– ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2009)0021),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0078/2009),
– ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutukset käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin" (KOM(2009)0665),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0065/2010),
1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
3. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;
4. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;
5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
Johdanto-osan 4 kappale
Komission teksti
Tarkistus
(4) Jotta voitaisiin auttaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joilla on vaikeuksia maksaa arvonlisävero toimivaltaisille viranomaisille ennen kuin ne ovat saaneet maksun hankkijoiltaan, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus sallia arvonlisäveron tilittäminen käyttäen kassaperusteista kirjanpitojärjestelmää, jossa luovuttajat ja suorittajat maksavat arvonlisäveron toimivaltaiselle viranomaiselle saadessaan maksun luovutuksesta tai suorituksesta ja jossa vahvistetaan luovuttajalle ja suorittajalle syntyvä vähennysoikeus luovutusta tai suoritusta maksettaessa. Tämän ansiosta jäsenvaltiot voisivat ottaa käyttöön vapaaehtoisen kassaperusteisen kirjanpitojärjestelmän, joka ei vaikuta kielteisesti niiden arvonlisäverosta saamia tuloja koskevaan kassavirtaan.
(4)Jotta voitaisiin auttaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joilla on vaikeuksia maksaa arvonlisävero toimivaltaisille viranomaisille ennen kuin ne ovat saaneet maksun hankkijoiltaan, jäsenvaltioiden olisi sallittava arvonlisäveron tilittäminen käyttäen kassaperusteista kirjanpitojärjestelmää, jossa luovuttajat ja suorittajat maksavat arvonlisäveron toimivaltaiselle viranomaiselle saadessaan maksun luovutuksesta tai suorituksesta ja jossa vahvistetaan luovuttajalle ja suorittajalle syntyvä vähennysoikeus luovutusta tai suoritusta maksettaessa. Tämän ansiosta jäsenvaltiot voisivat ottaa käyttöön vapaaehtoisen kassaperusteisen kirjanpitojärjestelmän, joka ei vaikuta kielteisesti niiden arvonlisäverosta saamia tuloja koskevaan kassavirtaan.
Perustelu
Pk-yrityksille tulisi antaa mahdollisuus yksinkertaistaa laskutusjärjestelmiään. Tämä on täysin pk-yrityksiä tukevan aloitteen mukaista.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 7 a kohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
91 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Komission teksti
Tarkistus
(7 a) Lisätään 91 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:
"Ensimmäisestä alakohdasta poiketen jäsenvaltiot hyväksyvät valuuttakurssin, jonka Euroopan keskuspankin julkaisee sinä päivänä, jona verosaatava syntyy, tai jos kyseisenä päivänä ei julkaista valuuttakurssia, Euroopan keskuspankin verosaatavan syntymistä edeltävänä päivänä julkaiseman valuuttakurssin. Kun kumpikaan valuutoista ei ole euro, valuuttakurssi lasketaan näiden kahden valuutan ja euron valuuttakurssien pohjalta."
Perustelu
Vaatimus EKP:n päivittäisen valuuttakurssin käyttämisestä laskuissa, joiden valuutta on jokin muu kuin sen jäsenvaltion valuutta, jossa alv on maksettava, voi aiheuttaa suurta kuormitusta yrityksille, koska ne käyttävät toimissaan joka tapauksessa kaupallisia valuuttakursseja. EKP:n päivittäisen valuuttakurssin pakollinen käyttö voi edellyttää, että yritykset mukauttavat kirjanpitojärjestelmänsä kahteen valuuttaan.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 8 kohta
Direktiivi 2006/112/EY
167 a artikla – 2 kohta – johdanto-osa
Komission teksti
Tarkistus
2. Jäsenvaltiot voivat säätää valinnaisen järjestelyn mukaisesti, että verovelvollisten on seuraavien ehtojen täyttyessä lykättävä vähennysoikeutta siihen asti, kun arvonlisävero on maksettu luovuttajalle tai suorittajalle:
2. Jäsenvaltioiden on säädettävä valinnaisen järjestelyn mukaisesti, että verovelvollisten on seuraavien ehtojen täyttyessä lykättävä vähennysoikeutta siihen asti, kun arvonlisävero on maksettu luovuttajalle tai suorittajalle:
Perustelu
Pk-yrityksille tulisi antaa mahdollisuus yksinkertaistaa laskutusjärjestelmiään. Tämä on täysin pk-yrityksiä tukevan aloitteen mukaista.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 9 kohta – c alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
178 artikla – f alakohta
Komission teksti
Tarkistus
(c) Korvataan f alakohta seuraavasti:
Poistetaan.
"(f) XI osaston 3 luvun 3–6 jakson mukaisesti tehdyn laskun hallussapitoa ja kunkin jäsenvaltion määräämien muodollisuuksien noudattamista, jos verovelvollinen on hankkijana velvollinen maksamaan arvonlisäveron 194–197 ja 199 artiklaa sovellettaessa.".
Perustelu
Vaatimus 27 jäsenvaltion menettelyjä vastaavan laskun hallussapidosta vähennysoikeuden käyttämiseksi aiheuttaa luovuttajille tai suorittajille lisätaakan.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 14 kohta
Direktiivi 2006/112/EY
219 a artikla
Komission teksti
Tarkistus
1. Laskujen laatimiseen on sovellettava sen jäsenvaltion sääntöjä, joka antoi asianomaiselle verovelvolliselle arvonlisäverotunnisteen, jota käyttäen verovelvollinen luovutti tavaran tai suoritti palvelun.
1.Laskujen laatimiseen on sovellettava sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa arvonlisävero on maksettava.
Jos tällaista tunnistetta ei ole, on sovellettava sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa luovuttajalla tai suorittajalla on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta luovutus tai suoritus tapahtuu, tai jos tällaista liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa luovuttajan tai suorittajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka sijaitsee tai jossa luovuttajan tai suorittajan on oltava rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi.
Jos arvonlisävero ei tule maksettavaksi Euroopan unionissa, on sovellettava sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa luovuttajalla tai suorittajalla on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta luovutus tai suoritus tapahtuu, tai jos tällaista liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa luovuttajan tai suorittajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka sijaitsee.
Kun verotettavasta luovutuksesta tai suorituksesta laskun laativa luovuttaja tai suorittaja ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa arvonlisävero on maksettava, ja henkilö, joka on velvollinen maksamaan arvonlisäveron, on tavaroiden tai palveluiden vastaanottaja, laskun laatimiseen on sovellettava sen jäsenvaltion sääntöjä, johon tavaroiden luovuttaja tai palvelujen suorittaja on sijoittautunut tai jossa tällä on kiinteä toimipaikka, josta tavara luovutettiin tai palvelu suoritettiin.
Jos luovuttajalla tai suorittajalla ei ole unionissa toimipaikkaa, laskun laatimiseen ei sovelleta tämän direktiivin säännöksiä.
2. Kun luovutuksen tai suorituksen vastaanottava hankkija on sijoittautunut muuhun kuin siihen jäsenvaltioon, josta luovutus tai suoritus tapahtui, ja hankkija on veronmaksuvelvollinen, laskun laatimiseen on sovellettava sen jäsenvaltion sääntöjä, joka antoi arvonlisäverotunnisteen, jota käyttäen tavara luovutettiin tai palvelu suoritettiin hankkijalle.
2. Kun tavaroiden tai palveluiden vastaanottaja laatii laskun (itselaskutus) ja on velvollinen maksamaan arvonlisäveron, laskun laatimiseen on sovellettava sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa arvonlisävero on maksettava.
Perustelu
Esittelijä ehdottaa, että yksinkertaistetaan säännöstä ja selvennetään, että kun luovuttajalla tai suorittajalla ei ole toimipaikkaa unionissa, laskun laatimiseen ei sovelleta direktiivin säännöksiä.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 16 kohta
Direktiivi 2006/112/EY
220 a artikla – 1 kohta – a alakohta
Komission teksti
Tarkistus
a) tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen veron peruste on alle 200 euroa;
a) tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen veron peruste on alle 300 euroa;
Perustelu
Yksinkertaistettujen laskujen käytön yläraja on liian matala, kun otetaan huomioon tämän neuvoston direktiivin tarkoituksena oleva yritysten kuormituksen vähentäminen ja kun noudatetaan komission kunnianhimoista toimintaohjelmaa EU:n yritysten hallinnollisen kuormituksen vähentämiseksi 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä. Yksinkertaistettujen laskujen käytön ylärajan nostaminen 300 euroon vähentäisi yritysten kuormitusta enemmän vaarantamatta kuitenkaan vielä jäsenvaltioiden talousarvioita.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 17 kohta
Direktiivi 2006/112/EY
221 artikla
Komission teksti
Tarkistus
Jäsenvaltiot voivat asettaa verovelvollisille velvoitteen laatia yksinkertaistettu lasku muista kuin 220 artiklassa tarkoitetuista tavaroiden luovutuksista ja palveluiden suorituksista, kun kyseessä olevien tavaroiden tai palveluiden luovutus- tai suorituspaikka sijaitsee niiden alueella.
1. Jäsenvaltiot voivat asettaa verovelvollisille velvoitteen laatia lasku 226 artiklan tai 226 b artiklan mukaisesti muista kuin 220 artiklassa tarkoitetuista tavaroiden luovutuksista ja palveluiden suorituksista, kun kyseessä olevien tavaroiden tai palveluiden luovutus- tai suorituspaikka sijaitsee niiden alueella.
2. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa verovelvolliset 220 artiklassa tai 220 a artiklassa säädetystä velvoitteesta laatia lasku verovelvollisen niiden alueella tekemistä tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista, jotka on vapautettu 110 ja 111 artiklan, 125 artiklan 1 kohdan, 127 artiklan, 128 artiklan 1 kohdan, 132, 135, 136, 375, 376 ja 377 artiklan, 378 artiklan 2 kohdan, 379 artiklan 2 kohdan sekä 380–390 artiklan mukaisesti ja joihin liittyy tai ei liity oikeus edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähentämiseen.
Perustelu
Esittelijä ehdottaa, että jäsenvaltiot voisivat vapauttaa verovelvolliset velvollisuudesta laatia yksinkertaistettu lasku verovapaista luovutuksista ja suorituksista.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 17 kohta
Direktiivi 2006/112/EY
222 artikla
Komission teksti
Tarkistus
Lasku on laadittava viimeistään verotettavan tapahtuman toteutumiskuukautta seuraavan kuukauden 15. päivänä.
Lasku on laadittava viimeistään verotettavan tapahtuman toteutumiskuukautta seuraavan toisen kuukauden 15. päivänä.
Perustelu
Komission asettamat aikarajat laskujen esittämiselle tavaroiden tai palveluiden toimittamisesta ovat monilla aloilla liian lyhyet, ja on järkevää pidentää laskujen esittämisaikaa kahteen kuukauteen verotettavan tapahtuman jälkeen.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 19 kohta – a alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
226 artikla – 4 kohta
Komission teksti
Tarkistus
4) edellä 214 artiklassa tarkoitettu hankkijan arvonlisäverotunniste;
4) edellä 214 artiklassa tarkoitettu hankkijan arvonlisäverotunniste, jolla tämä on ottanut vastaan tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen, josta hankkija on veronmaksuvelvollinen, taikka 138 artiklassa tarkoitetun tavaroiden luovutuksen;
Perustelu
Esittelijä ehdottaa arvonlisäverodirektiivin alkuperäisen tekstin säilyttämistä, koska vaatimus hankkijan arvonlisäverotunnisteen käyttämisestä kotimaisissa luovutuksissa aiheuttaisi yrityksille lisätaakan.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 20 kohta
Direktiivi 2006/112/EY
226 b artikla
Komission teksti
Tarkistus
Edellä 220 a ja 221 artiklan nojalla laadittuihin yksinkertaistettuihin laskuihin on merkittävä ainoastaan seuraavat tiedot:
1. Edellä 220 a ja 221 artiklan nojalla laadittuihin yksinkertaistettuihin laskuihin on merkittävä ainoastaan seuraavat tiedot:
a) laatimispäivä;
a) laatimispäivä;
b) tavarat luovuttavan tai palvelut suorittavan verovelvollisen tunnistetiedot;
b) tavarat luovuttavan tai palvelut suorittavan verovelvollisen tunnistetiedot, joista ilmenee verovelvollisen arvonlisäverotunniste;
c) luovutettujen tavaroiden tai suoritettujen palvelujen tunnistetiedot ja arvo;
c) luovutettujen tavaroiden tai suoritettujen palvelujen tunnistetiedot ja arvo;
d) maksettava tai hyvitettävä arvonlisäveron määrä taikka tiedot, joiden perusteella se voidaan laskea.
d) arvonlisäverokanta ja maksettava tai hyvitettävä arvonlisäveron määrä taikka tiedot, joiden perusteella se voidaan laskea;
d a) jos laadittu lasku on 219 artiklassa tarkoitettu alkuperäistä laskua muuttava tosite tai ilmoitus, erityinen ja yksiselitteinen viittaus asianomaiseen alkuperäiseen laskuun.
2. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että edellä 220 a artiklan ja 221 artiklan mukaisesti laaditut yksinkertaistetut laskut sisältävät seuraavat lisätiedot, jotka koskevat erityisiä liiketoimia tai verovelvollisten luokkia:
(a) tavarat luovuttavan tai palvelut suorittavan verovelvollisen tunnistetiedot, joista ilmenevät verovelvollisen nimi ja osoite;
(b) yhteen tai useampaan sarjaan perustuva juokseva numero, jolla yksilöidään vain lasku;
(c) hankkijan tunniste, josta ilmenevät hankkijan arvonlisäverotunniste, nimi ja osoite;
(d) kun sovelletaan alv-poikkeusta tai kun hankkija on velvollinen maksamaan arvonlisäveron, 226 artiklan ja 226 a artiklan mukaisesti vaadittavat tiedot.
Perustelu
Jotta voidaan säilyttää tasapaino yksinkertaistamismenettelyjen ja tehokkaan valvonnan välillä, jäsenvaltioiden on voitava asettaa tiukkoja laskutussääntöjä ja estää näin tuloihin kohdistuva kielteinen vaikutus.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 22 kohta
Direktiivi 2006/112/EY
230 artikla
Komission teksti
Tarkistus
Laskussa olevat määrät voidaan ilmoittaa minä valuuttana tahansa, jos maksettava tai hyvitettävä arvonlisäveron määrä ilmaistaan sen jäsenvaltion kansallisena valuuttana, jossa tavarat luovutetaan tai palvelut suoritetaan, ja tällöin on käytettävä Euroopan keskuspankin sinä päivänä julkaisemaa valuuttakurssia, jona verosaatava syntyy, tai jos kyseisenä päivänä ei julkaista valuuttakurssia, Euroopan keskuspankin edellisenä päivänä julkaisemaa valuuttakurssia.
Laskussa olevat määrät voidaan ilmoittaa minä valuuttana tahansa, jos maksettava tai hyvitettävä arvonlisäveron määrä ilmaistaan sen jäsenvaltion kansallisena valuuttana, jossa tavarat luovutetaan tai palvelut suoritetaan, ja tällöin on käytettävä jotakin 91 artiklassa tarkoitetuista valuuttakursseista.
Perustelu
Tällä tarkistuksella pyritään takaamaan jatkuva yhdenmukaisuus 91 artiklan valuuttakurssisäännöksen kanssa (vertaa tarkistukseen 1).
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 25 kohta
Direktiivi 2006/112/EY
233, 234, 235 ja 237 artikla
Komission teksti
Tarkistus
(25) Poistetaan 233, 234 ja 235 ja 237 artikla.
(25) Poistetaan 233, 234 ja 235 artikla.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 25 a kohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
237 artikla
Komission teksti
Tarkistus
(25 a) Korvataan 237 artikla seuraavasti:
"237 artikla
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä arviointikertomus sähköisen laskutuksen täytäntöönpanosta. Kertomuksissa esitetään yhteenveto erityisesti niistä teknisistä ongelmista ja puutteista, joita verovelvolliset ja verohallinto ovat havainneet, mukaan luettuna arvio mahdollisista sähköiseen laskutukseen liittyvistä petoksista, jotka johtuvat sähköisen allekirjoituksen tai organisaatioiden välisen tiedonsiirron (EDI) sisällyttämistä sähköisiin laskuihin koskevan vaatimuksen poistamisesta. Komissio toimittaa 1 päivään heinäkuuta 2014 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle jäsenvaltioiden arviointikertomusten pohjalta kertomuksen ja asiaa koskevia ehdotuksia.
Perustelu
Direktiivin alkuperäisen artiklan mukaan sähköisesti välitettyjen tai saatavien laskujen aitous ja luotettavuus on tarkistettava. Kehittynyt sähköinen allekirjoitus ja/tai automaattinen tiedonsiirto (EDI) ovat tärkeimpiä keinoja tällaisen tarkistuksen tekemiseen, ja ne vähentävät siten väärinkäytösten vaaraa sähköisen laskutuksen yhteydessä.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 29 kohta
Direktiivi 2006/112/EY
244 artikla – 3 kohta
Komission teksti
Tarkistus
Laskun tallentamiseen on sovellettava sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa verovelvollisella on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta tai jolle luovutus tai suoritus tapahtuu, tai jos tällaista paikkaa ei ole, sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa luovuttajan tai suorittajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka sijaitsee tai jossa luovuttajan tai suorittajan on oltava rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi.
Laskut voidaan tallentaa siinä muodossa, jossa ne on vastaanotettu eli joko paperi- tai sähköisessä muodossa. Vaihtoehtoisesti paperimuotoiset laskut voidaan muuntaa sähköiseen muotoon. Laskun tallentamiseen on yleisesti sovellettava sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa verovelvollisella on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta tai jolle luovutus tai suoritus tapahtuu, tai jos tällaista paikkaa ei ole, sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa luovuttajan tai suorittajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka sijaitsee tai jossa luovuttajan tai suorittajan on oltava rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi.
Perustelu
On tärkeää esittää selvästi, että paperilla ja sähköisessä muodossa olevat laskut ovat samanarvoisia. Paperilla olevien laskujen säilyttäminen vie tilaa, jonka ylläpitäminen maksaa. Sähköisen tallennuksen salliminen voi näin tehdä unionin yrityksistä entistä tehokkaampia ja vähentää niiden hallinnollisia kuluja.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 32 kohta
Direktiivi 2006/112/EY
247 artikla
Komission teksti
Tarkistus
Verovelvollisen on varmistettava, että laskut tallennetaan kuuden vuoden ajan.
Verovelvollisen on varmistettava, että laskut tallennetaan viiden vuoden ajan. Tällä artiklalla ei rajoiteta sellaisten muita aloja kuin arvonlisäveroa koskevien kansallisten säännösten soveltamista, joilla säädetään erilaisista pakollisista tallennusajoista tositteille, muun muassa laskuille.
Perustelu
On tärkeää esittää selvästi, että paperilla ja sähköisessä muodossa olevat laskut ovat samanarvoisia. Paperilla olevien laskujen säilyttäminen vie tilaa, jonka ylläpitäminen maksaa. Sähköisen tallennuksen salliminen voi näin tehdä unionin yrityksistä entistä tehokkaampia ja vähentää niiden hallinnollisia kuluja. Alkuperäisten laskujen säilytysajan lyhentäminen vähentää myös varastointitilan tarvetta.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 34 kohta
Direktiivi 2006/112/EY
248 a artikla
Komission teksti
Tarkistus
(34) Lisätään XI osaston 3 luvun 4 jaksoon 248 a artikla seuraavasti:
Poistetaan.
"248 a artikla
Jäsenvaltiot, joissa vero on maksettava, voivat valvontaa varten vaatia, että tietyt laskut on käännettävä niiden viralliselle kielelle.".
Perustelu
Vaatimus joidenkin laskujen kääntämisestä jäsenvaltioiden virallisille kielille voi olla merkittävä taakka erityisesti pienille yrityksille.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 36 a kohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
XIV osasto – 4 a luku (uusi)
Komission teksti
Tarkistus
(36 a) Lisätään 401 artiklan jälkeen luku seuraavasti:
"4 a luku
Sähköinen hallinto
401 a artikla
Jotta voidaan kehittää aktiivisesti arvonlisäveroon liittyvää tehokasta ja luotettavaa sähköistä hallintoa, komissio arvioi jäsenvaltioissa nykyisin käytettäviä sähköisen hallinnon toimia ja välineitä ja edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa tällä alalla jäsenvaltioiden välillä. Lisäksi komissio käyttää sisämarkkinoiden verotuksen järjestelmiä vahvistavaa yhteisön ohjelmaa (Fiscalis 2013), joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1482/2007/EY1, ja käyttää myös muuta olemassa olevaa unionin rahoitusta, kuten rakennerahastoja, sellaisille jäsenvaltioille annettavaan tekniseen tukeen, joissa on suurin tarve uudistaa sähköistä hallintoa Euroopan laajuisiin suuriin tietotekniikkajärjestelmiin pääsyn ja niiden käyttämisen avulla."
1 EUVL L 330, 15.12.2007, s. 1.
Perustelu
Tehokas ja luotettava sähköinen hallinto perustuu jäsenvaltioiden parhaisiin käytäntöihin, joita tuetaan Fiscalis-ohjelmalla ja EU:n olemassa olevalla rahoituksella.
PERUSTELUT
Johdanto
Nyttemmin alv-direktiiviin sisällytetty laskutusdirektiivi ei täysin saavuttanut tavoitetta, jonka mukaan arvonlisäveron sisältäviä laskuja koskevia sääntöjä on yksinkertaistettava, nykyaikaistettava ja yhdenmukaistettava. Jäsenvaltioilla on ollut käytettävissään useita eri vaihtoehtoja, minkä vuoksi laskutussäännöt eivät ole yhdenmukaisia. Tämä käy erittäin selvästi ilmi erityisesti sähköistä laskutusta koskevien sääntöjen yhteydessä.
Komission ehdotus
Komission tavoitteena on
• yksinkertaistaa lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia menettelyjä EU:n ja kansallisten viranomaisten sekä yksityisten osapuolien kannalta,
• poistaa lainsäädännöllisiä esteitä arvonlisäveron sisältävien laskujen sisämarkkinoilta,
• yksinkertaistaa yrityksien ilmoitusvelvollisuutta, mikä keventää hallinnollista rasitusta,
• kannustaa yrityksiä ottamaan käyttöön kustannustehokas ja toimiva sähköinen laskutustapa.
Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi komissio pyrkii keventämään yrityksille aiheutuvia rasitteita siten, että otetaan käyttöön yhdenmukaiset laskutussäännöt, vähennetään jäsenvaltioiden käytettävissä olevia vaihtoehtoja ja vahvistetaan, että veroviranomaisten on hyväksyttävä sähköiset ja paperilaskut samoin ehdoin.
Ehdotus hyödyttää myös pk-yrityksiä mahdollistamalla yksinkertaistettujen laskujen käytön, kuten pieniä summia koskevien laskujen, jotka ovat erityisen tärkeitä pk-yrityksille, ja antamalla kaikille jäsenvaltioille mahdollisuuden tilittää arvonlisävero kassaperusteista kirjanpitojärjestelmää käyttäen.
Komissio aikoo ehdotuksen myötä kannustaa sähköisen laskutuksen käyttöön poistamalla sähköisten laskujen toimittamiseen ja tallentamiseen liittyviä lainsäädännöllisiä esteitä.
Ehdotuksella pyritään myös torjumaan petoksia siten, että tiukennetaan laskun asemaa alv-vähennyksissä koskevia sääntöjä ja nopeutetaan tietojenvaihtoa yhteisön sisäisistä luovutuksista/suorituksista.
Ehdotukseen liittyvät erityiset näkökulmat
Yhteisön sisäisissä luovutuksissa/suorituksissa syntyvä verosaatava
Komissio ehdottaa yhteisön sisäisissä luovutuksissa/suorituksissa syntyvää verosaatavaa koskevien sääntöjen yksinkertaistamista. Tarkoituksena on vahvistaa yksi päivämäärä, jolloin verosaatava syntyy, eli luovutus-/suoritushetken perusteella määritettävän verotettavan tapahtuman päivämäärä. Edellyttämällä, että lasku on laadittava viimeistään verosaatavan syntyä seuraavan kuukauden 15. päivänä, lasku on tulevaisuudessakin pääasiallinen asiakirja, jolla yhteisön sisäinen luovutus/suoritus voidaan todistaa. Lisäksi yhteisön sisäisistä hankinnoista syntyvän verosaatavan päivämäärää muutetaan siten, että se vastaa yhteisön sisäisten luovutusten/suoritusten päivämäärää.
Vähennysoikeus
Vähennysoikeus yhdistetään ehdotuksessa velvoitteeseen pitää hallussa laskua vähennysoikeuden saamiseksi. Komissio haluaa siten taata, että luovuttajien/suorittajien velvollisuutta laatia lasku ja hankkijoiden velvollisuutta pitää laskua hallussa vähennysoikeutensa käyttämiseksi kohdellaan tasavertaisesti.
Laskun laatiminen
Tällä hetkellä on jossakin määrin epäselvää, minkä jäsenvaltion laskutussääntöjä sovelletaan. Tämä aiheuttaa vaikeuksia yrityksille. Kun verovelvollinen luovuttaa sellaisia tavaroita tai suorittaa sellaisia palveluja, joiden vero on maksettava toisessa jäsenvaltiossa, verovelvollisen olisi täytettävä toisessa jäsenvaltiossa voimassa olevat laskutusvaatimukset, jotka voivat poiketa verovelvollisen sijoittautumisjäsenvaltiossa sovellettavista vaatimuksista. Ehdotuksella pyritään ratkaisemaan tämä ongelma ottamalla käyttöön yhdenmukaiset säännöt yritysten välisille laskuille (B2B). Tällöin verovelvollisella, joka laatii laskun, jonka perusteella verovelvollinen merkitään arvonlisäverovelvolliseksi, on oikeusvarmuus siitä, että lasku on pätevä koko EU:ssa.
Laskun sisältö
Ehdotuksella pyritään luomaan laskutukselle kaksitasoinen järjestelmä. Ensimmäisellä tasolla ovat täydelliset arvonlisäveron sisältävät laskut, jotka ovat pakollisia ja joissa on tarkat tiedot B2B-luovutuksista/suorituksista silloin, kun hankkija todennäköisesti käyttää vähennysoikeutta. Toisella tasolla ovat yksinkertaistetut laskut, joita voidaan käyttää vaihtoehtoisesti tai joita on tietyissä tapauksissa pakko käyttää.
Täydellisten arvonlisäveron sisältävien laskujen kohdalla on tehty kolme huomattavaa muutosta alv-direktiivin 226 artiklassa säädettyihin tämänhetkisiin vaatimuksiin:
– luovuttajien/suorittajien on merkittävä laskuun hankkijan arvonlisäverotunniste
– toinen muutos on luovutus-/suorituspäivän korvaaminen päivämäärällä, jolloin verosaatava syntyy. Muutoksen ansiosta luovutuksen/suorituksen vastaanottaja tietää, milloin vähennysoikeutta voidaan käyttää.
– kolmas muutos koskee käännettyä verovelvollisuutta käyttäen tehtäviä luovutuksia/suorituksia: tällaisessa tapauksessa luovuttajan/suorittajan, joka ei ole veronmaksuvelvollinen, ei tarvitse merkitä arvonlisäverokantaa ja maksettavaa arvonlisäveron määrää täydelliseen laskuun, jos luovutus/suoritus tapahtuu toisessa jäsenvaltiossa.
Toinen mainitsemisen arvoinen seikka on valuuttakurssi, jota käytetään maksettavan tai hyvitettävän arvonlisäveron määrän ilmoittamiseksi sen jäsenvaltion kansallisena valuuttana, jossa tavarat luovutetaan tai palvelut suoritetaan. Komissio esittää Euroopan keskuspankin julkaiseman valuuttakurssin käyttämistä.
Kuten on jo mainittu, komissio ehdottaa, että sekä paperisia että sähköisiä laskuja olisi kohdeltava samalla tavoin.
Ehdotuksessa esitetään lopuksi EU:n yhteistä kuuden vuoden pituista pakollista tallentamisaikaa laskuille. Tämä varmistaisi jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon yhdenmukaisuuden.
Keskustelunaiheita
Esittelijä antaa ehdotuksesta myönteisen kokonaisarvion. Hän haluaa kuitenkin tuoda joitakin seikkoja talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenien tietoon.
Tarkastellessaan komission alkuperäistä ehdotusta esittelijä huomasi, että jotkin ehdotetut toimet voivat aiheuttaa ongelmia joillekin verohallinnoille, koska toimet saattavat vaikeuttaa tarkastuksien suorittamista erityisesti pienissä jäsenvaltioissa. Tämä saattaa vaikuttaa haitallisesti verotuloihin. Esittelijä katsoo, että on tärkeää saavuttaa tasapaino yksinkertaistamismenettelyjen ja verohallintojen tekemien tehokkaiden tarkastuksien välillä ottaen myös huomioon mittakaavaedut. Niinpä esittelijä ehdottaa, että jäsenvaltioita ei estetä asettamasta tiukkoja laskutusta koskevia sääntöjä, kuten esimerkiksi rekisteröityjä jälleenmyyjiä koskevaa vaatimusta, jonka mukaan niiden on annettava veroviranomaisten hyväksymästä kassakoneesta tulostettu kuitti. Esittelijä ehdottaa vastaavasti myös, että veroviranomaisille olisi taattava mahdollisuus esittää muodollisia lisävaatimuksia (esimerkiksi juoksevat numerot), jotka liittyvät yksinkertaistettuihin laskuihin.
Velvoitteesta pitää hallussa hyväksyttyä laskua vähennysoikeuden saamiseksi on tunnettu huolta, joka liittyy siihen, voiko tällainen sääntö aiheuttaa ongelmia rehellisille liikeyrityksille, jotka vastaanottavat tavaroita tai palveluja EU:n ulkopuolelta, koska muut kuin EU:n sisäiset luovuttajat/suorittajat eivät ole välttämättä perehtyneet alv-laskutukseen EU:ssa. Vastaavia kysymyksiä herää liittyen alv-laskujen laatimiseen verosta vapautetuista luovutuksista/suorituksista, ottaen huomioon, että laskutusjärjestelmiin olisi tehtävä kalliita muutoksia sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa vapautetuista luovutuksista/suorituksista ei tällä hetkellä vaadita laskujen laatimista.
On myös syytä pohtia, aiheutuuko yrityksille suurta rasitusta vaatimuksesta, jonka mukaan Euroopan keskuspankin valuuttakurssia on käytettävä, jos laskun suuruus ilmoitetaan muuna valuuttana kuin sen jäsenvaltion kansallisena valuuttana, jossa vero on maksettava.
Laskujen laatimista koskeviin uusiin sääntöihin liittyen esittelijä ehdottaa, että olisi rajoitettava mahdollisimman paljon luovuttajille/suorittajille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta, ja selventää, että joissakin tapauksissa laskujen laatimiseen sovelletaan luovuttajan/suorittajan kotivaltiossa noudatettavia sääntöjä. Olisi myös syytä selventää, että jos luovuttaja/suorittaja ei ole asettautunut yhteisöön, josta luovutus/suoritus tapahtuu, laskun laatimiseen ei sovelleta tässä direktiivissä vahvistettuja sääntöjä. Näin helpotetaan varmasti niiden sääntöjen asianmukaista täytäntöönpanoa, jotka koskevat tuotantopanoksiin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeutta.
Todettakoon vaatimuksesta, jonka mukaan sisäisissä luovutuksissa/suorituksissa on käytettävä arvonlisäverotunnistetta, että tällaisesta toimesta saattaa myös aiheutua lisärasitusta. Tällä hetkellä tilanne on se, että suuri osa jäsenvaltioista ei vaadi arvonlisäverotunnisteen käyttämistä sisäisissä luovutuksissa/suorituksissa.
Lopuksi on järjestelmän asianmukaisen toiminnan kannalta olennaisen tärkeää, että niille jäsenvaltioille, joissa uutta, veroalalla käytettävää tietotekniikkaa ei ole vielä otettu täysimääräisesti käyttöön, annetaan tarvittavaa tukea joko olemassa olevan Fiscalis-ohjelman kautta tai muiden rahoitusmahdollisuuksien avulla.
Päätelmät
Esittelijä pitää komission ehdotusta myönteisenä toimena, jolla lisätään selvyyttä ja oikeusvarmuutta sekä verovelvollisten että hallinnon kannalta, samalla kun tarjotaan lisäkeinoja alv-petoksien torjumiseksi.
oikeudellisten asioiden valiokunnaN LAUSUNTO (9.3.2010)
talous- ja raha-asioiden valiokunnalle
ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta laskutussääntöjen osalta
Komission ehdotuksessa muutettavat laskutussäännöt muodostavat vain pienen osan yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettua direktiiviä. Laskuilla on kuitenkin arvonlisäjärjestelmässä keskeinen osa, sillä niitä käytetään alv-vähennysten tositteina ja ne ovat siten tärkeitä veroasiakirjoja, jotka ovat liiketoiminnassa avainasemassa.
Voimassa olevat laskutussäännöt johtavat kuitenkin tarpeettomaan hallinnolliseen rasitteeseen, eikä niistä ole käytännössä osoittautunut olevan hyötyä. Talouden toimijoiden lukuisat valitukset ovat saaneet komission tarkistamaan laskutussääntöjä. Komissio esittää ensinnäkin sääntöjen yksinkertaistamista ja osittaista yhdenmukaistamista, millä halutaan helpottaa yritysten rajatylittävää liiketoimintaa. Lisäksi ehdotetaan tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi, että luovutaan sähköisten laskujen ja paperilaskujen välisestä erottelusta. Laskut ovat keskeisinä veroasiakirjoina tärkeitä myös veroviranomaisille; komission ehdotuksessa esitetään siksi yksinkertaistettuja toimenpiteitä alv-petosten torjumiseksi.
Valmistelijan kanta
Valmistelija kannattaa komission ehdotuksen perusteita ja tavoitteita. Tarpeettomat hallinnolliset rasitukset aiheuttavat yrityksille kustannuksia, haittaavat kasvua ja estävät innovointia. Ehdotetuilla toimenpiteillä helpotetaan ennen kaikkea pk-yritysten liiketoimintaa.
Valmistelija kannattaa erityisesti aikomusta poistaa vaatimus, jonka mukaan sähköinen lasku olisi tehtävä kehittyneenä sähköisenä allekirjoituksena tai organisaatioiden välisenä tiedonsiirtona (EDI). Se, että sähköisiä laskuja ja paperilaskuja kohdellaan tulevaisuudessa yhdenvertaisesti, lisää sähköisten laskujen käyttöä ja tuo yrityksille siten potentiaalisesti hyvin suuria kustannussäästöjä. Valmistelijan mielestä pelkkä sähköinen allekirjoitus tai organisaatioiden välinen tiedonsiirto ei suojaa riittävästi veropetoksilta. Ensinnäkään lasku ei ole ainoa asiakirja, jonka perusteella voi päätellä, onko suoritus todella tapahtunut. Toiseksi monet yritykset ovat jo sisällyttäneet liiketoimintaprosesseihinsa varmistustoimia, joilla taataan sähköisen tiedonsiirron turvallisuus. Kolmanneksi petoksia ei pystytä estämään myöskään nykyisillä, tiukemmilla vaatimuksilla. Loppujen lopuksi verotuksen säännönmukaisuus voidaan selvittää vain verotarkastuksella.
Koska komissio arvioi, että alv-esteitä voitaisiin poistaa 18 miljardin euron arvosta, valmistelija suhtautuu kriittisesti siihen, ettei komissio ole tehnyt etukäteen kattavaa vaikutustenarviointia, jossa esitetään perusteet, joiden mukaan saavutettavat säästöt on laskettu. Tämä on valmistelijan mielestä ristiriidassa komission itse tammikuussa 2009 antamien vaikutusarviointien suorittamista koskevien suuntaviivojen kanssa.
Valmistelija katsoo, ettei 249 artiklan ehdotettua uutta sanamuotoa voida hyväksyä. Nykymuodossaan artikla antaa vain verovelvollisen sijoittautumisjäsenvaltion viranomaisille oikeuden tutustua verovelvollisen tallennusvälineillä sähköisessä muodossa oleviin tietoihin. Tämä pätee myös, jos verovelvollinen on tallentanut veroasiakirjansa muuhun jäsenvaltioon kuin sijoittautumisjäsenvaltioonsa. Niissä poikkeustapauksissa, joissa verovelvollisesta tulee verovelvollinen muualla kuin sijoittautumisjäsenvaltiossaan, kyseisen jäsenvaltion on pyydettävä epäiltyjen tapausten tutkintaa varten virka-apua. Näin pitäisi olla jatkossakin.
Komission ehdotuksen mukaan tietoihin voisi tulevaisuudessa tutustua sähköisesti kuitenkin myös mainituissa poikkeustapauksissa. Sen mukaan esimerkiksi Saksan veroviranomaiset voisivat tulevaisuudessa tutustua sähköisesti Belgiaan sijoittautuneen yrityksen tietoihin, jos tämä on Saksassa verovelvollinen. Tämä tarjoaisi ensimmäistä kertaa mahdollisuuden siihen, että jäsenvaltio saa sähköisesti tietoonsa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen verovelvollisen verotietoja. On vaikea kuvitella, miten konkreettisiin tietoihin voitaisiin tutustua sähköisesti ilman, että samalla nähdään myös tietoja, joilla ei ole mitään tekemistä kyseisen verotapahtuman kanssa.
Valmistelija ei kiistä tehokkaan petostentorjunnan tarvetta, mutta sillä ei saa perustella näin pitkälle meneviä rajatylittäviä valtuuksia puuttua yritysten taloudellisiin vapauksiin. Petostentorjuntaan ja tietosuojaan liittyvät vaatimukset on otettava tasapuolisesti huomioon. Komissio ei myöskään ole selittänyt, miksi näin pitkälle menevä puuttuminen olisi tarpeen.
TARKISTUKSET
Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 8 kohta
Direktiivi 2006/112/EY
167 a artikla – 2 kohta – johdantokappale
Komission teksti
Tarkistus
2.Jäsenvaltiot voivat säätää valinnaisen järjestelyn mukaisesti, että verovelvollisten on seuraavien ehtojen täyttyessä lykättävä vähennysoikeutta siihen asti, kun arvonlisävero on maksettu luovuttajalle tai suorittajalle:
2.Jäsenvaltioiden on säädettävä valinnaisen järjestelyn mukaisesti, että verovelvollisten on seuraavien ehtojen täyttyessä lykättävä vähennysoikeutta siihen asti, kun arvonlisävero on maksettu luovuttajalle tai suorittajalle:
Perustelu
Varallisuuteen ja vastuisiin perustuva kirjanpitojärjestelmä tulee pakolliseksi pienille ja keskisuurille yrityksille. Tämä taloudellinen toimi kannustaa pk-yritysten liiketoimintaa, mikä on erittäin perusteltua, kun otetaan huomioon nykyinen talouskriisi. Toimi vastaa myös paremmin pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen säädöksen tavoitetta.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 29 kohta
Direktiivi 2006/112/EY
244 artikla – 3 kohta
Komission teksti
Tarkistus
Laskun tallentamiseen on sovellettava sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa verovelvollisella on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta tai jolle luovutus tai suoritus tapahtuu, tai jos tällaista paikkaa ei ole, sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa luovuttajan tai suorittajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka sijaitsee tai jossa luovuttajan tai suorittajan on oltava rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi.".
Laskujen tallentamiseen on sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa verovelvollisella on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta tai jolle luovutus tai suoritus tapahtuu, tai jos tällaista paikkaa ei ole, sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa luovuttajan tai suorittajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka sijaitsee tai jossa luovuttajan tai suorittajan on oltava rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi.".
Perustelu
Selvennys, koska "laskun tallentaminen" saattaa tarkoittaa paitsi valittua tallennusmenetelmää ja -paikkaa, myös tallennusaikaa.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi – muutossäädös
1 artikla – 32 kohta
Direktiivi 2006/112/EY
247 artikla
Komission teksti
Tarkistus
Verovelvollisen on varmistettava, että laskut tallennetaan kuuden vuoden ajan.".
Verovelvollisen on varmistettava, että laskut tallennetaan vähintään kuuden vuoden ajan.".
Perustelu
Artiklaa on tulkittava 244 artiklan 3 kohdan mukaisesti: kuusi vuotta on yleisesti sovellettava vähimmäisaika, ja jäsenvaltiot saavat säätää pidemmistä ajoista omien käytäntöjensä mukaisesti (esimerkiksi Romaniassa rakentamiselle myönnettävän tuen aika on 20 vuotta, jolloin tallennusaikakaan ei voi olla alle 20 vuotta).
ASIAN KÄSITTELY
Otsikko
Laskutussääntöihin liittyvä yhteinen arvonlisäverojärjestelmä
Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Marielle Gallo, Klaus-Heiner Lehne, Antonio Masip Hidalgo, Jiří Maštálka, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Alexandra Thein, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet
Sergio Gaetano Cofferati, Kurt Lechner, Eva Lichtenberger, Toine Manders, József Szájer
ASIAN KÄSITTELY
Otsikko
Laskutussääntöihin liittyvä yhteinen arvonlisäverojärjestelmä
Burkhard Balz, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Pascal Canfin, Nikolaos Chountis, George Sabin Cutaş, Leonardo Domenici, Derk Jan Eppink, Diogo Feio, Markus Ferber, Elisa Ferreira, Vicky Ford, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Sylvie Goulard, Enikő Győri, Othmar Karas, Wolf Klinz, Jürgen Klute, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Astrid Lulling, Hans-Peter Martin, Ivari Padar, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Edward Scicluna, Peter Simon, Peter Skinner, Theodor Dumitru Stolojan, Kay Swinburne, Marianne Thyssen, Ramon Tremosa i Balcells
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet
David Casa, Sari Essayah, Robert Goebbels, Syed Kamall, Philippe Lamberts, Olle Ludvigsson, Thomas Mann, Catherine Stihler, Zoran Thaler