ennusmerkeistä,

H. ottaa huomioon, että lapsena omaksutut ruokailutottumukset säilyvät usein aikuisuuteen asti ja että tutkimukset ovat osoittaneet, että lihavista lapsista tulee suuremmalla todennäköisyydellä lihavia aikuisia,

I.   toteaa, että Euroopan kansalaiset elävät "obesogeenisessä" ympäristössä, jossa istuva elämäntapa on kasvattanut lihavuusriskiä,

J.   katsoo huonon ruokavalion aiheuttavan merkittävän riskin sairastua muihin ruokavalioon liittyviin sairauksiin, joihin kuolee huomattava määrä ihmisiä EU:ssa ja joihin lukeutuvat sydänsairaudet, syöpä, diabetes ja aivohalvaus,

K. ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön vuoden 2005 Euroopan terveyskertomuksessa osoitetaan analyysein, että suuri osa kuolemista ja sairauksista johtuu seitsemästä riskitekijästä, joista kuusi (verenpainetauti, kolesteroli, painoindeksi, riittämätön hedelmien ja vihannesten syönti, liikunnan puute ja liiallinen alkoholin käyttö) liittyy ruokavalioon ja liikuntaan, ja että näihin terveystekijöihin on puututtava samanaikaisesti, jotta suuri määrä kuolemia ja sairastapauksia voitaisiin estää,

L.  katsoo, että liikunta yhdessä tasapainoisen terveellisen ruokavalion kanssa on ensisijainen keino estää ylipainon kertymistä, ja panee huolestuneena merkille, että kolmasosa eurooppalaisista ei koskaan harrasta liikuntaa vapaa-aikanaan, että eurooppalaiset viettävät keskimäärin yli viisi tuntia päivässä istuen eivätkä monetkaan heistä noudata tasapainoista ruokavaliota,

M. ottaa huomioon, että asiantuntijat tunnustavat nykyään laajalti vyötärölihavuuden olevan yleisin syy kardiometabolisille poikkeavuuksille, jotka lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen,

N. ottaa huomioon, että liikuntatuntien määrä on vähentynyt kuluneen vuosikymmenen aikana sekä ala- että yläasteen kouluissa ja että liikuntatiloissa ja -varusteissa on valtavia eroja jäsenvaltioiden välillä,

O. toteaa, että WHO:n laatimassa liikalihavuuden torjumista käsittelevässä Euroopan peruskirjassa asetetaan tavoitteeksi saavuttaa näkyvää edistystä lasten lihavuuden torjunnassa seuraavien neljän–viiden vuoden aikana ja tavoitteena on kasvusuuntauksen kääntäminen vuoteen 2015 mennessä,

P.  katsoo, että terveellisellä ruokavaliolla on oltava tiettyjä määrällisiä ja laadullisia ominaisuuksia, se on mukautettava yksilön tarpeisiin ja siinä on aina noudatettava tiukasti ravitsemusperiaatteita,

Q. katsoo, että jotta ruokavaliolla olisi myönteisiä terveysvaikutuksia, sen on täytettävä seuraavat vaatimukset: (1) ravintoaine- ja energiasisältö (ravintoarvo), (2) terveys- ja toksikologiset vaatimukset (elintarvikkeiden turvallisuus), (3) elintarvikkeiden luonnolliset ominaisuudet (”esteettiset/maulliset” ja ”ruoansulatukselliset” ominaisuudet), (4) elintarvikkeiden tuotannon ekologinen luonne (kestävä maatalous),

R.  katsoo, että ylipainoa ja lihavuutta olisi torjuttava kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, joka ulottuu eri politiikanaloille ja hallintotasoille, etenkin kansallisesti ja paikallisesti, ja ottaen toissijaisuusperiaate kaikin tavoin huomioon,

S.  katsoo, että alkoholin ja sen suuren kalorimäärän sekä tupakoinnin merkitystä ei pidä sivuuttaa, sillä ne vääristävät ruokahalua ja aiheuttavat useita terveysriskejä,

T.  panee merkille ongelman sosiaalisen ulottuvuuden ja etenkin sen, että eniten ylipainoa ja lihavuutta on alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä; toteaa huolestuneena, että tämä saattaa syventää terveyteen ja sosioekonomiseen tilanteeseen liittyvää epätasa-arvoisuutta erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevissa väestöryhmissä, kuten vammaisten keskuudessa,

U. ottaa huomioon, että sosioekonominen eriarvoisuus laajenee uuteen ulottuvuuteen sitä mukaa kuin raaka-aineiden (esimerkiksi viljan, voin ja maidon) hinnat nousevat tavalla, joka on ennennäkemätön sekä kallistuneiden tuotteiden määrän että hinnannousun suuruuden osalta,

V. katsoo, että raaka-aineiden kallistuminen ja eräissä jäsenvaltioissa laajamittaiseen jakeluun sovellettavien sääntöjen vaikeaselkoisuus ovat yhdessä nopeuttaneet peruselintarvikkeiden kuten hedelmien, vihannesten ja sokerittomien maitotaloustuotteiden hintojen nousua, mikä vaikuttaa käytettävissä oleviin varoihin suurimmassa osassa unionin kotitalouksista, ja katsoo, että EU:n on vastattava tähän haasteeseen,

W. ottaa huomioon, että EU:n työikäisestä väestöstä 15 prosenttia on vammaisia; ottaa lisäksi huomioon tutkimusten osoittavan, että vammaisilla on muita suurempi lihavuusriski muun muassa energia-aineenvaihdunnan ja elimistön rakenteen patofysiologisten muutosten sekä lihasten surkastumisen ja liikkumattomuuden vuoksi,

X. suhtautuu suopeasti eri sidosryhmien yhteisiin aloitteisiin vuoropuhelun, parhaiden käytänteiden vaihdon ja itsesääntelyn parantamiseksi ja mainitsee esimerkkeinä ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevän Euroopan toimintafoorumin sekä urheilua ja terveyttä käsittelevän työryhmän ja terveyttä edistävää liikuntaa käsittelevän EU-verkoston,

Y. katsoo, että erilaisia perinteisiä keittiöitä olisi tuettava osana kulttuuriperintöämme, mutta samalla olisi ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että kuluttajat tietävät niiden todelliset vaikutukset terveyteen, jotta perusteltujen päätösten tekeminen helpottuisi,

Z.  katsoo, että eurooppalaisten kuluttajien olisi saatava tarvitsemansa tiedot voidakseen laatia parhaista ravinnonlähteistä elämäntapaansa ja terveydentilaansa nähden sopivimman ruokavalion,

AA.  ottaa huomioon, että äskettäisissä mainosalan itsesääntelyä koskevissa aloitteissa puututaan ruoan ja juomien mainonnan tasapainoon ja luonteeseen; panee merkille, että itsesääntelyn on katettava kaikki markkinointimuodot ja erityisesti Internetissä ja muissa uusissa viestimissä tapahtuva markkinointi, panee merkille, että ruokamainokset muodostavat noin puolet kaikista mainoksista lasten televisionkatseluaikoina ja että on olemassa selviä todisteita siitä, että televisiomainokset vaikuttavat 2–11-vuotiaiden lasten lyhytaikaisiin kulutustottumuksiin, panee huolestuneena merkille uudenlaiset markkinointimuodot, joissa käytetään kaikkia teknisiä välineitä ja etenkin niin sanottuja seikkailupelejä, mukaan lukien matkapuhelimet, pikaviestit, videopelit ja interaktiiviset pelit internetissä, ottaa huomioon, että useat elintarvikkeiden tuottajat, mainos- ja markkinointiyritykset sekä terveys- ja kuluttajansuojayhdistykset ovat jo osoittaneet sitoutuvansa ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevään Euroopan toimintafoorumiin ja voivat jo esitellä onnistuneita tutkimuksia ja hankkeita,

AB.  ottaa huomioon, että vajaaravitsemuksesta, joka koskee erityisesti vanhuksia, aiheutuu eurooppalaisille terveydenhuoltojärjestelmille yhtä suuret kustannukset kuin lihavuudesta ja ylipainosta,

1.      suhtautuu myönteisesti valkoiseen kirjaan ravitsemuksesta merkittävänä askeleena kokonaisvaltaisessa strategiassa lihavuuden kasvun torjumiseksi ja ruokavalioon liittyviin kroonisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, aivohalvaukseen, syöpään ja diabetekseen puuttumiseksi Euroopassa;

2.      kehottaa jäsenvaltioita uudelleen tunnustamaan lihavuuden krooniseksi sairaudeksi; katsoo, että olisi vältettävä leimaamasta yksilöitä tai ihmisryhmiä, jotka ovat vaarassa kohdata kulttuuritekijöiden vuoksi ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveydellisiä ongelmia tai sairastua diabeteksen kaltaisiin sairauksiin tai anoreksian ja bulimian kaltaisiin syömishäiriöihin ja neuvoo jäsenvaltioita varmistamaan, että kyseiset ihmiset saavat asianmukaista hoitoa kansallisessa terveydenhuoltojärjestelmässään;

3.      pitää monen tason kattavaa lähestymistapaa parhaana keinona lihavuuden torjumiseksi EU:n väestön parissa ja huomauttaa, että tämän vitsauksen torjumiseen on olemassa useita eurooppalaisia ohjelmia (tutkimuksen, terveyden, koulutuksen ja elinikäisen oppimisen ohjelmat);

4.      katsoo, että ruoan laatua koskevalla politiikalla voi olla merkittävä osuus terveyden edistämisessä ja lihavuuden vähentämisessä ja että ymmärrettävät pakkausmerkinnät auttavat kuluttajia tekemään valinnan hyvän, paremman ja huonon ravinnon välillä;

5.      hyväksyy ravitsemukseen ja liikuntaan liittyviä terveyskysymyksiä käsittelevän asiantuntijaryhmän ja fyysisiä ja biologisia mittaustuloksia keräävien eurooppalaisten terveystutkimusjärjestelmien, kuten terveystarkastuskyselyn (HES) ja terveyttä koskevan eurooppalaisen haastattelututkimuksen (EHIS) perustamisen ja pitää niitä tehokkaina keinoina päätöksentekijöille ja kaikille toimijoille, jotka ovat mukana tietämyksen parantamisessa ja parhaiden käytänteiden vaihtamisessa;

6.      pyytää komissiota takaamaan miesten ja naisten tasapuolisen edustuksen tulevassa ravitsemukseen ja liikuntaan liittyviä terveyskysymyksiä käsittelevässä asiantuntijaryhmässä, jotta ongelmia voidaan käsitellä kohdennetummin ja jotta voidaan ehdottaa parhaita ratkaisuja sukupuoliulottuvuuden perusteella eli toisaalta miehille ja toisaalta naisille;

7.      tunnustaa itsesääntelyn olennaisen tärkeän roolin lihavuuden torjunnassa, korostaa, että se edellyttää kaikilta osapuolilta selkeitä ja konkreettisia tavoitteita sekä näiden tavoitteiden riippumatonta seurantaa; huomauttaa sääntelyn olevan toisinaan tarpeen, jotta kaikilla teollisuuden aloilla saataisiin aikaan todellinen ja merkittävä muutos erityisesti, kun kyseessä ovat lapset, jotta voidaan varmistaa kuluttajansuoja ja korkeat kansanterveyden standardit; panee kiinnostuneena merkille ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevän Euroopan toimintafoorumin antamat 203 sitoumusta, joilla pyritään tuotteiden koostumuksen muokkaamiseen, lapsille suunnatun mainonnan vähentämiseen sekä tasapainoisen ruokavalion edistämiseen pakkausmerkintöjen avulla; katsoo, että toimintafoorumin jäsenyys olisi laajennettava koskemaan tietokonepelien ja pelikonsolien valmistajia sekä Internet-palvelujen tarjoajia;

8.      vaatii kuitenkin konkreettisempia toimia, jotka on kohdistettu erityisesti lapsiin ja riskiryhmiin;

9.      kehottaa komissiota omaksumaan ravitsemukseen kokonaisvaltaisemman lähestymistavan ja ottamaan vajaaravitsemuksen yhdessä lihavuuden kanssa ravitsemus- ja terveysalan painopisteeksi sisällyttäen sen aina mahdollisuuksien mukaan EU:n rahoittamiin tutkimusaloitteisiin ja EU:n tason kumppanuuksiin;

10.    katsoo, että eurooppalaisten kuluttajien olisi saatava tarvitsemansa tiedot, jotta he voisivat valita parhaat ravinnonlähteet laatiakseen ja säilyttääkseen elämäntapaansa ja terveydentilaansa parhaiten sopivan ruokavalion; katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota kansalaisten terveysosaamisen parantamiseen, jotta he pystyisivät tekemään järkeviä päätöksiä sekä omasta että lastensa ruokavaliosta; katsoo, että alan ammattilaisten (opettajien, kulttuuritapahtumien järjestäjien ja terveydenhoitoalan ammattilaisten) olisi tarjottava vanhemmille tietoa ja koulutusta ravintoa koskevista asioista asianmukaisissa paikoissa; on vakuuttunut, että kuluttajatiedotuksen, ravitsemuskasvatuksen ja elintarvikemerkintöjen olisi heijasteltava kuluttajien toiveita;

11.    toteaa tässä yhteydessä, että on tärkeää yhdistää tuleva hedelmien kulutuksen lisäämiseen kouluissa tarkoitettu ohjelma laajempaan koulutussuunnitelmaan esimerkiksi sisällyttämällä peruskoulujen opetusohjelmaan ruokavaliota ja terveyttä koskevia oppitunteja;

12.    korostaa naisten olennaista asemaa perheen ravintokasvatuksessa ja heidän ratkaisevaa panostaan lihavuuden torjunnassa, koska naiset valitsevat useimmissa perheissä elintarvikkeet;

13.    vaatii jäsenvaltioita, alueita ja paikallisviranomaisia kehittämään ennakoivammin "liikuntaystävällisiä yhteisöjä" etenkin kaupunkisuunnittelun yhteydessä, jotta kunnat saadaan edistämään liikuntaa jokapäiväisenä rutiinina sekä luomaan paikallisessa ympäristössä mahdollisuuksia, jotka motivoivat ihmisiä liikkumaan vapaa-ajallaan; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa toteuttamalla paikallisia toimenpiteitä autoista riippuvuuden vähentämiseksi ja kävelyn edistämiseksi sekä yhdistämällä liike- ja asuinalueiden kehittäminen, edistämällä julkista liikennettä, puistoja ja avoimia liikuntapaikkoja, pyöräteitä ja suojateitä; kehottaa kuntia edistämään "kaupungit terveellisen elämän puolesta" -verkkoa tarjoamalla yhteisiä toimia lihavuuden torjumiseksi;

14.    kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan sekä koululaisia että työntekijöitä omaksumaan aktiivisen liikenteen käsitteen; kannustaa paikallisviranomaisia ottamaan tämän käsitteen painopisteeksi kaupunkiliikennettä ja -suunnittelua arvioidessaan;

15.    huomauttaa, että luontoalueiden tarjoaminen lapsille ja nuorille antaa heille vaihtoehdon perinteiselle vapaa-ajantoiminnalle ja samalla tukee heidän mielikuvitustaan ja luovuuttaan sekä haluaan tutkia uusia asioita;

16.    pyytää urheilujärjestöjä kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että teini-ikäiset tytöt lopettavat usein urheilun harrastamisen; huomauttaa, että kyseisillä järjestöillä on merkittävä tehtävä pitää yllä mielenkiintoa, jota tytöillä ja naisilla on eri urheilumuotojen harrastamiseen;

17.    painottaa, että Euroopan unionin pitäisi ottaa johtava asema yhteisen lähestymistavan muotoilemisessa ja koordinoinnin edistämisessä jäsenvaltioiden välillä; on vakuuttunut, että sellaisilla aloilla kuin kuluttajatiedotus, ravitsemuskasvatus, mainostaminen tiedotusvälineissä, maataloustuotanto ja erityisesti transrasvapitoisuuden sisältävät elintarvikemerkinnät voidaan tarjota merkittävää eurooppalaista lisäarvoa; kehottaa kehittämään sellaisia eurooppalaisia indikaattoreita kuten vyötärönympärys ja muut lihavuuteen (erityisesti vyötärölihavuuteen) liittyvät riskitekijät;

18.    painottaa, että yksityisellä sektorilla on tärkeä rooli lihavuuden vähentämisessä uusia ja terveellisempiä tuotteita kehittämällä; uskoo kuitenkin, että yksityistä sektoria on kannustettava voimakkaammin kehittämään selkeitä tietojärjestelmiä ja parantamaan pakkausmerkintöjä, joiden perusteella kuluttajat voisivat tehdä tietoisen valinnan;

Etusijalla lapset

19.    kehottaa komissiota ja kaikkia toimijoita asettamaan tavoitteeksi lihavuuden torjunnan jo varhaislapsuudesta alkaen pitäen mielessä, että lapsena omaksutut ruokailutottumukset säilyvät useita vuosia;

20.    vaatii järjestämään tiedotuskampanjoita, joilla lisätään raskaana olevien naisten tietoisuutta tasapainoisen ja terveellisen ruokavalion tärkeydestä ja tiettyjen ravinteiden ihanteellisesta saannista raskausaikana ja tiedottamaan naisille ja heidän kumppaneilleen rintaruokinnan merkityksestä; muistuttaa, että imetys, vieroitus aikaisintaan kuuden kuukauden iässä, lapsen opettaminen syömään terveellistä ruokaa ja annoskokojen valvominen voivat ehkäistä lapsen ylipainoa tai lihavuutta; korostaa kuitenkin, että imetys ei ole ainoa toimenpide lihavuuden torjumiseen ja että tasapainoiset ruokailutottumukset opitaan pitkällä aikavälillä; painottaa, että tiedotuskampanjoissa olisi otettava huomioon imetyksen olevan yksityisasia ja kunnioitettava naisten tahtoa ja valinnanvapautta;

21.    pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisissa terveydenhuoltopalveluissa edistetään erityisiä ravintoon liittyviä neuvontapalveluja, jotka on suunnattu raskaana oleville naisille ja vaihdevuosia eläville naisille, sillä raskaus ja vaihdevuodet ovat naisen elämässä kaksi keskeistä vaihetta, joihin liittyy lisääntynyt ylipainon riski;

22.    kehottaa jäsenvaltioita ehdottamaan asiantuntijoiden laatimia suuntaviivoja, kuinka parantaa fyysistä aktiivisuutta jo ennen kouluikää ja edistää ravitsemuskasvatusta jo näin varhaisessa vaiheessa;

23.    katsoo, että ensisijaisesti kouluissa pitäisi huolehtia siitä, että liikunta ja tasapainoinen ruokavalio tulevat osaksi lapsen elämää; pyytää ravitsemukseen ja liikuntaan liittyviä terveyskysymyksiä käsittelevää asiantuntijaryhmää kehittämään ohjeita koulujen ravitsemuspolitiikaksi sekä ravitsemuskasvatuksen edistämiseksi ja jatkamiseksi koulun jälkeen; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään tasapainoisen ruokavalion ja liikunnan edut koulujen opetussuunnitelmiin;

24.    pyytää lisäksi jäsenvaltioita, paikallisyhteisöjä ja kouluviranomaisia valvomaan ja parantamaan koulu- ja päiväkotiaterioiden laatua ja ravitsemusstandardeja tarjoamalla ruokalan henkilökunnalle erityistä koulutusta ja ohjeita, suorittamalla ruokalassa laadunvalvontaa sekä laatimalla ruokaloihin terveellistä ruokaa koskevat suuntaviivat; korostaa, että on tärkeää mukauttaa annoskoot tarpeiden mukaan ja sisällyttää aterioihin hedelmiä ja vihanneksia; pyytää lisäämään ravintokasvatusta tasapainoisesta ruokavaliosta ja kannustaa siirtymään pois paljon rasvaa, suolaa ja sokeria sisältävien sekä ravintoarvoltaan huonojen ruokien ja juomien myynnistä kouluissa; kannattaa sen sijaan myyntipisteissä tarjottavan enemmän tuoreita hedelmiä ja vihanneksia; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan, että koulujen lukujärjestyksissä käytetään vähintään kolme tuntia viikossa liikuntaan urheilua koskevan valkoisen kirjan tavoitteiden mukaisesti ja pyytää viranomaisia esittämään suunnitelmia vammaisille helppopääsyisten uusien julkisten liikuntatilojen rakentamiseksi ja koulujen nykyisten liikuntatilojen säilyttämiseksi; suhtautuu myönteisesti mahdolliseen EU:n taloudellisesti tukemaan ”hedelmiä koulussa” -hankkeeseen, joka on samanlainen kuin käynnissä oleva koulumaito-ohjelma; kehottaa eräiden jäsenvaltioiden pyynnön mukaisesti etsimään ratkaisuja hedelmien ja vihannesten ilmaisen jakelun jatkamiseksi kouluille ja hyväntekeväisyysjärjestöille vuoden 2008 aikana, kunnes kouluhedelmäjärjestelyä ryhdytään soveltamaan 1. tammikuuta 2009;

25.    kehottaa jäsenvaltioiden paikallisviranomaisia edistämään vapaa-ajanpalvelujen saatavuutta ja edullisuutta sekä tukemaan paikallisessa ympäristössä sellaisten mahdollisuuksien luomista, jotka motivoivat ihmisiä liikkumaan vapaa-ajallaan;

26.    pyytää jäsenvaltioita, paikallisia tahoja ja kouluviranomaisia varmistamaan, että koulujen automaateissa on tarjolla myös terveellisiä vaihtoehtoja; katsoo, että sellaisten ravintoarvoltaan huonojen tuotteiden, joissa on paljon sokeria, suolaa ja rasvaa, kaikenlainen sponsorointi ja mainonta kouluissa tulisi sallia ainoastaan kouluviranomaisten pyynnöstä tai luvalla ja vanhempainyhdistysten valvonnassa; katsoo, että urheilujärjestöjen ja -joukkueiden on näytettävä esimerkkiä liikunnassa ja terveellisessä ruokavaliossa; pyytää kaikkia urheilujärjestöjä ja -joukkueita vapaaehtoisesti sitoutumaan tukemaan tasapainoista ravitsemusta ja liikuntaa erityisesti lasten keskuudessa; olettaa kaikkien urheilujärjestöjen ja -joukkueiden edistävän tasapainoista ruokavaliota ja liikuntaa; korostaa lisäksi, että eurooppalaista urheiluliikettä ei tulisi syyttää ylipainosta ja lihavuudesta Euroopassa;

27.    on tyytyväinen yhteisen maatalouspolitiikan yhteisen markkinajärjestelyn uudistukseen, jonka ansiosta kouluissa voidaan tarjota enemmän hedelmiä ja vihanneksia, edellyttäen että näiden tuotteiden laatua ja kemikaaliturvallisuutta valvotaan;

28.    kehottaa EU:ta ja erityisesti Ecofin-neuvostoa suhtautumaan joustavammin jäsenvaltioiden pyyntöihin arvonlisäveroasteen alentamisesta silloin, kun kyseessä ovat sosiaaliset, taloudelliset, ympäristöä tai terveyttä koskevat tarpeet; tältä osin kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, alentamaan hedelmien ja vihannesten arvonlisäveroa, muistuttaen, että yhteisön lainsäädännössä valtuutetaan ne tekemään niin; kehottaa lisäksi tarkistamaan voimassa olevia yhteisön asiakirjoja, jotta hedelmät ja vihannekset voivat hyötyä erittäin alhaisesta arvonlisäveroasteesta (alle 5 prosenttia);

29.    suhtautuu myönteisesti sellaisiin EU-aloitteisiin kuin "EU Mini chefs"– ja "EU Day for Healthy Food and Cooking" -verkkosivujen perustaminen 8. marraskuuta 2007; suosittaa tiedotuskampanjoiden laatimista tietoisuuden parantamiseksi siitä, kuinka paljon liikuntaa tarvitaan energiatiheiden tuotteiden sisältämien kalorien kuluttamiseen;

Tietoon perustuvat valinnat ja terveellisten tuotteiden saatavuus

30.    uskoo, että tuotteiden koostumuksen muokkaus on tehokas keino vähentää rasvan, sokerin ja suolan määrää ruokavalioissamme ja kannustaa elintarvikkeiden tuottajia edelleen muokkaamaan energiatiheiden ja vähäravinteisten elintarvikkeiden koostumusta vähentäen niiden rasva-, sokeri- ja suolapitoisuutta sekä lisäten niiden kuitu-, hedelmä- ja vihannessisältöä; on ilahtunut tuottajien vapaaehtoisesta sitoumuksesta ottaa ravintoarvokriteerit huomioon elintarvikkeiden koostumuksen muokkauksessa;

31.    painottaa, että ravintoarvomerkintöjen on oltava pakollisia ja selkeitä, jotta kuluttajat voivat valita terveellisiä elintarvikkeita; suosittelee siksi, että jotta kuluttajat voisivat vertailla eri elintarvikkeiden ravintosisältöjä, ravintoarvomerkinnät on ilmaistava 100 grammaa/millilitraa kohti;

32.    vaatii kieltämään keinotekoiset transrasvahapot koko EU:ssa ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita noudattamaan hyvää käytäntöä elintarvikkeiden ravintoainepitoisuuksien (esimerkiksi suolapitoisuuden) valvonnassa; kehottaa komissiota perustamaan ohjelman parhaiden käytäntöjen jakamiseen jäsenvaltioiden välillä; huomauttaa, että tiettyjä poikkeuksia pitäisi voida tehdä suojattujen alkuperänimitysten, suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja taattujen perinteisten erikoisuuksien sekä muiden perinteisten tuotteiden osalta alkuperäisten reseptien säilyttämiseksi; odottaa siksi paljon tulevalta maatalouden laatupolitiikkaa koskevalta vihreältä kirjalta paremman laadun ja maantieteellisiä merkintöjä koskevan järjestelmän osalta;

33.    kehottaa tutkimaan kuinka suuri merkitys on arominvahventeilla, kuten glutamaateilla, guanylaateilla ja inosinaateilla, joita on paljon monissa elintarvikkeissa, erityisesti valmisruoissa ja teollisesti tuotetuissa elintarvikkeissa, jotta voidaan määritellä niiden vaikutus kulutuskäyttäytymiseen;

34.    korostaa, että tämänhetkisten tutkimustietojen mukaan transrasvahappojen liiallinen nauttiminen (yli 2 prosenttia energiansaannista) lisää merkittävästi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin; pitää siksi erittäin valitettavana, että yksikään eurooppalainen hallitus ei ole ryhtynyt toimiin vähentääkseen eurooppalaisten kuluttajien lisääntyvää altistumista keinotekoisille transrasvahapoille ja tyydyttyneille rasvahapoille, joita on lukuisissa ravintoarvoiltaan heikoissa jalostetuissa tuotteissa;

35.    korostaa, että teollisesti valmistetut transrasvahapot muodostavat eurooppalaisten terveydelle vakavan, hyvin dokumentoidun ja tarpeettoman uhan, jota tulisi käsitellä asianmukaisessa lainsäädäntöaloitteessa, jossa pyritään tehokkaasti poistamaan elintarvikkeista teollisesti valmistetut transrasvahapot;

36.    vaatii elintarviketeollisuutta tarkistamaan yhden hengen annosten kokoa ja tarjoamaan enemmän pieniä kokovaihtoehtoja;

37.    suhtautuu myönteisesti komission uuteen ehdotukseen elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä 24. syyskuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/496/ETY tarkistamisesta; kehottaa sitä varmistamaan, että merkinnät ovat näkyviä, selkeitä ja helposti kuluttajan ymmärrettävissä pakollinen, pakkauksen etuosaan värikoodein merkitty ravintoarvo mukaan luettuna;

38.    pyytää komissiota lisäksi tarkistamaan perusteellisesti yhteisen maatalouspolitiikan terveysvaikutukset sen arvioimiseksi, voitaisiinko politiikkaa muuttaa niin, että ruokavalioita olisi helpompaa parantaa koko Euroopassa;

Tiedotusvälineet ja mainonta

39.    vaatii media-alan toimijoita luomaan yhdessä jäsenvaltioiden ja urheilujärjestöjen kanssa kaikissa tiedotusvälineissä lisäkannustimia liikunnan lisäämiseksi ja urheilunharrastusten aloittamiseksi;

40.    muistuttaa tiedotusvälineiden merkityksestä terveellisestä ja tasapainoisesta ruokavaliosta tiedottamisessa, kouluttamisessa ja vakuuttamisessa sekä niiden roolista ruumiinkuvaan liittyvien stereotypioiden luomisessa; katsoo, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä esitettyä vapaaehtoista lähestymistapaa ravintoarvoltaan huonojen elintarvikkeiden lapsiin suunnatussa mainonnassa on erityisesti seurattava ja pyytää komissiota esittämään tiukempia lainsäädäntöaloitteita, mikäli vapaaehtoisen lähestymistavan todetaan epäonnistuneen tällä alalla vuonna 2010 suoritettavassa direktiivin tarkistuksessa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kannustamaan mediapalvelujen tarjoajia kehittämään ruokien ja juomien sopimatonta audiovisuaalista mainontaa koskevat menettelysäännöt ja kehottaa toimijoita ryhtymään kansallisella tasolla konkreettisiin toimiin direktiivissä annettujen määräysten täytäntöön panemiseksi tai vahvistamiseksi;

41.    kehottaa elintarviketeollisuutta olemaan erityisen varovainen mainostaessaan erityisesti lapsille suunnattuja elintarvikkeita; pyytää rajoittamaan kellonaikoja, jolloin saa esittää erityisesti lapsille tarkoitettuja, epäterveellisiä elintarvikkeita koskevia mainoksia; sellaisten rajoitusten pitäisi koskea myös uusia viestinnän muotoja kuten verkkopelejä, ponnahdusikkunoita ja tekstiviestejä;

Terveydenhoito ja tutkimus

42.    toteaa, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset, erityisesti lastenlääkärit ja farmaseutit olisi tehtävä tietoisiksi olennaisesta roolistaan ylipainoriskin alaisina olevien henkilöiden varhaisessa tunnistamisessa ja katsoo, että heidän pitäisi olla tärkeitä toimijoita lihavuusepidemian ja tarttumattomien tautien torjunnassa; vaatii siksi komissiota kehittämään lihavuuteen liittyviä kardiometabolisia riskitekijöitä koskevia eurooppalaisia antropometrisiä indikaattoreita; korostaa säännöllisesti suoritettavien järjestelmällisten mittausten merkitystä seulottaessa muita kardiometabolisia riskitekijöitä, jotta ylipainon/lihavuuden kanssa samanaikaisesti esiintyvien sairauksien esiintymistä voitaisiin arvioida perusterveydenhuollon tasolla;

43.    kiinnittää huomiota virheravitsemukseen, jossa ruokavalion puutteellisuudella, kohtuuttomuudella tai tasapainottomuudella on merkittävä haitallinen vaikutus kudokseen sekä kehon rakenteeseen ja toimintaan; huomauttaa myös, että virheravitsemus on raskas taakka sekä yksilön hyvinvoinnille että yhteiskunnalle, erityisesti terveydenhuoltojärjestelmälle, ja että se lisää kuolleisuutta, pidentää sairaalassaoloaikoja, aiheuttaa komplikaatioita ja alentaa potilaiden elämänlaatua; muistuttaa, että virheravitsemuksen vuoksi sairaalassa vietetyistä ylimääräisistä päivistä ja komplikaatioiden hoidosta maksetaan julkisista varoista joka vuosi miljardeja euroja;

44.    korostaa arvioita, joiden mukaan 40 prosenttia sairaaloiden potilaista ja 40–80 prosenttia vanhainkotien asukkaista on vajaaravittuja; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan sairaaloiden ja vanhainkotien ruoan määrää ja laatua, minkä seurauksena sairaalassa vietetty aika lyhenee;

45.    katsoo, että sellaisten lääketieteen ammattien kuin "kliininen dieteetikko" ja "ravintofysiologi" pätevyydelle on saatava täysi tunnustus;

46.    vaatii komissiota edistämään esimerkiksi eurooppalaisessa terveysfoorumissa parhaita käytänteitä sekä tiedotuskampanjoita, jotka koskevat lihavuuteen liittyviä riskejä ja erityisesti vatsan alueen lihavuutta kiinnittäen huomiota sydän- ja verisuonitautiriskeihin; kehottaa komissiota toimittamaan tietoa kotidieettien vaaroista, etenkin jos niihin liittyy laihdutuslääkkeiden käyttö ilman lääkäriltä saatua reseptiä; kehottaa komissiota kiinnittämään enemmän huomiota virheravitsemukseen, puutteelliseen ravitsemukseen sekä elimistön kuivumiseen;

47.    kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä kesäkuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/46/EY(2);

48.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rahoittamaan lihavuuden sekä syövän ja diabeteksen kaltaisten kroonisten tautien välistä yhteyttä koskevaa tutkimustyötä, koska epidemiologisissa tutkimuksissa on saatava selville, mitkä tekijät liittyvät läheisimmin lihavuuteen sairastuvuuden lisääntymiseen kuten moniulotteisten biologisten merkkiaineiden tunnistaminen ja arvioiminen aineiden alaryhmissä, jotta lihavuuteen johtavat biologiset mekanismit saataisiin selville; kehottaa myös tekemään tutkimuksia, joissa verrataan ja arvioidaan eri hoitomuotojen tehokkuutta, mukaan lukien psykologisia tutkimuksia; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan järjestelmän, jolla varmistetaan ylipainon, lihavuuden ja niihin liittyvien kroonisten sairauksien ehkäisyyn, seulontaan ja hallintaan liittyvien palvelujen saatavuus ja laatu;

49.    on tyytyväinen, että seitsemännen puiteohjelman terveyden aihealueeseen on otettu painopistealueeksi "diabetes ja lihavuus";

50.    kannustaa jatkamaan vyötärölihavuuden tieteellistä tutkimista ja seurantaa EU:n seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa;

51.    kehottaa komissiota edistämään suurelle yleisölle ja erityisesti terveydenhuoltoalan ammattilaisille suunnattuja Euroopan laajuisia tiedotuskampanjoita vyötärölihavuuden riskejä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi;

52.    vaatii, että ravintoasioita on korostettava Euroopan unionin kaikilla politiikanaloilla ja kaikissa toimissa.

0

0 0

53.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Maailman terveysjärjestölle.

(1) EUVL C 250 E, 25.10.2007, s. 93. (2) EYVL L 183, 12.7.2002, s. 51.

Ylipaino ja lihavuus muodostavat ongelman, joka on maailmanlaajuisesti saavuttanut todellisen epidemian luonteen ja joka aiheuttaa vakavia terveysriskejä.

Tämän vuoksi on tehtävä kaikilla tasoilla tehokkaita aloitteita tämän ilmiön torjumiseksi. Lihavuuden ja etenkin lasten ylipainon torjumisen on oltava etusijalla kansainvälisesti, Euroopassa ja kansallisesti samoin kuin paikallistasolla, jolla kuntien, koulujen ja perheiden on ryhdyttävä toimiin. Myös tuotantoalan sekä terveydenhoito- ja sosiaalisektorin on oltava mukana.

Lihavuus on yksi pääasiallisista kuolinsyistä, ja siihen liittyy lukuisia kroonisia sairauksia, kuten kakkostyypin diabetes, sydän- ja verenkiertoelimistön häiriöt, korkea verenpaine, infarktit ja tietyntyyppiset kasvaimet.

Maailman terveysjärjestön mukaan yli miljardi ihmistä kärsii ylipainosta ja yli 300 miljoonaa on lihavia. Euroopassa luvut ovat vielä huolestuttavampia: yli puolet Euroopan väestöstä on ylipainoista ja noin kuusi prosenttia terveydenhoitomenoista johtuu suoraan lihavuudesta.

Lasten lihavuus on nopeassa kasvussa (22 miljoonaa lasta Euroopassa on ylipainoisia). Olisi pohdittava vakavasti WHO:n asettamaa tavoitetta pysäyttää prosentuaalinen kasvu seuraavien neljän–viiden vuoden aikana ja kääntää suuntaus vuoteen 2015 mennessä.

Olen vakuuttunut siitä, että Eurooppa voi luoda lisäarvoa Euroopan lihavuuden torjuntaa koskevien toimintatapojen koordinoinnissa, ja katson, että merkittävää edistystä voidaan saavuttaa Euroopan tason tutkimuksella ja parhaiden käytänteiden vaihdolla.

Näin ollen olen tyytyväinen komission aloitteeseen sisällyttää lihavuuden torjunta kaikkiin politiikkoihin ja ottaa se huomioon hallinnon eri tasoilla. Myös yksityissektorin mukaantulo lihavuuden torjuntaan on olennaisen tärkeää, jos ongelmaa halutaan käsitellä tehokkaasti.

Ottaen kuitenkin huomioon myös parlamentin vihreästä kirjasta antamassa päätöslauselmassa (P6_TA(2007)0019) esittämän kannan katson, että valkoisen kirjan tekstin olisi pitänyt olla konkreettisempi ennen kaikkea Euroopan tason lainsäädäntötoimia laadittaessa, sillä hieman terävöittämällä niillä olisi voitu tukea lihavuuden vastaista taistelua.

Olen samaa mieltä siitä, että kokemukset monialaisesta yhteistyöstä tuotantosektorien kanssa voivat johtaa merkittäviin tuloksiin. Komission aloite ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsitteleväksi Euroopan toimintafoorumiksi on ilman muuta tärkeä askel siinä, kuinka alan toimijat saadaan mukaan sellaisten käytäntöjen toteutukseen, joilla voidaan kiinnittää enemmän huomiota tuotteiden sisältämän energian arviointiin. Katson kuitenkin, että ehdotetut toimet eivät riitä; odottava kanta, jonka mukaan ehdotetun lähestymistavan tehokkuutta tarkastellaan uudelleen vuonna 2010, ei ole sen tavoitteen mukaista, että lasten lihavuutta vähennetään seuraavien viiden vuoden kuluessa, kuten WHO ehdottaa Euroopan toisessa toimintasuunnitelmassa lihavuuden torjumiseksi 2007–2012.

Euroopan toimintafoorumin seurantaraportin 2007 mukaan foorumin 31 jäsentä ovat sitoutuneet 203 sitoumukseen. Annetuista sitoumuksista (34 prosenttia tuottajien, 24 prosenttia kansalaisjärjestöjen ja 14 prosenttia jakelualan) suurin osa koskee "terveellisten elämäntapojen edistämistä", "kasvatusta ja ravitsemusta" sekä "fyysistä aktiivisuutta".

Elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnät (17 prosenttia) sekä mainonta ja markkinointi (11 prosenttia) ovat tärkeitä, ja mielestäni ne ovat kiintoisia esimerkkejä, joille voitaisiin perustaa ravintoarvomerkintöjä ja mainontaa koskeva Euroopan sitova lainsäädäntö, jonka tarkistamista ei enää voi siirtää.

Kuten komission edustajatkin ovat todenneet, on tärkeää, että myös urheilujärjestöt osallistuisivat Euroopan toimintafoorumiin. Ehkäpä ne voisivat sitoutua olemaan ottamatta sponsoreiksi tuotteita, joiden energiasisältö on korkea.

Tämän vapaaehtoisen lähestymistavan mukaisesti esittelijä suhtautuu myönteisesti ravitsemukseen ja liikuntaan liittyviä terveyskysymyksiä käsittelevän asiantuntijaryhmän perustamiseen. Se mahdollistaa myös kokemusten vaihdon ja hyvien käytänteiden edistämisen jäsenvaltioiden välillä. On tehtävä kaikki mahdollinen, jotta saadaan vähennetyksi sellaisten ravintoaineiden määrää, joista voi suurina annoksina olla haittaa terveydelle: mieleen tulee esimerkiksi Tanskassa 2003 säädetty laki, jolla rajoitetaan transrasvojen pitoisuus elintarvikkeissa kahteen prosenttiin. Monet Euroopan parlamentin jäsenet ovat useaan otteeseen esittäneet tämän tavoitteen sellaiseksi, johon olisi pyrittävä kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Toinen esimerkki on suolapitoisuuden vähentäminen, johon on päästy Irlannissa kansallisen elintarviketurvallisuusviranomaisen tuella (FSAI). Tavoitteena on päivittäisen annoksen alentaminen kuuteen grammaan vuoteen 2010 mennessä. Asiantuntijaryhmän avulla tällaisia kokemuksia voidaan jakaa ja levittää kaikkiin jäsenvaltioihin.

Sosiaalinen näkökulma

Heikkolaatuiseen ruokavalioon, aliravitsemukseen ja lihavuuteen liittyy useita tekijöitä, joista pohdinnan arvoisia ovat kustannukset, saatavuus ja tieto. On huomattava, että usein tiettyjen elintarvikkeiden hinta on käänteisessä suhteessa niiden laatuun.

Etenkin naisten osalta lihavuus on noin kuusi kertaa yleisempää köyhien kuin paremmin toimeen tulevien joukossa.

On kiistämätön tosiasia, että usein taipuvaisuus ostaa hyvin energiapitoista mutta ravinneköyhää ruokaa johtuu taloudellisista seikoista.

Tästä syystä uskon, että heikommassa asemassa oleville olisi annettava tukea ostokuponkien muodossa. Lisäksi etenkin kaupunkien köyhimmille alueille olisi perustettava kauppoja, joista saa terveellisiä tuotteita (erityisesti hedelmiä ja vihanneksia) "sosiaaliseen" hintaan ja joissa laatu ja elintarviketurvallisuus on taattu.

Lapset

Yhden valkoisen kirjan painopisteistä pitäisi olla lasten lihavuuden vähentäminen. On tärkeää antaa lapsille terve tulevaisuus.

Terveen kehityksen perustekijöitä ovat rintaruokinta, ravitsemuskasvatus sekä ennen kaikkea liikunta jo ennen kouluikää.

Kasvatus – myös ravitsemuskasvatus – kuuluu vanhemmille ja perheelle, ja heitä olisi tuettava tässä tehtävässä erityisin laajoin tiedotuskampanjoin, joita järjestävät kansalliset terveysviranomaiset, paikalliset terveyspalvelut ja myös tuotantoala.

Ottaen kuitenkin huomioon yhä pidemmän ajan, jonka kasvuikäiset lapset viettävät koulussa, koulusta voi tulla lihavuuden torjunnan yhdistettyjen toimien olennainen tekijä.

WHO suosittelee 30 minuuttia liikuntaa joka päivä, ja jäsenvaltioissa pitäisi tehdä pakollista siitä, että lapset saavat tämän liikunta-annoksen päivittäin. Tämä pitäisi mahdollistaa lisäämällä koulupäivään tarvittava määrä liikuntaa.

Lisäksi olisi toteutettava seuraavat toimet: kouluruoka-annosten tarkistaminen ja laadullinen ja ravitsemuksellinen valvonta; kouluruokaloiden käyttäminen asianmukaisen ravitsemuskasvatuksen levittämiseen; laajojen liikuntamahdollisuuksien tarjoaminen myös välitunneilla (pihat ja liikuntasalit, joiden olisi oltava avoinna myös muina aikoina kuin koulutunteina); luonnontieteiden tunneilla ravitsemuksen ja siihen liittyvien prosessien tutkiminen ja oppiminen; liian rasvaisten, suolaisten ja makeiden tuotteiden myynnin ja etenkin myyntiautomaattien kielto kouluissa; oppilaiden kävelymatkoilla saattamisen järjestäminen koulujen puolesta.

Lisäksi olisi tärkeää, että sekä kouluissa että työpaikoilla olisi läsnä ravitsemukseen erikoistunut lääkäri ja ravitsemusterapeutti.

Katson myös, että epäterveellisiä elintarvikkeita ei saisi mainostaa eivätkä ne saisi olla sponsoreina koulujen tapahtumissa eikä niitä myöskään saisi jakaa koulujen lähettyvillä.

Toisaalta esittelijä on huolestunut eräistä esimerkeistä, etenkin EU:n ulkopuolisissa maissa, joissa eräät koulut suorastaan sisällyttävät oppilaiden painoindeksin (BMI) mukaan lopulliseen arviointiin. Minun mielestäni tämä johtaa lihavuuden liialliseen stigmatisointiin ja sellaisten lasten syrjintään, joilla voi jo olla ylipainosta johtuvia sosiaalisia ongelmia.

Paljon hyödyllisempää on sen sijaan saada lapset positiivisella tavalla mukaan aktiiviseen toimintaan, joka johdattaa heidät oikeaan ravitsemukseen.

Lisäksi pidän tärkeänä, että teollisuus sitoutuu vapaaehtoisesti vähentämään ensisijaisesti lapsille tarkoitettujen tuotteiden energiamäärää tai annoskokoja.

Lopuksi viittaan terveysväitteistä annetun direktiivin muuttamiseen ja haluan tässä yhteydessä toistaa, että pidän olennaisen tärkeänä, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen ja komissio huolehtivat siitä, että lapsille tarkoitettujen elintarvikkeiden terveysväitteet tutkitaan tieteellisesti, jotta estetään ravitsemuksellisesti heikkojen tuotteiden myynninedistäminen merkinnöillä, jotka sisältävät valheellisia terveysväitteitä.

Vanhukset ja vammaiset

Esittelijä on vakuuttunut, että heikoimmassa asemassa olevien ryhmien osalta olisi toteutettava erityistoimia. Näihin ryhmiin kuuluvat vanhukset, etenkin yksinäiset, joilla on muun muassa vajaaravitsemukseen ja elimistön kuivumiseen liittyviä ongelmia. Lisäksi olisi suunnattava erityiskampanjoita vaihdevuosissa oleville naisille, koska tuolloin on tarkkailtava painoa, jotta vältetään rasvan kertyminen, sillä hormonaalisista syistä se kertyy vatsaan ja tästä aiheutuu vakavia terveysongelmia.

Eri tavoin vammaisille pitäisi tarjota palveluja, rakenteita ja ohjelmia, joilla heille mahdollistetaan liikkuminen ja urheilu.

Paikallisviranomaiset

Lihavuuden ehkäiseminen koko elämänkaaren aikana ei ole pelkästään terveyteen liittyvä ongelma, vaan sillä on merkittäviä kulttuurisia ja sosiaalisia vaikutuksia, joita ei voida jättää huomiotta.

Tämän vuoksi on luotava yleinen ja monitasoinen lähestymistapa, jossa mukana ovat ennen kaikkea paikallisviranomaiset ja päätöksentekijät.

Olisikin pohdittava uudelleen kaupunkiemme suunnittelua ja annettava etusija puistojen, liikuntasalien, pyöräteiden ja muunlaisten aktiivisen kulkemisen muotojen rakentamiselle, mikä mahdollistaisi päivittäisen ja jatkuvan fyysisen aktiivisuuden.

Voitaisiin myös kokeilla pikaruokapaikkojen tietyille alueille keskittymisen sääntelyä ja antaa asianmukaiset tilat pienille luomutuotteiden tai perinteisten tuotteiden myyjille.

Näin ollen paikallisviranomaisten on aktiivisesti edistettävä terveellisiä elämäntapoja ja tietoon perustuvaa kuluttamista. Lisäksi Euroopan unionin pitäisi edistää sellaisten kaupunkien verkon perustamista, jotka ovat sitoutuneet terveellisen ravitsemuksen ja liikunnan edistämiseen kaupunkilaistensa keskuudessa.

Pk-yritysten tukeminen

Olisi myös otettava huomioon pk-yritysten ja muiden maatalous- ja elintarvikealalla työskentelevien tarpeet.

Etenkään tutkimuksen ja uusien terveellisten ja ravintoarvoltaan korkeatasoisten tuotteiden luomisen alalla ei voida saavuttaa todellista kehitystä, ellei tämän muutoksen tärkeimmille tuottajille taata riittäviä välineitä myös taloudellisesti.

Tästä syystä ehdotan väliaikaisia tukitoimia, joilla kannustetaan ja autetaan pk-yrityksiä, jotka aikovat parantaa tuotteitaan tai kuluttajien tietämystä omien tuotteidensa ravintosisällöstä.

Urheilu

Liikunnan harjoittamisen olisi oltava mahdollista kaikille Euroopan kansalaisille WHO:n suosituksen mukaisesti vähintään 30 minuutin ajan päivittäin. Urheilua koskevan valkoisen kirjan aloitteilla ja urheilujärjestöjen yhteistyön avulla Euroopan unioni voi laatia fyysistä aktiivisuutta koskevat tehokkaat suuntaviivat ja tukea niiden sisällyttämistä kaikkiin unionin rahoittamiin ohjelmiin, joita ovat seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma, terveyttä koskeva ohjelma vuosiksi 2008–2013, nuorisotoimintaohjelma, aktiivinen kansalaisuus -ohjelma sekä liikunnan edistämiseksi luonnossa myös "Life+"-ohjelma.

Kuten monelta taholta on korostettu, olisi olennaisen tärkeää, että suurempi määrä urheilujärjestöjen edustajia osallistuisi ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevän Euroopan toimintafoorumin toimintaan.

Tutkimus

Esittelijä on tyytyväinen, että seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman painopistealueisiin on lisätty "diabetes ja lihavuus". Tutkimuksen alueella on vielä paljon tehtävää. Avainasemassa on tutkimus lihavuuden syistä: mahdolliset virustartunnat, geneettiset syyt, tiettyjen aineiden osuus (esimerkiksi mononatriumglutamaatti).

Muita tutkimuksen kohteita ovat lihavuuden lääkehoito ja kliiniset menetelmät lihavuuden ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi. Kaikissa tapauksissa potilaan terveyttä on suojeltava mahdollisimman hyvin.

Mainonta

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että yksi lihavuuden syistä, etenkin lasten osalta, on hyvin rasvaisten ja sokeri- ja suolapitoisten elintarvikkeiden mainonta. Lapsille suunnattua mainontaa esitetään televisiossa samoin kuin matkapuhelinten ja internetin välityksellä sekä urheilu- ja kulttuuritapahtumien sponsoroinnin muodossa. Usein lapsiin vedotaan animaatiohahmoilla tai julkisuuden henkilöillä. Täysin arvostaen tuotantoalan ja tiedotusvälineiden itsesääntelypyrkimyksiä katson kuitenkin, että "televisio ilman rajoja" -direktiivin kompromissiteksti ei ole tyydyttävä. Olisin mielelläni nähnyt lapsille tarkoitettujen mainosten esittämisaikoja koskevia ja määrällisiä rajoituksia.

Toivon, että komissio on halukas harkitsemaan uudelleen lihavuuden torjuntastrategiaa ottaen erityisesti huomioon mainontaan ja markkinointiin liittyvät kysymykset.

Perinteisten tuotteiden suojelu

Perinteisten tuotteiden suojelun yleisissä puitteissa pidän kuitenkin välttämättömänä, että painotetaan sellaisten perinteisten tuotteiden suojelua, jotka ovat osa Euroopan kansojen kulttuuriperintöä. Tämän vuoksi katson, että perinteiset reseptit on säilytettävä, vaikka tarkoitus olisikin muokata tuotteita uudelleen lihavuuden torjunnan tukemiseksi.

EHDOTUKSIA

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. katsoo, että ylipaino ja lihavuus aiheuttavat monia erilaisia kroonisia sairauksia, joista voidaan mainita esimerkkeinä sydän- ja verisuonitaudit, korkea verenpaine, tyypin 2 diabetes, aivohalvaukset, tietyt syövät jne.; katsoo, että kroonisten sairauksien odotetaan olevan syynä lähes kolmeen neljäsosaan kaikista kuolemista koko maailmassa vuoteen 2020 mennessä,

B.  katsoo, että lasten ja nuorten lihavuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta lihavuutta voidaan hoitaa aikaisin, ja että huomiota on kiinnitettävä myös alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluviin henkilöihin, joiden haittana ovat terveyteen ja yhteiskuntaan liittyvät erot, jotka johtavat usein ravinnon laadun ja tasapainon heikkenemiseen;

C. katsoo, että seitsemän prosenttia EU-valtioiden kansallisista terveysalan talousarviovaroista käytetään joka vuosi sairauksiin, jotka voidaan liittää lihavuuteen,

1.  pitää myönteisenä ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskevasta eurooppalaisesta strategiasta laaditussa komission valkoisessa kirjassa (KOM(2007)0279) noudatettua lähestymistapaa antaa teollisuudelle mahdollisuus pyrkiä vähentämään ylipainosta ja lihavuudesta johtuvia terveysongelmia itsesääntelytoimien avulla; pyytää kuitenkin, että komissio seuraisi tiiviisti teollisuuden toimia, joilla pyritään vastuulliseen mainontaan ja vähentämään suolan, rasvan ja sokerin määrää elintarvikkeissa, ja kannustaisi näihin toimiin, niin että tilannetta voidaan tarkastella uudelleen viimeistään vuonna 2010;

2.  pitää komission ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikkeita koskevan tiedon antamisesta kuluttajille (KOM(2008)0040) myönteisenä, koska kuluttajat tarvitsevat ehdottomasti selkeää tietoa ravitsemuksesta yksinkertaisten, ymmärrettävien ja selvien pakkausmerkintöjen avulla, jotta he voivat tehdä terveellisiä ja asiantuntevia ruokavalintoja;

3.  myöntää, että kuluttajat, erityisesti heikoimmassa asemassa olevat, saattavat olla ymmällään siitä, millainen on terveellinen ruokavalio; pyytääkin, että jäsenvaltiot yhteistyössä teollisuuden ja kuluttajayhdistysten kanssa toteuttavat innovatiivista tiedottamista ja hallitusjohtoisia markkinointikampanjoita, joilla kuluttajat motivoidaan tekemään terveellisiä ruokavalintoja; kannustaa erityisesti jäsenvaltioita laatimaan ravintoon liittyviä opetusohjelmia esikouluja ja ala-asteita varten ja ottamaan niissä huomioon REEPS-ohjelman (terveyttä edistävien koulujen verkosto) yhteydessä kehitetyt parhaat käytännöt;

4.  panee huolestuneena merkille, että lihavuus on rajat ylittävä ilmiö, joka koskee kaikkia jäsenvaltioita, ja että lihavien määrä lisääntyy nopeasti uusissa jäsenvaltioissa; pyytää tämän vuoksi komissiota käsittelemään kansanterveyttä ensisijaisena tavoitteena kaikilla politiikanaloillaan ja erityisesti koulutukseen, nuorisoon, kulttuuriin, urheiluun ja maatalouteen liittyvillä politiikanaloilla ja kiinnittämään jatkuvasti huomiota ongelman yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen; pyytää komissiota myös määrittelemään yhteisiä hankkeita, joilla edistetään parempaa ravitsemusta ja terveellistä elämäntapaa, ja perustamaan eurooppalaisen terveystilanteen seurantajärjestelmän; pyytää myös, että jäsenvaltiot edistävät yhteistyössä komission kanssa parhaiden käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa erityisesti kehittämällä asiantuntijalaitosten verkostoja ja tekemällä yhteistyötä kaikkien asianosaisten toimijoiden kanssa paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla sosiaalisesti aktiivisen elämän ja liikunnan edistämiseksi;

5.  pyytää jäsenvaltioita kehittämään diabeteksen hoitoa ja hallintaa koskevaa virallista koulutusta tai alan ammattitutkintoja, mukaan luettuna muiden terveydenhoidon alojen kuin diabeteksen ammattilaisille annettava tätä tautia koskeva jatkokoulutus;

6.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan asianmukaisesti ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä kesäkuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/46/EY(1);

7.  korostaa, että lasten lihavuutta koskeva ongelma on merkittävä, ja pyytää komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta voidaan ehkäistä ja etenkin valvoa tarkasti lapsille ja nuorille suunnattuja mainoksia runsaasti rasvaa, suolaa ja sokeria sisältävistä elintarvikkeista;

8.  vaatii, että ravintoa koskevaa kysymystä on korostettava Euroopan unionin kaikilla politiikanaloilla ja kaikissa toimissa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

(1) EYVL L 183, 12.7.2002, s. 51.

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  huomauttaa, että yhteinen maatalouspolitiikka on tärkeä terveellisen ravitsemuksen kannalta, koska ylipainon ja lihavuuden torjumiseen tarvitaan kattavia ponnisteluja; korostaa maataloustuotteiden tuottajien ja jalostajien merkitystä, sillä toimittamalla laadukkaita ja terveellisiä elintarvikkeita ympäristöystävällisillä ja biologisen monimuotoisuuden säilyttävillä tuotantotavoilla he omalta osaltaan myötävaikuttavat ongelman ratkaisuun;

2.  katsoo, että yhteistä maatalouspolitiikkaa ja erityisesti yhteisiä markkinajärjestelyjä kehitettäessä on kiinnitettävä enemmän huomiota tuotettujen elintarvikkeiden terveysvaikutuksiin; siksi myös koulumaidon tukemisessa sekä hedelmien ja vihannesten jakelussa yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa olisi keskityttävä mahdollisimman tuoreisiin ja luonnonmukaisiin, vähärasvaisiin ja vähäsokerisiin tuotteisiin;

3.  kehottaa komissiota viipymättä esittämään lainsäädäntöehdotuksen hedelmien kulutuksen lisäämiseksi kouluissa, kuten neuvosto pyysi 20. kesäkuuta 2007 ja parlamentti 13. joulukuuta 2007;

4.  vaatii tyydyttyneiden rasvahappojen, transrasvojen, suolan ja sokerin määrän vähentämistä elintarvikkeissa, koska kyseisten aineiden liian suuri määrä aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia, syöpää, diabetesta ja lihavuutta; huomauttaa kuitenkin samalla, että tuotteiden koostumukseen tehtävien muutosten nopeudessa ja laajuudessa on otettava huomioon tuotteiden laatu sekä maataloustuottajien ja elintarviketeollisuuden tekniset ja taloudelliset valmiudet;

5.  kehottaa tutkimaan kuinka suuri merkitys on arominvahventeilla, kuten glutamaateilla, guanylaateilla ja inosinaateilla, joita on paljon monissa elintarvikkeissa, erityisesti valmisruoissa ja teollisesti tuotetuissa elintarvikkeissa, voidakseen määritellä niiden vaikutuksen kulutuskäyttäytymiseen;

6.  kehottaa painokkaasti elintarviketeollisuutta edelleen tutkimaan tuotteita, joihin voidaan lisätä terveellisiä ainesosia, kuten A- ja D-vitamiinia, niin että voidaan edistää kuluttajien valinnanvapautta eikä tahattomasti edistetä joidenkin paljon rasvaa sisältävien elintarvikkeiden, kuten voin, kulutusta;

7.  korostaa, miten tärkeää julkisen ja yksityisen sektorin välinen kumppanuus ja kaikkien osapuolten yhteistyö – aina yhteisön tasolta paikalliselle tasolle – on valkoisessa kirjassa annettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

8.  katsoo, että olisi järjestettävä laajoja tiedotusohjelmia, joilla vanhempia autetaan tiedostamaan vastuunsa monipuolisen ravitsemuksen tarjoamisesta lapsille, ja että lapsille ja nuorille olisi opetettava kattavasti terveellisen ravitsemuksen ja liikunnan perusteet heille suunnattujen ohjelmien avulla;

9.  kannattaa terveydenhuoltohenkilöstölle sekä lasten ja nuorten ravitsemuksesta kouluissa vastaaville henkilöille tarkoitettujen tiedotusohjelmien järjestämistä ja edistämistä;

10. kehottaa jäsenvaltioita, paikallisyhteisöjä ja kouluviranomaisia mukauttamaan kouluaterioiden laadun ja ravitsemusstandardit nykyisiin ravitsemustieteellisiin tietoihin; vaatii näiden tietojen mukaista tasapainoista ja tarpeita vastaavaa ruokatarjontaa; puoltaa painokkaasti sitä, että myyntiautomaateissa on tarjolla hedelmiä ja kasviksia sekä monia erilaisia maitotuotteita; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että liikuntatuntien määrää kouluissa lisätään;

11. toteaa tässä yhteydessä, että on tärkeää yhdistää tuleva hedelmien kulutuksen lisäämiseen kouluissa tarkoitettu ohjelma laajempaan koulutussuunnitelmaan esimerkiksi sisällyttämällä peruskoulujen opetusohjelmaan ruokavaliota ja terveyttä koskevia oppitunteja;

12. pitää olennaisen tärkeänä, että kouluissa kielletään kaikenlainen sellaisten tuotteiden sponsorointi ja mainonta, joissa on paljon sokeria, suolaa ja rasvaa;

13. kiinnittää huomiota koulujen, viranomaisten, sairaaloiden, urheiluseurojen ja nuorisokeskusten vastuuseen epäterveellisten välipalojen kulutuksen rajoittamisesta sekä terveellisen ruoan tarjoamisesta ja terveellisiin ruokatottumuksiin kannustamisesta;

14. katsoo, että on tärkeää tiedottaa monipuolisesta ravitsemuksesta ja tukea aloitteita, joiden avulla nuoret, pienituloiset, vanhukset sekä naiset ja pienet lapset saataisiin syömään enemmän hedelmiä ja vihanneksia, oliiviöljyä sekä maitotuotteita; vaatii komissiota vauhdittamaan Euroopan laajuisen hedelmien jakelun järjestämistä kouluissa;

15. katsoo, että on tuettava ja edistettävä tiedotuskampanjoita ja ehkäistävä suuria riskejä sisältäviä syömishäiriöitä, kuten anoreksiaa ja bulimiaa;

16. katsoo, että yhteisön olisi, myös yhteisön tasolla, toteutettava toimia terveellisten elintarvikkeiden, kuten kasvisten, hedelmien ja maitotuotteiden, kulutuksen edistämiseksi muun muassa varmistamalla, että ne ovat kohtuuhintaisia, sekä edistämällä terveellisten elintarvikkeiden saatavuutta koulu- ja työpaikkaruokaloissa ja rahoittamalla hankkeita terveellisen ravitsemuksen edistämiseksi;

17. tukee vaatimusta, jonka mukaan kaupoissa myytäviin tuotteisiin merkittyjen, erityisesti tuotteen peruskoostumusta koskevien tietojen, on oltava keskivertokuluttajan ymmärrettävissä ja tuotteissa on oltava yhtenäinen ja helposti tunnistettava logo, josta käy ilmi, missä määrin tuote täyttää terveellisen elintarvikkeen vaatimukset;

18. katsoo, että kolmansista maista tuotavien elintarvikkeiden on täytettävä samat laatua, jäljitettävyyttä, eläinten terveyttä ja hyvinvointia, ympäristönsuojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevat korkeat vaatimukset kuin EU:n jäsenvaltioissa valmistettujen elintarvikkeiden.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että tieteellisesti on todistettu aliravitsemukseen liittyvien tautien esiintymistiheyden ja vakavuusasteen olevan erilainen naisilla ja miehillä,

1.  pitää valitettavana, että komissio käyttää valkoisessa kirjassaan sukupuolineutraalia lähestymistapaa, ja pyytää komissiota sekä ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevää Euroopan toimintafoorumia ottamaan huomioon miesten ja naisten väliset erot, etenkin:

     –   kerättäessä tietoja ja eri tasoilla toteutetuista aloitteista saatuja tuloksia niiden vertailemiseksi EU:n tasolla

     –   levitettäessä parhaita käytänteitä, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet ja jotta tiedotus- ja koulutuskampanjoista voidaan tehdä tehokkaampia ja paremmin kohdennettuja

     –   kehitettäessä erityisesti herkästi lihoville ryhmille (entiset tupakoitsijat, raskaana olevat naiset tai imettävät naiset) suunnattuja tiedotusstrategioita

     –   käytäessä vuoropuhelua eri sidosryhmien kanssa (elintarviketeollisuus, pikaruokaketjut, kouluviranomaiset, lasten tai vanhempien edustajat jne.);

2.  korostaa, että palvelut, joissa otetaan sukupuoli huomioon, ovat olennaisia sukupuolten välisen epätasa-arvon vähentämiseksi huonosta ravinnosta, ylipainosta tai lihavuudesta johtuvien terveysongelmien hoidossa; katsoo siksi, että jotta naisille voidaan taata hoidon saatavuus kaikilla tasoilla perushoidosta erikoistuneeseen hoitoon saakka, kyseiset palvelut on muokattava vastaamaan heidän tarpeitaan; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan lääkehoitoa koskevan turvaverkon niille kansalaisille, erityisesti naisille ja nuorille tytöille, jotka eivät ole kansallisten vakuutusjärjestelmien piirissä;

3.  pyytää jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota siihen, että kansallisissa terveydenhuoltopalveluissa on edistettävä erityisiä ravintoon liittyviä neuvontapalveluja, jotka on suunnattu raskaana oleville naisille ja vaihdevuosia eläville naisille, sillä raskaus ja vaihdevuodet ovat kaksi keskeistä vaihetta naisen elämässä ja niihin voi liittyä lisääntynyt ylipainon riski;

4.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään terveyskeskusten toimia imetyksen lisäämiseksi;

5.  toteaa, että lasten lihavuus yleistyy nopeasti melkein kaikissa unionin jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiiviissä yhteistyössä paikallisviranomaisten, koulujen, yksityisen sektorin ja mainosalan kanssa tutkimaan erilaisia vaihtoehtoja, joiden tarkoituksena on:

     –   huolehtia, että koulujen ja julkisyhteisöjen ruokaloissa tarjotaan terveellisiä ja monipuolisia aterioita, jotka on mukautettu kunkin ikäryhmän tarpeisiin

     –   tarjota lapsille ja vanhemmille koulutusta ja tietoa terveydestä, liikunnan hyödyllisestä vaikutuksesta sekä vastuullisesta perhe-elämästä, etenkin nuorille tytöille, joita on hyvä valmistaa äitiyteen

     –   edistää epäsuotuisassa asemassa olevien ryhmien mahdollisuutta nauttia terveellisestä ruokavaliosta;

6.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan erityisiä opetusohjelmia, tiedotuskampanjoita ja ennaltaehkäisytoimenpiteitä uusien tieto- ja viestintäteknologioiden, erityisesti videopelien liiallisesta käytöstä lapsille aiheutuvista riskeistä, jotka voivat johtaa lasten liikunnan ja urheilun vähenemiseen ja siten edistää ylipainon kertymistä;

7.  kehottaa jäsenvaltioita sopimaan yritysten ja muodinluojien kanssa kokojen yhdenmukaistamisesta ja kannustamaan muotinäytösten järjestäjiä käyttämään malleja, joiden painoindeksi on enemmän kuin 18, joka on maailman terveysjärjestön (WHO) suosittelema indeksi, jotta vältetään levittämästä äärimmäiseen laihuuteen liittyviä kauneusihanteita, jotka voivat aiheuttaa anoreksian tai bulimian kaltaisia terveysongelmia;

8.  pyytää komissiota takaamaan miesten ja naisten tasapuolisen edustuksen tulevassa ravitsemukseen ja liikuntaan liittyviä terveyskysymyksiä käsittelevässä asiantuntijaryhmässä, jotta ongelmia voidaan käsitellä kohdennetummin ja jotta voidaan ehdottaa parhaita ratkaisuja sukupuoliulottuvuuden perusteella eli yhtäältä miehille ja toisaalta naisille;

9.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen arvioida vuonna 2010 alan vapaaehtoisia toimia lapsille suunnattua ruoka- ja juomamainontaa koskevien käytännesääntöjen aikaansaamiseksi; kehottaa toimimaan samoin raskaana oleville tai imettäville naisille suunnatun mainonnan suhteen;

10. kehottaa jäsenvaltioita, alue- ja paikallisviranomaisia sekä urheilujärjestöjä ryhtymään toimenpiteisiin tilojen perustamiseksi nuorten ulkoilutoimintaa varten ja tekemään kaikille mahdolliseksi harrastaa liikuntaa ja urheilua sekä kannustamaan ja tukemaan tätä harrastusta varhaisesta lapsuudesta lähtien muun muassa koulussa samoin kuin ottamaan huomioon miesten ja naisten erilaiset mieltymykset; korostaa, että työelämän vaatimukset ja kotiin liittyvät velvollisuudet voivat estää naisia harrastamasta säännöllistä liikuntaa;

11. pyytää urheilujärjestöjä kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että teini-ikäiset tytöt lopettavat usein urheilun harrastamisen; huomauttaa, että kyseisillä järjestöillä on merkittävä tehtävä pitää yllä tyttöjen ja naisten mielenkiintoa eri urheilumuotojen harrastamiseen;

12. kehottaa vakuutusyhtiöitä kehittämään hintapolitiikkaansa niin, että siinä otetaan huomioon naisten ja miesten väliset erot ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyvien terveysongelmien suhteen;

13. korostaa naisten olennaista asemaa perheen ravintokasvatuksessa ja heidän ratkaisevaa panostaan lihavuuden torjunnassa, koska elintarvikkeiden valinta on useimmissa perheissä naisten vastuulla;

14. kehottaa järjestämään laajamittaisen kampanjan, jonka avulla Euroopan unioni voi lisätä tietämystä lihavuuden aiheuttamista riskeistä ja perustaa tietokeskuksen, jonka puoleen suuri yleisö ja etenkin naiset voivat kääntyä tai josta he voivat saada neuvoja.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS