MIETINTÖ säädösvallan siirtovaltuudesta

29.3.2010 - (2010/2021(INI))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: József Szájer


Menettely : 2010/2021(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A7-0110/2010
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A7-0110/2010
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

säädösvallan siirtovaltuudesta

(2010/2021(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan,

–   ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle säädösten mukauttamisesta uuteen komitologiapäätökseen[1],

–   ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman parlamentin uudesta roolista ja vastuusta Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa[2],

–   ottaa huomioon 24. marraskuuta 2009 antamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eräiden perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisten säädösten mukauttamisesta neuvoston päätökseen 1999/468/EY valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn osalta – Mukauttaminen valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn – Viides osa[3],

–   ottaa huomioon komission 9. joulukuuta 2009 antaman tiedonannon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan täytäntöönpanosta (KOM(2009)0673),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen 29. tammikuuta 2010 päivätyn kirjeen Euroopan komission puheenjohtajalle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklasta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A7‑0110/2010),

A. ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella myönnetään lainsäädäntövaltaa ja otetaan käyttöön unionin oikeusjärjestystä koskeva normihierarkia, millä vahvistetaan unionin demokraattisuutta ja järkeistetään sen oikeusjärjestystä; ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa otetaan käyttöön uusi säädöskäsite, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia,

B.  ottaa huomioon, että yksi lainsäädäntövallan osa-alueista on SEUT:n 290 artiklassa lainsäätäjälle tarjottu mahdollisuus siirtää osa omasta säädösvallastaan komissiolle säädöksessä (jäljempänä "perussäädös"),

C. ottaa huomioon, että säädösvallan siirto on varovaisuutta vaativa toimenpide, jossa komissiota pyydetään käyttämään säädösvaltaa, joka kuuluu luontaisesti lainsäätäjän omiin tehtäviin; ottaa huomioon, että säädösvallan siirtoa tarkasteltaessa on näin ollen aina lähdettävä liikkeelle lainsäätäjän vapaudesta,

D. ottaa huomioon, että tätä säädösvallan siirtoa käytettäessä voidaan ainoastaan täydentää tai muuttaa sellaisia säädöksen osia, joita lainsäätäjä ei katso sen keskeisiksi osiksi; ottaa huomioon, että näin syntyvät komission antamat delegoidut säädökset ovat soveltamisalaltaan yleisiä, muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä; ottaa huomioon, että perussäädöksessä on nimenomaisesti määriteltävä tällaisen säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto ja vahvistettava säädösvallan siirtoon liittyvät ehdot,

E.  ottaa huomioon, että delegoiduilla säädöksillä on oleva merkittäviä vaikutuksia monilla aloilla; pitää sen vuoksi on ehdottoman tärkeänä, että varsinkin delegoidut säädökset laaditaan ja niistä päätetään täysin avoimesti, jolloin kummallakin lainsäätäjällä on tosiasiallinen mahdollisuus valvoa demokraattisesti komissiolle siirretyn vallan käyttöä, tarvittaessa myös Euroopan parlamentissa käytävän julkisen keskustelun avulla,

F.  katsoo, että Euroopan parlamentin pitäisi olla tasavertainen neuvoston kanssa säädösvallan siirron kaikkien näkökohtien suhteen,

G. ottaa huomioon, että "Lamfalussyn menettelyllä" raivattiin tietä nykyiselle delegointimekanismille, jota lainsäätäjä täydellisesti valvoo; ottaa huomioon, että Lissabonin sopimukseen liitetyssä 23. heinäkuuta 2007 annetussa jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssin julistuksessa n:o 39 tunnustettiin rahoituspalvelualan erityisluonne; ottaa huomioon, että uudella delegoitujen säädösten järjestelmällä ei millään tavalla voida heikentää parlamentilla nyt olevia oikeuksia erityisesti asiakirjojen ja tiedon varhaisen toimittamisen suhteen,

H. ottaa huomioon, että säädösvallan siirtoa voidaan pitää säädöskäytännön parantamisen keinona, jolla pyritään varmistamaan, että lainsäädäntö yhtäältä säilyy selkeänä ja sitä toisaalta voidaan täydentää ja päivittää turvautumatta toistuviin lainsäädäntömenettelyihin siten, että lainsäätäjä kuitenkin säilyttää lopullisen toimivaltansa ja vastuunsa,

I.   ottaa huomioon, että täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevassa SEUT:n 291 artiklassa omaksutusta menettelytavasta poiketen SEUT:n 290 artikla ei sisällä oikeusperustaa sille, että annetaan horisontaalinen säädös, jossa esitetään säädösvallan siirtoa koskevat säännöt ja yleiset periaatteet; katsoo, että nämä ehdot on näin ollen esitettävä jokaisessa perussäädöksessä,

J.   ottaa huomioon, että komissio on vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille; ottaa huomioon, että toimielinten välisistä suhteista ja hallinnosta vastaava komission jäsen sitoutui perussopimusvaliokunnan 18. tammikuuta 2010 järjestämässä kuulemistilaisuudessa työskentelemään tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa, jotta varmistetaan, että säädösvaltaa siirretään komissiolle parlamenttia tyydyttävällä tavalla,

Perussäädöksessä määriteltävät näkökohdat

1.  katsoo, että SEUT:n 290 artiklan mukaiset säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto on määritettävä täsmällisesti ja huolellisesti kussakin perussäädöksessä;

2.  korostaa, että SEUT:n 290 artiklassa lainsäätäjälle annetaan vapaus valita, miten se valvoo säädösvallan siirtoa; katsoo, että 290 artiklan 2 kohdassa luetellut kaksi esimerkkiä, vastustamatta jättäminen ja peruuttaminen, ovat puhtaasti havainnollisia ja säädösvallan siirtoon voidaan soveltaa myös muunlaista valvontaa, kuten parlamentin ja neuvoston kullekin delegoidulle säädökselle myöntämä nimenomainen hyväksyntä tai mahdollisuus kumota jo voimassa olevia erillisiä delegoituja säädöksiä;

3.  katsoo kuitenkin, että SEUT:n 290 artiklan 2 kohdassa mainittuja kahta esimerkkiä, vastustamatta jättämistä ja peruuttamista, voidaan pitää yleisimpinä tapoina valvoa komissiolle siirretyn säädösvallan käyttöä ja että molemmat olisi sisällytettävä jokaiseen perussäädökseen;

4.  katsoo, että lainsäätäjän valitsemissa valvontamenetelmissä on noudatettava tiettyjä unionin lainsäädännön yleisiä periaatteita ja että niiden on erityisesti

-   oltava selkeitä ja helposti ymmärrettäviä

-   turvattava oikeusvarmuus

-   annettava komissiolle mahdollisuus harjoittaa siirrettyä säädösvaltaa tehokkaasti ja

-   annettava lainsäätäjälle mahdollisuus seurata siirretyn säädösvallan käyttöä asianmukaisesti;

5.  katsoo, että parlamentin vastustusoikeuden harjoittamiseen vaikuttavat väistämättä sen parlamentaarinen rooli ja toimipaikat; katsoo, että kaikkiin säädöksiin sovellettava vastustamisen kiinteä määräaika ei ole perusteltu ja että määräaika olisi asetettava kussakin perussäädöksessä tapauskohtaisesti ottaen huomioon asioiden monimutkaisuus ja sen on oltava riittävä, jotta säädösvallan siirtämistä voidaan tehokkaasti valvoa viivyttämättä turhaan sellaisten delegoitujen säädösten voimaantuloa, joista vallitsee yksimielisyys;

6.  katsoo, että kiireellinen menettely, jossa vastustamisen määräaikaa lyhennetään itse perussäädöksessä, olisi varattava erityisen poikkeuksellisille, esimerkiksi turvallisuuskysymyksiin tai humanitaarisiin kriiseihin liittyville tilanteille;

7.  uskoo kuitenkin, että valtaosa pikaista hyväksyntää edellyttävistä delegoiduista säädöksistä voitaisiin käsitellä siten, että parlamentti tai neuvosto ilmaisee vastustamatta jättämisen varhaisessa vaiheessa käyttämällä joustavaa menettelyä komission pyynnöstä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa;

8.  katsoo, että säädösvallan siirto ei voi olla pysyvä; katsoo kuitenkin, että kestoltaan rajallisessa säädösvallan siirrossa voitaisiin mahdollistaa voimassaolon jatkaminen tietyksi ajaksi; katsoo, että perussäädöksessä voidaan säätää, että tällainen tietyn ajan pituinen jatkaminen tapahtuu joko konkludenttisesti tai komission nimenomaisesta pyynnöstä; katsoo, että molemmissa tapauksissa säädösvallan siirtoa voidaan jatkaa vain, jos parlamentti ja neuvosto eivät vastusta sitä tietyn ajan kuluessa;

9.  vastustaa voimakkaasti perussäädöksiin sisällytettäviä ehtoja, joissa lainsäätäjälle asetetaan lisävelvoitteita, jotka menevät SEUT:n 290 artiklassa mainittujen velvoitteiden edelle;

Käytännön järjestelyt

10. katsoo, että tietyt käytännön järjestelyt voisi koordinoida paremmin turvautumalla toimielinten väliseen yhteistyöhön, joka voi ilmetä muun muassa seuraavat kysymykset kattavana toimielinten välisenä sopimuksena:

-   kuulemiset delegoituja säädöksiä valmisteltaessa ja laadittaessa

-   keskinäinen tietojenvaihto erityisesti jos säädös peruutetaan

-   järjestelyt asiakirjojen välittämistä varten

-   vähimmäismääräajat, joiden puitteissa parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa säädöstä

-   määräaikojen laskeminen

-   säädösten julkaiseminen virallisessa lehdessä menettelyn eri vaiheissa;

11. korostaa, että komission on delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan

–   varmistettava, että parlamentin relevantit valiokunnat saavat varhain ja jatkuvasti tietoja ja tarvittavia asiakirjoja, mukaan lukien delegoitujen säädösten kaikki luonnokset ja mahdollisesti vastaanotetut kannanotot; nykyistä komiteamenettelyrekisteriä voitaisiin käyttää tässä tarkoituksessa entistä paremman digitaalisen tietojärjestelmän mallina;

–   sallittava Euroopan parlamentin osallistuminen asiaan liittyviin valmisteleviin kokouksiin, keskusteluihin ja kuulemisiin;

12. katsoo, että tietojenvaihto ennen säädöksen peruuttamista tulisi toteuttaa osana avoimuutta, huomaavaisuutta ja asianomaisten toimielinten välistä vilpitöntä yhteistyötä, jolloin toimielimet ovat hyvissä ajoin täysin tietoisia peruuttamisen mahdollisuudesta; katsoo, että on kuitenkin tarpeetonta ja hämmentävää asettaa kaikkiin säädöksiin sovellettavan SEUT:n 296 artiklassa asetetun yleisen velvoitteen lisäksi perussäädöksiin erityinen oikeudellinen velvoite, jonka mukaan tiettyjen säädösten antaminen on perusteltava;

13. ehdottaa, että vastustamisen vähimmäismääräaika määritetään tulevassa yhteistyössä siten, että samalla tehdään selväksi, että sitä ei saisi pitää pakollisena vaatimuksena vaan vähimmäisrajana, jonka alittuessa parlamentin demokraattinen valvonta mitätöityisi; katsoo, että vastustamisen vähimmäismääräajan olisi oltava 2 kuukautta siten, että sitä voidaan jatkaa 2 kuukaudella parlamentin tai neuvoston aloitteesta; palauttaa mieleen, että vastustamiselle voidaan asettaa tätä pidempi määräaika delegoidun säädöksen luonteen mukaisesti;

14. vaatii, että tulevassa yhteistyössä delegoitujen säädösten eri tarkastelujaksot käynnistyvät vasta kun komissio toimittaa kaikki kieliversiot ja niissä on otettava asianmukaisesti huomioon parlamentin loma-ajat ja vaalit;

15. korostaa, että tulevassa yhteistyössä sellaiset delegoidut säädökset, joita voidaan vastustaa, voidaan julkaista virallisessa lehdessä ja ne tulevat näin ollen voimaan vasta kun vastustamisen määräaika on umpeutunut lukuun ottamatta tapauksia, joissa voidaan ilmaista vastustamatta jättäminen varhaisessa vaiheessa; katsoo, että nimenomainen vaatimus, jonka mukaan parlamentin ja neuvoston on kunkin perussäädöksen osalta julkaistava päätökset, jotka tehdään osana komission siirretyn säädösvallan valvontaa, on tarpeeton;

Loppuhuomautukset

16. kehottaa kaikkia valiokuntiaan vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja saattamaan ne säännöllisesti ajan tasalle sekä luomaan mekanismin, jolla varmistetaan, että SEUT:n 290 artiklan mukaiset parlamentin käytännöt ovat mahdollisimman yhdenmukaisia; korostaa, että parlamentin kaikkien valiokuntien on järjestettävä toimintansa omaa erityisluonnettaan vastaavalla tavalla siten, että ne voivat hyödyntää keräämäänsä tietämystä;

17. velvoittaa parlamentin hallinnon perustamaan uudelleenkohdentamisen avulla (ilman talousarviovaikutuksia) tarpeelliset virat, joilla varmistetaan SEUT:n 290 artiklan mukaisten tehtävien asianmukainen tukeminen; kehottaa tarkastelemaan toimivallan siirron kehittämiseen käytettävissä olevia hallintorakenteita ja henkilöstöresursseja institutionaalisesti;

18. kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksia, joita tarvitaan unionin säännöstön mukauttamiseksi SEUT:n 290 ja 291 artiklan säännöksiin; katsoo, että SEUT:n 290 artiklan osalta tätä mukauttamista ei pitäisi rajoittaa valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen käsiteltyihin toimenpiteisiin, vaan se tulisi ulottaa kaikkiin soveltamisalaltaan yleisiin asianmukaisiin toimenpiteisiin riippumatta päätöksenteko- tai komitologiamenettelystä, jota niihin on sovellettu ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa;

19. vaatii, että ensisijaisena painopisteenä on oltava unionin säännöstön mukauttaminen niillä politiikan aloilla, joita säänneltiin ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa ilman yhteispäätösmenettelyä parlamentin kanssa; vaatii tältä osin tapauskohtaista tarkastelua sen varmistamiseksi, että erityisesti kaikki soveltamisalaltaan yleiset asianmukaiset toimenpiteet, jotka on tähän mennessä hyväksytty menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn päätöksen 1999/468/EY[4] 4 ja 5 artiklan puitteissa, määritellään delegoiduiksi säädöksiksi;

20. katsoo, että edellä mainitun mukauttamisen yhteydessä tai käsiteltäessä ehdotuksia tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen on lainsäätäjän oikeuksien täysimääräiseksi turvaamiseksi kiinnitettävä erityistä huomiota SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamisen suhteelliseen osuuteen sekä jommankumman käytöstä aiheutuviin käytännön seurauksiin; vaatii, että lainsäätäjillä on valtuus päättää, että valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti aiemmin hyväksytyt asiat voidaan hyväksyä joko SEUT:n 290 artiklan tai tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti;

o

o o

21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

PERUSTELUT

1. Uusi "säädöksen" käsite

Lissabonin sopimuksessa myönnetään lainsäädäntövaltaa ja otetaan käyttöön unionin oikeusjärjestystä koskeva normijärjestelmä. Tällä tavoin se vahvistaa unionin demokraattisuutta ja järkeistää sen oikeusjärjestystä.

Uudella perussopimuksella otetaan käyttöön säädöksen käsite, jota ei ole tähän mennessä tunnettu yhteisön ja unionin oikeudessa[1]. Siinä erotetaan toisistaan kauaskantoisin seurauksin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset ja kaikki muut säädökset (muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset)[2]. Perussopimusten kussakin erillisessä oikeusperustassa yksilöidään, onko kyse lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävästä säädöksestä.

2. Säädösvallan siirtäminen lainsäätäjältä komissiolle

Yksi lainsäädäntövallan osa-alueista on SEUT:n 290 artiklassa lainsäätäjälle tarjottu mahdollisuus siirtää osa omasta säädösvallastaan komissiolle lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä perussäädöksessä (jäljempänä "perussäädös"). Tätä säädösvallan siirtoa käytettäessä voidaan ainoastaan täydentää tai muuttaa sellaisia säädöksen osia, joita lainsäätäjä ei katso sen keskeisiksi osiksi. Näin syntyvät komission antamat delegoidut säädökset ovat muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä.

Pätevää säädösvallan siirtoa varten lainsäätäjän täytyy määrittää täsmällisesti säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto[3]. Lisäksi lainsäätäjän on vahvistettava kyseiseen säädösvallan siirtoon liittyvät ehdot[4] – näin lainsäätäjä voi valvoa, miten komissio käyttää siirrettyä säädösvaltaa.

3. Lainsäätäjän siirtämän säädösvallan tavoitteet

Lainsäätäjän siirtämän säädösvallan tavoitteena on varmistaa, että lainsäädäntö toisaalta säilyy selkeänä ja sitä toisaalta voidaan täydentää ja päivittää turvautumatta toistuviin lainsäädäntömenettelyihin, jotka saattavat olla suhteettoman raskaita ja viedä kohtuuttoman pitkän ajan. Säädösvallan siirto tarjoaa näin ollen mahdollisuuden käsitellä unionin säädöksen osia yksityiskohtaisemmin siten, että lainsäätäjä kuitenkin säilyttää lopullisen toimivaltansa ja vastuunsa. Tällä tavoin säädösvallan siirtoa voidaan pitää osana pyrkimyksiä parantaa EU:n säädöskäytäntöä.

4. Säädösvallan siirron soveltamisala ja kesto

Säädösvallan siirto on varovaisuutta vaativa toimenpide, jossa lainsäätäjä pyytää komissiota harjoittamaan osaa omasta toimivallastaan. Sen vuoksi säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto on määritettävä perussäädöksessä täsmällisesti ja huolellisesti. Säädösvallan siirto ei siten voi olla voimassa pysyvästi, mutta perussäädöksessä voitaisiin säätää, että tietyn ajan pituinen jatkaminen tapahtuu joko konkludenttisesti tai komission nimenomaisesta pyynnöstä. Kummassakin tapauksessa säädösvallan siirto uusittaisiin vain, jos parlamentti ja neuvosto eivät vastusta sitä tietyn määräajan kuluessa.

5. Säädösvallan siirron valvontaa koskevat yleiset periaatteet

SEUT:n 290 artiklassa lainsäätäjälle annetaan vapaus valita, miten se valvoo säädösvallan siirtoa. Siinä mainitaan kaksi esimerkkiä valvontatavoista. Johtopäätös, jonka mukaan nämä kaksi valvontatapaa olisivat ainoat mahdolliset valvontatavat, olisi vastoin SEUT:n 290 artiklan selkeää sanamuotoa ja se olisi myös vastoin noudatettua ajatusmallia, jossa lainsäätäjä siirtää sille luontaisesti kuuluviin tehtäviin liittyvää säädösvaltaa, minkä vuoksi sen on voitava valvoa asianmukaisesti säädösvallan käyttöä. Tämä merkitsee laajinta mahdollista harkintavaraa, kun päätetään, millä tavoin säädösvallan siirtoa valvotaan[5].

Lainsäätäjän valitsemissa valvontamenetelmissä on noudatettava tiettyjä unionin lainsäädännön yleisiä periaatteita. Niiden on erityisesti

·   oltava selkeitä ja helposti ymmärrettäviä

·   turvattava oikeusvarmuus

·   annettava komissiolle mahdollisuus harjoittaa siirrettyä säädösvaltaa tehokkaasti ja

·   annettava lainsäätäjälle mahdollisuus seurata siirretyn säädösvallan käyttöä asianmukaisesti.

6. Säädösvallan siirron valvontaa koskevat erityisehdot

SEUT:n 290 artiklan 2 kohdassa erikseen mainittuja kahta ehtoa, vastustamatta jättämistä ja peruuttamista, voidaan pitää yleisimpinä tapoina valvoa komissiolle siirretyn säädösvallan käyttöä.

i) Peruuttaminen

Palauttamisesta parlamentin tai neuvoston toimesta säädetään nimenomaisesti SEUT:n 290 artiklan ensimmäisenä mahdollisena ehtona. Tämän määräyksen perusteella on selvää, että säädösvallan siirto voidaan peruuttaa myös ilman unionin molempien lainsäätäjien hyväksyntää. Peruuttamisen yhteydessä on oikeusvarmuussyistä todettava, että peruutus ei vaikuta ennen tätä peruutusta hyväksyttyjen delegoitujen säädösten pätevyyteen.

ii) Vastustaminen ja varhaisessa vaiheessa ilmaistava vastustamatta jättäminen

Parlamentin tai neuvoston vastustuksesta perussäädöksessä asetettuna määräaikana säädetään nimenomaisesti SEUT:n 290 artiklan toisena mahdollisena ehtona. Tämän määräyksen perusteella on selvää, että erillistä delegoitua säädöstä voidaan vastustaa myös ilman unionin molempien lainsäätäjien hyväksyntää ja yhdenkin lainsäätäjän ilmaisema vastustus estäisi säädöksen voimaantulon. Parlamentin vastustusoikeuden harjoittamiseen vaikuttavat väistämättä sen parlamentaarinen rooli ja toimipaikat. Kun otetaan huomioon parlamentin käsittelemän lainsäädännön moninaisuus, ei ole tarpeen asettaa vastustukselle kiinteää määräaikaa, jota sovellettaisiin kaikissa tapauksissa. Määräajan on kuitenkin oltava riittävä, jotta säädösvallan siirtoa voidaan valvoa tehokkaasti. Oikeudellisten asioiden valiokunta katsoo, että siitä olisi säädettävä kussakin perussäädöksessä tapauskohtaisesti ja että vastustamisen vähimmäismääräaika olisi määritettävä horisontaalisia kysymyksiä käsittelevässä tulevassa yhteistyössä (ks. jäljempää).

Valiokunta katsoo, että kiireellinen menettely, jossa vastustamisen määräaikaa lyhennetään itse perussäädöksessä, olisi varattava vain erityisen poikkeuksellisille, esimerkiksi turvallisuuskysymyksiin tai humanitaarisiin kriiseihin liittyville tilanteille.

Valiokunta uskoo kuitenkin, että suurin osa pikaista hyväksyntää edellyttävistä delegoiduista säädöksistä voitaisiin käsitellä noudattamalla varhaisessa vaiheessa vastustamatta jättämistä koskevaa joustavaa menettelyä siten, että parlamentti tai neuvosto voisi lyhentää vastustamisen määräaikaa komission pyynnöstä ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

Demokraattisuuden periaatteen, joka sisältyy kaikkeen säädösvallan siirtämiseen, tulisi toimia johtavana periaatteena käytettäessä kiireellistä menettelyä ja varhaisessa vaiheessa ilmaistavaa vastustamatta jättämistä. Kumpaakaan ratkaisua ei saa käyttää väärin, ja parlamentin on voitava käsitellä asianmukaisesti erillisiä delegoituja säädöksiä siten, että se ottaa huomioon pysyvien valiokuntiensa organisoinnin ja delegoidun säädöksen vastustamisesta aiheutuvat menettelyä koskevat seuraukset.

iii) Mahdolliset lisäehdot

Kuten edellä on todettu, SEUT:n 290 artiklassa lainsäätäjälle annetaan vapaus valita, miten se valvoo säädösvallan siirtoa. SEUT:n 290 artiklan 2 kohdassa luetellut kaksi esimerkkiä, vastustamatta jättäminen ja peruuttaminen, ovat näin ollen puhtaasti havainnollisia ja säädösvallan siirtoon voidaan soveltaa myös muunlaista valvontaa, kuten parlamentin ja neuvoston kullekin delegoidulle säädökselle myöntämä nimenomainen hyväksyntä tai mahdollisuus kumota jo voimassa olevia erillisiä delegoituja säädöksiä.

iv) Horisontaaliset kysymykset

Asiasta käytävissä keskusteluissa esiin nousee useita horisontaalisia käytännön seikkoihin liittyviä ja oikeudellisia kysymyksiä, joita tässä kohden on syytä pohtia:

·   Valmisteluvaiheen kuulemiset: komission on delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että parlamentin relevantit valiokunnat saavat varhain ja jatkuvasti tietoja ja tarvittavia asiakirjoja, mukaan lukien delegoitujen säädösten kaikki luonnokset ja mahdollisesti vastaanotetut kannanotot; nykyistä komiteamenettelyrekisteriä voitaisiin käyttää tässä tarkoituksessa entistä paremman digitaalisen tietojärjestelmän mallina. Komission olisi myös sallittava Euroopan parlamentin osallistuminen asiaan liittyviin valmisteleviin kokouksiin, keskusteluihin ja kuulemisiin. Nämä vaatimukset ovat erityisen tärkeitä rahoituspalvelualalla, jolla on toistaiseksi sovellettu erityismenettelyjä.

·   Ennakkoilmoitus: Keskusteluissa on otettu esiin mahdollisuus asettaa peruuttavalle toimielimelle velvoite toimittaa muille asianomaisille toimielimille tiettyjä tietoja ennen peruutuksen käsittelyä. Valiokunnan mielestä tällainen tietojenvaihto on normaali osa toimielinten välisiä suhteita. Se tulisi toteuttaa rutiininomaisesti sekä osana avoimuutta, huomaavaisuutta ja vilpitöntä yhteistyötä. Näin ollen tällaista velvoitetta ei ole tarpeen sinetöidä virallisesti perussäädökseen.

·   Perusteluvelvoite: On pohdittu kummallekin unionin lainsäätäjälle asetettavaa erityistä velvoitetta esittää perustelut säädösvallan siirron peruuttamiselle tai delegoidun säädöksen vastustamiselle. SEUT:n 296 artiklaan sisältyy jo yleinen vaatimus, jonka mukaan "säädökset perustellaan". Muut päällekkäiset säädösten perusteluvaatimukset olisivat siten turhia ja aiheuttaisivat sekaannusta.

·   Vastustamisen vähimmäismääräaika: Määräajan on oltava riittävä, jotta se mahdollistaa säädösvallan siirron tehokkaan valvonnan, ja se olisi määriteltävä tapauskohtaisesti kussakin perussäädöksessä. Olisi kuitenkin myös asetettava vähimmäismääräaika, jotta varmistetaan, että parlamentin demokraattinen valvonta ei mitätöidy.

·   Määräaikojen laskeminen: Delegoitujen säädösten eri tarkastelujaksot käynnistyvät vasta kun komissio toimittaa kaikki kieliversiot. On myös otettava asianmukaisesti huomioon parlamentin loma-ajat ja vaalit.

·   Tiettyjen säädösten julkaisemisvelvoite: Nimenomainen vaatimus, jonka mukaan parlamentin ja neuvoston on kunkin perussäädöksen osalta julkaistava päätökset, jotka tehdään osana komission siirretyn säädösvallan valvontaa, vaikuttaa tarpeettomalta, koska SEUT:n 297 artiklaan jo sisältyy tällainen velvoite. Kun otetaan huomioon, että delegoitu säädös on soveltamisalaltaan yleinen, sen vastustaminen täytyisi esittää päätöksenä, jolla ei ole erityistä vastaanottajaa. Vastaavasti delegoinnin peruuttamisella muutetaan perussäädöstä, minkä vuoksi sekin on julkaistava.

·   Delegoitujen säädösten julkaisupäivä: Valiokunnan mielestä on selvää, että delegoidut säädökset voivat tulla voimaan vasta vastustamisen määräajan umpeuduttua. Tästä aiheutuu, että säädöstä ei voida julkaista virallisessa lehdessä ennen kyseistä määräpäivää, paitsi jos vastustamatta jättäminen ilmaistaan varhaisessa vaiheessa.

Valiokunta katsoo, että näitä horisontaalisia seikkoja voitaisiin paremmin käsitellä osana toimielinten välistä yhteistyötä, joka voi toteutua toimielinten välisen sopimuksen muodossa, sen sijasta, että ne sisällytettäisiin täsmällisesti perussäädöksiin, mikä tekisi säädöksistä tarpeettoman raskaita.

7. Komission tiedonanto delegoiduista säädöksistä

On valitettavaa, että komission tiedonannossa[6] ei näytetä ymmärtävän, kuinka suuria ja merkittäviä muutoksia Lissabonin sopimus tuo unionin perussääntöjä koskeviin ja oikeudellisiin puitteisiin. Komissio käsittelee delegoituja säädöksiä ikään kuin ne olisivat Lamfalussy-menettelyn ja EY:n perustamissopimuksen 202 artiklan nojalla hyväksyttyjen komitologiatoimien seuraajia[7]. On tullut aika sanoa hyvästit tällaiselle ajattelutavalle käsiteltäessä säädösvallan siirtoa komissiolle.

Tarve delegoida lainsäädännön teknisemmät osa-alueet komissiolle oli olemassa jo aiemmin, mutta perussopimuksiin ei tällöin sisältynyt välinettä tätä tarkoitusta varten. Toimielinten oli käytettävä EY:n perustamissopimuksen 202 artiklassa vahvistettua välinettä, mikä oli lainsäätäjän ja etenkin parlamentin kannalta epätyydyttävä ratkaisu. Valvonnan käsittävä sääntelymenettely (ranskaksi PRAC), joka lisättiin EY:n perustamissopimuksen 202 artiklan täytäntöönpanoa koskevan neuvoston päätöksen 1999/468/EY viimeisimmän muuttamisen yhteydessä, luotiin nimenomaan väliaikaiseksi, eikä lainkaan täydelliseksi, ratkaisuksi osana Nizzan sopimusta. SEUT:n 290 artiklassa vahvistettu menettely näin ollen korjaa tämän puutteen.

Lainsäätäjän siirtämän säädösvallan valvonnan olisi loogisesti ajateltuna säilyttävä lainsäätäjän yksinoikeutena. Lisäksi muiden kuin lainsäätäjän harjoittama valvonta olisi jo sinänsä vastoin SEUT:n 290 artiklaa. Erityisesti jäsenvaltioilla ja varsinkaan jäsenvaltioiden asiantuntijakomiteoilla ei ole asiassa toimivaltaa.

Jos komissio haluaa ennen delegoidun säädöksen hyväksymistä kuulla epävirallisesti kansallisia asiantuntijoita, se voi tehdä sen täysin vapaasti saman tapaan kuin se voi vapaasti kuulla kansalaisyhteiskunnan, eturyhmien ja yritysten edustajia, työmarkkinaosapuolia, tiedeyhteisöä tai jopa Euroopan parlamentin jäseniä tai elimiä. Itse asiassa oikeudellisten asioiden valiokunta katsoo, että komissiolle olisi erittäin hyödyllistä ottaa Euroopan parlamentin asiasta vastaavat elimet mukaan delegoitujen säädösten hyväksymistä edeltävään valmisteluprosessiin. Parlamentti torjuu sitä vastoin kategorisesti kansallisten asiantuntijoiden virallisen aseman komission valvontavälineenä, koska tämä on vastoin perussopimuksia ja toimielinten välisen tasapainon periaatetta. Sen vuoksi perussäädöksiin ei tule sisällyttää viittausta tällaisiin kuulemisiin vaan tätä kysymystä voitaisiin käsitellä osana yhteistyötä, kuten edellä on todettu.

8. Parlamentin sisäinen organisointi

Oikeudellisten asioiden valiokunnan mielestä kunkin valiokunnan olisi vaihdettava parhaita käytäntöjä ja saatettava ne säännöllisesti ajan tasalle sekä luotava asianmukainen mekanismi, jotta varmistetaan, että SEUT:n 290 artiklan mukaiset parlamentin käytännöt ovat mahdollisimman yhdenmukaisia, kun otetaan huomioon käsiteltävien alojen erityispiirteet.

9. Nykyisen säännöstön mukauttaminen

Aiempi ja edelleen olemassa oleva tarve delegoida säädösvaltaa pantiin täytäntöön edellä mainitussa neuvoston päätöksessä 1999/468/EY vahvistetun komitologiamenettelyn kautta, mutta menettely oli riittämätön, kuten edellä esitetyistä syistä käy ilmi. Unionin säännöstö on näin ollen mukautettava mahdollisimman pian unionin uuteen oikeusjärjestykseen ja delegointijärjestelmään, ja komission on kiireellisesti laadittava lainsäädäntöehdotuksia tätä tarkoitusta varten.

Valiokunta katsoo, että tätä mukauttamista ei pitäisi rajoittaa valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen käsiteltyihin toimenpiteisiin, vaan se tulisi ulottaa kaikkiin soveltamisalaltaan yleisiin asianmukaisiin toimenpiteisiin riippumatta päätöksenteko- tai komitologiamenettelystä, jota niihin on sovellettu ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa.

10. Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset

Jäsenvaltioilla on kiistatta ensisijainen vastuu unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta. Tämä todetaan selkeästi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa (entinen EY:n perustamissopimuksen 10 artikla: "Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista [- -] johtuvien velvoitteiden täyttäminen") ja itse SEUT:n 291 artiklassa ("Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaiset toimenpiteet unionin oikeudellisesti velvoittavien säädösten täytäntöönpanemiseksi."). Näin oli myös ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa.

Jos lainsäätäjä kuitenkin katsoo, että tarvitaan yhtäläiset ehdot oikeudellisesti sitovien unionin säädösten täytäntöönpanemiseksi, komissiolle on annettava valtuudet hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä sitovalla sekundaarilainsäädännöllä (olipa kyseessä säädös tai ei). SEUT:n 291 artikla, joka on suoraa jatkoa EY:n perustamissopimuksen 202 artiklaan perustuvalle komitologiamekanismille, tarjoaa perustan komission hyväksymille täytäntöönpanosäädöksille, joihin jäsenvaltiot soveltavat komission täytäntöönpanovallan tiettyä valvontaa. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden ensisijainen täytäntöönpanovastuu, on luonnollista, että 291 artiklassa mainitaan ne eikä lainsäätäjää. EY:n perustamissopimuksen 202 artiklaan perustuvan aiemman järjestelmän ja SEUT:n 291 artiklaan perustuvan tulevan järjestelmän käsitteet eivät olennaisilta osin eroa toisistaan.

On selvää, että nimenomaan lainsäätäjä määrittää tällaisen täytäntöönpanovallan käyttöä koskevat ehdot. On kiireellisesti laadittava täytäntöönpanosäädöksiä koskevat uudet oikeudelliset puitteet, koska nykyinen komitologiapäätös on osin yhteensopimaton SEUT:n 291 artiklassa käyttöön otetun uuden järjestelmän kanssa.

  • [1]  "Lainsäätäjänä" toimivan toimielimen käsite mainittiin jo neuvoston avoimuutta koskevissa säännöksissä – EY:n perustamissopimuksen 207 artiklan 3 kohta. Säännöksissä ei kuitenkaan esitetty "lainsäätäjän" määritelmää.
  • [2]  SEUT:n 289 artiklan 3 kohta.
  • [3]  SEUT:n 290 artiklan 1 kohdan toinen alakohta.
  • [4]  SEUT:n 290 artiklan 2 kohta.
  • [5]  Katso Euroopan parlamentin 7. toukokuuta 2009 parlamentin uudesta roolista ja vastuusta Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa antama päätöslauselma (P6_TA(2009)0373), 68 kohta.
  • [6]  Komission 9. joulukuuta 2009 antama tiedonanto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan täytäntöönpanosta (KOM(2009)0673).
  • [7]  "Turvatakseen tässä sopimuksessa vahvistettujen tavoitteiden toteutumisen neuvosto tässä sopimuksessa määrätyin edellytyksin [- -] hyväksymissään säädöksissä siirtää komissiolle toimivallan antamiensa sääntöjen täytäntöönpanoon. Neuvosto voi asettaa ehtoja tämän toimivallan käytölle. [...]"

talous- ja raha-asioiden valiokunnaN LAUSUNTO (18.3.2010)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

säädösvallan siirrosta
(2010/2021(INI))

Valmistelija: Sharon Bowles

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 ja 291 artiklan mukaisesti annettujen säädösten tulisi olla julkisen keskustelun ja demokraattisen valvonnan alaisia,

B.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimukseen liitetyssä 23. heinäkuuta 2007 annetussa jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssin julistuksessa n:o 39 otetaan huomioon komission aikeet jatkaa jäsenvaltioiden nimittämien asiantuntijoiden kuulemista delegoitujen säädösten valmistelussa rahoituspalvelualalla,

C. ottaa huomioon, että Lamfalussyn menettelyllä raivattiin tietä komission säädösvallan perusteelliselle valvonnalle rahoituspalvelualalla,

D. ottaa huomioon, että Euroopan valvontarakenne suunnittelee teknisten standardien käyttöä saadakseen aikaan yhteisen säännöstön, jossa delegoiduilla säädöksillä on merkittävä osa, ja kyseiset säädökset annettaisiin erityisellä alakohtaisella lainsäädännöllä niin, että siirron tavoite, soveltamisala ja kesto määriteltäisiin täsmällisesti,

E.  ottaa huomioon, että delegoitujen säädösten uusi järjestelmä ei voi millään lailla heikentää parlamentin olemassa olevia oikeuksia rahoituspalvelualalla, erityisesti asiakirjojen toimittamista ajoissa ja velvollisuutta toimittaa tietoa sekä luonnoksia,

1.  vaatii, että lainsäätäjillä on valtuudet päättää, että valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti aiemmin hyväksytyt asiat voidaan hyväksyä joko SEUT-sopimuksen 290 artiklan tai tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti;

2. korostaa sitä, että SEUT-sopimuksen 290 artiklassa lainsäätäjälle annetaan vapaus päättää tapauskohtaisesti mitä valvontamekanismeja tarvitaan ja että siksi toimielinten välisten sopimusten ei pitäisi rajoittaa tai muuttaa kyseistä vapautta;

3. huomauttaa kuitenkin, että nyt tarvitaan nopeasti toimielinten välistä sopimusta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä 290 artiklan täytäntöönpanosta selvyyden ja yhteisymmärryksen lisäämiseksi lainsäätäjien välillä;

4.  muistuttaa, että delegoitujen säädösten soveltamisalaa ei voida rajoittaa entisen valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn soveltamisalaan ja että muut komiteamenettelyjen mukaisesti hyväksytyt sääntelytoimenpiteet sekä erityisesti rahoituspalvelualan Lamfalussy-direktiivit voidaan hyväksyä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, kunhan muistetaan, että perussäädöksessä on kaikilla aloilla määriteltävä täsmällisesti säädösvallan siirron nojalla annettavan säädöksen tavoite, sisältö, soveltamisala ja kesto sekä annettava ehdot, joita siirtoon sovelletaan;

5.  korostaa, että parlamentin olemassa olevat oikeudet rahoitusalalla on säilytettävä rajoittamatta uutta ja ylimääräistä lainsäädännön valvontaa ja että parlamentti on kutsuttava delegoituja säädöksiä koskeviin valmistelukokouksiin ja sille on toimitettava samat tiedot kuin neuvostolle, jäsenvaltioille ja tuleville EU:n valvontaviranomaisille;

6. muistuttaa, että kussakin perussäädöksessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle on varattava riittävästi aikaa harjoittaa niiden oikeutta vastustaa delegoitua säädöstä; toteaa, että se voi tarkoittaa joissakin asioissa pidempää aikaa kuin toisissa ottaen huomioon asioiden monimutkaisuus ja vaikeus sekä lainsäätäjien ohjelma;

7. katsoo, että niin kutsutut "nopeat ei-vastalauseet" ovat olleet Lamfalussy-menettelyssä arvokkaita ja niitä voitaisiin suosia Euroopan parlamentin vaihtoehtona kiireellisen menettelyn sijasta;

8.  muistuttaa, että perussopimuksissa ei esitetä lainsäätäjälle vaatimusta sisällyttää kirjallisia selvityksiä päätöksiinsä, jotka koskevat delegoitujen säädösten hyväksymisvallan siirtoa tai delegoitujen säädösten vastustamista tai peruuttamista, lukuun ottamatta yleistä vähimmäisvaatimusta, joka annetaan SEUT-sopimuksen 296 artiklassa ja jota sovelletaan kaikkiin säädöksiin;

9.  katsoo, ettei pitäisi olettaa valtuuskunnan olevan toiminnassa aina määräämättömän ajan; korostaa, että vastatakseen tapauksista, joissa säädösvallan siirron nojalla annetut säädökset valtuuttavat toimiin tai sallivat toimet tarvittaessa – mikä tuskin koskaan tapahtuu – lainsäätäjä voi vapaasti valita asianmukaiset vaihtoehdot tapauskohtaisesti mukaan lukien määräaikaisen valtuuskunnan asettaminen, tietyssä ajassa toteutettavien toimien vaatiminen ja mahdollisuus valtuuskuntien uusimiseen;

10. kehottaa valiokuntiaan vaihtamaan ja päivittämään säännöllisesti parhaita käytäntöjä sen varmistamiseksi, että SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaiset Euroopan parlamentin menettelyt ovat mahdollisimman yhdenmukaisia, sekä tarkistamaan säännöllisesti parlamentin delegointimenettelyt;

11. korostaa, että parlamentin kaikkien valiokuntien on järjestettävä toimintansa omaa erityisluonnettaan vastaavalla tavalla, jossa ne voivat hyödyntää keräämäänsä tietämystä; tiedostaa, että rahoituspalvelualalla vallitsee yksimielisyys siitä, että perussäädöksestä vastaavan esittelijän olisi mahdollisuuksien mukaan ohjattava parlamenttia delegoitujen säädösten käsittelyssä, jotta varmistettaisiin aihealueen asiantuntemuksen hankkiminen vuoropuhelun ja tietojenvaihdon kautta lainsäädäntömenettelyn alusta lähtien;

12. panee merkille delegoitujen säädösten täytäntöönpanon merkityksen, ja kehottaa komissiota laatimaan kertomuksia Euroopan parlamentille, jotta tämä voi seurata niiden edistymistä;

13. kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian SEUT-sopimuksen 291 artiklan 3 kohtaan perustuvan lainsäädäntöehdotuksen, jossa vahvistetaan yleiset säännöt ja periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä; korostaa, että parlamentin pitäisi säilyttää vähintään oikeus saada tietoa täytäntöönpanosäädöksistä, sikäli kuin se voisi näin valvoa säädösten laillisuutta, sekä oikeus hyväksyä päätöslauselmia tapauksissa, joissa täytäntöönpanosäädös ylittää perussäädöksen valtuudet.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOKSET

Hyväksytty

17.3.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

39

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Burkhard Balz, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Pascal Canfin, Nikolaos Chountis, George Sabin Cutaş, Leonardo Domenici, Derk Jan Eppink, Diogo Feio, Markus Ferber, Elisa Ferreira, Vicky Ford, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Sylvie Goulard, Enikő Győri, Othmar Karas, Wolf Klinz, Jürgen Klute, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Astrid Lulling, Hans-Peter Martin, Ivari Padar, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Edward Scicluna, Peter Simon, Peter Skinner, Theodor Dumitru Stolojan, Kay Swinburne, Marianne Thyssen, Ramon Tremosa i Balcells

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

David Casa, Sari Essayah, Syed Kamall, Philippe Lamberts, Thomas Mann, Catherine Stihler, Zoran Thaler

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN LAUSUNTO (16.3.2010)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

säädösvallan siirtovaltuudesta
(2010/2021(INI))

Valmistelija: Jo Leinen

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että komissio on vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyllä sopimuksella Euroopan parlamentista ja neuvostosta tuli tasavertaiset,

C. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan nojalla hyväksytyillä säädöksillä voi olla merkittäviä sosiaalisia, ympäristöllisiä, taloudellisia ja terveydellisiä vaikutuksia; pitää sen vuoksi ehdottoman tärkeänä, että varsinkin delegoidut säädökset laaditaan ja niistä päätetään täysin avoimesti siten, että kummallakin lainsäätäjällä on tosiasiallinen mahdollisuus valvoa komissiolle siirretyn vallan käyttöä, tarvittaessa myös Euroopan parlamentissa käytävän julkisen keskustelun avulla,

1.  vaatii, että aiemmin valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen hyväksytyt päätökset olisi periaatteessa vastedes hyväksyttävä tapauskohtaisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla tai tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistettu toissijaisuusperiaate huomioon ottaen;

2.  toteaa, että delegoitujen säädösten soveltamisala on laajempi kuin valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn ja että monissa tapauksissa säädökset, jotka nykyään kuuluvat Euroopan parlamentin tarkastusoikeuden ("droit de regard") piiriin, on tästä lähtien hyväksyttävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti;

3.  huomauttaa, että perussäädöksessä olisi varattava riittävästi aikaa mahdollisen erimielisyyden huomioon ottamiseksi, jotta Euroopan parlamentti voi koordinoida omat kantansa ja tehdä perustellun päätöksen viivyttämättä turhaan sellaisten delegoitujen säädösten voimaantuloa, joista vallitsee yksimielisyys;

4.  pitää sen vuoksi sopivimpana ratkaisuna, että vastustamisen vähimmäismääräaika on kaksi kuukautta, jota voidaan pidentää parlamentin tai neuvoston pyynnöstä vielä kahdella kuukaudella, koska näin mahdollistetaan se, että delegoitujen säädösten suuri enemmistö – joista vallitsee yksimielisyys – tulee voimaan suhteellisen lyhyessä ajassa, ja parlamentilla ja neuvostolla on kuitenkin riittävästi aikaa harjoittaa valvontaa kiistanalaisten säädösten tapauksessa;

5.  korostaa, että niin kutsutun kiireellisen menettelyn käyttö delegoitujen säädösten yhteydessä on tarpeen ainoastaan tarkoin määritellyissä ja poikkeuksellisissa tapauksissa;

6.  katsoo sen sijaan, että vastustamisen kahden kuukauden määräaika ja sen mahdollinen jatkaminen kahdella kuukaudella mahdollistaisi säädösten nopean voimaantulon aiheuttamatta hallinnollista lisärasitetta ja antaisi kuitenkin riittävästi aikaa käsitellä kiistanalaisia tapauksia; katsoo, että voi olla hyödyllistä ottaa käyttöön mahdollisuus ilmaista vastustamatta jättäminen varhaisessa vaiheessa, jos kummatkin lainsäätäjät voivat halutessaan vapaasti käyttää menettelyä ja jos komission on esitettävä asianmukaisesti perusteltu pyyntö halutessaan käyttää sitä;

7.  kehottaa komissiota sen varmistamiseksi, että Euroopan parlamentti voi käyttää toisen lainsäätäjän oikeuksiaan täysimääräisesti,

-   toimittamaan parlamentille samanaikaisesti kuin neuvostolle ja jäsenvaltioille kaikki delegoitujen säädösten valmistelussa käytetyt tiedot ja asiakirjat sekä kyseisten säädösten luonnokset; nykyistä komiteamenettelyrekisteriä voitaisiin käyttää tässä tarkoituksessa tulevan entistä paremman rekisterin mallina;

-   ottamaan huomioon parlamentin loma-ajat delegoiduista säädöksistä ilmoittaessaan; sekä

–   ottamaan parlamentti mukaan delegoitujen säädösten valmistelutyöhön esimerkiksi kutsumalla se osallistumaan niiden valmistelukokouksiin;

8.  kehottaa tekemään Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinsopimuksen 290 artiklan täytäntöönpanosta, sillä asiaa on selkiytettävä viipymättä;

9.  korostaa, että siirtämällä tiettyjä valtuuksia komissiolle 290 artiklan mukaisesti parlamentti ei mitenkään välttele vastuutaan artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä; ottaa huomioon delegoitujen säädösten mahdolliset kauaskantoiset vaikutukset ja katsoo sen vuoksi, että voidakseen hoitaa delegoituihin säädöksiin liittyvät velvollisuutensa parlamentin olisi annettava kaikkien asian parissa toimivien yksiköiden käyttöön lisäresursseja;

10. katsoo, että parlamentti vastaa edelleen 290 artiklan mukaisista päätöksistä, joten sen olisi varmistettava yhteistyössä komission kanssa, että parlamentin jäsenet ja heidän avustajansa voivat helposti käyttää digitaalista tietojärjestelmää, joka sisältää kaikki menettelyyn liittyvät asiakirjat ja ajankohtaiset tiedot siitä; katsoo, että lisäksi parlamentin olisi varmistettava, että kansalaiset voivat tutustua menettelyä koskeviin asiakirjoihin ja tietoihin esimerkiksi lainsäädäntötyön seurantatietokannan kaltaisen järjestelmän kautta heti, kun delegoiduista säädöksistä on ilmoitettu parlamentille;

11. ottaa huomioon, että jokainen delegoitu säädös on oma tapauksensa, ja pitää siksi sopivimpana, että jos perussäädöksen parissa työskennellyt esittelijä on yhä parlamentin jäsen, hän ottaisi erityisvastuun perussäädökseen liittyvien delegoitujen säädösten hyväksymisen valvonnasta;

12. kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki perussäädökset mukautetaan mahdollisimman pian vastaamaan Euroopan unionista toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan uusia säännöksiä ja huolehtimaan perussäädösten esittelijöiden ja asiantuntijoiden osallistumisesta mukauttamiseen, sillä säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, laajuus ja kesto on määritettävä säädöskohtaisesti.

13. kehottaa tarkastelemaan toimivallan siirron kehittämiseen käytettävissä olevia hallintorakenteita ja henkilöstöresursseja institutionaalisesti;

14. katsoo, että kansalaisten edun ja toiminnan avoimuuden vuoksi on tulevaisuutta ajatellen tärkeää kehittää puolueeton tapa arvioida säädösvallan siirron tehokkuutta EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 298 artiklassa asetetun uuden oikeusperustan mukaisesti.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

16.3.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

62

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

János Áder, Elena Oana Antonescu, Kriton Arsenis, Pilar Ayuso, Paolo Bartolozzi, Sergio Berlato, Martin Callanan, Nessa Childers, Chris Davies, Esther de Lange, Anne Delvaux, Bas Eickhout, Edite Estrela, Jill Evans, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Julie Girling, Satu Hassi, Jolanta Emilia Hibner, Dan Jørgensen, Christa Klaß, Holger Krahmer, Jo Leinen, Corinne Lepage, Peter Liese, Kartika Tamara Liotard, Linda McAvan, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Miroslav Ouzký, Vladko Todorov Panayotov, Gilles Pargneaux, Antonyia Parvanova, Andres Perello Rodriguez, Pavel Poc, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Anna Rosbach, Oreste Rossi, Horst Schnellhardt, Richard Seeber, Theodoros Skylakakis, Bogusław Sonik, Anja Weisgerber, Åsa Westlund, Glenis Willmott, Sabine Wils, Marina Yannakoudakis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Pablo Arias Echeverría, Jiří Maštálka, Judith A. Merkies, Miroslav Mikolášik, Giancarlo Scotta’, Bart Staes, Marianne Thyssen, Michail Tremopoulos, Peter van Dalen

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Véronique Mathieu, Mario Mauro, Guido Milana, Potito Salatto, Gianluca Susta

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

23.3.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

24

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Marielle Gallo, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Daniel Hannan, Klaus-Heiner Lehne, Antonio Masip Hidalgo, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Dimitar Stoyanov, Alexandra Thein, Diana Wallis, Rainer Wieland, Cecilia Wikström, Zbigniew Ziobro, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Piotr Borys, Sergio Gaetano Cofferati, Sajjad Karim, Vytautas Landsbergis, Kurt Lechner, Eva Lichtenberger, József Szájer