Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamiseen liittyvistä institutionaalisista näkökohdista

(2009/2133(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan sekä 18, 21, 24, 26, 27 ja 47 artiklan, sellaisina kuin ne ovat Lissabonin sopimuksessa,

–    ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklasta annetun julistuksen n:o 15, joka on liitetty sen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan, jossa Lissabonin sopimus hyväksyttiin,

–    ottaa huomioon Lissabonin sopimuksesta 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman(1) ja erityisesti sen 5 kohdan e alakohdan,

–    ottaa huomioon yhteisön yhteisestä diplomatiasta 5. syyskuuta 2000 antamansa päätöslauselman(2),

–    ottaa huomioon ulkomaanedustuksen kehittämistä koskevasta komission tiedonannosta 14. kesäkuuta 2001 antamansa päätöslauselman(3),

–    ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon institutionaalisista ulottuvuuksista 26. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman(4),

–    ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan 10. syyskuuta 2008 pitämän seminaarin,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0041/2009),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan tulevan ulkosuhdehallinnon muodolla on erittäin suuri merkitys unionin ulkosuhteiden johdonmukaistamiselle ja tehostamiselle sekä niiden profiilin nostamiselle,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan ulkosuhdehallinto perustuu kolmeen Lissabonin sopimukseen sisältyvään uudistukseen: Eurooppa-neuvoston pysyvän, unionia valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla edustavan puheenjohtajan valinta, komission varapuheenjohtajana toimivan ja ulkosuhteista vastaavan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja) nimitys, jonka tekee Eurooppa-neuvosto komission puheenjohtajan suostumuksella, sekä oikeushenkilön aseman myöntäminen unionille, minkä tarkoituksena on antaa sille täydellinen toimintavapaus kansainvälisellä tasolla,

C.  ottaa huomioon, että ulkosuhdehallinto on yhteisön säännöstön johdonmukainen jatke unionin ulkosuhteiden alalla, koska siitä on tuloksena kyseisten hallinnollisten yksikköjen toiminnan tiiviimpi koordinointi, kun on kyse yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) sovellettavasta yhteisestä lähestymistavasta ja yhteisön mallin mukaisesti hoidetuista yhteisön ulkosuhteista; katsoo, että ulkosuhdehallinto täydentää jäsenvaltioiden diplomaattiedustustoja niitä kuitenkaan kyseenalaistamatta,

D. palauttaa mieliin, että Euroopan unionin rooli maailmanlaajuisena toimijana on kasvanut viime vuosikymmenten aikana ja että tarvitaan uutta lähestymistapaa, jotta EU voi toimia kollektiivisesti ja vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin yhtenäisemmin, johdonmukaisemmin ja tehokkaammin,

E.  korostaa, että Euroopan parlamentti on johdonmukaisesti kehottanut perustamaan yhteisen eurooppalaisen ulkosuhdehallinnon, joka olisi unionin kansainvälisen roolin mukainen ja joka parantaa unionin näkyvyyttä ja lisää sen valmiuksia toimia tehokkaasti kansainvälisissä yhteyksissä; kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen tarjoamaa tilaisuutta ja laatimaan yhtenäisen, johdonmukaisen ja tehokkaan ulkopolitiikan,

F.  toteaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen on osaltaan autettava välttämään päällekkäisyyttä, tehottomuutta ja resurssien hukkakäyttöä unionin ulkoisissa toimissa,

G. katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi lisättävä EU:n näkyvyyttä kehitysmaiden johtavana kumppanina ja hyödynnettävä EU:n ennestään vahvoja kehitysmaasuhteita,

H.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa kehitysyhteistyö määritellään itsenäiseksi politiikanalakseen, jolla on omat erityiset tavoitteensa ja joka on tasavertainen muun ulkopolitiikan kanssa,

I.    ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklaa koskevassa julistuksessa n:o 15 jäsenvaltioiden hallitukset vahvistivat, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja sekä komissio ja jäsenvaltiot aloittavat ulkosuhdehallinnon valmistelutoimet heti Lissabonin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen,

J.    ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja on vastuussa unionin ulkoisten toimien johdonmukaisuudesta ja että hän tätä tehtävää suorittaessaan toteuttaa komission varapuheenjohtajana ulkosuhteisiin liittyviä komission toimia ja harjoittaa samalla unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa neuvoston puolesta ("kaksoisrooli"); ottaa myös huomioon, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja käyttää apunaan ulkosuhdehallintoa, ja toteaa, että ulkosuhdehallinnon henkilöstö tulee koostumaan neuvoston pääsihteeristön ja komission virkamiehistä sekä jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnosta lähetetystä henkilöstöstä,

K.  ottaa huomioon, että koska yhteisöjen ulkoinen toiminta on laajentunut, komissio on perussopimusten valtuuttamana ja yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista yhteisön toimielinten oikeutta organisoida oma toimintansa käyttäen perustanut lukuisia edustustoja kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin; ottaa huomioon, että neuvostolla on New Yorkissa ja Genevessä yhteystoimistoja, jotka hoitavat suhteita Yhdistyneisiin Kansakuntiin; toteaa, että komission edustustojen ja neuvoston yhteystoimistojen henkilöstön yhteismäärä tai niitä vastaavat neuvoston ja komission yhteiset edustustot muodostavat noin 5 000 henkilöä käsittävän verkoston, mikä voi toimia ulkosuhdehallinnon luomisen perustana,

L.   ottaa huomioon, että neuvosto päättää Lissabonin sopimuksen tultua voimaan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan ehdotuksesta parlamenttia kuultuaan ja komission suostumuksen saatuaan,

M.  toteaa, että joitakin Euroopan ulkosuhdehallinnon muotoa koskevia periaatteellisia kysymyksiä olisi ratkaistava riittävän hyvissä ajoin, jotta se voisi aloittaa toimintansa mahdollisimman pian komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan nimeämisen jälkeen,

N.  ottaa huomioon, että parlamenttia kuullaan Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta ja että asialla on talousarviovaikutuksia, ja katsoo siksi, että parlamentin kanssa käytävä varhainen ja asiakeskeinen vuoropuhelu on tärkeää, jotta ulkosuhdehallinto voidaan käynnistää tehokkaasti ja varmistaa, että se saa tarvitsemansa taloudelliset resurssit,

1.   toteaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon muotoa koskevien perusteellisten keskustelujen jälkeen valmistelukunta ehdotti mallia, jossa parlamentilla ja komissiolla on tärkeä rooli; huomauttaa, että erityismenettely, jonka hallitustenvälinen konferenssi päätti vihdoin hyväksyä Lissabonin sopimuksessa ja jossa neuvosto päättää yksimielisesti varapuheenjohtajan / korkean edustajan ehdotuksesta Euroopan parlamenttia kuultuaan ja komission suostumuksen saatuaan, säilyttää unionin toimielinten välisen tasapainon ja edellyttää yhteisymmärrykseen perustuvaa ratkaisua;

2.   muistuttaa jälleen komissiota siitä, että päätöstä Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta ei voida tehdä ilman komission hyväksyntää; kehottaa komissiota ulkosuhdehallintoa koskevissa valmistelutoimissa pyrkimään koko institutionaalisella painoarvollaan säilyttämään yhteisön mallin unionin ulkoisissa toimissa ja kehittämään sitä; palauttaa lisäksi mieliin, että ulkosuhdehallinnon perustamiseen on sisällytettävä talousarvioon liittyviä näkökohtia koskeva sopimus;

3.   kehottaa komissiota, neuvostoa, jäsenvaltioita ja seuraavaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sitoutumaan selkeästi Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista koskevan kattavan ja kunnianhimoiseen, yhteisymmärrykseen perustuvaan suunnitelman laatimiseen, johon Euroopan parlamentti osallistuu;

4.  suosittaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 18, 27 ja 40 artiklan, sellaisina kuin ne ovat Lissabonin sopimuksessa, mukaisessa Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisessa otetaan huomioon aikaisemmat kokemukset; katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon kaltaisen elimen toimintaa ei voida täydellisesti rajata tai määritellä etukäteen, vaan että toiminnan on muotouduttava vähitellen ja sen on perustuttava keskinäiseen luottamukseen sekä asiantuntemuksen ja jaettujen kokemusten lisääntymiseen;

5.  muistuttaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon on turvattava perusoikeuskirjan täysimääräinen soveltaminen kaikessa unionin ulkoisessa toiminnassa Lissabonin sopimuksen hengessä ja tarkoituksessa; korostaa Euroopan ulkosuhdehallinnon vastuuta johdonmukaisuuden takaamisessa sen ulkoisen toiminnan ja muiden politiikkojen välillä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti sellaisena kuin se on Lissabonin sopimuksessa;

6.   vahvistaa seuraavat periaatteet ja kehottaa komissiota tulevissa ehdotuksissa vaatimaan näiden periaatteiden noudattamista Lissabonin sopimuksen määräysten hengen ja tarkoituksen sekä valmistelukunnan keskustelujen mukaisesti:

(a)  Euroopan ulkosuhdehallinnon henkilöstö on nimettävä avoimia menettelyjä noudattaen tasapuolisesti komissiosta, neuvostosta ja jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnoista ja valittava ansioiden, asiantuntemuksen ja pätevyyden perusteella, varmistaen, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja voi käyttää näiden kolmen osapuolen tietoa ja kokemuksia samalla tavoin; katsoo lisäksi, että Euroopan ulkosuhdehallinnon institutionaalisessa rakenteessa on otettava huomioon sukupuolten tasa-arvo tavalla, joka asianmukaisesti ilmentää unionin tekemiä sitoumuksia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta;

(b)  Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi oltava muodoltaan sellainen, että se johdonmukaistaa unionin ulkoisia toimia ja unionin edustusta ulkosuhteissa; siksi ennen kaikkea ne yksiköt, jotka hoitavat varsinaisia ulkosuhteita, sekä kolmansiin maihin sijoitettujen lähetystöjen korkeimmat virkamiehet olisi sisällytettävä ulkosuhdehallintoon; toiminnan kehittyessä voidaan pohtia, mitä muita tehtäviä ulkosuhdehallinnolle olisi uskottava;

(c)   ei kuitenkaan ole tarpeen ottaa pois komission pääosastoilta kaikkia ulkosuhteisiin liittyviä toimivaltuuksia; erityisesti niillä aloilla, joilla komissiolla on täytäntöönpanovaltaa, olisi säilytettävä kaikki nykyiset ulkosuhteisiin liittyvät yhteisön politiikat; komission olisi pyrittävä välttämään päällekkäisyyksiä ja laadittava erityinen malli kyseisille yksiköille, kuten kaupan pääosastolle, laajentumisasioiden pääosastolle, kehitysyhteistyöstä ja suhteista Afrikan-, Karibian- ja Tyynenmeren maihin vastaavalle pääosastolle, EuropeAid-yhteistyötoimistolle, humanitaarisen avun pääosastolle, ihmisoikeuksista ja demokratiasta vastaavalle yksikölle, vaaliavusta vastaavalle yksikölle ja niille talouden ja rahoituksen pääosaston yksiköille, jotka hoitavat ulkosuhteita;

(d)  sotilaallisesta ja siviilikriisinhallinnasta vastaavat yksiköt on siirrettävä korkean edustajan alaisuuteen, vaikka sotilashenkilöstön komento- ja organisaatiorakenteen on ehkä oltava erilainen kuin siviilihenkilöstön vastaavan rakenteen; tiedustelutiedon analyysien jakaminen Euroopan ulkosuhdehallinnon toimijoiden kesken on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan avustaa korkeaa edustajaa täyttämään tehtävänsä unionin yhtenäisen, johdonmukaisen ja tehokkaan ulkopolitiikan johtamisessa;

(e)  kolmansissa maissa sijaitsevat komission edustustot ja neuvoston yhteystoimistot sekä mahdollisuuksien mukaan EU:n erityisedustajien toimistot olisi yhdistettävä "unionin lähetystöiksi", joita johtavat Euroopan ulkosuhdehallinnon virkamiehet, jotka ovat vastuussa komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle; komission pääosastojen erityisneuvonantajia olisi voitava lähettää tällaisiin tehtäviin;

(f)   ulkosuhdehallinnon on varmistettava, että Euroopan parlamentilla on yhteyshenkilöitä EU:n lähetystöissä, jotta voidaan huolehtia yhteistyöstä parlamentin kanssa (esimerkiksi yhteydenpito kolmansien maiden parlamentteihin);

7.  katsoo, että koska ulkosuhdehallinto on organisaationsa ja talousarvioon liittyvien näkökohtien puolesta ainutlaatuinen, se on liitettävä komission hallintorakenteeseen, koska näin voidaan huolehtia täydestä avoimuudesta; katsoo, että ulkosuhdehallinnon perustamista koskevalla päätöksellä olisi varmistettava oikeudellisesti sitovasti komission varapuheenjohtajan / korkean edustaja toimivaltuuksien avulla, että – Lissabonin sopimuksen mukaisesti – yksikköä koskevat päätökset tavanomaisilla ulkopolitiikan aloilla (YUTP ja YTPP) tekee neuvosto ja yleisten ulkosuhteiden alalla komission jäsenten kollegio; katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinto olisi organisoitava seuraavasti:

(a)  ulkosuhdehallinnon koko henkilöstön olisi oltava joko pysyviä tai väliaikaisia virkamiehiä ja heillä olisi oltava samat oikeudet ja velvollisuudet alkuperämaasta riippumatta; väliaikaisilla ja pysyvillä virkamiehillä olisi näin ollen oltava samat tehtävät ja sama asema organisaatiokaaviossa; koska väliaikaiset virkamiehet tulevat eri maista, heihin olisi sovellettava EU:n virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä, edellyttäen että alkuperämaan viranomaiset ovat lähettäneet heidät työskentelemään ulkosuhdehallintoon yksikön edun nimissä;

(b)  ulkosuhdehallinnon nimittävän viranomaisen valtuudet olisi annettava komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, jotta varmistetaan, että tehtäviä koskevat vaatimukset vahvistetaan perussopimukseen sisältyvien valtuuksien mukaisesti ja että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja päättää virkoihin nimityksistä, ylennyksistä ja palvelussuhteen päättymisestä;

(c)  koska virkoihin sovellettavat säännöt pohjautuvat perussopimuksissa määriteltyihin valtuuksiin, ulkosuhdehallinnon henkilöstöllä olisi oltava tietty objektiivinen riippumattomuus, jotta yksikkö voi hoitaa tehtävänsä parhaalla mahdollisella tavalla; riippumattomuus voitaisiin taata täyttämällä virat esimerkiksi viiden vuoden pituiseksi määräajaksi, jota voitaisiin jatkaa ja jota voitaisiin lyhentää vain jos kyseinen henkilö ei täytä velvollisuuksiaan;

(d)  kuten aikaisemmissa määräyksissä(5), valtuudet hoitaa nimittävän viranomaisen tehtäviä, kun on kyse ulkosuhdehallinnon henkilöstön rekrytointiin liittyvistä hallinnollisista tehtävistä sekä virkaan nimittämistä, ylennyksiä, työsopimuksen jatkamista tai palvelussuhteen päättymistä koskevien komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan päätösten täytäntöönpanosta, olisi annettava näiden tehtävien hoitamiseen soveltuvalle komission pääosastolle;

(e) kansallisten ulkoasiainhallintojen virkamiesten lähettämistä Euroopan ulkosuhdehallinnon palvelukseen olisi pidettävä luonnollisena osana ulkoasianhallinnon virkamiesten virkauraa;

(f)   ulkosuhdehallinnon perustamista koskevassa päätöksessä olisi vahvistettava yksikön organisaatiorakenne, edellyttäen että henkilöstötaulukko hyväksytään komission talousarvion (hallintokulut) osana vuotuisessa talousarviomenettelyssä, niin että mahdollistetaan yksikön kehittäminen jäsennellysti ja havaitut tarpeet huomioon ottaen;

(g)  ulkosuhdehallinnon perustaminen vaatii talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(6) 4 kohdan G osan tarkistamista; on tarkasti noudatettava (varainhoitoasetuksen(7) 40 artiklan 2 kohdan mukaista) jakoa toimintamenoihin ja hallinnollisiin menoihin, ja muistettava, että komission on tarpeen sopia parlamentin kanssa tulevista ehdotuksistaan varainhoitoasetuksen ja henkilöstösääntöjen muuttamiseksi;

(h) toistaa aikovansa käyttää budjettivaltaansa päättäväisesti ja täysimääräisesti toimielinuudistusten yhteydessä; korostaa, että ulkosuhdehallinnon rahoitus on pidettävä täysin budjettivallan käyttäjän valvonnassa perustamissopimusten mukaisesti;

(i)   komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan olisi nimettävä varahenkilö, joka hänen poissa ollessaan hoitaa hänen tehtäviään; henkilö olisi valittava tapauskohtaisesti ja kussakin tilanteessa suoritettavat tehtävät huomioon ottaen;

8.   katsoo, että

(a)  ulkosuhdehallinnon johtajana olisi oltava pääjohtajan, joka on vastuussa komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle ja joka tietyissä tapauksissa voi edustaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa;

(b)  ulkosuhdehallinto olisi jaettava osastoihin, joista kukin olisi vastuussa geostrategisesti tärkeästä alueesta unionin ulkopolitiikassa, ja muihin osastoihin, jotka vastaisivat turvallisuus- ja puolustuspoliittisista kysymyksistä, siviilikriisinhallinnasta, monenvälisistä ja monialaisista kysymyksistä, ihmisoikeudet mukaan lukien, ja hallinnollisista asioista;

(c)  ulkosuhdehallinnon olisi organisoitava Brysselissä sijaitsevien kansallisten yksikköjen ja kolmansissa maissa sijaitsevien unionin edustustojen (lähetystöjen) välistä yhteistyötä kutakin osastoa koskevissa kysymyksissä;

(d) toteaa, että vaikka EU:n lähetystöt kolmansissa maissa täydentävät jäsenvaltioiden nykyistä diplomaattista edustusta, tehokkuus voi parantua pitkällä aikavälillä, koska EU:n lähetystöt voisivat monissa tapauksissa ottaa hoitaakseen konsulipalvelut ja käsitellä Schengenin alueen viisumiasioita;

9.  katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon organisointia ja toimintaa koskevassa päätöksessä olisi myös vahvistettava, että kolmansissa maissa sijaitsevien unionin lähetystöjen on aina tarvittaessa ja niiden käytettävissä olevien voimavarojen mukaan annettava logistista ja hallinnollista apua kaikkien unionin toimielinten jäsenille; vaatii, että seuraava komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja sitoutuu tiedottamaan parlamentin ulkoasiainvaliokunnalle nimityksistä korkeisiin virkoihin ja hyväksymään sen, että valiokunta kuulee niin halutessaan nimettyjä ehdokkaita, koska Euroopan unionin lähetystöillä on keskeinen rooli ja koska niiden olisi otettava vastaan ohjeita varapuheenjohtajalta / korkealta edustajalta ja toimittava tämän valvonnassa ja niiden on tarkoitus kuulua hallinnollisesti komissioon; vaatii myös, että seuraava varapuheenjohtaja / korkea edustaja sitoutuu neuvottelemaan Euroopan parlamentin kanssa uudelleen nykyisestä toimielinten välisestä sopimuksesta, erityisesti oikeudesta tutustua arkaluonteisiin tietoihin ja muista kysymyksistä, jotka ovat tärkeitä toimielinten välisen sujuvan yhteistyön kannalta;

10. vaatii, että seuraava komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja sitoutuu tiedottamaan parlamentin ulkoasiainvaliokunnalle ja kehitysyhteistyövaliokunnalle nimityksistä korkeisiin virkoihin ja hyväksymään sen, että valiokunta kuulee niin halutessaan nimettyjä ehdokkaita, koska Euroopan unionin lähetystöillä on keskeinen rooli ja koska niiden olisi otettava vastaan ohjeita varapuheenjohtajalta / korkealta edustajalta ja toimittava tämän valvonnassa ja niiden on tarkoitus kuulua hallinnollisesti komissioon; vaatii myös, että seuraava varapuheenjohtaja / korkea edustaja sitoutuu neuvottelemaan Euroopan parlamentin kanssa uudelleen nykyisestä toimielinten välisestä sopimuksesta, erityisesti oikeudesta tutustua arkaluonteisiin tietoihin ja muista kysymyksistä, jotka ovat tärkeitä toimielinten välisen sujuvan yhteistyön kannalta;

11. ehdottaa, että kyselyjen avulla tutkitaan, missä määrin jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnoista unionin lähetystöihin lähetetyt henkilöt voisivat poliittisten ja taloudellisten tehtäviensä suorittamisen lisäksi vähitellen ottaa tarvittaessa vastuuta muiden kuin jäsenvaltioiden kansalaisiin liittyvistä konsulaattitehtävistä sekä unionin kansalaisten diplomaattiseen ja konsulaattisuojeluun kolmansissa maissa liittyvistä kysymyksistä, kuten EY:n perustamissopimuksen 20 artiklassa jo määrätään; ehdottaa lisäksi, että pohditaan mahdollisuuksia parlamentin virkamiesten ja ulkosuhdehallinnon väliseen yhteistyöhön;

12. katsoo, että on välttämätöntä toteuttaa jatkotoimia ulkosuhteita koskevan koulutuksen antamiseksi unionin virkamiehille; ehdottaa, että perustetaan eurooppalainen diplomaattikorkeakoulu, joka läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden asianomaisten elinten kanssa antaisi unionin virkamiehille ja ulkosuhteisiin liittyviin tehtäviin suuntautuville jäsenvaltioiden virkamiehille yhdenmukaistettuun koulutusohjelmaan perustuvaa koulutusta muun muassa konsulaatti- ja lähetystömenettelyissä sekä diplomaatti- ja kansainvälisissä suhteissa sekä tietoa Euroopan unionin historiasta ja toiminnasta;

13. kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa laatimaan ehdotuksen päätökseksi ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toimintatavasta ja ottamaan tällöin huomioon tähän päätöslauselmaan sisältyvät suuntaviivat; pidättää itsellään oikeuden antaa yksityiskohtaisen kannanoton mainitusta ehdotuksesta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklan 3 kohdan, sellaisena kuin se on Lissabonin sopimuksessa, mukaisesti ja tutkia ehdotusta koskevat rahoitusnäkökohdat talousarviomenettelyssä; suosittaa kuitenkin, että kaikissa kysymyksissä pyritään poliittiseen yhteisymmärrykseen parlamentin kanssa jo varhaisessa vaiheessa, jotta ei hukata aikaa poliittisiin kiistoihin siitä, millaiseksi ulkosuhdehallinto kehitetään Lissabonin sopimuksen tultua voimaan;

14. kehottaa komissiota hyväksymään komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan ehdotuksen vain mikäli se on suurelta osin tässä päätöslauselmassa esitettyjen suuntaviivojen mukainen tai mikäli toimielinten välisissä keskusteluissa, joihin parlamentti osallistuu, päästään sopimukseen kompromissiratkaisusta;

15. päättää pyytää seuraavan komission varapuheenjohtajaehdokasta ilmaisemaan kantansa tässä päätöslauselmassa ilmaistuista asioista, kun hän tapaa kuulemisesta vastaavan valiokunnan seuraavan komission nimitysmenettelyn aikana;

16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 25. (2) EYVL C 135 E, 7.5.2001, s. 69. (3) EYVL C 53 E, 28.2.2002, s. 390. (4) EUVL C 117 E, 18.5.2006, s. 232. (5) Esim. OLAFin perustamista koskevan päätöksen 6 artikla (EYVL L 136, 31.5.1999, s. 20). (6) EYVL C 139 E, 14.6.2006, s. 1. (7) Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, annettu 25. kesäkuuta 2002, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta (EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1).

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  palauttaa mieliin, että Euroopan unionin rooli maailmanlaajuisena toimijana on kasvanut viime vuosikymmenten aikana ja että tarvitaan uutta lähestymistapaa, jotta EU voi toimia kollektiivisesti ja vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin yhtenäisemmin, johdonmukaisemmin ja tehokkaammin;

2.  pitää myönteisenä Irlannin kansanäänestyksen tulosta, koska se auttaa saattamaan päätökseen Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessin ja perustamaan uuden toimielinrakenteen, johon kuuluu myös Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja, joka vastaa EU:n ulkoisesta edustamisesta yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä, sekä unionin uusi ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, joka toimii myös komission varapuheenjohtajana; toteaa, että neuvosto antaa korkealle edustajalle valtuudet johtaa unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja tehdä ehdotuksia tämän politiikan alan kehittämiseksi ja että neuvosto ja korkea edustaja varmistavat unionin ulkoisen toiminnan yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja tehokkuuden; palauttaa mieliin, että korkean edustajan hoitaessa tehtäviään häntä avustaa Euroopan ulkosuhdehallinto;

3.  korostaa, että Euroopan parlamentti on johdonmukaisesti kehottanut perustamaan yhteisen eurooppalaisen ulkosuhdehallinnon, joka olisi unionin kansainvälisen roolin mukainen ja joka parantaa unionin näkyvyyttä ja lisää sen valmiuksia toimia tehokkaasti kansainvälisissä yhteyksissä; kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen tarjoamaa tilaisuutta ja laatimaan yhtenäisemmän, johdonmukaisemman ja tehokkaamman ulkopolitiikan;

4.  katsoo lisäksi, että Euroopan ulkosuhdehallinnon institutionaalisessa rakenteessa on otettava huomioon sukupuolten tasa-arvo tavalla, joka asianmukaisesti ilmentää unionin tekemiä sitoumuksia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta;

5.  ottaa huomioon, että parlamenttia kuullaan Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta ja että asialla on talousarviovaikutuksia, ja katsoo siksi, että parlamentin kanssa käytävä varhainen ja asiakeskeinen vuoropuhelu on tärkeä, jotta Euroopan ulkosuhdehallinto voidaan käynnistää tehokkaasti ja varmistaa, että se saa tarvitsemansa taloudelliset resurssit;

6.  kehottaa korkeaa edustajaa esittämään ehdotuksensa mahdollisimman pian; vaatii, että seuraavia periaatteita noudatetaan:

a)   Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi oltava itsenäinen yksikkö, mutta se olisi perustettava komission hallinto- ja talousarviovaltuuksien alaisuuteen ja sen olisi täytettävä huolellisesti sille perustamissopimuksessa annettu tehtävä avustaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, joka johtaa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa neuvoston puolesta ja vastaa komission ulkoisista toimista;

b)   Euroopan ulkosuhdehallinnon on käsiteltävä YUTP:aa ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (ETPP) sekä tehtäviä ja politiikan aloja, joita tällä hetkellä hoitaa komission ulkosuhteiden pääosasto; lisäksi korkean edustajan olisi annettava kattava ehdotus siitä, kuinka muut tärkeät ulkosuhteiden alan toimintokeskeiset politiikat järjestetään uudessa institutionaalisessa rakenteessa; laajentuminen, kauppa, kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu ovat yhdessä merkittävä osa EU:n ulkosuhteiden kokonaisuutta; kehitysyhteistyöpolitiikka on pakottavista syistä sisällytettävä uuteen hallintoon;

c)   Euroopan ulkosuhdehallintoon on sisällyttävä neuvoston sihteeristön sotilaallisesta ja siviilikriisinhallinnasta vastaavat yksiköt, vaikka sotilashenkilöstön komento- ja organisaatiorakenteen on ehkä oltava erilainen kuin siviilihenkilöstön vastaavan rakenteen; tiedustelutiedon analyysien jakaminen Euroopan ulkosuhdehallinnon toimijoiden kesken on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan avustaa korkeaa edustajaa täyttämään tehtävänsä unionin yhtenäisen, johdonmukaisen ja tehokkaan ulkopolitiikan johtamisessa;

d)   korkean edustajan olisi kiinnitettävä erityistä huomiota palvelukseenottoon ja henkilöstöön liittyviin kysymyksiin, koska Euroopan ulkosuhdehallintoon kuuluu sekä komission, neuvoston että jäsenvaltioiden henkilöstöä; jotta Euroopan ulkosuhdehallinnosta voi kehittyä ammattimainen diplomaattinen yksikkö, sillä on oltava asianmukaiset resurssit ja sen henkilöstö on valittava pätevyyden perusteella, asianmukaisten valintamenettelyjen mukaisesti ja maantieteellistä tasapainoa noudattaen;

e)   jäsenvaltioiden diplomaateilla ja komission ja neuvoston henkilöstöllä olisi oltava yhtäläinen asema ja yhtäläiset roolit ja samat työsuhteen ehdot riippumatta siitä, ovatko he lähetettyjä, määräaikaisia toimihenkilöitä vai EU:n virkamiehiä;

f)    yhteishengen luominen yhteisen koulutuksen ja ammatillisen kehityksen avulla on tärkeää, jotta on mahdollista saavuttaa Euroopan ulkosuhdehallinnon perimmäinen tavoite eli luoda integroidut diplomaattiset puitteet, joilla yhdistetään diplomatian kansallinen ja eurooppalainen taso; jotta EU:n kansainvälisiin suhteisiin voidaan kehittää yhteinen eurooppalainen diplomaattinen kulttuuri, tarvitaan yhteisiä koulutusohjelmia ja yhteinen diplomatian opinto-ohjelma; nykyisiä koulutustoimia ja diplomaattisten koulutuskeskusten verkostoja voitaisiin hyvin tehostaa; ne voitaisiin myös mahdollisesti yhdistää eurooppalaiseksi diplomaattiseksi akatemiaksi, joka perustuisi muun muassa jäsenvaltioiden soveltuviin laitoksiin;

g)   ulkosuhdehallinnon on varmistettava, että Euroopan parlamentilla on yhteyshenkilöitä EU:n lähetystöissä, jotta voidaan huolehtia yhteistyöstä parlamentin kanssa (esimerkiksi yhteydenpito kolmansien maiden parlamentteihin);

7.   vaatii, että seuraava korkea edustaja sitoutuu tiedottamaan parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille nimityksistä Euroopan ulkosuhdehallinnon korkeisiin virkoihin ja hyväksymään sen, että valiokunta kuulee niin halutessaan nimettyjä ehdokkaita, koska Euroopan unionin lähetystöillä on keskeinen rooli Euroopan ulkosuhdehallinnossa ja koska niiden olisi otettava vastaan ohjeita korkealta edustajalta ja toimittava hänen valvonnassaan ja niiden on tarkoitus kuulua hallinnollisesti komissioon; vaatii myös, että seuraava korkea edustaja sitoutuu neuvottelemaan Euroopan parlamentin kanssa uudelleen nykyisestä toimielinten välisestä sopimuksesta, erityisesti oikeudesta tutustua arkaluonteisiin tietoihin ja muista kysymyksistä, jotka ovat tärkeitä toimielinten välisen sujuvan yhteistyön kannalta;

8.   toteaa, että vaikka EU:n lähetystöt kolmansissa maissa täydentävät jäsenvaltioiden nykyistä diplomaattista edustusta, tehokkuus voi parantua pitkällä aikavälillä, koska EU:n lähetystöt voisivat tarvittaessa vähitellen ottaa hoitaakseen konsulipalvelut ja käsitellä Schengenin alueen viisumiasioita;

9.  kehottaa komissiota, neuvostoa, jäsenvaltioita ja seuraavaa korkeaa edustajaa sitoutumaan selkeästi Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista koskevan kattavan ja kunnianhimoisen, yhteisymmärrykseen perustuvan suunnitelman laatimiseen, johon Euroopan parlamentti osallistuu, koska vähitellen ja vaiheittain etenevä lähestymistapa saattaa aiheuttaa epäjohdonmukaisuutta ja resurssien tuhlausta; katsoo, että on sovellettava vähitellen etenevää lähestymistapaa, koska asiakokonaisuus on niin monimutkainen ja koska kaikille jäsenvaltioille on taattava oikeudenmukaisen edustus ulkosuhdehallinnossa, ja että on sovittava uudelleentarkastelusta kohtuullisen ajan kuluessa;

10. suosittaa, että on ryhdytään selkeyttämään neuvoston ja komission YK-yhteystoimistojen ja muiden monenkeskisissä järjestöissä toimivien EU:n edustustojen toimintaa; ehdottaa, että tutkitaan mahdollisuutta perustaa EU:n lähetystöjä esimerkiksi Natoon ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöön (ETYJ) ja muihin sellaisiin monenkeskisiin järjestöihin, joissa nykyään ei ole lähetystöä ja joissa EU:n läsnäolo on käytännön kannalta tarpeen;

11. toistaa aikovansa käyttää budjettivaltaansa päättäväisesti ja täysimääräisesti toimielinuudistusten yhteydessä ja kehottaa tarkistamaan rahoituksen ennen uuden budjettikauden alkua; korostaa, että ulkosuhdehallinnon rahoitus on pidettävä täysin budjettivallankäyttäjän valvonnassa perustamissopimusten mukaisesti.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

LYHYET PERUSTELUT

Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikka hyödyttää selkeästi unionia, sillä se edistää osaltaan maailmanlaajuista geopoliittista vakautta, vähentää maahanmuuttopaineita ja avaa uusia kauppamarkkinoita. Sen ensisijaisena tarkoituksena on vähentää köyhyyttä ja edistää kehitysmaiden ja niiden kansalaisten kestävää sosiaalista ja taloudellista kehitystä.

Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja Euroopan ulkosuhdehallinto työskentelevät luonnollisesti unionin politiikan tukemiseksi ulkosuhteiden, kaupan ja turvallisuuden alalla, mutta emme sen sijaan voi pitää itsestään selvänä, että uusi ulkosuhdehallinto pitää yhtä tärkeinä EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden ja vuosituhattavoitteiden saavuttamista.

Näin ollen on äärimmäisen tärkeää, että parlamentin lausunnossa viitataan yksiselitteisesti kehitysyhteistyöhön ja erityisesti Lissabonin sopimukseen sisältyviin EU:n velvoitteisiin toimia köyhyyden poistamiseksi ja varmistaa politiikan johdonmukaisuus kehitysmaiden etujen mukaisesti. On myös tärkeää säilyttää kehitysyhteistyö itsenäisenä politiikanalanaan, joka on tasaveroinen muiden kansainvälisten suhteiden alaan kuuluvien politiikkojen kanssa, ja sovittaa yhteen poliittinen ja hallinnollinen arkkitehtuuri.

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

Johdanto-osan D a kappale (uusi)

D a.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen mukaan unionin ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikkojen on täydennettävä ja tuettava toisiaan; katsoo, että tämän vuoksi komission ja jäsenvaltioiden roolia on selkiytettävä ja roolien päällekkäisyyttä vähennettävä, avunantajien toimien koordinointia tehostettava ja työnjakoa parannettava, jotta apu olisi tehokkaampaa ja kannattavampaa,

Johdanto-osan D b kappale (uusi)

D b.  katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi lisättävä EU:n näkyvyyttä kehitysmaiden johtavana kumppanina ja hyödynnettävä EU:n ennestään vahvoja kehitysmaasuhteita, jotka perustuvat sen asemaan suurimpana virallisen kehitysavun ja humanitaarisen avun antajana ja kehitysmaiden tärkeimpänä kauppakumppanina,

Johdanto-osan D b a kappale (uusi)

D b a.  katsoo, että ulkosuhdehallinnolla olisi oltava vahva kehitysyhteistyöulottuvuus; katsoo lisäksi, että kehitysyhteistyöpolitiikan periaatteet, joissa keskeisinä pidetään pitkän aikavälin tavoitteita, monenvälisyyttä, yhteisvastuuta, vuoropuhelua ja etunäkökohtien yhteensovittamista, olisivat EU:n tulevan ulkopolitiikan suositeltavia kulmakiviä,

Johdanto-osan D c kappale (uusi)

D c.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa kehitysyhteistyö määritellään itsenäiseksi politiikanalakseen, jolla on omat erityiset tavoitteensa ja joka on tasavertainen muun ulkopolitiikan kanssa eikä millään lailla alisteinen ulko-, turvallisuus- tai puolustuspolitiikalle, sekä tunnustetaan, että kehityspoliittinen johdonmukaisuus ja EU:n ulkoisten toimien keskinäinen johdonmukaisuus on tärkeää, mikä edellyttää, että perustettaisiin jälleen myös oma kehitysyhteistyöministerien neuvosto,

Johdanto-osan D d kappale (uusi)

D d.  ottaa huomioon, että köyhyyden poistaminen on yksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen Lissabonin sopimuksen mukaisen version yleisistä tavoitteista kansainvälisten suhteiden alalla (21 artiklan 2 kohdan d alakohta) ja unionin kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijainen tavoite, joka on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa; ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa edellytetään lisäksi, että Euroopan unioni "ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin"; katsoo näin ollen, että Euroopan ulkosuhdehallinnon kaiken kehitysmaihin vaikuttavan toiminnan on tuettava köyhyyden poistamista,

4 kohta – b alakohta

(b)    ulkosuhdehallinnon olisi oltava muodoltaan sellainen, että se johdonmukaistaa unionin ulkoisia toimia ja unionin edustusta ulkosuhteissa; siksi ennen kaikkea ne yksiköt, jotka hoitavat varsinaisia ulkosuhteita, sekä kolmansiin maihin sijoitettujen lähetystöjen korkeimmat virkamiehet olisi sisällytettävä Euroopan ulkosuhdehallintoon; toiminnan kehittyessä voidaan pohtia, mitä muita tehtäviä ulkosuhdehallinnolle olisi uskottava;

4 kohta – c alakohta

(c)    ei kuitenkaan ole tarpeen ottaa pois komission pääosastoilta kaikkia ulkosuhteisiin liittyviä toimivaltuuksia; erityisesti niillä aloilla, joilla komissiolla on täytäntöönpanovaltaa, olisi säilytettävä kaikki nykyiset ulkosuhteisiin liittyvät yhteisön politiikat; komission olisi laadittava erityinen malli kyseisille yksiköille, kuten kaupan pääosastolle, laajentumisasioiden pääosastolle, kehitysyhteistyöstä ja suhteista Afrikan-, Karibian- ja Tyynenmeren maihin vastaavalle pääosastolle, EuropeAid-yhteistyötoimistolle, humanitaarisen avun pääosastolle, ihmisoikeuksista ja demokratiasta vastaavalle yksikölle, vaaliavusta vastaavalle yksikölle ja niille talouden ja rahoituksen pääosaston yksiköille, jotka hoitavat ulkosuhteita;

4 kohta – d a alakohta (uusi)

(d a) komission jäsenten kollegiossa olisi oltava erillinen kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaava komission jäsen, jolla on tasaveroinen asema muista kansainvälisten suhteiden alaan kuuluvista politiikoista vastaavien komission jäsenten kanssa; tämän komission jäsenen vastuulla olisi oltava sekä AKT-valtioita että muita kehitysmaita koskevan kehitysyhteistyöpolitiikan muotoilu ja täytäntöönpano tiiviissä yhteistyössä korkean edustajan kanssa;

4 kohta – d b alakohta (uusi)

(d b) lisäksi komissiossa on oltava oma erillinen kehitysyhteistyön pääosasto, joka vastaa politiikan määrittelystä, toimintapoliittisesta neuvonnasta ja unionin kehitysyhteistyöpolitiikan täytäntöönpanosta; kyseisen pääosaston ja unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa sekä Brysselissä että EU:n ulkopuolisissa lähetystöissä täytäntöönpanevan henkilöstön on tehtävä selkoa toiminnastaan kehitysyhteistyöstä vastaavalle komission jäsenelle;

5 kohta – c a alakohta (uusi)

(c a)  ulkosuhdehallinnossa on oltava riittävä määrä kehitysyhteistyöalan asiantuntijoita jäsenvaltioiden ministeriöistä ja komission kehitysyhteistyön pääosastosta; kehitysyhteistyön pääosaston virkamiesten olisi saatava ohjeensa kehitysyhteistyöstä vastaavalta komission jäseneltä;

6 kohta – b alakohta

(b)    ulkosuhdehallinto olisi jaettava osastoihin, joista kukin olisi vastuussa geostrategisesti tärkeästä alueesta unionin ulkopolitiikassa, ja muihin osastoihin, jotka vastaisivat kehitysyhteistyöpoliittisista sekä turvallisuus- ja puolustuspoliittisista kysymyksistä, siviilikriisinhallinnasta, monenvälisistä ja monialaisista kysymyksistä, ihmisoikeudet mukaan lukien, ja hallinnollisista asioista.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS