etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalisesta integraatiosta

(2010/2041(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen toisen osan, jossa Euroopan unionille asetetaan velvoite torjua syrjintää,

–   ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(1), yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(2), miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (uudelleenlaadittu toisinto) 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(3) ja miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY(4),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, erityisesti sen 21 artiklan,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen(5), kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW)(6) ja YK:n julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista(7),

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

–   ottaa huomioon Tukholman ohjelman(8),

–   ottaa huomioon Lissabonin strategian sekä parhaillaan kehitteillä olevan Eurooppa 2020 -strategian,

–   ottaa huomioon terveysalan toisesta yhteisön toimintaohjelmasta (2008–2013) 23. lokakuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1350/2007/EY(9),

–   ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman romaninaisten tilanteesta Euroopan unionissa(10),

–   ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta(11),

–   ottaa huomioon 24. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman naisten maahanmuutosta: naispuoliset maahanmuuttajat ja heidän asemansa Euroopan unionissa(12),

–   ottaa huomioon 14. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa 2004–2008(13),

–   ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä(14),

–   ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2009(15),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A7-0221/2010),

A. ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa esitetään arvot, joille Euroopan unioni perustuu, mutta käytännössä perusoikeuskirjassa määritellyt oikeudet eivät täysimääräisesti hyödytä kaikkia Euroopan unionissa asuvia ihmisiä, erityisesti etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvia naisia, mukaan lukien väkivallan, ihmiskaupan ja köyhyyden uhrit; katsoo myös, että nämä ovat yhteisiä arvoja kaikkien jäsenvaltioiden yhteiskunnille, joille on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen perustuva syrjintä; ottaa huomioon, että silti monet EU:ssa asuvat etniset vähemmistöyhteisöt ovat yhä syrjinnän, sosiaalisen syrjäytymisen ja eristämisen uhreja,

C. ottaa huomioon, että yhtäläinen kohtelu on kaikkien kansalaisten perusoikeus eikä erioikeus ja että suvaitsevaisuuden pitäisi olla yleinen elämänasenne eikä joillekin suotu suosionosoitus; katsoo, että kaikkia syrjinnän muotoja on torjuttava samalla voimakkuudella,

D. ottaa huomioon, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset eivät ole heikommassa asemassa pelkästään valtaväestöön kuuluviin naisiin verrattuna vaan myös etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluviin miehiin verrattuna,

E.  katsoo, että EU:n yhtenäinen lähestymistapa on keskeisen tärkeä johdonmukaisen politiikan luomiseksi etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalisen osallistamisen alalla siten, että katetaan syrjinnänvastaiset toimet ja helpotetaan asunnon saamista, työllisyyttä, koulutusta, terveydenhuoltoa, sosiaalipalveluja sekä edistetään perusoikeuksien kunnioittamista koskevia toimia,

F.  ottaa huomioon, ettei etnisille vähemmistöryhmille ole olemassa yleismaailmallisesti hyväksyttyä oikeudellista määritelmää; katsoo, että yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen, joka perustuu keskinäiseen kunnioitukseen, ymmärtämykseen ja hyväksyntään, pitäisi olla EU:n kaikkia sen asukkaita koskevan politiikan kulmakivi asukkaiden taustasta riippumatta,

G. ottaa huomioon, että kaikkien yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä laadukkaaseen koulutukseen edistävät osallistumista työmarkkinoille ja yleisesti parempaa elämänlaatua; ottaa kuitenkin huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa etnisten vähemmistöryhmien edustajilta evätään täysi ja tasa-arvoinen osallistuminen valtavirtaa edustaviin koulutusjärjestelmiin; ottaa huomioon, että demokraattisen ja ennakkoluulottoman EU:n yhteiskunnan kehittämisen varmistamiseksi koulutusjärjestelmien on välitettävä suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon arvoja,

H. ottaa huomioon, että kolmansien maiden kansalaisia koskeva integraatiopolitiikka hyötyy siitä, että sukupuolinäkökulma otetaan enemmän esille, mikä on tarpeen, jotta varmistettaisiin etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien maahanmuuttajanaisten erityistarpeiden huomioon ottaminen,

I.   ottaa huomioon, että maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ja -lainsäädännön olisi edistettävä etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalista osallisuutta,

J.   ottaa huomioon, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalisen osallisuuden kohdennettu hoitaminen on tarpeen moninkertaisen syrjinnän, stereotypioiden, leimautumisen ja etnisen erottelun välttämiseksi,

K. ottaa huomioon, että kulttuuriin, perinteisiin ja/tai uskontoon liittyvien erojen ei pitäisi olla esteenä etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten osallistamiselle,

L.  ottaa huomioon, että eriytettyjen tietojen kerääminen on perusedellytys naisten ja etnisten vähemmistöryhmien ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi, ja ottaa huomioon, että tilastojen puuttuessa useita ongelmia ei pystytä tunnistamaan eikä niihin siksi kohdisteta toimia,

M. ottaa huomioon, että on olemassa monia välineitä ja menettelytapoja etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten osallistamiseen mutta että niitä ei panna kansallisella tasolla täytäntöön eikä koordinoida EU:n tasolla,

N. ottaa huomioon, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset kohtaavat usein moninkertaista syrjintää ja ovat alttiimpia sosiaaliselle syrjäytymiselle, köyhyydelle ja äärimmäisille ihmisoikeusrikkomuksille, kuten ihmiskaupalle ja pakkosterilisaatiolle, kuin valtavirtayhteiskuntaan kuuluvat naiset ja vähemmistöryhmiin kuuluvat miehet,

O. ottaa huomioon, että monien etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten alempi sosioekonominen asema johtaa käytännössä siihen, että heidän perusoikeuksiensa nauttimista rajoitetaan ja että heidän on vaikea päästä palvelujen piiriin, mukaan lukien lisääntymis- ja seksuaaliterveyteen liittyvät palvelut, ja vaikeuttaa heidän integroitumistaan,

P.  ottaa huomioon, että naisten terveydentila ei vaikuta ainoastaan heihin itseensä vaan myös heidän lastensa terveydentilaan,

Q. ottaa huomioon, että naisten aktiivisella osallistumisella yhteiskuntaan ja naisten menestyksekkäällä osallistamisella on myönteinen vaikutus heidän lapsiinsa ja tuleviin sukupolviin,

R.  ottaa huomioon, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalinen syrjäytyminen voi johtaa vaikeuksiin taloudellisen riippumattomuuden suhteen, mikä saattaa aiheuttaa huomattavia suoria ja välillisiä kustannuksia yhteisölle ja julkiselle taloudelle,

S.  ottaa huomioon, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset ovat alttiimpia miesten harjoittamalle väkivallalle ja hyväksikäytölle silloin, kun he ovat vähemmän integroituneita kuin valtavirtayhteiskuntaan kuuluvat naiset,

T.  ottaa huomioon, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalinen osallistaminen helpottuisi, jos näitä naisia kuultaisiin enemmän ja säännöllisesti paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla,

1.  korostaa, että etnisille vähemmistöryhmille ei ole olemassa yleismaailmallisesti hyväksyttyä oikeudellista määritelmää ja että tämä käsite kattaa laajan skaalan erilaisten etnisten vähemmistöryhmien tilanteita EU:n jäsenvaltioissa;

2.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan ryhmittymien kanssa ja esittämään tiedonkeruuta ja analysointia varten säännöllisesti sukupuolen ja etnisyyden mukaan eriteltyjä tietoja jäsenvaltioiden henkilötietojen suojelua koskevien sääntöjen mukaisesti sosiaaliseen osallisuuteen liittyvistä aiheista ja analyysejä niistä, kuten koulutusmahdollisuuksista, työmarkkinoista, sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta ja asumisesta;

3.  katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää panna nykyinen lainsäädäntö täytäntöön hyvissä ajoin ja näin ollen saattaa direktiivit osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä; katsoo, että etnisiä vähemmistöryhmiä koskevan EU:n, kansallisen, alueellisen ja paikallisen politiikan koordinaation on oltava jäsentyneempää, jotta unionissa, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti saadaan aikaan pysyvä vaikutus ja parempia menettelytapoja; kehottaa poliittisia päättäjiä kaikilla tasoilla kuulemaan naisia, joiden oikeudet ovat kyseessä, heidän tällä alalla toimivia yhteisöjään ja järjestöjään niistä toimintalinjoista ja toimenpiteistä, joilla pyritään parantamaan etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalista osallisuutta;

4.  painottaa, että on tärkeää antaa valistusta erilaisten kulttuurien hyväksymisestä sekä syrjinnän ja ennakkoluuloisuuden vaikutuksesta; katsoo, että vastuu tehokkaasta osallistamisesta kuuluu sekä etnisille vähemmistöryhmille että valtavirtayhteiskunnalle ja että molempien on pyrittävä integroitumaan keskenään, jotta sosiaalinen yhtenäisyys voi toteutua;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään toimia, joilla pyritään välttämään etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten ammattitaidon menettäminen tarjoamalla paremmat mahdollisuudet päästä työmarkkinoille, mukaan lukien edullinen ja korkealaatuinen lastenhoito, sekä varmistamalla pääsy yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen; kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluville naisille kohdennettuja toimintalinjoja ja ottamaan käyttöön selkeitä ja nopeita ammattitaidon ja pätevyyden tunnustamismenettelyjä;

6.  panee merkille esikuvien merkityksen integraatiolle ja tukee parhaiden käytäntöjen vaihtamista sellaisten jäsenvaltioiden kanssa, joilla on enemmän kokemusta sosiaalisen syrjäytymisen torjunnasta; kannustaa EU:n, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason poliittisia päättäjiä kuulemaan etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten järjestöjä toimintalinjoista ja toimenpiteistä, joilla pyritään etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaaliseen osallisuuteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan toimia, joilla edistetään kulttuurien välisten ja sosiokulttuuristen sovittelijoiden käyttöönottoa Euroopan unionissa;

7.  katsoo, että osallistamisprosessi on käynnistettävä jo aikaisessa elämänvaiheessa, jotta köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle voidaan tarjota todellisia vaihtoehtoja; katsoo siksi, että lapsille ja perheille on tarjottava järjestäytyneet yhteisöperustaiset sosiaali- ja opetuspalvelut, jotka täyttävät alueelliset ja henkilökohtaiset tarpeet ja takaavat yhtäläisen pääsyn korkealaatuisiin palveluihin; kehottaa komissiota antamaan tämän vuoksi erityistä tukea varhaiseen osallistamiseen keskittyville ohjelmille;

8.  kehottaa komissiota harkitsemaan Euroopan sosiaalirahastosta ja Euroopan kotouttamisrahastosta annettavan EU-rahoituksen laajentamista ja kohdentamaan niitä strategisemmin, jotta niitä voidaan käyttää laajemmin hyväksi etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten integraatiossa ja palaamisessa työmarkkinoille erityisesti talouskriisin aikana; korostaa, että on tärkeää tehdä ero maahanmuuttajaryhmien ja etnisten vähemmistöryhmien välillä Euroopan integraatiorahaston yhteydessä, ja vaatii komissiota kehittämään toimenpiteitä, joilla EU-rahoitus saatetaan helpommin etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten saataville;

9.  kehottaa komissiota Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan integraatiorahaston kautta ja jäsenvaltioita omien sosiaalirahastojensa kautta edistämään yrittäjämahdollisuuksia, jotka on erityisesti suunnattu etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluville naisille, helpottamalla yrittäjäseminaarien ja työpajojen järjestämistä sekä julkistamalla kehityshankkeita;

10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa toteuttamaan valistuskampanjoita, jotka on suunnattu etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluville naisille sekä suurelle yleisölle, ja varmistamaan asiaankuuluvien säännösten täyden täytäntöönpanon, joilla pyritään torjumaan syrjiviä kulttuurinormeja ja patriarkaalisia roolimalleja ja estämään polarisaatiota ja käsittelemään vallitsevia seksistisiä stereotypioita ja sosiaalista leimaamista, jotka pahentavat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sekä varmistamaan, ettei väkivaltaa voida perustella tapojen, perinteiden tai uskonnollisten katsomusten pohjalta;

11. korostaa, että tarvitaan enemmän eri alojen välistä tutkimusta ja indikaattoreita syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen vaikutuksista vähemmistöryhmiin kuuluviin naisiin EU:ssa, jotta voidaan vaikuttaa kohdennettuun integraatiopolitiikkaan; kannustaa siksi komissiota ja etenkin tutkimuksen pääosastoa tällaisten tutkimushankkeiden rahoittamiseen;

12. kannustaa etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten aktiivista poliittista ja sosiaalista osallistumista kaikille yhteiskunnan aloille ja myös politiikan johtoon, koulutukseen ja kulttuuriin nykyisen aliedustuksen torjumiseksi;

13. huomauttaa, että naisten taloudellinen riippumattomuus ja taloudelliset vaikutusmahdollisuudet ovat keskeinen tekijä varmistettaessa naisten täysi osallistuminen valtavirtayhteiskuntaan;

14. kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan kaikkien naisten eli myös etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten perusoikeuksia ja erityisesti huolehtimaan, että heidän saatavillaan on terveydenhuoltoa, oikeussuojaa, oikeusapua, oikeudellisia tietoja ja asuntoja;

15. kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia pyrkimään aktiivisesti parantamaan ja helpottamaan etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien pääsyä koulutukseen – kiinnittäen erityistä huomiota kielten ja varsinkin maan virallisten kielten oppimiseen sekä naisten ja tyttöjen pääsyyn elinikäiseen oppimiseen ja korkeakoulutukseen – jotta voidaan välttää sukupuolten välinen kuilu koulutustasoissa, joka voi johtaa syrjäytymiseen työmarkkinoilta ja köyhyyteen;

16. korostaa, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset tarvitsevat tietoja terveyspalveluista useilla kielillä; korostaa terveydenhuollon ammattilaisille – yhteistyössä etnisiin vähemmistöihin kuuluvia naisia edustavien ryhmien kanssa – annettavan kulttuurienvälisyyskoulutuksen merkitystä;

Sukupuolten tasa-arvo

17. kehottaa komissiota ottamaan sukupuolinäkökohdan huomioon päätettäessä sosiaalista osallistamista koskevista menettelytavoista ja toimista;

18. kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin varmistaakseen, että naiset saavat tukea sukupuoleen perustuvan väkivallan estämiseksi tai siltä suojelemiseksi riippumatta siitä, mikä heidän oikeudellinen asemansa, rotunsa, ikänsä, seksuaalinen suuntautumisensa, etninen alkuperänsä tai uskontonsa on;

19. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että olemassa oleva tasa-arvoa edistävä ja syrjinnän vastainen lainsäädäntö pannaan täysimääräisesti täytäntöön, antamalla resursseja kohdennettuun koulutukseen ja valistustoimiin etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten nykyisistä oikeuksista sekä tavoista, joilla he voivat puuttua tilanteeseen, jos heidän oikeuksiaan rikotaan;

20. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että uhreja suojataan moninkertaiselta syrjinnältä, josta etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset usein kärsivät, lisäämällä oikeusjärjestelmäänsä yksitulkintaisia lausekkeita ja sitovia määräyksiä moninkertaisesta syrjinnästä;

21. vaatii, että Euroopan tasa-arvoinstituutti osallistuu aktiivisesti etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvia naisia koskevien tietojen keruuseen ja heidän integraatiokysymyksiään koskevaan tutkimukseen ja soveltaa järjestelmällisesti sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaatetta ja edistää sosiaalisen osallistamisen ensisijaisia tavoitteita;

22. kehottaa perusoikeusvirastoa sisällyttämään tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskevan laaja-alaisen näkökulman kaikkiin monivuotisen kehyksen osa-alueisiin ja toimiinsa, myös etnistä syrjintää ja romanien perusoikeuksia koskeviin toimiin;

23. kehottaa Euroopan tasa-arvoinstituuttia keräämään järjestelmällisesti sukupuolen ja etnisyyden sekä muiden perusteiden mukaan eriteltyä tietoa ja esittämään sukupuolen ja etnisyyden mukaan eritellyt tulokset; korostaa soveltuvien tiedonkeruu- ja tietosuojamekanismien tarvetta, jotta estettäisiin tietojen väärinkäyttö, esimerkiksi rotuun perustuva profilointi;

24. huomauttaa, että kansallisilla tasa-arvoelimillä on ratkaisevan tärkeä rooli tuen ja avun antamisessa syrjinnän uhreille ja tietojen antamisessa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalliset tasa-arvoelimet ovat tehokkaita ja riippumattomia sekä antamaan niille riittävät taloudelliset ja inhimilliset resurssit kunkin syrjinnän muodon ja moniperustaisen syrjinnän torjumista varten; kehottaa kansallisia tasa-arvoelimiä kehittämään moniperustaista syrjintää koskevia välineitä ja koulutusta, mukaan lukien etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten erityistilannetta varten;

25. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22. (2) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (3) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23. (4) EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37. (5) Hyväksytty YK:n yleiskokouksen 10. joulukuuta 1948 antamalla päätöslauselmalla 217A (III). (6) Hyväksytty YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 antamalla päätöslauselmalla 34/180. (7) Hyväksytty YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1992 antamalla päätöslauselmalla 47/135. (8) Neuvoston asiakirja N:o 5731/10, 3. maaliskuuta 2010. (9) EUVL L 301, 20.11.2007, s. 3. (10) EUVL L 298 E, 8.12.2006, s. 283. (11) EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 317. (12) EUVL C 313E, 20.12.2006, s. 118. (13) EUVL C 46 E, 24.2.2010, s. 48. (14) Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0371. (15) Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0021.

Johdanto

Tässä mietinnössä pyritään arvioimaan sosiaalista integraatiota koskevia politiikkoja EU:ssa etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten osalta ja nostamaan esille niiden toimivia kohtia samoin kuin ongelmakohtia, jotta voitaisiin löytää ratkaisuja.

Jotta mietinnön otsikon kattamat teemat voidaan käsitellä, on otettava huomioon kolme keskeistä näkökohtaa:

1. Euroopan unionin integraatiotoimien rooli

2. Naisten rooli etnisissä vähemmistöryhmissä

3. Tasa-arvopolitiikka

Elämme monikulttuurisessa yhteiskunnassa, jossa on monia erilaisia kulttuurisia, etnisiä ja uskonnollisia yhteisöjä. Jotta integraatio olisi toimivaa, on sovitettava yhteen erilaisia tarpeita ja vaatimuksia, jotka ovat joskus myös ristiriidassa keskenään. Näin ollen on ehdottoman tärkeää määrittää nämä vaatimukset sekä tavat, joilla ne voidaan sovittaa yhteen, jotta voidaan saavuttaa etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten oikeutetut tavoitteet ilman, että heidän etnisen ryhmänsä yhtenäisyys ja jatkuvuus vaarantuvat.

1. Euroopan unionin integraatiotoimien rooli

Sosiaalinen integraatio voidaan ymmärtää resurssien, osallistumisen ja osallisuuden varmistamiseksi. Sosiaalista integraatiota koskevassa politiikassa vahvistetaan olosuhteet, jotka yleisesti ottaen vaikuttavat kykyyn pärjätä ongelmien ja esteiden kanssa ja pystyä osallistumaan ja luoda osallisuuden tunne. Sosiaalista integraatiota koskeva politiikka ei kata ainoastaan oikeudellisia välineitä vaan suuren määrän hallinnollisia ja vapaaehtoistoimia.

Sosiaalisesta integraatiosta ei ole olemassa oikeudellisesti sitovaa EU-politiikkaa, lähinnä koska integraatio on jäsenvaltioiden vastuulla. Integraatiopolitiikasta on kuitenkin tullut yhä tärkeämpää EU:n tasolla, ja integraatioon pyritään kehittämään yhtenäinen lähestymistapa johdonmukaisessa eurooppalaisessa kehyksessä. Komissio korostaa, että integraatiosta tulee vieläkin tärkeämpää, kun väestön vanhenemisen aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat korostuvat, ja komissio viittaa nimenomaisesti maahanmuuttajanaisiin ja vähemmistöryhmiin kuuluviin naisiin integraatiopolitiikan kohderyhmänä.

Integraatio on Euroopan unionin jäsenvaltioissa nähtävä Euroopan kansalaisuuden näkökulmasta. On syytä korostaa, että Euroopan unionin rakenne perustuu kansalaisuuteen sekä yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja syrjimättömyyden periaatteeseen. Näitä EU:n sääntöjä ja periaatteita sovelletaan pääosin ainoastaan Euroopan unionin kansalaisiin, jotka ovat samaan aikaan jäsenvaltioiden kansalaisia. Tämän mietinnön kannalta tämä tarkoittaa, että vähemmistöt, jotka ovat asettuneet jäsenvaltioon ja joilla on kansalaisen oikeusasema, saavat suojan näistä Euroopan unionin säännöistä ja periaatteista. Mutta mikä on niiden (esim. maahanmuuttajien) tilanne, jotka ovat tulleet Euroopan unionin hiljattain eivätkä vielä ole minkään jäsenvaltion kansalaisia? Heitä eivät koske Euroopan unionin oikeudelliset välineet, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 artikla (ent. SEU:n 13 art.) tai rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annettu neuvoston direktiivi 2000/43/EY. Heillä on tiettyjä oikeuksia maahanmuuttoa koskevien Euroopan unionin välineiden kautta mm. työmarkkinoilla sekä sosiaalisten oikeuksien ja oikeudellisen integraation osalta. Maahanmuuttajia koskevaa johdonmukaista EU-politiikkaa ei kuitenkaan ole vielä olemassa. Maahanmuuttajanaisia (samoin kuin pitkäaikaisiin vähemmistöryhmiin kuuluvia naisia) koskevat lisäksi kansainvälisen oikeuden yleisperiaatteet ja oikeudelliset välineet. Kysymys kuuluukin, onko tämä riittävää ja eikö EU:ssa siis pitäisi ryhtyä lainkaan lisätoimiin.

Edellä mainitun perusteella voidaan nähdä, että huomio pitäisi kiinnittää mahdollisiin eroihin, joita on olemassa pitkäaikaisten tai perinteisten vähemmistöjen ja uusien vähemmistöjen, kuten maahanmuuttajien, välillä.

Esittelijä tarkastelee mietinnössä, pitäisikö EU:n tasolla ryhtyä erityistoimiin, jotta voidaan mahdollistaa etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten parempi integraatio. Jos vastaus on myönteinen, pitää miettiä, millaisiin toimiin olisi ryhdyttävä. Pitäisikö jäsenvaltioiden jakaa parhaita käytäntöjä ja/tai tietoja vai pitäisikö antaa sitovaa lainsäädäntöä?

Toinen mahdollisuus selkeyttää ja parantaa integraatiopolitiikkaa voisi olla Euroopan unionin suuntaviivojen luominen, jotta jäsenvaltioita autetaan siinä, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset saavat mahdollisuuksia seuraavilla aloilla: 1) koulutus, 2) terveydenhuolto, 3) pitkäaikaishoito, 4) sosiaalietuudet, 5) työllisyys ja/tai 6) rahallinen tuki.

2. Naisten rooli etnisissä vähemmistöryhmissä

Kansainvälisessä oikeudessa ei ole yhteistä oikeudellista määritelmää kansalliselle tai etniselle vähemmistölle. Kun Euroopan neuvosto puhuu asiakirjoissaan(1) kansallisista vähemmistöistä, se viittaa valtiossa olevaan ihmisryhmään, joka asuu tämän valtion alueella ja on sen kansalaisia ja jolla on pitkäaikaiset, lujat ja kestävät suhteet tähän valtioon, jolla on etnisiä, kulttuurisia, uskonnollisia tai kielellisiä erityispiirteitä, joka on riittävän edustava, vaikka määrältään pienempi kuin maan tai maan jonkin alueen valtaväestö, ja joka on motivoitunut säilyttämään yhdessä ryhmän yhteisen identiteetin, johon kuuluvat heidän kulttuurinsa, perinteensä, uskontonsa tai kielensä. Kuten määritelmästä voidaan huomata, Euroopan neuvosto viittaa pitkäaikaisiin vähemmistöihin tai niihin kuuluviin henkilöihin, jotka ovat jo saaneet Euroopan unionin kansalaisuuden ja ovat näin ollen Euroopan unionin oikeuden piirissä. Lainsäädäntö yksinään ei kuitenkaan voi luoda hyviä suhteita tai muuttaa asenteita. Se voi kuitenkin asettaa selkeät normit hyväksyttävälle käytökselle ja antaa oikaisumahdollisuuksia vääryyksiä kärsineille.

On vaikeampaa määritellä ryhmät, jotka eivät ole asettautuneet isäntämaahan. Ryhmää voitaisiin kutsua etniseksi ryhmäksi, jos se on yhteiskunnassa erillään ja jos sitä yhdistävät tietyt tekijät, kuten kieli, kansallisuus, kulttuuri, rodulle ominaisiksi mielletyt piirteet ja yhteinen historia.

Tämän mietinnön tavoitteen kannalta ei kuitenkaan ole niin tärkeää määritellä ryhmää vähemmistöksi tai etniseksi vähemmistöksi, koska Euroopan unionin oikeuden antamat oikeudet ja suoja perustuvat henkilön oikeudelliseen asemaan Euroopan unionin kansalaisena eikä vähemmistöön tai etniseen ryhmään kuuluvana.

Tältä osin mietinnössä keskitytään etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten ja maahanmuuttajanaisten olemassa olevien ongelmien yksilöintiin ja tarkastellaan heidän tilannettaan kansalaisoikeuksien osalta (työasiakirjan ensimmäinen osa). Tällaisia osa-alueita ovat koulutus, sosiaalipalvelut, terveydenhuolto ja työmarkkinat, joilla on huomattava merkitys etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten integraatiossa.

On tärkeää tarkastella integraatio-ongelmaa Euroopan unionissa ja korostaa, että etniseen vähemmistöryhmään kuuluminen ei ole naiselle este demokraattisessa yhteiskunnassa, vaan että tällä on yhä suurempi sosioekonominen merkitys Euroopan unionissa.

Koska ei ole olemassa sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastoja maahanmuuttajien tai vähemmistöjen sosiaalisesta integraatiosta, on vaikeaa tarkastella etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten nykytilannetta. Naisten kokemukset esimerkiksi rasismista ja syrjinnästä eroavat usein miesten vastaavista, koska naiset ja tytöt voivat joutua moninkertaisen syrjinnän kohteeksi sekä sukupuolen että etnisen identiteetin pohjalta. Maahanmuuttajanaisten ja vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten kokema moninkertainen syrjintä tekee tarpeelliseksi kehittää innovatiivisia tapoja lisätä tietoisuutta naisten oikeuksista, lisätä naisten mahdollisuuksia ja innostaa heitä ottamaan johtoasema yhteisöissään ihmisoikeuksien edistämiseksi.

Euroopan unionin yhteisten ongelmien tunnistamisessa aiheuttaa vaikeuksia myös se, että vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten ja maahanmuuttajanaisten haasteet EU:ssa ovat hyvin erilaisia ja riippuvat asuinmaana olevasta jäsenvaltiosta, maahanmuuton historiasta tuossa maassa, olemassa olevasta maahanmuuttolainsäädännöstä, maiden kyvystä ja halukkuudesta tunnustaa ja kunnioittaa vähemmistöjä ja maahanmuuttajia sekä yhteiskunnan avoimuudesta.

Miesten roolia ei myöskään pitäisi unohtaa keskusteltaessa naisten asemasta integraatiopolitiikassa. Esittelijä tarkastelee, pitäisikö etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien miesten roolia käsitellä, jotta voitaisiin edistää näihin ryhmiin kuuluvien naisten integraatiota EU:ssa.

Esittelijä kiinnittää huomiota tiettyihin edellytyksiin ja taustatekijöihin, jotka saattavat estää etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalista integraatiota enemmän kuin valtaväestöön kuuluvien naisten. Näitä ovat 1) koulutustaso ja kielitaito, 2) asuinolot, 3) terveydentila ja/tai 4) työn laatu ja työolosuhteet.

3. Tasa-arvopolitiikka

Euroopan unionin tasa-arvopolitiikalla pyritään edistämään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, mutta jäävätkö etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset tämän politiikan etujen ulkopuolelle, koska he eivät ole integroituneet yhteiskuntaan?

Esittelijä tarkastelee mietinnössä, pitäisikö toteuttaa erityistoimia etnisten vähemmistöryhmien tasa-arvokysymysten osalta.

(1) Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirja ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suositus 1201 (1993).