Menettely : 2008/2336(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0264/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0264/2009

Keskustelut :

PV 06/05/2009 - 11
CRE 06/05/2009 - 11

Äänestykset :

PV 07/05/2009 - 9.14
CRE 07/05/2009 - 9.14
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0385

MIETINTÖ     
PDF 481kDOC 366k
14. huhtikuuta 2009
PE 416.698v02-00 A6-0264/2009

vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2008 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta

(2008/2336(INI))

Ulkoasiainvaliokunta

Esittelijä: Raimon Obiols i Germà

OIKAISUT/LISÄYKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2008 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta

(2008/2336(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Euroopan unionin kymmenennen vuosittaisen ihmisoikeusraportin (2008)(1),

–       ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3, 6, 11, 13 ja 19 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 177 ja 300 artiklan,

–       ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kaikki asiaankuuluvat kansainväliset ihmisoikeusvälineet(2),

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan,

–       ottaa huomioon kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat,

–       ottaa huomioon alueelliset ihmisoikeusvälineet ja erityisesti ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan afrikkalaisen peruskirjan, Afrikan naisten oikeuksia koskevan valinnaisen pöytäkirjan, ihmisoikeuksia koskevan amerikkalaisen yleissopimuksen ja arabivaltioiden ihmisoikeuksia koskevan peruskirjan,

–       ottaa huomioon 15. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Gazan alueen tilanteesta(3) sekä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 27. tammikuuta 2009 antamat päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,

–       ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön voimaantulon 1. heinäkuuta 2002 ja kansainvälisestä rikostuomioistuimesta annetut parlamentin päätöslauselmat(4),

–       ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen ja Euroopan unionin vuoden 2005 suunnitelman parhaista käytännöistä, vaatimuksista ja menettelyistä ihmiskaupan estämiseksi ja torjumiseksi(5),

–       ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevaan yleissopimukseen liitetyn, kuolemanrangaistuksen poistamista kaikissa olosuhteissa koskevan pöytäkirjan nro 13,

–       ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun ja rangaistusten vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen (kidutuksen vastainen yleissopimus),

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–       ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(6),

–       ottaa huomioon AKT-EY-kumppanuussopimuksen ja sen tarkistuksen(7),

–       ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006(8) (demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva rahoitusväline tai EIDHR),

–       ottaa huomioon edelliset päätöslauselmansa maailman ihmisoikeuksista,

–       ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2007 ja 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselmat Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston (UNHRC) viidennestä(9) ja seitsemännestä(10) istunnosta ja UNHRC:ta koskevien neuvottelujen tuloksista,

–       ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(11),

–       ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007(12) ja 26. huhtikuuta 2007(13) antamansa päätöslauselmat aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmalliseksi keskeyttämiseksi ja Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149 kuolemanrangaistuksen käytön keskeyttämisestä,

–       ottaa huomioon naisten sukupuolielinten silpomisesta 20. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman(14), jossa todetaan, että kaikenlainen naisten sukupuolielinten silpominen, olipa se minkä asteista tahansa, on naiseen kohdistuva väkivallanteko, joka loukkaa naisten perusoikeuksia,

–       ottaa huomioon ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista 6. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman(15), sekä naisten oikeudet, jotka on erikseen otettava huomioon kaikissa ihmisoikeusvuoropuheluissa,

–       ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman(16) EU:n pakotteiden arvioinnista osana EU:n ihmisoikeustoimia ja -politiikkaa,

–       ottaa huomioon 16. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman "Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia"(17),

–       ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman sananvapaudesta internetissä(18),

–       ottaa huomioon kaikki antamansa päätöslauselmaesitykset ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista,

–       ottaa huomioon Lissabonissa joulukuussa 2007 järjestetyn Euroopan unionin kansalaisjärjestöjen ihmisoikeusfoorumin,

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, jonka Euroopan yhteisö ja valtaosa sen jäsenvaltioista allekirjoittivat 30. maaliskuuta 2007 ja jossa esitetään velvoite sisällyttää vammaisten henkilöiden edut ja huolenaiheet kolmansiin maihin kohdistuviin ihmisoikeustoimiin,

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien puolustajia koskevan päätöslauselman sekä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta tarkastelevan erityisedustajan toimet,

–       ottaa huomioon joulukuussa 2006 tehdyn jokaisen kansalaisen suojelemista tahdonvastaiselta katoamiselta koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi(19), lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin, ihmisoikeuksien puolustajista sekä kuolemanrangaistuksesta, kidutuksesta, muusta julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta, ihmisoikeusvuoropuhelusta kolmansien maiden kanssa, lasten oikeuksien edistämisestä ja suojelusta sekä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjinnän muotojen torjumisesta,

–       ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnista: tavoitteet, käytännöt ja tulevat haasteet(20),

–       ottaa huomioon 14. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman YK:n ihmisoikeusneuvoston kehityksestä, mukaan lukien EU:n asema(21),

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan ja 112 artiklan 2 kohdan,

–       ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0264/2009),

A.     katsoo, että ihmisoikeudet ja niiden suojelu perustuvat ihmisarvon tunnustamiseen; katsoo, että olisi palautettava mieliin tässä yhteydessä, että ihmisoikeuksien julistuksen alkusanat ovat seuraavat: "ihmisperheen kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa",

B.     katsoo, että oikeudenmukaisuus, vapaus, demokratia ja oikeusvaltioperiaate saavat alkunsa ihmisarvon aidosta tunnustamisesta, ja katsoo, että tämä tunnustaminen on kaikkien ihmisoikeuksien perusta,

C.     toteaa, että neuvoston ja komission laatimassa Euroopan unionin kymmenennessä ihmisoikeusraportissa (2008) esitetään yleiskatsaus EU:n toimielinten toiminnasta ihmisoikeuksien alalla Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella,

D.     pyrkii tällä päätöslauselmalla tutkimaan ja arvioimaan komission, neuvoston ja parlamentin ihmisoikeustoimia ja tietyissä tapauksissa esittämään rakentavaa kritiikkiä,

E.     katsoo, että Euroopan unionin omalla ihmisoikeustilanteella on välitön vaikutus sen uskottavuuteen ja kykyyn panna täytäntöön tehokasta ulkoista ihmisoikeuspolitiikkaa,

F.     katsoo, että myös merkittävien kauppakumppanien osalta kahdenvälisiä tai alueellisia kauppasopimuksia koskevissa neuvotteluissa ja sopimusten täytäntöönpanossa on pyrittävä kiinnittämään entistä enemmän huomiota perusihmisoikeuksien ja erityisesti poliittisten oikeuksien kunnioittamiseen,

G.     katsoo, että Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisten sopimusten ihmisoikeuslauseketta on kunnioitettava,

H.     katsoo, että ihmisoikeuksia edistäviin toimitapoihin kohdistuu maailman eri alueilla edelleen uhkia, sillä ihmisoikeusrikkomuksiin liittyy väistämättä niihin syyllistyneiden pyrkimys heikentää ihmisoikeuksia edistävien toimitapojen vaikutusta erityisesti valtioissa, joissa vallassa olevan epädemokraattisen hallituksen säilyttäminen edellyttää ihmisoikeusrikkomuksia,

1.      katsoo, että EU:n on edistettävä johdonmukaista ja yhtenäistä politiikkaa ihmisoikeuksien ylläpitämiseksi ja edistämiseksi kaikkialla maailmassa, ja korostaa tarvetta harjoittaa tätä politiikkaa entistä tehokkaammin;

2.      vahvistaa olevansa vakuuttunut siitä, että parannuksen aikaansaamiseksi ihmisoikeuksien edistämisessä EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) on vahvistettava ja että on varmistettava ihmisoikeuksien edistämisen täytäntöönpano YUTP:n ensisijaisena tavoitteena EU:n instituutioiden vuoropuheluissa ja suhteissa minkä hyvänsä maailman valtion kanssa, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklassa esitetään;

3.      kehottaa neuvostoa ja komissiota pyrkimään entistä voimakkaammin parantamaan Euroopan unionin valmiuksia vastata nopeasti kolmansien maiden ihmisoikeusrikkomuksiin; korostaa EU:n tärkeää asemaa ihmisoikeuksia koskevissa asioissa nykymaailmassa ja sen odotusten kasvamista asiassa; pyytää, että EU:n kanta on sama ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevassa EU:n ulkopolitiikassa sekä EU:n rajojen sisäpuolella harjoitettavassa politiikassa;

4.      pyytää valvomaan mahdollisimman tehokkaasti ihmisoikeuksia koskevan lausekkeen noudattamista Euroopan unionin kolmansien maiden kanssa tekemissä sopimuksissa ja sisällyttämään kyseisen lausekkeen järjestelmällisesti myöhempiin sopimuksiin; muistuttaa, että ihmisoikeuksia koskeva lauseke on olennainen osa sopimusta ja vaikuttaa sopimuksen kaikkiin määräyksiin; painottaa vielä kerran, että lauseketta on täydennettävä järjestelmällisesti todellisella toimeenpanomekanismilla;

Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti 2008

5.      korostaa Euroopan unionin vuosittaisen ihmisoikeusraportin merkitystä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikan analysoinnissa ja arvioinnissa ja tunnustaa, että asian osalta EU:n toimielinten toimien osuus on ollut myönteinen;

6.      toistaa esittämänsä pyynnön, että toimitapojen arviointia varten toimitetaan entistä enemmän ja parempaa tietoa, ja että yleisen lähestymistavan parantamiseksi ehdotetaan tekijöitä ja suuntaviivoja, minimoimaan sen mahdolliset ristiriitaisuudet ja politiikan ensisijaisia tavoitteita mukautetaan valtiokohtaisesti maakohtaisen ihmisoikeusstrategian tai ainakin ihmisoikeuksia koskevan luvun laatimiseksi maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin; toistaa ihmisoikeuksia koskevien Euroopan unionin toimintatapojen, välineiden ja aloitteiden käytön ja tulosten säännöllistä arviointia koskevan kehotuksensa; kehottaa neuvostoa ja komissiota kehittämään erityisiä määrällisesti ilmaistavia indeksejä ja kriteereitä näiden toimintatapojen tehokkuuden mittaamiseksi;

7.      suhtautuu myönteisesti neuvoston ja komission vuoden 2008 raportin julkiseen esittämiseen 4. marraskuuta pidetyssä parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan kokouksessa, joka on samaan aikaan 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien julistuksen 60. vuosipäivän kanssa, ja sen esittämiseen täysistunnossa samana päivänä kun kiinalaiselle Hu Jialle annettiin mielipiteenvapauden Saharov-palkinto;

8.      8. kehottaa jälleen kerran neuvostoa ja komissiota määrittämään "erityistä huolta aiheuttavat valtiot", joissa ihmisoikeuksien edistäminen on erityisen vaikeaa, ja samoin valtiot, joissa ihmisoikeuksia rikotaan, ja kehittämään tätä varten kriteerit, joiden avulla voidaan mitata valtioiden ihmisoikeustilannetta, jotta voidaan vahvistaa erityisiä ensisijaisia poliittisia tavoitteita;

9.      pyytää neuvostoa ja komissiota toimimaan tehokkaammin vuosittaisen ihmisoikeusraportin levittämiseksi ja toimittamiseksi mahdollisimman laajalle yleisölle; pyytää myös toteuttamaan julkisia tiedotuskampanjoita, joilla Euroopan unionin asema alalla saatetaan näkyvämmäksi;

10.    pyytää neuvostoa ja komissiota tekemään säännöllisiä tutkimuksia ihmisoikeuksiin liittyvien Euroopan unionin toimien vaikutuksen ja toimia koskevan tiedon arvioimiseksi yhteiskunnassa;

11.    katsoo, että vaikka useissa jäsenvaltioissa on tehty tutkimuksia, niin raportin tietojen mukaan Euroopan unioni ei ole suorittanut arviointia jäsenvaltioiden toteuttamista toimista, jotka koskevat terrorismin torjuntaa Yhdysvaltain hallituksen harjoittamassa politiikassa George Bushin presidenttikaudella;

12.    panee merkille, että maahanmuuttopolitiikan katsotaan maailmassa laajalti levinneen mielipiteen mukaan olevan haaste Euroopan unionin ihmisoikeuksia koskevan ulkoisen toiminnan uskottavuudelle;

Neuvoston ja komission toiminta ihmisoikeuksien alalla kansainvälisillä foorumeilla

13.    katsoo, että neuvoston ihmisoikeussihteeristön määrällinen ja laadullinen kehittäminen antaisi Euroopan unionille mahdollisuuden parantaa profiiliaan ihmisoikeuksien edistämisessä ja niiden kunnioittamisen varmistamisessa ulkopolitiikassaan; olettaa, että myös komission varapuheenjohtajana toimivan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tuleva nimitys lisää huomattavasti EU:n johdonmukaisuutta ja vaikuttavuutta, jos Lissabonin sopimus tulee voimaan;

14.    pitää keskeisenä sitä, että vastaisuudessa kaikkien Euroopan unionin erityisedustajien toimeksiannoissa mainitaan erityisesti ihmisoikeuksien edistäminen ja niiden kunnioittamisen varmistaminen, ottaen huomioon ihmisoikeusasioiden merkityksen konflikteissa ja niiden jälkeen;

15.    toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen rohkaista Euroopan unionin jäsenvaltioita ja sellaisia kolmansia maita, joiden tulevasta liittymisestä tai suhteiden vahvistamisesta neuvotellaan, allekirjoittamaan ja ratifioimaan kaikki keskeiset Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat sekä toimimaan yhteistyössä ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten menettelyjen ja järjestelyjen kanssa; pyytää erityisesti, että Euroopan unioni ja YK:n ihmisoikeusneuvosto allekirjoittavat keskenään puitesopimuksen kaikkia jäsenvaltioita yhdistävien Yhdistyneiden Kansakuntien sopimusten ratifioinnin ja täytäntöönpanon edistämiseksi;

16.    kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan voimakkaita pyrkimyksiään Rooman perussäännön yleiseksi ratifioimiseksi ja sen edellyttämän kansallisen täytäntöönpanolainsäädännön laatimiseksi kansainvälisestä rikostuomioistuimesta 16 päivänä kesäkuuta 2003 annetun neuvoston yhteisen kannan 2003/444/YUTP(22) ja sen jatkotoimena toteutettavan vuonna 2004 hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti; kehottaa ulottamaan nämä pyrkimykset myös kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksia ja vapauksia koskevan sopimuksen ratifiointiin ja täytäntöönpanoon, sillä sopimus on kansainvälisen rikostuomioistuimen tärkeä työväline; kehottaa ulottamaan nämä pyrkimykset myös kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksia ja vapauksia koskevan sopimuksen ratifiointiin ja täytäntöönpanoon, sillä sopimus on kansainvälisen rikostuomioistuimen tärkeä työväline; on tyytyväinen siihen, että Madagaskarin, Cooksaarten ja Surinamin ratifioitua Rooman perussäännön vuonna 2008 sopimusvaltioiden määrä nousi 108:aan heinäkuussa 2008; kehottaa Tšekin tasavaltaa, ainoaa Euroopan unionin jäsenvaltiota, joka ei vielä ole ratifioinut Rooman perussääntöä, lopultakin tekemään sen viipymättä(23); kehottaa Romaniaa purkamaan Yhdysvaltojen kanssa tekemänsä kahdenvälisen koskemattomuussopimuksen;

17.    pyytää kaikkia EU:n puheenjohtajavaltioita ottamaan esiin kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tehtävän yhteistyön merkityksen kaikissa EU:n huippukokouksissa sekä kolmansien maiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa, EU:n ja Venäjän huippukokous sekä EU:n ja Kiinan vuoropuhelu mukaan luettuna, ja kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä rikostuomioistuimen kanssa ja tekemään kahdenvälisiä sopimuksia tuomioiden täytäntöönpanosta sekä todistajien ja uhrien suojelusta; pitää tärkeänä EU:n ja kansainvälisen rikostuomioistuimen välistä yhteistyö- ja avunantosopimusta ja kehottaa sen perusteella Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita antamaan rikostuomioistuimelle kaiken tarvittavan tuen, myös kentällä annettavan tuen, sen meneillään olevissa tutkimuksissa; ilmaisee tyytyväisyytensä Belgian ja Portugalin antamaan apuun Jean-Pierre Memban toukokuussa 2008 tapahtuneen pidätyksen ja kansainväliselle rikostuomioistuimelle luovuttamisen yhteydessä;

18.    kehottaa Euroopan yhteisöä ja sen jäsenvaltioita ratifioimaan pikaisesti vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen; vaatii, että yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja katsotaan sen erottamattomaksi osaksi ja kehottaa liittymään samanaikaisesti yleissopimukseen ja pöytäkirjaan(24);

19.    korostaa tarvetta lujittaa edelleen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden aktiivista osallistumista ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksiin niiden toiminnassa erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla vuonna 2009, myös UNHRC:n, Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen, ETYJin ministerineuvoston ja Euroopan neuvoston työskentelyssä;

20.    ilmaisee tyytyväisyytensä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta aloitteesta (EIDHR) rahoitettuun ihmisoikeuksien puolustajien konferenssiin, joka pidettiin Euroopan parlamentissa Brysselissä 7.–8. lokakuuta 2008, merkittävänä Euroopan komission, Euroopan parlamentin ja Yhdistyneiden Kansakuntien toimielinten välisenä aloitteena, jolla juhlistettiin maailmanlaajuisen ihmisoikeusjulistuksen 60. vuosipäivää;

21.    on tyytyväinen Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston väliseen yhteistyöhön toukokuussa 2007 allekirjoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan yhteydessä; on tyytyväinen EU:n puheenjohtajavaltion, komission, Euroopan neuvoston pääsihteerin ja Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajan välisiin 23. lokakuuta 2007 ja 10. maaliskuuta 2008 järjestettyihin neljänvälisiin kokouksiin; vahvistaa yhteistyön tehostamisen merkityksen ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja pluralistisen demokratian aloilla, jotka ovat molempien organisaatioiden yhteisiä arvoja;

22.    on tyytyväinen Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston väliseen yhteistyöhön toukokuussa 2007 allekirjoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan yhteydessä; on tyytyväinen EU:n puheenjohtajavaltion, komission, Euroopan neuvoston pääsihteerin ja Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajan välisiin 23. lokakuuta 2007 ja 10. maaliskuuta 2008 järjestettyihin neljänvälisiin kokouksiin; vahvistaa yhteistyön tehostamisen merkityksen ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja pluralistisen demokratian aloilla, jotka ovat molempien organisaatioiden, kuten myös kaikkien EU:n jäsenvaltioiden, yhteisiä arvoja;

23.    pitää myönteisenä komission ja Euroopan neuvoston välillä 18. kesäkuuta 2008 allekirjoitettua sopimusta yhteistyöstä EU:n perusoikeusvirastossa; korostaa, että sopimukseen sisältyy määräyksiä säännöllisten kokousten järjestämisestä, tietojen vaihdosta ja toiminnan koordinoinnista;

24.    on tyytyväinen siihen, että rypäleammuksia koskeva yleissopimus hyväksyttiin 19.–30. toukokuuta 2008 pidetyssä Dublinin diplomaattisessa konferenssissa; ilmaisee huolensa siitä, etteivät kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot allekirjoittaneet sopimusta 3. joulukuuta 2008 Oslossa pidetyssä allekirjoituskonferenssissa, ja kehottaa niitä allekirjoittamaan sopimuksen mahdollisimman pian(25); toteaa, että yleissopimuksessa määrätään kaikille luvattoman suurta vahinkoa siviileille aiheuttaville rypäleammuksille välitön ja ehdoton kielto;

25.    ilmaisee tyytyväisyytensä Serbian tekemään yhteistyöhön Radovan Karadžićin pidättämisessä ja luovuttamisessa entisen Jugoslavian alueen kansainväliseen rikostuomioistuimeen; panee huolestuneena merkille sen, että Ratko Mladić ja Goran Hadžić ovat edelleen vapaina, eikä näitä ole saatettu entisen Jugoslavian alueen kansainväliseen rikostuomioistuimeen; kehottaa tämän osalta Serbian viranomaisia varmistamaan täysimääräisen yhteistyön tuomioistuimen kanssa, sillä sen on johdettava kaikkien syytettyjen pidätykseen ja luovuttamiseen, jotta vakautus- ja assosiaatiosopimus voidaan ratifioida;

26.    kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tekemään täysimääräistä yhteistyötä kansainvälisissä rikosoikeusjärjestelmissä ja erityisesti saattamaan oikeutta pakoilevat syytteeseen; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että Sudan on jatkuvasti epäonnistunut Ahmad Muhammad Harunin ("Ahmad Harun") ja Ali Muhammad Ali Abd-Al-Rahmanin ("Ali Kushayb") pidättämisessä ja luovuttamisessa kansainväliselle rikostuomioistuimelle ja lyönyt laimin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1593 asetettujen velvoitteiden noudattamisen; tuomitsee jyrkästi vastatoimet, joita Sudan toteuttaakansainvälinen rikostuomioistuin annettua presidentti al-Bashiria koskevan pidätysmääräyksen, ja ilmaisee syvän huolensa viimeaikaisista kovista toimista ihmisoikeuksien puolustajia vastaan, kuten kesäkuussa 2008 tapahtuneesta Mohammed el-Sarin pidättämisestä ja tuomitsemisesta 17 vuoden vankeusrangaistukseen hänen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tekemänsä yhteistyön vuoksi; on huolestunut tärkeimmän oppositioryhmän Popular Congress Partyn (PCP) johtajan Hassan al-Turabin äskettäisestä pidättämisestä lausunnon johdosta, jossa hän kehotti presidentti al-Bashiria kantamaan poliittisen vastuun Darfurissa tehdyistä rikoksista; palauttaa myös mieleen 22. toukokuuta 2008 Sudanista ja kansainvälisestä rikostuomioistuimesta antamansa päätöslauselman(26) ja kehottaa jälleen kerran EU:n puheenjohtajavaltioita ja jäsenvaltioita lunastamaan EU:n maaliskuussa 2008 antamassa julkilausumassa sekä EU:n neuvoston kesäkuussa 2008 tekemissä päätelmissä annetut lupaukset, joiden mukaan "EU on valmis harkitsemaan toimia niitä henkilöitä vastaan, jotka eivät tee yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, mikäli YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1593 asetettua velvoitetta tehdä yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa edelleen laiminlyödään";

27.    ilmaisee tyytyväisyytensä kansainvälisen rikostuomioistuimen kaikkien aikojen ensimmäisen oikeudenkäynnin käynnistymiseen 26. tammikuuta 2009 Kongon demokraattisen tasavallan (DRC) Thomas Lubangaa vastaan ja huomauttaa, että se on kansainvälisen rikosoikeuden historian ensimmäinen oikeudenkäynti, jossa uhrit osallistuvat aktiivisesti oikeudenkäyntimenettelyyn; kehottaa tässä yhteydessä kansainvälistä rikostuomioistuinta tehostamaan yhteistyöhön liittyvää toimintaansa, jotta kriisissä olevien maiden yhteisöt saadaan mukaan rakentavaan vuorovaikutukseen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; näin pyritään lisäämään tietämystä tuomioistuimen toimivaltuuksista ja saamaan niille tukea, vastaamaan odotuksiin ja antamaan kyseisille yhteisöille mahdollisuudet seurata ja ymmärtää kansainvälistä rikosoikeudellista prosessia; ilmaisee tyytyväisyytensä DRC:n tekemään yhteistyöhön Thomas Lubangan, Germain Katangan ja Mathieu Ngudjolon luovuttamisessa kansainväliselle rikostuomioistuimelle; pahoittelee kuitenkin, että kansainvälisen rikostuomioistuimen Bosco Ntagandaa koskevaa pidätysmääräystä ei ole vielä pantu toimeen, ja kehottaa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostoa tulevissa kokouksissaan vaatimaan Bosco Ntagandan välitöntä pidättämistä ja luovuttamista kansainväliselle rikostuomioistuimelle; toteaa huolestuneena, että Kongon demokraattisen tasavallan jo valmiiksi räjähdysaltis tilanne on entisestään kärjistynyt Herran vastarinta -armeijan (LRA) uusien hyökkäysten seurauksena, joissa 24. joulukuuta 2008 ja 13. tammikuuta 2009 välisenä aikana Kongon demokraattisen tasavallan pohjoisosissa surmattiin julmasti vähintään 620 siviiliä ja siepattiin yli 160 lasta; painottaa näin ollen, että LRA:n komentajat on pikaisesti pidätettävä, kuten parlamentin 21. lokakuuta 2008 antamassa päätöslauselmassa Joseph Konyn syytteeseenpanosta ja saattamisesta kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen vaadittiin(27); panee huolestuneena merkille, ettei kansainvälisen rikostuomioistuimen Ugandan Herran vastarinta-armeijan (LRA) neljää jäsentä koskevia etsintäkuulutuksia ole vieläkään toteutettu;

28.    panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltojen uuden hallinnon ensimmäiset kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevat lupaavat lausunnot, joissa tunnustetaan, että kansainvälisestä rikostuomioistuimesta "näyttää olevan tulossa merkittävä ja uskottava väline Kongossa, Ugandassa ja Darfurissa tapahtuneista hirmuteoista vastaavien ylimpien johtajien saattamiseksi vastuuseen"(28), ja kehottaa Yhdysvaltoja palauttamaan allekirjoituksensa ja osallistumaan tiiviimmin kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintaan etenkin tekemällä yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkinnan tai alustavan analyysin kohteena olevissa tilanteissa;

29.    panee jälleen kerran tyytyväisenä merkille Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksymän julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista, jolla luodaan puitteet, joissa valtiot voivat suojella ja edistää alkuperäiskansojen oikeuksia ilman syrjintää; kehottaa komissiota tämän vuoksi seuraamaan julistuksen täytäntöönpanoa erityisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen avulla ja erityisesti kehottamaan samalla kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan kiireesti kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen numero 169, jossa tuetaan kyseisessä julistuksessa esitettyjä periaatteita laillisesti sitovan välineen avulla; ilmaisee kuitenkin tyytyväisyytensä alkuperäiskansoja koskevaan komission toimintaan sekä Euroopan komission ja ILO:n yhteisenä hallinnollisena hankkeena käynnistettyyn hankkeeseen nimeltä "Alkuperäis- ja heimokansojen oikeuksien edistäminen oikeudellisen neuvonannon, valmiuksien parantamisen ja vuoropuhelun avulla"; huomauttaa, että lähes kaksikymmentä vuotta ILO:n yleissopimuksen voimaantulon jälkeen vain kolme jäsenvaltiota, Tanska, Alankomaat ja Espanja, on ratifioinut sen; tukee tämän vuoksi aloitteita lisätä tietoisuutta tästä merkittävästä lainsäädäntövälineestä ja edistää sen mahdollisuuksia vaikuttaa maailmanlaajuisesti varmistamalla, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat sen;

30.    toistaa kehotuksensa romaneja koskevan eurooppalaisen puitestrategian laatimiseksi romaniyhteisöjen erityisen sosiaalisen tilanteen vuoksi Euroopan unionissa, ehdokasvaltioissa sekä vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvissa valtioissa; ilmaisee tyytyväisyytensä komission ensimmäiseen romaniväestöä käsittelevään EU-tason huippukokoukseen, joka järjestettiin syyskuussa 2008 komission puheenjohtajan ja puheenjohtajavaltio Ranskan johdolla tavoitteena edistää tiukkaa sitoumusta romaniväestön konkreettisten ongelmien ratkaisemiseen ja mekanismien luontiin, joiden avulla saataisiin aikaan parempi käsitys romanien tilanteesta kaikkialla Euroopassa;

31.    toteaa, että Durbanin tarkistuskonferenssi on määrä järjestää Genevessä 20.–24. huhtikuuta 2009 jatkona rasismin vastaiselle maailmankonferenssille; on tyytyväinen UNHRC:n merkittäviin istuntoihin sen toimiessa 21.huhtikuuta–2. toukokuuta2008 ja 6.–17. lokakuuta toteutuneen Durbanin tarkistuskonferenssin valmistelevana komiteana; kehottaa keskittämään konferenssin huomion Durbanin julistuksen ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon, parhaiden käytäntöjen määrittämiseen ja entistä paremman täytäntöönpanon mahdollistaviin mahdollisiin uusiin keinoihin; toteaa, että Euroopan unioni kehottaa tasapuoliseen, avoimeen ja yhteisymmärrykseen perustuvaan prosessiin ja vetoaa kansalaisyhteiskunnan laajemman osallistumisen puolesta;

32.    on tyytyväinen komission maaliskuussa 2008 järjestämään EU:n lapsen oikeuksien foorumiin, jossa tarkasteltiin kadonneita lapsia koskevaa hälytysjärjestelmää sekä lasten köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä kiinnittäen erityisesti huomiota romanilapsiin;

33.    on tyytyväinen komission aloitteesta järjestettyyn, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksillä toteutettuun Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoteen 2008; toteaa jälleen kerran, että kulttuurienvälisellä vuoropuhelulla on yhä merkittävämpi tehtävä eurooppalaisen identiteetin ja kansalaisuuden vaalimisessa;

Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvosto

34.    on tyytyväinen UNHRC:n toimintaan ja korostaa sen merkittävää asemaa koko YK:n rakenteessa sekä sen potentiaalia kehittää arvokkaat puitteet Euroopan unionin monenvälisille ihmisoikeuspyrkimyksille; toteaa, että uuden elimen on jatkettava työtään lisäuskottavuuden hankkimiseksi;

35.    korostaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tehtävät ovat UNHRC:n toiminnan tehokkuuden kannalta välttämättömiä;

36.    pitää myönteisenä kokonaisvaltaisen arviointimekanismin käyttöönottoa ja ensimmäistä arviointikierrosta, joka toteutui huhti- ja toukokuussa 2008 ja päättyi UNHRC:n täysistunnossa kesäkuussa 2008 hyväksyttyihin tulosraportteihin; toteaa, että uuden mekanismin kahden ensimmäisen syklin täytäntöönpano vahvisti kokonaisvaltaisen arviointimekanismin mahdollisuudet, ja uskoo kokonaisvaltaisen arviointimekanismin täytäntöönpanolla saavutettavan lisää konkreettisia tuloksia ja parannuksia; kehottaa neuvostoa ja komissiota seuraamaan tiiviisti kokonaisvaltaisen arviointimekanismin hankkeita ja kehottaa neuvostoa kuulemaan tässä asiassa parlamenttia;

37.    huomauttaa, että kuten UNHRC:n vuosittaisessa raportissa todetaan, EU:n jäsenvaltiot ovat vähemmistönä UNHRC:ssä; pyytää EU:n toimielimiä ja omia jäsenvaltioitaan yhtenäiseen toimintaan tilanteen ratkaisemiseksi muodostamalla tarkoituksenmukaisia liittoutumia ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta puolustavien valtioiden ja valtioista riippumattomien toimijoiden kanssa;

38.    kehottaa neuvostoa ja komissiota vahvistamaan tämän osalta yhteistyötään muiden alueellisten ryhmien demokraattisten hallitusten kanssa UNHRC:n puitteissa tarkoituksena parantaa yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen sisältämien periaatteiden kunnioittamiseen tähtäävien aloitteiden onnistumismahdollisuuksia; pyytää komissiota antamaan vuosikertomuksen, joka koskee äänestyskäyttäytymisestä YK:n ihmisoikeusäänestyksissä ja jossa analysoidaan, miten EU:n, sen jäsenvaltioiden ja muiden ryhmittymien toimintalinjat ovat vaikuttaneet äänestämiseen;

39.    kehottaa tehostamaan Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välistä yhteistyötä vähemmistöjen oikeuksien edistämisen sekä alueellisten ja vähemmistökielten suojelemisen alalla käyttäen syrjinnän vastaisia lainsäädännöllisiä välineitä monimuotoisuuden ja suvaitsevaisuuden edistämiseksi;

40.    korostaa jälleen UNHRC:n erityismenettelyjen ja maakohtaisten toimien olennaista merkitystä; katsoo, että toimeksiantojen uusimisen on oltava avointa; on tyytyväinen YK:n erityismenettelyjä koskevaan uuteen käsikirjaan ja korostaa, että on edelleen pyrittävä nimittämään riippumattomia ja kokeneita ehdokkaita, jotka edustavat tasapuolisesti maantieteellisiä alueita ja sukupuolia; panee merkille maa- ja teemakohtaisten toimeksiantojen hiljattaisen kehityksen; on tyytyväinen hiljattain vahvistettuihin teemakohtaisiin toimeksiantoihin, jotka koskevat orjuuden nykymuotoja ja puhtaan juomaveden ja jätevesihuollon saatavuutta; ilmaisee tyytyväisyytensä Sudanin ihmisoikeustilanteen erityisedustajan toimeksiannon jatkamiseen kesäkuuhun 2009;

41.    ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että Burmassa järjestettiin EU:n aloitteesta lokakuussa 2007 erityinen UNHRC-istunto, jonka johdosta kesäkuussa 2008 annetussa päätöslauselmassa tuomittiin ihmisoikeuksien jatkuvat ja järjestelmälliset rikkomukset sekä lapsisotilaiden värvääminen Burmassa ja kehotettiin Burman hallitusta vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki poliittiset vangit;

Tulokset Euroopan unionin ihmisoikeussuuntaviivojen osalta

42.    katsoo, että Lissabonin sopimuksen lopullisen ratifioinnin viivästymisestä huolimatta Euroopan ulkoisen toiminnan yksikön perustamisen valmisteluja on hyödynnettävä ennakoivasti jäsenvaltioiden ja komission valtuuskuntien ihmisoikeuksia koskevien lähestymistapojen yhdenmukaistamiseksi jakamalla rakenteita ja henkilöstöä todellisten "Euroopan unionin lähetystöjen" luomiseksi;

43.    panee merkille puheenjohtajavaltioiden Slovenian ja Ranskan pyrkimykset finalisoida lapsen oikeuksia koskevat Euroopan unionin ihmissoikeussuuntaviivat; odottaa saavansa tulevana vuonna luonnoksia erityisistä täytäntöönpanotoimenpiteistä, joissa keskitytään keskeisten suuntaviivojen mukaisen holistisen ja kattavan lähestymistavan täytäntöönpanoon;

44.    katsoo, että olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että EU:n ulkomaanedustustot seuraavat ihmisoikeuskysymyksiä nykyistä järjestelmällisemmin esimerkiksi nimeämällä ihmisoikeuksien erityiskeskuksia ja sisällyttämällä ihmisoikeussuuntaviivat sekä niiden täytäntöönpano EU:n ulkomaanedustustojen henkilöstön koulutusohjelmiin;

Naisten tilanne, sukupuoleen perustuva väkivalta ja naismurhat

45.    suhtautuu myönteisesti siihen, että Ranska asetti puheenjohtajakaudellaan vuoden 2008 jälkipuoliskolla naisten tilanteeseen liittyvät ongelmat uudeksi ensisijaiseksi tavoitteeksi ihmisoikeuksia koskevissa Euroopan unionin toimissa; korostaa, että on erityisesti tarpeen voittaa sukupuoleen perustuvan väkivallan (naisten ympärileikkaus mukaan luettuna) ja naismurhien (sikiön sukupuoleen perustuvat abortit mukaan luettuna) aiheuttamat kärsimykset;

46.    kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita tutkimaan syitä siihen, että kansainvälinen yhteisö ei ole kyennyt parantamaan Zimbabwen ihmisoikeuksien kannalta katastrofaalista tilannetta, laatimaan tehokkaampia toimia sekä tiedottamaan parlamentille, mihin toimiin ne aikovat ryhtyä, kun otetaan huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden laajat suhteet monien, erityisesti eteläisen Afrikan maiden kanssa;

47.    on tyytyväinen siihen, että 8. joulukuuta 2008 hyväksyttiin uudet suuntaviivat, joilla luotiin kattava strategia lujittamaan EU:n toimia naisten turvallisuuden lisäämiseksi, erityisesti konflikteista kärsivissä valtioissa sekä muissa valtioissa; pahoittelee kuitenkin sitä, että parlamenttia ei otettu tiiviimmin mukaan uusien suuntaviivojen luonnosteluun, ja pyytää tässä yhteydessä, että tulevaisuudessa luodaan Euroopan parlamentin kuulemismenettely, jota sovelletaan valmistelu- ja arviointivaiheessa sekä uusia suuntaviivoja tarkistettaessa;

48.    panee kuitenkin merkille, että naisten ihmisoikeuksiin liittyvien Euroopan unionin politiikkojen harjoittaminen ja toimien toteuttaminen ovat riittämättömiä; panee merkille, että näitä puutteita on heijasteltu neuvoston raportissa, mutta aihekohtaisia kysymyksiä arvioitaessa siinä ei mennä yksityiskohtiin;

Kuolemanrangaistus

49.    palauttaa mieliin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä (päätöslauselma numero 62/149), jossa vaaditaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä yleisesti; korostaa, että päätöslauselman lopussa kehotetaan kaikkia Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioita keskeyttämään teloitukset kuolemanrangaistuksen kumoamiseksi;

50.    on tyytyväinen Euroopan parlamentin puhemiehen, neuvoston ja komission puheenjohtajien EU:n puolesta ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen ja ministerikomitean puheenjohtajien sekä Euroopan neuvoston pääsihteerin 10. lokakuuta 2008 allekirjoittamaan kuolemanrangaistuksen vastaiseen yhteiseen julistukseen, eurooppalaisena kuolemanrangaistuksen vastaisena päivänä, jota vietetään vuosittain 10. lokakuuta; toistaa, että kuolemanrangaistuksen kieltäminen on yksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 2 artiklan keskeisiä määräyksiä, sillä siinä todetaan eksplisiittisesti: "Ketään ei saa tuomita kuolemaan eikä teloittaa";

51.    on tyytyväinen EU:n kuolemantuomiota koskevien suuntaviivojen tarkistettuun ja päivitettyyn versioon; toistaa, että EU vastustaa kuolemantuomiota kaikissa olosuhteissa, ja korostaa jälleen kerran, että kuolemanrangaistuksen poistaminen parantaa osaltaan ihmisarvoa ja ihmisoikeuksien kehittymistä;

52.    kehottaa puheenjohtajavaltiota rohkaisemaan Italiaa, Latviaa, Puolaa ja Espanjaa, jotka ovat allekirjoittaneet ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevaan yleissopimukseen liitetyn, kuolemanrangaistuksen poistamista kaikissa olosuhteissa koskevan pöytäkirjan nro 13, mutta eivät vielä ole ratifioineet sitä, tekemään sen; toteaa, että kuolemanrangaistusta koskevien suuntaviivojen täytäntöönpano olisi johdonmukaisempaa, jos jäsenvaltiot allekirjoittaisivat ja ratifioisivat nämä pöytäkirjat ja yleissopimukset;

53.    on tyytyväinen kuolemanrangaistuksen vähenemiseen, kun Ruanda ja Uzbekistan kumosivat sen kaikkien rikosten osalta vuonna 2008; on tyytyväinen Iranin rikoslakiluonnokseen, jossa kielletään kivitystuomiot, ja kehottaa Iranin parlamenttia hyväksymään rikoslain kivityksen täysimääräiseksi kieltämiseksi; tuomitsee sen, että Iranin oikeusjärjestelmässä edelleen tuomitaan kuolemaan ja teloitetaan alle 18-vuotiaita syytettyjä (ja etenkin niiden alaikäisten teloittamisen, joiden ainoa "rikos" sharia-lain mukaan on homoseksuaalisuusiin tekoihin syyllistyminen); korostaa, että Iran on ainoa valtio, jossa vuonna 2008 teloitettiin nuorisorikollisia; ilmaisee syvän huolensa siitä, että ainakin 130 nuorisorikollista odottaa kuolemantuomion täytäntöönpanoa Iranissa; tuomitsee jälleen kerran sen, että Iranin oikeusjärjestelmässä käytetään yhä enemmän kuolemantuomiota, minkä vuoksi Iran on heti Kiinan jälkeen toisena suurimman teloitusmäärän valtioiden luettelossa; panee merkille, ettei Guatemalassa ole määrätty yhtään kuolemantuomiota; korostaa kuitenkin olevansa huolissaan siitä, että kuolemanrangaistuksia voidaan jälleen alkaa panna täytäntöön; kehottaa Guatemalan hallitusta pikemminkin sitoutumaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmalliseen lykkäämiseen; on kuitenkin tyytyväinen presidentti Colomin maaliskuussa 2008 tekemiin päätöksiin, jotka voivat johtaa kuolemanrangaistuksen kumoamiseen Guatemalassa; ilmaisee huolensa kuolemanrangaistuksen säilyttämisestä Perun kansallisessa lainsäädännössä; panee merkille, että vuodesta 2007 alkaen korkein oikeus on tarkastellut kaikkia kuolemanrangaistustapauksia Kiinassa; on silti edelleen huolissaan siitä, että Kiina panee täytäntöön eniten teloituksia maailmassa; tuomitsee Valko-Venäjän kuolemanrangaistuskäytännöt, sillä Valko-Venäjä on Euroopan ainoa kuolemanrangaistusta edelleen käyttävä ja siten eurooppalaisten arvojen vastaisesti toimiva valtio;

Kidutus ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu

54.    kehottaa kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet ja/tai ratifioineet kidutuksen vastaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjaa (OPCAT), tekemään sen mahdollisimman nopeasti;

55.    on edelleen huolestunut niiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden aidosta sitoutumisesta ihmisoikeuksiin, jotka kieltäytyvät allekirjoittamasta edellä mainittua jokaisen kansalaisen suojelemista tahdonvastaiselta katoamiselta koskevaa kansainvälistä yleissopimusta; panee tyytyväisenä merkille, että Argentiina ratifioi yleissopimuksen toukokuussa 2008 ja kehottaa kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja ratifioineet yleissopimusta, tekemään niin viipymättä(29);

56.    on tyytyväinen neuvoston huhtikuussa 2001 hyväksymien ja vuonna 2008 päivitettyjen kidutusta koskevien EU:n suuntaviivojen tarkistettuun versioon, jolla pyritään tarjoamaan EU:lle tärkeä työväline käytettäväksi yhteydenpidossa kolmansien maiden kanssa kaikilla tasoilla sekä monenvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla jatkuvien pyrkimysten tukemiseksi ja vahvistamiseksi kidutuksen ja huonon kohtelun ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi kaikkialla maailmassa; toistaa, että EU on sitoutunut tiukasti tukemaan kidutuksen ja julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun täysimääräistä kieltämistä;

57.    odottaa neuvoston ja komission vahvistavan yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa Euroopan laajuisen kidutuksesta ja muusta huonosta kohtelusta vapaan alueen luomiseksi selkeänä merkkinä siitä, että eurooppalaiset valtiot ovat sitoutuneet tiukasti poistamaan nämä käytännöt ennen kaikkea omien rajojensa sisällä, tarjoamalla näin maailman muille valtioille, joissa ei tällaisia käytäntöjä valitettavasti ole olemassa, esimerkin, jota seurata;

58.    on tyytyväinen kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua koskevien EU:n suuntaviivojen arviointiin, johon sisältyy uusia suosituksia ja täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla on määrä vahvistaa edelleen toimia tällä alalla; panee tyytyväisenä merkille parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnalle 28. kesäkuuta 2007 ja ihmisoikeuksia käsittelevälle neuvoston työryhmälle joulukuussa 2007 esitetyn tutkimuksen "Kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen täytäntöönpano" sisältämien suositusten sisällyttämisen; panee tyytyväisenä merkille suuntaviivojen täytäntöönpanon tarkastelusta tehdyt päätelmät; on tyytyväinen täytäntöönpanotoimenpiteisiin, joiden on määrä tarjota ohjeita EU:n lähetystöille ja komission valtuuskunnille; on tämän osalta tyytyväinen yksittäistapauksia koskevan toiminnan erityiskriteereihin ja pahoittelee sitä, ettei käytössä ole toimenpiteitä, joilla estetään henkilöiden siirtäminen valtioon, jossa näitä saattaa uhata kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus; kehottaa tässä suhteessa EU:ta jälleen kerran noudattamaan kansainvälisissä ja alueellisissa kidutusta ja huonoa kohtelua koskevissa välineissä esitettyjä sääntöjä ja normeja;

59.    on tyytyväinen EU:n sponsoroimaan ja Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 4. maaliskuuta 2008 antamaan kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevaan päätöslauselmaan 62/148, jossa muistutetaan, että vapaus kidutuksesta ja muusta julmasta, epäinhimillisestä ja halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta on perusoikeus, jota on suojeltava kaikissa olosuhteissa; panee merkille, että Euroopan unionin parlamenttien ihmisoikeusvaliokuntien verkosto kokoontui toisen kerran Euroopan parlamentissa 25. kesäkuuta 2008 keskittyen erityisesti kidutuksen torjumiseen, ja että kokoukseen osallistui Manfred Novak, YK:n erityisraportoija kidutuksen alalla;

60.    kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan virallisten yhteydenottojen käytäntöä kaikkien Euroopan unionin kansainvälisten kumppanien kanssa kidutuksen ja huonon kohtelun kieltävien kansainvälisten yleissopimusten ratifioinnin ja täytäntöönpanon osalta sekä jatkamaan kuntoutustukea kidutuksen uhreille; kehottaa neuvostoa ja komissiota asettamaan kidutuksen ja huonon kohtelun torjumisen yhdeksi EU:n ihmisoikeuspolitiikan ensisijaiseksi tavoitteeksi erityisesti vahvistamalla Euroopan unionin suuntaviivojen ja kaikkien muiden EU:n välineiden, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen, täytäntöönpanoa ja varmistamalla, että jäsenvaltiot pidättyvät hyväksymästä sellaisten kolmansien maiden diplomaattisia vakuutuksia, joissa on olemassa todellinen uhka, että ihmisiä kidutetaan tai kohdellaan huonosti;

61.    pane merkille tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen 27 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005(30), jossa kielletään sellaisten välineiden vienti ja tuonti, joita ei käytännössä voi käyttää muuhun tarkoitukseen kuin kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, ja joka tuli voimaan 30. heinäkuuta 2006; kehottaa neuvostoa ja komissiota toteuttamaan arvioinnin asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa ja tutkimaan mahdollisuuksia laajentaa asetuksen soveltamisalaa;

62.    pahoittelee, että Kongon demokraattisessa tasavallassa on 1 350 000 asuinsijoiltaan siirtymään joutunutta ihmistä, joista 850 000 on Pohjois-Kivun alueella; painottaa jälleen kerran, että on pikaisesti käynnistettävä täysimittainen tutkimus niiden henkilöiden saattamiseksi oikeuden eteen, jotka ovat vastuussa siitä, että CNDP (National Congress for the People's Defence) ja Mai Mai -taistelijat surmasivat arviolta 150 ihmistä Kiwanjassa marraskuussa 2008; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan ja Ruandan hallituksia antamaan täyden tukensa alueella olevalle MONUCille (YK:n Kongon demokraattisessa tasavallassa olevat tarkkailijajoukot) näiden täyttäessä rauhanturvatehtäväänsä ja pyrkimään suojelemaan alueen siviiliväestöä väkivallalta ja tähänastisilta julmuuksilta; kehottaa lisäksi neuvostoa ja komissiota tukemaan tutkimusta päivittäin tapahtuvista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavista loukkauksista, kuten raiskauksista, ilman oikeudenkäyntiä toteutettavista teloituksista ja kidutuksesta, sekä tarpeesta ottaa käyttöön vahva EU:n strategia, joka edistäisi muutosta alueella;

63.    on edelleen syvästi huolissaan Zimbabwen vakavasta humanitaarisesta kriisistä, koleraepidemiasta sekä Mugaben hallinnon jatkuvasta kieltäytymisestä toimimasta tehokkaasti kriisin voittamiseksi; kehottaa neuvostoa ja komissiota tuomitsemaan jyrkästi Mugaben hallinnon toimet ja vahvistamaan Zimbabwen kansalle antamansa sitoumuksen pitkän aikavälin humanitaarisen avun ohjelman muodossa; tuomitsee Jestina Mukokon kaltaisten ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan jäsenten uhkailun ja pidätykset, joita Mugaben hallinto harjoittaa, ja kehottaa saattamaan näihin tekoihin syyllistyneet oikeuden eteen;

Lasten oikeudet

64.    korostaa jälleen kerran lapsia ja aseellisia selkkauksia koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanon suurta tarvetta; kehottaa kaikkia valtioita hyväksymään vuoden 2007 Pariisin sitoumukset lasten suojelemiseksi laittomalta värväämiseltä asevoimiin tai aseellisiin ryhmiin tai käyttämiseltä niissä;

65.    on tyytyväinen näiden suuntaviivojen 16. kesäkuuta 2008 hyväksyttyyn päivitettyyn version ja panee tyytyväisenä merkille, että EU on ohjeistanut suurlähettiläitä laatimaan yksittäiset strategiat 13 ensisijaisen valtion osalta suuntaviivoissa määritettyjen kuuden uuden teemakohtaisen kohdan toteuttamiseksi: värvääminen, tappaminen ja vammauttaminen, kouluja ja sairaaloita vastaan tehdyt hyökkäykset, humanitaarisen avun estäminen, seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta, väkivalta ja hyväksikäyttö;

66.    ilmaisee tyytyväisyytensä Eurooppa-neuvoston lasten ja erityisesti aseellisiin selkkauksiin joutuneiden lasten oikeuksista kesäkuussa 2008 antamiin päätelmiin; panee merkille, että Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan pyrkimyksiään ihmisoikeus-, turvallisuus- ja kehitysyhteistyöpolitiikan ja -ohjelmien johdonmukaisuuden, täydentävyyden ja koordinoinnin varmistamiseksi aseellisten konfliktien lapsiin kohdistuvien lyhytaikaisten, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutusten arvioimiseksi;

67.    on tyytyväinen kesäkuussa 2008 annettuun EU:n tarkistettuun tarkistusluetteloon, jolla pyritään sisällyttämään aseellisista selkkauksista kärsivien lasten suojelu Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan; pane merkille, että tähän sisältyy merkittäviä parannuksia, jotka koskevat erityisesti lastensuojelun määritelmän kehittämistä, erityistä aseellisista selkkauksista kärsiviä lapsia koskevaa koulutusta, seurantaa ja raportointia, näkyvyyden ja tietoisuuden lisäämistä, mahdollisuutta saada erityisasiantuntemusta paikan päälle sekä operaatioiden ja Brysselin välisen asiantuntijoiden viestinnän tehostamista;

68.    on tyytyväinen puheenjohtajavaltion aseellisista selkkauksista kärsiviä lapsia koskeviin aloitteisiin; panee merkille puheenjohtajavaltio Slovenian huhtikuussa 2008 järjestämän konferenssin nimeltä "Vaikutusten lisääminen paikan päällä – kansalaisjärjestöjen ja EU:n yhteistyö aseellisista selkkauksista kärsivien lasten teemakohtaisella alalla";

69.    panee merkille YK:n yleiskokouksen 22. helmikuuta 2008 antaman päätöslauselman lapsista ja aseellisista selkkauksista sekä YK:n pääsihteerin erityisedustajan raportin; tuomitsee jyrkästi lasten värväämisen ja käyttämisen aseellisissa selkkauksissa Tšadissa ja Irakissa;

70.    on tyytyväinen YK:n turvallisuusneuvoston lapsia ja aseellisia selkkauksia käsittelevän työryhmän vuosikertomukseen ja päätelmiin; tuomitsee jyrkästi vakavat lasten oikeuksien rikkomukset ja lasten jatkuvan käytön aseellisissa selkkauksissa Sri Lankassa, Burmassa, Filippiineillä, Somaliassa, Kongossa ja Burundissa;

71.    ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että 16 Euroopan unionin jäsenvaltiota(31) on allekirjoittanut aseellisesta väkivallasta ja kehityksestä annetun Geneven julkilausuman, minkä ansiosta sopimusvaltioita on nyt 97; kehottaa niitä yhtätoista Euroopan unionin jäsenvaltiota, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet Geneven julkilausumaa, tekemään sen mahdollisimman nopeasti;

72.    kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet ja ratifioineet lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen valinnaisia pöytäkirjoja, tekemään sen viipymättä(32);

73.    on tyytyväinen siihen, että komissio käynnisti vuonna 2008 erityisohjelman "Investoinnit henkilöresursseihin" yhteydessä ehdotuspyynnön, joka koski aseellisista selkkauksista kärsiviä lapsia ja lapsikauppaa koskevia kansalaisjärjestöjen hankkeita; kehottaa komissiota edelleen kiinnittämään erityistä huomiota aseellisista selkkauksista kärsivien lasten tilanteeseen;

Ihmisoikeuksien puolustajat

74.    ilmaisee tyytyväisyytensä 7.–8. lokakuuta 2008 pidettyyn ihmisoikeuksien puolustajien konferenssiin; toistaa EU:n sitoumuksen suojella entistä paremmin ihmisoikeuksien puolustajia näiden pyrkiessä toteuttamaan käytännössä yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa esitettyä näkemystä;

75.    kiinnittää huomiota miljooniin lapsiin koko maailmassa kohdistuvaan väkivaltaan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön; pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaiken voitavansa estääkseen ja torjuakseen lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, suojelemaan hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden lasten oikeuksia sekä edistämään kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnassa;

76.    on tyytyväinen ministerikomitean 6. helmikuuta 2008 antamaan julkilausumaan Euroopan neuvoston toimista ihmisoikeuksien puolustajien suojelun parantamiseksi ja näiden toiminnan edistämiseksi;

77.    on tyytyväinen Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston vuonna 2006 perustamaan ihmisoikeuksien puolustajien seurantakeskukseen (ODIHR), jonka tavoitteena on valvoa ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta kaikissa ETYJin jäsenmaissa; rohkaisee yleisesti EU:n toimielimiä vahvistamaan tukeansa ihmisoikeuksien puolustajille Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteyteen perustettavan seurantakeskuksen avulla, jotta voidaan parantaa yksittäisten tapausten seuraamista sekä koordinointia muiden kansainvälisten ja eurooppalaisten järjestöjen kanssa;

78.    suhtautuu myönteisesti ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen vuonna 2008 annettuun tarkistettuun versioon; korostaa, että siihen on sisällytetty määräyksiä, joilla on tarkoitus parantaa EU:n ulkomaanedustustojen ihmisoikeuksien puolustajille antamaa tukea ja suojelua, kuten paikalliset strategiat suuntaviivojen täytäntöönpanoa varten, paikallisia ihmisoikeuksia käsittelevät työryhmät ja vähintään yhden vuosittaisen kokouksen järjestäminen ihmisoikeuksien puolustajien ja diplomaattien välillä; ilmaisee samalla tyytyväisyytensä siihen, että mahdollisuus myöntää väliaikaisia viisumeita ja vastaanottaa tilapäisesti ihmisoikeuksien puolustajia EU:n jäsenvaltioihin on sisällytetty suuntaviivoihin lyhyellä tähtäimellä toteutettavina toimenpiteinä kolmansissa maissa vaarassa olevien ihmisoikeuksien puolustajien auttamiseksi ja suojelemiseksi,

79.    kehottaa jälleen kerran neuvostoa ja jäsenvaltioita tarkastelemaan ihmisoikeuksien puolustajien hätäviisumeita käytännössä sisällyttämällä uuteen yhteiseen viisumiohjeistoon selkeän viittauksen ihmisoikeuksien puolustajien erityistilanteeseen ja perustamalla näin erityisen nopeutetun viisumimenettelyn, joka voi perustua Irlannin ja Espanjan hallitusten kokemuksiin tässä asiassa; panee merkille keskustelun, joka koskee viisumien myöntämistä välittömässä vaarassa oleville tai hengähdystaukoa tarvitseville ihmisoikeuksien puolustajille tilapäistä uudelleensijoitusta varten, ja kehottaa ulkoasiainvaliokuntaa edistämään tätä asiaa; katsoo, että Euroopan unionin ihmisoikeuksien puolustajia koskevien virallisten yhteydenottojen luottamuksellisuus on toisinaan hyödyksi, mutta kehottaa Euroopan unionin paikallista henkilöstöä tästä luottamuksellisuudesta huolimatta toimittamaan järjestelmällisesti kaikki hyödylliset tiedot virallisista yhteydenotoista luottamuksellisesti paikan päällä toimiville kansalaisjärjestöille, ihmisoikeuksien puolustajille sekä heidän perheillensä;

80.    viittaa 13. lokakuuta 2008 annettuihin neuvoston päätelmiin Valko-Venäjästä sekä puheenjohtajavaltion 30. syyskuuta 2008 antamaan lausuntoon samassa kuussa Valko-Venäjällä pidetyistä parlamenttivaaleista; pahoittelee sitä, etteivät vaalit täyttäneet kansainvälisiä normeja ja ETYJ:n demokraattisia kriteereitä; on tyytyväinen viimeisen kansainvälisesti tunnustetun poliittisen vangin Alyaksandr Kazulinin vapauttamiseen ennen vaaleja; on kuitenkin edelleen huolissaan siitä, että vähintään kymmenen aktivistia suorittaa edelleen "rajoitetun vapauden" rangaistuksia, jotka sallivat heidän oleskella vain kotona tai työpaikallaan; on kuitenkin edelleen hyvin huolissaan Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteesta;

81.    tuomitsee Kiinan hallituksen ihmisoikeuksien puolustajille olympiakisojen edellä asettamat tiukennetut rajoitukset, joilla heitä kiellettiin viestimästä puhelimitse ja Internetin välityksellä, heidän liikkeitään seurattiin ja heidät asetettiin eriasteisiin kotiaresteihin ja ennennäkemättömän valvonnan ja seurannan alaisiksi, minkä tuloksena monet aktivistit päättivät lykätä työskentelyään tai keskeyttää sen, kunnes kisat olivat ohi;

82.    kiinnittää erityistä huomiota siihen merkittävään vaikutukseen, joka sananvapaudella Internetissä voi olla suljettuihin yhteisöihin, ja kehottaa EU:ta tukemaan verkkotoisinajattelijoita kaikkialla maailmassa; pyytää näin ollen komissiota ja neuvostoa puuttumaan kaikkiin eurooppalaisten yhtiöiden tarjoamien Internet- ja tietoyhteiskuntapalvelujen rajoituksiin kolmansissa maissa osana EU:n ulkomaankauppapolitiikkaa ja pitämään kaikkia tällaisten palvelujen tarjoamisen tarpeettomia rajoituksia kaupan esteinä;

83.    on erittäin huolestunut siitä, että Iran on jatkanut vuonna 2008 pyrkimyksiään riippumattomien ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan jäsenten vaientamiseksi ja että vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistytään edelleen; tuomitsee ihmisoikeuksien puolustajien mielivaltaiset pidätykset, kidutuksen ja vangitsemisen näiden työn vuoksi syytettyinä "kansallisen turvallisuuden vastaisista toimista"; pahoittelee hallituksen nykyistä opettajien ja tutkijoiden vastaista politiikkaa, jossa estetään opiskelijoiden pääsy korkeakoulutukseen, sekä tuomitsee opiskelija-aktivistien vainon ja vangitsemisen;

84.    ilmaisee olevansa huolestunut Nicaraguan ja Venezuelan ihmisoikeustilanteesta ja useisiin näiden maiden ihmisoikeusjärjestöihin kohdistuvista hyökkäyksistä ja loukkauksista; pyytää tältä osin Nicaraguan ja Venezuelan hallituksia ja viranomaisia toimimaan demokraattisten oikeuksien, vapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen suojelemiseksi;

85.    toistaa kuubalaisia Saharov-palkinnon saajia Oswaldo Payá Sardiñasia ja "Damas de Blanco" -ryhmää ("Naiset valkoisissa") koskevan kantansa; tuomitsee jyrkästi Saharov-palkinnon saajiin kohdistetun järjestelmällisen väkivallan ja toistuvan häirinnän;

Ihmisoikeusvuoropuhelua koskevat suuntaviivat ja tunnustetut neuvottelut kolmansien maiden kanssa

86.    ottaa huomioon Ranskan puheenjohtajuuskaudella hyväksyttyjen ihmisoikeusvuoropuheluja kolmansien maiden kanssa koskevien suuntaviivojen ajan tasalle saatetun version; kehottaa jälleen kerran neuvostoa ja komissiota käynnistämään näiden suuntaviivojen kattavan arvioinnin jokaisen vuoropuhelun ja niissä saatujen tulosten perusteellisen arvioinnin pohjalta ja kehittämään tätä tarkoitusta varten selkeitä indikaattoreita jokaisen vuoropuhelun vaikutuksien arvioimiseksi sekä kriteerit vuoropuhelujen käynnistämiselle, keskeyttämiselle ja uudelleen aloittamiselle; korostaa, että on tarpeellista jatkaa toimielinten välisten epävirallisten kokousten pitämistä ennen kutakin vuoropuhelua sekä vuoropuhelujen jälkeen, jotta voidaan lisätä toimielinten välistä tietojen vaihtoa ja mahdollistaa tarvittaessa parempi koordinoinnin taso; muistuttaa tässä yhteydessä, että maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden hyväksyntä vahvistaisi osaltaan Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikan yhtenäisyyttä;

87.    korostaa tässä yhteydessä jälleen kerran edellä mainitussa ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista 6. syyskuuta 2007 annetussa parlamentin päätöslauselmassa esitettyjä ehdotuksia;

88.    pahoittelee, että dalai-laman Euroopan-vierailun vuoksi Kiina siirsi 11. huippukokousta Euroopan unionin kanssa; korostaa tarvetta tehostaa radikaalisti ja pohtia uudelleen Euroopan unionin ja Kiinan välistä ihmisoikeusvuoropuhelua; ilmaisee huolensa Kiinan vakavista ihmisoikeusrikkomuksista ja korostaa, että hallituksen ennen elokuussa 2008 järjestettyjä olympialaisia antamista lupauksista huolimatta ihmisoikeustilanne ei ole parantunut; huomauttaa lisäksi, että järjestäytymisvapauden, ilmaisunvapauden ja uskonnonvapauden rajoituksia on tiukennettu entisestään; tuomitsee jyrkästi tiibetiläisiin kohdistetut kovat otteet Tiibetin halki vyöryneen, 10. maaliskuuta 2008 alkaneen protestiaallon jälkeen sekä siitä lähtien Tiibetissä lisääntyneet Kiinan hallituksen sortotoimet ja kehottaa molempia osapuolia aloittamaan uudelleen vilpittömän ja tulossuuntautuneen vuoropuhelun "tiibetiläisten todellisesta itsemääräämisoikeudesta tehdyn muistion" pohjalta; toteaa, että huolimatta Kiinan hallituksen toistuvista vakuutteluista sen aikeista ratifioida kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ratifiointia odotetaan edelleen; viittaa Saharovin mielipiteenvapauspalkinnon vuonna 2008 saaneen kiinalaisen toisinajattelijan Hu Jian pidätyksestä 17. tammikuuta 2008 antamaansa päätöslauselmaan(33); kehottaa Kiinan hallitusta vapauttamaan Hu Jian välittömästi ja peruuttamaan hänen vaimonsa Zeng Jinyanin ja tyttärensä kotiarestin; tuo ilmi samoin painostustoimien sarjan, joka suunnattiin Kiinan demokraattisia uudistuksia ja viime joulukuun 9. päivänä vangitun toisinajattelija Liu Xiaobon vapauttamista vaativan "Peruskirja 08" -vetoomuksen allekirjoittajia vastaan; ilmaisee huolensa siitä, että oikeusjärjestelmä on edelleen altis mielivaltaiselle ja usein poliittisin motiivein tapahtuvalle asioihin sekaantumiselle, sekä muun muassa valtionsalaisuuksia koskevasta järjestelmästä, joka estää hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan järjestelmän kehittämisessä tarvittavan avoimuuden; pahoittelee tässä yhteydessä niiden asianajajien järjestelmällistä rankaisemista, jotka pyrkivät saamaan Kiinan oikeusjärjestelmän toimimaan Kiinan oman lainsäädännön ja sen kansalaisten oikeuksien mukaisesti; panee merkille, että internetin sananvapaus on Kiinassa edelleen hyvin hauras, ja pyytää näin ollen verkkosisällön hosting-palveluja tarjoavia eurooppalaisia yrityksiä olemaan paljastamatta ulkomaisille viranomaisille mitään tietoja, joiden avulla voidaan tunnistaa jokin yksittäinen kyseisen palvelun käyttäjä, paitsi oikeutettuihin lainvalvontatarkoituksiin yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen mukaisesti;

89.    on edelleen huolissaan siitä, että ihmisoikeusvuoropuhelu Iranin kanssa on ollut pysähdyksissä vuodesta 2004 alkaen, koska ihmisoikeustilanne ei ole lainkaan kehittynyt myönteisesti eikä Iran ole tehnyt yhteistyötä; kehottaa Iranin viranomaisia aloittamaan uudelleen vuoropuhelun kaikkien demokratialle omistautuneiden kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien tukemiseksi ja demokraattisia, institutionaalisia ja perustuslaillisia uudistuksia edistävien nykyisten menettelyjen vahvistamiseksi rauhanomaisin, ei väkivaltaisin keinoin, varmistamaan näiden uudistusten kestävyyden ja vahvistamaan kaikkien iranilaisten ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistumista poliittiseen päätöksentekoon, mikä vahvistaa näiden asemaa yleisessä poliittisessa vuoropuhelussa; on erittäin huolissaan siitä, että ihmisoikeustilanne on huonontunut Iranissa vuonna 2008 ja että ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta rajoitetaan edelleen; ilmaisee tässä yhteydessä syvän huolensa siitä, että toimittajia, kirjailijoita, tutkijoita sekä naisten oikeuksia ja ihmisoikeuksia puolustavia aktivisteja vainotaan; on edelleen huolissaan Iranin etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen sorrosta; tuomitsee Iranissa lisääntyneen kuolemanrangaistuksen käytön, joka kohdistuu myös nuoriin;

90.    pahoittelee Euroopan unionin ja Venäjän välisten ihmisoikeuksia koskevien kuulemisten tuloksettomuutta; pahoittelee Venäjän viranomaisten kieltäytymistä osallistumisesta yhteenkään pyöreän pöydän tapaamiseen, joissa valmisteltiin kansallisia ja kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä koskevia kuulemisia; toteaa, että Euroopan unioni esitti kuulemisissa ihmisoikeuksia koskevia huolia keskittyen erityisesti ilmaisunvapauteen ja kokoontumisvapauteen, kansalaisyhteiskunnan toimintaan, vähemmistöjen oikeuksiin, rasismin ja muukalaisvihan torjuntaan sekä lasten ja naisten oikeuksiin sekä niin EU:n kuin Venäjänkin kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin; pahoittelee kuitenkin, ettei Euroopan unioni ole onnistunut samaan aikaan mitään muutosta Venäjän politiikkaan erityisesti rankaisemattomuuden ja tuomioistuinten riippumattomuuden, ihmisoikeuksien puolustajien ja poliittisten vankien, kuten Mihail Hodorkovskyn kohtelun, tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja ilmaisunvapauden, etnisten ja uskonnollisen vähemmistöjen kohtelun, armeijan oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän ja monien muiden asioiden osalta; viittaa Hanti-Mansijskissa 26. ja 27. kesäkuuta 2008 pidettävästä EU:n ja Venäjän huippukokouksesta 19. kesäkuuta 2008 antamaansa päätöslauselmaan(34); ilmaisee jälleen kerran huolensa ihmisoikeuksien puolustajien tilanteen huononemisesta sekä kansalaisjärjestöjen kohtaamista vaikeuksista rekisteröitymisessä ja toimintansa harjoittamisessa; toistaa huolensa ääriliikkeiden vastaisesta laista, joka voi vaikuttaa vapaaseen tiedonkulkuun ja johtaa siihen, että Venäjän viranomaiset rajoittavat entisestään riippumattomien toimittajien ja poliittisen opposition ilmaisunvapautta; ilmaisee Amnesty Internationalin vuoden 2008 raportin mukaisen huolensa siitä, ettei syyttäjänvirasto ole vieläkään kunnioittanut Mihail Hodorkovskin ja tämän yhtiökumppanin Platon Lebedevin kansainvälisten normien mukaista oikeutta tasapuoliseen oikeudenkäyntiin, ja pahoittelee syvästi sitä, että Venäjän viranomaiset sallivat öljy-yhtiö Jukosin entisen varatoimitusjohtajan Vasili Aleksanianin terveydentilan huonontua kriittisen tilaan tämän kieltäydyttyä antamasta väärää todistusta Mihail Hodorkovskia vastaan; kehottaa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen tavoin Venäjän viranomaisia "käyttämään kaikkia käytettävissä olevia oikeudellisia keinoja" varmistaakseen Igor Sutiaginin ja Valentin Danilovin vapauttamisen; on tyytyväinen Mihail Trepashkinin vapautukseen; pahoittelee syvästi sitä, että ODIHR:n vaalitarkkailu Venäjän presidentinvaalissa maaliskuussa 2008 oli peruutettava Venäjän viranomaisten vaalitarkkailulle asettamien rajoitusten vuoksi;

91.    kehottaa neuvostoa ja komissiota perustamaan ihmisoikeuksien alakomiteoita kaikkien naapurivaltioiden ja erityisesti Israelin kanssa osana kahdenvälisten suhteiden päivittämistä koskevia neuvotteluja 16. kesäkuuta 2008 kokoontuneen assosiaationeuvoston molempien osapuolten ilmaisemien aikomusten mukaisesti; on tyytyväinen alakomitean ensimmäiseen tapaamiseen palestiinalaishallinnon kanssa 2. joulukuuta 2008; toistaa kehotuksensa parlamentin jäsenten ottamisesta mukaan tällaisten alakomiteoiden tapaamisten valmisteluun ja tapaamisten tulosten tiedottamisesta; korostaa jälleen kerran, että kuten Tunisian tapauksessa, alakomitean kokouksissa voitaisiin keskittyä vahvistamaan kyseisen alakomitean kestävyyttä ja vaalimaan osapuolten välistä luottamusta; korostaa, että Marokon alakomitean on lopultakin siirryttävä tulossuuntautuneeseen vaiheeseen asettamalla konkreettisia välitavoitteita ja edistymisindikaattoreita sekä mahdollistamalla yksittäisten tapausten käsittelyn; korostaa, ettei ihmisoikeuskeskustelua todellakaan voida uskoa näiden alakomiteoiden varaan ja korostaa koordinoinnin tarvetta muiden maahanmuuton kaltaisia ihmisoikeuksiin liittyviä asioita käsittelevien alakomiteoiden kanssa; korostaa tarvetta sisällyttää nämä asiat korkeimman tason poliittiseen vuoropuheluun EU:n politiikan johdonmukaisuuden parantamiseksi tällä alalla ja molempien osapuolten lehdistölle antamien ihmisoikeuksia koskevien lausuntojen ristiriitaisuuksien vähentämiseksi; ilmaisee tyytyväisyytensä neuvottelujen käynnistämiseen Libyan kanssa tehtävän puitesopimuksen yhteydessä ja kehottaa neuvostoa ja komissiota kiinnittämään asianmukaista huomiota ihmisoikeuksia koskevaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön;

92.    panee merkille 5. kesäkuuta 2008 käydyn EU:n ja Uzbekistanin välisen ihmisoikeusvuoropuhelun toisen kierroksen; panee merkille Taskentissa 2. ja 3. lokakuuta 2008 järjestetyn seminaarin tiedotusvälineiden vapaudesta; katsoo kuitenkin, ettei seminaarissa saavutettu sen tavoitetta ihmisoikeusrikkomuksia ja tiedotusvälineiden vapautta koskevasta avoimesta keskustelusta, kuten alun perin oli aikomus; panee merkille, ettei Andijanin verilöylyä koskevaa riippumatonta kansainvälistä tutkimusta ole vieläkään käynnistetty eikä Uzbekistanin ihmisoikeustilanne ole parantunut lainkaan; on tyytyväinen kahden ihmisoikeuksien puolustajan, Dilmurod Mukhiddinovin ja Mamarajab Nazarovin vapautukseen; tuomitsee ihmisoikeuksien puolustajien ja riippumattomien journalistien pitämisen vankilassa poliittisin perustein nostettujen syytteiden perusteella ja kehottaa Uzbekistanin viranomaisia vapauttamaan kaikki ihmisoikeuksien puolustajat ja muut poliittiset vangit; toistaa syvän huolensa riippumattoman toimittajan Salijon Abdurahmanovin sekä ihmisoikeusaktivisti Agzam Turgunovin vangitsemisesta; panee merkille 13. lokakuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät Uzbekistanista; kehottaa Uzbekistanin viranomaisia hyväksymään Human Rights Watch -järjestön uuden paikalla toimivan johtajan akkreditoinnin ja sallimaan järjestön samoin kuin muiden kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen esteettömän toiminnan; kehottaa Uzbekistania tekemään täysimääräistä ja tehokasta yhteistyötä kidutusta ja ilmaisunvapautta käsittelevien YK:n erityisraportoijien kanssa ja kumoamaan kansalaisjärjestöjen rekisteröitymistä ja toimintaa koskevat rajoitukset Uzbekistanissa; panee merkille, että neuvosto on päättänyt olla uusimatta yhteisessä kannassa 2007/734/YUTP(35) esitettyjä tiettyjen henkilöiden matkustusrajoituksia, jotka keskeytettiin 15.–16. lokakuuta 2007 ja 29. huhtikuuta 2008 tehtyjen neuvoston päätelmien mukaisesti; on tyytyväinen siihen, että neuvosto kuitenkin päätti jatkaa kyseisessä yhteisessä kannassa asetettua aseidenvientikieltoa 12 kuukaudella; kehottaa neuvostoa ja komissiota tarkastelemaan yleistä ihmisoikeustilannetta Uzbekistanissa; toistaa vaatimuksensa poliittisten vankien välittömästä vapauttamisesta; ottaa huomioon Euroopan unionin puheenjohtajavaltion yksittäistapauksista 17. joulukuuta 2008 antaman päätöslauselman;

93.    on tyytyväinen siihen, että Euroopan unionin ja Turkmenistanin välisen ihmisoikeusvuoropuhelun ensimmäinen kierros käytiin heinäkuussa 2008; on tyytyväinen Turkmenistanin ihmisoikeustilannetta koskevien huolien julkituomiseen erityisesti mielipiteenvapauden ja kokoontumisvapauden, tuomioistuinten riippumattomuuden ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan osalta; viittaa EU:n Keski-Aasian strategiasta 20. helmikuuta 2008 antamaansa päätöslauselmaan(36) ja toistaa, että Turkmenistanin on edistyttävä keskeisillä aloilla, jotta EU voi tehdä väliaikaisen sopimuksen, muun muassa sallimalla Punaisen Ristin kansainvälisen komitean vapaan ja esteettömän pääsyn alueelle, vapauttamalla ehdoitta kaikki poliittiset vangit ja mielipidevangit, kumoamalla kaikki hallituksen asettamat matkustusesteet sekä sallimalla kaikkien kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeuselinten vapaa toiminta valtiossa;

94.    suhtautuu myönteisesti neuvoston haluun käynnistää ihmisoikeusvuoropuhelut myös kaikkien muiden Keski-Aasian valtioiden kanssa; toivoo, että vuoropuhelut ovat tulossuuntautuneita ja täysin Euroopan unionin kolmansien maiden kanssa käytäviä ihmisoikeusvuoropuheluita koskevien suuntaviivojen mukaisia, ja että niissä varmistetaan kansalaisyhteiskunnan ja Euroopan parlamentin osallistuminen vuoropuheluun; kehottaa neuvoston ja komission sihteeristöjä osoittamaan vuoropuhelujen käynnistämiseen riittävät resurssit;

95.    korostaa niin Turkin kuin EU:nkin merkittävää sitoutumista Turkin assosiaatioprosessin Turkin käynnissä olevien ihmisoikeusuudistusten osalta; pitää Turkin hallituksen päätöstä sallia kurdinkieliset televisiolähetykset myönteisenä askeleena kohti sananvapautta Turkissa; pahoittelee kuitenkin sitä, että kurdin kielen käyttö on edelleen kielletty parlamentissa ja poliittisessa kampanjoinnissa; toistaa, että tarvitaan lisää lainsäädäntöuudistuksia, jotta voidaan taata vähemmistöjen ja täysimittaisen ilmaisunvapauden kunnioittaminen ja suojeleminen Euroopan ihmisoikeussopimuksen (ECHR) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti; toteaa huolestuneena, että ihmisoikeussäännösten ja varsinkaan kidutuksen vastaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen sekä ECHR:n 4., 7. ja 12. lisäpöytäkirjan ratifioinnissa ei ole tapahtunut edistymistä;

96.    kehottaa Pakistanin hallitusta toteuttamaan asianmukaiset toimet Pakistanin ihmisoikeustilanteen parantamiseksi; viittaa Amnesty Internationalin vaatimukseen, jossa kehotetaan Pakistanin hallitusta palauttamaan oikeudet kaikille entisen presidentin Pervez Musharaffin vuonna 2007 laittomasti virasta syrjäyttämille tuomareille; ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että EU lähetti riippumattoman vaalitarkkailuvaltuuskunnan parlamenttivaaleihin helmikuussa 2008; panee tyytyväisenä merkille, että vaalit olivat sääntöjen mukaiset ja lisäsivät kansalaisten luottamusta demokraattiseen prosessiin; toteaa, että EU on sitoutunut tukemaan demokraattisten toimielinten vahvistamista, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan oikeuslaitoksen ja asianajajien käynnistämää demokratialiikettä erityisesti kutsumalla joitakin näiden edustajia, muun muassa asianajaja Choudhryn; korostaa tarvetta sisällyttää ihmisoikeudet yhdeksi EU:n ensisijaiseksi tavoitteeksi jatkuvassa vuoropuhelussa Pakistanin kanssa;

97.    suhtautuu myönteisesti neuvoston ehdotuksiin vuoropuhelun aloittamisesta ihmisoikeuksista useiden Latinalaisen Amerikan maiden kanssa; korostaa, että on tarpeen ottaa mukaan Väli-Amerikan maat; panee merkille, että Kuuban hallitus allekirjoitti helmikuussa 2008 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen; kehottaa ratifioimaan kyseiset yleissopimukset varauksetta; pyytää Kuuban hallitusta vapauttamaan kaikki poliittiset vangit ja kunnioittamaan allekirjoittamissaan yleissopimuksissa suojeltuja oikeuksia; panee merkille neuvoston 20. kesäkuuta 2008 tekemän päätöksen Kuubaan kohdistettujen epävirallisten pakotteiden poistamisesta;

98.    kehottaa Georgiassa valtaapitävää Venäjää pitämään kiinni ihmisoikeuksista, myös kansalaisten oikeudesta palata koteihinsa, Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa; kehottaa kaikkia osapuolia jatkamaan 12. elokuuta ja 8. syyskuuta 2008 tehtyjen sopimusten mukaisten velvoitteidensa täytäntöönpanoa; kehottaa kaikkia asianosaisia hallituksia edelleen toimittamaan yksityiskohtaisia karttoja ja tietoja konfliktin koettelemasta alueesta, jonne on ammuttu rypäleammuksia, näiden poistamisen helpottamiseksi ja jotta alueet olisivat turvallisia siviileille; katsoo, että molempien hallitusten on myös varmistettava, että kansalaisille tiedotetaan räjähtämättömien ammusten vaarallisuudesta julkisin tiedotuskampanjoin; kehottaa asiasta vastaavia viranomaisia hyväksymään kansainvälisten ihmisoikeustarkkailijoiden lähettämisen Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan;

99.    ilmaisee huolensa siitä, että Burman ihmisoikeustilanteessa ei tapahdu edistystä, etenkin vuonna 2010 pidettäväksi suunniteltuja vaaleja silmälläpitäen; tuomitsee yli sadan Burman opposition jäsenen viimeaikaiset pidätykset ja heidän lavastetuissa oikeudenkäynneissä saamansa tuomiot sekä heille määrätyt äärimmäisen kovat rangaistukset; kehottaa Burman hallitusta vapauttamaan kaikki poliittiset vangit välittömästi; katsoo, että parlamentin olisi lähetettävä arvovaltainen valtuuskunta Burmaan, koska nykyinen ihmisoikeustilanne ei edelleenkään ole muuttumassa parempaan suuntaan kaikista pakotteista huolimatta, ja että kansainvälistä painostusta Burman hallitusta kohtaan on tehostettava;

Neuvoston ja komission toiminnan yleinen valvonta kahden puheenjohtajavaltion toiminta mukaan luettuna

100.  kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota kiinnittämään huomiota ihmisoikeuksien osalta erityistä huolta herättäviin valtioihin;

101.  ilmaisee tyytyväisyytensä Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden 2008 tapahtumiin ja keskusteluun ja panee tyytyväisenä merkille kahden puheenjohtajavaltion puheenjohtajuuskauden aikana tehdyt aloitteet;

102.  ilmaisee tyytyväisyytensä puheenjohtajavaltio Ranskan ja komission 10. joulukuuta 2008 järjestämään Euroopan unionin kymmenenteen kansalaisjärjestöjen ihmisoikeusfoorumiin, jonka aiheena oli maailmanlaajuisen ihmisoikeusjulistuksen 60. vuosipäivä ja jossa tarkasteltiin erityisesti naisten syrjintää;

103.  pyytää, että Euroopan unioni toimii entistä tehokkaammin ja päättäväisemmin auttaessaan vakiinnuttamaan poliittisen yhteisymmärryksen Darfurin konfliktissa ja edistäessään kattavan rauhansopimuksen täytäntöönpanoa; korostaa, että rankaisematta jääminen on saatava loppumaan määräämällä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston rankaisujärjestelmästä; ilmaisee tyytyväisyytensä Euroopan unionin tukeen kansainvälisen rikostuomioistuimen Darfurin osalta antamille pidätysmääräyksille, jotka on täytäntöönpantava mahdollisimman pian;

104.  on tyytyväinen YK:n turvallisuusneuvoston 24. syyskuuta 2008 antamaan päätöslauselmaan YK:n tarkkailijaryhmän toimikauden jatkamisesta Keski-Afrikan tasavallassa ja Tšadissa maaliskuuhun 2009 sekä Yhdistyneiden Kansakuntien aikomukseen sallia YK:n sotajoukkojen käyttäminen EUFOR Tšad/CAR-operaation jatkona sekä Tšadissa että Keski-Afrikan tasavallassa;

105.  on tyytyväinen neuvoston laatimiin ja säännöllisesti päivittämiin luetteloihin niistä valtioista, joiden osalta toteutetaan ylimääräisiä keskitettyjä toimia lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin, kuolemanrangaistuksesta (niin kutsutut käännekohtavaltiot) ja ihmisoikeuksien puolustajista annettujen Euroopan unionin suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi;

106.  toistaa pyyntönsä siitä, että kaikissa ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevissa kolmansien maiden kanssa käytävissä keskusteluissa, välineissä, asiakirjoissa ja raporteissa, myös vuosittaisissa ihmisoikeusraporteissa, tarkasteltaisiin eksplisiittisesti myös etnistä, kansalaisuuteen perustuvaa ja uskonnollisten vähemmistöjen syrjintää, uskonnonvapautta sekä uskontoon kohdistuvaa suvaitsemattomuutta sekä vähemmistöuskontoihin kohdistuvia syrjiviä käytäntöjä, yhteiskuntaluokkaan perustuvaa syrjintää, alkuperäiskansojen oikeuksien suojelua ja edistämistä, naisten ihmisoikeuksia sekä lasten, vammaisten ja kehitysvammaisten sekä eri tavoin seksuaalisesti suuntautuneiden henkilöiden oikeuksia ottaen täysimääräisesti mukaan näitä edustavat järjestöt niin Euroopan unionissa kuin kolmansissa maissa tarpeen mukaan;

107.  panee merkille puheenjohtajavaltio Ranskan käynnistämän aloitteen Välimeren unionista uutena demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämistä koskevana haasteena; panee merkille, että Välimeren puolesta toteutettujen Euroopan unionin toimien kehittäminen ei saa merkitä sitä, että tarvittaville uudistuksille demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi alueella annetaan vähemmän huomiota ja painoarvoa;

Komission ulkoisen tuen ohjelmat ja demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen aloite

108.  on tyytyväinen siihen, että parlamentin ensisijaiset tavoitteet on otettu huomioon demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen ohjelma-asiakirjoissa vuosille 2007 ja 2008;

109.  kehottaa päivittämään sähköiset oppaat, joiden on määrä kattaa kaikki maantieteellisesti ja teemakohtaisesti järjestetyt demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen hankkeet;

110.  panee tyytyväisenä merkille esitetyn mielenkiinnon esiteltäessä uuden ihmisoikeuksien puolustajien tukemista koskevan tavoitteen mukaisia hankkeita ja mahdollisuuksia pikaisiin toimiin näiden suojelemiseksi; panee merkille, että komissio on valinnut 11 tuensaajaa näiden hankkeiden täytäntöönpanoon ja olettaa tositoimien käynnistyvän vuoden 2009 alussa;

111.  kehottaa jälleen kerran komissiota mukauttamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen täytäntöönpanoon osoitetun henkilöstön määrää sekä päätoimipaikassa että valtuuskunnissa uuden välineen erikoisuuksien ja ongelmien huomioimiseksi;

112.  kehottaa komissiota varmistamaan unionin ensisijaisten poliittisten tavoitteiden sekä sen tukemien hankkeiden ja ohjelmien johdonmukaisuuden erityisesti kahdenvälisissä ohjelmissaan kolmansien maiden kanssa;

Vaaliapu ja -tarkkailu

113.  panee tyytyväisenä merkille, että EU hyödyntää yhä enemmän vaaliapua ja -tarkkailua demokratian edistämiseksi kolmansissa maissa ja tukee näin ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja oikeusvaltion kunnioittamista ja että näiden toimintojen laatu ja riippumattomuus tunnustetaan laajalti;

114.  korostaa, että EU:n laaja-alaiset menetelmät, jotka kattavat koko vaalikauden ja joihin sisältyy sekä vaaliapu että -tarkkailu, ovat olleet suuri menestys EU:lle, josta on niiden myötä tullut johtava kansainvälinen vaalitarkkailuorganisaatio;

115.  on tyytyväinen EU:n ensimmäiseen vaalitarkkailun käsikirjaan, joka julkaistiin huhtikuussa 2008; panee tyytyväisenä merkille erityisen sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevan osion; toteaa, että uudessa käsikirjassa esitetään kattava katsaus EU:n vaalitarkkailun menetelmistä ja kuvaus siitä, kuinka vaalitarkkailua suunnitellaan, toteutetaan ja pannaan täytäntöön, ja siitä, kuinka arvioinnissa ja raportoinnissa käytetään kansainvälisiä standardeja;

116.  vaatii tehostettua tarkkaavaisuutta niiden valintakriteerien osalta, joiden perusteella valitaan valtiot vaalitukea tai -tarkkailua varten, ja kansainvälisellä tasolla vahvistettujen menetelmien ja sääntöjen noudattamista, erityisesti tarkkailun riippumattoman luonteen osalta;

117.  toistaa esittämänsä pyynnöt, että vaalimenettely vaaleja edeltävine ja seuraavine vaiheineen sisällytetään eri tasoilla käytävään poliittiseen vuoropuheluun kyseisten kolmansien maiden kanssa EU:n politiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi sekä ihmisoikeuksien ja demokratian ratkaisevan aseman vahvistamiseksi;

Ihmisoikeuksien huomioon ottaminen kaikilla aloilla

118.  kehottaa komissiota edelleen seuraamaan tiiviisti GSP+:n etuuksien myöntämistä valtioille, joissa ILO:n kahdeksan yleissopimuksen täytäntöönpanossa on ollut vakavia puutteita, jotka ovat koskeneet keskeisten työnormien noudattamista, kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien kunnioittamista tai vankityövoiman käyttöä; pyytää komissiota laatimaan kriteerit sen määrittämiseksi, milloin GSP-etuudet on peruttava ihmisoikeuksien perusteella;

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset (TSS) oikeudet

119.  korostaa, että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat aivan yhtä merkittäviä kuin kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet; korostaa EU:n sitoutuneen tukemaan vuosituhattavoitteiden saavuttamista, kuten joulukuussa 2007 ja kesäkuussa 2008 kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen päätelmissä esitettiin;

120.  kehottaa EU:ta ottamaan TSS-oikeuksien suojelemisen huomioon kaikissa ulkosuhteissaan kolmansien maiden kanssa, ottamaan ne säännöllisesti esityslistalle kolmansien maiden kanssa käytävissä ihmisoikeusvuoropuheluissa ja kuulemisissa ja ajamaan taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanoa erityisesti sen valitusmekanismin tehokkaan toiminnan edistämiseksi;

121.  kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan TSS-oikeuksien johdonmukaisen kunnioittamisen EU:n kehitysyhteistyö-, ulkomaankauppa- ja ihmisoikeuspolitiikassa ja perustamaan tätä varten TSS-oikeuksia käsittelevän yksiköiden välisen työryhmän;

122.  korostaa, että ihmisoikeuksiin sisältyy myös oikeus ruokaan, asuntoon, koulutukseen, veteen, maahan, ihmisarvoiseen työhön, sosiaaliturvaan ja ammattiyhdistyksen muodostamiseen ja että on erityisen tärkeää varmistaa, että heikoimmassa asemassa olevat ryhmät, kuten muun muassa vähiten kehittyneiden, konfliktista kärsineiden tai kehittyvien valtioiden kansalaiset, alkuperäiskansat, ilmastonmuutospakolaiset ja maastamuuttajat, nauttivat näistä oikeuksista;

123.  kehottaa komissiota pyrkimään erityisesti varmistamaan oikeuden ruokaan nykyisessä elintarvikekriisissä ja yleisessä talouskriisissä;

124.  korostaa tarvetta edistää yritysten sosiaalista vastuuta ja velvoittaa EU:n jäsenvaltioissa toimipaikkaansa pitävät monikansalliset yritykset kunnioittamaan toiminnassaan kolmansissa maissa asiaankuuluvia ILO:n säännöksiä;

125.  panee tyytyväisenä merkille, että GSP+-järjestelmä, joka yhdistää ihmisoikeudet ja kansainvälisen kaupan, kannustaa kestävään kehitykseen sekä hyvään hallintotapaan, ja kehottaa seuraamaan tiiviisti olennaista osaa koskevan lausekkeen noudattamista;

126.  kehottaa jälleen kerran neuvostoa ja komissiota esittämään kansainvälisellä tasolla EU:n aloitteita seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan vainoamisen ja syrjinnän torjumiseksi esimerkiksi edistämällä asiaa koskevan päätöslauselman antamista Yhdistyneiden Kansakuntien tasolla sekä myöntämällä tukea tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä edistäville kansalaisjärjestöille ja toimijoille;

Euroopan parlamentin asiaan puuttumisen vaikuttavuus ihmisoikeustapauksissa

127.  odottaa, että ihmisoikeusasioita koskevat päätöslauselmat ja muut keskeiset asiakirjat käännetään niissä käsiteltyjen alueiden kielelle;

128.  kehottaa neuvostoa vastaamaan kouriintuntuvalla tavalla parlamentin virallisissa selonteoissa ja varsinkin kiireellisissä päätöslauselmissa esitettyihin toiveisiin ja huolenaiheisiin;

129.  muistuttaa kolmansissa maissa vierailevia parlamentin valtuuskuntia siitä, että niiden on järjestelmällisesti sisällytettävä kolmansiin maihin suuntautuvien vierailujensa ohjelmaan ihmisoikeustilannetta koskeva parlamenttien välinen keskustelu sekä tapaamiset ihmisoikeuksien puolustajien kanssa, jotta saadaan ensi käden tietoa asianomaisen valtion ihmisoikeustilanteesta ja voidaan antaa heille tarvittaessa kansainvälistä näkyvyyttä ja suojelua;

130.  on tyytyväinen Saharov-palkinnon 20. vuosipäivänä julkistetun Saharov-verkoston perustamisesta; katsoo, että olisi nopeasti päätettävä verkoston toimintatavoista ja annettava sille tarvittavat varat toteuttaa tavoitteensa;

°

°         °

131.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille Kansakunnille, Euroopan neuvostolle ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle sekä tässä päätöslauselmassa mainittujen valtioiden ja alueiden hallituksille.

(1)

Neuvoston asiakirja 14146/1/08.

(2)

Kaikki asiaankuuluvat perusasiakirjat on lueteltu ulkoasiainvaliokunnan mietinnön A6-0128/2007 liitteessä III olevassa taulukossa.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0025.

(4)

EYVL C 379, 7.12.1998, s. 265; EYVL C 262, 18.9.2001, s. 262. EYVL C 293 E, 28.11.2002, s. 88; EYVL C 271 E, 12.11.2003, s. 576; Hyväksytyt tekstit, 22. toukokuuta 2008, P6_TA(2008)0238; Hyväksytyt tekstit, 21. lokakuuta 2008, P6_TA(2008)0496.

(5)

EUVL C 311, 9.12.2005, s. 1.

(6)

EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1.

(7)

EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3; EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27.

(8)

EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1.

(9)

EUVL C 125 E, 22.5.2008, s. 220.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0065.

(11)

EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107.

(12)

EUVL C 250 E, 25.10.07, s. 91.

(13)

EUVL C 74 E, 20.03.08, s. 775.

(14)

EUVL C 77 E, 28.3.2002, s. 126.

(15)

EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 214.

(16)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0405.

(17)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0012.

(18)

EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 879.

(19)

EUVL C 327, 23.12.2005, s. 4.

(20)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0194.

(21)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0021.

(22)

EUVL L 150, 18.6.2003, s. 67.

(23)

Seuraavat 85 valtiota eivät ole ratifioineet Rooman perussääntöä 18. heinäkuuta 2008 mennessä: Algeria, Angola, Armenia, Azerbaidzan, Bahama, Bahrain, Bangladesh, Valkovenäjä, Bhutan, Brunei, Kamerun, Kap Verde, Chile, Kiina, Norsunluurannikko, Kuuba, Tšekin tasavalta, Korean demokraattinen kansantasavalta, Egypti, El Salvador, Päiväntasaajan Guinea, Eritrea, Etiopia, Grenada, Guatemala, Guinea-Bissau, Haiti, Intia, Indonesia, Iran, Irak, Israel, Jamaika, Kazakstan, Kiribati, Kuwait, Kirgisia, Laos, Libanon, Libya, Malesia, Malediivit, Mauritania, Mikronesian liittovaltio, Moldova, Monaco, Marokko, Mosambik, Myanmar/Burma, Nepal, Nicaragua, Oman, Pakistan, Palau, Papua-Uusi-Guinea, Filippiinit, Qatar, Venäjän federaatio, Ruanda, Saint Lucia, São Tome ja Principe, Saudi-Arabia, Seychellit, Singapore, Salomonsaaret, Somalia, Sri Lanka, Sudan, Swazimaa, Syyria, Thaimaa, Togo, Tonga, Tunisia, Turkki, Turkmenistan, Tuvalu, Ukraina, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Yhdysvallat, Uzbekistan, Vanuatu, Vietnam, Jemen ja Zimbabwe.

(24)

Marraskuuhun 2008 mennessä Espanja, Itävalta, Slovenia ja Unkari olivat ratifioineet yleissopimuksen ja valinnaisen pöytäkirjan.

(25)

EU:n jäsenvaltioista Kypros, Viro, Suomi, Kreikka, Latvia, Liettua, Puola, Romania ja Slovakia eivät ole vielä allekirjoittaneet yleissopimusta.

(26)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0238.

(27)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0496.

(28)

USA:n pysyvän edustajan suurlähettiläs Susan E. Ricen 29. tammikuuta 2009 turvallisuusneuvostossa antama lausunto kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön noudattamisesta.

(29)

Allekirjoittaneet valtiot (marraskuussa 2008): Itävalta, Belgia, Kypros, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Irlanti, Italia, Liettua, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Portugali, Slovakia, Slovenia, Espanja, Ruotsi (vain viisi valtiota – Albania, Argentiina, Ranska, Honduras ja Meksiko – ovat ratifioineet yleissopimuksen, jonka voimaantulo edellyttää 20 ratifiointia).

(30)

EUVL L 200, 30.07.2005, s. 1.

(31)

Alankomaat, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Portugali, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Suomi, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(32)

Marraskuuhun 2008 mennessä seuraavat valtiot eivät ole ratifioineet lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta: Tšekin tasavalta, Suomi, Saksa, Unkari, Irlanti, Luxemburg, Malta ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Marraskuuhun 2008 mennessä seuraavat valtiot eivät ole ratifioineet lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin: Viro, Unkari, ja Alankomaat.

(33)

EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 82.

(34)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0309.

(35)

Neuvoston yhteinen kanta 2007/734/YUTP, vahvistettu 13 päivänä marraskuuta 2007, Uzbekistania koskevista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL L 295, 14.11.2007, s. 34).

(36)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0059.


PERUSTELUT

Johdanto

1.      Tämän Euroopan parlamentin asiakirjan lähtökohtana on Euroopan unionin neuvoston laatima asiakirja "EU:n vuosittainen ihmisoikeusraportti 2008"(1).

2.      Kyseessä on 10. vuosittainen raportti, jonka EU toteuttaa ihmisoikeuksista maailmassa ja joka kattaa 1. heinäkuuta 2007 ja 30. kesäkuuta 2008 välisen ajanjakson ja jonka neuvosto laati kuultuaan useita Euroopan unionin toimielimiä.

3.      Ensimmäinen raporteista esitettiin vuonna 2000. Siitä lähtien raportin sisältö on kasvanut ja sen tietojen ja arviointien taso noussut. Tämä johtuu siitä luonnollisesti siitä, että tämä vuosittainen tarkistus on vuosien mittaan kehittynyt, minkä vuoksi raportin rakenteeseen ja sisältöön on ollut mahdollista tehdä korjauksia, laajennuksia ja parannuksia progressiivisesti, ja erityisesti siitä, että vuosittainen raportti ilmentää EU:n ihmisoikeusasioissa toteuttamien toimien progressiivista kehitystä.

4.      Sitä mukaa kun EU:n toimet ihmisoikeuksien vahvistamiseksi, suojelemiseksi ja edistämiseksi maailmassa ovat lisääntyneet määrällisesti ja laadullisesti, vuosittaisessa raportissa on voitu esittää ja arvioida tätä väistämättä monitahoista ja ristiriitaista kehitystä.

Raportin tavoitteet ja vaikutukset

5.      Raportissa on pääasiassa kaksi tavoitetta. Yhtäältä tavoitteena on tarjota viiteasiakirja-aineisto, jonka avulla saadaan tietää ja voidaan keskustella ja arvioida vuoden mittaan toteutettuja toimia, jotta myöhempiä toimia voidaan tarvittaessa tehostaa, korjata ja laajentaa. Sen yksityiskohtainen keskustelu Euroopan parlamentissa on tässä mielessä erityinen hetki. Tarkoitus on itse asiassa herättää toistuvaa keskustelua ensisijaisten tavoitteiden asettamiseksi, Euroopan laajuista toimintaa edellyttävien kysymysten tuomiseksi esille sekä erityistä valvontaa edellyttävien tilanteiden tukemiseksi ja säännölliseksi arvioimiseksi.

6.      Toisaalta tavoitteena on, kuten raportissa sanotaan "antaa mahdollisimman laajalle yleisölle sekä Euroopassa että unionin rajojen ulkopuolella tietoa EU:n toimista ihmisoikeuksien edistämiseksi kaikkialla maailmassa".

7.      Tältä osin kyseessä on vuosittainen viiteasiakirja, joka on suunnattu kaikille toimijoille, jotka tavalla tai toisella, suoraan tai välillisesti, vaikuttavat ihmisoikeuksien nykyisen konkreettisen tilanteen muodostumiseen maailmassa, tai jotka kärsivät seurauksista kyseisen tilanteen ollessa huono, kuten julkiset mielipiteet, hallitukset, parlamentit ja hallinnonalat sekä kansalliset ja monenkeskiset instituutiot ja kansalaisjärjestöt sekä valtiosta riippumattomat toimijat yleensä niiden toimiessa alkiona maailmanlaajuiselle kansalaisyhteiskunnalle.

8.      Tämän raportin vuosittaista julkaisemista olisi pidettävä merkittävänä tapahtumana. Tänä vuonna, jona vietetään YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 60. vuosipäivää ja annetaan yleinen arvio ihmisoikeuksien maailmanlaajuisen tilanteen edistymisestä ja taantumisesta, Euroopan unioni näyttää olevan ratkaisevassa asemassa oleva toimija. Raportin esipuheen sanamuodon mukaisesti "toiminta ihmisoikeuksien puolesta on tällä hetkellä yksi pisimmälle kehitetyistä osa-alueista Euroopan unionin ulkosuhteiden hoidossa".

9.      Koska vuosittaisessa raportissa ei esitetä ja pohdita ainoastaan koko unionin toimia ihmisoikeuksien edistämisessä maailmassa, vaan raportti on arvio myös näiden oikeuksien todellisesta tilanteesta useissa maissa ja useilla alueilla, niin raportin vaikutuksen olisi oltava huomattava ja sen julkaisemisen olisi herätettävä erityistä julkisuutta ja mielenkiintoa.

10.    Näin ei kuitenkaan ole vielä ainakaan siinä määrin kuin voisi odottaa, ei ainakaan tahtoon perustuvin, vaan pikemminkin objektiivisuuteen ja kohtuullisuuteen perustuvin ilmauksin. Vuotuisen raportin näkyvyyttä on tarpeen parantaa huomattavasti. Parlamentti on ilmaissut kyseisen kannan toistuvasti viime vuosina, ja nyt on korkea aika tehdä aloite EU:n vuosittaisen ihmisoikeusraportin profiilin nostamiseksi.

11.    Euroopan unionin toimielinten hyvin erilaisten toimien, aloitteiden, julkilausumien, suuntaviivojen ja raporttien suuren runsauden vuoksi vuosittainen raportti ei ole saavuttanut vielä ansaitsemaansa merkitystä ja vaikutusta. Tämä on erityisen valitettavaa, koska ihmisoikeuksien vahvistamiseksi ja puolustamiseksi toteutettavissa toimissa eri toimijoiden, aktiivisten ja passiivisten, kanssa ihmisoikeuksiin liittyvistä ongelmista käytävä viestintä on aivan olennaisen tärkeää. Tämä käy entistä ilmeisemmäksi maailmassa, jossa julkisia mielipiteitä vaihdetaan ja joihin viestintävälineillä vaikutetaan.

12.    Raportin vaikutus riippuu ennen kaikkea tekijästä, joka ei vaikuta raportin laatimiseen eikä edes maailman ihmisoikeuksiin liittyvissä ongelmissa EU:n toteuttamiin toimiin. Tämä toimien toteuttaminen ja näin ollen raportin, jossa sitä kuvaillaan ja arvioidaan, sisältö ja autoritaarisuus riippuvat olennaisesti ihmisoikeuksien alalla EU:n harjoittamasta sisäpolitiikasta. EU:n menestys ihmisoikeuksien edistämisessä omien rajojensa ulkopuolella riippuu aina siitä, miten mallikelpoisesti se toteuttaa niitä rajojensa sisäpuolella.

13.    Euroopan unioni voi vaikuttaa ihmisoikeuksien puolustamiseen, suojelemiseen ja saavuttamiseen koko maailmassa, jos se on tässä työssä sisäpolitiikan osalta esimerkillinen. Kuten raportissa sanotaan, kyseessä on "kansainvälisen uskottavuuden" peruskysymys.

14.    Tältä osin on pantava merkille kaksi kriittistä kohtaa, joihin on asiassa kiinnitettävä ensisijaista huomiota, koska maailmanlaajuisesti laaja-alaisen mielipiteen mukaan ne muodostavat eurooppalaisen uskottavuuden koetinkiven ihmisoikeusasioissa: maahanmuuttoon liittyvät menettelytavat ja terrorismin torjuntatoimet, joissa on aina vaadittava ihmisten oikeuksien kunnioittamista ja laillisuuden noudattamista.

15.    Vuosittaisen raportin sisällön olisi oltava mahdollisimman selkeää ja siinä olisi oltava tarvittaessa arvostelua ja itsekritiikkiä. Raportin autoritaarisuus, arvovalta ja perusvaikutus riippuvat suurelta osin sen täsmällisyydestä ja todenperäisyydestä.

16.    Suurempaan tehokkuuteen päästään ennemminkin luotettavilla ja harkituilla ja samanaikaisesti vakailla ja täsmällisillä lähestymistavoilla ja arvioinneilla, joissa vältetään tarpeeton asioihin puuttuminen, kuin vastakkainasetteluihin ja erimielisyyksiin johtavilla kertaluonteisilla ja suhdannetekijöillä. Raportin muotoa olisi yksinkertaistettava, jotta sen tiedonvälitys, käyttö ja lukeminen olisivat mahdollisimman helppoja: johdantoa ja johtopäätöksiä olisi laajennettava, jotta niiden suhde muihin osiin nähden kompensoituisi ja ne olisivat valaisevampia ja tarkempia. Niin ikään olisi laadittava yhteenvetoja ja tiivistelmiä, joita on helpompi välittää tiedotusvälineille ja yleisölle.

17.    Vuosittaisen kertomuksen yleisölle esittämisen olisi oltava hyvin juhlallista. Sen levittämisen olisi kuuluttava lehdistön ja viestinnän suunnitelmiin ja erityisiin Euroopan unionin toimielinten osastojen ja jaostojen koordinoituihin ohjelmiin. Näissä ohjelmissa olisi korostettava verkon tehokkuutta ja vuorovaikutusta.

18.    Niin ikään olisi aloitettava säännölliset empiiriset tutkimukset siitä, minkä vaikutuksen ja mitkä arvioinnit EU:n vuosittaiset ihmisoikeusraportit saavat aikaan maailmassa, viestintävälineissä, kansainvälisessä politiikassa, kansallisissa ja kansainvälisissä ihmisoikeuksia käsittelevissä elimissä ja järjestöissä sekä julkisessa mielipiteessä.

Naisten tilanne, sukupuoleen perustuva väkivalta ja naismurhat

19.    Raportti ilmentää väistämättä, että tilanne naisten ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä on edelleen epätasa-arvoinen ja epätyydyttävä. EU:n ensisijaisissa aihekohtaisissa kysymyksissä ja niihin liittyvissä suuntaviivoissa (kuolemanrangaistus, kidutus, ihmisoikeuksien puolustajat, lapsisotilaat, alaikäisten oikeudet, kansainvälisen ihmisoikeuden edistäminen jne.) ei mainita naisten alistettua asemaa monissa maailman osissa (mistä on vakavia seurauksia naisten ihmisoikeuksille) eikä vakavaa ja yleistä sukupuoleen perustuvan väkivallan ongelmaa tai hirvittäviä naismurhia, joita tapahtuu useissa maissa. Niitä ei mainita ainakaan niin huomattavassa määrin ja niin ensisijaisesti kuin pitäisi.

20.    Tämä seikka on ristiriidassa sen seikan kanssa, josta vallitsee hyvin laaja yksimielisyys, että naiset ovat syrjintään, epätasa-arvoon, häirintään ja väkivaltaan liittyvissä tilanteissa ensisijaisia uhreja käytännöllisesti katsoen koko maailmassa. Tätä todellisuutta ei voida sisällyttää "valtavirtaistamista" koskeviin lähestymistapoihin ja toimiin ihmisoikeusasioissa, vaan se edellyttää voimakkaita ja erityisiä lähestymistapoja ja kohdennettuja toimia.

21.    Naisten ihmisoikeuksiin suunnattujen EU:n politiikkojen harjoittamisessa ja erityistoimien toteuttamisessa on kuitenkin puutteita, jotka on korjattava. Tämä puute mainitaan raportissa, joka useiden aihekohtaisten kysymysten arvioinnissa voi tarjota vain vähän asiaa koskevaa tietoa ja arviointia.

22.    Sen vuoksi on iloittava siitä, että Ranska asetti puheenjohtajakaudellaan vuoden 2008 jälkipuoliskolla naisten tilanteeseen liittyvät ongelmat uudeksi ensisijaiseksi tavoitteeksi ihmisoikeuksia koskevissa Euroopan unionin toimissa ja korosti erityisesti tarvetta sukupuoleen perustuvan väkivallan ja naismurhien aiheuttamien kärsimysten voittamiseksi;

23.    Euroopan parlamentin on oltava jatkuvasti valpas ja varovainen, jotta nämä hyvät ehdotukset muuttuisivat tehokkaiksi toimiksi niin, että tulevissa ihmisoikeuksia koskevissa vuosittaisissa raporteissa EU:n toimissa voidaan todeta merkittävää edistystä naisten ihmisoikeuksien alalla.

24.    Kielenkäytön uudistamisen olisi oltava tärkeä askel tähän suuntaan kaikenlaisten sukupuoleen viittaavien mielleyhtymien välttämiseksi esimerkiksi korvaamalla aina mahdollisuuksien mukaan ilmaus "miehen/ihmisen oikeudet" "ihmisoikeuksilla" niissä Euroopan unionin kielissä, joissa kyseinen jaottelu on vielä historiallisten syiden vuoksi olemassa.

Kohti kuolemanrangaistuksen yleismaailmallista lakkauttamista

25.    Nykyisten sukupolvien on pyrittävä kaikkialla maailmassa hävittämään lopullisesti kuolemanrangaistus, joka on raakalaismainen ja sietämätön muinaisjäänne. Samalla tavoin kuin aikaisemmat sukupolvet onnistuivat hävittämään käytännöllisesti katsoen kokonaan orjuuden, on meidän nyt ajateltava, että teloitusten hävittäminen maailmasta on aikakaudellamme historiallisesti mahdollinen ja toteutettavissa oleva tavoite. Euroopan unionin on tässä nykyisessä taistelussa jatkettava pitkälle vietyä toimintaa mahdollisimman suurella poliittisella innolla ja uusin kiihokkein niiden "EU:n politiikkaa suhteessa kolmansiin maihin kuolemanrangaistukseen liittyvissä kysymyksissä koskevien suuntaviivojen" perusteella, jotka annettiin vuonna 1998 ja joita tarkistettiin vuonna 2008(2).

26.    Vuosi, jota raportti koskee, mahdollistaa kuolemanrangaistuksen lopullisen lakkauttamisen kokonaisvaltaisen prosessin kannalta tärkeiden seikkojen tutkimisen. Yhtäältä EU jatkoi sitkeästi, joskin vaihtelevalla menestyksellä, yhteydenottoja kuolemanrangaistukseen liittyvissä kysymyksissä yhteensä 47 maahan, joissa kuolemanrangaistus on valitettavasti yhä olemassa(3).

27.    Toisaalta kysymyksestä annettiin julkisia lausuntoja erityisesti ilmoituksista, jotka koskevat alaikäisten teloituksia Iranissa. EU ilmaisi toukokuussa 2008 hämmästyksensä teloitusten aloittamisesta uudelleen Yhdysvalloissa ja kehotti palauttamaan maahan välittömästi teloitusten keskeyttämisen "de facto". Ilmoitukseen kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta Ruandassa ja Uzbekistanissa (2008) sekä New Jerseyn osavaltiossa (USA, 2007) oltiin tyytyväisiä.

28.    Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen täysistunnossa 18. joulukuuta 2007 hyväksyttiin YK:n jäsenvaltioiden alueiden välisen liittoutuman työn tuloksena "kuolemanrangaistusten käyttöä koskevasta moratoriosta" päätöslauselma, jossa Portugali toimi EU:n puolesta. Kyseessä on hyvin merkittävä tapahtuma, jossa raportin mukaan "huipentuivat EU:n pitkäaikaiset pyrkimykset, ja se on tärkeä merkkipaalu YK:n puitteissa tehtävässä maailmanlaajuisessa työssä kuolemanrangaistuksen poistamiseksi".

29.    Vaikka emme voi olla niihin lainkaan tyytyväisiä, kehitys kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi(4) on rohkaisevaa, koska se on osoitus siitä, että EU voi olla hyvin tehokas, kun kanta ilmaistaan yksimielisesti ja toiminta peräänantamatonta ja koordinoitua.

Ihmisoikeusvuoropuhelun ja -neuvottelun kehitys ja tunnusmerkit

30.    Raportin kattamana vuonna lisääntyivät vuoropuhelu ja jäsennetty neuvottelu, joita EU toteuttaa eri muodoissa säännöllisesti kolmansien valtioiden kanssa ihmisoikeuksista. Vaikka raportissa ei tarjota yksityiskohtaisia tietoja vuoropuhelujen ja kuulemisten määrästä (asiakirjassa puhutaan "noin kolmestakymmenestä ihmisoikeusvuoropuhelusta, -neuvottelusta ja asiaa koskevasta keskustelufoorumista" ja lisätään "viidessä maanosassa"), on suuntaus kohti näiden välineiden laajentamista tärkeänä keinona EU:n ihmisoikeuksia koskevassa kokonaisstrategiassa selvä. Siihen on suhtauduttava myönteisesti.

31.    Sen ei kuitenkaan pitäisi olla syy unionin erilaisiin lähestymistapoihin sen mukaan, ketkä ovat keskustelukumppaneitamme ja mitkä ovat asiaan liittyvät etunäkökohdat näissä suhteissa. Kaunistelematta asioita tällä alalla unionissa vaaditaan kahtalaista johdonmukaisuutta, jotta vältetään liiallinen "realpolitikin" ylivalta, josta on väistämättä kielteisiä seurauksia. Kaunistelematta asioita tällä alalla unionissa vaaditaan kahtalaista johdonmukaisuutta, jotta vältetään liiallinen "realpolitikin" ylivalta, josta on väistämättä kielteisiä seurauksia.

32.    Johdonmukaisuus ensisijaisesti EU:n omissa toimielimissä ja sen eri jäsenvaltioissa, joiden on pysyttävä mahdollisimman yhtenäisinä tavoitteissaan, arvoissaan ja asenteissaan. Toissijaisesti, ja tämä on tärkeämpää, johdonmukaisuus sellaisten tilanteiden välttämiseksi, jotka merkitsevät tai saattaisivat johtaa olettamaan, että ne merkitsevät "kahden mittapuun" asennetta sen mukaan, onko ratkaiseva vaikutus keskustelukumppaneilla vai asiaan liittyvillä etunäkökohdilla.

33.    Niin ikävää kuin se onkin, niin usein pelkällä ilmiannolla tai vastalauseella voidaan parantaa asioita, ja joissakin tapauksissa niillä voidaan niiden aiheuttaman reaktion vuoksi pahentaa asioita. Meidän on otettava aina huomioon seuraukset toimissamme, aloitteissamme ja reaktioissamme, jotta niiden määrittelyssä ja toteuttamisessa olisi ennakoitavissa olevien seurausten arviointi aina yksi päätöksen perusedellytyksistä.

34.    EU on tehtävänsä ja myös luonteensa vuoksi ennemminkin taivutteleva kuin määräävä mahti. Kuitenkaan eurooppalaisen "soft powerin" vallitsevuutta ei pidä sekoittaa heikkouteen tai epäjohdonmukaisuuteen. EU:n poliittisella mahdilla on säilytettävä aina maltillisesti, mutta lujasti ja johdonmukaisesti vaihtoehtoinen rankaisumuoto, kun rikotaan selkeästi ihmisoikeuksien kunnioittamisesta vahvistettuja sopimuksia tai tapauksissa, joissa ihmisoikeuksia loukataan räikeästi. Tältä osin EU:n toimilla valtioiden taivuttelua liittymään kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöön on jatkettava ja tehostettava.

35.    Euroopan parlamentin hyväksymissä ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtajan Hélène Flautren(5) ja valiokunnan jäsenen Elena Valencianon(6) laatimissa mietinnöissä kolmansien valtioiden kanssa käytyjen ihmisoikeusvuoropuhelujen vaikutuksesta ja niihin liittyvistä toimista pyydettiin tehostamaan Euroopan parlamentin tiedotus-, kuulemis- ja osallistumisjärjestelmiä kyseisissä vuoropuheluissa ja järkeistämään EU:n rangaistusten käyttöä kolmansia valtioita vastaan siten, että sitoumuksia, jotka vahvistetaan EU:n ja sen kumppaneiden ihmisoikeuksia koskevissa sopimuksissa, ei voida rikkoa ihmisoikeuksia loukkaamalla ilman, että loukkauksiin reagoidaan ja niissä toimitaan johdonmukaisesti selkeiden, avointen ja puolueettoman arvioinnin mahdollistavien kriteerien pohjalta.

36.    Ne tärkeät ihmisoikeuksiin liittyvät kriteerit, jotka vaikuttavat niin monien konkreettiseen kärsimykseen maailmassa, eivät saa olla pyrkiminen ilmiannon välittömään vaikutukseen, varsinkaan jos vaikutus on poliittinen ja joukkoviestimien tunnetuksi tekemä, eikä sellaisen valheellisen realismin ylläpitäminen, jossa vain yhden jäsenvaltion etuja tai oikeuksia palvellen pysytään vaiti. Olisi pyrittävä myönteiseen konkreettiseen vaikutukseen lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä monitahoisten ja jatkuvien toimien avulla, joissa tärkeä osa on vuoropuhelulla, liittoutumilla ja vakuuttelulla ja tarvittaessa vakailla ja seuraukset huomioon ottavilla toimilla ja painostuksilla, tarvittaessa jopa rangaistuksilla tai kansainväliseen oikeuteen turvautumisella.

37.    Tältä osin kokonaisuuden johdonmukaisuus ja unionin toimielinten tiivis yhteistyö, puolueettomuus sekä täsmällisyys ja avoimuus mahdollisten toimenpiteiden toteuttamisessa ihmisoikeusrikkomuksissa ovat edellytyksiä, joihin pyritään ja joita ylläpidetään jatkuvasti.

EU:n toiminta Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvostossa

38.    Euroopan parlamentin kanssa aikaisempien vuosittaisten raporttien yhteydessä käydyissä keskusteluissa sanottiin, että Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksiin liittyvän koneiston uudistamiseksi tehdyn aloitteen onnistuminen on hyvin tärkeää. EU oli iloinen ihmisoikeusneuvoston perustamisesta ja piti sitä myönteisenä ja tärkeänä parannuksena sekä ensisijaisena tavoitteena tulevassa toiminnassaan.

39.    On kuitenkin ilmeistä, että jopa ilman viime ihmisoikeustoimikunnan tunnettuja epäjohdonmukaisuuksia, nykyinen ihmisoikeuskomissio on – jo tulee olemaan jatkossakin – maaperä keskustelulle, vastakkainasetteluille sekä eri jäsenvaltioiden arvojen, etujen ja vaikutinten välisille ristiriitaisille jännitteille.

40.    Nyt kuusikymmentä vuotta ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen allekirjoittamisen jälkeen, vaikka kyseisellä historiallisella kaudella on tapahtunut kehitystä, julistuksen periaatteiden yleinen luonne asetetaan enemmän kyseenalaiseksi kuin kuusikymmentä vuotta sitten sivistykselliseen relativismiin vedoten ja pitäen perusteena julistuksen loukkaamista lännessä. Ihmisoikeusneuvosto on hyvin merkittävä, konkreettinen ja symbolinen foorumi, jossa valmistellaan nykyisen tilanteen edellyttämää dynaamista prosessia, sillä tilanne voisi pahimmassa tapauksessa johtaa ihmisoikeuksien yleisen käsitteen uskottavuuden huomattavaan heikkenemiseen, mistä seuraisi kansainvälisten julistuksen vahvistamiseksi ja puolustamiseksi toteutettavien toimien vähentyminen.

41.    Arvojen ja kulttuurien moninaisuudesta ja moniarvoisuudesta sekä relativistisista väitteistä, joita niistä halutaan johtaa, on tärkeää tiedostaa se, että kaikkialla maailmassa on ihmisiä, jotka odottavat EU:lta johdonmukaista ja aktiivista asennetta ihmisoikeuksien yleisen arvon vahvistamiseksi.

42.    On siis tehtävä työtä, jotta neuvosto lujittuisi uskottavana ja tehokkaana toimielimenä. Sen uudistuksen huipentumisen ja toimintamenettelyjen hyväksymisen on merkittävä entistä tehokkaamman jakson alkamista, jotta toimielin voi vastata herättämiinsä odotuksiin.

43.    Erityisesti yleinen määräaikaisarvioinnin (UPR), joka on uusi mekanismi ihmisoikeustilanteen tarkistamiseksi kussakin maailman valtiossa, ensimmäisten istuntojen alkaminen edellyttää, että neuvoston jäsenvaltiot toimivat yhteisesti vilpittömässä mielessä ja ahkerasti, jotta ihmisoikeuksien suojelemisen edistämiseksi tehdyt sitoumukset merkitsisivät huomattavaa edistystä.

44.    Yleisen määräaikaisarvioinnin tehokkuuden ja uskottavuuden kannalta on tärkeää, että arviointi suoritetaan tarkastelun kohteena olleen valtion ja Yhdistyneiden Kansakuntien asiaankuuluvien elinten vahvistamien ja käytettävissä olevien aikaisempien raporttien pohjalta sekä asiaan liittyvien kansalaisjärjestöjen reaktioiden pohjalta. Yleisen määräaikaisarvioinnin käytännön kehittämisellä on voitava säännellä tehokkaasti valtioiden tasetta ja niiden välistä yhteistyötä sekä määritellä valtioista riippumattomien toimijoiden vastuualueet ja taseet.

45.    Raportissa sanotaan suoraan, mikä on erittäin hyvä asia, että EU "on ihmisoikeusneuvostossa vähemmistöasemassa" ja että tässä tilanteessa "sen on vastustettava kiusausta eristäytyä" ja sen on "pyrittävä jatkamaan vuoropuhelua alueellisista jakolinjoista huolimatta".

46.    Tällaisen tilanteen vuoksi EU:n on valvottava tarkkaavaisesti ja tuettava neuvoston valmisteluprosessia ja sen töiden tehokasta toteuttamista. Tätä tarkoitusta varten sen on pyrittävä sisä- ja ulkopuolellaan mahdollisimman laajoihin liittoutumiin ja enemmistöihin ja kehitettävä niitä niin, että yhteisenä tavoitteena on lujittaa neuvostoa ja lisätä sen uskottavuutta olennaisen tärkeänä välineenä maailman ihmisoikeusasioiden edistämisessä.

47.    Tämä EU:n toiminta on suunnattava alueiden välisten ja maailmanlaajuisten hallituskoalitioiden muodostamiseen ja kehittämiseen ja maailman eri maiden ja alueiden julkisten mielipiteiden välisten konsensusten edistämiseen.

48.    Mutta sen on otettava huomioon myös, että ihmisoikeusasiaan liittyy entistä enemmän uusia toimijoita: syntyy uusi kokonaisvaltainen kansalaisyhteiskunta lukuisten kansallisten ja monikansallisten kansalaisjärjestöjen muodossa; kyseessä ovat muut kuin valtiolliset toimijat, jotka katsovat usein toiveikkaina ja vaateliaina EU:hun päin.

49.    On tuettava entistä enemmän vuoropuhelua ja yhteistyötä kaikkien niiden toimijoiden kanssa, jotka ovat EU:n kanssa yhtä mieltä siitä, että on pyrittävä yhteisesti demokratian maailmanlaajuistamiseen, konfliktien rauhanomaiseen ratkaisuun, sukupuolten tasa-arvoon ja kestävään kehitykseen, toisin sanoen ihmisoikeuksien edistämiseen konkreettisen, kokonaisvaltaisen ja jaetun edistymisen saavuttamiseksi.

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

50.    Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevien kappaleiden esiintyminen raportissa on sinänsä merkittävää. Yhtäältä se merkitsee tiettyä dogmaattista kannanottoa, johon on suhtauduttava hyvin myönteisesti. Toisaalta se on tarpeellinen muistutus unionin yhteisistä velvollisuuksista nykyisen maailmanlaajuisen talous- ja elintarvikekriisin aikana.

51.    Kuten tiedetään, on käyty dogmaattista keskustelua, jota osittain käydään vieläkin, niiden, jotka katsovat, että perusihmisoikeuksiin kuuluu oikeus ravitsemukseen, työhön ja kehitykseen, ja niiden välillä, jotka halutessaan rajoittaa oikeudellisesti ja poliittisesti ihmisoikeuksien alueen ahtaasti yksilöllisten kansalaisetuoikeuksien ja poliittisten etuoikeuksien alueeseen näkevät sekavana kaikenlaisen kehityksen kohti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien oikeudellisuuden progressiivista vakiinnuttamista.

52.    Näissä ihmisoikeusraportin kohdissa EU ilmaisee olevansa yhtä mieltä niiden kanssa, jotka kansainvälisissä elimissä ja kansalaisyhteiskunnassa sisällyttävät kattavaan toimintaohjelmaan tarpeen progressiiviseen, teoreettiseen ja käytännön kehitykseen kohti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien puhtaasti oikeudellista turvaa(7).

53.    Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksymä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen valinnainen pöytäkirja merkitsee myönteistä kehitystä kohti ihmisoikeuksien keskinäisen riippuvuuden ja jakamattomuuden vahvistamista.

54.    Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien luontaisesta epäyhtenäisyydestä johtuvan välttämättömän joustavuuden vuoksi Euroopan kannan on oltava luja näiden oikeuksien sisällyttämiseksi määräyksiin pitkin pakostakin pitkää ja monitahoista kansainvälistä kehitystä. Tämän kansainvälisen toiminnan innoittava vaikutus on seurausta Nizzassa vuonna 2000 hyväksytystä EU:n perusoikeuskirjasta, jonka arvot ja periaatteet ovat mielestämme yleispäteviä.

Johtopäätökset

55.    Arvioimamme raportin esipuheessa sanotaan, että "ihmisoikeuksien puolustaminen on pitkäjänteistä työtä". EU:lla on oltava merkittävä asema tässä työssä. Kansainvälisellä näyttämöllä ja omissa toimielimissään unioni nähdään sen rajoituksista ja ristiriidoista huolimatta nykyään maailmanlaajuisesti varsin laaja-alaisen mielipiteen mukaan kansainvälisessä politiikassa ihmisoikeuksien puolustajana. Alalla on valtava "Euroopan kysyntä", kuten yleensäkin kaikessa rauhaan, demokratiaan ja kehitykseen liittyvässä maailmanlaajuisella tasolla.

56.    On myös totta, että Euroopan kyseenalaistavat ne, jotka väittävät, että se soveltaa periaatteitaan oman tahtonsa mukaan tai ainoastaan omiin kansalaisiinsa. Johdonmukaisuuden on oltava EU:n ihmisoikeuksia koskevassa sisäisessä ja ulkoisessa toiminnassa paras vastaus tähän kritiikkiin. Tämä edellyttää mallikelpoisen maahanmuuttopolitiikan toteuttamista sekä tiukkaa ja kaikkien jäsenvaltioiden toiminnan terrorismin torjumiseksi takaavaa valvontaa. Yhdysvaltojen hallituksen vaihdon olisi mahdollistettava uusi yhteistyö, jolla poistetaan kaikki ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon kohdistuvat laittomat toimet tai niiden epäilyt, sillä kyseisiä toimia ei voida sallia ja niillä on kielteisiä vaikutuksia terrorismin aiheuttamaan suureen haasteeseen.

57.    Raportissa esitetyn arvion mukaan ja lähiaikoja ajatellen näyttää selvältä, että EU:n ihmisoikeuspolitiikan ulkoisessa ulottuvuudessa olisi pyrittävä pitämään etusijalla tiettyjä suuria tavoitteita laiminlyömättä muita tavoitteita, joita ovat seuraavat:

1) Uusi kuolemanrangaistuksen yleismaailmallisen poistamisen tukeminen: nykypolvet voivat nähdä tämän tavoitteen toteutuvan.

2) Unionin toimien ja ohjelmien "naisistuminen" siten, että kiinnitetään erityisempää ja voimakkaampaa huomiota naisten ihmisoikeuksiin.

3) Suurempi toimielinten (neuvosto, komissio ja parlamentti) välinen yhteisvaikutus ihmisoikeusasioissa, mikä edellyttää niiden tehokkaampaa koordinointia ja mahdollisimman suurta johdonmukaisuutta lähestymistavoissa ja toimissa.

4) Kolmansien valtioiden kanssa ihmisoikeuksista käytävien vuoropuhelujen ja neuvottelujen määrällinen ja laadullinen kehittäminen. Vuoropuhelujen ja neuvottelujen on oltava tasa-arvoiseen ja saumattomaan yhteistyöhön sekä vakuuttuneisuuteen ja lujuuteen perustuvien periaatteiden mukaisia, ja niissä on ehdottomasti noudatettava vahvistettuja sopimuksia.

5) Mahdollisimman laajoihin liittoutumiin pyrkiminen ja niiden edistäminen kansainvälisissä elimissä yleismaailmallisten ihmisoikeuksien puolustamisen tukemiseksi.

6) Mahdollisimman monien ja mahdollisimman hyvien vuoropuhelu- ja yhteistyömuotojen kehittäminen kansalaisyhteiskunnan niiden toimijoiden ja järjestöjen kanssa, jotka puolustavat ihmisoikeuksia kansallisella, alueellisella ja maailmanlaajuisella tasolla.

7) Näiden yleismaailmallisten arvojen puolustamiseksi väsymättä työskentelevien ihmisoikeuksien puolustajien, jotka ovat usein anonyymejä miehiä ja naisia, tukemisen ja mahdollisuuksien mukaan suojelemisen on oltava edelleen keskeinen painopiste unionissa.

8) EU:n on jatkettava tehokkaasti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen ja jakamattoman luonteen vahvistamista ja puolustamista mitä tahansa sellaista relativismia vastaan, jonka mukaan kyseinen luonne kyseenalaistetaan sivistyksellisten, uskonnollisten, poliittisten ja ideologisten näkökohtien perusteella. Kaikilla on oltava sama ihmisarvo ja samat oikeudet rodusta, sukupuolesta, uskonnosta, mielipiteistä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai alkuperästä riippumatta.

9) EU:n on nojattava ihmisoikeuksia käsitteleviin kansainvälisiin elimiin ja mekanismeihin maailmanlaajuisella ja alueellisella tasolla, ja kehitettävä näkökulmaa, jonka mukaan kaikki taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet sisällytetään ihmisoikeuksiin, ja tällainen kehitys varmasti kiihtyy maailman nykyisen taloudellisen ja sosiaalisen suhdanteen aikana.

58.    Miljoonien henkilöiden ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia loukataan nykyään epäoikeudenmukaisten rakenteiden, itsevaltaisten, heikkojen ja tehottomien hallitusten sekä sotien, lahjonnan, sorron ja köyhyyden vuoksi. Ihmisoikeuksien tunnustamisen ja tosiasiallisen täytäntöönpanon välinen etäisyys on edelleen hyvin suuri. Tämän lisäksi on toistamiseen pyritty kyseenalaistamaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ja tässä tilanteessa valtiot pyrkivät hirvittäviin terroritekoihin vastaamiseksi asettamaan kansainvälisessä poliittisessa toimintalinjassaan ja omassa toiminnassaan etusijalle turvallisuusohjelman, ja joskus ne kyseenalaistavat kansalaisten oikeudet ja takuut, kansainvälisen ihmisoikeuden, kansainvälisen pakolaisoikeuden ja kansainväliset ihmisoikeusmääräykset.

59.    Vanhojen ja uusien haasteiden vuoksi EU:n on tässä tilanteessa lujitettava jatkuvasti toimiaan ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa.

                    ANNEX I

INDIVIDUAL CASES RAISED BY THE EUROPEAN PARLIAMENT BETWEEN JANUARY AND DECEMBER 2008

THE SAKHAROV PRIZE 2008

 

The winner of the Sakharov Prize 2008

 

 

 

 

Hu JIA

SHORTLISTED NOMINEES

 

 

 

BACKGROUND

Mr Hu JIA

Chinese campaigner for civil rights, environmental protection and AIDS advocacy. Following his testimony on human rights in China, given on 26 November 2007 via conference call to the EP's Human Rights Subcommittee, Hu Jia was arrested, charged with "inciting subversion of state power" and sentenced to three-and-a-half years' in jail.

 

Mr Aleksandr KOZULIN

Former presidential candidate in Belarus. According to the nomination, "Aleksandr Kozulin has shown great courage to withstand the regime's actions and to fight for freedom of thought and expression and basic civil rights. In 2006, during the presidential campaign, he was beaten several times, detained and finally sentenced to five and a half years of imprisonment".

 

Mr Apollinaire MALU MALU

Chair of the Independent Electoral Commission of Democratic Republic of Congo.  The nomination praises "his efforts in making dialogue prevail over violence during the Goma conference [aimed at bringing peace to the DRC provinces of North and South Kivu] and for dedicating his wisdom and experience to realising these principles throughout his career".

 

COUNTRY

NAME

BACKGROUND

ACTION TAKEN BY PARLIAMENT

Angola

Jose Fernando Lelo

He is a journalist who was arrested on 15 November 2007, along with six other soldiers, and later charged with assisting the soldiers in planning a rebellion. After his trial on 16 September 2008, he was convicted to twelve years imprisonment. There were concerns over the quality of the evidence upon which M. Lelo's conviction was based, notably that it may have been obtained through torture.

A letter of concern was sent on 18 November 2008.

afghanistan

Sayed Perwiz Kambakhsh

He is a young journalist who was sentenced to death on 22 January 2008 for circulating an article about women's rights in Islam, which he had downloaded from the Internet; whereas the court ruled that the article constituted blasphemy and sentenced him to death. He was denied legal representation and was sentenced without a proper hearing. He was allegedly beaten and threatened with execution until he signed a confession. On 6 February 2008, a delegation from the Afghan Independent Journalists' Association (AIJA) met Afghan President Hamid Karzai in Kabul, providing him with details of the case and asking him to intervene on Mr Kambakhsh's behalf,

In its resolution adopted on 13 March 2008, the European Parliament

- condemned the arrest and the sentencing of Mr. Kambakhsh and urgently called on the Afghan authorities to review the case, and on President Hamid Karzai, in the event that the court of appeal should uphold the death sentence, to exercise his power to pardon Mr Kambakhsh.

 

On 21 October 2008, the Appeal Court of Kabul overturned Kambakhsh's death sentence, and sentenced him to 20 years imprisonment.

AZERBAIJAN

Ganimat Zahidov

Eynulla Fatullayev

Sakit Zahidov

Fikret Hüseynli,

Baxaddin Xaziyev

Nicat Hüseynov

Elmar Hüseynov

 

 

 

 

 

 

Three journalists currently detained in prison whose arrests appear to have been politically motivated:

Ganimat Zahidov, editor of the daily Azadlig,

Eynulla Fatullayev, editor of two dailies Realny Azerbaijan and Gundelik Azerbaijan

Sakit Zahidov, journalist of the daily Azadlig.

 

Attacks on three journalists associated with the opposition party:

Fikret Hüseynli, correspondent of Azadlig

Baxaddin Xaziyev, editor-in-chief of the daily Bizim Yol

Nicat Hüseynov, Azadlig journalist

 

Elmar Hüseynov, editor-in-chief of the weekly newspaper Monitor, who was shot and killed by unidentified individuals in 2005.

 

None of the above incidents were effectively investigated.

 

A letter of concern was sent on 16 January 2008.

Farhad Aliyev

Concerning Mr Farhad Aliyev, the

former Minister of economic development, there have been allegations of violations of his right to a fair trial and of poor conditions of his detention According to a letter received from lawyers representing Mr Aliyev, he was denied due process in pre-trial detention, his right to legal counsel of his choosing was consistently abused and he was denied regular access to his attorneys. In addition, Mr Farhad Aliyev has allegedly been denied sufficient medical attention despite serious heart problems and was not allowed to contact his family.

 

belarus

Aleksander Milinkevich,

Aliaksandr Zdvizhkov,

Alyaksandr Kazulin

 

Aleksander Milinkevich, the leader of the united democratic opposition of Belarus who was arbitrarily arrested and temporarily detained.

 

Aliaksandr Zdvizhkov, a journalist who was sentenced to three years imprisonment during a clampdown of the independent media.

 

Alyaksandr Kazulin, he was nominated for the 2008 Sakharov Prize

In its resolution dated 21 February 2008, the European Parliament

- expressed solidarity with the united democratic opposition of Belarus and the leader of that movement, Aleksander Milinkevich,

- communicated its regret that the situation of democracy, human rights and law was not improving,

- condemned the sentence of Aliaksandr Zdvizhkov as unjustly harsh and called on the Belarusian Government to reconsider the decision,

- urged the Belarusian authorities to release immediately and unconditionally the remaining political prisoner, Alyaksandr Kazulin, and to stop using intimidation, harassment, targeted arrests and politically motivated prosecutions against the activists of the democratic opposition and civil society in Belarus,

- expressed regret that Belarus is the only country in Europe to retain the death penalty during times of peace.

 

In its resolution adopted on 9 October 2008, the European Parliament:

- expressed its satisfaction that the political prisoners Mr Alyaksandr Kazulin, Mr Sergei Parsyukevich and Mr Andrei Kim had been released

Andrei Kim and Siarhei Parsyukevich,

 

 

 

Aliaksandr Kazulin

Andrei Kim and Siarhei Parsyukevich, two pro-democratic activists who have been given harsh sentences for taking part in peaceful entrepreneurs' demonstrations on 10 and 21 January 2008.

 

Aliaksandr Kazulin, the remaining political prisoner still under detention and mentioned in the Resolution adopted on 21 February 2008.

In its resolution adopted on 22 May 2008 the European Parliament,

- condemned the harsh sentences given to Syarhei Parsyukevich and Andrei Kim on 22 and 23 April 2008 at the same time, deplored the reportedly excessive force used by Belarusian security forces against and the arrests of peaceful citizens and calls on the Belarusian authorities to unconditionally abstain from all use of force against the representatives of the democratic opposition.

- urged the Belarusian authorities to release immediately and unconditionally the remaining political prisoner, Aliaksandr Kazulin, and to cease using intimidation, harassment, targeted arrests and politically motivated prosecutions against the activists of the democratic opposition and civil society in Belarus.

burma

Aung San Suu Kyi

Thr General Secretary of the National League for Democracy (NLD), who has spent thirteen of the last eighteen years as a political prisoner under house arrest, had her house arrest extended by the junta, and where on 11 June 2008 official newspapers of the Burmese military junta, including the regime's mouthpiece, The New Light of Myanmar, called for the public flogging of Daw Aung San Suu Kyi, and whereas the military junta has refused to distance itself from this suggestion.

In its resolution adopted on 19 June 2008, the European Parliament

- strongly condemned the decision by the Burmese authorities to extend the house arrest of Aung San Suu Kyi, deplored the detention of the group of political activists demanding the release of Aung San Suu Kyi and urged the Burmese authorities to free all political prisoners without further delay.

- denounced the prospect of the flogging of Aung San Suu Kyi as a crime against humanity.

 

In its resolution adopted on 23 October 2008, the European Parliament:

- condemned the continued detention of Aung San Suu Kyi, and called for her immediate release.

chad

Ibni Oumar Mahamat Saleh

A spokesperson for the Coalition of Political Parties of the democratic opposition who had not been heard of since his arrest on 3 February 2008.

In its resolution adopted on 24 April 2008, the European Parliament

- voiced its utmost concern for the fate of Ibni Oumar Mahamat Saleh, of whom there had been no news since his arrest on 3 February 2008, and held the Chadian authorities personally responsible for his state of health and called on them to take the necessary measures so that he regains his freedom without delay.

china

Hu Jia

The winner of the 2008 Sakharov Prize

In its resolution adopted on 17 January 2008, the European Parliament

- condemned the detention of Hu Jia and raised concerns about the conditions under which he was being kept and urged the Chinese authorities to release him promptly.

cUBA

Antonio Ramón Díaz

Dr. José Luis García Paneque

 

 

The husbands of two members of the human rights organisation Ladies in White, who have not received adequate medical care whilst in detention to the extent that the situation has potentially become life threatening. Concerns also remain that the two men did not receive a fair trial for their alleged crimes.

A letter of concern was sent on 27 March 2008.

Democratic republic of congo

 

Julienne Lusenge

Julienne Lusenge, co-ordinator of the association "Solidarité féminine pour la paix et le développement intégral (SOFEPADI)" was a victim of intimidation and death threats upon her return to DRC. This wave of intimidation followed her participation in a roundtable discussion on 25 March 2008, with the European Parliament's Sub-Committee on Human Rights on the human rights situation in DRC.

A letter of concern was sent on 9 April 2008

INDIA

Henri Tiphagne

Mahaboob Batcha

V.P. Gunasekaran

Henri Tiphagne, Executive Director of People’s Watch, Mahaboob Batcha, Managing Trustee of the Society for Community Organisation Trust (SOCO Trust), and V.P. Gunasekaran, District Secretary of the Communist Party of India were arrested alongside several human rights defenders for peacefully taking part in "The Long March for Justice for Special Task Force (STF) victims". Although released on the same evening, this arbitrary arrest of peaceful protestors was a cause for concern.

A letter of concern was sent on 4 June 2008.

indonesia

Munir Said Thalib

A leading Indonesian human rights activist, founder of human rights organisations, died from arsenic poisoning on Garuda flight GA974 from Singapore to Amsterdam on 7 September 2004. The report by an independent fact-finding team into the Munir Said Thalib case, ordered by the Indonesian President, has never been made public and the only person to have been prosecuted in connection with the case, former Garuda co-pilot Pollycarpus Budihari Priyanto, had his conviction overturned by the Indonesian Supreme Court in October 2006.

 

In its declaration adopted on 10 April 2008, the European Parliament

- expressed its concern that this murder was meant to intimidate and threaten all other Indonesian human rights defenders and journalists,

- called on the Indonesian authorities to take all necessary action to ensure that those responsible for the murder at all levels are brought to trial and justice is delivered as quickly as possible.

 

The former Deputy Chief of Indonesia’s National Intelligence Agency (Badan Intelijen Nasional - BIN), Mr. Muchdi Purwopranjono, was arrested in June 2008 and his trial for the “premeditated murder” of Mr. Said Thalib began in August 2008. However, on 31 December, 2008, the South Jakarta District Court decided to acquit him for want of evidence.

iran

Seyed Mehdi Kazemi

He is a 19-year-old homosexual Iranian citizen, who requested asylum in the United Kingdom and had his application rejected; whereas, fearing deportation, he fled to the Netherlands, where he applied for asylum; whereas Dutch authorities, after examining his request, have decided to send him back to the UK. The Iranian authorities routinely detain torture and execute persons, notably homosexuals, and Mr Kazemi's former partner has already been executed and his father has threatened him with death.

In its resolution adopted on 13 March 2008, the European Parliament

- expressed its concern over the fate of Mehdi Kazemi, and asked for the proper and full application of the Qualifications Directive, which recognises persecution for sexual orientation as a ground for granting asylum and requires Member States to consider the individual case and the situation in the country of origin, including laws and regulations and the manner in which they are applied.

- appealed to the Member States involved to find a common solution to ensure that Mehdi Kazemi is granted asylum or protection on EU soil and not sent back to Iran, where he would most certainly be executed, thus ensuring that Article 3 of the ECHR is fully respected by all European authorities and notably, in this case, by the UK.

 

On 19 May 2008, Mehdi Kazemi received notification from the British Home Office that he had been granted asylum in the United Kingdom.

 

 

 

Khadijeh Moghaddam

 

 

 

 

 

Ten women: Iran, Khayrieh, Kobra N., Fatemeh, Ashraf Kalhori, Shamameh Ghorbani, Leyla Ghomi, Hajar, the sisters Zohreh and Azar Kabiriniat; Two men: Abdollah Farivar and an unnamed Afghan national

 

Mokarrameh Ebrahimi

 

 

 

Ja'Far Kiani

 

 

 

 

 

Shahla Jahed

 

Khadijeh Moghaddam, a prominent women's rights and environmentalist campaigner was arrested on 8 April 2008, and was only released after paying a high bail payment of IRR 1 billion (approximately EUR 50 000),

 

 

The ten women and two men who continued to be at risk of being stoned to death.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mokarrameh Ebrahimi, was sentenced to death by stoning, together with her partner, the father of her children, for the simple reason of having maintained an extra-matrimonial relationship

 

Ja'Far Kiani, who was stoned to death in July 2007, but whose partner Mokarrameh Ebrahimi was pardoned by Supreme Leader Ayatollah Ali Khamenei after 11 years of imprisonment and released on 17 March 2008, together with her 5-year-old son.

 

Shahla Jahed, a 'temporary' wife, who had been found guilty of murdering her husband's permanent wife, whose conviction was later overturned by the head of the judiciary, Ayatollah Seyyed Mahmoud Hashemi Shahroudi.

In its resolution adopted on 24 April 2008, the European Parliament

- welcomed the release of Khadijeh Moghaddam and Mokarrameh Ebrahimi, and noted the roles of the Iranian Supreme Leader and head of the judiciary in those cases, and called for the release of Shahla Jahed,

- strongly condemned the repression of civil society movements in Iran, including women's rights defenders, and urged the Iranian authorities to end the harassment, intimidation and persecution of people peacefully exercising their right to freedom of expression, association and assembly, and to release immediately and unconditionally all prisoners of conscience.

- reiterated its strong condemnation of the death penalty in general.

 

Mohammad Hassanzadeh

 

 

 

Behnoud Shojaee, Mohammad Fedaei, Saeed Jazee and Behnam Zaare

Mohammad Hassanzadeh, a juvenile offender who was executed on 10 June 2008, was under the age of 18 at the time of execution.

 

 

Four juvenile offenders who face imminent risk of execution.

In its resolution adopted on 19 June 2008, the European Parliament

 

- strongly condemned the death sentences and executions in Iran, in particular those imposed or carried out on juvenile offenders and minors, and urged the Iranian authorities to respect internationally recognised legal safeguards with regard to minors;

- condemned in the strongest possible terms the execution of Mohammad Hassanzadeh, who was under the age of 18 when he was executed,

- urged the Iranian authorities to halt the execution of Behnoud Shojaee, Mohammad Fedaei, Saeed Jazee, Behnam Zaare and all other juvenile offenders sentenced to death.

Hassan Mozafari

Rahman Shahidi

Reza Hejazi

Amir Marollahi, Behnood Shojaee, Mohammed Fadaei and Bahman Soleimanian

Yaghoub Mehrnehad

Farzad Kamangar

Soghra Najafpour

 

On 22 July 2008 juvenile offenders Hassan Mozafari and Rahman Shahidi were executed, and on 19 August 2008 19-year-old Reza Hejazi was hanged for an alleged murder which he committed when he was 15 years old. Neither Hejazi's family, nor their lawyer, were notified of the time and place of the scheduled executions, in violation of Iranian law.

 

 

Juvenile offenders Amir Marollahi, Behnood Shojaee, Mohammed Fadaei and Bahman Soleimanian face imminent risk of execution.

 

Yaghoub Mehrnehad, an ethnic Baluchi and executive director of the Voice of Justice Youth Association, who was executed on 4 August 2008, after having publicly confronted local officials demanding accountability for their poor performance.

 

Minority rights activist, Kurdish teacher Farzad Kamangar, has been condemned to death on charges, without evidence, of taking up arms against the state.

 

Soghra Najafpour, who has spent almost the entire past 19 years of her life on death row for a murder which took place when she was 13 years old

 

 

In its resolution adopted on 4 September 2008, the European Parliament:

- reiterated its call on the members of the Majlis to urgently amend legislation in order to ensure that no-one is executed for a crime committed when less than 18 years of age and to raise the age of legal responsibility to international standards,

- strongly condemned the persecution and imprisonment of citizens in Iran who engage in the defence of human rights and campaign against the death penalty, and are frequently charged with 'activities against national security'; calls, in particular, for the unconditional release of Emadeddin Baghi and Mohammad Sadegh Kabovand and the commutation of the death sentence on Farzad Kamangar, as well as a reinvestigation into his case

IRAQ

Tareq Aziz

Tareq Aziz, the former Iraqi deputy Prime Minister who is currently on trial for his responsibility in relation to atrocities committed by the Iraqi regime in the 1980s. There are concerns that he is being tried without legal representation, and that he will be sentenced to death and executed soon after.

A letter of concern was sent on 17 July 2008

kashmir

Parvez Imroz

An award-winning human rights lawyer, president of the Jammu and Kashmir Coalition of Civil Society and founder of the Association of the Parents of Disappeared Persons (APDP), he survived an armed attack on 30 June 2008 in Srinagar by alleged security forces members

In its resolution adopted on 10 July 2008, the European Parliament:

- expressed its concern for the safety of Parvez Imroz and other human rights activists who are investigating the unmarked graves and other allegations of human rights abuses in Jammu and Kashmir,

- called on the Indian authorities to ensure their protection and allow them to operate without fear of harassment and violence

- urged the authorities to conduct a prompt and impartial investigation into the attack on Parvez Imroz, to make the results public and to bring those responsible to justice

mauritania

Sidi Mohamed Ould Cheikh Abdallahi

Yahya Ould Ahmed el-Waghef

President Sidi Mohamed Ould Cheikh Abdallahi, Prime Minister Yahya Ould Ahmed el-Waghef, and other members of the government, were placed under house arrest following a military coup on 6 August 2008, when President Sidi Mohamed Ould Cheikh Abdallahi was ousted by a group of high-ranking generals whom he had dismissed from office earlier that day. The coup marked the second one in the country in three years, and it violated both constitutional legality and the results of democratic and internationally validated elections.

In its resolution adopted on 4 September 2008, the European Parliament:

- expressed regret that the coup had taken place, as it marked a setback given the notable developments made in advancing democracy in the country,

- called for the immediate release of President Sidi Mohamed Ould Cheikh Abdallahi, Prime Minister Yahya Ould Ahmed el-Waghef, and other members of the government still under house arrest in various locations.

On 12 August 2008, it was reported that Prime Minister Yahya Ould Ahmed el-Waghef, and other members of the government were released from house arrest.

On 21 December 2008, it was reported that President Sidi Mohamed Ould Cheikh Abdallahi was released from house arrest following intense international pressure.

occupied palestinian territories

The al-Kurd family

On the night of Sunday, 9 November 2008, members of the Israeli police and armed forces evicted the al-Kurd family from their home in the Sheikh Jarrah neighbourhood of East Jerusalem where they had lived for more than 50 years; whereas, immediately afterwards, they allowed settlers to enter the family's house and then sealed off the area. This eviction was carried out on the basis of an order issued by the Israeli Supreme Court on 16 July 2008 following long and controversial legal proceedings on disputed ownership before Israeli courts and authorities.

In its resolution adopted on 20 November 2008, the European Parliament:

- expressed its deep concern at the eviction of the al-Kurd family, the recent destruction of the houses of Palestinian families by the Israeli authorities in several areas of East Jerusalem and the possible serious consequences of these measures

- called on the Council, the Commission and the international community, including the Quartet, to make all possible efforts to protect Palestinian residents in the Sheikh Jarrah neighbourhood and other areas of East Jerusalem and calls on the Quartet to play a more active role in this direction;

- reiterated its call to the Israeli authorities immediately to halt any expansion of settlements and the building of the security fence beyond Israel's 1967 borders, actions which are contrary to international law and are undermining peace efforts.

RUSSia

Magomed Evloïev

 

 

 

Miloslav Bitokov

 

 

 

Abdullah Alishaev

 

Magomed Evloïev, a journalist opposed to the Russia Republic of Ingushetia was shot in the head on 31 August 2008 shortly after being released from police custody.

 

Miloslav Bitokov, editor of the newspaper Gazeta Yuga suffered an armed attack from unknown assailants on 2 September 2008 in the town of Nalchik.

 

Abdullah Alishaev, a reporter from the television channel TV-Chirkei died on 3 September 2008 as a result of gunshot wounds from unknown assailants.

 

A letter of concern was sent to the French Foreign Minister, Bernard Kouchner, on 26 September 2008.

 

Otto Messmer,

Victor Betancourt

Karinna Moskalenko

Magomed Evloyev

Akhmed Kotiev

Zurab Tsechoev

Dmitrii Kraiukhin

Stanislav Dmitrievski

 

On 28 October 2008 Otto Messmer, leader of the Russian Jesuit order, and Victor Betancourt, an Ecuadorean priest, were brutally murdered in their Moscow apartment.

 

In mid-October 2008 a leading Russian human rights lawyer, Karinna Moskalenko, who has successfully represented 30 Russian citizens in the European Court of Human Rights, was the victim of an attempt to poison her by placing mercury in her car in Strasbourg.

 

On 31 August 2008 Magomed Evloyev, the owner of an Ingush independent website, was killed while in police custody,

 

Attempts on the lives of human rights defenders, including the Ingush opposition leader Akhmed Kotiev, the human rights defender Zurab Tsechoev from Ingushetia, the human rights activist Dmitrii Kraiukhin from Orel and the human rights activist Stanislav Dmitrievski from Nizhni Novgorod, were recorded between July and October 2008

In its resolution adopted on 18 December 2008, the European Parliament:

- drew attention to the growing trends of violence which, according to the Moscow Bureau for Human Rights, have resulted in more than 100 people being killed in 2008 on the basis of their race, nationality, religion or sexual orientation, and to the absence of effective condemnation of such hate crimes by Russian authorities;

- expressed alarm at the attempt made in October 2008 on the life of human rights lawyer Karinna Moskalenko and her family, and appeals to both the French and Russian authorities to identify the perpetrators and their motives;

- asserted that the activities of human rights lawyers acting in cases involving alleged human rights abuses, who have to take great personal risks in continuing their work, should be afforded the highest respect, protected by the state and supported by the international community.

somalia

Nasteh Dahir Farah

 

 

 

Mohamed Mahdi

 

 

 

Jolanda Occhipinti, Giuliano Paganini and Abdirahaman Yussuf Harale

Nasteh Dahir Farah, Vice-President of the National Union of Somali Journalists, who was gunned down in the southern town of Kismayu (Somalia) on Saturday, 7 June 2008.

 

Mohamed Mahdi, prominent Somali aid worker, the head of the local Woman and Child Care aid agency, who was shot in Mogadishu by unidentified gunmen in June 2008.

 

The two Italian members and one Somali member of the agricultural NGO Cooperazione Italiana Nord Sud, who were kidnapped on 21 May 2008 around 60 km south of Mogadishu, for whom a ransom of USD 1 000 000 has been demanded.

In its resolution adopted on 19 June 2008, the European Parliament

-strongly condemned the continued fighting, targeted killings and other serious violations of human rights committed by all parties to the conflict, which has caused the loss of life of numerous Somali civilians and a humanitarian catastrophe.

-deplored the brutal, targeted murders of Nasteh Dahir Farah and Mohamed Mahdi, and called for the liberation of the three members of Cooperazione Italiana Nord Sud.

Aisha Ibrahim Duhulow

Two Italian Roman Catholic nuns (Maria Teresa Olivero and Caterina Giraudo)

Aisha Ibrahim Duhulow, a 13-year-old girl, was stoned to death in Somalia after being accused and convicted of adultery in breach of Islamic law while she was in fact a victim of rape by three men. The stoning was carried out by a group of 50 men in a stadium in the southern port of Kismayo, in front of around 1000 spectators. The al-Shabab militia, who control Kismayo, detained and ordered the execution by stoning of Aisha Ibrahim Duhulow, but did not arrest or detain those accused of her rape. Inside the stadium, militia members opened fire when some of the people at the stadium attempted to save the life of Aisha Ibrahim Duholow, and shot dead a boy who was a bystander.

 

Maria Teresa Olivero and Caterina Giraudo; two Italian Roman Catholic nuns from Kenya who were kidnapped, then taken to Somalia.

 

In its resolution adopted on 20 November 2008, the European Parliament:

- strongly condemned the stoning and execution of Aisha Ibrahim Duhulow and expressed its horror at such a barbaric act perpetrated against a 13-year-old rape victim;

- called on the Somali Government to condemn this execution and to take action to prevent such brutal executions in the future;

- called on the Somali Government to issue documents and make statements to restore the honour of Aisha Ibrahim Duhulow posthumously;

- called for those accused of raping Aisha Ibrahim Duhulow to be brought to trial in accordance with due process,

- called on both the Somali and Kenyan authorities to make all possible efforts and take all possible political and diplomatic initiatives to secure the release of the two Italian Roman Catholic nuns.

syria

Akram Al Bunni

Jaber Al Shoufie

Ali Al-Abdullah

Fayez Sarah

Mohammed Haj Darwish

Akram Al Bunni, founding member of the Committee for the Revitalisation of Civil Society in Syria;

Jaber Al Shoufie, member of the executive board of the Committee for the Defence of Democratic Liberties and Human Rights in Syria;

Ali Al-Abdullah, member of the Committee for the Revitalisation of Civil Society in Syria;

Fayez Sarah, journalist and founding member of the Committee for Revitalisation of Civil Society in Syria;

Mohammed Haj Darwish, member of the Human Rights Association in Syria (HRAC) and founding member of the Committee for the Revitalisation of Civil Society in Syria

 

These five individuals were arrested and detained after participating in a meeting asking for a peaceful democratic change in Syria organised by the Damascus Declaration for Democratic and National Change initiative. According to information received, none of the detainees had been brought before a court nor had been presented with charges.

A letter of concern was sent on 17 January 2008.

Anwar Al-Bunni

Anwar Al-Bunni, lawyer, founding member of the Human Rights Association in Syria and president of the Committee for the Defence of Political Prisoners. He is serving a five-year prison sentence pronounced on 24 April 2007 for "defamation against the Minister of Social Affairs". There were concerns that this was an unfair trial, which was conducted in an attempt to intimidate human rights defenders.

 

 

United states of America

Troy Davis

He was sentenced to death by the Georgia State Court in 1991 for the murder of a policeman and scheduled to be executed at the end of July 2008. According to Troy Davis' lawyers, there is abundant proof of his innocence, material evidence against him has never been produced and seven witnesses for the prosecution have retracted their testimony

In its resolution adopted on 10 July 2008, the European Parliament:

- asked that Troy Davis' death sentence be commuted and, in view of the abundant evidence which might lead to such commutation, for the relevant courts to grant him a retrial,

- urgently appealed to the Georgia State Board of Pardons and Paroles to commute Troy Davis' death sentence.

 

On 24 October 2008, the 11th U.S. Circuit Court of Appeals has issued a 25-day stay of execution for Troy Davis, just three days before he was due to be executed.

venezuela

Julio Soto

On 1 October 2008, Julio Soto, the student leader of the COPEI party and President of the Students Union at Zulia State University, was riddled with bullets in his car in the city of Maracaibo – a crime that was committed under strange circumstances and that has yet to be resolved.

In its resolution adopted on 23 October 2008, the European Parliament:

- vigorously condemned the murder of the student leader, Julio Soto; conveyed its condolences to the victim's family and friends and called on the Venezuelan authorities to make every possible effort to investigate this crime as soon as possible, so that the perpetrators and those responsible are brought to justice and the crime does not go unpunished.

zimbabwe

Jestina Mukoko

Zacharia Nkomo

Broderick Takawira

Pascal Gonzo

Jestina Mukoko, the director of the Zimbabwe Peace Project (ZPP), Zacharia Nkomo, the brother of the leading human rights lawyer Harrison Nkomo,

Broderick Takawira, a provincial coordinator of the ZPP, and Pascal Gonzo, a driver at ZPP were all kidnapped by the Mugabe regime.

In its resolution adopted on 18 December 2008, the European Parliament:

- firmly condmened the continuing violence perpetrated by the Mugabe regime against members and supporters of the MDC

- expressed outraged by the spate of recent abductions of human rights defenders and calls for their immediate release and for the perpetrators to be brought to justice

ANNEX II

LIST OF RESOLUTIONS

List of resolutions adopted by the European Parliament between January 2008 and December 2008, and relating directly or indirectly to human rights violations in the world

(http://www.europarl.europa.eu/activities/committees/publicationsCom.do?language=EN&body=DROI)

Country

Date of adoption of resolution

 

 

AFRICA

 

 

BURUNDI

22.05.08

CHAD

24.04.08

DEMOCRATIC REPUBLIC OF CONGO

17.01.08 (Rape as a war crime), 21.02.08, 23.10.08, 20.11.08 (Situation in East DRC)

EGYPT

17.01.08

KENYA

17.01.08

MAURITANIA

04.09.08

NIGERIA

20.11.08 (Death penalty)

SOMALIA

19.06.08, 20.11.08

SUDAN

22.05.08 (ICC)

TANZANIA

04.09.08

ZIMBABWE

24.04.08, 10.07.08, 18.12.08

 

AMERICA

 

 

NICARAGUA

18.12.08

VENEZUELA

23.10.08

 

ASIA

 

 

AFGHANISTAN

13.03.08 (Perwiz Kambakhsh)

BANGLADESH

10.07.08

BURMA (MYANMAR)

24.04.08, 22.05.08, 19.06.08, 23.10.08

CHINA

17.01.08 (Hu Jia), 10.04.08 (Tibet), 10.07.08

INDONESIA

10.04.08 (Murder of Munir Said Thalib)

KASHMIR

10.07.08

TIMOR-LESTE

21.02.08

 

EUROPE

 

 

ARMENIA

13.03.08

BELARUS

21.02.08, 22.05.08, 28.09.08

GEORGIA

05.06.08

RUSSIA

13.03.08, 18.12.08

Census of the Roma on the basis of ethnicity in Italy

10.07.08

The situation of women in the Balkans

04.12.08

 

MIDDLE EAST

 

 

IRAN

31.01.08, 13.03.08 (Seyed Mehdi Kazemi), 24.04.08 (Women's Rights), 19.06.08, 04.09.08

LEBANON

22.05.08

PALESTINE

21.02.08 (Gaza), 04.09.08 (Palestinian prisoners in Israeli jails), 20.11.08 (al-Kurd family)

 

MISCELLANEOUS

 

 

A European Strategy on the Roma

31.01.08

Seventh Human Rights Council of the United Nations

21.02.08

Human Rights in the World 2007 and the EU's policy on the matter

08.05.08

Death Penalty

10.07.08

The evaluation of EU sanctions as part of the EU's actions and policies in the area of human rights

04.09.08

Promoting social inclusion and combating poverty

09.10.08

Development perspectives for peace-building and nation building in post-conflict situations

18.12.08

(1)

Neuvoston asiakirja 14146/1/08 Rev.1

(2)

http://consilium.europa.eu/cms3_fo/showPage.asp?lang=fi&id=822&mode=g&name=

(3)

Afganistan, Brunei, Burundi, Egypti, Etelä-Korea, Etiopia, Fidži, Ghana, Grenada, Guatemala, Guinea-Bissau, Intia, Irak, Iran, Japani, Jemen, Kanada, Kazakstan, Kenia, Kirgisia, Kongo, Kongo (Brazzaville), Kuwait, Liberia, Libya, Madagaskar, Malawi, Marokko, Namibia, Niger, Palau, Papua, Päiväntasaajan Guinea, Sambia, Saudi-Arabia, Sudan, Syyria, Taiwan, Tansania, Togo, Tšad, Turkmenistan, Uzbekistan, Valko-Venäjä, Venäjä, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Yhdysvallat.

(4)

Amnesty Internationalin vuoden 2007 raportin mukaan kyseisenä vuonna teloitettiin ainakin 1 252 henkilöä 24 maassa ja tuomittiin kuolemaan 3 347 henkilöä 51 maassa. 88 prosenttia kaikista rekisteröidyistä teloituksista tapahtui viidessä maassa: Kiina (ainakin 470), Iran (ainakin 317), Saudi-Arabia (ainakin 143), Pakistan (ainakin 135) ja Yhdysvallat (42).

(5)

http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//NONSGML+REPORT+A6-2008-0309+0+DOC+WORD+V0//FI

(6)

http://www.europarl.europa.eu/meetdocs/2004_2009/documents/dv/sec_2007_667/sec_2007_667365.pdf

(7)

Tältä osin väite, jonka allekirjoittavat Kouchner, Solana ja Ferrero-Waldner EU:n vuosikertomuksen esipuheessa, on merkittävä ja tärkeä: "Kaikki kansalaisoikeudet sekä poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat jakamattomia, toisistaan riippuvia ja toisiaan vahvistavia."


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

31.3.2009

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

42

1

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Sir Robert Atkins, Angelika Beer, Călin Cătălin Chiriţă, Véronique De Keyser, Jas Gawronski, Ana Maria Gomes, Klaus Hänsch, Richard Howitt, Anna Ibrisagic, Jelko Kacin, Helmut Kuhne, Vytautas Landsbergis, Johannes Lebech, Willy Meyer Pleite, Francisco José Millán Mon, Baroness Nicholson of Winterbourne, Raimon Obiols i Germà, Justas Vincas Paleckis, Ioan Mircea Paşcu, Béatrice Patrie, Alojz Peterle, Tobias Pflüger, João de Deus Pinheiro, Hubert Pirker, Pierre Pribetich, Libor Rouček, Flaviu Călin Rus, Katrin Saks, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Hannes Swoboda, István Szent-Iványi, Inese Vaidere, Geoffrey Van Orden, Andrzej Wielowieyski, Jan Marinus Wiersma, Zbigniew Zaleski, Josef Zieleniec

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Laima Liucija Andrikienė, Árpád Duka-Zólyomi, Milan Horáček, Gisela Kallenbach, Tunne Kelam, Jules Maaten, Erik Meijer, Nickolay Mladenov, Doris Pack, Rihards Pīks

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Brigitte Fouré

Päivitetty viimeksi: 23. huhtikuuta 2009Oikeudellinen huomautus