maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön

(2009/2150(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetyn G20-huippukokouksen sekä Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 pidetyn G20-huippukokouksen,

–   ottaa huomioon Italian L'Aquilassa 8.–10. heinäkuuta 2009 pidetyn G8-huippukokouksen,

–   ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhatjulistuksen, jossa asetetaan vuosituhannen kehitystavoitteet kansainvälisen yhteisön yhteisesti sopimiksi tavoitteiksi, joilla tähdätään muun muassa köyhyyden ja nälän poistamiseen,

–   ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen(1) ja EU:n menettelysäännöt täydentävyydestä ja työnjaosta kehitysyhteistyöpolitiikassa(2),

–   ottaa huomioon Meksikon Monterreyssä 18.–22. maaliskuuta 2002 pidetyssä kansainvälisessä kehitysrahoituskokouksessa hyväksytyn Monterreyn konsensuksen,

–   ottaa huomioon Pariisin julistuksen avun tehokkuudesta ja Accran toimintaohjelman,

–   ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) syyskuussa 2009 julkaiseman raportin maailmanlaajuisen rahoituskriisin vaikutuksista alhaisen tulotason maihin ("'The Implications of the Global Financial Crisis for Low-Income Countries – An Update"),

–   ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston lokakuussa 2009 julkaiseman raportin globaaleista talousnäkymistä ja elvytyksen jatkamisesta ("'Global Economic Outlook –Sustaining the Recovery"),

–   ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston tammikuussa 2010 julkaiseman raportin maailmantalouden näkymistä (World Economic Outlook Update),

–   ottaa huomioon syyskuussa 2009 julkaistun Maailmanpankin raportin alhaisen tulotason maiden haasteista maailmanlaajuisessa lamassa ("Protecting Progress: The Challenge Facing Low-Income Countries in the Global Recession"),

–   ottaa huomioon syyskuussa 2009 julkaistun Maailmanpankin raportin kehitysavun rahoituksesta ("Global Development Finance: Charting a Global Recovery 2009"),

–   ottaa huomioon Maailmanpankin tammikuussa 2010 julkaiseman raportin globaaleista talousnäkymistä, kriisistä, rahoituksesta ja kasvusta ("Global Economic Prospects - Crisis, Finance and Growth"),

–   ottaa huomioon lokakuussa 2009 julkaistun eurooppalaista kehitysyhteistyötä vuonna 2009 koskevan selonteon "Overcoming Fragility in Africa - Forging a New European Approach",

–   ottaa huomioon komission toimeksiantaman ja lokakuussa 2009 julkaiseman HTSPE-konsulttiyrityksen laatiman tutkimuksen avun tehostamisesta ("The Aid Effectiveness Agenda: Benefits of a European Approach"),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista käsittelevän työryhmän syyskuussa 2009 julkaistun raportin globaalin kumppanuuden lujittamisesta kriisin aikana ("Strengthening the Global Partnership for Development in a Time of Crisis"),

–   ottaa huomioon UNCTADin syyskuussa 2009 julkaiseman kauppa- ja kehitysraportin ("Trade and Development Report, 2009"),

–   ottaa huomioon UNCTADin raportin kehitystoimien hallinnoinnista vähiten kehittyneissä maissa ("The Least Developed Countries Report 2009: The State and Development Governance"),

–   ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman FAO:n huippukokouksesta ja elintarviketurvallisuudesta(3),

–   ottaa huomioon 8. lokakuuta 2009 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön(4),

–   ottaa huomioon maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön 10. marraskuuta 2009 järjestetyn kuulemistilaisuutensa ja erityisesti professori Guttorm Schjelderupin puheenvuoron laittomista rahavirroista ja veroparatiiseista,

–   ottaa huomioon 8. lokakuuta 2009 antamansa päätöslauselman Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetystä G20-ryhmän huippukokouksesta(5),

–   ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EJKP) vuosikertomuksista 2007(6),

–   ottaa huomioon 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman uusista kehitysyhteistyön rahoitusvälineistä vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä(7),

–   ottaa huomioon Luandassa kokoontuneen AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 3. joulukuuta 2009 antaman yhteisen päätöslauselman rahoituskriisin vaikutuksesta AKT-valtioihin,

–   ottaa huomioon EY:n tuomioistuimen 6. marraskuuta 2008 tekemän päätöksen neuvoston päätöksen 2006/1016/EY oikeusperustasta(8),

–   ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/29/EY direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi(9),

–   ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2009 annetun komission tiedonannon "Kriisitilanteen tuki kehitysmaille" (KOM(2009)0160),

–   ottaa huomioon komission 5. huhtikuuta 2005 päivätyn valmisteluasiakirjan, joka koskee kehitysavun uusia rahoitusvaihtoehtoja: A Review of Options’ (SEC(2005)0467),

–   ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 18. ja 19. toukokuuta 2009 esittämät päätelmät kriisitilanteen tuesta kehitysmaille,

–   ottaa huomioon komission 15. syyskuuta 2009 antaman tiedonannon "Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus – poliittisen toimintakehyksen laatiminen koko unionin lähestymistavalle" (KOM(2009)0458) ja yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 17. marraskuuta 2009 esittämät päätelmät kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta ja avun tuloksellisuutta koskevasta toimintakehyksestä,

–   ottaa huomioon YK:n konferenssin, jossa käsiteltiin maailmanlaajuista rahoitus- ja talouskriisiä sekä sen vaikutusta kehitykseen, sekä konferenssin tulosten hyväksymisen YK:n yleiskokouksessa 9. heinäkuuta 2009 päätöslauselmalla 63/303,

–   ottaa huomioon Pariisissa 28. ja 29. toukokuuta 2009 pidetyn uusia rahoituslähteitä käsitelleen konferenssin sekä Dohassa 28. marraskuuta–2. joulukuuta 2008 pidetyn kansainvälisen kehitysrahoituskonferenssin,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajan asiantuntijaryhmän kansainvälisen valuutta- ja rahoitusjärjestelmän uudistamista koskevat maaliskuussa 2009 julkaistut suositukset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0034/2010),

A. ottaa huomioon, että nousevan talouden maiden ja kehitysmaiden talouskasvu oli ainoastaan 2,1 prosenttia vuonna 2009, kun taas vuonna 2008 se oli 6,1 prosenttia,

B.  ottaa huomioon, että globaalin tavarakaupan odotetaan vähenevän 17 prosenttia vuonna 2009 ja investoinnit kauppaan ja infrastruktuureihin hidastuvat luottokriisin seurauksena ja että kriisistä ovat kärsineet varsinkin vähiten kehittyneet maat,

C. ottaa huomioon, että kansainväliset rahoituslaitokset joutuvat ponnistelemaan täyttääkseen kehitysmaiden tarpeet ja ovat kohta vakavien lainarajoitusten edessä, ellei pääomaa lisätä,

D. toteaa, että maailmanlaajuisen kriisin vaikutuksia keskituloisiin kehitysmaihin ei pidä väheksyä,

E.  ottaa huomioon, että puutteet rahoitusalan sääntelyssä ja valvonnassa sekä olemassa olevien tarkastus- ja ennakkovaroitusjärjestelmien vajavaisuudet ja kansainvälisten rahoituslaitosten tietyt toimintalinjat ovat aiheuttaneet globaaleja ulottuvuuksia saaneen järjestelmäkriisin ja kiihdyttäneet sitä, mikä edellyttää olemassa olevien toimintamallien tarkistusta, johon olisi sisällytettävä kansainväliset korvaukset ja taakanjako,

F.  ottaa huomioon, että veroparatiisit ovat rahankätköpaikkoja ja houkuttelevat laiminlyömään hyvää hallintoa erityisesti verotuksen ja oikeusvaltioperiaatteen suhteen; ottaa huomioon, että kehitysmaista peräisin olevien laittomien pääomavirtojen arvellaan olevan suuruudeltaan 641–941 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä vastaa karkeasti arvioiden kymmenkertaisesti kansainvälisen kehitysavun määrää,

G. ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen korruptio on nyt noussut 50 miljardin dollarin tasolle Transparency International -järjestön vuoden 2008 raportin mukaan ja vastaa näin lähes puolta maailman koko julkisen kehitysavun määrästä ja juomaveteen ja julkiseen terveydenhoitoon liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien investointien määrästä,

H. ottaa huomioon, että Euroopan unioni on suurin avunantaja, joka toimitti vuonna 2008 lähes 60 prosenttia kaikesta avusta, ja että komissio ennustaa viralliseen kehitysapuun 22 miljardin Yhdysvaltain dollarin vajausta sitoumuksiin nähden vuonna 2009,

I.   ottaa huomioon, että kehittyneiden talouksien tuotannon hiipuminen globaalin kriisin vuoksi johtaa väistämättä virallisen kehitysavun määrän vähenemiseen juuri kun kehitysmaat tarvitsisivat ulkoista apua erityisen paljon,

J.   ottaa huomioon, että lähes kaikki EU:n lupaukset (99 prosenttia) perustuvat jo olemassa oleviin sitoumuksiin; ottaa huomioon, että niistä 8,8 miljardia euroa on etupainotteisia, joten vaarana on, että tulevina vuosina kehitysapu vähenee,

K. katsoo, että eurooppalaiset avun tehostamistoimet voisivat tuoda 3–6 miljardin euron vuosittaisen tehokkuusedun ajanjaksolla 2010–2015,

1.  on täysin tietoinen, että globaalit kriisit (elintarvike-, energia-, ilmasto-, rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisi) ovat seuranneet toinen toistaan kahden viime vuoden aikana ja että niillä on ollut vakavia vaikutuksia teollisuusmaihin ja nousevan talouden maihin, mutta niiden vaikutukset kehitysmaiden köyhiin väestöryhmiin ovat olleet tuhoisia, sillä yli 200:aa miljoonaa työntekijää uhkaa maailmanlaajuisesti äärimmäinen köyhyys ja yli kuudesosa maailman väestöstä kärsii nälkää;

2.  korostaa, että EU on velvollinen auttamaan kehitysmaita niiden pyrkiessä selviytymään maailmanlaajuisesta talouskriisistä ja ilmastonmuutoksesta, joista ne itse eivät ole vastuussa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita huolehtimaan täysimääräisesti virallista kehitysapua koskevista kehitysmaille antamistaan sitoumuksista;

3.  kehottaa lujittamaan sitoumuksia, jotta vuosituhannen kehitystavoitteet voidaan saavuttaa vuoteen 2015 mennessä, ja kehottaa koordinoimaan toimia paremmin vuoden 2010 vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistusta ajatellen; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita antamaan mahdollisimman kattavan tukensa vuonna 2010 järjestettävälle Yhdistyneiden Kansakuntien huippukokoukselle, jossa keskustellaan vuosituhannen kehitystavoitteista, ja hyväksymään sitä koskevan yhteisen kannan;

4.  kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan täysimääräisesti sekä kahden- että monenkeskistä virallista kehitysapua koskevista sitoumuksistaan;

5.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään virallisen kehitysavun määriä, jotta saavutetaan yhteinen tavoite eli 0,56 prosentin bruttokansantulo-osuus vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuus vuoteen 2015 mennessä; pyytää lisäksi, että ne vauhdittaisivat ponnistelujaan avun tuloksellisuuden parantamiseksi panemalla täytäntöön Pariisin julistuksen ja Accran toimintaohjelman ja parantamalla toimiensa keskinäistä koordinointia, apumekanismien ennakoitavuutta ja kestävyyttä, nopeuttamalla avun toimituksia, jatkamalla avun sidonnaisuuksien purkamista sekä lisäämällä avun saajien vastaanottovalmiuksia; tukee avun avoimuutta koskevaa uutta kansainvälistä aloitetta, jolla pyritään parantamaan apua koskevien tietojen saatavuutta ja helpottamaan niiden käyttöä, koska tämä vahvistaa tietojen legitimiteettiä ja varmistaa, että tietoja käytetään mahdollisimman tehokkaasti köyhyyden torjuntaan; kehottaa kaikkia hankkeen ulkopuolelle toistaiseksi jättäytyneitä jäsenvaltioita yhtymään siihen;

6.  korostaa, että on välttämätöntä täyttää virallista kehitysapua koskevat sitoumukset, mutta tämä ei silti riitä kehitysyhteistyön hätätilasta selviämiseen, ja kehottaa jälleen komissiota edistämään aktiivisesti jo olemassa olevia innovatiivisia kehitysyhteistyön rahoitusvälineitä ja etsimään kiireesti lisää uusia lähteitä;

7.  panee huolestuneena merkille, että virallisen kehitysavun osuus kansanterveyden ja erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeisten seksuaalioikeuksien ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien suhteen on vähentynyt; huomauttaa, että työntekijöiden terveys ja jaksaminen ovat edellytys taloudelliselle kehitykselle;

8.  pyytää komissiota vauhdittamaan edelleen kansainvälisen kehitysyhteistyön uudistamista;

9.   korostaa, että kansainvälisten avustusrakenteiden käynnissä oleva uudistus ei saisi olla askel taaksepäin siitä, mitä kehitysavun alalla on saavutettu, eivätkä jäsenvaltiot voi sen turvin vetäytyä lupauksistaan;

10. katsoo, että Euroopan unionin kehitysyhteistyötoimien tehokkuutta ja vaikuttavuutta ei voida arvioida pelkästään kehitysyhteistyömäärärahojen suuruuden perusteella;

11. katsoo, että rahoitus- ja talouskriisin ratkaisemista olisi edelleen pidettävä ensisijaisena tavoitteena;

12. korostaa, että apua on annettava edelleen ja tämä on mukautettava jatkuvasti uusiin olosuhteisiin ja toimintapuitteisiin;

13. korostaa, että maailmanlaajuisen talouskriisin vuoksi on käynyt välttämättömäksi tehostaa kehitysyhteistyötä niin määrällisesti kuin laadullisestikin;

14. korostaa, että luottokriisi, taantuman aiheuttama epävarmuus sekä kaupan, sijoitusten ja maastamuuttajien rahalähetysten vähentyminen kansainvälisellä tasolla ovat olleet kanavia, joita myöten kriisi on siirtynyt kehittyneistä maista kehitysmaihin, ja että unionin on kaikilla näillä aloilla hyväksyttävä aloitteita ja tehostettava yhteistyötä tehden, laaja-alaisesti ja yhdenmukaisesti näkyvyyttään kansainvälisissä yhteyksissä;

15. kehottaa neuvostoa ja komissiota kehitysyhteistyön toimintalinjojen ja välineiden tarkistamisen yhteydessä kiinnittämään huomiota myös siihen, että muut kuin aiotut vaikutukset kehitysmaiden kansantalouksiin, kuten lisääntyvä riippuvuus kehitysyhteistyömäärärahojen maksamisesta, mikä vaikuttaa haitallisesti kasvuun, palkkoihin ja työllisyyteen, samoin kuin voittoa tavoittelevien rakenteiden syntyminen ja korruptio, pidetään mahdollisimman vähäisinä;

16. kehottaa neuvostoa ja komissiota parantamaan kahden- ja monenvälisen kehitysyhteistyön koordinointia, sillä puutteet tällä alalla muodostavat yhden kehitysavun tehottomuuden pääsyistä;

17.  myöntää, että puutteet rahoitusalan sääntelyssä ja valvonnassa sekä kansainvälisten rahoituslaitosten tietyt toimintalinjat eivät suinkaan olleet omiaan ehkäisemään kriisiä vaan ovat sen sijaan lisänneet sen kielteisiä vaikutuksia; korostaa, että toisin kuin kehittyneissä maissa tällaiset ehdot ovat vähentäneet huomattavasti kehitysmaiden kykyä reagoida taloudelliseen taantumaan finanssipoliittisten kannustimien avulla;

18. korostaa, että rahoitus- ja talouskriisiin on vastattava maailmanlaajuisesti, että yksikään rahoituslaitos, markkinasegmentti tai tuomioistuin ei saa jäädä sääntelyn tai valvonnan ulkopuolelle ja että rahoitusmaailman uuden hallinnon on perustuttava kaikkien toimijoiden avoimuuteen ja vastuuvelvollisuuteen;

19.  pitää toisaalta myönteisenä kansainvälisten rahoituslaitosten alhaisen tulotason maille tarjoamia parempia luottojärjestelyjä, joiden avulla kehitysmaissa on voitu lisätä köyhiä hyödyttävää julkista kulutusta, panostaa köyhyyden vähentämiseen sekä kasvua edistävään julkiseen kulutukseen; on kuitenkin erittäin huolissaan kehitysmaiden velkataakan mahdollisesta uhkaavasta kasvusta ja velanhoitokykyä koskevasta uudesta kriisistä; kehottaa hallituksia uudistamaan kiireellisesti kansainvälisten rahoituslaitosten hallintoa;

20. kehottaa Euroopan komissiota tarkastelemaan haavoittuvimmille maille suunnattua rahastoa, josta rahoitettaisiin elintarviketurvaa, sosiaalista suojelua ja inhimillistä kehitystä koskevia toimia koskevan Maailmanpankin ehdotuksen täytäntöönpanoa;

21. pyytää G20-ryhmän johtajia panemaan viipymättä täytäntöön Pittsburghissa syyskuussa 2009 pidetyssä huippukokouksessa antamansa sitoumuksen globaalin kehitysavun rakenteen uudistamisesta ja siirtämään tässä yhteydessä vähintään viisi prosenttia Kansainvälisen valuuttarahaston kiintiöosuuksista nousevan talouden maille ja kehitysmaille ja vähintään kolme prosenttia Maailmanpankin äänivallasta kehitysmaille ja siirtymävaiheessa oleville maille;

22. korostaa, että globaalia taloushallintoa on uudistettava, jotta varmistetaan, että kehitysmaat ovat paremmin edustettuina päätöksentekofoorumeilla; ehdottaa tässä mielessä, että G20-ryhmää laajennetaan siten, että siihen osallistuu vähintään yksi kehitysmaiden edustaja, joka voisi olla G77-ryhmän kulloinenkin puheenjohtaja;

23. kehottaa myös komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kansainvälisen valuutta- ja rahoitusjärjestelmän uudistamista tutkivan YK:n asiantuntijaryhmän ehdotusta maailmanlaajuisen talouspolitiikan koordinointineuvoston perustamisesta;

24. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota ihmisarvoisen työn ja työsuojelun edistämiseen sekä sukupuolisyrjinnän ja lapsityövoiman torjuntaan ja seuraamaan tässä asiassa Kansainvälisen työjärjestön suosituksia, sekä toteaa, että tämän järjestön asemaa on vahvistettava;

25. korostaa, että on saatava aikaan kansainvälinen hallintojärjestelmä, joka suojelee kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä ja maita, erityisesti niitä, joihin kriisi on kohdistunut vakavimmin ja joiden turvaverkot ovat riittämättömiä tai joista ne puuttuvat kokonaan;

26. panee merkille, että Kansainvälisen valuuttarahaston jäsenet ovat myöntäneet 250 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä erityisnosto-oikeuksia ja että ainoastaan 18 miljardia dollaria erityisnosto-oikeuksista menee kehitysmaille; kehottaa jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä tutkimaan kiireesti Soroksen ehdotusta, jonka mukaan vauraiden maiden olisi kohdennettava erityisnosto-oikeuksiaan globaalien julkishyödykkeiden, kuten ilmastonmuutoksen torjunnan ja köyhyyden poistamisen, rahoittamiseen;

27. pyytää neuvostoa ja komissiota vauhdittamaan kansainvälisten rahoituslaitosten määrärahojen lisäämistä, josta sovittiin G20-huippukokouksessa;

28. pyytää neuvostoa ja komissiota edistämään IMF:n perinpohjaista uudistamista;

29. vaatii lujittamaan makrotaloudellista yhteistyötä G20-ryhmän keskuudessa, vahvistamaan Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmän asemaa ja uudistamaan kansainvälisiä rahoituslaitoksia, jotta voitaisiin vastata yhdessä talouskriisiin ja sen vaikutuksiin kehitysmaihin;

30. pitää valitettavana, ettei rahoitussektori ole ottanut opikseen tästä ennennäkemättömästä kriisistä valtioiden valtavista pelastustoimenpiteistä huolimatta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä G20-maiden johtajien sitoutumista Pittsburghissa syyskuussa 2009 pidetyssä kokouksessa sen varmistamiseen, että rahoitussektori korvaa kriisin kustannukset, joista tähän asti ovat vastanneet veronmaksajat, muut kansalaiset ja julkiset palvelut sekä kehittyneen talouden maissa että kehitysmaissa;

31.  uskoo vahvasti, että pankkijärjestelmän verottaminen merkitsisi rahoitussektorin oikeudenmukaista osallistumista globaalin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen; vaatii myös kansainvälistä veroa rahoitusliiketoimille, jotta kokonaisverojärjestelmä toimisi oikeudenmukaisemmin ja synnyttäisi lisäresursseja kehitysavun ja globaalien julkishyödykkeiden rahoittamiseksi, mukaan luettuina kehitysmaiden ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin sopeuttamisen ja vaikutusten lieventämisen rahoittaminen;

32. kehottaa komissiota esittämään tiedonannon siitä, miten kansainvälistä rahaliikennettä koskeva vero voi vaikuttaa, muiden muassa, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, maailmanlaajuisen epätasapainon korjaamiseen ja maailman kestävän kehityksen edistämiseen;

33. katsoo, että tiedonannossa, jonka Kansainvälinen valuuttarahasto laatii seuraavaan G20-kokoukseen siitä, miten rahoitusjärjestelmä vaikuttaa hallitusten lukuisiin toimiin liittyviin taakkoihin, olisi otettava huomioon kaikki julkisille talouksille aiheutuvat suorat ja epäsuorat taakat, erityisesti niiden vaikutus kehitysmaiden talousarvioihin;

34. toteaa erittäin huolestuneena, että kehitysmailla odotetaan olevan 315 miljardin dollarin rahoitusvaje vuonna 2010 ja kasvava finanssipoliittinen ahdinko kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevissa maissa vaarantaa 11,6 miljardin dollarin koulutukseen, terveyteen, infrastruktuureihin ja sosiaaliturvaan tarkoitetut menot; kannattaa tästä syystä velkojen, pääoma ja korot mukaan luettuina, takaisinmaksun keskeyttämistä tilapäisesti ja vähiten kehittyneiden maiden velkojen peruuttamista, jotta kehitysmaat voivat toteuttaa suhdanteiden vaihtelut huomioon ottavaa finanssipolitiikkaa kriisin vakavien vaikutusten lieventämiseksi; ehdottaa, että luodaan riippumaton ja avoin velka-asioiden kansainvälinen sovitteluelin;

35. pitää myönteisinä jäsenvaltioiden aloitteita, jotka koskevat vapaaehtoisten maksujen käyttöönottoa lento- ja meriliikennepäästöille, jotta voidaan osallistua ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyvien kustannusten rahoittamiseen, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita harkitsemaan vastaavien maksujen käyttöönottoa;

36.  kehottaa 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman mukaisesti jäsenvaltioita ja komissiota sopimaan Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän yhteydessä, että vähintään 25 prosenttia päästöoikeuksien kaupan yhteydessä saaduista tuloista käytetään kehitysmaiden tukemiseen julkisten investointien avulla ilmastonmuutoksen torjunnassa;

37. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kaikkia toimia, joilla pyritään torjumaan ilmastonmuutosta, jonka vaikutuksista kehitysmaat kärsivät eniten, ja lisäämään tarkoituksenmukaista teknologian siirtoa;

38. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota ympäristökriisin ja alikehittyneisyyden suhteeseen, ja kehottaa niitä asettamaan kestävän kehityksen ja "vihreän kasvun" EU:n ensisijaisiksi strategisiksi tavoitteiksi; kehottaa EU:ta osoittamaan lisäresursseja ilmastonmuutoksen torjuntaa koskeviin sitoumuksiinsa kehitysmaissa ja ottamaan huomioon myös ympäristöpakolaisten kasvavan määrän;

39. pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2009 tekemää sitoumusta olla heikentämättä vuosituhannen kehitystavoitteita ilmastonmuutoksen torjunnan yhteydessä; vaatii neuvostoa sopimaan mahdollisimman pikaisesti Kööpenhaminan huippukokouksen päätelmien ja G20 -ryhmän kompromissien puitteissa selkeistä rahoitussitoumuksista, joiden avulla kehitysmaat voivat selviytyä ilmasto-olosuhteiden heikentymisestä ja joilla varmistetaan, että talouskriisin vuoksi tarvittava apu ei johda ulkoisen velkaantumisen liialliseen kasvuun;

40. korostaa maahanmuuttajien kotimaahansa osoittamien rahalähetysten keskeistä merkitystä, sillä pääomavirrat kulkevat näin suoraan kehitysmaiden kohdeväestölle, joka voi nopeasti käyttää varat välittömiin tarpeisiin; pyytää jäsenvaltioita ja vastaanottavia maita helpottamaan rahalähetysten toimittamista ja ponnistelemaan niiden kustannusten alentamiseksi;

41. pitää myönteisenä G8-maiden johtajien sitoutumista heinäkuussa 2009 Italian L'Aquilassa pidetyssä huippukokouksessa alentamaan rahalähetysten toimitusmaksuja kymmenestä viiteen prosenttiin viidessä vuodessa; uskoo, että lisääntyvä markkinakilpailu ja laajempi sääntelykehys ovat olennaisen tärkeitä, jotta vähennetään rahalähetysten toimittamiseen liittyviä kustannuksia ja nopeutetaan uusien tekniikoiden käyttöönottoa sekä edistetään köyhien taloudellista osallistumista kehitysmaissa;

42. tukee julkisyhteisöjen keskinäisiä ja julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiä kehitysaloitteita, jotka perustuvat hankkeiden julkiseen hallinnointiin ja yksityisten lahjoittajien tukeen ja ovat kumppanimaiden tavoitteiden mukaisia ja jotka ovat keino lisätä vastuullisia ja kestäviä suoria investointeja kehitysmaihin sekä helpottaa teknologian siirtoa;

43. muistuttaa kansalaisyhteiskunnan, paikallisviranomaisten ja hajautetun yhteistyön merkittävästä tehtävästä talouskriisin seurausten hallinnassa ja kehitysprosesseissa; kehottaakin komissiota keskittämään EU:n kehitysmaille antaman kehitysapurahoituksen hajautettuihin toimiin;

44. pitää myönteisenä haavoittuneille maille tarkoitettua FLEX-järjestelyä, jolla tuetaan Afrikan, Karibian ja Tyynen valtameren tukikelpoisia maita (AKT-maat), jotta ne selviytyisivät kriisin sosiaalisista vaikutuksista, ja kehottaa maksamaan varat nopeasti; toistaa kuitenkin huolensa siitä, miten komissio aikoo täyttää tulevina vuosina talousarviotuen aikaistamisesta syntyvän rahoitusvajeen;

45. pitää kauppaa talouskasvun ja köyhyyden vähentämisen tärkeimpänä välineenä kehitysmaissa ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita käyttämään kansainvälistä vaikutusvaltaansa, jotta kehitysyhteistyö olisi edelleen Doha-kierroksen neuvottelujen ytimessä ja jotta kyseinen kierros saataisiin päätökseen onnistuneesti, oikeudenmukaisesti ja kehitykseen keskittyen, ja tehostamaan samalla kauppaa tukevan avun kohdentamista köyhiä hyödyttäväksi;

46. korostaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaan EU:n on toteutettava kauppaa, turvallisuutta, muuttoliikettä, maataloutta ja muita aloja koskevia toimiaan johdonmukaisesti siten, että toimet ensinnäkin hyödyttävät kehitysmaita ja toiseksi edistävät oikeudenmukaista ja kehitystä tukevaa kansainvälistä rahoitus- ja kauppajärjestelmää;

47. palauttaa mieliin, että EY:n perustamissopimukseen kirjattu kehitysyhteistyön johdonmukaisuuden periaate on keskeisessä roolissa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa; vaatii vastaavasti Euroopan unionia kehittämään kauppapolitiikan, joka on yhdenmukainen ja yhteneväinen vuosituhannen kehitystavoitteiden kanssa; kehottaa täsmentämään selkeitä oikeudellisia mekanismeja, joilla varmistetaan EU:n vastuu politiikkansa johdonmukaisuutta koskevien velvoitteiden suhteen;

48. vaatii lisää johdonmukaisuutta EU:n kehitysavulta ja muulta politiikalta; huomauttaa, että esimerkiksi EU:n tukemien maataloustuotteiden markkinointi saattaa vaikeuttaa vakaiden markkinoiden luomista köyhien paikallisten viljelijöiden tuotteille ja siten heikentää paikallisviljelyn tehostamiseen pyrkiviä hankkeita;

49. on vakuuttunut, että mikäli Dohan kierroksella saadaan aikaan tasapainoinen, oikeudenmukainen ja kehitykseen keskittyvä lopputulos, se edistää talouden elpymistä kriisistä ja osaltaan lievittää köyhyyttä kehitysmaissa, luo kunnollisia työpaikkoja ja alentaa kuluttajahintoja; on siksi hyvin huolissaan siitä, että Dohan kierroksen neuvottelut eivät edisty;

50. katsoo, että rahoitusvakauden kohentamiseksi ja maailmanlaajuisen kauppajärjestelmän toiminnan parantamiseksi WTO:n yhteydessä on siirryttävä kohti sellaista uutta kansainvälistä rahoitusjärjestelmää, joka perustuu kehitysmaiden erityisongelmat huomioon ottaviin monenvälisiin sääntöihin ja jonka Yhdistyneet Kansakunnat vahvistaa;

51. muistuttaa, että kauppaa tukevan avun on tarkoitus auttaa kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita neuvottelemaan ja panemaan täytäntöön kauppasopimuksia ja hyötymään niistä, löytämään uusia kauppakumppaneita ja nopeuttamaan köyhyyden poistamista; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU saavuttaa annetut sitoumukset kasvattaa kyseisen avun määrä 2 miljardiin euroon vuodessa vuoteen 2010 mennessä; pyytää komissiota toimittamaan yksityiskohtaiset tiedot budjettikohdista ja määrärahoista, joita käytetään kauppaan liittyvään tukeen ja kauppaa tukevaan apuun (budjettikohdan 20 02 03 lisäksi), ja kaikesta EU:n talousarviosta rahoitetusta kauppaa tukevasta avusta;

52. vakuuttaa jälleen, että talouskumppanuussopimukset olisi suunniteltava kehitystä hyödyttäviksi välineiksi eikä niitä saisi pitää ainoastaan kansainvälisen kaupan välineinä; kehottaa komissiota pyrkimään neuvottelujen nopeaan päätökseen ja ottamaan huomioon tavat, joilla sopimusten määräykset voivat vaikuttaa AKT-maiden kykyyn selviytyä kriisistä;

53. panee merkille, että monien kehitysmaiden ja etenkin vähiten kehittyneiden maiden vientitulojen romahdus on heikentänyt eteläisen pallonpuoliskon maiden kasvua ja kehitystä; toivoo, että kun komissio neuvottelee ja panee täytäntöön kauppasopimuksia ja eritoten talouskumppanuussopimuksia, se lujittaisi kehitykseen vaikuttavien EU:n politiikkojen johdonmukaisuutta ja muun muassa edistäisi ihmisarvoista työtä, vaurautta ja työpaikkkojen luomista ja varmistaisi asianmukaisen epäsymmetrian ja siirtymäkaudet kaupan alan sitoumuksissa, kunkin maan ensisijaisten tavoitteiden kunnioittamisen sekä tärkeimpien toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan asianmukaisen kuulemisen;

54. katsoo, että ne kehitysmaat, jotka ovat erityisen riippuvaisia kehitysyhteistyövaroista ja joiden talous on vahvasti vientipainotteinen, ovat tähän saakka kärsineet eniten kriisin vaikutuksista, sillä rahoitusvirrat pohjoisesta etelään pienenevät yhä enemmän ja monien kehitysmaiden sisämarkkinat ovat liian heikot kompensoidakseen viennin hiipumisen;

55. pyytää komissiota laatimaan arvion AKT-maiden vientiriippuvuudesta ja sen yhteensopivuudesta maakohtaisten strategia-asiakirjojen kehitystavoitteiden kanssa;

56. panee merkille sopimuksen maailmanlaajuisesta tullietuusjärjestelmästä, jonka 22 kehitysmaata perustivat tullien ja niiden välisen viennin muiden esteiden vähentämiseksi tarkoituksena vahvistaa eteläisten maiden keskinäistä kauppaa ja vähentää niiden alttiutta maailmankaupan häiriöille;

57. katsoo, ettei protektionismi ole pitävä ratkaisu kriisiin ja painottaa EU:lle antamaansa kehotusta, että sen olisi tehtävä osansa vähentämällä erittäin paljon haittaa kehitysmaille tehneitä kaupan esteitä ja kauppaa vääristäviä, myös EU:n myöntämiä, tukia;

58. katsoo, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikalla olisi pyrittävä oikeudenmukaiseen tasapainoon EU:n ja kehitysmaiden etunäkökohtien välillä ja että markkinoiden vastavuoroista avaamista ei pitäisi toteuttaa kehitysmaiden taloudellisen vakauden kustannuksella, ja vaatii vastaavia valvonta- ja sääntelykehyksiä; pyytää, että komissio, neuvosto ja EIP asettaisivat kehitysyhteistyössä etusijalle pk-yrityksille ja pienviljelijöille tarjottavat mikroluotot, jolloin alueiden taloudellisia rakenteita edistettäisiin kestävällä tavalla;

59. kehottaa komissiota varmistamaan, että se huolehtii pitkän aikavälin kehitystavoitteiden täyttämiseksi toteutettavista toimista samalla kun se valmistelee jatkuvaa kehitys- ja humanitaarista apua vaiheessa, jolloin kehitysmaihin kohdistuu kaikkein suurin rasite;

60. korostaa, että rahoituskriisin laajuus, syvyys ja monisyisyys heijastaa siitä, että rahoitusmarkkinoiden kehitys ja reaalitalous eivät kulje käsi kädessä, maailmanlaajuinen epätasapaino kasvaa ja maapallon ympäristöongelmat käyvät yhä vakavammiksi, ja katsoo, että kriisi on ratkaistava, jotta talousjärjestelmä saadaan kestävän kehityksen tielle;

61. on erittäin huolissaan, että veroparatiisien kielteinen vaikutus voi merkitä ylitsepääsemätöntä estettä köyhien maiden talouskehitykselle, sillä ne loukkaavat muiden maiden itsemääräämisoikeutta, haittaavat rahoitusmarkkinoiden tehokkuutta ja resurssien allokointia, heikentävät kansallisia verojärjestelmiä ja lisäävät verotuskustannuksia, luovat uusia houkuttimia talousrikollisuudelle ja vahingoittavat yksityisiä tuloja, hyvää hallintoa ja talouskasvua ja estävät siten kehitysmaita investoimasta julkisiin palveluihin, koulutukseen, sosiaaliturvaan ja hyvinvointiin;

62. korostaa, että veroparatiisit ja offshore-keskukset kannustavat veronkiertostrategioiden käyttämiseen (esimerkiksi siirtomaksujen väärän hinnoittelun kautta), veropetoksiin ja laittomiin pääomavirtoihin; korostaa ennen kaikkea, että kehitysmaiden veropetokset johtavat vuosittain verotulojen vajeeseen, jonka määrä on kymmenen kertaa suurempi kuin kehittyneiden maiden niille maksama kehitysapu; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita asettamaan veroparatiisien, veropetosten ja kehitysmaiden laittoman pääomapaon torjumisen ensisijaiseksi tavoitteekseen; toistaa tässä yhteydessä olevansa vakuuttunut siitä, että automaattista tietojenvaihtoa olisi laajennettava maailmanlaajuisesti ja se olisi pantava täytäntöön monenvälisen kehyksen puitteissa;

63. huomauttaa, että maailmassa on kymmeniä veroparatiiseja, joita jopa eräät OECD-maissa toimivat yritykset käyttävät välttyäkseen verojen maksamiselta kotimaassaan tai niissä kehitysmaissa, joissa yrityksillä on tuottavaa toimintaa; pyytää komissiota selvittämään, miten automaattista tietojenvaihtoa voitaisiin laajentaa maailmanlaajuisesti, miten yhteistyöhaluttomiin veroparatiiseihin ja niiden käyttäjiin kohdistettuja pakotteita voidaan panna täytäntöön ja miten liikevoittoja ja maksettuja veroja koskevien maakohtaisten selvitysten antamisesta voidaan tehdä pakollista EU:ssa toimiville kansainvälisille yrityksille;

64. myöntää, ettei verotietojen vaihtoa koskevien sopimusten avulla päästä eroon suojattujen verotusjärjestelmien haitallisista rakenteista ja julkisten rekistereiden puuttumisesta eivätkä ne myöskään edistä selvitysten tekoa, tarkastuksia tai tietojen säilyttämistä; pitää myönteisinä G20-maiden ja OECD:n pyrkimyksiä torjua veroparatiiseja, mutta pitää valitettavana, että asetetut kriteerit, verotustietojen vaihtoa koskevat sopimukset ja olemassa olevat menettelyt eivät riitä veroparatiisiongelman ja laittomien rahavirtojen ratkaisemiseen; kehottaa OECD:tä, G20-maita ja EU:ta ottamaan käyttöön tiukemmat kriteerit veroparatiisien tunnistamiseksi ja ponnistelemaan kohti kansainvälisesti sitovia monenvälisiä ja automaattisia verotustietojen vaihtoa koskevia sopimuksia sekä harkitsemaan vastatoimia, ellei sääntöjä noudateta;

65. kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia tukemaan kehitysmaita niiden tulopuolen vahvistamisessa ja verotusvalmiuksien kehittämisessä;

66. toteaa, että puolet kehitysmaista lähtöisin olevista laittomista rahavirroista liittyy kaupan väärään hinnoitteluun, ja toistaa kehotuksensa tehdä uusi sitova globaali taloussopimus, joka pakottaa monikansalliset yhtiöt – myös niiden eri tytäryhtiöt – ilmoittamaan automaattisesti tekemänsä voitot ja maksamansa verot maakohtaisesti, jotta varmistetaan myynnin, voittojen ja verojen avoimuus kaikilla lainkäyttöalueilla, joilla yhtiöt toimivat;

67. kehottaa komissiota edistämään aktiivisesti yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuuta, jotta voitaisiin valvoa tehokkaasti monikansallisten yritysten ja niiden tytäryhtiöiden toimista kehitysmaissa aiheutuvia sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia sekä vaikutuksia ihmisoikeuksiin;

68. panee huolestuneena merkille, että kehitysmaiden taloudellisen hyvinvoinnin rapautuminen saattaa johtaa liian suuriin työttömyyslukuihin ja taloudellisen siirtolaisuuden lisääntymiseen; toteaa myös, että tällaiset muuttovirrat voivat johtaa kehitysmaiden "aivovuotoon" ja vahingoittaa niiden tulevaa talouskasvua;

69. toteaa, että kehitysmaiden pankkijärjestelmiä on parannettava olennaisesti konkreettisena toimenpiteenä, jolla varmistetaan investoinnit ja rahoitusalan kehitys ja kasvu, maahanmuuttajien rahalähetykset sekä kauppa- ja muu merkityksellinen vaihto ja jolla edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja poliittista ja taloudellista vakautta;

70. pitää myönteisenä Yhdistyneiden Kansakuntien huumeiden ja rikollisuuden torjunnan toimiston sekä Maailmanpankin käynnistämää Stolen Asset Recovery -hanketta, jolla autetaan kehitysmaita torjumaan korruptiota, rikollista toimintaa ja veropakoilua, ja kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan korruption vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen;

71. pitää erityisen tärkeänä kehitysmaiden tukemista niiden rakentaessa toimivia välineitä, joiden tarkoituksena on kehitysmaiden oman edun mukaisesti torjua korruptiota, edistää oikeusvaltion periaatteita sekä saavuttaa julkisen talouden hyvä hallinto ja avoimuus, jotta voitaisiin parantaa ennustettavuutta, talousarvion toteutettavuutta ja varainhoidon valvontaa; pitää erityisen tärkeänä julkisen talouden parlamentaarista valvontaa; vaatii, että kansainvälisiä kirjanpitonormeja on parannettava veronkierron ja veropetosten estämiseksi jopa siinä määrin, että kansainvälisiä yhtiöitä vaaditaan laatimaan maakohtaiset tilinpäätökset;

72. pitää myönteisenä, että EIP panee täytäntöön offshore-pankkeja koskevat toimintalinjansa; pyytää EU:ta, jäsenvaltioita ja EIP:tä ottamaan edelläkävijän aseman veroparatiisien torjumisessa ottamalla käyttöön julkisia hankintoja ja julkisten varojen maksua koskevat säännöt, jotka estävät kaikkia veroparatiiseihin rekisteröityneitä yrityksiä, pankkeja ja muita elimiä hyötymästä julkisista varoista; kehottaa EIP:tä tutkimaan tiukennettujen periaatteidensa mukaisesti yritysten ja rahoituksen välittäjien tarvetta raportoida toimistaan maakohtaisesti;

73. panee merkille, että EIP on pyrkinyt varmistamaan ettei sen takuita ja investointeja panna täytäntöön veroparatiisien kautta; pyytää EIP:tä ryhtymään tarvittaviin lisätoimiin ettei näin tapahdu epäsuorasti; pyytää, että EIP:tä ilmoittamaan offshore-rahoituskeskuksia koskevan toimintansa täytäntöönpanosta; pyytää, että EIP olisi erityisen tarkkana vaatimuksia tai ehtoja laatiessaan, jotta ne olisivat yhteneväiset EU:n tavoitteiden sekä ILO:n 'ihmisarvoista työtä' koskevan käsitteen kanssa sen varmistamiseksi, että avun määrä maksimoidaan, paikallisia yrityksiä otetaan mukaan toimintaan ja tuetaan korruption torjutaa; katsoo, että EIP:n olisi rekrytointipolitiikassaan keskityttävä suosimaan ympäristö- ja kehitysyhteistyöalan asiantuntemusta;

74. toteaa, että EIP:n ulkoista lainatoimintaa ja yhteistyöjärjestelyjä koskeva käynnissä oleva väliarviointi, joka saadaan päätökseen vuonna 2010 ja jossa Euroopan parlamentti toimii toisena lainsäätäjänä, tarjoaa merkittävän mahdollisuuden lujittaa EIP:n asemaa kehitysyhteistyössä siten, että perimmäisenä tavoitteena on vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä; katsoo siksi, että köyhyyden vähentämiseen pyrkivät hankkeet on asetettava etusijalle;

75. pitää valitettavana, että kehitysmaiden maatalousinvestoinnit ovat 1980-luvun jälkeen jatkuvasti vähentyneet ja kehottaa painokkaasti komissiota tekemään elintarviketurvasta ja elintarvikeomavaraisuudesta Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan painopistealueen ja lisäämään näin ollen tukea maatalousalalle ja erityisesti elintarviketuotannolle sekä maatalouden kehitykselle;

76. katsoo, että yksi kehitysmaiden talouskehityksen suurimmista esteistä on se, että potentiaalisten yritysten luottojen ja mikroluottojen saantia on rajoitettu; painottaa lisäksi, että lainatakuita ei ole useimmissa tapauksissa saatavilla; kehottaakin komissiota ja EIP:tä kehittämään runsain mitoin luottojen ja mikroluottojen saamiseen liittyviä ohjelmia;

77. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan toimia kehitysmaiden luotonsaannin helpottamiseksi, monenkeskisten kehityspankkien merkittävä pääomittaminen mukaan lukien, ja luomaan puitteet toimilupien myöntämiselle erilaisille rahoituspalvelujen tarjoajille, jotta voidaan vastata paikallisten asiakkaiden tarpeisiin;

78. pyytää komissiota ottamaan huomioon tässä mietinnössä esitetyt suositukset sen laatiessa väliarvioinnin jälkeen ehdotuksen päätökseksi EIP:n ulkoisista lainanantovaltuuksista;

79. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, YK:n järjestöille, Kansainväliselle valuuttarahastolle ja Maailmanpankille, EU:n jäsenvaltioiden edustajille Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin hallintoneuvostossa sekä G20-maille.

(1) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 6. (2) Neuvoston päätelmät 9558/07, 15. toukokuuta 2007. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA-PROV(2009)0102. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0029. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0028. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0185. (7) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 396. (8) Asia C-155/07, Euroopan parlamentti vastaan Euroopan unionin neuvosto; EUVL L 327, 20.12.2008, s. 3. (9) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 3.

Vuonna 2007 puhjenneen talous- ja rahoituskriisin vaikutus nousevan talouden maihin ja kehitysmaihin sekä erityisesti matalan tulotason maihin on karvas ja syvä.

Näissä maissa on pysähtynyt täysin viimeisen vuosikymmenen aikana saavutettu kehitys, jonka ilmentyminä ovat olleet kestävä kasvu, julkisen talouden tervehdyttäminen, ulkomaisen velkataakan vähentyminen, kaupallisen toiminnan laajentuminen, vilkas hyödykekauppa ja kehitysavun lisääntyminen. Tuona aikana vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa edistyttiin varovaisesti vaikeuksista ja resurssien puutteesta huolimatta.

Köyhät maat olivat kuitenkin kärsineet jo rahoituskriisiä edeltävinä vuosina elintarvikekriisistä ja perushyödykkeiden kallistumisesta, mikä vahingoitti satojen miljoonien ihmisten mahdollisuuksia toimeentulonsa hankkimiseksi. Lisäksi köyhät maat olivat kärsineet energiakriisistä, jonka vuoksi muut kuin öljyn- ja kaasuntuottajamaat joutuivat käyttämään suuren osan varoistaan toimintansa ylläpitämiseksi, sekä ilmastokriisistä, jonka seuraukset näkyvät kaikkein selvimmin kehitysmaissa, joiden sadot ovat kärsineet vaurioita ja joiden infrastruktuuria on tuhoutunut.

Rahoituskriisi vaikeutti moninkertaisesti tilannetta, josta matalimman tulotason maat olivat jo alkaneet kärsiä.

Kriisin ensimmäiset merkit olivat nähtävissä vuoden 2007 toisella puoliskolla, ja kriisin vaikutukset tuotantotalouteen näkyivät vuoden 2008 aikana. Vähän yli vuosi sitten tapahtuneen Lehman Brothersin konkurssin jälkeen kaikki asiantuntijat poikkeuksetta katsoivat meidän olevan rahoituskuilun partaalla ja suuren laman odottavan oven takana.

Rahoituskriisin alun jälkeisen kehityksen perusteella voimme todeta seuraavat tosiasiat:

1.   Kehitysmaat eivät aiheuttaneet kriisiä, eivätkä ne olleet kriisin syy. Kehitysmaat kuitenkin kärsivät kriisin tuhoisimmista seurauksista. Syyt juontuvat kehittyneistä maista ja niissä levinneistä tietyistä rahoitusjärjestelmän läpinäkymättömistä käytänteistä, keinottelukuplien ruokkimisesta, tuotantotalouteen liittyvien nopeiden ja keinotekoisten voittojen ahnehtimisesta ja monien merkittävien rahoituslaitosten johtajien vastuuttomuudesta. Tämän kaiken annettiin tapahtua sääntelyn täydellistä purkamista vaativan ja kaikenlaista julkishallinnon puuttumista vastustavan globalisaatiomallin mukaisesti.

2.   Alussa rahoituskriisiksi määritelty kriisi, jolla väitettiin tai arveltiin olevan vain vähän vaikutusta löyhästi maailmanlaajuisessa rahoitusjärjestelmässä mukana oleviin kehitysmaihin, on osoittautunut yhä kasvavassa määrin tuhoisaksi taloudelliseksi, sosiaaliseksi, kehitystä estäväksi ja humanitaariseksi kriisiksi. Kuten Euroopan komissio on osoittanut, kehittyneiden ja nousevan talouden maiden jälkeen kriisin "kolmas aalto" on saapunut dramaattisella tavalla kehitysmaihin. Tässä tapauksessa "aalto" on muuttumassa "hyökyaalloksi".

3.   Todellisuudessa kehitysmaiden kaikki toiminnan alat kärsivät tästä kriisistä:

a)  Talouskasvu on heikentynyt ja työttömyys on lisääntynyt. Vuonna 2009 nousevan talouden maiden ja kehitysmaiden kasvu heikentyi neljänneksellä vuoteen 2007 ja kolmanneksella vuoteen 2008 verrattuna. Tulevaisuudennäkymissä ennustetaan, että heikentyminen jatkuu tulevina vuosina vähintään seuraavien viiden vuoden ajan. Tämän kaiken seurauksena työttömien ja köyhyydessä elävien työntekijöiden määrä on lisääntynyt kiihtyvällä vauhdilla erityisesti kaupunkialueilla. Tämä voi lisäksi moninkertaistaa muuttovirrat, joihin lisätään vielä ilmastonmuutoksesta aiheutuva muuttoliike.

b)  Raaka-aineiden hinnat ja raaka-aineista saatavat tulot ovat laskeneet. Raaka-aineiden (öljyä lukuun ottamatta) hintojen ennustetaan laskevan yli 20 prosentilla vuonna 2009.

c)  Kaupankäynti on vähentynyt ja kaupanrajoitukset ovat lisääntyneet. Kaupankäynnin kokonaismäärän ennustetaan laskevan yli 10 prosentilla vuonna 2009. Nousevan talouden maiden ja kehitysmaiden tavaroiden viennin ennustetaan laskevan jopa 17 prosentilla Afrikassa, kun vuonna 2008 odotettiin vielä 11,3 prosentin kasvua. Tämä kaikki heikentää merkittävällä tavalla vaihtotasetta, mikä vahingoittaa vakavasti kyseisten maiden velanotto- ja sijoituskykyä.

d)  Kansainvälisen rahoituksen saanti on vaikeutunut ja ulkomaiset sijoitukset ovat vähentyneet. Ulkomaiset rahoitusvirrat nousevan talouden maihin ja kehitysmaihin ovat vähentyneet merkittävästi, ja alhaisen tulotason maiden ulkoisten rahoitustarpeiden ennustetaan nousevan ajanjaksolla 2009–2010 joka vuosi 25 miljardia euroa vuoteen 2008 verrattuna. IMF voi tyydyttää näistä tarpeista enintään kolmanneksen.

e)  Kehittyneissä maissa on virinnyt protektionismi, joka jarruttaa kehitysmaiden vientikykyä. Euroopan komissio on korostanut, että markkinat on pidettävä avoimina laman torjumiseksi ja talouskasvun paluun vauhdittamiseksi, mikä hyödyttäisi useita eri maita. Komissio on kuitenkin samalla todennut, että sekä avoimesti että salaa protektionistiset käytänteet ovat nousussa. Komissio on vaatinut kehittyneitä maita olemaan yhdenmukaisia julkisissa julistuksissaan ja harjoittamassaan politiikassa.

f)  Siirtolaisten varallisuus ja rahalähetykset ovat vähentyneet ja laskeneet vuonna 2009 seitsemällä prosentilla vuoteen 2008 verrattuna. Niiden odotetaan palautuvan vain osittain vuosina 2010 ja 2011. Vähentyminen vaikuttaa erityisesti matalimman tulotason maihin, joiden bruttokansantuotteesta rahalähetykset muodostavat kuusi prosenttia.

g)  Kehitysapu on laskenut ajanjaksona, jolloin todellisuudessa tarvittaisiin lisää varoja. Vuonna 2008 kehitysapua annettiin 25 miljardia euroa Gleaneaglesin vuodeksi 2010 asettamaa tavoitetta vähemmän, ja suuntaus on laskeva. Euroopan komissio ennustaa, että avustukset laskevat 22 miljardilla eurolla vuonna 2009.

h)  Velkaantuminen on lisääntynyt. Nousevan talouden maiden ja kehitysmaiden ulkomaan velan kokonaismäärä on noussut ainoastaan yhden vuoden aikana kaksi prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen.

4.   Intermón Oxfamin kaltaisten järjestöjen tekemien, yleisesti hyväksyttyjen laskelmien, BM:n kaltaisten kansainvälisten rahoituslaitosten selvitysten ja elintarviketurvaa koskeneessa huippukokouksessa (marraskuussa 2009) annetun julistuksen mukaan näiden kaikkien ihmisten elämälle haitallisten vaikutusten seurauksena on, että äärimmäisessä köyhyydessä elävien 1 000 miljoonan ihmisen muodostama joukko kasvaa lähes 100 miljoonalla ihmisellä, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kuolee 30 000–50 000 lasta ja koulutukseen, terveyteen, infrastruktuuriin ja jo valmiiksi hyvin epävakaisiin sosiaaliturvaverkostoihin käytetään entistä vähemmän rahaa.

5.   Valtiontukia, verokannustinsuunnitelmia ja ylimääräistä likviditeettiä on tässä kriisitilanteessa toistaiseksi ohjattu yli kaksikymmentä kertaa enemmän kehittyneimpien maiden ongelmien ratkaisemista varten. Tätä suhdetta on mahdoton hyväksyä. IMF:n uusista, G20-kokousten jälkeen sovituista lainoista ainoastaan 1,6 prosenttia on myönnetty Afrikalle. G20-maiden sopimiin erityisiin nosto-oikeuksiin liittyvistä yhteensä 250 miljardista eurosta ainoastaan 17 miljardia euroa on ohjattu Afrikan hyväksi. Toisaalta lainat lisäävät köyhtyneiden maiden velkataakkaa. Lisäksi vaatimukset kehittyneiden maiden julkisen talouden vakauttamisesta vaarantavat julkista kehitysapua koskevien lupausten noudattamisen.

6.   On selvää, että kriisin helpottaessa kehittyneissä maissa kriisi on samanaikaisesti voimistunut kehitysmaissa. Kun kehittyneet maat ovat jo selviämässä kriisissä, maat, jotka tarvitsisivat kriisistä selviytymistä kaikista eniten, jatkavat vain vajoamistaan.

7.   Sekä kriisin voimakkuuden että keston osalta tämä kriisi on kehittyneelle maailmalle vain väliaikainen kuoppa hyvinvoinnissa. Suurelle osalle kehitysmaita kriisistä uhkaa kuitenkin kehkeytyä kuilu, joka tekee tyhjäksi yli vuosikymmenen taistelun köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan ja joka vahingoittaa vakavasti kokonaista sukupolvea.

8.   Kriisin jatkuminen kehitysmaissa rajoittaa myös talouskasvua koko maailmassa. Euroopan komissio on tunnustanut tämän huomauttaessaan, että "kehitysmaiden talouskasvu edistää työllisyyttä, kasvua ja vaurautta myös muissa maissa ja luo maailmaan rauhaa ja vakautta". G20-maiden Pittsburghissa antamassa julistuksessa huomautetaan samasta asiasta, kun siinä todetaan, että "kehityskuilun kaventamiseen tähtäävät toimet voivat edistää merkittävällä tavalla maailmantalouden kasvua".

9.   Vaikka kansainvälinen yhteisö on korostanut toistuvasti, että kehitys on olennainen osa nykyisen maailmanlaajuisen kriisin ratkaisua, ja vaikka New Yorkin, Accran ja Dohan kansainvälisissä konferensseissa, G20-maiden Washingtonin, Lontoon ja Pittsburghin kokouksissa ja erityisesti G8-maiden L'Aquilan huippukokouksessa annettiin vahvoja kannanottoja ja hyväksyttiin konkreettisia sitoumuksia vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi, kehitysavun sovittujen tavoitteiden noudattamiseksi, kehitysavun tehokkuuden parantamiseksi ja kehitysmaiden mukaan ottamiseksi globaalin hallinnan uudistamisessa, luvatut varat eivät kuitenkaan ole päätyneet näihin maihin, eikä ilmoitettuja uudistuksia ole vielä käynnistetty.

Kehittyneen maailman on vastattava tämän todellisuuden asettamiin haasteisiin tehokkaasti ja nopeasti. Köyhyyttä ja syrjäytymistä torjuvaa kehitysapua, kehitystä edistäviä toimenpiteitä ja kriisistä selviytymistä edesauttavia toimia tarvitaan nyt, vuonna 2010. On löydettävä keinot, jotta avustuksia voidaan maksaa nopeasti ja jotta tuleviksi vuosiksi luvatut avustukset voidaan maksaa etukäteen.

Nopean toiminnan jatkoksi tarvitaan pidempikestoista toimintaa. Sellaiseksi ei riitä mikään yksittäinen ja huomiota herättävä toimenpide. Sen sijaan tarvitaan laaja-alaista sitoutumista toimenpiteiden koordinoinnin parantamiseen ja hallinnoinnin tehostamiseen ja tekemiseen avoimemmaksi sekä kattavien sopimusten saavuttamiseen tärkeimpien avunantajien, kumppanuusmaiden, rahoituslaitosten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

EU:n on jatkossakin otettava vastuu tämän toiminnan tehostamisesta ja sen määrittelemisestä. Tätä varten kaikkien unionin toimielinten sitoutumista on vahvistettava ja Euroopan parlamentin on saatava yhtenäinen äänensä kuuluviin.

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   panee merkille, että monien kehitysmaiden ja etenkin vähiten kehittyneiden maiden vientitulojen romahdus on hidastanut eteläisen pallonpuoliskon maiden kasvua ja kehitystä; toivoo, että kun komissio neuvottelee ja panee täytäntöön kauppasopimuksia ja eritoten talouskumppanuussopimuksia, se lujittaisi kehitykseen vaikuttavien EU:n politiikkojen johdonmukaisuutta ja muun muassa edistäisi ihmisarvoista työtä ja vaurauden ja työpaikkojen luomista sekä varmistaisi asianmukaisen epäsymmetrian ja siirtymäkaudet kaupan alan sitoumuksissa, kunkin maan ensisijaisten tavoitteiden kunnioittamisen ja tärkeimpien toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan asianmukaisen kuulemisen;

2.   on vakuuttunut, että mikäli Dohan kierroksella saadaan aikaan tasapainoinen, oikeudenmukainen ja kehitykseen keskittyvä lopputulos, se edesauttaa talouden elpymistä kriisistä ja osaltaan lievittää köyhyyttä kehitysmaissa, luo kunnollisia työpaikkoja ja alentaa kuluttajahintoja; on siksi hyvin huolissaan siitä, että Dohan kierroksen neuvottelut eivät edisty;

3.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kaikkia toimia, joilla pyritään torjumaan ilmastonmuutosta, jonka vaikutuksista kehitysmaat kärsivät eniten, ja lisäämään tarkoituksenmukaista teknologian siirtoa;

4.   muistuttaa, että kauppaa tukevan avun on tarkoitus auttaa kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita neuvottelemaan ja panemaan täytäntöön kauppasopimuksia sekä hyötymään niistä, löytämään uusia kauppakumppaneita ja nopeuttamaan köyhyyden poistamista; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU kasvattaa antamansa sitoumuksen mukaisesti kyseisen avun määrän 2 miljardiin euroon vuodessa vuoteen 2010 mennessä; pyytää komissiota toimittamaan yksityiskohtaiset tiedot budjettikohdista ja määrärahoista, joita käytetään kauppaan liittyvään tukeen ja kauppaa tukevaan apuun (budjettikohdan 20 02 03 lisäksi), ja kaikesta EU:n talousarviosta rahoitetusta kauppaa tukevasta avusta;

5.   pyytää komissiota laatimaan arvion AKT-maiden vientiriippuvuudesta ja sen yhteensopivuudesta maakohtaisten strategia-asiakirjojen kehitystavoitteiden kanssa;

6.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan toimia kehitysmaiden luotonsaannin helpottamiseksi, joihin kuuluvat monenkeskisten kehityspankkien merkittävä pääomittaminen ja puitteiden luominen toimilupien myöntämiselle erilaisille rahoituspalvelujen tarjoajille, jotta voidaan vastata paikallisten asiakkaiden tarpeisiin;

7.   panee merkille sopimuksen maailmanlaajuisesta tullietuusjärjestelmästä, jonka 22 kehitysmaata perusti tullien ja niiden välisen viennin muiden esteiden vähentämiseksi tarkoituksena lisätä eteläisten maiden keskinäistä kauppaa ja vähentää sen alttiutta maailmankaupan häiriöille.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että rahoitus- ja talouskriisin ratkaisemista olisi edelleen pidettävä ensisijaisena tavoitteena;

2.  toteaa lisäksi, että globalisaatiolla on ollut myös myönteisiä vaikutuksia kehitysmaiden talouden kokonaistilanteeseen;

3.  korostaa, että apua on annettava edelleen ja tämä on mukautettava jatkuvasti uusiin olosuhteisiin ja toimintapuitteisiin;

4.  korostaa, että maailmanlaajuisen talouskriisin vuoksi on käynyt välttämättömäksi tehostaa kehitysyhteistyötä niin määrällisesti kuin laadullisestikin;

5.  katsoo, että Euroopan unionin kehitysyhteistyötoimien tehokkuutta ja vaikuttavuutta ei voida arvioida pelkästään kehitysyhteistyömäärärahojen suuruuden perusteella;

6.  korostaa, että on saatava aikaan kansainvälinen hallintojärjestelmä, joka suojelee kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä ja maita, erityisesti niitä, joihin kriisi on kohdistunut vakavimmin ja joiden turvaverkot ovat riittämättömiä tai joista ne puuttuvat kokonaan;

7.  kehottaa EU:ta tukemaan vapaakauppaa ja poistamaan kaikki kaupan esteet ja kauppaa vääristävät tuet, ja etenkin Euroopan maataloustuet;

8.  pyytää komissiota vauhdittamaan edelleen kansainvälisen kehitysyhteistyön uudistamista;

9.  pyytää neuvostoa ja komissiota vauhdittamaan kansainvälisten rahoituslaitosten määrärahojen lisäämistä, josta sovittiin G20-huippukokouksessa;

10. pyytää neuvostoa ja komissiota edistämään IMF:n perinpohjaista uudistamista;

11. kehottaa neuvostoa ja komissiota parantamaan kahden- ja monenvälisen kehitysyhteistyön koordinointia, sillä tässä piilee yksi kehitysavun tehottomuuden pääsyistä;

12. kehottaa komissiota esittämään tiedonannon siitä, miten kansainvälistä rahaliikennettä koskeva maksu voi vaikuttaa muiden muassa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, maailmanlaajuisen epätasapainon korjaamiseen ja maailman kestävän kehityksen edistämiseen;

13. vaatii lujittamaan makrotaloudellista yhteistyötä G-20-ryhmän keskuudessa, vahvistamaan Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmän asemaa ja uudistamaan kansainvälisiä rahoituslaitoksia, jotta voitaisiin vastata yhdessä talouskriisiin ja sen kehitysmaille aiheuttamiin vaikutuksiin;

14. korostaa, että EU on velvollinen auttamaan kehitysmaita niiden pyrkiessä selviytymään maailmanlaajuisesta talouskriisistä ja ilmastonmuutoksesta, joista ne itse eivät ole vastuussa; vaatii jäsenvaltioita tässä suhteessa täyttämään täysimääräisesti viralliset kehitysapuvelvoitteensa kehittyville maille ja palauttaa mieliin, että rahoitusliiketoimien verottamiseen perustuvan uuden järjestelmän rakentamiseen verrattuna kyseisten velvoitteiden täyttäminen olisi nopeampi ja helpompi tapa varmistaa rahoituksen päätyminen kehittyville maille;

15. korostaa, että rahoitus- ja talouskriisiin on vastattava maailmanlaajuisesti, että yksikään rahoituslaitos, markkinasegmentti tai tuomioistuin ei saa jäädä sääntelyn tai valvonnan ulkopuolelle ja että rahoitusmaailman uuden hallinnon on perustuttava kaikkien toimijoiden avoimuuteen ja vastuuvelvollisuuteen;

16. katsoo, että ne kehitysmaat, jotka ovat erityisen riippuvaisia kehitysyhteistyövaroista ja joiden talous on vahvasti vientipainotteinen, ovat tähän saakka kärsineet eniten kriisin vaikutuksista, sillä rahoitusvirrat pohjoisesta etelään pienenevät yhä enemmän ja monien kehitysmaiden sisämarkkinat ovat liian heikot kompensoidakseen viennin hiipumisen;

17. huomauttaa, että rahoituskriisin laajuus, syvyys ja monisyisyys johtuvat siitä, että rahoitusmarkkinoiden kehitys ja reaalitalous eivät kulje käsi kädessä, maailmanlaajuinen epätasapaino kasvaa ja maapallon ympäristöongelmat käyvät yhä vakavammiksi, ja katsoo, että kriisi on ratkaistava, jotta talousjärjestelmä saadaan kestävän kehityksen tielle;

18. korostaa, että luottokriisi, taantuman aiheuttama epävarmuus sekä kaupan, sijoitusten ja maastamuuttajien rahalähetysten vähentyminen kansainvälisellä tasolla ovat olleet kanavia, joita myöten kriisi on siirtynyt kehittyneistä maista kehitysmaihin, katsoo, että unionin on kaikilla näillä aloilla hyväksyttävä aloitteita ja tehostettava yhteistyötä tehden, laaja-alaisesti ja yhdenmukaisesti näkyvyyttään kansainvälisissä yhteyksissä;

19. katsoo, että rahoitusvakauden kohentamiseksi ja maailmanlaajuisen kauppajärjestelmän toiminnan parantamiseksi WTO:n yhteydessä on siirryttävä kohti sellaista uutta kansainvälistä rahoitusjärjestelmää, joka perustuu kehitysmaiden erityisongelmat huomioon ottaviin monenvälisiin sääntöihin ja jonka Yhdistyneet Kansakunnat vahvistaa;

20. pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2009 tekemää sitoumusta olla heikentämättä vuosituhannen kehitystavoitteita ilmastonmuutoksen torjunnan yhteydessä; vaatii neuvostoa sopimaan mahdollisimman pikaisesti Kööpenhaminan huippukokouksen päätelmien ja G20 -ryhmän kompromissien puitteissa selkeistä rahoitussitoumuksista, joiden avulla kehitysmaat voivat selviytyä ilmasto-olosuhteiden heikentymisestä ja joilla varmistetaan, että talouskriisin vuoksi tarvittava apu ei johda ulkoisen velkaantumisen liialliseen kasvuun;

21. palauttaa mieliin, että EY:n perustamissopimukseen kirjattu kehitysyhteistyön johdonmukaisuuden periaate on keskeisessä roolissa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa; vaatii vastaavasti Euroopan unionia kehittämään kauppapolitiikan, joka on yhdenmukainen ja yhteneväinen vuosituhannen kehitystavoitteiden kanssa; kehottaa täsmentämään selkeitä oikeudellisia mekanismeja, joilla voitaisiin varmistaa EU:n vastuu politiikkansa johdonmukaisuutta koskevien velvoitteiden suhteen;

22. vaatii lisää johdonmukaisuutta EU:n kehitysavulta ja muulta politiikalta; huomauttaa, että esimerkiksi EU:n tukemien maataloustuotteiden markkinointi saattaa vaikeuttaa vakaiden markkinoiden luomista köyhien paikallisten viljelijöiden tuotteille ja siten heikentää paikallisviljelyn tehostamiseen pyrkiviä hankkeita;

23. panee huolestuneena merkille, että virallisen kehitysavun osuus kansanterveyden ja erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeisten seksuaalioikeuksien ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien suhteen on vähentynyt; huomauttaa, että työntekijöiden terveys ja jaksaminen ovat edellytys taloudelliselle kehitykselle;

24. katsoo, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikalla olisi pyrittävä oikeudenmukaiseen tasapainoon EU:n ja kehitysmaiden etunäkökohtien välillä ja että markkinoiden vastavuoroista avaamista ei pitäisi toteuttaa kehitysmaiden taloudellisen vakauden kustannuksella, ja vaatii vastaavia valvonta- ja sääntelykehyksiä; pyytää, että komissio, neuvosto ja Euroopan investointipankki asettaisivat kehitysyhteistyössä etusijalle pk-yrityksille ja pienviljelijöille tarjottavat mikroluotot, jolloin alueiden taloudellisia rakenteita edistettäisiin kestävällä tavalla;

25. panee merkille, että eräissä kehitysmaissa monet yritykset ovat jo hankkineet satojatuhansia hehtaareja maata EU:n markkinoille tarkoitetun biopolttoaineiden tuotantoa varten; vaatii, että tällaisen maanhankinnan vastapainoksi on otettava käyttöön biopolttoaineiden tuotantoa koskevat vaatimukset, joissa asetetaan selkeä enimmäismäärä biopolttoaineiden tuotannon koko elinkaaren aikana sallittaville kasvihuonekaasupäästöille ja joissa elintarviketuotantoon sopivan maan käyttö tähän tarkoitukseen tehdään kannattamattomaksi;

26. korostaa, että veroparatiisit ja offshore-keskukset kannustavat veronkiertostrategioiden käyttämiseen (esimerkiksi siirtomaksujen väärän hinnoittelun kautta), veropetoksiin ja laittomiin pääomavirtoihin; korostaa ennen kaikkea, että kehitysmaiden veropetokset johtavat vuosittain verotulojen vajeeseen, jonka määrä on kymmenen kertaa suurempi kuin kehittyneiden maiden niille maksama kehitysapu; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita asettamaan veroparatiisien, veropetosten ja kehitysmaiden laittoman pääomapaon torjumisen ensisijaiseksi tavoitteekseen; toistaa tässä yhteydessä olevansa vakuuttunut siitä, että automaattista tietojenvaihtoa olisi laajennettava maailmanlaajuisesti ja se olisi pantava täytäntöön monenvälisen kehyksen puitteissa;

27. kehitysyhteistyön tulosten parantamiseksi vaatii EU:n vastuun piiriin kuuluvien kehitysyhteistyöhankkeiden suunnittelun ja täytäntöönpanon aikana tehostetun yhteistyön, tarkkailun ja arvioinnin toteuttamista; kehottaa uutta ulkosuhteiden korkeaa edustajaa harkitsemaan erillisten yksiköiden perustamista kuhunkin kehitysapua vastaanottavaan maahan hankkeiden jatkuvaa tarkkailua ja arviointia varten;

28. panee merkille, että tarkkailua ja arviointia voitaisiin tehostaa käyttämällä asiaankuuluvia tietokoneohjelmia, joita ovat kehittäneet esimerkiksi OLAF ja EU-support, jonka kehittämällä ODAmoz-ohjelmalla voidaan luetteloida, luokitella, analysoida ja seurata kaikkia kehitysyhteistyöhankkeita ja valvoa niiden tavoitteiden mahdollista toteutumista;

29. huomauttaa, että jäsenvaltiot voisivat hyötyä EU:n arviointi- ja seurantayksiköiden tehostetusta yhteistyöstä esimerkiksi lähettämällä henkilöstöään näihin yksikköihin tarkkailemaan ja arvioimaan yksittäisten jäsenvaltioiden rahoittamia hankkeita; huomauttaa, että yhteistyö ja perusrakenteiden yhteiskäyttö voi olla erityisen hyödyllistä niille jäsenvaltioille, joiden kehitysyhteistyörakenteet ovat suhteellisen uusia, etenkin jos kyseisiin yksikköihin voidaan liittää henkilöstön koulutusta; huomauttaa, että kyseinen yhteistyö lisäisi tarvittavaa avoimuutta, parhaiden käytäntöjen käyttämistä ja jopa hyväksyntää kehitysyhteistyöbudjettien kasvattamiselle lahjoittajavaltioissa;

30. kehottaa neuvostoa ja komissiota kehitysyhteistyön toimintalinjojen ja välineiden tarkistamisen yhteydessä kiinnittämään huomiota myös siihen, että muut kuin aiotut vaikutukset kehitysmaiden kansantalouksiin sekä lisääntyvä riippuvuus kehitysyhteistyömäärärahojen maksamisesta, mikä vaikuttaa haitallisesti kasvuun, palkkoihin ja työllisyyteen, samoin kuin voittoa tavoittelevien rakenteiden syntyminen ja korruptio pidetään mahdollisimman vähäisinä;

31. pitää erityisen tärkeänä kehitysmaiden tukemista niiden rakentaessa toimivia välineitä, joiden tarkoituksena on kehitysmaiden oman edun mukaisesti torjua korruptiota, noudattaa oikeusvaltion periaatteita sekä saavuttaa julkisen talouden hyvä hallinto ja avoimuus, jotta voitaisiin parantaa ennustettavuutta, talousarvion toteutettavuutta ja varainhoidon valvontaa; pitää erityisen tärkeänä julkisen talouden parlamentaarista valvontaa; vaatii, että kansainvälisiä kirjanpitonormeja on parannettava veronkierron ja veropetosten estämiseksi jopa siinä määrin, että kansainvälisiä yhtiöitä vaaditaan laatimaan maakohtaiset tilinpäätökset;

32. huomauttaa, että maailmassa on kymmeniä veroparatiiseja, joita jopa eräät OECD-maissa toimivat yritykset käyttävät välttyäkseen verojen maksamiselta kotimaassaan tai niissä kehitysmaissa, joissa yrityksillä on tuottavaa toimintaa; pyytää komissiota selvittämään, miten automaattista tietojenvaihtoa voitaisiin laajentaa maailmanlaajuisesti, miten yhteistyöhaluttomiin veroparatiiseihin ja niiden käyttäjiin kohdistettuja pakotteita voidaan panna täytäntöön ja miten liikevoittoja ja maksettuja veroja koskevien maakohtaisten selvitysten antamisesta voidaan tehdä pakollista EU:ssa toimiville kansainvälisille yrityksille;

33. panee huolestuneena merkille, että kehitysmaiden taloudellisen hyvinvoinnin rapautuminen saattaa johtaa liian suuriin työttömyyslukuihin ja taloudellisen siirtolaisuuden lisääntymiseen; toteaa myös, että tällaiset muuttovirrat voivat johtaa kehitysmaiden "aivovuotoon" ja vahingoittaa niiden tulevaa talouskasvua;

34. panee merkille, että EIP on pyrkinyt varmistamaan ettei sen takuita ja investointeja panna täytäntöön veroparatiisien kautta; pyytää EIP:tä ryhtymään tarvittaviin lisätoimiin ettei näin tapahdu epäsuorasti; pyytää, että EIP:tä ilmoittamaan offshore-rahoituskeskuksia koskevan toimintansa täytäntöönpanosta; pyytää, että EIP olisi erityisen tarkkana vaatimuksia tai ehtoja laatiessaan, jotta ne olisivat yhteneväiset EU:n tavoitteiden sekä ILO:n 'ihmisarvoista työtä' koskevan käsitteen kanssa sen varmistamiseksi, että avun määrä maksimoidaan, paikallisia yrityksiä otetaan mukaan toimintaan ja korruptiota torjutaan; katsoo, että EIP:n olisi rekrytointipolitiikassaan keskityttävä suosimaan ympäristö- ja kehitysyhteistyöalan asiantuntemusta;

35. katsoo, että tiedonannossa, jonka Kansainvälinen valuuttarahasto laatii seuraavaan G-20-kokoukseen siitä, miten rahoitusjärjestelmä vaikuttaa hallitusten lukuisiin toimiin liittyviin taakkoihin, olisi otettava huomioon kaikki julkisille talouksille aiheutuvat suorat ja epäsuorat taakat, erityisesti niiden vaikutus kehitysmaiden talousarvioihin;

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS